1

FV vaatii Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan perusteella tekemällään valituksella unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 28.6.2016 antaman tuomion FV v. neuvosto (F-40/15, EU:F:2016:137; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä kumosi FV:n nostaman kanteen, jossa hän vaati hänestä ajanjaksolta 1.1.2013–31.12.2013 laaditun arviointikertomuksen kumoamista.

2

Valittajana oleva FV vastaanotti 14.4.2014, jolloin hän oli Euroopan unionin neuvoston virkamies, hänestä vuodelta 2013 laaditun urakehitystä koskevan kertomuksen luonnoksen, jonka oli laatinut ensimmäinen arvioija. FV esitti 19.4.2014 luonnoksesta huomautuksensa, joissa hän kiisti ehdottomasti arviointikertomusta koskevan luonnoksen sisällön ja vaati sen tarkistamista. Ensimmäinen arvioija vastasi 20.5.2014 valittajan huomautuksiin ja vahvisti alkuperäisen arvionsa. Valittaja vaati arviointikertomusta koskevan luonnoksen tarkistamista. Haastateltuaan valittajan 10.6.2014 toinen arvioija antoi hänelle 26.6.2014 tiedoksi päätöksensä, jossa hän vahvisti ensimmäisen arvioijan esittämät arviot. Valittaja saattoi asian arviointikomitean käsiteltäväksi, ja sen antaman lausunnon perusteella toinen arvioija muutti arviointikertomuksen luonnosta, josta valittaja sai tiedon 27.11.2014 (jäljempänä riidanalainen arviointikertomus).

3

I. Rofes i Pujol nimitettiin tuomarin nimittämisestä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen 9.6.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/474/EY, Euratom (EUVL 2009, L 156, s. 56) virkamiestuomioistuimen tuomariksi kuuden vuoden toimikaudeksi, joka alkoi 1.9.2009 ja päättyi 31.8.2015.

4

Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2013, C 353, s. 11) julkaistiin 3.12.2013 julkinen viranhakuilmoitus kahden tuomarin nimittämiseksi virkamiestuomioistuimeen kuuden vuoden toimikaudeksi, joka alkoi 1.10.2014 ja päättyy 30.9.2020. Ilmoituksen julkaisemisen syynä oli se, että kahden virkamiestuomioistuimen tuomarin, S. Van Raepenbuschin ja H. Kreppelin, toimikausien oli määrä päättyä 30.9.2014. Tämän jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu komitea (jäljempänä valintakomitea) laati kuuden ehdokkaan luettelon (jäljempänä ehdokasluettelo).

5

Koska neuvosto ei nimittänyt tuomari Van Raepenbuschin ja tuomari Kreppelin tilalle uusia tuomareita, he jatkoivat tehtävissään toimikausiensa päättymisen eli 30.9.2014 jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti, jonka mukaan tuomari jatkaa tehtävässään, kunnes hänen seuraajansa ryhtyy tehtäväänsä. Tätä määräystä sovellettiin virkamiestuomioistuimen tuomareihin mainitun perussäännön liitteessä I olevan 5 artiklan ensimmäisen kohdan, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, nojalla.

6

Valittaja nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 9.3.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, joka kirjattiin asianumerolla F-40/15 ja jossa hän vaati riidanalaisen arviointikertomuksen kumoamista.

7

Asia F-40/15 annettiin virkamiestuomioistuimen toiselle jaostolle, jonka muodostivat tuomarit H. Kreppel, I. Rofes i Pujol ja K. Bradley.

8

Koska ennen tuomari Rofes i Pujolin toimikauden päättymistä 31.8.2015 ei julkaistu mitään viranhakuilmoitusta, hän jatkoi tehtävissään tämän ajankohdan jälkeen edellä tämän tuomion 5 kohdassa mainittujen perussäännön määräysten mukaisesti.

9

Ensimmäinen suullinen käsittely pidettiin 8.10.2015. Tuona ajankohtana virkamiestuomioistuimen toisen jaoston muodostivat tuomarit H. Kreppel, I. Rofes i Pujol ja J. Svenningsen.

10

Valittaja asetettiin 8.12.2015 tehdyllä neuvoston päätöksellä yksikön edun vuoksi virkavapaalle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 42 quater artiklan mukaisesti. Valittajan tästä päätöksestä tekemä hallinnollinen valitus hylättiin, ja hän nosti siitä kumoamiskanteen, joka on parhaillaan vireillä asianumerolla T-750/16, FV v. neuvosto (EUVL 2017, C 6, s. 42).

11

Neuvosto teki 22.3.2016 päätöksen (EU, Euratom) 2016/454 kolmen tuomarin nimittämisestä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen (EUVL 2016, L 79, s. 30). Virkoihin nimitettiin 1.10.2014 alkaen S. Van Raepenbusch ja 1.4.2016 alkaen J. Sant’Anna ja A. Kornezov. Kyseisen päätöksen johdanto-osan ensimmäisestä kuudenteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

12

Sant’Anna ja Kornezov vannoivat virkavalansa 13.4.2016.

13

Virkamiestuomioistuin nimitti 14.4.2016 tekemällään päätöksellä (EUVL 2016, C 146, s. 11) tuomari Bradleyn, tuomari Sant’Annan ja tuomari Kornezovin virkamiestuomioistuimen toisen jaoston jäseniksi ajanjaksoksi 14.4.2016–31.8.2016.

14

Virkamiestuomioistuin ilmoitti asianosaisille 19.4.2016, että koska tuomioistuimen ratkaisukokoonpanosta oli jäänyt pois kaksi 8.10.2015 pidettyyn istuntoon osallistunutta tuomaria (ks. edellä tämän tuomion 9 kohta) eli tuomarit Kreppel ja Rofes i Pujol, se oli työjärjestyksensä 27 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen nojalla päättänyt aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen ja vahvistaa uudeksi käsittelypäiväksi 12.5.2016.

15

Virkamiestuomioistuimen kirjaaja ilmoitti asianosaisille jaoston uudesta kokoonpanosta 29.4.2016 päivätyllä kirjeellä.

16

Toinen suullinen käsittely pidettiin 12.5.2016 virkamiestuomioistuimen toisessa jaostossa, jonka jäsenet olivat tuomarit Bradley, Sant’Anna ja Kornezov.

17

Valittaja vaati ensimmäisessä oikeusasteessa, että virkamiestuomioistuin

18

Neuvosto vaati ensimmäisessä oikeusasteessa, että virkamiestuomioistuin

19

Virkamiestuomioistuin hylkäsi valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ja velvoitti kantajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvostolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Valituksenalaisen tuomion 53–98 kohdassa se tutki ja hylkäsi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn ensimmäisen kanneperusteen, joka koski ilmeisiä arviointivirheitä ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Valituksenalaisen tuomion 99–121 kohdassa se tutki ja hylkäsi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn toisen kanneperusteen, joka koski huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.

20

Valittaja teki nyt käsiteltävän valituksen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.9.2016 jättämällään valituskirjelmällä.

21

Neuvosto jätti vastinekirjelmänsä 21.12.2016.

22

Valittaja pyysi 20.1.2017 lupaa vastauskirjelmän esittämiseen, mihin muutoksenhakujaoston puheenjohtaja antoi luvan. Valittaja jätti vastauskirjelmänsä 27.3.2017. Neuvosto jätti vastauksensa 10.5.2017.

23

Työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla ja muutoksenhakujaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti 15.11.2017 siirtää asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

24

Työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena unionin yleinen tuomioistuin pyysi neuvostoa esittämään ehdokasluettelon. Neuvosto vastasi pyyntöön asetetussa määräajassa.

25

Koska unionin yleinen tuomioistuin (muutoksenhakujaosto) katsoi saaneensa asiakirja-aineistosta riittävästi tietoja, se päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta ratkaista nyt käsiteltävän valituksen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 207 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilman asian käsittelyn suullista vaihetta, koska asianosaiset eivät olleet pyytäneet suullista käsittelyä.

26

Valittaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

27

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

28

Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta. Ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että ratkaisukokoonpano muodostettiin sääntöjenvastaisesti. Toinen valitusperuste koskee seikkoja, joihin virkamiestuomioistuin tukeutui hylätäkseen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn ensimmäisen kanneperusteen, joka koski yhtäältä ilmeisiä arviointivirheitä ja toisaalta perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Kolmas valitusperuste koskee seikkoja, joihin virkamiestuomioistuin tukeutui hylätäkseen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn toisen kanneperusteen, joka koski huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä.

29

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että valituksenalaisen tuomion antaneen ratkaisukokoonpanon muodostaminen tapahtui sääntöjenvastaisella tavalla. Neuvosto ei voinut nimittää tuomari Rofes i Pujolin tilalle uutta tuomaria ehdokasluettelosta, jonka valintakomitea oli laatinut 3.12.2013 julkaistun julkisen viranhakuilmoituksen perusteella. Tämä viranhakuilmoitus koski yksinomaan tuomari Van Raepenbuschilta ja tuomari Kreppeliltä vapautuvia virkoja, sillä heidän toimikautensa päättyivät 30.9.2014, eikä tuomari Rofes i Pujolilta vapautuvaa virkaa, sillä hänethän oli nimitetty toimikaudeksi 1.9.2009–31.8.2015. Tämä luettelo ei ollut mikään yleinen varallaololuettelo. Neuvoston olisi pitänyt noudattaa julkisessa viranhakuilmoituksessa määriteltyä oikeudellista kehystä. Tuomari Rofes i Pujolin tilalle nimitetty tuomari nimitettiin ilman, että ensin oli julkaistu julkista viranhakuilmoitusta eikä nimitys ollut siten pätevä. Näin ollen tuomari Rofes i Pujolin olisi pitänyt jatkaa tehtävässään, ja valituksenalaisen tuomion antanut ratkaisukokoonpano muodostettiin siten sääntöjenvastaisella tavalla. Myöskään virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä mainitut edellytykset eivät täyttyneet. Tässä yhteydessä valittaja väittää, ettei neuvosto voinut päätöksellä 2016/454 muuttaa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, vahvistettua virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyä. Sitä voitaisiin muuttaa ainoastaan SEUT 281 artiklan nojalla, mikä edellyttäisi Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin tuomioistuimen osallistumista.

30

Neuvosto kiistää nämä väitteet. Ratkaisukokoonpanon muodostaminen tapahtui sen mukaan sääntöjenmukaisella tavalla. Päätös 2016/454 ei ole sen mukaan lainvastainen. Toisin kuin valittaja väittää, neuvostolla oli oikeus käyttää kyseistä luetteloa. Sen ei tarvitse julkaista uutta viranhakuilmoitusta joka kerta, kun virkamiestuomioistuimessa vapautuu paikka. Muiden kansainvälisten tuomioistuinten tunnetun käytännön mukaisesti on mahdollista laatia varallaololuettelo, josta ehdokkaita voidaan nimittää virkoihin sitä mukaa kuin paikkoja vapautuu. Neuvosto katsoo, että se saattoi siis hyvin käyttää kyseistä ehdokasluetteloa nimittääkseen virkamiestuomioistuimeen uuden tuomarin ilman, että sen tarvitsi ensin julkaista uutta viranhakuilmoitusta. Niin kauan kuin tässä luettelossa oli riittävästi ehdokkaita, se saattoi valintansa mukaan joko käyttää tätä luetteloa tai julkaista uuden viranhakuilmoituksen. Sillä oli tältä osin harkintavaltaa. Tämä ei ole virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL 2004, L 333, s. 7) eikä myöskään neuvoston aiemman käytännön vastaista. Toisin kuin valittaja väittää, neuvosto ei rikkonut eikä muuttanut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitettä I, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan.

31

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja lähinnä väittää, että valituksenalainen tuomio annettiin ratkaisukokoonpanossa, joka oli muodostettu sääntöjenvastaisesti siksi, että yhden kokoonpanoon kuuluneen tuomarin nimittämismenettelyssä oli tapahtunut virhe. Tässä yhteydessä valittaja väittää, että menettely, jossa tuomari Rofes i Pujolin tilalle nimitettiin uusi tuomari, oli sääntöjenvastainen.

32

Näiden väitteiden osalta on tutkittava ensimmäiseksi, oliko tuomari, jonka nimittämismenettelyä valittajan väitteet koskevat (jäljempänä kyseessä oleva tuomari), valituksenalaisen tuomion antaneen jaoston jäsen, toiseksi, oliko tämän tuomarin nimittämismenettely sääntöjenvastainen, ja kolmanneksi, jos näin oli, miten sen sääntöjenvastaisuus vaikuttaa mainitun jaoston kokoonpanon sääntöjenmukaisuuteen.

33

Ensin on tutkittava, oliko kyseinen tuomari todellakin valituksenalaisen tuomion antaneen virkamiestuomioistuimen toisen jaoston jäsen.

34

Tässä yhteydessä on muistutettava ensinnäkin, että valituksenalaisen tuomion antaneen virkamiestuomioistuimen toisen jaoston jäseniä olivat tuomarit Bradley, Sant’Anna ja Kornezov (ks. edellä tämän tuomion 13 ja 16 kohta).

35

Toiseksi on huomautettava, ettei tuomari Bradleya nimitetty virkamiestuomioistuimen tuomariksi päätöksellä 2016/454, joten hän ei voi olla kyseessä oleva tuomari. Tuomarit Sant’Anna ja Kornezov sitä vastoin nimitettiin virkamiestuomioistuimeen kyseisellä päätöksellä.

36

Kolmanneksi on muistutettava, että virkamiestuomioistuimen tuomareiksi päätöksellä 2016/454 nimitetyt kolme ehdokasta olivat Van Raepenbusch, Sant’Anna ja Kornezov. Kuten päätöksen 2016/454 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, ensimmäinen neuvoston nimittämä ehdokas oli Van Raepenbusch ja hänen virkanimityksensä vahvistettiin uudeksi toimikaudeksi, joka alkoi hänen edellisen toimikautensa päättymisen jälkeisestä päivästä eli 1.10.2014. Van Raepenbuschia ei siten nimitetty tuomari Rofes i Pujolin tilalle, eikä hän näin ollen ole kyseessä oleva tuomari.

37

Neljänneksi on huomautettava, että kaksi muuta ehdokasta, jotka nimitettiin virkamiestuomioistuimen tuomareiksi päätöksellä 2016/454, olivat Sant’Anna ja Kornezov, joten kyseessä oleva tuomari on toinen heistä. He olivat molemmat valituksenalaisen tuomion antaneen virkamiestuomioistuimen toisen jaoston jäseniä.

38

Näin ollen on todettava, että kyseessä oleva tuomari kuului valituksenalaisen tuomion antaneeseen virkamiestuomioistuimen toiseen jaostoon.

39

Toiseksi on tutkittava valittajan väitteet, joilla tämä pyrkii osoittamaan, että kyseessä olevan tuomarin nimittämismenettely oli sääntöjenvastainen.

40

Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 257 artiklan neljännen kohdan mukaan erityistuomioistuinten jäsenet valitaan henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton ja jotka ovat päteviä tuomarin virkaan. Neuvosto nimittää heidät yksimielisesti.

41

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 2 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, määrätään, että tuomareiden avoimet paikat täytetään nimittämällä uusi tuomari kuudeksi vuodeksi.

42

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan neuvosto nimittää tuomarit tehden ratkaisunsa SEUT 257 artiklan neljännen kohdan mukaisesti valintakomiteaa kuultuaan. Samassa liitteessä olevan 3 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan neuvosto huolehtii tuomareita nimittäessään siitä, että virkamiestuomioistuimessa on edustettuna tasapuolisesti mahdollisimman laaja maantieteellinen kirjo eri jäsenvaltioiden kansalaisia samoin kuin heidän edustamiaan kansallisia oikeusjärjestelmiä.

43

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä virkkeestä ilmenee, että kuka tahansa sellainen henkilö, joka on Euroopan unionin kansalainen ja täyttää SEUT 257 artiklan neljännessä kohdassa määrätyt edellytykset, voi ilmoittautua ehdokkaaksi. Kyseisessä liitteessä olevan 3 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaan neuvosto vahvistaa unionin tuomioistuimen suosituksesta ehdokkuuksien esittämisen ja käsittelyn edellytykset ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

44

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan valintakomitea antaa lausunnon siitä, ovatko ehdokkaiden ansiot riittävät virkamiestuomioistuimen tuomarin tehtävien hoitamiseen, ja liittää lausuntoonsa luettelon ehdokkaista, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus. Samassa liitteessä olevan 3 artiklan 4 kohdan kolmannen virkkeen mukaan luettelossa on oltava ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston on määrä nimittää tuomareita.

45

Näiden määräysten valossa on seuraavaksi tutkittava valittajan väite, jonka mukaan kyseessä olevan tuomarin nimittämismenettely oli sääntöjenvastainen, koska neuvosto nimitti hänet tuomari Rofes i Pujolin tilalle ehdokasluettelosta, vaikkei kyseistä luetteloa ollut laadittu tuomarin nimittämiseksi tähän virkaan.

46

Tästä on ensinnäkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloinkin, kun toimielimellä on viranhakijoita nimittäessään laaja harkintavalta, sen on käytettävä tätä harkintavaltaa noudattaen mahdollisimman täysimääräisesti kaikkia merkityksellisiä säädöksiä, eli ei ainoastaan avointa virkaa koskevaa ilmoitusta vaan myös mahdollisia menettelysääntöjä, jotka toimielin on itselleen asettanut harkintavallan käyttämistä varten. Avointa virkaa koskeva ilmoitus ja nimittämismenettelyyn sovellettavat säännöt ovat siten osa oikeudellista kehystä, jota toimielimen on ehdottomasti noudatettava, kun se käyttää sillä olevaa laajaa harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2006, Tzirani v. komissio, T-88/04, EU:T:2006:186, 78 kohta ja tuomio 11.7.2007, Konidaris v. komissio, T-93/03, EU:T:2007:209, 121 kohta).

47

Tätä periaatetta sovelletaan myös virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyssä silloin, kun neuvosto nimittää tuomareita viranhakuilmoituksen perusteella laatimastaan ehdokasluettelosta.

48

Neuvoston oli siten noudatettava paitsi edellä tämän tuomion 40–44 kohdassa mainittuihin oikeussääntöihin perustuvaa myös 3.12.2013 julkaistusta viranhakuilmoituksesta ilmenevää oikeudellista kehystä (ks. edellä tämän tuomion 4 kohta).

49

Kuten kyseisestä viranhakuilmoituksesta ilmenee, se julkaistiin uusien tuomarien nimittämiseksi tuomari Van Raepenbuschin ja tuomari Kreppelin tilalle eikä kolmannen tuomarin nimittämiseksi tuomari Rofes i Pujolin tilalle.

50

Tämä tarkoittaa, että 3.12.2013 julkaistun julkisen viranhakuilmoituksen perusteella laadittua ehdokasluetteloa voitiin käyttää yksinomaan tuomari Van Raepenbuschilta ja tuomari Kreppeliltä vapautuvien paikkojen täyttämiseen.

51

Tästä seuraa, että käyttäessään tätä luetteloa kolmannen, tuomari Rofes i Pujolilta vapautuvan paikan täyttämiseen neuvosto ei noudattanut 3.12.2013 julkaistussa viranhakuilmoituksessa vahvistettua oikeudellista kehystä. On nimittäin muistutettava, että päätöksen 2016/454 määräysosan ja sen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan neuvosto nimitti virkamiestuomioistuimen tuomareiksi ensinnäkin Van Raepenbuschin, toiseksi Sant’Annan ja kolmanneksi Kornezovin. Vaikka neuvostolla oli täysi oikeus käyttää tätä luetteloa kahteen ensiksi mainittuun nimitykseen, kolmannen nimityksen tapauksessa näin ei ollut.

52

Toiseksi on todettava, että se, että tuomari Rofes i Pujolilta vapautuneen paikan täyttämiseen käytettiin ehdokasluetteloa, jonka valintakomitea oli laatinut kahden uuden tuomarin nimittämiseksi tuomari Van Raepenbuschin ja tuomari Kreppelin tilalle 1.10.2014 alkavaksi kuuden vuoden toimikaudeksi, ei ollut edellä tämän tuomion 40–44 kohdassa mainittujen virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyä koskevien sääntöjen mukaista.

53

Tässä yhteydessä on yhtäältä huomautettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 4 kohdan kolmannen virkkeen mukaan luettelossa on oltava ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston on määrä nimittää tuomareita. Tästä seuraa, että vapautuvat paikat on erikseen yksilöitävä luettelon laatimista varten julkaistavassa viranhakuilmoituksessa. Mainittu 3.12.2013 julkaistu viranhakuilmoitus koski kuitenkin ainoastaan tuomari Van Raepenbuschilta ja tuomari Kreppeliltä vapautuvia paikkoja mutta ei tuomari Rofes i Pujolilta vapautuvaa paikkaa.

54

Toisaalta on huomautettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan kuka tahansa sellainen henkilö, jonka riippumattomuus on kiistaton ja joka on pätevä tuomarin virkaan, voi ilmoittautua ehdokkaaksi. Lisäksi on muistutettava, että mainitussa liitteessä olevan 3 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaan komitean on osoitettava ehdokkaat, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus. Näiden määräysten tavoitteena oli muun muassa mahdollistaa se, että ehdokkaaksi voisivat ilmoittautua kaikki valintakelpoiset henkilöt, jotta valintakomitean laatimaan ehdokasluetteloon saataisiin koottua ne ehdokkaat, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus.

55

Menettelytapaa, jolla ei pystytä täysimääräisesti varmistamaan tämän tavoitteen saavuttamista, ei siten voida pitää virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyä koskevien sääntöjen mukaisena.

56

Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tuomari Van Raepenbuschilta ja tuomari Kreppeliltä vapautuvien paikkojen täyttämiseksi laaditun ehdokasluettelon käyttäminen saattoi sulkea menettelystä pois osan potentiaalisista ehdokkaista eli ne, jotka eivät osallistuneet näiden kahden paikan täyttämiseksi järjestettyyn viranhakumenettelyyn mutta olisivat olleet valmiita ilmoittautumaan ehdokkaiksi tuomari Rofes i Pujolilta vapautuvaan paikkaan. Mahdollisista ehdokkaista on yhtäältä todettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan neuvosto huolehtii tuomareita nimittäessään siitä, että virkamiestuomioistuimessa on edustettuna tasapuolisesti mahdollisimman laaja maantieteellinen kirjo eri jäsenvaltioiden kansalaisia samoin kuin heidän edustamiaan kansallisia oikeusjärjestelmiä. Kun otetaan huomioon nämä valintaperusteet, joita neuvoston oli noudatettava, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tiettyjen jäsenvaltioiden juristit, esimerkiksi Espanjan kansalaiset, saattoivat tasapuolisen maantieteellisen edustuksen vaatimuksesta tietoisina jättää osallistumatta tuomari Van Raepenbuschilta ja tuomari Kreppeliltä vapautuvia paikkoja koskevaan viranhakumenettelyyn, koska virkamiestuomioistuimessa oli jo yksi espanjalainen jäsen, nimittäin tuomari Rofes i Pujol. Toiseksi ei myöskään voida sulkea pois sitä, että jotkin mahdollisista valintakelpoisista ehdokkaista, joilla oli merkityksellistä kokemusta, päättivät oikeutetuista syistä jättää ilmoittautumatta ehdokkaiksi 1.10.2014 alkavalle toimikaudelle mutta olisivat olleet valmiita ilmoittautumaan ehdokkaiksi 1.9.2015 alkavalle toimikaudelle.

57

Lopuksi on huomautettava, että tuomari Rofes i Pujolilta vapautuvaa paikkaa tavoitelleet potentiaaliset ehdokkaat eivät sillä hetkellä, kun 3.12.2013 julkaistu viranhakuilmoitus tuomari Van Raepenbuschin ja tuomari Kreppelin paikkojen täyttämiseksi julkaistiin, voineet mitenkään varautua siihen, että valintakomitean laatimaa luetteloa käytettäisiin myöhemmin tuomari Rofes i Pujolilta vapautuvan paikan täyttämiseksi.

58

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kyseessä olevan tuomarin nimittämismenettely oli sääntöjenvastainen paitsi siksi, ettei neuvosto noudattanut 3.12.2013 julkaistussa viranhakuilmoituksessa määritettyä oikeudellista kehystä, myös siksi, ettei neuvoston noudattama menettelytapa ollut edellä tämän tuomion 40–44 kohdassa mainittujen virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyä koskevien sääntöjen mukainen.

59

Yksikään neuvoston esittämä argumentti ei voi asettaa kyseenalaiseksi tätä päätelmää.

60

Ensinnäkin on hylättävä neuvoston väite, jonka mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, liitteessä I olevan 3 artiklan 4 kohdan kolmannessa virkkeessä mainittu edellytys, jonka mukaan luettelossa on oltava ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston on määrä nimittää tuomareita, täyttyi, sillä kyseessä olevassa luettelossa mainittiin kuusi ehdokasta. Tältä osin on riittävää todeta, ettei tämä ole suinkaan ainoa virkamiestuomioistuimen tuomareiden nimittämismenettelyssä täytettävä edellytys.

61

Toiseksi siitä neuvoston väitteestä, jonka mukaan sillä on tältä osin laaja harkintavalta, on riittävää todeta, ettei tämä harkintavalta oikeuttanut sitä rikkomaan 3.12.2013 julkaistussa viranhakuilmoituksessa määritettyä oikeudellista kehystä eikä edellä tämän tuomion 40–44 kohdassa mainittuja virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämismenettelyä koskevia sääntöjä.

62

Kolmanneksi on hylättävä neuvoston väite, jonka mukaan sen aiempi käytäntö ei sitonut sitä. Tältä osin on riittävää todeta, etteivät edellä tämän tuomion 33–58 kohdassa esitetyt näkökohdat suinkaan perustu neuvoston kyseessä olevaa tuomaria nimittäessään noudattaman menettelytavan ja sen aiemman käytännön vertailuun vaan toteamukseen siitä, ettei kyseinen menettelytapa ollut sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukainen.

63

Neljänneksi neuvosto esittää väitteitä, joilla se pyrkii osoittamaan, että sillä oli merkityksellisten säännösten nojalla oikeus laatia varallaololuettelo, jota voitiin käyttää virkamiestuomioistuimen tuomareilta vapautuvien paikkojen täyttämiseen. Tästä on riittävää todeta, että käsiteltävän asian olosuhteissa merkityksellinen kysymys ei ole se, oliko neuvostolla oikeus laatia tällainen varallaololuettelo, vaan se, oliko sillä oikeus täyttää tuomari Rofes i Pujolilta vapautunut paikka nimittämällä siihen ehdokas luettelosta, jota ei ollut laadittu nimenomaan tähän tarkoitukseen. Näin ollen myös tämä väite on hylättävä ilman, että on tarpeen vastata kysymykseen siitä, oliko neuvostolla oikeus laatia tällainen varallaololuettelo.

64

Näin ollen on todettava, että kyseessä olevan tuomarin nimittämismenettely oli sääntöjenvastainen ja ettei myöskään voida sulkea pois sitä, että jos tuomari Rofes i Pujolilta vapautuneen paikan täyttämiseksi olisi julkaistu viranhakuilmoitus, ne ehdokkaat, jotka eivät osallistuneet 3.12.2013 julkaistulla viranhakuilmoituksella aloitettuun nimittämismenettelyyn, olisivat saattaneet ilmoittautua ehdokkaiksi, ja että tässä tapauksessa valintakomitea olisi tehnyt toisenlaisen valinnan. Näissä olosuhteissa ei voida sulkea pois sitä, että todetut sääntöjenvastaisuudet saattoivat vaikuttaa päätökseen nimittää kyseessä oleva tuomari tuomari Rofes i Pujolilta vapautuneeseen paikkaan.

65

Kolmanneksi on siten selvitettävä, ovatko kyseessä olevan tuomarin nimittämismenettelyssä todetut sääntöjenvastaisuudet omiaan kyseenalaistamaan valituksenalaisen tuomion antaneen virkamiestuomioistuimen toisen jaoston kokoonpanon laillisuuden.

66

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos tämä seikka riitautetaan muutoksenhakuvaiheessa ja riitauttaminen ei ole ilmeisen aiheetonta, muutoksenhakutuomioistuimen on tarkastettava, oliko ensimmäisenä oikeusasteena asian ratkaisseen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon koostumus sääntöjenmukainen. Ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuuteen perustuvaa valitusperustetta on nimittäin pidettävä oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvänä perusteena, joka on tutkittava viran puolesta siinäkin tapauksessa, ettei tähän sääntöjenvastaisuuteen ole vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym., C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 44–50 kohta).

67

Kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, yksi tuomioistuimen ratkaisukokoonpanolle asetetuista edellytyksistä on, että kyseessä on oltava riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, joka on perustettu lailla etukäteen.

68

Tästä vaatimuksesta, jota on tulkittava siten, että tuomioistuimen ratkaisukokoonpanosta ja sen toimivaltuuksista on oltava säädetty etukäteen lailla, seuraa laillisesti perustetun tuomioistuimen periaate, jonka tarkoituksena on taata tuomiovallan riippumattomuus toimeenpanovaltaan nähden (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2012, Strack v. komissio, T‑199/11 P, EU:T:2012:691, 22 kohta).

69

Tässä yhteydessä on muistutettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa yleissopimuksessa (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa.

70

Lisäksi on muistutettava, että EU 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdan mukaan unionin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet ottavat asianmukaisesti huomioon tämän perusoikeuskirjan tulkitsemisen ohjaamiseksi laaditut selitykset (EUVL 2007, C 303, s. 17). Perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkinnasta kyseisissä selityksissä täsmennetään seuraavaa:

”Oikeutta saada asia käsiteltäväksi tuomioistuimessa ei sovelleta unionin oikeudessa ainoastaan oikeuksia ja velvollisuuksia koskeviin riita-asioihin. Tämä johtuu siitä, että unioni on oikeusyhteisö, kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa 294/83, Vihreät vastaan Euroopan parlamentti (tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1339). Euroopan ihmisoikeussopimuksessa annettuja takuita sovelletaan unionissa kuitenkin samalla tavalla niiden soveltamisalaa lukuun ottamatta.”

71

Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäistä virkettä tulkittaessa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä annetut takeet, joista yksi on laillisesti perustetun tuomioistuimen periaate.

72

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu laillisesti perustetun tuomioistuimen periaate kuvastaa oikeusvaltioperiaatetta, josta seuraa, että tuomioistuimet on perustettava lainsäätäjän tahdon mukaisesti (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.10.2009, Pandjikidzé ym. v. Georgia, CE:ECHR:2009:1027JUD003032302, 103 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 20.10.2009, Gorguiladzé v. Georgia, CE:ECHR:2009:1020JUD000431304, 67 kohta).

73

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoa muodostettaessa on noudatettava tuomioistuinten perustamista ja toimivaltaa koskevaa lainsäädäntöä ja muita valtion sisäisiä oikeussääntöjä, joiden noudattamatta jättäminen merkitsee, että yhden tai useamman tuomarin osallistumista asian käsittelyyn on pidettävä sääntöjenvastaisena. Näitä ovat erityisesti tuomarien toimikautta, esteellisyyttä ja jääväämistä koskevat säännöt (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.10.2009, Pandjikidzé ym. v. Georgia, CE:ECHR:2009:1027JUD003032302, 104 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 20.10.2009, Gorguiladzé v. Georgia, CE:ECHR:2009:1020JUD000431304, 68 kohta).

74

Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, laillisesti perustetun tuomioistuimen periaate edellyttää, että tuomarien nimittämismenettelyä koskevia sääntöjä noudatetaan (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.7.2009, Ilatovskiy v. Venäjä, CE:ECHR:2009:0709JUD 000694504, 40 ja 41 kohta).

75

On nimittäin olennaisen tärkeää, että tuomarit ovat riippumattomia ja puolueettomia ja että myös heidän nimittämismenettelystään syntyy tällainen vaikutelma. Tämän vuoksi tuomarien nimittämistä koskevia sääntöjä on noudatettava tarkasti. Muuten yksityisten ja yleisön luottamus tuomioistuinten riippumattomuuteen voisi kärsiä (ks. vastaavasti EFTAn tuomioistuimen tuomio 14.2.2017, Pascal Nobile v. DAS Rechtsschutz-Versicherungs, E-21/16, 16 kohta).

76

Näiden periaatteiden valossa on seuraavaksi tutkittava, ovatko kyseessä olevan tuomarin nimittämismenettelyssä todetut sääntöjenvastaisuudet omiaan vaikuttamaan valituksenalaisen tuomion antaneen virkamiestuomioistuimen toisen jaoston kokoonpanon lainmukaisuuteen.

77

Tästä on todettava, että päätöksen 2016/454 johdanto-osan ensimmäisestä kuudenteen perustelukappaleesta, jotka esitettiin edellä tämän tuomion 11 kohdassa, käy ilmi, että neuvosto oli täysin tietoinen siitä, ettei ehdokasluetteloa laadittu uuden tuomarin nimittämiseksi tuomari Rofes i Pujolin tilalle. Luetteloa päätettiin siitä huolimatta käyttää tähän tarkoitukseen. Näin ollen jo itse nimittämispäätöksestä voidaan todeta ilmenevän, että neuvosto rikkoi tietoisesti 3.12.2013 julkaistussa viranhakuilmoituksessa määritettyä oikeudellista kehystä ja virkamiestuomioistuimen tuomarien nimittämistä koskevia sääntöjä.

78

Tässä tilanteessa – ja kun otetaan huomioon, miten tärkeää tuomarien nimittämistä koskevien sääntöjen noudattaminen on yksityisten ja yleisön tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen kohdistaman luottamuksen kannalta – kyseessä olevaa tuomaria ei voida pitää perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna laillisena tuomarina.

79

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion antanutta virkamiestuomioistuimen toista jaostoa ei muodostettu sääntöjenmukaisella tavalla, on hyväksyttävä.

80

Edellä esitetyn perusteella valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ilman, että toista ja kolmatta valitusperustetta on tarpeen tutkia.

81

Euroopan unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/1192 (EUVL 2016, L 200, s. 137) 4 artiklasta ilmenee, että jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaa virkamiestuomioistuimen ratkaisun mutta katsoo, ettei asia ole ratkaisukelpoinen, se siirtää asian muuhun kuin siihen jaostoon, jossa valitus on ratkaistu.

82

Käsiteltävässä asiassa ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne ei ole ratkaisukelpoinen. Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin yhtäältä voi tukeutua tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin, jotka esittänyt virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano muodostettiin sääntöjenvastaisesti, ja toisaalta se ei myöskään voi muutoksenhakutuomioistuimena itse ryhtyä arvioimaan tosiseikkoja.

83

Asia on siten siirrettävä muulle kuin tämän valituksen käsitelleelle jaostolle, jotta unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi ensimmäisenä oikeusasteena valittajan virkamiestuomioistuimessa nostaman kanteen.

84

Koska asia siirretään unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston ratkaistavaksi, tähän valitukseen liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: