1.

Arvopapereiden haltijoiden yhdistys nosti Hoge Raad der Nederlandenissa (ylin tuomioistuin, Alankomaat) vahvistuskanteen saadakseen korvauksen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneen yhtiön osakkeiden kurssitappiosta, joka aiheutui kyseisen yhtiön laitoksessa Meksikonlahdella tapahtuneesta öljyvuodosta.

2.

Tässä riita-asiassa tuomioistuin pyytää asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa. ( 2 ) Koska kanteen kohteena olevat vahingot ovat puhtaita varallisuusvahinkoja, sillä on vaikeuksia päättää toimivallastaan niiden ratkaisujen valossa, joita unionin tuomioistuin on aiemmin antanut erityisesti tuomiossa Kolassa, tuomiossa Universal ja tuomiossa Löber. ( 3 )

3.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyksissä korostuvat avoimeen laintulkintaan liittyvät riskit tällä alalla, kuten tulkinta, jossa tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta perustuu riita-asian ”erityisiin olosuhteisiin”. Samalla ne tarjoavat tilaisuuden täsmentää tai tarvittaessa tarkistaa näitä tulkintoja.

4.

Asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa – –”.

5.

Asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

– –”.

6.

Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

– –”

7.

Siviililain 3 osan 305a §: ( 5 )

”1.   ”Täysin oikeustoimikelpoinen laitos tai yhdistys voi nostaa kanteen tuomioistuimessa puolustaakseen muiden henkilöiden samankaltaisia etuja siltä osin kuin se puolustaa näitä etuja sääntöjensä mukaisesti.

– –

3.   Tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetun kanteen kohteena ei voi olla – – rahamääräinen vahingonkorvaus.

– –”

8.

Vereniging van Effectenbezitters (arvopapereiden haltijoiden yhdistys, jäljempänä VEB) on alankomaalainen yhdistys, jonka kotipaikka on Haag (Alankomaat) ja jonka sääntömääräinen tarkoitus on arvopapereiden haltijoiden etujen puolustaminen.

9.

BP plc (jäljempänä BP) on maailmanlaajuisesti toimiva öljy- ja kaasuyhtiö, jonka kotipaikka on Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta). Sen kantaosakkeet on noteerattu Lontoon ja Frankfurtin pörsseissä.

10.

Huhtikuussa 2010 BP:n vuokraamalla öljynporauslautalla Meksikonlahdella tapahtui räjähdys, josta aiheutui vakavia ympäristövahinkoja.

11.

VEB nosti 17.4.2015 BP:tä vastaan siviililain 3:305a §:n nojalla rechtbank Amsterdamissa (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) ryhmäkanteen kaikkien henkilöiden nimissä, jotka olivat ajanjaksolla 16.1.2007–25.6.2010 ostaneet, pitäneet hallussaan tai myyneet BP:n kantaosakkeita Alankomaissa olevan sijoitustilin tai Alankomaihin sijoittautuneen pankin tai sijoituspalveluyrityksen sijoitustilin välityksellä (jäljempänä BP:n osakkeenomistajat)

12.

VEB vaati rechtbank Amsterdamia toteamaan seuraavaa:

13.

BP kiisti Alankomaiden tuomioistuinten toimivallan asetuksen N:o 1215/2012 nojalla. Rechtbank Amsterdam totesi, ettei se ole toimivaltainen, ja Gerechtshof Amsterdam (Amsterdamin ylioikeus, Alankomaat) vahvisti tämän päätöksen.

14.

VEB teki kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandenissa, joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

15.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 25.9.2019.

16.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet VEB, BP ja Euroopan komissio. Alun perin sovitun istunnon peruunnuttua unionin tuomioistuin esitti niille kysymyksiä, joihin vastattiin kirjallisesti 8.10.2020.

17.

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään ainoastaan kahta ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä.

18.

Ennen niiden tarkastelua on mielestäni aiheellista muistuttaa seuraavaa:

19.

Ensimmäisessä ja toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä yhdistetään useita asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa koskevia kysymyksiä.

20.

Näiden kysymysten järjestys voidaan tiivistää seuraavasti:

21.

On kuitenkin täsmennettävä ne seikat, jotka eivät ole riidanalaisia ja joita pidetään lähtökohtina. Ne ovat seuraavat:

22.

Hoge Raad der Nederlandenin epäilyt perustuvat niin kutsuttuun ”kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan”, ( 16 ) jota unionin tuomioistuin käytti asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan osalta soveltaakseen sitä tiettyihin sijoitusalan oikeusriitoihin, ( 17 ) joissa vahingon katsottiin tapahtuneen sijoittajan tilin sijaintipaikassa. ( 18 )

23.

Vaikka on totta, että sijoittajan tilin sijaintipaikan perusteella määritettiin toimivaltainen tuomioistuin, on kuitenkin todettava sen tapahtuneen asiayhteyksissä, joita unionin tuomioistuin luonnehti ”erityisiksi” ( 19 ) seuraavista syistä:

24.

En ole varma siitä, onko kantajan tilin sijainti jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövalta on kiistanalainen, hyödyllinen liittymä silloinkaan, kun on olemassa lisäseikkoja, minkään sellaisen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan oikeusriidan kannalta, jossa on kyse puutteellisten tietojen vuoksi sijoituksille aiheutuneista vahingoista. Mielestäni kysymys jää pikemminkin avoimeksi, vaikka otetaan huomioon unionin tuomioistuimen lähestymistapa siihen.

25.

Siltä osin kuin sijoitustili heijastaa varallisuuden arvoa ja tälle arvolle aiheutuu vahinkoa, kyseisen tilin sijaintipaikka voisi lähtökohtaisesti edustaa sen haltijalle koituneen puhtaan varallisuusvahingon ilmenemispaikkaa. Tämä vahingon maantieteellinen määritys on kuitenkin kuvitteellinen tai fiktiivinen, kuten mikä tahansa aineettomista vahingoista esitetty määritys. ( 20 )

26.

Se, että näiden vahinkojen osalta asetetaan etusijalle jokin ajateltavissa olevista sijaintipaikoista, ei voi johtaa kyseessä olevan säännöksen tavoitteen sivuuttamiseen. Sijoitustilin (tai laajasti ymmärrettynä pankkitilin) merkityksellisyys on kyseenalainen tästä näkökulmasta tarkasteltuna: unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan tämän liittymän heikkoudet.

27.

Tilin sijainti hyödyttää enemmänkin osakkeenomistajaa, varsinkin jos se on sama kuin hänen koti- tai asuinpaikkansa, mikä on kuluttajan tai piensijoittajan kannalta aineellisia säädöksiä koskevan lainsäädäntöpolitiikan tavoitteiden mukaista. ( 21 ) Tätä politiikkaa ei kuitenkaan ole syytä edistää asetuksen N:o 1215/2012, sellaisena kuin se on nykyisessä sanamuodossaan, tarkoituksen kustannuksella.

28.

Tilin sijaintipaikka voi vaikuttaa riita-asian ja oikeuspaikan väliseen läheisyyteen, mutta tätä ei pidä yliarvioida. Ne tilit, joille arvopaperit talletetaan tai joihin niiden arvon aleneminen heijastuu, eivät ole määräävä tekijä esimerkiksi vahingon aiheuttaneen tapahtuman ja vahingon välisen kausaaliyhteyden eivätkä aiheutuneen vahingon suuruuden kannalta.

29.

Pörssinoteeratut osakkeet liikkeelle laskeneen yhtiön näkökulmasta sen osakkeenomistajien tilien sijainti on lisäksi ennalta-arvaamaton seikka, jonka perusteella ei ole mitenkään mahdollista ennakoida kansainvälisesti toimivaltaisia tuomioistuimia, joissa sitä vastaan voidaan nostaa kanne.

30.

On totta, että päättäessään listautua muun kuin kotipaikkavaltionsa pörssiin osakkeiden liikkeeseenlaskija hyväksyy implisiittisesti sen, että sitä vastaan voidaan nostaa kanne sen kotipaikan ulkopuolella. Koska sillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta valvoa arvopapereiden myöhempiä siirtoja, sijoittajan tilin sijainti ( 22 ) on sille sekä sattumanvarainen että ennakoimaton tekijä. ( 23 )

31.

Hyväksymällä tässä tilanteessa tilin sijaintipaikka ratkaisevaksi tekijäksi toimivallan määrittämisen kannalta ei vältetä ”[mahdollisuutta] siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa”. ( 24 ) Se pikemminkin edistää tätä mahdollisuutta.

32.

Ratkaisuehdotuksessani Verein für Konsumenteninformation totesin, että se, että vahinko ei ole fyysinen, vaikeuttaa sen paikkakunnan määrittämistä, jossa vahinko sattuu, ja herättää epäilyjä siitä, onko kyseistä paikkakuntaa asianmukaista käyttää asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna liittymäperusteena. ( 25 )

33.

Muistutin, että tästä syystä unionin tuomioistuinta on kehotettu epäämään valinnanvapaus paikkakunnan, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja paikkakunnan, missä vahinko ilmeni, välillä silloin, kun kyse on puhtaista varallisuusvahingoista. Yhdyin tähän näkemykseen ja täsmensin, että se voidaan omaksua joissakin tapauksissa, mutta ei välttämättä yleisesti. ( 26 )

34.

Olen siis samaa mieltä varaumista, jotka koskevat asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tulkitsemista arvopaperisijoituksia koskevaa sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa asiassa siitä kuvitteellisesta lähtökohdasta käsin, että aineeton vahinko ilmenee tietyssä paikassa ja edellyttää lisäksi erityisten olosuhteiden täyttymistä, jotta tällaisen paikan tuomioistuimille voitaisiin antaa toimivalta. ( 27 )

35.

Oikeusvarmuuteen liittyvä perustelu tukee tämän lähestymistavan uudelleenarvioinnin aiheellisuutta: asianmukaisessa menettelyvaiheessa (tietyissä tapauksissa jopa a limine litis) tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, on määritettävä ne liittymät oikeuspaikkavaltioon, joihin sen oma kansainvälinen toimivalta perustuu sovellettavan lainsäädännön valossa. Toistan, että paitsi käytäntöön myös oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tähän vaatimukseen on voitava helposti ottaa kantaa ennen asiakysymyksen ratkaisemista.

36.

Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tulkinta, jossa edellytetään kunkin tapauksen erityisolosuhteiden arviointia nyt kyseessä olevan kaltaisissa tapauksissa, ei edistä varmaan tulokseen pääsemistä. Perusteen luonne herättää myös todennäköisesti epäilyjä oikeusalan toimijoissa ja johtaa viivyttämistarkoituksessa toteutettujen oikeudenkäyntistrategioiden lisäksi sekä eriäviin tulkintoihin jäsenvaltioissa että uusien ennakkoratkaisupyyntöjen esittämiseen unionin tuomioistuimelle. ( 28 )

37.

Näin ollen nyt käsiteltävän kaltaisissa riita-asioissa ei ole välttämättä tarpeen turvautua kontaktien ryhmittelyä koskevaan menetelmään toimivallan määrittämiseksi asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan perusteella. Kyse on siis vahingon sopivimman sijaintipaikan määrittämisestä säännöllä tavoiteltujen päämäärien kannalta, mikä sulkee pois sijoitustilin sijaintipaikan.

38.

Mielestäni tämä lähestymistapa on mahdollinen, ja se on tosiasiallisesti omaksuttu joidenkin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, jotka arvioivat toimivaltaansa muiden seikkojen perusteella asettamalla etusijalle esimerkiksi niiden markkinoiden sijaintipaikan, joilla osakkeet on noteerattu. ( 29 ) Tämä on ennalta selvästi tiedossa oleva (ei välttämättä fyysinen) paikka, jonka liikkeeseenlaskija on valinnut ja jonka lainsäädäntöä sen on noudatettava tiedonantovelvoitteiden osalta; sijoittaja puolestaan tietää sen – tai sen on saatava se tietoonsa – etukäteen hankkiessaan yhtiön osakkeita. ( 30 )

39.

Kun kuitenkin otetaan huomioon ennakkoratkaisukysymysten sanamuoto, vastaan niihin niiden omista lähtökohdista käsin eli unionin tuomioistuimen tähänastisen oikeuskäytännön valossa ja tarvittaessa arvioimalla ehdotettuja vaihtoehtoisia ratkaisuja.

40.

Tuomiosta Kolassa, tuomiosta Universal ja tuomiosta Löber ilmenee, että sen pankkitilin (laajasti ymmärrettynä), jossa varallisuusvahinko ilmenee, sijainti ei ole riittävä peruste kyseisen valtion tuomioistuinten kansainväliselle toimivallalle. Tarvitaan lisäksi erityisiä olosuhteita, jotka yhdessä mahdollistavat tämän toimivallan antamisen. ( 31 )

41.

Kun jätetään toistaiseksi huomiotta VEB:n toteuttaman (kollektiivisen) menettelytavan mahdollinen vaikutus käsiteltävässä asiassa, ( 32 ) siihen ei mielestäni liity mitään niin merkittävää erottavaa tekijää, että kyseisestä oikeuskäytännöstä voitaisiin poiketa.

42.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että tuomiossa Universal varallisuusvahinko ilmeni kantajan pankkitilillä, jonka tämä oli itse valinnut maksaakseen velkansa; vahinkoa kärsinyt osapuoli päätti itse vahinkonsa sijainnin, mikä heikentää tilin sijainnin luotettavuutta seikkana, jonka perusteella kansainvälinen toimivalta määräytyy. Nyt käsiteltävässä asiassa sijoitustileillä olevien osakkeiden arvon alenemisesta aiheutuva varallisuusvahinko puolestaan ilmenee sen mukaan suoraan kyseisillä tileillä.

43.

Väite ei mielestäni ole vakuuttava useista syistä:

44.

Myöskään nyt käsiteltävän asian sekä tuomion Kolassa ja tuomion Löber välinen ero, siltä osin kuin se koskee vastaajan antamia oletettavasti harhaanjohtavien tietojen muotoa ja laajuutta, ei oikeuta antamaan kansainvälistä toimivaltaa sijoitustilien sijaintipaikan tuomioistuimille.

45.

Se, että liikkeeseenlaskijayhtiön antamia tietoja ei ollut nimenomaisesti tai erikseen osoitettu alankomaalaisille sijoittajille, vaikuttaisi pikemminkin tukevan päinvastaista päätelmää. ( 35 ) Siltä osin kuin tämä tekijä on VEB:n kannalta erityinen olosuhde, joka puoltaa Alankomaiden tuomioistuinten toimivaltaisuutta, arvioin sitä kuitenkin myöhemmin tästä näkökulmasta.

46.

Lyhyesti sanoen varallisuusvahingon ilmenemisen Alankomaissa olevalla sijoitustilillä ei voida katsoa olevan ”riittävä liittymäperuste kyseisen valtion tuomioistuinten kansainväliselle toimivallalle”.

47.

Siltä varalta, että sen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, Hoge Raad der Nederlanden tiedustelee, ”edellyttääkö Alankomaiden tuomioistuinten toimivaltaisuus muita erityisiä olosuhteita ja mitä ne ovat”. Erityisesti se pyytää ratkaisemaan, ovatko ennakkoratkaisupyynnön 4.2.2 kohdassa mainitut olosuhteet riittävät. ( 36 )

48.

Kuten olen jo muissa yhteyksissä todennut, on mahdotonta täsmentää abstraktisti erityisiä olosuhteita, jotka yhdessä muodostavat riittävän liittymän riita-asian ja oikeuspaikan välillä silloin, kun kanteessa kuvailtu vahinko on puhdas varallisuusvahinko. ( 37 )

49.

Mielestäni on kuitenkin merkityksellistä toistaa, että erityiset olosuhteet, joilla on merkitystä toimivaltaisuuden kannalta, ovat ne, joista ilmenee riita-asian ja oikeuspaikan välinen läheisyys, sekä oikeuspaikan ennakoitavuus asianosaisten kannalta, sillä nämä ovat ne periaatteet, joiden nojalla tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan perusteena on vahingon ilmenemispaikka. ( 38 )

50.

Näihin olosuhteisiin on kuuluttava

51.

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiaan ei liity tuomion Kolassa ja tuomion Löber olosuhteita vastaavia erityisiä olosuhteita. Ennakkoratkaisupyynnön mukaan muita olosuhteita voi kuitenkin olla. ( 39 ) Katson, että suurin osa viimeksi mainituista olosuhteista (kun jätetään toistaiseksi huomiotta ryhmäkanteeseen liittyvä olosuhde) on merkityksettömiä toimivallan määräämisen kannalta. ( 40 )

52.

Mielestäni sillä ei ole merkitystä, että BP teki yhdysvaltalaisten osakkeenomistajiensa kanssa sopimuksen, jota ei tarjottu eurooppalaisille osakkeenomistajille. Tämä seikka ei ennakoitavuuden, läheisyyden eikä hyvän oikeudenkäytön näkökulmasta tarkasteltuna millään tavalla puolla sitä, että Alankomaiden tuomioistuimia pidettäisiin toimivaltaisina Euroopan unionissa.

53.

Ymmärtääkseni myöskään sillä ei ole merkitystä, että osa vahinkoa kärsineistä osapuolista on kuluttajia. ( 41 ) Voisi olla suotavaa säännellä piensijoittajien asemaa asetuksen N:o 1215/2012 II luvussa olevan 4 jakson mukaisesti, ( 42 ) mutta varmaa kuitenkin on, että nykyisin näin ei tehdä.

54.

Asetuksen N:o 1215/2012 mukaisen suojan saa vain kuluttaja, joka on sopimuksen osapuolena 17 artiklassa säädetyissä olosuhteissa. ( 43 ) Kyseiseen asetukseen ei sen nykyisessä sanamuodossa sisälly kuluttajansuojaan sovellettavaa yleisperiaatetta, jonka mukaan tällaiseen aineelliseen edellytykseen liittyisi oikeus nostaa kanne aina kotipaikan tuomioistuimessa.

55.

Koska tällaista yleissääntöä ei ole, kuluttajan asemaa on muiden tekijöiden tavoin arvioitava 7 artiklan 2 alakohdan asiayhteydessä: toisin sanoen oikeuspaikan läheisyyden ja ennakoitavuuden kannalta. Tässä yhteydessä en ymmärrä, miten se, että osa BP:n sijoittajista on kuluttajia, objektiivisesti lähentää oikeuspaikkaa ja riita-asiaa toisiinsa tai tekee alankomaalaisesta tuomioistuimesta enemmän tai vähemmän ennakoitavan vastaajan näkökulmasta. ( 44 )

56.

BP:n osakkeistaan antamat tiedot oli kohdistettu kansainväliselle sijoittajakunnalle. BP on siis tietoinen siitä, että kyseisiä arvopapereita voivat hankkia muissa kuin sen kotipaikkavaltiossa, sen markkinoiden kotipaikassa tai niiden arvopaperipörssien, joille se on päättänyt listautua, kotipaikassa olevat sijoittajat. ( 45 )

57.

On totta, että talouden toimija ei voi vedota itse levittämänsä tiedon yleisluonteisuuteen välttääkseen kanteen nostamisen itseään vastaan tietyssä paikassa. Ei myöskään vaikuta järkevältä, että se on lainkäyttövallan alainen kaikilla alueilla, joissa kyseinen tieto on saatavilla internet-yhteyksien kautta, kun sen tavoitteena on esittää sellaisten pörssinoteerattujen osakkeiden ominaispiirteet, joiden siirtäminen on tavallisesti mahdollista sellaisen välitysketjun kautta, joka ei ole liikkeeseenlaskijan valvonnassa.

58.

Toisin sanoen katson, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa sovellettaessa se, että yhtiö levittää osakkeistaan tietoja maailmanlaajuisesti, ei millään tavalla puolla jonkin tietyn valtion tuomioistuinten toimivaltaisuutta. ( 46 )

59.

Näin ollen erityiset olosuhteet, joihin toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan, eivät mielestäni tue toimivallan antamista Alankomaiden tuomioistuimille.

60.

Komissio ehdottaa poikkeuksellista tulkintaa, jonka mukaan vahinko ilmenee jäsenvaltiossa olevalla sijoitustilillä ja mahdollistaa toimivallan antamisen sen tuomioistuimille ilman, että edellytetään muiden olosuhteiden olemassaoloa, ellei vahinko voi muiden seikkojen perusteella ilmetä muussa jäsenvaltiossa.

61.

Komissio väittää, että muussa tapauksessa kantajalla ei ole asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaista valinnanmahdollisuutta, kun paikkakunta, missä kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma sattui, ja vastaajan kotipaikka ovat kuvaillussa tilanteessa samat.

62.

Vaikka tämä tulos onkin mielestäni valitettava, se ei ole ristiriidassa asetuksessa N:o 1215/2012 säädetyn kansainvälisen toimivallan määräämistä koskevan järjestelmän kanssa. Päinvastainen ratkaisu voisi kuitenkin olla sitä.

63.

Brysselin yleissopimuksessa ja myöhemmin annetuissa asetuksissa on asetettu lähtökohdaksi se, että (yleissopimuksessa määrätyin ja asetuksissa säädetyin poikkeuksin) vastaajan kotipaikka on ehdottomasti pääsääntöinen oikeuspaikka. Sen lisäksi vahvistettuihin erityisiin oikeuspaikkoihin liittyy joukko seikkoja, joihin ei nimenomaisesti päämääränä sinänsä kuulu vaihtoehtojen tarjoaminen kantajalle. ( 47 )

64.

On totta, että alun perin Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan tulkinta perustui sen tehokkaaseen vaikutukseen, sillä se koskee sekä paikkakuntaa, missä vahingon aiheuttanut teko sattui, että paikkakuntaa, missä vahinko ilmeni. Kyseinen vaikutus häviäisi, jos määräyksen tulkittaisiin yksinomaan ja järjestelmällisesti tarkoittavan paikkakuntaa, jossa vahingon aiheuttanut teko sattui, koska se on tavallisesti sama kuin vastaajan kotipaikka. ( 48 )

65.

Samanaikaisesti unionin tuomioistuin on jatkuvasti muistuttanut, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava suppeasti, jotta yleinen periaate, jonka mukaan toimivaltaisia ovat sen valtion tuomioistuimet, jossa vastaajalla on kotipaikka, ei menettäisi sisältöään. ( 49 )

66.

Muistutan tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohta ei ole oikeuspaikkasääntö, jolla suojataan kantajaa. Tällaiseen toteamukseen liittyy tavallisesti varoitus säännöksen sellaisesta tulkinnasta, joka on omiaan tukemaan kantajan kotipaikan tuomioistuimen toimivaltaisuuden tunnustamista. ( 50 )

67.

Kantajan kanteen nostamisen helpottamista koskevaa tavoitetta ei siis voida asettaa etusijalle oikeusvarmuutta sekä riita-asian ja oikeuspaikan läheisyyttä koskeviin tavoitteisiin nähden.

68.

Edellä esitetystä seuraa nähdäkseni, että ei ole välttämätöntä – eikä missään tapauksessa ehdottoman välttämätöntä – tarjota kantajalle vaihtoehtoisia oikeuspaikkoja eikä varsinkaan mahdollisuutta nostaa kannetta paikassa, jota pidetään vahingon ilmenemispaikkana, kun kyseinen paikka ei tosiasiallisesti fiktiivisyytensä vuoksi muodosta tarvittavaa liittymää riita-asian ja oikeuspaikan välillä.

69.

Huomautan samansuuntaisesti, että unionin tuomioistuimen mukaan vahinkoa kärsineen on nostettava kanne vahingon ilmenemispaikkakunnan tuomioistuimessa tilanteessa, jossa on vaikeaa tai jopa mahdotonta määrittää, missä vahinkoon kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut. ( 51 )

70.

Totean lisäksi, kuten olen jo tehnyt toisessa asiassa, ( 52 ) unionin tuomioistuimen katsoneen, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa (nykyistä asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohtaa) ei sovelleta velvoitteeseen, jota ”ei voida paikallistaa tiettyyn alueeseen eikä sillä voida katsoa olevan liittymää tiettyyn tuomioistuimeen, jolla olisi parhaat mahdollisuudet käsitellä tätä velvoitetta koskeva asia”. ( 53 )

71.

Todettakoon lopuksi, että siltä osin kuin vastaajan kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa on asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisedellytys, kantajalla on vähintäänkin mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa aina, kun asetusta sovelletaan. Näin ollen ei ole vaaraa siitä, ettei oikeus toteutuisi. ( 54 )

72.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, vaikuttavatko VEB:n nostaman kanteen luonne (toisien sanoen se, että kyseessä on ryhmäkanne) ja se, että siinä esitetään yksinomaan vahvistusvaatimus, ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen.

73.

Tässä yhteydessä se viittaa tuomioon CDC Hydrogen Peroxide, ( 55 ) jossa unionin tuomioistuin katsoi, että kunkin alkuperäisen velkojan kantajan hyväksi tekemä saatavien luovuttaminen ei vaikuta toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseen asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaisesti.

74.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä on niin, että jos tätä samaa ratkaisua sovelletaan pääasiassa, ryhmäkannemekanismi menettää tehonsa.

75.

Kanteen nostamishetkellä voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaan VEB:n kaltaisella kollektiivisia etuja ajavalla yhdistyksellä ei ole asiavaltuutta nostaa vahingonkorvauskannetta (rahallisen korvauksen saamiseksi). Vain vahinkoa kärsineet yksityiset voivat vaatia tämäntyyppistä korvausta.

76.

Unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohta kattaa yksinomaan sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskevat vahvistuskanteet, ( 56 ) mukaan lukien ne, joissa vaaditaan sen toteamista, ettei vahingonkorvausvastuuta ole, ( 57 ) sekä preventiiviset kanteet, joilla pyritään estämään tuleva vahinko. ( 58 )

77.

Tämän oikeuskäytännön mukaisesti sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa joko vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut tai vahinko on sattunut tai sen ennakoidaan sattuvan, voivat pätevästi todeta olevansa toimivaltaisia asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla niiden kanteiden osalta, joissa ei (vielä) vaadita konkreettista vahingonkorvausta. ( 59 )

78.

Tuomiossa DFDS Torline unionin tuomioistuin

79.

Edellä esitetyn perusteella ei mielestäni ole epäasianmukaista soveltaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa VEB:n nostaman kaltaisiin vahvistuskanteisiin, jotka edeltävät myöhempiä vahingonkorvauskanteita, joita vain vahinkoa kärsineet, joiden identiteetti ja asuinpaikka eivät (ensimmäistä) kannetta nostettaessa ole tiedossa, voivat tulevaisuudessa nostaa yksityisesti.

80.

Edeltävä toteamus perustuu joka tapauksessa siihen, että VEB:n vireille paneman vahvistamismenettelyn ja myöhemmin korvauksen saamiseksi käytävien menettelyjen välillä on tietty liittymä tai toiminnallinen pyrkimys. ( 61 ) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, täyttyykö tämä peruste siviililain 3:305a §:n asiayhteydessä vai ei.

81.

Ei pidä unohtaa sitä, että vahingon ilmenemispaikan määrittämisestä tulee hankalampaa näissä kaksivaiheisissa menettelyissä sen vuoksi, että kyseinen vahinko liittyy haltijoihin, joita ei ole vielä välttämättä identifioitu. Mielestäni kyseinen seikka ei automaattisesti estä vahingon ”todellista eikä abstraktia” ( 62 ) sisältöä.

82.

Nyt käsiteltävässä asiassa vaikeutta lieventää kantajana olevan yksikön puolustamien etujen rajaaminen, toisien sanoen niiden etujen, jotka johtuvat siitä, että sijoitustilit, joilla osakkeiden arvon aleneminen ilmenee, sijaitsevat Alankomaissa.

83.

Vahingon ilmenemispaikka, jota käytetään tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan määräytymisperusteena, on se, jossa teon kielteiset seuraukset konkreettisesti ilmenevät. ( 63 ) On siis ennen kaikkea tarpeen tietää, mikä vahinko on kyseessä, ja tätä varten on määritettävä oikeushyvä, jolle vahinkoa mahdollisesti aiheutuu.

84.

Aineelliset edut, joille vahinkoa mahdollisesti aiheutuu, voivat olla erityyppisiä. Yksinkertaisesti sanottuna on erotettava toisistaan diffuusit edut, ( 64 ) kollektiiviset edut ( 65 ) ja yksityisen edut: viimeksi mainittujen etujen osalta edunsaaja on etukäteen tiedossa tai on määritettävissä kanteen nostamisen jälkeen (tai jopa tuomion antamisen jälkeen).

85.

Ei ole unionin tuomioistuimen vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä määrittää niiden etujen luonne, joita kantajana olevan yksikkö puolustaa siviililain 3:305a §:ssä määritellyssä ryhmäkannemallissa, jota se näyttää noudattaneen.

86.

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että VEB:n nostamassa ryhmäkanteessa kyseessä olevat edut ovat (kuten näyttää olevan) ( 66 ) tiettyjen tai helposti määritettävien edunhaltijoiden etuja, toisen ennakkoratkaisukysymyksen vastauksen on perustuttava unionin tuomioistuimen tähänastiseen oikeuskäytäntöön.

87.

Tuomiossa CDC, jossa yksityisten saatavien kokoaminen tapahtui niiden luovuttamisen jälkeen, unionin tuomioistuin katsoi, ettei kyseinen siirto vaikuta tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määrittämiseen. ( 67 )

88.

Näin menetellessään unionin tuomioistuin vahvisti sen, mitä se oli jo todennut tuomiossa ÖFAB, kun otetaan huomioon, että a) erityisen läheinen liittymä sen paikkakunnan, missä vahinko sattui, ja asiaa käsittelevän tuomioistuimen välillä säilyy, vaikka alkuperäinen velkoja luovuttaa saatavan; ja b) muu vastaus olisi vastoin asetuksen tavoitetta, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä. ( 68 )

89.

Kyseisen oikeuskäytännön mukaan siinä tilanteessa, että VEB ajaisi ryhmäkanteessaan niiden sijoittajien yksityisiä etuja, jotka ovat antaneet niiden puolustamisen tuomioistuimissa sen tehtäväksi, on pääteltävä, että kollektiivinen puolustaminen ei muuta Alankomaiden tuomioistuinten toimivallalle asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla asetettuja edellytyksiä.

90.

Kyseinen toimivaltaisuus riippuu siis unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettujen yleisten edellytysten täyttymisestä: a) sen paikan tai niiden paikkojen, missä vahinko kunkin vahinkoa kärsineen osalta konkreettisesti ilmenee, sijainti Alankomaissa; ja b) tuomioistuimen ja riita-asian välisen läheisen liittymän osoittavien erityisten olosuhteiden ilmeneminen.

91.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tässä tapauksessa ”edellä tarkoitettujen sijoittajien kotipaikkoja ei ole vahvistettu, ( 69 ) kuten ei myöskään yksittäisten ostotapahtumien tai sijoittajalla jo olevien osakkeiden myymättä jättämistä koskevien yksittäisten päätösten erityisiä olosuhteita”. Kun kuitenkin otetaan huomioon käsiteltävän kanteen luonne, ei vaikuta siltä, että kyseisten tietojen puuttuminen estäisi Alankomaiden tuomioistuinten toteamista toimivaltaisiksi, jos ne yleiset edellytykset, joihin edellä viittasin, täyttyvät.

92.

Hoge Raad der Nederlanden katsoo, että ryhmäkannemenettely menettää tehokkuutensa, jos VEB:n kaltaisen yksikön olisi nostettava kanne jokaisen yksittäisen vahingon tapahtumapaikassa.

93.

En epäile kansallisen tuomioistuimen väitteen oikeellisuutta, ( 70 ) mutta en löydä muuta vaihtoehtoa Euroopan unionissa voimassa olevasta tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevasta järjestelmästä, joka esitetään nykyisin asetuksessa N:o 1215/2012.

94.

En kuitenkaan sulje pois sitä, että jos osoittautuisi, että jokainen relevantti vahinko on sattunut yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, se, että tietty paikallinen tuomioistuin on erikoistuomioistuin, voisi mahdollistaa sen, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan tiukasta soveltamisesta aiheutuva alueellinen pirstoutuminen vältettäisiin. ( 71 )

95.

Muilta osin yhdyn julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotuksessaan Schrems esittämään toteamukseen siitä, että asetus N:o 44/2001 ei sisällä ”erityisiä säännöksiä oikeuksien luovuttamisesta – – tai kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavista menettelyistä”: tuomioistuinten – mukaan lukien unionin tuomioistuin – tehtävänä ei ole ottaa käyttöön uusia oikeudenkäyntimekanismeja ennakoimalla lainsäätäjää näinkin arkaluonteisessa asiassa, ( 72 ) eikä niiden asiana myöskään ole luoda tapauskohtaisia toimivaltaperusteita. ( 73 )

96.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Hoge Raad der Nederlandenin ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti: