1)

Onko 13.12.2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/928/EY (1) perustettua yhteistyö- ja seurantamekanismia pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna unionin toimielimen toimena, jota Euroopan unionin tuomioistuinta voidaan pyytää tulkitsemaan?

2)

Onko 13.12.2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/928/EY käyttöön otettu yhteistyö- ja seurantamekanismi erottamaton osa Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin tehtyä sopimusta, jonka Romania allekirjoitti 25.4.2005 Luxemburgissa, ja onko sitä tulkittava ja sovellettava tämän määräysten mukaisesti? Velvoittavatko kyseisen mekanismin yhteydessä laadituissa kertomuksissa esitetyt vaatimukset Romanian valtiota, ja, mikäli tähän vastataan myöntävästi, onko kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on soveltaa unionin oikeussääntöjä oman toimivaltansa rajoissa, velvollinen huolehtimaan näiden sääntöjen soveltamisesta ja tässä tapauksessa jättämään viran puolesta soveltamatta sellaisia kansallisia oikeussääntöjä, jotka ovat kyseisen mekanismin yhteydessä laadituissa kertomuksissa esitettyjen vaatimusten vastaisia?

3)

Onko SEU 2 artiklaa, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että Romaniaa koskeva velvollisuus noudattaa 13.12.2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/928/EY käyttöön otetun yhteistyö- ja seurantamekanismin yhteydessä laadituissa kertomuksissa esitettyjä vaatimuksia sisältyy jäsenvaltion velvollisuuteen noudattaa oikeusvaltion periaatteita?

4)

Onko SEU 2 artikla, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, ja erityisesti velvollisuus noudattaa oikeusvaltion arvoja esteenä tuomioistuinten ja virallisten syyttäjien asemasta annetun lain nro 303/2004 96 §:n 3 momentin a kohdan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa määritellään suppeasti ja abstraktisti lainkäyttäjän virheellä tarkoitettavan prosessitoimien toteuttamista aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden sääntöjä selvästi rikkovalla tavalla, ilman että täsmennettäisiin rikottujen oikeussääntöjen luonnetta, tällaisten prosessioikeuden sääntöjen aineellista ja ajallista soveltamisalaa, oikeussääntöjen rikkomista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, määräaikaa ja niiden toteamista koskevia menettelyjä tai elintä, joka on toimivaltainen toteamaan tällaisten oikeussääntöjen rikkomisen, millä mahdollistetaan välillisen painostuksen kohdistaminen tuomareihin?

5)

Onko SEU 2 artikla, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, ja erityisesti velvollisuus noudattaa oikeusvaltion arvoja esteenä tuomioistuinten ja virallisten syyttäjien asemasta annetun lain nro 303/2004 96 §:n 3 momentin b kohdan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa määritellään lainkäyttäjän virheellä tarkoitettavan sellaisen lopullisen tuomion antamista, joka on selvästi lainvastainen tai oikeudenkäynnin kuluessa kerätyn näytön mukaisen tosiasiallisen tilanteen vastainen, ilman että täsmennettäisiin menettelyä, jossa tällainen ristiriita todetaan, ja määriteltäisiin konkreettisesti tällaisen tuomioistuimen tuomion sekä sovellettavien oikeussääntöjen ja tosiasiallisen tilanteen välisen ristiriidan merkitystä, millä mahdollistetaan tuomioistuinten (tuomarit ja viralliset syyttäjät) lain tulkintaan ja todisteharkintaan liittyvän työn estäminen?

6)

Onko SEU 2 artikla, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, erityisesti velvollisuus noudattaa oikeusvaltion arvoja, esteenä tuomioistuinten ja virallisten syyttäjien asemasta annetun lain nro 303/2004 96 §:n 3 momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tuomioistuin (tuomarit tai viralliset syyttäjät) on vahingonkorvausvastuussa valtioon nähden pelkästään sillä perusteella, että valtion tekemässä ja mahdollisesti Romanian tuomioistuinten tarkastusyksikön neuvoa-antavassa kertomuksessa on katsottu tuomarin syyllistyneen aineelliseen virheeseen tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, ilman että tuomarilla olisi mahdollisuutta käyttää täysimääräisesti omia puolustautumisoikeuksiaan, jolloin mahdollistetaan mielivaltaisella tavalla tuomioistuimen aineellisen vastuun tunnustamista valtioon nähden koskevan menettelyn aloittaminen ja vieminen päätökseen?

7)

Onko SEU 2 artikla ja erityisesti velvollisuus noudattaa oikeusvaltion arvoja esteenä rikosprosessikoodeksin 539 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen, luettuna yhdessä 541 §:n 2 ja 3 momentin kanssa, kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa annetaan vastaajalle ilman määräaikaa ja implisiittisesti erityinen ylimääräinen muutoksenhakukeino tuomioistuimen säilöönotosta antamaa lopullista tuomiota vastaan, jos vastaaja on vapautettu asiakysymyksen osalta, ja tämä muutoksenhakuasia käsitellään oikeussääntöjen ennakoitavuuden ja saatavilla olemisen periaatteen, tuomioistuimen erikoistumisen ja oikeusvarmuuden periaatteiden vastaisesti yksinomaan siviilituomioistuimessa, jos säilöönoton lainvastaisuutta ei ole todettu rikostuomioistuimen tuomiolla?