—

mitätöimään fluoratuista kasvihuonekaasuista 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 517/2014, joka on riidanalaisen päätöksen oikeusperusta, ja tämän seurauksena toteamaan, että riidanalainen päätös on tältä osin virheellinen

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: kantaja väittää SEUT 277 artiklan nojalla, että fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 517/2014 16 artikla, joka muodostaa riidanalaisen päätöksen oikeusperustan, on mitätön siltä osin kuin siinä säädetään, että kiintiöiden jako perustuu viitearvoihin, jotka ilmenevät menneisyydessä toimitetuista, vuosina 2009–2012 markkinoille saatettuja F-kaasuja koskevista tiedoista, koska tällainen jako merkitsee kiintiöiden syrjivää ja mielivaltaista jakamista talouden toimijoille riippuen niiden aiemmasta toiminnasta kaasumarkkinoilla, ja vaatii tämän vuoksi toteamaan, että riidanalainen päätös on tältä osin virheellinen.

2)

Toinen kanneperuste: kantaja väittää, että olennaisia muotovaatimuksia on loukattu ja perussopimusta on rikottu, koska asetuksen (EU) N:o 517/2014 16 artiklan 1 kohdan mukaisen menetelmän, jonka mukaan jako F-kaasujen markkinoilla toimiville yrityksille perustuu menneisyydessä vuosina 2009–2012 markkinoille saatettujen F-kaasujen arvoihin, käyttöönotto on perusteltu puutteellisesti.