Marie-Luise Lindorferin 2.6.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-204/01, M.-L. Lindorfer vastaan Euroopan unionin neuvosto, 18.3.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-227/04 P)

(2004/C 190/17)

Marie-Luise Lindorfer, edustajinaan asianajajat G. Vandersanden ja L. Levi, on 2.6.2004 valittanut yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-204/01, M.-L. Lindorfer vastaan Euroopan unionin neuvosto, 18.3.2004 antamasta tuomiosta.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 141 artiklaa ja yleisten täytäntöönpanosäännösten (1)10 artiklan 4 kohdan b alakohtaa, loukannut syrjintäkiellon periaatetta sekä laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että neuvosto saattoi eläkkeiden muuntamista koskevassa menetelmässä ottaa huomioon asianomaisen henkilön ikään ja sukupuoleen liittyviä vakuutusmatemaattisia tekijöitä, se on loukannut syrjintäkiellon periaatetta erityisesti sellaisena kuin tämä miesten ja naisten yhdenvertaisena kohteluna. Eläkeoikeuksien siirtoa ensimmäisestä eli kansallisesta eläkejärjestelmästä yhteisön järjestelmään koskevan menetelmän osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hyväksynyt sellaisen tekijän huomioon ottamisen, jolla sukupuolia kohdellaan eri tavalla ja jolla naispuolisia työntekijöitä kohdellaan epäedullisemmin, ja perustellut tällaisen kannan kustannussyillä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska se ei ole ottanut kantaa valittajan väitteisiin, joiden tarkoituksena oli osoittaa, ettei budjettitasapainoa voida saavuttaa ottamalla huomioon vakuutusmatemaattisia tekijöitä kun eläkkeeseen oikeuttavia palvelusvuosia muunnetaan yhteisön eläkejärjestelmän mukaisiksi.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut kantaa sen pätevyyteen, että on olemassa kaksi laskentatapaa, joilla henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohtaa sovelletaan ja jotka eroavat toisistaan siten, että toisessa otetaan huomioon eläkeoikeuksien siirtämisen ajankohta ja toisessa se ajankohta, jolloin virkamies vakinaistettiin. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kiinnittänyt huomionsa ainoastaan siihen, mikä virkamiehen peruspalkka oli eläkkeelle siirryttäessä, eikä ole tarkastellut myös eläkkeelle oikeuttavien palvelusvuosien määrää, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään ole ottanut kantaa valittajan väitteeseen ja se on laiminlyönyt siten perusteluvelvollisuutensa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee tosiseikkojen ja erityisesti valittajan esittämien seikkojen perusteella oikeudellisesti virheellisiä päätelmiä. Vaikka oletettaisiin, että eri kansallisten valuuttojen kurssivaihtelut aiheutuvat yhteisöjen ulkopuolisista tekijöistä, tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että yhteisöt olisivat vapautettuja huolehtimasta erityisesti henkilöstönsä osalta siitä, että syrjintäkiellon periaatetta noudatetaan, ja määrittelemästä kyseisen periaatteen mukaisesti sääntöjä sille, miten kansalliseen eläkekassaan kerätyt eläkeoikeudet siirretään yhteisön eläkejärjestelmään. Tämä merkitsee erityisesti sitä, ettei neuvosto voi vahvistaa muuntokursseja, jotka ovat syrjintäkiellon periaatteen vastaisia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin todennut, että neuvosto voi tehdä näin. Määrät, jotka siirretään kansallisesta eläkekassasta, eivät nimittäin suhteessa syrjintäkiellon periaatteeseen eroa toisistaan sen mukaan, tulevatko ne ”heikon valuutan” vai ”vahvan valuutan” maasta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin todennut, että kyseisille määrille varattu kohtelu vaihteli sen mukaan, minkälainen maa oli kyseessä, koska ”heikon valuutan” maat saivat osakseen edullisemman kohtelun. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei lopuksi ole tutkinut — saatikka näyttänyt toteen — sitä, että miten kyseinen erilainen kohtelu voitaisiin objektiivisesti perustella. Se, että kohtelu johtuu yhteisöjen toiminnan kannalta ulkopuolisista tekijöistä, ei voi olla tällainen peruste, koska neuvosto on itse päättänyt kahden laskentatavan olemassaolosta ja neuvosto päättää samoin myös siitä, miten niitä sovelletaan.

(1)  Neuvoston 13.7.1992 tekemä päätös, jolla vahvistetaan yleiset täytäntöönpanosäännökset henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiselle ja kumotaan neuvoston 26.1.1970 tekemän päätöksen IV ja V luku, sellaisena kuin kyseinen päätös on muutettuna neuvoston 19.12.1994 tekemällä päätöksellä.