30.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/1

1)

Yhteisön oikeutta, erityisesti perustamissopimuksen 119 artiklaa (EY:n perustamissopimuksen 117–120 artikla on korvattu EY 136–EY 143 artiklalla) ja miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/207/ETY on tulkittava siten, että OTE:n henkilöstösäännön 24 a §:n 2 momentin a kohdan, jonka mukaan ainoastaan naispuoliset siivoojat eli naiset voidaan ottaa palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella osa-aikaiseen työhön, ja tämän määräyksen soveltamista ei ole pidettävä sellaisenaan sukupuoleen perustuvana, naisten välittömänä syrjintänä. Koska kuitenkin tietyltä työntekijäryhmältä, johon kuuluu kansallisen laintasoisen sääntelyn perusteella ainoastaan naisia, evätään vakinaistamismahdollisuus näennäisesti sukupuolineutraalilla viittauksella tähän työntekijäryhmään, on kyseessä direktiivissä 76/207 tarkoitettu sukupuoleen perustuva välitön syrjintä. Jotta kyseessä ei olisi sukupuoleen perustuva välitön syrjintä, sen työntekijäryhmän määräävän ominaisuuden, johon kuuluvalta työntekijältä tämä mahdollisuus evätään, on oltava sellainen, että kyseisen työntekijän voidaan katsoa olevan vakinaistamisen kannalta objektiivisesti arvioiden eri tilanteessa suhteessa niihin työntekijöihin, jotka voidaan vakinaistaa.

2)

Siinä tapauksessa, että oletus, jonka mukaan ainoastaan naispuoliset osa-aikaiset siivoojat on jätetty vakinaistamismahdollisuuden ulkopuolelle, osoittautuu virheelliseksi, ja jos 27.11.1987 ja 10.5.1991 tehtyjen yrityskohtaisten työehtosopimusten määräykset kohdistuvat huomattavasti suurempaan prosenttimäärään naisia kuin miehiä, näihin työehtosopimuksiin perustuva vakinaistamismahdollisuuden epääminen ylimääräisiltä osa-aikaisilta työntekijöiltä on välillistä syrjintää. Tällainen tilanne on direktiivin 76/207 3 artiklan vastainen, ellei näiden ja kokoaikaisten työntekijöiden välistä erilaista kohtelua voida perustella sellaisilla seikoilla, jotka eivät mitenkään liity sukupuoleen perustuvaan syrjintään. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko tilanne tämä.

3)

Silloin kun osa-aikaisen työn huomiotta jättäminen kokonaan palvelusaikaa laskettaessa kohdistuu huomattavasti suurempaan prosenttimäärään naispuolisia kuin miespuolisia työntekijöitä, on sitä pidettävä direktiivin 76/207 vastaisena sukupuoleen perustuvana välillisenä syrjintänä, ellei tätä huomiotta jättämistä voida selittää objektiivisesti perustelluilla syillä, joihin ei liity minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä, onko tilanne tämä. Osa-aikaisen työskentelyn huomioon ottaminen suhteellisesti tässä laskennassa on myös tämän direktiivin vastaista, ellei työnantaja kykene osoittamaan, että suhteellinen huomioon ottaminen voidaan perustella seikoilla, joiden objektiivisuus perustuu esimerkiksi tavoitteeseen, joka palvelusajan huomioon ottamiselle on asetettu, ja siinä tapauksessa, että tällaisena tavoitteena on hankitun työkokemuksen palkitseminen, siihen, mikä on kyseessä olevan työn laadun ja sen työkokemuksen välinen suhde, jonka henkilö saa tehtyään kyseistä työtä tietyn tuntimäärän ajan.

4)

Silloin kun työntekijä väittää tasa-arvoisen kohtelun periaatetta loukatun hänen vahingokseen ja esittää tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on välitön tai välillinen syrjintä, yhteisön oikeutta ja erityisesti todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15 päivänä joulukuuta 1997 annettua neuvoston direktiiviä 97/80/EY on tulkittava siten, että vastaajan on esitettävä näyttö siitä, ettei tätä periaatetta ole loukattu.