This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2006/227E/03
MINUTES#Wednesday, 28 September 2005
PÖYTÄKIRJA
Keskiviikko, 28. syyskuuta 2005
PÖYTÄKIRJA
Keskiviikko, 28. syyskuuta 2005
EUVL C 227E, 21.9.2006, p. 83–519
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
21.9.2006 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
CE 227/83 |
PÖYTÄKIRJA
(2006/C 227 E/03)
ISTUNNON KULKU
Puhetta johti Josep BORRELL FONTELLES
puhemies
1. Istunnon avaaminen
Istunto avattiin klo 9.05.
2. Määrärahojen siirrot
Budjettivaliokunta käsitteli Euroopan komission määrärahasiirtoesitystä DEC 27/2005 (C6-0231/2005 — SEC(2005)0923).
Neuvoston lausunnon saatuaan budjettivaliokunta päätti 25. kesäkuuta 2002 annetun varainhoitoasetuksen 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti ottaa käyttöön 70 miljoonaa euroa hätäapua koskevasta varauksesta ja siirtää ne vuoden 2005 talousarvion kohtaan 23 02 01 jälleenrakennus- ja kunnostusapuun hyökyaaltokatastrofin kohteeksi joutuneissa maissa.
3. Neuvottelujen avaaminen Turkin kanssa — ETY:n ja Turkin assosiointisopimuksen lisäpöytäkirjan tekemisestä laajentumisen vuoksi *** (keskustelu)
Neuvoston ja komission julkilausumat: Neuvottelujen avaaminen Turkin kanssa
Suositus: Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiointisopimuksen lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin laajentumisen vuoksi (9617/2005 — KOM(2005)0191 — C6-0194/2005 — 2005/0091(AVC)) — Ulkoasiainvaliokunta.
Esittelijä: Elmar Brok (A6-0241/2005)
Douglas Alexander (neuvoston puheenjohtaja) ja Olli Rehn (komission jäsen) antoivat julkilausumat.
Elmar Brok esitteli suosituksen.
Puheenvuorot: Hans-Gert Poettering PPE-DE-ryhmän puolesta, Martin Schulz PSE-ryhmän puolesta (Werner Langen keskeytti hänet useaan otteeseen ilman mikrofonia), Emma Bonino ALDE-ryhmän puolesta, Daniel Marc Cohn-Bendit Verts/ALE-ryhmän puolesta, Elmar Brok antaakseen henkilökohtaisen lausuman tästä puheenvuorosta, Philippe de Villiers vielä samasta puheenvuorosta, Francis Wurtz GUE/NGL-ryhmän puolesta, Roger Knapman IND/DEM-ryhmän puolesta, Konrad Szymański UEN-ryhmän puolesta, sitoutumaton Philip Claeys, Camiel Eurlings, Jan Marinus Wiersma, Andrew Duff, Joost Lagendijk, Adamos Adamou, Bastiaan Belder, Roberta Angelilli, Jan Tadeusz Masiel, Ioannis Kasoulides, Hannes Swoboda, Marielle De Sarnez, Cem Özdemir, Vittorio Agnoletto ja Georgios Karatzaferis.
Puhetta johti Pierre MOSCOVICI
varapuhemies
Puheenvuorot: Sebastiano (Nello) Musumeci, Hans-Peter Martin, Renate Sommer, Véronique De Keyser, Silvana Koch-Mehrin, Mirosław Mariusz Piotrowski, Mogens N.J. Camre, Andreas Mölzer, Jacques Toubon, Michel Rocard, Karin Riis-Jørgensen, Francesco Enrico Speroni, Roger Helmer, Geoffrey Van Orden, Vural Öger, Marios Matsakis, Philippe de Villiers, Ville Itälä, Emine Bozkurt, Karin Resetarits, Françoise Grossetête, Stavros Lambrinidis, Giorgos Dimitrakopoulos, Panagiotis Beglitis, Ursula Stenzel, Libor Rouček, Zbigniew Zaleski, Nicola Zingaretti, György Schöpflin, Douglas Alexander ja Olli Rehn.
Puheenvuorot: Bernd Posselt antaakseen henkilökohtaisen lausuman Daniel Marc Cohn-Benditin puheenvuorosta ja Werner Langen antaakseen henkilökohtaisen lausuman Martin Schulzin puheenvuorosta.
Työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskustelun päätteeksi käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset:
— |
Daniel Marc Cohn-Bendit, Monica Frassoni, Joost Lagendijk ja Cem Özdemir Verts/ALE-ryhmän puolesta neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa (B6-0484/2005), |
— |
Andrew Duff ALDE-ryhmän puolesta neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa (B6-0487/2005), |
— |
Martin Schulz, Jan Marinus Wiersma ja Hannes Swoboda PSE-ryhmän puolesta neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa (B6-0496/2005), |
— |
Cristiana Muscardini, Anna Elzbieta Fotyga, Konrad Szymański ja Inese Vaidere UEN-ryhmän puolesta neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa (B6-0498/2005), |
— |
Francis Wurtz, André Brie, Adamos Adamou, Kyriacos Triantaphyllides, Feleknas Uca ja Jonas Sjöstedt GUE/NGL-ryhmän puolesta neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa (B6-0502/2005), |
— |
Elmar Brok, João de Deus Pinheiro ja Camiel Eurlings PPE-DE-ryhmän puolesta neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa (B6-0505/2005). |
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
Äänestys: istunnon pöytäkirja 28.09.2005, kohta 5.1 ja istunnon pöytäkirja 28.09.2005 kohta 5.2.
(Istunto keskeytettiin klo 11.50 äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 12.05.)
Puhetta johti Josep BORRELL FONTELLES
puhemies
4. Tervetulotoivotukset
Puhemies toivotti parlamentin puolesta tervetulleeksi viralliselle lehterille saapuneen Meksikon kongressin valtuuskunnan, jota johti Meksikon senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Fernando Margaín.
5. Äänestykset
Äänestysten kulkua koskevat yksityiskohdat (tarkistukset, erilliset äänestykset, kohta kohdalta -äänestykset, …) esitetään pöytäkirjaan sisältyvässä liitteessä I.
5.1. ETY:n ja Turkin assosiointisopimuksen lisäpöytäkirja *** (työjärjestyksen 131 artikla) (äänestys)
Suositus: Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiointisopimuksen lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin laajentumisen vuoksi (9617/2005 — KOM(2005)0191 — C6-0194/2005 — 2005/0091(AVC)) — Ulkoasiainvaliokunta.
Esittelijä: Elmar Brok (A6-0241/2005).
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 1)
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Puheenvuorot: Hans-Gert Poettering, joka pyysi PPE-DE-ryhmän puolesta äänestyksen lykkäämistä työjärjestyksen 170 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja Martin Schulz PSE-ryhmän puolesta.
Parlamentti hyväksyi pyynnön KÄ:ssä (311 puolesta, 285 vastaan, 63 tyhjää).
5.2. Neuvottelujen avaaminen Turkin kanssa (äänestys)
Päätöslauselmaesitykset B6-0484/2005, B6-0487/2005, B6-0496/2005, B6-0498/2005, B6-0502/2005 ja B6-0505/2005.
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 2)
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS RC-B6-0484/2005
(korvaa päätöslauselmaesitykset B6-0484/2005, B6-0487/2005, B6-0496/2005, B6-0498/2005, B6-0502/2005 ja B6-0505/2005):
seuraavien jäsenten käsiteltäväksi jättämä:
|
Hans-Gert Poettering, Camiel Eurlings, Elmar Brok ja João de Deus Pinheiro PPE-DE-ryhmän puolesta |
|
Martin Schulz, Jan Marinus Wiersma ja Hannes Swoboda PSE-ryhmän puolesta |
|
Graham Watson, Andrew Duff ja Emma Bonino ALDE-ryhmän puolesta |
|
Daniel Marc Cohn-Bendit, Joost Lagendijk ja Cem Özdemir Verts/ALE-ryhmän puolesta, |
|
Francis Wurtz, Adamos Adamou, Kyriacos Triantaphyllides, Tobias Pflüger ja Vittorio Agnoletto GUE/NGL-ryhmän puolesta |
|
Brian Crowley ja Inese Vaidere UEN-ryhmän puolesta. |
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0350)
Äänestystä koskevat puheenvuorot:
— |
Giorgos Dimitrakopoulos esitti PPE-DE-ryhmän puolesta tarkistukseen 5 suullisen tarkistuksen, joka hyväksyttiin; |
— |
Jan Marinus Wiersma esitti PSE-ryhmän puolesta 6 kohtaan ja 16 kohtaan suullisen tarkistuksen, jota ei hyväksytty, sillä yli 37 jäsentä vastusti sen huomioon ottamista; |
— |
Andrew Duff käytti puheenvuoron äänestyksen kulusta. |
Puhetta johti Alejo VIDAL-QUADRAS ROCA
varapuhemies
6. Tervetulotoivotukset
Puhemies toivotti parlamentin puolesta tervetulleeksi viralliselle lehterille saapuneen Perun kongressin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Gustavo Pachecon.
7. Äänestykset (jatkoa)
7.1. 1. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen, 2. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys ***I (äänestys)
Mietintö:
1. |
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY uudelleenlaatimisesta [KOM(2004)0486 — C6-0141/2004 — 2004/0155(COD)] |
2. |
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY uudelleenlaatimisesta [KOM(2004)0486 — C6-0144/2004 — 2004/0159(COD)] — Talous- ja raha-asioiden valiokunta. |
Esittelijä: Alexander Radwan (A6-0257/2005).
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 3)
1. KOMISSION EHDOTUS
Hyväksyttiin tarkistettuna (P6_TA(2005)0351)
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0351)
2. KOMISSION EHDOTUS
Hyväksyttiin tarkistettuna (P6_TA(2005)0352)
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0352)
Äänestystä koskevat puheenvuorot:
— |
Alexander Radwan esitti PPE-DE-ryhmän puolesta suullisen tarkistuksen tarkistuksiin 778 ja 782 sekä suullisen tarkistuksen tarkistuksiin 781 ja 785 (molemmat suulliset tarkistukset hyväksyttiin). |
7.2. Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus ***I (äänestys)
Mietintö: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta sekä direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta (KOM(2004)0177 — C6-0005/2004 — 2004/0065(COD)) — Oikeudellisten asioiden valiokunta.
Esittelijä: Bert Doorn (A6-0224/2005)
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 4)
KOMISSION EHDOTUS
Hyväksyttiin tarkistettuna (P6_TA(2005)0353)
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0353)
Äänestystä koskevat puheenvuorot:
— |
Bert Doorn (esittelijä) ennen äänestystä. |
7.3. Yhteisön rautateiden kehittäminen ***I (äänestys)
Mietintö: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta (KOM(2004)0139 — C6-0001/2004 — 2004/0047(COD)) — Liikenne- ja matkailuvaliokunta.
Esittelijä: Georg Jarzembowski (A6-0143/2005).
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 5)
KOMISSION EHDOTUS
Hyväksyttiin tarkistettuna (P6_TA(2005)0354)
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0354)
7.4. Veturien ja junien kuljettamisesta vastaavan henkilökunnan lupajärjestelmä ***I (äänestys)
Mietintö: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä (KOM(2004)0142 — C6-0002/2004 — 2004/0048(COD)) — Liikenne- ja matkailuvaliokunta.
Esittelijä: Gilles Savary (A6-0133/2005).
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 6)
KOMISSION EHDOTUS
Hyväksyttiin tarkistettuna (P6_TA(2005)0355)
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0355)
Äänestystä koskevat puheenvuorot:
— |
Erik Meijer esitti GUE/NGL-ryhmän puolesta suullisen tarkistuksen tarkistukseen 50. |
7.5. Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet ***I (äänestys)
Mietintö: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (KOM(2004)0143 — C6-0003/2004 — 2004/0049(COD)) — Liikenne- ja matkailuvaliokunta.
Esittelijä: Dirk Sterckx (A6-0123/2005).
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 7)
KOMISSION EHDOTUS
Hyväksyttiin tarkistettuna (P6_TA(2005)0356)
LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0356)
Äänestystä koskevat puheenvuorot:
— |
Michael Cramer esitti Verts/ALE-ryhmän puolesta tarkistukseen 138/rev suullisen tarkistuksen, joka hyväksyttiin, ja ehdotti, että näin muutetusta tarkistuksesta 138/rev äänestettäisiin ennen tarkistusta 32 (parlamentti hyväksyi ehdotuksen). |
7.6. Rautateiden tavaraliikennepalvelujen sopimusperusteiset laatuvaatimukset ***I (äänestys)
Mietintö: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (KOM(2004)0144 — C6-0004/2004 — 2004/0050(COD)) — Liikenne- ja matkailuvaliokunta.
Esittelijä: Roberts Zīle (A6-0171/2005).
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 8)
KOMISSION EHDOTUS
Hylättiin
Olli Rehn (komission jäsen) käytti puheenvuoron, jossa hän totesi, että komissio panee merkille parlamentin kannan.
Ehdotus palautettiin asiasta vastaavaan valiokuntaan työjärjestyksen 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
7.7. Puolan Solidaarisuus-liikkeen 25-vuotispäivä ja sen sanoma Euroopalle (äänestys)
Päätöslauselmaesitykset B6-0485/2005, B6-0495/2005, B6-0500/2005 ja B6-0504/2005
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 9)
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS RC-B6-0485/2005
(korvaa päätöslauselmaesityksetB6-0485/2005, B6-0495/2005 ja B6-0504/2005):
seuraavien jäsenten käsiteltäväksi jättämä:
|
Jerzy Buzek, Janusz Lewandowski ja Jacek Emil Saryusz-Wolski PPE-DE-ryhmän puolesta |
|
Dariusz Rosati, Józef Pinior ja Jan Marinus Wiersma PSE-ryhmän puolesta |
|
Bronisław Geremek ja Janusz Onyszkiewicz ALDE-ryhmän puolesta |
|
Milan Horáček, Joost Lagendijk ja Angelika Beer Verts/ALE-ryhmän puolesta |
|
Wojciech Roszkowski, Brian Crowley, Guntars Krasts, Ģirts Valdis Kristovskis ja Cristiana Muscardini UEN-ryhmän puolesta. |
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0357)
(Päätöslauselmaesitys B6-0500/2005 raukesi.)
7.8. Alueellisen yhteenkuuluvuuden rooli aluekehityksessä (äänestys)
Mietintö: Alueellisen yhteenkuuluvuuden rooli aluekehityksessä (2004/2256(INI)) — Aluekehitysvaliokunta.
Esittelijä: Ambroise Guellec (A6-0251/2005)
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 10)
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0358)
7.9. Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus (äänestys)
Mietintö: Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus (2004/2253(INI)) — Aluekehitysvaliokunta.
Esittelijä: Sérgio Marques (A6-0246/2005)
(yksinkertainen enemmistö)
(äänestystulokset: liite I, kohta 11)
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Hyväksyttiin (P6_TA(2005)0359)
Äänestystä koskevat puheenvuorot:
— |
Carl Schlyter ilmoitti, että tarkistuksen 5 ruotsinkielisessä versiossa on virhe. |
8. Äänestysselitykset
Kirjalliset äänestysselitykset:
Työjärjestyksen 163 artiklan 3 kohdan mukaiset kirjalliset äänestysselitykset julkaistaan tämän istunnon sanatarkoissa istuntoselostuksissa.
Suulliset äänestysselitykset:
Neuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa — RC-B6-0484/2005
— |
Bernat Joan i Marí, Carlo Fatuzzo, Richard Seeber, Bernd Posselt, Mario Borghezio, Luca Romagnoli, Frank Vanhecke, Albert Deß |
Mietintö: Roberts Zīle — A6-0171/2005
— |
Richard Seeber |
Mietintö: Ambroise Guellec — A6-0251/2005
— |
Richard Seeber |
Mietintö: Sérgio Marques — A6-0246/2005
— |
Richard Seeber |
9. Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset ovat nähtävissä verkkosivulla ”Séance en direct” kohdassa ”Résultats des votes (appels nominaux)/Results of votes (roll-call votes)” sekä liitteen II ”Nimenhuutoäänestysten tulokset” painetussa versiossa.
Europarlin sähköistä versiota päivitetään säännöllisesti enintään kahden viikon ajan äänestyspäivästä.
Tämän määräajan jälkeen äänestyskäyttäytymistä koskevien ilmoitusten luettelo on lopullinen, ja se toimitetaan käännettäväksi ja julkaistavaksi virallisessa lehdessä.
Jäsenet, jotka eivät osallistuneet äänestyksiin:
Daniel Caspary ilmoitti olleensa läsnä, mutta hän ei osallistunut äänestyksiin.
(Istunto keskeytettiin klo 13.40 ja sitä jatkettiin klo 15.05.)
Puhetta johti Jacek Emil SARYUSZ-WOLSKI
varapuhemies
10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen
Edellisen istunnon pöytäkirja hyväksyttiin.
11. Parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (jatkoa)
Euroopan parlamentin 5. heinäkuuta 2005 tekemään päätökseen puolustaa Umberto Bossin parlamentaarista koskemattomuutta Brescian tuomioistuimessa vireillä olevaan rikoskanteeseen liittyen puhemies on vastaanottanut Italian toimivaltaisilta viranomaisilta työjärjestyksen 7 artiklan 9 kohdan mukaisesti Brescian muutoksenhakutuomioistuimen asiassa 6. kesäkuuta 2005 tekemän päätöksen.
Tiedonanto välitetään tiedoksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan.
12. Öljy (keskustelu)
Neuvoston ja komission julkilausumat: Öljyn hinnannousu ja riippuvuus öljystä
Douglas Alexander (neuvoston puheenjohtaja) ja Andris Piebalgs (komission jäsen) antoivat julkilausumat.
Puheenvuorot: Giles Chichester PPE-DE-ryhmän puolesta, Hannes Swoboda PSE-ryhmän puolesta, Fiona Hall ALDE-ryhmän puolesta, Claude Turmes Verts/ALE-ryhmän puolesta, Umberto Guidoni GUE/NGL-ryhmän puolesta, Guntars Krasts UEN-ryhmän puolesta, sitoutumaton Sergej Kozlík, Robert Goebbels, Vittorio Prodi, Satu Hassi, Dimitrios Papadimoulis, Liam Aylward, Luca Romagnoli, Christoph Konrad, Reino Paasilinna, Roberto Musacchio, Luis de Grandes Pascual, Ewa Hedkvist Petersen, Carmen Fraga Estévez, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Riitta Myller, Ján Hudacký, Mia De Vits, Alejo Vidal-Quadras Roca, Antolín Sánchez Presedo, Peter Liese, Péter Olajos, Ivo Belet, Ivo Strejček ja Douglas Alexander.
Puhetta johti Antonios TRAKATELLIS
varapuhemies
Andris Piebalgs käytti puheenvuoron.
Työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskustelun päätteeksi käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset:
— |
Fiona Hall, Sophia in 't Veld ja Vittorio Prodi ALDE-ryhmän puolesta öljyn hinnasta ja energiariippuvuudesta (B6-0481/2005), |
— |
Claude Turmes Verts/ALE-ryhmän puolesta öljyn hinnannoususta ja riippuvuudesta öljystä (B6-0482/2005), |
— |
Umberto Pirilli, Roberta Angelilli, Guntars Krasts ja Roberts Zīle UEN-ryhmän puolesta öljyn hinnan noususta ja öljyriippuvuudesta (B6-0491/2005), |
— |
Umberto Guidoni ja Ilda Figueiredo GUE/NGL-ryhmän puolesta öljystä (B6-0499/2005), |
— |
Alexander Radwan, Giles Chichester ja Paul Rübig PPE-DE-ryhmän puolesta öljyn hinnannoususta ja riippuvuudesta öljystä (B6-0506/2005), |
— |
Hannes Swoboda, Robert Goebbels, Mechtild Rothe ja Mia De Vits PSE-ryhmän puolesta öljyn hinnannoususta ja öljyriippuvuudesta (B6-0509/2005). |
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
Äänestys: istunnon pöytäkirja 29.9.2005, kohta 6.2
13. YK:n uudistaminen ja vuosituhannen kehitystavoitteet (keskustelu)
Neuvoston ja komission julkilausumat: YK:n uudistaminen ja vuosituhannen kehitystavoitteet.
Douglas Alexander (neuvoston puheenjohtaja) ja Benita Ferrero-Waldner (komission jäsen) antoivat julkilausumat.
Puheenvuorot: Francisco José Millán Mon PPE-DE-ryhmän puolesta, Glenys Kinnock PSE-ryhmän puolesta, Alexander Lambsdorff ALDE-ryhmän puolesta, Frithjof Schmidt Verts/ALE-ryhmän puolesta, Miguel Portas GUE/NGL-ryhmän puolesta, Hélène Goudin IND/DEM-ryhmän puolesta, Inese Vaidere UEN-ryhmän puolesta, sitoutumaton Irena Belohorská, Nirj Deva, Jo Leinen, Lapo Pistelli, Raül Romeva i Rueda, Tobias Pflüger, Kathy Sinnott, Koenraad Dillen, Enrique Barón Crespo, Paul Marie Coûteaux, Miguel Angel Martínez Martínez, Inger Segelström, Manuel António dos Santos, Douglas Alexander, Benita Ferrero-Waldner ja Alexander Lambsdorff esittääkseen kysymyksen komissiolle, johon Benita Ferrero-Waldner vastasi.
Työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskustelun päätteeksi käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset:
— |
Raül Romeva i Rueda, Frithjof Schmidt, Hélène Flautre ja Marie Anne Isler Béguin Verts/ALE-ryhmän puolesta YK:n uudistamisesta (B6-0483/2005), |
— |
Brian Crowley, Inese Vaidere, Ģirts Valdis Kristovskis ja Guntars Krasts UEN-ryhmän puolesta YK:n uudistamisesta (B6-0492/2005), |
— |
José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Elmar Brok, Nirj Deva, Francisco José Millán Mon ja Simon Coveney PPE-DE-ryhmän puolesta 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien huippukokouksen tuloksista ja vuosituhannen kehitystavoitteista (B6-0493/2005), |
— |
André Brie ja Luisa Morgantini GUE/NGL-ryhmän puolesta Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2005 huippukokouksen tuloksista (B6-0501/2005), |
— |
Alexander Lambsdorff ja Lapo Pistelli ALDE-ryhmän puolesta Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokouksesta (B6-0507/2005), |
— |
Glenys Kinnock, Michel Rocard, Pasqualina Napoletano, Jo Leinen ja Miguel Angel Martínez Martínez PSE-ryhmän puolesta YK:n uudistamisesta (B6-0510/2005). |
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
Äänestys: istunnon pöytäkirja 29.9.2005, kohta 6.3
(Istunto keskeytettiin klo 18.10 kyselytunnin alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 18.25.)
Puhetta johti Manuel António dos SANTOS
varapuhemies
14. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)
Parlamentti käsitteli neuvostolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0331/2005).
Kysymys 1 (Marie Panayotopoulos-Cassiotou): Jäteongelma ja siihen puuttuminen.
Douglas Alexander (neuvoston puheenjohtaja) vastasi kysymykseen sekä lisäkysymykseen, jonka esitti Marie Panayotopoulos-Cassiotou.
Kysymys 2 (Sajjad Karim): Jäsenvaltioiden lähestymistavan yhdenmukaistaminen terrorismin torjunnassa.
Douglas Alexander vastasi kysymykseen sekä lisäkysymyksiin, joita esittivät Sajjad Karim ja David Martin.
Kysymys 3 (Chris Davies): Ministerineuvoston verkkosivut.
Douglas Alexander vastasi kysymykseen sekä lisäkysymyksiin, joita esittivät Chris Davies, David Martin ja Bill Newton Dunn.
Kysymys 4 (Sarah Ludford): Esteet tutustua neuvoston asiakirjoihin.
Douglas Alexander vastasi kysymykseen sekä lisäkysymykseen, jonka esitti Sarah Ludford.
Kysymys 5 (Nigel Farage): Kalastuskumppanuussopimukset.
Douglas Alexander vastasi kysymykseen sekä lisäkysymyksiin, joita esittivät Nigel Farage, Christopher Beazley ja Catherine Stihler.
Kysymys 6 (Bernd Posselt): Serbian vähemmistöjen oikeudet.
Douglas Alexander vastasi kysymykseen sekä lisäkysymyksiin, joita esittivät Bernd Posselt, Zsolt László Becsey ja Paul Rübig.
Kysymys 7 (Dimitrios Papadimoulis): Uskonnollisten vähemmistöjen omistusoikeudet Turkissa.
Douglas Alexander vastasi kysymykseen sekä lisäkysymyksiin, joita esittivät Dimitrios Papadimoulis ja Catherine Stihler.
Kysymys 8 (James Hugh Allister): IRA-terroristit.
Douglas Alexander (neuvoston puheenjohtaja) vastasi kysymykseen sekä lisäkysymyksiin, joita esittivät James Hugh Allister, James Nicholson ja Proinsias De Rossa.
Christopher Beazley käytti puheenvuoron.
Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti.
Neuvostolle varattu kyselytunti julistettiin päättyneeksi.
(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.05.)
Puhetta johti Pierre MOSCOVICI
varapuhemies
15. Valko-Venäjä (keskustelu)
Komission julkilausuma: Valko-Venäjä
Olli Rehn (komission jäsen) antoi julkilausuman.
Puheenvuorot: Bogdan Klich PPE-DE-ryhmän puolesta, Joseph Muscat PSE-ryhmän puolesta, Janusz Onyszkiewicz ALDE-ryhmän puolesta, Elisabeth Schroedter Verts/ALE-ryhmän puolesta, Jonas Sjöstedt GUE/NGL-ryhmän puolesta, Bastiaan Belder IND/DEM-ryhmän puolesta, Konrad Szymański UEN-ryhmän puolesta, Bernd Posselt, Józef Pinior, Věra Flasarová, Mirosław Mariusz Piotrowski, Inese Vaidere, Barbara Kudrycka, Bogusław Sonik ja Olli Rehn.
Työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskustelun päätteeksi käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset:
— |
Janusz Onyszkiewicz ALDE-ryhmän puolesta Valko-Venäjän tilanteesta (B6-0486/2005), |
— |
Laima Liucija Andrikienė, Árpád Duka-Zólyomi, James Elles, Alfred Gomolka, Tunne Kelam, Bogdan Klich, Barbara Kudrycka, Aldis Kušķis, Rihards Pīks, Bernd Posselt, Jacek Emil Saryusz-Wolski, Charles Tannock ja Karl von Wogau PPE-DE-ryhmän puolesta Valko-Venäjän vähemmistöjen tilanteesta (B6-0488/2005), |
— |
Jan Marinus Wiersma ja Joseph Muscat PSE-ryhmän puolesta Valko-Venäjästä (B6-0490/2005), |
— |
Bastiaan Belder IND/DEM-ryhmän puolesta Valko-Venäjän vähemmistöjen tilanteesta (B6-0494/2005), |
— |
Anna Elzbieta Fotyga, Konrad Szymański ja Inese Vaidere UEN-ryhmän puolesta Valko-Venäjän poliittisesta tilanteesta (B6-0497/2005), |
— |
Eva-Britt Svensson GUE/NGL-ryhmän puolesta Valko-Venäjästä (B6-0503/2005), |
— |
Elisabeth Schroedter, Milan Horáček ja Marie Anne Isler Béguin Verts/ALE-ryhmän puolesta Valko-Venäjän tiedotusvälineiden riippumattomuudesta ja sen poliittisesta tilanteesta (B6-0508/2005). |
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
Äänestys: istunnon pöytäkirja 29.9.2005, kohta 6.4
16. EU:n ja Intian suhteet (keskustelu)
Mietintö: EU:n ja Intian strateginen kumppanuus (2004/2169(INI)) — Ulkoasiainvaliokunta.
Esittelijä: Emilio Menéndez del Valle (A6-0256/2005).
Emilio Menéndez del Valle esitteli laatimansa mietinnön.
Olli Rehn (komission jäsen) käytti puheenvuoron.
Puheenvuorot: Georgios Papastamkos (INTA-valiokunnan lausunnon valmistelija), Marcello Vernola PPE-DE-ryhmän puolesta, Neena Gill PSE-ryhmän puolesta, Sajjad Karim ALDE-ryhmän puolesta, Derek Roland Clark IND/DEM-ryhmän puolesta, sitoutumaton Ryszard Czarnecki, Charles Tannock, Jo Leinen, Eija-Riitta Korhola ja Libor Rouček.
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
Äänestys: istunnon pöytäkirja 29.9.2005, kohta 6.5
17. Uusiutuvat energialähteet EU:ssa (keskustelu)
Mietintö: Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa sekä ehdotukset konkreettisiksi toimiksi (2004/2153(INI)) — Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta.
Esittelijä: Claude Turmes (A6-0227/2005).
Claude Turmes esitteli laatimansa mietinnön.
Andris Piebalgs (komission jäsen) käytti puheenvuoron.
Puheenvuorot: Dimitrios Papadimoulis (ENVI-valiokunnan lausunnon valmistelija), Mairead McGuinness (AGRI-valiokunnan lausunnon valmistelija), Peter Liese PPE-DE-ryhmän puolesta, Mechtild Rothe PSE-ryhmän puolesta, Vittorio Prodi ALDE-ryhmän puolesta, Umberto Guidoni GUE/NGL-ryhmän puolesta, Mieczysław Edmund Janowski UEN-ryhmän puolesta, sitoutumaton Sergej Kozlík, Nikolaos Vakalis, Adam Gierek, Esko Seppänen, Avril Doyle, Andres Tarand ja Andris Piebalgs.
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
Äänestys: istunnon pöytäkirja 29.9.2005, kohta 6.6
18. Vähemmistöjen ihmisoikeustilanne Kosovossa (keskustelu)
Komission julkilausuma: Vähemmistöjen ihmisoikeustilanne Kosovossa.
Olli Rehn (komission jäsen) antoi julkilausuman.
Puheenvuorot: Bernd Posselt PPE-DE-ryhmän puolesta, Panagiotis Beglitis PSE-ryhmän puolesta, Viktória Mohácsi ALDE-ryhmän puolesta, Elly de Groen-Kouwenhoven Verts/ALE-ryhmän puolesta, Gisela Kallenbach ja Olli Rehn.
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
19. Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen vuoteen 2010 mennessä (keskustelu)
Mietintö: Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma — Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu (2004/2162(INI)) — Liikenne- ja matkailuvaliokunta.
Esittelijä: Ari Vatanen (A6-0225/2005).
Ari Vatanen esitteli laatimansa mietinnön.
Jacques Barrot (komission varapuheenjohtaja) käytti puheenvuoron.
Puheenvuorot: Dieter-Lebrecht Koch PPE-DE-ryhmän puolesta, Inés Ayala Sender PSE-ryhmän puolesta, Hannu Takkula ALDE-ryhmän puolesta, Margrete Auken Verts/ALE-ryhmän puolesta, Ewa Hedkvist Petersen ja Jacques Barrot.
Keskustelu julistettiin päättyneeksi.
Äänestys: istunnon pöytäkirja 29.9.2005, kohta 6.7
20. Seuraavan istunnon esityslista
Huomisen istunnon esityslista on vahvistettu (ks. ”Esityslista” PE 361.877/OJJE).
21. Istunnon päättäminen
Istunto päättyi klo 23.50.
Julian Priestley
pääsihteeri
Manuel António dos Santos
varapuhemies
LÄSNÄOLOLISTA
Allekirjoittaneet:
Adamou, Agnoletto, Allister, Alvaro, Andersson, Andrejevs, Andria, Andrikienė, Angelilli, Antoniozzi, Arif, Arnaoutakis, Ashworth, Atkins, Attard-Montalto, Aubert, Audy, Auken, Ayala Sender, Aylward, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Baco, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Barsi-Pataky, Batten, Battilocchio, Batzeli, Bauer, Beaupuy, Beazley, Becsey, Beer, Beglitis, Belder, Belet, Belohorská, Bennahmias, Beňová, Berend, Berès, van den Berg, Berger, Berlato, Berlinguer, Berman, Bersani, Birutis, Blokland, Bloom, Bobošíková, Böge, Bösch, Bonde, Bonino, Bono, Bonsignore, Booth, Borghezio, Borrell Fontelles, Bourlanges, Bourzai, Bowis, Bowles, Bozkurt, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Breyer, Březina, Brie, Brok, Budreikaitė, Buitenweg, Bullmann, van den Burg, Bushill-Matthews, Busk, Busquin, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Calabuig Rull, Callanan, Camre, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Carollo, Casa, Casaca, Cashman, Caspary, Castex, Castiglione, del Castillo Vera, Cavada, Cederschiöld, Cercas, Cesa, Chatzimarkakis, Chichester, Chiesa, Chmielewski, Christensen, Chruszcz, Cirino Pomicino, Claeys, Clark, Cocilovo, Coelho, Cohn-Bendit, Corbett, Corbey, Cornillet, Correia, Costa, Cottigny, Coûteaux, Coveney, Cramer, Crowley, Ryszard Czarnecki, D'Alema, Daul, Davies, Degutis, Dehaene, De Keyser, Demetriou, Deprez, De Rossa, De Sarnez, Descamps, Désir, Deß, Deva, De Veyrac, De Vits, Díaz de Mera García Consuegra, Didžiokas, Díez González, Dillen, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dobolyi, Dombrovskis, Doorn, Douay, Dover, Doyle, Drčar Murko, Duchoň, Dührkop Dührkop, Duff, Duka-Zólyomi, Duquesne, Ebner, Ehler, Ek, El Khadraoui, Elles, Esteves, Estrela, Ettl, Eurlings, Jillian Evans, Jonathan Evans, Robert Evans, Fajmon, Falbr, Farage, Fatuzzo, Fava, Fazakas, Ferber, Fernandes, Anne Ferreira, Elisa Ferreira, Figueiredo, Fjellner, Flasarová, Flautre, Florenz, Foglietta, Fontaine, Ford, Fotyga, Fourtou, Fraga Estévez, Frassoni, Freitas, Friedrich, Fruteau, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, García Pérez, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gebhardt, Gentvilas, Geremek, Geringer de Oedenberg, Gibault, Gierek, Gill, Gklavakis, Glante, Glattfelder, Goebbels, Goepel, Golik, Gollnisch, Gomes, Gomolka, Goudin, Grabowska, Grabowski, Graça Moura, Graefe zu Baringdorf, Gräßle, de Grandes Pascual, Grech, Griesbeck, Gröner, de Groen-Kouwenhoven, Grosch, Grossetête, Gruber, Guardans Cambó, Guellec, Guerreiro, Guidoni, Gurmai, Gutiérrez-Cortines, Guy-Quint, Gyürk, Hänsch, Hall, Hammerstein Mintz, Hamon, Handzlik, Hannan, Harangozó, Harbour, Harkin, Harms, Hasse Ferreira, Hassi, Hatzidakis, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Helmer, Henin, Hennicot-Schoepges, Hennis-Plasschaert, Herczog, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Honeyball, Hoppenstedt, Horáček, Howitt, Hudacký, Hughes, Hutchinson, Hybášková, Ibrisagic, Ilves, in 't Veld, Isler Béguin, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jäätteenmäki, Jałowiecki, Janowski, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jensen, Joan i Marí, Jöns, Jørgensen, Jonckheer, Jordan Cizelj, Juknevičienė, Kacin, Kaczmarek, Kallenbach, Kamall, Karas, Karatzaferis, Karim, Kasoulides, Kaufmann, Tunne Kelam, Kilroy-Silk, Kindermann, Kinnock, Kirkhope, Klamt, Klaß, Klich, Klinz, Knapman, Koch, Koch-Mehrin, Kohlíček, Konrad, Korhola, Kósáné Kovács, Koterec, Kozlík, Krahmer, Krarup, Krasts, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kristovskis, Krupa, Kuc, Kudrycka, Kuhne, Kułakowski, Kušķis, Kusstatscher, Kuźmiuk, Lagendijk, Laignel, Lamassoure, Lambert, Lambrinidis, Lambsdorff, Landsbergis, Lang, Langen, Langendries, Laperrouze, La Russa, Lavarra, Lax, Lechner, Le Foll, Lehne, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Jean-Marie Le Pen, Marine Le Pen, Le Rachinel, Letta, Lévai, Lewandowski, Liberadzki, Libicki, Lichtenberger, Lienemann, Liese, Liotard, Lipietz, Lombardo, López-Istúriz White, Louis, Lucas, Ludford, Lulling, Lundgren, Lynne, Maat, Maaten, McAvan, McCarthy, McDonald, McGuinness, McMillan-Scott, Madeira, Malmström, Manders, Maňka, Erika Mann, Thomas Mann, Mantovani, Markov, Marques, Martens, David Martin, Hans-Peter Martin, Martinez, Martínez Martínez, Masiel, Masip Hidalgo, Maštálka, Mastenbroek, Mathieu, Mato Adrover, Matsakis, Matsis, Matsouka, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Medina Ortega, Meijer, Méndez de Vigo, Menéndez del Valle, Meyer Pleite, Miguélez Ramos, Mikko, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Mölzer, Mohácsi, Montoro Romero, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Morgantini, Morillon, Moscovici, Mote, Mulder, Musacchio, Muscardini, Muscat, Musotto, Mussolini, Musumeci, Myller, Napoletano, Nassauer, Nattrass, Navarro, Newton Dunn, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Novak, Obiols i Germà, Öger, Özdemir, Olajos, Olbrycht, Ó Neachtain, Onesta, Onyszkiewicz, Oomen-Ruijten, Ortuondo Larrea, Ouzký, Oviir, Paasilinna, Pack, Pafilis, Pahor, Paleckis, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Pannella, Panzeri, Papadimoulis, Papastamkos, Parish, Patrie, Peillon, Pęk, Alojz Peterle, Pflüger, Piecyk, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pinior, Piotrowski, Piskorski, Pistelli, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Poignant, Polfer, Poli Bortone, Portas, Posselt, Prets, Prodi, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Ransdorf, Rapkay, Remek, Resetarits, Reul, Reynaud, Riera Madurell, Ries, Riis-Jørgensen, Rivera, Rizzo, Rocard, Rogalski, Roithová, Romagnoli, Romeva i Rueda, Rosati, Roszkowski, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Roure, Rudi Ubeda, Rübig, Rühle, Rutowicz, Ryan, Sacconi, Saïfi, Sakalas, Salafranca Sánchez-Neyra, Salinas García, Salvini, Samuelsen, Sánchez Presedo, dos Santos, Sartori, Saryusz-Wolski, Savary, Savi, Sbarbati, Schapira, Scheele, Schenardi, Schierhuber, Schlyter, Schmidt, Ingo Schmitt, Schmitt, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schroedter, Schulz, Schuth, Schwab, Seeber, Seeberg, Segelström, Seppänen, Siekierski, Sifunakis, Silva Peneda, Sinnott, Siwiec, Sjöstedt, Skinner, Škottová, Smith, Sommer, Sonik, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Spautz, Speroni, Staes, Staniszewska, Starkevičiūtė, Šťastný, Stenzel, Sterckx, Stevenson, Stihler, Stockmann, Strejček, Strož, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Svensson, Swoboda, Szájer, Szejna, Szent-Iványi, Szymański, Tabajdi, Tajani, Takkula, Tannock, Tarabella, Tarand, Tatarella, Thomsen, Thyssen, Titford, Titley, Toia, Toubon, Toussas, Trakatellis, Trautmann, Triantaphyllides, Trüpel, Turmes, Tzampazi, Ulmer, Väyrynen, Vaidere, Vakalis, Valenciano Martínez-Orozco, Vanhecke, Van Hecke, Van Lancker, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Vatanen, Vaugrenard, Ventre, Verges, Vergnaud, Vernola, Vidal-Quadras Roca, de Villiers, Vincenzi, Virrankoski, Vlasák, Vlasto, Voggenhuber, Wagenknecht, Wallis, Walter, Watson, Henri Weber, Manfred Weber, Weiler, Weisgerber, Westlund, Whitehead, Whittaker, Wieland, Wiersma, Wijkman, Wise, von Wogau, Wohlin, Janusz Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Wurtz, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zani, Zapałowski, Zappalà, Ždanoka, Železný, Zieleniec, Zīle, Zimmer, Zimmerling, Zingaretti, Zvěřina, Zwiefka
Tarkkailijat:
Abadjiev Dimitar, Ali Nedzhmi, Anastase Roberta Alma, Arabadjiev Alexander, Athanasiu Alexandru, Bărbuleţiu Tiberiu, Becşenescu Dumitru, Bliznashki Georgi, Buruiană Aprodu Daniela, Cappone Maria, Ciornei Silvia, Cioroianu Adrian Mihai, Corlăţean Titus, Coşea Dumitru Gheorghe Mircea, Creţu Corina, Creţu Gabriela, Dîncu Vasile, Dimitrov Martin, Duca Viorel Senior, Dumitrescu Cristian, Ganţ Ovidiu Victor, Hogea Vlad Gabriel, Christova Christina Velcheva, Husmenova Filiz, Iacob Ridzi Monica Maria, Ilchev Stanimir, Ivanova Iglika, Kazak Tchetin, Kelemen Atilla Béla Ladislau, Kirilov Evgeni, Kónya-Hamar Sándor, Marinescu Marian-Jean, Mihăescu Eugen, Morţun Alexandru Ioan, Muscă Monica Octavia, Nicolae Şerban, Paparizov Atanas Atanassov, Parvanova Antonyia, Paşcu Ioan Mircea, Petre Maria, Podgorean Radu, Popa Nicolae Vlad, Popeangă Petre, Sârbu Daciana Octavia, Severin Adrian, Shouleva Lydia, Silaghi Ovidiu Ioan, Sofianski Stefan, Stoyanov Dimitar, Szabó Károly Ferenc, Tîrle Radu, Vigenin Kristian, Zgonea Valeriu Ştefan
LIITE I
ÄÄNESTYSTEN TULOKSET
Käytettyjen merkkien ja lyhenteiden selitykset
+ |
hyväksytty |
- |
hylätty |
↓ |
rauennut |
per. |
peruutettu |
NHÄ (…, …, …) |
nimenhuutoäänestys (puolesta, vastaan, tyhjää) |
KÄ (…, …, …) |
koneäänestys (puolesta, vastaan, tyhjää) |
osat |
kohta kohdalta -äänestys |
eä |
erillinen äänestys |
tark. |
tarkistus |
KT |
kompromissitarkistus |
vo |
vastaava osa |
P |
tekstiä poistava tarkistus |
= |
identtiset tarkistukset |
§ |
kohta |
art. |
art. |
kappale |
johdanto-osan kappale |
PR |
päätöslauselmaesitys |
PRC |
yhteinen päätöslauselmaesitys |
SEC |
salainen äänestys |
1. ETY:n ja Turkin assosiointisopimuksen lisäpöytäkirja ***
Mietintö: Elmar BROK (A6-0241/2005)
Kohde |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
kertaäänestys |
|
lykättiin |
|
Äänestystä lykättiin työjärjestyksen 170 artiklan 4 kohdan perusteella.
2. Neuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa
Päätöslauselmaesitykset: B6-0484/2005, B6-0487/2005, B6-0496/2005, B6-0498/2005, B6-0502/2005, B6-0505/2005
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
Yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0484/2005 (PPE—DE, PSE, ALDE, Verts/ALE, GUE/NGL+UEN) |
|||||
§ 1 |
2 |
PPE—DE |
NHÄ |
+ |
322, 282, 61 |
§ |
alkuper. teksti |
|
↓ |
|
|
§ 2 jälkeen |
5 |
Lambrinidis ja muut |
|
+ |
suullisesti muutettuna |
§ 3 jälkeen |
1 |
Moscovici ja muut |
osat/NHÄ |
|
|
1 |
+ |
542, 74, 46 |
|||
2 |
+ |
304, 294, 57 |
|||
§ 4 jälkeen |
6 |
Lambrinidis ja muut |
KÄ |
- |
184, 272, 213 |
§ 5 |
7 |
Lambrinidis ja muut |
KÄ |
- |
175, 273, 217 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
§ 10 jälkeen |
3 |
PPE—DE |
NHÄ |
- |
235, 291, 129 |
§ 15 |
|
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
§ 16 |
|
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
D kappale |
|
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
I kappaleen jälkeen |
4 |
Moscovici ja muut |
|
+ |
|
äänestys: päätöslauselma (kokonaisuudessaan) |
NHÄ |
+ |
356, 181, 125 |
||
poliittisten ryhmien päätöslauselmaesitys |
|||||
B6-0484/2005 |
|
Verts/ALE |
|
↓ |
|
B6-0487/2005 |
|
ALDE |
|
↓ |
|
B6-0496/2005 |
|
PSE |
|
↓ |
|
B6-0498/2005 |
|
UEN |
|
↓ |
|
B6-0502/2005 |
|
GUE/NGL |
|
↓ |
|
B6-0505/2005 |
|
PPE—DE |
|
↓ |
|
Nimenhuutoäänestyksiä koskevat pyynnöt
IND/DEM: tark. 2 ja lopullinen äänestys
PPE-DE: tark. 1, 3
Verts/ALE: tark. 1
Erillisiä äänestyksiä koskevat pyynnöt
UEN: § 16
PPE-DE: § 16
Kohta kohdalta -äänestyksiä koskevat pyynnöt
Verts/ALE
Tark. 1
1. osa:”vetoaa Turkkiin armenialaisten kansanmurhan tunnustamiseksi”
2. osa:”pitää tätä ennakkoedellytyksenä Euroopan unioniin liittymiselle”
PSE
§ 15
1. osa:”korostaa, että neuvottelujen … ja automaattisesti jäsenyyteen”
2. osa:”painottaa kuitenkin, että … aloittamisen automaattinen seuraus”
PPE—DE
§ 5
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”Annanin suunnitelman ja”
2. osa: nämä sanat
D kappale
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”Annanin suunnitelman ja”
2. osa: nämä sanat
Muuta
Jan Marinus Wiersma esitti PSE-ryhmän puolesta suullisen tarkistuksen 6 kohtaan ja 16 kohtaan.
Giorgos Dimitrakopoulos esitti PPE—DE-ryhmän puolesta tarkistukseen 5 seuraavan suullisen tarkistuksen:
2 a. |
tekee selväksi, että Turkin yksipuolinen julkilausuma ei ole osa pöytäkirjaa eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta Turkin pöytäkirjasta johtuviin velvoitteisiin; sitä ei myöskään pitäisi lähettää kansalliskokouksen hyväksyttäväksi; |
3. 1. Luottolaitosten liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen, 2. Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys ***I
Mietintö: Alexander RADWAN (A6-0257/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
||
|
|||||||
Ryhmä 1A |
1—2 4—5 8 10—11 15—17 19—22 24—26 28—29 31—39 41—49 50 52—53 54—57 60—64 67, 69, 71 73—74 76—78 81—86 88—92 94—100 102—107 109 111—115 117 119—126 128 130—139 141—151 154—159 161—165 168—170 172 174—208 211—218 223 227—248 250—255 256—262 264 266—269 271—275 277, 278 280—285 288—290 292—295 297—298 300—305 307—309 312—313 315—316 319—320 322—338 340—347 349—369 373—383 385—386 390—392 394—401 403—407 409—414 416—426 428 430—431 433—434 436—448 523—673 675—691 727 |
valiokunta PPE—DE, PSE, ALDE |
|
+ |
|
||
Ryhmä 1B |
13 18 27 30 65 77 93 101 110 118 129 167 222 249 265 270 286—287 291 306 310—311 314 317 321 348 370—372 384 387—389 393 402 427 429 435 |
valiokunta |
|
- |
|
||
Liite 7 |
674 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
|
||
276 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
Ryhmä 2 |
728—748 750—772 779 780 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
|
||
Ryhmä 3 |
3 6—7 9 12 23 40 51 58—59 66 68 70 72 75 79—80 87 108 116 127 152 160 166 171 173 209—210 219—221 224—226 263 279 296 299 318 339 408 415 432 |
valiokunta |
|
↓ |
|
||
art. 145, 3 kohdan jälkeen |
749 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
|
||
140 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
art. 150 jälkeen |
781 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
suullisesti muutettuna |
||
153 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
57 kappaleen jälkeen |
778 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
suullisesti muutettuna |
||
14 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
äänestys: tarkistettu ehdotus |
|
+ |
|
||||
äänestys: lainsäädäntöpäätöslauselma |
|
+ |
|
||||
|
|||||||
Ryhmä 1A |
449—451 455—488 491—492 496—497 499—511 515—520 522 692 695—712 714—726 |
valiokunta PPE—DE, PSE, ALDE |
|
+ |
|
||
Ryhmä 1B |
498 521 |
valiokunta |
|
- |
|
||
Ryhmä 1B |
453 |
valiokunta |
NHÄ |
- |
43, 546, 78 |
||
Liite 1, § 14 |
693 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
|
||
512 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
513 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
Liite 1, § 15 |
694 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
|
||
514 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
Ryhmä 2 |
773—777 783—784 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
|
+ |
|
||
Ryhmä 3 |
452 489 493—495 |
valiokunta |
|
↓ |
|
||
art. 43, § 2 jälkeen |
785 |
PPE—DE, PSE + ALDE |
NHÄ |
+ |
suullisesti muutettuna 613, 35, 11 |
||
490 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
32 kappaleen jälkeen |
782 |
PPE—DE, PSE, ALDE |
|
+ |
suullisesti muutettuna |
||
454 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|||
äänestys: muutettu ehdotus |
|
+ |
|
||||
äänestys: lainsäädäntöpäätöslauselma |
|
+ |
|
Tarkistukset 753—777 allekirjoitti PSE-ryhmän puolesta Ieke van den Burg eikä Margrietus van den Berg.
Alexander Radwan esitti PPE—DE-ryhmän puolesta tarkistuksiin 778 ja 782 suullisen tarkistuksen, jolla lisätään tarkistusten alkuun sanat ”Euroopan parlamentti katsoo, että”
Alexander Radwan esitti PPE—DE-ryhmän puolesta tarkistuksiin 781 ja 785 suullisen tarkistuksen niiden korvaamiseksi seuraavalla tekstillä:
Niiden säännösten soveltaminen, jotka edellyttävät teknisten säännösten, muutosten ja päätösten hyväksymistä 2 kohdan mukaisesti, keskeytetään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin hyväksymisestä ja viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008, sanotun rajoittamatta jo annettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat komission ehdotuksesta päättää kyseisten säännösten soveltamisen jatkamisesta perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja tätä varten ne tarkistavat niitä ennen mainitun määräajan päättymistä tai mainittua päivämäärää.
Nimenhuutoäänestyksiä koskevat pyynnöt
IND/DEM: tark. 453 ja 785
Erillisiä äänestyksiä koskevat pyynnöt
IND/DEM: tark. 140
4. Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus ***I
Mietintö: Bert DOORN (A6-0224/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
asiasta vastaavan valiokunnan tarkistukset —yhtenä ryhmänä |
1—4 6—14 16—17 19 20 24—41 43—54 56—64 66—78 80—87 89—91 97—98 |
valiokunta |
|
+ |
|
asiasta vastaavan valiokunnan tarkistukset |
92 |
valiokunta |
eä |
- |
|
art. 23 |
104/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
55 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
art. 30 jälkeen |
105/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
65 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
art. 39, § 1—4 |
79vo |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
art. 39, § 5 |
106/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
79vo |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
art. 39, § 6 |
79vo |
valiokunta |
|
+ |
|
art. 47, § 1, d alakohdan jälkeen |
88 |
valiokunta |
|
- |
|
107/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
|
art. 49, § 2 jälkeen |
110 |
PPE—DE, PSE + Verts/ALE |
|
+ |
|
art. 50 |
108/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
93—96 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
10 kappale |
99/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
5 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
20 kappale |
100/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
15 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
20 kappaleen jälkeen |
101/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
18 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
22 kappaleen jälkeen |
102/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
21 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
23 kappaleen jälkeen |
109 |
PPE—DE+PSE |
|
+ |
|
22 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
27 kappaleen jälkeen |
103/rev |
PPE—DE, PSE, ALDE + Verts/ALE |
|
+ |
|
23 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
äänestys: muutettu ehdotus |
|
+ |
|
||
äänestys: lainsäädäntöpäätöslauselma |
|
+ |
|
Tarkistus 42 ei koske kaikkia kieliversioita, joten siitä ei äänestetty (työjärjestyksen 151 artiklan 1 kohta).
Erillisiä äänestyksiä koskevat pyynnöt
PPE—DE: tark. 92
5. Yhteisön rautateiden kehittäminen ***I
Mietintö: Georg JARZEMBOWSKI (A6-0143/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
ehdotus direktiiviksi |
|||||
valiokunnan ehdotuksen hylkäämisehdotus |
14 |
GUE/NGL |
NHÄ |
- |
135, 491, 35 |
asiasta vastaavan valiokunnan tarkistukset |
2 |
valiokunta |
NHÄ |
+ |
352, 291, 19 |
3 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
4 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
5 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
6 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
7 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
8 |
valiokunta |
NHÄ |
+ |
368, 258, 38 |
|
9 |
valiokunta |
osat/NHÄ |
|
|
|
1 |
+ |
393, 255, 14 |
|||
2 |
+ |
347, 290, 15 |
|||
3 |
+ |
350, 298, 10 |
|||
10 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
11 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
12 |
valiokunta |
NHÄ |
+ |
553, 79, 32 |
|
13 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
äänestys: muutettu ehdotus |
NHÄ |
+ |
402, 203, 60 |
||
ehdotus lainsäädäntöpäätöslauselmaksi |
|||||
§ 1 jälkeen |
15 |
Verts/ALE |
NHÄ |
- |
157, 483, 23 |
äänestys: lainsäädäntöpäätöslauselma |
NHÄ |
+ |
401, 211, 51 |
Nimenhuutoäänestyksiä koskevat pyynnöt
GUE/NGL: tark. 2, 9, 12, 14, muutettu ehdotus ja lopullinen äänestys
Verts/ALE: tark. 15
PSE: tark. 2, 8, 9
Erillisiä äänestyksiä koskevat pyynnöt
GUE/NGL: tark. 3, 4, 6, 8, 10, 11
PPE-DE: tark. 2, 9
Verts/ALE: tark. 2 -13
PSE: tark. 10
Kohta kohdalta -äänestyksiä koskevat pyynnöt
PSE
§ 9
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2008” ja ”viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012”
2. osa:”viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2008”
3. osa:”viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012”
Muuta
Tarkistus 1 peruutettiin.
6. Veturien ja junien kuljettamisesta vastaavan henkilökunnan lupajärjestelmä ***I
Mietintö: Gilles SAVARY (A6-0133/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
asiasta vastaavan valiokunnan tarkistukset – yhtenä ryhmänä |
1—13 18—19 22—34 36 38—44 |
valiokunta |
|
+ |
|
asiasta vastaavan valiokunnan tarkistukset |
15 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
17 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
21 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
art. 10 |
50 |
GUE/NGL |
|
- |
|
14 |
valiokunta |
|
+ |
|
|
45 |
PSE |
|
+ |
|
|
art. 14, § 1 |
16 |
valiokunta |
KÄ |
- |
265, 375, 10 |
46 |
PSE |
KÄ |
+ |
347, 299, 10 |
|
47 |
PSE |
|
+ |
|
|
art. 16, § 1 |
20 |
valiokunta |
|
- |
|
48 |
PSE |
|
- |
|
|
art. 25 |
49/rev |
IND/DEM |
|
- |
|
35 |
valiokunta |
|
+ |
|
|
art. 29 |
37 |
valiokunta |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
51 |
GUE/NGL |
|
↓ |
|
|
äänestys: muutettu ehdotus |
|
+ |
|
||
äänestys: lainsäädäntöpäätöslauselma |
NHÄ |
+ |
603, 24, 40 |
Nimenhuutoäänestyksiä koskevat pyynnöt
PPE-DE: lopullinen äänestys
Kohta kohdalta -äänestyksiä koskevat pyynnöt
ALDE
Tark. 37
1. osa:”Liitteet mukautetaan tieteen … ja toimivaltuuksia.”
2. osa:”Työmarkkinaosapuolet osallistuvat … alakohtaisissa neuvottelukomiteoissa.”
Erillisiä äänestyksiä koskevat pyynnöt
ALDE: tark. 21
PSE: tark. 15, 17
Muuta
Erik Meijer esitti GUE/NGL-ryhmän puolesta suullisen tarkistuksen tarkistuksen 50 kohtaan 2.
7. Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet ***I
Mietintö: Dirk STERCKX (A6-0123/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
asiasta vastaavan valiokunnan tarkistukset — yhtenä ryhmänä |
1 3—4 6—8 10 12 14—20 24—27 30—31 33 35—36 39—40 42—53 55—62 64—65 68—70 72—78 80—87 90 92 95—100 102 104—107 110—121 |
valiokunta |
|
+ |
|
asiasta vastaavan valiokunnan tarkistukset |
2 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
5 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
9 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
11 |
valiokunta |
NHÄ |
+ |
502, 146, 9 |
|
23 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
28 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
29 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
34 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
38 |
valiokunta |
NHÄ |
+ |
530, 106, 17 |
|
66 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
67 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
71 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
79 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
91 |
valiokunta |
eä |
+ |
|
|
103 |
valiokunta |
NHÄ |
+ |
533, 116, 9 |
|
art. 1, § 2, 1 alakohta |
13 |
valiokunta |
NHÄ |
+ |
519, 119, 6 |
122 |
Bradbourn ja muut |
|
↓ |
|
|
art. 2, § 15 |
131 |
GUE/NGL |
|
- |
|
21 |
valiokunta |
|
+ |
|
|
art. 2, § 16 |
132 |
GUE/NGL |
|
- |
|
22 |
valiokunta |
|
+ |
|
|
art. 3, § 3 jälkeen |
133 |
GUE/NGL |
|
- |
|
138/rev |
Verts/ALE El Hadraoui |
NHÄ |
+ |
suullisesti muutettuna 550, 87, 16 |
|
32 |
valiokunta |
|
+ |
|
|
art. 6, § 1 |
37 |
valiokunta |
|
+ |
|
134 |
GUE/NGL |
|
↓ |
|
|
art. 6, § 4 |
123 |
ALDE |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
41 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
art. 11, 2 alakohta |
54 |
valiokunta |
|
+ |
|
135 |
GUE/NGL |
|
↓ |
|
|
art. 15, § 2 |
124 |
ALDE |
|
+ |
|
63 |
valiokunta |
|
↓ |
|
|
art. 27 jälkeen |
88 |
valiokunta |
|
- |
|
89 |
valiokunta |
|
- |
|
|
125 |
ALDE |
|
+ |
|
|
art. 28, 3 kohdan jälkeen |
127 |
PSE |
|
+ |
|
art. 29 |
93 |
valiokunta |
|
- |
|
128 |
PSE |
|
+ |
|
|
art. 30 |
94 |
valiokunta |
|
- |
|
126 |
ALDE |
|
+ |
|
|
art. 33, § 2 |
101 |
valiokunta |
|
+ |
|
136 |
GUE/NGL |
|
↓ |
|
|
art. 36 |
108 |
valiokunta |
KÄ |
+ |
416, 199, 21 |
129 |
PSE |
|
↓ |
|
|
art. 37 |
109 |
valiokunta |
|
+ |
|
137 |
GUE/NGL |
|
↓ |
|
|
2 kappaleen jälkeen |
130 |
GUE/NGL |
|
- |
|
äänestys: muutettu ehdotus |
|
+ |
|
||
äänestys: lainsäädäntöpäätöslauselma |
|
+ |
|
Erillisiä äänestyksiä koskevat pyynnöt
PPE—DE: tark. 2, 5, 9, 22, 41, 66, 67, 79
PSE: tark. 23, 28, 29, 34, 54, 71, 91
Nimenhuutoäänestyksiä koskevat pyynnöt
PPE-DE: tark. 11, 13, 38, 103
Verts/ALE: tark. 138/rev
Kohta kohdalta -äänestyksiä koskevat pyynnöt
PSE
tark. 123
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”, petostentorjuntatoimien”
2. osa: nämä sanat
Muuta
Michael Cramer esitti VERTS/ALE-ryhmän puolesta tarkistukseen 138/rev seuraavan suullisen tarkistuksen:
”1. |
Rautatieyritys tai rautatieyritykset sitoutuvat kuljetussopimuksella kuljettamaan matkustajan ja hänen käsimatkatavaransa ja muun matkatavaransa määräpaikkaan. Rautatieyritys tai rautatieyritykset kuljettavat matkustajan polkupyörän kaikissa junissa, kansainväliset ja suurnopeusjunat mukaan luettuina tapauksen mukaan maksua vastaan. Sopimus on vahvistettava yhdellä tai useammalla matkustajalle kirjoitetulla lipulla. Lippuja on pidettävä alustavana näyttönä sopimuksen tekemisestä.” |
8. Rautateiden tavaraliikennepalvelujen sopimusperusteiset laatuvaatimukset ***I
Mietintö: Roberts ZILE (A6-0171/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
äänestys: ehdotus asetukseksi |
|
- |
|
Koska komissio ei peruuttanut ehdotustaan, asia palautettiin asiasta vastaavaan valiokuntaan (TRANS) työjärjestyksen 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
9. Puolan Solidaarisuus-liikkeen 25-vuotispäivä ja sen sanoma Euroopalle
Päätöslauselmaesitykset: B6-0485/2005, 0495/2005, 0500/2005 ja 0504/2005
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
Yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B6-0485/2005 (PPE—DE, PSE, ALDE, Verts/ALE ja UEN) |
|||||
äänestys: päätöslauselma (kokonaisuudessaan) |
|
+ |
|
||
poliittisten ryhmien päätöslauselmaesitykset |
|||||
B6-0485/2005 |
|
Verts/ALE |
|
↓ |
|
B6-0495/2005 |
|
PSE |
|
↓ |
|
B6-0500/2005 |
|
GUE/NGL |
|
↓ |
|
B6-0504/2005 |
|
PPE-DE, PSE, ALDE + UEN |
|
↓ |
|
10. Alueellisen yhteenkuuluvuuden rooli aluekehityksessä*
Mietintö: Ambroise GUELLEC (A6-0251/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
§ 3 |
5 |
GUE/NGL |
|
- |
|
§ 4 |
6 |
GUE/NGL |
|
- |
|
§ 8 |
7 |
GUE/NGL |
|
- |
|
§ 12 |
§ |
alkuper. teksti |
NHÄ |
+ |
487, 83, 38 |
§ 13 |
1 |
PPE—DE |
|
+ |
|
§ 14 |
2 |
PPE—DE |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
A kappale |
3 |
GUE/NGL |
|
- |
|
D kappale |
4 |
GUE/NGL |
|
- |
|
äänestys: päätöslauselma (kokonaisuudessaan) |
|
+ |
|
Kohta kohdalta -äänestyksiä koskevat pyynnöt
PSE
tark. 2
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston välityksellä”
2. osa: nämä sanat
Nimenhuutoäänestyksiä koskevat pyynnöt
PPE-DE: § 12
11. Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus*
Mietintö: Sérgio MARQUES (A6-0246/2005)
Kohde |
Tark. nro |
Laatija |
NHÄ jne. |
Äänestys |
NHÄ/KÄ- huomautukset |
§ 6 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 7 |
1 |
Verts/ALE |
|
- |
|
§ 8 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 8 jälkeen |
5 |
GUE/NGL |
NHÄ |
- |
44, 547, 10 |
§ 9 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 10 |
2 |
Verts/ALE |
|
- |
|
§ 17 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 / KÄ |
+ |
300, 285, 15 |
|||
3 |
+ |
|
|||
§ 21 jälkeen |
6 |
GUE/NGL |
NHÄ |
- |
52, 547, 5 |
§ 22 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
§ 23 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
§ 24 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 25 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
§ 27 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 29 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 30 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 33 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 34 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
3 / KÄ |
- |
237, 333, 13 |
|||
4 |
+ |
|
|||
§ 36 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
- |
|
|||
3 |
+ |
|
|||
§ 39 |
7 |
GUE/NGL |
NHÄ |
- |
84, 490, 3 |
§ 40 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 41 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
- |
|
|||
§ 42 |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
+ |
|
§ 49 |
§ |
alkuper. teksti |
osat |
|
|
1 |
+ |
|
|||
2 |
+ |
|
|||
A kappale |
3 |
GUE/NGL |
NHÄ |
- |
165, 391, 9 |
M kappale |
§ |
alkuper. teksti |
eä |
- |
|
N kappaleen jälkeen |
4 |
GUE/NGL |
NHÄ |
- |
46, 500, 5 |
äänestys: päätöslauselma (kokonaisuudessaan) |
|
+ |
|
Nimenhuutoäänestyksiä koskevat pyynnöt
GUE/NGL: tark. 5, 6, 7, 3, 4
Erillisiä äänestyksiä koskevat pyynnöt
PPE-DE: M kappale ja § 41
Verts/ALE: 6, 8, 9, 17, 24, 27, 29, 30, 33, 40, 41, 42
Kohta kohdalta -äänestyksiä koskevat pyynnöt
PPE-DE
§ 17
1. osa:”valittaa sokerialan markkinatuen lakkauttamista;”
2. osa:”vaatii tämän järjestelmän … ottaa tosiasiallisesti huomioon;”
3. osa:”katsoo kuitenkin, että … kyseisellä alueella;”
§ 36
1. osa:”pyytää komissiota valkoiseen kirjaan … lähestymistapaa ajatellen”
2. osa:”niin alakohtaisesti kuin yleisesti asiaa koskevan lainsäädäntökehyksen avulla;”
3. osa: sanat ”ottamaan asianmukaisesti huomioon syrjäisimpien alueiden erityistarpeet” ja ”pitää erityisen tärkeänä, että … alueiden erityisolosuhteet;”
Verts/ALE
§ 22
1. osa:”painottaa, että … pyyntivälineisiin ja -menetelmiin”
2. osa:”sekä oikeuksiin kalastaa … lähivesillä;”
§ 23
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”ja suhteellisen vakauden periaatetta”
2. osa: nämä sanat
§ 25
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”tai niitä korkeampina”
2. osa: nämä sanat
§ 49
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”yhteisrahoituksella katetaan liikenteen lisäkustannukset ja”
2. osa: nämä sanat
ALDE
§ 41
1. osa: teksti kokonaisuudessaan ilman sanoja ”ensisijaisina ja”
2. osa: nämä sanat
PPE-DE, Verts/ALE
§ 34
1. osa:”kehottaa komissiota … alueiden yritysten kilpailukykyä”
2. osa:”sekä erityistoimilla edistämään syrjäisimpien alueiden integroitumista ympäröiviin maantieteellisiin alueisiin, että määrittelemällä uusia kilpailukyvyn edistämiskeinoja ja tukemalla niitä”
3. osa: sanat ”joilla pyritään korvaamaan yritysten toiminnasta johtuvia lisäkustannuksia ja”
4. osa:”kehottaa myös tukemaan yrittäjyyttä ja yrittäjähenkeä”
LIITE II
NIMENHUUTOÄÄNESTYSTEN TULOKSET
1. RC B6-0484/2005 — Turkki
Tarkistus 2
Puolesta: 322
ALDE: Beaupuy, Birutis, Bourlanges, Budreikaitė, Cavada, Chiesa, Cornillet, Costa, Degutis, Deprez, De Sarnez, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Manders, Matsakis, Morillon, Mulder, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Ries, Starkevičiūtė, Takkula
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Belder, Blokland, Borghezio, Chruszcz, Grabowski, Karatzaferis, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Sinnott, Speroni, Zapałowski, Železný
NI: Claeys, Czarnecki Ryszard, Dillen, Gollnisch, Helmer, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Masiel, Mölzer, Mussolini, Rivera, Romagnoli, Rutowicz, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Bonsignore, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Cabrnoch, Callanan, Caspary, del Castillo Vera, Cesa, Chichester, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Fontaine, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, Grosch, Grossetête, Guellec, Gutiérrez-Cortines, Gyürk, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Hieronymi, Higgins, Hudacký, Hybášková, Itälä, Jackson, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Lamassoure, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, Lulling, Maat, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Martens, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Mikolášik, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Oomen-Ruijten, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rübig, Saïfi, Sartori, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varvitsiotis, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Berger, Bösch, Bono, Dührkop Dührkop, Ettl, Hänsch, Haug, Leichtfried, Scheele
UEN: Aylward, Berlato, Camre, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, Libicki, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Vastaan: 282
ALDE: Alvaro, Andria, Attwooll, Bonino, Bowles, Busk, Chatzimarkakis, Cocilovo, Davies, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Gentvilas, Geremek, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Mohácsi, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Sterckx, Szent-Iványi, Väyrynen, Van Hecke, Watson
IND/DEM: Batten, Bloom, Booth, Clark, Coûteaux, Farage, Knapman, Louis, Nattrass, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise
NI: Battilocchio, Bobošíková, Mote
PPE-DE: Bowis, Buzek, Cederschiöld, Chmielewski, Deß, De Veyrac, Fjellner, Handzlik, Hökmark, Ibrisagic, Jałowiecki, Kaczmarek, Kudrycka, Kuźmiuk, Lewandowski, Olbrycht, Podkański, Saryusz-Wolski, Seeberg, Siekierski, Sonik, Spautz, Ventre, Wijkman, Zaleski, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, van den Berg, Berlinguer, Berman, Bozkurt, van den Burg, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, El Khadraoui, Estrela, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, Ford, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Gröner, Gruber, Harangozó, Hasse Ferreira, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Lambrinidis, Lavarra, Lehtinen, Leinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Muscat, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Paleckis, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Prets, Rapkay, Riera Madurell, Rosati, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, La Russa, Muscardini, Musumeci
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Turmes
Tyhjää: 61
ALDE: Savi, Toia
GUE/NGL: Krarup
IND/DEM: Bonde, Goudin, Krupa, Lundgren, Pęk, Wohlin
NI: Allister, Baco, Belohorská, Kozlík
PPE-DE: Ayuso González, Busuttil, Casa, Fraga Estévez, Galeote Quecedo, de Grandes Pascual, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hoppenstedt, Iturgaiz Angulo, Landsbergis, López-Istúriz White, Millán Mon, Rudi Ubeda, Salafranca Sánchez-Neyra, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Vidal-Quadras Roca
PSE: Berès, Bourzai, Carlotti, Cottigny, Douay, Ferreira Anne, Fruteau, Grech, Gurmai, Guy-Quint, Hamon, Ilves, Laignel, Lienemann, Moscovici, Navarro, Pahor, Patrie, Peillon, Poignant, Reynaud, Rocard, Roth-Behrendt, Roure, Savary, Schapira, Vergnaud
Verts/ALE: Lichtenberger, Voggenhuber, Ždanoka
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Françoise Castex
Vastaan
Catherine Guy-Quint
Tyhjää
Guy Bono
2. RC B6-0484/2005 — Turkki
Tarkistus 1, 1. osa
Puolesta: 542
ALDE: Alvaro, Beaupuy, Birutis, Bourlanges, Budreikaitė, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cornillet, Costa, Degutis, Deprez, De Sarnez, Duquesne, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Juknevičienė, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Matsakis, Morillon, Mulder, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Ries, Sbarbati, Schuth, Starkevičiūtė, Takkula, Toia
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Belder, Blokland, Bonde, Borghezio, Chruszcz, Coûteaux, Goudin, Grabowski, Karatzaferis, Krupa, Louis, Lundgren, Pęk, Piotrowski, Salvini, Sinnott, Speroni, de Villiers, Wohlin, Zapałowski, Železný
NI: Allister, Battilocchio, Belohorská, Claeys, Dillen, Gollnisch, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Masiel, Mölzer, Mote, Mussolini, Romagnoli, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Audy, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Becsey, Belet, Bonsignore, Bowis, Braghetto, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Buzek, Caspary, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, García-Margallo y Marfil, Gargani, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, Grosch, Grossetête, Guellec, Gutiérrez-Cortines, Gyürk, Handzlik, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hudacký, Ibrisagic, Itälä, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lehne, Lewandowski, Maat, Mann Thomas, Marques, Martens, Mathieu, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Mikolášik, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rübig, Saïfi, Sartori, Saryusz-Wolski, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varvitsiotis, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zaleski, Zappalà, Zimmerling, Zwiefka
PSE: Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bullmann, van den Burg, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Patrie, Peillon, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Schulz, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 74
ALDE: Andria, Attwooll, Bonino, Bowles, Busk, Davies, Drčar Murko, Duff, Ek, Gentvilas, Geremek, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Kacin, Karim, Kułakowski, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Mohácsi, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Staniszewska, Sterckx, Szent-Iványi, Väyrynen, Van Hecke, Watson
NI: Czarnecki Ryszard, Rutowicz
PPE-DE: Ayuso González, Cabrnoch, Duchoň, Fajmon, Fraga Estévez, Galeote Quecedo, Garriga Polledo, de Grandes Pascual, Hannan, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hybášková, Iturgaiz Angulo, López-Istúriz White, Millán Mon, Ouzký, Rudi Ubeda, Salafranca Sánchez-Neyra, Strejček, Varela Suanzes-Carpegna, Vidal-Quadras Roca, Vlasák, Zahradil, Zvěřina
PSE: Andersson, Hedkvist Petersen, Segelström, Westlund
Verts/ALE: Lagendijk
Tyhjää: 46
GUE/NGL: Krarup
IND/DEM: Batten, Bloom, Booth, Clark, Farage, Knapman, Nattrass, Rogalski, Titford, Whittaker, Wise
NI: Baco, Bobošíková, Helmer, Kozlík, Rivera
PPE-DE: Atkins, Bauer, Berend, Bradbourn, Brejc, Busuttil, Callanan, Casa, Chichester, Coveney, Deß, De Veyrac, Evans Jonathan, Goepel, Hoppenstedt, Kamall, McMillan-Scott, Matsis, Parish, Schröder, Thyssen, Van Orden, Ventre, Zieleniec
PSE: Hasse Ferreira, Haug, Ilves, Jöns, Kuhne
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Claude Turmes, Othmar Karas
Vastaan
Robert Sturdy
3. RC B6-0484/2005 — Turkki
Tarkistus 1, 2. osa
Puolesta: 304
ALDE: Birutis, Budreikaitė, Chiesa, Costa, Degutis, Deprez, Duquesne, Guardans Cambó, Harkin, Juknevičienė, Lax, Matsakis, Ortuondo Larrea, Oviir, Ries, Starkevičiūtė, Takkula, Toia
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Flasarová, Guidoni, Henin, Kaufmann, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Belder, Blokland, Bonde, Borghezio, Goudin, Karatzaferis, Lundgren, Salvini, Sinnott, Speroni, Wohlin, Železný
NI: Allister, Belohorská, Claeys, Dillen, Gollnisch, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Mölzer, Mote, Mussolini, Romagnoli, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Audy, Barsi-Pataky, Becsey, Bonsignore, Braghetto, Březina, Brok, Buzek, Caspary, del Castillo Vera, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Daul, Dehaene, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Fontaine, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, García-Margallo y Marfil, Gargani, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, Grosch, Guellec, Gutiérrez-Cortines, Gyürk, Handzlik, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Hieronymi, Higgins, Hudacký, Jałowiecki, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, Lulling, Maat, Mann Thomas, Mantovani, Martens, Mavrommatis, Mayer, Méndez de Vigo, Mikolášik, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pieper, Pīks, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rübig, Saïfi, Sartori, Saryusz-Wolski, Schierhuber, Schmitt Pál, Schöpflin, Schwab, Seeber, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varvitsiotis, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Zaleski, Zappalà, Zimmerling, Zwiefka
PSE: Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, Bono, Bourzai, Carlotti, Casaca, Castex, Cercas, Cottigny, De Keyser, Désir, Douay, Falbr, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, Gomes, Gurmai, Guy-Quint, Hamon, Hutchinson, Lambrinidis, Lienemann, Matsouka, Moscovici, Muscat, Navarro, Patrie, Peillon, Poignant, Reynaud, Roure, Savary, Schapira, Sifunakis, Thomsen, Trautmann, Tzampazi, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Whitehead, Xenogiannakopoulou
UEN: Angelilli, Berlato, Camre, Foglietta, Krasts, Kristovskis, La Russa, Muscardini, Musumeci, Poli Bortone, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Bennahmias, Jonckheer, Ždanoka
Vastaan: 294
ALDE: Alvaro, Andria, Attwooll, Beaupuy, Bonino, Bourlanges, Bowles, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Cornillet, Davies, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Hall, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Sterckx, Szent-Iványi, Väyrynen, Van Hecke, Watson
IND/DEM: Chruszcz, Grabowski, Krupa, Piotrowski, Rogalski, Zapałowski
NI: Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Masiel, Rutowicz
PPE-DE: Ayuso González, Bachelot-Narquin, Bowis, Bradbourn, Bushill-Matthews, Cabrnoch, Cederschiöld, Cesa, Demetriou, Descamps, Duchoň, Fjellner, Fraga Estévez, Galeote Quecedo, Garriga Polledo, de Grandes Pascual, Grossetête, Hannan, Harbour, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hökmark, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Kamall, Karas, Lamassoure, López-Istúriz White, McMillan-Scott, Marques, Mathieu, Mauro, Mayor Oreja, Millán Mon, Ouzký, Parish, Pinheiro, Purvis, Rudi Ubeda, Salafranca Sánchez-Neyra, Schnellhardt, Seeberg, Strejček, Stubb, Thyssen, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Vidal-Quadras Roca, Vlasák, Záborská, Zahradil, Zvěřina
PSE: Andersson, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bozkurt, van den Burg, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carnero González, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, De Rossa, De Vits, Díez González, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Grabowska, Gruber, Hänsch, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Laignel, Lavarra, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Myller, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Paleckis, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Prets, Riera Madurell, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Segelström, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Titley, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vincenzi, Walter, Weiler, Westlund, Wiersma, Wynn, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Aylward, Crowley, Fotyga, Janowski, Libicki, Ó Neachtain, Roszkowski, Ryan
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Hassi, Horáček, Joan i Marí, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes
Tyhjää: 57
GUE/NGL: Krarup, Portas
IND/DEM: Batten, Bloom, Booth, Clark, Coûteaux, Farage, Knapman, Louis, Nattrass, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise
NI: Helmer, Rivera
PPE-DE: Atkins, Bauer, Belet, Berend, Brejc, Brepoels, Busuttil, Callanan, Casa, Chichester, Coveney, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Doyle, Evans Jonathan, Fajmon, Goepel, Hoppenstedt, Landsbergis, Lombardo, Matsis, Schröder, Ventre, Wijkman, Zieleniec
PSE: D'Alema, Dobolyi, Golik, Grech, Hegyi, Ilves, Pahor, Rocard, Rosati, Scheele
UEN: Didžiokas
Verts/ALE: Isler Béguin, Voggenhuber
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Othmar Karas, Claude Turmes, Gérard Onesta, Marie Anne Isler Béguin
Vastaan
Robert Sturdy, Britta Thomsen
4. RC B6-0484/2005 — Turkki
Tarkistus 3
Puolesta: 235
ALDE: Beaupuy, Birutis, Bourlanges, Cavada, Cornillet, Costa, Degutis, Deprez, De Sarnez, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Laperrouze, Lax, Matsakis, Mulder, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pistelli, Starkevičiūtė, Takkula, Toia, Virrankoski
IND/DEM: Belder, Blokland, Bonde, Coûteaux, Goudin, Karatzaferis, Lundgren, Sinnott, Wohlin, Železný
NI: Claeys, Czarnecki Ryszard, Dillen, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Masiel, Mölzer, Mussolini, Romagnoli, Rutowicz, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Barsi-Pataky, Becsey, Belet, Bonsignore, Braghetto, Březina, Brok, Cesa, Cirino Pomicino, Coelho, Dehaene, Demetriou, Deß, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, García-Margallo y Marfil, Gargani, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, Grosch, Gyürk, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Hieronymi, Higgins, Hudacký, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, Lombardo, Lulling, Maat, McGuinness, Mann Thomas, Marques, Martens, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Mitchell, Musotto, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rübig, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Surján, Szájer, Thyssen, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, von Wogau, Wortmann-Kool, Wuermeling, Zieleniec, Zimmerling
PSE: Berger, Bösch, Ettl, Ferreira Anne, Gebhardt, Hänsch, Haug, Krehl, Leichtfried, Lienemann, Patrie, Piecyk, Prets, Scheele
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Zīle
Verts/ALE: Voggenhuber
Vastaan: 291
ALDE: Alvaro, Andria, Attwooll, Busk, Chiesa, Cocilovo, Davies, Duquesne, Ek, Gentvilas, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, Juknevičienė, Kacin, Karim, Koch-Mehrin, Lambsdorff, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Mohácsi, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Pannella, Polfer, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Sterckx, Szent-Iványi, Väyrynen, Van Hecke, Watson
GUE/NGL: Agnoletto, Brie, Flasarová, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Nattrass
NI: Allister, Battilocchio, Bobošíková, Kilroy-Silk, Mote
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Buzek, Cederschiöld, Daul, Descamps, Doyle, Fjellner, Fontaine, Gaubert, Grossetête, Guellec, Hökmark, Hybášková, Ibrisagic, Jałowiecki, Mathieu, Saïfi, Seeberg, Siekierski, Stubb, Sudre, Toubon, Vlasto, Wijkman, Záborská
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, van den Berg, Berlinguer, Berman, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carnero González, Casaca, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, El Khadraoui, Estrela, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, Ford, García Pérez, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Lambrinidis, Lavarra, Lehtinen, Leinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Myller, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Rapkay, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Schulz, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vincenzi, Walter, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Ždanoka
Tyhjää: 129
ALDE: Krahmer, Manders
GUE/NGL: Figueiredo, Guerreiro, Krarup, Pafilis, Toussas
IND/DEM: Batten, Bloom, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Farage, Grabowski, Knapman, Krupa, Louis, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski
NI: Baco, Belohorská, Helmer, Kozlík, Rivera
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Ayuso González, Bauer, Berend, Bowis, Bradbourn, Brejc, Brepoels, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Callanan, Casa, del Castillo Vera, Chichester, Chmielewski, Deva, Dover, Duchoň, Evans Jonathan, Fajmon, Fraga Estévez, Galeote Quecedo, Garriga Polledo, Goepel, de Grandes Pascual, Handzlik, Hannan, Harbour, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hoppenstedt, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Kaczmarek, Kamall, Kudrycka, Langendries, López-Istúriz White, McMillan-Scott, Mantovani, Millán Mon, Nicholson, Ouzký, Parish, Podestà, Podkański, Purvis, Rudi Ubeda, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Sonik, Stevenson, Strejček, Sturdy, Sumberg, Tajani, Tannock, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Vidal-Quadras Roca, Vlasák, Wojciechowski, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Attard-Montalto, Beňová, Bono, Carlotti, Castex, Dobolyi, Douay, Fruteau, Guy-Quint, Ilves, Laignel, Le Foll, Muscat, Navarro, Peillon, Poignant, Reynaud, Roure, Savary, Schapira, Vergnaud, Weber Henri
UEN: Vaidere
Verts/ALE: Kusstatscher, Lichtenberger
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Alexander Lambsdorff
Vastaan
Simon Coveney
5. RC B6-0484/2005 — Turkki
Päätöslauselma
Puolesta: 356
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Bonino, Bowles, Busk, Chatzimarkakis, Cocilovo, Costa, Davies, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Gentvilas, Geremek, Hall, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Kacin, Karim, Koch-Mehrin, Kułakowski, Lambsdorff, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Mohácsi, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Ortuondo Larrea, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Watson
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Flasarová, Guidoni, Kaufmann, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Papadimoulis, Portas, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Svensson, Triantaphyllides, Verges, Wurtz, Zimmer
NI: Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Rivera, Rutowicz
PPE-DE: Antoniozzi, Ayuso González, Bauer, Belet, Bonsignore, Bowis, Brok, Buzek, del Castillo Vera, Cederschiöld, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Dehaene, Demetriou, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Doorn, Doyle, Duka-Zólyomi, Esteves, Eurlings, Fjellner, Fraga Estévez, Freitas, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gawronski, Gklavakis, Goepel, de Grandes Pascual, Handzlik, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hökmark, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Jarzembowski, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Karas, Kasoulides, Kelam, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kuźmiuk, Lewandowski, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McMillan-Scott, Mantovani, Martens, Matsis, Mavrommatis, Mayor Oreja, Millán Mon, Mitchell, Musotto, van Nistelrooij, Olbrycht, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pinheiro, Piskorski, Podestà, Podkański, Poettering, Purvis, Roithová, Rudi Ubeda, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schöpflin, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Sonik, Spautz, Stubb, Tajani, Thyssen, Trakatellis, Vakalis, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vidal-Quadras Roca, Wijkman, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Zappalà, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, van den Berg, Berlinguer, Berman, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Estrela, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Peillon, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Schapira, Schulz, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Crowley, Kristovskis, Ó Neachtain, Ryan
Verts/ALE: Bennahmias
Vastaan: 181
ALDE: Beaupuy, Birutis, Bourlanges, Budreikaitė, Cavada, Chiesa, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Harkin, Juknevičienė, Laperrouze, Lax, Matsakis, Morillon, Onyszkiewicz, Virrankoski
GUE/NGL: Henin
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Goudin, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Louis, Lundgren, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Wohlin, Zapałowski, Železný
NI: Allister, Claeys, Dillen, Gollnisch, Helmer, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Masiel, Mölzer, Mote, Mussolini, Romagnoli, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Audy, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Becsey, Berend, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Cesa, Daul, Descamps, Deß, De Veyrac, Dionisi, Ebner, Elles, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Fontaine, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Gaubert, Gauzès, Glattfelder, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Hennicot-Schoepges, Hieronymi, Itälä, Járóka, Jeggle, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Lamassoure, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Mathieu, Mauro, Mayer, Mikolášik, Nassauer, Niebler, Olajos, Pack, Pálfi, Pieper, Pīks, Pleštinská, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rübig, Saïfi, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schwab, Seeber, Sommer, Stenzel, Sudre, Surján, Szájer, Toubon, Ulmer, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Záborská, Zieleniec, Zimmerling
PSE: Berger, Bösch, Ettl, Hänsch, Haug, Jöns, Kuhne, Laignel, Leichtfried, Lienemann, Piecyk, Prets, Scheele
UEN: Camre, Didžiokas, Fotyga, Janowski, Roszkowski
Verts/ALE: Staes
Tyhjää: 125
ALDE: Degutis, Hennis-Plasschaert, Klinz, Krahmer, Manders, Oviir, Resetarits, Takkula
GUE/NGL: Figueiredo, Guerreiro, Krarup, Pafilis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Strož, Toussas, Wagenknecht
IND/DEM: Bonde
NI: Baco, Belohorská, Kozlík
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Bradbourn, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Casa, Chichester, Deva, Dombrovskis, Dover, Duchoň, Evans Jonathan, Fajmon, Hannan, Harbour, Higgins, Hoppenstedt, Kamall, Klich, Landsbergis, Lombardo, McGuinness, Mann Thomas, Marques, Nicholson, Oomen-Ruijten, Őry, Ouzký, Parish, Schröder, Škottová, Šťastný, Stevenson, Strejček, Sturdy, Sumberg, Tannock, Van Orden, Vlasák, von Wogau, Zahradil, Zaleski, Zvěřina
PSE: Dobolyi, Gebhardt, Ilves, Krehl, Muscat, Patrie, Poignant, Roth-Behrendt, Sakalas, Savary, Weber Henri
UEN: Angelilli, Berlato, Foglietta, Krasts, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Poli Bortone, Szymański, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Trüpel, Voggenhuber, Ždanoka
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Mairead McGuinness, Joseph Muscat, Ria Oomen-Ruijten
Tyhjää
Claude Turmes, Henri Weber
6. Mietintö: Radwan A6-0257/2005
Tarkistus 453
Puolesta: 43
IND/DEM: Borghezio, Salvini, Speroni
NI: Belohorská, Claeys, Dillen, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Mölzer, Mussolini, Romagnoli, Rutowicz, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Atkins, Cirino Pomicino, Jałowiecki
UEN: Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Vastaan: 546
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Watson
GUE/NGL: Krarup, Morgantini, Sjöstedt
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Bonde, Booth, Chruszcz, Clark, Farage, Goudin, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Lundgren, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Sinnott, Titford, Whittaker, Wise, Wohlin, Zapałowski, Železný
NI: Allister, Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Helmer, Kilroy-Silk, Masiel, Mote
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Casa, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Chmielewski, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Sartori, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Patrie, Peillon, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
Tyhjää: 78
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Coûteaux, Louis, de Villiers
NI: Baco, Kozlík, Martin Hans-Peter, Rivera
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Claude Turmes
Vastaan
Rainer Wieland
7. Mietintö: Radwan A6-0257/2005
Tarkistus 785
Puolesta: 613
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Watson
GUE/NGL: Adamou, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Triantaphyllides, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Goudin, Lundgren, Sinnott, Wohlin
NI: Battilocchio, Bobošíková, Claeys, Czarnecki Ryszard, Dillen, Gollnisch, Helmer, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Masiel, Mölzer, Mussolini, Rivera, Romagnoli, Rutowicz, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Casa, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Panzeri, Patrie, Peillon, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Schulz, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Berlato, Camre, Didžiokas, Krasts, Kristovskis, La Russa, Musumeci, Poli Bortone, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 35
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Farage, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Louis, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski, Železný
NI: Kilroy-Silk, Mote
UEN: Aylward, Crowley, Foglietta, Fotyga, Janowski, Ó Neachtain, Ryan
Tyhjää: 11
GUE/NGL: Agnoletto, Pafilis, Toussas
NI: Allister, Baco, Belohorská, Kozlík
UEN: Libicki, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Schlyter
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Claude Turmes
8. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 14
Puolesta: 135
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Bloom, Booth, Chruszcz, Clark, Farage, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Titford, Whittaker, Wise, Zapałowski, Železný
NI: Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Mölzer, Schenardi
PPE-DE: Cirino Pomicino, Mikolášik, Varvitsiotis, Wijkman, Wortmann-Kool, Wuermeling
PSE: Arif, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Bösch, Bono, Bourzai, Busquin, Carlotti, Castex, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Douay, El Khadraoui, Ettl, Ferreira Anne, Fruteau, Golik, Hamon, Hutchinson, Laignel, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Lévai, Lienemann, Maňka, Moscovici, Navarro, Patrie, Poignant, Prets, Reynaud, Rocard, Roure, Savary, Scheele, Siwiec, Tarabella, Trautmann, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri
Verts/ALE: Beer, Bennahmias, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Horáček, Isler Béguin, Kallenbach, Kusstatscher, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Schlyter, Smith, Staes, Turmes
Vastaan: 491
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
IND/DEM: Belder, Blokland, Coûteaux, Goudin, Lundgren, Sinnott, Wohlin
NI: Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Helmer, Kilroy-Silk, Masiel, Mote, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Coelho, Coveney, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Hannan, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Oomen-Ruijten, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, von Wogau, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Andersson, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Berlinguer, Berman, Bozkurt, van den Burg, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carnero González, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, D'Alema, Díez González, Dobolyi, Estrela, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Ferreira Elisa, Ford, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Lambrinidis, Lavarra, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Madeira, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Muscat, Myller, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Rapkay, Riera Madurell, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Schapira, Schulz, Segelström, Sifunakis, Skinner, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Vincenzi, Walter, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Auken, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Jonckheer, Lichtenberger, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Trüpel, Ždanoka
Tyhjää: 35
ALDE: Chiesa
IND/DEM: Borghezio, Salvini, Speroni
NI: Baco, Belohorská, Claeys, Dillen, Kozlík, Mussolini, Rivera, Romagnoli, Vanhecke
PPE-DE: Chmielewski, Handzlik, Harbour, Jałowiecki, Kaczmarek, Klich, Kudrycka, Lewandowski, Olbrycht, Őry, Saryusz-Wolski, Siekierski, Sonik, Wojciechowski, Zaleski, Zwiefka
Verts/ALE: Aubert, Breyer, Joan i Marí, Lagendijk, Özdemir, Voggenhuber
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Kathalijne Maria Buitenweg, Joost Lagendijk
Vastaan
Othmar Karas, Anders Wijkman, Malcolm Harbour, Luís Queiró, Monica Frassoni
9. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 2
Puolesta: 352
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Ek, Gentvilas, Geremek, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Koch-Mehrin, Kułakowski, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Malmström, Matsakis, Mohácsi, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Wohlin
NI: Belohorská, Bobošíková, Claeys, Czarnecki Ryszard, Dillen, Helmer, Rutowicz, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Ayuso González, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Březina, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Demetriou, Deß, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Dover, Doyle, Duchoň, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Mauro, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, Ouzký, Pack, Pálfi, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sumberg, Surján, Tajani, Tannock, Ulmer, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Ventre, Vernola, Vlasák, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Attard-Montalto, Bullmann, Corbett, D'Alema, Dobolyi, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Golik, Grabowska, Grech, Gröner, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Harangozó, Haug, Hegyi, Herczog, Hughes, Ilves, Jöns, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Krehl, Kuc, Kuhne, Lavarra, Lehtinen, Lévai, Liberadzki, McCarthy, Martin David, Mastenbroek, Mikko, Moraes, Muscat, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Pahor, Paleckis, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Rapkay, Roth-Behrendt, Rouček, Sacconi, Sakalas, Schulz, Siwiec, Skinner, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tarand, Titley, Vincenzi, Walter, Wynn, Xenogiannakopoulou, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Krasts, Kristovskis, La Russa, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Auken, Beer, Breyer, Cramer, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Horáček, Kusstatscher, Lichtenberger, Özdemir, Trüpel, Voggenhuber
Vastaan: 291
ALDE: Beaupuy, Birutis, Bourlanges, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Duquesne, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Hennis-Plasschaert, Laperrouze, Maaten, Manders, Morillon, Mulder, Polfer, Ries
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Bonde, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Grabowski, Knapman, Krupa, Louis, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski
NI: Battilocchio, Kilroy-Silk, Le Pen Marine, Masiel, Mölzer, Mote, Schenardi
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Brepoels, Buzek, Chmielewski, Daul, Dehaene, Descamps, De Veyrac, Dimitrakopoulos, Doorn, Duka-Zólyomi, Eurlings, Fontaine, Gál, Gaubert, Glattfelder, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hudacký, Jałowiecki, Járóka, Kaczmarek, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kuźmiuk, Langendries, Lulling, Maat, Martens, Mathieu, Matsis, Mavrommatis, Mikolášik, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Saïfi, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Siekierski, Sonik, Sudre, Szájer, Toubon, Trakatellis, Vakalis, Varvitsiotis, Vlasto, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Zaleski, Zwiefka
PSE: Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbey, Correia, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Glante, Goebbels, Gomes, Gruber, Hamon, Hasse Ferreira, Honeyball, Howitt, Hutchinson, Jørgensen, Koterec, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Laignel, Lambrinidis, Le Foll, Leichtfried, Lienemann, McAvan, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Myller, Navarro, Paasilinna, Patrie, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rothe, Roure, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Sifunakis, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Tabajdi, Tarabella, Thomsen, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Weiler, Wiersma, Yañez-Barnuevo García, Zani
UEN: Fotyga, Janowski, Libicki, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Aubert, Bennahmias, Buitenweg, Cohn-Bendit, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Hassi, Isler Béguin, Jonckheer, Kallenbach, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Turmes, Ždanoka
Tyhjää: 19
IND/DEM: Karatzaferis, Železný
NI: Allister, Baco, Kozlík, Martin Hans-Peter, Mussolini, Rivera, Romagnoli
PPE-DE: Klich, Roithová, Thyssen
PSE: Andersson, Hedh, Hedkvist Petersen, Segelström, Westlund, Whitehead
Verts/ALE: Joan i Marí
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Othmar Karas, Marilisa Xenogiannakopoulou
Vastaan
Edith Mastenbroek
10. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 8
Puolesta: 368
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Birutis, Bowles, Budreikaitė, Busk, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Gentvilas, Geremek, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pistelli, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Sinnott, Wohlin
NI: Belohorská, Claeys, Dillen, Helmer, Rivera, Romagnoli, Rutowicz, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Ayuso González, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Dehaene, Demetriou, Deß, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gauzès, Gawronski, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mauro, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Oomen-Ruijten, Ouzký, Pack, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sumberg, Tajani, Tannock, Thyssen, Ulmer, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Ventre, Vernola, Vlasák, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Attard-Montalto, Batzeli, Bullmann, D'Alema, Dobolyi, Fava, Fazakas, Ford, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Grabowska, Grech, Gröner, Gurmai, Hänsch, Harangozó, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Kindermann, Kinnock, Krehl, Kuc, Kuhne, Lavarra, Lehtinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Mann Erika, Martin David, Mikko, Moraes, Morgan, Muscat, Myller, Napoletano, Öger, Paasilinna, Pahor, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Rapkay, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Siwiec, Skinner, Stihler, Stockmann, Szejna, Tabajdi, Tarand, Titley, Vincenzi, Walter, Weiler, Wynn, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Krasts, Kristovskis, La Russa, Muscardini, Ó Neachtain, Poli Bortone, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Breyer, Cramer, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Horáček, Kusstatscher, Lichtenberger, Özdemir, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 258
ALDE: Beaupuy, Bonino, Bourlanges, Cavada, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Laperrouze, Morillon, Pannella, Polfer, Ries
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Bonde, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Grabowski, Knapman, Krupa, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Titford, Whittaker, Wise, Zapałowski
NI: Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Kilroy-Silk, Masiel, Mote
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Buzek, Chmielewski, Daul, Descamps, De Veyrac, Dimitrakopoulos, Fontaine, Gaubert, Gklavakis, Grossetête, Guellec, Handzlik, Hudacký, Jałowiecki, Kaczmarek, Klich, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Landsbergis, Lewandowski, Lulling, Mathieu, Matsis, Mavrommatis, Mikolášik, Olbrycht, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Piskorski, Saïfi, Saryusz-Wolski, Siekierski, Sonik, Sudre, Toubon, Trakatellis, Vakalis, Varvitsiotis, Vlasto, Wojciechowski, Zaleski, Zwiefka
PSE: Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Falbr, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Goebbels, Gomes, Gruber, Guy-Quint, Hamon, Hasse Ferreira, Haug, Hegyi, Herczog, Hutchinson, Jørgensen, Koterec, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Laignel, Lambrinidis, Le Foll, Leichtfried, Lienemann, Madeira, Maňka, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Moscovici, Navarro, Obiols i Germà, Patrie, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Roure, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Sifunakis, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Swoboda, Tarabella, Thomsen, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Wiersma, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García
UEN: Fotyga, Janowski, Libicki, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Bennahmias, Buitenweg, Evans Jillian, Flautre, Hassi, Isler Béguin, Jonckheer, Kallenbach, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Turmes
Tyhjää: 38
IND/DEM: Karatzaferis, Železný
NI: Allister, Baco, Gollnisch, Kozlík, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Mussolini, Schenardi
PPE-DE: Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Duka-Zólyomi, Gál, Glattfelder, Gyürk, Járóka, Olajos, Őry, Pálfi, Roithová, Schmitt Pál, Schöpflin, Surján, Szájer
PSE: Andersson, Hedh, Hedkvist Petersen, Kósáné Kovács, Segelström, Westlund
UEN: Musumeci
Verts/ALE: Joan i Marí
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Vastaan
Katerina Batzeli
11. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 9, 1. osa
Puolesta: 393
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Bonino, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Ek, Gentvilas, Geremek, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
IND/DEM: Bonde, Borghezio, Goudin, Lundgren, Salvini, Sinnott, Speroni, Wohlin
NI: Claeys, Helmer, Rivera
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Ayuso González, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Březina, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Coelho, Coveney, Demetriou, Deß, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Gyürk, Hannan, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, Olajos, Őry, Ouzký, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Arnaoutakis, Attard-Montalto, Batzeli, Beglitis, Bullmann, Christensen, D'Alema, Dobolyi, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Ford, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Golik, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Hänsch, Harangozó, Haug, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Lambrinidis, Lavarra, Lehtinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Mann Erika, Martin David, Matsouka, Mikko, Moraes, Morgan, Muscat, Myller, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Rapkay, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Tzampazi, Vincenzi, Walter, Weiler, Whitehead, Wynn, Xenogiannakopoulou, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Auken, Beer, Breyer, Cramer, de Groen-Kouwenhoven, Harms, Hassi, Horáček, Kusstatscher, Lichtenberger, Özdemir, Trüpel, Voggenhuber
Vastaan: 255
ALDE: Beaupuy, Birutis, Bourlanges, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Duquesne, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Hennis-Plasschaert, Laperrouze, Maaten, Morillon, Polfer
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Louis, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski, Železný
NI: Battilocchio, Belohorská, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Gollnisch, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Masiel, Mote, Mussolini, Rutowicz, Schenardi
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Belet, Brepoels, Buzek, Chmielewski, Cirino Pomicino, Daul, Dehaene, Descamps, De Veyrac, Dimitrakopoulos, Doorn, Eurlings, Fontaine, Gaubert, Gauzès, Grosch, Grossetête, Guellec, Handzlik, Jałowiecki, Kaczmarek, Klich, Kudrycka, Langen, Langendries, Lewandowski, Lulling, Maat, Martens, Mathieu, Mikolášik, van Nistelrooij, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Pack, Pīks, Piskorski, Quisthoudt-Rowohl, Saïfi, Saryusz-Wolski, Siekierski, Sonik, Sudre, Thyssen, Toubon, Vlasto, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Zaleski, Zwiefka
PSE: Arif, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Goebbels, Gomes, Guy-Quint, Hamon, Hasse Ferreira, Hegyi, Hutchinson, Koterec, Laignel, Le Foll, Leichtfried, Lienemann, Madeira, Maňka, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Moscovici, Navarro, Patrie, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Roure, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Tarabella, Trautmann, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Wiersma, Yañez-Barnuevo García
Verts/ALE: Aubert, Bennahmias, Buitenweg, Cohn-Bendit, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Isler Béguin, Jonckheer, Kallenbach, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Turmes, Ždanoka
Tyhjää: 14
NI: Allister, Baco, Dillen, Kozlík, Martin Hans-Peter, Romagnoli, Vanhecke
PPE-DE: Roithová
PSE: Andersson, Hedh, Hedkvist Petersen, Segelström, Westlund
Verts/ALE: Joan i Marí
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Othmar Karas, Richard Corbett
Vastaan
Claude Turmes
12. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 9, 2. osa
Puolesta: 347
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Birutis, Bonino, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Matsakis, Mohácsi, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Savi, Sbarbati, Schuth, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Sinnott, Wohlin
NI: Belohorská, Claeys, Dillen, Helmer, Mölzer, Rivera, Romagnoli, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Ayuso González, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Březina, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Demetriou, Deß, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Dover, Doyle, Duchoň, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gawronski, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Mauro, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, Ouzký, Pack, Parish, Peterle, Pieper, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sumberg, Surján, Tajani, Ulmer, Varela Suanzes-Carpegna, Ventre, Vernola, Vlasák, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Andersson, Attard-Montalto, Bullmann, Corbett, D'Alema, Dobolyi, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Ford, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Grabowska, Gröner, Gurmai, Hänsch, Harangozó, Haug, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Kindermann, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kuc, Kuhne, Lavarra, Lehtinen, Lévai, McAvan, McCarthy, Mann Erika, Martin David, Mikko, Moraes, Morgan, Muscat, Myller, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Pahor, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Rapkay, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Schulz, Segelström, Skinner, Stihler, Stockmann, Szejna, Tabajdi, Tarand, Titley, Vincenzi, Walter, Weiler, Westlund, Whitehead, Wynn, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Kristovskis, La Russa, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Auken, Beer, Breyer, Cramer, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Harms, Horáček, Kusstatscher, Lichtenberger, Özdemir, Trüpel, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 290
ALDE: Beaupuy, Bourlanges, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Fourtou, Geremek, Gibault, Griesbeck, Laperrouze, Manders, Morillon, Mulder, Onyszkiewicz, Polfer, Ries, Staniszewska
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Bonde, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Louis, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski, Železný
NI: Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Gollnisch, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Masiel, Mote, Mussolini, Rutowicz, Schenardi
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Brepoels, Buzek, del Castillo Vera, Chmielewski, Daul, Dehaene, Descamps, De Veyrac, Dimitrakopoulos, Doorn, Duka-Zólyomi, Eurlings, Fontaine, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Jałowiecki, Járóka, Kaczmarek, Klich, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kuźmiuk, Langendries, Lulling, Maat, Martens, Mathieu, Matsis, Mavrommatis, Mikolášik, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Pīks, Piskorski, Roithová, Saïfi, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schöpflin, Siekierski, Sonik, Sudre, Thyssen, Trakatellis, Vakalis, Varvitsiotis, Vlasto, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Zaleski, Zwiefka
PSE: Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbey, Correia, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Goebbels, Golik, Gomes, Guy-Quint, Hamon, Hasse Ferreira, Hutchinson, Jørgensen, Koterec, Kristensen, Laignel, Lambrinidis, Le Foll, Leichtfried, Liberadzki, Lienemann, Madeira, Maňka, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Moscovici, Navarro, Paasilinna, Patrie, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Roure, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Sifunakis, Siwiec, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Tarabella, Thomsen, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Wiersma, Yañez-Barnuevo García
UEN: Fotyga, Janowski, Libicki, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Aubert, Bennahmias, Buitenweg, Cohn-Bendit, Evans Jillian, Flautre, Hammerstein Mintz, Hassi, Isler Béguin, Jonckheer, Kallenbach, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes
Tyhjää: 15
ALDE: Kułakowski
NI: Allister, Baco, Kozlík, Martin Hans-Peter
PPE-DE: Lewandowski, Podkański, Szájer
PSE: Gruber, Hedh, Hedkvist Petersen, Kósáné Kovács, Swoboda
Verts/ALE: Frassoni, Joan i Marí
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Vastaan
Claude Turmes, Pedro Guerreiro
13. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 9, 3. osa
Puolesta: 350
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Birutis, Bonino, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Ek, Gentvilas, Geremek, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Wohlin
NI: Claeys, Dillen, Helmer, Mölzer, Rivera, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Ayuso González, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Březina, Bushill-Matthews, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Demetriou, Deß, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Dover, Doyle, Duchoň, Ebner, Ehler, Esteves, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gawronski, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Lechner, Lehne, López-Istúriz White, Lulling, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Mauro, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, Ouzký, Pack, Parish, Peterle, Pieper, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sumberg, Tajani, Tannock, Ulmer, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Ventre, Vernola, Vlasák, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Attard-Montalto, Bullmann, Corbett, D'Alema, Dobolyi, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Ford, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Grabowska, Gröner, Gurmai, Hänsch, Harangozó, Haug, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Kindermann, Kinnock, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kuc, Kuhne, Lavarra, Lehtinen, Lévai, McAvan, McCarthy, Mann Erika, Martin David, Mikko, Moraes, Morgan, Muscat, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Pahor, Paleckis, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Rapkay, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Schulz, Siwiec, Skinner, Stihler, Stockmann, Szejna, Tabajdi, Tarand, Titley, Vincenzi, Walter, Weiler, Whitehead, Wynn, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Krasts, Kristovskis, La Russa, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Auken, Beer, Breyer, Cramer, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Harms, Horáček, Kusstatscher, Lichtenberger, Özdemir, Schmidt, Schroedter, Trüpel, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 298
ALDE: Beaupuy, Bourlanges, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Duquesne, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Laperrouze, Maaten, Morillon, Polfer, Ries
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Bonde, Booth, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Louis, Nattrass, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski, Železný
NI: Battilocchio, Belohorská, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Gollnisch, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Masiel, Mote, Mussolini, Romagnoli, Rutowicz, Schenardi
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Brepoels, Buzek, Chmielewski, Daul, Dehaene, Descamps, De Veyrac, Doorn, Duka-Zólyomi, Eurlings, Fontaine, Gál, Gaubert, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hudacký, Jałowiecki, Járóka, Kaczmarek, Klich, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kuźmiuk, Langendries, Lewandowski, Maat, Martens, Mathieu, Mavrommatis, Mikolášik, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Pīks, Piskorski, Podkański, Roithová, Saïfi, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schöpflin, Siekierski, Sonik, Sudre, Surján, Szájer, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Vakalis, Varvitsiotis, Vlasto, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Zaleski, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbey, Correia, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Goebbels, Golik, Gomes, Guy-Quint, Hamon, Hasse Ferreira, Hedh, Hedkvist Petersen, Hutchinson, Kósáné Kovács, Koterec, Kristensen, Laignel, Lambrinidis, Le Foll, Leichtfried, Liberadzki, Lienemann, Madeira, Maňka, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Moscovici, Myller, Navarro, Paasilinna, Patrie, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Roure, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Segelström, Sifunakis, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Swoboda, Tarabella, Thomsen, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Westlund, Wiersma, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García
UEN: Fotyga, Janowski, Libicki, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Aubert, Bennahmias, Buitenweg, Cohn-Bendit, Evans Jillian, Flautre, Hammerstein Mintz, Hassi, Isler Béguin, Jonckheer, Kallenbach, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Smith, Staes, Turmes
Tyhjää: 10
IND/DEM: Borghezio, Speroni
NI: Allister, Baco, Kozlík, Martin Hans-Peter
PSE: Grech, Gruber
Verts/ALE: Frassoni, Joan i Marí
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Vastaan
Claude Turmes
14. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 12
Puolesta: 553
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Chruszcz, Goudin, Grabowski, Krupa, Lundgren, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Wohlin, Zapałowski
NI: Belohorská, Czarnecki Ryszard, Helmer, Masiel, Rivera, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Ayuso González, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Dehaene, Demetriou, Deß, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, López-Istúriz White, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Ouzký, Pack, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sumberg, Surján, Tajani, Tannock, Thyssen, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vlasák, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Capoulas Santos, Carlotti, Casaca, Castex, Corbett, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, Gebhardt, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Gröner, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hegyi, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kuc, Kuhne, Laignel, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Mastenbroek, Mikko, Moraes, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Rocard, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, dos Santos, Savary, Schapira, Scheele, Schulz, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Titley, Trautmann, Tzampazi, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 79
GUE/NGL: Kohlíček
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Borghezio, Clark, Coûteaux, Farage, Knapman, Louis, Nattrass, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise
NI: Battilocchio, Bobošíková, Gollnisch, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Mölzer, Mote, Mussolini, Schenardi
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Daul, Descamps, De Veyrac, Fontaine, Gaubert, Grossetête, Guellec, Lulling, Mathieu, Saïfi, Sudre, Toubon, Vlasto
PSE: Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Calabuig Rull, Carnero González, Cercas, Christensen, Corbey, Díez González, García Pérez, Geringer de Oedenberg, Gierek, Jørgensen, Kristensen, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Pleguezuelos Aguilar, Riera Madurell, Salinas García, Sánchez Presedo, Sornosa Martínez, Thomsen, Valenciano Martínez-Orozco, Yañez-Barnuevo García
UEN: Fotyga, Janowski, Roszkowski, Szymański
Tyhjää: 32
IND/DEM: Karatzaferis, Železný
NI: Allister, Baco, Claeys, Dillen, Kozlík, Martin Hans-Peter, Romagnoli, Vanhecke
PPE-DE: Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Duka-Zólyomi, Gál, Glattfelder, Gyürk, Járóka, Landsbergis, Olajos, Őry, Pálfi, Schmitt Pál, Schöpflin, Szájer
PSE: Andersson, Grech, Gruber, Hedh, Hedkvist Petersen, Segelström, Westlund
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Othmar Karas
15. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Komission ehdotus
Puolesta: 402
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Birutis, Bonino, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Gentvilas, Geremek, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Sinnott, Wohlin
NI: Czarnecki Ryszard, Helmer, Rivera
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Březina, Bushill-Matthews, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Dover, Doyle, Duchoň, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grossetête, Guellec, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, Ouzký, Pack, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Attard-Montalto, Batzeli, Berman, Bozkurt, Bullmann, Casaca, Corbett, Correia, D'Alema, Dobolyi, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Ferreira Elisa, Ford, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Gröner, Gurmai, Hänsch, Harangozó, Haug, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Kindermann, Kinnock, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kuc, Kuhne, Lambrinidis, Lavarra, Lehtinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Mastenbroek, Matsouka, Mikko, Moraes, Morgan, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Rapkay, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, dos Santos, Schulz, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Stihler, Stockmann, Szejna, Tabajdi, Tarand, Titley, Tzampazi, Vincenzi, Walter, Weiler, Whitehead, Wynn, Xenogiannakopoulou, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Auken, Beer, Breyer, Cramer, Graefe zu Baringdorf, Hammerstein Mintz, Harms, Horáček, Kusstatscher, Lichtenberger, Özdemir, Trüpel, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 203
ALDE: Bourlanges, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Gibault, Griesbeck, Laperrouze
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Grabowski, Knapman, Krupa, Louis, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski
NI: Battilocchio, Bobošíková, Gollnisch, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Masiel, Mölzer, Mote, Mussolini, Schenardi
PPE-DE: Bachelot-Narquin, Buzek, Chmielewski, Handzlik, Jałowiecki, Kaczmarek, Klich, Kudrycka, Kuźmiuk, Lewandowski, Olbrycht, Piskorski, Podkański, Roithová, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Siekierski, Sonik, Wojciechowski, Zaleski, Zwiefka
PSE: Arif, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Bösch, Bono, Bourzai, Calabuig Rull, Carlotti, Carnero González, Castex, Cercas, Christensen, Corbey, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Fernandes, Ferreira Anne, Fruteau, García Pérez, Goebbels, Gomes, Guy-Quint, Hamon, Hutchinson, Jørgensen, Kristensen, Laignel, Le Foll, Leichtfried, Lienemann, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Moscovici, Paasilinna, Pahor, Patrie, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Roure, Salinas García, Sánchez Presedo, Savary, Schapira, Scheele, Segelström, Sornosa Martínez, Swoboda, Tarabella, Thomsen, Trautmann, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Wiersma, Yañez-Barnuevo García
UEN: Fotyga, Janowski, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Bennahmias, Buitenweg, Cohn-Bendit, Evans Jillian, Flautre, Hassi, Isler Béguin, Jonckheer, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Smith, Staes, Turmes
Tyhjää: 60
ALDE: Fourtou, Hennis-Plasschaert, Ries, Staniszewska
IND/DEM: Bonde, Borghezio, Karatzaferis, Salvini, Speroni, Železný
NI: Allister, Baco, Belohorská, Claeys, Dillen, Kozlík, Martin Hans-Peter, Romagnoli, Vanhecke
PPE-DE: Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Brepoels, Doorn, Duka-Zólyomi, Eurlings, Gál, Glattfelder, Grosch, Gyürk, Járóka, Lulling, Maat, Martens, van Nistelrooij, Olajos, Oomen-Ruijten, Őry, Pálfi, Schöpflin, Surján, Szájer, Ventre, Wortmann-Kool
PSE: Andersson, van den Burg, Busquin, Grech, Gruber, Hedh, Hedkvist Petersen, Kósáné Kovács, Sousa Pinto, Westlund
Verts/ALE: Aubert, Frassoni, Joan i Marí, Kallenbach, Schroedter
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Vastaan
Edith Mastenbroek, Emine Bozkurt
16. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Tarkistus 15
Puolesta: 157
ALDE: Beaupuy, Bourlanges, Budreikaitė, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Fourtou, Gibault, Griesbeck, Laperrouze, Morillon, Polfer
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Borghezio, Louis, Salvini, Speroni, de Villiers
NI: Battilocchio, Bobošíková
PPE-DE: Bonsignore, Brepoels, Hudacký, Korhola, Mikolášik, Schierhuber, Ventre
PSE: Arif, Beňová, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Carlotti, Castex, Corbey, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Douay, El Khadraoui, Ettl, Ferreira Anne, Fruteau, Guy-Quint, Hamon, Hutchinson, Koterec, Laignel, Lavarra, Le Foll, Leichtfried, Lienemann, Maňka, Mastenbroek, Moscovici, Navarro, Paasilinna, Patrie, Piecyk, Poignant, Prets, Reynaud, Rocard, Roure, Savary, Schapira, Scheele, Swoboda, Tarabella, Trautmann, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Wiersma
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 483
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Birutis, Bonino, Bowles, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Gentvilas, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Matsakis, Mohácsi, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
IND/DEM: Batten, Bloom, Booth, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Goudin, Grabowski, Knapman, Krupa, Lundgren, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Titford, Whittaker, Wise, Wohlin, Zapałowski
NI: Allister, Claeys, Czarnecki Ryszard, Dillen, Gollnisch, Helmer, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Masiel, Mölzer, Mote, Mussolini, Rutowicz, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Berlinguer, Bullmann, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carnero González, Casaca, Cercas, Christensen, Corbett, Correia, D'Alema, Díez González, Dobolyi, Falbr, Fava, Ferreira Elisa, Ford, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Gomes, Grabowska, Gröner, Hänsch, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedkvist Petersen, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Lambrinidis, Lehtinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Madeira, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Muscat, Napoletano, Obiols i Germà, Öger, Pahor, Paleckis, Panzeri, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Rapkay, Riera Madurell, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Schulz, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Szejna, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Vincenzi, Walter, Weiler, Westlund, Whitehead, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Tyhjää: 23
ALDE: Geremek, Guardans Cambó, Hennis-Plasschaert, Manders, Toia
GUE/NGL: Pafilis, Toussas
IND/DEM: Belder, Blokland, Karatzaferis, Železný
NI: Baco, Belohorská, Kozlík, Martin Hans-Peter, Rivera, Romagnoli
PSE: Estrela, Fernandes, Grech, Gruber, Hegyi, Myller
17. Mietintö: Jarzembowski A6-0143/2005
Päätöslauselma
Puolesta: 401
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Birutis, Bonino, Bowles, Budreikaitė, Busk, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Gentvilas, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Sinnott, Wohlin
NI: Battilocchio, Belohorská, Bobošíková, Helmer, Mussolini, Rivera, Romagnoli
PPE-DE: Andrikienė, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Berend, Böge, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grossetête, Guellec, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Ouzký, Pack, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Škottová, Sommer, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, von Wogau, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina
PSE: Arnaoutakis, Attard-Montalto, Batzeli, Berlinguer, Bozkurt, Bullmann, Casaca, Corbett, Correia, D'Alema, Dobolyi, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Ford, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Grabowska, Gröner, Gurmai, Hänsch, Harangozó, Haug, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Ilves, Jöns, Kindermann, Kinnock, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kuc, Kuhne, Lambrinidis, Lavarra, Lehtinen, Lévai, Liberadzki, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Mastenbroek, Matsouka, Mikko, Moraes, Morgan, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Pahor, Panzeri, Piecyk, Pinior, Pittella, Rapkay, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Sacconi, Sakalas, dos Santos, Schulz, Siwiec, Skinner, Stihler, Stockmann, Szejna, Tabajdi, Tarand, Titley, Tzampazi, Vincenzi, Walter, Weiler, Whitehead, Wynn, Xenogiannakopoulou, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Krasts, Kristovskis, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Ryan, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Auken, Beer, Breyer, Cramer, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Harms, Horáček, Kusstatscher, Lichtenberger, Özdemir, Trüpel, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 211
ALDE: Beaupuy, Bourlanges, Cornillet, Deprez, De Sarnez, Fourtou, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Laperrouze, Onyszkiewicz, Staniszewska
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Chruszcz, Clark, Coûteaux, Farage, Grabowski, Karatzaferis, Knapman, Krupa, Louis, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Zapałowski, Železný
NI: Czarnecki Ryszard, Gollnisch, Kilroy-Silk, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Masiel, Mölzer, Mote, Rutowicz, Schenardi
PPE-DE: Bachelot-Narquin, Buzek, Chmielewski, Handzlik, Jałowiecki, Kaczmarek, Klich, Kudrycka, Kuźmiuk, Lewandowski, Olajos, Olbrycht, Piskorski, Podkański, Roithová, Saryusz-Wolski, Siekierski, Sonik, Wijkman, Wojciechowski, Zaleski, Zwiefka
PSE: Arif, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Castex, Cercas, Corbey, Cottigny, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Douay, El Khadraoui, Ettl, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Goebbels, Gomes, Guy-Quint, Hamon, Hasse Ferreira, Hutchinson, Koterec, Laignel, Le Foll, Leichtfried, Lienemann, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moreno Sánchez, Moscovici, Patrie, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Roure, Salinas García, Sánchez Presedo, Savary, Schapira, Scheele, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Swoboda, Tarabella, Trautmann, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Weber Henri, Wiersma, Yañez-Barnuevo García
UEN: Fotyga, Janowski, Libicki, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Bennahmias, Buitenweg, Cohn-Bendit, Evans Jillian, Flautre, Hammerstein Mintz, Hassi, Isler Béguin, Jonckheer, Lagendijk, Lambert, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Turmes
Tyhjää: 51
ALDE: Cavada, Hennis-Plasschaert, Ries
IND/DEM: Bonde, Borghezio
NI: Allister, Baco, Claeys, Dillen, Kozlík, Martin Hans-Peter, Vanhecke
PPE-DE: Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Brepoels, Duka-Zólyomi, Gál, Glattfelder, Grosch, Gyürk, Járóka, Lulling, Martens, Oomen-Ruijten, Őry, Pálfi, Schmitt Pál, Schöpflin, Surján, Szájer
PSE: Andersson, van den Burg, Christensen, Estrela, Grech, Gruber, Hedh, Hedkvist Petersen, Jørgensen, Kósáné Kovács, Kristensen, Paasilinna, Segelström, Thomsen, Westlund
Verts/ALE: Aubert, Frassoni, Joan i Marí, Kallenbach
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Anders Wijkman
Vastaan
Edith Mastenbroek, Emine Bozkurt, Thijs Berman
Tyhjää
Janelly Fourtou
18. Mietintö: Savary A6-0133/2005
Päätöslauselma
Puolesta: 603
ALDE: Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Borghezio, Coûteaux, Karatzaferis, Louis, Salvini, Sinnott, Speroni, de Villiers, Železný
NI: Belohorská, Bobošíková, Claeys, Czarnecki Ryszard, Dillen, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Masiel, Mölzer, Mussolini, Rivera, Romagnoli, Rutowicz, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Busuttil, Cabrnoch, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Doyle, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schierhuber, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stubb, Sudre, Surján, Szájer, Tajani, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Falbr, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 24
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Chruszcz, Clark, Farage, Goudin, Grabowski, Knapman, Krupa, Lundgren, Nattrass, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Titford, Wise, Wohlin, Zapałowski
NI: Kilroy-Silk, Mote
PPE-DE: Podkański
Tyhjää: 40
GUE/NGL: Pafilis, Toussas
IND/DEM: Bonde
NI: Allister, Baco, Battilocchio, Helmer, Kozlík
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Bradbourn, Bushill-Matthews, Buzek, Callanan, Chichester, Deva, Dover, Duchoň, Elles, Evans Jonathan, Fajmon, Hannan, Harbour, Kamall, McMillan-Scott, Nicholson, Parish, Purvis, Reul, Škottová, Stevenson, Strejček, Sturdy, Sumberg, Tannock, Van Orden, Vlasák, Zahradil, Zvěřina
Verts/ALE: Schlyter
19. Mietintö: Sterckx A6-0123/2005
Tarkistus 11
Puolesta: 502
ALDE: Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Markov, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Rizzo, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Chruszcz, Grabowski, Krupa, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Zapałowski
NI: Battilocchio, Belohorská, Claeys, Dillen, Martin Hans-Peter, Rivera, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Busuttil, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Coelho, Dehaene, Descamps, Deß, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Doyle, Ebner, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Itälä, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Mauro, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Musotto, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Oomen-Ruijten, Pack, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Sommer, Spautz, Stenzel, Stubb, Sudre, Sumberg, Tajani, Thyssen, Toubon, Ulmer, Varela Suanzes-Carpegna, Ventre, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Masip Hidalgo, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Pahor, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Camre, Crowley, Krasts, Kristovskis, Muscardini, Ó Neachtain, Ryan, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 146
GUE/NGL: Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Meijer, Remek, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Clark, Coûteaux, Farage, Goudin, Karatzaferis, Knapman, Louis, Lundgren, Nattrass, Sinnott, Titford, de Villiers, Wise, Wohlin, Železný
NI: Allister, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Gollnisch, Helmer, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Masiel, Mölzer, Mote, Mussolini, Romagnoli, Rutowicz, Schenardi
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Bowis, Bradbourn, Bushill-Matthews, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Chichester, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coveney, Deva, Dimitrakopoulos, Dover, Duchoň, Duka-Zólyomi, Elles, Evans Jonathan, Fajmon, Fjellner, Gál, Gklavakis, Glattfelder, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Higgins, Hökmark, Ibrisagic, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Kaczmarek, Kamall, Klich, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kuźmiuk, Lewandowski, McGuinness, McMillan-Scott, Matsis, Mavrommatis, Millán Mon, Mitchell, Nicholson, Olajos, Olbrycht, Őry, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Piskorski, Purvis, Roithová, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schöpflin, Siekierski, Škottová, Sonik, Šťastný, Stevenson, Strejček, Sturdy, Surján, Szájer, Tannock, Trakatellis, Vakalis, Van Orden, Varvitsiotis, Vlasák, Zahradil, Zaleski, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Attard-Montalto, Falbr, Paasilinna, Rouček
UEN: Berlato, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Libicki, Musumeci, Poli Bortone, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Schlyter
Tyhjää: 9
GUE/NGL: Flasarová, Maštálka
IND/DEM: Borghezio, Salvini, Speroni
NI: Baco, Kozlík
PPE-DE: Wojciechowski
UEN: Tatarella
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Vastaan
Gitte Seeberg
20. Mietintö: Sterckx A6-0123/2005
Tarkistus 38
Puolesta: 530
ALDE: Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Chruszcz, Grabowski, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Zapałowski
NI: Battilocchio, Belohorská, Claeys, Dillen, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Mölzer, Mussolini, Romagnoli, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Belet, Berend, Böge, Bowis, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Busuttil, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Coelho, Daul, Dehaene, Descamps, Deß, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Ebner, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Musotto, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Oomen-Ruijten, Pack, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Sommer, Spautz, Stenzel, Stubb, Sudre, Tajani, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Batzeli, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paleckis, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Camre, Crowley, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Ó Neachtain, Roszkowski, Ryan, Szymański, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 106
GUE/NGL: Kohlíček, Remek, Strož
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Clark, Farage, Karatzaferis, Knapman, Nattrass, Sinnott, Titford, Wise, Železný
NI: Allister, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Helmer, Kilroy-Silk, Masiel, Mote, Rutowicz
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Bradbourn, Brok, Bushill-Matthews, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Chichester, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coveney, Deva, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Evans Jonathan, Fajmon, Gál, Glattfelder, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Higgins, Hökmark, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Kaczmarek, Kamall, Klich, Kudrycka, Kuźmiuk, Lewandowski, McGuinness, McMillan-Scott, Mitchell, Nicholson, Olajos, Olbrycht, Őry, Pálfi, Parish, Piskorski, Podkański, Purvis, Roithová, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schöpflin, Siekierski, Škottová, Sonik, Šťastný, Stevenson, Strejček, Sturdy, Sumberg, Surján, Szájer, Tannock, Van Orden, Vlasák, Wojciechowski, Zahradil, Zaleski, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Falbr, Paasilinna, Pahor, Rouček
UEN: Foglietta, Muscardini, Musumeci, Poli Bortone
Verts/ALE: Schlyter
Tyhjää: 17
GUE/NGL: Flasarová, Maštálka
IND/DEM: Bonde, Borghezio, Coûteaux, Goudin, Krupa, Louis, Lundgren, Salvini, Speroni, de Villiers, Wohlin
NI: Kozlík, Rivera
UEN: Berlato, Didžiokas
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Vastaan
Gitte Seeberg
21. Mietintö: Sterckx A6-0123/2005
Tarkistus 103
Puolesta: 533
ALDE: Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Chruszcz, Grabowski, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Zapałowski
NI: Battilocchio, Belohorská, Claeys, Dillen, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Mölzer, Mussolini, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Busuttil, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cesa, Coelho, Daul, Dehaene, Descamps, Deß, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Ebner, Elles, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Gklavakis, Goepel, Gomolka, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Itälä, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Kušķis, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, López-Istúriz White, Lulling, Maat, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Mato Adrover, Matsis, Mavrommatis, Mayer, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Musotto, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Oomen-Ruijten, Pack, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Silva Peneda, Sommer, Šťastný, Stenzel, Stubb, Sudre, Tajani, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paleckis, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Aylward, Camre, Crowley, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Ó Neachtain, Roszkowski, Ryan, Szymański, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 116
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Clark, Coûteaux, Farage, Goudin, Karatzaferis, Knapman, Louis, Lundgren, Nattrass, Salvini, Sinnott, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Wohlin, Železný
NI: Allister, Czarnecki Ryszard, Helmer, Kilroy-Silk, Masiel, Mote, Rutowicz
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Bowis, Bradbourn, Bushill-Matthews, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Cederschiöld, Chichester, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coveney, Deva, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Evans Jonathan, Fajmon, Fjellner, Gál, Glattfelder, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Higgins, Hökmark, Ibrisagic, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Kaczmarek, Kamall, Klich, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kuźmiuk, Lewandowski, Liese, Lombardo, McGuinness, McMillan-Scott, Mayor Oreja, Mitchell, Nicholson, Olajos, Olbrycht, Őry, Pálfi, Parish, Piskorski, Purvis, Roithová, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schöpflin, Siekierski, Škottová, Sonik, Stevenson, Strejček, Sturdy, Sumberg, Surján, Szájer, Tannock, Van Orden, Vlasák, Wojciechowski, Zahradil, Zaleski, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Falbr, Paasilinna, Rouček
UEN: Angelilli, Didžiokas, Musumeci, Poli Bortone
Tyhjää: 9
IND/DEM: Borghezio, Krupa
NI: Bobošíková, Kozlík, Rivera
UEN: Berlato, Muscardini, Tatarella
Verts/ALE: Schlyter
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Puolesta
Rodi Kratsa-Tsagaropoulou
Vastaan
Gitte Seeberg
22. Mietintö: Sterckx A6-0123/2005
Tarkistus 13
Puolesta: 519
ALDE: Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis, Watson
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Guerreiro, Henin, Kaufmann, Markov, Maštálka, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Chruszcz, Grabowski, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Sinnott, Zapałowski
NI: Battilocchio, Belohorská, Czarnecki Ryszard, Kozlík, Martin Hans-Peter, Masiel, Mussolini, Romagnoli, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Busuttil, Buzek, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cesa, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Descamps, Deß, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Doyle, Ebner, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gawronski, Goepel, Gomolka, Gräßle, de Grandes Pascual, Grosch, Grossetête, Guellec, Handzlik, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jałowiecki, Jarzembowski, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Langen, Langendries, Lechner, Lehne, Lewandowski, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Mathieu, Mato Adrover, Mauro, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Pack, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schierhuber, Schnellhardt, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stubb, Sudre, Tajani, Thyssen, Toubon, Ulmer, Varela Suanzes-Carpegna, Ventre, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paleckis, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Aylward, Camre, Crowley, Krasts, Kristovskis, Libicki, Ó Neachtain, Ryan, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 119
GUE/NGL: Kohlíček, Krarup, Liotard, McDonald, Meijer, Portas, Remek, Seppänen, Sjöstedt, Strož, Svensson
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Borghezio, Clark, Coûteaux, Farage, Goudin, Karatzaferis, Knapman, Louis, Lundgren, Nattrass, Salvini, Speroni, Titford, de Villiers, Whittaker, Wise, Wohlin, Železný
NI: Allister, Claeys, Dillen, Gollnisch, Helmer, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Mölzer, Mote, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Bowis, Bradbourn, Bushill-Matthews, Cabrnoch, Callanan, Cederschiöld, Chichester, Deva, Dimitrakopoulos, Dover, Duchoň, Duka-Zólyomi, Evans Jonathan, Fjellner, Gál, Gklavakis, Glattfelder, Gyürk, Hannan, Harbour, Hökmark, Ibrisagic, Jackson, Járóka, Kamall, Kratsa-Tsagaropoulou, McMillan-Scott, Matsis, Mavrommatis, Nicholson, Olajos, Őry, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Purvis, Schmitt Pál, Schöpflin, Škottová, Stevenson, Strejček, Sumberg, Surján, Szájer, Tannock, Trakatellis, Vakalis, Van Orden, Varvitsiotis, Vlasák, Zahradil, Zvěřina
PSE: Paasilinna
UEN: Angelilli, Berlato, Didžiokas, Fotyga, Janowski, La Russa, Musumeci, Poli Bortone, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Schlyter
Tyhjää: 6
GUE/NGL: Flasarová
IND/DEM: Krupa
NI: Baco, Rivera
UEN: Muscardini, Tatarella
Äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset
Vastaan
Gitte Seeberg
23. Mietintö: Sterckx A6-0123/2005
Tarkistus 138/rev
Puolesta: 550
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Cornillet, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duff, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, Hennis-Plasschaert, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Koch-Mehrin, Krahmer, Kułakowski, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pannella, Pistelli, Polfer, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Wallis, Watson
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Borghezio, Chruszcz, Grabowski, Krupa, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Salvini, Speroni, Zapałowski
NI: Battilocchio, Belohorská, Bobošíková, Claeys, Czarnecki Ryszard, Dillen, Martin Hans-Peter, Masiel, Mölzer, Rutowicz, Vanhecke
PPE-DE: Antoniozzi, Ayuso González, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Busuttil, Buzek, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Deß, Díaz de Mera García Consuegra, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Doyle, Duka-Zólyomi, Ebner, Esteves, Eurlings, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Friedrich, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gawronski, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Graça Moura, de Grandes Pascual, Grosch, Gyürk, Handzlik, Hatzidakis, Hennicot-Schoepges, Herranz García, Herrero-Tejedor, Hieronymi, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jarzembowski, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Karas, Kasoulides, Kelam, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Langen, Langendries, Lechner, Lewandowski, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mato Adrover, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Oomen-Ruijten, Őry, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Rudi Ubeda, Rübig, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schröder, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Sommer, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stubb, Surján, Szájer, Tajani, Thyssen, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wuermeling, Záborská, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grabowska, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Kuhne, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Mann Erika, Martin David, Martínez Martínez, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Öger, Paasilinna, Pahor, Paleckis, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Reynaud, Riera Madurell, Rocard, Rosati, Roth-Behrendt, Rothe, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarabella, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Berlato, Camre, Didžiokas, Foglietta, Fotyga, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Musumeci, Poli Bortone, Roszkowski, Szymański, Tatarella
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cohn-Bendit, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Özdemir, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Voggenhuber, Ždanoka
Vastaan: 87
ALDE: Morillon, Virrankoski
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bloom, Booth, Clark, Karatzaferis, Knapman, Nattrass, Sinnott, Titford, Železný
NI: Allister, Gollnisch, Helmer, Kilroy-Silk, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Pen Marine, Le Rachinel, Martinez, Mote, Mussolini, Romagnoli, Schenardi
PPE-DE: Ashworth, Atkins, Audy, Bachelot-Narquin, Bowis, Bradbourn, Bushill-Matthews, Cabrnoch, Callanan, Chichester, Daul, Descamps, Deva, De Veyrac, Dimitrakopoulos, Dover, Duchoň, Elles, Evans Jonathan, Fajmon, Florenz, Gaubert, Gauzès, Gomolka, Gräßle, Grossetête, Guellec, Hannan, Harbour, Jeggle, Kamall, Klamt, Lehne, McMillan-Scott, Mathieu, Nicholson, Pack, Parish, Purvis, Reul, Roithová, Saïfi, Škottová, Stevenson, Strejček, Sturdy, Sudre, Sumberg, Tannock, Toubon, Van Orden, Vlasák, Vlasto, Zahradil, Zvěřina
PSE: Stockmann
UEN: Aylward, Crowley, Ó Neachtain, Ryan
Tyhjää: 16
ALDE: Lambsdorff
GUE/NGL: Krarup, Portas, Sjöstedt
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Wohlin
NI: Baco, Kozlík, Rivera
PPE-DE: Niebler, Wortmann-Kool
PSE: Falbr, Rouček
UEN: Vaidere, Zīle
24. Mietintö: Guellec A6-0251/2005
12 kohta
Puolesta: 487
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duquesne, Fourtou, Gentvilas, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Krahmer, Kułakowski, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Ortuondo Larrea, Oviir, Pistelli, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Henin, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Portas, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Strož, Svensson, Toussas, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Belder, Blokland, Bonde, Borghezio, Karatzaferis, Sinnott, Speroni, Železný
NI: Battilocchio, Romagnoli
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Bauer, Belet, Berend, Böge, Bowis, Bradbourn, Braghetto, Brejc, Brepoels, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chichester, Chmielewski, Cirino Pomicino, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Ehler, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grossetête, Guellec, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Hybášková, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jeggle, Jordan Cizelj, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Langen, Langendries, Lehne, Lewandowski, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Mato Adrover, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Oomen-Ruijten, Ouzký, Pack, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podestà, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schwab, Seeber, Seeberg, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wortmann-Kool, Záborská, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Castex, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Anne, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Howitt, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Martin David, Martínez Martínez, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Pahor, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Sifunakis, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Wynn, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Camre, Ryan
Verts/ALE: Graefe zu Baringdorf, Harms, Smith, Staes
Vastaan: 83
ALDE: Ek, Geremek, Onyszkiewicz, Staniszewska, Starkevičiūtė
IND/DEM: Batten, Booth, Chruszcz, Clark, Goudin, Grabowski, Krupa, Lundgren, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Titford, Wise, Wohlin, Zapałowski
NI: Czarnecki Ryszard, Kilroy-Silk, Masiel, Rutowicz
PPE-DE: Barsi-Pataky, Becsey, Březina, Buzek, Cabrnoch, Fajmon, Gyürk, Handzlik, Jałowiecki, Járóka, Kaczmarek, Klich, Kudrycka, Olajos, Olbrycht, Őry, Pálfi, Saryusz-Wolski, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sonik, Strejček, Szájer, Vlasák, Wojciechowski, Wuermeling, Zahradil, Zaleski, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Geringer de Oedenberg, Gierek, Jöns, Pinior, Rosati, Siwiec, Szejna, Tabajdi
UEN: Fotyga, Janowski, Libicki, Roszkowski, Szymański
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cramer, Flautre, Hammerstein Mintz, Hassi, Isler Béguin, Onesta, Romeva i Rueda, Schlyter, Turmes
Tyhjää: 38
NI: Baco, Belohorská, Bobošíková, Claeys, Dillen, Gollnisch, Kozlík, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Rachinel, Martin Hans-Peter, Martinez, Mölzer, Mussolini, Rivera, Schenardi, Vanhecke
PPE-DE: Callanan, Landsbergis
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Crowley, Foglietta, Krasts, Kristovskis, La Russa, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Frassoni, Jonckheer, Rühle, Schmidt
25. Mietintö: Marques A6-0256/2005
Tarkistus 5
Puolesta: 44
ALDE: Chiesa
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Kaufmann, Kohlíček, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Rizzo, Strož, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Karatzaferis
NI: Belohorská, Claeys, Dillen, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Le Rachinel, Martinez, Mölzer, Mussolini, Romagnoli, Vanhecke
PSE: Berlinguer, Castex
Vastaan: 547
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bonino, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pistelli, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bonde, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Goudin, Grabowski, Krupa, Lundgren, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Sinnott, Speroni, Titford, Wise, Wohlin, Zapałowski, Železný
NI: Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Martin Hans-Peter, Masiel, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Coelho, Coveney, Daul, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Mato Adrover, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Gomes, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Martin David, Martínez Martínez, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rosati, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Foglietta, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Breyer, Buitenweg, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Ždanoka
Tyhjää: 10
GUE/NGL: Liotard, McDonald, Seppänen, Svensson
NI: Baco, Rivera
Verts/ALE: Bennahmias, Joan i Marí, Jonckheer, Turmes
26. Mietintö: Marques A6-0256/2005
Tarkistus 6
Puolesta: 52
ALDE: Chiesa
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, McDonald, Markov, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Karatzaferis
NI: Belohorská, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Martinez, Mölzer, Mussolini
PPE-DE: Pinheiro
PSE: Attard-Montalto, Berlinguer, Castex, Herczog, Paasilinna
UEN: Aylward, Crowley, Ó Neachtain, Ryan
Vastaan: 547
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bourlanges, Bowles, Budreikaitė, Busk, Cavada, Chatzimarkakis, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Geremek, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Klinz, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Pistelli, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Staniszewska, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Goudin, Grabowski, Krupa, Lundgren, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Sinnott, Speroni, Titford, Wise, Wohlin, Zapałowski, Železný
NI: Battilocchio, Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Kilroy-Silk, Martin Hans-Peter, Masiel, Romagnoli, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Braghetto, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Coelho, Coveney, Daul, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lehne, Liese, Lombardo, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mann Thomas, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Mato Adrover, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Musotto, Nassauer, Nicholson, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Piskorski, Pleštinská, Podkański, Poettering, Posselt, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varela Suanzes-Carpegna, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, Wijkman, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, Ford, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Gomes, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Honeyball, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Martin David, Martínez Martínez, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moraes, Moreno Sánchez, Morgan, Moscovici, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pittella, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rosati, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Schulz, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Sousa Pinto, Stihler, Stockmann, Swoboda, Szejna, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Yañez-Barnuevo García, Zani, Zingaretti
UEN: Angelilli, Berlato, Camre, Foglietta, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Poli Bortone, Roszkowski, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Horáček, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lagendijk, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Ždanoka
Tyhjää: 5
NI: Claeys, Dillen, Rivera, Vanhecke
PSE: Ferreira Anne
27. Mietintö: Marques A6-0256/2005
Tarkistus 7
Puolesta: 84
ALDE: Chiesa
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Bonde, Karatzaferis
NI: Bobošíková, Claeys, Dillen, Gollnisch, Lang, Le Pen Jean-Marie, Martinez, Mölzer, Mussolini, Romagnoli, Schenardi
PSE: Castex, Ferreira Anne
UEN: Aylward, Crowley, Ó Neachtain, Ryan
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Ždanoka
Vastaan: 490
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bowles, Budreikaitė, Cavada, Chatzimarkakis, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Letta, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Goudin, Grabowski, Krupa, Lundgren, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Sinnott, Speroni, Titford, Wise, Wohlin, Zapałowski, Železný
NI: Battilocchio, Czarnecki Ryszard, Martin Hans-Peter, Masiel, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Brejc, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Casa, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Korhola, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lehne, Liese, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Mato Adrover, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Schwab, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Attard-Montalto, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Cercas, Christensen, Corbett, Corbey, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Golik, Gomes, Grech, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Herczog, Honeyball, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Liberadzki, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Martin David, Martínez Martínez, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moreno Sánchez, Morgan, Muscat, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Paasilinna, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rosati, Rothe, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Stihler, Swoboda, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zingaretti
UEN: Angelilli, Berlato, Camre, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Poli Bortone, Roszkowski, Szymański, Vaidere, Zīle
Tyhjää: 3
NI: Belohorská, Rivera
Verts/ALE: Schlyter
28. Mietintö: Marques A6-0256/2005
Tarkistus 3
Puolesta: 165
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bowles, Budreikaitė, Cavada, Chatzimarkakis, Chiesa, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Samuelsen, Savi, Sbarbati, Schuth, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Chruszcz, Grabowski, Karatzaferis, Krupa, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Zapałowski, Železný
NI: Lang, Martinez, Mussolini, Romagnoli
PPE-DE: Audy, Bachelot-Narquin, Daul, Descamps, De Veyrac, Fontaine, Gaubert, Grossetête, Guellec, Mathieu, Saïfi, Sudre, Vlasto
PSE: Attard-Montalto, Castex, Fruteau, Golik, Grech, Ilves, Muscat, Paasilinna
Verts/ALE: Aubert, Auken, Beer, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Isler Béguin, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Lucas, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Ždanoka
Vastaan: 391
ALDE: Krahmer
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Bonde, Booth, Borghezio, Clark, Sinnott, Speroni, Titford, Wise
NI: Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Masiel, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Ashworth, Atkins, Ayuso González, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Braghetto, Brepoels, Březina, Brok, Bushill-Matthews, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Coelho, Coveney, Dehaene, Demetriou, Deß, Deva, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Elles, Esteves, Eurlings, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fraga Estévez, Freitas, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Herranz García, Herrero-Tejedor, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Lehne, Liese, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mantovani, Marques, Martens, Mato Adrover, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Quisthoudt-Rowohl, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Sartori, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sumberg, Surján, Szájer, Tajani, Tannock, Thyssen, Toubon, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Ventre, Vernola, Vlasák, Weber Manfred, Weisgerber, Wieland, von Wogau, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Cercas, Christensen, Corbett, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Goebbels, Gomes, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Hegyi, Honeyball, Hughes, Hutchinson, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Lienemann, McAvan, McCarthy, Madeira, Maňka, Martin David, Martínez Martínez, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Moreno Sánchez, Morgan, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rosati, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Sornosa Martínez, Stihler, Swoboda, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García, Zingaretti
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Foglietta, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella, Vaidere, Zīle
Tyhjää: 9
IND/DEM: Goudin, Lundgren, Wohlin
NI: Battilocchio, Martin Hans-Peter, Rivera
PSE: Bullmann, Ferreira Anne
Verts/ALE: Joan i Marí
29. Mietintö: Marques A6-0256/2005
Tarkistus 4
Puolesta: 46
ALDE: Chiesa
GUE/NGL: Adamou, Agnoletto, Brie, Figueiredo, Flasarová, Guerreiro, Guidoni, Kaufmann, Kohlíček, Liotard, Maštálka, Meijer, Meyer Pleite, Morgantini, Musacchio, Pafilis, Papadimoulis, Pflüger, Ransdorf, Remek, Rizzo, Seppänen, Strož, Svensson, Toussas, Triantaphyllides, Verges, Wagenknecht, Wurtz, Zimmer
IND/DEM: Karatzaferis
NI: Claeys, Dillen, Lang, Martinez, Mölzer, Mussolini, Rivera, Romagnoli, Schenardi, Vanhecke
PSE: Attard-Montalto, Grech, Muscat, Paasilinna
Vastaan: 500
ALDE: Alvaro, Andrejevs, Andria, Attwooll, Beaupuy, Birutis, Bowles, Budreikaitė, Cavada, Chatzimarkakis, Cocilovo, Costa, Davies, Degutis, Deprez, De Sarnez, Drčar Murko, Duquesne, Ek, Fourtou, Gentvilas, Gibault, Griesbeck, Guardans Cambó, Hall, Harkin, in 't Veld, Jäätteenmäki, Jensen, Juknevičienė, Kacin, Karim, Krahmer, Lambsdorff, Laperrouze, Lax, Ludford, Lynne, Maaten, Malmström, Manders, Matsakis, Mohácsi, Morillon, Mulder, Newton Dunn, Neyts-Uyttebroeck, Onyszkiewicz, Ortuondo Larrea, Oviir, Prodi, Resetarits, Ries, Riis-Jørgensen, Savi, Sbarbati, Schuth, Starkevičiūtė, Sterckx, Szent-Iványi, Takkula, Toia, Väyrynen, Van Hecke, Virrankoski, Wallis
IND/DEM: Batten, Belder, Blokland, Booth, Borghezio, Chruszcz, Clark, Goudin, Grabowski, Krupa, Lundgren, Pęk, Piotrowski, Rogalski, Sinnott, Speroni, Titford, Wise, Wohlin, Zapałowski, Železný
NI: Bobošíková, Czarnecki Ryszard, Martin Hans-Peter, Masiel, Rutowicz
PPE-DE: Andrikienė, Antoniozzi, Atkins, Audy, Ayuso González, Bachelot-Narquin, Barsi-Pataky, Bauer, Becsey, Belet, Berend, Böge, Bonsignore, Bowis, Braghetto, Brepoels, Březina, Brok, Busuttil, Buzek, Cabrnoch, Callanan, Castiglione, del Castillo Vera, Cederschiöld, Cesa, Chmielewski, Coelho, Coveney, Daul, Dehaene, Demetriou, Descamps, Deß, Deva, De Veyrac, Díaz de Mera García Consuegra, Dimitrakopoulos, Dionisi, Dombrovskis, Doorn, Dover, Doyle, Duchoň, Duka-Zólyomi, Ebner, Elles, Esteves, Evans Jonathan, Fajmon, Fatuzzo, Ferber, Fjellner, Florenz, Fontaine, Fraga Estévez, Freitas, Gahler, Gál, Gaľa, Galeote Quecedo, García-Margallo y Marfil, Gargani, Garriga Polledo, Gaubert, Gauzès, Gklavakis, Glattfelder, Goepel, Graça Moura, Gräßle, de Grandes Pascual, Grossetête, Guellec, Gyürk, Handzlik, Hannan, Harbour, Hatzidakis, Herranz García, Higgins, Hökmark, Hoppenstedt, Hudacký, Ibrisagic, Itälä, Iturgaiz Angulo, Jackson, Jałowiecki, Járóka, Jeggle, Jordan Cizelj, Kaczmarek, Kamall, Karas, Kasoulides, Kelam, Klamt, Klaß, Klich, Koch, Konrad, Kratsa-Tsagaropoulou, Kudrycka, Kušķis, Kuźmiuk, Lamassoure, Landsbergis, Langen, Langendries, Liese, López-Istúriz White, Lulling, Maat, McGuinness, McMillan-Scott, Mantovani, Marques, Martens, Mathieu, Mato Adrover, Matsis, Mauro, Mavrommatis, Mayer, Mayor Oreja, Méndez de Vigo, Mikolášik, Millán Mon, Mitchell, Nassauer, Niebler, van Nistelrooij, Olajos, Olbrycht, Őry, Ouzký, Pack, Pálfi, Panayotopoulos-Cassiotou, Papastamkos, Parish, Peterle, Pieper, Pīks, Pinheiro, Piskorski, Pleštinská, Podkański, Poettering, Posselt, Purvis, Queiró, Rack, Radwan, Reul, Roithová, Rudi Ubeda, Rübig, Saïfi, Salafranca Sánchez-Neyra, Sartori, Saryusz-Wolski, Schmitt Pál, Schnellhardt, Schöpflin, Seeber, Seeberg, Siekierski, Silva Peneda, Škottová, Sonik, Spautz, Šťastný, Stenzel, Stevenson, Strejček, Stubb, Sturdy, Sudre, Surján, Szájer, Tajani, Thyssen, Trakatellis, Ulmer, Vakalis, Van Orden, Varvitsiotis, Ventre, Vernola, Vlasák, Vlasto, Weber Manfred, Wieland, Wojciechowski, Wortmann-Kool, Wuermeling, Záborská, Zahradil, Zaleski, Zappalà, Zieleniec, Zimmerling, Zvěřina, Zwiefka
PSE: Andersson, Arif, Arnaoutakis, Ayala Sender, Badia I Cutchet, Barón Crespo, Beglitis, Beňová, Berès, van den Berg, Berger, Berlinguer, Berman, Bösch, Bono, Bourzai, Bozkurt, Bullmann, van den Burg, Busquin, Calabuig Rull, Capoulas Santos, Carlotti, Carnero González, Casaca, Christensen, Corbett, Correia, Cottigny, D'Alema, De Keyser, De Rossa, Désir, De Vits, Díez González, Dobolyi, Douay, El Khadraoui, Estrela, Ettl, Evans Robert, Fava, Fazakas, Fernandes, Ferreira Elisa, Fruteau, García Pérez, Gebhardt, Geringer de Oedenberg, Gierek, Gill, Glante, Golik, Gröner, Gruber, Gurmai, Guy-Quint, Hänsch, Hamon, Harangozó, Hasse Ferreira, Haug, Hedh, Hedkvist Petersen, Herczog, Honeyball, Hughes, Hutchinson, Ilves, Jöns, Jørgensen, Kindermann, Kinnock, Kósáné Kovács, Koterec, Krehl, Kreissl-Dörfler, Kristensen, Kuc, Laignel, Lambrinidis, Lavarra, Le Foll, Lehtinen, Leichtfried, Leinen, Lévai, Lienemann, McCarthy, Madeira, Maňka, Martin David, Martínez Martínez, Mastenbroek, Matsouka, Medina Ortega, Menéndez del Valle, Miguélez Ramos, Mikko, Morgan, Myller, Napoletano, Navarro, Obiols i Germà, Öger, Panzeri, Patrie, Piecyk, Pinior, Pleguezuelos Aguilar, Poignant, Prets, Rapkay, Reynaud, Riera Madurell, Rosati, Rouček, Roure, Sacconi, Sakalas, Salinas García, Sánchez Presedo, dos Santos, Savary, Schapira, Segelström, Sifunakis, Siwiec, Skinner, Sornosa Martínez, Stihler, Swoboda, Tabajdi, Tarand, Thomsen, Titley, Trautmann, Tzampazi, Valenciano Martínez-Orozco, Van Lancker, Vaugrenard, Vergnaud, Vincenzi, Walter, Weber Henri, Weiler, Westlund, Whitehead, Wiersma, Xenogiannakopoulou, Yañez-Barnuevo García
UEN: Angelilli, Aylward, Berlato, Camre, Crowley, Janowski, Krasts, Kristovskis, La Russa, Libicki, Muscardini, Musumeci, Ó Neachtain, Poli Bortone, Roszkowski, Ryan, Szymański, Tatarella
Verts/ALE: Aubert, Auken, Bennahmias, Breyer, Buitenweg, Cramer, Evans Jillian, Flautre, Frassoni, Graefe zu Baringdorf, de Groen-Kouwenhoven, Hammerstein Mintz, Harms, Hassi, Isler Béguin, Joan i Marí, Jonckheer, Kallenbach, Kusstatscher, Lambert, Lichtenberger, Lipietz, Onesta, Romeva i Rueda, Rühle, Schlyter, Schmidt, Schroedter, Smith, Staes, Trüpel, Turmes, Ždanoka
Tyhjää: 5
IND/DEM: Bonde
NI: Battilocchio
PSE: Ferreira Anne
UEN: Vaidere, Zīle
HYVÄKSYTYT TEKSTIT
P6_TA(2005)0350
Neuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa
Euroopan parlamentin päätöslauselma neuvottelujen käynnistämisestä Turkin kanssa
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon 15. joulukuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission määräaikaiskertomuksesta vuodelta 2004 ja suosituksesta Turkin edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa (1) sekä 18. kesäkuuta 1987 ja 15. joulukuuta 2004 välisenä aikana antamansa aiemmat päätöslauselmat aiheesta, |
— |
ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman naisten roolista Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä (2), |
— |
ottaa huomioon 17. joulukuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, |
— |
ottaa huomioon Euroopan komission 29. kesäkuuta 2005 määrittämät alustavat puitteet Turkin kanssa käytäville liittymisneuvotteluille, |
— |
ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätökset liittymisneuvottelujen aloittamisesta Turkin kanssa, |
— |
ottaa huomioon Kyproksesta 21. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman (3), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan, |
A. |
ottaa huomioon, että komissio on todennut Turkin täyttävän riittävän hyvin Kööpenhaminan poliittiset kriteerit ja suositellut liittymisneuvottelujen käynnistämistä, |
B. |
ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto päätti vuonna 2002, että jos Turkki täyttää Kööpenhaminan poliittiset kriteerit, Euroopan unioni (EU) aloittaa liittymisneuvottelut viipymättä, |
C. |
ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti katsoi 15. joulukuuta 2004, että liittymisneuvottelujen käynnistämistä on suositeltava, kunhan neuvotteluiden ensimmäisessä vaiheessa etusijalle asetetaan poliittisten kriteerien täydellinen toteuttaminen; tämän vuoksi ministeritason neuvottelujen esityslistalla on ensimmäisenä sen arvioiminen, täyttyvätkö poliittiset kriteerit täysin sekä teoriassa että käytännössä, erityisesti ihmisoikeuksien ja täysimääräisten perusvapauksien alalla, ja tämän jälkeen avautuu mahdollisuus sijoittaa muita neuvottelulukuja esityslistalle, |
D. |
ottaa huomioon, että samassa yhteydessä Kyproksen kreikkalaisen väestön demokraattista tahtoa kunnioittava Euroopan parlamentti ilmaisi pahoittelunsa siitä, ettei se ollut kyennyt saavuttamaan ratkaisua, ja kehotti Turkin viranomaisia jatkamaan rakentavaa suhtautumistaan molemminpuolisten etujen mukaisen ratkaisun löytämiseksi Kyproksen kysymyksen Annanin suunnitelman ja EU:n perusperiaatteiden mukaisesti siten, että se johtaisi YK:n päätöslauselmien mukaiseen Turkin joukkojen aikaistettuun poisvetämiseen täsmällisen aikataulun mukaisesti; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ilmaisi käsityksenään, että tällainen Turkin joukkojen poisvetäminen on tarpeen jännityksen lieventämiseksi edelleen, osapuolten välisen vuoropuhelun uudelleenkäynnistämiseksi ja kestävän ratkaisun valmistelemiseksi; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kehotti Turkin viranomaisia tunnustamaan Kyproksen tasavallan; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kiinnitti Turkin viranomaisten huomion siihen, että kyseiset neuvottelut ovat hallitustenvälisiä neuvotteluja, joiden toisena osapuolena on Turkki ja toisena EU:n 25 jäsenvaltiota, joista Kyproksen tasavalta on yksi; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti katsoi, että neuvottelujen aloittaminen edellyttää eittämättä sitä, että Turkki tunnustaa Kyproksen, |
E. |
ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti pyysi Turkin viranomaisia myös poistamaan kaikki rajoitukset, jotka koskevat Kyproksen lipun alla purjehtivia aluksia ja EU:n jäsenvaltion kanssa käytävää kauppaa, |
F. |
ottaa huomioon, että 17. joulukuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti, että Turkki täyttää riittävän hyvin Kööpenhaminan poliittiset kriteerit, joten liittymisneuvottelut voitaisiin aloittaa 3. lokakuuta 2005 edellyttäen, että Turkki saattaa voimaan komission yksilöimät kuusi säädöstä ja allekirjoittaa sitoumuksensa mukaisesti pöytäkirjan Ankaran sopimuksen laajentamisesta koskemaan kymmentä uutta jäsenvaltiota, ja katsoo, että Euroopan unionin on pidettävä kiinni aiemmista sitoumuksistaan, |
G. |
ottaa huomioon, että 1. kesäkuuta 2005 Turkki saattoi voimaan komission vaatimat kuusi säädöstä, |
H. |
ottaa huomioon, että 29. heinäkuuta 2005 Turkki allekirjoitti pöytäkirjan Ankaran sopimuksen laajentamisesta koskemaan kymmentä uutta jäsenvaltiota ja että se julkaisi pöytäkirjan kanssa samanaikaisesti julkilausuman, jossa todettiin, että pöytäkirjan allekirjoittaminen, ratifiointi ja täytäntöönpano eivät millään muotoa tarkoittaneet Kyproksen tasavallan tunnustamista pöytäkirjan tarkoittamalla tavalla, |
I. |
ottaa huomioon, että samaan aikaan Turkki epää edelleen Kyproksen lipun alla purjehtivien alusten ja Kyproksen tasavallan satamista tulevien alusten pääsyn Turkin satamiin sekä kyproslaisten lentokoneiden ylilento-oikeudet ja laskeutumisoikeudet Turkin lentokentille, |
J. |
katsoo, että lisäksi Turkin viranomaiset eivät ole vieläkään toteuttaneet Euroopan parlamentin 18. kesäkuuta 1987 antamassa päätöslauselmassa (4) esittämiä pyyntöjä, jotka koskivat armenialaisiin liittyviä kysymyksiä, |
K. |
ottaa huomioon, että demokraattinen ja taloudellisesti vakaa Turkki hyödyttäisi merkittävällä tavalla koko Eurooppaa, |
L. |
katsoo, että Turkki voi varmistaa uudistusprosessin peruuttamattomuuden ja saavuttaa EU:n yleisen mielipiteen välttämättömän tuen ainoastaan siten, että se määrätietoisella täytäntöönpanolla ja uudistusten jatkamisella osoittaa valmiutta hyväksyä EU:n arvot, |
M. |
ottaa huomioon, että Euroopan unionin kykyä selviytyä laajentumisesta pidetään ennakolta selvänä osana Kööpenhaminan kriteerejä ja että siksi Euroopan unionin on osaltaan näytettävä, että se kykenee poliittisiin ja institutionaalisiin uudistuksiin, |
1. |
panee merkille komission ja neuvoston toteamuksen, että Turkki on virallisesti täyttänyt viimeisetkin vaatimukset liittymisneuvottelujen aloittamiseksi 3. lokakuuta 2005, eli se on saattanut voimaan komission yksilöimät kuusi säädöstä ja allekirjoittanut sitoumuksensa mukaisesti pöytäkirjan Ankaran sopimuksen laajentamisesta koskemaan kymmentä uutta jäsenvaltiota; on sitä mieltä, että näiden ja muiden kohtien täytäntöönpano on vielä saatava päätökseen; |
2. |
pahoittelee vilpittömästi, että Turkki on vakavasti kyseenalaistanut halukkuutensa kaikkien pöytäkirjan määräysten täytäntöön panemiseksi julkaisemalla pöytäkirjan kanssa samanaikaisesti julkilausuman, jossa todetaan, että kyseisen pöytäkirjan allekirjoittaminen, ratifiointi ja täytäntöönpano eivät millään muotoa tarkoita pöytäkirjassa mainittua Kyproksen tasavallan tunnustamista; muistuttaa komissiota siitä, että sen on toimitettava parlamentille Turkin hallituksen vastaus, onko julkilausuma osa pöytäkirjan ratifiointimenettelyä Turkin parlamentissa; |
3. |
tekee selväksi, että Turkin yksipuolinen julkilausuma ei ole osa pöytäkirjaa eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta Turkin pöytäkirjasta johtuviin velvoitteisiin; sitä ei myöskään pitäisi lähettää kansalliskokouksen hyväksyttäväksi; |
4. |
muistuttaa Turkkia siitä, että Kyproksen lipun alla purjehtivien alusten rajoitusten säilyttäminen sekä Turkin satamiin pääsyn epääminen Kyproksen tasavallan satamista tulevilta aluksilta samoin kuin ylilento-oikeuksien ja laskeutumisoikeuksien epääminen kyproslaisilta lentokoneilta Turkin lentokentillä merkitsee sitä, että Turkki rikkoo Ankaran sopimusta ja siihen liittyvää tulliliittoa pöytäkirjasta huolimatta, koska tällainen menettely on vastoin tavaroiden vapaan liikkumisen periaatetta; kehottaa Turkkia tämän vuoksi panemaan kaikki pöytäkirjan määräykset kaikilta osin täytäntöön; |
5. |
vetoaa Turkkiin armenialaisten kansanmurhan tunnustamiseksi; pitää tätä ennakkoedellytyksenä Euroopan unioniin liittymiselle; |
6. |
kehottaa komissiota laatimaan vuoden 2006 loppuun mennessä täydellisen arvioinnin laajennetun Ankaran sopimuksen täytäntöönpanosta, ja korostaa, että sopimuksen täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu vakavia seurauksia neuvotteluprosessille, joka saattaa jopa pysähtyä; vaatii siksi, että tulliunionin täytäntöönpanon on oltava ensimmäisiä liittymisneuvotteluissa käsiteltäviä lukuja vuonna 2006; |
7. |
ilmaisee jälleen kerran Kyproksen kreikkalaisen väestön demokraattista tahtoa kunnioittaen pahoittelunsa siitä, ettei se ole kyennyt saavuttamaan ratkaisua, ja kehottaa Turkin viranomaisia jatkamaan rakentavaa suhtautumistaan molemminpuolisten etujen mukaisen ratkaisun löytämiseksi Kyproksen kysymyksen Annanin suunnitelman ja EU:n perusperiaatteiden mukaisesti siten, että se johtaisi asiaa koskevien YK:n päätöslauselmien mukaiseen Turkin joukkojen aikaistettuun poisvetämiseen täsmällisen aikataulun mukaisesti; katsoo, että tällainen Turkin joukkojen poisvetäminen on tarpeen jännityksen lieventämiseksi entisestään, osapuolten välisen vuoropuhelun uudelleenkäynnistämiseksi ja kestävän ratkaisun valmistelemiseksi; vetoaa uudelleen Kyproksen konfliktin kaikkiin osapuoliin, jotta YK-johtoiset neuvottelut kattavan ratkaisun löytämiseksi konfliktiin saataisiin uudelleen käyntiin; |
8. |
korostaa, että Turkin ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden välisten suhteiden normalisointi, johon sisältyy Kyproksen tasavallan tunnustaminen, on liittymisprosessin välttämätön osa; korostaa, että Kyproksen tasavallan tunnustaminen ei missään tapauksessa voi olla Turkin kanssa käytävien neuvottelujen aiheena; kehottaa Turkin viranomaisia normalisoimaan Turkin ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden suhteet sekä tunnustamaan Kyproksen tasavallan mahdollisimman pian, ja korostaa, että tunnustamatta jättämisestä aiheutuu vakavia seurauksia neuvotteluprosessille, joka saattaa jopa pysähtyä; |
9. |
kehottaa myös neuvostoa toteuttamaan lupauksensa ja lopettamaan Kyproksen turkkilaisen väestön eristämisen; korostaa, että neuvoston on vielä meneillään olevan Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakauden aikana pyrittävä uudelleen sopimukseen lopullisesta rahoitustukipaketista ja Pohjois-Kyprosta koskevista kaupan helpottamiseen tähtäävistä säännöksistä, jotta EU saisi itse täytettyä sitoumuksensa kyproksenturkkilaisten yhteisöä kohtaan; |
10. |
pitää myönteisenä sitä, että 1. kesäkuuta 2005 hyväksyttiin ja saatettiin voimaan kuusi tärkeää lakia, minkä Eurooppa-neuvosto asetti joulukuussa 2004 neuvottelujen aloittamisen ehdoksi; on edelleen huolestunut hyväksyttyjen lakien tietyistä osatekijöistä ja on erityisen huolissaan yleisen syyttäjän esittämistä rangaistusvaatimuksista Orhan Pamukia kohtaan, sillä nämä ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemisesta tehdyn Euroopan yleissopimuksen vastaisia, ja kehottaa Turkin hallitusta takaamaan mielipiteenvapauden ja uudistamaan rikosoikeutta ja erityisesti sen 301/1 artiklaa; ilmaisee niin ikään huolestumisensa Turkin uuden rikoslain 305 artiklasta, joka kriminalisoi ”perustavien kansallisten etujen vastaiset teot”, sekä asetuksesta, jolla pannaan täytäntöön yhdistyslaki ja jossa on edelleen monia rajoituksia, kuten vaatimus ulkomaisen rahoituksen hyväksymisestä etukäteen; pitää edelleen hyvin huolestuttavana myös riittämättömiä uskonnollisten yhteisöjen toimintaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia (säätiöitä ja rahastoja koskeva laki); |
11. |
vaatii, että neuvottelukehyksen olisi vastattava poliittisia painopisteitä, joihin Euroopan parlamentti on viitannut eri päätöslauselmissaan kehottaessaan Turkkia noudattamaan kaikilta osin poliittisia kriteerejä, jotka ovat demokratian takaavien instituutioiden vakaus, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu; kehottaa tästä syystä arvioimaan poliittisia kriteerejä sekä teoriassa että käytännössä aina ennen ministeritasolla käytäviä neuvotteluja ja painostamaan näin jatkuvasti Turkin viranomaisia, jotta tarvittavien uudistusten vauhti ei hidastuisi; katsoo lisäksi, että tarvitaan kattava ohjelma, jossa vahvistetaan selkeät tavoitteet, aikataulu ja määräajat poliittisten kriteerien täyttämiselle kokonaan; |
12. |
kehottaa neuvostoa noudattamaan täysimääräisesti kaikkia Eurooppa-neuvoston kokouksessa 17. joulukuuta 2004 laadittuja neuvottelukehyksen osia; korostaa tässä yhteydessä erityisesti, että näiden neuvottelujen yhteisenä tavoitteena on liittyminen, vaikka kyseessä on avoin prosessi, jonka tulosta ei voida taata etukäteen, ja katsoo, että jos ehdokasvaltio ei kykene täyttämään täysin kaikkia jäsenyysvelvoitteita, on varmistettava, että kyseinen ehdokasvaltio on mahdollisimman lujin sitein mukana eurooppalaisissa rakenteissa ottaen samalla huomioon kaikki Kööpenhaminan kriteerit; |
13. |
kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota antamaan vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille Turkin edistymisestä poliittisten kriteerien täytäntöönpanossa ja sisällyttämään kyseiseen selvitykseen kaikki kyseisenä vuonna ilmoitetut kidutustapaukset ja EU:n jäsenvaltioiden hyväksymien turkkilaisten turvapaikanhakijoiden lukumäärän; |
14. |
vaatii eri neuvottelulukuja koskevien neuvottelujen käynnistämisen jälkeen komissiota suosittamaan Euroopan parlamenttia kuultuaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti, että neuvottelut keskeytetään, jos vapautta, demokratiaa, ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevia periaatteita, vähemmistöjen oikeuksia tai oikeusvaltioperiaatteen noudattamista rikotaan vakavasti ja jatkuvasti; |
15. |
toteaa, että Turkin liittymisestä aiheutuvia vaikutuksia talousarvioon voidaan arvioida täysimääräisesti vasta, kun rahoitusta koskevien neuvottelujen parametrit määritellään vuoden 2014 jälkeisten rahoitusnäkymien yhteydessä; |
16. |
korostaa, että komission suositus liittymissopimuksen pitkistä siirtymäkausista, rakennepolitiikan ja maatalouden kaltaisten alojen tietyt järjestelyt ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat pysyvät suojalausekkeet eivät saisi haitata Turkin pyrkimyksiä mukautua yhteisön säännöstöön; |
17. |
korostaa, että neuvottelujen käynnistäminen on lähtölaukaus pitkälle prosessille, joka on luonteeltaan avoin eikä johda välttämättä ja automaattisesti jäsenyyteen; painottaa kuitenkin, että neuvottelujen tavoitteena on Turkin EU-jäsenyys, mutta sen saavuttaminen riippuu molempien osapuolten toiminnasta; katsoo, että liittyminen ei siis ole neuvottelujen aloittamisen automaattinen seuraus; |
18. |
korostaa, että Nizzan sopimus ei ole hyväksyttävä perusta päätöksille enää muiden uusien jäsenvaltioiden liittymiselle ja vaatii, että tarpeelliset uudistukset saatetaan voimaan perustuslaillisen prosessin yhteydessä; |
19. |
palauttaa mieliin, että vuonna 1993 kokoontuneen Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti sekä unionissa että Turkissa on otettava tärkeänä seikkana huomioon unionin valmius ottaa vastaan uusia jäseniä samalla, kun pidetään huolta Euroopan yhdentymisen etenemisestä; tukee komissiota siinä, että neuvottelujen aikana seurataan unionin valmiutta ottaa Turkki vastaan, ja muistuttaa siksi komissiota pyynnöstään, joka sisältyi Euroopan parlamentin viimeiseen 15. joulukuuta 2004 hyväksyttyyn päätöslauselmaan Turkin edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmistelussa ja jolla parlamentti pyysi vaikutustutkimukselle jatkotutkimusta vuonna 2005 hyödyllisten lisätietojen saamiseksi tästä tärkeästä näkökohdasta; |
20. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puheenjohtajalle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille. |
(1) EUVL C 226 E, 15.9.2005, s. 189.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0287.
P6_TA(2005)0351
Luottolaitosten liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY uudelleenlaatimisesta (KOM(2004)0486 — C6-0141/2004 — 2004/0155(COD))
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0486) (1), |
— |
ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0141/2004), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, |
— |
ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0257/2005), |
1. |
hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. |
(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
P6_TC1-COD(2004)0155
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/…/EY antamiseksi luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (2),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/12/EY (4) on muutettu useita kertoja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen. |
(2) |
Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisen ja sen harjoittamisen helpottamiseksi on tarpeen poistaa jäsenvaltioiden väliltä vaikeimpina esteinä olevat näitä laitoksia koskevien lainsäädäntöjen väliset erot. |
(3) |
Tämän direktiivin tarkoituksena on olla keskeinen keino sisämarkkinoiden toteuttamiseksi sekä sijoittautumisvapauden että palvelujen tarjoamisen vapauden suhteen luottolaitosten osalta. |
(4) |
Komission 11 päivänä toukokuuta 1999 esittämässä tiedonannossa ”Rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttaminen: toimintasuunnitelma” mainitaan erilaisia tavoitteita, jotka on toteutettava rahoituspalveluiden sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi. Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto esitti tavoitteeksi toimintasuunnitelman toteuttamisen vuoteen 2005 mennessä. Omia varoja koskevien säännösten tarkistaminen on olennainen osa toimintasuunnitelmaa. |
(5) |
Talletuksien suojaamiseksi ja tasavertaisten kilpailuolojen luomiseksi luottolaitosten kesken yhteensovittamistoimien olisi koskettava kaikkia luottolaitoksia. Kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat objektiiviset, luottolaitosten yhtiöjärjestyksessä ja toiminnan tarkoituksessa ilmenevät erot olisi kuitenkin otettava huomioon. |
(6) |
Näitä yhteensovittamistoimia olisi sen vuoksi sovellettava mahdollisimman laajalla alalla, joka käsittää kaikki laitokset, joiden toimintaan kuuluu vastaanottaa yleisöltä takaisin maksettavia varoja joko talletuksina tai muussa muodossa kuten laskemalla jatkuvasti liikkeeseen joukkovelkakirjoja tai muita vastaavia arvopapereita sekä myöntämällä luottoja omaan lukuunsa. Olisi säädettävä poikkeuksista tiettyjen luottolaitosten osalta, joihin tätä direktiiviä ei voida soveltaa. Tämän direktiivin säännösten ei pitäisi rajoittaa sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään, että edellytyksenä on erityinen lisätoimilupa luottolaitosten erityisten liiketoiminnan harjoittamiselle tai tietyntyyppisten liiketapahtumien toteuttamiselle. |
(7) |
Olisi aiheellista toteuttaa olennainen yhdenmukaistaminen, joka on tarpeellinen ja riittävä varmistamaan toimilupien ja toiminnan vakavaraisuuteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen toimilupien myöntämiseksi siten, että on mahdollista myöntää yksi koko yhteisön alueella hyväksytty toimilupa ja soveltaa kotijäsenvaltion valvonnan periaatetta. Vaatimusta toimintasuunnitelman laatimisesta tulisi sen vuoksi pitää ainoastaan keinona tarkempien ja objektiivisiin perusteisiin pohjautuvien tietojen saamiseksi toimivaltaisten viranomaisten päätösten perusteeksi. Tietyn joustavuuden pitäisi kuitenkin olla mahdollista luottolaitosten oikeudellista muotoa koskevien vaatimusten osalta pankkinimien suojelemiseksi. |
(8) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat niiden sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista sekä luottolaitosten vakavaraisuuden valvontaa, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. |
(9) |
Luottolaitoksia koskevat samankaltaiset taloudelliset vaatimukset ovat tarpeen samanlaisen säästäjien suojan takaamiseksi ja tasapuolisten kilpailun edellytysten varmistamiseksi toisiinsa verrattavissa olevien luottolaitosryhmien kesken. Kunnes yhteensovittamista on jatkettu, olisi määritettävä rakenteelliset suhdeluvut, joiden avulla kansallisten viranomaisten yhteistyönä on mahdollista vakiomenetelmin tehdä havaintoja toisiinsa verrattavissa olevien luottolaitostyyppien asemasta. Tällä menettelyllä tulisi edistää jäsenvaltioiden määrittelemien ja soveltamien kerroinjärjestelmien asteittaista lähentämistä. On kuitenkin tarpeen erottaa toisistaan sellaiset kertoimet, joiden tarkoituksena on taata luottolaitosten järkevä hallinto, ja ne, jotka on luotu talous- ja rahapolitiikkaa varten. |
(10) |
Vastavuoroisen tunnustamisen ja kotijäsenvaltion valvonnan periaatteet edellyttävät, että minkään jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät myönnä toimilupaa tai että toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat toimiluvan, jos esimerkiksi toimintasuunnitelman, toiminnan alueellisen sijoittamisen tai tosiasiassa harjoitetun toiminnan perusteella on ilmeistä, että luottolaitos on valinnut yhden jäsenvaltion oikeusjärjestelmän kiertääkseen ankarammat vaatimukset, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jossa se pääasiallisesti harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaansa. Jos tällaisia selviä viitteitä ei ole, mutta suurin osa johonkin pankkiryhmittymään kuuluvien yhtiöiden varoista sijaitsee sellaisen toisen jäsenvaltion alueella, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa konsolidoidusta valvonnasta, 125 ja 126 artiklan yhteydessä tarkoitettua vastuuta konsolidoidusta valvonnasta saisi muuttaa vain kyseisten toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella. Luottolaitoksella, joka on oikeushenkilö, pitäisi olla sen jäsenvaltion myöntämä toimilupa, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka. Sellaisen luottolaitoksen, joka ei ole oikeushenkilö, pääkonttorin pitäisi olla siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt sille toimiluvan. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että luottolaitoksen pääkonttori sijaitsee aina sen kotijäsenvaltiossa ja että se tosiasiassa toimii siellä. |
(11) |
Toimivaltaisten viranomaisten ei tulisi myöntää eikä pitää voimassa luottolaitoksen toimilupaa, jos kyseisen yrityksen ja muiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden väliset läheiset sidokset ovat laadultaan sellaisia, että ne estävät viranomaisia suorittamasta valvontatehtäväänsä tehokkaasti. Toimiluvan jo saaneiden luottolaitosten pitäisi myös täyttää toimivaltaisten viranomaisten vaatimukset tässä suhteessa. |
(12) |
Viittauksella valvontaviranomaisten valvontatehtävien tehokkaaseen hoitamiseen tarkoitetaan myös luottolaitoksen konsolidoitua valvontaa, jota olisi harjoitettava silloin, kun yhteisön oikeudessa niin säädetään. Tässä tapauksessa niiden viranomaisten, joilta toimilupaa haetaan, olisi pystyttävä nimeämään kyseisen luottolaitoksen konsolidoitua valvontaa varten toimivaltaiset viranomaiset. |
(13) |
Tällä direktiivillä jäsenvaltioille ja/tai toimivaltaisille viranomaisille annetaan mahdollisuus soveltaa pääomavaatimuksia yksittäiseltä tai konsolidoidulta perusteelta ja olla tarvittaessa soveltamatta yksittäisvaatimuksia. Yksittäinen, konsolidoitu ja rajatylittävä konsolidoitu valvonta ovat käyttökelpoisia välineitä luottolaitosten valvonnassa. Tällä direktiivillä annetaan toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus tukea rajatylittäviä instituutioita niiden yhteistyötä helpottamalla. Erityisesti toimivaltaisten viranomaisten pitäisi käyttää 42, 131 ja 141 artiklaa toimintansa koordinointiin ja tiedonsaantipyyntöihin. |
(14) |
Kotijäsenvaltiossaan toimiluvan saaneille luottolaitoksille olisi annettava mahdollisuus harjoittaa kaikkia tai joitain liitteessä I lueteltuja toimia koko yhteisössä perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla palveluja. |
(15) |
Jäsenvaltiot voivat myös antaa tiukempia säännöksiä kuin 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 2 kohdassa sekä 12, 19, 20, 21, 44—52, 75 ja 120, 121 ja 122 artiklassa olevat säännökset sellaisten luottolaitosten osalta, joille niiden toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet toimiluvan. Jäsenvaltiot voivat lisäksi edellyttää 123 artiklan noudattamista joko yksittäisissä laitoksissa tai muulla tavalla sekä 73 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alakonsolidoinnin soveltamista muilla ryhmätasoilla. |
(16) |
On suotavaa ulottaa vastavuoroinen tunnustaminen koskemaan liitteessä I lueteltuja toimia, kun niitä harjoittaa rahoituslaitos, joka on luottolaitoksen, tytäryritys edellyttäen, että kyseinen tytäryritys kuuluu emoyrityksensä konsolidoidun valvonnan piiriin ja täyttää tietyt tiukat edellytykset. |
(17) |
Vastaanottavan jäsenvaltion olisi voitava vaatia, että käytettäessä sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta laitokset, joille ei ole myönnetty toimilupaa toimia luottolaitoksena niiden kotijäsenvaltiossa, noudattavat tiettyjä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisten lakien ja asetusten erityisiä säännöksiä sellaisen toiminnan suhteen, jota ei ole lueteltu liitteessä I, edellyttäen, että kyseiset säännökset toisaalta ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia ja niiden tarkoituksena on yleisen edun suojeleminen, ja toisaalta, ettei laitoksiin tai toimintaan sovelleta kyseisen laitoksen kotijäsenvaltion vastaavanlaisia lakeja tai asetuksia. |
(18) |
Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, ettei ole esteitä harjoittaa vastavuoroisesti tunnustettua toimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samalla tavoin kuin kotijäsenvaltiossa, sikäli kuin toiminta ei ole ristiriidassa yleisen edun suojelemiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa annettujen lainsäännösten kanssa. |
(19) |
Säännöksien, jotka koskevat sellaisten luottolaitosten sivukonttoreita, joiden pääkonttori on yhteisön ulkopuolella, tulisi olla yhdenmukaiset kaikissa jäsenvaltioissa. On tärkeää huolehtia, etteivät nämä säännökset saa olla edullisempia kuin jäsenvaltioista olevien laitosten sivukonttoreita koskevat säännökset. Yhteisön olisi voitava tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla taataan tällaisten sivukonttoreiden samanlainen kohtelu kaikkialla sen alueella. Yhteisön ulkopuolella toimiluvan saaneiden luottolaitoksen sivukonttoreilla pitäisi olla perustamissopimuksen 49 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu vapaus tarjota palveluja ja sijoittautumisvapaus ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joihin ne jo ovat sijoittautuneet. |
(20) |
Yhteisön ja kolmansien maiden väliset sopimukset olisi tehtävä vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti, jotta konsolidoitua valvontaa voitaisiin käytännössä toteuttaa maantieteellisesti mahdollisimman laajasti. |
(21) |
Luottolaitoksen kotijäsenvaltion olisi oltava vastuussa luottolaitoksen talouden vakauden valvonnasta ja erityisesti sen vakavaraisuuden valvonnasta. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava vastuussa sivukonttorien maksuvalmiuden ja rahapolitiikan valvonnasta. Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava markkinariskiä läheisessä yhteistyössä. |
(22) |
Pankkialan sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan edellytyksenä on lainsäädännön lisäksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä ja lähentävät tuntuvasti sääntely- ja valvontakäytäntöjään. Erityisesti tämän vuoksi yksittäisten luottolaitosten ongelmien tarkastelun ja vastavuoroisen tietojenvaihdon olisi tapahduttava komission päätöksellä 2004/5/EY (5) perustetussa Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteassa. Keskinäisen tietojenvaihdon ei missään tapauksessa pitäisi korvata kahdenvälistä yhteistyötä. Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava kiireellisessä tapauksessa omasta aloitteestaan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta tarkastaa, että niiden alueella olevien luottolaitosten toiminnassa noudatetaan lakeja sekä hyvien hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja riittävän sisäisen tarkastuksen periaatteita, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta viranomaisten varsinaisen valvontavallan käyttämistä. |
(23) |
Olisi säädettävä tietojen vaihdosta toimivaltaisten viranomaisten ja sellaisten viranomaisten tai toimielinten kesken, joiden tehtävänä on tehostaa rahoitusjärjestelmän toiminnan vakautta. Toimitettavien tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi tietojen vastaanottajien määrän olisi pysyttävä erittäin rajoitettuna. |
(24) |
Tietynlainen vilpillinen käyttäytyminen, esimerkiksi petos ja sisäpiiririkkomukset, saattavat vaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen ja sen eheyteen silloinkin, kun ne koskevat muita yrityksiä kuin luottolaitoksia. On tarpeen säätää, millä edellytyksillä annetaan valtuudet tietojen vaihtamiseen tällaisissa tilanteissa. |
(25) |
Silloin kun on säädetty, että tietoja saa antaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten erityisellä luvalla, viranomaisten olisi voitava tarvittaessa asettaa suostumukselleen tiukkoja ehtoja. |
(26) |
Olisi myös annettava valtuudet tietojen vaihtamiseen toisaalta toimivaltaisten viranomaisten ja toisaalta keskuspankkien ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisen tehtävän omaavien muiden elinten ja tarvittaessa maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten kesken. |
(27) |
Luottolaitosten toiminnan vakauden valvonnan tehostamiseksi ja luottolaitosten asiakkaiden suojaamiseksi tilintarkastajien pitäisi viipymättä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille, kun he saavat tehtäväänsä suorittaessaan tietoonsa seikkoja, joilla saattaa olla vakava vaikutus luottolaitoksen taloudelliseen asemaan tai sen hallinto- ja kirjanpitojärjestelmään. Samasta syystä jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä, että tämä velvollisuus koskee kaikkia tapauksia, joissa tilintarkastaja saa tietoonsa tällaisia seikkoja suorittaessaan tehtäväänsä yrityksessä, jolla on läheiset sidokset luottolaitokseen. Tilintarkastajien velvollisuuden ilmoittaa tarvittaessa toimivaltaisille viranomaisille luottolaitosta koskevista seikoista ja päätöksistä, jotka tulevat heidän tietoonsa heidän suorittaessaan tehtäviään muussa yrityksessä kuin luottolaitoksessa, ei sinänsä pitäisi vaikuttaa heidän tehtäviensä luonteeseen kyseisessä yrityksessä eikä tapaan, jolla heidän olisi tehtävänsä hoidettava tällaisessa yrityksessä. |
(28) |
Tässä direktiivissä täsmennetään, että perusteet tiettyjen omien varojen erien hyväksymiseksi olisi määriteltävä siten, että jäsenvaltioilla säilyy oikeus soveltaa ankarampia säännöksiä ja määräyksiä. |
(29) |
Niiden erien laadun mukaan, joista omat varat muodostuvat, tässä direktiivissä erotetaan toisistaan yhtäältä ne erät, joista ensisijaiset omat varat muodostuvat, ja toisaalta ne erät, joista toissijaiset omat varat muodostuvat. |
(30) |
Sen osoittamiseksi, että ne erät, joista toissijaiset omat varat muodostuvat, eivät ole samanlaatuisia kuin ne erät, joista ensisijaiset omat varat muodostuvat, olisi suotavaa, ettei omiin varoihin sisältyvien toissijaisten omien varojen määrä ylitä ensisijaisia omia varoja. Lisäksi tietyt omiin varoihin sisältyvät toissijaiset omat varat erät eivät saisi olla suurempia kuin 50 prosenttia ensisijaisista omista varoista. |
(31) |
Kilpailun vääristymisen välttämiseksi julkiset luottolaitokset eivät saisi sisällyttää omiin varoihinsa jäsenvaltioiden tai niiden alue- tai paikallishallintoviranomaisten niille myöntämiä takauksia. |
(32) |
Aina kun valvonnan yhteydessä on tarpeen määrittää luottolaitosten ryhmän konsolidoitu omien varojen määrä, tämä laskelma olisi tehtävä tämän direktiivin mukaisesti. |
(33) |
Täsmällisessä laskentatekniikassa, jota käytetään laskettaessa omia varoja ja niiden riittävyyttä kattamaan riskit, joille luottolaitos altistuu, sekä arvioitaessa vastuiden keskittymistä, olisi otettava huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/635/ETY (6), johon sisältyy tiettyjä muutoksia konsolidoiduista tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 13 päivänä kesäkuuta 1983 annettuun seitsemänteen neuvoston direktiiviin 83/349/ETY (7), tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002 (8) riippuen siitä, kumpaa sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan luottolaitosten tilinpäätöksiin. |
(34) |
Vähimmäispääomavaatimuksilla on keskeinen asema luottolaitosten valvonnassa ja valvontatekniikoiden vastavuoroisessa tunnustamisessa. Vähimmäispääomavaatimuksia koskevia sääntöjä olisi tässä suhteessa tarkasteltava yhdessä muiden erityissääntöjen kanssa, joilla yhdenmukaistetaan luottolaitosten valvonnan perustekniikoita. |
(35) |
Kilpailun vääristymisen välttämiseksi ja pankkijärjestelmän vahvistamiseksi sisämarkkinoilla olisi aiheellista säätää yhteiset vähimmäispääomavaatimukset. |
(36) |
Jotta voidaan varmistaa riittävä vakavaraisuus, on tärkeää säätää sellaiset vähimmäispääomavaatimukset, joissa varoja ja taseen ulkopuolisia eriä painotetaan niiden riskialttiuden perusteella. |
(37) |
Baselin pankkivalvontakomitea hyväksyi asiaan liittyen 26 päivänä kesäkuuta 2004 vakavaraisuusvaatimusten kansainvälistä lähentymistä koskevan puitesopimuksen. Luottolaitosten vähimmäispääomavaatimuksista tässä direktiivissä annetut säännökset sekä vähimmäispääomavaatimuksista sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetussa direktiivissä 2006/…/EY (9) annetut säännökset vastaavat Baselin sopimuksen määräyksiä. |
(38) |
On olennaista ottaa huomioon yhteisössä toimivien luottolaitosten moninaisuus ja ottaa luottoriskin vähimmäispääomavaatimusten laskemiseksi käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Ulkoisten luottoluokitusten ja luottolaitosten omien estimaattien käyttö yksittäisten luottoriskiparametrien osalta merkitsee huomattavaa parannusta luottoriskisääntöjen riskiherkkyyteen ja varovaisuustasoon. Luottolaitoksille olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia, jotta ne siirtyisivät soveltamaan riskiherkempiä menetelmiä. Luottolaitosten on tässä direktiivissä tarkoitettuja luottoriskiä koskevien menetelmien soveltamiseksi vaadittavia estimaatteja laatiessaan mukautettava tietojenkäsittelytarpeitaan siten, että ne vastaavat luottolaitosten asiakkaiden oikeutettuja tietosuojaan liittyviä etuja voimassa olevan tietosuojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti, sekä tehostettava luottoriskien arviointi- ja hallintamenettelyjään, jotta luottolaitosten lakisääteisiä omia varoja koskevien vaatimusten määrittelemiseksi voidaan luoda menetelmiä, jotka vastaavat yksittäisten luottolaitosten menettelyjen kehitysastetta. Tietojenkäsittelyssä on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (10) säädettyjä henkilötietojen siirtoa koskevia sääntöjä. Tältä osin asiakasriskien syntymistä ja niiden hallintaa koskevaan tietojenkäsittelyyn olisi sisällytettävä luottoriskien hallinta- ja mittausjärjestelmien kehittäminen ja validointi. Tämä on sekä luottolaitosten oikeutettujen etujen mukaista että vastaa direktiivin tavoitetta parantaa riskien mittaamiseen ja hallintaan sovellettavia menetelmiä ja käyttää niitä myös omien varojen sääntelyyn. |
(39) |
Käytettäessä sekä ulkoisia että laitosten omia estimaatteja tai sisäisiä luokituksia olisi huolehdittava siitä, että yhteisön valvontavelvollisuuden alainen yksikkö – rahoituslaitos itse – tekee tällä hetkellä näistä vain jälkimmäisiä. Ulkoisten luokitusten yhteydessä käytetään niin kutsuttujen tunnustettujen luokituslaitosten tuotteita. Tällaiset luokituslaitokset eivät ole yhteisössä tällä hetkellä jatkuvan valvonnan alaisia. Koska ulkoisilla luokituksilla on tässä direktiivissä suuri merkitys omaa pääomaa koskevien vaatimusten määrittämisessä, tunnustettuja luokituslaitoksia koskeva tuleva tunnustamis- ja valvontaprosessi on määritettävä selvemmin. |
(40) |
Vähimmäispääomavaatimukset olisi suhteutettava katettaviin riskeihin. Vaatimuksissa olisi otettava erityisesti huomioon riskitason aleneminen, jos laitoksella on paljon suhteellisen pieniä vastuita. |
(41) |
Tämän direktiivin säännökset noudattavat suhteellisuusperiaatetta erityisesti luottolaitosten moninaisuuden osalta niiden toimintojen koko, laajuus ja toimialat huomioon ottaen. Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen merkitsee myös sitä, että vähittäisvastuiden osalta hyväksytään sisäisten luottoluokitusten menetelmässäkin (IRB, IRBA) mahdollisimman yksinkertaiset luokitusprosessit. |
(42) |
Tämän direktiivin ”kehittyvä” luonne mahdollistaa sen, että luottolaitokset voivat valita kolmesta vaikeusasteeltaan erilaisesta menetelmästä. Jotta etenkin pienet luottolaitokset voisivat valita riskialttiimman sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB, IRBA), toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa pantava täytäntöön 89 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta. Nämä säännökset olisi tulkittava siten, että 86 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainitut vastuuluokat sisältävät kaikki vastuut, jotka kaikkialla tässä direktiivissä ovat suoraan tai epäsuorasti samalla tasolla. Yleisenä sääntönä toimivaltaiset viranomaiset eivät saisi vakavaraisuuden kokonaisarvion yhteydessä tehdä eroa kolmen menetelmän välillä, eli standardi-menetelmää käyttäviä luottolaitoksia ei saa valvoa tiukemmin ainoastaan tästä syystä. |
(43) |
Luottoriskin vähentämistekniikat olisi hyväksyttävä laajemmin osana sääntökehystä, jolla varmistetaan, ettei vakavaraisuutta vaaranneta perusteettomalla hyväksymisellä. Kyseisessä jäsenvaltiossa jo käytössä olevat pankkien tavalliset vakuudet olisi mahdollisuuksien rajoissa hyväksyttävä luottoriskien vähentämiseksi standardimenetelmässä ja myös muissa menetelmissä. |
(44) |
Jotta varmistetaan, että luottolaitosten arvopaperistamis- ja sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit ja riskien vähentäminen otetaan asianmukaisesti huomioon luottolaitosten vähimmäispääomavaatimuksissa, olisi tarpeen antaa sääntöjä, jotka edellyttävät riskiherkän ja erityisen varovaisen käsittelyn soveltamista tällaiseen toimintaan ja sijoituksiin. |
(45) |
Operatiivinen riski on luottolaitoksiin liittyvä merkittävä riski, joka on katettava omin varoin. On olennaista ottaa huomioon yhteisössä toimivien luottolaitosten moninaisuus ja sallia operatiivisen riskin vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseksi vaihtoehtoiset menetelmät, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Luottolaitoksille olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia, jotta ne siirtyisivät soveltamaan riskiherkempiä menetelmiä. Jotta voidaan ottaa huomioon operatiivisen riskin mittaamis- ja hallintamenetelmien kehitys, sääntöjä olisi tarkistettava ja ajantasaistettava tarpeen mukaan, myös eri liiketoiminta-alueita koskevien vaatimusten sekä riskien vähentämistekniikoiden hyväksymisen osalta. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että vakuutukset otetaan huomioon yksinkertaisissa menettelyissä, joilla lasketaan omaa pääomaa koskevat vaatimukset operatiiviseen riskiin liittyen. |
(46) |
Jotta voidaan varmistaa ryhmään kuuluvien luottolaitosten riittävä vakavaraisuus, on olennaista, että vähimmäispääomavaatimuksia sovelletaan ryhmän konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. Jotta voidaan varmistaa, että omat varat jakautuvat asianmukaisesti ryhmän sisällä ja ovat tarvittaessa käytettävissä talletusten suojaamiseen, vähimmäispääomavaatimuksia olisi sovellettava ryhmän yksittäisiin luottolaitoksiin, ellei tätä tavoitetta voida muuten tehokkaasti saavuttaa. |
(47) |
On suotavaa, että luottolaitosten suurten riskikeskittymien seurantaa koskevat keskeiset säännöt yhdenmukaistetaan. On tärkeää jättää jäsenvaltioille mahdollisuus antaa tiukempia säännöksiä kuin tässä direktiivissä säädetyt. |
(48) |
Luottolaitosten vastuiden valvonnan ja tarkastamisen pitäisi olla olennainen osa niiden valvontaa. Tämän vuoksi vastuiden liiallinen keskittyminen yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa oleviin asiakkaisiin voi johtaa sellaisten tappioiden mahdollisuuteen, joita ei voida hyväksyä. Tällaisen tilanteen voidaan katsoa olevan haitallinen luottolaitoksen vakavaraisuudelle. |
(49) |
Koska sisämarkkinoilla toimivat luottolaitokset kilpailevat suoraan keskenään, sovellettavien valvontavelvoitteiden olisi oltava samanlaisia koko yhteisössä. |
(50) |
Vaikka on aiheellista, että suurten riskikeskittymien rajoittamiseksi sovellettu vastuiden määritelmä perustuu luottoriskin vähimmäispääomavaatimusta varten laadittuun vastuiden määritelmään, ei ole kuitenkaan suotavaa viitata periaatteessa painotuksiin tai riskiryhmiin. Nämä painotukset ja riskiryhmät on tarkoitettu yleisen vakavaraisuuden vaatimuksen toteuttamiseksi, jotta katettaisiin luottolaitosten luottoriski. Jotta rajoitetaan luottolaitokselle yhdestä asiakkaasta tai keskenään sidossuhteessa olevista asiakkaista aiheutuvaa tappion enimmäismäärää, on tarpeen laatia sellaiset säännöt suurten riskikeskittymien määrittämiseksi, jotka ottavat huomioon vastuun nimellisarvon ilman painotuksia tai riskiryhmiä. |
(51) |
Vaikka laskentavaatimusten rajoittamiseksi onkin toivottavaa hyväksyä luottoriskin vähentämistekniikan vaikutukset vastaavalla tavalla kuin vähimmäispääomavaatimusten osalta, kunnes suuria riskikeskittymiä koskevat säännökset on tarkistettu, luottoriskin vähentämistekniikoita koskevat säännöt suunniteltiin tilanteisiin, joissa yleinen hajautunut luottoriski johtuu lukuisiin vastapuoliin liittyvistä vastuista. Hyväksyttäessä siis sellaisten vähentämistekniikoiden vaikutukset suurten riskikeskittymien rajoittamiseksi, jotka on suunniteltu rajoittamaan enimmäistappiota, joka voi aiheutua yksittäisestä asiakkaasta tai keskenään sidossuhteessa olevista asiakkaista, olisi varmistettava vakavaraisuusvaatimuksen täyttyminen. |
(52) |
On noudatettava erityistä varovaisuutta, kun luottolaitokseen liittyy vastuu emoyrityksen tai muiden tämän emoyrityksen tytäryritysten osalta. Luottolaitoksen vastuiden hallinta olisi suoritettava täysin itsenäisesti noudattaen vakaan pankkijohtamisen periaatteita kiinnittämättä huomiota mihinkään muihin seikkoihin. Jos henkilöllä suoraan tai välillisesti määräosuuden välityksellä oleva määräysvalta luottolaitoksessa on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet. Suurten riskikeskittymien ollessa kyseessä on tarpeen antaa luottolaitoksen omaan ryhmään liittyviä vastuita koskevia erityisiä säännöksiä ja asettaa tiukempia rajoituksia. Tällaisia säännöksiä ei kuitenkaan pidä soveltaa silloin, kun emoyritys on rahoitusalan holdingyhtiö tai luottolaitos ja kun muut tytäryritykset ovat luottolaitoksia, rahoituslaitoksia tai avustavia palveluja tarjoavia yrityksiä sikäli, että kaikki nämä yritykset ovat luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan kohteena. |
(53) |
Luottolaitosten olisi varmistettava, että niiden pääoma riittää määränsä, laatunsa ja jakautumisensa puolesta kattamaan riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua. Luottolaitoksilla pitäisi tämän vuoksi olla käytössään strategioita ja prosesseja pääomansa riittävän tason arvioimiseksi ja ylläpitämiseksi. |
(54) |
Toimivaltaisten viranomaisten vastuulla on varmistaa, että luottolaitoksilla on asianmukainen organisaatiorakenne ja riittävät omat varat, kun otetaan huomioon riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua. |
(55) |
Jotta pankkialan sisämarkkinat voivat toimia tehokkaasti, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi edistettävä tämän direktiivin johdonmukaista soveltamista ja valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista yhteisössä ja sen olisi annettava vuosittain selvitys saavutetusta edistyksestä yhteisön toimielimille. |
(56) |
Samasta syystä ja sen varmistamiseksi, että useammassa jäsenvaltiossa toimiville yhteisön luottolaitoksille ei aiheudu suhteetonta rasitusta toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta kussakin jäsenvaltiossa vastaavien toimivaltaisten viranomaisten jatkuvista velvoitteista, on olennaista tehostaa tuntuvasti toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava konsolidointiryhmän valvojan asemaa. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi tuettava ja edistettävä tällaista yhteistyötä. |
(57) |
Luottolaitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteena on nimenomaan luottolaitosten tallettajien etujen suojelu ja rahoitusjärjestelmän vakauden varmistaminen. |
(58) |
Jotta konsolidoitu valvonta olisi tehokasta, sitä pitäisi voida soveltaa kaikkiin pankkiryhmiin, mukaan lukien emoyritykset, jotka eivät ole luottolaitoksia. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarpeelliset oikeudelliset keinot tällaisen valvonnan toteuttamiseksi. |
(59) |
Niiden ryhmien osalta, jotka toimivat usealla alalla ja joiden emoyrityksellä on ainakin yhdessä luottolaitoksena toimivassa tytäryrityksessä määräysvalta, toimivaltaisten viranomaisten olisi kyettävä arvioimaan luottolaitoksen taloudellinen asema tällaisessa ryhmässä. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi ainakin oltava käytettävissään keinot, jotka tekevät mahdolliseksi saada tehtävän hoitamiseksi tarpeelliset tiedot kaikista ryhmän yrityksistä. Olisi järjestettävä eri rahoitusalojen valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten välinen yhteistoiminta niiden yritysryhmien osalta, jotka harjoittavat monia rahoitustoiminnan muotoja. Siihen asti kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää aiheellisista konsolidointimenetelmistä tämän direktiivin tavoitteen toteuttamiseksi. |
(60) |
Jäsenvaltioiden olisi voitava kieltäytyä myöntämästä pankkitoimilupaa tai peruuttaa myöntämänsä pankkitoimilupa, kun on kyse rakenteeltaan tietynlaisista ryhmistä, jotka ne arvioivat sopimattomiksi pankkitoiminnan harjoittamiseen nimenomaan, koska sellaisia rakenteita ei voida valvoa tyydyttävästi. Tältä osin toimivaltaisilla viranomaisilla pitäisi olla tarvittava toimivalta, jotta taataan luottolaitosten järkevä ja vakaa hoito. |
(61) |
Jotta pankkialan sisämarkkinat toimisivat yhä tehokkaammin ja yhteisön kansalaiset voisivat hyötyä asianmukaisesta läpinäkyvyydestä, toimivaltaisten viranomaisten olisi julkistettava riittävän vertailukelpoisesti tapa, jota noudattaen tämä direktiivi pannaan täytäntöön. |
(62) |
Jotta vahvistetaan markkinakuria ja kannustetaan luottolaitoksia parantamaan markkinastrategiaansa, riskienvalvontaansa ja sisäistä hallinto-organisaatiotaan, olisi säädettävä luottolaitosten asianmukaisesta tiedonantovelvollisuudesta. |
(63) |
Tämän direktiivin alaan sekä muiden luottolaitoksia koskevien direktiivien alaan kuuluvien ongelmien tutkiminen edellyttää toimivaltaisten viranomaisten ja komission yhteistyötä etenkin pyrittäessä tiiviimpään yhteensovittamiseen. |
(64) |
Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti. |
(65) |
Euroopan parlamentti esitti lainsäädännön täytäntöönpanosta rahoituspalvelujen alalla 5 päivänä helmikuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa (12), että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla pitäisi perustamissopimuksen 251 mukaisten parlamentin lainsäädäntöoikeuksien perusteella olla tasavertainen asema komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnassa. Komissio yhtyi tähän pyyntöön komission puheenjohtajan samana päivänä parlamentille antamassa juhlallisessa vakuutuksessa. Komissio teki ehdotuksen 11 päivänä joulukuuta 2002 tarkistuksia päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta ja antoi 22 päivänä huhtikuuta 2004 muutetun ehdotuksen. Euroopan parlamentti ei katso ehdotuksen säilyttävän sen lainsäädäntöoikeuksia. Euroopan parlamentti katsoo, että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla olisi oltava mahdollisuus arvioida täytäntöönpanovallan siirtämistä komissiolle määräajan kuluessa. Siksi on asianmukaista rajoittaa ajanjaksoa, jonka aikana komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimia. |
(66) |
Euroopan parlamentille olisi annettava ehdotettujen muutosten ja täytäntöönpanotoimenpiteiden tarkastelua ja niitä koskevan lausunnon antamista varten kolmen kuukauden määräaika, joka lasketaan siitä, kun ne on toimitettu sille ensimmäisen kerran. Tätä määräaikaa olisi kuitenkin voitava kiireellisissä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa lyhentää. Jos Euroopan parlamentti antaa päätöslauselman edellä mainitussa määräajassa, komission olisi tarkasteltava ehdotettuja muutoksia ja toimenpiteitä uudelleen. |
(67) |
Jotta vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan omien varojen kokonaistason jatkuvuus, olisi aiheellista säätää erityisiä siirtymäjärjestelyitä. |
(68) |
Vähimmäispääomavaatimuksia koskevien sääntöjen riskiherkkyyden vuoksi olisi toivottavaa seurata, onko niillä tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon. Komission olisi otettava huomioon Euroopan keskuspankin näkemykset ja raportoitava näistä kysymyksistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. |
(69) |
Olisi myös yhdenmukaistettava tarpeelliset välineet luottolaitosten maksuvalmiusriskien valvomiseksi. |
(70) |
Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita yhteisön lainsäädännön yleisinä oikeusperiaatteina. |
(71) |
Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, joiden sisältö on muuttunut aiempiin direktiiveihin verrattuna. Velvoite saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ne säännökset, joiden sisältö ei ole muuttunut, on voimassa aiempien direktiivien nojalla. |
(72) |
Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä XIII olevassa B osassa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I OSASTO
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
1. Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista sekä luottolaitosten vakavaraisuuden valvontaa.
2. Rahoitusalan holdingyhtiöihin ja monialan holdingyhtiöihin, joiden pääkonttori on yhteisössä, sovelletaan 39 artiklaa ja V osaston 4 luvun 1 jaksoa.
3. Laitoksia, jotka ovat 2 artiklan nojalla pysyvästi poissuljettuja laitoksia, lukuun ottamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden keskuspankkeja, pidetään rahoituslaitoksina 39 artiklaa ja V osaston 4 luvun 1 jaksoa sovellettaessa.
2 artikla
Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin:
— |
jäsenvaltioiden keskuspankkeihin, |
— |
postisiirtoa hoitaviin laitoksiin, |
— |
Belgiassa seuraavaan laitokseen: ”Institut de Réescompte et de Garantie / Herdiscontering- en Waarborginstituut”, |
— |
Tanskassa seuraaviin laitoksiin: ”Dansk Eksportfinansieringsfond”, ”Danmarks Skibskreditfond”, ”Dansk Landbrugs Realkreditfond” ja ”Kommunekrediet”, |
— |
Saksassa seuraavaan laitokseen: ”Kreditanstalt für Wiederaufbau”, yrityksiin, joita ”Wohnungsgemeinnützigkeitsgesetz”-lain nojalla pidetään osana valtion asuntopolitiikkaa ja jotka eivät pääasiallisesti harjoita pankkitoimintaa, sekä yrityksiin, joita kyseisen lain nojalla pidetään voittoa tavoittelemattomina asuntoalan yrityksinä, |
— |
Kreikassa seuraavaan laitokseen: ”Ταμείο Παρακαταθηκών και Δανείων” (Tamio Parakatathikon kai Danion), |
— |
Espanjassa seuraavaan laitokseen: ”Instituto de Crédito Oficial”, |
— |
Ranskassa seuraavaan laitokseen: ”Caisse des dépôts et consignations”, |
— |
Irlannissa ”credit unions”- ja ”friendly societes” -luotto-osuuskuntiin, |
— |
Italiassa seuraavaan laitokseen: ”Cassa Depositi e Prestiti”, |
— |
Latviassa ”krājaizdevu sabiedrības” -laitoksiin, joita ”kriājaizdevu sabiedrību likums” -lain nojalla pidetään rahoituspalveluja ainoastaan jäsenilleen tarjoavina osuustoiminnallisina yrityksinä, |
— |
Liettuassa ”kredito unijos” -laitoksiin, muihin kuin ”Centrinė kredito unija”, |
— |
Unkarissa seuraaviin laitoksiin: ”Magyar Fejlesztési Bank Rt.” ja ”Magyar Export-Import Bank Rt.”, |
— |
Alankomaissa seuraaviin laitoksiin: ”Nederlandse Investeringsbank voor Ontwikkelingslanden NV”, ”NV Noordelijke Ontwikkelingsmaatschappij”, ”NV Industriebank Limburgs Instituut voor Ontwikkeling en Financiering”, sekä ”Overijsselse Ontwikkelingsmaatschappij NV”, |
— |
Itävallassa yrityksiin, joita pidetään voittoa tavoittelemattomina rakennusalan yrityksinä, sekä ”Österreichische Kontrollbank AG” -pankkiin, |
— |
Puolassa seuraaviin laitoksiin: ”Spółdzielcze Kasy Oszczędnościowo — Kredytowe” ja ”Bank Gospodarstwa Krajowego”, |
— |
Portugalissa ”Caixas Económicas” -laitoksiin, jotka ovat olemassa 1 päivänä tammikuuta 1986 ja jotka eivät ole osakeyhtiömuotoisia, ja ”Caixa Económica Montepio Geral” -laitokseen, |
— |
Suomessa seuraaviin laitoksiin: ”Teollisen yhteistyön rahasto Oy/Fonden för industriellt samarbete Ab” ja ”Finnvera Oyj/Finnvera Abp”, |
— |
Ruotsissa seuraavaan laitokseen: ”Svenska Skeppshypotekskassan”, |
— |
Yhdistyneessä kuningaskunnassa seuraaviin laitoksiin: ”National Savings Bank”, ”Commonwealth Development Finance Company Ltd”, ”Agricultural Mortgage Corporation Ltd”, ”Scottish Agricultural Securities Corporation Ltd”, ”Crown Agents for Overseas Governments and Administrations”, luotto-osuuskuntiin sekä kunnallisiin pankkeihin. |
3 artikla
1. Yksi tai useampi luottolaitos, joka 15 päivänä joulukuuta 1977 sijaitsi samassa jäsenvaltiossa ja joka mainittuna päivänä kuului pysyvästi niitä valvovaan ja samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuslaitokseen, voidaan vapauttaa 7 artiklan ja 11 artiklan 1 kohdan edellytyksistä, jos viimeistään 15 päivänä joulukuuta 1979 kansallisessa lainsäädännössä on säädetty, että:
a) |
keskuslaitoksen ja siihen kuuluvien laitosten sitoumukset ovat yhteisvastuullisia tai keskuslaitos takaa siihen kuuluvien laitosten sitoumukset kokonaisuudessaan, |
b) |
keskuslaitoksen ja kaikkien siihen kuuluvien laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuudessaan konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella, ja |
c) |
keskuslaitoksen johdolla on valtuudet antaa ohjeita siihen kuuluvien laitosten johdolle. |
Ensimmäisessä alakohdassa säädetty koskee myös paikallisesti toimivia luottolaitoksia, jotka on 15 päivän joulukuuta 1977 jälkeen liitetty pysyvästi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun keskuslaitokseen, jos ne muodostavat tavanomaisen osan keskuslaitokseen kuuluvaa verkkoa.
Muita kuin hiljattain mereltä vallatuille alueille perustettuja luottolaitoksia tai olemassa olevista, keskuslaitoksesta riippuvista tai toiminnastaan sille vastuussa olevista luottolaitoksista sulautumalla tai jakautumalla muodostuneita luottolaitoksia varten komissio voi 151 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti antaa lisäsäännöksiä toisen kohdan soveltamisesta, mukaan lukien vapauttamista koskevien ensimmäisen kohdan säännösten kumoaminen, jos se katsoo, että sellaisten uusien laitosten liittämisellä, joita toisessa kohdassa säädetyt järjestelyt koskevat, saattaisi olla kielteinen vaikutus kilpailuun.
2. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu luottolaitos voidaan vapauttaa 9 ja 10 artiklan sekä V osaston 2 luvun 2, 3, 4, 5 ja 6 jakson sekä 3 luvun soveltamisesta sillä edellytyksellä ja rajoittamatta kyseisten säännösten soveltamista keskuslaitokseen, että keskuslaitoksen ja siihen sidoksissa olevien laitosten muodostama kokonaisuus kuuluu konsolidoinnin perusteella kyseisten säännösten soveltamisalaan.
Vapautuksen ollessa kyseessä sovelletaan 16, 23, 24, 25 artiklaa, 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa ja 28—37 artiklaa kokonaisuuteen, jonka muodostavat keskuslaitos ja siihen liittyvät laitokset.
4 artikla
Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
1) |
’luottolaitoksella’ tarkoitetaan:
|
2) |
’toimiluvalla’ tarkoitetaan viranomaisten missä tahansa muodossa antamaa asiakirjaa, jolla luottolaitokselle annetaan lupa harjoittaa liiketoimintaansa; |
3) |
’sivukonttorilla’ tarkoitetaan liiketoimipaikkaa, joka on luottolaitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain luottolaitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia; |
4) |
’toimivaltaisilla viranomaisilla’ tarkoitetaan kansallisia toimivaltaisia viranomaisia, joilla on toimivalta lain tai muun säädöksen perusteella valvoa luottolaitoksia; |
5) |
’rahoituslaitoksella’ tarkoitetaan muuta yritystä kuin luottolaitosta, jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa liitteessä I olevassa 2–12 kohdassa lueteltua toimintaa; |
6) |
’laitoksella’ tarkoitetaan V osaston 2 luvun 2 ja 3 jaksossa direktiivin 2006/…/EY 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyjä laitoksia; |
7) |
’kotijäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa luottolaitokselle on 6—9 ja 11—14 artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa; |
8) |
’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa luottolaitoksella on sivukonttori tai jossa se tarjoaa palveluja; |
9) |
’määräysvallalla’ tarkoitetaan direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan määritelmän mukaista suhdetta emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä tai samanluonteista suhdetta minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välillä; |
10) |
’omistusyhteydellä’ 57 artiklan o ja p alakohdan, 71, 72 ja 73 artiklan ja V osaston 4 luvun soveltamiseksi tarkoitetaan yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä kesäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (14) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai vähintään 20 prosentin suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta; |
11) |
’määräosuudella’ tarkoitetaan suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti kyseisen yrityksen johtamiseen; |
12) |
’emoyrityksellä’ tarkoitetaan:
|
13) |
’tytäryrityksellä’ tarkoitetaan:
jokaisen tytäryrityksen tytäryritys katsotaan kuuluvan emoyritykseen, joka on näiden tytäryritysten johdossa; |
14) |
’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella’ tarkoitetaan luottolaitosta, jolla on tytäryrityksenä luottolaitos tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaiseen laitokseen ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys; |
15) |
’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys; |
(16) |
’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa luottolaitosta, joka ei ole minkään toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys; |
(17) |
’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys; |
18) |
’julkisyhteisöillä ja julkisoikeudellisilla laitoksilla’ tarkoitetaan yleishyödyllisiä hallintoelimiä, jotka vastaavat toiminnastaan keskushallinnolle, aluehallinnolle ja paikallisviranomaisille, tai viranomaisia, jotka toimivaltaisten viranomaisten mukaan hoitavat samoja tehtäviä kuin alue- ja paikallisviranomaiset, tai keskushallinnon omistamia yleishyödyllisiä yrityksiä, joilla on täsmälliset takuujärjestelyt, tai niihin voivat kuulua myös julkisesti valvotut lainmukaiset itsehallintoelimet; |
19) |
’rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti luotto- tai rahoituslaitoksia, ja tällaisista tytäryrityksistä vähintään yksi on luottolaitos, ja joka ei ole direktiivin 2002/87/EY (15) 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö; |
20) |
’monialan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusalan holdingyhtiö tai luottolaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on luottolaitos; |
21) |
’avustavia palveluja tuottavalla yrityksellä’ tarkoitetaan yritystä, jonka pääasiallisessa liiketoiminnassa on kyse kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietopalvelujen hoidosta tai kaikesta muusta vastaavasta toiminnasta, jonka ominaispiirteenä on, että se on yhden tai useamman luottolaitoksen toimintaa avustavaa; |
22) |
’operatiivisella riskillä’ tarkoitetaan riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista aiheutuvan tappion riskiä, mukaan lukien oikeudellinen riski; |
23) |
’keskuspankeilla’ tarkoitetaan myös Euroopan keskuspankkia, ellei toisin todeta; |
24) |
’laimentumisriskillä’ tarkoitetaan riskiä siitä, että saamisen määrä supistuu velalliselle myönnettävien käteisluottojen tai muiden kuin käteisluottojen kautta; |
25) |
’maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä’ tarkoitetaan vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä vuoden aikana; |
26) |
’tappiolla’ V osaston 2 luvun 3 jakson soveltamiseksi tarkoitetaan taloudellista tappiota, mukaan lukien olennaiset diskonttausvaikutukset, ja olennaisia suoria ja välillisiä menoja, jotka liittyvät maksun perintään rahoitusvälineestä; |
27) |
’tappio-osuudella (LGD)’ tarkoitetaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvan vastuun aiheuttaman tappion suhdetta odotettavissa olevaan vastuun määrään hetkellä, jolloin vastapuoli todetaan maksukyvyttömäksi; |
28) |
’luottovasta-arvokertoimella (CF)’ tarkoitetaan laskentahetkellä nostamattomasta luottolimiitistä nostettavan ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän suhdetta laskentahetkellä nostamattomaan luottolimiitin määrään; sovittu limiitti määrää luottolimiitin määrän, paitsi jos ei-sovittu limiitti on sitä korkeampi; |
29) |
’odotetulla tappiolla (EL)’ V osaston 2 luvun 3 jakson soveltamiseksi tarkoitetaan sen määrän, joka odotetaan menetettäväksi laimentumisen tai vastapuolen mahdollisen maksukyvyttömyyden johdosta vuoden aikana, ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän välistä suhdetta; |
30) |
’luottoriskin vähentämisellä’ tarkoitetaan luottolaitoksen soveltamaa tekniikkaa, jota soveltamalla luottolaitos vähentää vastuusta tai vastuista sille aiheutuvaa luottoriskiä; |
31) |
’vastikkeellisella luottosuojalla’ tarkoitetaan luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa luottolaitokselle olevasta vastuusta johtuvan luottoriskin vähentäminen perustuu luottolaitoksen oikeuteen – vastapuolen maksukyvyttömyyden tai muiden vastapuoleen liittyvien erityisten luottotapahtumien vuoksi – realisoida, saada luovutuksena tai siirtona tai pitää hallussaan tiettyjä omaisuuseriä tai määriä, tai vähentää vastuuta määrään tai korvata se määrällä, joka saadaan luottolaitokselle olevan vastuun ja luottolaitosta koskevan vaateen määrän välisestä erotuksesta; |
32) |
’takauksen luonteisella luottosuojalla’ tarkoitetaan riskin vähentämistekniikkaa, jossa luottolaitokselle olevasta vastuusta johtuvan luottoriskin vähentäminen perustuu kolmannen sitoumukseen maksaa määrä luotonsaajan maksukyvyttömyyden tapauksessa tai muissa erityisissä luottotapahtumissa; |
33) |
’takaisinostosopimuksella’ tarkoitetaan kaikkia transaktioita, jotka kuuluvat direktiivin 2006/…/EY 3 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määritellyllä ’takaisinostosopimuksella’ tai ’takaisinmyyntisopimuksella’ tarkoitettujen sopimusten soveltamisalaan; |
34) |
’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisella tai lainaksi ottamisella’ tarkoitetaan kaikkia transaktioita, jotka kuuluvat direktiivin 2006/…/EY3 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaisten ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen’ tai ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisen’ määritelmien soveltamisalaan; |
35) |
’käteiseen verrattavalla rahoitusvälineellä’ tarkoitetaan talletustodistusta tai muuta vastaavaa luottoa myöntävän luottolaitoksen liikkeeseen laskemaa rahoitusvälinettä; |
36) |
’arvopaperistamisella’ tarkoitetaan transaktiota tai järjestelmää, jolla vastuuseen tai vastuuryhmään liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jolla on seuraavat ominaisuudet:
|
37) |
’perinteisellä arvopaperistamisella’ tarkoitetaan arvopaperistamista, jossa vastuut luovutetaan arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle (SSPE), joka laskee liikkeeseen arvopapereita. Tämä toteutetaan siten, että alullepaneva luottolaitos siirtää arvopaperistettujen saamisten omistusoikeuden, tai osittaisen omistusyhteyden kautta. Liikkeeseenlasketut arvopaperit eivät aiheuta maksuvelvoitteita alullepanevalle luottolaitokselle; |
38) |
’synteettisellä arvopaperistamisella’ tarkoitetaan arvopaperistamista, jossa etuoikeusluokkiin jakaminen tapahtuu käyttämällä luottojohdannaisia tai takauksia ja jossa saamisten ryhmät säilyvät alullepanevan luottolaitoksen taseessa; |
39) |
’etuoikeusluokalla’ tarkoitetaan sopimusperusteisesti muodostettua, yhteen tai useampaan vastuuseen liittyvää luottoriskisegmenttiä, kun positioon segmentissä liittyy suurempi tai pienempi luottotappioriski kuin samansuuruiseen positioon kussakin muussa segmentissä, lukuun ottamatta suojaa luottoriskiltä, jonka kolmas osapuoli tarjoaa suoraan position haltijoille kyseisessä segmentissä tai muissa segmenteissä; |
40) |
’arvopaperistetulla omaisuuserällä’ tarkoitetaan arvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta; |
41) |
’alullepanijalla’ tarkoitetaan seuraavia:
|
42) |
’järjestäjällä’ tarkoitetaan sellaista muuta luottolaitosta kuin alulle panevaa luottolaitosta, joka järjestää omaisuusvakuudellisen yritystodistusohjelman tai muun arvopaperistamisjärjestelmän, jonka kautta kolmansilta yksiköiltä hankitaan saamisia, ja hoitaa sitä; |
43) |
’erillisellä takauksella’ tarkoitetaan sopimusjärjestelyä, jolla parannetaan arvopaperistettavan position luottoluokitusta verrattuna tilanteeseen ilman erillistä takausta, mukaan lukien takaukset, joissa etuoikeusasemaltaan alempia luokkia käytetään suojaamaan korkeamman luottoriskiluokituksen arvopapereita, ja muut luottosuojan muodot; |
44) |
’arvopaperistamista varten perustetulla erillisyhtiöllä (SSPE)’ tarkoitetaan trustia tai muuntyyppistä yhteisöä kuin luottolaitosta, joka on perustettu arvopaperistamisen tai arvopaperistamisten toteuttamiseksi, jonka toiminta on rajattu tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttämiin tehtäviin, jonka rakenteen tarkoituksena on erottaa SSPE:n velvoitteet alulle panevan luottolaitoksen velvoitteista ja johon liittyvän etuyhteyden haltijoilla on rajoitukseton oikeus antaa vakuudeksi tai luovuttaa kyseiset etuyhteydet; |
45) |
’keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmillä’ tarkoitetaan:
|
46) |
’läheisillä sidoksilla’ tarkoitetaan tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on jokin seuraavista sidossuhteista:
|
47) |
’virallisesti hyväksytyillä pörsseillä’ tarkoitetaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä pörssejä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
|
5 artikla
Jäsenvaltioiden on kiellettävä henkilöitä tai yrityksiä, jotka eivät ole luottolaitoksia, harjoittamasta liiketoimintaa, johon kuuluu talletusten tai muiden takaisin maksettavien varojen vastaanottaminen yleisöltä.
Ensimmäistä kohtaa ei sovelleta talletusten tai muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen jäsenvaltiolta tai jäsenvaltion alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta tai julkisilta kansainvälisiltä elimiltä, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on jäsenenä, eikä kansallisessa tai yhteisön oikeudessa nimenomaisesti säänneltyihin tapauksiin, edellyttäen, että kyseiseen toimintaan sovelletaan tallettajien ja sijoittajien suojelemiseksi tarkoitettuja säännöksiä ja valvontaa ja että ne ovat sovellettavissa näihin tapauksiin.
II OSASTO
LUOTTOLAITOSTEN TOIMINNAN ALOITTAMISTA JA HARJOITTAMISTA KOSKEVAT EDELLYTYKSET
6 artikla
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitokset hankkivat toimiluvan ennen toimintansa aloittamista. Niiden on säädettävä toimiluvan edellytyksistä, ja ilmoitettava ne komissiolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7—12 artiklan soveltamista.
7 artikla
Jäsenvaltioiden on myös vaadittava, että toimilupahakemuksiin liitetään toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti minkä tyyppistä liiketoimintaa on tarkoitus harjoittaa sekä kuvaus luottolaitoksen organisaatiorakenteesta.
8 artikla
Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että toimilupahakemuksen käsittelyssä perusteena pidetään markkinoilla vallitsevia taloudellisia tarpeita.
9 artikla
1. Rajoittamatta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen yleisten ehtojen soveltamista toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa, jos luottolaitoksella ei ole erillisiä omia varoja tai perustamispääoma on pienempi kuin 5 miljoonaa euroa.
”Perustamispääoma” muodostuu 57 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetusta pääomasta ja rahastoista.
Jäsenvaltiot voivat päättää, että luottolaitokset, jotka eivät täytä erillisiä omia varoja koskevaa edellytystä ja jotka olivat olemassa 15 päivänä joulukuuta 1979, voivat jatkaa toimintaansa. Ne voivat vapauttaa tällaiset yritykset 11 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämisestä.
2. Jäsenvaltiot voivat seuraavin edellytyksin myöntää toimiluvan tietyille luottolaitosryhmille, joiden perustamispääoma on 1 kohdassa täsmennettyä pienempi:
a) |
perustamispääoman on oltava vähintään 1 miljoona euroa; |
b) |
asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle perusteet, joiden vuoksi ne käyttävät tätä mahdollisuutta; ja |
c) |
kunkin sellaisen luottolaitoksen toiminimi, jolla ei ole 1 kohdassa määritellyn suuruista vähimmäispääomaa, on merkittävä 14 artiklassa tarkoitettuun luetteloon. |
10 artikla
1. Luottolaitoksen omat varat eivät saa olla pienempiä kuin toimilupaa myönnettäessä 9 artiklan nojalla vaadittu perustamispääoman määrä.
2. Jäsenvaltiot voivat päättää, että luottolaitos, joka oli olemassa 1 päivänä tammikuuta 1993 ja jonka omat varat eivät olleet 9 artiklassa säädetyn perustamispääoman mukaisia, voi jatkaa toimintaansa. Siinä tapauksessa sen omat varat eivät saa olla vähemmän kuin suurin määrä, jonka ne ovat saavuttaneet 22 päivän joulukuuta 1989 jälkeen.
3. Jos määräysvalta 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvaan luottolaitokseen siirtyy muulle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle kuin sille, jolla se aikaisemmin oli, luottolaitoksen omien varojen on oltava määrältään vähintään 9 artiklassa täsmennetyn perustamispääoman suuruiset.
4. Tietyissä erityisolosuhteissa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella kahden tai useamman 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvan luottolaitoksen sulautumisesta syntyvän luottolaitoksen omat varat eivät saa olla vähemmän kuin sulautuneiden luottolaitosten omien varojen yhteismäärä sulautumishetkellä, jos 9 artiklassa täsmennettyjä vähimmäismääriä ei ole saavutettu.
5. Jos omat varat ovat pienentyneet 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos se niissä olosuhteissa on perusteltua, myöntää luottolaitokselle määräajan tilanteen korjaamiseksi tai toimintansa lopettamiseksi.
11 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan ainoastaan edellyttäen, että luottolaitoksen toimintaa hoitaa tosiasiallisesti ainakin kaksi henkilöä.
Viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa, jos kyseisten henkilöiden maine ei ole riittävän hyvä tai heillä ei ole riittävää kokemusta tällaisten tehtävien hoitamiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että:
a) |
luottolaitoksen, joka on oikeushenkilö ja jolla siihen sovellettavan kansallisen lain mukaisesti on sääntömääräinen kotipaikka, pääkonttorin on oltava samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka; ja |
b) |
muun luottolaitoksen pääkonttorin on oltava siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt sen toimiluvan ja jossa se tosiasiassa harjoittaa toimintaansa. |
12 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen, ellei niille ole ilmoitettu niiden suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten tai oikeushenkilöiden nimiä, joilla on määräosuus luottolaitoksessa, ja näiden omistusosuuksien määriä.
Tässä tarkoitettua määräosuuden määritelmää sovellettaessa otetaan huomioon arvopaperien ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta 28 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/34/EY (16) 92 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet.
2. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa, jos viranomaiset eivät, ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito, ole vakuuttuneet osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta luottolaitoksen omistajiksi.
3. Jos luottolaitoksen ja muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä vallitsee läheinen sidos, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää toimiluvan ainoastaan, jos nuo sidokset eivät estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.
Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa myöskään, jos luottolaitokseen läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavan kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset taikka niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.
Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitoksia toimittamaan niille tiedot, jotka ne tarvitsevat valvoakseen, että tässä kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan jatkuvasti.
13 artikla
Toimilupaa koskevan hakemuksen myöntämättä jättämistä koskeva päätös on perusteltava ja hakijalle on annettava tämä tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta tai, jos hakemus on puutteellinen, kuuden kuukauden kuluessa siitä kun hakija on lähettänyt päätöstä varten tarvittavat tiedot. Päätös on aina tehtävä 12 kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.
14 artikla
Jokainen toimilupa on annettava tiedoksi komissiolle.
Kunkin toimiluvan saaneen luottolaitoksen toiminimi merkitään luetteloon. Komissio julkaisee luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja pitää sen ajan tasalla.
15 artikla
1. Ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luottolaitokselle toimiluvan, niiden on kuultava toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia seuraavissa tapauksissa:
a) |
kyseinen luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys; |
b) |
kyseinen luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksen tytäryritys; tai |
c) |
määräysvalta kyseisessä luottolaitoksessa on samoilla luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa. |
2. Ennen kuin toimivaltainen viranomainen voi myöntää luottolaitokselle toimiluvan, sen on kuultava asianomaisen jäsenvaltion vakuutusyritysten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavaa toimivaltaista viranomaista seuraavissa tapauksissa:
a) |
kyseessä oleva luottolaitos on yhteisössä toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritys; |
b) |
kyseessä oleva luottolaitos on yhteisössä toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai |
c) |
määräysvalta kyseessä olevassa luottolaitoksessa on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa vakuutusyrityksessä tai sijoituspalveluyrityksessä. |
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta sekä saman ryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuvien johtajien mainetta ja kokemusta. Viranomaisten on vaihdettava keskenään kaikki osakkeenomistajien sopivuutta sekä johtajien mainetta ja kokemusta koskevat tiedot, jotka ovat merkityksellisiä toimiluvan myöntämisen sekä toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.
16 artikla
Vastaanottavat jäsenvaltiot eivät saa vaatia toimilupaa tai perustamispääomaa muussa jäsenvaltiossa toimiluvan jo saaneen luottolaitoksen sivukonttorilta. Sellaisten sivukonttoreiden perustamiseen ja valvontaan sovelletaan 22 ja 25 artiklan, 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 29—37 ja 40 artiklan säännöksiä.
17 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan, jos laitos:
a) |
ei ryhdy käyttämään toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai on lopettanut liiketoiminnan yli kuudeksi kuukaudeksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt toimiluvan raukeamisesta tällaisissa tapauksissa; |
b) |
on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla; |
c) |
ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä; |
d) |
ei enää omista riittäviä omia varoja, tai sen ei voida uskoa täyttävän velvoitteitaan velkojilleen, eikä se varsinkaan enää kykene turvaamaan sille uskottuja varoja; tai |
e) |
kuuluu johonkin niistä muista tapauksista, joissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimilupa voidaan peruuttaa. |
2. Toimiluvan peruuttaminen on perusteltava ja siitä on ilmoitettava asianosaisille. Peruuttaminen on annettava tiedoksi komissiolle.
18 artikla
Harjoittaessaan toimintaansa luottolaitokset voivat nimitysten ”pankki”, ”säästöpankki” tai muiden pankkinimien käyttöä koskevista vastaanottavan jäsenvaltion säännöksistä riippumatta käyttää kaikkialla yhteisön alueella samaa toiminimeä, jota ne käyttävät jäsenvaltiossa, jossa on niiden pääkonttori. Jos on sekaannuksen vaara, vastaanottavat jäsenvaltiot voivat selvyyden vuoksi vaatia toiminimeen liitettäväksi selittäviä osia.
19 artikla
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka suoraan tai välillisesti aikoo hankkia omistukseensa määräosuuden luottolaitoksesta, ensin ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille hankittavaksi aiotun omistusosuuden suuruuden. Samoin luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille aikomuksestaan lisätä määräosuuttaan siten, että hänen osuutensa äänioikeuksista tai pääomasta on 20 prosenttia, 33 prosenttia tai 50 prosenttia tai suurempi taikka siten, että luottolaitoksesta tulee kyseisen henkilön tytäryritys.
Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, toimivaltaiset viranomaiset voivat kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyn ilmoituksen tekemisestä vastustaa tällaista suunnitelmaa, jos toimivaltainen viranomainen, pyrkiessään varmistamaan, että luottolaitosta hoidetaan järkevästi ja vakaasti, ei ole vakuuttunut kyseisen henkilön sopivuudesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos ne eivät vastusta suunnitelmaa, asettaa enimmäismääräajan suunnitelman toteuttamiselle.
2. Jos 1 kohdassa tarkoitetun omistusosuuden hankkimista ehdottava henkilö on luottolaitos, vakuutusyritys tai sijoituspalveluyritys, jonka toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa, tai se on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen, vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyritys tai luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa, vakuutusyrityksessä tai sijoituspalveluyrityksessä, ja yrityksestä, josta hankkija aikoo hankkia omistusosuuden, tulisi hankinnan myötä hankkijan tytäryritys tai hankkija saisi siinä määräysvallan, yritysostoa on arvioitava 15 artiklassa tarkoitetuissa ennakkolausunnoissa.
20 artikla
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille aikomuksestaan luopua suoraan tai välillisesti määräosuudestaan luottolaitoksessa ja ilmoittaa samalla kyseessä olevan omistusosuuden suuruuden. Tällaisen henkilön on myös ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille aikomuksestaan vähentää määräosuuttaan siten, että hänen osuutensa äänioikeudesta tai pääomasta on pienempi kuin 20 prosenttia, 33 prosenttia taikka 50 prosenttia tai siten, että luottolaitos lakkaa olemasta tällaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tytäryritys.
21 artikla
1. Luottolaitoksen on heti asiasta tiedon saatuaan ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille sellaisista sen omaa pääomaa koskevista omistusosuuksien hankinnoista tai niistä luopumisista, joiden vuoksi kyseinen omistusosuus muodostuu 19 artiklan 1 kohdassa ja 20 artiklassa tarkoitettua rajoitusta suuremmaksi tai pienemmäksi.
Vähintään kerran vuodessa luottolaitoksen on myös ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille määräosuuden omistavien osakkaiden ja jäsenten nimet sekä näillä olevien omistusosuuksien suuruudet esimerkiksi sellaisina kuin nämä tiedot esitetään yhtiö- tai vuosikokouksessa tai sellaisina kuin tiedot saadaan pörssiyhtiöitä koskevien määräysten mukaisesti.
2. Niissä tapauksissa, joissa 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden käyttämä vaikutusvalta on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet. Toimenpiteet voivat olla kieltoja, johtokunnan jäsenille ja johtajille asetettavia pakotteita tai kyseessä olevien osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin tai osuuksiin kuuluvan äänioikeuden käyttöön kohdistuvia keskeytyksiä.
Samanlaisia toimenpiteitä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 19 artiklan 1 kohdassa määrättyä velvoitetta antaa ennakkotietoja.
Jos osuus hankitaan toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta ryhdytäänkö muihin mahdollisiin pakotteisiin, joko määrättävä keskeytettäväksi osuuksia vastaavan äänioikeuden käyttäminen tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.
3. Määritettäessä määräosuutta sekä muita tässä artiklassa tarkoitettuja omistusyhteyttä koskevia tasoja otetaan huomioon direktiivin 2001/34/EY 92 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet.
22 artikla
1. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokaisessa luottolaitoksessa on toimiva päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmä, joka muodostuu selkeästä organisaatiorakenteesta, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, läpinäkyvästi ja kattavasti, tehokkaista prosesseista sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallinnoimiseksi, seuraamiseksi ja raportoimiseksi, joille se on tai saattaa olla alttiina, sekä riittävistä sisäisen valvonnan menetelmistä, mukaan lukien luotettavat hallinto- ja laskentamenetelmät.
2. Tällaisten 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien, prosessien ja menetelmien on oltava kattavia ja suhteutettuja luottolaitoksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen. Liitteessä V määritellyt tekniset vaatimukset on otettava huomioon.
III OSASTO
SÄÄNNÖKSET SIJOITTAUTUMISOIKEUDESTA JA PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUDESTA
1 jakso
Luottolaitokset
23 artikla
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toisessa jäsenvaltiossa toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saanut ja niiden valvoma luottolaitos saa harjoittaa liitteessä I lueteltuja toimia niiden alueella 25 artiklan, 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 28 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 29—37 artiklan mukaisesti joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla suoraan palveluja edellyttäen, että toimilupa käsittää nämä toimet.
2 jakso
Rahoituslaitokset
24 artikla
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toisen jäsenvaltion rahoituslaitos saa harjoittaa liitteessä I lueteltuja toimia niiden alueella 25 artiklan, 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 28 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 29—37 artiklan mukaisesti, joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla palveluja taikka luottolaitoksen tytäryrityksen tai kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisesti omistaman tytäryrityksen välityksellä, jonka perustamisasiakirjan ja yhtiöjärjestyksen mukaan tällaisen toiminnan harjoittaminen on sallittua ja joka täyttää seuraavat edellytykset:
a) |
emoyritys tai -yritykset ovat saaneet luottolaitostoimilupansa siinä jäsenvaltiossa, jonka lakia sovelletaan rahoituslaitokseen; |
b) |
kyseessä olevaa liiketoimintaa harjoitetaan tosiasiallisesti saman jäsenvaltion alueella; |
c) |
emoyrityksellä tai -yrityksillä on vähintään 90 prosenttia rahoituslaitoksen osuuksien tai osakkeiden tuottamasta äänioikeudesta; |
d) |
emoyritys tai -yritykset pystyvät osoittamaan toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että rahoituslaitosta hoidetaan vakaasti, sekä esittämään asianomaisen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ilmoituksen, että ne takaavat yhteisvastuullisesti rahoituslaitoksen velvoitteet; ja |
e) |
rahoituslaitos kuuluu erityisesti kyseessä olevan toiminnan osalta tosiasiallisesti emoyrityksen tai kunkin emoyrityksen konsolidoidun valvonnan piiriin V osaston 4 luvun 1 jakson mukaisesti, erityisesti 75 artiklassa säädettyjen suurten riskikeskittymien valvontaa koskevien vähimmäispääomavaatimusten sekä 120, 121 ja 122 artiklassa säädettyjen omistusyhteyksiä koskevien rajoitusten osalta. |
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että nämä edellytykset on täytetty, sekä annettava siitä rahoituslaitokselle todistus, joka on liitettävä 25 ja 28 artiklassa tarkoitettuihin ilmoituksiin.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava rahoituslaitoksen valvonnasta 10 artiklan 1 kohdan, 19—22, 40, 42—52 ja 54 artiklan mukaisesti.
2. Jos 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu rahoituslaitos ei enää täytä jotakin asetetuista edellytyksistä, kotijäsenvaltion on ilmoitettava siitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja mainitun rahoituslaitoksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaan toimintaan sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä.
3. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen rahoituslaitosten tytäryrityksiin soveltuvin osin.
3 jakso
Sijoittautumisoikeuden käyttö
25 artikla
1. Luottolaitoksen, joka aikoo perustaa sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueelle, on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitos, joka aikoo perustaa sivukonttorin toiseen jäsenvaltioon, antaa seuraavat tiedot 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa:
a) |
jäsenvaltio, jonka alueelle sivukonttorin perustaminen on suunnitteilla; |
b) |
toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti, minkätyyppisestä liiketoiminnasta on kyse, ja sivukonttorin organisaatiorakenne; |
c) |
osoite vastaanottavassa jäsenvaltiossa, josta asiakirjat ovat saatavissa; ja |
d) |
niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa sivukonttorin johtamisesta. |
3. Jollei kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla ole perustetta epäillä luottolaitoksen hallinnollisten rakenteiden tai rahoitustilanteen riittävyyttä suunnitteilla olevaan toimintaan nähden, viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta välitettävä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja ilmoitettava tästä kyseessä olevalle luottolaitokselle.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava luottolaitoksen omien varojen määrä ja 75 artiklan mukaisen pääomavaatimuksen yhteismäärä.
Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, 24 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava rahoituslaitoksen omien varojen määrä sekä sen emoyrityksenä olevan luottolaitoksen konsolidoitujen omien varojen ja 75 artiklan mukaisen konsolidoidun pääomavaatimuksen yhteismäärä.
4. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät välittämästä 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, sen on ilmoitettava kieltäytymisen perusteet kyseessä olevalle luottolaitokselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kaikki tiedot.
Kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.
26 artikla
1. Ennen kuin luottolaitoksen sivukonttori aloittaa toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut 25 artiklassa tarkoitetut tiedot, järjestettävä luottolaitoksen valvonta 5 jakson mukaisesti ja tarvittaessa ilmoitettava ne yleiseen etuun liittyvät edellytykset, joiden mukaisesti toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
2. Saatuaan tiedon vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, tai jos tietoa ei ole saatu viranomaiselta 1 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sivukonttori voidaan perustaa ja se voi aloittaa toimintansa.
3. Siinä tapauksessa, että 25 artiklan 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukainen tieto muuttuu, luottolaitoksen on ilmoitettava kirjallisesti kyseinen muutos kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista, jotta kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä 25 artiklan mukaisen päätöksen ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat muutoksen perusteella tehdä päätöksen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.
4. Sivukonttoreiden, jotka ovat aloittaneet toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 1993, katsotaan olleen sen menettelyn mukaisia, josta säädetään 25 artiklassa ja tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa. Niihin sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1993 tämän artiklan 3 kohtaa, 23 ja 43 artiklaa sekä 2 ja 5 jaksoa.
27 artikla
Luottolaitoksen yhteen jäsenvaltioon perustamia useita liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivukonttorina niiden lukumäärästä riippumatta silloin, kun luottolaitoksen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.
4 jakso
Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttö
28 artikla
1. Jokaisen luottolaitoksen, joka aikoo käyttää vapautta tarjota palveluja ryhtymällä ensimmäistä kertaa harjoittamaan toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ne liitteessä I olevaan luetteloon sisältyvät toimet, joita se aikoo harjoittaa.
2. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kuukauden kuluessa sen tiedoksi saamisesta.
3. Tämä artikla ei koske palveluja tarjoavien luottolaitosten ennen 1 päivää tammikuuta 1993 annettujen säännösten voimaantuloa saamia oikeuksia.
5 jakso
Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivalta
29 artikla
Tilastotarkoituksia varten vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että kaikki sen alueella sivukonttoreita pitävät luottolaitokset antavat määräajoin kertomuksen vastaanottavan jäsenvaltion alueella suorittamistaan toimista tämän valtion toimivaltaisille viranomaisille.
Täyttäessään 41 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että toisista jäsenvaltioista olevien luottolaitosten sivukonttorit antavat samat tiedot, joita tässä tarkoituksessa vaaditaan kansallisilta luottolaitoksilta.
30 artikla
1. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luottolaitos, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka tarjoaa siellä palveluja, ei noudata sen valtion tämän direktiivin mukaista lainsäädäntöä, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset ovat toimivaltaisia, sen on vaadittava kyseistä luottolaitosta lopettamaan säännösten vastainen tilanne.
2. Jos kyseessä oleva luottolaitos ei ryhdy tarpeellisiin toimenpiteisiin, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava siitä laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava mahdollisimman nopeasti aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseinen luottolaitos lopettaa säännösten vastaisen toiminnan. Toimenpiteistä on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
3. Jos luottolaitos edelleen rikkoo 1 kohdassa tarkoitettuja vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä joko huolimatta kotijäsenvaltion suorittamista toimenpiteistä tai siksi, että sellaiset toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei voi toteuttaa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, vastaanottava jäsenvaltio voi, ilmoitettuaan siitä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet ehkäistäkseen uusia säännösten vastaisia toimia tai rangaistakseen siitä ja tarvittaessa, estääkseen luottolaitosta aloittamasta uusia toimia alueellaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että sen alueella voidaan antaa luottolaitoksiin kohdistuvien toimenpiteiden kannalta tarpeellisia oikeudellisia asiakirjoja.
31 artikla
Mitä 29 ja 30 artiklassa säädetään, ei vaikuta vastaanottavan jäsenvaltion oikeuteen toteuttaa aiheelliset toimenpiteet ehkäistäkseen yleisen edun suojelemiseksi annettujen säännösten vastaista toimintaa tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää rikkomiseen syyllistyneitä luottolaitoksia aloittamasta uusia toimia jäsenvaltion alueella.
32 artikla
Toimenpiteen, joka on toteutettu 30 artiklan 2 ja 3 kohdan tai 31 artiklan panemiseksi täytäntöön ja johon liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämiseen kohdistuvia seuraamuksia tai rajoituksia, on oltava asianmukaisesti perusteltu ja siitä on ilmoitettava asianmukaisesti kyseiselle luottolaitokselle. Tällaiseen toimenpiteeseen on voitava hakea muutosta sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa toimenpide toteutettiin.
33 artikla
Ennen kuin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 30 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, ne voivat kiireellisessä tapauksessa toteuttaa tarpeelliset varotoimet suojellakseen tallettajien, sijoittajien ja niiden muiden etuja, joille palveluja tarjotaan. Toimenpiteistä on ilmoitettava ensi tilassa komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille niissä jäsenvaltioissa, joita asia koskee.
Komissio voi kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia päättää, että kyseisen jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne.
34 artikla
Vastaanottava jäsenvaltio voi käyttää tämän direktiivin mukaista toimivaltaansa toteuttamalla aiheelliset toimenpiteet säännösten vastaisten toimien ehkäisemiseksi tai niistä rankaisemiseksi alueellaan. Tähän kuuluu mahdollisuus estää säännöksiä rikkovaa luottolaitosta aloittamasta uutta toimintaa jäsenvaltion alueella.
35 artikla
Toimiluvan peruuttamisesta on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet estääkseen kyseistä luottolaitosta ryhtymästä uusiin liiketoimiin alueellaan ja turvatakseen tallettajien edut.
36 artikla
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka monissa ja minkälaisissa tapauksissa on tapahtunut 25 artiklan ja 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukainen kieltäytyminen ja ne tapaukset, joissa on toteutettu 30 artiklan 3 kohdan mukaiset toimenpiteet.
37 artikla
Tämän jakson estämättä luottolaitokset, joiden pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa, voivat ilmoittaa palveluistaan kaikissa mahdollisissa viestintävälineissä vastaanottavassa jäsenvaltiossa noudattaen sellaisen ilmoittelun muodoista ja sisällöstä yleisen edun suojelemiseksi annettuja sääntöjä.
IV OSASTO
SUHTEET KOLMANSIIN MAIHIN
1 jakso
Kolmansien maiden yrityksistä ilmoittaminen ja näiden maiden markkinoille pääsyn edellytykset
38 artikla
1. Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa niiden luottolaitosten, joilla on pääkonttori yhteisön ulkopuolella, sivukonttoreihin liiketoimintaa aloitettaessa tai harjoitettaessa säännöksiä, joiden johdosta ne saavat edullisemman kohtelun kuin pääkonttorin yhteisössä omaavien luottolaitosten sivukonttorit.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava tiedoksi komissiolle ja Euroopan pankkikomitealle kaikki sellaisille luottolaitoksille myönnetyt sivukonttoritoimiluvat, joiden pääkonttori on yhteisön ulkopuolella.
3. Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista yhteisö voi yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyin sopimuksin ryhtyä soveltamaan säännöksiä, joilla myönnetään sellaisten luottolaitosten sivukonttoreille, joiden pääkonttori on yhteisön ulkopuolella, samanlainen kohtelu koko yhteisön alueella.
2 jakso
Konsolidoitua valvontaa koskeva yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa
39 artikla
1. Komissio voi tehdä neuvostolle joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ehdotuksia neuvotteluista yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopimuksista, joiden tavoitteena on sopia yksityiskohtaisista säännöistä konsolidoidun valvonnan soveltamiseksi seuraaviin:
a) |
luottolaitoksiin, joiden emoyritysten pääkonttori on kolmannessa maassa; tai |
b) |
kolmansissa maissa sijaitseviin luottolaitoksiin, joiden emoyrityksenä olevalla luottolaitoksella tai rahoitusalan holdingyhtiöllä, on pääkonttori yhteisössä. |
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla sopimuksilla pyritään erityisesti takaamaan mahdollisuus:
a) |
jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille saada valvontaa varten tarvittavat tiedot konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella sellaisesta yhteisössä sijaitsevasta luottolaitoksesta tai rahoitusalan holdingyhtiöstä, jonka tytäryritys on yhteisön ulkopuolella sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys näihin laitoksiin; ja |
b) |
kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille saada valvontaa varten tarvittavat tiedot voidakseen valvoa sellaisia emoyrityksiä, joilla on pääkonttori niiden alueella ja joiden tytäryritys on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai joilla on omistusyhteyksiä tällaisissa laitoksissa. |
3. Rajoittamatta perustamissopimuksen 300 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista komissio tarkastelee Euroopan pankkikomitean avustuksella 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulosta ja siitä johtuvaa tilannetta.
V OSASTO
VAKAVARAISUUSVALVONNAN JA TIEDONANTOVELVOLLISUUDEN PERIAATTEET JA TEKNISET VÄLINEET
1 luku
Vakavaraisuusvalvonnan periaatteet
1 jakso
Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta
40 artikla
1. Luottolaitoksen vakavaraisuuden valvonta, mukaan lukien sen 23 ja 24 artiklan mukaisten toimien valvonta, on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
2. Edellä 1 kohta ei estä konsolidoitua valvontaa tämän direktiivin perusteella.
41 artikla
Kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy vastuu luottolaitosten sivukonttoreiden maksuvalmiuden valvonnasta yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
Rajoittamatta Euroopan valuuttajärjestelmän vahvistamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy täysi vastuu rahapolitiikkansa toteuttamisesta aiheutuvista toimenpiteistä.
Kyseisiin toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että luottolaitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.
42 artikla
Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joita asia koskee, on toimittava tiiviissä yhteistyössä voidakseen valvoa sellaisten luottolaitosten toimintaa, jotka harjoittavat liiketoimintaa erityisesti sivukonttorin kautta, yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa luottolaitosten pääkonttori on. Viranomaisten on toimitettava toisilleen kaikki tällaisten luottolaitosten liikkeenjohtoa ja omistusta koskevat tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan niiden valvontaa ja toimilupien myöntämistä koskevien edellytysten tutkimista sekä kyseisten luottolaitosten tarkastusta, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, talletusten vakuussuojan, suurten riskikeskittymien rajoittamisen, hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja sisäisen tarkastuksen menetelmien suhteen.
43 artikla
1. Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut luottolaitos harjoittaa toimintaansa sivukonttorin kautta, vastaanottavien jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, tarkastaa paikan päällä joko itse tai tarkoitusta varten nimittämillään henkilöillä 42 artiklassa tarkoitetut tiedot.
2. Sivukonttoreiden tarkastusta varten kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myös turvautua johonkin muuhun 141 artiklassa säädettyyn menettelyyn.
3. Edellä 1 ja 2 kohta ei rajoita vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeutta suorittaa itse alueelleen perustettujen sivukonttoreiden tarkastuksia paikan päällä täyttäessään tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia.
2 jakso
Tietojenvaihto ja salassapitovelvollisuus
44 artikla
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että salassapitovelvollisia ovat kaikki, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai tilintarkastajina tai asiantuntijoina toimivaltaisten viranomaisten lukuun.
Näissä tehtävissä saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin tiivistetysti tai kootusti siten, ettei siitä voida tunnistaa yksittäisiä luottolaitoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön alaan kuuluvien säännösten noudattamista.
Kuitenkin, jos luottolaitos on asetettu konkurssiin tai tuomioistuin on määrännyt sen lopettamaan toimintansa, voidaan siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä ilmaista luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske kyseessä olevan luottolaitoksen pelastamiseen pyrkiviä kolmansia.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta toisilleen tietoja tämän tai muiden luottolaitoksia koskevien direktiivien mukaisesti. Sellaisia tietoja koskee 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.
45 artikla
Toimivaltaiset viranomaiset, joka saavat luottamuksellisia tietoja 44 artiklan mukaisesti, voivat käyttää tietoja ainoastaan virkatoimiensa hoitamisessa ja ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:
a) |
tutkiakseen, että luottolaitostoiminnan aloittamista koskevat edellytykset on täytetty ja helpottaakseen sellaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa joko alakonsolidointiryhmän tai konsolidointiryhmän tasolla, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, suurten riskikeskittymien ja hallinto- ja kirjanpitomenetelmien sekä sisäisen tarkastuksen menetelmien osalta; |
b) |
määrätäkseen seuraamuksia; |
c) |
haettaessa muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa; tai |
d) |
tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille 55 artiklan tai tämän direktiivin sekä muiden luottolaitoksista annettujen direktiivien erityissäännösten mukaisesti. |
46 artikla
Jäsenvaltiot voivat tehdä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten sekä näiden maiden 47 artiklassa ja 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten kanssa tietojen vaihtoa edellyttäviä yhteistyösopimuksia vain, jos luovutettujen tietojen salassapito taataan vähintään 44 artiklan 1 kohdassa esitetyllä tavalla. Tietojen vaihdon on tapahduttava mainittujen viranomaisten tai elinten valvontatehtävän suorittamiseksi.
Jos tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa ilmaista ilman niiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, jotka ovat ne luovuttaneet, eikä niitä saa luovuttaa muihin tarkoituksiin kuin mihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
47 artikla
Mitä 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa säädetään, ei estä luovuttamasta tietoja jäsenvaltiossa, milloin samassa jäsenvaltiossa on useampia toimivaltaisia viranomaisia eikä luovuttamasta tietoja jäsenvaltioiden kesken, jos osapuolina ovat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja seuraavat:
a) |
muut rahoituslaitosten ja vakuutusyhtiöiden julkisesta valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset; |
b) |
luottolaitosten selvitystilaan ja konkurssiin ja muihin vastaaviin menettelyihin liittyvät toimielimet; ja |
c) |
luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta vastuussa olevat henkilöt; |
niiden valvontatehtävän toteuttamiseksi.
Mitä 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa säädetään, ei saa estää ilmaisemasta tietoja talletusten vakuusjärjestelmiä hoitaville toimielimille, milloin tiedot ovat toiminnan kannalta tarpeellisia.
Näin saatuja tietoja koskee kummassakin tapauksessa 44 artiklan 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.
48 artikla
1. Sen estämättä, mitä 44, 45 ja 46 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja
a) |
sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa luottolaitosten selvitystila- ja konkurssimenettelyyn sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallisina olevien toimielinten valvonnasta; ja |
b) |
sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta. |
Jäsenvaltioiden on vaadittava tällaisissa tapauksissa, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:
a) |
tietoja on käytettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen valvontatehtävien suorittamiseen; |
b) |
näin saatujen tietojen on kuuluttava 44 artiklan 1 kohdan mukaisen salassapitovelvollisuuden soveltamisalaan; ja |
c) |
jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja tarvittaessa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa. |
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten nimet, joille tämän kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.
2. Sen estämättä, mitä 44, 45 ja 46 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat rahoitusjärjestelmän vakauden, mukaan lukien sen eheys, lujittamiseksi sallia tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten ja niiden viranomaisten tai elinten kesken, jotka lainsäädännön mukaisesti ovat vastuussa yhtiöoikeuden noudattamisen seurannasta ja rikkomusten tutkimisesta.
Jäsenvaltioiden on vaadittava tällaisissa tapauksissa, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:
a) |
tietoja käytetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseen; |
b) |
näin saatujen tietojen on kuuluttava 44 artiklan 1 kohdan mukaisen salassapitovelvollisuuden soveltamisalaan; ja |
c) |
jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja tarvittaessa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa. |
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut viranomaiset tai elimet turvautuvat jäsenvaltiossa havainto- tai tutkintatehtävänsä suorittamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevyytensä vuoksi on nimetty tähän tehtävään ja jotka eivät ole julkisessa tehtävässä, oikeus vaihtaa tietoja, josta säädetään ensimmäisessä alakohdassa, voidaan ulottaa näihin henkilöihin toisessa alakohdassa täsmennetyin edellytyksin.
Kolmannen alakohdan soveltamista varten ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai toimielinten on ilmoitettava tiedot antaneille toimivaltaisille viranomaisille niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten ja toimielinten nimet, joille tämän artiklan nojalla voidaan antaa tietoja.
Komissio laatii kertomuksen tämän artiklan soveltamisesta.
49 artikla
Tämä jakso ei estä toimivaltaista viranomaista toimittamasta tietoja seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi:
a) |
keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisen tehtävän omaaville muille toimielimille; ja |
b) |
tarvittaessa muille maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa oleville viranomaisille. |
Tässä jaksossa ei estetä näitä viranomaisia tai elimiä toimittamasta toimivaltaisille viranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 45 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin.
Näin saatuja tietoja koskee 44 artiklan 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.
50 artikla
Sen estämättä, mitä 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa säädösten nojalla oikeuden ilmaista tietyt tiedot keskushallinnon muille viranomaisille ja laitoksille, jotka ovat vastuussa luottolaitosten, rahoituslaitosten, sijoituspalvelujen ja vakuutusyhtiöiden valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden viranomaisten ja laitosten puolesta toimiville tarkastajille.
Tietoja voidaan kuitenkin ilmaista vain, kun se on tarpeen toiminnan vakauden valvomiseksi.
51 artikla
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 44 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan nojalla saatuja tietoja sekä tietoja, jotka on saatu 43 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa paikan päällä suoritetussa tarkastuksessa, ei saa milloinkaan 50 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ilmaista muutoin kuin jos siihen on nimenomainen suostumus niiltä toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka ovat ilmaisseet tiedon, tai sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, jossa paikan päällä tehtävä tarkastus on suoritettu.
52 artikla
Tämä jakso ei estä jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta 44, 45 ja 46 artiklassa tarkoitettuja tietoja kansallisessa lainsäädännössä tunnustetulle selvitysyhteisölle tai muulle samankaltaiselle toimielimelle, jonka tarkoituksena on tarjota selvitys- ja toimituspalveluja kansallisille markkinoille, jos ne katsovat, että tietojen antaminen on tarpeellista, jotta nämä toimielimet voisivat toimia asianmukaisesti markkinaosapuolten rikkomuksiin tai mahdollisiin rikkomuksiin nähden. Näin saatuja tietoja koskee 44 artiklan 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.
Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että 44 artiklan 2 kohdan nojalla saatuja tietoja ei saa ilmaista tässä artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ilman tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta.
3 jakso
Tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet
53 artikla
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että jokainen henkilö, joka on direktiivin 84/253/ETY (17) mukaisesti valtuutettu ja joka suorittaa luottolaitoksessa direktiivin 78/660/ETY 51 artiklassa, direktiivin 83/349/ETY 37 artiklassa tai direktiivin 85/611/ETY (18) 31 artiklassa tarkoitettua tehtävää tai muuta lakisääteistä tehtävää, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kyseistä luottolaitosta koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäväänsä suorittaessaan ja jotka saattavat:
a) |
olennaisesti rikkoa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään toimilupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat luottolaitosten toiminnan harjoittamista; |
b) |
vaikuttaa luottolaitoksen jatkuvaan toimintaan; tai |
c) |
johtaa tilien vahvistamatta jättämiseen tai varaumien esittämiseen. |
Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että tällainen henkilö on samoin velvollinen ilmoittamaan seikoista tai päätöksistä, jotka hän saa tietoonsa suorittaessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tehtävää yrityksessä, jolla on määräysvallasta johtuvat läheiset sidokset siihen luottolaitokseen, jossa hän suorittaa kyseistä tehtävää.
2. Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 84/253/ETY mukaisesti valtuutettu henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen toimivaltaisille viranomaisille, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle vastuuvelvollisuutta.
4 jakso
Valta määrätä seuraamuksia ja muutoksenhakuoikeus
54 artikla
Rajoittamatta toimiluvan peruuttamista koskevia menettelyjä ja rikosoikeudellisten säännösten soveltamista jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos luottolaitokset tai niiden liikkeenjohdosta vastaavat johtajat rikkovat luottolaitosten toiminnan valvontaa tai harjoittamista koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, ottaa käyttöön tai määrätä seuraamuksia tai toimenpiteitä, joilla nimenomaan pyritään havaittujen rikkomisten tai niiden syiden lopettamiseen.
55 artikla
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luottolaitoksia koskevat päätökset, jotka on tehty tämän direktiivin mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä noudattaen, voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäviksi; sama mahdollisuus on oltava myös tapauksissa, joissa päätöstä toimilupahakemuksesta, joka sisältää kaikki voimassa olevien säännösten mukaiset tarvittavat tiedot, ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on tehty.
2 luku
Vakavaraisuusvalvonnan tekniset välineet
1 jakso
Omat varat
56 artikla
Kun jäsenvaltio lailla, asetuksella tai hallinnollisella määräyksellä antaa yhteisön lainsäädännön soveltamiseksi toiminnassa olevan luottolaitoksen vakavaraisuuden valvontaa koskevan säännöksen, jossa käytetään ilmaisua ”omat varat” tai viitataan omien varojen käsitteeseen, tämä ilmaisu tai käsite on saatettava yhdenmukaiseksi 57—61 artiklassa ja 63—66 artiklassa annetun määritelmän kanssa.
57 artikla
Jollei 66 artiklassa vahvistetuista rajoituksista muuta johdu, luottolaitosten konsolidoimattomiin omiin varoihin kuuluvat seuraavat erät:
a) |
direktiivin 86/635/ETY 22 artiklan mukainen pääoma siinä määrin kuin se on maksettu, sekä ylikurssitilillä olevat varat lukuun ottamatta kuitenkaan kumulatiivisia etuoikeutettuja osakkeita; |
b) |
direktiivin 86/635/ETY 23 artiklan mukaiset rahastot ja edellisten tilikausien lopullisen tuloksen käsittelyn yhteydessä syntynyt voitto tai tappio; |
c) |
direktiivin 86/635/ETY 38 artiklan mukaiset yleisten pankkiriskien rahastot; |
d) |
direktiivin 78/660/ETY 33 artiklan mukaiset arvonkorotusrahastot; |
e) |
direktiivin 86/635/ETY 37 artiklan 2 kohdan mukaiset arvonoikaisukirjaukset; |
f) |
63 artiklan mukaiset muut erät; |
g) |
osuuskunniksi perustettujen luottolaitosten jäsenten sitoumukset ja rahastoiksi järjestäytyneiden tiettyjen laitosten lainanottajien yhteisvastuulliset sitoumukset 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti; ja |
h) |
määräaikaiset kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet ja 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu etuoikeusasemaltaan huonompi velkapääoma. |
Seuraavat erät vähennetään 66 artiklan mukaisesti:
i) |
luottolaitoksen omistamat omat osakkeet kirjanpitoarvostaan; |
j) |
direktiivin 86/635/ETY 4 artiklassa olevan kohdan ”vastaavaa” 9 alakohdassa tarkoitetut aineettomat oikeudet; |
k) |
kuluvan tilikauden aikana kertyneet merkittävät tappiot; |
l) |
omistusosuudet muissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, joiden pääomasta se omistaa enemmän kuin 10 prosenttia; |
m) |
jäljempänä 63 artiklassa ja 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevat saamiset ja välineet, joita luottolaitoksella on sellaisessa luotto- ja rahoituslaitoksessa, jonka pääomasta se omistaa enemmän kuin 10 prosenttia; |
n) |
omistusosuudet muissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, jotka ovat enintään 10 prosenttia niiden pääomasta, 63 artiklassa ja 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommat saamiset ja välineet, joita luottolaitoksella on muussa kuin l ja m alakohdassa tarkoitetuissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, jos kyseisten omistusosuuksien, etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevien saamisten ja välineiden yhteismäärä on enemmän kuin 10 prosenttia luottolaitoksen omista varoista ennen l—p alakohdan erien vähentämistä; |
o) |
edellä 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut omistusyhteydet, joita luottolaitoksella on:
|
p) |
kukin seuraavista luottolaitoksen osuuksista o alakohdassa määritellyissä yrityksissä, joissa sillä on omistusyhteys:
|
q) |
riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 3 jakson 2 alajakson mukaan laskevien luottolaitosten osalta negatiiviset määrät, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 36 kohdan mukaan, ja odotetut tappiot, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 32 ja 33 kohdan mukaan; ja |
r) |
arvopaperistetut omaisuuserät, joiden riskipaino on 1 250 prosenttia liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti laskettuina. |
Jäsenvaltiot voivat sallia b alakohtaa sovellettaessa, että kesken tilikauden kertyneet voitot voidaan ottaa mukaan ennen niitä koskevaa muodollista päätöstä vain, jos tilintarkastuksesta vastaavat henkilöt ovat vahvistaneet nämä voitot, ja jos toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla on osoitettu, että niiden määrä on arvostettu direktiivin 86/635/ETY periaatteiden mukaisesti ja niistä on vähennetty kaikki odotettavissa olevat kulut tai osingot.
Kun kyseessä on arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos, arvopaperistettujen omaisuuserien ennakoitujen nettotulojen aktivoinnista saadut sellaiset nettovoitot, jotka tarjoavat erillisen takauksen arvopaperistetuille omaisuuserille, jätetään b alakohdassa määritettyjen erien ulkopuolelle.
58 artikla
Jos toisen luotto- tai rahoituslaitoksen, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai vakuutusholdingyhtiön osakkeet on saatu tilapäisesti haltuun taloudellisen auttamistoimen seurauksena, jossa on kyse tuon laitoksen uudelleenjärjestelystä ja pelastamisesta, toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 57 artiklan l—p alakohdassa tarkoitetuista vähentämistä koskevista säännöksistä.
59 artikla
Edellä 57 artiklan o ja p alakohdassa tarkoitetun omistusyhteyksien vähentämisen sijaan jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti sallia luottolaitostensa soveltavan direktiivin 2002/87/EY liitteessä I olevia menetelmiä 1, 2 ja 3 soveltuvin osin. Menetelmää 1 (tilinpäätösten konsolidointi) voidaan soveltaa vain, jos toimivaltainen viranomainen luottaa konsolidoinnin kohteeksi otettavien yksiköiden yhdennetyn hallinnoinnin ja sisäisten tarkastusten tasoon. Valittua menetelmää sovelletaan eri aikoina johdonmukaisella tavalla.
60 artikla
Jäsenvaltiot voivat määrätä, että laskettaessa konsolidoimattomia omia varoja, joita ei ole konsolidoitu, ei sellaisten luottolaitosten, joihin sovelletaan konsolidoitua valvontaa 4 luvun 1 jakson mukaisesti tai direktiivin 2002/87/EY mukaista lisävalvontaa, ei tarvitse vähentää 57 artiklan l–p alakohdassa tarkoitettuja omistusyhteyksiään toisissa luotto- tai rahoituslaitoksissa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksissä taikka vakuutusholdingyhtiöissä, jotka kuuluvat konsolidoidun valvonnan tai lisävalvonnan alaan.
Tämä säännös koskee kaikkia yhteisön säännöksin yhtenäistettyjä vakavaraisuussääntöjä.
61 artikla
Edellä 57 artiklan a–h alakohdassa määriteltyyn omien varojen käsitteeseen sisältyvät kaikki sallitut erät ja näiden määrät. Näiden erien käyttäminen ja alempien ylärajojen määrääminen sekä muiden kuin 57 artiklan i–r alakohdassa lueteltujen erien vähentäminen jää jäsenvaltioiden harkittavaksi.
Edellä 57 artiklan a–e alakohdassa lueteltujen erien on oltava luottolaitoksen käytettävissä välittömästi ja rajoittamattomasti riskien tai tappioiden kattamiseksi heti niiden synnyttyä. Niiden määristä on oltava vähennetty laskentahetkellä odotettavissa olevat verot tai ne on mukautettava asianmukaisesti siinä määrin kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää.
62 artikla
Jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle omia varoja koskevan yhteisen määritelmän aikaansaamisessa saavutetusta edistyksestä. Tarvittaessa komissio esittää näiden kertomusten perusteella 1 päivään tammikuuta 2009 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tämän jakson muuttamisesta.
63 artikla
1. Jäsenvaltion käyttämä omien varojen käsite saa sisältää muita eriä edellyttäen, että niillä on riippumatta niiden oikeudellisista ja kirjanpidollisista nimityksistä seuraavat ominaispiirteet:
a) |
ne ovat luottolaitoksen vapaasti käytettävissä normaalien pankkitoiminnasta syntyvien riskien kattamiseksi silloin kun tulojen tai pääoman menetyksiä ei vielä ole todettu; |
b) |
niiden olemassaolo ilmenee sisäisestä kirjanpidosta; ja |
c) |
niiden määrän vahvistaa luottolaitoksen johto, sen tarkistavat riippumattomat tilintarkastajat, siitä ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille ja se on viimeksi mainittujen valvonnassa. |
2. Muiksi eriksi voidaan hyväksyä myös määräämättömäksi ajaksi annetut arvopaperit, ja muut rahoitusvälineet, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
a) |
niitä ei voida maksaa takaisin haltijan aloitteesta tai ilman toimivaltaisen viranomaisen antamaa ennakkolupaa; |
b) |
velkasopimuksessa on annettava luottolaitokselle mahdollisuus lykätä velasta maksettavan koron maksua; |
c) |
luotonantajan luottolaitokselta olevien saamisten on oltava etuoikeusasemaltaan kokonaan muiden velkojien saamisia huonommassa asemassa; |
d) |
arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevissa asiakirjoissa on määrättävä, että velka ja maksamaton korko ovat käytettävissä tappioiden kattamiseen ilman että luottolaitoksen kaupankäynti keskeytyy; ja |
e) |
vain tosiasiallisesti maksetut määrät otetaan huomioon. |
Näihin arvopapereihin ja rahoitusvälineisiin voidaan lisätä muut kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet kuin ne, joita tarkoitetaan 57 artiklan h alakohdassa.
3. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 3 jakson 2 alajakson mukaan laskevien luottolaitosten osalta positiiviset määrät, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 36 kohdan mukaan, voidaan hyväksyä muiksi eriksi 0,6 prosenttiin asti 2 alajakson mukaan laskettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä. Näiden luottolaitosten osalta sellaisia arvonalentumiskirjauksia ja varauksia, jotka on otettu huomioon liitteessä VII olevan 1 osan 36 kohdassa tarkoitetussa laskennassa, ja 57 artiklan e alakohdassa tarkoitettuihin vastuisiin liittyviä arvonalentumiskirjauksia ja varauksia ei saa sisällyttää muihin kuin tämän kohdan mukaisiin omiin varoihin. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei saa tällöin sisältää sellaisia eriä, jotka on laskettu 1 250 prosentin riskipainon mukaisiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin.
64 artikla
1. Osuuskunniksi perustettujen luottolaitosten jäsenten 57 artiklan g alakohdassa tarkoitettuihin sitoumuksiin kuuluu näiden osuuskuntien maksamaton pääoma ja näiden osuuskuntien jäsenten lailliset sitoumukset muiden kuin takaisinmaksettavien lisämaksujen suorittamiseksi luottolaitoksen mahdollisen tappion varalta, jolloin on oltava mahdollista vaatia maksun suorittamista välittömästi.
Lainansaajien yhteisvastuullisia sitoumuksia rahastomuotoisille luottolaitoksille pidetään edellä oleviin eriin rinnastettavina.
Kaikki tällaiset erät voidaan sisällyttää omiin varoihin, jos ne kansallisessa lainsäädännössä luetaan tähän ryhmään kuuluvien laitosten omiksi varoiksi.
2. Jäsenvaltiot eivät saa sisällyttää julkisten luottolaitosten omiin varoihin niiden tai niiden paikallisviranomaisten sellaiselle yhteisölle myöntämiä takauksia.
3. Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat sisällyttää omiin varoihin 57 artiklan h alakohdassa tarkoitetut määräaikaiset kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet ja samassa säännöksessä tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevat velat, jos on tehty sitova sopimus, jonka mukaan ne sijoittuvat luottolaitoksen konkurssissa tai selvitystilassa kaikkien muiden velkojien saamisten jälkeen eikä niitä saa maksaa takaisin ennen kuin kaikki muut tällöin maksamatta olevat velat on maksettu.
Etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevan lainapääoman on täytettävä lisäksi seuraavat perusteet:
a) |
vain tosiasiallisesti maksetut varat voidaan ottaa huomioon; |
b) |
kysymyksessä olevien lainojen alkuperäisen laina-ajan on oltava vähintään viisi vuotta, minkä jälkeen ne voidaan maksaa takaisin; |
c) |
on vähennettävä asteittain sitä määrää, johon saakka niitä voidaan pitää omina varoina ainakin viimeisten viiden vuoden aikana ennen takaisinmaksupäivää; ja |
d) |
lainasopimukseen ei saa sisältyä mitään sellaista määräystä, jonka mukaan laina lankeaisi maksettavaksi ennen sovittua takaisinmaksupäivää jossain muissa tilanteissa kuin luottolaitoksen toiminnan loppuessa. |
Sovellettaessa toisen alakohdan b alakohtaa ja jos velan erääntymispäivästä ei ole sovittu, kysymyksessä olevat lainat ovat maksettavissa takaisin vain viiden vuoden irtisanomisajan jälkeen paitsi, jos lainoja ei enää pidetä omina varoina tai jos ennenaikaista takaisinmaksua varten nimenomaan vaaditaan virallisesti ennakkolupa toimivaltaisilta viranomaisilta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan tällaisten lainojen ennenaikaiseen takaisinmaksuun edellyttäen, että pyynnön esittää liikkeeseenlaskija ja että se ei vaikuta kysymyksessä olevan luottolaitoksen vakavaraisuuteen.
4. Luottolaitokset eivät saa sisällyttää omiin varoihin niitä käyvän arvon rahastoja, jotka liittyvät jaksotettuun hankintamenoon arvostettujen rahoitusvälineiden rahavirtojen suojauksista saatuihin voittoihin tai tappioihin eikä niitä käypään arvoon arvostettuihin velkoihin liittyviä voittoja tai tappioita, jotka aiheutuvat luottolaitoksen oman luottoluokituksen muutoksesta.
65 artikla
1. Kun laskelma tehdään konsolidoinnin perusteelta, 57 artiklassa lueteltuihin eriin liittyviä konsolidoituja määriä käytetään 4 luvun 1 jaksossa säädetyllä tavalla. Lisäksi seuraavia eriä voidaan niiden ollessa kredit-eriä (”negatiivisia”) pitää konsernin omana pääomana laskettaessa omien varojen määrää:
a) |
kaikkia direktiivin 83/349/ETY 21 artiklassa tarkoitettuja vähemmistöosuuksia, kun käytetään globaali-integraatiomenetelmää; |
b) |
direktiivin 83/349/ETY 19, 30 ja 31 artiklassa tarkoitettua ensimmäisen konsolidoinnin eroa; |
c) |
konsernin omaan pääomaan sisältyviä muuntoeroja direktiivin 86/635/ETY 39 artiklan 6 kohdan mukaisesti; ja |
d) |
tiettyjen omistusyhteyksien mukaanottamisesta johtuva erotus direktiivin 83/349/ETY 33 artiklassa selostetun menetelmän mukaisesti. |
2. Jos 1 kohdan a—d alakohdassa mainitut erät ovat debet-eriä (”positiivisia”), ne on vähennettävä laskettaessa konsolidoituja omia varoja.
66 artikla
1. Edellä 57 artiklan d–h alakohdassa tarkoitettuihin eriin sovelletaan seuraavia rajoituksia:
a) |
erien d–h kokonaismäärä ei saa olla suurempi kuin enintään 100 prosenttia erien a, b ja c yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty erät i, j ja k; ja |
b) |
erien g ja h kokonaismäärä ei saa olla suurempi kuin enintään 50 prosenttia erien a, b ja c yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty erät i, j ja k. |
2. Edellä 57 artiklan l—r alakohdan erien kokonaismäärä on vähennettävä puoliksi kyseisen artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdan erien kokonaismäärästä, josta on vähennetty i, j ja k alakohdan erät, ja puoliksi d–h alakohdan erien kokonaismäärästä sen jälkeen, kun tämän artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä rajoituksia on sovellettu. Jos puolet 57 artiklan l—r alakohdan erien kokonaismäärästä ylittää d—h alakohdan erien kokonaismäärän, ylijäävä osa vähennetään 57 artiklan a, b ja c alakohdan erien kokonaismäärästä, josta on vähennetty i, j ja k alakohdan erät. Edellä 57 artiklan r alakohdassa tarkoitettuja eriä ei vähennetä, jos ne on sisällytetty 75 artiklaa sovellettaessa laskettuun riskipainotettujen saamisten yhteismäärään liitteessä IX olevassa 4 osassa täsmennetyllä tavalla.
3. Tämän jakson säännöksiä on 5 ja 6 jakson soveltamiseksi tulkittava siten, ettei 57 artiklan q—r alakohdassa ja 63 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja eriä oteta huomioon.
4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille luvan ylittää 1 kohdassa mainitut rajoitukset poikkeuksellisissa olosuhteissa ja väliaikaisesti.
67 artikla
Toimivaltaisille viranomaisille on osoitettava, että tässä jaksossa olevia edellytyksiä noudatetaan heitä tyydyttävällä tavalla.
2 jakso
Suojautuminen riskeiltä
1 alajakso
Soveltamistaso
68 artikla
1. Jokaisen luottolaitoksen on noudatettava 22 ja 75 artiklassa sekä 5 jaksossa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.
2. Jokaisen luottolaitoksen, joka ei ole tytäryritys siinä jäsenvaltiossa, jossa se on saanut toimiluvan ja jossa sen toimintaa valvotaan, eikä emoyritys, ja jokaisen luottolaitoksen, jota ei ole sisällytetty 73 artiklan mukaiseen konsolidointiin, on noudatettava 120 ja 123 artiklassa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.
3. Jokaisen luottolaitoksen, joka ei ole emoyritys eikä tytäryritys, ja jokaisen luottolaitoksen, jota ei ole sisällytetty 73 artiklan mukaiseen konsolidointiin, on noudatettava 5 jaksossa säädettyjä velvoitteita erillisenä yrityksenä.
69 artikla
1. Varmistaakseen, että omat varat jakaantuvat riittävästi emoyrityksen ja tytäryritysten välillä, jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 68 artiklan 1 kohtaa luottolaitoksen tytäryritykseen, kun sekä tytäryritys että luottolaitos on saanut toimiluvan ja niiden toimintaa valvotaan kyseisessä jäsenvaltiossa, tytäryritys on sisällytetty emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
emoyrityksen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole tämänhetkisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä; |
b) |
joko emoyritys pystyy osoittamaan toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että tytäryrityksiä hoidetaan vakaasti, ja on esittänyt toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä; |
c) |
tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin; ja |
d) |
emoyrityksellä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista ja/tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö 11 artiklassa kuvatun tytäryrityksen johdon vastuuhenkilöistä. |
2. Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, kun emoyritys on luottolaitoksen kanssa samassa jäsenvaltiossa perustettu rahoitusalan holdingyhtiö edellyttäen, että siihen sovelletaan samanlaista valvontaa kuin luottolaitoksiin ja varsinkin 71 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia.
3. Varmistaakseen, että omat varat jakaantuvat asianmukaisesti emoyrityksen ja tytäryritysten välillä, jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 68 artiklan 1 kohtaa emoyrityksinä toimiviin luottolaitoksiin sellaisissa jäsenvaltioissa, missä luottolaitos on saanut toimiluvan ja missä sen toimintaa valvotaan, missä se on sisällytetty konsolidoituun valvontaan ja edellyttäen että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle emoyrityksenä jossakin jäsenvaltiossa toimivalle luottolaitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä; ja |
b) |
emoyritys kuuluu konsolidoidun valvonnan riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin jäsenvaltiossa. |
Toimivaltainen viranomainen, joka käyttää tämän kohdan säännöksiä, ilmoittaa asiasta kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
4. Rajoittamatta 144 artiklan yleistä soveltamista 3 kohdassa vahvistettua harkintavaltaa soveltavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava 144 artiklassa säädetyllä tavalla:
a) |
perusteet, joilla ne määrittelevät, että nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä; |
b) |
edellä 3 kohdassa vahvistetun harkintavallan soveltamisesta hyötyvien emoyritysten määrä ja näistä niiden emoyritysten määrä, joilla on tytäryrityksiä kolmannessa maassa; ja |
c) |
kaikille jäsenvaltioille koostetusti:
|
70 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti sallia, että emoyrityksenä toimiva luottolaitos sisällyttää 68 artiklan 1 kohdan mukaisen vaatimuksen laskemiseen tytäryrityksensä, jotka täyttävät 69 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa asetetut edellytykset ja joiden merkittävimmät vastuut tai velat ovat kyseiselle luottolaitokselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamista.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu käsittely voidaan sallia vain tapauksissa, joissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos osoittaa aukottomasti toimivaltaisille viranomaisille ne olosuhteet ja järjestelyt, myös oikeudelliset järjestelyt, joiden perusteella tytäryrityksen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle eräpäivänä emoyritykselle ei ole olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä eikä sellaisia ole ennakoitavissa.
3. Jos toimivaltainen viranomainen käyttää 1 kohdassa vahvistettua harkintavaltaa, sen on säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdan soveltamisesta sekä 2 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista ja järjestelyistä. Jos tytäryritys sijaitsee kolmannessa maassa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava nämä tiedot myös kolmannen maan toimivaltaisille viranomaisille.
4. Rajoittamatta 144 artiklan yleistä soveltamista 1 kohdassa vahvistettua harkintavaltaa soveltavan toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava 144 artiklassa säädetyllä tavalla:
a) |
perusteet, joilla se määrittelee, että nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä; |
b) |
edellä olevassa 1 kohdassa vahvistetun harkintavallan soveltamisesta hyötyvien emoyritysten määrä ja näistä niiden emoyritysten määrä, joilla on tytäryrityksiä kolmannessa maassa; ja |
c) |
kaikille jäsenvaltioille koostetusti:
|
71 artikla
1. Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten on noudatettava konsolidoidun taloudellisen asemansa perusteella 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa asetettuja velvoitteita 133 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68, 69 ja 70 artiklan soveltamista.
2. Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava kyseisen holdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa asetettuja velvoitteita 133 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68, 69 ja 70 artiklan soveltamista.
Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvaltaan kuuluu useampi kuin yksi luottolaitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan luottolaitokseen, johon sovelletaan 125 ja 126 artiklan mukaisesti konsolidoitua valvontaa.
72 artikla
1. Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten on noudatettava 5 luvussa säädettyjä velvoitteita konsolidoidun taloudellisen asemansa perusteella.
Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten merkittävien tytäryritysten on kuitenkin ilmoitettava liitteessä XII olevan 1 osan 5 kohdassa täsmennetyt tiedot erikseen merkittävistä yksittäisistä tytäryrityksistä tai alakonsolidointiryhmistä.
2. Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava 5 luvussa säädettyjä velvoitteita kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella.
Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden merkittävien tytäryritysten on kuitenkin ilmoitettava liitteessä XII olevan 1 osan 5 kohdassa täsmennetyt tiedot erikseen merkittävistä tytäryrityksistä tai alakonsolidointiryhmistä.
3. Jäljempänä 125 ja 126 artiklan mukaisesti konsolidoidusta valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että ne eivät sovella 1 ja 2 kohtaa tai niiden osia luottolaitoksiin, jotka sisältyvät kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen konsolidoidun valvonnan mukaisesti ilmoittamiin vastaaviin tietoihin.
73 artikla
1. Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa 125 ja 126 artiklassa tarkoitetusta konsolidoidusta valvonnasta, voivat luopua yksittäisissä tapauksissa sellaisen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen tai avustavia palveluja tarjoavan yrityksen, joka on tytäryritys tai jossa on omistusyhteys, sisällyttämisestä konsolidointiin seuraavissa tapauksissa:
a) |
kun kyseessä oleva yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on tarvittavan tiedon siirtämiselle oikeudellisia esteitä; |
b) |
kun kyseessä olevalla yrityksellä on toimivaltaisten viranomaisten mukaan vain vähäinen merkitys luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta ja joka tapauksessa kun kyseessä olevan yrityksen taseen loppusumma on pienempi kuin alempi määrä seuraavista määristä:
|
c) |
kun konsolidoitua valvontaa toteuttavien toimivaltaisten viranomaisten mukaan kyseessä olevan yrityksen konsolidoitu taloudellinen asema on luottolaitoksen valvonnan tavoitteiden kannalta epätarkoituksenmukainen tai harhaanjohtava. |
Jos ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa useampi yritys täyttää edellä tarkoitetut vaatimukset, ne on kuitenkin sisällytettävä konsolidointiin sikäli kuin tällä yrityskokonaisuudella on huomattava merkitys mainittujen päämäärien suhteen.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitosten tytäryritykset soveltavat 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa vahvistettuja vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä luottolaitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä on luottolaitos, rahoituslaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu omaisuudenhoitoyhtiö tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat emoyritykset ja tytäryritykset täyttävät 22 artiklassa asetetut velvoitteet konsolidoidulla tasolla tai alakonsolidointiryhmän tasolla sen varmistamiseksi, että niiden järjestelyt, prosessit ja menetelmät ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja ja kaikki valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot voidaan esittää.
2 alajakso
Vaatimusten laskeminen
74 artikla
1. Jollei toisin säädetä, omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät arvostetaan sen tilinpitojärjestelmän mukaisesti, jota luottolaitoksen on sovellettava asetuksen (EY) N:o 1606/2002 ja direktiivin 86/635/ETY nojalla.
2. Sen estämättä, mitä 68—72 artiklassa edellytetään, laskelmat sen tarkastamiseksi, että luottolaitokset noudattavat 75 artiklassa säädettyjä velvoitteita, on tehtävä vähintään kaksi kertaa vuodessa.
Luottolaitosten on ilmoitettava laskelmien tulokset ja kaikki toimivaltaisten viranomaisten vaatimat yksittäiset tiedot.
3 alajakso
Omien varojen vähimmäistaso
75 artikla
Rajoittamatta 136 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitosten omien varojen määrän on jatkuvasti oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavien pääomavaatimusten summa:
a) |
kaikkeen muuhun liiketoimintaan kuin kaupankäyntivarastoon ja epälikvideihin varoihin, jos ne vähennetään omista varoista direktiivin 2006/…/EY 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla, liittyvän luottoriskin ja laimentumisriskin osalta 8 prosenttia 3 jakson mukaisesti lasketusta riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä; |
b) |
kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin, selvitysriskin ja vastapuoliriskin osalta sekä, jos 111—117 artiklassa asetetut rajoitukset saa ylittää, nämä rajoitukset ylittävien suurten riskikeskittymien osalta direktiivin 2006/…/EY 18 artiklan ja V luvun 4 jakson mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset; |
c) |
kaikkeen liiketoimintaan liittyvän valuuttariskin ja hyödykeriskin osalta direktiivin 2006/…/EY 18 artiklan mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset; ja |
d) |
kaikkeen liiketoimintaan liittyvän operatiivisen riskin osalta 4 jakson mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset. |
3 jakso
Luottoriskin vähimmäispääomavaatimukset
76 artikla
Luottolaitosten on sovellettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen 75 artiklan a alakohtaa sovellettaessa joko 78—83 artiklassa tarkoitettua standardimenetelmää tai, jos toimivaltaiset viranomaiset sen 84 artiklan nojalla sallivat, 84—89 artiklassa tarkoitettua sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA).
77 artikla
Tässä jaksossa ’vastuulla’ tarkoitetaan omaisuuserää tai taseen ulkopuolista erää.
1 alajakso
Standardimenetelmä
78 artikla
1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, omaisuuserän vastuuarvo on sen tase-arvo ja liitteessä II lueteltujen taseen ulkopuolisten erien vastuuarvo on seuraava prosenttiosuus erän arvosta: 100 prosenttia, kun kyseessä on korkean riskin erä; 50 prosenttia, kun kyseessä on keskimääräisen riskin erä; 20 prosenttia, kun kyseessä on keskimääräisen/alhaisen riskin erä ja 0 prosenttia, kun kyseessä on alhaisen riskin erä. Tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät on jaettava riskiluokkiin liitteen II mukaisesti. Kun luottolaitos soveltaa liitteessä VIII olevan 3 osan mukaisesti rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää ja kun vastuuna ovat takaisinostosopimuksen taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen tai lainaksi ottamisen perusteella myydyt, asetetut tai lainatut arvopaperit tai hyödykkeet tai kun kyseessä on vakuudellinen limiittiluotonanto, vastuuarvoa korotetaan tällaisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin sovellettavalla volatiliteettikorjauksella liitteessä VIII olevan 3 osan 34—59 kohdassa kuvatulla tavalla.
2. Liitteessä IV lueteltujen johdannaissopimusten vastuuarvo määritetään liitteen III mukaisesti, ja uudistamissopimusten ja muiden nettoutusjärjestelyjen vaikutukset on otettava huomioon sovellettaessa kyseisiä menetelmiä liitteen III mukaisesti. Takaisinostosopimusten, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen, pitkän selvitysajan transaktioiden ja vakuudellisen limiittiluotonannon vastuuarvo voidaan määrittää joko liitteen III tai liitteen VIII mukaisesti.
3. Kun vastuuseen liittyy vastikkeellinen luottosuoja, kyseiseen erään sovellettavaa vastuuarvoa voidaan muuttaa 3 alajakson mukaisesti.
4. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltaisten viranomaisten määrittämä jäljellä olevien keskeiseen vastapuoleen liittyvien luottoriskien vastuuarvo määritetään liitteessä III olevan 2 osan 6 kohdan mukaisesti edellyttäen, että keskeisen vastapuolen vastapuoliluottoriskeille annetaan päivittäin täysi vakuus kaikkien sen järjestelyihin osallistuvien tahojen suhteen.
79 artikla
1. Kukin vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:
a) |
saamiset tai ehdolliset saamiset valtioilta tai keskuspankeilta; |
b) |
saamiset tai ehdolliset saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta; |
c) |
saamiset tai ehdolliset saamiset hallintoelimiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä; |
d) |
saamiset tai ehdolliset saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta; |
e) |
saamiset tai ehdolliset saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta; |
f) |
saamiset tai ehdolliset saamiset laitoksilta; |
g) |
saamiset tai ehdolliset saamiset yrityksiltä; |
h) |
vähittäissaamiset tai ehdolliset vähittäissaamiset; |
i) |
kiinteistövakuudelliset saamiset tai ehdolliset kiinteistövakuudelliset saamiset; |
j) |
erääntyneet saamiset; |
k) |
erät, jotka viranomaisten määrityksen mukaan sisältävät korkean riskin; |
l) |
katetut joukkolainat; |
m) |
arvopaperistetut erät; |
n) |
lyhytaikaiset saamiset laitoksilta ja yrityksiltä; |
o) |
osuudet yhteissijoitusyrityksissä; tai |
p) |
muut erät. |
2. Jotta vastuu voidaan luokitella kuuluvaksi 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettuun vähittäisvastuiden ryhmään, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:
a) |
vastuun on liityttävä joko yksityishenkilöön tai –henkilöihin taikka pieneen tai keskisuureen yhteisöön; |
b) |
vastuun on oltava yksi monista ominaispiirteiltään samantyyppisistä vastuista siten, että tämäntyyppisen antolainaustoimintaan liittyvät riskit vähenevät tuntuvasti; ja |
c) |
määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat yhteensä velkaa luottolaitokselle tai emoyrityksille ja sen tytäryrityksille, mukaan lukien erääntyneet vastuut, mutta lukuun ottamatta sellaisia saamisia tai ehdollisia saamisia, joiden vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, ei saa luottolaitoksen hallussa olevien tietojen mukaan olla yli miljoona euroa. Luottolaitoksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet näiden tietojen saamiseksi. |
Arvopapereita ei saa hyväksyä vähittäisvastuiden ryhmään.
3. Vähittäisleasingin vähimmäismaksujen nykyarvo voidaan luokitella kuuluvaksi vähittäisvastuiden ryhmään.
80 artikla
1. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseksi kaikkiin vastuisiin sovelletaan riskipainoa liitteessä VI olevan 1 osan mukaisesti, lukuun ottamatta omista varoista vähennettäviä vastuita. Sovellettava riskipaino perustuu vastuuryhmään, johon vastuu on luokiteltu, ja vastuun luottoluokitukseen liitteessä VI olevassa 1 osassa täsmennetyssä laajuudessa. Luottokelpoisuus voidaan määritellä viittaamalla luottoluokituslaitosten antamaan luokitukseen 81, 82 ja 83 artiklan säännösten mukaisesti tai vientitakuulaitosten luokitukseen liitteessä VI olevan 1 osan mukaisesti.
2. Sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua riskipainoa vastuuarvo kerrotaan tämän alajakson mukaisesti täsmennetyllä tai määritetyllä riskipainolla.
3. Laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laitosvastuiden osalta jäsenvaltioiden on käytettävä joko menetelmää, joka perustuu sen valtion luottoluokitukseen, jossa luottolaitos on perustettu, tai menetelmää, joka perustuu vastapuolena olevan laitoksen luottoluokitukseen liitteen VI mukaisesti.
4. Jos vastuuseen liittyvä luottoriski on suojattu, kyseiseen erään sovellettavaa riskipainoa voidaan muuttaa 3 alajakson mukaisesti sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään.
5. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan arvopaperistettujen vastuiden osalta 4 alajakson mukaisesti.
6. Vastuisiin, joiden osalta riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisesta ei ole tässä alajaksossa muuta säädetty, sovelletaan 100 prosentin riskipainoa.
7. Lukuun ottamatta vastuita, jotka johtavat 57 artiklan a—h kohdassa tarkoitettujen erien muotoisiin velkoihin, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan vaatimuksia luottolaitoksen vastuisiin, kun vastapuolena on sen emoyritys, tytäryritys tai emoyrityksen tytäryritys taikka yritys, jolla on luottolaitokseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde, ja kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
vastapuoli on laitos tai rahoitusalan holdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai avustavia palveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia; |
b) |
vastapuoli kuuluu kokonaisuudessaan samaan konsolidointiryhmään kuin luottolaitos; |
c) |
vastapuoleen sovelletaan samoja riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä kuin luottolaitokseen; |
d) |
vastapuoli on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon kuin luottolaitos; ja |
e) |
vastapuolen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle luottolaitokselle ei ole tämänhetkisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä. |
Tällaisissa tapauksissa sovelletaan nollariskipainoa.
8. Lukuun ottamatta vastuita, jotka johtavat 57 artiklan a–h kohdassa tarkoitettujen erien muotoisiin velkoihin, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan vaatimuksia luottolaitoksen vastuisiin, kun vastapuolena on lainoittavan luottolaitoksen kanssa saman laitosten suojajärjestelmän jäsenet, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
edellä 7 kohdan a, d ja e alakohdassa esitetyt vaatimukset; |
b) |
luottolaitos ja vastapuoli kuuluvat sellaiseen sopimukselliseen tai lainmukaiseen suojajärjestelmään, joka suojelee laitoksia ja tarvittaessa varmistaa ennen kaikkea niiden likviditeetin ja maksukyvyn konkurssin välttämiseksi (jäljempänä laitosten suojajärjestelmä); |
c) |
järjestelmä takaa, että laitosten suojajärjestelmä voi myöntää tarvittaessa tukea sen saatavilla olevista sitoumuksista; |
d) |
laitosten suojajärjestelmään kuuluu yhdenmukaisesti määriteltyjä ja siihen soveltuvia järjestelmiä riskien valvomiseksi ja luokittelemiseksi (antaen täydellisen kuvan järjestelmän yksittäisen osapuolen riskitilanteesta ja laitosten suojajärjestelmästä kokonaisuudessaan) sekä vastaavat vaikutusmahdollisuudet; näillä järjestelmillä valvotaan vastuita liitteessä VII olevan 4 osan 44 artiklassa tarkoitetulla tavalla; |
e) |
laitosten suojajärjestelmä laatii oman riskiarviointinsa ja välittää tästä tiedon järjestelmän yksittäisille osapuolille; |
f) |
laitosten suojajärjestelmän osapuolten on julkistettava vähintään kerran vuodessa toimintakertomus käsittäen kokonaistaseen, kokonaistuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin kattaen koko järjestelmän, tai selvitys käsittäen yhdistetyn kokonaistaseen, yhdistetyn kokonaistuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin kattaen laitosten suojajärjestelmän kokonaisuudessaan; |
g) |
laitosten suojajärjestelmän osapuolten on ilmoitettava vähintään 24 kuukautta aikaisemmin, jos nämä eivät halua enää kuulua järjestelmään; |
h) |
omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö (pääoman moninkertainen hyväksikäyttö) sekä omien varojen epäasianmukainen hankinta b alakohdassa tarkoitetun järjestelmän jäsenten välillä ei saa olla mahdollista; |
i) |
laitosten suojajärjestelmä perustuu liiketoimintaprofiililtaan suurelta osin samankaltaisten luottolaitosten laajaan jäsenyyteen; ja |
j) |
toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä d alakohdassa tarkoitettu järjestelmä ja suoritettava järjestelmän säännöllistä valvontaa. |
Edellä mainituissa tapauksissa sovelletaan nollariskipainoa.
81 artikla
1. Ulkoista luottoluokitusta voidaan käyttää vastuun riskipainon määrittämiseksi 80 artiklan mukaisesti vain silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luokituksen antavan luottoluokituslaitoksen käytön, jäljempänä tässä alajaksossa ’hyväksytty luottoluokituslaitos’.
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa 80 artiklan soveltamista varten hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan luottoluokituslaitokset, joiden luokitteluprosessi täyttää objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset ja joiden laatimat luokitukset täyttävät luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon liitteessä VI olevassa 2 osassa asetetut tekniset vaatimukset.
3. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoluokituslaitoksen, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä kyseisen luottoluokituslaitoksen soveltamatta omaa arviointimenettelyään.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava yleisesti saataville selvitys noudatetusta hyväksymismenettelystä ja luettelo hyväksytyistä luottoluokituslaitoksista.
82 artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä liitteessä VI olevassa 2 osassa tarkoitettujen teknisten vaatimusten perusteella, mikä kyseisen liitteen 1 osassa tarkoitettu luottoluokka vastaa kutakin hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta. Määritelmien on oltava objektiivisia ja johdonmukaisia.
2. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet 1 kohdan mukaiset määritelmät, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä määritelmät soveltamatta omia määrittelymenettelyjään.
83 artikla
1. Luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta on käytettävä luottolaitoksen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen johdonmukaisesti ja liitteessä VI olevaa 3 osaa noudattaen. Luottoluokituksia ei saa käyttää valikoiden.
2. Luottolaitosten on käytettävä pyynnöstä annettuja luottoluokituksia. Ne voivat kuitenkin käyttää muutoin annettuja luokituksia asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen luvalla.
2 alajakso
Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB, IRBA)
84 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tämän alajakson nojalla, että luottolaitokset laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) soveltaen. Kunkin luottolaitoksen on saatava tähän erillinen lupa.
2. Lupa annetaan ainoastaan silloin, kun toimivaltainen viranomainen katsoo, että luottolaitoksen järjestelmät luottoriskien hallitsemiseksi ja luokittelemiseksi ovat hyvin perustellut, niitä noudatetaan johdonmukaisesti ja varsinkin, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti:
a) |
luottolaitoksen luokitusjärjestelmä tarjoaa soveltuvan arvion vastapuolten ja transaktioiden ominaispiirteistä, asianmukaisen riskien erottelun ja täsmälliset ja johdonmukaiset määrälliset riskiestimaatit; |
b) |
pääomavaatimusten laskemiseen käytettävillä sisäisillä luokituksilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla sekä tähän liittyvillä järjestelmillä ja prosesseilla on keskeinen merkitys luottolaitoksen riskienhallinta- ja päätöksentekoprosessin, luottojen hyväksymisen, pääoman sisäisen kohdentamisen sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän (corporate governance) kannalta; |
c) |
luottolaitoksella on luottoriskin valvontayksikkö, joka vastaa sen luokitusjärjestelmistä ja joka on riittävän itsenäinen ja muiden vaikutusvallasta riippumaton; |
d) |
luottolaitos kerää ja säilyttää kaikki asianmukaiset tiedot, joilla voidaan tukea tehokkaasti luottoriskien mittaamis- ja hallintamenettelyjä; ja |
e) |
luottolaitos laatii asiakirjoja luokitusjärjestelmistään ja niiden toimintaperiaatteista sekä validoi luokitusjärjestelmänsä. |
Jos Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö ja sen tytäryritykset soveltavat sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) yhtenäisesti, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että emoyritys ja tytäryritykset täyttävät yhdessä tarkasteltuina liitteessä VII olevan 4 osan mukaiset vähimmäisvaatimukset.
3. Hakiessaan lupaa käyttää sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) luottolaitoksen on osoitettava, että se on käyttänyt vähintään kolmen lupaa edeltävän vuoden ajan kyseisten sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB, IRBA) vastuuryhmien osalta luokitusjärjestelmiä, jotka ovat pääosin liitteessä VII olevassa 4 osassa esitettyjen sisäistä riskien mittaamista ja hallintaa koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisia.
4. Hakiessaan lupaa käyttää omia LGD- ja/tai CF-estimaattejaan luottolaitoksen on osoitettava, että se on vähintään kolmen lupaa edeltävän vuoden ajan laatinut omat LGD- ja/tai CF-estimaattinsa ja käyttänyt niitä tavalla, joka vastaa pääosin liitteessä VII olevassa 4 osassa esitettyjä vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat omien estimaattien käyttöä näistä parametreistä.
5. Jos luottolaitos ei enää täytä tässä alajaksossa säädettyjä vaatimuksia, sen on joko esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelma nopeasta paluusta noudattamaan vaatimuksia, tai sen on osoitettava, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen.
6. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen ja sen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten tarkoituksena on käyttää sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA), eri oikeudellisten yksikköjen toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä 129—132 artiklan mukaisesti.
85 artikla
1. Sen estämättä, mitä 89 artiklassa säädetään, luottolaitosten ja jokaisen emoyrityksen ja sen tytäryritysten on käytettävä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) kaikkiin vastuisiinsa.
Toimivaltaisten viranomaisten luvalla menetelmä voidaan ottaa käyttöön vaiheittain 86 artiklassa tarkoitetuissa eri vastuuryhmissä saman liiketoimintayksikön sisällä, eri liiketoimintayksiköissä saman ryhmän sisällä tai yritys-, luottolaitos-, valtio- ja keskuspankkivastuiden riskipainojen laskemiseen sovellettavien omien LGD- tai CF-estimaattien käyttämiseksi.
Jäljempänä 86 artiklassa tarkoitetun vähittäisvastuiden ryhmän osalta käyttöönotto voidaan toteuttaa vaiheittain eri vastuuryhmissä, joihin sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 10—13 kohdassa tarkoitettuja korrelaatiokaavoja.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu käyttöönotto on toteutettava kohtuullisessa aikataulussa, josta sovitaan toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Käyttöönotto on toteutettava toimivaltaisten viranomaisten määrittämiä tiukkoja vaatimuksia noudattaen. Vaatimukset on laadittava varmistamaan, että 1 kohdassa tarkoitettua joustomahdollisuutta ei käytetä valikoivasti alhaisempien vähimmäispääomavaatimusten aikaansaamiseksi sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB, IRBA) ulkopuolella vielä olevien vastuuryhmien tai liiketoimintayksikköjen osalta tai käytettäessä omia LGD- ja/tai CF-estimaatteja.
3. Kun luottolaitos alkaa käyttää sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) johonkin vastuuryhmäänsä, sen on käytettävä samaa menetelmää myös oman pääoman ehtoisista sijoituksista muodostuvaan vastuuryhmään.
4. Jollei tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdasta ja 89 artiklasta muuta johdu, sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB, IRBA) käyttöön 84 artiklan nojalla luvan saaneet luottolaitokset saavat soveltaa 1 alajaksoa riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisessa ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla.
5. Jollei tämän artiklan 1 ja 2 kohdasta ja 89 artiklasta muuta johdu, omien LGD- ja CF-estimaattien käyttöön 87 artiklan 9 kohdan nojalla luvan saaneet luottolaitokset saavat käyttää 87 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja LGD-arvoja ja luottovasta-arvokertoimia ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla.
86 artikla
1. Jokainen vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:
a) |
saamiset tai ehdolliset saamiset valtioilta ja keskuspankeilta; |
b) |
saamiset tai ehdolliset saamiset laitoksilta; |
c) |
saamiset tai ehdolliset saamiset yrityksiltä; |
d) |
vähittäissaamiset tai ehdolliset vähittäissaamiset; |
e) |
oman pääoman ehtoiset sijoitukset; |
f) |
arvopaperistetut erät; tai |
g) |
muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat erät. |
2. Seuraavat vastuut käsitellään valtio- ja keskuspankkivastuina:
a) |
saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta tai julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, jotka käsitellään valtiovastuina 1 alajakson nojalla; ja |
b) |
saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta joihin sovelletaan nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla. |
3. Seuraavat vastuut käsitellään laitosvastuina:
a) |
saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta, joita ei käsitellä valtiovastuina 1 alajakson nojalla; |
b) |
saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, jotka käsitellään laitosvastuina 1 alajakson nojalla; ja |
c) |
saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin ei sovelleta nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla. |
4. Jotta vastuut voidaan luokitella 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin vähittäisvastuisiin, niiden on täytettävä seuraavat ehdot:
a) |
vastapuolena on joko yksityishenkilö tai -henkilöitä taikka pieni tai keskisuuri yhteisö edellyttäen jälkimmäisessä tapauksessa, että mahdolliset erääntyneet vastuut sisältävä määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmä on yhteensä velkaa luottolaitokselle tai emoyrityksille ja niiden tytäryrityksille, lukuun ottamatta sellaisia saamisia tai ehdollisia saamisia, joiden vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, saa olla enintään miljoona euroa ja luottolaitoksen edellytetään toteuttaneen kohtuulliset toimenpiteet tilanteen tarkistamiseksi; |
b) |
luottolaitos käsittelee riskienhallinnassaan kyseisiä vastuita samalla tavoin pitkällä aikavälillä; |
c) |
niitä ei hallinnoida aivan yhtä yksilöidysti kuin yritysvastuita; ja |
d) |
kunkin vastuun kanssa samalla tavoin hallinnoituja vastuita on suuri määrä. |
Vähittäisleasingin vähimmäismaksujen nykyarvo voidaan luokitella kuuluvaksi vähittäisvastuiden ryhmään.
5. Seuraavat vastuut luokitellaan oman pääoman ehtoisista sijoituksista muodostuvaan vastuuryhmään:
a) |
vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja, joihin liittyy huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeeseenlaskijan jäännösvaroihin tai -tuottoihin; ja |
b) |
velkainstrumentit, joiden taloudellinen sisältö vastaa a alakohdassa tarkoitettuja vastuita. |
6. Yritysvastuiden ryhmässä luottolaitosten on erikseen eroteltava erityisrahoitusvastuiksi seuraavanlaiset vastuut:
a) |
vastapuoli on perustettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta ja/tai hallinnointia varten; |
b) |
lainaajalla on sopimusjärjestelyistä johtuva merkittävä vaikutusvalta omaisuuseriin ja niiden tuottamaan tuloon; ja |
c) |
velan takaisinmaksu perustuu pääasiassa rahoitettavien omaisuuserien tuottamaan tuloon eikä niinkään yrityksen laajemman liiketoiminnan tuottamaan tuloon. |
7. Kaikki luottovelvoitteet, joita ei ole luokiteltu 1 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin, on luokiteltava 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään.
8. Edellä 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään on sisällytettävä leasing-omaisuuden jäännösarvo, jos se ei sisälly liitteessä VII olevan 3 osan 4 kohdassa määritettyyn leasing-vastuuseen.
9. Luottolaitoksen on käytettävä eri vastuuryhmien luokitteluun asianmukaisia ja pitkällä aikavälillä johdonmukaisia menetelmiä.
87 artikla
1. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä sellaisiin vastuisiin liittyvän luottoriskin osalta, jotka kuuluvat johonkin 86 artiklan 1 kohdan a—e tai g alakohdassa tarkoitetuista vastuuryhmistä, on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 1—27 kohdan mukaan, ellei vastuita vähennetä omista varoista.
2. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ostettuihin saamisiin liittyvän laimentumisriskin osalta on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 28 kohdan mukaisesti. Jos luottolaitoksella on täysimääräinen takautumisoikeus ostettujen saamisten laiminlyöntiriskin ja laimentumisriskin osalta ostettujen saamisten myyjän suhteen, 87 ja 88 artiklan määräyksiä ostetuista saamisista ei tarvitse soveltaa. Vastuita voidaan sitä vastoin pitää vakuudellisina vastuina.
3. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä luottoriskin ja laimentumisriskin osalta on laskettava kyseiseen vastuuseen liittyvien asianmukaisten parametrien perusteella. Parametreja ovat PD, LGD, juoksuaika (M) ja riskiarvo. Maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ja tappio-osuutta voidaan käsitellä erikseen tai yhdessä liitteessä VII olevan 2 osan mukaisesti.
4. Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä 86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden luottoriskin osalta on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 17–26 kohdan mukaisesti, jos toimivaltaiset viranomaiset antavat tähän luvan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitos käyttää liitteessä VII olevan 1 osan 25 ja 26 kohdassa kuvailtua menetelmää ainoastaan silloin, kun luottolaitos täyttää liitteessä VII olevan 4 osan 115—123 kohdassa asetetut vähimmäisvaatimukset.
5. Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä erityisrahoitusvastuiden luottoriskin osalta voidaan laskea liitteessä VII olevan 1 osan 6 kohdan mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava ohjeita siitä, miten luottolaitosten olisi riskipainotettava erityisrahoitusvastuunsa liitteessä VII olevan 1 osan 6 kohdan nojalla, ja hyväksyttävä luottolaitosten soveltamat luokitusmenetelmät.
6. Luottolaitosten on muodostettava 86 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluvien vastuiden osalta omat PD-estimaattinsa 84 artiklan ja liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti.
7. Luottolaitosten on muodostettava 86 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta omat LGD- ja CF-estimaattinsa 84 artiklan ja liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti.
8. Luottolaitosten on sovellettava 86 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluvien vastuiden osalta liitteessä VII olevan 2 osan 8 kohdassa lueteltuja LGD-arvoja ja liitteessä VII olevan 3 osan 9 kohdan a, b ja d alakohdassa lueteltuja luottovasta-arvokertoimia.
9. Sen estämättä, mitä 8 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset käyttävät 86 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluvien vastuiden osalta omia LGD- ja CF-estimaattejaan 84 artiklan ja liitteessä VII olevan 4 osan mukaisesti.
10. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä arvopaperistettujen vastuiden osalta ja 86 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta on laskettava 4 alajakson mukaisesti.
11. Jos yhteissijoitusyrityksessä olevat saamiset täyttävät liitteessä VI olevan 1 osan 77 ja 78 kohdan vaatimukset ja luottolaitoksella on tiedot kaikista yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, luottolaitoksen on otettava nämä vastuut huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja odotetun tappion määrää tässä alajaksossa säädettyjen menetelmien mukaan.
Jos luottolaitos ei täytä edellytyksiä tässä alajaksossa säädettyjen menetelmien soveltamiseksi, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ja odotetun tappion määrä on laskettava seuraavien menetelmien mukaan:
a) |
edellä 86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 19, 20 ja 21 kohdan mukaista menetelmää. Jos luottolaitos ei tätä varten pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, se on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita; |
b) |
kaikkien muiden suojattavien vastuiden osalta sovelletaan 1 alajaksossa säädettyä menetelmää seuraavin muutoksin:
|
12. Jos yhteissijoitusyrityksessä olevat saamiset eivät täytä liitteessä VI olevan 1 osan 77 ja 78 kohdassa esitettyjä vaatimuksia tai luottolaitos ei ole tietoinen kaikista yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, luottolaitoksen on otettava nämä vastuut huomioon ja laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ja odotetun tappion määrä liitteessä VII olevan 1 osan 19, 20 ja 21 kohdassa tarkoitetun menetelmän mukaan. Jos luottolaitos ei tässä yhteydessä pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, se on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita. Tätä varten muut kuin oman pääoman ehtoiset vastuut luokitellaan johonkin muuhun liitteessä VII olevan 1 osan 19 kohdassa lueteltuun ryhmään (pääomasijoitukset, pörssissä noteeratut oman pääoman ehtoiset sijoitukset ja muut oman pääoman ehtoiset sijoitukset) ja tuntemattomat vastuut luokitellaan muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyvien vastuiden ryhmään.
Edellä kuvaillun menetelmän vaihtoehtona luottolaitokset voivat laskea itse tai antaa kolmannen tehtäväksi laskea ja ilmoittaa – edellyttäen, että laskelmien ja raportoinnin oikeellisuus on asianmukaisesti varmistettu – keskimääräisen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän, joka perustuu yhteissijoitusyrityksen suojattaviin vastuisiin ja joka lasketaan seuraavan menetelmän mukaisesti:
a) |
edellä 86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 19, 20 ja 21 kohdan mukaista menetelmää. Jos luottolaitos ei tässä yhteydessä pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, se on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita; tai |
b) |
kaikkien muiden suojattavien vastuiden osalta sovelletaan 1 alajaksossa säädettyä menetelmää seuraavin muutoksin:
|
88 artikla
1. Edellä 86 artiklan 1 kohdan a—e alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin kuuluviin vastuisiin liittyvä odotettu tappio on laskettava liitteessä VII olevan 1 osan 29—35 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.
2. Laskettaessa odotetun tappion määrää liitteessä VII olevan 1 osan 29–35 kohdan mukaisesti kuhunkin vastuuseen on käytettävä samaa PD-, LGD- ja vastuuarvoa kuin laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 87 artiklan mukaisesti. Laiminlyötyjen vastuiden osalta, joista luottolaitokset käyttävät omia LGD-estimaattejaan, EL on ELBE, eli luottolaitoksen liitteessä VII olevan 4 osan 80 kohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio laiminlyödyn vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta.
3. Odotettu tappio lasketaan arvopaperistettujen vastuiden osalta 4 alajakson mukaisesti.
4. Odotettu tappio on nolla 86 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluvien vastuiden osalta.
5. Odotettu tappio lasketaan ostettuihin saamisiin liittyvän laimentumisriskin osalta liitteessä VII olevan 1 osan 35 kohdan mukaisesti.
6. Odotettu tappio lasketaan 87 artiklan 11 ja 12 kohdassa tarkoitettujen vastuiden osalta liitteessä VII olevan 1 osan 29—35 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.
89 artikla
1. Luottolaitokset, jotka ovat saaneet luvan käyttää sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja odotetun tappion laskemiseen yhden tai useamman vastuuryhmän osalta, voivat soveltaa toimivaltaisten viranomaisten luvalla 1 alajaksoa seuraaviin vastuisiin:
a) |
edellä 86 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin; |
b) |
edellä 86 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin; |
c) |
vastuisiin merkitykseltään vähäisissä liiketoimintayksiköissä sekä vastuuryhmiin, jotka ovat merkitykseltään vähäisiä kokonsa ja riskiprofiilinsa vuoksi; |
d) |
kotijäsenvaltion keskus-, alue- ja paikallishallintoon ja hallintoelimiin liittyviin vastuisiin seuraavin edellytyksin:
|
e) |
luottolaitoksen vastuisiin, joissa vastapuolena on sen emoyritys, sen tytäryritys tai sen emoyrityksen tytäryritys edellyttäen, että vastapuoli on laitos, rahoitusalan holdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai avustavia palveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia, taikka yritys, jolla on luottolaitokseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde, sekä sellaisten luottolaitosten välisiin vastuisiin, jotka täyttävät 80 artiklan 8 kohdassa esitetyt vaatimukset; |
f) |
oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin yhteisöihin, joiden luottovelvoitteisiin sovelletaan nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla (mukaan lukien julkisrahoitteiset yhteisöt, joihin voidaan soveltaa nollariskipainotusta); |
g) |
oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin, jotka on laskettu liikkeeseen osana lakisääteistä ohjelmaa, jolla pyritään edistämään tiettyjen toimialojen taloudellista tilaa ja joka tuo merkittävää valtion apua luottolaitoksille sijoitusten tekemiseen ja jota jossain muodossa koskee valtion valvonta ja sijoitusrajoitukset. Tämä käsittely on rajattu 10 prosentin osuuteen ensisijaisista ja toissijaisista omista varoista; |
h) |
liitteessä VI olevan 1 osan 40 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin, jotka täyttävät kyseisessä kohdassa säädetyt vaatimukset; tai |
i) |
valtion takuisiin ja valtion jälleenvakuuttamiin takuisiin liitteessä VIII olevan 2 osan 19 kohdan mukaisesti. |
Tämä kohta ei estä sitä, että muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan soveltaa 1 alajakson säännöksiä oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin, joita saa toisissa jäsenvaltioissa käsitellä tällä tavoin.
2. Sovellettaessa 1 kohtaa luottolaitoksen oman pääoman ehtoisten sijoitusten vastuuryhmä katsotaan merkittäväksi, jos niiden yhteenlaskettu arvo, josta on vähennetty 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen lakisääteisten ohjelmien nojalla tehdyt oman pääoman ehtoiset sijoitukset, on edeltävän vuoden aikana keskimäärin ylittänyt 10 prosenttia luottolaitoksen omista varoista. Jos kyseiset oman pääoman ehtoiset sijoitukset muodostuvat alle kymmenestä yksittäisestä omistusosuudesta, kyseinen raja-arvo on 5 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.
3 alajakso
Luottoriskien vähentäminen
90 artikla
Tässä alajaksossa ’luottoa myöntävällä luottolaitoksella’ tarkoitetaan luottolaitosta, jolla kyseiset vastuut ovat, vaikka ne eivät johtuisikaan lainasta.
91 artikla
Sellaiset luottolaitokset, jotka käyttävät standardimenetelmää 78—83 artiklan mukaisesti tai jotka käyttävät sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) 84—89 artiklan mukaisesti mutta ilman 87 ja 88 artiklan mukaisia omia LGD- ja CF-estimaattejaan, voivat käyttää tämän alajakson mukaisia riskien vähentämistekniikoita laskiessaan 75 artiklan a alakohdassa tarkoitettua riskipainotettujen saamisten yhteismäärää tai odotetun tappion yhteismäärää 57 artiklan q alakohdassa tarkoitettua laskentaa ja 63 artiklan 3 kohtaa varten.
92 artikla
1. Sellaisen tekniikan, jota käytetään tarjoamaan luottosuojaa yhdessä luottoa myöntävän luottolaitoksen toteuttamien toimenpiteiden, menettelyjen ja toimintalinjojen kanssa, on johdettava oikeudellisesti päteviin ja kaikilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla täytäntöönpanokelpoisiin luottosuojajärjestelyihin.
2. Luottoa myöntävän luottolaitoksen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen luottosuojajärjestelyn tehokkuuden ja hallitakseen siihen liittyvät riskit.
3. Vastikkeellisen luottosuojan tapauksessa vakuudeksi hyväksyttävien omaisuuserien on oltava riittävän likvidejä ja niiden arvon on oltava pitkällä aikavälillä riittävän vakaa, jotta ne tarjoavat asianmukaisen varmuuden luottosuojasta, kun otetaan huomioon riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen käytetty menetelmä ja vähentämistekniikoiden sallittu hyväksymisaste. Vakuudeksi hyväksytään ainoastaan liitteessä VIII olevassa 1 osassa luetellut omaisuuserät.
4. Vastikkeellisen luottosuojan tapauksessa luottoa myöntävällä luottolaitoksella on oltava oikeus realisoida tai ottaa haltuunsa kohtuullisessa ajassa luottosuojan tarjoavat omaisuuserät vastapuolen tai vakuuden haltijana toimivan säilytysyhteisön maksukyvyttömyys- tai konkurssitilanteessa – tai muussa transaktioasiakirjoissa mainitussa tilanteessa. Luottosuojana käytettävien omaisuuserien arvo ei saa olla olennaisesti riippuvainen vastapuolen luottokelpoisuudesta.
5. Takauksen luonteisen luottosuojan tapauksessa sitoumuksen antajaksi hyväksyttävän osapuolen on oltava riittävän luotettava ja luottosuojasopimuksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen merkityksellisillä lainkäyttöalueilla, jotta ne tarjoavat asianmukaisen varmuuden luottosuojasta, kun otetaan huomioon riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen käytetty menetelmä ja vähentämistekniikoiden sallittu hyväksymisaste. Vähentämistekniikoiden hyväksyntä on rajattava liitteessä VIII olevan 1 osan mukaisiin luottosuojan tarjoajiin ja luottosuojasopimusten muotoihin.
6. Liitteessä VIII olevan 2 osan mukaiset vähimmäisvaatimukset on täytettävä.
93 artikla
1. Kun 92 artiklan vaatimukset täytetään, riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärää voidaan muuttaa liitteessä VIII olevan 3–6 osan mukaisesti.
2. Mikään vastuu, johon sovelletaan riskien vähentämistekniikkaa, ei saa johtaa korkeampaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärään tai odotettujen tappioiden yhteismäärään kuin muuten samanlainen vastuu, johon ei sovelleta riskien vähentämistekniikkaa.
3. Jos 78—83 artiklan tai vastaavasti 84—89 artiklan mukaisesti lasketuissa riskipainotettujen saamisten yhteismäärissä on jo otettu huomioon luottosuoja, luottosuojan laskentaa ei saa enää suorittaa tämän alakohdan mukaisesti.
4 alajakso
Arvopaperistaminen
94 artikla
Kun luottolaitos käyttää 78—83 artiklassa kuvailtua standardimenetelmää laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärän sen vastuuryhmän osalta, johon arvopaperistetut vastuut on luokiteltava 79 artiklan nojalla, sen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä arvopaperistettujen omaisuuserien osalta liitteessä IX olevan 4 osan 1—36 kohdan mukaisesti.
Muissa tapauksissa sen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä liitteessä IX olevan 4 osan 1—5 ja 37—76 kohdan mukaisesti.
95 artikla
1. Kun alulle paneva luottolaitos on siirtänyt arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvän merkittävän luottoriskin liitteessä IX olevan 2 osan mukaisesti, luottolaitos voi
a) |
perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa olla sisällyttämättä arvopaperistettuja vastuita riskipainotettujen saamisten yhteismäärään ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärään; ja |
b) |
synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa laskea riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta liitteessä IX olevan 2 osan mukaisesti. |
2. Kun 1 kohtaa sovelletaan, alulle panevan luottolaitoksen on laskettava liitteessä IX kuvailtu riskipainotettujen saamisten yhteismäärä positioiden osalta, jotka sillä on arvopaperistettavissa omaisuuserissä.
Jos alulle paneva luottolaitos ei voi siirtää merkittävää luottoriskiään 1 kohdan mukaisesti, sen ei tarvitse laskea riskipainotettujen saamisten yhteismäärää positioiden osalta, jotka sillä on arvopaperistettavissa omaisuuserissä.
96 artikla
1. Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan arvopaperistettujen omaisuuserien osalta riskipainoa on sovellettava, liitteen IX mukaisesti position luottoluokitukseen perustuvaan vastuuarvoon; luottoluokitus voidaan määrittää viittaamalla luottoluokituslaitoksen antamaan luokitukseen tai muutoin, kuten liitteessä IX todetaan.
2. Kun vastuut liittyvät arvopaperistamisen eri etuoikeusluokkiin, kuhunkin etuoikeusluokkaan liittyvä vastuu katsotaan erilliseksi arvopaperistetuksi omaisuuseräksi. Arvopaperistetuille omaisuuserille luottosuojaa tarjoavilla on katsottava olevan positioita arvopaperistetuissa omaisuuserissä. Arvopaperistettujen omaisuuserien on sisällettävä vastuut, jotka liittyvät arvopaperistettuihin korkosopimuksiin tai valuuttajohdannaisiin.
3. Kun arvopaperistettu omaisuuserä on vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan kohteena, kyseiseen positioon sovellettavaa riskipainoa voidaan muuttaa 90–93 artiklan ja liitteen IX säännösten yhteisen tulkinnan mukaisesti.
4. Jollei 57 artiklan r alakohdasta ja 66 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on sisällytettävä luottolaitoksen kaikkien riskipainotettujen saamisten yhteismäärään sovellettaessa 75 artiklan a alakohtaa.
97 artikla
1. Luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta voidaan käyttää määritettäessä arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainoa 96 artiklan mukaisesti ainoastaan silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoluokituslaitoksen käytön tätä varten, jäljempänä ’hyväksytty luottoluokituslaitos’.
2. Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat luokituslaitoksen 1 kohdan mukaiseksi hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan silloin, kun kyseinen luottoluokituslaitos täyttää 81 artiklassa asetetut vaatimukset ja liitteessä VI olevan 2 osan tekniset vaatimukset ja kun se voi osoittaa toimintansa olevan yleisesti tunnettua arvopaperistamisen alalla.
3. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoluokituslaitoksen 1 kohdan soveltamiseksi, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä kyseisen luottoluokituslaitoksen tätä tarkoitusta varten soveltamatta omaa arviointimenettelyään.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava yleisesti saataville selvitys noudatetusta hyväksymismenettelystä ja luettelo hyväksytyistä luottoluokituslaitoksista.
5. Jotta hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta saa käyttää 1 kohdan mukaisesti, sen on oltava liitteessä IX olevassa 3 osassa tarkoitettujen luotettavuuden ja läpinäkyvyyden periaatteiden mukainen.
98 artikla
1. Sovellettaessa riskipainoja arvopaperistettuihin omaisuuseriin toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä, mikä liitteessä IX tarkoitettu luottoluokka vastaa kutakin hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta. Määritelmien on oltava objektiivisia ja johdonmukaisia.
2. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet 1 kohdan mukaiset määritelmät, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä määritelmät soveltamatta omia määrittelymenettelyjään.
99 artikla
Luottoluokituslaitoksen antamia luokituksia on käytettävä johdonmukaisesti luottolaitoksen 96 artiklassa tarkoitettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen ja liitteessä IX olevan 3 osan säännöksiä on noudatettava. Luottoluokituksia ei saa käyttää valikoivasti.
100 artikla
1. Jos ennenaikaisen kuoletuksen ehtojen piiriin kuuluvia uusiutuvia saamisia arvopaperistetaan, alulle panevan luottolaitoksen on laskettava liitteen IX mukaisesti ylimääräinen riskipainotettujen saamisten yhteismäärä sen riskin varalta, että luottoriskin taso, jolle se on alttiina, voi nousta ennenaikaisen kuoletuksen tapauksessa.
2. Tällöin ’uusiutuvan saamisen’ on oltava sellainen, että sen määrä saa vaihdella asiakkaiden nostojen ja takaisinmaksujen mukaan sovitun limiitin puitteissa, ja ennenaikaista kuoletusta koskevien ehtojen on oltava sopimusehtoja, joissa edellytetään, että sijoittajan positioita lunastetaan tietyissä tilanteissa ennen kuin liikkeeseenlaskettujen arvopapereiden alkuperäinen juoksuaika umpeutuu.
101 artikla
1. Alulle paneva luottolaitos, joka on soveltanut arvopaperistamisen osalta 95 artiklaa riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa, tai järjestävä luottolaitos ei saa tarjota arvopaperistamiselle sopimusvelvoitteensa ylittävää tukea supistaakseen todellisia tai mahdollisia tappiota sijoittajille.
2. Jos alulle paneva luottolaitos tai järjestävä luottolaitos ei noudata 1 kohtaa arvopaperistamisen osalta, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava vähintään, että sillä on pääomaa kaikkia arvopaperistettuja vastuita vastaan siten kuin niitä ei olisi arvopaperistettu. Luottolaitoksen on annettava yleisesti tiedoksi, että se on tarjonnut sopimuksen ulkopuolista tukea ja ilmoitettava sen vaikutuksista lakisääteiseen pääomaan.
4 jakso
Operatiivisen riskin vähimmäispääomavaatimukset
102 artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitoksilla on omia varoja operatiivista riskiä vastaan 103, 104 ja 105 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti.
2. Luottolaitokset, jotka ovat siirtyneet soveltamaan 104 artiklan mukaista menetelmää, saavat soveltaa 103 artiklan mukaista menetelmää ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.
3. Luottolaitokset, jotka ovat siirtyneet soveltamaan 105 artiklan mukaista menetelmää, saavat soveltaa 103 ja 104 artiklan mukaista menetelmää ainoastaan perustelluista syistä ja toimivaltaisten viranomaisten luvalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.
4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset soveltavat menetelmien yhdistelmää liitteessä X olevan 4 kohdan mukaisesti.
103 artikla
Perusmenetelmän mukainen operatiivisen riskin pääomavaatimus on tietty prosenttiosuus relevantista indikaattorista liitteessä X olevassa 1 osassa tarkoitettujen parametrien mukaisesti.
104 artikla
1. Standardimenetelmän mukaan luottolaitosten on jaettava liiketoimintansa liitteessä X olevan 2 osan mukaisiin liiketoiminta-alueisiin.
2. Luottolaitosten on laskettava kunkin liiketoiminta-alueen osalta operatiivisen riskin pääomavaatimus tiettynä prosenttiosuutena relevantista indikaattorista liitteessä X olevan 2 osan parametrien mukaisesti.
3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitokselle tietyin edellytyksin luvan käyttää vaihtoehtoista relevanttia indikaattoria operatiivisen riskin pääomavaatimuksen määrittämiseksi tiettyjen liiketoiminta-alueiden osalta, kuten liitteessä X olevan 2 osan 5—11 kohdassa määrätään.
4. Standardimenetelmän mukainen operatiivisen riskin pääomavaatimus on kaikkien yksittäisten liiketoiminta-alueiden operatiivisten riskien pääomavaatimusten summa.
5. Standardimenetelmän parametrit ovat liitteessä X olevassa 2 osassa.
6. Jotta luottolaitokset voivat käyttää standardimenetelmää, niiden on täytettävä liitteessä X olevassa 2 osassa asetetut ehdot.
105 artikla
1. Luottolaitokset voivat käyttää omiin operatiivisten riskien mittaamismenetelmiinsä perustuvia kehittyneitä menetelmiä edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy erikseen kyseisten mallien käytön vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseen.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että luottolaitokset täyttävät liitteessä X olevassa 3 osassa asetetut ehdot.
3. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen ja sen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten tarkoituksena on käyttää kehittynyttä menetelmää, eri oikeudellisten yksikköjen valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä 129—132 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Soveltamisen on sisällettävä liitteessä X olevassa 3 osassa luetellut tekijät.
4. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritykset soveltavat kehittynyttä menetelmää, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että emoyritys ja tytäryritykset täyttävät yhdessä tarkasteltuina liitteessä X olevan 3 osan mukaiset ehdot.
5 jakso
Suuret riskikeskittymät
106 artikla
1. ”Vastuulla” tarkoitetaan sovellettaessa tätä jaksoa 3 jakson 1 alajaksossa tarkoitettuja varoja ja taseen ulkopuolisia eriä kuitenkaan soveltamatta näissä säännöksissä säädettyjä riskipainoja tai riskiasteita.
Liitteessä IV tarkoitetuista eristä johtuvat vastuut on laskettava jonkin liitteessä III esitetyn menetelmän mukaisesti. Tässä jaksossa sovelletaan myös liitteessä III olevan 2 osan 2 kohtaa.
Toimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan sopia, että vastuita määritettäessä omien varojen kokonaan kattamia eriä ei tarvitse ottaa lukuun edellyttäen, että näitä omia varoja ei oteta mukaan laskettaessa luottolaitoksen omia varoja 75 artiklan soveltamiseksi tai muita valvontaa koskevia suhdelukuja, joista on säädetty tässä direktiivissä ja muissa yhteisön säädöksissä.
2. Vastuisiin ei saa sisältyä kumpikaan seuraavista
a) |
kun on kyse valuuttakauppaan liittyvistä tapahtumista vastuut, jotka muodostuvat tavallisesti maksuselvittelyn aikana 48 tunnin kuluessa maksusta; tai |
b) |
kun on kyse arvopapereiden ostoa tai myyntiä koskevista maksutapahtumista vastuut, jotka muodostuvat tavallisesti selvitysjärjestelyjen aikana viiden työpäivän kuluessa maksusta tai arvopapereiden luovuttamisesta, jos tämä on aikaisemmin. |
107 artikla
Tätä jaksoa sovellettaessa ’luottolaitoksella’ tarkoitetaan:
a) |
luottolaitosta, mukaan lukien sen sivukonttorit kolmansissa maissa; ja |
b) |
jokaista yksityistä tai julkista yritystä, mukaan lukien sen sivukonttorit, joka täyttää luottolaitoksen määritelmän ja joka on saanut toimiluvan kolmannessa maassa. |
108 artikla
Luottolaitoksen vastuuta yhden asiakkaan tai keskinäisessä sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta pidetään suurena riskikeskittymänä, kun sen arvo on vähintään 10 prosenttia sen omista varoista.
109 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokaisella luottolaitoksella on järkevät hallinnolliset ja kirjanpitomenetelmät ja asianmukaiset sisäiset valvontamenetelmät kaikkien suurten riskikeskittymien ja niihin tämän direktiivin mukaisesti myöhemmin tehtyjen muutosten tunnistamiseksi ja merkitsemiseksi kirjanpitoon sekä näiden vastuiden valvomiseksi luottolaitoksen riskienhallintapolitiikan perusteella.
110 artikla
1. Luottolaitoksen on ilmoitettava suurista riskikeskittymistä toimivaltaisille viranomaisille.
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ilmoittaminen tapahtuu heidän valintansa mukaan jommallakummalla seuraavista menetelmistä:
a) |
ilmoittamalla kaikista suurista riskikeskittymistä vähintään kerran vuodessa ja antaen lisäksi siihen vuoden kuluessa ilmoitukset kaikista uusista riskikeskittymistä tai suurten riskikeskittymien vähintään 20 prosentin kasvusta verrattuna edelliseen ilmoitukseen; tai |
b) |
ilmoittamalla kaikista suurista riskikeskittymistä vähintään neljä kertaa vuodessa. |
2. Lukuun ottamatta luottolaitoksia, jotka soveltavat 114 artiklaa vakuuksien hyväksymiseen laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi, 113 artiklan 3 kohdan a, b, c, d, f, g ja h alakohdan nojalla vapautettuja vastuita ei tarvitse ilmoittaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti ja 1 kohdan b alakohdassa säädettyä ilmoitustiheyttä voidaan vähentää kahteen kertaan vuodessa 113 artiklan 3 kohdan e ja i alakohdassa sekä 115 ja 116 artiklassa tarkoitettujen vastuiden osalta.
Kun luottolaitos soveltaa tätä kohtaa, sen on säilytettävä perusteet, joihin se on nojautunut, vähintään vuoden ajan siitä, kun erivapaus myönnettiin, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa ne.
3. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että luottolaitokset analysoivat vastuunsa vakuuden liikkeeseenlaskijoille mahdollisten keskittymien varalta ja ryhtyvät tarvittaessa toimiin tai ilmoittavat merkittävistä löydöistä toimivaltaiselle viranomaiselle.
111 artikla
1. Luottolaitoksen vastuu saman asiakkaan tai samojen keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta ei saa olla enemmän kuin 25 prosenttia sen omista varoista.
2. Kun tämä asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat luottolaitoksen emoyritys tai tytäryritys ja/tai yksi tai useampi tämän emoyrityksen tytäryrityksiä, 1 kohdassa säädetty prosenttiluku alennetaan 20 prosenttiin. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitse kohdistaa näihin asiakkaisiin liittyviä vastuita tähän 20 prosentin rajoitukseen, jos kyseisiin vastuisiin kohdistuu erityistä valvontaa muita toimenpiteitä tai menettelyitä käyttäen. Niiden on ilmoitettava komissiolle ja Euroopan pankkikomitealle tällaisten toimenpiteiden tai menettelyjen sisällöstä.
3. Luottolaitos ei voi ottaa suuria riskikeskittymiä, joiden kumuloitu määrä on enemmän kuin 800 prosenttia sen omista varoista.
4. Luottolaitoksen on noudatettava vastuidensa osalta aina 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä rajoituksia. Jos vastuut ylittävät kuitenkin poikkeuksellisesti nämä rajoitukset, tästä on ilmoitettava välittömästi toimivaltaisille viranomaisille, jotka voivat, jos on perusteltua, myöntää luottolaitoksille määräajan, jossa luottolaitoksen on ryhdyttävä noudattamaan rajoituksia.
112 artikla
1. ”Takauksen” katsotaan 113—117 artiklassa sisältävän 90—93 artiklan nojalla hyväksytyt muut luottojohdannaiset kuin luottoriskin vaihtolainat.
2. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, jos vastikkeellinen tai takauksen luonteinen luottosuoja on hyväksytty 113—117 artiklan nojalla, edellytyksenä on, että 90—93 artiklassa asetetut hyväksymisperusteet ja muut vähimmäisvaatimukset täytetään laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 78—83 artiklan mukaisesti.
3. Jos luottolaitos soveltaa 114 artiklan 2 kohtaa, vastikkeellisen luottosuojan hyväksyminen riippuu 84—89 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämisestä.
113 artikla
1. Jäsenvaltiot voivat asettaa 111 artiklassa säädettyä tiukempia rajoituksia.
2. Jäsenvaltiot voivat antaa täyden tai osittaisen vapautuksen 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan noudattamisesta niiden luottolaitoksen vastuiden osalta, jotka liittyvät sen emoyritykseen tai emoyrityksen muihin tytäryrityksiin ja sen omiin tytäryrityksiin sikäli kuin nämä yritykset sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse luottolaitos on tämän direktiivin tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti.
3. Jäsenvaltiot voivat antaa täyden tai osittaisen vapautuksen 111 artiklan soveltamisesta seuraavien vastuiden osalta:
a) |
varat, jotka ovat sellaisia saamisia valtioilta tai keskuspankeilta, joihin vakuudettomina sovellettaisiin nollariskipainoa 78—83 artiklan nojalla; |
b) |
varat, jotka ovat sellaisia saamisia kansainvälisiltä organisaatioilta tai kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin vakuudettomina sovellettaisiin nollariskipainoa 78—83 artiklan nojalla; |
c) |
varat, jotka ovat valtioiden, keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten nimenomaisesti takaamia silloin, kun takauksen antavan yksikön vakuudettomiin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78—83 artiklan nojalla; |
d) |
muut valtioiden, keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden tai kansainvälisten kehityspankkien tai julkisyhteisöjen tai julkisoikeudellisten laitosten ottamat tai niiden takaamat riskit silloin, kun riskin ottaneen tai taanneet yksikön vakuudettomiin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78—83 artiklan nojalla; |
e) |
varat ja muut vastuut, jotka ovat lainanottajien kansallisen valuutan määräisiä ja tarvittaessa kansallisessa valuutassa rahoitettuja sellaisia saamisia valtioilta tai keskuspankeilta, joita ei ole mainittu a alakohdassa; |
f) |
varat ja muut vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet valtioiden tai keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten tai julkisyhteisöjen tai julkisoikeudellisten laitosten liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja, jotka ovat sellaisia saamisia liikkeeseenlaskijoilta, joihin sovellettaisiin nollariskipainoa 78—83 artiklan nojalla; |
g) |
varat ja muut vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet käteistalletuksen luottoa myöntävässä luottolaitoksessa tai luottolaitoksessa, joka on emoyritys tai luottoa myöntävän laitoksen tytäryritys; |
h) |
varat ja muut vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoa myöntävän luottolaitoksen tai luottolaitoksen emoyrityksen tai luottoa myöntävän luottolaitoksen tytäryrityksen antamat talletustodistuksia vastaavat arvopaperit ja jotka ovat talletetut jommankumman haltuun; |
i) |
varat, jotka ovat saamisia laitokselta, ja laitokseen liittyviä muita vastuita, jotka ovat enintään vuoden pituisia ja jotka eivät ole näiden laitosten omia varoja; |
j) |
varat ja muut vastuut, jotka on taattu liitteessä VI olevan 1 osan 85 kohdan mukaisesti ja jotka ovat enintään vuoden pituisia saamisia laitoksilta, jotka eivät ole luottolaitoksia, mutta jotka noudattavat sanotussa kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia; |
k) |
kauppavekselit tai muut vastaavat vekselit, jotka ovat enintään vuoden pituisia, ja joissa on toisen luottolaitoksen allekirjoitus; |
l) |
liitteessä VI olevan 1 osan 68, 69 ja 70 kohdan soveltamisalaan kuuluvat katetut joukkolainat; |
m) |
kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, 122 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vakuutusyrityksiin liittyvät omistusosuudet, jotka ovat enintään 40 prosenttia omistusosuuden omaavan luottolaitoksen omista varoista; |
n) |
varat, jotka ovat saamisia niiltä alueellisilta tai keskusluottolaitoksilta, joiden ryhmään luottoa myöntävä luottolaitos on liittynyt osaksi lain tai yhtiön perustamiskirjan perusteella, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä; |
o) |
vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet muita kuin f alakohdassa tarkoitettuja arvopapereita; |
p) |
lainat, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet kiinnitysvakuuden asuinkiinteistöön tai sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti ja omaisuuden leasingvuokraukseen, joissa leasingtoiminnan harjoittajalla säilyy täysi omistusoikeus vuokrattuun asuinkiinteistöön kunnes vuokralainen käyttää osto-oikeuttaan ja molemmissa tapauksissa enintään 50 prosentilla kyseisen kiinteistön arvosta; |
q) |
seuraavat vastuut, kun ne saisivat 50 prosentin riskipainon 78—83 artiklan nojalla ja enintään 50 prosenttiin kyseessä olevan kiinteistön arvosta:
Sovellettaessa ii alakohtaa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset hyväksyvät 100 prosenttia kiinteistön arvosta 31 päivään joulukuuta 2011 asti. Tämä kauden päättyessä käsittelyä tarkistetaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, miten ne soveltavat tätä edullisempaa käsittelyä. |
r) |
50 prosenttia liitteessä II tarkoitetuista taseen ulkopuolisista eristä, joiden riski on keskimääräinen/alhainen; |
s) |
toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ne muut kuin myönnetyille luotoille annetut takaukset, jotka perustuvat lakiin tai asetukseen ja jotka ovat jäsenilleen antaneet keskinäiset yhtiöt, jotka ovat luottolaitoksia, jollei niiden määrästä lasketusta 20 prosentin riskipainosta muuta johdu; ja |
t) |
liitteessä II tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät, joiden riski on alhainen, sikäli kuin asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden kanssa tehdyn sopimuksen mukaan vastuu voidaan ottaa vain sillä edellytyksellä, että on tarkistettu, ettei se aiheuta 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisten rajoituksien ylityksiä. |
Luottolaitoksen liikkeeseenlaskeman luottoriskin vaihtolainan perusteella saatu käteisraha sekä sellaiset vastapuolen lainat luottolaitokselle ja talletukset luottolaitoksessa, jotka sisältyvät 90—93 artiklan nojalla hyväksyttyyn tase-erien nettoutussopimukseen, kuuluvat g alakohdan soveltamisalaan.
Sovellettaessa o alakohtaa vakuudeksi annetut arvopaperit on arvostettava markkinahintaan, ja niiden arvon on ylitettävä vastuut, joiden vakuutena ne ovat, ja niiden on oltava joko pörssilistalle otettuja tai vapaasti luovutettavia ja säännöllisesti sellaisen markkinapaikan listalla noteerattuja, joita ylläpidetään tunnustettujen ammattimaisten arvopaperikauppiaiden toimesta ja sen kotijäsenvaltion, josta luottolaitos on peräisin, toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla ja mahdollistaen sellaisen objektiivisen hinnan määrittämisen, että kyseisten arvopapereiden vastuun ylittävä lisäarvo voidaan tarkistaa milloin tahansa. Vaadittu lisäarvo on 100 prosenttia. Sen on kuitenkin oltava 150 prosenttia kun kyseessä ovat osakkeet ja 50 prosenttia kun kyseessä ovat laitosten, muiden kuin f alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat ja kun kyseessä ovat muiden kuin sellaisten kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjat, joihin sovelletaan nollariskipainoa 78—83 artiklan nojalla. Jos vastuun juoksuaika ja luottosuojan juoksuaika poikkeavat toisistaan, vakuutta ei saa hyväksyä. Vakuutena olevat arvopaperit eivät saa sisältyä luottolaitoksen omiin varoihin.
Sovellettaessa p alakohtaa tämän kiinteistön arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määriteltyjen tarkkojen arviointiperiaatteiden mukaan. Arviointi suoritetaan vähintään kerran vuodessa. Edellä p alakohdassa asuinkiinteistöllä tarkoitetaan asuinkiinteistöä, joka on lainansaajan käytössä tai vuokralle antama.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne käyttävät s alakohdassa tarkoitettua poikkeusta varmistaakseen, että tämä ei aiheuta kilpailun vääristymistä.
114 artikla
1. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia luottolaitosten, jotka soveltavat 90—93 artiklan nojalla rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, käyttävän vaihtoehtona 113 artiklan 3 kohdan f, g, h ja o alakohdan nojalla sallituille täysille tai osittaisille vapautuksille vastuun arvoa alhaisempaa arvoa, joka ei kuitenkaan saa olla alhaisempi kuin yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmään liittyvien vastuiden kokonaan oikaistujen vastuuarvojen yhteismäärä.
Tässä ’kokonaan oikaistulla vastuuarvolla’ tarkoitetaan 90—93 artiklan nojalla tehtyä laskelmaa, jossa on otettu huomioon luottoriskin vähentämistekniikka, volatiliteettikorjaukset ja juoksuaikojen erot (E*).
Kun tätä kohtaa sovelletaan luottolaitokseen, 113 artiklan 3 kohdan f, g, h ja o alakohtaa ei saa soveltaa samaan luottolaitokseen.
2. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, sellaiselle luottolaitokselle, joka saa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan johonkin vastuuryhmään 84–89 artiklan mukaisesti, voidaan antaa lupa hyväksyä tällaiset vaikutukset laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että luottolaitos arvioi rahoitusvakuuksien vaikutuksia vastuisiinsa erillään muista LGD-estimaatin kannalta merkityksellisistä seikoista.
Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että luottolaitoksen estimaatit soveltuvat käytettäviksi 111 artiklan noudattamiseksi lasketun vastuuarvon alentamisessa.
Jos luottolaitos saa käyttää omia estimaattejaan rahoitusvakuuksien vaikutuksista, sen on käytettävä niitä pääomavaatimusten laskennassa käytetyn menetelmän mukaisella tavalla.
Luottolaitoksille, joilla on lupa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan johonkin vastuuryhmään 84—89 artiklan mukaisesti ja jotka eivät laske vastuidensa arvoa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, voidaan sallia, että ne käyttävät 1 kohdassa tai 113 artiklan 3 kohdan o alakohdassa tarkoitettua menetelmää vastuiden arvon laskemiseen. Luottolaitos saa käyttää vain toista näistä menetelmistä.
3. Luottolaitoksen, jolle on annettu lupa käyttää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja menetelmiä vastuiden arvon laskemiseen 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi, on suoritettava säännöllisesti stressitestejä luottoriskikeskittymille, myös vastaanotettujen vakuuksien realisointiarvon osalta.
Näissä säännöllisissä stressitesteissä on arvioitava sellaisista markkinaolosuhteiden mahdollisista muutoksista johtuvia riskejä, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti luottolaitoksen omien varojen riittävyyteen, ja vakuuksien realisointiin stressitilanteissa liittyviä riskejä.
Luottolaitoksen on vakuutettava toimivaltaiset viranomaiset siitä, että luottolaitosten käyttämät stressitestit ovat riittäviä ja soveltuvat tällaisten riskien arvioimiseen.
Jos stressitesti osoittaa, että vastaanotetun vakuuden realisointiarvo on alhaisempi kuin 1 ja 2 kohdan mukaisesti on sallittua, hyväksyttävää vakuuden arvoa on alennettava vastaavasti laskettaessa vastuiden arvoa 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi.
Tällaisten luottolaitosten on sisällytettävä seuraavat seikat keskittymäriskin välttämistä koskeviin strategioihinsa:
a) |
toimintalinjat ja menettelyt niiden riskien varalta, joita vastuiden ja vastuiden luottosuojan maturiteettieroista aiheutuu; |
b) |
toimintalinjat ja menettelyt sellaisen tilanteen varalta, jolloin vakuuden realisointiarvo on stressitestin mukaan matalampi kuin 1 ja 2 kohdassa on otettu huomioon; ja |
c) |
toimintalinjat ja menettelyt, jotka liittyvät luottoriskien vähentämistekniikoiden soveltamisesta aiheutuvaan keskittymäriskiin ja varsinkin suuriin välillisiin luottoriskeihin (esim. vakuudeksi hyväksyttyjen arvopaperien ainoaan liikkeeseenlaskijaan liittyvät riskit). |
4. Kun vakuuden vaikutukset hyväksytään 1 ja 2 kohdan edellytysten mukaisesti, jäsenvaltiot voivat käsitellä vastuun katettua osaa samalla tavoin kuin vastuu liittyisi vakuuden liikkeeseenlaskijaan eikä asiakkaaseen.
115 artikla
1. Jäsenvaltiot voivat 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi soveltaa 20 prosentin riskipainoa omaisuuseriin, jotka ovat saamisia jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisilta, kun saamisiin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa 78—83 artiklan nojalla, sekä näihin viranomaisiin liittyviä tai niiden takaamia muita vastuita, joihin liittyviin saamisiin sovelletaan 20 prosentin riskipainoa 78—83 artiklan nojalla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin alentaa riskipainon 0 prosentiksi omaisuuserien osalta, jotka ovat saamisia jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisilta, kun saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78—83 artiklan nojalla, ja muihin näihin viranomaisiin liittyviin tai niiden takaamiin vastuisiin, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla.
2. Jäsenvaltiot voivat 111 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi soveltaa 20 prosentin riskipainoa omaisuuseriin, jotka ovat saamisia laitoksilta sekä muita vastuita, joiden juoksuaika on enemmän kuin vuosi mutta enintään kolme vuotta, ja soveltaa 50 prosentin riskipainoa omaisuuseriin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja joiden juoksuaika on enemmän kuin kolme vuotta edellyttäen, että jälkimmäiset ovat esitettyinä laitoksen liikkeeseen laskemana velkainstrumenttina ja että nämä velkainstrumentit ovat toimivaltaisten viranomaisten mukaan tosiasiassa vaihtokelpoisia ammattimaisten arvopaperikauppiaiden välityksellä toimivilla markkinoilla ja ne noteerataan päivittäin näillä markkinoilla tai niiden liikkeeseen laskemiseen on sen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama lupa, josta liikkeeseen laskeva laitos on peräisin. Missään tapauksessa näitä eriä ei voida pitää omina varoina.
116 artikla
Edellä 113 artiklan 3 kohdan i alakohdasta ja 115 artiklan 2 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat soveltaa 20 prosentin riskipainoa omaisuuseriin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja muita laitoksia koskevia vastuita riippumatta niiden juoksuajasta.
117 artikla
1. Kun kolmas on taannut asiakkaaseen liittyvän vastuun tai kolmas on vakuutena laskenut liikkeeseen arvopapereita 113 artiklan 3 kohdan o alakohdassa määritellyin edellytyksin, jäsenvaltiot voivat katsoa, että:
a) |
vastuu koskee takaajaa eikä asiakasta; tai |
b) |
vastuu koskee kolmatta osapuolta eikä asiakasta, jos 113 artiklan 3 kohdan o alakohdassa määritelty vastuu on taattu vakuudella siinä säädetyin edellytyksin. |
2. Kun jäsenvaltiot soveltavat 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua käsittelyä:
a) |
jos takaus on annettu vastuusta poikkeavan valuutan määräisenä, katettava vastuu on laskettava noudattaen eri valuuttojen käsittelystä takauksen luonteisen luottosuojan tapauksessa annettuja säännöksiä, jotka on esitetty liitteessä VIII; |
b) |
toisistaan poikkeavaa vastuun juoksuaikaa ja sen luottosuojan juoksuaikaa on käsiteltävä noudattaen maturiteettieron käsittelystä annettuja säännöksiä, jotka on esitetty liitteessä VIII; ja |
c) |
osittainen kattaminen voidaan hyväksyä liitteessä VIII kuvaillun käsittelyn mukaisesti. |
118 artikla
Kun luottolaitoksen ei tarvitse 69 artiklan 1 kohdan nojalla noudattaa erillisenä yrityksenä tai alakonsolidointiryhmän tasolla tässä jaksossa määrättyjä velvoitteita tai kun 70 artiklan säännöksiä sovelletaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan luottolaitokseen, on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että riskit kohdentuvat riittävästi ryhmässä.
119 artikla
Komissio antaa ennen 31 päivää joulukuuta 2007 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän jakson toiminnasta ja liittää siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.
6 jakso
Määräosuus muissa yrityksissä kuin luotto- tai rahoituslaitoksissa
120 artikla
1. Luottolaitoksella ei saa olla määräosuutta, joka on suurempi kuin 15 prosenttia sen omista varoista sellaisessa yrityksessä, joka ei ole luottolaitos, rahoituslaitos tai yritys, joka harjoittaa toimintaa, joka on pankkipalvelujen suora jatke tai joka liittyy pankkitoimintaa sivuaviin palveluihin kuten esinevuokraus- ja myyntilaskurahoitustoimintaan, sijoitusrahastojen hoitoon, tietojenkäsittelypalvelujen hoitoon tai muihin vastaaviin liiketoimiin.
2. Luottolaitoksen määräosuuksien kokonaismäärä muissa yrityksissä kuin luottolaitoksissa, rahoituslaitoksissa tai toimintaa, joka on pankkipalvelujen suora jatke tai joka liittyy pankkitoimintaa sivuaviin palveluihin kuten esinevuokraus- ja myyntilaskurahoitustoimintaan, sijoitusrahastojen hoitoon, tietojenkäsittelypalvelujen hoitoon tai muihin vastaaviin liiketoimiin, harjoittavissa yrityksissä ei saa olla suurempi kuin 60 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja rajoituksia ei saa ylittää muutoin kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sellaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin vaadittava, että luottolaitos joko lisää omia varojaan tai toteuttaa muut vastaavat toimenpiteet.
121 artikla
Luottolaitoksen väliaikaisessa omistuksessa yrityksen taloudellisen tervehdyttämisen tai auttamistoimen aikana olevia tai normaalikestoisen emissiotakuun vuoksi taikka laitoksen omissa nimissä toisten lukuun olevia osakkeita tai osuuksia ei lueta määräosuuksiksi laskettaessa 120 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja rajoituksia. Osakkeita, jotka eivät ole direktiivin 86/635/ETY 35 artiklan 2 kohdan mukaista pitkäaikaista rahoitusomaisuutta, ei sisällytetä laskelmaan.
122 artikla
1. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 120 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä rajoja osuuksiin direktiivin 73/239/ETY ja direktiivin 2002/83/EY mukaisissa vakuutusyrityksissä tai direktiivin 98/78/EY mukaisissa jälleenvakuutusyrityksissä.
2. Jäsenvaltiot voivat säätää, ettei toimivaltaisten viranomaisten tarvitse soveltaa 120 artiklan 1 ja 2 kohdan rajoituksia, mikäli ne edellyttävät, että luottolaitosten on kokonaisuudessaan katettava omilla varoillaan ne määrät, joilla luottolaitoksen määräosuudet ylittävät nuo rajoitukset ja ettei näitä omia varoja sisällytetä 75 artiklan mukaisesti vaadittuun laskemiseen. Jos molemmat 120 artiklan 1 ja 2 kohdan rajoitukset ylittyvät, omilla varoilla katettava määrä määräytyy suuremman ylityksen mukaan.
3 luku
Luottolaitosten pääomanhallintaprosessi
123 artikla
Luottolaitoksilla on oltava hyvin perustellut, tehokkaat ja kattavat pääomanhallintastrategiat ja -prosessit, joiden avulla ne arvioivat ja jatkuvasti ylläpitävät tarvittavan sisäisen pääoman määrää, laatua ja jakautumista tasolla, joka riittää kattamaan sen luonteiset ja tasoiset riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua.
Pääomanhallintastrategioiden ja -prosessien on oltava säännöllisen sisäisen arvioinnin kohteena sen varmistamiseksi, että ne pysyvät kattavina ja oikeasuhteisina kyseessä olevan luottolaitoksen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.
4 luku
Toimivaltaisten viranomaisten suorittama valvonta ja tiedonantovelvollisuus
1 jakso
Valvonta
124 artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on liitteessä XI asetetut tekniset vaatimukset huomioon ottaen tarkasteltava luottolaitosten käyttöön ottamia järjestelyjä, strategioita, prosesseja ja mekanismeja tämän direktiivin soveltamiseksi, ja arvioitava riskit, joille luottolaitokset altistuvat tai voivat altistua.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun ja arvioinnin soveltamisalana ovat tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun ja arvioinnin perusteella, varmistavatko luottolaitosten käyttöön ottamat järjestelyt, strategiat, prosessit ja mekanismit hyvän riskien hallinnan ja riittävätkö niiden omat varat riskien kattamiseen.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun ja arvioinnin toteuttamistiheys ja tarkastelujen syvyys ja sovellettava siinä suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon kyseessä olevan luottolaitoksen toiminnan suuruus ja merkitys koko rahoitusjärjestelmälle sekä toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Tarkastelu ja arviointi on toteutettava vähintään kerran vuodessa.
5. Toimivaltaisten viranomaisten suorittaman tarkastelun ja arvioinnin on käsiteltävä luottolaitosten altistumista muun kuin kaupankäyntitoiminnan aiheuttamille korkoriskeille. Toimenpiteitä on edellytettävä laitoksilta, joiden taloudellinen arvo laskee yli 20 prosenttia omien varojen arvosta yllättävän ja odottamattoman korkomuutoksen vuoksi, jonka suuruuden toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat ja joka on sama kaikille luottolaitoksille.
125 artikla
1. Kun emoyritys on jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet tälle luottolaitokselle 6 artiklassa tarkoitetun toimiluvan.
2. Kun luottolaitoksen emoyritys on jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet tälle luottolaitokselle 6 artiklassa tarkoitetun toimiluvan.
126 artikla
1. Kun useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneilla luottolaitoksilla on emoyrityksenä sama jäsenvaltiossa tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat sen luottolaitoksen toimivaltaiset viranomaiset, jolla on toimilupa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan holdingyhtiö on perustettu.
Kun yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten emoyritykset muodostuvat useammista rahoitusalan holdingyhtiöistä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa, ja jokaisessa näissä valtiossa on luottolaitos, konsolidoitua valvontaa harjoittaa sen luottolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.
2. Kun useamman kuin yhden yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksenä on sama rahoitusalan holdingyhtiö eikä mikään näistä luottolaitoksista ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan holdingyhtiö on perustettu, konsolidoitua valvontaa harjoittaa toimivaltainen viranomainen, joka on antanut toimiluvan sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin ja joka katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevaksi luottolaitokseksi.
3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa yhteisesti päättää olla soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon luottolaitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen harjoittamaan konsolidoitua valvontaa. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten on ennen päätöksensä tekemistä annettava Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa kyseisestä päätöksestä.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle kaikista 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvista sopimuksista.
127 artikla
1. Jäsenvaltiot päättävät tarvittaessa aiheellisista toimenpiteistä sisällyttääkseen rahoitusalan holdingyhtiöt konsolidoituun valvontaan. Rahoitusalan holdingyhtiön taloudellisen aseman konsolidointi ei edellytä millään tavoin, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava rahoitusalan holdingyhtiön valvontaa erillisenä yrityksenä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 135 artiklan soveltamista.
2. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät sisällytä 73 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa konsolidoituun valvontaan luottolaitosta, joka on tytäryritys, sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa luottolaitoksena toimiva tytäryritys sijaitsee, voivat pyytää emoyritykseltä niitä tietoja, jotka helpottavat tämän luottolaitoksen valvontaa.
3. Jäsenvaltiot määräävät, että niiden konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sellaisilta luottolaitoksen tai rahoitusalan holdingyhtiön tytäryrityksiltä, jotka eivät sisälly konsolidoidun valvonnan alaan, 137 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Tässä tapauksessa sovelletaan kyseisessä artiklassa säädettyjä tietojen siirtomenettelyjä ja tietojen todentamismenettelyjä.
128 artikla
Kun jäsenvaltioissa on enemmän kuin yksi luotto- ja rahoituslaitosten vakavaraisuutta valvova toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen näiden toiminnan yhteensovittaminen.
129 artikla
1. Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on tämän direktiivin muissa säännöksissä asetettujen velvoitteiden lisäksi suoritettava seuraavat tehtävät:
a) |
tarvittavien tietojen kokoamisen ja levittämisen yhteensovittaminen toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa ja kriisitilanteissa; ja |
b) |
valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa ja kriisitilanteissa, myös 124 artiklassa tarkoitetun toiminnan osalta. |
2. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset esittävät tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritykset esittävät yhdessä 84 artiklan 1 kohdassa, 87 artiklan 9 kohdassa ja 105 artiklassa sekä liitteessä III olevassa 6 osassa tarkoitetun lupahakemuksen, toimivaltaisten viranomaisten on yhdessä ja toisiaan kuullen päätettävä, myönnetäänkö haettu lupa, ja määritettävä luvan mahdolliset ehdot.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hakemus on toimitettava ainoastaan 1 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle.
Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen saavuttamiseksi viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Tämä yhteinen päätös ilmoitetaan asiakirjassa, joka sisältää täsmällisesti perustellun päätöksen, jonka 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava hakijalle.
Kolmannessa alakohdassa tarkoitettu määräaika alkaa sinä päivänä, jona 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen vastaanottaa täydellisen hakemuksen. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava täydellinen hakemus viipymättä muille toimivaltaisille viranomaisille.
Jos toimivaltaisten viranomaisten yhteistä päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa, 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä itse päätös hakemuksesta. Tämä päätös on esitettävä asiakirjassa, joka sisältää täsmällisesti perustellun päätöksen ja jossa otetaan huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten kuuden kuukauden määräajassa ilmaisemat näkemykset ja varaumat. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava päätös hakijalle ja muille toimivaltaisille viranomaisille.
Kolmannessa ja viidennessä alakohdassa tarkoitettuja päätöksiä on pidettävä lopullisina, ja toimivaltaisten viranomaisten on niitä sovellettava asianomaisissa jäsenvaltioissa.
130 artikla
1. Kun pankkiryhmässä ilmenee kriisitilanne, joka mahdollisesti vaarantaa rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmän yksiköille on myönnetty toimilupa, konsolidoidusta valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen varoittaa asiasta mahdollisimman pian 49 artiklan a kohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia, jollei 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu. Tämä velvoite koskee tietyn ryhmän osalta kaikkia 125 ja 126 artiklan nojalla nimettyjä toimivaltaisia viranomaisia ja 129 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyä toimivaltaista viranomaista. Toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.
2. Kun konsolidoidusta valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen tarvitsee tietoja, jotka toinen toimivaltainen viranomainen on jo saanut, sen on aina pyrittävä ottamaan yhteyttä tähän viranomaiseen, jotta voidaan estää kaksinkertaiset ilmoitukset eri valvontaviranomaisille.
131 artikla
Tehokkaan valvonnan edistämiseksi ja aikaansaamiseksi konsolidoidusta valvonnasta vastaavalla viranomaisella ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kirjalliset yhteensovittamis- ja yhteistyöjärjestelyt.
Näiden järjestelyjen perusteella konsolidoidusta valvonnasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle voidaan osoittaa lisätehtäviä ja päätöksenteko- ja yhteistyömenettelyjä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa voidaan täsmentää.
Luottolaitoksena toimivan emoyrityksen tytäryrityksen toimiluvan myöntämisestä vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää valvontavastuunsa kahdenvälisellä sopimuksella toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet emoyritykselle toimiluvan ja valvovat sitä, sen varmistamiseksi, että nämä viranomaiset ovat vastuussa tytäryrityksen valvonnasta tämän direktiivin mukaisesti. Komissiolle on ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja niiden sisällöstä. Komissio ilmoittaa tiedon muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan pankkikomitealle.
132 artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä. Niiden on annettava toisilleen tiedot, jotka ovat olennaisia tai merkityksellisiä muiden viranomaisten valvontatehtävien noudattamiseksi tämän direktiivin nojalla. Toimivaltaiset viranomaiset toimittavat pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaisen tärkeät tiedot.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja on pidettävä olennaisina, jos ne voivat merkittävästi vaikuttaa luottolaitoksen tai rahoituslaitoksen rahoitusaseman vakauden arviointiin toisessa jäsenvaltiossa.
Erityisesti Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kaikki merkitykselliset tiedot niille muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka valvovat kyseisten emoyritysten tytäryrityksiä. Kun merkityksellisten tietojen laajuutta määritetään, näiden tytäryritysten merkitys kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmälle on otettava huomioon.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja olennaisen tärkeitä tietoja ovat ainakin seuraavat seikat:
a) |
kaikkien ryhmään kuuluvien suurimpien luottolaitosten konsernirakenne sekä ryhmän luottolaitosten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset; |
b) |
menettelyt tietojen keräämiseksi ryhmän luottolaitoksilta ja näiden tietojen todentaminen; |
c) |
sellaiset kielteiset muutokset luottolaitoksissa tai ryhmän muissa yksiköissä, jotka voivat vaikuttaa vakavasti luottolaitoksen toimintaan; ja |
d) |
merkittävimmät seuraamukset ja poikkeustoimenpiteet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tämän direktiivin nojalla, mukaan lukien pääomavaatimuksen korottaminen 136 artiklan nojalla ja rajoitukset kehittyneen menetelmän käyttämiseen vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseksi 105 artiklan nojalla. |
2. Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen määräysvallassa olevien luottolaitosten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on aina pyrittävä ottamaan yhteyttä 129 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun toimivaltaiseen viranomaiseen, kun ne tarvitsevat sellaisia tietoja tässä direktiivissä tarkoitettujen menetelmien ja menettelyjen täytäntöönpanosta, joita kyseisellä toimivaltaisella viranomaisella voi jo olla.
3. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan ennen kuin seuraavista asioista päätetään, jos päätökset ovat merkittäviä toisten toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien kannalta:
a) |
sellaiset muutokset ryhmään kuuluvien luottolaitosten osakkeenomistaja-, organisaatio- tai johtorakenteessa, jotka edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää; ja |
b) |
toimivaltaisten viranomaisten määräämät merkittävimmät seuraamukset ja toteuttamat poikkeustoimenpiteet, mukaan lukien pääomavaatimuksen korottaminen 136 artiklan nojalla ja rajoitukset kehittyneen menetelmän käyttämiseen pääomavaatimuksen laskemiseksi 105 artiklan nojalla. |
Sovellettaessa b alakohtaa on aina kuultava konsolidoidusta valvonnasta vastaavaa toimivaltaista viranomaista.
Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää jättää kuulemisen suorittamatta kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätösten tehokkuuden. Tässä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille toimivaltaisille viranomaisille.
133 artikla
1. Konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on tätä valvontaa varten vaadittava luotto- ja rahoituslaitosten, jotka ovat emoyritysten tytäryrityksiä, täydellistä konsolidointia.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin edellyttää ainoastaan suhteellista konsolidointia silloin kun emoyrityksen, jolla on osa pääomasta, vastuu rajoittuu viranomaisten mukaan tähän osaan pääomasta muiden osakkeenomistajien tai yhtiön jäsenten vastuun ja viimeksimainittujen tyydyttävän vakavaraisuuden vuoksi. Muiden osakkeenomistajien ja yhtiön jäsenten vastuu on yksityiskohtaisesti perusteltava tarvittaessa tarkoin merkittyinä sitoumuksina.
Jos yritykset ovat sidoksissa direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa suhteessa, toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät, kuinka konsolidointi suoritetaan.
2. Konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava niiden luotto- tai rahoituslaitosten omistusyhteyksien suhteellista konsolidointia, joiden johdossa on yritys, joka sisältyy konsolidointiin yhdessä yhden tai useamman konsolidoinnin ulkopuolella olevan yrityksen kanssa, kun on kyseessä näiden yritysten vastuun rajoittamisesta omistuksessa olevan pääoman mukaisesti.
3. Omistusyhteyksien tai muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pääomayhteyksien tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät onko konsolidointi toteutettava ja millä tavoin. Nämä voivat erityisesti sallia tai päättää pääomaosuusmenetelmän käytöstä. Tämä menetelmä ei tarkoita kuitenkaan kyseessä olevien yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.
134 artikla
1. Rajoittamatta 133 artiklan soveltamista toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä, onko konsolidointi toteutettava ja millä tavoin seuraavissa tapauksissa:
a) |
jos luottolaitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mukaan huomattava vaikutusvalta yhteen tai useampaan luotto- tai rahoituslaitokseen kuitenkin ilman, että sillä on omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa; ja |
b) |
jos yksi tai useammat luotto- tai rahoituslaitokset ovat yhteisen johdon alaisia ilman, että tämä perustuu sopimukseen tai yhtiöjärjestykseen. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sallia tai vaatia direktiivin 83/349/ETY 12 artiklassa säädetyn menetelmän käyttöä. Tämä menetelmä ei kuitenkaan tarkoita kyseisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.
2. Kun konsolidoitua valvontaa vaaditaan 125 ja 126 artiklan mukaisesti, on ne avustavia palveluja tarjoavat yritykset ja direktiivissä 2002/87/EY määritellyt omaisuudenhoitoyhtiöt sisällytettävä konsolidointiin samoissa tapauksissa ja samoin menetelmin kuin ne, joista säädetään 133 artiklassa ja tämän artiklan 1 kohdassa.
135 artikla
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat rahoitusalan holdingyhtiön liiketoimintaa, ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita suorittaakseen nämä tehtävät.
136 artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitosta, joka ei täytä tämän direktiivin mukaisia vaatimuksia, toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet tai ratkaisut varhaisessa vaiheessa tilanteen korjaamiseksi.
Toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä on tätä varten oltava seuraavat toimenpiteet:
a) |
ne voivat velvoittaa luottolaitokset pitämään omien varojen määrän 75 artiklassa säädettyä vähimmäistasoa suurempana; |
b) |
ne voivat vaatia tehostamaan 22 ja 123 artiklan noudattamiseksi käyttöön otettuja järjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita; |
c) |
ne voivat vaatia, että luottolaitokset soveltavat erityistä politiikkaa riskeiltä suojautumiseksi tai erityistä taseen varojen käsittelyä vakavaraisuusvaatimusten osalta; |
d) |
ne voivat rajoittaa luottolaitosten liiketoimintaa, operaatioita tai niiden liiketoimintaverkkoa; ja |
e) |
ne voivat vaatia vähentämään luottolaitosten toimintaan, tuotteisiin ja järjestelmiin sisältyvää riskiä. |
Nämä toimenpiteet toteutetaan, jollei 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä 75 artiklassa tarkoitetun vähimmäistason ylittävä erityinen omien varojen vaatimus ainakin luottolaitoksille, jotka eivät täytä 22, 109 ja 123 artiklassa säädettyjä edellytyksiä tai joista on tehty kielteinen määritys 124 artiklan 3 kohdassa kuvatun kysymyksen osalta, jos pelkkä muiden toimenpiteiden soveltaminen ei todennäköisesti riittävästi paranna järjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita niin nopeasti kuin olisi tarpeen.
137 artikla
1. Kunnes konsolidointimenetelmät sovitetaan myöhemmin yhteen jäsenvaltiot säätävät, että jos yhden tai useamman luottolaitoksen emoyrityksenä on monialan holdingyhtiö, näiden luottolaitosten toimiluvasta ja valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava yhtiötä ja sen tytäryrityksiä joko toimittamaan niille suoraan tai luottolaitoksen tytäryrityksen välityksellä kaikkien luottolaitosten tytäryrityksien valvontaa varten tarpeellisia tietoja.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä tarkastuksia tai antaa ulkopuolisille tarkastajille tehtäväksi tehdä tarkastuksia paikan päällä, monialan holdingyhtiöiltä tai niiden tytäryrityksiltä saatujen tietojen todentamiseksi. Jos monialan holdingyhtiö tai jokin sen tytäryrityksistä on vakuutusyhtiö, 140 artiklan 1 kohdassa säädettyä menettelyä voidaan myös noudattaa. Jos monialan holdingyhtiö tai jokin sen tytäryrityksistä sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä missä luottolaitoksena toimiva tytäryritys sijaitsee, tietojen todentamisessa paikan päällä noudatetaan 141 artiklassa säädettyä menettelyä.
138 artikla
1. Rajoittamatta 2 luvun 5 jakson soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos yhden tai useamman luottolaitoksen emoyritys on monialan holdingyhtiö, näiden luottolaitosten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat luottolaitoksen ja monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten välisten liiketoimien yleisvalvontaa.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitoksilla on riittävät riskienhallintamenettelyt ja sisäiset valvontamenetelmät, luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt mukaan luettuina, emoyrityksenä toimivan monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten liiketoimien määrittämiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava luottolaitosta ilmoittamaan 110 artiklassa tarkoitettuja liiketoimia lukuun ottamatta kaikista näiden yritysten kanssa tehdyistä merkittävistä liiketoimista. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava näitä menettelyjä ja merkittäviä liiketoimia.
Jos yllämainituista ryhmän sisäisistä liiketoimista aiheutuu uhkaa luottolaitoksen taloudelliselle asemalle, laitoksen valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet.
139 artikla
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei yksikään oikeudellinen seikka estäisi konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvia yrityksiä eikä monialan holdingyhtiöitä tai niiden tytäryrityksiä taikka 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tytäryrityksiä vaihtamasta 124—138 artiklan ja tämän artiklan mukaisen valvonnan toteuttamiseksi tarvittavia tietoja.
2. Kun emoyritys ja luottolaitos tai luottolaitokset, jotka ovat sen tytäryrityksiä, sijaitsevat eri jäsenvaltioissa, jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on luovutettava kaikki konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tai sen helpottamiseksi tarpeelliset tiedot.
Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa emoyritys sijaitsee, eivät toteuta konsolidoitua valvontaa itse 125 ja 126 artiklan säännösten mukaisesti, tämän valvonnan toteuttamisesta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat kehottaa niitä pyytämään emoyritykseltä konsolidoidun valvonnan toteuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja ilmoittamaan niistä näille viranomaisille.
3. Jäsenvaltioiden on sallittava niiden toimivaltaisten viranomaisten kesken 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen kuitenkin edellyttäen, että rahoitusalan holdingyhtiön, rahoituslaitoksen tai avustavia palveluja tarjoavan yrityksen osalta tietojen kerääminen tai hallussapito ei tarkoita missään tapauksessa, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava näiden laitosten tai yritysten valvonta yksilöllisesti.
Samoin jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat keskenään 137 artiklassa tarkoitettuja tietoja kuitenkin edellyttäen, etteivät toimivaltaiset viranomaiset missään tapauksessa toteuta sellaisten monialan holdingyhtiöiden ja niiden tytäryritysten valvontaa, jotka eivät ole luottolaitoksia tai 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tytäryrityksiä.
140 artikla
1. Kun luottolaitoksella, rahoitusalan holdingyhtiöllä tai monialan holdingyhtiöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyhtiöitä tai muita sijoituspalveluja tarjoavia luvanvaraisia yrityksiä, toimivaltaisten viranomaisten ja viranomaisten, joiden tehtävänä on vakuutusyhtiöiden ja muiden kyseisten sijoituspalveluja tarjoavien yritysten julkinen valvonta, on oltava kiinteässä yhteistoiminnassa. Rajoittamatta kuitenkaan näiden viranomaisten toimivaltaa on niiden annettava kaikki mahdolliset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan tämän tehtävän suorittamista ja sallimaan kaikkien niiden valvonnan alaisten yritysten toiminnan ja taloudellisen aseman tarkkailun.
2. Konsolidoidun valvonnan puitteissa saatuja tietoja ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyjä toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä tietojen luovuttamista koskee 1 luvun 2 jaksossa säädetty salassapitovelvollisuus.
3. Konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten on laadittava 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista rahoitusalan holdingyhtiöistä luettelo. Tämä luettelo on toimitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle.
141 artikla
Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tämän direktiivin soveltamiseksi määrätyissä tapauksissa todentaa toisessa jäsenvaltiossa toimivaa luottolaitosta, rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoituslaitosta tai avustavia palveluja tarjoavaa yritystä, monialan holdingyhtiötä tai 137 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä taikka 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä koskevat tiedot, niiden on pyydettävä tuon jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tämä todentaminen. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat ottaneet vastaan tämän pyynnön, on toimivaltansa rajoissa suoritettava joko itse todentaminen tai sallittava viranomaisille, jotka ovat esittäneet pyynnön, suorittaa tämä todentaminen taikka sallittava tilintarkastajan tai asiantuntijan suorittaa se. Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi halutessaan olla mukana tarkastuksessa, jos se ei suorita tarkastusta itse.
142 artikla
Jäsenvaltioiden on säädettävä rahoitusalan holdingyhtiöiden ja monialan holdingyhtiöiden tai niiden johtajien, jotka ovat rikkoneet 124—141 artiklan ja tämän artiklan soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, seuraamuksista tai toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomiset tai niiden seuraukset, edellä mainitun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten soveltamista. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava kiinteässä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että näillä seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, erityisesti kun rahoitusalan holdingyhtiön tai monialan holdingyhtiön pääkonttori ei ole se paikka, jossa sen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka sijaitsee.
143 artikla
1. Jos luottolaitos, jonka emoyritys on luottolaitos tai rahoitusalan holdingyhtiö, jonka pääkonttori on kolmannessa maassa, ei kuulu konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan 125 ja 126 artiklan säännösten mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, soveltaako kolmannen maan toimivaltainen viranomainen luottolaitokseen konsolidoitua valvontaa, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyjä periaatteita.
Tarkastamisen suorittaa se toimivaltainen viranomainen, joka vastaisi konsolidoidusta valvonnasta, jos 3 kohtaa sovellettaisiin, joko emoyrityksen tai jonkin yhteisössä toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.
2. Komissio voi pyytää Euroopan pankkikomitealta yleisiä ohjeita siitä, onko todennäköistä, että kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevilla järjestelmillä saavutetaan tässä luvussa määritellyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet niiden luottolaitosten osalta, joiden pääkonttori on kolmannessa maassa. Komitean on ajoittain tarkistettava näitä ohjeitaan ja otettava huomioon kyseisten toimivaltaisten viranomaisten konsolidoitua valvontaa koskevissa järjestelmissä tapahtuvat muutokset.
Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tarkastuksen suorittavan toimivaltaisen viranomaisen on otettava tällaiset ohjeet huomioon. Tätä varten toimivaltainen viranomainen voi myös kuulla komiteaa ennen kyseisen päätöksen tekemistä.
3. Jos vastaavaa valvontaa ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava luottolaitokseen analogisesti tämän direktiivin säännöksiä tai sallittava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat muita tarkoituksenmukaisia valvontamenetelmiä, joilla saavutetaan luottolaitosten konsolidoidun valvonnan tavoitteet.
Konsolidoidusta valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on sovittava näistä valvontatekniikoista neuvoteltuaan muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen rahoitusalan holdingyhtiön perustamista, jolla on pääkonttori yhteisössä, ja soveltaa konsolidoitua valvontaa koskevia säännöksiä kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoituun asemaan.
Valvontatekniikat on suunniteltava siten, että niillä saavutetaan tässä luvussa määritellyt konsolidoidun valvonnan tavoitteet, ja niistä on ilmoitettava muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle.
2 jakso
Toimivaltaisten viranomaisten tiedonantovelvollisuus
144 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraavat tiedot:
a) |
jäsenvaltiossa annetut lait, asetukset, määräykset ja yleisohjeet, jotka liittyvät vakavaraisuuden valvontaan; |
b) |
yhteisön lainsäädännön sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapa; |
c) |
edellä olevan 124 artiklan mukaisen viranomaisten tekemän tarkastelun ja arvioinnin toteuttamisessa noudatetut yleiset kriteerit ja menetelmät; ja |
d) |
koostetut tilastotiedot vakavaraisuuskehikon tärkeimpien osien täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 luvun 2 jakson säännöksiä. |
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen on mahdollistettava eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten soveltamien lähestymistapojen ja menettelyjen asianmukainen vertaaminen. Tiedot on julkistettava yhteisessä muodossa ja ne on ajantasaistettava säännöllisesti. Tietojen on oltava saatavilla yhdessä sähköisessä osoitteessa.
5 luku
Luottolaitosten tiedonantovelvollisuus
145 artikla
1. Sovellettaessa tätä direktiiviä luottolaitosten on julkistettava liitteessä XII olevassa 2 kohdassa luetellut tiedot, ellei 146 artiklan säännöksistä muuta johdu.
2. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä liitteessä XII olevassa 3 osassa tarkoitetut instrumentit ja menetelmät 2 luvun 3 jakson 2 ja 3 alajakson sekä 105 artiklan nojalla, luottolaitosten on julkistettava kyseisessä osassa vaaditut tiedot.
3. Luottolaitosten on vahvistettava virallinen toimintalinja 1 ja 2 kohdan mukaisen tiedonantovelvollisuuden noudattamiseksi ja niillä on oltava toimintalinjat julkistettavien tietojen asianmukaisuuden arvioimiseksi, mukaan lukien niiden tietojen todentaminen ja julkistamistiheys.
4. Luottolaitosten on vaadittaessa julkistettava luottoluokitusta koskevat päätöksensä luottohakemuksen esittäneille pk-yrityksille ja muille yrityksille ymmärrettävällä tavalla kirjallisesti. Jos alan vapaaehtoinen sitoumus osoittautuu vaikutukseltaan riittämättömäksi, on toteutettava kansallisia lainsäädännöllisiä toimia. Luottolaitosten hallinnollisten kulujen on oltava suhteessa luoton suuruuteen.
146 artikla
1. Sen estämättä, mitä 145 artiklassa säädetään, luottolaitokset voivat jättää julkistamatta yhden tai useamman liitteessä XII olevassa 2 osassa luetelluista tiedoista, jos näin saatua tietoa ei pidetä merkittävänä liitteessä XII olevan 1 osan 1 kohdassa esitetyn perusteen nojalla.
2. Sen estämättä, mitä 145 artiklassa säädetään, luottolaitokset voivat jättää julkistamatta yhden tai useamman liitteessä XII olevassa 2 ja 3 osassa luetelluista tiedoista, jos tietoa pidetään yksityisenä tai luottamuksellisena liitteessä XII olevan 1 osan 2 ja 3 kohdassa esitetyn perusteen nojalla.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeustapauksissa kyseessä olevan luottolaitoksen on ilmoitettava tietoja antaessaan, että tiettyjä tietoja ei ole annettu, ilmoitettava syy tähän ja julkistettava yleistietoja tiedonantovelvollisuuden kohteena olevasta asiasta, jos tietoja ei ole pidettävä liikesalaisuuksina tai luottamuksellisina liitteessä XII olevan 1 osan 2 ja 3 kohdassa täsmennetyistä syistä.
147 artikla
1. Luottolaitosten on julkistettava 145 artiklan nojalla edellytetyt tiedot vähintään kerran vuodessa. Tiedot on julkistettava mahdollisimman nopeasti.
2. Luottolaitosten on myös määritettävä, onko niiden tarpeen julkistaa tiedot useammin kuin 1 kohdassa edellytetään liitteessä XII olevan 1 osan 4 kohdassa mainittujen syiden perusteella.
148 artikla
1. Luottolaitokset voivat valita sopivan viestintäkanavan ja paikan sekä tietojen todentamistavat 145 artiklan mukaisen tiedonantovelvollisuuden noudattamiseksi. Kaikki tiedot on mahdollisuuksien mukaan annettava yhden viestintäkanavan kautta tai yhdessä paikassa.
2. Edellä 145 artiklassa tarkoitetut vaatimukset voidaan katsoa täytetyiksi, kun luottolaitokset antavat vastaavat tiedot tilinpäätökseen, listautumiseen tai muihin vaatimuksiin perustuvan tiedonantovelvollisuuden nojalla. Jos tiedot eivät sisälly tilinpäätösasiakirjoihin, luottolaitosten on ilmoitettava, mistä tiedot ovat saatavilla.
149 artikla
Sen estämättä, mitä 146, 147 ja 148 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet vaatia luottolaitoksia:
a) |
julkistamaan liitteessä XII olevassa 2 ja 3 osassa tarkoitettuja tietoja; |
b) |
julkistamaan osa tiedoista useammin kuin kerran vuodessa ja asettamaan julkistamiselle määräajat; |
c) |
käyttämään tiettyjä muita viestintäkanavia ja paikkoja kuin tilinpäätösasiakirjoja; ja |
d) |
käyttämään erityisiä todentamismenetelmiä lakisääteisen tilintarkastuksen ulkopuolelle jäävien tietojen osalta. |
VI OSASTO
TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA
150 artikla
1. Rajoittamatta ehdotusta, joka komission on esitettävä 62 artiklan nojalla, omien varojen osalta tehdään 151 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tekniset mukautukset seuraavien seikkojen osalta:
a) |
määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tätä direktiiviä sovellettaessa; |
b) |
määritelmien selventäminen tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi; |
c) |
sanaston yhdenmukaistaminen ja määritelmien muotoilu yhdenmukaiseksi luottolaitoksia ja niihin liittyviä seikkoja koskevan uuden lainsäädännön kanssa; |
d) |
tekniset mukautukset 2 artiklassa esitettyyn luetteloon; |
e) |
edellä 9 artiklassa säädetyn perustamispääoman määrän muuttaminen taloudellisen ja rahoitusalan kehityksen mukaisesti; |
f) |
edellä 23 ja 24 artiklassa tarkoitetun ja liitteessä I olevan luettelon sisällön laajentaminen tai luettelossa käytetyn sanaston muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen mukaisesti; |
g) |
alat, joilla toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava 42 artiklassa lueteltuja tietoja; |
h) |
tekniset mukautukset 56—67 artiklaan ja 74 artiklaan tilinpäätösstandardien kehityksen tai yhteisön lainsäädännön vaatimusten huomioon ottamiseksi tai valvontakäytäntöjen lähentämisen osalta; |
i) |
edellä 79 ja 86 artiklassa esitetyn vastuuryhmien luettelon muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi; |
j) |
edellä 79 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, 86 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja liitteessä VII olevan 1 osan 5 kohdassa ja liitteessä VII olevan 2 osan 15 kohdassa määritellyt määrät inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi; |
k) |
liitteessä II ja IV olevien taseen ulkopuolisten erien luettelo ja jaottelu sekä niiden käyttö vastuuarvojen määrittämiseksi V osaston 2 luvun 3 jaksoa sovellettaessa; tai |
l) |
muutokset liitteiden V—XII säännöksiin rahoitusmarkkinoiden kehityksen ja varsinkin uusien rahoitustuotteiden, tilinpäätösstandardien kehityksen tai yhteisön lainsäädännön vaatimusten kehityksen huomioon ottamiseksi tai valvontakäytäntöjen lähentämisen osalta. |
2. Komissio voi säätää seuraavat täytäntöönpanotoimenpiteet 151 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen:
a) |
edellä 124 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun yllättävän ja odottamattoman kurssimuutoksen suuruuden täsmentäminen; |
b) |
edellä 75 artiklassa säädetyn omien varojen vähimmäistason ja/tai V osaston 2 luvun 3 jaksossa säädetyn riskipainon alentaminen tilapäisesti erityisolojen huomioon ottamiseksi; |
c) |
edellä 111 artiklan 4 kohdassa, 113, 115 ja 116 artiklassa säädettyjen vapautuksien selventäminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 119 artiklassa tarkoitetun kertomuksen laatimista; |
d) |
edellä 144 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla annettavien koostettujen tilastotietojen pääsisällön täsmentäminen; tai |
e) |
edellä 144 artiklan nojalla tarkoitettujen tietojen muodon, rakenteen, sisällön ja vuotuisen julkistamispäivämäärän täsmentäminen. |
3. Millään hyväksytyistä täytäntöönpanotoimista eivät saa muuttaa tämän direktiivin olennaisia säännöksiä.
4. Niiden tämän direktiivin säännösten soveltaminen, jotka edellyttävät teknisten säännösten, muutosten ja päätösten hyväksymistä 2 kohdan mukaisesti, keskeytetään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin hyväksymisestä ja viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008, sanotun rajoittamatta jo annettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat komission ehdotuksesta päättää kyseisten säännösten soveltamisen jatkamisesta perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja tätä varten ne tarkistavat niitä ennen mainitun määräajan päättymistä tai mainittua päivämäärää, riippuen siitä, kumpi niistä on aikaisempi.
151 artikla
1. Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/10/EY (22) perustettu Euroopan pankkikomitea.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.
3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
VII OSASTO
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
1 luku
Siirtymäsäännökset
152 artikla
1. Luottolaitoksilla, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 84—89 artiklan mukaisesti, on oltava 31 päivää joulukuuta 2006 seuraavalla ensimmäisellä, toisella ja kolmannella 12 kuukauden jaksolla vähintään 3, 4 ja 5 kohdassa mainittuja määriä vastaavat omat varat.
2. Luottolaitoksilla, jotka käyttävät 105 artiklassa määritettyjä kehittyneitä menetelmiä operatiivisen riskin pääomavaatimusten laskemiseen, on oltava 31 päivää joulukuuta 2006 seuraavalla toisella ja kolmannella 12 kuukauden jaksolla vähintään 4 ja 5 kohdassa mainittuja määriä vastaavat omat varat.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla ensimmäisellä 12 kuukauden jaksolla omien varojen määrän on oltava 95 prosenttia siitä omien varojen vähimmäismäärästä, joka luottolaitokselta tällä kaudella vaadittaisiin sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY (23) 4 artiklan nojalla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi ja direktiivi 2000/12/EY ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.
4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla toisella 12 kuukauden jaksolla omien varojen määrän on oltava 90 prosenttia siitä omien varojen vähimmäismäärästä, joka luottolaitokselta tällä kaudella vaadittaisiin direktiivin 93/6/ETY 4 artiklan nojalla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi ja direktiivi 2000/12/EY ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.
5. Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla kolmannella 12 kuukauden jaksolla omien varojen määrän on oltava 80 prosenttia siitä omien varojen vähimmäismäärästä, joka luottolaitokselta tällä kaudella vaadittaisiin direktiivin 93/6/ETY 4 artiklan nojalla, sellaisena kuin kyseinen direktiivi ja direktiivi 2000/12/EY ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.
6. Edellä 1—5 kohdan vaatimusten noudattaminen perustuu omien varojen määrään, joka on sopeutettu vastaamaan täysin direktiivin 2000/12/EY ja direktiivin 93/6/ETY, sellaisina kuin ne ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007, ja tämän direktiivin vaatimusten mukaisen omien varojen määrän laskennan eroja, jotka johtuvat tämän direktiivin 84—89 artiklan mukaisesta odotettujen ja odottamattomien tappioiden erillisestä käsittelystä.
7. Tämän artiklan 1—6 kohdan soveltamiseksi sovelletaan 68—73 artiklaa.
8. Luottolaitokset voivat korvata 1 päivään tammikuuta 2008 asti standardimenetelmää koskevat V osaston 2 luvun 3 jakson 1 alajakson säännökset direktiivin 2000/12/EY 42—46 artiklan säännöksillä, sellaisina kuin artiklat ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.
9. Jos 8 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, direktiivin 2000/12/EY säännösten osalta sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
a) |
kyseisen direktiivin 42—46 artiklan säännöksiä sovelletaan sellaisena kuin ne ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007; |
b) |
kyseisen direktiivin 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla ’riskipainotetulla arvolla’ tarkoitetaan ’riskipainotettujen saamisten yhteismäärää’; |
c) |
kyseisen direktiivin 42 artiklan 2 kohdan mukaisten lukujen katsotaan muodostavan riskipainotettujen saamisten yhteismäärä; |
d) |
”luottojohdannaiset” kuuluvat kyseisen direktiivin liitteessä II lueteltuihin ’korkean riskin’ eriin; ja |
e) |
kyseisen direktiivin 43 artiklan 3 kohdan mukaista käsittelyä sovelletaan kyseisen direktiivin liitteessä IV lueteltuihin johdannaissopimuksiin riippumatta siitä, ovatko ne tase-eriä vai taseen ulkopuolisia eriä, ja liitteen III mukaisen käsittelyn tuloksena saatavat luvut muodostavat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän. |
10. Jos 8 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, sellaisten vastuiden käsittelyyn, joihin sovelletaan standardimenetelmää, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
a) |
luottoriskin vähentämistekniikoiden hyväksymistä koskevaa V osaston 2 luvun 3 jakson 3 alajaksoa ei sovelleta; |
b) |
toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta arvopaperistamisen käsittelyä koskevaa V osaston 2 luvun 3 jakson 4 alajaksoa. |
11. Jos 8 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, 75 artiklan d kohdan mukaista operatiivisen riskin pääomavaatimusta alennetaan prosenttiosuudella, joka vastaa luottolaitosten niiden vastuiden arvon, joiden osalta riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 8 kohdan mukaista mahdollisuutta käyttäen, ja sen vastuiden yhteenlasketun arvon suhdetta.
12. Jos luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän kaikkien vastuiden osalta 8 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käyttäen, suuria riskikeskittymiä koskevia direktiivin 2000/12/EY 48, 49 ja 50 artiklan säännöksiä voidaan soveltaa sellaisina kuin ne ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.
13. Jos 8 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, viittaukset tämän direktiivin 78—83 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2000/12/ETY 42—46 artiklaan sellaisina kuin ne ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.
14. Jos 8 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta käytetään, 123, 124, 145 ja 149 artiklaa ei sovelleta ennen siinä mainittua päivämäärää.
153 artikla
Laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää toimivaltaisten viranomaisten alueella sijaitsevien ja liitteessä VI olevan 1 osan 54 kohdan perusteet täyttävien toimisto- ja muiden liiketilojen kiinteistöleasingtransaktioiden osalta, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia 31 päivään joulukuuta 2012 asti 50 prosentin riskipainon soveltamisen ilman liitteessä VI olevan 1 osan 55 ja 56 kohdan huomioon ottamista.
Määrittäessään takauksen kattaman osan erääntyneestä lainasta sovellettaessa liitettä VI toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä 31 päivään joulukuuta 2010 asti muita kuin 90—93 artiklassa tarkoitettuja hyväksyttäviä vakuuksia.
Laskettaessa liitteessä VI olevan 1 osan 4 kohdan mukaisesti riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 31 päivään joulukuuta 2012 asti sellaisten jäsenvaltioiden tai keskuspankkien vastuisiin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion valuutan määräisiä ja rahoitettu jonkin jäsenvaltion valuutassa on sovellettava samoja riskipainoja kuin jos ne olisivat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa.
154 artikla
1. Liitteessä VI olevan 1 osan 61 kohdassa tarkoitettuja tapauksia varten kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2011 asti asettaa erääntymisajaksi enintään 180 päivää liitteessä VI olevan 1 osan 12—17 kohdassa ja 41, 42 ja 43 kohdassa tarkoitettujen niiden alueilla sijaitsevien vastapuolien vastuiden osalta paikallisten olosuhteiden asettamista vaatimuksista riippuen. Päivien lukumäärä voi vaihdella tuotteen mukaan.
Toimivaltaiset viranomaiset, jotka eivät hyödynnä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta niiden alueella sijaitsevien vastapuolien vastuisiin, voivat asettaa pidemmän erääntymisajan sellaisia vastuita varten, jotka liittyvät sellaisten jäsenvaltioiden alueella sijaitseviin vastapuoliin, joiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyödyntäneet tätä mahdollisuutta. Erääntymisajan on oltava 90 päivän ja sen päivien lukumäärän väliltä, jonka muut toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet niiden vastuiden tapauksessa, jotka kohdistuvat niiden omalle alueelle sijoittautuneisiin vastapuoliin.
2. Edellä 84 artiklan 3 kohdassa säädettyä kolmen vuoden käyttöä koskevaa vaatimusta voidaan lyhentää enintään vuodella 31 päivään joulukuuta 2009 asti sellaisten luottolaitosten osalta, jotka hakevat toimivaltaisilta viranomaisilta sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB, IRBA) käyttöä vuoteen 2010 mennessä.
3. Edellä 84 artiklan 4 kohdassa säädettyä kolmen vuoden käyttöä koskevaa vaatimusta voidaan lyhentää kahteen vuoteen 31 päivään joulukuuta 2008 asti sellaisten luottolaitosten osalta, jotka hakevat lupaa omien LGD- ja/tai CF-estimaattien käyttöä varten.
4. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitosten jatkaa 31 päivään joulukuuta 2012 asti direktiivin 2000/12/EY 38 artiklassa, sellaisena kuin se on ennen 1 päivää tammikuuta 2007, säädettyä käsittelyä koskien osakkuuksia, joista säädetään 57 artiklan o kohdassa ja jotka on hankittu ennen …. (24).
5. Keskimääräinen riskipainotettu tappio-osuus kaikkien asuinkiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden osalta, jotka eivät ole keskushallinnon takaamia, ei saa olla alle 10 prosenttia 31 päivään joulukuuta 2010 asti.
6. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa 31 päivään joulukuuta 2017 asti sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB, IRBA) mukaisesta käsittelystä tietyt 31 päivänä joulukuuta 2007 voimassa olleet, kyseisen jäsenvaltion luottolaitosten ja niiden Euroopan unionissa toimivien tytäryritysten oman pääoman ehtoiset sijoitukset.
Vapautuksen kohteena oleva positio on osakkeiden määrä 31 päivänä joulukuuta 2007, johon lisätään kaikki kyseisten omaisuuserien omistamisesta suoraan johtuvat ylimääräiset omistusosuudet, kunhan ne eivät kasvata suhteellista omistusosuutta portfolioyhtiössä.
Jos ostaminen korottaa suhteellista omistusosuutta tietystä omaisuuserästä, vapautusta ei saa soveltaa kyseiseen ylimenevään osaan. Vapautusta ei sovelleta myöskään omistusosuuksiin, joihin on alun perin sovellettu vapautusta mutta jotka on myyty ja sitten ostettu takaisin.
Tämän siirtymäsäännöksen soveltamisalaan kuuluvat oman pääoman ehtoiset sijoitukset kuuluvat V osaston 2 luvun 3 jakson 1 alajakson mukaan laskettujen pääomavaatimusten piiriin.
7. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa 31 päivään joulukuuta 2011 asti yritysvastuisiin sovellettavan erääntymisajan, jota kaikkien sen lainkäyttöalueeseen kuuluvien luottolaitosten on noudatettava liitteessä VII olevan 4 osan 44 kohdassa esitetyn ’laiminlyönnin’ määritelmän nojalla kyseisessä jäsenvaltioissa sijaitseviin vastapuoliin liittyvien vastuiden osalta. Erääntymisaika voi olla 90—180 päivää paikallisten olosuhteiden asettamista vaatimuksista riippuen. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava muiden jäsenvaltioiden alueilla sijaitseviin vastapuoliin liittyvien vastuiden erääntymisaika siten, että päivien lukumäärä ei saa ylittää kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamaa erääntymisaikaa.
155 artikla
Jäsenvaltiot voivat soveltaa 31 päivään joulukuuta 2012 asti sellaisten luottolaitosten kaupankäyntitoiminnan liiketoiminta-alueeseen 15 prosentin painotusta, joiden kaupankäyntitoiminnan indikaattori muodostaa vähintään 50 prosenttia kaikkien sen liiketoiminta-alueiden indikaattoreiden yhteismäärästä liitteessä X olevan 2 osan 1—7 kohdan mukaisesti.
2 luku
Loppusäännökset
156 artikla
Komissio seuraa säännöllisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja Euroopan keskuspankkia kuullen, onko tällä direktiivillä ja direktiivillä 2006/…/EY tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon, ja tämän tarkastelun perusteella se pohtii, tarvitaanko korjaavia toimenpiteitä.
Tämän analyysin perusteella ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan komissio laatii joka toinen vuosi kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä mahdollisesti tarvittavien ehdotusten kanssa. Luottoa ottavien ja luottoa antavien tahojen panos on otettava riittävällä tavalla huomioon kertomusta laadittaessa.
Komissio laatii 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä arvion ja kertomuksen direktiivin soveltamisesta kiinnittäen erityistä huomiota 68—73 artiklan, 80 artiklan 7 ja 8 kohdan sekä 129 artiklan kaikkiin näkökohtiin, ja toimittaa kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
157 artikla
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen 4, 22, 57, 61—64, 66, 68—106, 108, 110—115, 117, 118, 119, 123—127, 129—132, 133, 136, 144—149 ja 152—155 artiklan sekä liitteiden II, III ja V—XII noudattamiseksi. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säädöksiä 1 päivästä tammikuuta 2007.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä näitä viittauksia ja tätä mainintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
3. Jäsenvaltioiden on sovellettava vasta 1 päivästä tammikuuta 2008 87 artiklan 9 kohdan ja 105 artiklan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.
158 artikla
1. Kumotaan direktiivi 2000/12/EY sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä XIII olevassa A osassa luetelluilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä XIII olevassa B osassa lueteltuja jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi mainitut direktiivit.
2. Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XIV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
159 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
160 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
(1) EUVL C 234, 22.9.2005, s. 8.
(2) EUVL C 52, 2.3.2005, s. 37.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2005.
(4) EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/29/EY (EUVL L 70, 9.3.2006, s. 50).
(5) EUVL L 3, 7.1.2004, s. 28.
(6) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/51/EY (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).
(7) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/51/EY.
(8) EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.
(9) EUVL L …
(10) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EYVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
(11) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(12) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 115.
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/46/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta (EYVL L 275, 27.10.2000, s. 39).
(14) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/51/EY.
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta (EUVL 35, 11.2.2003, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(16) EYVL 184, 6.7.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(17) Kahdeksas neuvoston direktiivi 84/253/ETY, annettu 10 päivänä huhtikuuta 1984, lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymisestä (EYVL L 126, 12.5.1984, s. 20).
(18) Neuvoston direktiivi 85/611/ETY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(19) Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1).
(22) EUVL L 3, 7.1.2004, s. 36.
(23) EUVL L 141, 11.6.1993, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(24) Tämän direktiivin voimaantulopäivä.
LIITE I
LUETTELO VASTAVUOROISESTI TUNNUSTETUISTA TOIMISTA
1. |
Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen |
2. |
Luotonanto, johon sisältyvät etenkin: kulutusluotot, kiinnitysluotot, myyntilaskujen rahoitus takautumisoikeuksin ja ilman takautumisoikeutta (factoring), kauppatapahtumien rahoitus (mukaan lukien forfaiting-rahoitus). |
3. |
Rahoitusleasing |
4. |
Maksujen välityspalvelut |
5. |
Maksuvälineiden (esim. luottokortit, matkasekit ja pankkivekselit) liikkeeseenlasku ja hoitaminen |
6. |
Takaukset ja sitoumukset |
7. |
Kaupankäynti omaan tai asiakkaiden lukuun seuraavilla välineillä:
|
8. |
Osallistuminen osakeanteihin ja niihin liittyvien palvelujen tarjoaminen |
9. |
Yritysneuvonta pääoman rakennetta ja toimialastrategiaa koskevissa asioissa ja niihin liittyvissä kysymyksissä sekä sulautumisiin ja yritysostoihin liittyvä neuvonta ja palvelut |
10. |
Välitystoiminta rahamarkkinoilla |
11. |
Arvopaperisalkun hoito ja neuvonta |
12. |
Arvopaperisäilytys ja -hoito |
13. |
Luottotietopalvelut |
14. |
Säilytyspalvelut Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun direktiivin 2004/39/EY (1) liitteessä I olevassa A ja B osassa lueteltuja palveluja ja toimia koskee tämän direktiivin mukainen vastavuoroinen tunnustaminen silloin, kun viitataan tuon direktiivin liitteessä I olevassa C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin. |
(1) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/31/EY (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 60).
LIITE II
TASEEN ULKOPUOLISTEN ERIEN LUOKITUS
Korkea riski:
— |
luoton korvaavat takaukset, |
— |
luottojohdannaiset, |
— |
tunnusteet, |
— |
siirrot vekseleissä, joissa ei ole toisen luottolaitoksen nimeä, |
— |
liiketoimet takaisinostovelvollisuuksin, |
— |
peruuttamattomat luoton korvaavat valmiusmaksusitoumukset, |
— |
termiiniostosopimuksilla ostetut omaisuuserät, |
— |
talletuksentekosopimukset (”forward forward deposits”), |
— |
osittain maksettujen osakkeiden ja muiden arvopapereiden maksamaton osa, |
— |
direktiivin 86/635/ETY 12 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaiset omaisuuserien myynti- ja takaisinostosopimukset, ja |
— |
muut korkean riskin erät. |
Keskimääräinen riski:
— |
myönnetyt ja annetut remburssit (ks. myös keskimääräinen/alhainen riski), |
— |
takuusitoumukset ja korvausvastuut (mukaan lukien tarjous- ja suoritustakuut, tullin- ja veronmaksusitoumukset) ja takaukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia, |
— |
peruuttamattomat valmiusmaksusitoumukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia, |
— |
käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen juoksuaika on pidempi kuin yksi vuosi, |
— |
velkasitoumusten liikkeeseenlaskujärjestelyt (NIF) ja jatkuvat luoton merkintäjärjestelyt (RUF), ja |
— |
muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle. |
Keskimääräinen/alhainen riski:
— |
remburssit, joissa lähetys on vakuutena, ja muut toteutuessaan itsestään kuittaantuvat liiketapahtumat, |
— |
Käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään yksi vuosi ja joita ei voi milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka eivät peruunnu automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi, ja |
— |
muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen/alhainen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle. |
Alhainen riski:
— |
Käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), jotka voidaan milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka peruuntuvat automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi. Vähittäisasiakkaiden kanssa tehdyt limiitilliset luottosopimukset voidaan katsoa ehdoitta peruutettaviksi, jos luottolaitokset saavat sopimuksen ehtojen mukaan peruuttaa ne kuluttajansuojalainsäädännön sallimassa enimmäislaajuudessa, ja |
— |
muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan alhainen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle. |
LIITE III
JOHDANNAISSOPIMUKSIIN LIITTYVÄN VASTAPUOLILUOTTORISKIN, TAKAISINOSTOSOPIMUSTEN, ARVOPAPERIEN JA HYÖDYKKEIDEN LAINAKSIANTAMISEN TAI -OTTAMISEN, PITKÄN SELVITYSAJAN TRANSAKTIOIDEN SEKÄ VAKUUDELLISEN LIMIITTILUOTONANNON (MARGIN LENDING) KÄSITTELY
1 osa: Määritelmät
Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
Yleiset termit
1. |
”Vastapuoliluottoriskillä (Counterparty Credit Risk, CCR)” tarkoitetaan riskiä siitä, että transaktion vastapuoli tulee maksukyvyttömäksi ennen kuin transaktion kassavirrat on lopullisesti selvitetty. |
2. |
”Keskeisellä vastapuolella” tarkoitetaan yksikköä, joka on oikeudellisesti sellaisten sopimusten vastapuolten välissä, joilla käydään kauppaa yksillä tai useammilla rahoitusmarkkinoilla, ja toimii jokaiseen myyjään nähden ostajana ja jokaiseen ostajaan nähden myyjänä. |
Transaktiotyypit
3. |
”Pitkän selvitysajan transaktioilla” tarkoitetaan transaktioita, joissa vastapuoli sitoutuu toimittamaan arvopaperin tai hyödykkeen tai suorittamaan ulkomaanvaluutan määräisen summan käteissuorituksen tai muiden rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden vastikkeeksi tai päinvastoin selvitys- tai toimituspäivänä, jonka on sopimuksessa määritelty olevan myöhemmin kuin on markkinakäytäntö kyseiselle nimenomaiselle transaktiolle tai myöhemmin kuin viisi arkipäivää siitä päivästä, jolloin luottolaitos aloittaa transaktion, sen mukaan, kumpi näistä päivämääristä on aikaisempi. |
4. |
”Vakuudellisilla limiittiluotonantotransaktioilla” tarkoitetaan transaktioita, joissa luottolaitos myöntää luottoa liittyen arvopaperien ostamiseen, myyntiin, hallussapitoon tai kaupankäyntiin niillä. Vakuudellisiin limiittiluotonantotransaktioihin eivät kuulu muut lainat, joiden vakuutena sattumalta on arvopaperivakuus. |
Nettoutusryhmät, suojausryhmät ja niihin liittyvät termit
5. |
”Nettoutusryhmällä” tarkoitetaan yhden vastapuolen kanssa tehtyjen transaktioiden muodostamaa ryhmää; transaktioihin voidaan soveltaa oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoista kahdenvälistä nettoutussopimusta, ja niiden nettoutus perustuu tässä liitteessä olevan 7 osan sekä 90—93 artiklan säännöksiin. Jokainen transaktio, joka ei kuuluu tämän liitteen 7 osassa tunnustetun oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen kahdenvälisen nettoutussopimuksen alaisuuteen, on tulkittava omaksi nettoutusryhmäkseen tätä liitettä sovellettaessa. |
6. |
”Riskipositiolla” tarkoitetaan riskilukua, joka annetaan transaktiolle 5 osassa esitetyn standardimenetelmän mukaisesti soveltaen ennalta määrättyä algoritmia. |
7. |
”Suojausryhmällä” tarkoitetaan riskipositioiden ryhmää, jonka muodostavat yhden nettoutusryhmän transaktiot, joiden osalta ainoastaan niiden saldoilla on merkitystä määritettäessä vastuuarvoa 5 osassa esitetyn standardimenetelmän mukaisesti. |
8. |
”Vakuusvajesopimuksella (margin agreement)” tarkoitetaan sopimusta tai sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan vastapuolen on annettava toiselle vastapuolelle vakuus, kun kyseisen toisen vastapuolen ensin mainittuun vastapuoleen kohdistuvat vastuut ylittävät määrätyn rajan. |
9. |
”Vakuusvajerajalla (margin threshold)” tarkoitetaan vastuun suurinta määrää, jonka ylittyessä sopimuspuolella on oikeus vaatia vakuutta. |
10. |
”Riskivakuusjaksolla (margin period of risk)” tarkoitetaan ajanjaksoa, joka alkaa viimeisimmästä maksukyvyttömän vastapuolen kanssa toteutettavien transaktioiden nettoutusryhmää kattavan vakuuden toimittamisesta ja päättyy siihen, että vastapuolen positio suljetaan ja siitä aiheutuva markkinariski suojataan uudelleen. |
11. |
”Sisäisen mallin menetelmän mukaisella efektiivisellä maturiteetilla nettoutusryhmälle, jonka maturiteetti on enemmän kuin yksi vuosi” tarkoitetaan nettoutusryhmään sisältyvien transaktioiden juoksuaikaan sisältyvän odotetun riskin riskittömällä tuotolla diskontattua yhteismäärää jaettuna nettoutusryhmään vuoden kuluessa sisältyvän odotetun riskin riskittömällä tuotolla diskontatulla yhteismäärällä. Efektiivinen maturiteetti voidaan mukauttaa vastaamaan rollover-riskiä korvaamalla odotettu riski efektiivisellä odotetulla riskillä, kun ennustehorisontti on enintään vuosi. |
12. |
”Tuotteiden ristikkäisnettoutuksella (cross-product netting)” tarkoitetaan eri tuoteluokkiin kuuluvien transaktioiden sisällyttämistä samaan nettoutusryhmään tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevien tässä liitteessä esitettyjen sääntöjen mukaisesti. |
13. |
”Markkina-arvolla (Current Market Value, CMV)” tarkoitetaan 5 osaa sovellettaessa vastapuoleen liittyvien samaan nettoutusryhmään kuuluvien transaktioiden muodostaman salkun nettomarkkina-arvoa. Markkina-arvoa laskettaessa voidaan päätyä sekä positiivisiin että negatiivisiin markkina-arvoihin. |
Jakaumat
14. |
”Markkina-arvojen jakaumalla” tarkoitetaan ennustetta samaan nettoutusryhmään kuuluvien transaktioiden nettomarkkina-arvojen todennäköisyysjakaumasta jonakin tulevana ajankohtana (ennustehorisontti), kun otetaan huomioon kyseisten transaktioiden realisoituneet markkina-arvot nykyhetkeen saakka. |
15. |
”Vastapuoliriskin riskijakaumalla (distribution of exposures)” tarkoitetaan markkina-arvojen todennäköisyysjakauman ennustetta, joka määritetään antamalla negatiivisille nettomarkkina-arvoille arvoksi nolla. |
16. |
”Riskineutraalilla jakaumalla (risk-neutral distribution)” tarkoitetaan markkina-arvojen tai riskien jakaumaa tulevana ajanjaksona, kun jakaumaa laskettaessa käytetään laskennallisia markkina-arvoja, esimerkiksi laskennallisia volatiliteetteja. |
17. |
”Toteutuneella jakaumalla (actual distribution)” tarkoitetaan markkina-arvojen tai riskien jakaumaa tulevana ajanjaksona, kun jakaumaa laskettaessa käytetään historiallisia tai realisoituneita arvoja, kuten aiempien hintojen tai korkojen muutosten perusteella laskettuja volatiliteetteja. |
Riskin mittaaminen ja mukauttaminen
18. |
”Nykyhetken vastapuoliriskillä (current exposure)” tarkoitetaan nollaa tai – jos tämä luku on suurempi – vastapuoleen liittyvän samaan nettoutusryhmään kuuluvan transaktion tai transaktiosalkun markkina-arvoa, joka menetettäisiin vastapuolen tullessa maksukyvyttömäksi olettaen, että transaktioiden arvosta ei saataisi perittyä mitään konkurssimenettelyn aikana. |
19. |
”Suurimmalla vastapuoliriskillä (peak exposure)” tarkoitetaan riskijakauman suurinta prosenttipistettä minä tahansa tulevana ajankohtana ennen nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän transaktion erääntymistä. |
20. |
”Odotetulla vastapuoliriskillä (expected exposure)” tarkoitetaan riskijakauman keskiarvoa minä tahansa tulevana ajankohtana ennen maturiteetiltaan pisimmän transaktion erääntymistä. |
21. |
”Tietyn ajankohdan efektiivisellä odotetulla vastapuoliriskillä (effective expected exposure)” tarkoitetaan suurinta odotettua riskiä, joka toteutuu kyseisenä ajankohtana tai ennen sitä. Vaihtoehtoisesti se voidaan määritellä tiettynä ajankohtana kyseisen ajankohdan odotetuksi riskiksi tai efektiiviseksi riskiksi sen mukaan, kumpi on suurempi. |
22. |
”Odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä (expected positive exposure, EPE)” tarkoitetaan odotettujen vastapuoliriskien pitkän aikavälin painotettua keskiarvoa, kun painotus tehdään sen mukaan, mikä osuus yksittäisellä odotetulla vastapuoliriskillä on koko aikavälillä. Vähimmäispääomavaatimusta määritettäessä keskiarvo lasketaan ensimmäiseltä vuodelta tai, jos kaikki nettoutusryhmän sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän sopimuksen kattamalta ajanjaksolta. |
23. |
”Efektiivisellä odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä (efektiivinen EPE)” tarkoitetaan efektiivisen odotetun vastapuoliriskin painotettua keskiarvoa laskettuna ensimmäiseltä vuodelta tai, jos kaikki nettoutusryhmän sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän sopimuksen kattamalta ajanjaksolta, kun painotus tehdään sen mukaan, mikä osuus yksittäisellä odotetulla vastapuoliriskillä on koko aikavälillä. |
24. |
”Vastuun arvonoikaisulla (credit valuation adjustment)” tarkoitetaan vastapuolten kanssa tehtyjen kauppojen muodostaman salkun keskimääräiseen markkina-arvoon tehtävää oikaisua. Tämä arvonoikaisu vastaa luottoriskin markkina-arvoa, joka aiheutuu kyvyttömyydestä täyttää sopimusvelvoitteet vastapuolen kanssa tehtävissä sopimuksissa. Arvonoikaisu voi liittyä vastapuolesta aiheutuvan luottoriskin markkina-arvoon tai sekä luottolaitoksesta että vastapuolesta aiheutuvan luottoriskin markkina-arvoon. |
25. |
”Yksipuolisella vastuun arvonoikaisulla (one-sided credit valuation adjustment)” tarkoitetaan oikaisua, joka sisältää vastapuolen luottolaitokselle aiheuttaman luottoriskin markkina-arvoon, mutta ei sisällä luottolaitoksen vastapuolelle aiheuttaman luottoriskin markkina-arvoa. |
Vastapuoliluottoriskit
26. |
”Rollover-riskillä” tarkoitetaan määrää, jonka verran odotettu positiivinen vastapuoliriski aliarvostetaan, kun vastapuolen kanssa aiotaan tulevaisuudessa toteuttaa transaktioita jatkuvasti. Tulevien transaktioiden aiheuttamaa lisäriskiä ei oteta huomioon laskettaessa odotettua positiivista vastapuoliriskiä. |
27. |
”Wrong-way-yleisriskillä” tarkoitetaan riskiä, joka aiheutuu silloin, kun vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä on positiivinen korrelaatio yleisten markkinariskitekijöiden kanssa. |
28. |
”Wrong-way-erityisriskillä” tarkoitetaan riskiä, joka aiheutuu silloin, kun yksittäisestä vastapuolesta aiheutuvalla riskillä on positiivinen korrelaatio vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden kanssa kyseisen vastapuolen kanssa toteutettavien transaktioiden luonteen vuoksi. Luottolaitoksella katsotaan olevan wrong-way-erityisriski, jos tiettyyn vastapuoleen liittyvän tulevan riskin odotetaan olevan korkea ja samalla myös kyseisen vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyys on korkea. |
2 osa: Menetelmän valinta
1. |
Luottolaitosten on 2—7 kohdan mukaisesti määritettävä liitteessä IV lueteltujen sopimusten vastuuarvo soveltaen yhtä 3–6 osassa tarkoitettua menetelmää. Luottolaitokset, jotka eivät täytä direktiivin 2006/…/EY 18 artiklan 2 kohdan mukaisen kohtelun edellytyksiä, eivät saa käyttää 4 osassa tarkoitettua menettelyä. Luottolaitokset eivät saa soveltaa 4 osassa esitettyä menetelmää, kun määritetään vastuuarvoa liitteessä IV olevassa 3 kohdassa luetelluille sopimuksille. Tämän liitteen 3—6 osassa esitettyjen menetelmien yhdistäminen on sallittua jatkuvasti konsernin tasolla, mutta ei yksittäisen oikeushenkilön tasolla. Oikeushenkilön tasolla 3—5 osassa esitettyjen menetelmien yhdistäminen on sallittua, kun yhtä menetelmistä sovelletaan 5 osan 19 kohdan mukaisiin tapauksiin. |
2. |
Luottolaitokset voivat toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella määrittää vastuuarvon:
käyttäen 6 osassa esitettyä sisäisen mallin menetelmää. |
3. |
Kun luottolaitos hankkii luottojohdannaisten muodossa suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuolisille vastuille tai vastapuoliriskille, se voi laskea suojattavan omaisuuserän pääomavaatimuksen liitteessä VIII olevan 3 osan 83—92 kohdan mukaisesti tai – toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella – liitteessä VII olevan 1 osan 4 kohdan mukaisesti tai liitteessä VII olevan 4 osan 96—104 kohdan mukaisesti. Näissä tapauksissa kyseisten luottojohdannaisten vastapuoliriskin vastuuarvo on nolla. |
4. |
Myytyihin kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvä vastapuoliriskin vastuuarvo, kun niitä käsitellään luottolaitoksen antamana luottosuojana ja niitä koskee luottoriskiin liittyvä pääomavaatimus koko nimellissumman osalta, on nolla. |
5. |
Kaikissa 3—6 osassa esitetyissä menetelmissä tietyn vastapuolen vastuuarvo on sama kuin kyseisen vastapuolen kullekin nettoutusryhmälle laskettujen vastuuarvojen summa. |
6. |
Vastapuoliriskin vastuuarvo nolla voidaan antaa johdannaissopimuksille tai takaisinostosopimuksille, arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamiselle tai -ottamiselle, pitkän selvitysajan transaktioille ja vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyville transaktioille ja pitkän selvitysajan transaktioille, joita ei ole selvitetty keskeisen vastapuolen kanssa ja joita keskeinen vastapuoli ei ole hylännyt. Lisäksi vastuuarvo nolla voidaan antaa keskeisiä vastapuolia koskeville luottoriskivastuille, jotka johtuvat johdannaissopimuksista, takaisinostosopimuksista, arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta, pitkän selvitysajan transaktioista sekä vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyvistä transaktioista tai muista toimivaltaisten viranomaisten määrittämistä vastuista, joita luottolaitos ei ole selvittänyt keskeisen vastapuolen kanssa. Keskeisen vastapuolen vastapuoliriskeille annetaan päivittäin täysi vakuus kaikkien sen järjestelyihin osallistuvien tahojen osalta. |
7. |
Pitkän selvitysajan transaktioista aiheutuvat vastuut voidaan määrittää käyttäen mitä tahansa 3—6 osassa tarkoitettua menetelmää riippumatta menetelmistä, joka on valittu OTC-johdannaisille ja takaisinostosopimuksille, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamiselle tai -ottamiselle sekä vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyville transaktioille. Laskettaessa pitkän selvitysajan transaktioiden pääomavaatimuksia luottolaitokset, jotka käyttävät 84—89 artiklassa tarkoitettua menettelyä, voivat soveltaa riskipainoja 78—83 artiklan menettelyn mukaisesti jatkuvasti ja tällaisten positioiden merkittävyydestä riippumatta. |
8. |
Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava 3 ja 4 osan menetelmien osalta, että huomioon otettava nimellismäärä on sopiva sopimukseen sisältyvän riskin mittari. Jos esimerkiksi sopimus johtaa kassavirtojen moninkertaistumiseen, nimellismäärää on mukautettava sellaisten vaikutusten huomioonottamiseksi, joita moninkertaistumisella on kyseisen sopimuksen riskirakenteeseen. |
3 osa: Käyvän arvon menetelmä
Vaihe a: Arvostamalla sopimukset markkina-arvoon saadaan kaikkien niiden sopimusten jälleenhankintakustannus, joilla on positiivinen markkina-arvo.
Vaihe b: Mahdollinen tuleva luottoriski saadaan kertomalla luottolaitoksen nimelliset pääomamäärät tai kohde-etuuden arvot taulukossa 1 esitetyillä prosenteilla lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä yhdessä valuutassa oleva koronvaihtosopimus, jossa vaihdetaan kaksi vaihtuvakorkoista erää; näissä tapauksissa lasketaan vain käypä jälleenhankintakustannus.
Mahdollisen tulevan luottoriskin laskemiseksi vaiheen b mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia sen, että luottolaitokset soveltavat taulukon 2 mukaisia prosenttimääriä taulukossa 1 säädettyjen sijasta edellyttäen, että laitokset käyttävät direktiivin 2006/…/ EY liitteessä IV olevassa 21 kohdassa esitettyä mahdollisuutta tämän direktiivin liitteessä IV olevassa 3 kohdassa tarkoitettujen muihin hyödykkeisiin kuin kultaan liittyvien sopimusten osalta:
Vaihe c: Nykykäyttöarvon ja mahdollisen tulevan luottoriskin summa on vastuuarvo.
4 osa: Alkuperäisen riskin menetelmä
Vaihe a: Kunkin sopimuksen pääoman nimellismäärä kerrotaan taulukossa 3 olevilla prosenteilla:
Vaihe b: Täten saatu alkuperäinen riski on vastuuarvo.
5 osa: Standardimenetelmä
1. |
Standardimenetelmää voidaan soveltaa ainoastaan OTC-johdannaisiin ja pitkän selvitysajan transaktioihin. Vastuuarvo on laskettava erikseen kullekin nettoutusryhmälle. Sitä laskettaessa summasta vähennetään vakuudet seuraavasti: vastuuarvo =
missä: CMV= vastapuolen kanssa toteutettavien transaktioiden salkun muodostaman nettoutusryhmän markkina-arvo vakuudet mukaan laskettuina, missä
missä: CMVi= on transaktion i markkina-arvo CMC= nettoutusryhmälle osoitettujen vakuuksien markkina-arvo, missä FOR-CE2006227FI.01023701.notes.0003.xml.jpgmissä CMCl = vakuuden l markkina-arvo; i= transaktioon sovellettava indeksi; l= vakuuteen sovellettava indeksi; j= suojausryhmän luokkaan sovellettava indeksi. Nämä suojausryhmät edustavat riskitekijöitä, joita vastaan positiivisia ja negatiivisia riskipositioita voidaan kuitata, jotta saadaan nettoriskipositio, johon vastuuarvon laskeminen perustuu; RPTij= transaktion i riskipositio suojausryhmän j osalta; RPClj= vakuuden l riskipositio suojausryhmän j osalta; CCRMj= taulukossa 5 esitetyn vastapuoliriskin (CCR) kerroin suojausryhmän j osalta; β= 1.4. Vastapuolelta saadun vakuuden merkki on positiivinen; vastapuolelle asetetun vakuuden merkki on negatiivinen. Tämän menetelmän osalta hyväksytty vakuus rajoittuu liitteessä VIII olevan 1 osan 11 kohdassa ja direktiivin 2006/…/ EY liitteessä II olevassa 9 kohdassa tarkoitettuihin vakuuksiin. |
2. |
Kun OTC-johdannaistransaktion, jolla on lineaarinen riskiprofiili, ehdoissa määrätään rahoitusvälineen toimittamisesta maksua vastaan, maksuosaa kutsutaan maksuvelvoitteeksi. Transaktiot, joiden ehdoissa määrätään kahden maksun suorittamisesta, muodostuvat kahdesta maksuvelvoitteesta. Maksuvelvoitteet muodostuvat sopimuksessa sovituista bruttomaksuista, mukaan lukien transaktion nimellismäärä. Luottolaitokset voivat seuraavassa esitettyjä laskelmia varten jättää huomiotta sellaisten maksuvelvoitteiden korkoriskit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle vuoden pituinen. Luottolaitokset voivat käsitellä kahdesta maksuvelvoitteesta, jotka ovat saman valuutan määräisiä, kuten koronvaihtosopimukset, koostuvat transaktiot yhtenä yhdistettynä transaktiona. Maksuvelvoitteiden käsittelyä sovelletaan yhdistettyyn transaktioon. |
3. |
Transaktiot, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joissa kohde-etuus muodostuu osakkeista (mukaan luettuina osakeindeksit), kullasta, muista jalometalleista tai hyödykkeistä, sijoitetaan osaketta (tai osakeindeksiä) tai hyödykettä (mukaan luettuina kulta ja muut jalometallit) vastaavaan riskipositioon, ja niille määritetään maksuvelvoitetta vastaava korkoriskipositio. Jos maksuvelvoite on ulkomaanvaluutan määräinen, se sijoitetaan lisäksi kyseistä valuuttaa vastaavaan riskipositioon. |
4. |
Transaktiot, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joissa suojattava väline on vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline, sijoitetaan kyseisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen korkoriskipositioon sekä toiseen korkoriskipositioon maksuvelvoitteen osalta. Transaktiot, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joiden ehdoissa määrätään kahden maksun suorittamisesta (mukaan luettuina valuuttatermiinisopimukset) sijoitetaan kunkin maksuvelvoitteen osalta korkoriskipositioon. Jos suojattava vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline on ulkomaanvaluutan määräinen, kyseinen vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline sijoitetaan riskipositioon kyseisen valuutan määräisenä. Jos maksuvelvoite on ulkomaanvaluutan määräinen, maksuvelvoite sijoitetaan riskipositioon kyseisen valuutan määräisenä. Valuuttojen välisten koronvaihtosopimusten (foreign exchange basis swap transactions) vastuuarvo on nolla. |
5. |
Transaktiosta, jolla on lineaarinen riskiprofiili, aiheutuva riskipositio on suojattavan rahoitusvälineen efektiivinen nimellisarvo (markkinahinta kerrottuna lukumäärällä), joka muunnetaan luottolaitoksen kotivaluutaksi, lukuun ottamatta vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä. |
6. |
Vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden ja maksuvelvoitteiden riskipositio on tulevien bruttomaksujen efektiivinen nimellisarvo (mukaan lukien nimellismäärä), joka muunnetaan luottolaitoksen kotivaluutaksi ja kerrotaan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai maksuvelvoitteen muutetulla duraatiolla. |
7. |
Luottoriskinvaihtosopimuksesta aiheutuva riskipositio on vieraan pääoman ehtoisen referenssivälineen nimellisarvo kerrottuna luottoriskinvaihtosopimuksen jäljellä olevalla maturiteetilla. |
8. |
OTC-johdannaisesta (mukaan luettuina optiot ja swaptiot), jolla on epälineaarinen riskiprofiili, aiheutuva riskipositio on yhtä kuin transaktion suojattavan rahoitusvälineen efektiivisen nimellisarvon deltavasta-arvo, paitsi jos suojattava väline on vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline. |
9. |
OTC-johdannaisen (mukaan luettuina optiot ja swaptiot), jolla on epälineaarinen riskiprofiili ja jonka suojattava väline on vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline tai maksuvelvoite, riskipositio on yhtä kuin rahoitusvälineen tai maksuvelvoitteen efektiivisen nimellisarvon deltavasta-arvo kerrottuna vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai maksuvelvoitteen muutetulla duraatiolla. |
10. |
Riskipositioiden määrittämistä varten on vastapuolelta saatua vakuutta pidettävä tänään erääntyvän johdannaissopimuksen mukaisena vaateena vastapuolelle (pitkä positio), kun taas asetettua vakuutta on pidettävä vastapuolta koskevana, tänään erääntyvänä velvoitteena (lyhyt positio). |
11. |
Luottolaitokset voivat soveltaa seuraavia kaavoja riskiposition määrän ja merkkisyyden määrittämisessä:
|
12. |
Riskipositiot jaotellaan suojausryhmiin. Kunkin suojausryhmän osalta lasketaan nettoriskipositio eli kaikkien riskipositioiden summa.
Edellä 1 kohdassa olevissa kaavoissa nettoriskipositio on . |
13. |
Maksuvelvoitteista ja vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä, joihin sovelletaan direktiivin 2006/…/ EY liitteessä I olevan taulukon 1 mukaisesti enintään 1,60 prosentin pääomavaatimusta, aiheutuville korkoriskipositioille on kunkin valuutan osalta kuusi suojausryhmää taulukossa 4 esitetyn mukaisesti. Suojausryhmät määritellään ”maturiteetin” ja ”viitekorkojen” yhdistelmänä seuraavasti: Taulukko 4
|
14. |
Suojattavista vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä tai maksuvelvoitteista, joiden osalta korko määräytyy yleisiä markkinakorkoja edustavan viitekoron perusteella, aiheutuvien korkoriskipositioiden jäljellä oleva maturiteetti on seuraavaan korontarkistukseen ulottuva ajanjakso. Muissa tapauksissa maturiteetti on suojattavan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen jäljellä oleva voimassaoloaika tai – maksuvelvoitteen osalta – transaktion jäljellä oleva voimassaoloaika. |
15. |
Kullekin luottoriskinvaihtosopimuksen kohde-etuutena olevan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen liikkeeseenlaskijalle on yksi suojausryhmä. |
16. |
Vastapuolelle vakuudeksi osoitetuille rahatalletuksille tapauksissa, jolloin kyseisellä vastapuolella ei ole tiettyä alhaisen riskin lainavelvoitteita sekä vieraan pääoman ehtoisille rahoitusvälineille, joihin sovelletaan direktiivin 2006/…/ EY liitteessä I olevan taulukon 1 mukaisesti yli 1,60 prosentin pääomavaatimusta, aiheutuville korkoriskipositioille on kunkin liikkeeseenlaskijan osalta yksi suojausryhmä. Jos maksuvelvoite jäljittelee tällaista vieraan pääoman ehtoista rahoitusvälinettä, myös tällöin on yksi suojausryhmä kutakin vieraan pääoman ehtoisen referenssivälineen liikkeeseenlaskijaa kohti. Luottolaitokset voivat sijoittaa samaan suojausryhmään riskipositiot, jotka aiheutuvat tietyn liikkeeseenlaskijan vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä tai saman liikkeeseenlaskijan vieraan pääoman ehtoisista referenssivälineistä, joita maksuvelvoitteet jäljittelevät tai jotka ovat luottoriskinvaihtosopimusten kohde-etuuksia. |
17. |
Muut kohde-etuuksina toimivat rahoitusvälineet kuin vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet sijoitetaan samoihin suojausryhmiin ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat identtisiä tai samankaltaisia rahoitusvälineitä. Muissa tapauksissa ne sijoitetaan eri suojausryhmiin. Rahoitusvälineiden samankaltaisuus määritetään seuraavasti:
|
18. |
Eri suojausryhmien luokille määritetään CCR-kertoimet taulukossa 5 esitetyllä tavalla seuraavasti. Taulukko 5
Taulukossa 5 (10 kohta) tarkoitetut OTC-johdannaisten kohde-etuudet sijoitetaan kunkin kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen luokan osalta erillisiin suojausryhmiin. |
19. |
Transaktioiden joukossa saattaa olla sellaisia, joilla on epälineaarinen riskiprofiili ja joiden osalta luottolaitos ei pysty määrittämään delta-lukua tai – suojattavana omaisuutena olevien vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden tai maksuvelvoitteiden osalta – muutettua duraatiota välinemallilla, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt markkinariskin vähimmäispääomavaatimusten määrittämistä varten. Näissä tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä riskipositiot ja sovellettavat CCR-kertoimet varovaisesti. Vaihtoehtoisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että käytetään 3 osassa esitettyä menetelmää. Nettoutusta ei hyväksytä, eli vastuuarvo on määritettävä ikään kuin olisi olemassa suojausryhmä, joka käsittää juuri kyseisen yksittäisen transaktion. |
20. |
Luottolaitoksella, jolla on lupa transaktioiden nettouttamiseen, on oltava sisäiset menettelyt sen todentamiseksi, että ennen kuin transaktio sisällytetään nettoutusryhmään, se on katettu oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisella nettoutussopimuksella, joka täyttää 7 osassa asetetut kyseisiin sopimuksiin sovellettavat vaatimukset. |
21. |
Luottolaitoksella, joka käyttää vakuuksia vastapuoliriskin vähentämiseksi, on oltava sisäiset menettelyt sen varmistamiseksi, että ennen kuin vakuuden vaikutus otetaan huomioon laskennassa, vakuus täyttää liitteessä VIII asetetut asianmukaiset oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset. |
6 osa: Sisäisen mallin menetelmä
1. |
Luottolaitos voi toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella soveltaa sisäisen mallin menetelmää laskiessaan vastuuarvoja transaktioille, jotka on lueteltu 2 osan 2 kohdan i alakohdassa tai 2 osan 2 kohdan ii, iii ja iv alakohdassa tai 2 osan 2 kohdan i–iv alakohdassa. Kussakin näistä tapauksista myös 2 osan 2 kohdan v alakohdassa luetellut transaktiot voidaan ottaa huomioon. Luottolaitokset voivat halutessaan olla soveltamatta tätä menetelmää vastuisiin, joilla on suuruutensa ja riskinsä puolesta vähäinen merkitys, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 osan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista. Sisäisen mallin menetelmän soveltaminen edellyttää, että luottolaitos täyttää tässä osassa esitetyt vaatimukset. |
2. |
Luottolaitos voi toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella alkaa soveltaa sisäisen mallin menetelmää eri aikaan eri transaktiotyyppeihin, ja tänä aikana luottolaitos voi soveltaa 3 osassa tai 5 osassa esitettyjä menetelmiä. Luottolaitosten ei ole pakko soveltaa tiettyä mallia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän osan loppuosan säännösten soveltamista. |
3. |
Luottolaitoksen on sovellettava 3 osassa tai 5 osassa esitettyä menettelyä kaikkiin sellaisiin OTC-johdannaistransaktioihin ja pitkän selvitysajan transaktioihin, joihin luottolaitos ei ole saanut lupaa soveltaa sisäisen mallin menetelmää. Näiden kahden menetelmän yhdistäminen jatkuvasti on sallittua ryhmän tasolla. Näiden kahden menetelmän yhdistäminen oikeushenkilön tasolla on sallittua ainoastaan, kun 5 osan 19 kohdan tapauksissa käytetään yhtä näistä menetelmistä. |
4. |
Luottolaitokset, jotka ovat saaneet luvan soveltaa sisäisen mallin menetelmää, eivät saa ryhtyä soveltamaan 3 osassa tai 5 osassa vahvistettuja menetelmiä, paitsi jos ne pystyvät osoittamaan soveltamisen olevan tarpeen ja ne ovat saaneet toimivaltaisten viranomaisten suostumuksen. Jos luottolaitos ei enää täytä tässä osassa asetettuja vaatimuksia, sen on joko esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelma, miten se aikoo saavuttaa vaatimukset pian uudelleen, tai osoitettava, että vaatimusten täyttämättä jättämisen vaikutus on vähäinen. |
Vastuuarvo
5. |
Vastuuarvo lasketaan nettoutusryhmän tasolla. Mallilla määritetään nettoutusryhmän markkina-arvon muutoksille ennustejakauma, joka perustuu markkinatekijöiden muutoksiin (esimerkiksi korot ja valuuttakurssien muutokset). Mallilla lasketaan nettoutusryhmälle vastuuarvo kunakin tulevana ajankohtana ottaen huomioon markkinamuuttujien muutokset. Vakuudellisen limiittiluotonannon kohteena olevien vastapuolten osalta mallilla voidaan arvioida myös vakuuksissa tapahtuvia tulevia vaihteluja. |
6. |
Arvioidessaan nettoutusryhmän markkina-arvon vaihteluja luottolaitokset voivat sisällyttää ennustejakaumiinsa direktiivin 2006/…/ EY liitteessä VIII olevan 1 osan 11 kohdan ja liitteessä II olevan 9 kohdan mukaisesti hyväksytyt rahoitusvakuudet, mikäli vakuudet täyttävät sisäisen mallin menetelmän määrälliset, laadulliset ja tietoja koskevat vaatimukset. |
7. |
Vastuuarvo lasketaan kertomalla alfa (α) efektiivisellä odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä (EPE): Vastuuarvo = α x efektiivinen EPE missä: Alfa on 1,4; toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia suurempaa alfaa, ja efektiivinen EPE lasketaan arvioimalla odotettu vastapuoliriski (EEt) keskimääräisenä riskinä tulevana ajankohtana (t), missä keskiarvo määritetään relevanttien markkinariskitekijöiden mahdollisista tulevista arvoista. Sisäisessä mallissa EE arvioidaan useille tuleville ajankohdille (t1, t2, t3…). |
8. |
Efektiivinen EE lasketaan rekursiivisesti: Efektiivinen EEtk = max(Effective EEtk-1; EEtk) missä: nykyhetki on t0 ja efektiivinen EEt0 on yhtä kuin nykyinen riski. |
9. |
Efektiivinen EPE on tässä keskimääräinen efektiivinen EE tulevan riskin ensimmäisen voimassaolovuoden aikana. Mikäli kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, EPE on keskimääräinen EE siihen saakka, kunnes kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät. Efektiivinen EPE on efektiivisen EE:n painotettu keskiarvo:
missä: painot Δtk = tk — tk-1 mahdollistavat tapaukset, joissa tuleva riski lasketaan ajankohtina, jotka eivät jakaannu tasaisesti ajan mittaan. |
10. |
Odotetun vastapuoliriskin tai suurimman vastapuoliriskin laskeminen perustuu vastapuoliriskien riskijakaumaan, jossa otetaan huomioon riskijakauman mahdollinen ei-normaalisuus. |
11. |
Luottolaitokset voivat käyttää efektiivisen EPE:n sijaan edellä olevan yhtälön mukaisesti laskettua lukua, jos kyseinen luku edustaa jokaisen vastapuolen osalta varovaisempaa arviota. |
12. |
Edellä olevan 7 kohdan estämättä toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset käyttävät omia alfan estimaattejaan (alfan arvon on oltava vähintään 1,2); alfa on vastapuoliriskin täydellisenä simulaationa lasketun taloudellisen pääoman (osoittaja) suhde EPE:hen perustuvaan taloudelliseen pääomaan (nimittäjä). Nimittäjässä olevaa EPE:tä käytetään laskennassa ikään kuin se olisi kiinteä lainamäärä. Luottolaitosten on osoitettava, että niiden sisäiset alfan estimaatit kuvaavat osoittajassa riittävän hyvin stokastisen riippuvuuden olennaisia lähteitä sen jälkeen, kun transaktioiden tai transaktiosalkkujen markkina-arvoista on laskettu jakauma kaikkien vastapuolten osalta. Alfan sisäisissä estimaateissa on otettava huomioon salkkuihin sisältyvien vastuiden keskittyneisyys. |
13. |
Luottolaitoksen on varmistettava, että alfaluvun osoittaja ja nimittäjä lasketaan johdonmukaisesti suhteessa mallintamismenetelmään, parametrien määritelmiin ja salkun koostumukseen. Sovellettavan lähestymistavan on perustuttava luottolaitoksen sisäiseen taloudellisen pääoman menetelmään, siitä on laadittava asianmukaiset asiakirjat ja sen on oltava riippumattoman tahon validoima. Lisäksi luottolaitosten on tarkistettava arvioitaan vähintään neljännesvuosittain tai useammin, jos salkun koostumus vaihtelee ajan mittaan. Luottolaitoksen on myös arvioitava malliriski. |
14. |
Markkina- ja luottoriskin simuloinnissa käytettyjen markkinariskitekijöiden volatiliteeteissa ja korrelaatioissa otetaan tarvittaessa huomioon luottoriskitekijä, jotta niissä ilmenisi volatiliteetin tai korrelaation mahdollinen lisäys taloudellisessa taantumassa. |
15. |
Jos nettoutusryhmään sovelletaan vakuusvajesopimusta (margin agreement), luottolaitosten on käytettävä yhtä seuraavista EPE-luvuista:
|
EPE-mallien vähimmäisvaatimukset
16. |
Luottolaitoksen EPE-mallin on täytettävä 17—41 kohdassa asetetut operatiiviset vaatimukset. |
Vastapuoliriskin hallinta
17. |
Luottolaitoksella on oltava valvontayksikkö, joka on vastuussa laitoksen vastapuoliriskin hallintajärjestelmän suunnittelusta ja toteuttamisesta, mihin kuuluu myös sisäisen mallin ensimmäinen ja sen jälkeen toteutettava jatkuva validointi. Kyseisen yksikön on valvottava syöttötietojen kattavuutta sekä laadittava ja analysoitava raportteja luottolaitoksen riskienmittausmallilla tuotetuista tiedoista, mihin kuuluu myös riskimittareiden sekä luotto- ja kaupankäyntilimiittien välisen suhteen arviointi. Kyseisen yksikön on oltava riippumaton liiketoiminnallisista luotto- ja kaupankäyntiyksiköistä sekä muiden tahojen vaikutusvallasta; sillä on oltava riittävä henkilöstö; sen on raportoitava suoraan luottolaitoksen ylimmälle johdolle. Yksikön toiminta on liitettävä kiinteästi luottolaitoksen päivittäiseen luottoriskinhallintaprosessiin. Sen tuottamien tietojen on näin ollen kuuluttava erottamattomana osana luottolaitoksen luottoriskiprofiilin ja kokonaisriskiprofiilin suunnitteluun, seurantaan ja valvontaan. |
18. |
Luottolaitoksella on oltava vastapuoliriskin hallintaa varten menettelytavat, prosessit ja järjestelmät, jotka ovat rakenteeltaan asianmukaiset ja joita sovelletaan kattavasti. Moitteettomaan vastapuoliriskin hallintajärjestelmään kuuluu vastapuoliriskin tunnistaminen, mittaaminen, hallinta, hyväksyminen ja sitä koskeva sisäinen raportointi. |
19. |
Luottolaitoksen riskienhallinnassaan käyttämien menettelytapojen on katettava markkinariskit, likviditeettiriskit, oikeudelliset riskit ja toiminnalliset riskit, joiden voidaan katsoa liittyvän vastapuoliriskiin. Luottolaitos ei saa harjoittaa liiketoimintaa vastapuolen kanssa arvioimatta tämän luottokelpoisuutta, ja sen on otettava asianmukaisesti huomioon selvitykseen liittyvä luottoriski ja selvitystä edeltävä luottoriski. Kyseisiä riskejä on hallittava niin kattavasti kuin se on käytännössä mahdollista sekä vastapuolen (yhdistämällä vastapuoliriskit ja muut luottoriskit) että yrityksen tasolla. |
20. |
Luottolaitoksen hallituksen ja ylimmän johdon on aktiivisesti osallistuttava vastapuoliriskin hallintaprosessiin, ja niiden on pidettävä kyseistä prosessia liiketoiminnan olennaisena osana, jota varten on osoitettava huomattavat resurssit. Ylimmän johdon on oltava tietoinen käytettyyn malliin liittyvistä rajoituksista ja sen perustana olevista oletuksista sekä siitä, miten nämä voivat vaikuttaa mallilla tuotettujen tietojen luotettavuuteen. Ylimmän johdon on myös otettava huomioon markkinaympäristöön liittyvät epävarmuustekijät ja operatiiviset näkökohdat sekä oltava tietoinen siitä, miten nämä on otettu huomioon mallissa. |
21. |
Päivittäiset raportit luottolaitoksen vastapuoliriskeistä on käsiteltävä johtotasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä yksittäisten luottovaltuutettujen tai kaupankäyntiä hoitavien henkilöiden ottamia positioita että luottolaitoksen yhteenlaskettua vastapuoliriskiä. |
22. |
Luottolaitoksen vastapuoliriskin hallintajärjestelmää on käytettävä yhdessä sisäisten luotto- ja kaupankäyntilimiittien kanssa. Luotto- ja kaupankäyntilimiittien on näin ollen oltava yhteydessä luottolaitoksen riskienmittausmalliin tavalla, joka säilyy ajan kuluessa johdonmukaisena ja jonka luottovaltuutetut, kaupankäyntiä hoitavat henkilöt ja ylin johto ymmärtävät hyvin. |
23. |
Luottolaitoksen vastapuoliriskin mittaukseen on kuuluttava limiitillisten luottosopimusten käytön ja taloudellisen pääoman kohdentamisen päivittäinen ja päivän sisäinen mittaaminen. Luottolaitoksen on mitattava nykyhetken vastapuoliriskiä hallussa olevat vakuudet sisältävänä bruttomääränä ja nettomääränä, joka ei sisällä kyseisiä vakuuksia. Salkun ja vastapuolen tasolla luottolaitoksen on laskettava suurin vastapuoliriski ja tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski (PFE), ja seurattava niitä valitsemallaan luottamusvälillä. Luottolaitoksen on otettava huomioon suuret ja keskittyneet positiot, joihin kuuluvat muun muassa toisiinsa yhteydessä olevien vastapuolten muodostamien ryhmien tai yksittäisten teollisuudenalojen taikka markkinoiden positiot. |
24 |
Luottolaitoksella on oltava vakiintuneessa käytössä oleva tarkka stressitestiohjelma, jolla täydennetään luottolaitoksen riskienmittausmallilla päivittäin tuotettuihin tietoihin perustuvaa vastapuoliriskin analysointia. Ylimmän johdon on arvioitava stressitestien tulokset säännöllisesti, ja ne on otettava huomioon johdon ja hallituksen vahvistamissa vastapuoliriskiä koskevissa menettelytavoissa ja limiiteissä. Jos stressitestit osoittavat erityistä herkkyyttä tietyille olosuhdeyhdistelmille, on viipymättä toteuttava toimet kyseisten riskien asianmukaiseksi hallitsemiseksi. |
25. |
Luottolaitoksella on oltava vakiintunut käytäntö sen varmistamiseksi, että vastapuoliriskin hallintajärjestelmän toimintaa koskevia dokumentoituja sisäisiä menettelytapoja, valvontamenettelyjä ja käytänteitä noudatetaan. Luottolaitoksen vastapuoliriskin hallintajärjestelmän on oltava hyvin dokumentoitu, ja sen on sisällettävä selvitys vastapuoliriskin mittaamisessa käytettävistä empiirisistä menetelmistä. |
26. |
Luottolaitoksen on toteutettava säännöllisin väliajoin vastapuoliriskin hallintajärjestelmänsä riippumaton arviointi osana omaa sisäistä tarkastustaan. Arvioinnin on katettava 17 kohdassa tarkoitettujen liiketoiminnallisten luotto- ja kaupankäyntiyksiköiden sekä vastapuoliriskin riippumattoman valvontayksikön toiminnot. Vastapuoliriskin hallintaprosessin kokonaisarviointi on tehtävä säännöllisin väliajoin, ja siinä on tarkasteltava vähintään seuraavia seikkoja:
|
Käyttötesti
27. |
Efektiivisen EPE:n laskennassa käytettävän sisäisellä mallilla tuotetun vastapuoliriskin riskijakauman on oltava kiinteästi liitettynä luottolaitoksen vastapuoliriskin päivittäiseen hallintaprosessiin. Sisäisellä mallilla tuotettu tieto on tämän vuoksi otettava olennaiseksi osaksi luottolaitoksen luottojen hyväksymistä, vastapuoliriskin hallintaa, pääoman sisäistä kohdentamista sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä. |
28. |
Luottolaitoksen on voitava osoittaa, että sen käytössä olevilla sisäisillä malleilla on pystytty tuottamaan vastapuoliriskin riskijakaumat. Luottolaitoksen on siten osoitettava, että se on vähintään yhden vuoden ajan ennen toimivaltaisten viranomaisten antamaa lupaa laskenut EPE:n laskentaperusteena olevat vastapuoliriskin riskijakaumat käyttämällä sisäistä mallia, joka yleisesti ottaen vastaa tässä osassa asetettuja vähimmäisvaatimuksia. |
29. |
Vastapuoliriskin riskijakauman tuottamisessa käytetyn sisäisen mallin on oltava osa vastapuoliriskin hallintajärjestelmää, johon kuuluu vastapuoliriskin tunnistaminen, mittaaminen, hallinta, hyväksyminen sekä sitä koskeva sisäinen raportointi. Järjestelmään on kuuluttava limiitillisten luottosopimusten käytön (yhdistämällä vastapuoliriskit ja muut luottoriskit) ja pääoman sisäisen kohdentamisen mittaaminen. EPE:n (tulevaisuuden vastapuoliriskin mittari) lisäksi luottolaitoksen on mitattava ja hallittava nykyhetken vastapuoliriskiä. Luottolaitoksen on tarvittaessa mitattava nykyhetken vastapuoliriskiä hallussa olevat vakuudet sisältävänä bruttomääränä ja nettomääränä, joka ei sisällä kyseisiä vakuuksia. Käyttötestin vaatimus täyttyy, jos luottolaitos käyttää muita EPE:n laskennassa käytetyllä mallilla tuotettuun vastapuoliriskin riskijakaumaan perustuvia vastapuoliriskin mittareita, kuten suurinta vastapuoliriskiä tai tulevaisuuden potentiaalista vastapuoliriskiä (PFE). |
30. |
Luottolaitoksen on pystyttävä estimoimaan odotettu vastapuoliriski (EE) tarvittaessa päivittäin, ellei se osoita toimivaltaisille viranomaisille, että harvemmin suoritettava laskenta on sen vastapuoliriskin alaisten vastuiden vuoksi perusteltua. Sen on lisäksi laskettava odotettu vastapuoliriski (EE) sellaisella aikahorisontilla, jossa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon tulevien rahavirtojen aikarakenne ja sopimusten voimassaoloajan päättyminen ja siten, että laskenta vastaa riskin merkittävyyttä ja koostumusta. |
31. |
Vastapuoliriskiä on mitattava, seurattava ja valvottava kaikkien nettoutusryhmään kuuluvien sopimusten koko voimassaoloajalta (ei siis vain yhden vuoden aikahorisontilta). Luottolaitoksella on oltava menettelyt, joilla vastapuoliriskit voidaan tunnistaa ja joilla niitä voidaan valvoa silloin, kun riski kasvaa yhden vuoden aikahorisontin jälkeen. Lisäksi riskin ennustettu kasvu on sisällytettävä luottolaitoksen sisäiseen taloudellisen pääoman malliin. |
Stressitestit
32. |
Luottolaitoksella on oltava käytössään asianmukaiset stressitestimenetelmät vakavaraisuuden arviointia varten. Luottolaitoksen on verrattava näitä stressimittareita EPE-mittariin ja otettava ne osaksi 123 artiklassa säädettyä prosessia. Stressitesteillä on myös havaittava sellaiset mahdolliset tapahtumat tai tulevat muutokset taloudellisessa toimintaympäristössä, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti luottolaitoksen luottoriskeihin, sekä arvioitava luottolaitoksen kykyä selviytyä tällaisista muutoksista. |
33. |
Luottolaitoksen on testattava stressitestillä vastapuoliriskinsä siten, että testissä otetaan samanaikaisesti huomioon markkina- ja luottoriskitekijät. Vastapuoliriskin stressitesteissä on tarkasteltava keskittymäriskiä (keskittyminen yhdelle vastapuolelle tai vastapuolten ryhmille), markkina- ja luottoriskin väliseen korrelaation liittyvää riskiä sekä riskiä siitä, että vastapuolen positioiden rahaksi muuttaminen aiheuttaa markkinamuutoksen. Stressitesteissä on lisäksi tarkasteltava edellä mainitun kaltaisten markkinamuutosten vaikutusta luottolaitoksen omiin positioihin ja sisällytettävä kyseiset vaikutukset vastapuoliriskin arviointiin. |
Wrong-way-riski
34. |
Luottolaitoksen on otettava asianmukaisella tavalla huomioon vastuut, joista aiheutuu merkittävä wrong-way-yleisriski. |
35. |
Luottolaitoksella on oltava menettelyt wrong-way-erityisriskin tunnistamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi kaupan alkamisajankohdasta sen päättymisajankohtaan asti. |
Mallintamisprosessin kattavuus
36. |
Sisäisen mallin on ilmennettävä transaktion ehtoja ja määrittelyä oikea-aikaisesti, aukottomasti ja varovaisesti. Tällaisiin ehtoihin kuuluvat muun muassa sopimusten nimellismäärät, maturiteetti, referenssiomaisuus, vakuuksien vähimmäisrajat sekä vakuus- ja nettoutusjärjestelyt. Ehtoja ja määrittelyjä koskevat tiedot on säilytettävä turvallisessa tietokannassa, joka tarkastetaan virallisesti säännöllisin väliajoin. Transaktion ehtoja ja määrittelyjä koskevien tietojen siirto sisäiseen malliin on myös otettava sisäisen tarkastuksen piiriin, ja käytössä on oltava sisäisen mallin ja lähdetietojärjestelmien väliset yhteensovittamismenettelyt sen jatkuvaksi todentamiseksi, että EPE ilmentää transaktion ehtoja ja määrittelyjä oikein tai vähintään varovaisesti. |
37. |
Sisäisessä mallissa on käytettävä nykyhetken markkinatietoja nykyhetken vastapuoliriskien laskemiseksi. Kun volatiliteetin ja korrelaatioiden estimointi perustuu historiatietoihin, on käytettävä vähintään kolmen vuoden jaksoa edustavia tietoja, jotka on päivitettävä neljännesvuosittain tai useammin, jos markkinaolosuhteet sitä edellyttävät. Tietojen on katettava taloudellisten olosuhteiden muodostama kokonaisuus, esimerkiksi yksi kokonainen suhdannekierto. Liiketoimintayksiköstä riippumattoman yksikön on validoitava liiketoimintayksikön antama hinta. Tiedonhankinnan on oltava liiketoiminta-alueista riippumatonta, tiedot on syötettävä sisäiseen malliin oikea-aikaisesti ja aukottomasti ja säilytettävä turvallisessa tietokannassa, josta tehdään säännöllisin väliajoin virallinen tarkastus. Luottolaitoksella on lisäksi oltava pitkälle kehitetty prosessi, jolla varmistetaan tietojen kattavuus ja poistetaan virheellisiä ja/tai poikkeavia havaintoja koskevat tiedot. Siltä osin kuin mallissa käytetään markkinatietoja koskevia arvioita, sisäisissä menettelytavoissa on yksilöitävä käytettäviksi soveltuvat arviot ja luottolaitoksen on osoitettava empiirisesti, että arvio edustaa varovaisesti arvioituna tarkastelun kohteena olevaa riskiä epäsuotuisissa markkinaolosuhteissa. Jos mallissa otetaan huomioon vakuuden vaikutus nettoryhmän markkina-arvon muutoksiin, luottolaitoksella on oltava asianmukaiset historiatiedot vakuuden volatiliteetin esittämiseksi. |
38. |
EPE-malli on validoitava validointimenettelyllä. Menettelystä on oltava selkeä selvitys luottolaitoksen toiminta- ja menettelytavoissa. Validointimenettelyssä on määriteltävä, minkä tyyppistä testausta tarvitaan mallin kattavuuden varmistamiseksi, ja yksilöitävä ne olosuhteet, joissa oletuksia rikotaan ja jotka voivat johtaa EPE:n aliarviointiin. Validointimenettelyn on sisällettävä EPE-mallin kattavuuden arviointi. |
39. |
Luottolaitoksen on seurattava asiamukaisia riskejä, ja sillä on oltava menettelyt, joilla se voi mukauttaa EPE-estimointimenetelmiään, jos kyseisistä riskeistä tulee merkittäviä. Tämä vaatimus kattaa seuraavat osatekijät:
|
40. |
Luottolaitoksella on oltava sisäiset menettelyt sen todentamiseksi, että ennen kuin transaktio sisällytetään nettoutusryhmään, se on katettu oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisella nettoutussopimuksella, joka täyttää 7 osassa asetetut kyseisiin sopimuksiin sovellettavat vaatimukset. |
41. |
Luottolaitoksella, joka käyttää vakuuksia vastapuoliriskin vähentämiseksi, on oltava sisäiset menettelyt sen varmistamiseksi, että ennen kuin vakuuden vaikutus otetaan huomioon laskennassa, vakuus täyttää liitteessä VIII asetetut asianmukaiset oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset. EPE-mallien validointia koskevat vaatimukset |
42. |
Luottolaitoksen EPE-mallin on täytettävä seuraavat validointia koskevat vaatimukset:
Jos toteutumatestauksessa käy ilmi, ettei malli ole riittävän tarkka, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava mallin hyväksyntä tai ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että mallia parannetaan pikaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia luottolaitoksilta ylimääräisten omien varojen varaamista 136 artiklan mukaisesti. |
7 osa: Uudistamissopimukset ja muut nettoutussopimukset (sopimusnettoutus)
a) Nettoutusmuodot, jotka toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä
”Vastapuolella” tarkoitetaan tässä osassa kaikkia henkilöitä (luonnolliset henkilöt mukaan lukien), joilla on lainmukainen valta tehdä sopimusnettoutusta koskeva sopimus, ja ”tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevalla sopimuksella” tarkoitetaan luottolaitoksen ja vastapuolen kahdenvälistä kirjallista sopimusta, jonka perusteella syntyy yksi, yhtenäinen oikeudellinen velvoite, joka kattaa kaikki sopimuksen kattamat vastapuolen kanssa solmitut pääsopimukset ja eri tuoteluokkiin kuuluvat transaktiot. Tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevat sopimukset kattavat nettoutuksen ainoastaan kahdenväliseltä pohjalta.
Tuotteiden ristikkäisnettoutusta varten seuraavia luokkia pidetään erillisinä tuoteluokkina:
i) |
takaisinostosopimukset, takaisinmyyntisopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset; |
ii) |
lainaksiantamista koskevat marginaalisopimukset; ja |
iii) |
liitteessä IV luetellut sopimukset. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä riskiä alentaviksi sopimuksiksi seuraavat sopimusnettoutuksen muodot:
i) |
luottolaitoksen ja sen vastapuolen välillä tehdyt kahdenväliset uudistamissopimukset, joissa keskinäiset oikeudet ja velvoitteet yhdistyvät ilman eri toimenpidettä siten, että sitoumuksen uudistamisen seurauksena määritellään vain yksi nettosumma aina, kun sitoumus uudistetaan ja syntyy yksi uusi, laillisesti sitova sopimus, joka purkaa aiemmat sopimukset; |
ii) |
muut kahdenväliset nettoutussopimukset luottolaitoksen ja sen vastapuolen välillä; ja |
iii) |
tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevat sopimukset sellaisille luottolaitoksille, jotka ovat saaneet toimivaltaisilta viranomaisilta suostumuksen käyttää 6 osassa tarkoitettua menetelmää niiden transaktioiden ollessa kyseessä, jotka kuuluvat kyseisen menetelmän soveltamisalaan. Ryhmän jäsenten jättämien transaktioiden nettouttamista keskenään ei hyväksytä pääomavaatimusten laskemista varten. |
b) Hyväksymisehdot
Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä sopimusnettoutuksen riskiä alentavana ainoastaan seuraavin ehdoin:
i) |
luottolaitoksella on vastapuolensa kanssa sopimusnettoutusta koskeva sopimus, jonka perusteella syntyy yksi yhtenäinen, kaikki sopimuksen kattamat liiketoimet kattava oikeudellinen velvoite siten, että jos vastapuoli ei pysty joko maksun laiminlyönnin, konkurssin, selvitystilan tai muun vastaavan syyn takia vastaamaan sitoumuksistaan, luottolaitoksella on oikeus saada tai velvoite maksaa kaikkien vastuun piiriin kuuluvien liiketoimien osalta ainoastaan se nettosumma, jotka syntyy laskettaessa yhteen markkinahintaiset positiiviset ja negatiiviset varojen erät; |
ii) |
luottolaitos on antanut toimivaltaisten viranomaisten käyttöön kirjalliset ja perustellut oikeudelliset lausunnot, joiden perusteella toimivaltaiset tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset voisivat asiaa riitautettaessa päättää, että edellä i kohdassa mainituissa tapauksissa luottolaitoksen saatavat ja velvoitteet rajoittuvat i kohdassa mainittuun nettosummaan:
|
iii) |
luottolaitoksella on käytössään tarvittavat menettelytavat, jotta sen uudistamis- tai nettoutussopimuksen oikeudellista pätevyyttä valvotaan jatkuvasti siihen sovellettavan lainsäädännön mahdollisten muutosten mukaisesti; |
iv) |
luottolaitokset säilyttävät kaikki vaadittavat tiedot tiedostoissaan; |
v) |
luottolaitos ottaa nettouttamisen vaikutukset huomioon mitatessaan kunkin vastapuolen kokonaisluottoriskiä ja hoitaa sopimuksiin liittyviä luottoriskejään tältä pohjalta; ja |
vi) |
kaikkien vastapuolten luottoriskit kootaan yhteen ja näin saadaan yksi, yhtenäinen oikeudellinen riski transaktioille. Tämä kokonaisriski otetaan huomioon luottorajojen ja laitosten pääomavaatimusten yhteydessä. |
Toimivaltaisten viranomaisten, neuvoteltuaan tarpeen vaatiessa muitten asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tulee olla vakuuttuneita siitä, että uudistamis- tai nettoutussopimus on oikeudellisesti pätevä kaikkien voimassa olevien lakien mukaan. Jos yksikin toimivaltaisista viranomaisista on tähän tyytymätön, sopimusnettoutusta ei hyväksytä riskin alentamisena kummankaan osapuolen osalta.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä uudistamis- tai nettoutussopimuksen eri muotoja koskevia perusteltuja oikeudellisia lausuntoja.
Sopimuksia, jotka sisältävät määräyksen, joka antaa osapuolelle, joka ei ole syyllistynyt sopimusrikkomukseen, mahdollisuuden suorittaa vain osan maksuista tai olla maksamatta laiminlyövän osapuolen pesälle, vaikkakin laiminlyövä osapuoli olisi nettovelkoja (irtisanoutumislauseke), ei hyväksytä riskin alentamisperusteeksi.
Lisäksi tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevien sopimusten on täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) |
tämän osan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun nettosumman on oltava se nettosumma, joka syntyy laskettaessa yhteen sisällytettyjen yksittäisten kahdenvälisten pääsopimusten positiiviset ja negatiiviset sulkeutuvat arvot ja markkinahintaiset positiiviset ja negatiiviset varojen erät (”tuotteiden ristikkäisnettoutuksen nettomäärä”); |
b) |
tämän osan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut kirjalliset ja perustellut oikeudelliset lausunnot koskevat koko tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevan sopimuksen pätevyyttä ja täytäntöönpanokelpoisuutta ja nettoutussopimuksen vaikutusta kaikkien sisällytettyjen yksittäisten kahdenvälisten pääsopimusten materiaalisiin määräyksiin. Oikeudellisen lausunnon on oltava sen jäsenvaltion oikeudellisen yhteisön hyväksymä, jossa luottolaitoksella on toimilupa, tai sen on oltava oikeudellinen muistio, jossa käsitellään kaikkia asiaankuuluvia kohtia ja perustellaan ne; |
c) |
luottolaitoksella on oltava käytössään tämän osan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut menettelytavat sen varmistamiseksi, että kaikista nettoutukseen sisällytettävistä transaktioista on annettu oikeudellinen lausunto; ja |
d) |
ottaen huomioon tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskeva sopimus luottolaitoksen on edelleen täytettävä kahdenvälisen nettoutuksen hyväksyntää koskevat vaatimukset ja 90—93 artiklassa tarkoitettujen riskien vähentämistekniikoiden hyväksyntää koskevat vaatimukset, niiltä osin kuin niitä voidaan soveltaa, jokaisen sisällytetyn yksittäisen kahdenvälisen pääsopimuksen ja transaktion osalta. |
c) Hyväksymisen vaikutukset
Jäljempänä 5 ja 6 osan tarkoituksia varten suoritettava nettoutus tunnustetaan kyseisten osien mukaiseksi.
i) Uudistamissopimukset
Uudistamissopimuksen seurauksena määritelty yksi yhdistetty nettosumma voidaan painottaa kyseisten bruttosummien sijasta. Täten sovellettaessa 3 osaa:
— |
vaiheessa a: nykykäyttöarvo, ja |
— |
vaiheessa b: nimelliset pääomamäärät tai kohde-etuuden arvot |
saadaan laskea ottamalla huomioon uudistamissopimus. Sovellettaessa 4 osaa vaiheessa a nimellinen pääomamäärä voidaan laskea ottamalla huomioon uudistamissopimus; tähän sovelletaan taulukossa 3 annettuja prosentteja.
ii) Muut nettoutussopimukset
Sovellettaessa 3 osaa
— |
vaiheessa a saadaan nettoutussopimukseen sisältyvien sopimusten nykykäyttöarvo laskea ottamalla huomioon nettoutussopimuksesta johtuvat tosiasialliset otaksuttavat nettojälleenhankintakustannukset; jos nettoutus johtaa nettomaksuvelvoitteen syntymiseen nettojälleenhankintakustannusta laskevalle luottolaitokselle, nykykäyttöarvo merkitään nollaksi; ja |
— |
vaiheessa b saadaan kaikkien tiettyyn nettoutussopimukseen sisältyvien sopimusten mahdollisten tulevaisuuden luottoriskien määrää alentaa seuraavan kaavan mukaisesti: PCEväh = 0,4 * PCEbrutto + 0,6 * NGR * PCEbrutto
|
Nettoutussopimukseen sisältyvät täysin yhdenmukaiset sopimukset saadaan ottaa huomioon yhtenä sopimuksena, jonka nimellisarvo vastaa nettotuloja, laskettaessa edellä olevan kaavan mukaisesti tulevaisuuden mahdollisia luottoriskejä. Täysin yhdenmukaiset sopimukset ovat valuuttatermiinisopimuksia tai vastaavia sopimuksia, joissa nimellisarvo vastaa kassavirtoja, jos kassavirrat erääntyvät samana arvopäivänä ja osittain tai kokonaan samassa valuutassa.
Sovellettaessa 4 osaa vaiheessa (a)
— |
täysin yhdenmukaiset nettoutussopimukseen sisältyvät sopimukset voidaan ottaa huomioon yhtenä sopimuksena, jonka nimellisarvo vastaa nettotuloja; nimellisarvomäärät kerrotaan taulukossa 3 esitetyillä prosenttiluvuilla; ja |
— |
kaikkiin muihin nettoutussopimukseen sisältyviin sopimuksiin sovellettavia prosentteja voidaan alentaa taulukon 6 mukaisesti: Taulukko 6
|
(1) Sopimuksia, jotka eivät kuulu mihinkään tässä taulukossa esitetyistä viidestä luokasta, käsitellään muita hyödykkeitä kuin jalometalleja koskevina sopimuksina.
(2) Sopimuksia, joiden pääoma vaihdetaan useaan kertaan, prosenttiluvut on kerrottava sopimuksen mukaisten jäljellä olevien maksujen lukumäärällä.
(3) Sopimuksissa, jotka on laadittu määrättyjen maksupäivien jälkeen jäljellä olevien riskien poistamiseksi ja joissa ehdot on sovittu uudelleen sellaisiksi, että sopimuksen markkina-arvo niinä määrättyinä päivinä on nolla, jäljellä oleva juoksuaika on sama kuin seuraavaan tarkistuspäivään jäljellä oleva aika. Sellaisissa korkosopimuksissa, jotka täyttävät nämä vaatimukset ja joiden juoksuaikaa on yli vuosi, prosenttiluku ei saa olla alhaisempi kuin 0,5 prosenttia.
(4) Toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella luottolaitokset voivat valita korkosopimuksille joko alkuperäisen juoksuajan tai erääntymiseen jäljellä olevan ajan.
(5) Toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella luottolaitokset voivat valita korkosopimuksille joko alkuperäisen juoksuajan tai erääntymiseen jäljellä olevan ajan.
LIITE IV
JOHDANNAISSOPIMUSTEN LAJIT
1. |
Korkosopimukset
|
2. |
Valuuttakurssisopimukset ja kultaa koskevat sopimukset
|
3. |
Edellä 1 kohdan a–e alakohdassa ja 2 kohdan a–d alakohdassa mainittujen sopimusten luonteiset muita kohde-etuuksia ja indeksejä koskevat sopimukset. Tämä käsittää vähintään kaikki direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 4–7, 9 ja 10 kohdassa yksilöidyt välineet, jotka eivät muutoin sisälly 1 tai 2 kohtaan. |
LIITE V
RISKIEN LUOKITTELUN JA KÄSITTELYN TEKNISET KRITEERIT
1. HALLINTOMALLI
1. |
Direktiivin 11 artiklassa kuvattujen johdon vastuuhenkilöiden on määritettävä järjestelyt vaarallisten työyhdistelmien eriyttämisestä organisaatiossa ja eturistiriitatilanteiden ennaltaehkäisemisestä. |
2. RISKIEN KÄSITTELY
2. |
Direktiivin 11 artiklassa kuvattujen johdon vastuuhenkilöiden on hyväksyttävä ja säännöllisesti arvioitava strategiat ja periaatteet, joita sovelletaan luottolaitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien ottamiseen, hallintaan, valvontaan ja vähentämiseen, mukaan lukien luottolaitoksen makrotaloudellisen toimintaympäristön aiheuttamat riskit suhteessa suhdannevaiheeseen. |
3. LUOTTORISKI JA VASTAPUOLIRISKI
3. |
Luottojen myöntämisen on perustuttava vakuuttavasti perusteltuihin ja hyvin määriteltyihin kriteereihin. Luottojen myöntämisessä, luottoehtojen muuttamisessa ja uudistamisessa sekä uudelleenrahoituksessa sovellettavien prosessien on oltava selkeästi laadittuja. |
4. |
Luotonannon ja luottoriskillisten vastuiden jatkuva hallinto ja valvonta, mukaan lukien ongelmaluottojen tunnistaminen ja hallinta sekä asianmukaisten arvonoikaisujen ja varausten tekeminen, on toteutettava tehokkailla järjestelmillä. |
5. |
Luotonanto on hajautettava asianmukaisesti ottaen huomioon luottolaitoksen kohdemarkkinat ja yleiset luotonantoperiaatteet. |
4. JÄÄNNÖSRISKI
6. |
Riskiä siitä, että luottolaitoksen käyttämät yleisesti hyväksytyt luottoriskin vähentämismenetelmät osoittautuvat odotettua tehottomammiksi, on hallittava ja valvottava kirjallisesti laadittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti. |
5. KESKITTYMÄRISKI
7. |
Vastapuoliin, toisiinsa yhteydessä oleviin vastapuolten ryhmiin ja samalla talouden sektorilla tai maantieteellisellä alueella toimiviin vastapuoliin kohdistuvista vastuista aiheutuvaa keskittymäriskiä, samasta toiminnasta tai hyödykkeestä tai luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamisesta aiheutuvaa keskittymäriskiä ja erityisesti suuria välillisiä luottoriskejä (esim. yksittäiseen vakuuden antajaan liittyviä) on hallittava ja valvottava kirjallisesti laadittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti. |
6. ARVOPAPERISTAMISEEN LIITTYVÄT RISKIT
8. |
Riskiä, joka aiheutuu arvopaperistamistransaktioista, joissa luottolaitokset ovat alullepanijoita tai järjestäjiä, on arvioitava ja sitä on hallittava asianmukaisilla periaatteilla ja menettelytavoilla, jotta voidaan varmistaa erityisesti se, että transaktion taloudellinen sisältö otetaan täysimääräisesti huomioon riskin arvioinnissa ja liikkeenjohdollisissa päätöksissä. |
9. |
Luottolaitoksilla, jotka ovat ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja sisältävien uusiutuvien arvopaperistamistransaktioiden alullepanijoita, on oltava likviditeettisuunnitelmat, joilla varaudutaan sekä aikataulun mukaisiin että ennenaikaisiin kuoletuksiin. |
7. MARKKINARISKIT
10. |
Käyttöön otetaan säännöksiä ja menettelyjä markkinariskien kaikkien merkittävien aiheuttajien sekä niiden vaikutusten mittaamiseksi ja hallitsemiseksi. |
8. KAUPANKÄYNTIVARASTON ULKOPUOLISISTA TOIMINNOISTA AIHEUTUVA KORKORISKI (MUU RAHOITUSTOIMINTA)
11. |
Luottolaitoksen on otettava käyttöön järjestelmät, joilla arvioidaan ja hallitaan riskiä, joka syntyy korkojen potentiaalisista muutoksista ja muutosten vaikutuksista luottolaitoksen kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin toimintoihin. |
9. OPERATIIVINEN RISKI
12. |
Luottolaitoksen on sovellettava periaatteita ja prosesseja, joilla arvioidaan ja hallitaan operatiivista riskiä mukaan lukien harvoin sattuvien vakavien tapahtumien aiheuttama riski. Rajoittamatta 4 artiklan 22 kohdassa säädetyn määritelmän soveltamista luottolaitosten on ilmoitettava, mitä pidetään operatiivisena riskinä kyseisiä periaatteita ja prosesseja sovellettaessa. |
13. |
Luottolaitoksilla on oltava varautumissuunnitelmat ja liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat suunnitelmat, joilla varmistetaan niiden toiminnan jatkuvuus ja rajoitetaan tappioita liiketoiminnan vakavien häiriöiden varalta. |
10. LIKVIDITEETTIRISKI
14. |
Luottolaitosten on sovellettava periaatteita ja prosesseja, joilla ne mittaavat ja hallitsevat nettorahoitusasemaansa ja -vaatimuksiaan jatkuvasti ja pitkäjänteisesti. Luottolaitosten on harkittava vaihtoehtoisia skenaarioita ja tarkasteltava säännöllisesti oletuksia, joiden pohjalta tehdään nettorahoitusasemaa koskevia päätöksiä. |
15. |
Luottolaitoksilla on oltava varautumissuunnitelmat, joilla selviydytään likviditeettikriiseistä. |
LIITE VI
STANDARDIMENETELMÄ
1 osa — Riskipainot
1. SAAMISET VALTIOILTA JA KESKUSPANKEILTA
1.1 Käsittely
1. |
Saamisiin valtioilta ja keskuspankeilta on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2—7 kohdan soveltamista. |
2. |
Jollei 3 kohdasta muuta johdu, valtioilta ja keskuspankeilta oleviin saamisiin, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 1 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen tasoon luoton laadun arviointiasteikolla. |
Taulukko 1
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
0 % |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
3. |
Saamisiin Euroopan keskuspankilta sovelletaan 0 prosentin riskipainoa. |
1.2 Velallisen kansallisessa valuutassa ovat saamiset
4. |
Saamisiin jäsenvaltioilta ja keskuspankeilta jotka ovat kyseisen valtion ja keskuspankin kotimaan valuutan määräisiä ja kotimaan valuutassa rahoitettuja, sovelletaan nollariskipainoa. |
5. |
Kun kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset, jotka soveltavat valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisössä sovellettavia valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, antavat omalta valtioltaan ja keskuspankiltaan oleville saamisille, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, riskipainon joka on 1 ja 2 kohdan mukaista riskipainoa alhaisempi, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden luottolaitokset riskipainottavat kyseiset saamiset vastaavalla tavalla. |
1.3 Vientitakuulaitosten antamien luottoluokitusten käyttö
6. |
Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä vientitakuulaitoksen (ECA) antamat luottoluokitukset, jos toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:
|
7. |
Vastuut, joilla on vientitakuulaitoksen antama luokitus, jota voidaan käyttää riskipainon määrittämiseen, saavat taulukon 2 mukaisen riskipainon. |
Taulukko 2
Minimitakuumaksutaso (luokka) |
0 |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
Riskipaino |
0 % |
0 % |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
100 % |
150 % |
2. SAAMISET ALUE- TAI PAIKALLISVIRANOMAISILTA
8. |
Rajoittamatta 9—11 kohdan soveltamista saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta on riskipainotettava kuten saamiset laitoksilta. Tämä kohtelu on riippumaton 80 artiklan 3 kohdan mukaisesta harkintavallasta. Tämän liitteen 31, 32 ja 37 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta. |
9. |
Saamisia alue- ja paikallisviranomaisilta on käsiteltävä kuten saamisia valtiolta siinä maassa, missä ne toimivat, mikäli saamiset eivät eroa toisistaan viranomaisen veronkanto-oikeuden ja erityisten institutionaalisten järjestelyjen vuoksi, jotka vähentävät maksukyvyttömyysriskiä. Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava ja julkistettava luettelo niistä alue- ja paikallisviranomaisista, joihin sovelletaan samaa riskipainotusta kuin valtioihin. |
10. |
Saamisia seurakunnilta ja oikeushenkilön muodossa perustetuilta julkisoikeuden alaisilta uskonnollisilta yhteisöiltä on käsiteltävä kuten saamisia aluehallituksilta ja paikallisviranomaisilta, mikäli kyseisillä seurakunnilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on lainsäädäntöön perustuva oikeus veronkantoon, lukuun ottamatta 9 kohtaa, jota ei sovelleta. Tässä tapauksessa 89 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua lupaa soveltaa V osaston 2 luvun 3 jakson 1 alajaksoa ei suljeta pois. |
11. |
Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisön alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia alue- ja paikallisviranomaisilta kuten saamisia omalta valtioltaan, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueella toimivat luottolaitokset määrittävät vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä alue- ja paikallisviranomaisilta. |
3. SAAMISET HALLINTOELIMILTÄ JA YLEISHYÖDYLLISILTÄ YHTEISÖILTÄ
3.1 Käsittely
12. |
Saamisiin hallintoelimiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13—17 kohdan soveltamista. |
3.2 Julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset
13. |
Saamisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14—17 kohdan soveltamista. |
14. |
Toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta voidaan käsitellä kuten saamisia laitoksilta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tätä harkintavaltaansa riippumatta 80 artiklan 3 kohdan mukaisesta harkintavallasta. Tämän liitteen 31, 32 ja 37 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta. |
15. |
Saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta voidaan poikkeustapauksissa käsitellä kuten saamisia siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella ne toimivat, mikäli toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan saamiset eivät eroa toisistaan riskin osalta valtion antaman asianmukaisen takauksen vuoksi. |
16. |
Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset harkintavaltansa nojalla käsittelevät saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta kuten saamisia laitoksilta tai saamisia siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella ne toimivat, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että niiden alueella toimivat luottolaitokset riskipainottavat vastaavalla tavalla saamiset kyseisiltä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta. |
17. |
Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisön alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta kuten saamisia laitoksilta, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueella toimivat luottolaitokset määrittävät vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta. |
4. SAAMISET KANSAINVÄLISILTÄ KEHITYSPANKEILTA
4.1 Soveltamisala
18. |
Keski-Amerikan rahoitusyhtiötä, Mustanmeren kauppa- ja kehityspankkia ja Keski-Amerikan alueellista kehityspankkia pidetään tämän direktiivin 78—83 artiklaa sovellettaessa kansainvälisinä kehityspankkeina. |
4.2 Käsittely
19. |
Rajoittamatta 20 ja 21 kohdan soveltamista saamisia kansainvälisiltä kehityspankeilta käsitellään samalla tavalla kuin 29—32 kohdan mukaisia saamisia laitoksilta. Tämän liitteen 31, 32 ja 37 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta. |
20. |
Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä kehityspankeilta sovelletaan 0 prosentin riskipainoa:
|
21. |
Euroopan investointirahaston pääoman merkittyyn mutta maksamattomaan osaan sovelletaan 20 prosentin riskipainoa. |
5. SAAMISET KANSAINVÄLISILTÄ ORGANISAATIOILTA
22. |
Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä organisaatioilta sovelletaan 0 prosentin riskipainoa:
|
6. SAAMISET LAITOKSILTA
6.1 Käsittely
23. |
Määritettäessä laitoksilta olevien saamisten riskipainoja on sovellettava jompaakumpaa 26—27 ja 29—32 kohdassa kuvatuista menetelmistä. |
24. |
Rajoittamatta 23—39 kohdan muiden säännösten soveltamista, saamiset luottolaitosten valvonnasta ja toimilupien myöntämisestä vastaavilta toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneilta ja niiden valvomilta rahoituslaitoksilta, joihin sovelletaan vakavaraisuusvaatimuksia, jotka vastaavat luottolaitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia, on riskipainotettava kuten saamiset laitoksilta. |
6.2 Luokittelemattomilta laitoksilta olevien saamisten riskipainon alaraja
25. |
Luokittelemattomilta laitoksilta oleviin saamisiin ei saa soveltaa alempaa riskipainoa kuin saamisille valtiolta, jossa laitos sijaitsee. |
6.3 Valtion riskipainoon perustuva menetelmä
26. |
Laitoksilta oleviin saamisiin on sovellettava taulukon 3 mukaista riskipainoa sen mukaan, mihin luottoluokkaan saamiset valtiolta sijoitetaan lainkäyttöalueella, johon luottolaitos on sijoittautunut. |
Taulukko 3
Luottoluokka, johon valtio on sijoitettu |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Saamisen riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
100 % |
150 % |
27. |
Saamisiin laitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet valtioihin, joita ei ole luokiteltu, voidaan soveltaa enintään 100 prosentin riskipainoa. |
28. |
Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta on sovellettava 20 prosentin riskipainoa. |
6.4 Luottoluokitukseen perustuva menetelmä
29. |
Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan yli kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 4 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla. |
Taulukko 4
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
30. |
Saamisiin laitoksilta, joita ei ole luokiteltu, on sovellettava 50 prosentin riskipainoa. |
31. |
Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 5 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla. |
Taulukko 5
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
20 % |
20 % |
50 % |
50 % |
150 % |
32. |
Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joita ei ole luokiteltu, on sovellettava 20 prosentin riskipainoa. |
6.5 Vaikutus lyhytaikaisiin luottoluokituksiin
33. |
Jos laitoksilta oleviin saamisiin sovelletaan 29—32 kohdassa määriteltyä menetelmää, se vaikuttaa seuraavasti lyhytaikaisiin luottoluokituksiin. |
34. |
Jos lyhytaikaista riskiluokitusta ei ole, kaikkiin jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin luottolaitoksilta sovelletaan 31 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua. |
35. |
Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on vastaava tai edullisempi kuin 31 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaista luottoluokitusta sovelletaan ainoastaan kyseiseen saamiseen. Muihin lyhytaikaisiin saamisiin on sovellettava 31 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua. |
36. |
Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on epäedullisempi kuin 31 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua ei saa soveltaa, vaan kaikille lyhytaikaisille saamisille, joita ei ole luokiteltu, on annettava sama riskipaino, jota käytetään kyseisessä lyhytaikaisessa luottoluokituksessa. |
6.6 Velallisen kansallisessa valuutassa olevat lyhytaikaiset saamiset
37. |
Jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, voidaan toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaan soveltaa kummankin 26, 27 ja 29—32 kohdassa kuvatun menetelmän mukaista riskipainoa, joka on yhtä luokkaa epäedullisempi kuin 4 ja 5 kohdassa kuvattu etuoikeuskohtelun mukainen riskipaino, jota sovelletaan saamisiin kyseiseltä valtiolta. |
38. |
Saamisiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään kolme kuukautta ja jotka ovat velallisen kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu velallisen kotimaan valuutassa, on sovellettava vähintään 20 prosentin riskipainoa. |
6.7 Sijoitukset säänneltyihin pääomainstrumentteihin
39. |
Laitosten liikkeeseen laskemiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tai säänneltyihin pääomainstrumentteihin tehtäviin sijoituksiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, ellei niitä ole vähennetty omista varoista. |
6.8 EKP:n edellyttämät vähimmäisvarannot
40. |
Jos saaminen laitokselta on vähimmäisvarantojen muodossa, joita EKP tai jäsenvaltion keskuspankki edellyttää luottolaitokselta, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että saamiseen sovelletaan riskipainoa, jota sovellettaisiin saamisiin kyseisen jäsenvaltion keskuspankilta, edellyttäen että:
|
7. SAAMISET YRITYKSILTÄ
7.1 Käsittely
41. |
Saamisiin, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 6 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla. |
Taulukko 6
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
150 % |
42. |
Saamisiin, joista ei ole käytettävissä kyseistä luottoluokitusta, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa tai valtion riskipainoa sen mukaan, kumpi on korkeampi. |
8. VÄHITTÄISSAAMISET
43. |
Saamisiin, jotka ovat 79 artiklan 2 kohdassa lueteltujen kriteerien mukaisia, on sovellettava 75 prosentin riskipainoa. |
9. KIINTEISTÖVAKUUDELLISET SAAMISET
44. |
Rajoittamatta 45—60 kohdan soveltamista saamisiin, joilla on täysimääräinen kiinteistövakuus, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa. |
9.1 Asuinkiinteistövakuudelliset saamiset
45. |
Saamisiin tai saamisten osiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena ovat kiinnitykset asuinkiinteistöihin, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan tai henkilökohtaisten sijoitusyhtiöiden tapauksessa edunsaajaomistajan käytössä tai vuokralle antamia, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa. |
46. |
Saamisiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka koskevat sellaisia asuntoja, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan käytössä tai vuokralle antamia, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa. |
47. |
Sellaisia asuinkiinteistöjä koskevien kiinteistöleasingtransaktioiden mukaisiin saamisiin vuokralleottajalle, joissa luottolaitos on vuokralleantaja ja vuokralleottajalla on osto-oikeus, sovelletaan 35 prosentin riskipainoa edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että luottolaitoksen saamisella on täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus. |
48. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat 45—47 kohtaa soveltaessaan antaa hyväksyntänsä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
49. |
Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia 48 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä niiden saamisten osalta, joiden täytenä vakuutena on niiden alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että niiden alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että tällainen käsittely on perusteltu. |
50. |
Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 49 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 35 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena ovat asuinkiinteistöt. |
9.2 Liikekiinteistövakuudelliset saamiset
51. |
Saamisiin tai saamisten osiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on kiinnityksiä niiden lainkäyttöalueella sijaitseviin toimistoihin tai muihin liiketiloihin, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan. |
52. |
Saamisiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka koskevat toimistoja tai muita liiketiloja, voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan 50 prosentin riskipainoa. |
53. |
Saamisiin, jotka liittyvät toimivaltaisten viranomaisten lainkäyttöalueella sijaitsevia toimistoja tai muita liiketiloja koskeviin kiinteistöleasingtransaktioihin, joissa luottolaitos on vuokralleantaja ja vuokralleottajalla on osto-oikeus, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa, jos luottolaitoksen saamisella on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus. |
54. |
Tämän liitteen 51—53 kohtaa sovellettaessa seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
55. |
50 prosentin riskipainoa sovelletaan lainan siihen osaan, joka ei ylitä seuraavien ehtojen mukaisesti laskettuja rajoja:
|
56. |
100 prosentin riskipainoa sovelletaan lainan siihen osaan, joka ylittää 55 kohdassa asetetut raja-arvot. |
57. |
Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 51—53 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena ovat liikekiinteistöt. |
58. |
Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia 54 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä niiden saamisten osalta, joiden täytenä vakuutena on kiinnitys niiden lainkäyttöalueella sijaitsevaan liikekiinteistöön, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että niiden alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet liikekiinteistöjen markkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että seuraavat raja-arvot eivät ylity:
|
59. |
Jos toinen 58 kohdassa tarkoitetuista raja-arvoista ylittyy vuoden aikana, oikeus soveltaa 58 kohtaa lakkaa ja 54 kohdan b alakohdan mukaista edellytystä on sovellettava, kunnes 58 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät jonakin seuraavista vuosista. |
60. |
Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 58 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistöjä. |
10. ERÄÄNTYNEET SAAMISET
61. |
Rajoittamatta 62—65 kohdan soveltamista kaikkien yli 90 päivää erääntyneenä olevien saamisten, jotka ylittävät toimivaltaisten viranomaisten asettamat ylärajat ja joihin liittyy kohtuullinen riskitaso, vakuudettomaan osaan sovelletaan riskipainona
|
62. |
Määritettäessä erääntyneen saamisen vakuudellista osaa sallittuja vakuuksia ja takauksia ovat ne, joita saa käyttää luottoriskin vähentämiseen. |
63. |
Kun erääntyneen saamisen täytenä vakuutena ovat muut kuin luottoriskin vähentämiseen käytettävät vakuudet, voidaan kuitenkin toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan soveltaa 100 prosentin riskipainoa noudattaen tiukkoja toimintakriteerejä, jotta varmistetaan vakuuden korkea laatu, kun arvonoikaisujen määrä saavuttaa 15 prosenttia saamisen arvosta, johon sisältyvät arvonoikaisut. |
64. |
Tämän liitteen 45—50 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin, joista on vähennetty arvonoikaisut, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos saamiset ovat olleet erääntyneenä yli 90 päivää. Jos arvonoikaisujen määrä on vähintään 20 prosenttia arvonoikaisut sisältävästä bruttosaamisesta, jäljellä olevan saamisen riskipaino voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan alentaa 50 prosenttiin. |
65. |
Tämän liitteen 51—60 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos ne ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää. |
11. ERÄT, JOTKA VIRANOMAISTEN MÄÄRITYKSEN MUKAAN SISÄLTÄVÄT KORKEAN RISKIN
66. |
Erityisen suuria riskejä sisältäviin saamisiin kuten sijoituksiin venture capital -yrityksiin ja pääomasijoituksiin voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan soveltaa 150 prosentin riskipainoa. |
67. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että muihin kuin erääntyneisiin saamisiin, joihin tämän osan säännösten mukaan on sovellettava 150 prosentin riskipainoa ja joista on tehty arvonoikaisut, sovelletaan riskipainona
|
12. KATETUT JOUKKOLAINAT
68. |
”Katetuilla joukkolainoilla” tarkoitetaan direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohdassa määriteltyjä joukkovelkakirjoja, joiden vakuutena on joku seuraavista hyväksytyistä omaisuuseristä:
Edellä olevan soveltamiseksi ”vakuus” kattaa tilanteet, joissa a–f alakohdassa esitetyt omaisuuserät on lain nojalla käytettävä yksinomaan velkakirjanhaltijoiden suojaamiseen tappioilta. Ranskalaisten Fonds Communs de Créances -rahastojen tai d ja e alakohdassa määriteltyjen vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen liikkeeseen laskemiin etuoikeusasemaltaan parhaimpiin osuuksiin ei sovelleta 20 prosentin rajoitusta 31 päivään joulukuuta 2010 asti, edellyttäen että hyväksytty luottoluokituslaitos on luokitellut kyseiset etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet parhaimpaan luokkaan katettuja joukkolainoja koskevassa luottoluokituksessaan. Poikkeusta tarkastellaan uudelleen ennen määräajan päättymistä, minkä jälkeen komissio voi tarvittaessa jatkaa sen voimassaoloaikaa 151 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja käyttäen tai ollen käyttämättä erillistä tarkistuslauseketta. Edellä f alakohdassa tarkoitettu luku 60 prosenttia voidaan korvata luvulla 70 prosenttia 31 päivään joulukuuta 2010 asti. Poikkeusta tarkastellaan uudelleen ennen määräajan päättymistä, minkä jälkeen komissio voi tarvittaessa jatkaa poikkeuksen voimassaoloaikaa 151 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja käyttäen tai ollen käyttämättä erillistä tarkistuslauseketta. |
69. |
Luottolaitosten on täytettävä katettujen joukkolainojen vakuutena olevien kiinteistöjen osalta liitteessä VIII olevan 2 osan 8 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset ja noudatettava liitteessä VIII olevan 3 osan 62—65 kohdan mukaisia arvostussääntöjä. |
70. |
Katettuihin joukkolainoihin, jotka ovat direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohtaan sisältyvän määritelmän mukaisia ja jotka on laskettu liikkeeseen ennen 31 päivää joulukuuta 2007, voidaan myös soveltaa etuuskohtelua niiden erääntymispäivään saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68—69 kohdan soveltamista. |
71. |
Katettujen joukkolainojen riskipaino määräytyy liikkeeseen laskevan luottolaitoksen etuoikeusasemaltaan parhaimmille vakuudettomille vastuille annetun riskipainon mukaan. Edellä mainittujen riskipainojen suhde on seuraava:
|
13. ARVOPAPERISTETUT ERÄT
72. |
Arvopaperistettuja eriä koskevien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on määritettävä 94—101 artiklan mukaisesti. |
14. LYHYTAIKAISET SAAMISET LAITOKSILTA JA YRITYKSILTÄ
73. |
Lyhytaikaisiin saamisiin laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 7 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla. |
Taulukko 7
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
150 % |
150 % |
150 % |
15. OSUUDET YHTEISSIJOITUSYRITYKSISSÄ
74. |
Rajoittamatta 75—81 kohdan soveltamista yhteissijoitusyrityksissä oleviin osuuksiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa. |
75. |
Osuuksiin yhteissijoitusyrityksissä, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 8 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla. |
Taulukko 8
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
100 % |
150 % |
150 % |
76. |
Kun toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että positioon yhteissijoitusyrityksessä liittyy erityisen suuria riskejä, niiden on vaadittava, että positioon sovelletaan 150 prosentin riskipainoa. |
77. |
Luottolaitokset voivat määrittää yhteissijoitusyrityksissä oleville osuuksille riskipainon 79, 80 ja 81 kohdassa säädetyllä tavalla, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:
|
78. |
Jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy kolmannessa maassa toimivan yhteissijoitusyrityksen 77 kohdan a alakohdan mukaisesti, toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi soveltaa kyseistä hyväksyntää tekemättä omaa arviota yhteissijoitusyrityksestä. |
79. |
Jos luottolaitoksella on tiedot yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, se voi käyttää mainittuja vastuita määrittääkseen yhteissijoitusyrityksen sijoituksille riskipainon näiden tiedossa olevien sijoitusten keskiarvona 78—83 artiklassa määritettyjen menettelyjen mukaisesti. |
80. |
Jos luottolaitoksella ei ole käytettävissä tietoja yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, se voi laskea yhteissijoitusyrityksen sijoituksille keskimääräisen riskipainon 78—83 artiklassa määrättyjen menettelyjen ja seuraavien sääntöjen mukaisesti: oletetaan, että yhteissijoitusyritys sijoittaa ensin valtuuksiensa mukaisen enimmäismäärän puitteissa vastuuryhmiin, joihin liittyy korkeimmat pääomavaatimukset, ja jatkaa tämän jälkeen sijoittamista alemman pääomavaateen vastuuryhmiin, kunnes sijoitusten enimmäismäärä saavutetaan. |
81. |
Luottolaitokset voivat valtuuttaa kolmannen laskemaan yhteissijoitusyrityksen osuuksille riskipainon 79 ja 80 kohdassa määritettyjen menettelyjen mukaisesti ja raportoimaan siitä edellyttäen, että laskelmien ja raportoinnin laatu voidaan varmistaa asianmukaisesti. |
16. MUUT ERÄT
16.1 Käsittely
82. |
Direktiivin 86/635/ETY 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuihin aineellisiin hyödykkeisiin sovelletaan 100 prosentin riskipainoa. |
83. |
Ennakkomaksuihin ja siirtosaamisiin, joiden osalta laitos ei pysty määrittelemään vastapuolta direktiivin 86/635/ETY mukaisesti, sovelletaan 100 prosentin riskipainoa. |
84. |
Saamisiin maksujen välityksestä sovelletaan 20 prosentin riskipainoa. Käteiseen rahaan ja vastaaviin eriin sovelletaan 0 prosentin riskipainoa. |
85. |
Jäsenvaltiot saavat soveltaa 10 prosentin riskipainoa saamisiin laitoksilta, jotka ovat erikoistuneet kotijäsenvaltioidensa pankkien välisiin markkinoihin ja julkisen sektorin lainamarkkinoihin ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten tiiviissä valvonnassa, kun kyseisten omaisuuserien täytenä vakuutena on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä ja riittäväksi vakuudeksi katsoma 0 prosentin tai 20 prosentin riskipainon saanut erä. |
86. |
Osakkeisiin ja muihin omistusosuuksiin on sovellettava vähintään 100 prosentin riskipainoa, ellei niitä ole vähennetty omista varoista. |
87. |
Kultasaamisten takaamiin omissa holveissa säilytetyihin tai allokoituihin kultaharkkoihin on sovellettava 0 prosentin riskipainoa. |
88. |
Erien myynti- ja takaisinostosopimukset ja termiiniostosopimukset riskipainotetaan transaktioiden vastapuolten sijaan kyseisten erien mukaan. |
89. |
Jos luottolaitos tarjoaa luottoriskin suojausta useille vastuille sillä ehdolla, että n:s vastuisiin liittyvä laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen purkamiseen, ja jos hyväksytty luottoluokituslaitos on laatinut tuotteesta ulkoisen luottoluokituksen, sovelletaan 94—101 artiklassa säädettyjä riskipainoja. Jos hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut tuotteesta luottoluokitusta, koriin kuuluvien vastuiden riskipainot lasketaan yhteen (pois lukien n-1 -vastuut) siten, että niiden yhteissumma on enintään 1 250 prosenttia, joka kerrotaan luottojohdannaisen tarjoaman suojan nimellisarvolla; näin saadaan omaisuuserien riskipainotettu määrä. Yhteen lasketuista vastuista vähennettävät n-1 -vastuut määritetään siten, että niihin kuuluvat ne vastuut, jotka tuottavat alemman riskipainotetun vastuumäärän kuin mikään yhteen laskettuihin vastuisiin kuuluva riskipainotettu saaminen. |
2 osa — Luottoluokituslaitosten hyväksyminen ja niiden luottoluokitusten kuvaus
1. MENETELMÄT
1.1 Objektiivisuus
1. |
Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokitusten antamisessa sovellettavat menetelmät ovat tiukkoja, järjestelmällisiä, pitkäjänteisiä ja perustuvat pitkän aikavälin kokemuksiin pohjautuvaan validointiin. |
1.2 Riippumattomuus
2. |
Toimivaltaisten viranomaisten todennettava, että menetelmiin ei kohdistu ulkoisia poliittisia vaikutuksia, rajoituksia eikä taloudellisia paineita, jotka voivat vaikuttaa luottoluokitukseen. |
3. |
Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava luottoluokituslaitosten menetelmien riippumattomuutta muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:
|
1.3 Jatkuva tarkastelu
4. |
Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokituslaitoksen antamia luokituksia arvioidaan jatkuvasti, ja niiden on reagoitava taloudellisen toimintaympäristön muutoksiin. Kyseinen arviointi on suoritettava kaikkien merkittävien tapahtumien jälkeen tai vähintään vuosittain. |
5. |
Ennen hyväksyntää toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että kunkin markkinasegmentin luokittelussa sovellettavat menetelmät perustuvat seuraavan kaltaisiin standardeihin:
|
6. |
Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitokset ilmoittavat viivytyksettä olennaisista muutoksista menetelmissä, joita ne soveltavat luottoluokituksia antaessaan. |
1.4 Läpinäkyvyys ja tiedonantovelvollisuus
7. |
Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitoksen luokituksia laadittaessa soveltamien menetelmien periaatteet ovat julkisesti nähtävissä, jotta potentiaaliset käyttäjät voivat arvioida periaatteiden asianmukaisuutta. |
2. YKSITTÄISET LUOTTOLUOKITUKSET
2.1 Uskottavuus ja markkinoiden hyväksyntä
8. |
Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokituslaitosten yksittäisiä luokituksia pidetään markkinoilla luokitusten käyttäjien keskuudessa uskottavina ja luotettavina. |
9. |
Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava uskottavuutta muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:
|
2.2 Läpinäkyvyys ja tietojen julkistaminen
10. |
Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että yksittäiset luottoluokitukset ovat samoin ehdoin ainakin niiden luottolaitosten saatavilla, joiden oikeutetun edun mukaista luokitusten käyttö on. |
11. |
Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti todennettava, että yksittäiset luottoluokitukset ovat samoin ehdoin kuin kotimaassa niiden ulkomaisten luottolaitosten saatavilla, joiden oikeutetun edun mukaista luokitusten käyttö on. |
3. ”KUVAUS”
12. |
Jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kvantitatiiviset tekijät kuten tietyn luottoluokituksen saaneiden omaisuuserien pitkän aikavälin maksukyvyttömyysaste. Toimivaltaisten viranomaisten on kysyttävä vastikään perustetuilta ja lyhyen aikaa maksukyvyttömyystietoja keränneiltä luottoluokituslaitoksilta, kuinka suureksi ne arvioivat tietyn luottoluokituksen saaneisiin omaisuuseriin liittyvän pitkän aikavälin maksukyvyttömyysriskin. |
13. |
Jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kvalitatiiviset tekijät kuten luottoluokituslaitoksen luokitusten piiriin kuuluva liikkeeseenlaskijoiden ryhmä, luottoluokituslaitoksen antamien luokitusten kattavuus, kunkin luottoluokituksen tarkoitus ja luottoluokituslaitoksen määritelmä maksukyvyttömyydestä. |
14. |
Toimivaltaisten viranomaisten on verrattava yksittäisen luottoluokituslaitoksen kuhunkin luokitukseen liittyvää maksukyvyttömyysastetta vertailuarvoon, joka perustuu muiden luottoluokituslaitosten havaitsemaan maksukyvyttömyysasteeseen, joka on laskettu liikkeeseenlaskijoiden otannasta, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat sisältävän vastaavan suuruisen luottoriskin. |
15. |
Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että yksittäisen luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta koskeva maksukyvyttömyysaste on olennaisesti ja järjestelmällisesti viitearvoa korkeampi, toimivaltaisten viranomaisten on annettava kyseisen luottoluokituslaitoksen luokitukselle korkeampi luottoluokka luoton laadun arviointiasteikolla. |
16. |
Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat korottaneet luottoluokituslaitoksen tiettyä luokitusta koskevaa riskipainoa ja luottoluokituslaitos osoittaa, että sen luokitukseen liittyvä maksukyvyttömyysaste ei ole enää olennaisesti ja järjestelmällisesti vertailuarvoa suurempi, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää palauttaa luottoluokituslaitoksen luokituksen alkuperäisen luottoluokan luoton laadun arviointiasteikolla. |
3 osa — Luottoluokituslaitosten antamien luokitusten käyttö riskipainojen määrityksessä
1. KÄSITTELY
1. |
Luottolaitos voi nimittää yhden tai useamman hyväksytyn luokituslaitoksen, jota käytetään määritettäessä omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sovellettavia riskipainoja. |
2. |
Luottolaitoksen, joka päättää soveltaa hyväksytyn luokituslaitoksen antamia luottoluokituksia joihinkin erien ryhmiin, on sovellettava kyseisiä luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin kyseiseen ryhmään kuuluviin vastuisiin. |
3. |
Luottolaitoksen, joka päättää soveltaa hyväksytyn luokituslaitoksen antamia luottoluokituksia, on sovellettava niitä jatkuvasti ja johdonmukaisesti. |
4. |
Luottolaitos voi soveltaa ainoastaan sellaisia luokituslaitosten luottoluokituksia, joissa otetaan huomioon luottolaitoksen saamisen muodostava pääoma ja korot kokonaisuudessaan. |
5. |
Jos luokitetusta erästä on käytettävissä ainoastaan yksi valitun luokituslaitoksen luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä kyseisen erän riskipainoa. |
6. |
Jos käytettävissä on kaksi valittujen luokituslaitosten antamaa luottoluokitusta ja kyseisissä luottoluokituksissa sovelletaan luokiteltuun erään eri riskipainoa, on käytettävä suurempaa riskipainoa. |
7. |
Jos käytettävissä on enemmän kuin kaksi valittujen luokituslaitosten antamaa luottoluokitusta, luokitettuun erään on sovellettava kahta pienimmän riskipainon antavaa luottoluokitusta. Jos kyseiset kaksi pienintä riskipainoa poikkeavat toisistaan, sovelletaan niistä suurempaa. Jos kaksi pienintä riskipainoa ovat samat, on sovellettava kyseistä riskipainoa. |
2. LIIKKEESEENLASKIJA JA LIIKKEESEENLASKUSTA ANNETTU LUOTTOLUOKITUS
8. |
Jos erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä kuuluu, on käytettävissä luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä erään sovellettavaa riskipainoa. |
9. |
Jos tiettyyn erään suoraan sovellettavaa luottoluokitusta ei ole käytettävissä, mutta käytettävissä on luottoluokitus erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä ei kuulu, tai jos liikkeeseenlaskijasta on käytettävissä yleinen luottoluokitus, on käytettävä kyseistä luottoluokitusta, jos se tuottaa suuremman riskipainon kuin mitä muuten sovellettaisiin, tai jos se tuottaa pienemmän riskipainon ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai parhaassa asemassa joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai vastuuerään tai liikkeeseenlaskijan muihin merkittäviin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin. |
10. |
Tämän osan 8 ja 9 kohta eivät saa estää 1 osan 68—71 kohdan soveltamista. |
11. |
Yritysryhmään kuuluvista liikkeeseenlaskijoista annettuja luottoluokituksia ei saa soveltaa toiseen samaan yritysryhmään kuuluvaan liikkeeseenlaskijaan. |
3. LYHYEN JA PITKÄN AIKAVÄLIN LUOTTOLUOKITUKSET
12. |
Lyhyen aikavälin luottoluokituksia saa soveltaa ainoastaan lyhytaikaisiin omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja yrityksiltä. |
13. |
Lyhyen aikavälin luottoluokitusta on sovellettava ainoastaan siihen erään, jota lyhyen aikavälin luottoluokitus koskee, eikä sitä saa käyttää muiden erien riskipainojen määrittämiseen. |
14. |
Rajoittamatta 13 kohdan soveltamista, jos lyhytaikaiseen luokiteltuun sopimukseen sovelletaan 150 prosentin riskipainoa, kaikkiin kyseiseltä vastapuolelta oleviin lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin luokittamattomiin vakuudettomiin vastuisiin on myös sovellettava 150 prosentin riskipainoa. |
15. |
Rajoittamatta 13 kohdan soveltamista, jos luokiteltuun lyhytaikaiseen sopimukseen sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, kaikkiin luokittamattomiin lyhytaikaisiin vastuisiin on sovellettava vähintään 100 prosentin riskipainoa. |
4. KOTIMAISET JA ULKOMAISET VALUUTTAERÄT
16. |
Luottoluokitusta, joka koskee vastapuolen kotimaan valuutan määräistä erää, ei saa käyttää määritettäessä riskipainoa kyseisen vastapuolen ulkomaan valuutan määräiselle vastuulle. |
17. |
Rajoittamatta 16 kohdan soveltamista, kun vastuu syntyy luottolaitoksen osallistuessa sellaisen kansainvälisen kehityspankin liikkeeseen laskemaan lainaan, jonka etuoikeusasema velkojana tunnustetaan markkinoilla, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että vastapuolen kotimaan valuutan määräisestä erästä annettua luottoluokitusta käytetään riskipainoja määritettäessä. |
LIITE VII
SISÄISTEN LUOTTOLUOKITUSTEN MENETELMÄ (IRB, IRBA)
1 osa — Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä
1. RISKIPAINOTETTUJEN SAAMISTEN YHTEISMÄÄRÄN LASKEMINEN LUOTTORISKIN MÄÄRITYSTÄ VARTEN
1. |
Ellei toisin mainita, parametreista maksukyvyttömyyden todennäköisyys (probability of default, PD), tappio-osuus (loss given default, LGD) ja juoksuaika (M) määritetään 2 osassa esitetyllä tavalla ja vastuuarvo 3 osassa esitetyllä tavalla. |
2. |
Kuhunkin vastuuseen liittyvä riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti. |
1.1 Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen yrityksiä, laitoksia sekä valtioita ja keskuspankkeja koskeville vastuille.
3. |
Rajoittamatta 5—9 kohdan soveltamista, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, joka koskee saamisia yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti: Korrelaatio (R) = 0,12 × (1 – EXP (– 50 * PD ))/(1 – EXP (– 50)) + 0,24 * [1 – (1 – EXP (– 50 * PD ))/(1 – EXP (– 50))] Maturiteettikerroin (b) = (0,11852 – 0,05478 * ln(PD))2 Riskipaino (RW) = (LGD * N[(1 – R) 0,5 * G(PD) + (R/(1 – )) 0,5 * G(0,999)] – PD * LGD * (1 – 1,5 * b) -1 * (1 + (M – 2,5) * b) * 12,5 * 1,06 N(x) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x). G(z) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N(x) = z). Kun PD = 0, RW on: 0 Kun PD = 1:
jossa ELBE on luottolaitoksen 4 osan 80 kohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio laiminlyödyn vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo |
4. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, joka koskee liitteessä VIII olevan 1 osan 29 kohdan a alakohdassa ja liitteessä VIII olevan 2 osan 22 kohdassa asetetut vaatimukset täyttäviä vastuita, voidaan mukauttaa seuraavaa kaavaa noudattaen: Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo * (0,15 + 160*PDpp) jossa PDpp = luottosuojan tarjoajan maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) Riskipaino (RW) lasketaan soveltamalla 3 kohdassa tarkoitettua sopivaa riskipainokaavaa suojattuun vastuuseen, vastapuolen PD-lukua ja luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-lukua. Maturiteettikerroin (b) lasketaan soveltamalla luottosuojan tarjoajan tai vastapuolen PD-lukua riippuen siitä, kumpi on alhaisempi. |
5. |
Luottolaitokset voivat soveltaa seuraavaa korrelaatiokaavaa laskiessaan yritysvastuiden riskipainoja niiltä yrityksiltä oleviin vastuisiin, jotka kuuluvat ryhmään, jonka vuotuinen kokonaisliikevaihto on alle 50 miljoonaa euroa. Tässä kaavassa S on vuotuinen kokonaisliikevaihto miljoonina euroina, kun 5 miljoonaa euroa ≤ S ≤ 50 miljoonaa euroa. Alle 5 miljoonan euron liikevaihto merkitään kaavaan 5 miljoonan euron liikevaihdoksi. Ostettujen saamisten osalta vuotuinen kokonaisliikevaihto on sammion sisältämillä yksittäisillä vastuilla painotettu keskiarvo. Korrelaatio (R) = 0,12 × (1 – EXP (– 50 * PD ))/(1 – EXP (– 50)) + 0,24 * [1 – (1 – EXP (– 50 * PD ))/(1 – EXP (– 50))]– 0,04 * (1 – ( S – 5)/45) Luottolaitosten on käytettävä konsolidoidun yritysryhmän vuotuisen kokonaisliikevaihdon sijaan taseen loppusummaa, jos vuotuinen kokonaisliikevaihto ei anna riittävää kuvaa yrityksen koosta ja taseen loppusumma on tarkoituksenmukaisempi indikaattori. |
6. |
Erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että 4 osassa esitetyt maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyvät, luottolaitoksen on sovellettava riskipainoja taulukon 1 mukaisesti. Taulukko 1
Toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa luottolaitoksen soveltamaan luokan 1 vastuisiin etuoikeutettua 50 prosentin riskipainoa ja luokan 2 vastuisiin 70 prosentin riskipainoa, jos luottolaitoksen ominaisuudet luotonmyöntäjänä ja muut riskiominaisuudet ovat huomattavan vahvat kyseistä luokkaa varten. Määrittäessään riskipainoja erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille luottolaitosten on otettava huomioon seuraavat tekijät: taloudellinen asema, poliittinen ja oikeudellinen ympäristö, transaktion ja/tai omaisuuserän ominaispiirteet sekä järjestäjän ja kehittäjän asema mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien synnyttämät tulovirrat ja turvallisuuspaketti. |
7. |
Luottolaitosten on ostettujen yrityssaamistensa osalta täytettävä 4 osan 105—109 kohdassa esitetyt vähimmäisvaatimukset. 4 osassa esitettyjä vähittäisvastuiden riskinmääritysstandardeja voidaan soveltaa ostettuihin yrityssaamisiin, jotka täyttävät myös 14 kohdassa määritetyt edellytykset, jos luottolaitoksen olisi käytännössä liian hankala soveltaa 4 osassa määritettyjä yrityssaamisten riskinmääritysstandardeja. |
8. |
Ostettuja yrityssaamisia, hyvitettäviä ostoalennuksia sekä vakuuksia ja osittaisia takauksia, jotka tarjoavat suojaa maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden ja laimentumisesta aiheutuvien tappioiden suuririskisimmälle osalle, voidaan käsitellä IRB-arvopaperistamiskehyksen mukaisesti suuririskisimpinä positioina. |
9. |
Jos luottolaitos tarjoaa luottoriskin suojausta useille vastuille sillä ehdolla, että n:s saamiseen liittyvä laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen voimassaolon loppumiseen, ja jos hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut tuotteesta ulkoisen luottoluokituksen, sovelletaan 94—101 artiklassa säädettyjä riskipainoja. Jos hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut tuotteesta luottoluokitusta, koriin kuuluvien vastuiden riskipainot lasketaan yhteen (pois lukien n-1 -vastuut), kun 12,5:llä kerrottu odotettujen tappioiden yhteismäärä ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei ylitä 12,5:llä kerrotun luottojohdannaisen tarjoaman suojan nimellismäärää. Yhteenlasketuista vastuista vähennettävät n-1 -vastuut määritetään siten, että niihin sisältyvät ne vastuut, jotka tuottavat alemman riskipainotetun vastuumäärän kuin mikään yhteenlaskettuihin vastuisiin kuuluva riskipainotettu saaminen. |
1.2 Vähittäisvastuisiin liittyvät riskipainotetut yhteismäärät
10. |
Jollei 12 ja 13 kohdasta muuta johdu, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä vähittäisvastuiden osalta lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti: Korrelaatio (R) = 0,03 × (1 – EXP (– 35 * PD ))/(1 – EXP (– 35)) + 0,16 * [1 –(1 – EXP (– 35 * PD ))/(1 – EXP (– 35))] Riskipaino (RW): LGD * N[(1 – R) 0,5 * G(PD) + (R/(1 – R)) 0,5 * G(0,999)] – PD * LGD) * 12,5 * 1,06 N(x) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x). G(z) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N (x) = z). Kun PD = 1 (laiminlyöty vastuu), RW on: Max {0, 12.5 * (LGD-ELBE )} jossa ELBE on luottolaitoksen tämän liitteen 4 osan 80 kohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio laiminlyödyn vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo |
11. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, joka koskee 86 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja saamisia pieniltä ja keskisuurilta yhteisöiltä, jotka täyttävät liitteessä VIII olevan 1 osan 29 kohdan ja liitteessä VIII olevan 2 osan 22 kohdassa asetetut vaatimukset, voidaan laskea 4 kohdan mukaisesti. |
12. |
Kiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden osalta 10 kohdan mukaisen korrelaatiokaavan tuottama luku korvataan korrelaatiokertoimella (R) 0,15. |
13. |
Jäljempänä a—e alakohdassa määriteltyjen uusiutuvien vähittäisvastuiden osalta 10 kohdan mukaisen korrelaatiokaavan tuottama luku korvataan korrelaatiokertoimella (R) 0,04. Vastuut ovat uusiutuvia vähittäisvastuita, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:
Edellä b alakohdasta poiketen toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua saamisten vakuudettomuutta koskevasta vaatimuksesta sellaisten palkkatiliin liittyvien luottojärjestelyjen osalta, joista on olemassa vakuus. Tässä tapauksessa vakuudesta takaisin perittyjä määriä ei oteta huomioon LGD-estimaatissa. |
14. |
Jotta ostettuja saamisia voidaan pitää vähittäisvastuina, niiden on täytettävä 4 osan 105—109 kohdassa esitetyt vähimmäisvaatimukset ja seuraavat edellytykset:
|
15. |
Ostettuja vähittäissaamisia, hyvitettäviä ostoalennuksia, vakuuksia ja osittaisia takauksia, jotka tarjoavat suojaa maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden suuririskisimmälle osalle, sekä laimentumisesta aiheutuvia tappioita voidaan käsitellä IRB-arvopaperistamiskehyksen mukaisesti suuririskisimpinä positioina. |
16. |
Ostettujen vähittäissaamisten sammioihin, joiden osalta ostajana toimivat luottolaitokset eivät pysty erottamaan kiinteistövakuudellisia vastuita ja ehdot täyttäviä uusiutuvia vähittäisvastuita muista vähittäisvastuista, on sovellettava sitä 9, 10 tai 11 kohdan riskipainofunktiota, joka tuottaa kyseisille vastuille korkeimmat pääomavaatimukset. |
1.3 Oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskipainotetut yhteismäärät
17. |
Luottolaitos voi soveltaa erilaisia lähestymistapoja eri salkkuihin, jos luottolaitos soveltaa sisäisessä laskennassaan erilaisia lähestymistapoja. Jos luottolaitos soveltaa erilaisia lähestymistapoja, sen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että tätä mahdollisuutta sovelletaan johdonmukaisesti eikä siihen liity sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä. |
18. |
Rajoittamatta 17 kohdan soveltamista, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskipainotettujen yhteismäärien soveltamisen avustavia palveluja tuottaviin yrityksiin muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien käsittelyn mukaisesti. |
1.3.1 Yksinkertaisen riskipainon menetelmä
19. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti: Riskipaino (RW) = 190 prosenttia pääomasijoituksiin liittyville vastuille riittävän hyvin hajautetuissa salkuissa. Riskipaino (RW) = 290 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille. Riskipaino (RW) = 370 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo |
20. |
Lyhyillä käteispositioilla ja kaupankäyntivarastoon kuulumattomilla johdannaisinstrumenteilla voidaan nettouttaa samojen yksittäisten osakkeiden pitkiä positioita edellyttäen, että kyseisten välineiden nimenomaisena tehtävänä on suojata nimettyjä oman pääoman ehtoisia sijoituksia vielä vähintään vuoden ajan. Muita lyhyitä positioita on käsiteltävä kuten pitkiä positioita, ja asianomaista riskipainoa on sovellettava kunkin position absoluuttiseen arvoon. Positioihin, joilla on maturiteettiero, on sovellettava liitteessä VII olevan 2 osan 16 kohdassa säädettyä yritysvastuiden menetelmää. |
21. |
Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 90—93 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti. |
1.3.2 Maksukyvyttömyyden todennäköisyyteen (probability of default, PD) ja tappio-osuuteen (loss given default, LGD) perustuva menetelmä
22. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 3 kohdassa olevan kaavan mukaisesti. Jos luottolaitoksilla ei ole käytettävissä riittävästi tietoja 4 osan 44—48 kohdassa annetun maksukyvyttömyyden määritelmän käyttöä varten, riskipainoihin on sovellettava korotuskerrointa 1,5. |
23. |
Yksittäisen vastuun tasolla 12,5:llä kerrottu odotetun tappion määrän ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärän summa ei saa ylittää 12,5:llä kerrottua vastuuarvoa. |
24. |
Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 90—93 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti. Suojauksen tarjoajaan kohdistuvalle vastuulle on annettava LGD-arvoksi 90 prosenttia. Hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomasijoituksiin liittyville vastuille voidaan antaa LGD-arvoksi 65 prosenttia. Näissä tapauksissa juoksuaika on viisi vuotta. |
1.3.3 Sisäisiin malleihin perustuva menetelmä
25. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on luottolaitoksen tekemistä oman pääoman ehtoisista sijoituksista aiheutuva potentiaalinen tappio, joka on määritetty käyttäen markkinariskin sisäisiä malleja sekä laskemalla pitkän aikavälin aineistosta neljännesvuosittaisten tuottojen ja soveltuvan riskittömän tuoton erotuksen 99 prosentin yksisuuntainen luottamusväli kerrottuna 12,5:llä. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei saa yksittäisen vastuun tasolla olla pienempi kuin riskipainotettujen saamisten vähimmäismäärän, joka vaaditaan PD/LGD-lähestymistavan mukaisesti, ja vastaavan odotettujen tappioiden yhteismäärän summa kerrottuna 12,5:llä ja laskettuna 2 osan 24 kohdan a alakohdassa mainittujen PD-arvojen ja vastaavien 2 osan 25 ja 26 kohdassa mainittujen LGD-arvojen pohjalta. |
26. |
Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan. |
1.4 Muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä
27. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti: Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = 100 % * vastuuarvo, paitsi jos saaminen on jäännösarvo, jolloin se määrätään kullekin vuodelle ja lasketaan seuraavasti: 1/t * 100 % * saamisen arvo, missä t on leasing-sopimuksen kauden vuosien määrä. |
2. RISKIPAINOTETTUJEN SAAMISTEN YHTEISMÄÄRÄN LASKEMINEN OSTETTUJEN SAAMISTEN LAIMENTUMISRISKILLE
28. |
Ostettujen yritys- ja vähittäissaamisten laimentumisriskin riskipainot: Riskipainot lasketaan 3 kohdassa olevan kaavan mukaisesti: Riskiparametrit PD ja LGD lasketaan 2 osassa määritetyllä tavalla ja vastuuarvo 3 osassa määritetyllä tavalla; juoksuaika on yksi vuosi. Laimentumisriskiä ei tarvitse ottaa huomioon, jos luottolaitos pystyy osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että sillä ei ole merkitystä. |
3. ODOTETTUJEN TAPPIOIDEN YHTEISMÄÄRÄN LASKEMINEN
29. |
Ellei toisin mainita, riskiparametrit PD ja LGD määritetään 2 osassa määritetyllä tavalla ja vastuuarvo osassa 3 määritetyllä tavalla. |
30. |
Yrityksiin, laitoksiin, valtioihin ja keskuspankkeihin kohdistuviin vastuisiin sekä vähittäisvastuisiin liittyvä odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti: Odotettu tappio (EL) = PD × LGD Odotetun tappion määrä = EL × vastuuarvo Jos luottolaitokset käyttävät omia LGD estimaattejaan, laiminlyötyjen vastuiden (PD=1) EL on ELBE, eli luottolaitoksen 4 osan 80 kohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio laiminlyödyn vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta. Edellä 1 osan 4 kohdan mukaisesti käsiteltävien vastuiden EL-arvo on 0. |
31. |
EL-arvot erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille, joiden riskipainoja laskettaessa luottolaitokset soveltavat 6 kohdan mukaisia menetelmiä, määritetään taulukon 2 mukaisesti. Taulukko 2
Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat valtuuttaneet luottolaitoksen soveltamaan yleisesti 50 prosentin etuoikeutettuja riskipainoja luokan 1 vastuisiin ja 70 prosentin riskipainoja luokan 2 vastuisiin, EL-arvoksi on annettava 0 prosenttia luokan 1 vastuille ja 0,4 prosenttia luokan 2 vastuille. |
32. |
Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 19—21 kohdan mukaisia menetelmiä noudattaen: Odotetun tappion määrä = EL × vastuuarvo EL-arvot ovat seuraavat: Odotettu tappio (EL) = 0,8 prosenttia riittävän hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomasijoituksille Odotettu tappio (EL) = 0,8 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille. Odotettu tappio (EL) = 2,4 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille. |
33. |
Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 22—24 kohdan mukaisia menetelmiä noudattaen: Odotettu tappio (EL) = PD × LGD, ja Odotetun tappion määrä = EL × vastuuarvo |
34. |
Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä on nolla prosenttia, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 25—26 kohdassa määritettyjen menetelmien mukaisesti. |
35. |
Odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan ostettujen saamisten laimentumisriskille seuraavan kaavan mukaisesti: Odotettu tappio (EL) = PD × LGD, ja Odotetun tappion määrä = EL × vastuuarvo |
4. ODOTETTUJEN TAPPIOIDEN YHTEISMÄÄRÄN KÄSITTELY
36. |
Tämän osan 30, 31 ja 35 kohdan mukaisesti laskettu odotettujen tappioiden yhteismäärä vähennetään kyseisiin vastuisiin liittyvien arvonoikaisujen ja varausten yhteismäärästä. Maksukyvyttömyyden yhteydessä ostetuista, tase-eriin sisältyvistä saamisista saatuja alennuksia käsitellään 3 osan 1 kohdan mukaisesti samalla tavalla kuin arvonoikaisuja. Kyseiseen laskelmaan ei sisällytetä arvopaperistettuihin vastuisiin eikä kyseisiin vastuisiin kohdistuviin arvonoikaisuihin tai varauksiin liittyvää odotettujen tappioiden yhteismäärää. |
2 osa — PD, LGD ja juoksuaika
1. |
Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärää laskettaessa 1 osassa määritetyt riskiparametrit (maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappio-osuus (LGD) ja juoksuaika (M)) arvioi luottolaitos 4 osan ja seuraavien säännösten mukaisesti. |
1. SAAMISET YRITYKSILTÄ, LAITOKSILTA, VALTIOILTA JA KESKUSPANKEILTA
1.1 PD
2. |
Yritykseltä tai laitokselta olevan saamisen PD:n on oltava vähintään 0,03 prosenttia. |
3. |
Ostettujen yrityssaamisten, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että sen PD-estimaatit täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset, PD määritetään seuraavien menetelmien mukaisesti: ostettujen yrityssaamisten PD on luottolaitoksen EL-estimaatti jaettuna kyseisten saamisten LGD:llä. Ostettuja yrityssaamisia koskevien etuoikeudeltaan huonompien vaateiden PD on luottolaitoksen EL-estimaatti. Jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia. |
4. |
Maksukyvyttömien velallisten PD on 100 prosenttia. |
5. |
Luottolaitokset voivat ottaa takauksen luonteisen luottosuojan huomioon PD-estimaatissa 90—93 artiklan säännösten mukaisesti. Laimentumisriskin osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin pitää hyväksyttävinä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajina muitakin kuin liitteessä VIII olevassa 1 osassa lueteltuja tahoja. |
6. |
Omaa LGD-estimaattiaan käyttävät luottolaitokset voivat hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan mukauttamalla PD-estimaattiaan 10 kohdan mukaisesti. |
7. |
Ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin PD-estimaatin on oltava yhtä suuri kuin laimentumisriskin EL-estimaatti. Jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia. Luottolaitokset voivat ottaa takauksen luonteisen luottosuojan huomioon PD-estimaatissa 90–93 artiklan säännösten mukaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajiksi muitakin kuin liitteessä VIII olevassa 1 osassa lueteltuja tarjoajia. Jos luottolaitos saa käyttää omaa LGD-estimaattiaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskiin, se voi hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan mukauttamalla PD-lukuja, jollei 10 kohdan säännöksistä muuta johdu. |
1.2 LGD
8. |
Luottolaitosten on sovellettava seuraavia LGD-arvoja:
|
9. |
Rajoittamatta 8 kohdan soveltamista, jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi soveltaa laimentumis- ja maksukyvyttömyysriskin osalta LGD-estimaattia ostettuihin yrityssaamisiin. |
10. |
Rajoittamatta 8 kohdan soveltamista, jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja saamisiin laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, takauksen luonteinen luottosuoja voidaan ottaa huomioon mukauttamalla PD- ja/tai LGD-estimaattia 4 osassa määritettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella. Luottolaitos ei saa soveltaa taattuihin vastuisiin mukautettua PD- tai LGD-arvoa, jos mukautettu riskipaino olisi pienempi kuin vastaava takaajaan kohdistuva välitön vastuu. |
11. |
Sovellettaessa 1 osan 4 kohtaa luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-luku on joko takaajaan tai vastapuoleen kohdistuvan suojaamattoman sopimuksen LGD-luku riippuen siitä, osoittavatko saatavilla olevat todisteet ja takauksen rakenne palautettavan määrän riippuvan takaajan vai vastapuolen taloudellisesta tilanteesta, jos takaaja ja vastapuoli ovat molemmat maksukyvyttömiä suojatun transaktion voimassaoloaikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 ja 10 kohdan soveltamista. |
1.3 Juoksuaika
12. |
Rajoittamatta 13 kohdan soveltamista, luottolaitosten on annettava takaisinostosopimuksista tai arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta syntyville vastuille juoksuajaksi (M) 0,5 vuotta ja kaikille muille vastuille 2,5 vuotta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että niiden lainkäyttöalueella toimivat luottolaitokset soveltavat vastuisiin 13 kohdan mukaisesti määritettyä juoksuaikaa. |
13. |
Luottolaitosten, jotka saavat soveltaa omaa LGD-estimaattiaan ja/tai luottovasta-arvokerrointaan yrityssaamisiin ja saamisiin laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, on laskettava kullekin vastuulle juoksuaika a—e alakohdassa ja 14—16 kohdassa määritetyllä tavalla. M voi olla enintään viisi vuotta:
|
14. |
Rajoittamatta 13 kohdan a, b, d ja e alakohdan soveltamista, juoksuaika on vähintään yksi päivä seuraavissa tapauksissa:
edellyttäen, että laadittavat asiakirjat edellyttävät päivittäistä nettoarvon tilitystä ja uudelleenarvostamista ja sisältävät säännöksiä, joiden nojalla vakuus voidaan realisoida tai nettouttaa nopeasti maksukyvyttömyystilanteessa tai jos nettoarvoa ei tilitetä. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten määrittelemien muiden lyhytaikaisten saamisten, jotka eivät ole osa luottolaitosten vastapuolelle myöntämää jatkuvaa rahoitusta, juoksuajan on oltava vähintään yksi päivä. Kussakin tapauksessa on tarkasteltava huolellisesti tapauskohtaisia erityisolosuhteita. |
15. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että yhteisön alueelle sijoittautuneisiin yrityksiin, joiden konsolidoitu liikevaihto ja konsolidoidun taseen loppusumma on alle 500 miljoonaa euroa, kohdistuviin saamisiin sovelletaan 12 kohdan mukaisesti määritettyä juoksuaikaa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat korvata 500 miljoonan euron kokonaisliikevaihdon 1000 miljoonan euron kokonaisliikevaihdolla sellaisten yritysten kohdalla, joiden sijoitukset koskevat ensisijaisesti kiinteistöjä. |
16. |
Maturiteettieroja käsitellään 90—93 artiklassa säädetyllä tavalla. |
2. VÄHITTÄISVASTUUT
2.1 PD
17. |
Vastuun PD:n on oltava vähintään 0,03 prosenttia. |
18. |
Vastapuolten, tai sen ollessa sallittua ainoastaan vastapuolten laiminlyömien vastuiden PD:n on oltava 100 prosenttia. |
19. |
Ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin PD:n on oltava yhtä suuri kuin laimentumisriskin EL-estimaatti. Jos luottolaitos pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia. |
20. |
Takauksen luonteista luottosuojaa voidaan pitää hyväksyttävänä mukauttamalla PD-lukuja 22 kohdan mukaisesti. Laimentumisriskin osalta noudatetaan 90—93 artiklan säännöksiä, jos luottolaitokset eivät käytä omia LGD-estimaattejaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajiksi muitakin kuin liitteessä VIII olevassa 1 osassa lueteltuja tarjoajia. |
2.2 LGD
21. |
Luottolaitosten on tuotettava omat LGD-estimaattinsa, jotka täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset ja ovat toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä. Ostettujen saamisten laimentumisriskin LGD-arvo on 75 prosenttia. Jos luottolaitos pystyy jakamaan ostettujen saamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää LGD-estimaattia. |
22. |
Takauksen luonteinen luottosuoja voidaan ottaa huomioon mukauttamalla PD- ja LGD-lukuja 4 osan 99—104 kohdan vähimmäisvaatimusten mukaisesti, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet toimenpiteen yksittäisen vastuun tai vastuuryhmän osalta. Luottolaitos ei saa soveltaa taattuihin saamisiin mukautettua PD- tai LGD-arvoa, jos mukautettu riskipaino olisi pienempi kuin vastaava takaajaan kohdistuva välitön vastuu. |
23. |
Sovellettaessa 1 osan 11 kohtaa luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-luku on joko takaajaan tai vastapuoleen kohdistuvan suojaamattoman sopimuksen LGD-luku riippuen siitä, osoittavatko saatavilla olevat todisteet ja takauksen rakenne palautettavan määrän riippuvan takaajan vai vastapuolen taloudellisesta tilanteesta, jos takaaja ja vastapuoli ovat molemmat maksukyvyttömiä suojatun transaktion voimassaoloaikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 kohdan soveltamista. |
3. OMAN PÄÄOMAN EHTOISET SIJOITUKSET, JOIHIN SOVELLETAAN PD/LGD-MENETELMÄÄ
3.1 PD
24. |
PD-luvut on määritettävä yritysvastuisiin sovellettavien menetelmien mukaisesti. Seuraavia PD-lukujen vähimmäisarvoja on sovellettava:
|
3.2 LGD
25. |
Hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyviin pääomasijoituksiin liittyviin vastuisiin voidaan soveltaa 65 prosentin LGD-arvoa. |
26. |
Kaikkiin muihin vastuisiin on sovellettava 90 prosentin LGD-arvoa. |
3.3 Juoksuaika
27. |
Kaikkien vastuiden juoksuaika on viisi vuotta. |
3 osa — Vastuuarvo
1. SAAMISET YRITYKSILTÄ, LAITOKSILTA, VALTIOILTA JA KESKUSPANKEILTA SEKÄ VÄHITTÄISSAAMISET
1. |
Ellei toisin säädetä, tase-eriin sisältyvien vastuiden arvosta ei vähennetä arvonoikaisuja. Tätä sääntöä sovelletaan myös omaisuuseriin, joiden ostohinta poikkeaa velkamäärästä. Ostettujen omaisuuserien osalta velkamäärän ja luottolaitoksen taseeseen kirjatun määrän erotus merkitään alennukseksi, jos velkamäärä on suurempi, ja preemioksi jos velkamäärä on pienempi kuin taseeseen kirjattu määrä. |
2. |
Kun luottolaitokset käyttävät takaisinostosopimusten tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksianto- tai -ottotapahtumissa päänettoutussopimuksia, vastuuarvo lasketaan 90–93 artiklan säännösten mukaisesti. |
3. |
Tase-eriä ja talletuksia nettoutettaessa luottolaitosten on laskettava vastuuarvo 90–93 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti. |
4. |
Leasing-sopimusten vastuuarvo muodostuu diskontatuista leasing-maksujen vähimmäismääristä. ”Leasing-maksujen vähimmäismäärillä” tarkoitetaan leasing-kaudella maksettuja maksuja, jotka vuokraajaa vaaditaan tai voidaan vaatia maksamaan mukaan lukien mahdollinen edullinen osto-optio (toisin sanoen optio, jonka käyttäminen on kohtuullisen varmaa). Leasing-maksujen vähimmäismäärään on sisällytettävä myös vakuudellinen jäännösarvo, joka täyttää liitteessä VIII olevan 1 osan 26—28 kohdan ehdot, jotka koskevat hyväksyttyjä luottosuojan tarjoajia, sekä liitteessä VIII olevan 2 osan 14—19 kohdan mukaiset muiden vakuustyyppien tunnistamisen vähimmäisvaatimukset. |
5. |
Liitteessä IV luetelluille erille vastuuarvo määritetään soveltaen liitteessä III esitettyjä menetelmiä. |
6. |
Ostettujen saamisten riskipainotettua yhteismäärää laskettaessa vastuuarvo on jäljellä oleva velkamäärä, josta on vähennetty laimentumisriskin pääomavaatimus ennen luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamista. |
7. |
Kun vastuu muodostuu takaisinostosopimusten tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen ja -ottamisen, pitkän selvitysajan transaktioiden ja vakuudellisen limiittiluotonannon yhteydessä myydyistä, vakuudeksi asetuista tai lainatuista arvopapereista tai hyödykkeistä, vastuuarvo on 74 artiklan mukaisesti määritetty arvopaperien tai hyödykkeiden arvo. Kun sovelletaan liitteessä VIII olevassa 3 osassa esitettyä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, vastuuarvoa korotetaan kyseisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin edellä mainitun liitteen mukaisesti soveltuvalla volatiliteettikorjauksella. Takaisinostosopimusten, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksi antamista tai ottamista koskevien sopimusten, pitkän selvitysajan transaktioiden ja vakuudellisen limiittiluotonannon (margin lending) vastuuarvot määritetään joko liitteen III tai liitteessä VIII olevan 3 osan 12—21 kohdan mukaisesti. |
8. |
Rajoittamatta 7 kohdan soveltamista toimivaltaisten viranomaisten yhdessä keskeisen vastapuolen kanssa määrittämien jäljellä olevien luottoriskien vastuuarvo määritetään liitteessä III olevan 2 osan 6 kohdan mukaisesti edellyttäen, että keskeisen vastapuolen vastapuoliriskivastuille kaikkiin sopimuspuoliin nähden asetetaan täydet vakuudet päivittäin. |
9. |
Seuraaviin eriin liittyvä vastuuarvo lasketaan kertomalla sitoumukseen kuuluva nostamaton määrä luottovasta-arvokertoimella (CF). Luottolaitosten on käytettävä seuraavia luottovasta-arvokertoimia:
|
10. |
Kun sitoumus liittyy toisen sitoumuksen antamiseen, käytetään pienempää kahdesta yksittäiseen sitoumukseen liittyvästä luottovasta-arvokertoimesta. |
11. |
Kaikkien muiden kuin 1—9 kohdassa mainittujen taseen ulkopuolisten erien osalta vastuuarvo on seuraava prosenttiosuus erän arvosta:
Tätä kohtaa sovellettaessa taseen ulkopuoliset erät on luokiteltava liitteen II mukaisiin riskiluokkiin. |
2. OMAN PÄÄOMAN EHTOISET SIJOITUKSET
12. |
Vastuuarvo on tilinpäätöksessä käytetty arvo. Hyväksyttyjä oman pääoman ehtoisten sijoitusten arvostustapoja ovat seuraavat:
|
3. MUUT LUOTTOVELVOITTEISIIN KUULUMATTOMAT OMAISUUSERÄT
13. |
Muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien vastuuarvo on tilinpäätökseen kirjattu arvo. |
4 osa — sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB, IRBA) soveltamisen vähimmäisvaatimukset
1. LUOTTOLUOKITUSJÄRJESTELMÄT
1. |
”Luottoluokitus” sisältää menetelmät, prosessit, valvonnan, tietojen keruun ja tietotekniikkajärjestelmät, joilla tuetaan luottoriskin arviointia, vastuiden luokittamista luokkiin tai ryhmiin sekä tietyntyyppisen vastuun maksukyvyttömyys- ja tappioestimaattien määrittelyä. |
2. |
Jos luottolaitos soveltaa useita luokitusjärjestelmiä, vastapuolen tai transaktion luokitusjärjestelmän valinnasta on laadittava asiakirja ja valinta on suoritettava asianmukaisesti ja riskiä vastaavasti. |
3. |
Luokituskriteerejä ja -prosesseja on tarkasteltava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa niiden asianmukaisuus suhteessa nykyiseen salkkuun ja ulkoisiin olosuhteisiin. |
1.1 Luottoluokitusjärjestelmien rakenne
4. |
Jos luottolaitos käyttää riskiparametrien suoria estimaatteja, niitä voidaan pitää jatkuvaan luokitusasteikkoon sisältyvinä luokkina. |
1.1.1 Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta
5. |
Luottoluokituksessa on otettava huomioon vastapuolen ja transaktioriskin ominaispiirteet. |
6. |
Luottoluokitukseen kuuluu velallisten luokitusasteikko, jonka perusteella määritellään yksinomaan velallisen maksukyvyttömyyden riskiä. Velallisten luokitusasteikossa on oltava vähintään seitsemän luokkaa velvoitteensa hoitaville velallisille ja yksi luokka maksunsa laiminlyöneille velallisille. |
7. |
”Vastapuoliluokka” on velallisten luokitusasteikkoon kuuluva riskiluokka, johon velalliset luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan PD:n estimaatit. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat vastapuoliluokkien välisistä suhteista käyttäen perusteina kunkin luokan sisältämää maksukyvyttömyysriskiä ja kyseisen riskin suuruuden määrittelyssä sovellettuja kriteereitä. |
8. |
Luottolaitoksilla, joiden salkut ovat keskittyneet tietylle markkinasegmentille ja maksukyvyttömyysriskin alueelle, on oltava riittävästi vastapuoliluokkia mainitulla alueella, jotta vältetään velallisten liian suuri keskittyminen tiettyyn luokkaan. Merkittävä keskittyminen yhteen luokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että vastapuoliluokka kattaa riittävän kapean PD-lukujen alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien velallisten maksukyvyttömyysriski mahtuu kyseiselle alueelle. |
9. |
Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä omien LGD-estimaattien käytön pääomavaatimusten laskennassa, luottoluokitusjärjestelmään on sisällyttävä erillinen sopimustyyppien luokitusasteikko, jossa keskitytään yksinomaan transaktion LGD-lukuun liittyviin ominaispiirteisiin. |
10. |
”Sopimustyypin riskiluokka” on sopimustyyppien luokitusasteikkoon kuuluva riskiluokka, johon vastuut luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan omat LGD-estimaatit. Riskiluokan määritelmään on sisällyttävä sekä kuvaus siitä, kuinka vastuut on luokiteltu, että kriteereistä, joilla eri luokkien sisältämä riski on määritelty. |
11. |
Merkittävä keskittyminen yhteen sopimustyypin riskiluokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että riskiluokka kattaa riittävän kapean LGD-lukujen alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien vastuiden riski sijoittuu kyseiselle alueelle. |
12. |
Luottolaitosten, jotka käyttävät 1 osan 6 kohdan mukaisia menetelmiä määrittäessään erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden riskipainoja, ei tarvitse laatia vastapuolten luokitusasteikkoa, jonka perusteella määritellään yksinomaan vastapuolten maksukyvyttömyyden riski kyseisten vastuiden osalta. Rajoittamatta 6 kohdan soveltamista, kyseisillä laitoksilla on oltava kyseisten vastuiden osalta vähintään neljä luokkaa velvoitteensa hoitaville velallisille ja yksi luokka maksunsa laiminlyöneille velallisille. |
1.1.2 Vähittäisvastuut
13. |
Luottoluokitusjärjestelmästä on käytävä ilmi sekä vastapuoleen että transaktioon sisältyvä riski ja kaikki vastapuolen ja transaktion asian kannalta merkitykselliset ominaispiirteet. |
14. |
Riskin eri tasot on luokiteltava siten, että tietyssä luokassa tai ryhmässä on lukumääräisesti riittävästi vastuita sen varmistamiseksi, että tappioiden ominaispiirteet voidaan kvantifioida ja validoida tarkoituksenmukaisesti luokan tai ryhmän tasolla. Vastuut ja vastapuolet on jaettava luokkiin tai ryhmiin siten, että vältetään liiallista keskittymistä. |
15. |
Luottolaitosten on osoitettava, että luokittamalla vastuut luokkiin ja ryhmiin riskit voidaan eritellä tarkoituksenmukaisella tavalla, toistensa kanssa riittävän homogeeniset vastuut voidaan jakaa omaksi ryhmäkseen ja tappioiden ominaispiirteet voidaan arvioida tarkasti ja johdonmukaisesti luokan tai ryhmän tasolla. Ostettujen saamisten luokituksen on vastattava myyjän luotonmyöntökäytänteitä ja sen asiakkaiden heterogeenisuutta. |
16. |
Luottolaitosten on otettava huomioon seuraavat riskitekijät jakaessaan vastuita luokkiin tai ryhmiin:
|
1.2 Luokittelu luokkiin tai ryhmiin.
17. |
Luottolaitoksella on oltava täsmälliset määritelmät, prosessit ja kriteerit, joilla vastuut jaetaan luokkiin tai ryhmiin luottoluokitusjärjestelmän sisällä.
|
18. |
Luottolaitoksen on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, kun vastapuolia ja sopimuksia jaetaan luokkiin tai ryhmiin. Tietojen on oltava ajantasaisia ja luottolaitoksen on pystyttävä niiden avulla ennustamaan vastuun tulevaa kehitystä. Mitä vähemmän tietoja luottolaitoksella on, sitä varovaisempi sen on oltava jakaessaan vastuita vastapuolten tai sopimustyyppien luokkiin tai ryhmiin. Jos luottolaitos käyttää ulkopuolisen tekemää luottoluokitusta ensisijaisena perusteena sisäisessä luottoluokituksessa, sen on otettava huomioon myös muut asian kannalta merkitykselliset tiedot. |
1.3 Vastuiden luokitus
1.3.1 Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta
19. |
Luoton myöntämisprosessissa jokainen vastapuoli on sijoitettava johonkin vastapuoliluokkaan. |
20. |
Luottolaitosten, jotka saavat käyttää omia LGD- ja/tai CF-estimaattejaan, on osana luoton myöntämisprosessia sijoitettava jokainen vastuu myös johonkin sopimustyypin riskiluokkaan. |
21. |
Luottolaitosten, jotka käyttävät 1 osan 6 kohdan mukaisia menetelmiä määrittäessään erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden riskipainoja, on sijoitettava kaikki kyseiset vastuut johonkin luokkaan 12 kohdan mukaisesti. |
22. |
Luottolaitoksen on luokiteltava erikseen jokainen erillinen oikeushenkilö, jolta sillä on saamisia. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että se soveltaa hyväksyttäviä käytänteitä toimiessaan vastapuolina olevien yksittäisten asiakkaiden ja toisiinsa yhteydessä olevien asiakkaiden muodostamien ryhmien kanssa. |
23. |
Samaan vastapuoleen kohdistuvat erilliset vastuut on sijoitettava samaan vastapuoliluokkaan riippumatta yksittäisten transaktioiden luonteessa esiintyvistä eroista. Poikkeuksen, jolloin samaan vastapuoleen liittyvät erilliset vastuut voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa useisiin luokkiin, muodostavat
|
1.3.2 Vähittäisvastuut
24. |
Jokainen vastuu on sijoitettava johonkin luokkaan tai ryhmään osana luoton myöntämisprosessia. |
1.3.3 Poikkeukset
25. |
Luottolaitosten on luokkiin tai ryhmiin jakamisen yhteydessä laadittava asiakirjat tilanteista, joissa asiantuntija-arviot saattavat syrjäyttää luokitusprosessin panokset tai tuotokset, ja ilmoitettava henkilöt, jotka ovat vastuussa kyseisten poikkeusten hyväksymisestä. Luottolaitosten on laadittava asiakirjat, joissa kuvaillaan näitä poikkeustapauksia ja nimetään vastuulliset henkilöt. Luottolaitosten on analysoitava niiden vastuiden kehitystä, joiden luokitus on perustunut luokitusprosessin sijaan asiantuntija-arvioon. Luottolaitoksen on analysoitava asiantuntija-arvioin luokiteltuja vastuita myös erikseen jokaisen asiasta vastanneen henkilön osalta. |
1.4 Luokitusprosessin asianmukaisuus
1.4.1 Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta
26. |
Luokitusprosessin ja sen tuottamien luokitusten säännöllisen tarkastelun suorittajan tai hyväksyjän on oltava riippumaton taho, joka ei saa välitöntä hyötyä luotonantoa koskevista päätöksistä. |
27. |
Luottolaitosten on päivitettävä luokitukset vähintään kerran vuodessa. Korkean riskin vastapuolia ja ongelmallisia vastuita on tarkasteltava useammin. Luottolaitosten on muutettava luokitusta, jos ne saavat käyttöönsä vastapuolta tai vastuuta koskevaa uutta oleellista tietoa. |
28. |
Luottolaitoksella on oltava toimiva prosessi, jolla hankitaan ja päivitetään tietoja, jotka koskevat vastapuolen ominaispiirteitä ja vaikuttavat PD-lukuihin, sekä tietoja, jotka koskevat transaktion ominaispiirteitä ja vaikuttavat LGD-lukuihin ja/tai luottovasta-arvokertoimiin. |
1.4.2 Vähittäisvastuut
29. |
Luottolaitoksen on tarpeen mukaan joko päivitettävä vähintään vuosittain vastapuolten ja sopimustyyppien riskiluokat tai tarkasteltava kunkin nimetyn riskiryhmän tappioiden ominaispiirteitä ja erääntyneisyyttä. Luottolaitoksen on myös selvitettävä vähintään kerran vuodessa kuhunkin ryhmään kuuluvien yksittäisten vastuiden tila tarkastelemalla riittävän edustavaa otosta; näin varmistetaan, että vastuut on jatkuvasti luokiteltu oikeaan ryhmään. |
1.5 Mallien käyttö
30. |
Jos luottolaitos käyttää tilastollisia malleja ja muita mekaanisia menetelmiä luokitellessaan vastapuoliin tai sopimustyyppeihin liittyviä vastuita luokkiin tai ryhmiin,
|
1.6 Luottoluokitusjärjestelmistä laadittavat asiakirjat
31. |
Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luottoluokitusjärjestelmänsä rakenteesta ja operatiivisista yksityiskohdista. Asiakirjoista on käytävä ilmi tässä osassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattaminen ja niissä on käsiteltävä muun muassa salkun hajauttamista, luokituskriteereitä, vastapuolia ja vastuita luokittelevien tahojen vastuualueita, luokitusperusteiden tarkastelun tiheyttä sekä johdon suorittamaa luottoluokitusprosessin valvontaa. |
32. |
Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luokituskriteerien valinnassa käytetyistä perusteista ja valintaa tukeneesta analyysista. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat kaikista riskiluokitusprosessissa tapahtuneista merkittävistä muutoksista; asiakirjoissa on ilmoitettava muutokset, jotka riskiluokitusprosessiin on tehty toimivaltaisten viranomaisten suorittaman viimeisimmän arvioinnin jälkeen. Asiakirjat on laadittava myös luottoluokitusjärjestelmän organisoinnista mukaan lukien luokitusprosessin kulku ja sisäinen valvontarakenne. |
33. |
Luottolaitosten on laadittava asiakirjat myös sisäisesti käytettävistä ”maksukyvyttömyyden” ja ”tappion” määritelmistä ja osoitettava niiden vastaavan tässä direktiivissä käytettäviä määritelmiä. |
34. |
Jos luottolaitos käyttää luokitusprosessissa tilastollisia malleja, sen on laadittava asiakirjat mallin sisältämistä menetelmistä. Kyseisissä asiakirjoissa
|
35. |
Kolmannelta ostetun mallin, joka sisältää yrityskohtaista tekniikkaa, käyttö ei oikeuta poikkeamaan asiakirjojen laadintaa koskevista vaatimuksista eikä muista luottoluokitusjärjestelmää koskevista vaatimuksista. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille täyttäneensä kaikki velvoitteensa. |
1.7 Tietojen säilyttäminen
36. |
Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä niiden sisäisiä luokituksia koskevat tiedot 145–149 artiklan mukaisesti. |
1.7.1 Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta
37. |
Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:
Luottolaitosten, jotka eivät käytä omia LGD- ja/tai CF-estimaatteja, on säilytettävä tiedot, jotka koskevat toteutuneiden LGD-lukujen vertailua 2 osan 8 kohdan mukaisiin arvoihin, sekä toteutuneiden luottovasta-arvokerrointen vertailua 3 osan 9 kohdassa esitettyihin arvoihin. |
38. |
Luottolaitosten, jotka soveltavat omia LGD-ja/tai CF-estimaatteja, on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:
|
1.7.2 Vähittäisvastuut
39. |
Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:
|
1.8 Vakavaraisuuden arvioinnissa käytetyt stressitestit
40. |
Luottolaitoksella on oltava käytössä asianmukaiset stressitestimenetelmät vakavaraisuuden arviointia varten. Stressitesteillä on havaittava mahdolliset tapahtumat tai tulevat muutokset taloudellisessa toimintaympäristössä, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti luottolaitoksen luottoriskeihin, sekä arvioitava luottolaitoksen kykyä selviytyä näistä muutoksista. |
41. |
Luottolaitoksen on tehtävä säännöllisesti luottoriskin stressitesti, jolla arvioidaan tiettyjen erityisolosuhteiden vaikutusta luottoriskin kokonaispääomavaateeseen. Luottolaitos valitsee – viranomaisten valvonnassa – käytettävän testin. Testin on oltava mielekäs ja kohtuullisen ankara, jotta siinä otetaan huomioon vähintään lievän taloudellisen taantuman vaikutukset. Luottolaitoksen on arvioitava luottoluokkien siirtymiä stressitestin skenaarioissa. Valtaosan luottolaitoksen kokonaisvastuista on sisällyttävä stressitestien kohteena oleviin salkkuihin. |
42. |
Luottolaitosten, jotka soveltavat 1 osan 4 kohdassa tarkoitettua käsittelyä, on tarkasteltava osana suorittamaansa stressitestausta luottosuojan tarjoajien luottoluokituksen heikkenemisen vaikutusta, erityisesti sellaisten luottosuojan tarjoajien osalta, jotka eivät enää täytä hyväksyttävyysvaatimusta. |
2. RISKIN KVANTIFIOINTI
43. |
Luottolaitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia määrittäessään riskiparametreja, joita sovelletaan vastuiden luokkiin tai ryhmiin luokituksessa. |
2.1 Maksukyvyttömyyden määritelmä
44. |
Vastapuoli katsotaan maksukyvyttömäksi, jos vähintään toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy tai molemmat täyttyvät:
Tilinylitysten osalta erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan heti, kun vastapuoli on ylittänyt sovitun limiitin, sovittu limiitti on alennettu nostettua määrää alhaisemmaksi tai vastapuoli on nostanut varoja ilman lupaa, ja määrä on huomattava. ”Sovitulla limiitillä” tarkoitetaan limiittiä, josta on annettu tieto vastapuolelle. Erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan luottokorttien osalta päivänä, jolloin minimisumma on maksettava. Vähittäisvastuiden sekä julkisyhteisöihin ja julkisoikeudellisiin laitoksiin kohdistuvien vastuiden osalta toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä maksukyvyttömyydeksi katsottava myöhästymispäivien lukumäärä 48 kohdan mukaisesti. Yritysvastuiden osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat määrittää maksukyvyttömyyttä merkitsevän myöhästymispäivien lukumäärän 154 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Luottolaitokset voivat soveltaa maksukyvyttömyyden määritelmää vähittäisvastuisiin yksittäisen sopimuksen tasolla. Erääntynyt vastuu on kaikissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten määrittelemää kynnysarvoa korkeampi ja siitä ilmenee kohtuullinen riskitaso. |
45. |
Epävarmasta luoton takaisinmaksusta ovat osoituksena muun muassa seuraavat toimenpiteet:
|
46. |
Luottolaitosten, jotka käyttävät ulkoisia tietoja, jotka ovat ristiriidassa maksukyvyttömyyden määritelmän kanssa, on osoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen toteuttaneensa tarvittavat mukautukset, jotta tiedot vastaavat yleisesti ottaen maksukyvyttömyyden määritelmää. |
47. |
Jos luottolaitos katsoo, että aiemmin laiminlyötyyn vastuuseen ei voida soveltaa mitään maksukyvyttömyyden laukaisijaa, luottolaitoksen on luokiteltava kyseinen vastapuoli tai sopimustyyppi johonkin ei-maksukyvyttömään luokkaan. Jos maksukyvyttömyys laukeaa määritelmän mukaisesti myöhemmässä vaiheessa, tapausta pidettäisiin jälleen maksun laiminlyöntinä. |
48. |
Vähittäisvastuiden sekä julkisyhteisöihin ja julkisoikeudellisiin laitoksiin kohdistuvien vastuiden osalta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä maksukyvyttömyydeksi katsottava myöhästymispäivien lukumäärä, jota kaikkien niiden lainkäyttöalueella toimivien luottolaitosten on 44 kohdassa säädetyn maksukyvyttömyyden määritelmän mukaisesti sovellettava mainittuihin vastapuoliin kohdistuviin vastuisiin kyseisessä jäsenvaltiossa. Myöhästymispäivien lukumäärän on oltava 90–180, ja se voi vaihdella tuotteesta riippuen. Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä muiden jäsenvaltioiden alueelle sijoittautuneisiin edellä mainittuihin vastapuoliin kohdistuville vastuille myöhästymispäivien lukumäärä, joka ei ole suurempi kuin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määrittämä lukumäärä. |
2.2 Estimaattien yleiset vaatimukset
49. |
Luottolaitoksen omia riskiparametrien (PD, LGD, CF ja EL) estimaatteja laadittaessa on käytettävä kaikkia olennaisia tietoja ja menetelmiä. Estimaatit eivät saa perustua pelkkiin asiantuntija-arvioihin vaan myös aiempia ajanjaksoja koskevien tietojen ja empiirisen aineiston analysointiin. Estimaattien on oltava uskottavia ja perustuttava asiantuntevaan näkemykseen, ja niiden on pohjauduttava riskiparametrien keskeisiin tekijöihin. Mitä vähemmän tietoja luottolaitoksella on käytettävissään, sitä varovaisempi estimaatin on oltava. |
50. |
Luottolaitoksen on pystyttävä selvittämään, missä määrin kukin riskiparametriestimaatteihin vaikuttava tekijä selittää toteutuneita maksukyvyttömyystapausten osuuksia, tappio-osuuksia ja luottovasta-arvokertoimia sekä EL-estimaatteja käytettäessä, tappioita. Luottolaitoksen on osoitettava, että sen estimaatit perustuvat pitkän aikavälin havaintoihin. |
51. |
Kaikki muutokset luotonmyöntämiskäytänteissä tai saatavien perinnässä sovellettavissa prosesseissa 66, 71, 82, 86, 93 ja 95 kohdassa tarkoitettuina tarkasteluajanjaksoina on otettava huomioon. Luottolaitoksen estimaateissa on otettava huomioon teknisen kehityksen vaikutukset sekä uudet tiedot ja muu informaatio sitä mukaa kun ne ovat saatavilla. Luottolaitosten on tarkasteltava estimaattejaan, kun uusia tietoja on saatavilla ja vähintään kerran vuodessa. |
52. |
Estimaattien laadinnassa käytetyn vastuiden otoksen, tietojen keräämisen aikaan voimassa olleiden luotonmyöntämisstandardien sekä muiden asian kannalta merkityksellisten piirteiden on vastattava luottolaitoksen vastuita ja standardeja. Luottolaitoksen on myös osoitettava, että tietojen taustalla olevat taloudelliset tai markkinaolosuhteet vastaavat senhetkistä ja lähitulevaisuudessa vallitsevaa toimintaympäristöä. Otokseen kuuluvien vastuiden lukumäärän ja kvantifioinnissa käytetyn ajanjakson on oltava riittävän kattava, jotta luottolaitos voi luottaa estimaattiensa tarkkuuteen ja perusteellisuuteen. |
53. |
Estimaatteihin on ostettujen saamisten osalta sisällyttävä kaikki relevantit tiedot, jotka ostavalla luottolaitoksella on käytettävissään suojattavista saamisista mukaan lukien tiedot myyjän, ostavan luottolaitoksen tai ulkoisten tahojen tarjoamista muista samankaltaisista ryhmistä. Ostavan luottolaitoksen on arvioitava kaikki myyjän toimittamat tiedot, joita käytetään. |
54. |
Luottolaitoksen on lisättävä estimaatteihinsa varovaisuusmarginaali, jolla varaudutaan odotettavissa oleviin arviointivirheisiin. Varovaisuusmarginaalin suuruuden on perustuttava menetelmien ja tietojen tasoon sekä odotettavissa olevaan virheiden suuruuteen. |
55. |
Jos luottolaitokset käyttävät erilaisia estimaatteja riskipainojen laskentaan ja sisäisiin tarkoituksiin, tästä on laadittava asiakirjat ja kyseisten estimaattien asianmukaisuus on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. |
56. |
Jos luottolaitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisilleen, että ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa kerättyihin tietoihin on tehty asianmukaiset mukautukset, joilla ne saadaan yleisesti ottaen vastaamaan maksukyvyttömyyden tai tappion määritelmää, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille mahdollisuuden joustaa jossain määrin tietoja koskevien vaatimusten soveltamisessa. |
57. |
Jos luottolaitos käyttää tietoja, jotka on kerätty useista luottolaitoksista, sen on osoitettava, että
|
58. |
Jos luottolaitos käyttää tietoja, jotka on kerätty useista luottolaitoksista, se on vastuussa luokitusjärjestelmiensä asianmukaisuudesta. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että sen henkilöstöllä on riittävän hyvä kokonaiskuva luokitusjärjestelmän toiminnasta mukaan lukien kyky valvoa luokitusprosessia tehokkaasti ja suorittaa sitä koskevia tarkastuksia. |
2.2.1 Maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) estimoinnin erityisvaatimukset
Saamiset yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta
59. |
Luottolaitosten on määritettävä vastapuoliluokkien PD-estimaatit käyttäen vuosittaisen maksukyvyttömyysasteen pitkän aikavälin keskiarvoja. |
60. |
Ostettujen yrityssaamisten osalta luottolaitokset voivat määrittää odotetun tappion (EL) vastapuoliluokille käyttäen vuosittaisen toteutuneen maksukyvyttömyysasteen toteutuneita pitkän aikavälin keskiarvoja. |
61. |
Jos luottolaitos määrittää EL-estimaatin sekä asianmukaisen PD- tai LGD-estimaatin avulla ostettujen yrityssaamisten PD- ja LGD-lukujen pitkän aikavälin keskimääräiset estimaatit, kokonaistappioiden arviointiprosessin on täytettävä tässä osassa asetetut PD:n ja LGD:n estimoinnin yleiset vaatimukset, ja lopputuloksen on oltava yhdenmukainen 73 kohdassa määritetyn LGD:n käsitteen kanssa. |
62. |
Luottolaitokset saavat soveltaa PD-estimaattien määrittämisessä ainoastaan sellaisia tekniikoita, jotka perustuvat asianmukaiseen analyysiin. Luottolaitosten on otettava huomioon asiantuntija-arvioiden merkitys, kun yhdistetään eri menetelmillä saatuja tuloksia ja tehdään eri menetelmien ja tietojen vajavaisuuden edellyttämiä mukautuksia. |
63. |
Mikäli luottolaitos käyttää PD-estimaattien määrittelyssä tietoja sisäisistä maksukyvyttömyyshavainnoistaan, sen on osoitettava analyysissaan, että sen estimaatit vastaavat luotonmyöntämisstandardeja sekä tiedot tuottaneen luokitusjärjestelmän ja nykyisen luokitusjärjestelmän välisiä eroja. Jos luotonmyöntämisstandardit tai luokitusjärjestelmät ovat muuttuneet, luottolaitoksen on sisällytettävä PD-estimaattiinsa suurempi varmuusmarginaali. |
64. |
Mikäli luottolaitos kuvaa sisäiset luokkansa luottoluokituslaitoksen tai vastaavan organisaation käyttämälle asteikolle ja yhdistää ulkopuolisen organisaation luokille havaitun maksukyvyttömyysasteen omiin luokkiinsa, luottolaitoksen on verrattava sisäisiä luokituskriteereitään ulkopuolisen organisaation käyttämiin luokituskriteereihin sekä verrattava yhteisten vastapuolten sisäisiä ja ulkoisia luokituksia. Edellä mainitusta kuvailevasta lähestymistavasta ja analyysien taustalla olevista tiedoista on poistettava vääristymät ja epäjohdonmukaisuudet. Kvantifioinnissa käytettävien tietojen taustalla olevissa ulkopuolisen organisaation kriteereissä on keskityttävä ainoastaan maksukyvyttömyysriskiin eikä transaktion ominaispiirteisiin. Luottolaitoksen analyysiin on sisällyttävä käytettyjen maksukyvyttömyyden määritelmien vertailu, sanotun rajoittamatta 44—48 kohdan soveltamista. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luokkien kuvauksen perusteista. |
65. |
Mikäli luottolaitos käyttää tilastollisia maksukyvyttömyyden ennustusmalleja, se voi määrittää PD-estimaatit tietyssä luokassa olevien yksittäisten vastapuolten maksukyvyttömyystodennäköisyyden estimaattien keskiarvona. Luottolaitoksen on noudatettava 30 kohdassa määritettyjä standardeja, jos se käyttää maksukyvyttömyyden ennustusmalleja. |
66. |
Riippumatta siitä, käyttääkö luottolaitos PD:n estimoinnissa ulkoisia, sisäisiä tai yhdistettyjä tietolähteitä (tai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmää), ainakin yhden tietolähteen osalta tarkasteluajanjakson pituuden on oltava vähintään viisi vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa. Tämä kohta koskee myös PD/LGD -lähestymistavan soveltamista oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin. Jäsenvaltiot voivat sallia luottolaitosten, joilla ei ole lupaa käyttää omia LGD-estimaatteja tai vasta-arvokertoimia, siirtyä käyttämään sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) kahden vuoden merkityksellisen tietoaineiston pohjalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, siihen asti kunnes on käytettävissä merkityksellisiä tietoja viiden vuoden ajalta. |
Vähittäisvastuut
67. |
Luottolaitosten on määritettävä vastapuoliluokille tai -ryhmille PD-estimaatit käyttäen vuosittaisen maksukyvyttömyysasteen pitkän aikavälin keskiarvoja. |
68. |
Rajoittamatta 67 kohdan soveltamista, PD-estimaatit voidaan määrittää myös toteutuneiden tappioiden ja asianmukaisten LGD-estimaattien perusteella. |
69. |
Tappioiden ominaispiirteitä arvioitaessa luottolaitosten on pidettävä ensisijaisina tietolähteinä sisäisiä tietoja, joita käytetään vastuiden luokittelussa ryhmiin ja luokkiin. Luottolaitokset voivat käyttää kvantifioinnissa ulkoisia tietoja (mukaan lukien yhdistetyt tiedot) tai tilastollisia malleja edellyttäen, että seuraavien välillä voidaan osoittaa olevan selkeä yhteys:
Ostettuihin vähittäissaamisiin luottolaitokset voivat soveltaa ulkoisia ja sisäisiä viitetietoja. Luottolaitosten on käytettävä vertailukohteina kaikkia merkityksellisiä tietolähteitä. |
70. |
Jos luottolaitos käyttää kokonaistappioita sekä asianmukaista PD- tai LGD-estimaattia määrittäessään ostettujen yrityssaamisten PD- ja LGD-lukujen pitkän aikavälin keskimääräiset estimaatit, kokonaistappioiden arviointiprosessin on täytettävä tässä osassa asetetut PD:n ja LGD:n estimoinnin yleiset vaatimukset, ja lopputuloksen on oltava yhdenmukainen 73 kohdassa määritetyn LGD:n käsitteen kanssa. |
71. |
Riippumatta siitä, käyttääkö luottolaitos tappioiden ominaispiirteiden estimoinnissa ulkoisia, sisäisiä tai yhdistettyjä tietolähteitä tai näiden kolmen yhdistelmää), ainakin yhden tietolähteen osalta tarkasteluajanjakson pituuden on oltava vähintään viisi vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa. Luottolaitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon, jos se pystyy perustelemaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että tuoreet tiedot antavat tarkemman ennusteen tappioiden määrästä. Jäsenvaltiot voivat sallia luottolaitosten siirtyä käyttämään sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) kahden vuoden merkityksellisen tietoaineiston pohjalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, siihen asti kunnes on käytettävissä merkityksellisiä tietoja viiden vuoden ajalta. |
72. |
Luottolaitosten on tunnistettava riskiparametrien odotetut muutokset luottovastuiden voimassaolon aikana (ajallinen riippuvuus) ja analysoitava niitä. |
2.2.2 Luottolaitoksen omia LGD-estimaatteja koskevat erityisvaatimukset
73. |
Luottolaitosten on estimoitava LGD-parametrit sopimustyyppien riskiluokittain tai -ryhmittäin näiden keskimääräisten toteutuneiden LGD-parametrien perusteella käyttäen kaikkia tietolähteissä havaittuja maksukyvyttömyystapauksia (maksukyvyttömyyden painotettu keskiarvo). |
74. |
Luottolaitosten on käytettävä LGD-estimaatteja, jotka soveltuvat käytettäviksi talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Mikäli luokitusjärjestelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä samoja realisoituneita LGD-lukuja samalla tasolla luokittain tai ryhmittäin, luottolaitoksen on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta. |
75. |
Luottolaitoksen on harkittava, onko vastapuoleen liittyvä riski riippuvuussuhteessa vakuuteen tai vakuuden asettajaan kohdistuvaan riskiin. Tapauksiin, joissa riippuvuussuhde on vahva, on suhtauduttava varovaisuudella. |
76. |
Jos suojattava omaisuus ja vakuus ovat eri valuutan määräisiä, niihin on suhtauduttava varovaisuudella luottolaitoksen laatiessa LGD-estimaattia. |
77. |
Mikäli vakuudet otetaan LGD-estimaateissa huomioon, estimaatit eivät saa perustua yksinomaan vakuuden arvioituun markkina-arvoon. LGD-estimaatteja laadittaessa on otettava huomioon se, että luottolaitokset eivät mahdollisesti saa vakuutta pikaisesti hallintaansa tai pysty realisoimaan sitä nopeasti. |
78. |
Mikäli LGD-estimaateissa otetaan huomioon vakuuden olemassaolo, luottolaitosten on määritettävä vakuuksien hallinnalle, oikeusvarmuudelle ja riskienhallinnalle sisäisiä vaatimuksia, jotka vastaavat yleisesti liitteessä VIII olevassa 2 osassa asetettuja vaatimuksia. |
79. |
Siltä osin kuin luottolaitos ottaa huomioon vakuudet määrittäessään vastapuoliriskin vastuuarvoa liitteessä III olevan 5 tai 6 osan mukaisesti, määriä, jotka odotetaan saatavan tällaisen vakuuden käyttöön ottamisesta, ei saa ottaa huomioon LGD-estimaateissa. |
80. |
Maksukyvyttömäksi todettujen vastapuolten vastuiden osalta luottolaitoksen on parhaan kykynsä mukaan arvioitava kunkin vastuun tuottama odotettu tappio ja näiden yhteismäärä ottaen huomioon vallitsevat taloudelliset olosuhteet, vastuun tilan ja mahdollisuuden uusiin odottamattomiin tappioihin perintäkaudella. |
81. |
Mikäli maksamattomat myöhässä olevat palkkiot on kirjattu luottolaitoksen tuloslaskelmaan, ne on lisättävä luottolaitoksen vastuun ja tappion arvioihin. |
Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta
82. |
LGD:n estimoinnin on vähintään yhden tietolähteen osalta perustuttava vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin tietoihin, ja kyseistä aikarajaa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella täytäntöönpanosta lähtien kunnes se on vähintään seitsemän vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa. |
Vähittäisvastuut
83. |
Rajoittamatta 73 kohdan soveltamista, LGD-estimaatit voidaan määrittää toteutuneiden tappioiden ja asianmukaisten PD-estimaattien perusteella. |
84. |
Rajoittamatta 89 kohdan soveltamista, luottolaitokset voivat ottaa tulevat nostot huomioon joko luottovasta-arvokertoimessaan tai LGD-estimaateissaan. |
85. |
Luottolaitokset voivat soveltaa ostettuihin vähittäissaamisiin ulkoisia ja sisäisiä tietolähteitä arvioidessaan LGD-parametrejä. |
86. |
LGD-estimaattien on perustuttava vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin tietoihin. Rajoittamatta 73 kohdan soveltamista, luottolaitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon, jos se pystyy perustelemaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että tuoreet tiedot antavat tarkemman ennusteen tappioiden määrästä. Jäsenvaltiot voivat sallia luottolaitosten siirtyä käyttämään sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) kahden vuoden merkityksellisen tietoaineiston pohjalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, siihen asti kunnes on käytettävissä merkityksellisiä tietoja viiden vuoden ajalta. |
2.2.3 Luottolaitoksen omia CF-estimaatteja koskevat erityisvaatimukset
87. |
Luottolaitosten on estimoitava luottovasta-arvokertoimet sopimustyyppien riskiluokittain tai -ryhmittäin näiden keskimääräisten realisoituneiden luottovasta-arvokerrointen perusteella käyttäen kaikkia tietolähteissä havaittuja maksukyvyttömyystapauksia (maksukyvyttömyystapauksilla painotettu keskiarvo). |
88. |
Luottolaitosten on käytettävä CF-estimaatteja, jotka soveltuvat käytettäviksi talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Mikäli luokitusjärjestelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä realisoituneita luottovasta-arvokertoimia samalla tasolla luokittain tai ryhmittäin, luottolaitoksen on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta. |
89. |
Luottolaitosten luottovasta-arvokertoimista laskemissa estimaateissa on otettava huomioon vastapuolen mahdolliset lisänostot maksukyvyttömyyden laukeamiseen saakka ja sen jälkeen. Luottovasta-arvokertoimeen on sisällyttävä suurempi varovaisuusmarginaali, jos maksukyvyttömyystiheyden ja luottovasta-arvokertoimen arvon välillä voidaan kohtuudella olettaa olevan vahva positiivinen korrelaatio. |
90. |
Luottolaitosten on CF-estimaatteja määrittäessään otettava huomioon velallisten valvontaa ja maksujen prosessointia koskevat menettelynsä ja strategiansa. Luottolaitosten on myös harkittava, kuinka halukkaita ja kykeneviä ne ovat estämään lisänostot, kun tapahtuu kovenanttien rikkomisia tai muita teknisiä laiminlyöntejä, jotka eivät vielä merkitse maksun laiminlyömistä. |
91. |
Luottolaitoksella on oltava asianmukaiset järjestelmät ja menettelyt, joilla tarkkaillaan sopimuksiin liittyviä määriä, sitoumuksen alaisten luottojärjestelyjen maksamattomia määriä suhteessa limiitteihin sekä vastapuolien ja luokkien maksamattomien määrien muutoksia. Luottolaitoksen on pystyttävä seuraamaan maksamattomia määriä päivittäin. |
92. |
Jos luottolaitokset käyttävät erilaisia CF-estimaatteja riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskentaan ja sisäisiin tarkoituksiin, tästä on laadittava asiakirjat ja kyseisen käytännön asianmukaisuus on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. |
Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta
93. |
Luottovasta-arvokertoimen estimoinnin on vähintään yhden tietolähteen osalta perustuttava vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin tietoihin, ja kyseistä aikarajaa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella täytäntöönpanosta lähtien kunnes se on vähintään seitsemän vuotta. Jos käytettävissä oleva tarkasteluajanjakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset tiedot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä pidempää ajanjaksoa. |
Vähittäisvastuut
94. |
Rajoittamatta 89 kohdan soveltamista, luottolaitokset voivat ottaa tulevat nostot huomioon joko luottovasta-arvokertoimessaan tai LGD-estimaateissaan. |
95. |
CF-estimaattien on perustuttava yli viiden vuoden ajalta kerättyihin tietoihin. Rajoittamatta 87 kohdan soveltamista, luottolaitos voi antaa aiempia ajanjaksoja koskeville tiedoille pienemmän painoarvon, jos se pystyy perustelemaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että tuoreet tiedot antavat tarkemman ennusteen nostojen määrästä. Jäsenvaltiot voivat sallia luottolaitosten siirtyä käyttämään sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) kahden vuoden merkityksellisen tietoaineiston pohjalta. Ajanjaksoa pidennetään vuosittain yhdellä vuodella, siihen asti kunnes on käytettävissä merkityksellisiä tietoja viiden vuoden ajalta. |
2.2.4 Takausten ja luottojohdannaisten vaikutuksen arvioinnin vähimmäisvaatimukset
Vastuut yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, kun käytetään omia LGD-estimaatteja, sekä vähittäisvastuut.
96. |
Tämän osan 97—104 kohdan mukaisia vaatimuksia ei sovelleta takauksiin, joiden myöntäjä on laitos, valtio tai keskuspankki, jos luottolaitos on saanut luvan soveltaa 78—83 artiklan säännöksiä kyseisiltä yhteisöiltä oleviin vastuisiin. Tässä tapauksessa sovelletaan 90—93 artiklan mukaisia vaatimuksia. |
97. |
Vähittäistakauksien osalta näitä vaatimuksia on sovellettava myös sijoitettaessa vastuita luokkiin tai ryhmiin sekä PD-luvun estimoinnissa. |
Hyväksyttävät takaajat ja takaukset
98. |
Luottolaitoksilla on oltava selvästi määritellyt kriteerit takaajista, jotka ne hyväksyvät laskettaessa riskipainotettuja saamisten määriä. |
99. |
Hyväksyttyihin takaajiin on sovellettava vastapuolten tapaan 17—29 kohdan mukaisia sääntöjä. |
100. |
Takauksesta on laadittava asiakirja, takaaja ei saa kyetä mitätöimään takausta, takauksen on oltava voimassa kunnes kaikki velvoitteet on täytetty täysimääräisesti (takauksen määrän ja tarkoituksen puitteissa) ja sen on oltava takaajan osalta lainmukaisesti täytäntöönpanokelpoinen sillä lainkäyttöalueella, missä tuomio voidaan panna täytäntöön ja takaajalla on varallisuutta, joka voidaan ulosmitata. Takaukset, joihin sisältyy ehtoja, joiden mukaan takaaja saattaa vapautua velvoitteistaan (ehdolliset takaukset), voidaan hyväksyä toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella. Luottolaitoksen on osoitettava, että luokituskriteereissä otetaan asianmukaisesti huomioon riskin mahdollinen lievempi väheneminen. |
Mukautuskriteerit
101. |
Luottolaitoksella on oltava selvästi määritellyt kriteerit, joilla mukautetaan luokkia, ryhmiä tai LGD-estimaatteja sekä (vähittäissaamisten ja hyväksyttyjen ostettujen saamisten osalta) vastuiden luokitusta riskiluokkiin tai -ryhmiin, jotta takausten vaikutus riskipainotettujen saamisten määrän laskentaan voidaan ottaa huomioon. Näiden kriteerien on oltava 17—29 kohdassa esitettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisia. |
102. |
Kriteerien on oltava uskottavia ja perustuttava asiantuntevaan näkemykseen. Niillä on pystyttävä arvioimaan takaajan kykyä ja halukkuutta täyttää takaukseen liittyvät velvoitteet, takaajan suorittamien maksujen todennäköistä ajankohtaa, takaajan velvoitteidentäyttökyvyn yhteyttä vastapuolen takaisinmaksukykyyn sekä sitä, missä määrin vastapuoleen kohdistuu jäännösriskiä. |
Luottojohdannaiset
103. |
Takauksille tässä osassa asetettuja vähimmäisvaatimuksia on sovellettava myös single-name -luottojohdannaisiin. Mikäli suojattava omaisuus ja luottojohdannaisen referenssiomaisuus tai omaisuuserä, jota käytetään määritettäessä, onko maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma sattunut, poikkeavat toisistaan, on sovellettava liitteessä VIII olevan 2 osan 21 kohdan mukaisia vaatimuksia. Vähittäisvastuiden ja hyväksyttyjen ostettujen saamisten osalta tämän kohdan säännöksiä sovelletaan luokiteltaessa vastuita riskiluokkiin tai -ryhmiin. |
104. |
Kriteereissä on käsiteltävä luottojohdannaisen maksujärjestelyjä ja arvioitava varovasti vaikutusta, joka sillä on perittäviin määriin ja perimisajankohtaan. Luottolaitoksen on arvioitava, missä määrin muuntyyppisiä jäännösriskejä esiintyy. |
2.2.5 Ostettuja saamisia koskevat vähimmäisvaatimukset
Oikeusvarmuus
105. |
Sopimuksen rakenteella on varmistettava, että luottolaitoksella on kaikissa ennakoitavissa olosuhteissa todellinen omistusoikeus ja määräysvalta kaikkiin saamisista saataviin rahasuorituksiin. Kun vastapuoli suorittaa maksuja suoraan myyjälle tai hallinnoijalle, luottolaitoksen on säännöllisesti todennettava, että maksut vältetään täysimääräisinä ja sopimuksen ehtojen mukaisesti. ”Hallinnoijalla” tarkoitetaan yhteisö, joka hallinnoi päivittäin ostettujen saamisten ryhmää tai kohde-etuutena olevia luottovastuita. Luottolaitoksella on oltava käytössä menettelyt, joilla varmistetaan, että saamisten ja käteissuoritusten omistusoikeus on suojattu konkurssimenettelyjen aiheuttamilta lykkäyksiltä tai asioiden riitauttamiselta, mikä saattaisi olennaisesti lykätä lainanantajan mahdollisuuksia muuttaa saamisia rahaksi, ulosmitata niitä tai saada käteisvaroja haltuunsa. |
Seurantajärjestelmien tehokkuus
106. |
Luottolaitoksen on valvottava sekä ostettujen saamisten laatua että myyjän ja hallinnoijan taloudellista asemaa. Valvontaan kuuluvat erityisesti seuraavat toimet:
|
Velallisesta irrottautumisen tehokkuus
107. |
Luottolaitoksella on oltava järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla havaitaan varhaisessa vaiheessa myyjän taloudellisen aseman ja ostettujen saamisten laadun heikentyminen, ja paneudutaan ongelmiin ennakoivasti. Luottolaitoksella on erityisesti oltava selkeät ja tehokkaat käytänteet, menettelyt ja tietojärjestelmät, joilla seurataan kovenanttien rikkomista sekä selkeät ja tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joita sovelletaan oikeusprosessien käynnistämisessä ja ongelmallisten ostettujen saamisten käsittelyssä. |
Vakuuksien, luoton saatavuuden ja käteisvarojen hallinnassa käytettävien menetelmien tehokkuus
108. |
Luottolaitoksella on oltava selkeät ja tehokkaat käytänteet ja menettelyt, joilla hallitaan ostettuja saamisia, luottoja ja käteisvaroja. Sisäisillä asiakirjoihin perustuvilla käytänteillä on määriteltävä ostettujen saamisten ohjelman kaikki oleelliset osat (ml. ”advancing rates”), hyväksyttävät vakuudet, tarvittavat asiakirjat, keskittymärajat ja käteissuoritusten käsittelyssä sovellettavat menetelmät. Näissä käytänteissä on otettava asianmukaisesti huomioon kaikki merkitykselliset tekijät mukaan lukien myyjän ja hallinnoijan taloudellinen asema, riskikeskittymät sekä ostettujen saamisten laadussa ja myyjän asiakaskunnassa ajan mittaan tapahtuvat muutokset; sisäisillä järjestelmillä on varmistettava, että varat maksetaan ainoastaan yksilöityjä vakuuksia ja asiakirjoja vastaan. |
Luottolaitoksen sisäisten käytänteiden ja menettelyjen noudattaminen
109. |
Luottolaitoksella on oltava tehokkaat sisäiset prosessit, joilla arvioidaan kaikkien sisäisten käytänteiden ja menettelyjen noudattamista. Prosessiin on sisällyttävä luottolaitoksen saamisten osto-ohjelman kaikkien kriittisten vaiheiden säännölliset tarkastukset; seuraavien tehtävien eriyttämisen todentaminen: 1) myyjän ja hallinnoijan sekä velallisen arviointi ja 2) myyjän ja hallinnoijan arviointi sekä myyjän ja hallinnoijan paikan päällä tapahtuva tarkastus; back-office -toimintojen arviointi keskittyen erityisesti ammattitaitoon, kokemukseen, henkilökunnan määrään ja toimintaa tukeviin automatisoituihin järjestelmiin. |
3. SISÄISTEN ESTIMAATTIEN VALIDOINTI
110. |
Luottolaitoksella on oltava luotettavat järjestelmät, joilla validoidaan luokitusjärjestelmien, prosessien sekä kaikkien relevanttien riskiparametrien estimoinnin tarkkuus ja johdonmukaisuus. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että se pystyy sisäisen validointiprosessin avulla arvioimaan luokituksessa ja riskin estimoinnissa sovellettavien sisäisten järjestelmien suorituskykyä johdonmukaisesti ja mielekkäästi. |
111. |
Luottolaitosten on verrattava säännöllisesti kunkin luokan PD-estimaattia toteutuneisiin maksukyvyttömyystapausten osuuksiin; mikäli toteutuneiden maksukyvyttömyystapausten osuus on ollut luokan mukaisen vaihteluvälin ulkopuolella, luottolaitosten on selvitettävä yksityiskohtaisesti poikkeaman syyt. Omia LGD-estimaatteja ja/tai luottovasta-arvokertoimia käyttävien luottolaitosten on suoritettava vastaava analyysi myös näiden estimaattien osalta. Vertailussa on käytettävä ajallisesti mahdollisimman kattavaa aineistoa. Luottolaitoksen on dokumentoitava menetelmät ja aineisto, jota vertailussa on käytetty. Analyysi on suoritettava ja dokumentaatio päivitettävä vähintään vuosittain. |
112. |
Luottolaitosten on sovellettava myös muita kvantitatiivisia validointimenetelmiä ja vertailuja asianmukaisiin ulkoisiin aineistoihin. Näiden analyysien on perustuttava säännöllisesti päivitettävään salkkua vastaavaan aineistoon, joka kattaa relevantin tarkasteluajanjakson. Luottolaitosten luottoluokitusjärjestelmien suorituskyvyn sisäisen arvioinnin on perustuttava mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta kerättyyn aineistoon. |
113. |
Määrällisessä validoinnissa käytettävien menetelmien ja tietojen on oltava ajallisesti johdonmukaisia. Estimointi- ja validointimenetelmiä koskevista sekä tietolähteitä että ajanjaksoja koskevista muutoksista on laadittava asiakirjat. |
114. |
Luottolaitoksilla on oltava kattava sisäinen ohjeistus niitä tilanteita varten, joissa toteutuneet PD- ja LGD-arvot, luottovasta-arvokertoimet ja (kun EL-lukua käytetään) kokonaistappiot poikkeavat odotuksista niin paljon, että on syytä epäillä estimaattien paikkansapitävyyttä. Ohjeistuksessa on otettava huomioon suhdannevaihtelut ja muu vastaava järjestelmällinen vaihtelu vastapuolten maksukyvyttömyydessä. Mikäli toteutuneet arvot ovat jatkuvasti ennustettuja arvoja suuremmat, luottolaitosten on tarkistettava estimaatteja ylöspäin, jotta ne vastaavat paremmin luottolaitosten kokemuksia maksukyvyttömyydestä ja luottotappioista. |
4. RISKIPAINOTETTUJEN SAAMISTEN YHTEISMÄÄRÄN LASKEMINEN OMAN PÄÄOMAN EHTOISILLE SIJOITUKSILLE SISÄISTEN MALLIEN MENETELMÄN MUKAISESTI
4.1 Pääomavaatimus ja riskin kvantifiointi
115. |
Luottolaitosten on noudatettava pääomavaatimusten laskennassa seuraavia vaatimuksia:
|
4.2 Riskienhallintaprosessi ja valvonta
116. |
Kehittäessään ja soveltaessaan pääomavaatimuksia koskevia sisäisiä malleja luottolaitosten on laadittava käytänteet, menettelyt ja valvontajärjestelyt, joilla varmistetaan mallin ja mallintamisprosessin asianmukaisuus. Näihin käytänteisiin, menettelyihin ja valvontajärjestelyihin on sisällyttävä seuraavat osatekijät:
|
4.3 Validointi ja dokumentointi
117. |
Luottolaitoksilla on oltava käytössä luotettava järjestelmä, jolla validoidaan sisäisten mallien ja mallintamisprosessien tarkkuutta ja johdonmukaisuutta. Kaikista sisäisten mallien, mallintamisprosessin ja validoinnin keskeisistä osista on laadittava asiakirjat. |
118. |
Luottolaitosten on arvioitava sisäisen validointiprosessin avulla sisäisten mallien ja prosessien suorituskykyä johdonmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. |
119. |
Määrällisessä validoinnissa käytettävien menetelmien ja tietojen on oltava ajallisesti johdonmukaisia. Estimointi- ja validointimenetelmiä sekä tietolähteitä että ajanjaksoja koskevista muutoksista on laadittava asiakirjat. |
120. |
Luottolaitosten on säännöllisesti verrattava oman pääoman ehtoisten sijoitusten todellisia tuottoja (jotka on laskettu realisoituneista ja realisoitumattomista voitoista ja tappioista) mallin tuottamiin estimaatteihin. Vertailussa on käytettävä ajallisesti mahdollisimman kattavaa aineistoa. Luottolaitoksen on dokumentoitava menetelmät ja aineisto, jota vertailussa on käytetty. Analyysi on suoritettava ja dokumentaatio päivitettävä vähintään vuosittain. |
121. |
Luottolaitosten on sovellettava myös muita kvantitatiivisia validointimenetelmiä ja tehtävä vertailuja ulkoisiin tietolähteisiin. Näiden analyysien on perustuttava säännöllisesti päivitettävään salkkua vastaavaan aineistoon, joka kattaa riittävän pitkän tarkasteluajanjakson. Luottolaitosten käyttämien mallien suorituskyvyn sisäisen arvioinnin on perustuttava mahdollisimman pitkältä ajanjaksolta kerättyyn aineistoon. |
122. |
Luottolaitoksilla on oltava luotettava sisäinen ohjeistus niitä tilanteita varten, joissa oman pääoman ehtoisten sijoitusten todellisten tuottojen vertailu mallien tuottamiin estimaatteihin kyseenalaistaa estimaattien tai mallien luotettavuuden. Ohjeistuksessa on otettava huomioon suhdannevaihtelut ja muu vastaava järjestelmällinen vaihtelu oman pääoman ehtoisten sijoitusten tuotoissa. Kaikista sisäisiin malleihin niiden tarkastelun perusteella tehdyistä mukautuksista on laadittava asiakirjat ja mukautusten on oltava luottolaitoksen mallien tarkasteluun soveltaman ohjeistuksen mukaisia. |
123. |
Sisäisistä malleista ja mallintamisprosessista on laadittava asiakirjat mukaan lukien mallintamiseen osallistuvien tahojen vastuualueet sekä mallien hyväksymis- ja tarkasteluprosessi. |
5. HALLINNOINTI- JA OHJAUSJÄRJESTELMÄT (CORPORATE GOVERNANCE) JA SEKÄ VALVONTA
5.1 Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät
124. |
Edellä 11 artiklassa kuvatun luottolaitoksen hallintoelimen tai sen asiaa käsittelevän valiokunnan sekä toimivan johdon on hyväksyttävä luottoluokitus- ja estimointiprosessin kaikki keskeiset osat. Edellä mainituilla tahoilla on oltava yleinen käsitys luottolaitoksen luottoluokitusjärjestelmistä sekä perinpohjainen kuva niihin liittyvistä johdon raporteista. |
125. |
Toimivan johdon on ilmoitettava 11 artiklassa kuvatulle luottolaitoksen hallintoelimelle tai sen asiaa käsittelevälle valiokunnalle vakiintuneisiin käytänteisiin tehtävistä olennaisista muutoksista tai niistä poikkeamisesta, jos tällä on merkittävä vaikutus luottolaitoksen luottoluokitusjärjestelmien toimintaan. |
126. |
Toimivalla johdolla on oltava hyvä käsitys luottoluokitusjärjestelmien rakenteesta ja toiminnasta. Toimivan johdon on jatkuvasti varmistettava, että luottoluokitusjärjestelmät toimivat asianmukaisesti. Toimivan johdon on saatava jatkuvasti luottoriskin valvontayksiköiltä tietoja luokitusprosessin toiminnasta, eri osa-alueiden kehitystarpeista sekä aiemmin havaittujen puutteiden korjaamisessa saavutetusta edistyksestä. |
127. |
Sisäiseen luottoluokitukseen perustuva analyysi luottolaitoksen luottoriskiprofiilista muodostaa keskeisen osan johdon raportoinnista näille tahoille. Raporteista on käytävä ilmi ainakin luottoluokkien riskiprofiilit, siirtymät luokkien välillä, luottoluokkien keskeisten riskiparametrien estimaatit sekä realisoituneiden maksukyvyttömyysasteiden ja, siltä osin kuin käytetään omia estimaatteja, realisoituneiden LGD- ja CF-estimaattien vertailu odotusarvoihin ja stressitestien tuloksiin. Raportoinnin tiheys riippuu siitä, minkä tyyppisiä ja kuinka merkittäviä tiedot ovat, ja tietojen vastaanottajien asiantuntemuksen tasosta. |
5.2 Luottoriskin hallinta
128. |
Luottoriskin valvontayksikön on oltava riippumaton niistä henkilöistä ja liikkeenjohdon elimistä, jotka ovat vastuussa vastuiden alullepanosta tai uusimisesta; yksikön on raportoitava suoraan toimivalle johdolle. Yksikkö on vastuussa luottoluokitusjärjestelmien suunnittelusta tai valinnasta, täytäntöönpanosta, valvonnasta ja suorituskyvystä. Sen on säännöllisesti tuotettava ja analysoitava raportteja luokitusjärjestelmien tuottamista tuloksista. |
129. |
Luottoriskin valvontayksikön tai -yksiköiden vastuualueisiin kuuluvat seuraavat tehtävät:
|
130. |
Rajoittamatta 129 kohdan soveltamista, 57—58 kohdan mukaisesti yhdistettyjä tietoja käyttävät luottolaitokset voivat ulkoistaa seuraavat tehtävät:
Tätä kohtaa soveltavien luottolaitosten on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttöönsä kaikki ulkopuolista tahoa koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen arvioitaessa vähimmäisvaatimusten noudattamista; toimivaltaisille viranomaisille on annettava myös mahdollisuus tehdä paikan päällä tarkastuksia samassa laajuudessa kuin luottolaitoksen osalta. |
5.3 Sisäinen tarkastus
131. |
Sisäisestä tarkastuksesta vastaavien tai muun vastaavan riippumattoman tarkastusyksikön on tarkasteltava vähintään kerran vuodessa luottolaitoksen luottoluokitusjärjestelmiä ja niiden toimintaa mukaan lukien luottotoiminnot sekä PD-, LGD- ja EL-lukujen ja luottovasta-arvokertoimien estimointi. Tarkastelussa on arvioitava myös kaikkien vähimmäisvaatimusten noudattamista. |
LIITE VIII
LUOTTORISKIN VÄHENTÄMINEN
1 osa — Hyväksyttävyys
1. |
Tässä osassa esitetään 92 artiklassa tarkoitetut hyväksytyt luottoriskin vähentämistavat. |
2. |
Tässä liitteessä
|
1. VASTIKKEELLINEN LUOTTOSUOJA
1.1 Tase-erien nettoutus
3. |
Luottolaitoksen ja sen vastapuolen välisten keskinäisten saamisten osalta tase-erien nettoutusta voidaan pitää hyväksyttävänä. |
4. |
Rajoittamatta 5 kohdan soveltamista, hyväksyttäviä ovat ainoastaan luottolaitoksen ja sen vastapuolen väliset vastavuoroiset käteissaldot. Tase-erien nettoutusta koskevalla sopimuksella voidaan muuttaa ainoastaan luotonmyöntäjänä toimivan luottolaitoksen luottoihin ja talletuksiin sisältyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja tarpeen mukaan odotettujen tappioiden yhteismäärää. |
1.2 Päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat
5. |
Rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää 3 osan mukaisesti soveltavien luottolaitosten osalta voidaan hyväksyä vastapuolen kanssa tehtäviä takaisinostosopimuksia, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista ja/tai muita pääomamarkkinalähtöisiä tapahtumia suojaavien kahdenvälisten nettoutussopimusten vaikutukset. Rajoittamatta direktiivin 2006/…/EY liitteen II soveltamista, kyseisten sopimusten puitteissa asetettujen vakuuksien ja lainattujen arvopaperien tai hyödykkeiden on oltava vakuuksille 7—11 kohdassa asetettujen hyväksyttävyysvaatimusten mukaisia. |
1.3 Vakuudet
6. |
Jos käytetty luottoriskin vähentämismenetelmä perustuu luottolaitoksen oikeuteen realisoida omaisuutta tai ottaa se haltuunsa, hyväksyttävyys riippuu siitä, onko riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärä laskettu 78—83 vai 84—89 artiklan mukaisesti. Hyväksyttävyys riippuu myös siitä, käytetäänkö rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa vai yksinkertaista menetelmää, jotka on esitetty 3 osassa. Takaisinostosopimusten ja arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen osalta hyväksyttävyys riippuu myös siitä, kirjataanko transaktio kaupankäyntivarastoon vai muuhun rahoitustoimintaan. |
1.3.1 Kaikkia lähestymistapoja ja menetelmiä koskeva hyväksyttävyys
7. |
Seuraavia omaisuuseriä voidaan pitää kaikkien lähestymistapojen ja menetelmien mukaisesti hyväksyttävinä vakuuksina:
Tämän kohdan b alakohtaa sovellettaessa ’valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ kuuluvat:
Tämän kohdan c alakohtaa sovellettaessa ’laitosten liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ kuuluvat:
|
8. |
Laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joista hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut luottoluokitusta, voidaan hyväksyä vakuudeksi, jos ne täyttävät seuraavat kriteerit:
|
9. |
Osuudet yhteissijoitusyrityksissä voidaan hyväksyä vakuudeksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Jos yhteissijoitusyritys käyttää tai voi käyttää johdannaisinstrumentteja sallittujen sijoitusten suojaamiseen, tämä ei vaikuta yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksien hyväksyttävyyteen. |
10. |
Jos tämän osan 7 kohdan b—e alakohdassa tarkoitetuista arvopapereista on annettu kaksi hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitusta, on käytettävä niistä alempaa. Jos arvopaperista on annettu enemmän kuin kaksi hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitusta, on käytettävä niistä kahta korkeinta. Jos kaksi korkeinta luottoluokitusta poikkeavat toisistaan, on käytettävä niistä alhaisempaa. |
1.3.2 Muut hyväksyttävät omaisuuserät rahoitusvakuuksia koskevassa kattavassa menetelmässä
11. |
Kun luottolaitos soveltaa rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää 3 osan mukaisesti, 7—10 kohdassa mainittujen vakuuksien lisäksi hyväksytyiksi vakuuksiksi voidaan hyväksyä seuraavat omaisuuserät:
Jos yhteissijoitusyritys käyttää tai voi käyttää johdannaisinstrumentteja sallittujen sijoitusten suojaamiseen, tämä ei vaikuta yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksien hyväksyttävyyteen. |
1.3.3 Direktiivin 84—89 artiklan mukaiseen laskentaan liittyvät muut hyväksyttävyysvaatimukset
12. |
Edellä mainittujen vakuuksien lisäksi sovelletaan 13—22 kohdan säännöksiä, kun luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärät 84—89 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti. |
a) Kiinteistövakuudet
13. |
Asuinkiinteistö, joka on tai tulee olemaan kiinteistön omistajan tai henkilökohtaisten sijoitusyhtiöiden tapauksessa edunsaajaomistajan käytössä tai vuokralle antama, ja liikekiinteistö eli toimisto- ja muut liiketilat voidaan hyväksyä vakuudeksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
14. |
Luottolaitokset voivat hyväksyä asuinkiinteistövakuudeksi myös sellaisen vuonna 1991 annetun Suomen asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka liittyvät asuntoihin, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan käytössä tai vuokralle antamia, jos nämä edellytykset täyttyvät. |
15. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös valtuuttaa luottolaitokset hyväksymään liikekiinteistövakuudeksi Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jos nämä edellytykset täyttyvät. |
16. |
Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia luottolaitoksilta 13 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttämistä niiden vastuiden osalta, joiden vakuutena on kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että kyseiset markkinat ovat hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että tällainen käsittely on perusteltu. Tämä ei estä jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia, jotka eivät ole luopuneet edellä mainitun vaatimuksen soveltamisesta, hyväksymästä asuinkiinteistövakuudeksi kiinteistöä, joka on hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa, koska sen viranomainen on luopunut edellä mainitun vaatimuksen soveltamisesta. Jäsenvaltioiden on julkistettava tieto siitä, onko edellisessä kohdassa mainittujen vaatimusten täyttämistä edellytetty. |
17. |
Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia luottolaitoksilta 13 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttämistä kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevien liikekiinteistöjen osalta, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että kyseiset markkinat ovat hyvin kehittyneet ja vakiintuneet ja että liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta syntyneet tappiot täyttävät seuraavat edellytykset:
|
18. |
Jos jompikumpi mainituista edellytyksistä ei täyty vuoden aikana, käsittelyä ei saa soveltaa ennen kuin edellytykset täyttyvät jonkin tulevan vuoden aikana. |
19. |
Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä vakuudeksi liikekiinteistön, joka on hyväksytty vakuudeksi toisessa jäsenvaltiossa sillä perusteella, että sen viranomainen on luopunut 17 kohdassa mainitun vaatimuksen soveltamisesta. |
b) Saamiset
20. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä vakuudeksi saamiset, jotka liittyvät liiketapahtumaan tai -tapahtumiin, joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään yksi vuosi. Hyväksyttyihin saamisiin eivät kuulu saamiset, jotka liittyvät arvopaperistamiseen, sub-participations -eriin, luottojohdannaisiin tai saamisiin sidosyhteisöiltä. |
c) Muut reaalivakuudet
21. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä vakuudeksi muita omaisuuseriä kuin 13—19 kohdassa mainitut omaisuuserät, jos ne toteavat seuraavien ehtojen täyttymisen:
|
d) Leasing-toiminta
22. |
Jollei 3 osan 72 kohdan säännöksistä muuta johdu ja kun 2 osan 11 kohdan vaatimukset täyttyvät, vastuita, jotka liittyvät sopimuksiin, joiden mukaan luottolaitos vuokraa omaisuutta kolmannelle, käsitellään samalla tavalla kuin luottoja, joiden vakuutena on samantyyppistä omaisuutta kuin kyseinen vuokrattava omaisuus. |
1.4 Muu vastikkeellinen luottosuoja
1.4.1 Kolmanteen luottolaitokseen tehdyt talletukset tai sen hallussa olevat vastaavat rahoitusvälineet
23. |
Kolmanteen luottolaitokseen tehdyt talletukset tai sen hallussa muun kuin säilytyssopimuksen perusteella olevat vastaavat rahoitusvälineet, jotka on pantattu luoton myöntäneelle luottolaitokselle, voidaan hyväksyä luottosuojaksi. |
1.4.2 Luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset
24. |
Luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset voidaan hyväksyä luottosuojaksi. |
1.4.3 Pyynnöstä takaisin ostetut laitosten liikkeeseen laskemat rahoitusvälineet
25. |
Kolmansien laitosten liikkeeseen laskemat rahoitusvälineet, jotka kyseisen laitoksen on lunastettava pyynnöstä, voidaan hyväksyä luottosuojaksi. |
2. TAKAUKSEN LUONTEINEN LUOTTOSUOJA
2.1 Kaikkia menetelmiä koskeva luottosuojan hyväksyttävyys
26. |
Seuraavia tahoja voidaan pitää hyväksyttävinä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajina:
|
27. |
Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84–89 artiklan mukaisesti, takaajan hyväksyminen edellyttää, että luottolaitos on antanut sille sisäisen luokituksen liitteessä VII olevan 4 osan säännösten mukaisesti. |
28. |
Jäsenvaltiot voivat 26 kohdasta poiketen hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajiksi muita luottolaitosten valvonnasta ja toimilupien myöntämisestä vastaavilta toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneita ja niiden valvomia rahoituslaitoksia, joihin sovelletaan vakavaraisuusvaatimuksia, jotka vastaavat luottolaitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia. |
2.2 Luottosuojan tarjoajien hyväksyttävyys liitteessä VII olevan 1 osan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun käsittelyyn sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB, IRBA) sovellettaessa
29. |
Laitokset, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ja vientiluottolaitokset voidaan vahvistaa takauksen luonteisen luottosuojan hyväksytyiksi tarjoajiksi, joihin voidaan soveltaa liitteessä VII olevan 1 osan 4 kohdan mukaista käsittelyä, kun ne täyttävät seuraavat ehdot:
Tätä kohtaa sovellettaessa vientiluottolaitosten tarjoamalla luottosuojalla ei saa olla valtion vastatakausta. |
3. LUOTTOJOHDANNAISTEN TYYPIT
30. |
Seuraavan tyyppisten luottojohdannaisten sekä rahoitusvälineiden, joiden voidaan katsoa koostuvan kyseisistä luottojohdannaisista tai jotka ovat taloudellisessa mielessä käytännössä vastaavia, voidaan katsoa täyttävän luottosuojan edellytykset:
|
31. |
Kun luottolaitos ostaa luottosuojaa tuottojenvaihtosopimusten kautta ja kirjaa vaihtosopimuksen perusteella saadut maksut nettotuloiksi, mutta ei kirjaa vastaavaa suojattavan omaisuuserän arvon alentumista (joko käyvän arvon alennuksena tai varausten lisäyksenä), luottosuojaa ei pidetä hyväksyttävänä. |
3.1 Sisäiset suojaukset
32. |
Kun luottolaitos toteuttaa sisäisen suojauksen luottojohdannaista käyttäen – eli suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen vastuuseen liittyvää luottoriskiä kaupankäyntivarastoon kirjatulla luottojohdannaisella – kaupankäyntivarastoon siirretty luottoriski on siirrettävä kolmannelle tai kolmansille jotta suojausta voitaisiin pitää hyväksyttävänä tämän liitteen mukaisesti. Näissä olosuhteissa, edellyttäen että kyseinen siirto täyttää tässä liitteessä luottoriskin vähentämiselle asetetut vaatimukset, on sovellettava 3—6 osassa määritettyjä sääntöjä riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennasta hankittaessa takauksen luonteista luottosuojaa. |
2 osa — Vähimmäisvaatimukset
1. |
Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että sillä on käytössä asianmukaiset riskienhallintaprosessit, joilla hallitaan riskejä, joita luottolaitokseen voi kohdistua luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamisen vuoksi. |
2. |
Sen lisäksi, että riskipainotettujen saamisten ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärää laskettaessa luottoriskin vähentäminen otetaan huomioon, luottolaitosten on jatkettava täysipainoisesti suojattavan vastuun arviointia ja pystyttävä osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että tätä vaatimusta on noudatettu. Takaisinostosopimusten sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamisen ja -ottamisen osalta suojattavan riskin on katsottava – ainoastaan tässä kohdassa – muodostuvan vastuun nettomäärästä. |
1. VASTIKKEELLINEN LUOTTOSUOJA
1.1 Tase-erien nettoutussopimukset (muut kuin päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat)
3. |
Jotta muut tase-erien nettoutussopimukset kuin päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat voidaan hyväksyä 90–93 artiklan soveltamiseksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
1.2 Päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat
4. |
Jotta päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat voidaan hyväksyä 90—93 artiklan soveltamiseksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
5. |
Lisäksi on noudatettava 6 kohdassa esitettävään rahoitusvakuuksia koskevaan kattavaan menetelmään sisältyviä rahoitusvakuuksien hyväksymistä koskevia vähimmäisvaatimuksia. |
1.3 Rahoitusvakuudet
1.3.1 Kaikkia menetelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset hyväksyttäessä rahoitusvakuuksia
6. |
Jotta rahoitusvakuudet ja kulta voidaan hyväksyä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
1.3.2 Muut vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat rahoitusvakuuksien hyväksymistä käytettäessä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää
7. |
Edellä 6 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi luottosuojan jäljellä olevan juoksuajan on oltava vähintään yhtä pitkä kuin vastuun juoksuaika, jotta rahoitusvakuus voidaan hyväksyä käytettäessä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää. |
1.4 Kiinteistövakuuksien hyväksymisen vähimmäisvaatimukset
8. |
Jotta kiinteistövakuus voidaan hyväksyä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
1.5 Vähimmäisvaatimukset hyväksyttäessä saamisia vakuuksiksi
9. |
Jotta saamiset voidaan hyväksyä vakuudeksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
1.6 Muiden reaalivakuuksien hyväksymisen vähimmäisvaatimukset
10. |
Jotta muu reaalivakuus voidaan hyväksyä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
1.7 Vakuudellisiksi katsottavia leasing-vastuita koskevat vähimmäisvaatimukset
11. |
Seuraavien edellytysten on täytyttävä, jotta leasing-liiketoimista johtuvien vastuiden vakuutena voidaan pitää vuokrattua omaisuustyyppiä:
|
1.8 Muun vastikkeellisen luottosuojan hyväksymisen vähimmäisvaatimukset
1.8.1 Kolmanteen laitokseen tehdyt talletukset tai sen hallussa olevat vastaavat rahoitusvälineet
12. |
Tässä liitteessä olevan 1 osan 23 kohdassa tarkoitetun suojan on täytettävä seuraavat edellytykset, jotta siihen voidaan soveltaa 3 osan 79 kohdan mukaista käsittelyä:
|
1.8.2 Luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset
13. |
Jotta luoton myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset voidaan hyväksyä vakuudeksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
2. TAKAUKSEN LUONTEINEN LUOTTOSUOJA JA LUOTTORISKIN VAIHTOLAINAT
2.1 Yhteiset vaatimukset takauksille ja luottojohdannaisille
14. |
Jollei 16 kohdan säännöksistä muuta johdu, takauksen tai luottojohdannaisen muodossa hankitun luottosuojan hyväksyminen edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä:
|
2.1.1 Operatiiviset vaatimukset
15. |
Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, että sillä on käytössä järjestelmät, joilla hallitaan potentiaalisia riskikeskittymiä, jotka johtuvat luottolaitoksen käyttämistä takauksista ja luottojohdannaisista. Luottolaitoksen on pystyttävä osoittamaan, millainen vuorovaikutus sen luottojohdannaisia ja takauksia koskevalla strategialla on luottolaitoksen yleisen riskiprofiilin hallinnan kanssa. |
2.2 Valtioiden ja muun julkisen sektorin vastatakaukset
16. |
Kun vastuu on suojattu takauksella, jolle on otettu vastatakaus valtiolta, keskuspankilta tai alue- tai paikallishallinnon viranomaiselta taikka julkisyhteisöltä tai julkisoikeudelliselta laitokselta, jolta olevia saamisia käsitellään 78—83 artiklan mukaisesti kuten saamisia valtiolta, jonka lainkäyttöalueelle ne ovat sijoittautuneet, tai kansainväliseltä kehityspankilta, johon sovelletaan 78—83 artiklan mukaisesti tai sen nojalla 0 prosentin riskipainoa, tai julkisyhteisöltä ja julkisoikeudelliselta laitokselta, jolta olevia saamisia käsitellään 78—83 artiklan mukaisesti kuten saamisia luottolaitoksilta, vastuuta voidaan pitää kyseisen yhteisön myöntämällä takauksella suojattuna vastuuna, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
17. |
Edellä 16 kohtaa sovelletaan myös vastuisiin, joille 16 kohdassa tarkoitetut tahot eivät ole antaneet vastatakausta, jos vastuun vastatakauksella on puolestaan yhden 16 kohdassa tarkoitetun tahon suora takaus ja kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. |
2.3 Takauksia koskevat lisävaatimukset
18. |
Jotta takaus voidaan hyväksyä luottosuojaksi, myös seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
19. |
Kun kyse on osana keskinäisiä takausjärjestelmiä myönnetyistä takauksista, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet tätä tarkoitusta varten tai jotka 16 kohdassa tarkoitetut tahot ovat antaneet tai joille ne ovat antaneet vastatakauksen, 18 kohdan a alakohdan mukaisten vaatimusten katsotaan täyttyneen, jos toinen seuraavista ehdoista täyttyy:
|
2.4 Luottojohdannaisia koskevat lisävaatimukset
20. |
Jotta luottojohdannainen voidaan hyväksyä luottosuojaksi, myös seuraavien edellytysten on täytyttävä:
|
21. |
Luottojohdannaisen ehtojen mukainen suojattava omaisuus ja referenssiomaisuus (eli käteismaksun tai suoritettavan velvoitteen arvoa määritettäessä käytettävä omaisuus) tai suojattava omaisuus ja maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutumisen määrityksessä käytettävä omaisuus voivat erota toisistaan ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
2.5 Vaatimukset, jotka on täytettävä liitteessä VII olevan 1 osan 4 kohdassa tarkoitettua käsittelyä varten
22. |
Jotta takaukseen tai luottojohdannaissopimukseen perustuva luottosuoja voitaisiin käsitellä liitteessä VII olevan 1 osan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sen on täytettävä seuraavat ehdot:
|
3 osa — Luottoriskin vähentämisen vaikutusten laskeminen
1. |
Jollei 4—6 osan soveltamisesta muuta johdu ja kun 1 ja 2 osaan sisältyvien säännösten edellytykset täyttyvät, kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 78—83 artiklan mukaisesti ja kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ja odotettujen tappioiden yhteismäärää 84—89 artiklan mukaisesti, laskutapaa voidaan muuttaa tämän osan säännösten mukaisesti. |
2. |
Arvopapereiden takaisinostosopimusten tai lainaksiantamisen ja -ottamisen yhteydessä ostetut, lainatut tai vastaanotetut käteinen raha, arvopaperit tai hyödykkeet on käsiteltävä vakuuksina. |
1. VASTIKKEELLINEN LUOTTOSUOJA
1.1 Luottoriskin vaihtolainat
3. |
Sijoituksia luoton myöntäneen luottolaitoksen liikkeeseen laskemiin luottoriskin vaihtolainoihin voidaan käsitellä kuten käteisvakuuksia. |
1.2 Tase-erien nettoutus
4. |
Luoton myöntäneeseen luottolaitokseen tehtyjä talletuksia ja sen myöntämiä lainoja, joihin sovelletaan tase-erien nettoutusta, on käsiteltävä kuten käteisvakuuksia. |
1.3 Päänettoutussopimusten alaiset takaisinostosopimukset ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevat sopimukset ja/tai muut pääomamarkkinalähtöiset tapahtumat
1.3.1 Vastuun täysin mukautetun arvon laskenta
a) Valvojan antaman vakioarvon leikkauksen tai omat arvonleikkaukset -menetelmän soveltaminen
5. |
Jollei 12—21 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kun lasketaan vastuun täysin mukautettua arvoa (E*) vastuille, joihin sovelletaan hyväksyttyjä päänettoutussopimusten alaisia takaisinostosopimuksia ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevia sopimuksia ja/tai muita pääomamarkkinalähtöisiä tapahtumia, tehtävät volatiliteettikorjaukset on laskettava joko soveltamalla valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää, kuten rahoitusvakuuksia koskevan kattavan menetelmän osalta 30—61 kohdassa säädetään. Omat arvonleikkaukset -menetelmää sovellettaessa on noudatettava samoja ehtoja ja vaatimuksia kuin rahoitusvakuuksia koskevassa kattavassa lähestymistavassa. |
6. |
Kunkin arvopaperityypin tai hyödykkeen nettopositio lasketaan vähentämällä kyseisen tyyppisten päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiannettujen, myytyjen tai luovutettujen arvopaperien tai hyödykkeiden kokonaisarvosta kyseisen tyyppisten sopimuksen mukaisesti lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien tai hyödykkeiden kokonaisarvo. |
7. |
Tämän osan 6 kohtaa sovellettaessa ’arvopaperityypillä’ tarkoitetaan saman yhteisön liikkeeseen laskemia arvopapereita, joilla on sama liikkeeseenlaskuajankohta, sama juoksuaika ja joihin sovelletaan samoja ehtoja ja realisointiaikoja kuin 34—59 kohdassa. |
8. |
Päänettoutussopimuksen selvitysvaluutasta poikkeavien valuuttojen nettopositio lasketaan vähentämällä kyseisen valuutan määräisten päänettoutussopimuksen mukaisesti lainaksiannettujen, myytyjen tai luovutettujen arvopaperien kokonaisarvosta, johon on lisätty sopimuksen mukaisesti lainaksiannettu tai siirretty kyseisen valuutan määrä, sopimuksen mukaisesti lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen kyseisen valuutan määräisten arvopaperien kokonaisarvo, johon on lisätty sopimuksen mukaisesti lainaksiotettu tai vastaanotettu kyseisen valuutan määrä. |
9. |
Tietyn tyyppiseen arvopaperiin tai käteispositioon soveltuvaa volatiliteettikorjausta on sovellettava kyseisen tyyppisen arvopaperin positiivisen tai negatiivisen nettoposition absoluuttiseen arvoon. |
10. |
Valuuttariskin (Hfx) volatiliteettikorjausta on sovellettava kunkin valuutan positiiviseen tai negatiiviseen nettopositioon lukuun ottamatta päänettoutussopimuksen selvitysvaluuttaa. |
11. |
E* lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti: E* = max {0, [(Σ(E) - Σ(C)) + Σ(|kunkin arvopaperin nettopositio| × Hsec) + (Σ|Efx| × Hfx)]} Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 78—83 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa. Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84–89 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa. C on kuhunkin vastuuseen sisältyvä lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien tai hyödykkeiden tai lainaksiotetun tai vastaanotetun käteisen rahan arvo. Σ(E) on kaikkien sopimuksen mukaisten E:n arvojen summa. Σ(C) on kaikkien sopimuksen mukaisten C:n arvojen summa. Efx on tietyn valuutan (positiivinen tai negatiivinen) 8 kohdan mukaisesti laskettu nettopositio lukuun ottamatta sopimuksen selvitysvaluuttaa. Hsec on tietyn tyyppiseen arvopaperiin soveltuva volatiliteettikorjaus. Hfx on valuutan volatiliteettikorjaus. E* on täysin mukautettu vastuuarvo |
b) Sisäisten mallien menetelmän käyttö
12. |
Sen sijaan, että sovelletaan valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää laskettaessa täysin mukautettua vastuuarvoa (E*), joka saadaan sovellettaessa hyväksytyn päänettoutussopimuksen alaisia takaisinostosopimuksia ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskevia sopimuksia ja/tai muita pääomamarkkinalähtöisiä tapahtumia (lukuun ottamatta johdannaissopimuksia), luottolaitoksille voidaan antaa mahdollisuus käyttää sisäisten mallien menetelmää, jossa otetaan huomioon päänettoutussopimukseen kuuluvien arvopaperipositioiden väliset korrelaatiovaikutukset sekä rahoitusvälineiden likvidiys. Tässä menetelmässä sovellettavien sisäisten mallien avulla on kyettävä laatimaan estimaatit vakuudettomien vastuiden arvon potentiaalisista muutoksista (ΣE - ΣC). Luottolaitokset voivat toimivaltaisten viranomaisten luvalla käyttää sisäisiä mallejaan myös vakuudellisten limiittiluottojen (joiden vakuutena on ostettuja arvopapereita) osalta, jos kyseiset luotot on katettu kahdenvälisellä päänettoutussopimuksella, joka täyttää liitteessä III olevassa 7 osassa asetetut vaatimukset. |
13. |
Luottolaitos voi päättää soveltaa sisäisten mallien menetelmää riippumatta siitä, onko se päättänyt soveltaa riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemiseen 78—83 artiklaa vai 84—89 artiklaa. Jos luottolaitos päättää soveltaa sisäisten mallien menetelmää, sen on sovellettava sitä kaikkiin vastapuoliin ja arvopapereihin lukuun ottamatta merkitykseltään vähäisiä salkkuja, joihin se voi soveltaa 5—11 kohdassa esitettyjä valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää. |
14. |
Sisäisten mallien menetelmää voivat käyttää luottolaitokset, jotka ovat saaneet sisäiselle riskienhallinnan mallille hyväksynnän direktiivin 2006/…/EY liitteen V mukaisesti. |
15. |
Luottolaitokset, jotka eivät ole saaneet kyseisen mallin käytölle valvojan hyväksyntää direktiivin 2006/…/EY mukaisesti, voivat anoa toimivaltaisilta viranomaisilta sisäisen riskienarvioinnin mallin hyväksymistä 12—21 kohdan mukaista tarkoitusta varten. |
16. |
Hyväksyntä annetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että laitoksen riskienhallintajärjestelmä, jota sovelletaan päänettoutussopimuksen alaisiin transaktioihin sisältyvien riskien hallinnassa, on rakenteeltaan asianmukainen ja sitä sovelletaan kattavasti ja siinä on erityisesti seuraavat laadulliset ominaisuudet:
|
17. |
Potentiaalisia arvonmuutoksia koskevassa laskelmassa on noudatettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:
|
18. |
Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että sisäiseen riskienarviointimalliin sisältyy riittävästi riskitekijöitä, jotta kaikki oleelliset hintariskit voidaan ottaa huomioon. |
19. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luottolaitoksille luvan käyttää empiirisiä korrelaatioita riskiluokan sisällä ja niiden välillä, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että luottolaitoksen korrelaatioiden mittausjärjestelmä on asianmukainen ja että sitä sovelletaan kattavasti. |
20. |
Sisäisten mallien menetelmää käyttävien luottolaitosten täysin mukautettu vastuuarvo (E*) lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti: E* = max {0, [(ΣE - ΣC) + (sisäisten mallien tuottamat markkinariskin sisäiset mallit)]} Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 78—83 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa. Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84–89 artiklan mukaisesti, E on kunkin sopimukseen kuuluvan yksittäisen vastuun vastuuarvo, jota sovellettaisiin luottosuojan puuttuessa. C on kuhunkin vastuuseen sisältyvä lainaksiotettujen, ostettujen tai vastaanotettujen arvopaperien tai lainaksiotetun tai vastaanotetun käteisen rahan arvo. Σ(E) on kaikkien sopimuksen mukaisten E:n arvojen summa. Σ(C) on kaikkien sopimuksen mukaisten C:n arvojen summa. |
21. |
Kun luottolaitos laskee riskipainotettuja vastuumääriä sisäisen mallin avulla, sen on käytettävä mallin tuotosta edelliseltä kaupankäyntipäivältä. |
1.3.2. Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen päänettoutussopimusten alaisille takaisinostosopimuksille ja/tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamista ja -ottamista koskeville sopimuksille ja/tai muille pääomamarkkinalähtöisille tapahtumille
Standardimenetelmä
22. |
Kohtien 5—21 mukaisesti laskettu E* on se vastuun määrä, jota on käytettävä 80 artiklan mukaisessa laskennassa, kun on kyse päänettoutussopimuksen alaisiin liiketoimiin liittyvästä vastapuolelta olevan vastuun määrästä. |
Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB, IRBA)
23. |
Kohtien 5—21 mukaisesti laskettu E* on se vastuun määrä, jota on käytettävä liitteen VII mukaisessa laskennassa, kun on kyse päänettoutussopimuksen alaisiin liiketoimiin liittyvästä vastapuolelta olevan vastuun määrästä. |
1.4 Rahoitusvakuudet
1.4.1 Rahoitusvakuuksia koskeva yksinkertainen menetelmä
24. |
Rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 78—83 artiklan mukaisesti. Luottolaitos ei saa soveltaa sekä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää että rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää. |
Arvostus
25. |
Tätä menetelmää sovellettaessa hyväksytyn rahoitusvakuuden arvoksi määrätään sen 2 osan 6 kohdan mukaisesti määritetty markkina-arvo. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen
26. |
Riskipainoa, jota sovellettaisiin 78—83 artiklan mukaisesti, jos luotonantajalla olisi vakuusinstrumenttiin kohdistuva välitön vastuu, on sovellettava vaateiden niihin osiin, joilla on hyväksytty markkina-arvoon arvostettu vakuus. Vakuudellisen osan riskipainon on oltava vähintään 20 prosenttia lukuun ottamatta 27—29 kohdassa mainittuja tapauksia. Vastuun muulle osalle on annettava riskipaino, jota sovellettaisiin 78—83 artiklan mukaisesti vastapuolelta olevaan vakuudettomaan vastuuseen. |
Takaisinostosopimukset sekä arvopaperien lainaksiantaminen ja -ottaminen
27. |
Vastuun, joka johtuu 58 ja 59 kohdassa luetellut kriteerit täyttävistä transaktioista, vakuudelliselle osuudelle on annettava riskipainoksi 0 prosenttia. Jos transaktion vastapuoli ei ole keskeinen markkinatoimija, on sovellettava 10 prosentin riskipainoa. |
OTC- johdannaissopimukset, jotka arvostetaan päivittäin markkinahintaan
28. |
Kun kyse on liitteessä IV lueteltujen johdannaisinstrumenttien liitteen III mukaisesti laskettavista vastuuarvoista, 0 prosentin riskipainoa on sovellettava vastuiden vakuudelliseen osaan edellyttäen, että johdannaisinstrumentit arvostetaan päivittäin markkinahintaan ja vakuutena on käteistä rahaa tai muita käteiseen verrattavia instrumentteja eivätkä vastuu ja vakuus ole eri valuutoissa. Kyseisiin transaktioihin, joiden vakuutena on valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemia vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita, joille annetaan 78—83 artiklan mukaisesti 0 prosentin riskipaino, liittyvien vastuuarvojen vakuudelliselle osalle on annettava 10 prosentin riskipaino. Tässä kohdassa ’valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ katsotaan kuuluvan:
|
Muut transaktiot
29. |
Riskipainoksi voidaan antaa 0 prosenttia, kun vastuu ja vakuus ovat saman valuutan määräisiä, ja
Tätä kohtaa sovellettaessa ’valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin’ katsotaan kuuluvan 28 kohdassa mainitut arvopaperit. |
1.4.2 Rahoitusvakuuksia koskeva kattava menetelmä
30. |
Kun rahoitusvakuuksia käsitellään kattavan menetelmän mukaisesti, vakuuden markkina-arvoon on tehtävä volatiliteettikorjauksia jäljempänä olevien 34—59 kohdan mukaisesti, jotta hintavolatiliteetin vaikutukset voidaan ottaa huomioon. |
31. |
Jollei 32 kohdassa esitetystä OTC-johdannaisia koskevasta valuuttaerojen käsittelystä muuta johdu, vakuuden ollessa eri valuutassa kuin suojattava omaisuus volatiliteettikorjaukseen, joka vakuuden arvoon tehdään 34—59 artiklan mukaisesti, on lisättävä valuutan volatiliteetin edellyttämä mukautus. |
32. |
OTC-johdannaissopimuksiin, jotka kuuluvat liitteen III mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien nettoutussopimusten piiriin, on tehtävä valuutan volatiliteetin edellyttämä volatiliteettikorjaus, kun vakuuden valuutta ja selvitysvaluutta poikkeavat toisistaan. Myös silloin, kun nettoutussopimuksen piiriin kuuluvissa transaktioissa käytetään useita valuuttoja, on tehtävä ainoastaan yksi volatiliteettikorjaus. |
a) Mukautettujen arvojen laskenta
33. |
Lukuun ottamatta hyväksytyn päänettoutussopimuksen alaisia transaktioita, jolloin sovelletaan 5—23 kohdan mukaisia säännöksiä, vakuuden volatiliteettikorjattu arvo lasketaan kaikkien transaktioiden osalta seuraavasti: CVA = C × (1-HC-HFX) Vastuun volatiliteettikorjattu arvo lasketaan seuraavasti: EVA = E × (1+HE); OTC-johdannaissopimusten osalta EVA = E. Vastuun täysin mukautettu arvo, jossa otetaan huomioon sekä vakuuden volatiliteetti että vakuuden riskiä vähentävät vaikutukset, lasketaan seuraavasti: E* = max {0, [EVA - CVAM]} missä: E on 78—83 artiklan tai 84—89 artiklan mukaisesti määritetty vastuuarvo tilanteessa, jossa vastuu olisi vakuudeton. Luottolaitosten laskiessa tässä tarkoituksessa riskipainotettuja vastuumääriä 78—83 artiklan mukaisesti, liitteessä II lueteltujen taseen ulkopuolisten erien vastuuarvoksi katsotaan 100 prosenttia sen arvosta 78 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen prosenttimäärien sijasta; lisäksi luottolaitosten laskiessa riskipainotettuja vastuumääriä 84–89 artiklan mukaisesti, liitteessä VII olevan 3 osan 9—11 kohdassa lueteltujen erien vastuuarvo lasketaan käyttäen 100 prosentin luottovasta-arvokerrointa kyseisissä kohdissa määriteltyjen luottovasta-arvokerrointen tai prosenttimäärien sijasta. EVA on vastuun arvo, johon on tehty volatiliteettikorjaus. CVA on vakuuden arvo, johon on tehty volatiliteettikorjaus. CVAM on yhtä kuin CVA, johon on tehty juoksuajan mahdollisten erojen edellyttämä korjaus 4 osan säännösten mukaisesti. HE on vastuuseen (E) tehtävä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 34—59 kohdan mukaisesti. HC on vakuuteen tehtävä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 34—59 kohdan mukaisesti. HFX on valuuttaerojen edellyttämä volatiliteettikorjaus, joka lasketaan 34—59 kohdan mukaisesti. E* on täysin mukautettu vastuuarvo, jossa on otettu huomioon volatiliteetti ja vakuuden riskiä vähentävä vaikutus. |
b) Sovellettavien volatiliteettikorjausten laskenta
34. |
Volatiliteettikorjaukset voidaan laskea kahdella tavalla eli soveltamalla joko valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää. |
35. |
Luottolaitos voi päättää soveltaa joko valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää riippumatta siitä, onko se päättänyt soveltaa riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa 78—83 artiklaa vai 84—89 artiklaa. Jos luottolaitos päättää soveltaa omat arvonleikkaustekijät -menetelmää, sen on sovellettava sitä kaikkiin rahoitusvälineiden tyyppeihin lukuun ottamatta merkitykseltään vähäisiä salkkuja, joihin voidaan soveltaa valvojan antamaa vakioarvon leikkausta. Jos vakuus koostuu useista hyväksytyistä eristä, volatiliteettikorjaus lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti: , missä ai on erän osuus koko vakuudesta ja Hi on kyseiseen erään sovellettava volatiliteettikorjaus. |
i) Valvojan antama vakioarvon leikkaus
36. |
Valvojan antamiin vakioarvon leikkauksiin perustuvan lähestymistavan (oletuksena päivittäinen arvonmääritys) mukaisesti tehtävät volatiliteettikorjaukset on esitetty taulukoissa 1—4. |
VOLATILITEETTIKORJAUKSET
Taulukko 1
Luottoluokka, johon vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluokitus kuuluu |
Jäljellä oleva juoksuaika |
Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan b alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan c ja d alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
||||
|
|
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
1 |
≤ 1 vuosi |
0,707 |
0,5 |
0,354 |
1,414 |
1 |
0,707 |
|
>1 ≤ 5 vuotta |
2,828 |
2 |
1,414 |
5,657 |
4 |
2,828 |
|
> 5 vuotta |
5,657 |
4 |
2,828 |
11,314 |
8 |
5,657 |
2–3 |
≤ 1 vuosi |
1,414 |
1 |
0,707 |
2,828 |
2 |
1,414 |
|
>1 ≤ 5 vuotta |
4,243 |
3 |
2,121 |
8,485 |
6 |
4,243 |
|
> 5 vuotta |
8,485 |
6 |
4,243 |
16,971 |
12 |
8,485 |
4 |
≤ 1 vuosi |
21,213 |
15 |
10,607 |
– |
– |
– |
|
>1 ≤ 5 vuotta |
21,213 |
15 |
10,607 |
– |
– |
– |
|
> 5 vuotta |
21,213 |
15 |
10,607 |
– |
– |
– |
Taulukko 2
Luottoluokka, johon lyhytaikaisen vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluokitus kuuluu |
Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan b alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
Tässä liitteessä olevan 1 osan 7 kohdan c ja d alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin lyhytaikaisen luottoluokituksen saaneisiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät volatiliteettikorjaukset |
||||
|
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
1 |
0,707 |
0,5 |
0,354 |
1,414 |
1 |
0,707 |
2—3 |
1,414 |
1 |
0,707 |
2,828 |
2 |
1,414 |
Taulukko 3
Muuntyyppiset vakuudet ja vastuut |
|||
|
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
Pääindeksiin sisältyvät osakkeet ja vaihtovelkakirjalainat |
21,213 |
15 |
10,607 |
Muut virallisesti hyväksytyssä pörssissä kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet ja vaihtovelkakirjalainat |
35,355 |
25 |
17,678 |
Käteinen raha |
0 |
0 |
0 |
Kulta |
21,213 |
15 |
10,607 |
Taulukko 4
Valuuttaeroista johtuvat volatiliteettikorjaukset |
||
20 päivän realisointiaika (%) |
10 päivän realisointiaika (%) |
5 päivän realisointiaika (%) |
11,314 |
8 |
5,657 |
37. |
Vakuudellisen luotonannon osalta realisointiaika on 20 pankkipäivää. Takaisinostosopimusten (lukuun ottamatta sopimuksia, joihin sisältyy hyödykkeiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyvien taattujen oikeuksien luovutus) ja arvopaperien lainaksiantamisen ja -ottamisen osalta realisointiaika on viisi arkipäivää. Muiden pääomamarkkinalähtöisten transaktioiden osalta realisointiaika on 10 arkipäivää. |
38. |
Taulukoissa 1—4 ja 39—41 kohdassa luottoluokka, johon vieraan pääoman ehtoinen arvopaperi kuuluu, on luottoluokka, jota toimivaltaiset viranomaiset ovat 78—83 artiklan mukaisesti todenneet luottoluokituksen vastaavan. Tässä tapauksessa on sovellettava myös 1 osan 10 kohtaa. |
39. |
Ei-hyväksytyille arvopapereille tai hyödykkeille, jotka on lainattu tai myyty takaisinostosopimuksen tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen ja -ottamisen yhteydessä, tehdään sama volatiliteettikorjaus kuin pääindeksin ulkopuolisille osakkeille, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi virallisesti hyväksytyssä pörssissä. |
40. |
Yhteissijoitusyrityksissä oleviin hyväksyttyihin osuuksiin tehdään volatiliteettikorjaus, joka vastaa painotettuja keskimääräisiä volatiliteettikorjauksia, jotka tehtäisiin omaisuuseriin, joihin rahasto on sijoittanut ottaen huomioon 37 kohdassa määritetty transaktion realisointiaika. Jos omaisuuserät, joihin rahasto on sijoittanut, eivät ole luottolaitoksen tiedossa, tehdään volatiliteettikorjaus, joka vastaa suurinta volatiliteettikorjausta, joka tehtäisiin omaisuuseriin, joihin rahastolla on oikeus sijoittaa. |
41. |
Laitosten liikkeeseen laskemiin luokittelemattomiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin, jotka täyttävät 1 osan 8 kohdassa asetetut hyväksyttävyyskriteerit, tehdään samat volatiliteettikorjaukset kuin laitosten ja yritysten liikkeeseen laskemiin arvopapereihin, joille on annettu luottoluokkaa 2 tai 3 vastaava ulkoinen luottoluokitus. |
ii) Omat volatiliteettikorjausten estimaatit
42. |
Toimivaltaisten viranomaisten on annettava luottolaitoksille, jotka noudattavat 47—56 kohdassa asetettuja vaatimuksia, mahdollisuus soveltaa omia volatiliteettiestimaatteja laskettaessa vakuuksiin ja vastuisiin tehtäviä volatiliteettikorjauksia. |
43. |
Jos vieraan pääoman ehtoisilla arvopapereilla on hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka vastaa sijoitusluokkaa (investment grade) tai on sitä parempi, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset laskevat jokaiselle arvopaperiluokalle oman volatiliteettiestimaatin. |
44. |
Luokkia määritettäessä luottolaitosten on otettava huomioon arvopaperin liikkeeseenlaskijan ominaispiirteet, arvopaperien ulkoinen luottoluokitus, niiden jäljellä oleva juoksuaika sekä niiden muunnettu duraatio. Volatiliteettiestimaattien on vastattava arvopapereita, jotka luottolaitos on sisällyttänyt kuhunkin luokkaan. |
45. |
Vieraan pääoman ehtoisten arvopaperien, joilla on hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, joka on heikompi kuin sijoitusluokka, ja muiden hyväksyttävien vakuuksien volatiliteettikorjaukset on laskettava kunkin yksittäisen omaisuuserän osalta erikseen. |
46. |
Luottolaitosten, jotka käyttävät omat arvonleikkaustekijät -menetelmää, on arvioitava vakuuden volatiliteetti tai valuuttaero ottamatta huomioon vakuudettomien vastuiden, vakuuksien ja/tai valuuttojen välistä korrelaatiota. |
Määrälliset kriteerit
47. |
Volatiliteettikorjauksia laskettaessa on käytettävä 99 prosentin yksisuuntaista luottamusväliä. |
48. |
Seuraavia realisointiaikoja on sovellettava: vakuudellisessa luotonannossa 20 pankkipäivää; takaisinostosopimuksissa 5 pankkipäivää paitsi jos niihin sisältyy hyödykkeiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyvien taattujen omistusoikeuksien luovutus tai arvopaperien lainaksiantaminen ja -ottaminen; muissa pääomamarkkinalähtöisissä transaktioissa 10 pankkipäivää. |
49. |
Luottolaitokset voivat käyttää volatiliteettikorjauksessa lukuja, jotka on laskettu lyhyempiin tai pidempiin realisointiaikoihin perustuen kuin mitä 48 kohdassa on säädetty kyseessä oleville sopimustyypeille, skaalaamalla säädettyä volatiliteettikorjausta ylöspäin tai alaspäin käyttäen aikakaavan neliöjuurta:
missä TM on todellinen realisointiaika; HM on TM:n mukainen volatiliteettikorjaus; ja HN on säädettyyn realisointiaikaan TN perustuva volatiliteettikorjaus. |
50. |
Luottolaitosten on otettava huomioon laadultaan heikompien omaisuuserien vähäisempi likvidiys. Realisointiaikaa on tarkistettava ylöspäin, jos vakuuden likvidiydestä on epävarmuutta. Luottolaitosten on myös ilmoitettava, jos potentiaalinen volatiliteetti on aiemmissa tiedoissa arvioitu liian alhaiseksi (esim. sidotut valuutat). Näihin tapauksiin on sovellettava stressiskenaariota. |
51. |
Volatiliteettikorjauksia laskettaessa havaintokauden (otantakausi) pituuden on oltava vähintään yksi vuosi. Luottolaitoksilla, jotka käyttävät havaintokauden määrittelyssä painotusjärjestelmää tai muita menetelmiä, toteutuneen havaintokauden pituuden on oltava vähintään yksi vuosi (yksittäisten havaintojen painotetun keskimääräisen viiveen on oltava vähintään kuusi kuukautta). Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös edellyttää, että luottolaitokset laskevat volatiliteettikorjauksensa lyhyemmältä ajanjaksolta, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tämän olevan perusteltua hintavolatiliteetin merkittävän lisääntymisen vuoksi. |
52. |
uottolaitosten on päivitettävä tietokantansa vähintään kerran kolmessa kuukaudessa ja päivitettävä tietoja myös silloin, kun markkinahinnat muuttuvat merkittävästi. Tämän mukaisesti volatiliteettikorjaukset on laskettava vähintään kolmen kuukauden välein. |
Laadulliset vaatimukset
53. |
Volatiliteettiestimaatteja on käytettävä luottolaitoksen päivittäisessä riskienhallintaprosessissa mukaan lukien sen sisäiset vastuulimiitit. |
54. |
Jos luottolaitoksen päivittäisessä riskienhallinnassaan käyttämä realisointiaika on pidempi kuin kyseiselle sopimustyypille tässä osassa määritetty realisointiaika, luottolaitoksen volatiliteettikorjauksia on korotettava 49 kohdassa määritetyn aikakaavan neliöjuuren mukaisesti. |
55. |
Luottolaitoksella on oltava vakiintuneet menettelyt, joilla seurataan dokumentoitujen käytänteiden ja valvontatoimien noudattamista; käytänteillä ja valvontatoimilla hallitaan järjestelmää, jolla estimoidaan volatiliteettikorjauksia ja integroidaan estimaatit luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmään. |
56. |
Luottolaitoksen omaan sisäisen tarkastuksen prosessiin on kuuluttava säännöllisesti suoritettava volatiliteettikorjausten estimointijärjestelmän riippumaton tarkastelu. Volatiliteettikorjausten estimoinnissa ja estimaattien integroinnissa luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmään käytettävän kokonaisjärjestelmän tarkastelu on suoritettava vähintään kerran vuodessa ja siihen on sisällyttävä ainakin seuraavat toimet:
|
iii) Volatiliteettikorjausten korottaminen
57. |
Tämän osan 36—41 kohdassa määritettyjä volatiliteettikorjauksia sovelletaan, kun arvot määritetään päivittäin. Jos luottolaitos käyttää 42—56 kohdan mukaisesti omia volatiliteettikorjausten estimaatteja, ne on ensisijaisesti laskettava päivittäisten arvonmääritysten perusteella. Jos arvostus tehdään harvemmin kuin kerran päivässä, on sovellettava suurempia volatiliteettikorjauksia. Ne lasketaan korottamalla päivittäin arvostettuja volatiliteettikorjauksia seuraavan ”ajan neliöjuureen” perustuvan kaavan mukaisesti:
missä H on sovellettava volatiliteettikorjaus HM on volatiliteettikorjaus, kun suoritetaan päivittäinen arvostus NR on arvostusten suorittamisen välinen aika pankkipäivinä TM on kyseisen sopimustyypin realisointiaika. |
iv) 0 prosentin volatiliteettikorjauksen soveltamisehdot
58. |
Kun luottolaitos soveltaa takaisinostosopimuksissa sekä arvopaperien lainaksiantamisessa ja -ottamisessa valvojan antamaa vakioarvon leikkausta tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmää ja a–h alakohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, se voi soveltaa 34—57 kohdan mukaisesti laskettujen volatiliteettikorjausten sijasta 0 prosentin volatiliteettikorjausta. Tämä vaihtoehto ei ole sallittu, kun luottolaitokset soveltavat 12—21 kohdassa esitettyä sisäisten mallien menetelmää:
|
59. |
Jos toimivaltainen viranomainen sallii kotivaltionsa liikkeeseen laskemilla arvopapereilla tehtävien takaisinostosopimusten tai arvopaperien lainaksiantamisen ja -ottamisen osalta 58 kohdassa esitetyn käsittelyn, muut toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa niiden lainkäyttöalueelle sijoittautuneiden luottolaitosten soveltaa samaa lähestymistapaa samoihin sopimuksiin. |
c) Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen
Standardimenetelmä
60. |
Tämän osan 33 kohdan mukaisesti laskettu E*:n arvo on 80 artiklassa tarkoitettu vastuuarvo. Liitteessä II lueteltujen taseen ulkopuolisten erien osalta E* on arvo, johon sovelletaan 78 artiklan 1 kohdassa eriteltyjä prosenttimääriä, jotta vastuuarvo saadaan laskettua. |
Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB)
61. |
Tämän kohdan mukaisesti laskettu LGD* (toteutunut tappio-osuus) on liitteessä VII tarkoitettu LGD. LGD* = LGD × [(E*/E]} missä LGD on tappio-osuus, jota sovellettaisiin vastuisiin 84–89 kohdan mukaisesti, jos vastuulla ei olisi vakuutta; E on 33 kohdan mukaisesti kuvattu vastuuarvo; E* lasketaan 33 kohdan mukaisesti. |
1.5 Muut hyväksytyt vakuudet sovellettaessa 84–89 artiklaa
1.5.1 Arvostus
a) Kiinteistövakuudet
62. |
Riippumattoman arvioijan on määritettävä kiinteistön arvoksi markkina-arvo tai sitä alhaisempi arvo. Niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat säätäneet lailla tai asetuksella tiukoista kiinteistön vakuudellisen arvon arviointiperusteista, riippumaton arvioija voi määrittää kiinteistön arvoksi kiinteistön vakuudellisen arvon tai sitä alhaisemman arvon. |
63. |
’Markkina-arvolla’ tarkoitetaan arvioitua hintaa, jolla kiinteistö pitäisi voida myydä arviointipäivänä myyjän ja hänestä riippumattoman ostajan välisellä sopimuksella asianmukaisen markkinoinnin jälkeen kummankin osapuolen toimiessa asiantuntevasti, varovaisesti ja vapaaehtoisesti. Markkina-arvo on esitettävä avoimella ja selkeällä tavalla. |
64. |
’Kiinnitysluoton arvolla’ tarkoitetaan sitä kiinteistön arvoa, joka on määritetty arvioimalla huolellisesti kiinteistön myöhempää myytävyyttä ottaen huomioon omaisuuden pitkän aikavälin kestävät ominaisuudet, normaalit paikalliset markkinaolosuhteet, kiinteistön senhetkinen käyttö ja asianmukaiset vaihtoehtoiset käyttötavat. Spekulatiivisia tekijöitä ei saada ottaa huomioon arvioitaessa kiinnitysluoton arvoa. Kiinnitysluoton arvo on esitettävä avoimella ja selkeällä tavalla. |
65. |
Vakuuden arvon on oltava tapauksesta riippuen markkina-arvo tai kiinnitysluoton arvo, jota on tarpeen mukaan pienennetty 2 osan 8 kohdassa edellytetyn arvon tarkistuksen johdosta tai kiinteistöön kohdistuvien mahdollisten etuoikeutettujen vaateiden huomioonottamiseksi. |
b) Saamiset
66. |
Saamisten arvo on niiden rahallinen määrä. |
c) Muut reaalivakuudet
67. |
Omaisuus on arvostettava markkina-arvoon eli hintaan, jolla omaisuus voitaisiin myydä arviointipäivänä myyjän ja hänestä riippumattoman ostajan välisellä vapaaehtoisella sopimuksella. |
1.5.2 Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen
a) Yleinen käsittely
68. |
Tämän osan 69—72 kohdan mukaisesti laskettu LGD* (toteutunut tappio-osuus) on liitteessä VII tarkoitettu LGD. |
69. |
Jos vakuuden (C) arvo suhteessa vastuuarvoon (E) jää alle taulukon 5 mukaisen raja-arvon C* (vastuulta vaadittu vakuudellisuuden vähimmäistaso), LGD* on LGD:n arvo, joka määritetään liitteessä VII vastapuoleen kohdistuville vakuudettomille vastuille. |
70. |
Jos vakuuden arvo suhteessa vastuuarvoon ylittää toisen, taulukon 6 mukaisen korkeamman raja-arvon C** (eli täyden LGD-hyväksynnän edellyttämä vakuudellisuuden taso), LGD*:n on oltava taulukossa 5 määritetty arvo. |
71. |
Jos vakuudellisuuden C** vaadittua tasoa ei saavuteta koko vastuun osalta, vastuuta on pidettävä kaksiosaisena: toisella osalla on vaadittu vakuuden taso C** ja toisella ei. |
72. |
Taulukossa 5 esitetään vastuiden vakuudellisiin osiin sovellettavat LGD*-arvot ja vaaditut vakuustasot. Taulukko 5 Vastuiden vakuudellisten osien LGD:n vähimmäistaso
Edellä mainitusta poiketen toimivaltaiset viranomaiset voivat 31 päivään joulukuuta 2012 saakka sallia, että luottolaitokset määrittävät taulukossa 5 säädettyjen vakuusrajojen puitteissa
Poikkeuksen sovellettavuutta tarkastellaan uudestaan kyseisen ajanjakson päätyttyä. |
b) Liikekiinteistövakuuksien vaihtoehtoinen käsittelytapa
73. |
Jollei tämän kohdan ja 74 kohdan soveltamisesta muuta johdu, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat 68—72 artiklassa säädetystä menettelystä poiketen sallia, että luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainotusta vastuun siihen osaan, jonka täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueella sijaitseva asuin- tai liikekiinteistö; tämän edellytyksenä on, että toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että kyseiset markkinat ovat hyvin kehittyneet ja vakiintuneet ja että asuin- tai liikekiinteistövakuudellisesta lainanannosta syntyneet tappiot eivät ylitä seuraavia enimmäismääriä:
|
74. |
Jos jompikumpi 73 kohdassa mainituista edellytyksistä ei täyty vuoden aikana, käsittelyä ei saa soveltaa ennen kuin edellytykset täyttyvät jonkin tulevan vuoden aikana. |
75. |
Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jotka eivät salli 73 kohdan mukaista käsittelyä, voivat antaa luottolaitoksille mahdollisuuden soveltaa kyseisen käsittelyn mukaisia riskipainoja vastuisiin, joiden vakuutena on asuin- tai liikekiinteistöjä, jotka sijaitsevat niiden jäsenvaltioiden alueella, joiden toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän käsittelyn, samoin ehdoin, joita sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa. |
1.6 Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen eri vakuuksista muodostuvan ryhmän osalta
76. |
Kun riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan 84–89 artiklan mukaisesti ja saamisen vakuutena on sekä rahoitusvakuus että muu hyväksyttävä vakuus, liitteessä VII tarkoitettua LGD-lukua vastaava LGD* (toteutunut tappio-osuus) lasketaan jäljempänä esitetyllä tavalla. |
77. |
Luottolaitoksen on jaettava volatiliteettikorjattu vastuuarvo (eli arvo, joka saadaan, kun volatiliteettikorjausta on sovellettu 33 kohdassa esitetyllä tavalla) osiin, joiden vakuutena on ainoastaan yksi vakuustyyppi. Luottolaitoksen on näin ollen jaettava tarvittaessa vastuu osaan, jonka vakuutena on hyväksytty rahoitusvakuus; osaan, jonka vakuutena on saamisia; osiin, joiden vakuutena on asuin- ja/tai liikekiinteistövakuus; osaan, jonka vakuutena on muu hyväksytty vakuus; vakuudettomaan osaan. |
78. |
Vastuun jokaisen osan LGD* lasketaan erikseen tämän liitteen säännösten mukaisesti. |
1.7 Muu vastikkeellinen luottosuoja
1.7.1 Kolmansiin laitoksiin tehdyt talletukset
79. |
Jos tämän liitteen 2 osan 12 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, 1 osan 23 kohdassa tarkoitettua luottosuojaa voidaan käsitellä kuten kolmannen laitoksen antamaa takausta. |
1.7.2 Lainan myöntäneelle luottolaitokselle pantatut henkivakuutukset
80. |
Jos tämän liitteen 2 osan 13 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, 1 osan 24 kohdassa tarkoitettua luottosuojaa voidaan käsitellä kuten henkivakuutuksen myöntäneen yhtiön antamaa takausta. Hyväksytyn luottosuojan arvo on henkivakuutuksen takaisinostoarvo. |
1.7.3 Pyynnöstä takaisin ostetut laitosten liikkeeseen laskemat rahoitusvälineet
81. |
Tämän liitteen 1 osan 25 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä instrumentteja voidaan käsitellä kuten liikkeeseenlaskijalaitoksen antamaa takausta. |
82. |
Hyväksytyn luottosuojan arvo määritetään seuraavasti:
|
2. TAKAUKSEN LUONTEINEN LUOTTOSUOJA
2.1 Arvostus
83. |
Takauksen luonteisen luottosuojan (G) arvo on määrä, jonka luottosuojan tarjoaja on sitoutunut maksamaan velallisen maksukyvyttömyyden tai maksulaiminlyönnin seurauksena tai muiden erikseen määritettyjen maksuvelvollisuuden laukaisevien tapahtumien sattuessa. Kun kyseessä on luottojohdannainen, jonka ehdoissa ei pidetä maksuvelvollisuuden laukaisevana tapahtumana suojattavaan omaisuuteen liittyvää uudelleenjärjestelyä, johon sisältyy pääoman, korkojen tai palkkioiden maksusta vapauttaminen tai sen lykkäys, joka johtaa luottotappioon (eli arvonoikaisuun tai muuhun vastaavaan tuloslaskelmaan tehtävään kulukirjaukseen).
|
84. |
Jos takauksen luonteinen luottosuoja on eri valuutassa kuin vastuu, luottosuojan arvoa alennetaan soveltamalla volatiliteettikorjausta HFX seuraavasti: G* = G × (1-HFX) missä: G on luottosuojan nimellismäärä; G* on G, jota on mukautettu valuuttariskin varalta; ja HFX on luottosuojan ja suojattavan omaisuuden mahdollisten valuuttaerojen vuoksi tehty volatiliteettikorjaus. Jos valuuttaeroa ei ole G* = G |
85. |
Valuuttaerojen vuoksi tehtävät volatiliteettikorjaukset voidaan laskea 34—57 kohdassa esitettyjen valvojan antaman vakioarvon leikkauksen tai omat arvonleikkaustekijät -menetelmän mukaisesti. |
2.2 Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskeminen
2.2.1 Osittainen suoja – jako etuoikeusluokkiin
86. |
Jos luottolaitos siirtää osan lainaan sisältyvästä riskistä yhteen tai useampaan etuoikeusluokkaan, on sovellettava 94—101 artiklan säännöksiä. Maksujen kynnysarvojen, joita pienempiä maksuja ei suoriteta luottotappion toteutuessa, katsotaan vastaavan suuririskisintä osaa ja johtavan siihen, että riski katsotaan siirretyksi etuoikeusluokkiin. |
2.2.2 Standardimenetelmä
a) Täysi suoja
87. |
Sovellettaessa 80 artiklaa g on vastuulle, joka on täysin suojattu takauksen luonteisella luottosuojalla (GA), annettu riskipaino, jolloin g on suojan tarjoajaan kohdistuvien vastuiden riskipaino, kuten 78—83 artiklassa määritetään; ja GA on 84 kohdan mukaisesti laskettu G*:n arvo, jota on mukautettu 4 osassa tarkoitetulla tavalla maturiteettierojen varalta. |
b) Osittainen suoja – sama etuoikeusluokka
88. |
Jos suojattu määrä on pienempi kuin vastuuarvo ja sen suojatuilla ja suojaamattomilla osilla on sama etuoikeusluokka (eli luottolaitos ja suojan tarjoaja jakavat tappiot tasasuhteessa), voidaan myöntää suhteellinen helpotus viranomaispääomavaatimusta laskettaessa. Sovellettaessa 80 artiklaa riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti: (E-GA) × r + GA × g, missä: E on vastuuarvo; GA on 84 kohdan mukaisesti laskettu G*:n arvo, jota on mukautettu 4 osassa tarkoitetulla tavalla maturiteettierojen varalta; r on vastapuoleen liittyvien vastuiden riskipaino, kuten 78—83 artiklassa säädetään; ja g on suojan tarjoajaan kohdistuvien vastuiden riskipaino, kuten 78—83 artiklassa säädetään. |
c) Valtiontakaukset
89. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että liitteessä VI olevassa 1 osan 4 ja 5 kohdassa säädettyä menettelyä sovelletaan valtioiden ja keskuspankkien takaamiin vastuisiin tai niiden osiin, kun takaus on velallisen kotimaan valuutan määräinen ja saaminen on rahoitettu kyseisellä valuutalla. |
2.2.3 Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB)
Täysi suoja / osittainen suoja – sama etuoikeusluokka
90. |
Vastuun suojatun osan (joka perustuu luottosuojan (GA) korjattuun arvoon) PD-luku voi liitteessä VII olevaa 2 osaa sovellettaessa olla suojan tarjoajan PD tai velallisen ja suojan tarjoajan PD-lukujen välissä oleva luku, jos täydelle korvattavuudelle ei katsota olevan perusteita. Etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien vastuiden ja paremmassa etuoikeusasemassa olevan takauksen luonteisen luottosuojan osalta liitteessä VII olevaa 2 osaa sovellettaessa LGD-lukuna voidaan pitää ylimmän etuoikeusluokan saamisten LGD-lukua. |
91. |
Vastuun suojaamattoman osan PD on velallisen PD ja LGD on suojattavan vastuun LGD. |
92. |
GA on 84 kohdan mukaisesti laskettu G*:n arvo, jota on mukautettu 4 osassa tarkoitetulla tavalla maturiteettierojen varalta. |
4 osa — Maturiteettierot
1. |
Riskipainotettujen saamisten yhteismääriä laskettaessa maturiteettieroja syntyy, kun luottosuojan jäljellä oleva juoksuaika on lyhyempi kuin suojattavan vastuun. Kun jäljellä oleva juoksuaika on alle kolme kuukautta ja lyhyempi kuin suojattavan vastuun juoksuaika, suojaa ei hyväksytä. |
2. |
Maturiteettieron vallitessa luottosuojaa ei saa hyväksyä, jos
|
1. JUOKSUAJAN MÄÄRITELMÄ
3. |
Vastuun todelliseksi juoksuajaksi katsotaan pisin mahdollinen jäljellä oleva aika, jonka kuluessa vastapuolen on täytettävä velvoitteensa, kuitenkin enintään viisi vuotta. Jollei 4 kohdan soveltamisesta muuta johdu, luottosuojan juoksuajaksi katsotaan aikaisin mahdollinen ajankohta, jona suoja voi päättyä tai jona se voidaan päättää. |
4. |
Jos luottosuoja on mahdollista päättää suojan myyjän harkinnan mukaan, suojan juoksuajan katsotaan päättyvän aikaisimpana mahdollisena ajankohtana, jona kyseinen optio voidaan toteuttaa. Jos luottosuoja on mahdollista päättää suojan ostajan harkinnan mukaan käyttämällä optiota ja suojan alulle panoa koskeviin ehtoihin sisältyy luottolaitoksen näkökulmasta positiivinen kannustin sopimuksen voimassaolon päättämiseksi ennen alkuperäisen juoksuajan päättymistä, suojan juoksuajan katsotaan päättyvän aikaisimpana ajankohtana, jona optio voidaan toteuttaa; muussa tapauksessa option ei katsota vaikuttavan suojan juoksuaikaan. |
5. |
Jos luottojohdannaisen ehdoissa ei ole estetty sen voimassaolon päättämistä ennen sellaisen maksuajan pidennyksen päättymistä, joka on maksukyvyttömyyden toteamisen ehto alkuperäistä velvoitetta koskevan laiminlyönnin tapahduttua, suojan juoksuaikaa on lyhennettävä maksuajan pidennystä vastaavalla ajalla. |
2. SUOJAN ARVOSTAMINEN
2.1 Vastikkeellisen luottosuojan alaiset sopimukset – rahoitusvakuuksia koskeva yksinkertainen menetelmä
6. |
Jos vastuun juoksuaika poikkeaa suojan juoksuajasta, vakuutta ei hyväksytä. |
2.2 Vastikkeellisen luottosuojan alaiset sopimukset – rahoitusvakuuksia koskeva kattava menetelmä
7. |
Luottosuojan ja vastuun juoksuajat on otettava vakuuden tarkistetussa arvossa huomioon seuraavan kaavan mukaisesti: CVAM = CVA × (t-t*)/(T-t*), jossa: CVA on vakuuden volatiliteettikorjattu arvo, kuten 3 osan 33 kohdassa säädetään, tai vastuun määrä, riippuen siitä kumpi on alempi; t on luottosuojan 3—5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai T:n arvo riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; T on vastuun 3—5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai viisi vuotta riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; ja t* on 0,25. CVAM on CVA, jota on mukautettu maturiteettierojen varalta ja joka sisällytetään kaavaan, jolla lasketaan täysin mukautettu vastuuarvo (E*), kuten 3 osan 33 kohdassa esitetään. |
2.3 Takauksen luonteisen luottosuojan alaiset sopimukset
8. |
Luottosuojan ja vastuun juoksuajat on otettava luottosuojan tarkistetussa arvossa huomioon seuraavan kaavan mukaisesti: GA = G* × (t-t*)/(T-t*) missä: G* on suojan määrä, jota on mukautettu valuuttaerojen varalta; GA on G*, jota on mukautettu maturiteettierojen varalta; t on luottosuojan 3—5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai T:n arvo riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; T on vastuun 3—5 kohdan mukaisesti laskettu juoksuajan jäljellä oleva osuus vuosina laskettuna tai viisi vuotta riippuen siitä, kumpi on alhaisempi; ja t* on 0,25. GA on suojan arvo sovellettaessa 3 osan 83—92 kohtaa. |
5 osa — Luottoriskin vähentämismenetelmien yhdistelmät standardimenetelmässä
1. |
Jos luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78—83 artiklan mukaisesti ja soveltaa yksittäiseen vastuuseen useampaa luottoriskin vähentämismenetelmää (luottolaitoksella on esimerkiksi yhden vastuun osalta sekä reaalivakuus että takaus, jotka suojaavat osaa vastuusta), luottolaitoksen on jaettava vastuu osiin, jotka on suojattu yhdellä luottoriskin vähentämismenetelmällä (esimerkiksi osuus, joka on suojattu vakuudella, ja osuus, joka on suojattu takauksella), ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava kunkin osuuden osalta erikseen 78—83 artiklan ja tämän liitteen säännösten mukaisesti. |
2. |
Jos suojan tarjoajan tarjoamalla luottosuojakokonaisuudella on erilaisia juoksuaikoja, on sovellettava 1 kohdassa kuvattua lähestymistapaa vastaavaa lähestymistapaa. |
6 osa — Saamisten koriin sovellettavat luottoriskin vähentämismenetelmät
1. First-to-default -luottojohdannaissopimukset
1. |
Jos luottolaitos on hankkinut useille vastuille luottosuojan sellaisin ehdoin, että ensimmäinen vastuiden joukossa esiintyvä maksun laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen laiminlyönti johtaa sopimuksen purkamiseen, luottolaitos voi tämän liitteen mukaisesti ottaa luottosuojan huomioon riskipainotettujen saamisten ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärän laskentatavassa, joka tuottaisi luottosuojan puuttuessa riskipainotettujen saamisten alhaisimman yhteismäärän 78—83 artiklan tai 84—89 artiklan mukaisesti; näin voidaan toimia ainoastaan silloin, jos vastuuarvo on yhtä suuri tai pienempi kuin luottosuojan arvo. |
2. N:nnen tappion korista muodostuvat luottojohdannaissopimukset (nth-to-default –luottojohdannaissopimukset)
2. |
Jos n:s laiminlyönti vastuiden joukossa laukaisee luottosuojan mukaisen maksuvelvollisuuden, suojan ostava luottolaitos voi hyväksyä luottosuojan riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärän laskemista varten ainoastaan siinä tapauksessa, että suojaus on tehty myös laiminlyönteihin 1:stä n – 1:een tai kun n – 1 -laiminlyönnit ovat jo tapahtuneet. Näissä tapauksissa on sovellettava 1 kohdassa first-to-default -luottojohdannaissopimuksille määritettyä menetelmää, johon on tehty nth-to-defaults -sopimusten edellyttämät muutokset. |
LIITE IX
ARVOPAPERISTAMINEN
1 osa — Liitteessä IX käytettävät määritelmät
1. |
Tässä liitteessä
|
2 osa — Vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat merkittävän luottoriskin siirron sekä arvopaperistetuille vastuille laskettavien riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän hyväksymistä
1. MERKITTÄVÄ LUOTTORISKIN SIIRTO PERINTEISESSÄ ARVOPAPERISTAMISESSA — HYVÄKSYMISEN VÄHIMMÄISEDELLYTYKSET
1. |
Perinteisen arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos voi jättää arvopaperistetut vastuut huomiotta laskettaessa riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärää, jos arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvä merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille ja siirto on toteutettu seuraavien edellytysten mukaisesti:
|
2. MERKITTÄVÄ LUOTTORISKIN SIIRTO SYNTEETTISESSÄ ARVOPAPERISTAMISESSA — HYVÄKSYMISEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET
2. |
Synteettisen arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos voi laskea riskipainotettujen saamisten ja (tarvittaessa) odotettujen tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta jäljempänä 3 ja 4 kohdassa esitetyllä tavalla, jos merkittävä luottoriski on siirretty kolmansille joko vastikkeellista tai takauksen luonteista luottosuojaa käyttämällä, ja siirto on toteutettu seuraavien edellytysten mukaisesti:
|
3. ALULLE PANEVIEN LUOTTOLAITOSTEN LASKEMAT RISKIPAINOTETTUJEN SAAMISTEN YHTEISMÄÄRÄT VASTUILLE, JOTKA ON ARVOPAPERISTETTU SYNTEETTISEN ARVOPAPERISTAMISEN KAUTTA
3. |
Kun lasketaan arvopaperistettuihin vastuisiin sisältyvää riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 2 kohdassa asetettujen edellytysten täyttyessä, synteettisen arvopaperistamisen alulle paneva luottolaitos voi soveltaa 5—7 kohdan säännöksiä noudattaen 4 osassa esitettyjä menetelmiä 78—89 artiklan mukaisten menetelmien sijaan. Luottolaitoksilla, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärän 84—89 artiklan mukaisesti, odotettujen tappioiden yhteismäärä on nolla kyseisten vastuiden osalta. |
4. |
Tämän osan 3 kohdassa viitataan arvopaperistettaviin omaisuuseriin sisältyvien vastuiden ryhmään kokonaisuudessaan. Rajoittamatta 5—7 kohdan soveltamista, alulle panevan luottolaitoksen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä arvopaperistettavien omaisuuserien kaikkien etuoikeusluokkien osalta 4 osan säännösten mukaisesti mukaan lukien ne määrät, jotka liittyvät luottoriskin vähentämisen hyväksymiseen. Jos etuoikeusluokka on esimerkiksi siirretty takauksen luonteista luottosuojaa käyttäen kolmannelle, kyseisen kolmannen riskipainoa on sovellettava etuoikeusluokkaan laskettaessa alulle panevan luottolaitoksen riskipainotettujen saamisten yhteismäärää. |
3.1. Maturiteettierojen käsittely synteettisessä arvopaperistamisessa
5. |
Kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 3 kohdan mukaisesti, maturiteettierot luottosuojan, johon jako etuoikeusluokkiin perustuu, ja arvopaperistettujen vastuiden välillä on otettava huomioon 6—7 kohdan mukaisesti. |
6. |
Arvopaperistettujen vastuiden juoksuaika on pisin yksittäisen vastuun juoksuaika tai enintään viisi vuotta. Luottosuojan juoksuaika on määritettävä liitteen VIII mukaisesti. |
7. |
Alulle panevan luottolaitoksen on jätettävä huomiotta mahdolliset maturiteettierot, kun lasketaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää etuoikeusluokille, joiden riskipainoksi on 4 osan yhteydessä määritetty 1 250 prosenttia. Kaikkien muiden etuoikeusluokkien osalta on sovellettava VIII osan maturiteettierokäsittelyä seuraavan kaavan mukaisesti: RW* = [RW(SP) x (t-t*)/(T-t*)] + [RW(Ass) x (T-t)/(T-t*)] jossa: RW* on 75 artiklan a kohdassa tarkoitettu riskipainotettujen saamisten yhteismäärä; RW(Ass) on riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, jota sovellettaisiin tasasuhteessa saamisiin, jos niitä ei olisi arvopaperistettu; RW(SP) on 3 kohdan mukaisesti laskettu riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, jota sovellettaisiin jos maturiteettieroa ei olisi; T on vuosina ilmaistu arvopaperistettujen vastuiden juoksuaika; t on vuosina ilmaistu luottosuojan juoksuaika; ja t* on 0,25. |
3 osa — Ulkoiset luottoluokitukset
1. LUOTTOLUOKITUSLAITOSTEN LUOTTOLUOKITUKSIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET
1. |
Jotta hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luottoluokitusta voidaan käyttää laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 4 osan mukaisesti, luottoluokituksen on täytettävä seuraavat edellytykset.
|
2. LUOTTOLUOKITUSTEN KÄYTTÖ
2. |
Luottolaitos voi valita yhden tai useamman hyväksytyn luottoluokituslaitoksen, jonka/joiden luottoluokituksia on käytettävä riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa 94—101 kohdan mukaisesti (jäljempänä ”valittu luottoluokituslaitos”). |
3. |
Rajoittamatta 5—7 kohdan soveltamista, luottolaitoksen on sovellettava valittujen luottoluokituslaitosten luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin arvopaperistettuihin omaisuuseriinsä. |
4. |
Rajoittamatta 5 ja 6 kohdan soveltamista, luottolaitos ei saa soveltaa yhden luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia joissakin etuoikeusluokissa oleviin positioihinsa ja toisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia saman järjestelmän muissa etuoikeusluokissa oleviin positioihin, joilla saattaa olla ensin mainitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus. |
5. |
Jos omaisuuseristä on kahden valitun luottoluokituslaitoksen antamat luottoluokitukset, luottolaitoksen on sovellettava niistä alhaisempaa. |
6. |
Jos omaisuuseristä on useamman kuin kahden hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitus, on sovellettava niistä kahta korkeinta. Jos kaksi korkeinta luottoluokitusta poikkeavat toisistaan, on käytettävä niistä alhaisempaa. |
7. |
Jos 90–93 artiklan mukaisesti hyväksyttyä luottosuojaa tarjotaan suoraan arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle ja valittu luottoluokituslaitos on ottanut suojan huomioon omaisuuseristä laaditussa luottoluokituksessa, voidaan käyttää kyseisen luottoluokituksen mukaista riskipainoa. Jos suojaa ei voida hyväksyä 90—93 artiklan mukaisesti, myöskään luottoluokitusta ei voida hyväksyä. Jos luottosuojaa ei tarjota arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle vaan suoraan arvopaperistettaville omaisuuserille, luottoluokitusta ei voida hyväksyä. |
3. VERTAILU
8. |
Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä, mihin 4 osan taulukoiden luottoluokkaan hyväksytyn luottoluokituslaitoksen kukin luottoluokitus sijoitetaan. Samalla toimivaltaisten viranomaisten on eriteltävä kunkin luottoluokituksen sisältämä suhteellinen riskin määrä. Niiden on harkittava määrällisiä tekijöitä, kuten maksukyvyttömyystapausten ja/tai tappioiden määrää, sekä kvalitatiivisia tekijöitä kuten luottoluokituslaitoksen arvioimien transaktioiden valikoimaa sekä luottoluokitusten tarkoituksenmukaisuutta. |
9. |
Toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä varmistamaan, että arvopaperistettuihin omaisuuseriin, joihin sovelletaan hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luottoluokitusten perusteella samaa riskipainoa, sisältyy samansuuruinen luottoriski. Toimivaltaisten viranomaisten on myös tarpeen mukaan muutettava yksittäisen luottoluokituksen asemaa luottoluokissa. |
4 osa — Laskenta
1. RISKIPAINOTETTUJEN SAAMISTEN YHTEISMÄÄRÄN LASKEMINEN
1. |
Sovellettaessa 96 artiklaa arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä riskipainotetun saamisen määrä on laskettava soveltamalla omaisuuseriin liittyvään vastuuarvoon tämän osan mukaisesti määritettyä asianmukaista riskipainoa. |
2. |
Rajoittamatta 3 kohdan soveltamista,
|
3. |
Liitteessä IV mainittuun johdannaissopimukseen perustuva arvopaperistettujen omaisuuserien vastuuarvo on määritettävä liitteen III mukaisesti. |
4. |
Kun arvopaperistettuihin omaisuuseriin sovelletaan vastikkeellista luottosuojaa, kyseisten omaisuuserien vastuuarvoa voidaan muuttaa liitteen VIII vaatimusten mukaisesti tässä liitteessä määritellyllä tavalla. |
5. |
Jos luottolaitos on arvopaperistanut päällekkäisiä omaisuuseriä, sen on päällekkäisyyden osalta sisällytettävä riskipainotettujen saamisten yhteismäärään vain ne omaisuuserät tai omaisuuserien osat, jotka tuottavat suuremman riskipainotettujen saamisten yhteismäärän. Tässä kohdassa ”päällekkäisyydellä” tarkoitetaan tässä sitä, että omaisuuseriin kohdistuu kokonaan tai osittain sama riski, joten päällekkäisyyden osalta on kyse samasta vastuusta. |
2. RISKIPAINOTETTUJEN SAAMISTEN YHTEISMÄÄRÄN LASKEMINEN STANDARDIMENETELMÄN MUKAISESTI
6. |
Rajoittamatta 8 kohdan soveltamista, luokiteltuihin arvopaperistettuihin omaisuuseriin sisältyvä riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava soveltamalla vastuuarvoon riskipainoa, joka liittyy luottoluokkaan, johon toimivaltaiset viranomaiset ovat 98 artiklan mukaisesti todenneet luottoluokituksen kuuluvan, kuten taulukoissa 1 ja 2 esitetään. |
Taulukko 1
Omaisuuserät, joille ei ole annettu lyhyen aikavälin luottoluokitusta
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 tai huonompi |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
350 % |
1 250 % |
Taulukko 2
Omaisuuserät, joille on annettu lyhytaikainen luottoluokitus
Luottoluokka |
1 |
2 |
3 |
Kaikki muut luottoluokitukset |
Riskipaino |
20 % |
50 % |
100 % |
1 250 % |
7. |
Rajoittamatta 10—15 kohdan soveltamista, luokittelemattomien arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laskettaessa on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa. |
2.1. Alulle panevat ja järjestävät luottolaitokset
8. |
Alulle panevan tai järjestävän luottolaitoksen arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen voidaan rajoittaa määriin, jotka laskettaisiin arvopaperistetuista vastuista, jos niitä ei olisi arvopaperistettu; oletuksena on, että sovelletaan 150 prosentin riskipainoa kaikkiin erääntyneisiin omaisuuseriin ja arvopaperistettujen vastuiden eriin, jotka kuuluvat ”sääntelyllisesti korkean riskin luokkiin”. |
2.2. Luokittelemattomien omaisuuserien käsittely
9. |
Luottolaitokset, joilla on luokittelemattomia arvopaperistettuja omaisuuseriä, voivat soveltaa 10 kohdan mukaista menettelyä laskiessaan kyseisiin omaisuuseriin sisältyvää riskipainotettujen saamisten yhteismäärää edellyttäen, että arvopaperistettujen vastuiden muodostaman ryhmän koostumuksesta ollaan jatkuvasti selvillä. |
10. |
Luottolaitokset voivat soveltaa keskittymäsuhteella painotettua keskimääräistä riskipainoa, jota vastuita hallussaan pitävä luottolaitos soveltaisi arvopaperistettuihin vastuisiin 78—83 artiklan mukaisesti. Keskittymäsuhde on kaikkien etuoikeusluokkien nimellisarvojen summa jaettuna niiden etuoikeusluokkien nimellisarvojen summalla, jotka ovat etuoikeusasemaltaan samoja tai huonompia kuin etuoikeusluokka, johon omaisuuserät sijoittuvat, mukaan lukien kyseinen etuoikeusluokka. Tuloksena saatava riskipaino saa olla enintään 1 250 prosenttia eikä se saa olla alhaisempi kuin luokiteltuihin etuoikeusasemaltaan parempiin luokkiin sovellettavat riskipainot. Jos luottolaitos ei pysty määrittämään riskipainoja, joita sovelletaan arvopaperistettuihin vastuisiin 78—83 artiklan mukaisesti, sen on sovellettava omaisuuseriin 1 250 prosentin riskipainoa. |
2.3. Riskiltään toiseksi suurimpaan tai parempaan etuoikeusluokkaan kuuluvien arvopaperistettujen omaisuuserien käsittely ABCP-ohjelmassa
11. |
Jollei 13—15 kohdan mukaisten likviditeettisopimuksia koskevien säännösten nojalla voida soveltaa edullisempaa käsittelyä, luottolaitos voi soveltaa 12 kohdassa asetetut edellytykset täyttäviin arvopaperistettuihin omaisuuseriin riskipainoa, joka on 100 prosenttia tai suurin niistä riskipainoista, joita vastuita hallussaan pitävä luottolaitos soveltaisi arvopaperistettuihin vastuisiin 78—83 artiklan mukaisesti, sen mukaan, kumpi niistä on suurempi. |
12. |
Jotta 11 kohdan mukaista käsittelyä voidaan soveltaa, arvopaperistettujen omaisuuserien on
|
2.4. Luokittelemattomien likviditeettisopimusten käsittely
2.4.1. Hyväksyttävät likviditeettisopimukset
13. |
Jos seuraavat edellytykset täyttyvät, vastuuarvoa määritettäessä voidaan soveltaa 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa alkuperäiseltä juoksuajaltaan enintään vuoden pituisen likviditeettisopimuksen nimellismäärään, ja 50 prosentin luottovasta-arvokerrointa alkuperäiseltä juoksuajaltaan yli vuoden pituisen likviditeettisopimuksen nimellismäärään:
Sovellettavan riskipainon on oltava suurin riskipaino, jota vastuita hallussaan pitävä luottolaitos soveltaisi arvopaperistettaviin vastuisiin 78—83 artiklan mukaisesti. |
2.4.2. Likviditeettisopimukset, joita voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön tilanteessa
14. |
Jos 13 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, vastuuarvoa määritettäessä 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa voidaan soveltaa sellaisen likviditeettisopimuksen, jota voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön tilanteessa, nimellismäärään (eli silloin, kun useammat erillisyhtiöt eivät pysty sopimuksiin liittyen uudistamaan erääntyviä lyhyitä arvopapereita muusta syystä kuin erillisyhtiön luottokelpoisuuden tai arvopaperistettujen vastuiden laadun heikentymisestä). |
2.4.3. Likviditeettisopimukset
15. |
Vastuuarvoa määritettäessä 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa voidaan soveltaa sellaisen likviditeettisopimuksen, joka voidaan 13 kohdan edellytysten täyttyessä purkaa ehdoitta, nimellismäärään, jos sopimukseen liittyvien nostojen takaisinmaksu on paremmassa etuoikeusasemassa kuin muut arvopaperistetuista vastuista saataviin rahavirtoihin perustuvat vaateet. |
2.5. Uusiutuvien saamisten, joihin liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja, arvopaperistamiseen sovellettavat täydentävät pääomavaatimukset
16. |
Arvopaperistettaviin omaisuuseriin liittyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisen lisäksi alulle panevan luottolaitoksen on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä 17—33 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti silloin, kun se myy uusiutuvia saamisia arvopaperistamiseen, johon liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja. |
17. |
Luottolaitosten on laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä alullepanijan ja sijoittajan osuuksien summasta. |
18. |
Arvopaperistamisjärjestelyissä, joissa arvopaperistettaviin vastuisiin kuuluu uusiutuvia ja ei-uusiutuvia saamisia, alulle panevan luottolaitoksen on sovellettava 19—31 kohdassa esitettyä käsittelyä suojattavan vastuuryhmän siihen osaan, johon sisältyy uusiutuvia saamisia. |
19. |
”Alullepanijan osuudella” tarkoitetaan 16—31 kohdassa arvopaperistettavaksi myytyjen nostettujen määrien ryhmän vastuuarvoa, jonka suhde järjestelyyn myydyn koko ryhmän arvoon määrittää sen osuuden perittyjen pääomien ja korkojen ja muiden niihin liittyvien määrien tuottamista rahavirroista, joka ei ole käytettävissä maksujen suorittamiseen niille, joilla on arvopaperistettuja omaisuuseriä. Alullepanijan osuudella ei saa olla huonompi etuoikeusasema kuin sijoittajien osuudella. ”Sijoittajan osuudella” tarkoitetaan nostettujen määrien muodostaman ryhmän jäljellä olevaa vastuuarvoa. |
20. |
Alulle panevan luottolaitoksen vastuuta, joka liittyy sen oikeuksiin alullepanijan osuuteen, ei saa pitää arvopaperistettuna omaisuuseränä vaan suhteellisena osuutena arvopaperistetuista vastuista, jota on käsiteltävä ikään kuin arvopaperistamista ei olisi suoritettu. |
2.5.1. Poikkeukset ennenaikaista kuoletusta koskevasta käsittelystä
21. |
Seuraavantyyppisten arvopaperistamisten alullepanijat on vapautettu 16 kohdan mukaisista pääomavaatimuksista:
|
2.5.2. Enimmäispääomavaatimus
22. |
Alulle panevan luottolaitoksen, johon sovelletaan 16 kohdan pääomavaatimuksia, sijoittajan osuuteen kuuluvien positioiden riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja 16 kohdan mukaisesti laskettujen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän summa ei saa olla suurempi kuin suurempi seuraavista:
|
23. |
Direktiivin 57 artiklan mukaista mahdollisten ennakoitujen nettotulojen aktivoinnista saatavien tuottojen vähentämistä ei sisällytetä 22 kohdan mukaiseen enimmäismäärään. |
2.5.3. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskeminen
24. |
Tämän osan 16 kohdan mukaisesti laskettava riskipainotettujen saamisten yhteismäärä saadaan kertomalla sijoittajien osuus 26—33 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen luottovasta-arvokertoimen tuottamalla luvulla ja painotetulla keskimääräisellä riskipainolla, jota sovellettaisiin arvopaperistettuihin vastuisiin, jos niitä ei olisi arvopaperistettu. |
25. |
Ennenaikaista kuoletusta koskevan ehdon katsotaan olevan ”hallittu”, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
26. |
Kun arvopaperistamiseen sovelletaan vähittäisvastuiden ennenaikaista kuoletusta koskevia ehtoja ja ne ovat sitoumuksettomia ja ehdoitta peruutettavissa olevia ilman etukäteisilmoitusta, ja kun ennenaikaisen kuoletuksen laukaisee tietylle tasolle laskenut hintaero, luottolaitosten on verrattava kolmen kuukauden keskimääräistä hintaeroa hintaeroihin, jotka laukaisevat hälytyksen. |
27. |
Niissä tapauksissa, joissa arvopaperistamisessa ei edellytetä hintaeron hälytyksen laukaisua, hälytysrajan on oltava 4,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin hintaeron tason, jolla ennenaikainen kuoletus laukeaa. |
28. |
Sovellettava luottovasta-arvokerroin määritetään kolmen kuukauden toteutuneen keskimääräisen hintaeron perusteella taulukon 3 mukaisesti. |
Taulukko 3
|
Arvopaperistamiset, joihin sovelletaan hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa |
Arvopaperistamiset, joihin sovelletaan muuta kuin hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa |
Kolmen kuukauden keskimääräinen hintaero |
Luottovasta-arvokerroin |
Luottovasta-arvokerroin |
Tason A yläpuolella |
0 % |
0 % |
Taso A |
1 % |
5 % |
Taso B |
2 % |
15 % |
Taso C |
10 % |
50 % |
Taso D |
20 % |
100 % |
Taso E |
40 % |
100 % |
29. |
Taulukossa 3 ’taso A’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 133,33 prosenttia mutta vähintään 100 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso B’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 100 prosenttia mutta vähintään 75 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso C’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 75 prosenttia mutta vähintään 50 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso D’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 50 prosenttia mutta vähintään 25 prosenttia hintaeron hälytysrajasta; ’taso E’ tarkoittaa hintaeroja, jotka ovat alle 25 prosenttia hintaeron hälytysrajasta. |
30. |
Jos arvopaperistettavina ovat ennenaikaisen kuoletuksen ehtojen piiriin kuuluvat vähittäissaamiset, jotka ovat sitoumuksettomia ja ennalta ilmoittamatta ehdoitta peruutettavissa, ja kun ennenaikaisen kuoletuksen perusteena on kvantitatiivinen arvo, joka liittyy johonkin muuhun kuin kolmen kuukauden keskimääräiseen hintaeroon, toimivaltaiset viranomaiset voivat kyseisen luottovasta-arvon määrittämiseksi soveltaa käsittelyä, joka vastaa 26—29 kohdassa kuvailtua menetelmää. |
31. |
Jos toimivaltainen viranomainen aikoo soveltaa 30 kohdassa tarkoitettua käsittelyä johonkin tiettyyn arvopaperistamiseen, sen on ensin ilmoitettava asiasta kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Ennen kuin tällaisesta käsittelystä muodostuu osa toimivaltaisen viranomaisen yleistä toimintalinjaa sellaisen arvopaperistamisen osalta, johon sovelletaan kyseisenlaisia ennenaikaisen kuoletuksen lausekkeita, toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kaikkien muiden jäsenvaltioiden asiaa hoitavia toimivaltaisia viranomaisia ja otettava esitetyt näkemykset huomioon. Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on annettava yleisesti tiedoksi tällaisessa kuulemisessa esitetyt näkemykset ja sovellettu käsittely. |
32. |
Kaikkiin muihin arvopaperistamisiin, joihin sovelletaan uusiutuvien saamisten hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa, on sovellettava 90 prosentin vasta-arvokerrointa. |
33. |
Kaikkiin muihin arvopaperistamisiin, joihin sovelletaan uusiutuvien saamisten muuta kuin hallittua ennenaikaisen kuoletuksen ehtoa, on sovellettava 100 prosentin vasta-arvokerrointa. |
2.6. Arvopaperistettujen omaisuuserien luottoriskin vähentämisen hyväksyminen
34. |
Kun arvopaperistetuille omaisuuserille on hankittu luottosuoja, riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskentatapaa voidaan muuttaa liitteen VIII mukaisesti. |
2.7. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän vähentäminen
35. |
Kuten 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, arvopaperistettujen omaisuuserien osalta, joihin sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa, luottolaitosten ei tarvitse ottaa omaisuuseriä huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää vaan ne voivat vähentää omaisuuseriin sisältyvän vastuuarvon omista varoistaan. Tässä tapauksessa vastuuarvoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon hyväksytty vastikkeellinen luottosuoja 34 kohdan mukaisella tavalla. |
36. |
Jos luottolaitos soveltaa 35 kohdassa esitettyä vaihtoehtoa, kyseisen kohdan mukaisesti vähennetty määrä kerrottuna 12,5:llä on 8 kohtaa sovellettaessa vähennettävä määrästä, joka on kyseisessä kohdassa määritetty riskipainotettujen saamisten suurin mahdollinen yhteismäärä, ja joka kyseisessä kohdassa tarkoitettujen luotolaitosten on laskettava. |
3. RISKIPAINOTETTUJEN SAAMISTEN YHTEISMÄÄRÄN LASKEMINEN SISÄISTEN LUOTTOLUOKITUSTEN MENETELMÄN (IRB, IRBA) MUKAISESTI
3.1. Menetelmien hierarkia
37. |
Sovellettaessa 96 artiklaa arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava 38—76 artiklan mukaisesti. |
38. |
Luokiteltuihin omaisuuseriin tai omaisuuseriin, joihin voidaan soveltaa johdettua luottoluokitusta, on sovellettava 46—51 kohdassa esitettyä luottoluokitukseen perustuvaa arviointimallia laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää. |
39. |
Luokittelemattomiin omaisuuseriin on sovellettava 52—54 kohdassa esitettyä valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia lukuun ottamatta tapauksia, joissa voidaan käyttää 43—44 kohdassa esitettyä sisäistä arviointia. |
40. |
Muu kuin alulle paneva tai järjestävä luottolaitos voi soveltaa valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia vasta saatuaan siihen toimivaltaisten viranomaisten suostumuksen. |
41. |
Kun kyseessä on alulle paneva tai järjestävä luottolaitos, joka ei pysty laskemaan Kirb -arvoa ja joka ei ole saanut lupaa soveltaa sisäistä arviointia ABCP-ohjelmiin kuuluviin omaisuuseriin, ja kun kyseessä ovat muut luottolaitokset, jotka eivät ole saaneet lupaa soveltaa valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia tai (kun kyseessä ovat ABCP-ohjelmat) sisäistä arviointia, on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa arvopaperistettuihin luokittelemattomiin omaisuuseriin, joihin ei saa soveltaa johdettua luottoluokitusta. |
3.1.1. Johdettujen luottoluokitusten käyttö
42. |
Kun seuraavat operatiiviset vähimmäisvaatimukset täyttyvät, laitoksen on annettava luokittelemattomille omaisuuserille johdettu luottoluokitus, joka vastaa niiden luokiteltujen omaisuuserien (jäljempänä ”vertailupositiot”) luottoluokitusta, jotka ovat kyseisiin luokittelemattomiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin nähden kaikilta osin alhaisempaan etuoikeusluokkaan kuuluvista positioista korkeimmassa etuoikeusluokassa:
|
3.1.2. ABCP-ohjelmiin kuuluviin omaisuuseriin sovellettava sisäisen arvioinnin lähestymistapa
43. |
Mikäli toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa ja seuraavat edellytykset täyttyvät, luottolaitos voi antaa ABCP-ohjelmaan kuuluville luokittelemattomille omaisuuserille johdetun luottoluokituksen 44 kohdan mukaisesti:
Toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua vaatimuksesta, jonka mukaan luottoluokituslaitoksen luokitusmenettelyjen on oltava yleisesti saatavilla, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että arvopaperistamisen erityispiirteiden (esimerkiksi ainutlaatuinen rakenne) vuoksi luottoluokituslaitoksen luokitusmenettely ei ole toistaiseksi yleisesti saatavilla. |
44. |
Luottolaitoksen on sijoitettava luokittelematon positio johonkin 43 kohdassa tarkoitetuista luottoluokista. Positiolle annettavan johdetun luottoluokituksen on oltava sama kuin kyseistä luottoluokkaa vastaavat luottoluokitukset, kuten 43 kohdassa säädetään. Jos kyseinen luottoluokitus on arvopaperistamisen alussa sijoitusluokan tasolla tai parempi, sen on katsottava vastaavan hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää. |
3.2. Riskipainotettujen saamisten suurin mahdollinen yhteismäärä
45. |
Alulle panevan luottolaitoksen, järjestävän luottolaitoksen tai muun luottolaitoksen, joka pystyy laskemaan KIRB -arvon, arvopaperistetuista positioista laskettua riskipainotettujen saamisten yhteismäärää voidaan rajoittaa määrään, joka tuottaisi 75 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisen vakavaraisuusvaatimuksen, joka vastaa 8 prosenttia saamisten yhteismäärästä, jonka laskelma tuottaisi, jos omaisuuseriä ei olisi arvopaperistettu ja ne kirjattaisiin luottolaitoksen taseeseen, lisättynä kyseisiin vastuisiin liittyvillä odotetuilla tappioilla. |
3.3. Luottoluokitukseen perustuva arviointimalli
46. |
Luottoluokitukseen perustuvaa arviointimallia sovellettaessa luokiteltuihin arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava soveltamalla vastuun arvoon 1,06:lla kerrottua riskipainoa, joka liittyy luottoluokkaan, johon toimivaltaiset viranomaiset ovat 98 artiklan mukaisesti todenneet luottoluokituksen kuuluvan, kuten taulukoissa 4 ja 5 esitetään. |
Taulukko 4
Omaisuuserät, joille ei ole annettu lyhyen aikavälin luottoluokitusta
Luottoluokka (LL) |
Riskipaino |
||
|
A |
B |
C |
LL 1 |
7 % |
12 % |
20 % |
LL 2 |
8 % |
15 % |
25 % |
LL 3 |
10 % |
18 % |
35 % |
LL 4 |
12 % |
20 % |
35 % |
LL 5 |
20 % |
35 % |
35 % |
LL 6 |
35 % |
50 % |
50 % |
LL 7 |
60 % |
75 % |
75 % |
LL 8 |
100 % |
100 % |
100 % |
LL 9 |
250 % |
250 % |
250 % |
LL 10 |
425 % |
425 % |
425 % |
LL 11 |
650 % |
650 % |
650 % |
Alle LL 11:n |
1 250 % |
1 250 % |
1 250 % |
Taulukko 5
Omaisuuserät, joille on annettu lyhytaikainen luottoluokitus
Luottoluokka (LL) |
Riskipaino |
||
|
A |
B |
C |
LL 1 |
7 % |
12 % |
20 % |
LL 2 |
12 % |
20 % |
35 % |
LL 3 |
60 % |
75 % |
75 % |
Kaikki muut luottoluokitukset |
1 250 % |
1 250 % |
1 250 % |
47. |
Rajoittamatta 48 ja 49 kohdan soveltamista, molempien taulukoiden A-sarakkeeseen sisältyviä riskipainoja on sovellettava, kun positio on arvopaperistamisen ylimmässä etuoikeusluokassa. Määritettäessä sitä, onko kyseessä ylin etuoikeusluokka, ei tarvitse ottaa huomioon määriä, jotka on maksettava korko- tai valuuttajohdannaissopimuksen perusteella, eikä määriä, jotka perustuvat palkkioihin tai muihin vastaaviin maksuihin. |
48. |
Arvopaperistamisen ylimmässä etuoikeusluokassa olevaan omaisuuserään voidaan soveltaa 6 prosentin riskipainoon, kun kyseinen etuoikeusluokka on joka suhteessa paremmassa asemassa kuin muissa arvopaperistamisen etuoikeusluokissa olevat omaisuuserät, joihin 46 kohdan mukaisesti sovellettaisiin 7 prosentin riskipainoa edellyttäen, että:
|
49. |
Kummankin taulukon C-sarakkeeseen sisältyviä riskipainoja on sovellettava, kun positio kuuluu arvopaperistamisohjelmaan, jossa arvopaperistettavia vastuita on alle kuusi. Kun lasketaan arvopaperistettavien vastuiden määrää, yhden vastapuolen useita vastuita käsitellään yhtenä vastuuna. Vastuiden määrä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:
jossa EADi on kaikkien i:nteen velalliseen kohdistuvien vastuuarvojen summa. Kun kyseessä on uudelleenarvopaperistaminen (arvopaperistettujen vastuiden arvopaperistaminen), luottolaitoksen on tarkasteltava ryhmään kuuluvien arvopaperistettujen vastuiden lukumäärää eikä sitä alkuperäisiin ryhmiin kuuluvien suojattavien vastuiden lukumäärää, joista suojattavat arvopaperistettavat vastuut ovat peräisin. Jos suurimman vastuun C1 osuus salkusta on tiedossa, luottolaitos voi katsoa N:n olevan yhtä kuin 1/C1. |
50. |
Kaikkiin muihin positioihin on sovellettava B-sarakkeen mukaisia riskipainoja. |
51. |
Arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä luottoriskin vähentäminen voidaan hyväksyä 60—62 kohdan mukaisesti. |
3.4. Valvontaviranomaisen kehittämä arviointimalli
52. |
Rajoittamatta 58—59 kohdan soveltamista, valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia sovellettaessa arvopaperistettaviin omaisuuseriin sovellettavan riskipainon on oltava suurempi seuraavista: 7 prosenttia tai 53 kohdan mukaisesti sovellettava riskipaino. |
53. |
Rajoittamatta 58—59 kohdan soveltamista, vastuuarvoon sovellettava riskipaino on: 12.5 x (S[L+T] – S[L]) / T jossa:
jossa:
τ = 1 000 ω = 20. Näissä kaavoissa beta [x; a, b] viittaa x:lle laskettuun kumulatiivisen beetajakaumafunktion arvoon parametreilla a ja b. T (sen etuoikeusluokan tiheys (thickness), jossa positio on) lasketaan etuoikeusluokan nimellisarvon (a) suhteena arvopaperistettujen vastuiden arvojen summaan (b). T:tä laskettaessa liitteessä IV lueteltujen johdannaissopimusten vastuuarvon katsotaan muodostavan liitteen III mukaisesti lasketun potentiaalisen tulevan luottoriskin, jos nykykäyttöarvo ei ole positiivinen. Kirbr on Kirb-arvon suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvon summaan. Kirbr ilmaistaan desimaalilukuna (esimerkiksi Kirb, joka on 15 prosenttia ryhmästä, ilmaistaan Kirbr-arvona 0,15). L (erillisen takauksen taso) on kaikkien niiden etuoikeusluokkien, jotka ovat position etuoikeusluokkaa huonommassa etuoikeusluokassa, nimellisarvon suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summaan. Aktivoituja tulevia tuloja ei sisällytetä L:n arvoon. Liitteessä IV lueteltujen johdannaissopimusten vastapuolten maksettaviksi tulevat määrät, jotka kuuluvat etuoikeusluokkiin, jotka ovat etuoikeusasemaltaan huonompia kuin kyseinen etuoikeusluokka, voidaan arvostaa nykykäyttöarvoon (ilman potentiaalista tulevaa luottoriskiä). N on 49 kohdan mukaisesti laskettujen vastuiden lukumäärä. ELGD (vastuilla painotettu keskimääräinen tappio-osuus) lasketaan seuraavasti:
jossa LGDi on i:nnen velallisen kaikkiin vastuisiin sisältyvä keskimääräinen tappio-osuus, kun tappio-osuus määritetään 84–89 artiklan mukaisesti. Kun kyseessä on uudelleenarvopaperistaminen, arvopaperistettuihin omaisuuseriin sovelletaan 100 prosentin tappio-osuutta. Kun ostettujen saamisten maksukyvyttömyys- ja laimentumisriskiä käsitellään arvopaperistamisessa kokonaisuutena (esimerkiksi kummastakin lähteestä aiheutuvat tappiot voidaan kattaa yhdestä varauksesta tai ylisuurilla vakuuksilla), LGDi:n arvona on pidettävä luottoriskin LGD:n painotettua keskiarvoa sekä 75 prosenttia laimentumisriskin LGD:stä. Riskipainot ovat luottoriskin ja laimentumisriskin yksittäisiä pääomavaatimuksia. Yksinkertaistetut panokset Jos suurimman arvopaperistetun vastuun (C1) vastuuarvo on enintään kolme prosenttia arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summasta, valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia sovellettaessa luottolaitos voi määrittää LGD:n arvoksi 50 prosenttia ja N:n arvoksi joko
tai N=1/ C1. Cm on suurimpien ”m” -vastuiden arvon summan suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summaan. Luottolaitos voi määrittää ”m”:n tason. Jos arvopaperistamiseen sisältyy vähittäisvastuita, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia valvontaviranomaisen kehittämän arviointimallin soveltamisen seuraavin yksinkertaistuksin: h = 0 ja v = 0. |
54. |
Arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvä luottoriskin vähentäminen voidaan hyväksyä 60, 61 ja 63–67 kohdan mukaisesti. |
3.5. Likviditeettisopimukset
55. |
Tämän osan 56—59 kohdan säännöksiä sovelletaan määritettäessä luokittelemattomiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin sisältyvää vastuuarvoa, kun kyseessä ovat tietyntyyppiset likviditeettisopimukset. |
3.5.1. Likviditeettisopimukset, joita voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön vallitessa
56. |
Likviditeettisopimuksen nimellisarvoon voidaan soveltaa 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa, jos likviditeettisopimusta voidaan soveltaa ainoastaan yleisen markkinahäiriön vallitessa ja se täyttää 13 kohdassa säädetyt hyväksytyn likviditeettisopimuksen edellytykset. |
3.5.2. Likviditeettisopimukset
57. |
Likviditeettisopimuksen nimellisarvoon voidaan soveltaa 0 prosentin luottovasta-arvokerrointa, jos likviditeettisopimus täyttää 15 kohdassa asetetut ehdot. |
3.5.3. Poikkeuksellinen käsittely, kun Kirb -arvoa ei voida laskea.
58. |
Tilanteissa, joissa ei ole tarkoituksenmukaista laskea arvopaperistettujen vastuiden riskipainotettujen saamisten yhteismäärää ikään kuin vastuita ei olisi arvopaperistettu, luottolaitos voi väliaikaisesti toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella soveltaa 59 kohdassa esitettyä menetelmää laskiessaan luokittelemattomien arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, kun kyseessä on likviditeettisopimus, joka täyttää 13 kohdassa määritellyt hyväksyttävän likviditeettisopimuksen edellytykset tai joka kuuluu 56 kohdan soveltamisalaan. |
59. |
Likviditeettisopimukseen liittyviin arvopaperistettaviin omaisuuseriin voidaan soveltaa suurinta riskipainoa, jota sovellettaisiin johonkin arvopaperistetuista vastuista, jos niitä ei olisi arvopaperistettu. Omaisuuseriin sisältyvää vastuuarvoa määritettäessä likviditeettisopimuksen nimellisarvoon voidaan soveltaa 50 prosentin luottovasta-arvokerrointa, jos sopimuksella on enintään vuoden alkuperäinen juoksuaika. Jos likviditeettisopimus täyttää 56 kohdan mukaiset edellytykset, voidaan soveltaa 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa. Muissa tapauksissa sovelletaan 100 prosentin luottovasta-arvokerrointa. |
3.6. Arvopaperistettujen omaisuuserien luottoriskin vähentämisen hyväksyminen
3.6.1. Vastikkeellinen luottosuoja
60. |
Vastikkeellinen luottosuoja voidaan hyväksyä vain siltä osin kuin se voidaan hyväksyä laskettaessa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 78—83 artiklan mukaisesti, kuten 90—93 artiklassa säädetään, ja hyväksymisen ehtona on kyseisiin artikloihin sisältyvien vähimmäisvaatimusten täyttyminen. |
3.6.2. Takauksen luonteinen luottosuoja
61. |
Hyväksytty takauksen luonteinen luottosuoja ja sen tarjoajat on rajattava 90—93 artiklan mukaiseen luottosuojaan, ja hyväksymisessä on noudatettava kyseisissä artikloissa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia. |
3.6.3. Pääomavaatimuksen laskeminen arvopaperistetuille omaisuuserille, joihin sovelletaan luottoriskin vähentämistä
Luottoluokitukseen perustuva arviointimalli
62. |
Kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan luottoluokitukseen perustuvalla arviointimallilla, vastuuarvoa ja/tai arvopaperistettujen omaisuuserien, jotka on suojattu luottoriskiltä, riskipainotettujen saamisten yhteismäärää voidaan muuttaa liitteen VIII säännösten mukaisesti, siinä määrin kuin niitä sovelletaan 78—83 artiklan mukaisesti riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennassa. |
Valvontaviranomaisen kehittämä arviointimalli – täysi luottosuoja
63. |
Kun luottolaitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän valvontaviranomaisen kehittämän arviointimallin mukaisesti, sen on määritettävä position ”efektiivinen riskipaino”. Efektiivinen riskipaino lasketaan jakamalla positioon sisältyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä position vastuuarvolla ja kertomalla tulos sadalla. |
64. |
Vastikkeellisen luottosuojan osalta arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan kertomalla position vastikkeellisen luottosuojan mukaisesti korjattu vastuuarvo (E*, joka on laskettu 90—93 artiklan mukaisesti noudattaen riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskennalle 78—83 artiklassa annettuja säännöksiä, ja kun arvopaperistettujen omaisuuserien arvo on E) efektiivisellä riskipainolla. |
65. |
Takauksen luonteisen luottosuojan osalta arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan kertomalla Ga (luottosuojan arvo, johon on tehty liitteen VIII mukaisesti valuutta- ja maturiteettieroista johtuvat korjaukset) luottosuojan tarjoajan riskipainolla; lukuun lisätään määrä, joka saadaan kertomalla efektiivisellä riskipainolla arvopaperistettujen omaisuuserien arvo, josta on vähennetty Ga. |
Valvontaviranomaisen kehittämä arviointimalli – osittainen suoja
66. |
Jos luottoriskin vähentämisellä suojataan suhteellinen osuus arvopaperistettujen omaisuuserien suuririskisimmästä osasta tai osista, luottolaitos voi soveltaa 63—65 kohtaa. |
67. |
Muissa tapauksissa luottolaitoksen on käsiteltävä arvopaperistettuja omaisuuseriä kahtena tai useampana positiona, joiden suojaamattoman osan katsotaan kuuluvan alempaan luottoluokkaan. Laskettaessa kyseisen position riskipainotettujen saamisten yhteismäärää on sovellettava 52—54 kohdan säännöksiä lukuun ottamatta seuraavia poikkeuksia: ”T” oikaistaan e*:n arvoksi vastikkeellista luottosuojaa sovellettaessa ja T-g:ksi takauksen luonteista luottosuojaa sovellettaessa, ja e* on E*:n suhde suojattavan vastuuryhmän kokonaisnimellisarvoon, ja E* on arvopaperistettujen omaisuuserien korjattu vastuuarvo, joka on laskettu liitteen VIII säännösten mukaisesti siten, kuin niitä sovelletaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78—83 artiklan mukaiseen laskentaan, kun arvopaperistettavien omaisuuserien arvo on E ja kun g on luottosuojan nimellisarvon (johon on tehty liitteen VIII mukaisesti valuutta- ja maturiteettieroista johtuvat korjaukset) suhde arvopaperistettujen vastuiden vastuuarvojen summaan. Takauksen luonteista luottosuojaa sovellettaessa luottosuojan tarjoajan riskipainoa on sovellettava position siihen osaan, joka ei kuulu ”T”:n oikaistun arvon piiriin. |
3.7. Uusiutuvien saamisten, joihin liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja, arvopaperistamiseen sovellettavat täydentävät pääomavaatimukset
68. |
Arvopaperistettaviin omaisuuseriin sisältyvien riskipainotettujen saamisten yhteismäärän laskemisen lisäksi alulle panevalta luottolaitokselta on vaadittava, että se laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 16—33 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti silloin, kun se myy uusiutuvia saamisia arvopaperistamiseen, johon liittyy ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja. |
69. |
Tämän osan 66 kohtaa sovellettaessa 68, 70 ja 71 kohta korvaavat 19 ja 20 kohdan. |
70. |
Näitä säännöksiä sovellettaessa ”alullepanijan osuus” on seuraavien summa:
Alullepanijan osuudella ei saa olla huonompi etuoikeusasema kuin sijoittajan osuudella. ”Sijoittajan osuudella” tarkoitetaan nostettujen määrien muodostaman ryhmän osan vastuuarvoa, joka ei kuulu a alakohdan piiriin, lisättynä limiitillisten luotosopimusten, joiden nostetut määrät on myyty arvopaperistettaviksi, nostamattomien määrien ryhmän sen osan vastuuarvolla, joka ei sisälly b alakohtaan. |
71. |
Alulle panevan luottolaitoksen vastuita, jotka liittyvät sen oikeuksiin alullepanijan osuuteen, jota kuvaillaan 70 kohdan a alakohdassa, ei saa pitää arvopaperistettuina omaisuuserinä vaan määräsuhteessa jaettuna osuutena arvopaperistettuihin nostettuihin määriin sisältyvistä vastuista, ikään kuin vastuita ei olisi arvopaperistettu 70 kohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän osalta. Alulle panevalla luottolaitoksella katsotaan olevan myös määräosuus limiitillisten luottosopimusten, joiden nostetut määrät on myyty arvopaperistettaviksi, nostamattomiin määriin liittyvistä vastuista; tämä määrä vastaa 70 kohdan b alakohdassa esitettyä määrää. |
3.8. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärän vähentäminen
72. |
Arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, johon sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa, voidaan vähentää määrällä, joka on luottolaitoksen arvopaperistettuihin vastuihin mahdollisesti tekemien arvonoikaisujen määrä kerrottuna 12,5:llä. Jos arvonoikaisut otetaan edellä mainitulla tavalla huomioon, niitä ei saa ottaa huomioon liitteessä VII olevan 1 osan 36 kohdassa tarkoitetuissa laskelmissa. |
73. |
Arvopaperistettujen omaisuuserien riskipainotettujen saamisten yhteismäärää voidaan vähentää luottolaitoksen kyseisille omaisuuserille tekemien mahdollisten arvonoikaisujen 12,5:llä kerrotulla määrällä. |
74. |
Kuten 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, arvopaperistettujen omaisuuserien osalta, joihin sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa, luottolaitosten ei tarvitse ottaa omaisuuseriä huomioon laskiessaan riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, vaan ne voivat vähentää omaisuuseriin sisältyvän vastuuarvon omista varoistaan. |
75. |
Sovellettaessa 74 kohtaa:
|
76. |
Jos luottolaitos soveltaa 74 kohdassa esitettyä vaihtoehtoa, kyseisen kohdan mukaisesti vähennetty määrä kerrottuna 12,5:llä on 45 kohtaa sovellettaessa vähennettävä määrästä, joka on kyseisessä kohdassa tarkoitettu riskipainotettujen saamisten suurin mahdollinen yhteismäärä, jonka kyseisessä kohdassa tarkoitetut luottolaitokset voivat laskea. |
LIITE X
OPERATIIVINEN RISKI
1 osa — Perusmenetelmä
1. PÄÄOMAVAATIMUS
1. |
Perusmenetelmää sovellettaessa operatiivisen riskin pääomavaatimus on 15 prosenttia 2—9 kohdassa määritellystä relevantista indikaattorista. |
2. RELEVANTTI INDIKAATTORI
2. |
Relevantti indikaattori on nettokorkotulojen ja muiden nettotulojen kuin korkotulojen summan kolmen vuoden keskiarvo. |
3. |
Kolmen vuoden keskiarvo lasketaan 12 kuukauden välein tilikauden lopusta tehtyjen viimeisimpien kolmen havainnon perusteella. Jos tilintarkastettuja lukuja ei ole saatavilla, voidaan käyttää liiketoiminnallisia estimaatteja. |
4. |
Jos jonkin havainnon osalta nettokorkotulojen ja muiden nettotulojen summa on nolla tai vähemmän, kyseistä lukua ei oteta huomioon kolmen vuoden keskiarvoa laskettaessa. Relevantti indikaattori lasketaan jakamalla positiivisten lukujen summa positiivisten lukujen lukumäärällä. |
2.1 Luottolaitokset, joihin sovelletaan direktiiviä 86/635/ETY
5. |
Direktiivin 86/635/ETY 27 artiklassa säädettyjen luottolaitosten tuloslaskelmaan kuuluvien erien perusteella relevantti indikaattori on taulukossa 1 lueteltujen tekijöiden summa. Kukin tekijä sisällytetään summaan positiivisena tai negatiivisena lukuna. |
6. |
Näitä tekijöitä voidaan joutua mukauttamaan, jotta 7 ja 8 kohdan vaatimukset voidaan ottaa huomioon. Taulukko 1
|
2.1.1 Vaatimukset:
7. |
Indikaattorin arvoa laskettaessa ei saa vähentää varauksia eikä varsinaisen toiminnan kuluja. Maksut muiden kuin luottolaitoksen emo- tai tytäryhtiön tai luottolaitoksen emoyhtiön muun tytäryhtiön suorittamista ulkoistetuista palveluista sisältyvät toimintakustannuksiin. Kolmansien osapuolten tarjoamien palvelujen ulkoistamisen aiheuttamat kulut voivat pienentää relevanttia indikaattoria silloin, kun kulut maksetaan yritykselle, joka kuuluu tämän direktiivin mukaisen valvonnan tai vastaavan valvonnan piiriin. |
8. |
Seuraavia tekijöitä ei oteta huomioon relevanttia indikaattoria laskettaessa:
Jos kaupankäyntierien uudelleenarvostus kirjataan tuloslaskelmaan, se voidaan sisällyttää relevantin indikaattorin laskelmaan. Direktiivin 86/635/ETY 36 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa tuloslaskelmaan kirjattu uudelleenarvostus tulisi sisällyttää laskelmaan. |
2.2 Luottolaitokset, joihin sovelletaan muunlaista tilinpäätössäännöstöä
9. |
Jos luottolaitoksiin sovelletaan muuta kuin direktiivin 86/635/ETY mukaista tilinpäätössäännöstöä, niiden tulisi laskea relevantin indikaattorin arvo niiden tietojen perusteella, jotka parhaiten vastaavat 2—8 kohdassa esitettyä määritelmää. |
2 osa — Standardimenetelmä
1. PÄÄOMAVAATIMUS
1. |
Operatiivisen riskin pääomavaatimus on standardimenetelmää sovellettaessa kaikille taulukon 2 mukaisille liiketoiminta-alueille laskettujen riskipainotettujen relevanttien indikaattorien kolmen vuoden ajalta saatu keskiarvo. Negatiivisesta relevantista indikaattorista aiheutuva liiketoiminta-alueen negatiivinen pääomavaatimus voidaan kunakin vuonna nettouttaa täysimääräisesti. Jos taas koostettu pääomavaatimus on tiettynä vuonna negatiivinen kaikilla liiketoiminta-alueilla, kyseisen vuoden keskiarvona käytetään nollaa. |
2. |
Kolmen vuoden keskiarvo lasketaan 12 kuukauden välein tilikauden lopusta tehtyjen viimeisimpien kolmen havainnon perusteella. Jos tilintarkastettuja lukuja ei ole saatavilla, voidaan käyttää liiketoiminnallisia estimaatteja. Taulukko 2:
|
3. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa luottolaitoksen laskemaan operatiiviseen riskiin liittyvän pääomavaatimuksen käyttäen standardimenetelmää, kuten 5—11 kohdassa säädetään. |
2. LIIKETOIMINTA-ALUEIDEN KUVAUKSESSA NOUDATETTAVAT PERIAATTEET
4. |
Luottolaitosten on määritettävä käytänteet ja kriteerit, joita on noudatettava laadittaessa kuvauksia liiketoiminta-alueiden ja toimintojen relevanteista indikaattoreista standardimuotoista kehystä varten, ja laadittava siitä asiakirjat. Kriteereitä on tarkistettava ja mukautettava tarpeen mukaan, kun liiketoiminnot ja riskit muuttuvat tai kun uusia syntyy. Laadittaessa liiketoiminta-alueiden kuvauksia on noudatettava seuraavia periaatteita:
|
3. TIETTYJEN LIIKETOIMINTA-ALUEIDEN VAIHTOEHTOISET INDIKAATTORIT
3.1 Yksityiskohtaiset säännöt
5. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa luottolaitoksen käyttämään vaihtoehtoista relevanttia indikaattoria vähittäispankkitoiminnan ja yritysrahoituksen liiketoiminta-alueilla. |
6. |
Näillä liiketoiminta-alueilla relevantti indikaattori on vakioitu tuloindikaattori, joka vastaa 0,035:llä kerrottua lainojen ja ennakkomaksujen nimellismäärän kolmen vuoden keskiarvoa. |
7. |
Vähittäispankkitoiminnassa ja/tai yritysrahoituksessa lainat ja ennakkomaksut muodostuvat vastaavien luottosalkkujen nostetuista kokonaismääristä. Yritysrahoituksessa tähän ryhmään kuuluvat myös muut kuin kaupankäyntivarastoon sisältyvät arvopaperit. |
3.2 Ehdot
8. |
Vaihtoehtoisten relevanttien indikaattorien käyttö edellyttää 9—11 kohtaan sisältyvien ehtojen täyttymistä. |
3.2.1 Yleiset ehdot
9. |
Luottolaitoksen on täytettävä 12 kohdassa asetetut ehdot. |
3.2.2 Vähittäispankkitoimintaa ja yritysrahoitusta koskevat erityisehdot
10. |
Luottolaitoksen on harjoitettava valtaosin vähittäispankki- ja/tai yritysrahoitustoimintaa, joiden osuuden luottolaitoksen kokonaistuloista on oltava vähintään 90 prosenttia. |
11. |
Luottolaitoksen on pystyttävä osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että huomattavaan osaan sen vähittäispankki- ja/tai yritysrahoitustoiminnasta sisältyy luottoja, joihin liittyy suuri maksujen laiminlyönnin todennäköisyys, minkä vuoksi vaihtoehtoinen standardimenetelmä tarjoaisi paremman perustan operatiivisen riskin mittaamiselle. |
4. EHDOT
12. |
Tämän direktiivin 22 artiklassa ja liitteessä V olevien yleisten riskinhallintastandardien lisäksi luottolaitosten on täytettävä jäljempänä luetellut ehdot. Näiden ehtojen täyttymistä arvioidaan ottaen huomioon luottolaitoksen toiminnan suuruus ja laajuus sekä suhteellisuusperiaate.
|
3 osa — Kehittynyt menetelmä
1. EHDOT
1. |
Kehittyneen menetelmän soveltamisen edellytyksenä on, että luottolaitokset osoittavat toimivaltaisille viranomaisille täyttävänsä jäljempänä mainitut ehdot tämän direktiivin 22 artiklassa ja liitteessä V olevien yleisten riskienhallintastandardien lisäksi. |
1.1 Laadulliset vaatimukset
2. |
Luottolaitoksen sisäinen operatiivisten riskien mittausjärjestelmä on integroitava tiiviisti sen päivittäin soveltamiin riskienhallintaprosesseihin. |
3. |
Luottolaitoksella on oltava riippumaton riskienhallintatoiminto operatiivisen riskin mittaamista varten. |
4. |
Operatiivisista riskeistä ja luottotappioista on raportoitava säännöllisesti. Luottolaitoksella on oltava menettelyt, joilla toteutetaan tarvittavat korjaavat toimet. |
5. |
Luottolaitoksen riskienhallintajärjestelmästä on laadittava asianmukaiset asiakirjat. Luottolaitoksen on sovellettava käytänteitä, joilla varmistetaan menettelyjen noudattaminen, ja laiminlyöntien käsittely. |
6. |
Sisäisten tarkastajien ja/tai ulkoisten tilintarkastajien on tarkasteltava operatiivisten riskien hallintaprosesseja ja mittausjärjestelmiä säännöllisesti. |
7. |
Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava operatiivisten riskien mittausjärjestelmän validointi, johon kuuluvat seuraavat toimet:
|
1.2 Määrälliset vaatimukset
1.2.1 Prosessi
8. |
Luottolaitosten on laskettava pääomavaatimuksensa siten, että siihen sisältyy sekä odotettu tappio että odottamaton tappio, paitsi jos ne pystyvät osoittamaan, että odotettu tappio on otettu riittävän hyvin huomioon niiden sisäisissä liiketoimintakäytänteissä. Operatiivista riskiä mitattaessa on otettava huomioon potentiaaliset vakavat tapahtumat (tail events) ja saavutettava vakausstandardi, joka vastaa 99,9 prosentin luottamusväliä yhden vuoden ajanjaksolla. |
9. |
Luottolaitoksen operatiivisten riskien mittausjärjestelmään on sisällyttävä tietyt keskeiset osat, jotta 8 kohdassa mainittu vakausstandardi voidaan täyttää. Näihin keskeisiin osiin on sisällyttävä 13—24 kohdan mukaiset sisäiset tiedot, ulkoiset tiedot, skenaarioanalyysi sekä osat, joissa käsitellään liiketoimintaympäristöä ja sisäisiä valvontajärjestelmiä. Luottolaitoksella on oltava hyvin dokumentoitu menetelmä, jolla painotetaan kyseisten neljän osan asema luottolaitoksen koko operatiivisten riskien mittausjärjestelmässä. |
10. |
Riskien mittausjärjestelmällä on kuvattava keskeisiä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat tappioestimaattien hännän muotoon. |
11. |
Operatiivisten riskien aiheuttamien tappioiden korrelaatiot yksittäisten operatiivisten riskiestimaattien kanssa voidaan hyväksyä ainoastaan siinä tapauksessa, että luottolaitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että niiden korrelaation mittaamisessa käyttämät menetelmät ovat vakaita, asianmukaisesti toteutettuja ja niissä otetaan huomioon korrelaatioestimaatteihin liittyvät epävarmuustekijät erityisesti stressiajanjaksoina. Luottolaitoksen on validoitava korrelaatio-oletuksensa käyttämällä asianmukaisia määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. |
12. |
Riskien mittausjärjestelmän on oltava johdonmukainen ja siinä on vältettävä vakavaraisuuskehikon muilla osa-alueilla hyväksyttyjen riskien vähentämismenetelmien tai laadullisten arviointien kaksinkertainen laskenta. |
1.2.2 Sisäiset tiedot
13. |
Sisäisesti muodostettujen operatiivisen riskin arvojen on perustuttava vähintään viiden vuoden havaintojaksoon. Kolmen vuoden havaintojaksoa voidaan soveltaa silloin, kun luottolaitos ottaa kehittyneen menetelmän käyttöön ensi kertaa. |
14. |
Luottolaitosten on pystyttävä kohdistamaan aiempia ajanjaksoja koskevat tappiotietonsa 2 osassa määritettyihin liiketoiminta-alueisiin ja 5 osassa määritettyihin tappiotyyppeihin; niiden on annettava pyynnöstä kyseiset tiedot toimivaltaisille viranomaisille. Tappiot on kohdistettava liiketoiminta-alueisiin ja tappiotyyppeihin objektiivisin perustein ja tästä on laadittava asiakirjat. Operatiivisten riskien aiheuttamat tappiot, jotka liittyvät luottotappioihin ja jotka on aiemmin sisällytetty sisäisiin luottoriskin tietokantoihin, on kirjattava operatiivisen riskin tietokantoihin ja nimettävä erikseen. Näihin tappioihin ei sovelleta operatiivisen riskin mukaista pääomavaatimusta, jos niitä käsitellään luottoriskeinä laskettaessa vähimmäispääomavaatimuksia. Operatiivisten riskien aiheuttamat tappiot, jotka liittyvät markkinariskeihin, on sisällytettävä operatiivisen riskin pääomavaatimuksiin. |
15. |
Luottolaitoksen sisäisten tappiotietojen on oltava kattavia ja niihin on sisällyttävä relevantteihin alajärjestelmiin ja maantieteellisiin alueisiin kuuluvat olennaiset toiminnot ja riskit. Luottolaitoksen on pystyttävä osoittamaan, että tiedoista pois jätetyillä toiminnoilla tai riskeillä ei ole yksinään eikä yhdistettynä olennaista vaikutusta riskiestimaattien kokonaisarvoihin. Sisäisten tappiotietojen keräämiselle on määritettävä asianmukaiset raja-arvot. |
16. |
Tappioiden bruttomäärien lisäksi luottolaitosten on kerättävä tietoja tappioiden ajankohdista, tappioiden takaisinperinnässä saavutetusta edistyksestä sekä kuvailevia tietoja tappioiden aiheuttajista tai syistä. |
17. |
On sovellettava erityiskriteereitä, joilla keskitettyyn toimintoon kuuluvasta tapahtumasta tai useampaan liiketoiminta-alueeseen kuuluvasta tapahtumasta, sekä ajan mittaan sattuvista niihin liittyvistä tapahtumista saadut tappiotiedot luokitellaan liiketoiminta-alueittain. |
18. |
Luottolaitoksilla on oltava dokumentoidut prosessit, joilla arvioidaan aiempia ajanjaksoja koskevien tappiotietojen asianmukaisuus mukaan lukien asiantuntija-arvioiden, korotusten tai muiden mukautusten mahdollinen käyttö, käytön laajuus sekä kyseisistä päätöksistä vastuussa olevat henkilöt. |
1.2.3 Ulkoiset tiedot
19. |
Luottolaitoksen operatiivisten riskien mittausjärjestelmässä on käytettävä asianmukaisia ulkoisia tietoja erityisesti silloin, kun on syytä olettaa että luottolaitos on alttiina harvinaisille mutta potentiaalisesti vakaville tappioille. Luottolaitoksella on oltava järjestelmällinen prosessi, jolla määritetään tilanteet, joissa ulkoisia tietoja on käytettävä, sekä tietojen sisällyttämisessä mittausjärjestelmään käytettävät menetelmät. Ulkoisten tietojen käytön edellytyksiä ja sovellettavia käytänteitä on tarkasteltava säännöllisesti, niistä on laadittava säännöllisesti asiakirjat ja ne on tietyin väliajoin annettava riippumattoman tahon tarkasteltavaksi. |
1.2.4 Skenaarioanalyysi
20. |
Luottolaitoksen on käytettävä ulkoisten tietojen kanssa asiantuntija-arviosta tehtyä skenaarioanalyysia arvioidessaan vakavien tapahtumien aiheuttamia riskejä. Arvioiden asianmukaisuuden varmistamiseksi ne on validoitava ja arvioitava uudelleen vertaamalla niitä toteutuneisiin luottotappioihin. |
1.2.5 Liiketoimintaympäristö ja sisäiseen valvontaan liittyvät tekijät
21. |
Luottolaitoksen soveltamissa riskien arviointimenetelmissä on otettava huomioon keskeiset liiketoimintaympäristöön ja sisäiseen valvontaan liittyvät tekijät, jotka voivat muuttaa luottolaitoksen operatiivista riskiprofiilia. |
22. |
Kunkin valitun tekijän on oltava realistinen riskin aiheuttaja, ja valinnan on perustuttava kokemukseen ja asianomaisia liiketoiminta-alueita koskevaan asiantuntija-arvioon. |
23. |
Riskiestimaattien herkkyys tekijöiden muuttumiseen ja eri tekijöiden suhteellinen painotus on perusteltava yksityiskohtaisesti. Sen lisäksi, että sovellettavassa kehyksessä otetaan huomioon riskien hallinnan kehittymisen aiheuttama riskien muuttuminen, siinä on käsiteltävä riskien potentiaalinen lisääntyminen, joka johtuu toimintojen monimutkaistumisesta tai liiketoiminnan volyymin kasvusta. |
24. |
Sovellettavasta kehyksestä on laadittava asiakirjat ja sitä on tarkasteltava riippumattomasti sekä luottolaitoksen sisällä että toimivaltaisten viranomaisten toimesta. Prosessit ja niiden tuottamat tulokset on tietyin väliajoin validoitava ja arvioitava uudelleen vertaamalla niitä toteutuneisiin luottotappioihin ja relevantteihin ulkoisiin tietoihin. |
2. VAKUUTUSTEN JA MUIDEN RISKINSIIRTOMEKANISMIEN VAIKUTUS
25. |
Luottolaitosten on otettava huomioon vakuutusten vaikutus 26—29 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti ja muiden riskinsiirtomekanismien vaikutus, kun luottolaitos voi osoittaa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että ne pienentävät riskiä huomattavasti. |
26. |
Vakuutusten tarjoajalla on oltava toimilupa vakuutus- tai jälleenvakuutuspalvelujen tarjoamiseen ja vakuutuksen tarjoajan vahinkojen korvauskyvylle on saatu hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luottoluokitus, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 luottolaitoksilta olevien saamisten riskipainotuksesta annettujen 78—83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti. |
27. |
Vakuutuksen ja luottolaitoksen vakuutusjärjestelmän on täytettävä seuraavat ehdot:
|
28. |
Vakuutusten käsittelyssä sovellettavissa menetelmissä on otettava huomioon seuraavat tekijät ja tehtävä tarvittavat vähennykset tai arvonleikkaukset:
|
29. |
Vakuutuksiin perustuva pääomavaatimusten lieventäminen ei saa ylittää 20 prosenttia operatiivisten riskien pääomavaatimuksesta ennen riskien vähentämismenetelmien huomioon ottamista. |
3. HAKEMUS KEHITTYNEEN MENETELMÄN KÄYTTÄMISEKSI KOKO RYHMÄSSÄ
30. |
Kun EU:n alueelle sijoittautunut emoyritys ja sen tytäryritykset tai EU:n alueelle sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys aikovat soveltaa kehittynyttä menetelmää, tätä koskevan hakemuksen on sisällettävä kuvaus menetelmistä, joita sovelletaan kohdistettaessa operatiivista riskipääomaa konsernin eri yhtiöille. |
31. |
Hakemuksesta on käytävä ilmi, otetaanko hajautusvaikutukset huomioon riskien mittausjärjestelmässä ja millä tavalla. |
4 osa — Eri menetelmien yhdistelmät
1. KEHITTYNEEN MENETELMÄN SOVELTAMINEN YHDESSÄ MUIDEN MENETELMIEN KANSSA
1. |
Luottolaitos voi seuraavien edellytyksin soveltaa kehittynyttä menetelmää yhdessä joko perusmenetelmän tai standardimenetelmän kanssa:
|
2. |
Toimivaltainen viranomainen voi tapauskohtaisesti asettaa seuraavia lisäehtoja:
|
2. PERUSMENETELMÄN JA STANDARDIMENETELMÄN YHDISTETTY KÄYTTÖ
3. |
Luottolaitos voi soveltaa perusmenetelmän ja standardimenetelmän yhdistelmää ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten hankittaessa uusia liiketoimintoja, jotka voivat vaatia siirtymäajan ennen kuin standardimenetelmää voidaan soveltaa. |
4. |
Perusmenetelmän ja standardimenetelmän yhdistetylle käytölle on asetettava ehdoksi luottolaitoksen sitoumus ottaa standardimenetelmä vaiheittain käyttöön toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovittavan aikataulun puitteissa. |
5 osa — Tappiotyyppien luokittelu
Taulukko 3
Tappiotyypin luokka |
Määritelmä |
Työntekijän/henkilö-kunnan väärinkäytökset |
Tappiot, jotka johtuvat petollisesta tarkoituksesta, omaisuuden anastuksesta tai kavalluksesta sekä säännösten, lainsäädännön tai yrityksen toimintaperiaatteiden kiertämisestä pois lukien ”diversity/discrimination events”, joihin liittyy vähintään yksi sisäinen taho |
Ulkopuolisen tekemät rikokset |
Tappiot, jotka johtuvat kolmannen petollisesta tarkoituksesta, omaisuuden anastuksesta tai kavalluksesta tai lainsäädännön kiertämisestä |
Työoloihin liittyvät rikkomiset ja työmarkkinariidat |
Tappiot, jotka johtuvat työoloihin, terveyteen tai turvallisuuteen liittyvien lakien tai sopimusten vastaisista teoista, henkilövahinkojen korvaamisesta tai diversity/discrimination events -tappioista |
Menettelytavoista aiheutuvat tappiot |
Tappiot, jotka johtuvat yksittäisiin asiakkaisiin kohdistuvien ammatillisten velvoitteiden tahallisesta tai tuottamuksellisesta laiminlyönnistä (mukaan lukien ”fiduciary and suitability requirements”) tai tuotteen suunnittelusta tai ominaispiirteistä |
Omaisuusvahingot |
Luonnonkatastrofien tai muiden tapahtumien aiheuttamasta omaisuuden menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutuvat vahingot |
Tietojärjestelmä-ongelmat ja keskeytysvahingot |
Tietojärjestelmäongelmista tai keskeytysvahingoista aiheutuvat tappiot |
Tuotanto-, toimitus- ja prosessiongelmat |
Tappiot, jotka aiheutuvat transaktioihin liittyvistä epäonnistuneista prosesseista tai prosessinhallinnasta tai ongelmista suhteissa kaupan vastapuoliin ja myyjiin |
LIITE XI
TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN SUORITTAMAN TARKASTELUN JA ARVIOINNIN TEKNISET KRITEERIT
1. |
Luotto-, markkina- ja operatiivisten riskien lisäksi toimivaltaisten viranomaisten suorittaman 124 artiklan mukaisen tarkastelun ja arvioinnin on katettava seuraavat tekijät:
|
2. |
Toimivaltaisten viranomaisten on tarkkailtava, tarjoaako luottolaitos ylimääräistä tukea arvopaperistamiselle. Jos luottolaitoksen todetaan tarjonneen ylimääräistä tukea useammin kuin kerran, toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen huomioon ottamiseksi, että luottolaitoksen arvopaperistamiselle jatkossa tarjoaman tuen todennäköisyys on kasvanut ja että riskiä ei siirretä huomattavassa määrin. |
3. |
Asetuksen 124 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määrittämisen suorittamiseksi toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, antavatko kaupankäyntisalkkuun sisältyviin positioihin/salkkuihin tehdyt direktiivin 2006/…/EY liitteessä VII olevassa B osassa tarkoitetut arvonalentumiskirjaukset ja arvostusvaraukset luottolaitokselle mahdollisuuden myydä tai suojata positionsa lyhyen ajan kuluessa ilman merkittäviä tappioita normaaleissa markkinaolosuhteissa. |
LIITE XII
TIETOJEN JULKISTAMISEN TEKNISET KRITEERIT
1 osa — Yleiset kriteerit
1. |
Tietoja on pidettävä julkistamisen kannalta olennaisina, jos niiden pois jättäminen tai virheellinen esittäminen voisi muuttaa tiedon käyttäjän arviota tai päätöstä tai vaikuttaa siihen käyttäjän tehdessä kyseisiin tietoihin perustuvia taloudellisia päätöksiä. |
2. |
Tietoja on pidettävä luottolaitoksen liikesalaisuuksina, jos niiden jakaminen heikentäisi sen kilpailuasemaa. Liikesalaisuuksiin voi kuulua tuotteita tai järjestelmiä koskevia tietoja, joiden jakaminen kilpailijoiden kanssa alentaisi luottolaitoksen tekemien investointien arvoa. |
3. |
Tietoja on pidettävä luottamuksellisina, jos luottolaitoksella on asiakkaisiin tai muihin vastapuoliin kohdistuvia velvoitteita, jotka edellyttävät luottamuksellisuutta luottolaitoksen taholta. |
4. |
Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että luottolaitokset arvioivat, onko kaikki tiedot tai osa niistä julkistettava useammin kuin vuosittain ottaen huomioon niiden liiketoiminnan ominaispiirteet kuten toimintojen laajuus ja toimialat, toimipisteet eri maissa, toiminta rahoitusalan eri sektoreilla sekä osallistuminen kansainvälisille rahoitusmarkkinoille sekä maksu-, selvitys- ja toimitusjärjestelmiin. Luottolaitosten tekemässä arviossa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdolliseen tarpeeseen julkistaa useammin tietoja 2 osan 3 kohdan b ja e alakohdassa sekä 4 kohdan b—e alakohdassa mainituista seikoista sekä riskeistä ja muista nopeille muutoksille alttiista seikoista. |
5. |
Tämän liitteen 2 osan 3 ja 4 kohdassa vaaditut tiedot on esitettävä 72 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. |
2 osa — Yleiset vaatimukset
1. |
Luottolaitoksen riskienhallintatavoitteet ja -käytänteet on julkistettava erikseen kunkin riskilajin osalta, mukaan lukien 1—14 kohdassa mainitut riskit. Julkistettaviin tietoihin on sisällyttävä
|
2. |
Tähän direktiiviin sisältyvien vaatimusten soveltamisalasta on julkistettava seuraavat tiedot:
|
3. |
Luottolaitosten on julkistettava seuraavat omia varoja koskevat tiedot:
|
4. |
Luottolaitoksen on julkistettava seuraavat tiedot, jotka koskevat 75 ja 123 artiklassa asetettujen vaatimusten noudattamista:
|
5. |
Luottolaitoksen vastuista, joihin kohdistuu liitteessä III olevassa 1 osassa määritelty vastapuoliriski, on annettava seuraavat tiedot:
|
6. |
Luottolaitokseen kohdistuvasta luotto- ja laimentumisriskistä on julkistettava seuraavat tiedot:
Suoraan tuloslaskelmaan kirjatut arvonoikaisut ja perityt määrät on ilmoitettava erikseen. |
7. |
Niiden luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 78—83 artiklan mukaisesti, on ilmoitettava seuraavat tiedot kustakin 79 artiklassa määritellystä vastuuryhmästä:
|
8. |
Luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän liitteessä VII olevan 1 osan 6 kohdan tai 19, 20 ja 21 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava liitteessä VII olevan 1 osan 6 kohdassa olevan taulukon 1 kuhunkin luokkaan sijoitetut vastuut tai vastuille annetut liitteessä VII olevan 1 osan 19, 20 ja 21 kohdassa mainitut riskipainot. |
9. |
Luottolaitosten, jotka laskevat pääomavaatimuksensa 75 artiklan b ja c alakohdan mukaisesti, on julkistettava kyseiset vaatimukset erikseen kunkin kyseisissä säännöksissä mainitun riskin osalta. |
10. |
Luottolaitosten, jotka laskevat pääomavaatimuksensa direktiivin 2006/…/ EY liitteen V] mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot:
|
11. |
Luottolaitosten on julkistettava seuraavat operatiivisia riskejä koskevat tiedot:
|
12. |
Seuraavat tiedot on ilmoitettava kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin osakkeisiin sisältyvistä vastuista:
|
13. |
Luottolaitosten on julkistettava seuraavat tiedot kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin positioihin kohdistuvasta korkoriskistä:
|
14. |
Luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 94–101 artiklan mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot:
|
3 osa — Ehdot yksittäisten välineiden tai menetelmien käytölle
1. |
Luottolaitosten, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 84—89 artiklan mukaisesti, on julkistettava seuraavat tiedot:
Edellä c alakohtaa sovellettaessa kuvaukseen on sisällyttävä vastuuryhmään sisältyvien vastuiden tyypit; PD-luvun (ja tarvittaessa LGD-lukujen ja luottovasta-arvokertoimien) estimoinnissa ja validoinnissa käytetyt määritelmät, menetelmät ja tiedot mukaan lukien kyseisten muuttujien laskennassa käytetyt oletukset; kuvaus olennaisista poikkeamista liitteessä VII olevan 4 osan 44—48 kohdassa olevasta maksukyvyttömyyden määritelmästä mukaan lukien yleiset segmentit, joihin kyseiset poikkeamat vaikuttavat. |
2. |
Luottolaitosten, jotka soveltavat luottoriskin vähentämismenetelmiä, on julkistettava seuraavat tiedot:
|
3. |
Luottolaitosten, jotka soveltavat 105 artiklan mukaista menetelmää laskettaessa operatiivisen riskin vakavaraisuusvaatimusta, on annettava tiedot vakuutusten käytöstä riskien vähentämiseksi. |
LIITE XIII
A OSA — KUMOTUT DIREKTIIVIT JA NIIDEN MUUTOKSET (joita tarkoitetaan 158 artiklassa)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/12/EY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/28/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvän direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta
|
Ainoastaan 29 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta, 29 artiklan 2 kohta, 29 artiklan 4 kohdan a ja b alakohta, 29 artiklan 5 kohta, 29 artiklan 6 kohta, 29 artiklan 7 kohta, 29 artiklan 8 kohta, 29 artiklan 9 kohta, 29 artiklan 10 kohta ja 29 artiklan 11 kohta |
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta
|
Ainoastaan 68 artikla |
Komission direktiivi 2004/69/EY, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ”monenkeskisten kehityspankkien” määritelmän osalta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005, neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 92/49/ETY ja 93/6/ETY sekä direktiivien 94/19/EY, 98/78/EY, 2000/12/EY, 2001/34/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi
|
Ainoastaan 3 artikla |
VOIMAAN JÄÄVÄT MUUTOKSET
|
Vuoden 2003 liittymisasiakirja |
B OSA — MÄÄRÄAJATKANSALLISEN LAINSÄÄDÄNNÖN OSAKSI SAATTAMISELLE (joita tarkoitetaan 158 artiklassa)
Direktiivi |
|
Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle |
Direktiivi 2000/12/EY |
|
— |
Direktiivi 2000/28/EY |
|
27.4.2002 |
Direktiivi 2002/87/EY |
|
11.8.2004 |
Direktiivi 2004/39/EY |
|
30.4.2006/31.1.2007 |
Direktiivi 2004/69/EY |
|
30.6.2004 |
Direktiivi 2005/1/EY |
|
13.5.2005 |
LIITE XIV
VASTAAVUUSTAULUKKO
Tämä direktiivi |
Direktiivi 2000/12/EY |
Direktiivi 2000/28/EY |
Direktiivi 2002/87/EY |
Direktiivi 2004/39/EY |
Direktiivi 2005/1/EY |
1 artikla |
2 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
|
|
|
2 artikla |
2 artiklan 3 kohta Liittymisasiakirja |
|
|
|
|
2 artikla |
2 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
3 artikla |
2 artiklan 5 ja 6 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
3 artiklan 2 kohta |
4 artiklan 1 kohta |
1 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
4 artiklan 2—5 kohta |
|
1 artiklan 2—5 kohta |
|
|
|
4 artiklan 7—9 kohta |
|
1 artiklan 6—8 kohta |
|
|
|
4 artiklan 10 kohta |
|
|
29 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
|
4 artiklan 11—14 kohta |
1 artiklan 10, 12 ja 13 kohta |
|
|
|
|
4 artiklan 21 ja 22 kohta |
|
|
29 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
|
4 artiklan 23 kohta |
1 artiklan 23 kohta |
|
|
|
|
4 artiklan 45—47 kohta |
1 artiklan 25—27 kohta |
|
|
|
|
5 artikla |
|
|
|
|
|
6 artikla |
4 artikla |
|
|
|
|
7 artikla |
8 artikla |
|
|
|
|
8 artikla |
9 artikla |
|
|
|
|
9 artiklan 1 kohta |
5 artiklan 1 kohta ja 1 artiklan 11 kohta |
|
|
|
|
9 artiklan 2 kohta |
5 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
10 artikla |
5 artiklan 3—7 kohta |
|
|
|
|
11 artikla |
6 artikla |
|
|
|
|
12 artikla |
7 artikla |
|
|
|
|
13 artikla |
10 artikla |
|
|
|
|
14 artikla |
11 artikla |
|
|
|
|
15 artiklan 1 kohta |
12 artikla |
|
|
|
|
15 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
|
29 artiklan 2 kohta |
|
|
16 artikla |
13 artikla |
|
|
|
|
17 artikla |
14 artikla |
|
|
|
|
18 artikla |
15 artikla |
|
|
|
|
19 artiklan 1 kohta |
16 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
19 artiklan 2 kohta |
|
|
29 artiklan 3 kohta |
|
|
20 artikla |
16 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
21 artikla |
16 artiklan 4—6 kohta |
|
|
|
|
22 artikla |
17 artikla |
|
|
|
|
23 artikla |
18 artikla |
|
|
|
|
24 artiklan 1 kohta |
19 artiklan 1—3 kohta |
|
|
|
|
24 artiklan 2 kohta |
19 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
24 artiklan 3 kohta |
19 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
25 artiklan 1—3 kohta |
20 artiklan 1—3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
|
|
|
25 artiklan 3 kohta |
19 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
25 artiklan 4 kohta |
20 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
26 artikla |
20 artiklan 4—7 kohta |
|
|
|
|
27 artikla |
1 artiklan 3 kohdan toinen virke |
|
|
|
|
28 artikla |
21 artikla |
|
|
|
|
29 artikla |
22 artikla |
|
|
|
|
30 artikla |
22 artiklan 2—4 kohta |
|
|
|
|
31 artikla |
22 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
32 artikla |
22 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
33 artikla |
22 artiklan 7 kohta |
|
|
|
|
34 artikla |
22 artiklan 8 kohta |
|
|
|
|
35 artikla |
22 artiklan 9 kohta |
|
|
|
|
36 artikla |
22 artiklan 10 kohta |
|
|
|
|
37 artikla |
22 artiklan 11 kohta |
|
|
|
|
38 artikla |
24 artikla |
|
|
|
|
39 artiklan 1 ja 2 kohta |
25 artikla |
|
|
|
|
39 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 8 kohta |
40 artikla |
26 artikla |
|
|
|
|
41 artikla |
27 artikla |
|
|
|
|
42 artikla |
28 artikla |
|
|
|
|
43 artikla |
29 artikla |
|
|
|
|
44 artikla |
30 artiklan 1—3 kohta |
|
|
|
|
45 artikla |
30 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
46 artikla |
30 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
47 artikla |
30 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
48 artikla |
30 artiklan 6 ja 7 kohta |
|
|
|
|
49 artikla |
30 artiklan 8 kohta |
|
|
|
|
50 artikla |
30 artiklan 9 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
|
|
|
51 artikla |
30 artiklan 9 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
52 artikla |
30 artiklan 10 kohta |
|
|
|
|
53 artikla |
31 artikla |
|
|
|
|
54 artikla |
32 artikla |
|
|
|
|
55 artikla |
33 artikla |
|
|
|
|
56 artikla |
34 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
57 artikla |
34 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta; ja 34 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan toinen virke |
|
29 artiklan 4 kohdan a alakohta |
|
|
58 artikla |
|
|
29 artiklan 4 kohdan b alakohta |
|
|
59 artikla |
|
|
29 artiklan 4 kohdan b alakohta |
|
|
60 artikla |
|
|
29 artiklan 4 kohdan b alakohta |
|
|
61 artikla |
34 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
63 artikla |
35 artikla |
|
|
|
|
64 artikla |
36 artikla |
|
|
|
|
65 artikla |
37 artikla |
|
|
|
|
66 artiklan 1 ja 2 kohta |
38 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
|
|
|
67 artikla |
39 artikla |
|
|
|
|
73 artikla |
52 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
106 artikla |
1 artiklan 24 kohta |
|
|
|
|
107 artikla |
1 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
108 artikla |
48 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
109 artikla |
48 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
110 artikla |
48 artiklan 2—4 kohta, toinen alakohta |
|
|
|
|
111 artikla |
49 artiklan 1—5 kohta |
|
|
|
|
113 artikla |
49 artiklan 4, 6 ja 7 kohta |
|
|
|
|
115 artikla |
49 artiklan 8 ja 9 kohta |
|
|
|
|
116 artikla |
49 artiklan 10 kohta |
|
|
|
|
117 artikla |
49 artiklan 11 kohta |
|
|
|
|
118 artikla |
50 artikla |
|
|
|
|
120 artikla |
51 artiklan 1, 2 ja 5 kohta |
|
|
|
|
121 artikla |
51 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
122 artiklan 1 ja 2 kohta |
51 artiklan 6 kohta |
|
29 artiklan 5 kohta |
|
|
125 artikla |
53 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
|
|
|
126 artikla |
53 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
128 artikla |
53 artiklan 5 kohta |
|
|
|
|
133 artiklan 1 kohta |
54 artiklan 1 kohta |
|
29 artiklan 7 kohdan a alakohta |
|
|
133 artiklan 2 ja 3 kohta |
54 artiklan 2 ja 3 kohta |
|
|
|
|
134 artiklan 1 kohta |
54 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
134 artiklan 2 kohta |
54 artiklan 4 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
135 artikla |
|
|
29 artiklan 8 kohta |
|
|
137 artikla |
55 artikla |
|
|
|
|
138 artikla |
|
|
29 artiklan 9 kohta |
|
|
139 artikla |
56 artiklan 1—3 kohta |
|
|
|
|
140 artikla |
56 artiklan 4—6 kohta |
|
|
|
|
141 artikla |
56 artiklan 7 kohta |
|
29 artiklan 10 kohta |
|
|
142 artikla |
56 artiklan 8 kohta |
|
|
|
|
143 artikla |
|
|
29 artiklan 11 kohta |
|
3 artiklan 10 kohta |
150 artikla |
60 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
151 artikla |
60 artiklan 2 kohta |
|
|
|
3 artiklan 10 kohta |
158 artikla |
67 artikla |
|
|
|
|
159 artikla |
68 artikla |
|
|
|
|
160 artikla |
69 artikla |
|
|
|
|
Liite I, 1—14 kohta, lukuun ottamatta viimeistä kappaletta |
Liite I |
|
|
|
|
Liite I viimeinen alakohta |
|
|
|
68 artikla |
|
Liite II |
Liite II |
|
|
|
|
Liite III |
Liite III |
|
|
|
|
Liite IV |
Liite IV |
|
|
|
|
P6_TA(2005)0352
Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyys ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY uudelleenlaatimisesta (KOM(2004)0486 — C6-0144/2004 — 2004/0159(COD))
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0486) (1), |
— |
ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0144/2004), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, |
— |
ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0257/2005), |
1. |
hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. |
(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
P6_TC1-COD(2004)0159
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/…/EY antamiseksi sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOTKA
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (2),
ovat kuulleet alueiden komiteaa,
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/6/ETY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä edelleen muutetaan, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen. |
(2) |
Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (5) yhtenä tavoitteena on sallia sellaisten sijoituspalveluyritysten, joilla on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama toimilupa ja joita nämä valvovat, perustaa sivuliikkeitä ja tarjota palvelujaan vapaasti muissa jäsenvaltiossa. Kyseisessä direktiivissä säädetään siis niiden sääntöjen yhteensovittamisesta, jotka koskevat sijoituspalveluyritysten toimiluvan myöntämistä ja sijoituspalveluyritystoiminnan harjoittamista. |
(3) |
Direktiivissä 2004/39/EY ei kuitenkaan säädetä sijoituspalveluyritysten omia varoja koskevista yhteisistä säännöistä eikä siinä vahvisteta kyseisten yritysten perustamispääoman määrää; siinä ei myöskään säädetä yhteisiä puitteita valvonnalle niiden riskien osalta, joille kyseiset yritykset ovat alttiina. |
(4) |
On aiheellista saada aikaan ainoastaan keskeinen, tarpeellinen ja riittävä yhdenmukaistaminen, jotta toimilupien ja toiminnan vakauteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroinen tunnustaminen voitaisiin suorittaa. Vastavuoroisen tunnustamisen saavuttamiseksi rahoitusalan sisämarkkinoilla olisi säädettävä toimenpiteistä, joilla sovitetaan yhteen sijoituspalveluyritysten omien varojen määritelmät, niiden perustamispääoman määrän vahvistaminen ja niihin kohdistuvien riskien valvontaa varten tarvittavat yhteiset puitteet. |
(5) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli säätää sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin sovellettavista vakavaraisuusvaatimuksista, niiden laskentasäännöistä ja kyseisten laitosten vakavaraisuusvalvonnasta, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. |
(6) |
On aiheellista, että perustamispääomalle vahvistetaan erisuuruiset määrät sen mukaan, millaista liiketoimintaa sijoituspalveluyrityksillä on lupa harjoittaa. |
(7) |
Nykyisillä sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava lupa tietyin edellytyksin jatkaa harjoittamaansa liiketoimintaa, vaikka ne eivät noudata uusille sijoituspalveluyrityksille vahvistettua perustamispääoman vähimmäismäärää. |
(8) |
Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa ankarampia sääntöjä kuin tässä direktiivissä säädetyt. |
(9) |
Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tarvitaan paitsi oikeudellisia sääntöjä myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä läheistä ja säännöllistä yhteistyötä sekä kyseisten viranomaisten soveltamien sääntely- ja valvontamenettelyjen merkittävää lähentämistä. |
(10) |
Komission 11 päivänä toukokuuta 1999 antamassa tiedonannossa ”Rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttaminen: toimintasuunnitelma” luetellaan erilaisia tavoitteita, jotka on saavutettava rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteekseen panna toimintaohjelma täytäntöön vuoteen 2005 mennessä. Pääomavaatimusten uudelleenlaatiminen on toimintasuunnitelman keskeinen osa. |
(11) |
Koska sijoituspalveluyritykset ovat harjoittamansa kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osalta alttiita samoille riskeille kuin luottolaitokset, on aiheellista, että luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta … (6) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/…/EY asianomaisia säännöksiä sovelletaan myös sijoituspalveluyrityksiin. |
(12) |
Sijoituspalveluyritysten tai luottolaitosten, jäljempänä yhdessä ’laitokset’, omilla varoilla voidaan laitosten toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja sijoittajien suojaamiseksi kattaa sellaisia tappioita, joiden kattamiseksi voitot eivät riitä. Toimivaltaisille viranomaisille omat varat ovat myös tärkeä arviointiperuste erityisesti laitosten vakavaraisuuden arvioinnissa ja muussa vakavaraisuusvalvonnassa. Laitokset kilpailevat sisämarkkinoilla suoraan keskenään. Sen vuoksi on aiheellista antaa yhteiset omia varoja koskevat perussäännöt, jotta voitaisiin vahvistaa yhteisön rahoitusjärjestelmää ja estää kilpailun vääristyminen. |
(13) |
Johdanto-osan 12 kappaleen yhteydessä on tarkoituksenmukaista, että perustaksi otetaan direktiivissä 2006/…/EY säädetty omien varojen määritelmä ja että annetaan täydentäviä erityissääntöjä, joissa otetaan huomioon erot markkinariskiin liittyvien pääomavaatimusten soveltamisalassa. |
(14) |
Direktiivissä 2000/12/EY on jo säädetty luottolaitosten osalta yhteisistä säännöistä, jotka koskevat erityyppisten riskien valvontaa ja seurantaa. |
(15) |
Vähimmäispääomavaatimuksia koskevia säännöksiä olisi tältä osin tarkasteltava yhdessä muiden sellaisten asiakirjojen kanssa, joilla yhdenmukaistetaan laitosten valvonnassa noudatettavia perusmenetelmiä. |
(16) |
On tarpeen laatia luottolaitoksiin kohdistuvia markkinariskejä koskevat yhteiset säännöt ja laitoksiin kohdistuvien riskien valvonnassa noudatettavat täydentävät säännöt, jotka koskevat erityisesti markkinariskejä ja tarkemmin positioriskejä, vastapuoli- ja/tai selvitysriskejä sekä valuuttariskejä. |
(17) |
On tarpeen säätää käsitteestä ’kaupankäyntivarasto’, johon sisältyvät kaupankäyntiä varten hankittujen arvopapereiden ja muiden rahoitusvälineiden positiot, jotka ovat alttiita pääsääntöisesti markkinariskeille ja tiettyihin asiakkaille tarjottuihin rahoituspalveluihin liittyville riskeille. |
(18) |
Jotta voitaisiin vähentää niiden laitosten hallinnollisia rasitteita, joilla kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan absoluuttinen ja suhteellinen osuus on vähäinen, kyseisten laitosten olisi voitava soveltaa direktiiviä 2006/…/EY tämän direktiivin liitteissä I ja II asetettujen vaatimusten sijaan. |
(19) |
On tärkeää, että selvitys- tai toimitusriskiä valvottaessa otetaan huomioon olemassa olevat järjestelmät, jotka tarjoavat näitä riskejä pienentävän riittävän suojan. |
(20) |
Laitosten olisi joka tapauksessa noudatettava tämän direktiivin säännöksiä silloin, kun on kyse valuuttariskien kattamisesta niiden koko liiketoiminnan osalta. Pääomavaatimusten olisi oltava lievemmät silloin, kun on kyse sellaisten valuuttojen positioista, jotka korreloivat läheisesti keskenään, ja tämä on osoitettavissa tilastoin tai on seurausta valtioiden välisistä sitovista sopimuksista. |
(21) |
Hyödykkeisiin sijoittajia, mukaan lukien ne sijoittajat, joita nyt koskee vapautus direktiivin 2004/39/EY vaatimuksista, koskevia pääomavaatimuksia tarkistetaan tarvittaessa mainitun vapautuksen tarkistamisen yhteydessä, kuten kyseisen direktiivin 65 artiklan 3 kohdassa säädetään. |
(22) |
Kaasu- ja energiamarkkinoiden vapauttamista koskeva tavoite on yhteisölle sekä taloudellisesti että poliittisesti tärkeä. Näin ollen kyseisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin sovellettavien pääomavaatimusten ja muiden vakavaraisuussääntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saa tarpeettomasti estää vapauttamista koskevan tavoitteen toteutumista. Tämä tavoite on otettava huomioon erityisesti, kun suoritetaan johdanto-osan 21 kappaleessa tarkoitettuja tarkistuksia. |
(23) |
Laitosten koko liiketoiminnan kattava korkoriskien sisäinen valvonta- ja hallintajärjestelmä on erityisen tärkeä keino rajoittaa näitä riskejä mahdollisimman paljon. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi valvottava tällaisia järjestelmiä. |
(24) |
Koska direktiivissä 2006/…/EY ei anneta yhteisiä sääntöjä pääsääntöisesti markkinariskeille alttiisiin liiketoimintoihin liittyvien suurten riskikeskittymien seurantaa ja valvontaa varten, on tarpeen antaa kyseiset säännöt. |
(25) |
Operatiiviset riskit ovat merkittäviä laitoksiin kohdistuvia riskejä, jotka on katettava omin varoin. On välttämätöntä, että Euroopan unionissa toimivien laitosten monimuotoisuus otetaan huomioon tarjoamalla vaihtoehtoisia lähestymistapoja. |
(26) |
Direktiivissä 2006/…/EY on esitetty konsolidoinnin periaate. Siinä ei kuitenkaan säädetä yhteisistä säännöistä, jotka koskevat sellaisten rahoituslaitosten konsolidointia, joiden liiketoiminnot ovat pääsääntöisesti alttiita markkinariskeille. |
(27) |
Konsolidointiryhmään kuuluvien laitosten riittävän vakavaraisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että vähimmäispääomavaatimuksia sovelletaan ryhmän konsolidoidun taloudellisen tilanteen perusteella. Jotta voidaan varmistaa, että omat varat jakautuvat ryhmän sisällä tarkoituksenmukaisesti ja ovat tarvittaessa käytettävissä sijoitusten suojaamiseen, vähimmäispääomavaatimuksia olisi sovellettava ryhmän yksittäisiin laitoksiin, ellei tätä tavoitetta voida muutoin tehokkaasti saavuttaa. |
(28) |
Direktiiviä 2006/…/EY ei sovelleta sellaisiin ryhmiin, joihin kuuluu yksi tai useampi sijoituspalveluyritys mutta ei lainkaan luottolaitoksia. Sen vuoksi olisi säädettävä yhteisistä säännöistä sijoituspalveluyritysten konsolidoidun valvonnan aikaansaamiseksi. |
(29) |
Laitosten olisi varmistettava, että niiden pääoma on määrältään, laadultaan ja jakautumiseltaan riittävä kaikkien sellaisten riskien kattamiseksi, joille ne ovat tai voivat olla alttiina. Laitoksilla olisi sen vuoksi oltava käytössään strategioita ja menettelyjä sisäisen pääomansa riittävyyden arvioimiseksi ja säilyttämiseksi. |
(30) |
Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava laitosten omien varojen riittävyys niiden riskien perusteella, joille kyseiset laitokset ovat alttiina. |
(31) |
Jotta pankkialan sisämarkkinat voivat toimia tehokkaasti, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi edistettävä tämän direktiivin johdonmukaista soveltamista ja valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista yhteisössä ja lisäksi sen olisi raportoitava saavutetusta edistyksestä vuosittain yhteisöjen toimielimille. |
(32) |
Jotta sisämarkkinoiden toimivuutta voitaisiin parantaa, on välttämätöntä, että yhteisön yhdenmukaistettuun lainsäädäntöön sisältyvien säännösten täytäntöönpanoa ja soveltamista lähennetään huomattavasti nykyisestä. |
(33) |
Edellä mainitusta syystä ja sen varmistamiseksi, ettei useammassa jäsenvaltiossa toimiville yhteisön laitoksille aiheudu kohtuutonta rasitetta yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten toimilupa- ja valvontaviranomaisten pysyvistä tehtävistä, kyseisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi merkittävästi tehostettava. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava konsolidointiryhmän valvojan asemaa. |
(34) |
Jotta sisämarkkinoiden toimivuutta voitaisiin parantaa ja jotta voitaisiin saavuttaa unionin kansalaisten näkökulmasta riittävä läpinäkyvyys, toimivaltaisten viranomaisten olisi julkistettava tarkoituksenmukaisen vertailun mahdollistavalla tavalla tiedot tämän direktiivin mukaisten vaatimusten täytäntöönpanotavasta. |
(35) |
Laitoksille olisi asetettava tarkoituksenmukaiset tietojen julkistamisvelvollisuudet markkinakurin tiukentamiseksi ja niiden kannustamiseksi markkinastrategiansa, riskinhallintajärjestelmänsä ja sisäisen johto-organisaationsa parantamiseen. |
(36) |
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti. |
(37) |
Euroopan parlamentti esitti lainsäädännön täytäntöönpanosta rahoituspalvelujen alalla 5 päivänä helmikuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa (8), että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla pitäisi perustamissopimuksen 251 mukaisten parlamentin lainsäädäntöoikeuksien perusteella olla tasavertainen asema komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnassa. Komissio yhtyi tähän pyyntöön komission puheenjohtajan samana päivänä parlamentille antamassa juhlallisessa vakuutuksessa. Komissio teki 11 päivänä joulukuuta 2002 ehdotuksen päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta ja antoi 22 päivänä huhtikuuta 2004 muutetun ehdotuksen. Euroopan parlamentti katsoo, että ehdotus ei säilytä sen lainsäädäntöoikeuksia. Euroopan parlamentti katsoo, että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla olisi oltava mahdollisuus arvioida täytäntöönpanovallan siirtämistä komissiolle tietyn määräajan kuluessa. Siksi on asianmukaista rajoittaa ajanjaksoa, jonka aikana komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimia. |
(38) |
Euroopan parlamentille olisi annettava ehdotettujen muutosten ja täytäntöönpanotoimenpiteiden tarkastelua ja niitä koskevan lausunnon antamista varten kolmen kuukauden määräaika, joka lasketaan siitä, kun ne on toimitettu sille ensimmäisen kerran. Tätä määräaikaa olisi kuitenkin voitava kiireellisissä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa lyhentää. Jos Euroopan parlamentti antaa päätöslauselman edellä mainitussa määräajassa, komission olisi tarkasteltava ehdotettuja muutoksia ja toimenpiteitä uudelleen. |
(39) |
On tarpeen säätää erityisistä siirtymäjärjestelyistä, jotta voidaan välttää markkinahäiriöt ja säilyttää omien varojen kokonaismäärät tietyllä tasolla. |
(40) |
Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina. |
(41) |
Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava niihin säännöksiin, jotka merkitsevät sisällön muutosta aikaisempiin direktiiveihin. Velvollisuus saattaa muuttamattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin. |
(42) |
Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä VIII olevassa B osassa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 jakso
Kohde ja soveltamisala
1 artikla
1. Tässä direktiivissä säädetään sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin sovellettavista vakavaraisuusvaatimuksista, niiden laskentasäännöistä ja kyseisten laitosten vakavaraisuusvalvonnasta. Jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin säännöksiä 3 artiklassa määriteltyihin sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin.
2. Jäsenvaltiot voivat säätää täydentäviä tai ankarampia vaatimuksia niille sijoituspalveluyrityksille ja luottolaitoksille, joille ne ovat myöntäneet toimiluvan.
2 artikla
1. Jollei tämän direktiivin 18, 20, 22—32, 34 ja 39 artiklasta muuta johdu, direktiivin 2006/…/EY 68—73 artiklaa sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin soveltuvin osin. Sovellettaessa direktiivin 2006/…/EY 70, 71 ja 72 artiklaa sijoituspalveluyrityksiin kaikki viittaukset jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan luottolaitokseen katsotaan viittauksiksi jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan sijoituspalveluyritykseen ja kaikki viittaukset Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivaan luottolaitokseen katsotaan viittauksiksi Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivaan sijoituspalveluyritykseen.
Kun luottolaitoksella on emoyrityksenä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys, konsolidoituja vaatimuksia sovelletaan vain tähän sijoituspalveluyritykseen direktiivin 2006/…/EY 71, 72 ja 73 artiklan mukaisesti.
Kun sijoituspalveluyrityksellä on emoyrityksenä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, konsolidoituja vaatimuksia sovelletaan vain tähän luottolaitokseen direktiivin 2006/…/EY 71, 72 ja 73 artiklan mukaisesti.
Kun rahoitusalan holdingyhtiöllä on tytäryrityksinä sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys, rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoituun taloudelliseen tilanteeseen perustuvia vaatimuksia on sovellettava luottolaitokseen.
2. Jos 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään ei kuulu yhtään luottolaitosta, direktiiviä 2006/…/EY sovelletaan seuraavin mukautuksin:
a) |
kaikki viittaukset luottolaitoksiin katsotaan viittauksiksi sijoituspalveluyrityksiin; |
b) |
kaikki direktiivin 2006/…/EY 125 artiklassa ja 140 artiklan 2 kohdassa olevat viittaukset kyseisen direktiivin muihin artikloihin katsotaan viittauksiksi direktiiviin 2004/39/EY; |
c) |
direktiivin 2006/…/EY 39 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi viittaukset Euroopan pankkikomiteaan katsotaan viittauksiksi neuvostoon ja komissioon; ja |
d) |
poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/…/EY 140 artiklan 1 kohdassa säädetään, korvataan kyseisen artiklan ensimmäinen virke seuraavalla virkkeellä silloin, kun ryhmään ei kuulu luottolaitosta: ”Kun sijoituspalveluyrityksellä, rahoitusalan holdingyhtiöllä tai monialan holdingyhtiöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyrityksiä, toimivaltaisten viranomaisten ja vakuutusyritysten julkisesta valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä.” |
2 jakso
Määritelmät
3 artikla
1. Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
a) |
’luottolaitoksella’ tarkoitetaan direktiivin 2006/…/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä luottolaitoksia; |
b) |
’sijoituspalveluyrityksillä’ tarkoitetaan direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjä laitoksia, joita koskevat kyseisessä direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta:
|
c) |
’laitoksilla’ tarkoitetaan luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä; |
d) |
’kolmansien maiden tunnustetuilla sijoituspalveluyrityksillä’ tarkoitetaan yrityksiä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
|
e) |
’rahoitusvälineellä’ tarkoitetaan mitä tahansa sopimusta, joka synnyttää yhdelle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja samalla toiselle osapuolelle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen; |
f) |
’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä’ tarkoitetaan sijoituspalveluyritystä, jolla on tytäryrityksenä laitos tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaisiin laitoksiin ja joka ei itse ole samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen toisen laitoksen tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys; |
g) |
’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä’ tarkoitetaan sellaista jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa sijoituspalveluyritystä, joka ei ole jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen toisen laitoksen tai jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys; |
h) |
’pörssin ulkopuolisilla (OTC-)johdannaissopimuksilla’ tarkoitetaan eriä, jotka kuuluvat direktiivin 2006/…/EY liitteen IV sisältämään luetteloon lukuun ottamatta eriä, joiden vastuuarvo on kyseisen direktiivin liitteessä III olevan 2 osan 6 kohdan mukaisesti nolla; |
i) |
’säännellyillä markkinoilla’ tarkoitetaan direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa määriteltyjä markkinoita; |
j) |
’vaihdettavalla arvopaperilla’ tarkoitetaan arvopaperia, joka oikeuttaa sen haltijan vaihtamaan sen toiseen arvopaperiin; |
k) |
’optiotodistuksella’ tarkoitetaan arvopaperia, joka antaa sen haltijalle oikeuden ostaa kohde-etuus tiettyyn ennalta määrättyyn hintaan optiotodistuksen voimassaoloaikana tai sen voimassaolon päättymispäivänä ja joka voidaan selvittää toimittamalla kohde-etuus tai käyttämällä nettoarvontilitystä; |
l) |
’varaston terminoinnilla’ tarkoitetaan positioita, joissa varasto on myyty termiinillä ja rahoituskustannukset pysyvät muuttumattomina termiinimyyntiin asti; |
m) |
’takaisinostosopimuksella’ ja ’takaisinmyyntisopimuksella’ tarkoitetaan sopimusta, jolla laitos tai sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyviä oikeuksia, jotka arvopapereihin tai hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien haltijana oleva tunnustettu pörssi on taannut, edellyttäen että laitoksella ei sopimuksen mukaan ole oikeutta luovuttaa tai pantata tiettyä arvopaperia tai hyödykettä samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle vastapuolelle ja että laitos tai sen vastapuoli sitoutuu ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet (tai niiden sijasta samalla tavoin yksilöidyt arvopaperit tai hyödykkeet) takaisin sovittuun hintaan ajankohtana, jonka myyjä on määrännyt tai määrää myöhemmin; tällainen sopimus on takaisinostosopimus, jos laitos on sopimuksessa arvopapereiden tai hyödykkeiden myyjänä, ja takaisinmyyntisopimus, jos laitos on sopimuksessa ostajana; |
n) |
’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisella’ ja ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisella’ tarkoitetaan tapahtumaa, jossa laitos tai sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä asianmukaista vakuutta vastaan ja lainaksiottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit tai hyödykkeet myöhempänä päivämääränä tai kun arvopaperit tai hyödykkeet luovuttanut laitos sitä vaatii; sen laitoksen osalta, joka luovuttaa arvopaperit tai hyödykkeet, kyseessä on ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antaminen’, ja sen laitoksen osalta, jolle ne luovutetaan, ’arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottaminen’; |
o) |
’selvitysosapuolella’ tarkoitetaan pörssin tai selvitysyhteisön jäsentä, jolla on suora sopimukseen perustuva yhteys keskusvastapuoleen (selvityksen takaaja); |
p) |
’paikallisella yrityksellä’ tarkoitetaan yritystä, joka käy kauppaa omaan lukuunsa rahoitustermiinien, optioiden tai muiden johdannaisten markkinoilla ja käteismarkkinoilla ainoana tarkoituksenaan positioiden suojaaminen johdannaismarkkinoilla taikka joka käy kauppaa muiden kyseisten markkinoiden jäsenten kanssa ja jonka samojen markkinoiden selvitysosapuolet ovat taanneet, kyseisten markkinoiden selvitysosapuolten ollessa vastuussa näiden yritysten solmimien sopimusten täytäntöönpanosta; |
q) |
’deltalla’ tarkoitetaan option kohde-etuuden pienen hinnanmuutoksen aiheuttamaa odotettua option hinnanmuutosta; |
r) |
’omilla varoilla’ tarkoitetaan direktiivin 2006/…/EY mukaisia omia varoja; ja |
s) |
’pääomalla’ tarkoitetaan omia varoja. |
Sovellettaessa konsolidoitua valvontaa sijoituspalveluyrityksiin luetaan myös kolmansien maiden sijoituspalveluyritykset.
Sovellettaessa e alakohtaa rahoitusvälineisiin luetaan sekä käteisinstrumentit että johdannaisinstrumentit, joiden arvo johdetaan niiden kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen hinnasta tai kohde-etuutena olevasta korosta tai indeksistä taikka muun kohde-etuutena olevan erän hinnasta, ja niihin luetaan vähintään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa C osassa luetellut instrumentit.
2. Termeillä ’emoyritys’, ’tytäryritys’, ’omaisuudenhoitoyhtiö’ ja ’rahoituslaitos’ tarkoitetaan direktiivin 2006/…/EY 4 artiklassa tällaisiksi yrityksiksi määriteltyjä yrityksiä.
Termeillä ’rahoitusalan holdingyhtiö’, ’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö’, ’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö’ ja ’avustavia palveluja tuottava yritys’ tarkoitetaan direktiivin 2006/…/EY 4 artiklassa tällaisiksi yrityksiksi määriteltyjä yrityksiä lukuun ottamatta viittauksia luottolaitoksiin, jotka katsotaan viittauksiksi laitoksiin.
3. Sovellettaessa direktiiviä 2006/…/EY sellaisiin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, joihin ei kuulu luottolaitosta, sovelletaan seuraavia määritelmiä:
a) |
’rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat joko yksinomaan tai pääasiassa sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia, joista ainakin yksi on sijoituspalveluyritys, ja joka ei ole finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY (9) tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö; |
b) |
’monialan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusalan holdingyhtiö tai sijoituspalveluyritys tai direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on sijoituspalveluyritys; ja |
c) |
’toimivaltaisilla viranomaisilla’ tarkoitetaan kansallisia viranomaisia, jotka ovat lain tai asetuksen nojalla valtuutetut valvomaan sijoituspalveluyrityksiä. |
II LUKU
PERUSTAMISPÄÄOMA
4 artikla
Tässä direktiivissä ’perustamispääomalla’ tarkoitetaan direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan a ja b alakohtaa.
5 artikla
1. Niillä sijoituspalveluyrityksillä, jotka eivät käy kauppaa rahoitusvälineillä omaan lukuunsa tai harjoita emissiontakaamista mutta joilla on hallussaan asiakkaidensa varoja ja/tai arvopapereita ja jotka tarjoavat yhtä tai useampaa seuraavista palveluista, on oltava 125 000 euron perustamispääoma:
a) |
rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen; |
b) |
rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen toteuttaminen; tai |
c) |
rahoitusvälineitä koskevien yksittäisten sijoitussalkkujen hoito. |
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset, jotka toteuttavat rahoitusvälineitä koskevia sijoittajien toimeksiantoja, pitävät hallussaan kyseisiä rahoitusvälineitä omaan lukuunsa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
tällaiset positiot johtuvat ainoastaan siitä, ettei sijoituspalveluyritys kykene sijoittajien toimeksiantojen tarkkaan kattamiseen; |
b) |
kaikkien tällaisten positioiden yhteenlaskettu markkina-arvo ei ylitä 15:tä prosenttia yrityksen perustamispääomasta; |
c) |
yritys täyttää 18, 20 ja 28 artiklassa säädetyt edellytykset; ja |
d) |
tällaiset positiot ovat satunnaisia ja tilapäisiä, ja ne on ehdottomasti rajoitettu ajaksi, joka on välttämätön kyseisen transaktion toteuttamiseksi. |
Rahoitusvälineisiin liittyvien kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden hallussapitoa omien varojen sijoittamiseksi ei pidetä 1 tai 3 kohdassa tarkoitettuna kaupankäyntinä.
3. Jäsenvaltiot voivat alentaa 1 kohdassa tarkoitetun määrän 50 000 euroon silloin, kun yrityksen toimilupa ei kata asiakkaiden varojen tai arvopapereiden hallussapitoa, kaupankäyntiä omaan lukuun tai emissiontakaamista.
6 artikla
Paikallisilla yrityksillä on oltava 50 000 euron perustamispääoma, jos ne käyttävät sijoittautumisvapautta ja/tai vapautta tarjota direktiivin 2004/39/EY 31 tai 32 artiklassa määriteltyjä palveluja.
7 artikla
Edellä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä on oltava:
a) |
50 000 euron perustamispääoma; tai |
b) |
koko yhteisön alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 000 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 1 500 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden; tai |
c) |
perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a ja b alakohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso. |
Komissio tarkistaa Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut määrät säännöllisesti siten, että tarkistukset tehdään yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY (10) 4 artiklan 7 kohdan nojalla tehtävien mukautusten kanssa.
8 artikla
Jos 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu yritys rekisteröidään myös direktiivin 2002/92/EY mukaisesti, sen on täytettävä kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu edellytys ja lisäksi sillä on oltava:
a) |
25 000 euron perustamispääoma; tai |
b) |
koko yhteisön alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 500 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 750 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden; tai |
c) |
perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a ja b alakohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso. |
9 artikla
Kaikilla muilla sijoituspalveluyrityksillä kuin niillä, joita tarkoitetaan 5–8 artiklassa, on oltava 730 000 euron perustamispääoma.
10 artikla
1. Poiketen siitä, mitä 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädetään jäsenvaltiot voivat jatkaa toimilupaa sellaisten sijoituspalveluyritysten ja 6 artiklassa tarkoitettujen yritysten osalta, jotka ovat olleet olemassa ennen 31 päivää joulukuuta 1995 ja joiden omat varat ovat 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädettyjä perustamispääomia pienemmät.
Tällaisten yritysten omat varat eivät saa laskea alhaisemmalle tasolle kuin korkein viitetaso, joka on laskettu direktiivin 93/6/ETY tiedoksiantamispäivän jälkeen. Viitetaso on omien varojen päivittäinen keskiarvo, joka lasketaan laskentapäivää edeltävältä kuuden kuukauden jaksolta. Tämä viitetaso on laskettava kyseiseltä jaksolta joka kuudes kuukausi.
2. Jos 1 kohdan mukaisessa yrityksessä määräysvaltaa käyttävä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on vaihtunut, tämän yrityksen omien varojen on saavutettava vähintään 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa kyseistä yritystä varten säädetty taso, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse ensimmäisestä vuoden 1995 joulukuun 31 päivän jälkeen toteutetusta perintöön perustuvasta luovutuksesta, edellyttäen että toimivaltaiset viranomaiset antavat suostumuksensa ja että poikkeusta sovelletaan enintään 10 vuoden ajan kyseisen luovutuksen jälkeen.
3. Tietyissä erityisissä tilanteissa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella, kun on kyse kahden tai useamman sijoituspalveluyrityksen ja/tai 6 artiklassa tarkoitetun yrityksen sulautumisesta, ei sulautumisesta syntyvän yrityksen omien varojen tarvitse saavuttaa 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädettyä tasoa. Kuitenkin jos 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädettyä tasoa ei ole saavutettu, uuden yrityksen omat varat eivät saa alittaa sulautumispäivänä todettua sulautuneiden yritysten omien varojen kokonaismäärää.
4. Sijoituspalveluyritysten ja 6 artiklassa tarkoitettujen yritysten omat varat eivät saa laskea 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa sekä tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa säädettyä tasoa alemmaksi.
Jos ne ovat kuitenkin kyseistä tasoa alhaisemmalla tasolla, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos on olosuhteiden vuoksi perusteltua, myöntää näille yrityksille ja sijoituspalveluyrityksille määräajan, jossa nämä voivat korjata tilanteen tai lopettaa liiketoimintansa.
III LUKU
KAUPANKÄYNTIVARASTO
11 artikla
1. Laitoksen kaupankäyntivarasto muodostuu sellaisista rahoitusväline- ja hyödykepositioista, jotka laitos on ottanut joko kaupankäyntitarkoituksessa tai kaupankäyntivaraston sellaisten muiden erien suojaamiseksi, joihin ei kohdistu niiden jälkimarkkinakelpoisuutta rajoittavia sopimuksia tai jotka ovat suojattavissa.
2. Kaupankäyntitarkoituksessa otetut positiot laitos on tarkoituksella ottanut lyhytaikaista kauppaa varten ja/tai voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä erotuksista taikka muista hinnan tai koron vaihteluista. Position käsitteeseen luetaan kaupankäynti omaan lukuun, asiakaskaupankäynti sekä markkinatakaus.
3. Kaupankäyntitarkoitus on voitava osoittaa sellaisten strategioiden, toimintatapojen ja menettelyjen perusteella, jotka laitos on luonut hoitaakseen positiota tai sijoitussalkkua liitteessä VII olevan A osan mukaisesti.
4. Laitosten on luotava ja pidettävä yllä kaupankäyntivaraston hallinta- ja valvontajärjestelmiä liitteessä VII olevan B ja D osan mukaisesti.
5. Sisäinen suojaus voidaan sisällyttää kaupankäyntivarastoon; tällöin on sovellettava liitteessä VII olevaa C osaa.
IV LUKU
OMAT VARAT
12 artikla
’Ensisijaisilla omilla varoilla’ tarkoitetaan direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen erien summaa, josta on vähennetty saman kohdan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät.
Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 asianmukaisen ehdotuksen tämän luvun muuttamiseksi.
13 artikla
1. Jollei tämän artiklan 2—5 kohdasta tai 14—17 artiklasta muuta johdu, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omat varat määritetään direktiivin 2006/…/EY mukaisesti.
Lisäksi ensimmäistä alakohtaa sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, joiden oikeudellinen muoto ei ole jokin yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (11) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista oikeudellisista muodoista.
2. Poikkeuksena siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että ne laitokset, joiden on täytettävä 21 ja 28—32 artiklan sekä liitteiden I ja III–VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset, voivat yksinomaan tähän tarkoitukseen soveltaa vaihtoehtoista omien varojen määritysmenetelmää. Mitään edellä mainittuun tarkoitukseen käytetyistä omista varoista ei voida käyttää samanaikaisesti muiden pääomavaatimusten täyttämiseen.
Tässä vaihtoehtoisessa määritysmenetelmässä omat varat määritetään tämän alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen erien summana, josta vähennetään d alakohdassa tarkoitettu erä toimivaltaisten viranomaisten voidessa päättää, vähennetäänkö viimeksi mainittu erä:
a) |
direktiivin 2006/…/EY mukaiset omat varat, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 57 artiklan l—p alakohtaa niiden sijoituspalveluyritysten osalta, joiden on vähennettävä tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärästä tämän kohdan d alakohdassa tarkoitettu erä, |
b) |
laitosten kaupankäyntivaraston nettovoitot, joista on vähennetty kaikki ennakoitavat kulut ja osingot, vähennettyinä laitosten muista liiketoiminnoista aiheutuneilla nettotappioilla, sillä edellytyksellä, että mitään näistä määristä ei ole vielä sisällytetty tämän kohdan a alakohtaan direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan b tai k alakohdan mukaisena eränä, |
c) |
etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat ja/tai 5 kohdassa tarkoitetut erät, jollei tämän artiklan 3 ja 4 kohdan ja 14 artiklan vaatimuksista muuta johdu, ja |
d) |
jäljempänä 15 artiklassa mainitut epälikvidit varat. |
3. Edellä 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetuilla etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla on oltava vähintään kahden vuoden alkuperäinen juoksuaika. Niiden on oltava täysin maksettuja, eikä lainasopimuksessa saa olla lauseketta siitä, että muissa tilanteissa kuin laitoksen toiminnan lopettamista koskevissa tilanteissa velka on maksettava ennen sovittua erääntymispäivää, jollei muunlaiselle menettelylle ole saatu toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä. Tällaisten etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen pääomaa ja korkoja ei voida maksaa takaisin, jos takaisinmaksu johtaa siihen, että kyseisen laitoksen omat varat ovat vähemmän kuin 100 prosenttia sen yhteenlasketuista pääomavaatimuksista.
Lisäksi laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikkien näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen takaisinmaksusta silloin, kun laitoksen omat varat ovat vähemmän kuin 120 prosenttia sen yhteenlasketuista pääomavaatimuksista.
4. Edellä 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat eivät saa ylittää 150:tä prosenttia sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan 21 ja 28—32 artiklan sekä liitteiden I—VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset, ja ne voivat lähestyä tätä ylärajaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä erityistapauksissa.
5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset korvaavat 2 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan d—h alakohdassa tarkoitetuilla erillä.
14 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset ylittävät etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa oleville lainoille 13 artiklan 4 kohdassa säädetyn ylärajan, jos ne pitävät tätä vakavaraisuuden kannalta hyväksyttävänä, ja sillä edellytyksellä, että näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä on enintään 200 prosenttia sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan 21 ja 28—32 artiklan sekä liitteiden I ja III–VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset, tai enintään 250 prosenttia tästä määrästä tapauksissa, joissa sijoituspalveluyritykset vähentävät 13 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun erän omia varoja laskettaessa.
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset ylittävät etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa oleville lainoille 13 artiklan 4 kohdassa säädetyn ylärajan, jos ne pitävät tätä vakavaraisuuden kannalta hyväksyttävänä, ja sillä edellytyksellä, että näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan d—h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä on enintään 250 prosenttia sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan tämän direktiivin 28—32 artiklan sekä liitteiden I ja III—VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset.
15 artikla
Edellä 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettuihin epälikvideihin varoihin kuuluvat:
a) |
aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet (lukuun ottamatta lainojen vakuutena olevia maita ja rakennuksia); |
b) |
sellaiset omistusosuudet luotto- tai rahoituslaitoksissa, mukaan lukien etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat saamiset kyseisiltä laitoksilta, jotka voidaan lukea tällaisten laitosten omiin varoihin, jollei niitä ole vähennetty direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan l—p alakohdan tai tämän direktiivin 16 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdan mukaisesti; |
c) |
sellaiset omistusosuudet ja muut sijoitukset muissa yrityksissä kuin luotto- tai rahoituslaitoksissa, jotka eivät ole jälkimarkkinakelpoisia; |
d) |
tytäryritysten pääomavajeet; |
e) |
muut talletukset kuin ne, jotka voidaan maksaa takaisin yhdeksässäkymmenessä päivässä, ja lukuun ottamatta katevaatimuksia, jotka liittyvät termiineihin ja optiosopimuksiin; |
f) |
lainat ja muut maksettavat erät kuin ne, jotka on maksettava takaisin 90 päivässä; ja |
g) |
fyysiset varastot, lukuun ottamatta tapauksia, joihin jo sovelletaan pääomavaatimuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin 18 ja 20 artiklassa säädetyt vaatimukset. |
Sovellettaessa b alakohtaa tilanteessa, jossa luotto- tai rahoituslaitoksen osakkeita pidetään hallussa väliaikaisesti kyseisen laitoksen uudelleenjärjestämiseksi ja pelastamiseksi toteutettavan taloudellisen auttamistoimen aikana, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta tätä artiklaa. Ne voivat olla soveltamatta sitä myös sellaisten osakkeiden osalta, jotka ovat osa sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivarastoa.
16 artikla
Sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluvat yritysryhmään, jolle on myönnetty 22 artiklassa tarkoitettu poikkeus, laskevat omat varansa 13, 14 ja 15 artiklan mukaisesti, jollei seuraavasta muuta johdu:
a) |
vähennetään 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetut epälikvidit varat; |
b) |
edellä 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vapautus ei koske sellaisia direktiivin 2006/…/EY57 artiklan l—p alakohdan osatekijöitä, jotka sijoituspalveluyrityksellä on hallussaan niiden yritysten osalta, jotka kuuluvat konsolidointiin sellaisena kuin se on määritelty tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa; |
c) |
direktiivin 2006/…/EY 66 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut rajat on laskettava ensisijaisten omien varojen perusteella, joista on vähennetty ne kyseisen direktiivin 57 artiklan l—p alakohtaan sisältyvät osatekijät, joihin viitataan tämän artiklan b alakohdassa ja jotka sisältyvät kyseisten laitosten ensisijaisiin omiin varoihin; ja |
d) |
ne direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan l—p alakohdassa tarkoitetut osatekijät, joihin viitataan c alakohdassa, vähennetään pikemminkin ensisijaisista omista varoista kuin kyseisen direktiivin 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkien erien yhteismäärästä erityisesti sovellettaessa tämän direktiivin 13 artiklan 4 ja 5 kohtaa ja 14 artiklaa. |
17 artikla
1. Kun laitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärää direktiivin 2006/…/EY 84—89 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen II soveltamista varten, sovelletaan direktiivin 2006/…/EY liitteessä VII olevassa 1 osassa olevan 4 jakson mukaisessa laskennassa seuraavia periaatteita:
a) |
vastapuolen luottoluokituksen huomioonottamiseksi tehtävät arvonoikaisut voidaan sisällyttää liitteessä II tarkoitettujen riskien varalta tehtyjen arvonoikaisujen ja arvostusvarausten kokonaissummaan; ja |
b) |
jos vastapuoleen liittyvä luottoriski on riittävällä tavalla otettu huomioon kaupankäyntivarastoon sisältyvän position arvostuksessa, vastapuoliriskiin liittyvä odotettu tappio on nolla edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän. |
Sovellettaessa a alakohtaa tällaiset arvonoikaisut voidaan sisällyttää kyseisten laitosten osalta omiin varoihin ainoastaan tämän alakohdan mukaisesti.
2. Sovellettaessa tätä artiklaa sovelletaan direktiivin 2006/…/EY 153 artiklaa ja 154 artiklaa.
V LUKU
1 jakso
Riskien kattaminen
18 artikla
1. Laitoksilla on oltava omat varat, joiden määrä on pysyvästi vähintään seuraavien erien summa:
a) |
kaupankäyntivarastoa koskevat pääomavaatimukset, jotka lasketaan 28—32 artiklassa säädettyjen menetelmien ja vaihtoehtojen sekä liitteiden I, II ja VI sekä soveltuvin osin liitteen V mukaisesti; ja |
b) |
koko liiketoimintaa koskevat pääomavaatimukset, jotka lasketaan liitteissä III ja IV sekä soveltuvin osin liitteessä V säädettyjen menetelmien ja vaihtoehtojen mukaisesti. |
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset laskevat kaupankäyntivarastonsa pääomavaatimuksen direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan a alakohdan ja tämän direktiivin liitteessä II olevan 6, 7 ja 9 kohdan mukaisesti, jos kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan volyymi täyttää seuraavat edellytykset:
a) |
kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osuus on kyseisillä laitoksilla tavallisesti enintään 5 prosenttia liiketoiminnan kokonaisvolyymista; |
b) |
kaupankäyntivaraston yhteenlasketut positiot ovat tavallisesti enintään 15 miljoonaa euroa; ja |
c) |
kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta ei kyseisillä laitoksilla koskaan ylitä 6:ta prosenttia liiketoiminnan kokonaisvolyymista ja kaupankäyntivaraston yhteenlasketut positiot ovat aina enintään 20 miljoonaa euroa. |
3. Kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osuuden laskemiseksi liiketoiminnan kokonaisvolyymista 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetulla tavalla toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää perustana yhdistettyä tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien loppusummaa, tuloslaskelmaa tai kyseisten laitosten omia varoja taikka näiden mittareiden yhdistelmää. Tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien loppusumman arvioimiseksi vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet arvostetaan niiden markkinahintaan tai nimellisarvoon, osakkeet markkinahintaan ja johdannaissopimukset niiden kohde-etuutena olevien rahoitusvälineiden nimellis- tai markkina-arvoon. Lyhyet ja pitkät positiot lasketaan yhteen niiden etumerkistä riippumatta.
4. Jos laitos ylittää pidempiaikaisesti yhden tai molemmat 2 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetuista rajoista taikka yhden tai molemmat 2 kohdan c alakohdassa vahvistetuista rajoista, kyseisen laitoksen on noudatettava kaupankäyntivarastoonsa liittyvän liiketoiminnan osalta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia ja ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle.
19 artikla
1. Liitteessä I olevan 14 kohdan soveltamiseksi voidaan kansallisen harkintavallan mukaisesti soveltaa nollapainotusta myös liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltujen yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin kansallisen valuutan määräisiin ja kansallisessa valuutassa rahoitettuihin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin.
2. Poiketen siitä, mitä liitteessä I olevassa 13 ja 14 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat vahvistaa kaikille direktiivin 2006/…/EY liitteessä VI olevan 1 osan 68, 69 ja 70 kohdan soveltamisalaan kuuluville joukkovelkakirjoille erityisen riskivaatimuksen, joka vastaa sellaisen ehdot täyttävän erän erityistä riskivaatimusta, jolla on sama erääntymiseen jäljellä oleva aika kuin kyseisellä joukkovelkakirjalla, ja jota on supistettu kyseisen direktiivin liitteessä VI olevan 1 osan 71 kohdassa tarkoitettujen prosenttiosuuksien mukaisesti.
3. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo liitteessä I olevan 52 kohdan mukaisesti, että kolmannen maan yhteissijoitusyritys täyttää vaaditut edellytykset, toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyödyntää kyseistä hyväksyntää suorittamatta omaa arviointia.
20 artikla
1. Jollei tämän artiklan 2, 3 tai 4 kohdasta tai tämän direktiivin 34 artiklasta muuta johdu, direktiivin 2006/…/EY 75 artiklassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellaisilla sijoituspalveluyrityksillä, joilla ei ole lupaa tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja, omien varojen määrä on pysyvästi vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista määristä:
a) |
direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan a, b ja c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa; ja |
b) |
tämän direktiivin 21 artiklassa säädetty määrä. |
3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellaisilla sijoituspalveluyrityksillä, joilla on 9 artiklan mukainen perustamispääoma mutta jotka kuuluvat johonkin seuraavassa luetelluista ryhmistä, omien varojen määrä on pysyvästi vähintään yhtä suuri kuin direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisesti laskettujen pääomavaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summa:
a) |
sijoituspalveluyritykset, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa vain asiakkaan toimeksiannon toteuttamiseksi tai suorittamiseksi tai päästäkseen arvopaperien selvitys- ja toimitusjärjestelmään tai virallisesti hyväksyttyyn pörssiin toimiessaan asiamiehenä tai toteuttaessaan asiakkaan toimeksiantoa; ja |
b) |
sijoituspalveluyritykset:
|
4. Edellä olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan edelleen kaikkia muita direktiivin 2006/…/EY liitteessä V olevia, operatiivista riskiä koskevia säännöksiä.
5. Jäljempänä olevaa 21 artiklaa sovelletaan siinä säädetyllä tavalla vain sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, joihin sovelletaan 2 tai 3 kohtaa tai 46 artiklaa.
21 artikla
Sijoituspalveluyrityksillä on oltava omia varoja, jotka vastaavat neljännestä niiden edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tämän vaatimuksen suhteessa yrityksen edellisen vuoden liiketoiminnan merkittävään muutokseen.
Kun yritys on harjoittanut liiketoimintaansa vähemmän kuin vuoden ajan, toiminnan aloituspäivä mukaan luettuna, omia varoja koskevan vaatimuksen on oltava yhtä suuri kuin neljännes sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista.
2 jakso
Vaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella
22 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset, joilla on velvollisuus tai valtuudet valvoa 2 artiklan soveltamisalaan kuuluvia ryhmiä konsolidoidusti, voivat tapauskohtaisesti olla soveltamatta konsolidoituja pääomavaatimuksia, jos
a) |
kukin tällaiseen ryhmään kuuluva Euroopan unionissa toimiva sijoituspalveluyritys laskee omat varansa 16 artiklan mukaisesti; |
b) |
kaikki tällaisen ryhmän sijoituspalveluyritykset kuuluvat 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin; |
c) |
kukin tällaiseen ryhmään kuuluva Euroopan unionissa toimiva sijoituspalveluyritys täyttää erillisenä yrityksenä 18 ja 20 artiklassa asetetut vaatimukset ja samalla vähentää omista varoistaan kaikki sellaisten sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavat ehdolliset velat, jotka muutoin kuuluisivat konsolidoinnin piiriin; ja |
d) |
jokaisella rahoitusalan holdingyhtiöllä, joka on minkä tahansa kyseiseen ryhmään kuuluvan sijoituspalveluyrityksen jäsenvaltiossa toimiva emoyritys, on hallussaan vähintään yhtä paljon pääomaa, joka määritellään tässä direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan a—h alakohdassa tarkoitettujen erien summana, kuin kaikkien kyseisen direktiivin 57 artiklassa tarkoitettujen, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvissa sijoituspalveluyrityksissä, rahoituslaitoksissa, omaisuudenhoitoyhtiöissä ja avustavia palveluja tuottavissa yrityksissä olevien omistusosuuksien, kyseisiltä yrityksiltä olevien etuoikeudeltaan heikompien saamisten ja kyseisiin yrityksiin liittyvien instrumenttien täysimääräisen kirjanpitoarvon ja muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärän summa. |
Kun ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, kullakin Euroopan unionissa toimivalla sijoituspalveluyrityksellä on oltava järjestelmät, joilla seurataan ja valvotaan kaikkien ryhmään kuuluvien rahoitusalan holdingyhtiöiden, sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten pääoma- ja rahoituslähteitä.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellainen rahoitusalan holdingyhtiö, joka on tällaisen ryhmän sijoituspalveluyrityksen jäsenvaltiossa toimiva emoyritys, käyttää 1 kohdan d alakohdan mukaisesti laskettua arvoa pienempää arvoa, joka ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 18 ja 20 artiklassa erillisille, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluville sijoituspalveluyrityksille, rahoituslaitoksille, omaisuudenhoitoyhtiöille ja avustavia palveluja tuottaville yrityksille asetettujen vaatimusten sekä muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavien ehdollisten sitoumusten kokonaismäärän summa. Sovellettaessa tätä kohtaa kolmansien maiden sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten pääomavaatimuksella tarkoitetaan nimellistä pääomavaatimusta.
23 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että sellaiseen ryhmään kuuluvien sijoituspalveluyritysten, johon sovelletaan 22 artiklassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava niille riskeistä, joihin sisältyvät kyseisten yritysten pääoman ja rahoituksen koostumukseen ja alkuperään liittyvät riskit ja jotka voivat vaarantaa kyseisten sijoituspalveluyritysten taloudellisen tilanteen. Jos toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, että näiden sijoituspalveluyritysten taloudellinen tilanne ei ole riittävästi suojattu, niiden on vaadittava, että nämä yritykset toteuttavat toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tarvittaessa myös pääoman siirtämistä kyseisistä yrityksistä ryhmän muihin yksikköihin.
Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltamatta konsolidoidun valvonnan velvoitetta 22 artiklan mukaisesti, niiden on toteutettava kaikki muut aiheelliset toimenpiteet valvoakseen riskejä, erityisesti suuria riskikeskittymiä koskevia riskejä, koko ryhmässä, mukaan lukien yritykset, jotka eivät ole sijoittautuneet mihinkään jäsenvaltioon.
Kun toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella konsolidoituja pääomavaatimuksia 22 artiklan mukaisesti, yksittäisiin yrityksiin sovelletaan direktiivin 2006/…/EY 123 artiklaa ja V osaston 5 luvun vaatimuksia ja yksittäisten sijoituspalveluyritysten valvontaan kyseisen direktiivin 124 artiklan vaatimuksia.
24 artikla
1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta kyseisessä artiklassa säädettyä konsolidoitua pääomavaatimusta sijoituspalveluyrityksiin, jos kaikki ryhmään kuuluvat sijoituspalveluyritykset ovat 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja jos ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.
2. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen omien konsolidoitujen varojen on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuret kuin suurempi seuraavista kahdesta määrästä, jotka on laskettu kyseisen emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti:
a) |
direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan a, b ja c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa; ja |
b) |
edellä 21 artiklassa säädetty määrä. |
3. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevan sijoituspalveluyrityksen omien konsolidoitujen varojen on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuret kuin suurempi seuraavista kahdesta määrästä, jotka on laskettu kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti:
a) |
direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan a, b ja c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa; ja |
b) |
edellä 21 artiklassa säädetty määrä. |
25 artikla
Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta kyseisessä artiklassa säädettyä konsolidoitua pääomavaatimusta sijoituspalveluyrityksiin, jos kaikki ryhmään kuuluvat sijoituspalveluyritykset ovat 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja jos ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.
Kun ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoitujen omien varojen määrän on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuri kuin direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisten vaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summa, joka on laskettu kyseisen emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti.
Kun ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevan sijoituspalveluyrityksen konsolidoitujen omien varojen määrän on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuri kuin direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisten vaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summa, joka on laskettu kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti.
3 jakso
Konsolidoitujen vaatimusten laskenta
26 artikla
1. Jos 22 artiklassa säädettyä mahdollisuutta olla soveltamatta säännöstä ei käytetä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liitteissä I ja V tarkoitettujen pääomavaatimusten ja 28—32 artiklassa sekä liitteessä VI tarkoitettujen asiakasriskien konsolidoitua laskentaa varten hyväksyä sen, että yhden laitoksen kaupankäyntivaraston positiot kuitataan toisen laitoksen kaupankäyntivaraston positioilla 28—32 artiklassa sekä liitteissä I, V ja VI esitettyjen sääntöjen mukaisesti.
Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että yhden laitoksen valuuttapositiot ja toisen laitoksen valuuttapositiot kuitataan keskenään liitteessä III ja/tai liitteessä V esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Ne voivat myös sallia, että yhden laitoksen hyödykepositiot ja toisen laitoksen hyödykepositiot kuitataan keskenään liitteessä IV ja/tai liitteessä V esitettyjen sääntöjen mukaisesti.
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia kolmansissa maissa sijaitsevien yritysten kaupankäyntivaraston positioiden sekä valuutta- ja hyödykepositioiden keskinäisen kuittaamisen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti:
a) |
kyseisille yrityksille on annettu toimilupa kolmannessa maassa, ja ne ovat joko direktiivin 2006/…/EY 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetun luottolaitoksen määritelmän mukaisia laitoksia tai kolmannen maan tunnustettuja sijoituspalveluyrityksiä; |
b) |
kyseiset yritykset täyttävät erillisenä laitoksena omien varojen riittävyyttä koskevat vaatimukset, jotka vastaavat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia; ja |
c) |
kyseisessä kolmannessa maassa ei ole määräyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoihin ryhmän sisällä. |
3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia saman ryhmän laitoksille, joilla on toimilupa kyseisessä jäsenvaltiossa, niiden välisen 1 kohdassa tarkoitetun kuittaamisen edellyttäen, että:
a) |
pääoma jakautuu asianmukaisesti ryhmän sisällä; ja |
b) |
säädännölliset, oikeudelliset ja/tai sopimukselliset puitteet, joissa laitokset harjoittavat liiketoimintaansa, ovat luonteeltaan sellaisia, että ne takaavat vastavuoroisen taloudellisen tuen ryhmässä. |
4. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että 1 kohdassa tarkoitettu kuittaaminen toteutetaan tiettyyn ryhmään kuuluvien, 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävien laitosten ja sellaisen samaan ryhmään kuuluvan laitoksen välillä, jolla on toimilupa muussa jäsenvaltiossa, jos viimeksi mainitun laitoksen edellytetään täyttävän erillisenä laitoksena 18, 20 ja 28 artiklassa tarkoitetut edellytykset.
27 artikla
1. Konsolidoituja omia varoja laskettaessa sovelletaan direktiivin 2006/…/EY65 artiklaa.
2. Konsolidoidusta valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa kyseisiin laitoksiin IV luvun mukaisesti sovellettavien omia varoja koskevien erityismääritelmien kelpoisuuden konsolidoitujen omien varojen laskemiseksi.
4 jakso
Suurten riskikeskittymien valvonta ja hallinta
28 artikla
1. Laitosten on valvottava ja hallittava suuria riskikeskittymiään direktiivin 2006/…/EY 106—118 artiklan mukaisesti.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitosten, jotka laskevat kaupankäyntivarastoonsa liittyvän liiketoiminnan pääomavaatimukset liitteiden I ja II ja soveltuvin osin tämän direktiivin liitteen V mukaisesti, on valvottava ja hallittava suuria riskikeskittymiään direktiivin 2006/…/EY 106—118 artiklan mukaisesti, jollei tämän direktiivin 29—32 artiklassa säädetyistä muutoksista muuta johdu.
3. Komissio antaa ennen 31 päivää joulukuuta 2007 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän jakson toiminnasta ja liittää tarvittaessa siihen asianmukaisia ehdotuksia.
29 artikla
1. Kaupankäyntivarastosta aiheutuvat asiakaskohtaiset riskit on laskettava seuraavien erien summana:
a) |
määrä, kun se on positiivinen, jolla laitoksen pitkät positiot ylittävät sen lyhyet positiot kaikissa asianomaisen asiakkaan liikkeeseen laskemissa rahoitusvälineissä ja jota laskettaessa jokaisen erillisen rahoitusvälineen nettopositio lasketaan liitteessä I esitettyjen menetelmien mukaisesti; |
b) |
nettoriski, kun kyse on vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden tai osakkeiden merkintäsitoumuksesta; ja |
c) |
liitteessä II tarkoitetut riskit, jotka liittyvät kyseisen asiakkaan kanssa tehtyihin liiketoimiin ja sopimuksiin ja jotka lasketaan samassa liitteessä esitettyjen, vastuuarvojen laskentamenetelmien mukaisesti. |
Edellä olevan b alakohdan soveltamiseksi nettoriski lasketaan vähentämällä siitä sellaisia merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joista on tehty merkitsijänä olevan kolmannen osapuolen kanssa virallinen sopimus, ja supistamalla tulosta liitteessä I olevassa 41 kohdassa esitettyjen kertoimien mukaisesti.
Kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava b alakohdan soveltamiseksi, että laitokset perustavat järjestelmiä, joilla ne voivat valvoa ja hallinnoida merkintäsitoumusvastuitaan alkuperäisen sitoumuksen ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana ottaen huomioon kyseisillä markkinoilla esiintyvien riskien luonteen.
Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi direktiivin 2006/…/EY 84—89 artikla jätetään pois tämän direktiivin liitteessä II olevassa 6 kohdassa mainitusta viittauksesta.
2. Kaupankäyntivarastoon liittyvät riskit, jotka koskevat keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmää, määritetään laskemalla yhteen 1 kohdan mukaisesti lasketut ryhmän asiakaskohtaiset riskit.
30 artikla
1. Asiakaskohtaiset tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvät kokonaisriskit saadaan laskemalla yhteen riskit, jotka aiheutuvat kaupankäyntivarastosta ja sen ulkopuolisista eristä ottaen huomioon direktiivin 2006/…/EY 112—117 artikla.
Kaupankäyntivaraston ulkopuolisista eristä aiheutuvien riskien laskemiseksi laitokset pitävät niiden omista varoista 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdan mukaisesti vähennettäviin varoihin liittyviä riskejä nollana.
2. Asiakaskohtaiset tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvät kokonaisriskit, jotka on laskettu 4 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava direktiivin 2006/…/EY 110 artiklan mukaisesti.
Raportointitarkoituksessa suoritettavassa, yksittäisiin asiakkaisiin tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvien suurten asiakasriskien laskennassa ei hyväksytä luottoriskin vähentämistekniikoita muutoin kuin takaisinoston tai arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen yhteydessä.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yksittäisiin asiakkaisiin tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvien riskien kokonaismäärän on noudatettava direktiivin 2006/…/EY 111—117 artiklassa säädettyjä rajoituksia.
4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että varoja, jotka ovat kolmansien maiden tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin, tunnustettuihin selvitysyhteisöihin tai rahoitusvälineillä liiketoimintaa harjoittaviin markkinoihin kohdistuvia saamisia tai muita niihin liittyviä vastuita, käsitellään noudattaen direktiivin 2006/…/EY 113 artiklan 3 kohdan i alakohdassa, 115 artiklan 2 kohdassa ja 116 artiklassa säädettyä menettelyä, joka koskee laitosvastuita.
31 artikla
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että direktiivin 2006/…/EY 111—117 artiklassa säädetyt rajat ylitetään, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
kaupankäyntivaraston ulkopuolinen riski kyseisen asiakkaan tai asiakasryhmän osalta ei ylitä direktiivin 2006/…/EY 111—117 artiklassa säädettyjä rajoja, jotka on laskettu suhteessa kyseisessä direktiivissä tarkoitettuihin omiin varoihin, jolloin ylitys syntyy täysin kaupankäyntivarastosta; |
b) |
laitos täyttää tämän direktiivin liitteen VI mukaisesti lasketun omia varoja koskevan lisävaatimuksen direktiivin 2006/…/EY 111 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt rajat ylittävältä osalta; |
c) |
jos ylitys kestää enintään 10 päivää, kaupankäyntivarastosta johtuva kyseiseen asiakkaaseen tai keskenään sidoksissa olevaan asiakasryhmään liittyvä riski ei ylitä 500:aa prosenttia laitoksen omista varoista; |
d) |
ylitykset, jotka ovat kestäneet pidempään kuin 10 päivää, eivät yhteenlaskettuna ylitä 600:aa prosenttia laitoksen omista varoista; ja |
e) |
laitokset ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille joka kolmas kuukausi kaikista tapauksista, joissa direktiivin 2006/…/EY 111 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt rajat on ylitetty kolmen edellisen kuukauden aikana. |
Edellä olevan e alakohdan soveltamiseksi on kussakin tapauksessa, jossa kyseiset rajat ylitetään, ilmoitettava ylityksen määrä ja kyseisen asiakkaan nimi.
32 artikla
1. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava menetelmät sen estämiseksi, että laitokset pyrkisivät tietoisesti kiertämään omia varoja koskevia lisävaatimuksia, joita niiden on noudatettava direktiivin 2006/…/EY 111 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt rajat ylittävien riskien osalta, kun nämä riskit jatkuvat pidempään kuin 10 päivää, siirtämällä kyseiset riskit väliaikaisesti toiseen yritykseen, joka on tai ei ole samassa ryhmässä, ja/tai suorittamalla keinotekoisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on poistaa riski 10 päivän kuluessa ja luoda uusi riski.
Toimivaltaisten viranomaisten on annettava kyseiset menettelyt tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.
Laitosten on ylläpidettävä järjestelmiä, joilla varmistetaan, että kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaikutuksen aikaansaavista siirroista ilmoitetaan viranomaisille viipymättä.
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset, joilla on valtuudet soveltaa 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä vaihtoehtoista omien varojen määritysmenetelmää, käyttävät tätä menetelmää sovellettaessa 30 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 31 artiklaa edellyttäen, että kyseisten laitosten on täytettävä kaikki direktiivin 2006/…/EY 110—117 artiklassa luetellut velvoitteet kaupankäyntivarastonsa ulkopuolisten riskien osalta noudattaen kyseisen direktiivin mukaista omien varojen määritelmää.
5 jakso
Positioiden arvostus ilmoittamista varten
33 artikla
1. Kaikkiin kaupankäyntivaraston positioihin on sovellettava liitteessä VII olevassa B osassa esitettyjä varovaista arvostusta koskevia sääntöjä. Näissä säännöissä laitokset on velvoitettava varmistamaan, että kuhunkin niiden kaupankäyntivaraston positioon sovellettu arvo vastaa käypää markkina-arvoa. Edellisen arvon varmuusasteen on oltava asianmukainen, kun otetaan huomioon kaupankäyntivaraston positioiden dynaaminen luonne, erityiseen varovaisuuteen liittyvät vaatimukset sekä kaupankäyntivaraston positioihin liittyvien pääomavaatimusten soveltamistapa ja tarkoitus.
2. Kaupankäyntivaraston positiot on arvostettava vähintään päivittäin.
3. Jos päivittäisiä markkinahintoja ei ole helposti saatavilla, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä, jolloin niiden on vaadittava laitoksia käyttämään muita arvostusmenetelmiä edellyttäen, että kyseiset menetelmät ovat riittävän varovaisia ja toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä.
6 jakso
Riskien ja pääoman hallinta
34 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että jokainen sijoituspalveluyritys täyttää direktiivin 2004/39/EY 13 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi direktiivin 2006/…/EY 22 ja 123 artiklassa säädetyt vaatimukset, jollei viimeksi mainitun direktiivin 68–73 artiklan soveltamistasoa koskevista säännöksistä muuta johdu.
7 jakso
Tietojen ilmoittamista koskevat vaatimukset
35 artikla
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset antavat tiedoksi kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille tarpeelliset tiedot sen todentamiseksi, että tämän direktiivin nojalla annettuja sääntöjä noudatetaan. Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava siitä, että laitosten sisäiset valvontamenetelmät sekä hallinnolliset ja kirjanpitomenettelyt mahdollistavat näiden sääntöjen noudattamisen todentamisen kaikkina aikoina.
2. Sijoituspalveluyritysten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille näiden vahvistamalla tavalla vähintään kerran kuukaudessa, kun on kyse 9 artiklassa tarkoitetusta yrityksestä, vähintään neljännesvuosittain, kun on kyse 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä, ja vähintään joka kuudes kuukausi, kun on kyse 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä.
3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, 5 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten on annettava konsolidoidut tai alakonsolidointiryhmän tasolla konsolidoidut tiedot ainoastaan puolivuosittain.
4. Luottolaitosten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille näiden vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti direktiivissä 2006/…/EY säädetyin väliajoin.
5. Toimivaltaisten viranomaisten on velvoitettava laitokset ilmoittamaan niille välittömästi, jos takaisinostosopimusten tai takaisinmyyntisopimusten tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksi antamista ja lainaksi ottamista koskevien sopimusten vastapuolet jättävät täyttämättä velvollisuutensa.
VI LUKU
1 jakso
Toimivaltaiset viranomaiset
36 artikla
1. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia huolehtimaan tässä direktiivissä säädetyistä tehtävistä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle ilmoittaen näiden tehtävien mahdollinen jakautuminen.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava julkisia viranomaisia, jotka kansallisessa lainsäädännössä tunnustetaan virallisesti tai jotka julkiset viranomaiset ovat tunnustaneet osaksi kyseisessä jäsenvaltiossa toimivaa valvontajärjestelmää.
3. Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki tarpeellinen toimivalta, jotta nämä voivat hoitaa tehtävänsä ja valvoa erityisesti kaupankäyntivarastojen koostumusta.
2 jakso
Valvonta
37 artikla
1. Direktiivin 2006/…/EY V osaston 4 lukua sovelletaan sijoituspalveluyritysten valvontaan soveltuvin osin seuraavasti:
a) |
viittaukset direktiivin 2006/…/EY 6 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2004/39/EY 5 artiklaan; |
b) |
viittaukset direktiivin 2006/…/EY 22 ja 123 artiklaan katsotaan viittauksiksi tämän direktiivin 34 artiklaan; ja |
c) |
viittaukset direktiivin 2006/…/EY 44—52 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklaan. |
Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä on tytäryrityksenä sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys, direktiivin 2006/…/EY V osaston 4 lukua sovelletaan laitosten valvontaan siten, että luottolaitoksia koskevat viittaukset tulkitaan viittauksiksi laitoksiin.
2. Direktiivin 2006/…/EY 129 artiklan 2 kohtaa sovelletaan myös laitosten sisäisten mallien hyväksymiseen tämän direktiivin liitteen V mukaisesti, kun hakemuksen esittävät Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys ja sen tytäryritykset taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö ja sen tytäryritykset.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun hyväksymiseen sovellettava määräaika on kuusi kuukautta.
38 artikla
1. Hoitaessaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on oltava kiinteässä yhteistyössä keskenään erityisesti silloin kun sijoituspalveluja tarjotaan palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tai perustamalla sivuliikkeitä.
Toimivaltaisten viranomaisten on luovutettava toisilleen pyynnöstä kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan laitosten pääoman riittävyyden valvontaa ja erityisesti sen todentamista, että laitokset noudattavat tässä direktiivissä annettuja sääntöjä.
2. Tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat sijoituspalveluyritysten osalta seuraavat salassapitovelvollisuudet:
a) |
kun kyse on sijoituspalveluyrityksistä, direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklassa säädetyt velvollisuudet; ja |
b) |
kun kyse on luottolaitoksista, direktiivin 2006/…/EY 44—52 artiklassa säädetyt velvollisuudet. |
VII LUKU
TIETOJEN ANTAMINEN
39 artikla
Sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan direktiivin 2006/…/EY V osaston 5 luvussa säädettyjä vaatimuksia.
VIII LUKU
1 jakso
40 artikla
Laskettaessa vastapuoliriskin vähimmäispääomavaatimuksia tämän direktiivin mukaisesti ja laskettaessa luottoriskin vähimmäispääomavaatimuksia direktiivin 2006/…/EY mukaisesti saamisia tunnustetuilta kolmansien maiden sijoituspalveluyrityksiltä sekä saamisia tunnustetuilta selvitysyhteisöiltä ja pörsseiltä käsitellään laitosvastuina sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen direktiivin liitteessä III olevan 2 osan 6 kohdan säännösten soveltamista.
2 jakso
Täytäntöönpanovaltuudet
41 artikla
1. Komissio päättää kaikista seuraaviin osa-alueisiin liittyvistä teknisistä mukautuksista noudattaen 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä:
a) |
edellä 3 artiklan määritelmien selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti; |
b) |
edellä 3 artiklan määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehittymisen ottamiseksi huomioon; |
c) |
edellä 5—9 artiklassa säädettyjen perustamispääomien määrien ja 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määrän mukauttaminen talous- ja rahoitusalan kehityksen ottamiseksi huomioon; |
d) |
edellä 20 artiklan 2 ja 3 kohtaan sisältyvien sijoituspalveluyritysten luokkien mukauttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi; |
e) |
edellä 21 artiklassa säädetyn vaatimuksen selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti; |
f) |
määritelmien sanaston ja muotoilun mukauttaminen laitoksista ja niihin liittyvistä asioista myöhemmin annettavien säädösten mukaisesti; |
g) |
liitteissä I—VII olevien teknisten säännösten mukauttaminen, joka johtuu rahoitusmarkkinoilla, riskien mittaamisessa, tilinpäätösstandardeissa ja -vaatimuksissa tapahtuneesta kehityksestä ottaen huomioon yhteisön lainsäädännön vaatimukset tai valvontamenettelyjen lähentäminen; tai |
h) |
tekniset mukautukset, joilla otetaan huomioon direktiivin 2004/39/EY 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarkistuksen tulos. |
2. Millään hyväksytyistä täytäntöönpanotoimista ei saa muuttaa tämän direktiivin olennaisia säännöksiä.
42 artikla
1. Komissiota avustaa 5 päivänä marraskuuta 2003 tehdyllä komission päätöksellä 2004/10/EY (12) perustettu Euroopan pankkikomitea, jäljempänä 'komitea'.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.
3. Niiden säännösten soveltaminen, jotka edellyttävät teknisten säännösten, muutosten ja päätösten hyväksymistä 2 kohdan mukaisesti, keskeytetään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin hyväksymisestä ja viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008, sanotun rajoittamatta jo annettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat komission ehdotuksesta päättää kyseisten säännösten soveltamisen jatkamisesta perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja tätä varten ne tarkistavat niitä ennen mainitun määräajan päättymistä tai tässä kohdassa mainittua päivämäärää, sen mukaan, kumpi niistä on aikaisempi.
4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
3 jakso
Siirtymäsäännökset
43 artikla
Direktiivin 2006/…/EY152 artiklan 1—7 kohtaa sovelletaan tämän direktiivin 2 artiklan ja V luvun 2 ja 3 jakson mukaisesti sijoituspalveluyrityksiin, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän direktiivin 2006/…/EY 84—89 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen II soveltamiseksi tai jotka laskevat operatiivisen riskin pääomavaatimuksensa käyttämällä kyseisen direktiivin 105 artiklassa tarkoitettua kehittynyttä mittaamismenetelmää.
44 artikla
Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2012 asti soveltaa prosenttilukuna 15:tä prosenttia sellaisten sijoituspalveluyritysten kaupankäyntitoimintaan, joilla kaupankäyntitoimintaa kuvaavan relevantin indikaattorin osuus niiden kaikkien liiketoiminta-alueiden relevanttien indikaattorien summasta on vähintään 50 prosenttia, kun laskenta suoritetaan tämän direktiivin 20 artiklan ja direktiivin 2006/…/EY liitteessä X olevan 2 osan 1—4 kohdan mukaisesti.
45 artikla
1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset ylittävät direktiivin 2006/…/EY 111 artiklan mukaiset suuriin asiakasriskeihin sovellettavat rajat. Kyseisen direktiivin 75 artiklan b alakohdan mukaisesti sijoituspalveluyritysten ei tarvitse ottaa ylityksiä huomioon laskiessaan näiden rajojen yli meneviä pääomavaatimuksia. Tätä harkintavaltaa voidaan käyttää 31 päivään joulukuuta 2010 saakka tai siihen päivään saakka, jolloin suurten riskikeskittymien käsittelyä koskevat muutokset tulevat voimaan direktiivin 2006/…/EY 119 artiklan mukaisesti, sen mukaan, kumpi näistä on aikaisempi. Jotta tätä harkintavaltaa voidaan käyttää, on a–d alakohdan ehtojen täytyttävä:
a) |
sijoituspalveluyritys tarjoaa sellaista sijoituspalvelua tai harjoittaa sellaista sijoitustoimintaa, joka liittyy direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin; |
b) |
sijoituspalveluyritys ei tarjoa tällaista sijoituspalvelua yksityisasiakkaille tai harjoita tällaista sijoitustoimintaa yksityisasiakkaiden lukuun; |
c) |
tämän kohdan johdanto-osassa tarkoitetut rajojen ylitykset syntyvät sellaisten vaateiden yhteydessä, jotka liittyvät sopimuksiin, jotka ovat a alakohdassa lueteltuja rahoitusvälineitä ja jotka liittyvät direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 10 kohdan mukaisiin hyödykkeisiin tai kohde-etuuksiin ja jotka lasketaan direktiivin 2006/…/EY liitteiden III ja IV mukaisesti, tai sopimuksiin, jotka koskevat hyödykkeiden tai päästökiintiöiden toimitusta; ja |
d) |
sijoituspalveluyrityksellä on asiakirjoin osoitettu strategia vastuiden keskittymisestä aiheutuvien riskien hallintaa ja erityisesti niiden valvontaa ja rajoittamista varten. Sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava tästä strategiasta ja siihen tehdyistä asiamuutoksista viipymättä toimivaltaisille viranomaisille. Sijoituspalveluyrityksen on toteutettava asianmukaiset järjestelyt varmistaakseen velallisten luottokelpoisuuden jatkuvan seurannan sen mukaan, miten suuri vaikutus velallisilla on keskittymisriskiin. Näiden järjestelyjen avulla sijoituspalveluyrityksen on voitava toimia asianmukaisesti ja riittävän nopeasti kyseisen luottokelpoisuuden heikentymisen varalta. |
2. Kun sijoituspalveluyritys ylittää 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa strategiassa asetetut sisäiset rajat, sen on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle ylityksen suuruudesta ja luonteesta sekä vastapuolesta.
46 artikla
Poikkeuksena 20 artiklan 1 kohtaan toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti jättää soveltamatta 31 päivään joulukuuta 2011 asti pääomavaatimuksia, joista säädetään direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan d alakohdassa koskien sijoituspalveluyrityksiä, joita 20 artiklan 2 ja 3 kohta ei koske ja joiden kaupankäyntivarasto on aina alle 50 miljoonaa euroa ja työntekijöiden määrä tilivuoden aikana alle 100.
Sen sijaan pääomavaatimusten on oltava ainakin alempia kuin:
a) |
pääomavaatimukset, joista säädetään direktiivin 2006/…/EY 75 artiklan d alakohdassa; ja |
b) |
12/88 seuraavista korkeammista arvoista:
|
Edellä b alakohdan tapauksessa arvonnoususta johtuvaa lisäystä sovelletaan ainakin vuositasolla.
Tämän poikkeuksen soveltaminen ei johda sijoituspalveluyrityksen yleisen pääomavaatimusten tason alenemiseen verrattuna vaatimuksiin 31 päivänä joulukuuta 2006, jollei tällaista alenemista voida perustella järkevästi sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan vähenemisellä.
47 artikla
Luottolaitokset, joiden erityinen riskimalli on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2007 liitteessä V olevan 1 kohdan mukaisesti, voivat 31 päivään joulukuuta 2009 asti tai toimivaltaisten viranomaisten tapauskohtaisesti vahvistamaan päivämäärään asti soveltaa kyseisen riskimallin osalta direktiivin 93/6/ETY liitteessä V olevaa 4 ja 8 kohtaa sellaisina kuin ne olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.
48 artikla
1. Tässä direktiivissä ja direktiivissä 2006/…/EY säädettyjä pääomavastuita ei sovelleta sijoituspalveluyrityksiin, joihin ei 31 päivänä joulukuuta 2006 sovelleta direktiiviä 93/22/ETY (13) ja joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen suorittamisesta tai rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa. Tähän poikkeukseen voidaan turvautua 31 päivään joulukuuta 2010 saakka tai kunnes 2 ja 3 kohdan mukaiset mahdolliset muutokset ovat tulleet voimaan, jos tämä on aikaisemmin.
2. Komissio raportoi osana direktiivin 2004/39/EY 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua uudelleenarviointia julkisten kuulemisten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käymiensä keskustelujen perusteella seuraavista seikoista:
a) |
asianmukainen järjestelmä sellaisten sijoituspalveluyritysten valvomiseksi järkevästi, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen suorittamisesta ja rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa; |
b) |
mahdollisuudet tarkistaa direktiiviä 2004/39/EY sellaisten sijoituspalveluyritysten uuden luokan luomiseksi, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen suorittamisesta ja rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa ja jotka liittyvät energiahuoltoon (sähkö, hiili, kaasu ja öljy mukaan lukien). |
3. Komissio voi 2 kohdassa tarkoitettujen selontekojen perusteella tehdä ehdotuksia tämän direktiivin ja direktiivin 2006/…/EY tarkistamiseksi .
4 jakso
Loppusäännökset
49 artikla
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 2, 3, 11, 13, 17, 18, 19, 20, 22, 23, 24, 25, 29, 30, 33, 34, 35, 37, 39, 40, 41, 43, 44 ja 50 artiklan sekä liitteiden I, II, III, V ja VII noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.
Niiden on sovellettava näitä säädöksiä 1 päivästä tammikuuta 2007.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
50 artikla
1. Direktiivin 2006/…/EY 152 artiklan 8—14 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin tämän direktiivin soveltamiseksi, jollei seuraavassa luetelluista säännöksistä, joita sovelletaan käytettäessä direktiivin 2006/…/EY 152 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua harkintavaltaa, muuta johdu:
a) |
tämän direktiivin liitteessä II olevassa 7 kohdassa olevat viittaukset direktiiviin 2006/…/EY katsotaan viittauksiksi direktiiviin 2000/12/EY, koska kyseinen direktiivi oli voimassa ennen 1 päivää tammikuuta 2007; ja |
b) |
tämän direktiivin liitteessä II olevaa 4 kohdan 1 alakohtaa sovelletaan sellaisena kuin se oli ennen 1 päivää tammikuuta 2007. |
2. Direktiivin 2006/…/EY 157 artiklan 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin tämän direktiivin 18 ja 20 artiklan soveltamiseksi.
51 artikla
Komissio tarkistaa tätä direktiiviä ja ilmoittaa sen soveltamisesta sekä antaa kertomuksensa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä asianmukaisten tarkistusehdotusten kanssa 1 päivään tammikuuta 2011 mennessä.
52 artikla
Kumotaan direktiivi 93/6/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä VIII olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä VIII olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
53 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
54 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle.
Tehty …
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
(1) EUVL C 234, 22.9.2005, s. 8.
(2) EUVL C 52, 2.3.2005, s. 37.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2005.
(4) EYVL L 141, 11.6.1993 s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).
(5) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
(6) EUVL L …
(7) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(8) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 115.
(9) EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(10) EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3.
(11) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/51/EY (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).
(12) EUVL L 3, 7.1.2004, s. 36.
(13) Neuvoston direktiivi 93/22/ETY, annettu 10 päivänä toukokuuta 1993, sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla (EYVL L 197, 6.8.1993, s. 58), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/87/EY.
LIITE I
POSITIORISKIN PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN
YLEISET SÄÄNNÖKSET
Nettouttaminen
1. |
Osuus, jolla laitoksen pitkät (lyhyet) positiot ylittävät sen lyhyet (pitkät) positiot samojen liikkeeseen laskettujen osakkeiden, vieraan pääoman ehtoisten arvopapereiden ja vaihtovelkakirjojen sekä täysin toisiaan vastaavien rahoitustermiinien, optioiden, optiotodistusten ja katettujen optiotodistusten osalta, on kunkin välineen nettopositio. Nettoposition laskemiseksi toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että johdannaissopimusten positiot käsitellään johdannaissopimusten kohde-etuutena olevien (tai fiktiivisten) arvopapereiden positioina 4—7 kohdan mukaisesti. Laitoksen hallussa olevia, sen omia vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ei oteta lukuun 14 kohdassa tarkoitetun erityisriskin laskemiseksi. |
2. |
Vaihtovelkakirjan ja sen kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen vastakkaismerkkisen position välistä nettouttamista ei sallita, elleivät toimivaltaiset viranomaiset valitse lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon todennäköisyys, että tietty vaihtovelkakirja vaihdetaan, tai elleivät ne ole asettaneet pääomavaatimusta, joka kattaa vaihdosta mahdollisesti aiheutuvat tappiot. |
3. |
Kaikki nettopositiot riippumatta niiden etumerkistä on ennen niiden yhteenlaskemista muunnettava päivittäin laitoksen ilmoitusvaluutan määräisiksi vallitsevaan valuuttakurssiin. |
Erityiset välineet
4. |
Korkofutuureja, korkotermiinejä sekä vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osto- ja myyntitermiinisitoumuksia pidetään pitkien ja lyhyiden positioiden yhdistelmänä. Siten korkofutuurin pitkää positiota pidetään futuurisopimuksen toimituspäivänä erääntyvän lainan ja sellaisen sijoituksen yhdistelmänä, jonka erääntymispäivä on sama kuin kyseisen futuurin kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen tai fiktiivisen position erääntymispäivä. Vastaavasti myytyä korkotermiiniä pidetään pitkänä positiona, jonka erääntymispäivä on sama kuin maksupäivä lisättynä sopimuksen voimassaoloajalla, ja lyhyenä positiona, jonka erääntymispäivä on sama kuin maksupäivä. Sekä laina että sijoitus sisällytetään 14 kohdassa esitetyssä taulukossa 1 olevaan ensimmäiseen luokkaan korkofutuureja ja korkotermiinejä koskevan erityisriskin kattamiseksi tarvittavia omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi. Vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen ostotermiinisitoumusta pidetään luovutuspäivänä erääntyvän lainan ja ostotermiinillä hankittavan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen pitkän position käyvän arvon yhdistelmänä. Laina sisällytetään 14 kohdassa esitetyn taulukon 1 ensimmäiseen luokkaan erityisriskin laskentaa varten ja vieraan pääoma ehtoinen rahoitusväline kyseisen taulukon asianmukaiseen sarakkeeseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa futuuria koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti futuuriin liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin futuuria koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää, tässä kohdassa tarkoitettua pörssin ulkopuolista (OTC-)johdannaissopimusta koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti johdannaissopimukseen liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin kyseisen sopimuksen pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Tämän kohdan soveltamiseksi ”pitkällä positiolla” tarkoitetaan positiota, jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se saa tiettynä aikana tulevaisuudessa, ja ”lyhyellä positiolla” positiota, jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se suorittaa tiettynä aikana tulevaisuudessa. |
5. |
Optioita, jotka koskevat korkoja, vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä, osakkeita, osakeindeksejä, futuureja, vaihtosopimuksia ja valuuttoja, käsitellään tätä liitettä sovellettaessa positioina, joiden arvo vastaa option kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen arvoa kerrottuna deltalla. Näin lasketut positiot voidaan nettouttaa kohde-etuutena olevien täysin vastaavien arvopapereiden tai johdannaissopimusten vastakkaismerkkisten positioiden kanssa. Deltana on käytettävä kyseisen pörssin tai toimivaltaisten viranomaisten laskemaa deltaa tai, jos toimivaltaisten viranomaisten laskemaa deltaa ei ole käytettävissä tai kun on kyse pörssin ulkopuolisista optioista, laitoksen itsensä laskemaa deltaa edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset pitävät laitoksen käyttämää menetelmää sopivana. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin myös säätää, että laitokset laskevat deltansa kyseisten viranomaisten vahvistamaa menetelmää käyttäen. Muut optioihin liittyvät riskit kuin deltaa koskevat riskit on katettava. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että asetettua pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa optiota koskeva vaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin optiota koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Lisäksi ne voivat sallia, että ostettua pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa optiota tai pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin option kohde-etuutta koskeva pääomavaatimus edellyttäen, että näin laskettu vaatimus ei ole option markkina-arvoa suurempi. Asetettua pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota vastaava pääomavaatimus lasketaan suhteessa option kohde-etuutena olevaan rahoitusvälineeseen. |
6. |
Optioita varten 5 kohdassa säädettyä menettelyä sovelletaan myös vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin ja osakkeisiin liittyviin optiotodistuksiin. |
7. |
Vaihtosopimuksia käsitellään korkoriskin suhteen samalla tavoin kuin taseessa olevia rahoitusvälineitä. Sen vuoksi koronvaihtosopimusta, jonka perusteella laitokselle maksetaan vaihtuva korko ja laitos maksaa kiinteän koron, pidetään sellaisen vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen pitkänä positiona, jonka maturiteetti vastaa seuraavaan korontarkistusajankohtaan jäljellä olevaa jaksoa, ja sellaisen kiinteäkorkoisen rahoitusvälineen lyhyenä positiona, jonka maturiteetti on sama kuin itse vaihtosopimuksella. |
A. Suojan myyjän kohtelu
8. |
Laskettaessa luottoriskin ottajan (suojan myyjän) markkinariskin pääomavaatimusta on käytettävä luottojohdannaissopimuksen nimellisarvoa, ellei toisin mainita. Muita kuin tuottojenvaihtosopimuksia koskevia erityisriskin johdosta perittäviä maksuja laskettaessa sovelletaan luottojohdannaissopimuksen maturiteettia eikä omaisuuserän maturiteettia. Positiot määräytyvät seuraavasti:
|
B. Suojan ostajan kohtelu
Luottoriskin myyjän (suojan ostajan) osalta positiot ovat suojan myyjän positioihin nähden käänteiset lukuun ottamatta luottoriskin vaihtolainaa (johon ei liity lyhyttä positiota liikkeeseenlaskijan osalta). Jos luottojohdannaiseen liittyy tiettyyn ajankohtaan sidottu osto-optio yhdistettynä korkoportaaseen, kyseinen ajankohta katsotaan suojan erääntymisajankohdaksi. Kun kyseessä on n:nnen tappion korista muodostuva luottojohdannainen, suojan ostaja voi nettouttaa n-1 suojattavaan erään liittyvän erityisriskin (n-1 omaisuuserää, joiden erityisriskin pääomavaatimus on pienin).
9. |
Laitokset, jotka arvostavat positiot päivittäin markkinahintaan ja hallitsevat 4–7 kohdan soveltamisalaan kuuluvien johdannaissopimusten korkoriskiä diskontatun kassavirran perusteella, voivat käyttää herkkyysmalleja (sensitivity models) laskeakseen mainituissa kohdissa tarkoitetut positiot; laitokset voivat käyttää malleja myös niihin joukkovelkakirjalainoihin, joita lyhennetään erääntymiseen jäljellä olevan jakson aikana ja joiden pääomaa ei makseta yhdellä kertaa. Mallille ja sen käytölle laitoksessa on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä. Mallin avulla laskettujen positioiden olisi oltava yhtä herkkiä korkovaihteluille kuin niitä vastaavien kassavirtojen. Herkkyysarvioinnin perustaksi on otettava korkokäyrältä poimittuun otokseen sisältyvien korkojen toisistaan riippumattomat vaihtelut tuottokäyrällä, ja otoksessa on oltava vähintään yksi herkkyyspiste jokaiselle 20 kohdassa esitettyyn taulukkoon 2 sisältyvälle maturiteettiluokalle. Positiot on otettava huomioon laskettaessa pääomavaatimuksia 17—32 kohdan säännösten mukaisesti. |
10. |
Laitokset, jotka eivät käytä 9 kohdassa tarkoitettuja malleja, voivat toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella pitää täysin nettoutuskelpoisina 4—7 kohdassa tarkoitettujen johdannaissopimusten kaikkia sellaisia positioita, jotka täyttävät vähintään seuraavat edellytykset:
|
11. |
Takaisinostosopimuksen perusteella arvopapereita tai niiden taattuja omistusoikeuksia luovuttavan osapuolen ja arvopaperilainauksen yhteydessä lainaksiantajan on otettava kyseiset arvopaperit huomioon laskiessaan pääomavaatimuksiaan tämän liitteen mukaisesti edellyttäen, että kyseiset arvopaperit täyttävät 11 artiklassa säädetyt edellytykset. |
Erityisriski ja yleisriski
12. |
Kaupankäynnin kohteena olevan, vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai osakkeen (taikka tällaista rahoitusvälinettä tai osaketta koskevan johdannaissopimuksen) positioriski jaetaan kahteen osatekijään kyseiseen riskiin liittyvän pääomavaatimuksen laskemiseksi. Ensimmäinen osatekijä on erityisriski, eli kyseisen rahoitusvälineen hinnanvaihteluriski, johon vaikuttavat rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaan tai, johdannaissopimuksen ollessa kyseessä, johdannaissopimuksen kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaan liittyvät seikat. Toinen osatekijä kattaa yleisriskin, joka on kyseisen rahoitusvälineen hinnanmuutosriski, joka syntyy korkotason vaihteluista (kun kyseessä ovat kaupankäynnin kohteena olevat vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet tai niitä koskevat johdannaissopimukset) tai osakemarkkinoiden yleisestä muutoksesta, joka ei johdu yksittäisten arvopapereiden ominaispiirteistä (kun kyseessä ovat osakkeet tai niitä koskevat johdannaissopimukset). |
KAUPANKÄYNNIN KOHTEENA OLEVAT VIERAAN PÄÄOMAN EHTOISET RAHOITUSVÄLINEET
13. |
Nettopositiot on luokiteltava siinä valuutassa, jonka määräisiä ne ovat, ja pääomavaatimus on laskettava yleis- ja erityisriskin osalta erikseen jokaisessa valuutassa. |
Erityisriski
14. |
Laitoksen on jaoteltava kaupankäyntivarastoon liittyvät 1 kohdan mukaisesti lasketut nettopositionsa taulukon 1 luokkiin niiden liikkeeseenlaskijan ja/tai vastapuolen, ulkoisen tai sisäisen luottoluokituksen ja jäljellä olevan juoksuajan mukaan ja kerrottava ne tämän jälkeen taulukossa esitetyillä painotuksilla. Sen on laskettava yhteen painotetut positionsa (sekä pitkät että lyhyet) erityisriskin pääomavaatimuksensa laskemiseksi. Taulukko 1
Jotta laitokset, jotka soveltavat vastuiden riskipainotuksesta annettuja direktiivin 2006/…/EY 84—89 artiklaan sisältyviä sääntöjä, voidaan sijoittaa luoton laadun arviointiasteikkoon, vastapuolella on oltava sisäinen luottoluokitus, jossa maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) on enintään yhtä suuri kuin yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen kyseisen direktiivin 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella määritetyssä asianmukaisessa luottoluokassa. Ehtoja täyttämättömien liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemiin rahoitusvälineisiin sovelletaan taulukon 1 mukaisesti 8 tai 12 prosentin erityisriskin pääomavaatimusta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että laitokset soveltavat korkeampaa erityisriskin pääomavaatimusta tällaisiin rahoitusvälineisiin, ja/tai kieltää tällaisten rahoitusvälineiden ja muiden vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden välisen nettoutuksen määrittääkseen yleisen markkinariskin. Vastuiden arvopaperistamiseen, joka olisi vähennyskelpoinen direktiivin 2006/…/EY 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tai riskeihin, joiden painotus on 1250 prosenttia kyseisen direktiivin liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti, sovelletaan pääomavaatimusta, joka on vähintään sama kuin kyseisen direktiivin liitteessä IX olevassa 4 osassa vahvistettu pääomavaatimus. Luokittelemattomiin likviditeettisopimuksiin sovelletaan pääomavaatimusta, joka on vähintään sama kuin direktiivin 2006/…/EY liitteessä IX olevassa 4 osassa vahvistettu pääomavaatimus. |
15. |
Sovellettaessa 14 kohtaa ”ehdot täyttäviin eriin” kuuluvat seuraavat erät:
Toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden arviointimenetelmä ja muutettava laitoksen tekemää arviota, jos ne katsovat, ettei kyseisiä rahoitusvälineitä voida niihin liittyvän liian suuren erityisriskin vuoksi pitää ehdot täyttävinä erinä. |
16. |
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset soveltavat 14 kohdassa olevassa taulukossa 1 ilmoitettua enimmäispainotusta rahoitusvälineisiin, joihin liittyy erityinen riski niiden liikkeeseenlaskijan riittämättömän vakavaraisuuden vuoksi. |
Yleisriski
a) Maturiteettipohjainen laskentamenetelmä
17. |
Yleisriskin pääomavaatimusten laskentamenetelmässä on kaksi perusvaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa kaikki positiot painotetaan niiden maturiteetin perusteella (kuten 18 kohdassa selostetaan), jotta voidaan laskea niiden kattamiseksi vaadittava omien varojen määrä. Toisessa vaiheessa tätä pääomavaatimusta voidaan vähentää, jos painotetun position kanssa samassa maturiteettiluokassa on vastakkaismerkkinen painotettu positio. Pääomavaatimusta voidaan vähentää myös silloin, kun vastakkaismerkkiset painotetut positiot kuuluvat eri maturiteettiluokkiin, jolloin vähennyksen määrä riippuu sekä siitä, kuuluvatko kyseiset positiot samaan alueeseen, että siitä, mihin alueeseen ne kuuluvat. Maturiteettiluokat ryhmitellään kolmeen alueeseen. |
18. |
Laitoksen on kohdistettava nettopositionsa 20 kohdassa esitetyn taulukon 2 toisessa tai kolmannessa sarakkeessa lueteltuihin maturiteettiluokkiin. Sen on suoritettava kohdistaminen jäljellä olevan juoksuajan perusteella kiinteäkorkoisten rahoitusvälineiden tapauksessa ja seuraavaan korontarkistusajankohtaan jäljellä olevan ajanjakson perusteella vaihtuvakorkoisten rahoitusvälineiden tapauksessa. Laitoksen on myös erotettava ne vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet, joihin liittyy vähintään 3 prosentin kuponkikorko, niistä, joihin liittyy alle 3 prosentin kuponkikorko, ja merkittävä ne taulukon 2 toiseen tai kolmanteen sarakkeeseen. Kukin positio on tämän jälkeen kerrottava painotuksella, joka on määritelty kyseiselle maturiteettiluokalle taulukon 2 neljännessä sarakkeessa. |
19. |
Laitoksen on tämän jälkeen laskettava painotettujen pitkien positioiden summa ja painotettujen lyhyiden positioiden summa kussakin maturiteettiluokassa. Se osuus tietyn maturiteettiluokan painotetuista pitkistä positioista, jotka voidaan nettouttaa saman maturiteettiluokan painotettujen lyhyiden positioiden kanssa, muodostaa kyseisen luokan nettoutetun painotetun position, ja nettouttamatta jäänyt pitkä tai lyhyt positio kyseisen luokan nettouttamatta jääneen painotetun position. Tämän jälkeen lasketaan kunkin maturiteettiluokan nettoutettu painotettu kokonaispositio. |
20. |
Laitoksen on laskettava yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut pitkät kokonaispositiot kussakin taulukkoon 2 sisältyvässä alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän kokonaisposition laskemiseksi. Vastaavasti on laskettava yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut lyhyet kokonaispositiot kussakin alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen kokonaisposition laskemiseksi. Se osuus tietyn alueen nettouttamatta jääneestä painotetusta pitkästä positiosta, joka voidaan nettouttaa saman alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen position kanssa, muodostaa kyseisen alueen nettoutetun painotetun position. Alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän tai lyhyen position se osa, jota ei voida edellä kuvatulla tavalla nettouttaa, muodostaa kyseisen alueen nettouttamatta jääneen painotetun position. Taulukko 2
|
21. |
Seuraavaksi lasketaan alueen 1 nettouttamatta jääneestä painotetusta pitkästä (lyhyestä) positiosta osuus, joka voidaan nettouttaa alueen 2 nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen (pitkän) position kanssa. Tätä kutsutaan 25 kohdassa alueiden 1 ja 2 väliseksi nettoutetuksi painotetuksi positioksi. Sama laskutoimitus suoritetaan alueeseen 2 sen nettouttamatta jääneestä painotetusta positiosta jäljelle jääneen osuuden ja alueen 3 nettouttamatta jääneen painotetun position osalta alueiden 2 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position laskemiseksi. |
22. |
Laitos voi halutessaan vaihtaa 21 kohdassa esitetyn laskentajärjestyksen ja laskea alueiden 2 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position ennen alueiden 1 ja 2 välisen vastaavan position laskemista. |
23. |
Seuraavaksi määritetään osuus, joka alueessa 1 jäljellä olevasta nettouttamatta jääneestä painotetusta positiosta voidaan nettouttaa alueiden 2 ja 3 välisen nettouttamatta jääneen painotetun position kanssa alueiden 1 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position laskemiseksi. |
24. |
Kolmesta 21, 22 ja 23 kohdassa esitetystä erillisestä laskutoimituksesta jäljelle jäävät positiot lasketaan yhteen. |
25. |
Laitoksen pääomavaatimus on seuraavien erien summa:
|
b) Duraatiopohjainen menetelmä
26. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia yleisesti tai kunkin laitoksen osalta erikseen, että laitokset käyttävät kaupankäynnin kohteena oleviin, vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiinsä liittyvän yleisriskin pääomavaatimusta laskiessaan duraatiopohjaista laskentamenetelmää 17—25 kohdassa kuvatun menetelmän sijasta edellyttäen, että ne käyttävät kyseistä menetelmää johdonmukaisesti. |
27. |
Edellä olevassa 26 kohdassa tarkoitetussa menetelmässä laitos laskee jokaisen kiinteäkorkoisen, vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen markkina-arvon perusteella sen sisäisen koron, joka on kyseisen rahoitusvälineen viitteellinen diskonttokorko. Vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen tapauksessa laitoksen on otettava jokaisen rahoitusvälineen markkina-arvo ja laskettava sitten sen tuotto olettaen, että pääoma erääntyy maksettavaksi seuraavana korontarkistusajankohtana. |
28. |
Laitoksen on sitten laskettava jokaisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen muunnettu duraatio seuraavan laskukaavan mukaisesti: muunnettu duraatio = ((Duraatio (D))/(1 + r)), jossa
jossa:
|
29. |
Laitoksen on luokiteltava jokainen vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline taulukon 3 asianmukaiseen alueeseen. Jokainen rahoitusväline on luokiteltava sen muunnetun duraation perusteella. Taulukko 3
|
30. |
Laitoksen on laskettava tämän jälkeen jokaisen rahoitusvälineen osalta sen duraatiopainotettu positio kertomalla rahoitusvälineen markkina-arvo sen muunnetulla duraatiolla ja kyseistä muunnettua duraatiota vastaavalla arvioidulla koron muutoksella (katso taulukon 3 kolmas sarake). |
31. |
Laitoksen on laskettava duraatiopainotetut pitkät ja lyhyet positionsa kussakin alueessa. Se osuus duraatiopainotetuista pitkistä positioista, joka voidaan kussakin alueessa nettouttaa duraatiopainotettujen lyhyiden positioiden kanssa, on alueen nettoutettu duraatiopainotettu positio. Laitoksen on tämän jälkeen laskettava duraatiopainotetut nettouttamatta jääneet positiot kullekin alueelle. Sen on tämän jälkeen sovellettava nettouttamatta jääneiden painotettujen positioiden laskemista varten 21—24 kohdassa säädettyjä menettelyjä. |
32. |
Laitoksen omia varoja koskeva vaatimus on seuraavien erien summa:
|
OSAKKEET
33. |
Laitoksen on laskettava yhteen 1 kohdan mukaisesti kaikki pitkät nettopositionsa ja kaikki lyhyet nettopositionsa. Näiden kahden luvun summa on sen bruttokokonaispositio ja niiden erotus sen nettokokonaispositio. |
Erityisriski
34. |
Laitoksen on laskettava yhteen 1 kohdan mukaisesti kaikki pitkät nettopositionsa ja kaikki lyhyet nettopositionsa. Sen on kerrottava bruttokokonaispositionsa 4 prosentilla erityisriskin pääomavaatimuksensa laskemiseksi. |
35. |
Poiketen siitä, mitä 34 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että erityisriskin pääomavaatimus on 4 prosentin sijasta 2 prosenttia niiden laitoksen osakesalkkujen osalta, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:
Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin sallia, että yksittäisen position osuus on enintään 10 prosenttia edellyttäen, että tällaisten positioiden kokonaisarvo ei ylitä 50:tä prosenttia osakesalkusta. |
Yleisriski
36. |
Laitoksen yleisriskin pääomavaatimus on 8 prosenttia sen nettokokonaispositiosta. |
Osakeindeksifutuurit
37. |
Osakeindeksifutuurit ja osakeindeksifutuureihin sekä osakeindekseihin liittyvien optioiden deltavasta-arvot, jäljempänä ”osakeindeksifutuurit”, voidaan jakaa niihin kuuluvien osakkeiden positioihin. Näitä positioita voidaan käsitellä kyseisten kohde-etuutena olevien osakkeiden positioina ja ne voidaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella nettouttaa kohde-etuutena olevien osakkeiden vastakkaismerkkisten positioiden kanssa. |
38. |
Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että kaikilla laitoksilla, jotka ovat nettouttaneet yhden tai useamman osakeindeksifutuuriin sisältyvän osakkeen position yhden tai useamman osakeindeksifutuurin position kanssa, on riittävät omat varat sellaisesta tilanteesta aiheutuvan tappioriskin kattamiseksi, jossa futuurin arvonmuutokset eivät täysin noudata futuurin kohdeosakkeiden arvonmuutoksia; toimivaltaisten viranomaisten on toimittava samoin silloin, kun laitoksella on hallussaan sellaisten osakeindeksifutuurien vastakkaismerkkisiä positioita, joiden maturiteetit ja/tai koostumukset eivät täysin vastaa toisiaan. |
39. |
Poiketen siitä, mitä 37 ja 38 kohdassa säädetään, niihin pörssissä kaupankäynnin kohteena oleviin osakeindeksifutuureihin, jotka toimivaltaisten viranomaisten mukaan vastaavat laajasti hajautettuja osakeindeksejä, sovelletaan yleisriskin osalta 8 prosentin pääomavaatimusta mutta ei lainkaan erityisriskin pääomavaatimusta. Nämä osakeindeksifutuurit sisällytetään 33 kohdan mukaisesti laskettavaan kokonaisnettopositioon, mutta niitä ei oteta huomioon laskettaessa samassa kohdassa tarkoitettua kokonaisbruttopositiota. |
40. |
Jos osakeindeksifutuuria ei jaeta kohde-etuuksiensa positioiksi, sitä käsitellään erillisenä osakkeena. Tällaisen yksittäisen osakkeen erityisriski voidaan kuitenkin jättää ottamatta huomioon, jos osakeindeksifutuuri on pörssissä kaupankäynnin kohteena ja toimivaltaiset viranomaiset katsovat sen vastaavan laajasti hajautettua indeksiä. |
MERKINTÄSITOUMUS
41. |
Vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ja osakkeita merkittäessä toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitos soveltaa jäljempänä esitettyä menetelmää pääomavaatimustensa laskemiseksi. Laitoksen on ensin laskettava nettopositionsa vähentämällä positiot, jotka koskevat sellaisia viralliseen sopimukseen perustuvia merkintäsitoumuksia, joita kolmannet osapuolet ovat antaneet tai joissa alkuperäinen merkitsijä on tehnyt sopimuksen merkinnän kohteena olevien osakkeiden edelleenlunastuksesta. Toiseksi sen on pienennettävä nettopositioitaan taulukossa 4 esitetyillä kertoimilla: Taulukko 4
”Arkipäivällä 0” tarkoitetaan sitä arkipäivää, jona laitos sitoutuu ehdoitta hyväksymään tietyn tunnetun määrän arvopapereita sovittuun hintaan. Sen on tämän jälkeen laskettava pääomavaatimuksensa käyttämällä merkintäsitoumuksia koskevia pienennettyjä positioitaan. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksella on riittävät omat varat sellaisen tappioriskin kattamiseksi, joka on olemassa merkintäsitoumuksen antamisajankohdan ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana. |
LUOTTOJOHDANNAISILLA SUOJATTUIHIN KAUPANKÄYNTIVARASTON POSITIOIHIN LIITTYVÄN ERITYISRISKIN PÄÄOMAVAATIMUS
42. |
Luottojohdannaisin toteutetun suojan osalta on myönnettävä vähennys 43—46 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. |
43. |
Vähennys on myönnettävä täysimääräisenä silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät aina vastakkaisiin suuntiin ja lähes samassa määrin. Näin on seuraavissa tapauksissa:
Edellä mainituissa tapauksissa position kumpaankaan osaan ei tulisi soveltaa erityisriskin pääomavaatimusta. |
44. |
Nettoutus on 80 prosenttia silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät aina vastakkaisiin suuntiin ja kun kyseisten velvoitteiden välillä vallitsee täydellinen vastaavuus referenssiomaisuuden, sekä referenssiomaisuuden että luottojohdannaisen maturiteetin ja suojattavan omaisuuden valuutan osalta. Lisäksi luottojohdannaissopimuksen olennaiset ominaispiirteet eivät saisi aiheuttaa sitä, että luottojohdannaisen hinnanmuutokset poikkeavat olennaisesti käteisposition hinnanmuutoksista. Siltä osin kuin riski siirtyy transaktion seurauksena, sovelletaan erityisriskiin 80 prosentin nettoutusta transaktion sen osan osalta, johon liittyvä pääomavaatimus on suurempi, jolloin toisen osan erityisriskin pääomavaatimukset ovat nolla. |
45. |
Osittaista vähennystä sovelletaan silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät yleensä vastakkaisiin suuntiin. Näin on seuraavissa tapauksissa:
Sen sijaan että kussakin edellä mainitussa tapauksessa laskettaisiin yhteen transaktion kummankin osan erityisriskin pääomavaatimukset, sovelletaan suurempaa kyseisistä vaatimuksista. |
46. |
Kaikissa niissä tapauksissa, jotka eivät kuulu 43—45 kohdan soveltamisalaan, erityisriskin pääomavaatimus arvioidaan suhteessa positioiden molempiin osiin. |
Kaupankäyntivarastoon sisältyvien yhteissijoitusyrityksissä olevien osuuksien pääomavaatimukset
47. |
Sellaisista yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuvien positioiden pääomavaatimukset, jotka täyttävät 11 artiklassa kaupankäyntivaraston erille asetetut edellytykset, lasketaan 48—56 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. |
48. |
Tämän kuitenkaan rajoittamatta tämän jakson muiden säännösten soveltamista, yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuviin positioihin (erityis- ja yleisriskin osalta) sovellettava positioriskin pääomavaatimus on 32 prosenttia. Tämän kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevan 2.1. kohdan neljännen alakohdan säännösten tai liitteessä V olevan 12 kohdan neljännen alakohdan (valuuttakurssiriski) ja sen rinnalla liitteessä III olevan 2.1 kohdan neljännen alakohdan säännösten soveltamista, käytettäessä mainituissa kohdissa esitettyä mukautettua kultamääräistä menetelmää yhteissijoitusyrityksissä oleviin positioihin positioriskin (erityis- ja yleisriskin) sekä valuuttakurssiriskin osalta sovellettava pääomavaatimus saa olla enintään 40 prosenttia. |
49. |
Laitokset voivat määrittää yhteissijoitusyrityksiin liittyvien 51 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävien positioiden pääomavaatimukset 53—56 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. |
50. |
Yhteissijoitusyritysten sijoitusten nettouttaminen laitoksen hallussa olevien muiden positioiden kanssa ei ole sallittua, ellei toisin mainita. |
YLEISEDELLYTYKSET
51. |
Jäljempänä 53–56 kohdassa esitettyjä menetelmiä voidaan soveltaa yhteisössä valvottavien tai yhteisöön sijoittautuneiden yritysten liikkeeseenlaskemiin yhteissijoitusyrityksissä oleviin osuuksiin, kun seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:
|
52. |
Menetelmää voidaan soveltaa laitoksesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella myös kolmannen maan yhteissijoitusyrityksiin, jos 51 kohdan a—e alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät. |
ERITYISMENETELMÄT
53. |
Jos laitoksella on päivittäin käytössään tiedot yhteissijoitusyrityksen sijoituksista, se voi käyttää mainittujen sijoitusten positioita laskeakseen vastaaviin kyseisessä yhteissijoitusyrityksessä oleviin osuuksiin liittyvän positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimuksen tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti, tai jos sille on myönnetty tähän lupa, liitteessä V säädettyjen menetelmien mukaisesti. Yhteissijoitusyrityksessä olevista osuuksista muodostuvia positioita käsitellään tässä menetelmässä yhteissijoitusyrityksen sijoitusten positioina. Yhteissijoitusyrityksen sijoitusten positioita voidaan nettouttaa laitoksen hallussa olevien muiden positioiden kanssa, kunhan laitoksella on hallussaan riittävästi positioita sijoituskohteita vastaan tapahtuvaa osuuksien lunastusta ja/tai luomista varten. |
54. |
Laitokset voivat laskea yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuviin positioihinsa liittyvän (yleisen ja erityisen) positioriskin pääomavaatimukset tässä liitteessä esitettyjen menetelmien mukaisesti, tai jos ne ovat saaneet tähän luvan, liitteessä V esitettyjen menetelmien mukaisesti, käyttämällä sellaisia oletettuja positioita, jotka ovat tarpeen a alakohdassa tarkoitetun ulkoisesti määräytyvän indeksin tai osakkeista taikka vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä koostuvan ulkoisesti määräytyvän kiinteän korin rakenteen ja arvonkehityksen seuraamiseksi, jos seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät,
|
55. |
Jos laitoksella ei ole päivittäin käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksen sijoituksista, se voi laskea positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimukset tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti, jos seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:
|
56. |
Laitokset voivat antaa toimeksi kolmannelle osapuolelle laskea ja ilmoittaa tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti yhteissijoitusyrityksissä olevien 53 ja 55 kohdan soveltamisalaan kuuluvien positioidensa positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimukset edellyttäen, että laskennan ja raportoinnin paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. |
LIITE II
SELVITYS- JA VASTAPUOLILUOTTORISKIN PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN
SELVITYSRISKI
1. |
Kun kyse on liiketoimista, joissa vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet, osakkeet, ulkomaanvaluutta ja hyödykkeet (lukuun ottamatta takaisinostosopimuksia ja takaisinmyyntisopimuksia sekä arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamista ja lainaksi ottamista) ovat niiden sovitun toimituspäivän jälkeen selvittämättä, laitoksen on laskettava se hintaero, joka voi aiheuttaa sille tappiota. Se on kyseisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen, osakkeen, ulkomaanvaluutan tai hyödykkeen sovitun kauppahinnan ja sen käyvän markkina-arvon erotus, kun tämä erotus voi aiheuttaa tappion laitokselle. Laitoksen on kerrottava tämä erotus taulukon 1 sarakkeessa A esitetyllä asianmukaisella kertoimella pääomavaatimuksensa laskemiseksi. Taulukko 1
|
VAILLINAISET SIIRROT
2. |
Laitoksella on oltava omia varoja taulukon 2 mukaisesti, jos:
Taulukko 2: Non-DvP –transaktioiden käsittely
|
3. |
Sovellettaessa riskipainoa selvittämättömiin kaupankäyntivastuisiin, joita käsitellään taulukon 2 sarakkeen 3 mukaisesti, direktiivin 2006/…/EY 84—89 artiklassa tarkoitettua sisäisten luottoluokitusten menetelmää soveltavat laitokset voivat määrittää vastapuolen ulkoisen luokituksen perusteella sellaisten vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyyden, joiden osalta niillä ei ole muita rahoitustoimintaan liittyviä vastuita. Omia tappio-osuus (loss given defaults, LGD) -estimaatteja käyttävät laitokset voivat soveltaa direktiivin 2006/…/EY liitteessä VII olevan 2 osan 8 kohdan LGD-lukua kaikkiin selvittämättömiin kaupankäyntivastuisiin, joita käsitellään taulukon 2 sarakkeen 3 mukaisesti, jos ne soveltavat näitä kaikkiin näihin vastuisiin. Direktiivin 2006/…/EY 84—89 artiklassa vahvistettua menetelmää soveltavat laitokset voivat vaihtoehtoisesti soveltaa kyseisen direktiivin 78—83 artiklassa tarkoitettuja riskipainoja, jos ne soveltavat näitä kaikkiin näihin vastuisiin, tai ne voivat soveltaa kaikkiin näihin vastuisiin 100 prosentin riskipainoa. Jos non-DvP -transaktioista johtuvan positiivisen vastapuoliriskin määrä ei ole merkittävä, laitokset voivat soveltaa näihin vastuisiin 100 prosentin riskipainoa. |
4. |
Koko selvitys- tai toimitusjärjestelmän laajuisen toimintahäiriön tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua 1 ja 2 kohdassa asetetuista pääomavaatimuksista, kunnes tilanne on korjaantunut. Tässä tapauksessa vastapuolen epäonnistumista kaupan selvittämisessä ei pidetä maksukyvyttömyytenä luottoriskiä määritettäessä. |
VASTAPUOLILUOTTORISKI (COUNTERPARTY CREDIT RISK, CCR)
5. |
Laitoksella on oltava omat varat seuraavista vastuista aiheutuvan vastapuoliluottoriskin kattamiseksi:
|
6. |
Jollei 7—10 kohdan soveltamisesta muuta johdu, tällaisten vastuiden vastuuarvot ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärät lasketaan direktiivin 2006/…/EY V osaston 2 luvun 3 jakson mukaisesti siten, että kyseisen jakson viittaukset ”luottolaitoksiin” katsotaan viittauksiksi ”laitoksiin” ja viittaukset ”emoyrityksenä toimiviin luottolaitoksiin” viittauksiksi ”emoyrityksinä toimiviin laitoksiin” ja muut näihin liittyvät termit tulkitaan vastaavasti. |
7. |
Edellä olevan 6 kohdan soveltamiseksi: Direktiivin 2006/…/EY liite IV katsotaan muutetuksi siten, että siihen sisällytetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan 3 jakson 8 kohta. Direktiivin 2006/…EY liite III katsotaan muutetuksi siten, että taulukon 1 alaviitteiden jälkeen lisätään teksti seuraavasti: Tuottojenvaihtosopimuksista ja luottoriskinvaihtosopimuksista muodostuvien luottojohdannaisten tulevaisuuden potentiaalinen luottoriski saadaan kertomalla välineen nimellisarvo seuraavilla prosenttiluvuilla:
Kun kyseessä on luottoriskinvaihtosopimus, laitos, jolle sopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta pitkän position, voi kuitenkin antaa tulevaisuuden potentiaalisen luottoriskin laskennassa prosenttiluvun arvoksi nolla, ellei luottoriskinvaihtosopimusta päätetä ja siitä johtuvia keskinäisiä velvoitteita nettouteta tilanteessa, jossa osapuoli, jolle sopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta lyhyen position, tulee maksukyvyttömäksi, vaikka luottoriski ei suojattavan omaisuuden osalta toteutuisi. Kun luottojohdannainen muodostuu useita omaisuuseriä sisältävästä n:nnen tappion korista, se kumpaa edellä esitetyistä prosenttiluvuista käytetään, määräytyy sen omaisuuserän perusteella, jonka luottoluokka on n:nneksi alhaisin, sen mukaan, katsottaisiinko kyseinen erä liitettä I sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se luettaisiin laitoksen vastuisiin. |
8. |
Sovellettaessa 6 kohtaa laitokset eivät saa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laskiessaan käyttää direktiivin 2006/…/EY liitteessä VIII olevan 3 osan 24—29 kohdassa esitettyä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää rahoitusvakuuksien vaikutusten huomioon ottamiseksi. |
9. |
Sovellettaessa 6 kohtaa silloin, kun on kyse kaupankäyntivarastoon kirjatuista takaisinostosopimuksista tai arvopapereiden taikka hyödykkeiden lainaksi antamisesta tai ottamisesta, kaikki sellaiset rahoitusvälineet ja hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset, voidaan katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi. Lisäksi kun on kyse kaupankäyntivarastoon kirjatuista pörssin ulkopuolisista johdannaissopimuksista aiheutuvista vastuista, sellaiset hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset, voidaan katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi. Kun edellä mainitun kaltaisia rahoitusvälineitä tai hyödykkeitä, jotka eivät täytä direktiivin 2006/…/EY liitteen VIII mukaisia edellytyksiä, annetaan lainaksi, myydään tai toimitetaan taikka otetaan lainaksi, ostetaan tai vastaanotetaan vakuuksina tai muutoin tällaisissa transaktioissa, ja laitos käyttää kyseisen direktiivin liitteessä VIII olevan 3 osan mukaista valvojan määrittämää volatiliteettikorjausta, kyseisiä välineitä ja hyödykkeitä käsitellään volatiliteettikorjausten laskemiseksi samalla tavoin kuin tunnustetussa pörssissä noteerattuja pääindeksin ulkopuolisia osakkeita. Kun laitokset käyttävät direktiivin 2006/…/EY liitteessä VIII olevan 3 osan mukaista volatiliteettikorjaukseen perustuvaa omat arvonleikkaustekijät -lähestymistapaa sellaisten rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden osalta, jotka eivät täytä kyseisen direktiivin liitteen VIII mukaisia edellytyksiä, volatiliteettikorjaus on laskettava kullekin yksittäiselle erälle. Kun laitokset käyttävät direktiivin 2006/…/EY liitteessä VIII olevan 3 osan mukaista sisäisten mallien menetelmää, ne voivat soveltaa sitä myös kaupankäyntivaraston suhteen. |
10. |
Sovellettaessa 6 kohtaa silloin, kun kyse on sellaisten päänettoutussopimusten hyväksymisestä, jotka kattavat takaisinostoon ja -myyntiin ja/tai arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamiseen tai ottamiseen liittyviä ja/tai muita pääomamarkkinapohjaisia transaktioita, kaupankäyntivarastoon sisältyvien positioiden nettouttaminen kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden kanssa voidaan hyväksyä vain silloin, kun nettoutetut transaktiot täyttävät seuraavat edellytykset:
|
11. |
Kun kaupankäyntivarastoon sisältyvä luottojohdannainen muodostaa osan sisäistä suojausta ja kun luottoriskisuoja on direktiivin 2006/…/EY mukainen, luottojohdannaisen synnyttämään positioon ei katsota liittyvän vastapuoliriskiä. |
12. |
Pääomavaatimus on 8 prosenttia riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä. |
LIITE III
VALUUTTAKURSSIRISKIN PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN
1. |
Jos 2 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti laskettu laitoksen kokonaisnettovaluuttaposition ja nettokultaposition summa on enemmän kuin 2 prosenttia sen kaikista omista varoista, laitoksen on kerrottava nettovaluuttapositionsa ja nettokultapositionsa summa 8 prosentilla valuuttakurssiriskin pääomavaatimuksen laskemiseksi. |
2. |
Laitoksen on laskettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimukset kahdessa vaiheessa. |
2.1. |
Laitoksen on ensin laskettava avoin nettopositionsa kussakin valuutassa (ilmoitusvaluutta mukaan luettuna) ja kullassa. Tämä avoin nettopositio on seuraavien erien (positiivisten ja negatiivisten) summa:
Sellaiset positiot, joita laitos on ottanut voidakseen suojautua vakavaraisuussuhteeseensa haitallisesti vaikuttavilta valuuttakurssin vaikutuksilta, voidaan jättää ottamatta huomioon laskettaessa avoimia nettovaluuttapositioita. Tällaisten positioiden pitäisi olla luonteeltaan rakenteellisia tai sellaisia, ettei niillä käydä kauppaa, ja vaaditaan toimivaltaisten viranomaisten suostumus, jos niitä ei oteta lukuun tai jos edellytyksiä niiden poislukemiseksi muutetaan. Samaa käsittelyä voidaan soveltaa edellä esitetyin edellytyksin laitoksen sellaisiin positioihin, jotka koskevat omien varojen laskennassa vähennettyjä eriä. Kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskutoimitus suoritetaan yhteissijoitusyritysten osalta, huomioon otetaan yhteissijoitusyrityksen todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen raportoimia, yhteissijoitusyrityksessä olevia valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksessä olevista valuuttapositioista, on oletettava, että yhteissijoitusyritys on saavuttanut valtuuksiensa mukaisen valuuttamääräisten sijoitusten enimmäismäärän, ja laitosten on kaupankäyntivarastoon luettavien positioiden osalta otettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimusta laskiessaan huomioon yhteissijoitusyrityksissä olevista positioistaan vipuvaikutuksen kautta aiheutuvien välillisten vastuiden mahdollinen enimmäismäärä. Tämä tehdään kasvattamalla yhteissijoitusyrityksessä olevaa positiota samalla osuudella, jolla yhteissijoitusyrityksen sijoituksiin liittyviä vastuita voidaan yhteissijoitusyrityksen sijoitusvaltuuksien mukaan enintään kasvattaa. Edellä esitetyn oletuksen mukaisesti muodostettua yhteissijoitusyrityksen valuuttapositiota käsitellään erillisenä valuuttana samaan tapaan kuin kultamääräisiä sijoituksia paitsi silloin, kun yhteissijoitusyrityksen sijoituksen suunta tunnetaan, jolloin pitkä kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen pitkän kokonaisvaluuttaposition kanssa ja lyhyt kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen lyhyen kokonaisvaluuttaposition kanssa. Tällaisia positioita ei saa nettouttaa ennen laskennan suorittamista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset käyttävät nykyarvoa laskettaessa kunkin valuutan ja kullan avointa nettopositiota. |
2.2. |
Seuraavaksi kaikkien muiden valuuttojen paitsi ilmoitusvaluutan lyhyet ja pitkät nettopositiot sekä kullan lyhyt tai pitkä nettopositio muutetaan ilmoitusvaluutan määräisiksi käyttäen avistakurssia. Tämän jälkeen lasketaan erikseen yhteen lyhyet ja pitkät positiot, jotta saadaan lyhyiden nettopositioiden ja pitkien nettopositioiden kokonaismäärät. Näistä kokonaismääristä suurempi on laitoksen kokonaisnettovaluuttapositio. |
3. |
Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ja kunnes laajempi yhteensovittaminen toteutetaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää tai sallia, että laitokset noudattavat seuraavia menetelmiä tämän liitteen soveltamiseksi. |
3.1. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset täyttävät lievemmät pääomavaatimukset keskenään läheisesti korreloivien valuuttojen positioiden kattamiseksi kuin ne, jotka seuraavat 1 ja 2 kohdan soveltamisesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat katsoa, että kaksi valuuttaa korreloivat läheisesti keskenään ainoastaan, jos päivittäisiä valuuttakursseja koskevien, viimeksi kuluneelta kolmelta tai viideltä vuodelta kerättyjen tietojen perusteella laskettu todennäköisyys sille, että kyseisten valuuttojen samansuuruisista ja vastakkaismerkkisistä positioista syntyy seuraavien kymmenen arkipäivän aikana tappio, joka on enintään 4 prosenttia kyseisen nettoutetun position (ilmoitusvaluuttaan arvostetusta) arvosta, on vähintään 99 prosenttia, jos käytetään kolmen vuoden tarkastelujaksoa, tai 95 prosenttia, jos käytetään viiden vuoden tarkastelujaksoa. Pääomavaatimus kahden läheisesti keskenään korreloivan valuutan nettoutetun position osalta on 4 prosenttia kerrottuna nettoutetun position arvolla. Pääomavaatimus läheisesti keskenään korreloivien valuuttojen nettouttamatta jääneiden positioiden ja kaikkien muiden valuuttapositioiden osalta on 8 prosenttia kerrottuna kyseisten valuuttojen joko lyhyiden tai pitkien nettopositioiden summalla sen mukaan, kumpi näistä on suurempi sen jälkeen, kun läheisesti keskenään korreloivien valuuttojen nettoutetut positiot on vähennetty. |
3.2. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset poistavat 1 ja 2 kohdassa sekä 3.1 kohdassa esitetyistä menetelmistä valitsemastaan menetelmästä sellaisten valuuttojen positiot, joita koskee valtioiden välinen sitova sopimus, jonka tarkoituksena on vähentää kyseisten valuuttojen vaihtelua suhteessa muihin samalla sopimuksella katettuihin valuuttoihin. Laitosten on laskettava näiden valuuttojen nettoutetut positiot ja sovellettava niihin pääomavaatimusta, joka on vähintään puolet tällaisessa valtioiden välisessä sopimuksessa vahvistetusta kyseisten valuuttojen suurimmasta sallitusta kurssivaihtelusta. Näiden valuuttojen nettouttamatta jääneitä positioita käsitellään samoin kuin muita valuuttoja. Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että talous- ja rahaliiton toiseen vaiheeseen osallistuvien jäsenvaltioiden valuuttojen nettoutettuja positioita koskeva pääomavaatimus on 1,6 prosenttia kerrottuna kyseisten positioiden arvolla. |
4. |
Korivaluuttojen nettopositiot voidaan jakaa koriin sisältyviin valuuttoihin voimassa olevien kiintiöiden perusteella. |
LIITE IV
HYÖDYKERISKIN PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN
1. |
Kaikki hyödykepositiot tai hyödykejohdannaispositiot ilmaistaan käyttäen hyödykkeiden vakiomittayksikköä. Kunkin hyödykkeen käteishinta ilmaistaan ilmoitusvaluuttana. |
2. |
Kulta- tai kultajohdannaispositioista katsotaan aiheutuvan valuuttakurssiriski, ja niiden markkinariski lasketaan liitteen III tai soveltuvin osin liitteen V mukaisesti. |
3. |
Puhtaasti varaston terminointitarkoituksia palvelevat positiot voidaan tätä liitettä sovellettaessa jättää ottamatta huomioon ainoastaan hyödykeriskiä laskettaessa. |
4. |
Ne korko- ja valuuttakurssiriskit, joita tämän liitteen muut säännökset eivät kata, otetaan mukaan laskettaessa kaupankäynnin kohteena olevien, vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden yleisriskiä ja laskettaessa valuuttakurssiriskiä. |
5. |
Kun lyhyt positio erääntyy ennen pitkää positiota, laitosten on myös varauduttava maksuvalmiusriskiin, joka on mahdollinen joillakin markkinoilla. |
6. |
Yksittäisen hyödykkeen nettopositiolla tarkoitetaan 19 kohdassa laitoksen sellaisten pitkien ja lyhyiden positioiden erotusta, jotka koskevat samaa hyödykettä ja samanlaisia hyödykkeisiin perustuvia futuureja, optioita ja optiotodistuksia. Toimivaltaisten viranomaisten on sallittava johdannaissopimuksia koskevien positioiden käsitteleminen 8, 9 ja 10 kohdan mukaisesti kohde-etuutena olevan hyödykkeen positioina. |
7. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat pitää seuraavia positioita saman hyödykkeen positioina:
|
Erityiset välineet
8. |
Hyödykefutuurit ja yksittäisten hyödykkeiden osto- ja myyntitermiinit otetaan laskennassa huomioon käyttäen hyödykkeen vakiomittayksikkönä ilmaistuja nimellismääriä ja erääntymispäivän mukaista juoksuaikaa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa futuuria koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti futuurin aiheuttamaa riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin futuuria koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää, tässä kohdassa tarkoitettua pörssin ulkopuolista hyödykejohdannaissopimusta koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti johdannaissopimukseen liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin kyseisen sopimuksen pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. |
9. |
Hyödykkeisiin perustuvat swap-sopimukset, joiden nojalla toinen osapuoli maksaa kiinteää hintaa ja toinen käypää markkinahintaa, lasketaan mukaan 13–18 kohdassa esitettyyn maturiteettipohjaiseen menetelmään sopimuksen nimellismäärän suuruisena positiosarjana, jossa kukin positio vastaa kutakin swap-sopimuksen maksua ja sijoittuu sen mukaisesti 13 kohdassa olevan taulukon 1 maturiteettiluokkiin. Positiot ovat pitkiä positioita, jos laitos maksaa kiinteän hinnan ja saa vaihtuvan hinnan, ja lyhyitä positioita, jos laitos saa kiinteän hinnan ja maksaa vaihtuvan hinnan. Hyödykkeisiin perustuvat swap-sopimukset, joissa vaihto koskee eri hyödykkeitä, ilmoitetaan maturiteettipohjaisen menetelmän asianomaisessa taulukossa. |
10. |
Hyödykkeitä tai hyödykejohdannaisia koskevia optioita käsitellään tätä liitettä sovellettaessa option kohde-etuuden arvon suuruisina delta-korjattuina positioina. Nämä positiot voidaan nettouttaa sellaisten vastakkaismerkkisten positioiden kanssa, joissa kohde-etuutena on täysin samanlainen hyödyke tai hyödykejohdannainen. Deltana on käytettävä kyseisen pörssin laskemaa, toimivaltaisten viranomaisten laskemaa tai, jos kumpikaan näistä ei ole saatavissa tai pörssin ulkopuolisten optioiden osalta, laitoksen itsensä laskemaa deltaa sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset viranomaiset toteavat laitoksen käyttämän mallin käyttökelpoiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin vaatia, että laitosten on laskettava delta käyttäen toimivaltaisten viranomaisten määräämää menetelmää. Deltariskiä lukuun ottamatta muilta hyödykeoptioon liittyviltä riskeiltä on suojauduttava. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa asetettua hyödykeoptiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin optiota koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää pörssin ulkopuolista hyödykeoptiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin pörssin ulkopuolisen option pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Lisäksi viranomaiset voivat sallia, että ostettua pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa tai pörssin ulkopuolista hyödykeoptiota koskeva pääomavaatimus on sama kuin sen kohde-etuutena olevaa hyödykettä koskeva vaatimus sillä edellytyksellä, että näin laskettu vaatimus ei ylitä option markkina-arvoa. Asetettua pörssin ulkopuolista optiota koskeva vaatimus määräytyy option kohde-etuutena olevan hyödykkeen mukaan. |
11. |
Hyödykkeisiin liittyviä optiotodistuksia käsitellään samalla tavalla kuin 10 kohdassa tarkoitettuja hyödykeoptioita. |
12. |
Takaisinostosopimuksen perusteella hyödykkeitä tai niiden omistusoikeutta koskevia taattuja oikeuksia luovuttavan osapuolen ja hyödykkeiden lainaksi antamista koskevan sopimuksen mukaisen hyödykkeiden lainaksiantajan on sisällytettävä tällaiset hyödykkeet pääomavaatimusta koskevaan laskelmaan tämän liitteen mukaisesti. |
a) Maturiteettipohjainen menetelmä
13. |
Laitoksen on käytettävä jokaisesta hyödykkeestä erillistä maturiteettitaulukkoa taulukon 1 mukaisesti. Kaikki yhtä hyödykettä koskevat positiot ja kaikki positiot, joita pidetään tätä samaa hyödykettä koskevina positioina 7 kohdan mukaisesti, on jaoteltava asianmukaisiin maturiteettiluokkiin. Fyysiset varastot on merkittävä ensimmäiseen maturiteettiluokkaan. |
Taulukko 1
Maturiteettiluokka (1) |
Perusriskipainotus (%) (2) |
0 ≤ 1 kuukausi |
1.50 |
> 1 ≤ 3 kuukautta |
1.50 |
> 3 ≤ 6 kuukautta |
1.50 |
> 6 ≤ 12 kuukautta |
1.50 |
> 1 ≤ 2 vuotta |
1.50 |
> 2 ≤ 3 vuotta |
1.50 |
> 3 vuotta |
1.50 |
14. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että positiot, jotka ovat saman hyödykkeen positioita tai joita pidetään 7 kohdan mukaisesti saman hyödykkeen positioina, nettoutetaan keskenään ja merkitään asianmukaisiin maturiteettiluokkiin nettomääräisinä seuraavien positioiden osalta:
|
15. |
Tämän jälkeen laitoksen on laskettava pitkien positioiden summa ja lyhyiden positioiden summa jokaisessa maturiteettiluokassa. Se pitkien (lyhyiden) positioiden osuus, joka voidaan kussakin maturiteettiluokassa nettouttaa lyhyiden (pitkien) positioiden kanssa, on kyseisen maturiteettiluokan nettoutettu positio. Jäljelle jäänyt pitkä tai lyhyt positio on kyseisen maturiteettiluokan nettouttamatta jäänyt positio. |
16. |
Se osuus maturiteettiluokan nettouttamatta jääneestä pitkästä (lyhyestä) positiosta, joka voidaan nettouttaa jonkin taulukossa jäljempänä olevan maturiteettiluokan nettouttamatta jääneen lyhyen (pitkän) position kanssa, on kahden maturiteettiluokan välinen nettoutettu positio. Nettouttamatta jääneen pitkän tai lyhyen position osuus, jota ei voida edellä esitetyllä tavalla nettouttaa, on nettouttamatta jäänyt positio. |
17. |
Laitoksen pääomavaatimus lasketaan kunkin hyödykkeen osalta asianmukaisen maturiteettitaulukon perusteella seuraavien erien summana:
|
18. |
Laitoksen hyödykeriskin yhteenlaskettu pääomavaatimus on 17 kohdan mukaisesti laskettujen hyödykekohtaisten pääomavaatimusten summa. |
b) Yksinkertaistettu menetelmä
19. |
Laitoksen pääomavaatimus lasketaan kunkin hyödykkeen osalta seuraavien erien summana:
|
20. |
Laitoksen hyödykeriskin yhteenlaskettu pääomavaatimus on 19 kohdan mukaisesti laskettujen hyödykekohtaisten pääomavaatimusten summa. |
c) Laajennettu maturiteettipohjainen menetelmä
21. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan käyttää seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) esitettyjä perusriskin, luokkien välisen riskin ja avoimen position riskin minimipainotuksia 13, 14, 17 ja 18 kohdassa esitettyjen sijasta edellyttäen, että kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että
|
Taulukko 2
|
Jalometallit (paitsi kulta) |
Perus–metallit |
Maatalous-hyödykkeet (softs) |
Muut, ml. energiatuotteet |
Perusriski–painotus (%) |
1.0 |
1.2 |
1.5 |
1.5 |
Luokkien välisen riskin painotus (%) |
0.3 |
0.5 |
0.6 |
0.6 |
Avoimen position riskin painotus (%) |
8 |
10 |
12 |
15 |
LIITE V
SISÄISTEN MALLIEN KÄYTTÖ PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKENNASSA
1. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat tässä liitteessä säädetyin edellytyksin sallia, että laitokset laskevat positioriskin, valuuttakurssiriskin ja/tai hyödykeriskin pääomavaatimuksensa käyttäen sisäisiä mallejaan liitteissä I, III ja IV esitettyjen menetelmien sijasta tai niihin yhdistettynä. Kussakin tapauksessa vaatimuksena on, että toimivaltainen viranomainen on nimenomaisesti hyväksynyt mallien käyttämisen vakavaraisuuden valvontaan. |
2. |
Hyväksyntä annetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että laitoksen riskienhallintajärjestelmä on rakenteeltaan asianmukainen, että sitä sovelletaan kattavasti ja että siinä on erityisesti seuraavat piirteet:
Ensimmäisen alakohdan h alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa on katettava sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toiminta. Laitoksen on vähintään kerran vuodessa toimitettava yleisen riskienhallintajärjestelmänsä tarkastus. Tarkastuksessa on käsiteltävä seuraavia asioita:
|
3. |
Laitoksilla on oltava käytössään menettelyt, joilla varmistetaan, että soveltuvan pätevyyden omaavat kehitysprosessista riippumattomat tahot ovat validoineet niiden käyttämät sisäiset mallit riittävällä tavalla, jotta voitaisiin varmistaa, että mallit ovat käsitteellisesti moitteettomia ja kattavat riittävällä tavalla kaikki merkittävät riskit. Validointi on suoritettava heti kun sisäinen malli on kehitetty ja aina kun siihen tehdään merkittäviä muutoksia. Validointi on lisäksi suoritettava säännöllisin väliajoin ja etenkin kun markkinoilla on tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia tai salkun koostumuksessa on tapahtunut muutoksia, jotka voivat johtaa siihen, ettei sisäinen malli enää sovellu tarkoitukseensa. Sitä mukaa kuin tekniikat ja parhaimmat menettelytavat kehittyvät, luottolaitosten on hyödynnettävä tätä kehitystä. Sisäisen mallin validointia ei saa rajoittaa toteutumatestaukseen, ja sen on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:
|
4. |
Laitoksen on valvottava käyttämänsä mallin tarkkuutta ja toimivuutta toteutumatestiohjelmalla. Toteutumatestauksessa on verrattava jokaisena pankkipäivänä laitoksen käyttämällä mallilla kaupankäyntisalkun päivän päätöspositioita varten laskettuja yhden päivän todennäköisiä tappiolukuja seuraavan pankkipäivän loppuun mennessä kaupankäyntisalkun arvossa toteutuneeseen yhden päivän muutokseen. Toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava, kykeneekö laitos suorittamaan kaupankäyntisalkun arvon sekä todellisen että oletetun muutoksen toteutumatestauksen. Kaupankäyntisalkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestaus perustuu kaupankäyntisalkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän päätösarvon vertailuun, olettaen, että positiot pysyvät muuttumattomina. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitoksilta, että nämä toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet toteutumatestausohjelmansa parantamiseksi, jos se havaitaan puutteelliseksi. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitoksia tekemään toteutumatestit käyttämällä kaupankäyntitoiminnan oletettuja tuloksia (eli käyttämällä sellaisia salkun arvon muutoksia, jotka tapahtuisivat, jos päivän päätöspositiot säilyisivät muuttumattomina) tai kaupankäyntitoiminnan todellisia tuloksia (maksuja, välityspalkkioita ja nettokorkotuloa lukuun ottamatta) taikka molempia. |
5. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä sen, että kaupankäynnin kohteena olevien vieraan pääoman ehtoisten välineiden tai osakkeiden positioihin liittyvän erityisriskin pääomavaatimus lasketaan käyttämällä laitoksen sisäistä mallia, jos sisäinen malli täyttää jäljempänä tässä liitteessä esitettyjen ehtojen lisäksi seuraavassa luetellut edellytykset:
Laitoksen on myös täytettävä seuraavat edellytykset:
Lisäksi sitä mukaa kuin tekniikat ja parhaimmat menettelytavat kehittyvät, luottolaitosten on hyödynnettävä tätä kehitystä. Laitoksella on lisäksi oltava riskin pääomavaatimuksia laskiessaan käytössään menetelmä, jolla se pystyy kattamaan kaupankäyntivarastonsa positioihin liittyvän maksukyvyttömyysriskin, joka on nousua pääomariskiin, joka voidaan kattaa todennäköiseen tappiolukuun perustuvalla laskennalla, kuten tässä kohdassa olevissa aiemmissa vaatimuksissa todetaan. Laitos voi kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi maksukyvyttömyysriskin nousua laskiessaan ottaa huomioon sen, missä määrin maksukyvyttömyysriski on jo sisällytetty todennäköiseen tappiolukuun, esimerkiksi riskipositioiden osalta, jotka voidaan sulkea ja luultavasti suljetaan kymmenen päivän kuluessa epäsuotuisissa markkinaolosuhteissa tai jos on muita merkkejä luottoilmapiirin huonontumisesta. Jos laitos kattaa maksukyvyttömyysriskin nousun lisäyksellä, sillä on oltava käytössään menettelyt toimen validoimista varten. Laitoksen on osoitettava, että sen lähestymistapa on vakausstandardeiltaan direktiivin 2006/…/EY 84—89 artiklassa asetetun lähestymistavan mukainen olettaen, että riskin taso on vakaa, ja että sitä mukautetaan tarvittaessa likviditeetin, markkinakeskittymien, suojausten ja valinnaisuuden vaikutusten mukaisesti. Laitoksen, joka ei kata maksukyvyttömyysriskin nousua sisäisesti kehitetyn lähestymistavan avulla, on laskettava lisäys sellaisen lähestymistavan avulla, joka on direktiivin 2006/…/EY 78—83 artiklassa tarkoitetun lähestymistavan tai 84—89 artiklassa tarkoitetun lähestymistavan mukainen. Sellaisten arvopaperistettujen vastuiden osalta, joihin sovelletaan direktiivin 2006/…/EY 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vähennysmenettelyä tai joihin sovelletaan 1 250 prosentin riskipainoa, kuten kyseisen direktiivin liitteessä IX olevassa 4 osassa määrätään, näitä positioita koskevat pääomavastuut, jotka kuuluvat vähintään samantasoisten pääomavaatimusten soveltamisalaan kuin kyseisessä direktiivissä on säädetty. Laitokset, jotka välittävät näitä vastuita, voivat soveltaa eri menettelyä, jos ne voivat osoittaa toimivaltaisille viranomaisille, että sen lisäksi, että arvopaperistetut vastuut ovat niiden hallussa kaupankäyntitarkoituksessa, niille on olemassa likvidit kahdensuuntaiset markkinat, tai sellaisen synteettisen arvopaperistamisen ollessa kyseessä, joka on täysin riippuvaista luottojohdannaisista, likvidit kahdensuuntaiset markkinat ovat olemassa arvopaperistetuille vastuille tai niiden olennaisille riskitekijöille. Kahdensuuntaisten markkinoiden katsotaan tässä jaksossa olevan olemassa, jos on tehty itsenäisiä osto- ja myyntitarjouksia vilpittömässä mielessä, niin että hinta on järkevässä suhteessa viimeisimpään myyntihintaan, tai että sen hetkiset vilpittömässä mielessä tehtyjen osto- tai myyntitarjousten noteeraukset voidaan määritellä yhden päivän aikana ja löytää myyntihinta suhteellisen lyhyen ajan kuluessa kaupankäyntitavan mukaisesti. Jotta laitos voi soveltaa eri menettelyä, sillä on oltava riittävästi markkinatietoja sen varmistamiseksi, että se kattaa täysin näiden vastuiden keskitetyn maksukyvyttömyysriskin sisäisessä lähestymistavassaan maksukyvyttömyysriskin nousun mittaamiseksi edellä mainittujen normien mukaisesti. |
6. |
Laitoksille, jotka käyttävät sisäisiä malleja, joita ei ole hyväksytty 4 kohdan mukaisesti, asetetaan erillinen erityisriskiin liittyvä pääomavaatimus, joka lasketaan liitteen I mukaisesti. |
7. |
Laitoksen oman laskelman tulokset kerrotaan 9 kohdan b alakohdan soveltamista varten vähintään kertoimella 3. |
8. |
Kertoimeen on lisättävä taulukon 1 mukaisesti lisäkerroin 0–1, jonka suuruus riippuu 250 viimeksi kuluneen pankkipäivän toteutumatestauksessa havaittujen ylitysten lukumäärästä. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset laskevat ylitykset johdonmukaisesti käyttämällä joko todelliseen tai oletettuun kaupankäyntisalkun arvonmuutokseen perustuvaa toteutumatestausta. Ylitys on kaupankäyntisalkun arvossa yhden päivän aikana tapahtunut muutos, joka ylittää laitoksen mallin avulla lasketun vastaavan yhden päivän todennäköisen tappioluvun. Lisäkertoimen määrittämiseksi ylitysten lukumäärä on arvioitava vähintään neljännesvuosittain. Taulukko 1
Toimivaltaiset viranomaiset voivat yksittäisissä tapauksissa ja poikkeuksellisen tilanteen vuoksi päättää olla vaatimatta taulukon 1 mukaisen lisäkertoimen lisäämistä, jos laitos on osoittanut toimivaltaisille viranomaisille näiden hyväksymällä tavalla, että tällainen lisäys on aiheeton ja että malli on perusteiltaan luotettava. Jos useat ylitykset osoittavat, että malli ei ole riittävän tarkka, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava lupa mallin käyttöön tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että mallia parannetaan viipymättä. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat jatkuvasti valvoa lisäkertoimen asianmukaisuutta, laitosten on ilmoitettava viipymättä ja joka tapauksessa viiden työpäivän kuluessa toimivaltaisille viranomaisille ylityksistä, jotka ne ovat havainneet toteutumatestiohjelmallaan ja jotka edellyttäisivät edellä olevan taulukon mukaisesti lisäkertoimen suurentamista. |
9. |
Jokaisen laitoksen on täytettävä pääomavaatimus, joka on seuraavasta kahdesta suurempi:
|
10. |
Todennäköistä tappiolukua koskevassa laskelmassa on noudatettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:
|
11. |
Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että malli mittaa tarkasti kaikki optioiden tai optioiden luonteisten positioiden olennaiset hintariskit ja että kaikki muut riskit, joita malli ei mittaa, on katettu riittävällä tavalla omilla varoilla. |
12. |
Riskienmittausmallin on katettava riittävä määrä riskitekijöitä riippuen laitoksen toiminnan laajuudesta kyseessä olevilla markkinoilla ja etenkin seuraavassa luetellut riskitekijät: Korkoriski Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kaikkien niiden valuuttojen korkoja, joissa laitoksella on koron muutoksille herkkiä, laitoksen taseeseen sisältyviä tai taseen ulkopuolisia positioita. Laitoksen on mallinnettava korkokäyrät käyttäen yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä. Tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden korkoriskiä mitattaessa korkokäyrä on jaettava vähintään kuuteen maturiteettiluokkaan korkojen volatiliteettivaihteluiden selville saamiseksi korkokäyrällä. Riskienmittausjärjestelmän on myös mitattava eri korkokäyrien epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski. Valuuttakurssiriski Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kultaa ja niitä yksittäisiä valuuttoja, joiden määräisiä laitoksen positiot ovat. Yhteissijoitusyritysten osalta huomioon otetaan yhteissijoitusyrityksen todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen raportoimia, yhteissijoitusyrityksen valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksen valuuttapositioista, tämä positio olisi luotava ja sitä olisi käsiteltävä liitteessä III olevan 2.1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti. Osakekurssiriski Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kaikkia niitä osakemarkkinoita varten, joilla laitoksella on merkittäviä positioita. Hyödykeriski Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kutakin sellaista hyödykettä varten, jossa laitoksella on merkittäviä positioita. Riskienmittausjärjestelmän on myös mitattava samankaltaisten mutta epäidenttisten hyödykkeiden hintojen muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski ja maturiteettieroista aiheutuva termiinihintamuutosten riski. Siinä on myös otettava huomioon markkinoiden piirteet, erityisesti toimituspäivät ja kaupankäyntiin osallistuvien mahdollisuus sulkea positiot. |
13. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan käyttää empiirisiä korrelaatioita riskiluokan sisällä ja riskiluokkien välillä, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että laitoksen käyttämä korrelaatioiden mittausjärjestelmä on asianmukainen ja että sitä sovelletaan kattavasti. |
LIITE VI
SUURTEN RISKIKESKITTYMIEN PÄÄOMAVAATIMUSTEN LASKEMINEN
1. |
Edellä olevan 31 artiklan b alakohdassa tarkoitettu ylitys lasketaan valitsemalla kaupankäyntivarastoon sisältyvistä kyseiseen asiakkaaseen tai asiakasryhmään liittyvistä kokonaisvastuista ne erät, joihin on liitetty suurimmat liitteessä I tarkoitetut erityisriskiä koskevat ja/tai liitteessä II tarkoitetut vaatimukset ja joiden summa on yhtä suuri kuin 31 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ylitys. |
2. |
Kun ylitys ei kestä kymmentä päivää pidempään, omia varoja koskeva lisävaatimus on näiden erien osalta 200 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista. |
3. |
Kun ylityksestä on kulunut kymmenen päivää, 1 kohdassa tarkoitetuin perustein valitut erät on kohdennettava taulukon 1 ensimmäisen sarakkeen asianmukaiselle riville liitteessä I olevien, erityisriskiä koskevien ja/tai liitteessä II olevien vaatimusten mukaisessa alenevassa järjestyksessä. Omia varoja koskeva lisävaatimus on yhtä suuri kuin näihin eriin sovellettava liitteen I mukaisten erityisriskiä koskevien vaatimusten ja/tai liitteen II mukaisten vaatimusten summa kerrottuna taulukon 1 sarakkeessa 2 esitetyllä kertoimella. |
Taulukko 1
Rajojen ylitys (prosentteina omista varoista) |
Kertoimet |
Enintään 40 % |
200 % |
40—60 % |
300 % |
60—80 % |
400 % |
80—100 % |
500 % |
100—250 % |
600 % |
Yli 250 %. |
900 % |
LIITE VII
KAUPANKÄYNTI
A osa — Kaupankäyntitarkoitus
1. |
Kaupankäyntitarkoituksessa hallussapidettävien positioiden ja/tai salkkujen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
|
B osa — Järjestelmät ja valvontatoimet
1. |
Laitosten on luotava ja ylläpidettävä järjestelmiä ja valvontatoimia, jotka ovat riittävät varovaisten ja luotettavien arvostusarvioiden tuottamiseksi. |
2. |
Järjestelmien ja valvontatoimien on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:
Raportointikanavan päätepisteenä on aina yhtiön ylin johto. |
Varovaisen arvostuksen menetelmät
3. |
Arvostaminen markkinahintaan tarkoittaa positioiden vähintään päivittäin tapahtuvaa arvostusta saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin. Tällaisia hintoja voivat olla pörssihinnat, näytöllä julkistettavat hinnat tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamat hintatarjoukset. |
4. |
Markkinahintaan arvostettaessa on käytettävä osto- ja myyntitarjouksesta varovaisemmin arvostettua tarjousta, ellei laitos ole merkittävä markkinatakaaja kyseisen rahoitusvälineen tai hyödykkeen alalla ja voi sulkea position osto- ja myyntitarjouksen keskihintaan. |
5. |
Kun arvostusta markkinahintaan ei voida suorittaa, laitosten on arvostettava positionsa ja/tai salkkunsa mallin avulla ennen kuin ne soveltavat kaupankäyntivaraston eriin sovellettavaa pääomakohtelua. Arvostaminen mallin avulla tarkoittaa kaikenlaista arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta markkinatietoihin perustuvaa laskentaa. |
6. |
Mallin avulla arvostettaessa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
Sovellettaessa d alakohtaa front office -toiminto ei saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen. Malli on annettava riippumattoman tahon testattavaksi. Tähän kuulu mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi. |
7. |
Päivittäisen markkinahintaan arvostamisen tai mallin avulla arvostamisen lisäksi olisi suoritettava riippumaton hintojen varmentaminen. Tämä on menettely, jolla todennetaan säännöllisesti markkinahintojen tai mallin syöttötietojen paikkansapitävyys ja riippumattomuus. Päivittäisestä markkinahintaan arvostamisesta voivat olla vastuussa kaupankäyntitoimintaa hoitavat henkilöt, mutta markkinahintojen ja mallin syöttötietojen varmentajana olisi oltava kaupankäyntitoiminnoista riippumaton yksikkö, joka suorittaa varmennuksen vähintään kuukausittain (tai useammin, jos markkina- ja/tai kaupankäyntitoiminnan luonne sitä edellyttää). Jos riippumattomia hintatietolähteitä ei ole käytettävissä tai jos hintatietolähteet ovat subjektiivisia, voidaan tarvita varovaisuustoimenpiteitä kuten arvonoikaisuja. |
Arvonoikaisut ja arvostusvaraukset
8. |
Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä arvonoikaisujen ja/tai arvostusvarausten tekemiseksi. |
Yleiset vaatimukset
9. |
Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että seuraavassa luetellut arvonoikaisut ja/tai arvostusvaraukset otetaan virallisesti huomioon: tulevaisuuden luottoriskimarginaali, positioiden sulkemiskustannukset, operatiiviset riskit, sopimusten ennenaikainen päättäminen, sijoitus- ja rahoituskustannukset, tulevat hallintokustannukset ja tarvittaessa malliriski. |
Likviditeetiltään heikompia positioita koskevat vaatimukset
10. |
Likviditeetiltään heikompia positioita voi syntyä sekä markkinoihin että laitokseen liittyvien tapahtumien seurauksena. Tällaisia ovat muun muassa keskittyneet positiot ja/tai vaikeasti myytävissä olevat positiot. |
11. |
Laitosten on tarkasteltava useita osatekijöitä päättäessään, tarvitaanko likviditeetiltään heikompia positioita varten arvostusvarausta. Näihin tekijöihin kuuluvat aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi ja/tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi, osto- ja myyntitarjousten erojen volatiliteetti ja keskiarvo, hintatarjousten saatavuus markkinoilla (markkinatakaajat ja niiden lukumäärä) sekä kaupankäyntivolyymien volatiliteetti ja keskiarvo, markkinakeskittymät, positioiden vanhentuminen, missä määrin arvostaminen perustuu arvostamiseen mallin avulla ja muiden malliriskien vaikutukset. |
12. |
Laitosten on kolmannen osapuolen suorittamaa tai mallin avulla suoritettavaa arvostusta käyttäessään harkittava arvonoikaisujen soveltamista. Laitosten on lisäksi harkittava, onko varausten luominen likviditeetiltään heikompia positioita varten tarpeen, ja jatkuvasti arvioitava kyseisten varausten asianmukaisuutta. |
13. |
Kun arvonoikaisut ja/tai arvostusvaraukset aiheuttavat tuntuvia tappioita kuluvana varainhoitovuonna, kyseiset tappiot on vähennettävä laitoksen ensisijaisista omista varoista direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan k alakohdan mukaisesti. |
14. |
Muut arvonoikaisuista ja/tai arvostusvarauksista aiheutuvat voitot ja/tai tappiot on otettava huomioon 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ”kaupankäyntivaraston nettovoittojen” laskennassa ja lisättävä toissijaiseen pääomaan, jota voidaan kyseisten säännösten mukaisesti käyttää markkinariskin pääomavaatimusten kattamiseen, tai vähennettävä kyseisestä pääomasta. |
15. |
Arvonoikaisuihin ja arvostusvarauksiin, jotka ylittävät ne arvonoikaisut ja arvostusvaraukset, jotka on tehty laitokseen sovellettavien tilinpäätössäännösten mukaisesti, sovelletaan 13 kohdan säännöksiä, jos ne aiheuttavat merkittäviä tappioita, tai muussa tapauksessa 14 kohdan säännöksiä. |
C osa — Sisäinen suojaus
1. |
Sisäisellä suojauksella tarkoitetaan positiota, jolla kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon tai positioyhdistelmään liittyvä riskilaji katetaan suurelta osin tai kokonaan. Sisäisestä suojauksesta aiheutuviin positioihin voidaan soveltaa kaupankäyntivaraston eriin sovellettavaa pääomakohtelua, jos kyseisiä positioita pidetään hallussa kaupankäyntitarkoituksessa ja jos A ja B osassa esitetyt kaupankäyntitarkoitusta ja varovaista arvostusta koskevat yleisvaatimukset täyttyvät. Etenkin
Seuranta on varmistettava riittävin menettelyin. |
2. |
Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettua käsittelyä sovelletaan rajoittamatta sisäisen suojauksen ”kaupankäyntivarastoon kuulumattomaan osaan” sovellettavia pääomavaatimuksia. |
3. |
Jos laitos suojaa muuhun rahoitustoimintaan liittyvän luottoriskin käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua luottojohdannaista (sisäisen suojauksen avulla), muuhun rahoitustoimintaan liittyvää vastuuta ei, sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, katsota suojatuksi pääomavaatimusten mukaisesti, ellei laitos osta hyväksytyltä kolmannelta luottosuojan tarjoajalta luottojohdannaista, joka täyttää direktiivin 2006/…/EY liitteessä VIII olevan 2 osan 19 kohdan mukaiset muuhun rahoitustoimintaan liittyviä vastuita koskevat vaatimukset. Jos tällainen kolmannen tarjoama suoja on ostettu ja hyväksytty pääomavaatimusten mukaiseksi suojaukseksi muuhun rahoitustoimintaan liittyvälle vastuulle, pääomavaatimusten mukaiseen kaupankäyntivarastoon ei sisällytetä sisäistä eikä ulkoista luottojohdannaissuojausta. |
D osa — Kaupankäyntivarastoon lukeminen
1. |
Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt säännöt ja menettelyt sen määrittämiseksi, mitkä positiot luetaan kaupankäyntivarastoon laitosten pääomavaatimusten laskemiseksi. Sääntöjen ja menettelyjen on oltava sopusoinnussa 11 artiklan säännösten kanssa, ja niissä on otettava huomioon laitoksen riskinhallintakyky ja käytäntö. Sääntöjen ja menettelyjen noudattamisesta on pidettävä kirjaa, ja se on alistettava säännöllisesti sisäiseen tarkastukseen. |
2. |
Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt säännöt ja menettelyt kaupankäyntivaraston hallinnoimiseksi. Säännöt ja menettelyt kattavat vähintään seuraavat:
|
3. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitosten käsittelevän positioita, jotka ovat direktiivin 2006/…/EY 57 artiklan l, m ja n kohdassa tarkoitettuja omistusosuuksia, kaupankäyntivarastossa oman pääoman ehtoisina rahoitusvälineinä tai velkainstrumentteina, kun laitos osoittaa, että se on aktiivinen markkinatakaaja näiden positioiden osalta. Tässä tapauksessa laitoksella on oltava asianmukaiset järjestelmät ja kontrollit hyväksyttävillä pääomainstrumenteilla käytävää kauppaa varten. |
4. |
Termiinikauppaan liittyviä vastikkeellisia takaisinostosopimuksia, joita laitos tekee kaupankäyntivaraston ulkopuolella, voidaan lukea kaupankäyntivarastoon pääomavaatimussyistä, edellyttäen, että kaupankäyntivarastoon luetaan kaikki tällaiset takaisinostosopimukset. Tätä varten termiinikauppaan liittyvät vastikkeelliset takaisinostosopimukset määritellään transaktioiksi, jotka täyttävät 11 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä VII olevassa A osassa esitetyt vaatimukset, ja molemmat osat voidaan lukea kaupankäyntivarastoon joko käteisenä tai arvopapereina. Riippumatta siitä, mihin vastikkeelliset takaisinostosopimukset on kirjattu, niihin kaikkiin sovelletaan vastapuoliluottoriskivaatimuksia, jotka koskevat kaupankäyntivaraston ulkopuolisia transaktioita. |
LIITE VIII
KUMOTUT DIREKTIIVIT
A OSA
KUMOTUT DIREKTIIVIT JA NIIDEN MUUTOKSET
(joita tarkoitetaan 52 artiklassa)
Neuvoston direktiivi 93/6/ETY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 1993, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/31/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY muuttamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/33/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun neuvoston direktiivin 77/780/ETY 12 artiklan, luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetun neuvoston direktiivin 89/647/ETY 2, 5, 6, 7, 8 artiklan ja liitteiden II ja III sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY 2 artiklan ja liitteen II muuttamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta:
Ainoastaan 26 artikla
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta:
Ainoastaan 67 artikla
B OSA
MÄÄRÄAJAT KANSALLISEN LAINSÄÄDÄNNÖN OSAKSI SAATTAMISELLE
(joita tarkoitetaan 52 artiklassa)
Direktiivi |
|
Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle |
Neuvoston direktiivi 93/6/ETY |
|
1.7.1995 |
Direktiivi 98/31/EY |
|
21.7.2000 |
Direktiivi 98/33/EY |
|
21.7.2000 |
Direktiivi 2002/87/EY |
|
11.8.2004 |
Direktiivi 2004/39/EY |
|
30.4.2006/31.1.2007 |
Direktiivi 2005/1/EY |
|
13.5.2005 |
LIITE IX
VASTAAVUUSTAULUKKO
Tämä direktiivi |
Direktiivi 93/6/ETY |
Direktiivi 98/31/EY |
Direktiivi 98/33/EY |
Direktiivi 2002/87/EY |
Direktiivi 2004/39/EY |
1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke |
|
|
|
|
|
1 artiklan 1 kohdan toinen virke ja 2 kohta |
1 artikla |
|
|
|
|
2 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
2 artiklan 2 kohta |
7 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan a alakohta |
2 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan b alakohta |
2 artiklan 2 kohta |
|
|
|
67 artiklan 1 kohta |
3 artiklan 1 kohdan c—e alakohta |
2 artiklan 3—5 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan f ja g alakohta |
|
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan h alakohta |
2 artiklan 10 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan i alakohta |
2 artiklan 11 kohta |
|
3 artiklan 1 kohta |
|
|
3 artiklan 1 kohdan j alakohta |
2 artiklan 14 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan k ja l alakohta |
2 artiklan 15 ja 16 kohta |
1 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan m alakohta |
2 artiklan 17 kohta |
1 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan n alakohta |
2 artiklan 18 kohta |
1 artiklan 1 kohdan d alakohta |
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan o—q alakohta |
2 artiklan 19—21 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan r alakohta |
2 artiklan 23 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 1 kohdan s alakohta |
2 artiklan 26 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 2 kohta |
2 artiklan 7 ja 8 kohta |
|
|
|
|
3 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta |
7 artiklan 3 kohta |
|
|
26 artikla |
|
3 artiklan 3 kohdan c alakohta |
7 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
4 artikla |
2 artiklan 24 kohta |
|
|
|
|
5 artikla |
3 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
|
|
|
6 artikla |
3 artiklan 4 kohta |
|
|
|
67 artiklan 2 kohta |
7 artikla |
3 artiklan 4 kohdan a alakohta |
|
|
|
67 artiklan 3 kohta |
8 artikla |
3 artiklan 4 kohdan b alakohta |
|
|
|
67 artiklan 3 kohta |
9 artikla |
3 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
10 artikla |
3 artiklan 5—8 kohta |
|
|
|
|
11 artikla |
2 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
12 artiklan ensimmäinen kohta |
2 artiklan 25 kohta |
|
|
|
|
12 artiklan toinen kohta |
|
|
|
|
|
13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
Liitteessä V olevan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 2—5 kohta |
Liitteessä V olevan 1 kohdan toinen alakohta ja 2—5 kohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 4 kohdan a alakohdan b alakohta |
|
|
|
14 artikla |
Liitteessä V oleva 6 ja 7 kohta |
Liitteessä olevan 4 kohdan c alakohta |
|
|
|
15 artikla |
Liitteessä V oleva 8 kohta |
|
|
|
|
16 artikla |
Liitteessä V oleva 9 kohta |
|
|
|
|
17 artikla |
|
|
|
|
|
18 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta |
4 artiklan 1 kohdan i ja ii alakohta |
1 artiklan 2 kohta |
|
|
|
18 artiklan 2—4 kohta |
4 artiklan 6—8 kohta |
|
|
|
|
19 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
|
19 artiklan 2 kohta |
11 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
19 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
20 artikla |
|
|
|
|
|
21 artikla |
Liite IV |
|
|
|
|
22 artikla |
|
|
|
|
|
23 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta |
75 artiklan 5 ja 6 kohta |
|
|
|
|
23 artiklan kolmas kohta |
|
|
|
|
|
24 artikla |
|
|
|
|
|
25 artikla |
|
|
|
|
|
26 artiklan 1 kohta |
7 artikla 10 kohta) |
1 artiklan 4 kohta |
|
|
|
26 artiklan 2—4 kohta |
7 artiklan 11—13 kohta |
|
|
|
|
27 artikla |
7 artiklan 14—15 kohta |
|
|
|
|
28 artiklan 1 kohta |
5 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
28 artiklan 2 kohta |
5 artiklan 2 kohta |
1 artiklan 3 kohta |
|
|
|
28 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
|
29 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta ja kaksi seuraavaa alakohtaa |
Liitteessä VI oleva 2 kohta |
|
|
|
|
29 artiklan 1 kohdan viimeinen alakohta |
|
|
|
|
|
29 artiklan 2 kohta |
Liitteessä VI oleva 3 kohta |
|
|
|
|
30 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
Liitteessä VI oleva 4 ja 5 kohta |
|
|
|
|
30 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
|
30 artiklan 3 ja 4 kohta |
Liitteessä VI oleva 6 ja 7 kohta |
|
|
|
|
31 artikla |
Liitteessä VI olevan 8 kohdan 1 alakohta, 2 alakohdan ensimmäinen virke sekä 3—5 alakohta |
|
|
|
|
32 artikla |
Liitteessä VI oleva 9 ja 10 kohta |
|
|
|
|
33 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
|
|
|
|
33 artiklan 3 kohta |
6 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
34 artikla |
|
|
|
|
|
35 artiklan 1—4 kohta |
8 artiklan 1—4 kohta |
|
|
|
|
35 artiklan 5 kohta |
8 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke |
1 artiklan 5 kohta |
|
|
|
36 artikla |
9 artiklan 1—3 kohta |
|
|
|
|
37 artikla |
|
|
|
|
|
38 artikla |
9 artiklan 4 kohta |
|
|
|
|
39 artikla |
|
|
|
|
|
40 artikla |
2 artiklan 9 kohta |
|
|
|
|
41 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta |
10 artiklan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta |
|
|
|
|
41 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta |
|
|
|
|
|
41 artiklan 1 kohdan f alakohta |
10 artiklan neljäs luetelmakohta |
|
|
|
|
41 artiklan 1 kohdan g alakohta |
|
|
|
|
|
42 artikla |
|
|
|
|
|
43 artikla |
|
|
|
|
|
44 artikla |
|
|
|
|
|
45 artikla |
|
|
|
|
|
46 artikla |
12 artikla |
|
|
|
|
47 artikla |
|
|
|
|
|
48 artikla |
|
|
|
|
|
49 artikla |
|
|
|
|
|
50 artikla |
15 artikla |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 1—4 kohta |
Liitteessä I oleva 1—4 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I olevan 4 kohdan viimeinen alakohta |
2 artiklan 22 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 5—7 kohta |
Liitteessä I oleva 5—7 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 8 kohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 9—11 kohta |
Liitteessä I oleva 8—10 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 12—14 kohta |
Liitteessä I oleva 12—14 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 15 ja 16 kohta |
2 artiklan 12 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 17—41 kohta |
Liitteessä I oleva 15—39 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä I oleva 42—56 kohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä II oleva 1 ja 2 kohta |
Liitteessä II oleva 1 ja 2 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä II oleva 3—10 kohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä III oleva 1 kohta |
Liitteessä III olevan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan a alakohta |
|
|
|
Liitteessä III oleva 2 kohta |
Liitteessä III oleva 2 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta |
Liitteessä III olevan 3 kohdan 1 alakohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta |
|
|
|
Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan neljäs alakohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan viides alakohta |
Liitteessä III olevan 3 kohdan 2 alakohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta |
|
|
|
Liitteessä III olevan 2 kohdan 2 alakohta, 3 kohta ja 3 kohdan 1 alakohta |
Liitteessä III oleva 4—6 kohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan c alakohta |
|
|
|
Liitteessä III olevan 3 kohdan 2 alakohta |
Liitteessä III oleva 8 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä III oleva 4 kohta |
Liitteessä III oleva 11 kohta |
|
|
|
|
Liitteessä IV oleva 1—20 kohta |
Liitteessä VII oleva 1—20 kohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta |
|
|
|
Liitteessä IV oleva 21 kohta |
11 a artikla |
1 artiklan 6 kohta |
|
|
|
Liitteessä V oleva 1—11 kohta ja 12 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs alakohta |
Liitteessä VIII oleva 1—12 kohta ja 13 kohdan i ja ii alakohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta |
|
|
|
Liitteessä V olevan 12 kohdan viides alakohta |
|
|
|
|
|
Liitteessä V olevan 12 kohdan kuudes alakohta ja 13 kohta |
Liitteessä VIII olevan 13 kohdan iii ja iv alakohta ja 14 kohta |
1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta |
|
|
|
Liite VI |
Liitteessä VI olevan 8 kohdan 2 alakohta ensimmäisen virkkeen jälkeen |
|
|
|
|
Liite VII |
|
|
|
|
|
Liite VIII |
|
|
|
|
|
Liite IX |
|
|
|
|
|
P6_TA(2005)0353
Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta sekä direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta (KOM(2004)0177 — C6-0005/2004 — 2004/0065(COD))
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0177) (1), |
— |
ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0005/2004), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, |
— |
ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6-0224/2005), |
1. |
hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. |
(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
P6_TC1-COD(2004)0065
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/.../EY antamiseksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta sekä direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa neljännessä neuvoston direktiivissä 78/660/ETY (3), konsolidoiduista tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetussa seitsemännessä neuvoston direktiivissä 83/349/ETY (4), pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/635/ETY (5) sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 19 päivänä joulukuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/674/ETY (6) vaaditaan, että yhden tai useamman henkilön, joka on hyväksytty tilintarkastajaksi, on tarkastettava tilinpäätös tai konsolidoitu tilinpäätös. |
(2) |
Lakisääteisistä tilintarkastuksista vastaavien henkilöiden hyväksymisestä säädetään lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymisestä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 10 päivänä huhtikuuta 1984 annetussa kahdeksannessa neuvoston direktiivissä 84/253/ETY (7). |
(3) |
Koska yhteisöllä ei ollut yhdenmukaista lähestymistapaa lakisääteiseen tilintarkastukseen, komissio ehdotti vuonna 1998 antamassaan tiedonannossa (”Lakisääteinen tilintarkastus Euroopan unionissa: tie eteenpäin” (8)) tilintarkastuskomitean perustamista suunnittelemaan jatkotoimia tiiviissä yhteistyössä tilintarkastusalan ja jäsenvaltioiden kanssa. |
(4) |
Komissio julkaisi kyseisen komitean työn pohjalta marraskuussa 2000 suosituksen lakisääteisen tilintarkastuksen laadunvarmistuksen vähimmäisvaatimuksista Euroopan unionissa (9) ja toukokuussa 2002 suosituksen tilintarkastajan riippumattomuuden perusperiaatteista EU:ssa (10). |
(5) |
Tällä direktiivillä on tarkoitus pitkälti, joskaan ei kokonaisuudessaan, yhdenmukaistaa lakisääteistä tilintarkastusta koskevat vaatimukset. Lakisääteistä tilitarkastusta edellyttävät jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia vaatimuksia, ellei tässä direktiivissä toisin mainita. |
(6) |
Tämän direktiivin mukaista lakisääteisten tilintarkastajien pätevyyttä olisi pidettävä yleisesti tunnustettuna. Jäsenvaltioilla ei pitäisi olla enää mahdollisuutta vaatia, että äänten enemmistön on tilintarkastusyhteisössä oltava paikallisesti hyväksytyillä tilintarkastajilla tai että tilintarkastusyhteisön hallinto- tai johtoelimen jäsenten enemmistön on oltava paikallisesti hyväksyttyjä. |
(7) |
Lakisääteinen tilintarkastus edellyttää riittäviä tietoja muun muassa yhtiö- ja vero-oikeudesta sekä sosiaalilainsäädännöstä. Toisesta jäsenvaltiosta tulevan tilintarkastajan tietämyksen taso tulisi testata ennen kuin hänet voidaan hyväksyä. |
(8) |
Kolmansien etujen suojaamiseksi tiedot kaikista hyväksytyistä tilintarkastajista ja tilintarkastusyhteisöistä olisi kirjattava rekisteriin, joka on julkisesti nähtävissä ja sisältää perustiedot lakisääteisistä tilintarkastajista ja tilintarkastusyhteisöistä. |
(9) |
Lakisääteisten tilintarkastajien olisi noudatettava erittäin tiukkoja eettisiä normeja. Tämän vuoksi heidän pitäisi olla ammattietiikkaa koskevien vaatimusten alaisia. Kyseisten vaatimusten on katettava vähintään lakisääteisten tilintarkastajien yleisen edun mukainen tehtävä, rehellisyys ja objektiivisuus sekä ammatillinen pätevyys ja huolellisuus. Lakisääteisten tilintarkastajien yleisen edun mukainen tehtävä tarkoittaa sitä, että henkilöiden ja laitosten on yleisemminkin voitava luottaa heidän työnsä laatuun. Korkeatasoinen tilintarkastus edistää markkinoiden sääntöjenmukaista toimintaa parantamalla tilinpäätösten oikeellisuutta ja tehokkuutta. Komissio voi hyväksyä vähimmäisstandardeina ammattietiikkaa koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet. Tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon IFAC:n eettisissä säännöissä (IFAC Code of Ethics) olevat periaatteet. |
(10) |
Lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen olisi kunnioitettava asiakkaidensa yksityisyyttä. Heidän pitäisi tämän vuoksi noudattaa luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevia tiukkoja sääntöjä, jotka eivät kuitenkaan saisi estää tämän direktiivin soveltamisen asianmukaista valvontaa. Luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä olisi sovellettava myös lakisääteisiin tilintarkastajiin tai tilintarkastusyhteisöihin, jotka eivät enää osallistu tietyn tilintarkastustoimeksiannon suorittamiseen. |
(11) |
Tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen pitäisi toimia riippumattomasti suorittaessaan lakisääteistä tilintarkastusta. Ne voivat ilmoittaa tarkastettavalle yhteisölle tilintarkastuksen yhteydessä esiin nousevista seikoista, mutta niiden tulisi pidättäytyä tarkastettavan yhteisön sisäisistä päätöksentekoprosesseista. Jos tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö joutuu tilanteeseen, jossa niiden riippumattomuuteen kohdistuvat uhat ovat kyseisten uhkien lieventämiseksi sovellettujen varotoimien jälkeenkin liian merkittäviä, niiden olisi luovuttava tai pidätyttävä tilintarkastustoimeksiannosta. Tilintarkastajan riippumattomuuden vaarantavasta suhteesta tehtävä johtopäätös voi vaihdella riippuen siitä, onko kyseessä tilintarkastajan ja tarkastettavan yhteisön vai ketjun ja tarkastettavan yhteisön välinen suhde. Kun 2 artiklan 14 kohdan mukaisen osuuskunnan tai vastaavan direktiivin 86/635/ETY 45 artiklassa tarkoitetun yksikön edellytetään tai sallitaan kansallisten säännösten mukaan olevan voittoa tuottamattoman tilintarkastusyhteisön jäsen, objektiivinen, harkitseva ja asioihin perehtynyt osapuoli ei päättelisi, että jäsenyyteen pohjautuva suhde vaarantaa lakisääteisen tilintarkastajan riippumattomuuden edellyttäen, että kun tällainen tilintarkastusyhteisö suorittaa jonkin jäsenensä lakisääteisen tilintarkastuksen, riippumattomuuden periaatetta sovelletaan tilintarkastuksen suorittaviin tilintarkastajiin sekä sellaisiin henkilöihin, jotka voivat olla sellaisessa asemassa, että he voivat vaikuttaa lakisääteiseen tilintarkastukseen. Esimerkkeinä lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuuteen kohdistuvista uhista voidaan mainita tarkastettavaan yhteisöön liittyvä välitön tai välillinen taloudellinen etu ja muiden oheispalvelujen tarjoaminen. Tarkastettavalta yhteisöltä vastaanotettujen tilintarkastuspalkkioiden määrä ja/tai niiden rakenne voi myös uhata lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuutta. Kyseisten uhkien lieventämiseksi tai poistamiseksi sovellettavia varotoimia ovat muun muassa kiellot, rajoitukset, muut ohjeet ja menettelytavat sekä tietojen ilmoittaminen. Lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen olisi kieltäydyttävä sellaisten muiden oheispalvelujen tarjoamisesta, jotka vaarantavat niiden riippumattomuuden. Komissio voi hyväksyä vähimmäisstandardeina riippumattomuutta koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet. Komissio voi tässä yhteydessä ottaa huomioon tilintarkastajan riippumattomuuden perusperiaatteista EU:ssa 16 päivänä toukokuuta 2002 annetussa komission suosituksessa olevat periaatteet. Lakisääteisten tilintarkastajien riippumattomuuden määrittäminen edellyttää, että käsite ”ketju”, jossa tilintarkastajat toimivat, on selkeä. Siinä on otettava huomioon erilaiset olosuhteet, kuten tapaukset, jotka voidaan rakenteensa puolesta määritellä ketjuksi, koska tarkoituksena on jakaa voittoa tai kustannuksia; tämä voidaan myös osoittaa, jos lakisääteisillä tilintarkastajilla ja/tai tilintarkastusyhteisöillä on yhteisiä vakioasiakkaita. Ketjun olemassaolon osoittamista koskevia kriteereitä olisi arvioitava ja punnittava kaikkien tiedossa olevien todellisten olosuhteiden perusteella, kuten ottaen huomioon se, onko olemassa yhteisiä tavallisia asiakkaita. |
(12) |
Oman työn tarkastamisen tai oman edun tapauksessa olisi pikemminkin jäsenvaltion kuin lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön tehtävä, tarvittaessa lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuuden suojaamiseksi, päättää, olisiko lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön luovuttava tai pidätyttävä tilintarkastustoimeksiannosta tilintarkastusasiakkaidensa suhteen. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa tilanteeseen, jossa jäsenvaltioilla on yleinen velvollisuus estää lakisääteisiä tilintarkastajia tai tilintarkastusyhteisöjä tarjoamasta oheispalveluja tilintarkastusasiakkailleen. Sen määrittämiseksi, onko lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön oman työn tarkastamisen tai oman edun tapauksessa asianmukaista olla suorittamatta lakisääteistä tilintarkastusta lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuuden suojaamiseksi, olisi otettava huomioon muun muassa se, onko tarkastettava yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö laskenut liikkeeseen sellaisia rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (11) 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita, jotka on hyväksytty kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. |
(13) |
Olisi varmistettava yhteisön oikeuden edellyttämien tilintarkastusten yhdenmukainen korkea laatu. Lakisääteiset tilintarkastukset olisi tämän vuoksi suoritettava kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisesti. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti ja ottaen asianmukaisella tavalla huomioon komission Euroopan parlamentissa 5 päivänä helmikuuta 2002 antama julkilausuma rahoituspalveluja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta. Tilintarkastusasioiden tekninen komitea tai työryhmä avustaa komissiota kansainvälisten tilintarkastusstandardien teknisen asianmukaisuuden arvioinnissa, johon myös jäsenvaltioiden julkisten valvontaelinten järjestelmän olisi osallistuttava. Mahdollisimman laajamittaisen yhdenmukaistamisen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden pitäisi voida määrätä ylimääräisiä kansallisia tilintarkastusmenettelyjä tai -vaatimuksia vain siinä tapauksessa, että ne ovat tarpeen tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisen tilintarkastuksen laajuuteen liittyvien kansallisten lakisääteisten erityisvaatimusten vuoksi , mikä tarkoittaa sitä, että kyseiset vaatimukset eivät sisälly hyväksyttyihin kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin. Jäsenvaltiot voisivat pitää kyseiset tilintarkastuksen lisämenettelyt voimassa siihen asti kun tilintarkastusmenettelyt tai -vaatimukset on hyväksytty myöhemmissä kansainvälisissä tilintarkastusstandardeissa. Jos hyväksyttyihin kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin kuitenkin kuuluu tilintarkastusmenettelyjä, joiden soveltaminen johtaisi ristiriitaan kansallisen lainsäädännön kanssa lakisääteisen tilintarkastuksen laajuuteen liittyvien erityisten kansallisten vaatimusten vuoksi, jäsenvaltiot voivat jättää soveltamatta kansainvälisten tilintarkastusstandardien kiistanalaista osaa niin kauan kuin se aiheuttaa ristiriitatilanteita, edellyttäen että 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan. Jäsenvaltioiden asettamien lisävaatimusten tai kansainvälisten tilintarkastusstandardien soveltamatta jättämisen olisi lisättävä yhtiöiden tilinpäätösten uskottavuutta ja oltava yleisen edun mukaista. Tämä edellyttää, että jäsenvaltiot voivat esimerkiksi vaatia tilintarkastajan lisäraportointia valvontaelimelle tai asettaa hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskeviin kansallisiin sääntöihin perustuvia muita raportointi- tai tilintarkastusvaatimuksia. |
(14) |
Jotta komissio voi soveltaa kansainvälistä tilintarkastusstandardia yhteisössä , sen olisi oltava kansainvälisesti hyväksytty ja laadittu täydessä yhteistyössä kaikkien asianomaisten tahojen kanssa avointa ja läpinäkyvää menettelyä noudattaen; standardin olisi myös lisättävä tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten uskottavuutta ja oltava Euroopan yleisen edun mukainen. Tarvetta hyväksyä kansainväliseen tilintarkastusstandardiin liittyvä lausunto osana kyseistä standardia olisi arvioitava tapauskohtaisesti komitologiamenettelyä noudattaen. Komission olisi varmistettava ennen soveltamisen aloittamista, että arvio kyseisten vaatimusten täyttämisestä on tehty, ja raportoitava arvioinnin tuloksista tilintarkastusalan sääntelykomitean jäsenille. |
(15) |
Konsolidoitujen tilinpäätösten osalta olisi määriteltävä selvästi konsernin osia tarkastavien lakisääteisten tilintarkastajien vastuualueet. Konsernin tilintarkastaja on kokonaisvastuussa tilintarkastuskertomuksesta. |
(16) |
Jotta voidaan parantaa samoja tilinpäätösstandardeja soveltavien yritysten tilinpäätösten vertailtavuutta ja lisätä yleistä luottamusta tilintarkastukseen , komissio voi päättää tilinpäätöksiä ja konsolidoituja tilinpäätöksiä koskevasta yhteisestä tilintarkastuskertomuksesta, joka laaditaan hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti , ellei yhteisön tasolla ole jo hyväksytty asianmukaista standardia kyseiselle kertomukselle . |
(17) |
Säännöllisillä tarkastuksilla voitaisiin varmistaa lakisääteisten tilintarkastusten yhdenmukainen korkea laatu. Lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin olisi sovellettava laadunvarmistusjärjestelmää, joka toimii riippumattomasti suhteessa valvonnan kohteena oleviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin. Soveltaessaan laadunvarmistusta koskevaa 29 artiklaa jäsenvaltiot voivat päättää, että jos yksittäisillä tilintarkastajilla on yhteinen laadunvarmistusohjepolitiikka, on tarkasteltava vain tilintarkastusyhteisöjä koskevia vaatimuksia. Jäsenvaltiot voivat organisoida laadunvarmistusjärjestelmän siten, että kustakin yksittäisestä tilintarkastajasta suoritetaan laaduntarkastus vähintään kuuden vuoden välein. Laadunvarmistusjärjestelmän rahoitukseen ei saisi kohdistua asiatonta vaikutusta. Komissiolla olisi oltava toimivalta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä laadunvarmistusjärjestelmien organisointiin liittyvissä asioissa ja rahoituksen osalta tapauksissa, joissa yleinen luottamus laadunvarmistusjärjestelmiin on vakavasti vaarantunut. Jäsenvaltioita olisi kannustettava etsimään julkisen valvonnan järjestelmien avulla yhdennetty lähestymistapa laaduntarkastusten toteuttamiseen asianosaisten kannettaviksi tulevien tarpeettomien rasitteiden ehkäisemiseksi. |
(18) |
Tutkimuksilla ja asianmukaisilla seuraamuksilla voidaan ennaltaehkäistä lakisääteisten tilintarkastusten puutteellista suorittamista ja korjata havaitut virheet. |
(19) |
Jäsenvaltioiden olisi muodostettava lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä koskeva tehokas julkinen valvontajärjestelmä, joka perustuu kotivaltion valvontaan. Julkisen valvonnan sääntelyjärjestelyillä pitäisi voida järjestää jäsenvaltioiden tehokas valvontayhteistyö yhteisön tasolla. Julkisen valvontajärjestelmän johdossa on oltava lakisääteiseen tilintarkastukseen liittyvien alojen asiantuntijoita, jotka eivät toimi tilintarkastajina. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että tilintarkastajina toimivilla henkilöillä on vähemmistöedustus julkisen valvontajärjestelmän johdossa. Ensiksi mainitut henkilöt voivat olla asiantuntijoita, jotka eivät koskaan ole toimineet tilintarkastajina tai jotka ovat toimineet tilintarkastajina mutta lopettaneet myöhemmin kyseisen toiminnan. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava yhteistyössä aina kun se on tarpeen niiden suorittaessa hyväksymiensä lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen valvontaan liittyviä tehtäviä. Viranomaisten yhteistyö on tärkeässä asemassa pyrittäessä varmistamaan lakisääteisten tilintarkastusten yhdenmukainen korkea laatu yhteisössä. Vaikka onkin tarpeen varmistaa jäsenvaltioiden nimeämien toimivaltaisten viranomaisten välinen tehokas yhteistyö ja koordinointi Euroopan tasolla, yhden yhteistyöstä vastaavan elimen nimeäminen ei saa rajoittaa kunkin yksittäisen viranomaisen mahdollisuuksia tehdä suoraa yhteistyötä jäsenvaltioiden muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. |
(20) |
Julkisen valvonnan periaatteita koskevan 32 artiklan 3 kohdan noudattamisen varmistamiseksi henkilöä, joka ei toimi tilintarkastajana, pidetään asiantuntijana lakisääteiseen tilintarkastukseen liittyvillä aloilla joko hänen ammattiosaamisensa vuoksi tai vähintään yhdessä 8 artiklassa luetelluista aihepiireistä hankkimansa asiantuntemuksen vuoksi. |
(21) |
Lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö olisi nimitettävä tarkastettavan yhteisön yhtiökokouksessa tai sen jäsenten kokouksessa . Tilintarkastajan riippumattomuuden turvaamiseksi erottamisen pitäisi olla mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että erottamiseen on asianmukaiset perusteet, jotka ilmoitetaan julkisesta valvonnasta vastaavalle viranomaiselle tai viranomaisille. |
(22) |
Yleisen edun kannalta merkittävillä yhteisöillä on muita näkyvämpi asema ja niiden merkitys on talouselämän kannalta suurempi, joten niiden tilinpäätösten tai konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastamiseen olisi sovellettava tiukempia vaatimuksia. |
(23) |
Tilintarkastuskomiteoilla ja tehokkaalla sisäisellä valvontajärjestelmällä voitaisiin pienentää taloudellisia, operatiivisia ja säännösten noudattamiseen liittyviä riskejä ja parantaa tilinpäätösraportoinnin laatua. Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon 15 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission suosituksen julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten tehtävistä sekä hallinto- tai valvontaelimen komiteoista (13) , jossa esitetään, miten tarkastusvaliokunnat olisi perustettava ja miten niiden olisi toimittava. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tilintarkastuskomitean tai vastaavia tehtäviä hoitavan elimen tehtävät uskotaan koko hallinto- tai valvontaelimelle. |
(24) |
Tilintarkastuskomitean 41 artiklan mukaisten tehtävien osalta lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ei ole millään tavoin kyseisen komitean alainen. |
(25) |
Jäsenvaltiot voivat myös päättää vapauttaa tilintarkastuskomiteaa koskevasta vaatimuksesta sellaiset yhteisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka ovat yhteissijoitusyrityksiä, joiden siirtokelpoiset arvopaperit on hyväksytty kaupan kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Tässä vaihtoehdossa otetaan huomioon se, että jos yhteissijoitusyritys toimii pelkästään varojen keskitettyä hankintaa varten, tilintarkastuskomitean käyttö ei aina ole asianmukaista. Tilinpäätösraportointi ja toimintaan liittyvät riskit eivät ole verrattavissa muiden yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätösraportointiin ja riskeihin. Lisäksi arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (yhteissijoitusyritykset) ja niiden rahastoyhtiöt toimivat tiukasti määritellyssä sääntely-ympäristössä, ja niihin sovelletaan erityisiä hallinnointimekanismeja, kuten omaisuudenhoitajien harjoittamaa valvontaa. Niiden yhteissijoitusyritysten osalta, joita ei yhdenmukaisteta direktiivillä 85/611/ETY (14) , mutta joihin sovelletaan vastaavia viimeksi mainitussa direktiivissä säädettyjä varotoimia, jäsenvaltioiden olisi voitava tässä nimenomaisessa tapauksessa säätää yhdenvertaisesta kohtelusta EU:n tasolla yhdenmukaistettujen yhteissijoitusyritysten kanssa. |
(26) |
Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastajien riippumattomuuden vahvistamiseksi olisi kyseisten yhteisöjen tilintarkastajana toimivaa avainpartneria (tilintarkastajina toimivia avainpartnereita) vaihdettava säännöllisin välein. Vaihtamisen järjestämiseksi jäsenvaltioiden olisi vaadittava tarkastettavan yhteisön tilintarkastajana toimivan avainpartnerin (tilintarkastajina toimivien avainpartnereiden) vaihtamista, mutta sallittava samalla tilintarkastusyhteisön, johon avainpartneri on (avainpartnerit ovat) sidossuhteessa, jatkaa kyseisen yhteisön lakisääteisenä tilintarkastajana. Mikäli jäsenvaltio pitää asettamiensa tavoitteiden saavuttamisen kannalta sitä tarpeellisena, se voi vaihtoehtoisesti vaatia tilintarkastusyhteisön vaihtamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 42 artiklan 2 kohdan soveltamista. |
(27) |
Pääomamarkkinoiden keskinäinen riippuvuus korostaa tarvetta varmistaa, että yhteisön pääomamarkkinoita koskeva kolmansien maiden tilintarkastajien tekemä työ on myös korkealaatuista. Kyseiset tilintarkastajat olisi rekisteröitävä, jotta heistä tulee laaduntarkastusten sekä tutkinta- ja seuraamusjärjestelmän alaisia. Vastavuoroisuuteen perustuvien poikkeusten pitäisi olla mahdollisia edellyttäen, että ne perustuvat komission ja jäsenvaltioiden yhteistyössä suorittamiin vastaavuustesteihin. Säännellyille markkinoille direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita liikkeeseen laskeneen yhteisön tilintarkastuksen suorittaa joka tapauksessa aina tilintarkastaja, joka on joko rekisteröity jossain jäsenvaltiossa tai jota valvovat sen kolmannen valtion toimivaltaiset viranomaiset, josta tilintarkastaja on, mikäli komissio tai jäsenvaltio on tunnustanut kyseisen kolmannen maan täyttävän vastaavat EU:n vaatimukset valvonnan, laadunvarmistusjärjestelmien ja tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien periaatteiden osalta ja mikäli kyseinen järjestely on vastavuoroinen. Jos jokin jäsenvaltio on arvioinut kolmannen maan laadunvarmistusjärjestelmän vastaavaksi, se ei merkitse, että muiden jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä kyseinen kansallinen vastaavuusarviointi tai että sillä olisi vaikutusta komission päätökseen. |
(28) |
Kansainvälisten konsernien tilintarkastukset ovat monimutkaisia, minkä vuoksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi varmistettava, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat toimivaltaisten kolmansien maiden viranomaisten käyttöön tilintarkastajan työpaperit ja muut asiakirjat. Jotta voidaan turvata asianomaisten osapuolten oikeudet ja samalla helpottaa kyseisten asiakirjojen saantia, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää toimivaltaisen kansallisen viranomaisen suostumuksella toimivaltaisille kolmansien maiden viranomaisille suora pääsy asiakirjoihin. Yksi keskeisistä perusteista asiakirjoihin pääsyn myöntämiseksi on se, täyttävätkö kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset komission asianmukaisiksi ilmoittamat vaatimukset. Siihen asti kuin komissio on päättänyt asiasta, ja tämän vaikuttamatta komission päätökseen, jäsenvaltiot saavat arvioida vaatimusten asianmukaisuuden. |
(29) |
Tämän direktiivin 36 ja 47 artiklassa tarkoitetun tietojen toimittamisen olisi tapahduttava henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevien sääntöjen mukaisesti, joista on säädetty yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (15). |
(30) |
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY mukaisesti ja ottaen asianmukaisella tavalla huomioon komission Euroopan parlamentissa 5 päivänä helmikuuta 2002 antama julkilausuma rahoituspalveluja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta. Tämän vuoksi olisi perustettava komitea avustamaan komissiota. |
(31) |
Euroopan parlamentilla olisi oltava tarkistuksia ja täytäntöönpanotoimia koskevan luonnoksen esittämisen jälkeen kolme kuukautta aikaa sen tarkasteluun ja mielipiteensä ilmaisemiseen. Kyseistä määräaikaa voidaan kuitenkin kiireellisissä ja perusteluissa tapauksissa lyhentää. Mikäli parlamentti antaa päätöslauselman mainitussa määräajassa, komission olisi tarkasteltava ehdotettuja toimia uudelleen. |
(32) |
Koska tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ovat päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, ne olisi vahvistettava mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen. |
(33) |
EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa määrättyjen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti tässä direktiivissä säädetyt toimet, jotka edellyttävät yhtenäisten tilintarkastusstandardien soveltamista, koulutusvaatimusten ajanmukaistamista, ammattietiikan määrittelemistä sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön sekä niiden ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyön teknistä täytäntöönpanoa, olisivat tarpeen pyrittäessä edelleen parantamaan ja yhdenmukaistamaan lakisääteisten tilintarkastusten laatua yhteisössä ja helpottamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä; näin lisättäisiin luottamusta lakisääteiseen tilintarkastukseen. |
(34) |
Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön ja tarkastettavan yhteisön välisen suhteen läpinäkyvyyden lisäämiseksi direktiivejä 78/660/ETY ja 83/349/ETY olisi muutettava siten, että niissä vaaditaan tilintarkastuksesta maksetun palkkion ja tilintarkastuksen oheispalveluista maksettujen palkkioiden ilmoittamista tilinpäätöksen tai konsolidoidun tilinpäätöksen liitetiedoissa. |
(35) |
Direktiivi 84/253/ETY olisi kumottava, koska siinä ei säädetä tilintarkastusjärjestelmän asianmukaiset puitteet varmistavista tekijöistä, kuten julkisesta valvonnasta sekä kurinpito- ja laadunvarmistusjärjestelmistä, ja koska siinä ei säädetä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä sääntely-yhteistyötä koskevista erityisistä säännöistä. Oikeusvarmuuden säilyttämiseksi olisi kuitenkin selvästi ilmoitettava, että direktiivin 84/253/ETY mukaisesti hyväksyttyjä lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä pidetään myös tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyinä lakisääteisinä tilintarkastajina ja tilintarkastusyhteisöinä. |
(36) |
Lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt ovat vastuussa työnsä tekemisestä asianmukaista huolellisuutta noudattaen, ja siksi niiden tulisi vastata taloudellisesta vahingosta, joka johtuu kyseisen huolellisuuden puuttumisesta. Tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen mahdollisuuteen turvautua ammatilliseen vastuuvakuutukseen voi kuitenkin vaikuttaa rajoittamattoman taloudellisen vastuuvelvollisuuden soveltaminen. Komissio aikoo tutkia näitä kysymyksiä ottaen huomioon sen, että jäsenvaltioiden vastuumenettelyt voivat poiketa toisistaan huomattavasti, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKU
KOHDE JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde
Tässä direktiivissä määritetään säännöt, jotka koskevat lakisääteisten tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastuksia .
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
1) |
”lakisääteisellä tilintarkastuksella” tarkoitetaan tilinpäätösten tai konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastuksia, joiden suorittamista edellytetään yhteisön lainsäädännössä ; |
2) |
”lakisääteisellä tilintarkastajalla” tarkoitetaan luonnollista henkilöä, jolle jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tämän direktiivin mukaisesti antaneet luvan suorittaa lakisääteisiä tilintarkastuksia; |
3) |
”tilintarkastusyhteisöllä” tarkoitetaan oikeussubjektia tai muuta yhteisöä, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta, jolle jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tämän direktiivin mukaisesti antaneet luvan suorittaa lakisääteisiä tilintarkastuksia; |
4) |
”kolmannen maan tilintarkastusyksiköllä” tarkoitetaan yksikköä, joka suorittaa kolmannessa maassa perustetun yhtiön tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten tilintarkastuksia, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta; |
5) |
”kolmannen maan tilintarkastajalla” tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka suorittaa kolmannessa maassa perustetun yhtiön tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten tilintarkastuksia; |
6) |
”konsernin tilintarkastajalla” tarkoitetaan lakisääteistä tilintarkastajaa (lakisääteisiä tilintarkastajia) tai tilintarkastusyhteisöä (tilintarkastusyhteisöjä) , joka suorittaa (jotka suorittavat) konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen; |
7) |
”ketjulla” tarkoitetaan:
|
8) |
”tilintarkastusyhteisön sidosyrityksellä” tarkoitetaan mitä tahansa yritystä, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta, joka on yhteydessä tilintarkastusyhteisöön yhteisön omistuksen, määräysvallan tai johdon kautta; |
9) |
”tilintarkastuskertomuksella” tarkoitetaan direktiivin 78/660/ETY 51 a artiklassa ja direktiivin 83/349/ETY 37 artiklassa mainittua lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön antamaa kertomusta; |
10) |
”toimivaltaisilla viranomaisilla” tarkoitetaan laissa nimettyjä viranomaisia tai elimiä, jotka vastaavat lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen sääntelystä ja/tai valvonnasta tai niiden osa-alueista ; viittaus ”toimivaltaiseen viranomaiseen” tietyssä artiklassa tarkoittaa viittausta kyseisessä artiklassa tarkoitetuista tehtävistä vastaavaan viranomaiseen tai toimielimeen (vastaaviin toimielimiin); |
11) |
”kansainvälisillä tilintarkastusstandardeilla” tarkoitetaan kansainvälisiä standardeja (International Standards on Auditing) ja niihin liittyviä lausuntoja ja standardeja , jos ne ovat merkityksellisiä lakisääteisen tilintarkastuksen kannalta; |
12) |
”kansainvälisillä tilinpäätösstandardeilla” tarkoitetaan IASB:n (International Accounting Standards Board) antamia tai hyväksymiä IAS-standardeja (International Accounting Standards), IFRS-standardeja (International Financial Reporting Standards) ja niitä koskevia tulkintoja (SIC-IFRIC-tulkinnat), kyseisten standardien myöhempiä muutoksia ja niitä koskevia tulkintoja sekä tulevaisuudessa annettavia standardeja ja niitä koskevia tulkintoja; |
13) |
”yleisen edun kannalta merkittävillä yhteisöillä” jäsenvaltion lainsäädännön alaisia yhteisöjä, joiden direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa tarkoitetut siirtokelpoiset arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamista 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY (16) 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja luottolaitoksia sekä direktiivin 91/674/ETY 2 artiklan 1 kohdan mukaisia vakuutusyrityksiä. Jäsenvaltiot voivat myös nimetä muita yhteisöjä yleisen edun kannalta merkittäviksi yhteisöiksi, esimerkiksi yhteisöjä, joilla on yleisen edun kannalta suuri merkitys niiden liiketoiminnan luonteen, yhteisön koon tai työntekijämäärän vuoksi; |
14) |
”osuuskunnalla” tarkoitetaan eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003 (17) 1 artiklan mukaista eurooppaosuuskuntaa tai muuta osuuskuntaa, jonka lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamista edellytetään yhteisön lainsäädännössä, direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua luottolaitosta ja direktiivin 91/674/ETY 2 artiklan 1 kohdan mukaista vakuutusyritystä; |
15) |
”henkilöllä, joka ei toimi tilintarkastajana”, tarkoitetaan kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka vähintään kolmeen vuoteen ennen toimintaansa julkisen valvonnan järjestelmän johdossa eivät ole suorittaneet lakisääteisiä tilintarkastuksia, eivät ole olleet äänioikeutettuja tilintarkastusyhteisössä, eivät ole olleet tilintarkastusyhteisön hallinto- tai johtoelimen jäseniä eivätkä ole olleet tilintarkastusyhteisön palveluksessa tai muussa sidossuhteessa siihen; |
16) |
”avainpartnerilla”(”avainpartnereilla”) tarkoitetaan
|
II LUKU
HYVÄKSYMINEN, JATKUVA KOULUTUS JA VASTAVUOROINEN TUNNUSTAMINEN
3 artikla
Tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen hyväksyminen
1. Lakisääteisiä tilintarkastuksia saavat suorittaa ainoastaan ne lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt, jotka on hyväksytty siinä jäsenvaltiossa, joka lakisääteistä tilintarkastusta edellyttää.
2. Jäsenvaltion on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat vastuussa lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen hyväksymisestä.
Toimivaltaisina viranomaisina voi olla ammattialajärjestöjä edellyttäen, että ne ovat tässä direktiivissä säädetyn julkisen valvontajärjestelmän alaisia.
3 . Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä lakisääteiseksi tilintarkastajaksi ainoastaan luonnollisen henkilön, joka täyttää vähintään 4 ja 6–10 artiklassa säädetyt edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista.
4. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä tilintarkastusyhteisöiksi ainoastaan yhteisön, joka täyttää jäljempänä a–d alakohdassa säädetyt edellytykset. Jäsenvaltiot voivat määrätä vain c alakohtaan liittyviä lisäedellytyksiä. Tällaisten edellytysten on oltava oikeasuhteisia tavoitteisiin nähden ja niillä ei saa ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä.
a) |
Lakisääteisiä tilintarkastuksia tilintarkastusyhteisön puolesta suorittavien luonnollisten henkilöiden on täytettävä vähintään 4 ja 6–12 artiklassa säädetyt edellytykset ja heidän on oltava hyväksyttyjä lakisääteisiä tilintarkastajia kyseisessä jäsenvaltiossa ; |
b) |
Äänten enemmistön on oltava jossakin jäsenvaltiossa hyväksytyillä tilintarkastusyhteisöillä tai luonnollisilla henkilöillä, jotka täyttävät vähintään 4 ja 6–12 artiklassa säädetyt edellytykset; jäsenvaltiot voivat säätää, että kyseiset luonnolliset henkilöt on hyväksyttävä myös jossakin muussa jäsenvaltiossa. Osuuskuntien ja direktiivin 86/635/ETY 45 artiklassa tarkoitettujen vastaavien yhteisöjen lakisääteisen tilintarkastuksen osalta jäsenvaltiot voivat vahvistaa äänioikeutta koskevia muita erityissäännöksiä ; |
c) |
Yhteisön hallinto- tai johtoelimen jäsenten enemmistön, joka voi olla enintään 75 prosenttia, on oltava jossakin jäsenvaltiossa hyväksyttyjä tilintarkastusyhteisöjä tai luonnollisia henkilöitä, jotka täyttävät vähintään 4 ja 6–12 artiklassa säädetyt edellytykset ; jäsenvaltiot voivat säätää, että kyseiset luonnolliset henkilöt on hyväksyttävä myös jossakin muussa jäsenvaltiossa ; jos hallinto- tai johtoelimessä ei ole kuin kaksi jäsentä, toisen on täytettävä vähintään tässä kohdassa säädetyt edellytykset; |
d) |
Yhteisön on täytettävä 4 artiklassa säädetyt edellytykset. |
4 artikla
Hyvä maine
Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa hyväksymisen ainoastaan hyvämaineisille luonnollisille henkilöille tai yhteisöille .
5 artikla
Hyväksymisen peruuttaminen
1. Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön hyväksyminen on peruutettava, jos kyseisen henkilön tai yhteisön hyvä maine on vakavasti vaarantunut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää kohtuullisesta määräajasta hyvämaineisuutta koskevien vaatimusten täyttämiseksi.
2. Tilintarkastusyhteisön hyväksyminen on peruutettava, jos jokin 3 artiklan 4 kohdan b ja c alakohdassa säädetyistä edellytyksistä ei enää täyty. Jäsenvaltio voi kuitenkin säätää kohtuullisen määräajan , jonka aikana edellytysten on jälleen täytyttävä.
3. Jos lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön hyväksyminen peruutetaan jostakin syystä, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa hyväksyminen peruutetaan, on ilmoitettava peruuttamisesta ja sen syistä niiden jäsenvaltioiden asianmukaisille toimivaltaisille viranomaisille, joissa lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö on myös hyväksytty ja jotka on kirjattu ensin mainitun jäsenvaltion rekisteriin 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
6 artikla
Koulutusvaatimukset
Luonnollinen henkilö voidaan hyväksyä suorittamaan lakisääteistä tilintarkastusta sen jälkeen, kun hän on korkeakoulu- tai vastaavan kelpoisuuden saavutettuaan suorittanut teoreettisen opintokokonaisuuden ja vaadittavan käytännön harjoittelun sekä suorittanut hyväksytysti kyseisen jäsenvaltion järjestämän tai tunnustaman ammattitutkinnon, joka on yliopiston loppututkinnon tai vastaavan tasoinen , sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista .
7 artikla
Ammatillinen tutkinto
Edellä 6 artiklassa tarkoitetun ammatillisen tutkinnon on taattava riittävät teoreettiset tiedot lakisääteisen tilintarkastuksen kannalta merkityksellisillä aloilla sekä kyky soveltaa tietoja käytännössä. Ainakin osan tutkinnosta on oltava kirjallinen.
8 artikla
Teoriakoe
1. Tutkintoon sisältyvän teoriakokeen tulee käsittää erityisesti seuraavat aihepiirit:
a) |
yleinen kirjanpidon ja tuloslaskennan teoria ja periaatteet, |
b) |
tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten laadintaan liittyvät oikeudelliset vaatimukset ja normit, |
c) |
kansainväliset tilinpäätösstandardit, |
d) |
tilinpäätösanalyysi, |
e) |
kustannuslaskenta ja sisäinen laskentatoimi, |
f) |
riskinhallinta ja sisäinen valvonta, |
g) |
tilintarkastus ja ammattiosaaminen , |
h) |
lakisääteiseen tilintarkastukseen ja lakisääteisiin tilintarkastajiin liittyvät oikeudelliset vaatimukset ja ammatilliset normit, |
i) |
kansainväliset tilintarkastusstandardit , |
j) |
ammattietiikka ja riippumattomuus. |
2. Tutkinnon on katettava myös vähintään seuraavat aihepiirit siltä osin kuin ne ovat merkityksellisiä tilintarkastuksen kannalta:
a) |
yhtiöoikeus sekä johtamis- ja hallintojärjestelmät (corporate governance), |
b) |
maksukyvyttömyysmenettelyä ja muita vastaavia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, |
c) |
vero-oikeus, |
d) |
siviili- ja kauppaoikeus, |
e) |
työlainsäädäntö sekä sosiaaliturvaa koskevat säännökset, |
f) |
tietotekniikka ja tietokonejärjestelmät, |
g) |
liiketalous, kansantalous ja rahoitus, |
h) |
matematiikka ja tilastotiede, |
i) |
yrityksen taloushallinnon perusperiaatteet. |
3. Komissio voi 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti mukauttaa 1 kohdassa tarkoitettuun teoriakokeeseen sisällytettävien aihepiirien luetteloa. Komissio ottaa huomioon tilintarkastuksessa ja tilintarkastajien ammattialalla tapahtuvan kehityksen hyväksyessään näitä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
9 artikla
Poikkeukset
1. Jäsenvaltio voi 7 ja 8 artiklasta poiketen säätää, että henkilö, joka on suorittanut yliopistotutkinnon tai vastaavan tutkinnon tai jolla on yliopistossa suoritettu arvosana tai vastaava pätevyys yhdessä tai useammassa 8 artiklassa tarkoitetussa oppiaineessa, voidaan vapauttaa teoreettisen tiedon kokeesta niiden oppiaineiden osalta, jotka sisältyvät kyseiseen tutkintoon tai arvosanaan.
2. Jäsenvaltio voi 7 artiklasta poiketen säätää, että henkilö, jolla on yliopistossa suoritettu arvosana tai sitä vastaava pätevyys yhdessä tai useammassa 8 artiklassa tarkoitetussa oppiaineessa, voidaan vapauttaa teoreettisen tiedon soveltamistaidon kokeesta näiden oppiaineiden osalta, jos hän on suorittanut niissä käytännön harjoittelun, josta on osoituksena valtion tunnustama tutkinto tai todistus.
10 artikla
Käytännön harjoittelu
1. Tutkintoon sisältyvän teoreettisen tiedon käytäntöön soveltamista koskevan valmiuden varmistamiseksi henkilön on suoritettava vähintään kolmen vuoden käytännön harjoittelu muun muassa tilinpäätösten, konsolidoitujen tilinpäätösten tai vastaavien taloushallintoon liittyvien laskelmien tarkastamisessa. Vähintään kaksi kolmasosaa käytännön harjoittelusta on suoritettava jonkin jäsenvaltiossa hyväksytyn lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön kanssa.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että koko käytännön harjoittelu suoritetaan sellaisten henkilöiden ohjauksessa, jotka voivat antaa riittävät takeet kyvystään järjestää käytännön harjoittelua .
11 artikla
Pitkän käytännön kokemuksen tuoma pätevyys
Jäsenvaltiot voivat hyväksyä lakisääteiseksi tilintarkastajaksi henkilön, joka ei täytä 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jos hän osoittaa, että
a) |
hän on 15 vuoden ajan harjoittanut ammattimaisesti toimintaa, jossa hän on saanut riittävän kokemuksen rahoituksen, oikeustieteen ja laskentatoimen aloilta, ja suorittanut 7 artiklassa tarkoitetun ammattitutkinnon, tai |
b) |
että hän on seitsemän vuoden ajan harjoittanut ammattimaisesti toimintaa mainituilla aloilla sekä lisäksi suorittanut 10 artiklassa tarkoitetun käytännön harjoittelun ja 7 artiklassa tarkoitetun ammattitutkinnon. |
12 artikla
Käytännön harjoittelun ja teoreettisen koulutuksen yhdistäminen
1. Jäsenvaltiot voivat säätää, että 8 artiklassa tarkoitettujen oppiaineiden teoreettisiin opintoihin käytetyt ajanjaksot lasketaan 11 artiklassa mainitun ammattimaisen toiminnan kestoon, jos tällaisista opinnoista on osoituksena valtion tunnustama tutkinto. Opintoihin käytetyn ajan tulee kuitenkin olla vähintään vuosi, eikä sitä saa vähentää ammattimaiseen toimintaan käytetystä ajasta enempää kuin neljä vuotta.
2. Ammattimaisen toiminnan sekä käytännön harjoittelun keston on oltava vähintään sama kuin teoreettisten opintojen ja 10 artiklan mukaan vaadittavan käytännön harjoittelun keston.
13 artikla
Jatkuva koulutus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteisten tilintarkastajien on osallistuttava asianmukaisiin jatkuvan koulutuksen ohjelmiin, joilla ylläpidetään teoreettisen tiedon, sekä ammatillisen osaamisen ja arvojen riittävää tasoa, ja että jatkuvan koulutuksen vaatimusten noudattamatta jättämiseen sovelletaan 30 artiklassa tarkoitettuja seuraamuksia.
14 artikla
Toisten jäsenvaltioiden tilintarkastajien hyväksyminen
Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä menettelyistä, joilla hyväksytään toisissa jäsenvaltioissa hyväksytyt lakisääteiset tilintarkastajat. Näissä menettelyissä ei voida vaatia muuta kuin neuvoston direktiivin 89/48/ETY (18) 4 artiklan mukaisen kelpoisuuskokeen hyväksyttyä suorittamista. Kelpoisuuskokeessa , joka suoritetaan jollakin asianomaisen jäsenvaltion kielilainsäädännössä sallitulla kielellä, voidaan arvioida lakisääteisen tilintarkastajan tietämystä ainoastaan niistä kyseisen jäsenvaltion laeista ja muista säännöksistä, joilla on merkitystä lakisääteisen tilintarkastuksen kannalta.
III LUKU
REKISTERÖINTI
15 artikla
Julkinen rekisteri
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt merkitään 16 ja 17 artiklan mukaisesti julkiseen rekisteriin. Poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat poiketa tässä artiklassa ja 16 artiklassa asetetuista julkistamista koskevista vaatimuksista, mutta vain siinä määrin kuin on tarpeen kenen tahansa henkilön henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvan välittömän ja merkittävän uhkan lieventämiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin lakisääteinen tilintarkastaja ja tilintarkastusyhteisö on merkitty julkiseen rekisteriin omalla numerollaan. Tiedot tallennetaan rekisteriin sähköisessä muodossa ja niiden on oltava julkisesti saatavilla sähköisessä muodossa.
3. Julkisen rekisterin on sisällettävä myös niiden toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet, jotka ovat vastuussa 3 artiklassa tarkoitetusta hyväksymisestä, 29 artiklassa tarkoitetusta laadunvarmistuksesta, 30 artiklassa tarkoitetuista lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin kohdistettavasta tutkinnasta ja seuraamuksista sekä 32 artiklassa tarkoitetusta julkisesta valvonnasta.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu julkinen rekisteri on käytössä viimeistään ... (19).
16 artikla
Lakisääteisten tilintarkastajien rekisteröinti
1. Lakisääteisistä tilintarkastajista on kirjattava julkiseen rekisteriin vähintään seuraavat tiedot:
a) |
nimi, osoite ja rekisteröintinumero; |
b) |
tarvittaessa sen tilintarkastusyhteisön nimi ja osoite, Internet-osoite ja rekisteröintinumero, jonka palveluksessa lakisääteinen tilintarkastaja on tai johon hän on sidossuhteessa partnerina tai muulla tavalla ; |
c) |
kaikki muut rekisteröinnit lakisääteisenä tilintarkastajana muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisissa viranomaisissa ja tilintarkastajana kolmansissa maissa, mukaan lukien rekisteröintiviranomaisen (-viranomaisten) nimi (nimet) ja tarvittaessa rekisteröintinumero (-numerot). |
2. Tämän direktiivin 45 artiklan mukaisesti rekisteröidyt kolmansien maiden tilintarkastusyhteisöt on selvästi rekisteröitävä sellaisina eikä tilintarkastusyhteisöinä.
17 artikla
Tilintarkastusyhteisöjen rekisteröinti
1. Tilintarkastusyhteisöistä on kirjattava julkiseen rekisteriin vähintään seuraavat tiedot:
a) |
nimi, osoite ja rekisteröintinumero; |
b) |
oikeudellinen muoto; |
c) |
yhteystiedot, ensisijaisen yhteyshenkilön nimi ja mahdollisen Internet-sivuston osoite; |
d) |
jäsenvaltiossa sijaitsevien toimipisteiden osoitteet; |
e) |
tilintarkastusyhteisön palveluksessa olevien tai siihen sidossuhteessa partnerina tai muulla tavalla olevien lakisääteisten tilintarkastajien nimet ja rekisteröintinumerot; |
f) |
kaikkien omistajien ja osakkeenomistajien nimet ja työosoitteet; |
g) |
kaikkien hallinto- tai johtoelimen jäsenten nimet ja työosoitteet; |
h) |
tieto mahdollisesta jäsenyydestä ketjussa ja luettelo jäsen- tai sidosyritysten nimistä ja osoitteista tai paikka, jossa kyseiset tiedot ovat julkisesti saatavilla ; |
i) |
kaikki muut rekisteröinnit tilintarkastusyhteisönä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja tilintarkastusyksikköinä kolmansien maiden kanssa, mukaan lukien rekisteröintiviranomaisen (-viranomaisten) nimi (nimet) ja tarvittaessa rekisteröintinumero (-numerot). |
2. Tämän direktiivin 45 artiklan mukaisesti rekisteröidyt kolmansien maiden tilintarkastusyhteisöt on selvästi rekisteröitävä sellaisina eikä tilintarkastusyhteisöinä.
18 artikla
Rekisteritietojen päivittäminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt ilmoittavat viipymättä julkisen rekisterin ylläpidosta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille rekisterin sisältämiin tietoihin tulevista muutoksista. Ilmoituksen jälkeen rekisteritiedot on päivitettävä viipymättä.
19 artikla
Vastuu rekisteritiedoista
Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on allekirjoitettava tiedot, jotka toimitetaan asianmukaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle 16, 17 ja 18 artiklan mukaisesti. Jos toimivaltainen viranomainen määrää tietojen toimittamisesta sähköisesti, tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY (20) 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla sähköisellä allekirjoituksella.
20 artikla
Kieli
1. Tiedot merkitään julkiseen rekisteriin jollakin asianomaisen jäsenvaltion kielilainsäädännössä sallitulla kielellä.
2. Jäsenvaltiot voivat sallia, että tiedot merkitään julkiseen rekisteriin myös yhdellä tai useammalla muulla yhteisön virallisella kielellä. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että käännettyjen tietojen on oltava virallisia käännöksiä.
Asianomaisen jäsenvaltion on kaikissa tapauksissa varmistettava, että rekisteristä käy ilmi se, onko kyseessä virallinen käännös.
IV LUKU
AMMATTIETIIKKA , RIIPPUMATTOMUUS JA SALASSAPITOVELVOLLISUUS
21 artikla
Ammattietiikka
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkiin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovelletaan ammattietiikkaa koskevia periaatteita . Näihin on vähintään sisällyttävä ammattietiikkaan kuuluva yleisen edun mukainen tehtävä, rehellisyys ja objektiivisuus sekä ammatillinen pätevyys ja huolellisuus.
2. Varmistaakseen luottamuksen tilintarkastukseen sekä 1 kohdan yhdenmukaisen soveltamisen komissio voi toteuttaa ammattietiikan periaatteita koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
22 artikla
Riippumattomuus ja puolueettomuus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteinen tilintarkastaja ja/tai tilintarkastusyhteisö toimii lakisääteistä tilintarkastusta suorittaessaan itsenäisesti suhteessa tarkastettavaan yhteisöön eikä osallistu sen päätöksentekoon.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ei suorita lakisääteistä tilintarkastusta, jos lakisääteisen tilintarkastajan, tilintarkastusyhteisön tai ketjun, myös muut oheispalvelut huomioon ottaen, sekä tarkastettavan yhteisön välillä on välitön tai välillinen taloudellinen, liike-, työ- tai muu sellainen suhde, jonka objektiivinen, harkitseva ja asioihin perehtynyt kolmas osapuoli voi päätellä vaarantavan lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuuden. Jos lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuuteen kohdistuu uhkia, esimerkiksi oman työn tarkastamisen, oman edun, asianajotoiminna, läheisyyden, luottamuksen tai painostuksen uhka, lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on sovellettava varotoimia kyseisten uhkien lieventämiseksi. Jos nämä uhat ovat sovellettuihin varotoimiin verrattuina niin merkittäviä, että riippumattomuus vaarantuu, lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ei saa suorittaa lakisääteistä tilintarkastusta.
Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kun on kyse yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä koskevista lakisääteisistä tilintarkastuksista, lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, tarvittaessa lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuuden suojaamiseksi, ei suorita lakisääteistä tilintarkastusta oman työn tarkastamisen tai oman edun tapauksessa.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö kirjaa tilintarkastusasiakirjoihin kaikki riippumattomuuteensa kohdistuvat merkittävät uhkat sekä toimenpiteet kyseisten uhkien lieventämiseksi.
4. Komissio voi 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti varmistaakseen luottamuksen tilintarkastukseen sekä 1 ja 2 kohdan yhdenmukaisen soveltamisen hyväksyä periaatteisiin perustuvia täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka koskevat
a) |
edellä 3 kohdassa tarkoitettuja uhkia ja toimenpiteitä; |
b) |
tilanteita, joissa 3 kohdassa määritellyt uhat ovat niin merkittäviä, että lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuus vaarantuu; |
c) |
kysymystä siitä, voidaanko lakisääteisiä tarkistuksia suorittaa edellä 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa oman työn tarkastamista tai omaa etua koskevissa tapauksissa. |
23 artikla
Luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö saa käyttöönsä lakisääteistä tilintarkastusta suorittaessaan, suojataan riittävillä luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevilla säännöillä.
2. Lakisääteisiin tilintarkastajiin tai tilintarkastusyhteisöihin liittyvät luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevat säännöt eivät saa estää tämän direktiivin säännösten soveltamisen valvontaa .
3. Jos lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö korvataan toisella lakisääteisellä tilintarkastajalla tai tilintarkastusyhteisöllä, edellisen lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on annettava tulevalle lakisääteiselle tilintarkastajalle tai tilintarkastusyhteisölle pääsy kaikkiin tarkastettavaa yhteisöä koskeviin olennaisiin tietoihin.
4. Lakisääteisestä tilintarkastajaa tai tilintarkastusyhteisöä, joka ei enää ole sitoutunut tiettyyn tilintarkastustoimeksiantoon, tai aikaisempaa lakisääteistä tilintarkastajaa tai tilintarkastusyhteisöä koskevat edelleen 1 ja 2 kohdan säännökset tämän tilintarkastustoimeksiannon osalta.
24 artikla
Tilintarkastusyhteisöjen puolesta lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien tilintarkastajien riippumattomuus ja puolueettomuus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilintarkastusyhteisön tai sen sidosyrityksen omistajat, osakkeenomistajat tai hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenet eivät osallistu lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamiseen tavalla, joka vaarantaa tilintarkastusyhteisön puolesta lakisääteistä tilintarkastusta suorittavan lakisääteisen tilintarkastajan riippumattomuuden ja puolueettomuuden.
25 artikla
Tilintarkastuksesta maksettavat palkkiot
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisilla säännöillä varmistetaan se, että lakisääteisestä tilintarkastuksesta maksettavat palkkiot
a) |
eivät määräydy osittain tai kokonaan tarkastettavalle yhteisölle tarjottavien oheispalvelujen perusteella; |
b) |
eivät voi perustua rajoittaviin ehtoihin. |
V LUKU
TILINTARKASTUSSTANDARDIT JA RAPORTOINTI
26 artikla
Tilintarkastusstandardit
1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt suorittavat lakisääteiset tilintarkastukset komission 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti hyväksymiä kansainvälisiä tilintarkastusstandardeja noudattaen. Jäsenvaltiot saavat soveltaa kansallista tilintarkastusstandardia siihen saakka, kun komissio on hyväksynyt samaa asiaa koskevan kansainvälisen tilintarkastusstandardin. Hyväksytyt kansainväliset tilintarkastusstandardit on julkaistava kokonaisuudessaan kaikilla yhteisön virallisilla kielillä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2. Komissio voi päättää 48 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen kansainvälisten tilintarkastusstandardien soveltuvuudesta yhteisössä. Komissio hyväksyy kansainväliset tilintarkastusstandardit sovellettavaksi yhteisössä ainoastaan siinä tapauksessa, että
a) |
ne ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ja ne on laadittu asianmukaisessa menettelyssä julkisen valvonnan alaisena ja läpinäkyvyyttä noudattaen; ja |
b) |
ne antavat osaltaan tilinpäätöksille ja konsolidoiduille tilinpäätöksille korkean tason uskottavuuden ja laadun direktiivin 78/660/ETY 2 artiklan 3 kohdassa ja direktiivin 83/349/ETY 16 artiklan 3 kohdassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti; ja |
c) |
ne ovat Euroopan yleisen edun mukaisia. |
3. Jäsenvaltiot voivat määrätä kansainvälisten tilintarkastusstandardien lisäksi ylimääräisiä tilintarkastusmenettelyjä tai -vaatimuksia taikka poikkeustapauksissa poistaa niistä tiettyjä osia vain siinä tapauksessa, että ne ovat tarpeen lakisääteisen tilintarkastuksen laajuuteen liittyvien kansallisten lakisääteisten erityisvaatimusten vuoksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset ylimääräiset tilintarkastusmenettelyt tai -vaatimukset ovat 2 kohdan b ja c alakohdassa vahvistettujen säännösten mukaiset, ja niiden on ilmoitettava niistä komissiolle ja jäsenvaltioille ennen niiden hyväksymistä . Kun on kyse poikkeustapauksesta, jossa jäsenvaltio poistaa kansainvälisestä tilintarkastusstandardista tiettyjä osia, sen on ilmoitettava erityiset lakisääteiset vaatimuksensa sekä niiden ylläpitämistä tukevat perustelut komissiolle ja muille jäsenvaltioille vähintään kuusi kuukautta ennen sen kansallista hyväksymistä, tai kun on kyse vaatimuksista, jotka olivat jo voimassa, kun kansainvälinen tilintarkastusstandardi hyväksyttiin, viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kyseisen kansainvälisen tilintarkastusstandardin hyväksymisestä.
4. Jäsenvaltiot voivat asettaa tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteistä tilintarkastusta koskevia ylimääräisiä vaatimuksia kahden vuoden ajan 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanon määräajan päättymisestä.
27 artikla
Konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisessä tilintarkastuksessa
a) |
konsernin tilintarkastaja on täysimääräisesti vastuussa konsolidoidusta tilinpäätöksestä annettavasta tilintarkastuskertomuksesta; |
b) |
konsernin tilintarkastaja suorittaa tarkastuksen ja osoittaa asiakirjoilla tarkastaneensa kolmannen maan tilintarkastajan (tilintarkastajien), lakisääteisen tilintarkastajan (lakisääteisten tilintarkastajien), kolmannen maan tilintarkastusyksikön (tilintarkastusyksiköiden) tai tilintarkastusyhteisön (tilintarkastusyhteisöjen) konsernin tilintarkastusta varten suorittaman tilintarkastustyön . Konsernin tilintarkastajan säilyttämän dokumentaation on oltava riittävä, jotta asianomainen toimivaltainen viranomainen voi asianmukaisesti tarkastaa konsernin tilintarkastajan suorittaman työn ; |
c) |
kun yritysryhmän osan tarkastaa (tarkastavat) sellaisen kolmannen maan tilintarkastaja (tilintarkastajat) tai tilintarkastusyksikkö (tilintarkastusyksiköt), joka ei ole tehnyt 47 artiklassa tarkoitettua yhteistyösopimusta, konsernin tilintarkastaja on vastuussa kolmannen maan tilintarkastajan (tilintarkastajien) tai tilintarkastusyksikön (tilintarkastusyksiköiden) suorittamaa tilintarkastustyötä koskevan dokumentaation, konsernin tilintarkastukseen liittyvät työpaperit mukaan lukien, asianmukaisesta toimittamisesta pyydettäessä julkisille valvontaviranomaisille. Kyseisen toimittamisen varmistamiseksi konsernin tilintarkastajan on säilytettävä itsellään jäljennökset kyseisestä dokumentaatiosta tai vaihtoehtoisesti sovittava kolmannen maan tilintarkastajan (tilintarkastajien) tai tilintarkastusyksikön (tilintarkastusyksiköiden) kanssa siitä, että hänellä on asianmukainen ja rajoittamaton mahdollisuus tutustua pyydettäessä asiakirjoihin, tai ryhdyttävä muihin asianmukaisiin toimiin. Mikäli oikeudelliset tai muut esteet tekevät mahdottomaksi tilintarkastajan työpapereiden siirtämisen kolmannesta maasta konsernin tilintarkastajalle, tämän säilyttämässä dokumentaatiossa on oltava todiste siitä, että hän on ryhtynyt asianmukaisiin menettelyihin saadakseen tilintarkastusdokumentaation käyttöönsä, ja jos on kyse muista kuin kansallisesta lainsäädännöstä johtuvista oikeudellisista esteistä, todiste kyseisen esteen olemassaolosta . |
28 artikla
Tarkastusraportointi
1. Kun tilintarkastusyhteisö suorittaa lakisääteisen tilintarkastuksen, tilintarkastusyhteisön puolesta tarkastuksen suorittavan lakisääteisen tilintarkastajan tai lakisääteisten tilintarkastajien on allekirjoitettava tilintarkastuskertomus. Poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat säätää, että tätä allekirjoitusta ei tarvitse julkistaa, jos julkistaminen voi johtaa kenen tahansa henkilön henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvaan välittömään ja merkittävään uhkaan. Joka tapauksessa kyseisen henkilön (kyseisten henkilöiden) nimen (nimien) on oltava asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten tiedossa.
2. Sen estämättä, mitä direktiivin 78/660/ETY 51 a artiklan 1 kohdassa säädetään, ja jos komissio ei ole hyväksynyt yhteistä vakiomuotoista tilintarkastuskertomusta 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, komissio voi 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja tilintarkastukseen kohdistuvan yleisen luottamuksen vahvistamiseksi päättää yhteisestä vakiomuotoisesta tilintarkastuskertomuksesta tilinpäätöksille ja konsolidoiduille tilinpäätöksille, jotka on laadittu hyväksyttyjä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen.
VI LUKU
LAADUNVARMISTUS
29 artikla
Laadunvarmistusjärjestelmät
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovelletaan laadunvarmistusjärjestelmää, joka täyttää ainakin seuraavat edellytykset:
a) |
laadunvarmistusjärjestelmä on muodostettava tavalla, joka tekee siitä riippumattoman suhteessa valvonnan kohteena oleviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sekä VIII luvussa kuvatulla tavalla julkisen valvonnan alaisen; |
b) |
laadunvarmistusjärjestelmän rahoituksen on oltava turvattu, eivätkä lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt saa vaikuttaa siihen millään tavalla; |
c) |
laadunvarmistusjärjestelmälle on taattava riittävät resurssit; |
d) |
laaduntarkastuksia suorittavilla henkilöillä on oltava asianmukainen ammatillinen koulutus ja kokemus lakisääteisen tilintarkastuksen ja tilinpäätösraportoinnin alalla sekä laaduntarkastuksiin pätevöittävä erityiskoulutus; |
e) |
laaduntarkastustoimeksiantojen suorittajat on valittava puolueettomalla menettelyllä, joka on suunniteltu varmistamaan , että tarkastusten suorittajien ja tarkastusten kohteena olevien lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen välillä ei ole eturistiriitoja; |
f) |
laaduntarkastuksissa , joihin kuuluu valikoidun tilintarkastusaineiston asianmukainen tarkastaminen, on arvioitava voimassa olevien tilintarkastusstandardien ja riippumattomuutta koskevien vaatimusten noudattamista, käytettyjen resurssien määrää ja laatua, tilintarkastuspalkkioita sekä tilintarkastusyhteisön sisäistä laadunvalvontajärjestelmää ; |
g) |
laaduntarkastuksen tuloksista on laadittava kertomus, joka sisältää laaduntarkastuksen perusteella tehdyt keskeiset päätelmät; |
h) |
laaduntarkastuksia on tehtävä vähintään kuuden vuoden välein; |
i) |
laadunvarmistusjärjestelmän tuottamat kokonaistulokset on julkistettava vuosittain; |
j) |
lakisääteisen tilitarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on noudatettava laaduntarkastuksen perusteella annettavia suosituksia kohtuullisen ajan kuluessa. |
Jos ensimmäisen alakohdan j alakohdassa tarkoitettuja suosituksia ei noudateta, lakisääteiseen tilintarkastajaan tai tilintarkastusyhteisöön sovelletaan tarvittaessa 30 artiklassa tarkoitettuja kurinpitoseuraamuksia tai muita seuraamuksia.
2. Komissio voi toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen lisätäkseen yleistä luottamusta tilintarkastukseen sekä varmistaakseen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja e–j alakohdan yhdenmukaisen soveltamisen .
VII LUKU
TUTKINTA JA SEURAAMUKSET
30 artikla
Tutkinta- ja seuraamusjärjestelmät
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkailla tutkinta- ja seuraamusjärjestelmillä havaitaan ja ennaltaehkäistään puutteellisesti suoritetut lakisääteiset tilintarkastukset sekä korjataan havaitut puutteet.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovelletaan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia , jos lakisääteistä tilintarkastusta ei ole suoritettu tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä hyväksyttyjen säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa siviilioikeudellisia vastuujärjestelmiä.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin kohdistetut toimenpiteet ja seuraamukset julkistetaan asianmukaisella tavalla. Seuraamuksiin olisi sisällyttävä mahdollisuus peruuttaa hyväksyminen.
31 artikla
Tilintarkastajien vastuu
Komissio antaa ennen vuoden 2006 loppua kertomuksen nykyisten kansallisten vastuusäännösten vaikutuksista Euroopan pääomamarkkinoilla suoritettuihin lakisääteisiin tilintarkastuksiin sekä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä koskevista vakuutuskysymyksistä sekä objektiivisen arvion taloudellista vastuuta rajoittavista ehdoista. Komissio kuulee tarvittaessa asianosaisia julkisesti. Kyseisen kertomuksen päätelmien nojalla komissio antaa tarvittaessa suosituksia jäsenvaltioille.
VIII LUKU
JULKINEN VALVONTA JA JÄSENVALTIOIDEN VÄLISET SÄÄNTELYJÄRJESTELYT
32 artikla
Julkisen valvonnan periaatteet
1. Jäsenvaltioiden on luotava lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen tehokas julkisen valvonnan järjestelmä, joka perustuu 2–7 kohdassa esitettyihin periaatteisiin.
2. Kaikkien lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen on oltava julkisen valvonnan alaisia.
3. Julkisen valvonnan järjestelmän johdossa on oltava lakisääteiseen tilintarkastukseen liittyvien alojen asiantuntijoita, jotka eivät toimi lakisääteisinä tilintarkastajina. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että lakisääteisinä tilintarkastajina toimivilla henkilöillä on vähemmistöedustus julkisen valvontajärjestelmän johdossa. Julkisen valvontajärjestelmän johtoon osallistuvat henkilöt on valittava riippumattoman ja läpinäkyvän nimitysmenettelyn kautta.
4. Julkisen valvontajärjestelmän on oltava viime kädessä vastuussa
a) |
lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen hyväksymisestä ja rekisteröinnistä, |
b) |
etiikkaa, tilintarkastusyhteisöjen sisäistä laadunvalvontaa ja tilintarkastusta koskevien normien antamisesta, ja |
c) |
jatkuvasta koulutuksesta, laadunvarmistuksesta sekä tutkinta- ja kurinpitojärjestelmistä. |
5. Julkisen valvontajärjestelmän avulla on voitava tarvittaessa toteuttaa lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen toiminnan tutkintaa sekä ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.
6. Julkisen valvontajärjestelmän on oltava läpinäkyvä. Läpinäkyvyyteen kuuluu muun muassa vuosittaisten työohjelmien ja toimintakertomusten julkistaminen.
7. Julkisen valvontajärjestelmän rahoituksen on oltava riittävä. Julkisen valvontajärjestelmän rahoituksen on oltava turvattu, eivätkä lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt saa millään tavalla vaikuttaa siihen asiattomasti .
33 artikla
Julkisten valvontajärjestelmien välinen yhteistyö yhteisön tasolla
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisiin valvontajärjestelmiin sovellettavilla sääntelyjärjestelyillä taataan tehokas yhteisön tason yhteistyö jäsenvaltioiden toteuttamissa valvontatoimissa. Tätä varten jäsenvaltion on nimettävä taho, joka on nimenomaisesti vastuussa yhteistyön varmistamisesta .
34 artikla
Jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelyjen vastavuoroinen tunnustaminen
1. Jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelyissä on noudatettava kotivaltion sääntelyn periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan valvonnasta vastaa jäsenvaltio, joka on hyväksynyt lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön ja jonka alueella tarkastettavalla yhteisöllä on kaupparekisteriin merkitty toimipaikka.
2. Konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteistä tilintarkastusta edellyttävä jäsenvaltio ei saa asettaa lakisääteisen tilintarkastuksen osalta rekisteröintiä, laadunvarmistustarkastuksia, tilintarkastusstandardeja etiikkaa eikä riippumattomuutta koskevia lisävaatimuksia lakisääteiselle tilintarkastajalle tai tilintarkastusyhteisölle, joka suorittaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön lakisääteisen tilintarkastuksen.
3. Jos yhtiön arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi muun jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla kuin missä yhtiöllä on kaupparekisteriin merkitty toimipaikka, jäsenvaltio, jonka alueella arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi, ei saa asettaa lakisääteiseen tilintarkastuksen osalta rekisteröintiä, laadunvarmistustarkastuksia, tilintarkastusstandardeja, etiikkaa eikä riippumattomuutta koskevia lisävaatimuksia lakisääteiselle tilintarkastajalle tai tilintarkastusyhteisölle, joka suorittaa yhtiön tilinpäätöksen tai konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisen tarkastuksen.
35 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen
1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen suorittamaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle niiden nimeämisestä.
2. Toimivaltaiset viranomaiset olisi järjestettävä siten, että eturistiriidat vältetään.
36 artikla
Salassapitovelvollisuus ja jäsenvaltioiden välinen sääntely-yhteistyö
1. Jäsenvaltioiden hyväksymisestä, rekisteröinnistä, laadunvarmistuksesta, valvonnasta ja kurinpidosta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä aina kun se on tarpeen niiden suorittaessa niille tämän direktiivin nojalla kuuluvia tehtäviä . Jäsenvaltion hyväksymisestä, rekisteröinnistä, laadunvarmistuksesta, valvonnasta ja kurinpidosta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on avustettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti vaihdettava tietoja ja tehtävä yhteistyötä lakisääteisten tilintarkastusten suorittamiseen liittyvässä tutkinnassa.
2. Salassapitovelvollisuutta sovelletaan kaikkiin toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa oleviin tai olleisiin henkilöihin. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle, ellei jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä toisin säädetä.
3. Edellä 2 kohta ei estä toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta luottamuksellisia tietoja. Näin vaihdettuja tietoja koskee salassapitovelvollisuus, jota sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa oleviin tai olleisiin henkilöihin.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä toimitettava viipymättä 1 kohdan mukaista tarkoitusta varten tarvittavat tiedot. Pyynnön saaneiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa viipymättä toteutettava tarvittavat toimenpiteet kerätäkseen pyydetyt tiedot. Jos pyynnön saanut toimivaltainen viranomainen ei pysty luovuttamaan pyydettyjä tietoja viipymättä, sen on ilmoitettava pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle syyt tähän. Näin toimitettuja tietoja koskee salassapitovelvollisuus, jota sovelletaan tiedot vastaanottavien toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa oleviin tai sen palveluksessa aiemmin olleisiin henkilöihin.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja, jos
a) |
tietojen antaminen voisi vaikuttaa haitallisesti pyynnön saaneen jäsenvaltion täysivaltaisuuteen, turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen tai olla kansallisten turvallisuussääntöjen vastaista, |
b) |
pyynnössä tarkoitettuja tekoja ja lakisääteisiä tilintarkastajia tai tilintarkastusyhteisöjä koskeva oikeudenkäynti on jo pantu vireille pyynnön saaneessa valtiossa, tai |
c) |
toimivaltaiset viranomaiset ovat pyynnön saaneessa valtiossa jo antaneet näitä henkilöitä ja näitä tekoja koskevan lainvoimaisen tuomion. |
Edellä 1 kohdan nojalla tietoja saavilla viranomaisilla on oikeus käyttää saamiaan tietoja ainoastaan tässä direktiivissä tarkoitettujen tehtäviensä hoitamiseen sekä näiden tehtävien hoitamiseen nimenomaisesti liittyvän hallinto- tai oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeudenkäyntiin liittyvien velvollisuuksien täyttämistä.
5. Jos toimivaltainen viranomainen on vakuuttunut, että tämän direktiivin säännösten vastaista toimintaa harjoitetaan tai on harjoitettu toisen jäsenvaltion alueella, sen on ilmoitettava tästä toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman tarkasti. Toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet. Sen on annettava asiasta ilmoittaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle tieto lopputuloksesta ja mahdollisuuksien mukaisesti myös merkittävistä välivaiheista ennen tätä.
6. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myös pyytää, että toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen suorittaa alueellaan tutkinnan.
Se voi lisäksi pyytää, että sen oma henkilöstö saa olla läsnä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen henkilöstön suorittaessa tutkintaa.
Tutkinta tapahtuu kuitenkin koko ajan sen jäsenvaltion kokonaisvalvonnassa, jonka alueella se suoritetaan.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä suorittamasta ensimmäisessä alakohdassa säädettyä tutkintaa tai sallimasta toisessa alakohdassa säädettyä toisen jäsenvaltion henkilöstön läsnäoloa sen henkilöstön suorittamien toimenpiteiden aikana, jos tällainen tutkinta voisi vaikuttaa haitallisesti pyynnön saaneen valtion täysivaltaisuuteen, turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen taikka jos pyynnön tarkoittamia toimia ja henkilöitä koskeva oikeudenkäynti on pantu vireille pyynnön saaneessa valtiossa tai jos pyynnön saaneen valtion toimivaltaiset viranomaiset ovat jo antaneet näitä henkilöitä ja näitä tekoja koskevan lainvoimaisen päätöksen.
7. Komissio voi 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti hyväksyä 2–4 kohdassa säädettyjä tietojenvaihtomenettelyjä koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä sekä kansainvälistä tutkintaa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä helpottaakseen toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä.
IX LUKU
NIMITTÄMINEN, EROTTAMINEN JA TIETOJENVAIHTO
37 artikla
Lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen nimeäminen
1. Lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö on valittava tarkastettavan yhteisön osakkeenomistajien tai jäsenten kokouksessa .
2. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä vaihtoehtoisia järjestelmiä tai sääntöjä lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön valitsemiseksi edellyttäen, että nämä järjestelmät tai säännöt on suunniteltu siten, että varmistetaan lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuus tarkastettavan yhteisön hallinto- tai johtoelimen jäsenistä.
38 artikla
Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön erottaminen ja eroaminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt voidaan erottaa ainoastaan asianmukaisin perustein; kirjanpitokäsittelyä tai tilintarkastusmenettelyjä koskevat mielipide-erot eivät ole asianmukaisia erottamisperusteita.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastettava yhteisö ja lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ilmoittavat julkisesta valvonnasta vastaavalle viranomaiselle tai vastaaville viranomaisille erottamisesta tai eroamisesta toimikauden aikana ja esittävät sille asianmukaiset perusteet.
39 artikla
Soveltaminen yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin, joita ei ole julkisesti noteerattu
Jäsenvaltiot voivat vapauttaa yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka eivät ole laskeneet liikkeeseen sellaisia siirtokelpoisia arvopapereita, jotka on hyväksytty kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan mukaisesti, ja niiden lakisääteisen tilintarkastajan (lakisääteiset tilintarkastajat) tai tilintarkastusyhteisön (tilintarkastusyhteisöt) tässä luvussa olevasta yhdestä tai useammasta vaatimuksesta.
X LUKU
YLEISEN EDUN KANNALTA MERKITTÄVIEN YHTEISÖJEN LAKISÄÄTEISTÄ TILINTARKASTUSTA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET
40 artikla
Läpinäkyvyysraportti
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavat lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt julkistavat Internet-sivustollaan vuosittain kolmen kuukauden kuluessa kunkin tilikauden loputtua avoimuusraportin , joka sisältää vähintään seuraavat tiedot:
a) |
kuvaus tilintarkastusyhteisön oikeudellisesta rakenteesta ja omistussuhteista; |
b) |
jos tilintarkastusyhteisö kuuluu ketjuun, kuvaus ketjusta ja sen oikeudellisista ja rakenteellisista järjestelyistä; |
c) |
kuvaus tilintarkastusyhteisön hallintorakenteesta; |
d) |
kuvaus tilintarkastusyhteisön sisäisestä laadunvalvontajärjestelmästä sekä hallinto- tai johtoelimen lausunto sen toiminnan tehokkuudesta; |
e) |
tieto siitä, milloin 29 artiklassa tarkoitettu laaduntarkastus viimeksi suoritettiin; |
f) |
luettelo yleisen edun kannalta merkittävistä yhteisöistä, joiden lakisääteisen tilintarkastuksen tilintarkastusyhteisö on suorittanut viimeksi kuluneen vuoden aikana; |
g) |
lausunto tilintarkastusyhteisön soveltamista riippumattomuuskäytänteistä sekä tieto siitä, että riippumattomuutta koskevien säännösten noudattamista koskeva sisäinen tarkastus on suoritettu; |
h) |
lausunto 13 artiklassa tarkoitettua lakisääteisten tilintarkastajien jatkuvaa koulutusta koskevista tilintarkastusyhteisön toimintatavoista; |
i) |
taloudelliset tiedot, jotka osoittavat tilintarkastusyhteisön toiminnan laajuuden, kuten kokonaisliikevaihto jaoteltuna tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastamisesta saatuihin palkkioihin sekä muista varmennuspalveluista, veroneuvontapalveluista ja tilintarkastuksen oheispalveluista saatuihin palkkioihin; |
j) |
tiedot partnereille maksettavien korvausten perusteista. |
Jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa olla soveltamatta ensimmäisen alakohdan f alakohdassa säädettyä vaatimusta siinä määrin kuin se on tarpeen kenen tahansa henkilön henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvan välittömän ja merkittävän uhkan lieventämiseksi.
2. Lakisääteisen tilintarkastajan tai joissakin tapauksissa tilintarkastusyhteisön on allekirjoitettava avoimuusraportti . Tämä voidaan esimerkiksi toteuttaa direktiivin 1999/93/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla sähköisellä allekirjoituksella.
41 artikla
Tilintarkastuskomitea
1. Yleisen edun kannalta merkittävillä yhteisöillä on oltava tilintarkastuskomitea . Jäsenvaltioiden on määritettävä, koostuuko tilintarkastuskomitea hallintoelimen jäsenistä, jotka eivät kuulu sen johtajistoon, ja/tai tarkastettavan yhteisön valvontaelimen jäsenistä ja/tai tarkastettavan yhteisön yhtiökokouksen nimittämistä jäsenistä. Tilintarkastuskomitean jäsenistä vähintään yhden on oltava riippumaton henkilö, jolla on asiantuntemusta laskentatoimen ja/tai tilintarkastuksen alalla.
Jäsenvaltiot voivat sallia, että yleisen edun kannalta merkittävissä yhteisöissä, jotka täyttävät direktiivin 2003/71/EY (21) 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyt vaatimukset, tilintarkastuskomitealle määrätyt tehtävät voidaan uskoa koko hallinto- tai valvontaelimelle, edellyttäen, että ainakin tapauksissa, joissa kyseisen toimielimen puheenjohtaja kuuluu johtajistoon, hän ei toimi tilintarkastuskomitean puheenjohtajana.
2. Rajoittamatta hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten tai tarkastettavan yhteisön yhtiökokouksessa valittavien muiden jäsenten vastuuta tilintarkastuskomitean on muun muassa
a) |
tarkkailtava tilinpäätösraportoinnin prosessia; |
b) |
seurattava yrityksen sisäisen valvonnan, mahdollisen sisäisen tarkastuksen ja riskinhallintajärjestelmien tehokkuutta; |
c) |
seurattava tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteistä tilintarkastusta; |
d) |
tarkkailtava lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuutta ja erityisesti oheispalvelujen tarjoamista tarkastettavalle yhteisölle . |
3. Yleisen edun kannalta merkittävissä yhteisöissä lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön valitsemista koskevan hallinto- tai valvontaelimen ehdotuksen on perustuttava tilintarkastuskomitean suosittelemiin ehdokkaisiin.
4. Lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön on raportoitava tilintarkastuskomitealle lakisääteisen tilintarkastuksen yhteydessä havaituista keskeisistä seikoista, erityisesti olennaisista heikkouksista tilinpäätösraportoinnin prosessiin liittyvässä sisäisessä valvonnassa.
5. Jäsenvaltiot voivat sallia tai päättää, että 1–4 kohdan säännöksiä ei sovelleta yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin, joilla on tilintarkastuskomitean tehtäviä vastaavia tehtäviä suorittava elin, joka on perustettu ja joka toimii sen jäsenvaltion voimassa olevia säännöksiä noudattaen, johon tilintarkastuksen kohteena oleva yhteisö on rekisteröity. Tällöin yhteisön on ilmoitettava, mikä elin vastaa näistä tehtävistä ja millainen on sen kokoonpano.
6. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tilintarkastuskomiteaa koskevista velvoitteista:
a) |
yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka ovat direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan määritelmän mukaisia tytäryhtiöitä, jos yhtiö noudattaa konsernitasolla 1–4 kohdan vaatimuksia; |
b) |
yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, jotka ovat yhteissijoitusyrityksiä direktiivin 85/611/ETY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä; jäsenvaltiot voivat myös vapauttaa yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, joiden ainoana tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen, jotka toimivat riskin hajauttamisen periaatteella ja jotka eivät pyri saamaan niiden perustana olevien sijoitusten liikkeeseenlaskijoita oikeudelliseen tai hallinnolliseen määräysvaltaansa, edellyttäen että kyseisillä yhteissijoitusyrityksillä on toimilupa, että ne ovat toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja että niillä on omaisuudenhoitaja, jonka tehtävät vastaavat direktiivissä 85/611/ETY säädettyjä tehtäviä; |
c) |
yleisen edun kannalta merkittävät yhteisöt, joiden ainoana tarkoituksena on laskea liikkeelle omaisuusvakuudellisia arvopapereita, sellaisina kuin ne ovat määritettyinä direktiivin 2003/71/EY täytäntöönpanosta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 809/2004 (22) 2 artiklan 5 kohdassa; kyseisissä tapauksissa jäsenvaltioiden on vaadittava yhteisöä julkistamaan ne syyt, joiden perusteella se ei pidä asianmukaisena sen enempää tilintarkastuskomiteaan kuin tilintarkastuskomitean tehtäviä suorittavaan hallinto- tai valvontaelimeen turvautumista; |
d) |
direktiivin 2000/12/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut luottolaitokset, joiden arvopapereita ei ole otettu minkään jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa tarkoitetussa mielessä ja jotka ovat jatkuvasti tai toistuvasti laskeneet liikkeelle vain velkapapereita, edellyttäen että kaikkien kyseisten velkapapereiden yhteenlaskettu nimellisarvo on alle 100 000 000 euroa ja että ne eivät ole julkistaneet direktiivin 2003/71/EY mukaista esitettä. |
42 artikla
Riippumattomuus
1. Edellä 22 ja 24 artiklaan sisältyvien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisen tilintarkastuksen (tilintarkastukset) suorittava lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö:
a) |
vahvistaa vuosittain kirjallisesti tilintarkastuskomitealle riippumattomuutensa tarkastettavasta yleisen edun kannalta merkittävästä yhteisöstä ; |
b) |
ilmoittaa vuosittain tilintarkastuskomitealle kaikista tarkastettavalle yhteisölle toimittamistaan lisäpalveluista; ja |
c) |
neuvottelee tilintarkastuskomitean kanssa lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön riippumattomuuteen kohdistuvista uhista sekä kyseisten uhkien lieventämiseksi toteutetuista varotoimista, jotka lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö on kirjannut 22 artiklan 3 kohdan nojalla . |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että avainpartneria (avainpartnereita) vaihdetaan lakisääteisessä tilintarkastuksessa vähintään seitsemän vuoden välein valitsemisajankohdasta ja hänen sallitaan osallistua tarkastettavan yhteisön tilintarkastukseen uudelleen aikaisintaan kahden vuoden kuluttua.
3. Tilintarkastusyhteisön puolesta lakisääteisen tilintarkastuksen suorittava lakisääteinen tilintarkastaja tai avainpartneri ei saa ottaa vastaan ylimmän johdon tehtäviä tarkastettavassa yhteisössä ennen kuin vähintään kaksi vuotta on kulunut siitä, kun hän luopui lakisääteisenä tilintarkastajana tai avainpartnerina suorittamastaan tilintarkastustoimeksiannosta.
43 artikla
Laadunvarmistus
Tämän direktiivin 29 artiklassa tarkoitettuja laadunvarmistustarkastuksia on kohdistettava vähintään kolmen vuoden välein yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittaviin lakisääteisiin tilintarkastajiin tai tilintarkastusyhteisöihin .
XI LUKU
KANSAINVÄLISET NÄKÖKOHDAT
44 artikla
Kolmansien maiden tilintarkastajien hyväksyminen
1. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vastavuoroisuutta noudattaen hyväksyä kolmannen maan tilintarkastajan lakisääteiseksi tilintarkastajaksi, jos henkilö osoittaa, että hän täyttää 4 ja 6—13 artiklassa asetettuja vaatimuksia vastaavat vaatimukset.
2. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava 14 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia ennen hyväksymisen myöntämistä edellä 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävälle kolmannen maan tilintarkastajalle.
45 artikla
Kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden rekisteröinti ja valvonta
1. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä 15–17 artiklan mukaisesti kaikki kolmansien maiden tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt , jotka laativat tilintarkastuskertomuksen sellaisen yrityksen tilinpäätöksestä tai konsolidoidusta tilinpäätöksestä, jonka kotipaikka on yhteisön ulkopuolella ja jonka siirtokelpoiset arvopaperit on otettu kyseisessä jäsenvaltiossa kaupankäynnin kohteeksi neuvoston direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa tarkoitetuilla jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla , paitsi jos yhtiö laskee liikkeeseen ainoastaan direktiivin 2004/109/EY (23) (avoimuus) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velkapapereita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla ja joiden yksikkökohtainen nimellisarvo on vähintään 50 000 euroa tai, jos on kyse jossakin muussa valuutassa arvostetuista velkapapereista, joiden yksikkökohtainen nimellisarvo liikkeeseenlaskemispäivänä vastaa vähintään 50 000:tä euroa.
2. Sovelletaan, mitä 18 ja 19 artiklassa säädetään.
3. Jäsenvaltioiden on sovellettava rekisteröityihin kolmansien maiden tilintarkastajiin ja tilintarkastusyksiköihin valvonta-, laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiään. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa rekisteröidyt kolmansien maiden tilintarkastajat ja tilintarkastusyksiköt laadunvarmistusjärjestelmäänsä koskevasta vaatimuksesta, jos toinen jäsenvaltio tai kolmannen maan laadunvarmistusjärjestelmä, joka on arvioitu vastaavaksi 46 artiklan mukaisesti, on jo suorittanut kolmannen maan tilintarkastajan tai tilintarkastusyksikön laaduntarkastuksen viimeisten kolmen vuoden kuluessa.
4. Kolmansien maiden tilintarkastajien tai tilintarkastusyksiköiden , joita ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa, laatimilla 1 kohdassa tarkoitetuilla tilinpäätöstä tai konsolidoitua tilinpäätöstä koskevilla tilintarkastuskertomuksilla ei ole oikeusvaikutusta kyseisessä jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 46 artiklan soveltamista.
5. Jäsenvaltio saa rekisteröidä kolmansien maiden tilintarkastusyksiköt ainoastaan siinä tapauksessa, että
a) |
ne täyttävät 3 artiklan 3 kohdan vaatimuksia vastaavat vaatimukset; |
b) |
kolmannen maan tilintarkastusyksikön hallinto- tai johtoelimen jäsenten enemmistö täyttää 4—10 artiklan vaatimuksia vastaavat vaatimukset; |
c) |
kolmannen maan tilintarkastusyksikön puolesta tilintarkastuksen suorittava kolmannen maan tilintarkastaja täyttää 4—10 artiklan vaatimuksia vastaavat vaatimukset; |
d) |
tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tilinpäätösten tai konsolidoitujen tilinpäätösten tarkastukset suoritetaan 26 artiklassa tarkoitettujen kansainvälisten tilintarkastusstandardien sekä 22, 24 ja 25 artiklassa säädettyjen vaatimusten tai niitä vastaavien standardien ja vaatimusten mukaisesti; |
e) |
ne julkistavat Internet-sivustollaan vuosittain avoimuusraportin , joka sisältää 40 artiklassa mainitut tiedot , tai noudattavat vastaavia julkistamista koskevia vaatimuksia . |
6. Varmistaakseen 5 kohdan d alakohdan yhdenmukaisen soveltamisen komissio arvioi siinä tarkoitettua vastaavuutta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja päättää asiasta 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Niin kauan kuin komissio ei ole tehnyt asiasta päätöstä, jäsenvaltiot saavat arvioida 1 kohdassa tarkoitettua vastaavuutta.
46 artikla
Vastaavuuteen perustuvat poikkeukset
1. Jäsenvaltiot voivat vastavuoroisuuteen perustuen poiketa 45 artiklan 1 ja 3 kohdassa asetetuista vaatimuksista tai muuttaa niitä ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseisiin kolmansien maiden tilintarkastusyksiköihin tai kolmansien maiden tilintarkastajiin sovelletaan kolmannessa maassa julkisen valvonnan järjestelmää sekä laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmää, jotka täyttävät 29, 30 ja 31 artiklan mukaiset vaatimukset.
2. Varmistaakseen 1 kohdan yhdenmukaisen soveltamisen komissio arvioi siinä tarkoitettua vastaavuutta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja päättää asiasta 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat arvioida 1 kohdassa tarkoitettua vastaavuutta tai käyttää muiden jäsenvaltioiden tekemiä arvioita siihen saakka, kun komissio on tehnyt päätöksen asiasta. Jos komissio päättää, että 1 kohdassa tarkoitettu vastaavuutta koskeva vaatimus ei täyty, se voi antaa kyseisille tilintarkastusyksiköille luvan jatkaa tilintarkastustoimintaansa kyseisen jäsenvaltion vaatimusten mukaisesti asianmukaisen siirtymäkauden ajan.
3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle:
a) |
edellä 2 kohdassa tarkoitettu vastaavuuden arviointinsa, ja |
b) |
kolmansien maiden julkisen valvonnan järjestelmien sekä laadunvarmistus-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmien kanssa tehtävän yhteistyön järjestelyjen pääkohdat 1 kohdan perusteella. |
47 artikla
Yhteistyö kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa
1. Jäsenvaltiot voivat sallia hyväksymiensä lakisääteisten tilintarkastajien tai tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai muiden asiakirjojen toimittamisen kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, jos
a) |
kyseiset tilintarkastajan työpaperit tai muut asiakirjat liittyvät sellaisten yritysten tilintarkastuksiin, jotka ovat laskeneet liikkeeseen arvopapereita kyseisessä kolmannessa maassa tai jotka ovat konsolidoituja tilinpäätöksiä kyseisessä kolmannessa maassa laativan konsernin osia; |
b) |
asiakirjat toimitetaan kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten välityksellä kyseisen kolmannen maan toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä; |
c) |
kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset täyttävät vaatimukset, jotka on todettu asianmukaisiksi 3 kohdan mukaisesti; |
d) |
kotivaltion ja kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten välillä on sovittu vastavuoroisuuteen perustuvista työskentelyjärjestelyistä ; |
e) |
henkilötietojen siirtäminen kolmanteen maahan tapahtuu direktiivin 95/46/EY IV luvun mukaisesti. |
2. Tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa sovituilla työskentelyjärjestelyillä on varmistettava, että
a) |
toimivaltaiset viranomaiset perustelevat tilintarkastukseen liittyviä työpapereita ja muita asiakirjoja koskevan pyynnön; |
b) |
tiedot vastaanottaneiden kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa oleviin tai olleisiin henkilöihin sovelletaan salassapitoa koskevia velvoitteita; |
c) |
kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttää tilintarkastukseen liittyviä työpapereita ja muita asiakirjoja ainoastaan suorittaessaan 29, 30 ja 32 artiklan mukaisia vaatimuksia vastaavat vaatimukset täyttävään julkiseen valvontaan, laadunvarmistukseen ja tutkintaan liittyviä tehtäviään; |
d) |
jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä toimittamasta kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten pyytämiä tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön hallussa olevia tilintarkastukseen liittyviä työpapereita tai muita asiakirjoja, jos kyseisten asiakirjojen toimittaminen vaikuttaisi haitallisesti yhteisön tai kyseisen jäsenvaltion täysivaltaisuuteen, turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen taikka jos kyseisen jäsenvaltion viranomaiset ovat jo panneet vireille pyynnössä tarkoitettuja tekoja ja henkilöitä koskevan oikeudenkäynnin. |
3. Komissio päättää 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta asianmukaisuudesta 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen helpottaakseen toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä . Asianmukaisuuden arviointi toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja sen on perustuttava 36 artiklan mukaisiin vaatimuksiin tai keskeisiltä osiltaan vastaaviin toiminnallisiin järjestelyihin. Jäsenvaltioiden on toteutettava komission päätöksen noudattamisen edellyttämät toimet.
4. Poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat 1 kohdan säännöksistä poiketen sallia, että niiden hyväksymät lakisääteiset tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt toimittavat tilintarkastukseen liittyviä työpapereita ja muita asiakirjoja suoraan kolmannen maan toimivaltaisille viranomaisille, jos
a) |
toimivaltaiset viranomaiset ovat aloittaneet tutkinnan kyseisessä kolmannessa maassa; |
b) |
jos asiakirjojen toimittaminen ei ole ristiriidassa niiden velvoitteiden kanssa, joita lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen on noudatettava toimittaessaan tilintarkastukseen liittyviä työpapereita ja muita asiakirjoja kotivaltionsa toimivaltaisille viranomaisille; |
c) |
kyseisen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa on sovittu työskentelyjärjestelyistä, joita noudattaen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat saada vastavuoroisesti suoraan käyttöönsä tilintarkastukseen liittyviä työpapereita ja muita tilintarkastusyhteisöjen asiakirjoja; |
d) |
pyynnön esittävä kolmannen maan toimivaltainen viranomainen ilmoittaa lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle etukäteen jokaisesta suorasta tietopyynnöstä ja perustelee sen; |
e) |
edellä 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. |
5. Komissio voi tarkentaa 4 kohdassa tarkoitetut poikkeustapaukset 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen helpottaakseen yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten välillä ja varmistaakseen kyseisen kohdan yhdenmukaisen soveltamisen .
6. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot 1–4 kohdassa tarkoitetuista työskentelyjärjestelyistä.
XII LUKU
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
48 artikla
Komitea
1. Komissiota avustaa jäsenvaltioiden edustajista koostuva tilintarkastusalan sääntelykomitea (jäljempänä ”komitea”), jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.
3. Kahden vuoden kuluttua direktiivin hyväksymisestä ja viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008 keskeytetään tämän direktiivin niiden säännösten soveltaminen, jotka edellyttävät teknisten määräysten, tarkistusten ja päätösten hyväksymistä 2 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jo hyväksyttyjä täytäntöönpanotoimia ja lukuun ottamatta 26 artiklan säännöksiä. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat komission ehdotuksesta uudistaa kyseiset säännökset perustamissopimuksen 251 artiklan menettelyä noudattaen, ja siksi niiden on tarkasteltava kyseisiä säännöksiä ennen edellä mainitun määräajan umpeutumista.
4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
49 artikla
Direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttaminen
1. Muutetaan direktiiviä 78/660/ETY seuraavasti:
a) |
Lisätään 43 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
|
b) |
Korvataan 44 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1. Jäsenvaltiot voivat sallia, että 11 artiklassa tarkoitetut yhtiöt laativat lyhennetyt tilinpäätöksen liitetiedot sisällyttämättä 43 artiklan 1 kohdan 5—12 alakohdassa, 14 alakohdan a kohdassa ja 15 alakohdassa vaadittuja tietoja. Liitetiedoissa on kuitenkin ilmoitettava 43 artiklan 1 kohdan 6 alakohdassa luetellut tiedot kokonaisuudessaan kaikkien kyseessä olevien erien osalta.” |
c) |
Korvataan 45 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Edellä 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan myös 43 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin. Jäsenvaltiot voivat sallia 27 artiklassa tarkoitettujen yritysten jättävän 43 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa tarkoitetut tiedot ilmoittamatta. Jäsenvaltiot voivat myös sallia 27 artiklassa tarkoitettujen yritysten jättävän 43 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa tarkoitetut tiedot ilmoittamatta, jos tällaiset tiedot toimitetaan [8. yhtiöoikeusdirektiivin] 32 artiklassa tarkoitetulle julkiselle valvontajärjestelmälle tällaisen julkisen valvontajärjestelmän pyytäessä.” |
2. Lisätään direktiivin 83/349/ETY 34 artiklaan kohta seuraavasti:
”16) |
erillisinä konsolidoidun tilinpäätöksen lakisääteisestä tilintarkastuksesta tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön tilikaudelta perimät palkkiot sekä kaikki muista varmennuspalveluista perityt palkkiot , kaikki veroneuvontapalveluista perityt palkkiot ja kaikki tilintarkastuksen oheispalveluista perityt palkkiot.” |
50 artikla
Direktiivin 84/253/ETY kumoaminen
Kumotaan direktiivi 84/253/ETY 54 artiklassa tarkoitetusta päivästä. Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.
51 artikla
Siirtymäsäännökset
Lakisääteisiä tilintarkastajia tai tilintarkastusyhteisöjä, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet direktiivin 84/253/ETY mukaisesti ennen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten voimaantulopäivää, pidetään tämän direktiivin säännösten mukaisesti hyväksyttyinä lakisääteisinä tilintarkastajina tai tilintarkastusyhteisöinä.
52 artikla
Vähimmäistason yhdenmukaistaminen
Ellei tässä direktiivissä toisin säädetä, lakisääteistä tilintarkastusta vaativat jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia vaatimuksia.
53 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset ... (24) mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
54 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
55 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.
Tehty …
Euroopan parlamentin puolesta
Puheenjohtaja
Neuvoston puolesta
Puhemies
(1) EUVL C 157, 28.6.2005, s. 115 .
(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2005.
(3) EYVL L 222,14.8.1978, s. 11, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/51/EY (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).
(4) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/51/EY.
(5) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/51/EY.
(6) EYVL L 374, 31.12.1991, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/51/EY.
(7) EYVL L 126, 12.5.1984, s. 20.
(8) EYVL C 143, 8.5.1998, s. 12.
(9) EYVL L 91, 31.3.2001, s. 91.
(10) EYVL L 191, 19.7.2002, s. 22.
(11) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
(12) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(13) EUVL L 52, 25.2.2005, s. 51.
(14) Neuvoston direktiivi 85/611/ETY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ( EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).
(15) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
(16) EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
(17) EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1.
(18) Neuvoston direktiivi 89/48/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä (EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY ( EYVL L 206, 31.7.2001, s. 1).
(19) Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
(20) EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12.
(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ( EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64).
(22) EUVL L 149, 30.4.2004, s. 1.
(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ( EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).
(24) 24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen.
P6_TA(2005)0354
Yhteisön rautateiden kehittäminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta (KOM(2004)0139 — C6-0001/2004 — 2004/0047(COD))
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0139) (1), |
— |
ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0001/2004), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, |
— |
ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0143/2005), |
1. |
hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. |
(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
P6_TC1-COD(2004)0047
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/.../EY antamiseksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY sekä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (3),
noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (4),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY (5) tarkoituksena on helpottaa yhteisön rautateiden mukauttamista yhtenäismarkkinoiden vaatimuksiin ja parantaa niiden tehokkuutta. |
(2) |
Valkoisessa kirjassa Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika (6) komissio ilmoitti aikovansa jatkaa rautatiepalveluiden sisämarkkinoiden toteuttamista ehdottamalla kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamista. |
(3) |
Euroopan parlamentti hyväksyi puolestaan 23. lokakuuta 2003 tarkistuksen (7), jossa esitettiin kaikkien rautateiden matkustajaliikennepalvelujen, sekä kansallisten että kansainvälisten, avaamista kilpailulle 1 päivänä tammikuuta 2008. Tässä yhteydessä komissio ilmoitti, että se aikoo antaa erillisen ehdotuksen, jossa otetaan huomioon yhteensopivuus julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista annetun voimassa olevan lainsäädännön kanssa, ja että se aikoo ehdottaa samaan aikaan toimenpiteitä, joilla suojellaan kansainvälisen henkilöliikenteen matkustajien oikeuksia. |
(4) |
Kansainvälisten rautatiepalvelujen tilanne vaihtelee nykyisin voimakkaasti. Pitkän matkan palvelut (yöjunat) ovat vaikeuksissa, ja rautatieyritykset ovat viime aikoina lopettaneet useita tällaisia yhteyksiä tappioidensa rajoittamiseksi. Kansainvälisten suurnopeusyhteyksien markkinoilla liikenne on puolestaan kasvanut voimakkaasti, ja kasvu jatkuu edelleen, kun Euroopan laajuiset suurnopeusverkot kaksinkertaistuvat ja liitetään yhteen vuoteen 2010 mennessä. Näissä molemmissa tapauksissa halpalentoyhtiöiden aiheuttama kilpailupaine on erittäin voimakas, ja onkin olennaisen tärkeää luoda uusia aloitteita, joilla edistetään rautatieyritysten välistä kilpailua. |
(5) |
Matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaaminen on mahdollista ainoastaan, jos infrastruktuurin käyttöoikeuksia säännellään yksityiskohtaisesti, yhteentoimivuudessa saavutetaan merkittävää edistymistä ja rautateiden turvallisuudelle luodaan tiukat puitteet kansallisella ja Euroopan tasolla. Kaikki nämä tekijät ovat nyt olemassa, kun direktiivit 2001/12/EY (8) , 2001/13/EY (9) , 2001/14/EY (10) ja 2004/49/EY (11) on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämä uusi institutionaalinen kehys on muutettava vakiintuneeksi ja yhtenäiseksi käytännöksi matkustajaliikennepalvelujen verkon ehdotettuun avaamisajankohtaan mennessä. Koska tämä eurooppalainen puitesäädös on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään vuonna 2006, verkot olisi avattava kansainväliselle matkustajaliikenteelle vuoteen 2008 mennessä ja kaikelle muulle matkustajaliikenteelle vuoteen 2012 mennessä. |
(6) |
Jäsenvaltiot voivat vapaasti aikaistaa käyttöoikeuksien myöntämistä rautatieyrityksille tai kansainvälisille konserneille kansainvälisten ja kansallisten matkustajaliikennepalvelujen osalta. Näiden oikeuksien käyttö voidaan rajoittaa koskemaan rautatieyrityksiä ja niiden määräysvallassa suoraan tai välillisesti olevia yrityksiä, joilla on toimilupa niissä jäsenvaltioissa, joissa sovelletaan vastaavia rautatieinfrastruktuurien käyttöoikeuksia koskevia ehtoja. |
(7) |
Sellaisia rautatieyhteyksiä, joilla ei ole lainkaan väliasemia, on erittäin vähän. Niiden reittien osalta, joilla on väliasemia, on olennaisen tärkeää sallia, että uudet tulokkaat voivat ottaa ja jättää matkustajia reitin varrella, jotta tällaisella liikenteellä olisi realistinen kannattavuuskynnys ja jotta mahdollisia kilpailijoita ei asetettaisi epäsuotuisaan asemaan sellaisiin jo toiminnassa oleviin palveluihin nähden, joissa matkustajia voidaan ottaa ja jättää reitin varrella. |
(8) |
Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 (12) mukaan jäsenvaltiot ja paikallisviranomaiset voivat tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia. Näihin sopimuksiin voi sisältyä tiettyjen palvelujen tarjoamista koskevia yksinoikeuksia. Siksi on tärkeää varmistaa, että mainitun asetuksen säännökset sopivat yhteen matkustajaliikennepalveluiden kilpailulle avaamisen periaatteen kanssa. Komissio antoi 26 päivänä heinäkuuta 2000 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviä julkisen palvelun vaatimuksia ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevista jäsenvaltioiden toimista (13). Tällä uudella asetuksella on tarkoitus korvata asetus (ETY) N:o 1191/69. Ehdotuksen tarkoituksena on erityisesti ottaa käyttöön säännelty kilpailu julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisessä. Euroopan parlamentti vahvisti jo 14 päivänä marraskuuta 2001 ensimmäisessä käsittelyssään kantansa (14) tähän ehdotukseen. Neuvosto ei kuitenkaan tähän mennessä ole esittänyt yhteistä kantaa, joten lainsäädäntömenettelyä ei ole voitu jatkaa. |
(9) |
Suurnopeusyhteyksien kaltaisten erikoistuneiden infrastruktuurien luomista varten rautatieyritykset tarvitsevat suunnittelu- ja oikeusvarmuuden, joka vastaa laajojen ja pitkäaikaisten investointien merkitystä. Siksi niiden olisi voitava tehdä yleensä kymmenen vuoden pituisia puitesopimuksia. Direktiivi 2001/14/EY olisi muutettava vastaavasti. |
(10) |
Tämän direktiivin soveltamista olisi arvioitava kahden kertomuksen perusteella, jotka komissio antaa kahden vuoden kuluttua kansainvälisten ja kahden vuoden kuluttua kansallisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamisajankohdasta. Kertomuksiin on sisällytettävä komission alustavat arviot siitä, miten ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti ovat vaikuttaneet julkisten palvelujen laatustandardeihin, työntekijöiden sosiaalisiin standardeihin ja ympäristönsuojelun tasoon. Ensimmäinen kertomus kansallisten matkustajaliikennepalvelujen verkon avaamisen vaikutuksista on annettava 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä. |
(11) |
Ehdotetun toiminnan tavoitetta, joka on yhteisön rautateiden kehittäminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, koska on otettava huomioon tarve turvata tasapuoliset ja ketään syrjimättömät infrastruktuurin käyttöedellytykset ja rautatieverkon keskeisiin tekijöihin liittyvä ilmeisen kansainvälinen ulottuvuus, vaan se voidaan valtioiden rajat ylittävän yhteensovitetun toiminnan tarpeen vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden toteuttamiseksi välttämätöntä. |
(12) |
Direktiivit 91/440/ETY ja 2001/14/EY olisi muutettava vastaavasti, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutetaan direktiivi 91/440/ETY seuraavasti:
1) |
Poistetaan 3 artiklan neljäs luetelmakohta. |
2) |
Lisätään 3 artiklan viidennen luetelmakohdan jälkeen uusi luetelmakohta seuraavasti:
|
3) |
Poistetaan 5 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta. |
4) |
Poistetaan 8 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmaus ”ja kansainvälisiltä ryhmittymiltä”. |
5) |
Poistetaan 10 artiklan 1 kohta. |
6) |
Edellä 1, 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut muutokset tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008. |
7) |
Lisätään 10 artiklaan 3 a, 3 b, 3 c ja 3 d kohta seuraavasti: ”3 a. Edellä 2 artiklassa tarkoitetuille rautatieyrityksille on myönnettävä tasavertaisin ehdoin oikeus infrastruktuurin käyttöön kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen hoitamista varten viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2008 ja kaikkien muiden matkustajaliikennepalvelujen hoitamista varten viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012 . Rautatieyrityksillä on kansainvälisiä matkustajaliikennepalveluja tarjotessaan oikeus ottaa ja jättää matkustajia kaikilla lähtö- ja määräaseman välillä sijaitsevilla asemilla. 3 b. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa edellä 3 a kohdassa määriteltyä käyttöoikeutta, josta on tehty voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus. Tällainen rajoittaminen , mukaan lukien rajoitukset oikeuteen ottaa ja jättää matkustajia kaikilla asemilla, voidaan toteuttaa vain direktiivin 2001/14/EY (15) 30 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen laatiman tai siinä tarkoitettujen sääntelyelinten yhteisesti laatiman objektiivisen taloudellisen analyysin pohjalta ja ainoastaan siinä tapauksessa, että palvelun taloudellinen elinkelpoisuus vaarantuu. 3 c. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta edellä 3 b kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin voidaan hakea muutosta. 3 d. Jäsenvaltiot voivat vapaasti aikaistaa käyttöoikeuksien myöntämistä rautatieyrityksille tai kansainvälisille konserneille kansainvälisen ja kansallisen matkustajaliikennepalvelujen osalta. Näiden oikeuksien käyttö voidaan määräaikaisesti rajoittaa koskemaan rautatieyrityksiä ja niiden määräysvallassa suoraan tai välillisesti olevia rautatieyrityksiä, joilla on niiden jäsenvaltioiden myöntämä lupa, joissa sovelletaan vastaavia rautatieinfrastruktuurien käyttöoikeuksia koskevia ehtoja. |
8) |
Lisätään 14 artiklaan kohta seuraavasti: ”Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 ja vastaavasti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja neuvostolle kaksi kertomusta säännösten toimeenpanosta siten, että ensimmäisessä käsitellään kansainvälisiä matkustajaliikennepalveluja ja toisessa kaikkia muita matkustajaliikennepalveluja ja kummassakin kertomuksessa arvioidaan reittien myöntämistä ja julkisen palvelun sopimusten vaikutuksia .” |
2 artikla
Korvataan direktiivin 2001/14/EY 17 artiklan 5 kohta seuraavasti:
”5. Puitesopimusten kesto on periaatteessa viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa samanpituiseksi ajaksi. Infrastruktuurin haltija voi erityisissä tapauksissa hyväksyä lyhyemmän tai pitemmän keston. Viittä vuotta pitempi kesto on perusteltava liiketoimintaan liittyvillä sopimuksilla, erityisillä investoinneilla tai riskeillä.
Jos kyseessä ovat 24 artiklassa tarkoitettua erikoistunutta infrastruktuuria käyttävät palvelut, jotka edellyttävät laajoja ja pitkäaikaisia investointeja, puitesopimusten kesto voi olla kymmenen vuotta. Kymmentä vuotta pitempi kesto on mahdollinen vain poikkeustapauksessa ja erityisesti laajamittaisten ja pitkäaikaisten investointien tapauksessa ennen kaikkea investointeihin liittyvien sopimusvelvoitteiden, kuten monivuotisten lyhennyssuunnitelmien yhteydessä.”
3 artikla
Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … (16). Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
Jäsenvaltioiden on toimitettava kirjallisesti komissiolle tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset sekä tämän direktiivin ja annettujen kansallisten säännösten välinen vastaavuustaulukko.
4 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
5 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …
Euroopan parlamentin puolesta
Puheenjohtaja
Neuvoston puolesta
Puhemies
(1) EUVL C …
(2) EUVL C 221, 8.9.2005, s. 56.
(3) EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.
(4) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2005.
(5) EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25 , direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
(6) KOM(2001)0370.
(7) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 502.
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/12/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta ( EYVL L 75, 15.3.2001, s. 1).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/13/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta ( EYVL L 75, 15.3.2001, s. 26), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta ( EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY.
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi).
(12) EYVL L 156, 28.6.1969, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1893/91 (EYVL L 169, 29.6.1991, s. 1).
(13) EYVL C 365 E, 19.12.2000, s. 169.
(14) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 262.
(15) EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY ( EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).”
(16) 18 kuukautta tämän direktiivin antopäivän jälkeen.
P6_TA(2005)0355
Veturien ja junien kuljettamisesta vastaavan henkilökunnan lupajärjestelmä ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä (KOM(2004)0142 — C6-0002/2004 — 2004/0048(COD))
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0142) (1), |
— |
ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0002/2004), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, |
— |
ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0133/2005), |
1. |
hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. |
(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
P6_TC1-COD(2004)0048
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/…/EY antamiseksi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavien junankuljettajien ja junahenkilökunnan lupajärjestelmästä
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Direktiivin 2004/49/EY (4) mukaan infrastruktuurin haltijoiden ja rautatieyritysten on otettava käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmiä sen varmistamiseksi, että rautatiejärjestelmä voi saavuttaa vähintään yhteiset turvallisuustavoitteet, että se on kansallisten turvallisuussääntöjen ja yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä vahvistettujen turvallisuusvaatimusten mukainen ja että siinä sovelletaan yhteisten turvallisuusmenetelmien asiaan kuuluvia osia. Turvallisuusjohtamisjärjestelmiin kuuluu muun muassa sellaisten henkilökunnan koulutusohjelmien ja järjestelmien tarjoaminen, joilla varmistetaan henkilökunnan pätevyyden ylläpitäminen ja tehtävien asianmukainen suorittaminen. |
(2) |
Direktiivissä 2004/49/EY säädetään, että saadakseen rautateiden infrastruktuurin käyttöoikeuden rautatieyrityksellä on oltava turvallisuustodistus. |
(3) |
Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/440/ETY (5) säädetään, että toimiluvan saaneilla rautatieyrityksillä on 15 päivästä maaliskuuta 2003 alkaen oikeus käyttää Euroopan laajuista rautateiden rahtiliikenneverkkoa ja viimeistään vuodesta 2008 alkaen koko rautatieverkkoa kansainvälisen rahtiliikenteen palvelujen hoitamiseksi. Lisäksi toisessa rautatiepaketissa ehdotetaan tämän käyttöoikeuden laajentamista siten, että rautateiden kansainvälisen rahtiliikenteen palveluilla ja kaikilla rautateiden rahtiliikenteen palveluilla on oikeus käyttää koko rautatieverkkoa. Tämä asteittainen käyttöoikeuden laajentaminen johtaa väistämättä rautateiden rajatylittävän rahtiliikenteen kasvuun. |
(4) |
Komission vuonna 2002 tekemä tutkimus osoitti, että junankuljettajien lupajärjestelmän ehtoja koskevissa kansallisissa säädöksissä on huomattavia eroja. Jotta nämä erot voitaisiin poistaa ja säilyttää samalla korkea turvallisuuden taso yhteisön rautatiejärjestelmässä, junankuljettajien lupajärjestelmää varten olisi vahvistettava yhteisön säännöt. |
(5) |
Näiden yhteisön sääntöjen on myös edistettävä työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä yhteisön politiikkoja yhteisen liikennepolitiikan yhteydessä siten, että vältetään kilpailun vääristymät. |
(6) |
Vaaditun yhdenmukaisuuden ja avoimuuden takaamiseksi yhteisön olisi määriteltävä yhteinen asiakirjamalli, joka koostuu kahdesta osasta: yhtäältä peruslupakirjasta, joka osoittaa junien kuljettamiseen tarvittavien tiettyjen perusvaatimusten täyttymisen ja peruskelpoisuuden olemassaolon, ja toisaalta yhdenmukaistetusta lisätodistuksesta, joka osoittaa tekniset ja erityistaidot . Vastuu peruslupakirjan myöntämisestä kuuluu jäsenvaltioille ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntämisestä rautatieyrityksille. Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava nämä asiakirjat vastavuoroisesti . |
(7) |
Tämä direktiivi liittyy ja laajalti myös pohjautuu työmarkkinaosapuolten 27. tammikuuta 2004 tekemiin ”historiallisiin” sopimuksiin: Euroopan rautatieyhteisön (CER) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) sopimus ”yhteentoimivien rajatylittävien reittien kuljettajien eurooppalaisesta ajoluvasta” ja sopimus ”tietyistä yhteentoimivia rajatylittäviä palveluja suorittavien, liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden työoloja koskevista seikoista” (6). |
(8) |
Yhteisillä säännöksillä todistusjärjestelmästä olisi helpotettava junankuljettajien liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä ja myös rautatieyritysten välillä sekä edistettävä yleisesti sitä, että kaikki rautatiealan toimijat tunnustavat lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen , sekä samalla edistettävä kyseisen henkilöstön koulutuksen ja työllisyyden paranemista . Tätä varten on vahvistettava vähimmäisvaatimukset, jotka hakijan on täytettävä saadakseen peruslupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen. |
(9) |
Rautatieinfrastruktuurin vaiheittaisen avaamisen ja rautatieyritysten välisen kilpailun lisääntymisen yhteydessä olisi säilytettävä junien kuljettajien koulutuspääoma takaamalla heidän koulutustensa vastavuoroinen tunnustaminen, jotta helpotetaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan yhteisten standardien täytäntöönpanon avulla. |
(10) |
Lupakirjojen ja todistusten saamisen edellytysten tulisi koskea ainakin junankuljettajilta vaadittavaa vähimmäisikää, fyysistä ja psyykkistä soveltuvuutta, ammattikokemusta, tietämystä junan kuljettamiseen liittyvistä tietyistä aihepiireistä ja myös käytetyn infrastruktuurin tuntemusta. |
(11) |
Tämän direktiivin liitteissä I–VI määritettyjä tehtäviä ja vaatimuksia voidaan tarkistaa niiden mukauttamiseksi tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen. Teknisinä määräyksinä näiden liitteiden on oltava täysin yhteentoimivuuden teknisten eritelmien (YTE) mukaisia ja niitä on tarkistettava yhteentoimivuudesta annetuissa direktiiveissä 96/48/EY (7) ja 2001/16/EY (8) säädettyjen menettelyjen mukaisesti sekä noudattaen täysimääräisesti asetusta (EY) N:o 881/2004 (9) ja erityisesti sen 3, 4, 6, 12 ja 17 artiklaa, jotka koskevat työmarkkinaosapuolten asemaa. |
(12) |
Tämä direktiivi ei rajoita yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (10) eikä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (11) säännösten soveltamista. |
(13) |
Kansallisten turvallisuusviranomaisten on käytettävä kaikkia lupakirjassa, yhdenmukaistetussa lisätodistuksessa ja rekistereissä olevia tietoja helpottaakseen direktiivin 2004/49/EY 10 ja 11 artiklassa tarkoitetun henkilöstön lupajärjestelmän arviointia ja vauhdittaakseen samoissa artikloissa säädettyjen turvallisuustodistusten antamista. |
(14) |
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti. |
(15) |
Jäsenvaltioiden on säädettävä asianmukaisista tarkastuksista ja seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen. |
(16) |
Rautateiden moitteettoman toiminnan kannalta on tarpeen, että junankuljettajat, jotka toimivat ammatissaan ennen tämä direktiivin voimaantuloa, voivat säilyttää hankkimansa oikeudet siirtymäkauden aikana. |
(17) |
Tässä direktiivissä tarkoitetut junankuljettajien lupajärjestelmää koskevat kansalliset määräykset olisi korvattava vähitellen niin, että muutos aiheuttaa mahdollisimman vähän työtä rautatieyrityksille ja infrastruktuurin haltijoille. Näiden täytyy sitten arvioida, miten saavutettu työkokemus otetaan huomioon tässä direktiivissä tarkoitettujen lupakirjojen ja todistusten myöntämisessä. |
(18) |
Tavoitetta, joka on henkilö- ja tavaraliikenteen vetureissa ja junissa toimivien junankuljettajien ja junahenkilökunnan lupajärjestelmää koskeva yhteinen sääntelykehys, ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKU
TARKOITUS, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Tarkoitus
Tässä direktiivissä vahvistetaan ehdot ja menettelyt veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavien junankuljettajien ja junahenkilökunnan lupajärjestelmälle. Tätä varten siinä vahvistetaan myös jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, junien kuljettajille ja muille alan toimijoille, erityisesti rautatieyrityksille, infrastruktuurien haltijoille ja koulutuskeskuksille kuuluvat tehtävät.
Sellaisten junankuljettajien ja sellaisen junahenkilökunnan käyttö, joihin on sovellettu tämän direktiivin mukaista lupajärjestelmää, ei vapauta rautatieyrityksiä ja infrastruktuurin haltijoita velvoitteesta ottaa käyttöön junankuljettajien ja junahenkilökunnan pätevyyden ja tehtävien suorittamisen sisäinen seuranta- ja valvontajärjestelmä rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY 9 artiklan ja liitteen III mukaisesti. Lupajärjestelmä ei vapauta rautatieyritystä eikä infrastruktuurin haltijaa niiden vastuusta, joka liittyy turvallisuuteen ja erityisesti niiden henkilökunnan koulutukseen.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) |
”toimivaltaisella viranomaisella” viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää myöntämään junankuljettajan lupakirjan sen jälkeen, kun kyseinen viranomainen on todennut, että hakija täyttää edellytettävät vaatimukset. Kyse on direktiivin 2004/49/EY 16 artiklassa perustetusta kansallisesta turvallisuusviranomaisesta; |
b) |
”junankuljettajalla” henkilöä, joka kykenee kuljettamaan itsenäisesti, vastuullisesti ja turvallisesti sekä säännöllisesti tai satunnaisesti junia, mukaan lukien vetoyksiköitä, moottorivaunuja, vaihtovetureita, työjunia tai rautateiden matkustaja- ja tavaraliikenteeseen tarkoitettuja junia. Junankuljettajan tehtävät mainitaan tämän direktiivin liitteessä II; |
c) |
”junahenkilökunnalla” veturissa tai junassa toimivia henkilökuntaan kuuluvia, jotka eivät ole junankuljettajia mutta jotka vastaavat jatkuvasti tai toisinaan turvallisuustehtävistä junassa ja joiden ammattipätevyys näin ollen myötävaikuttaa junaliikenteen sekä matkustajien ja kuljetettavan rahdin turvallisuuteen; |
d) |
”infrastruktuurin haltijalla” yksikköä tai yritystä, joka vastaa erityisesti direktiivin 91/440/ETY 3 artiklassa määritellyn rautatieinfrastruktuurin ja tai jonkin sen osan perustamisesta ja ylläpidosta; |
e) |
”rautatieyrityksellä” julkista tai yksityistä yritystä, joka harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen toimittamaan vetopalvelua; tämä koskee myös yrityksiä, jotka tarjoavat ainoastaan vetopalveluja; |
f) |
”yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä”(YTE) direktiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY mukaisesti vahvistettuja eritelmiä, joita on noudatettava Euroopan rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden varmistamiseksi; |
g) |
”virastolla” asetuksella (EY) N:o 881/2004 perustettua Euroopan rautatievirastoa; |
h) |
”turvallisuustodistuksella” todistusta, jonka kansallinen turvallisuusviranomainen myöntää rautatieyritykselle direktiivin 2004/49/EY 10 artiklan mukaisesti; |
i) |
”turvallisuusluvalla” todistusta, jonka kansallinen turvallisuusviranomainen myöntää infrastruktuurin haltijalle direktiivin 2004/49/EY 11 artiklan mukaisesti; |
j) |
”koulutuskeskuksella” yksikköä, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tai tunnustanut koulutuskeskukseksi. |
3 artikla
Soveltamisala
Tässä direktiivissä säädetään lupajärjestelmästä junankuljettajien ja junahenkilökunnan osalta, joka vastaa veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa sellaisen rautatieyrityksen lukuun, joka tarvitsee turvallisuustodistuksen, tai sellaisen infrastruktuurin haltijan lukuun, joka tarvitsee turvallisuusluvan.
II LUKU
JUNANKULJETTAJIEN LUPAJÄRJESTELMÄ
4 artikla
Yhteisön lupamalli
1. Kaikilla junankuljettajilla on oltava junien kuljettamisen edellyttämä kelpoisuus ja pätevyys ja hallussaan seuraavat asiakirjat:
a) |
Lupakirja, jossa mainitaan junankuljettajan henkilötiedot, luvan antanut viranomainen sekä voimassaoloaika. Kyseinen lupakirja kuuluu junankuljettajalle, ja se myönnetään hakemuksen perusteella junankuljettajalle, joka täyttää fyysistä ja psyykkistä soveltuvuutta, koulutusta ja yleistä ammatillista pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Lupakirjan on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen; |
b) |
Yhdenmukaistettu lisätodistus, joka osoittaa, että lupakirjan haltija on saanut lisäkoulutuksen rautatieyrityksen tai, jos on kyse infrastruktuurin haltijan palveluksessa olevista junankuljettajista, infrastruktuurin haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmässä ja jossa mainitaan, mitä liikkuvaa kalustoa lupakirjan haltijalla on lupa kuljettaa ja missä infrastruktuureissa. Yhdenmukaistetun lisätodistuksen on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen. |
2. Yhdenmukaistettu lisätodistus oikeuttaa kuljettamaan jompaankumpaan tai molempiin luokkiin kuuluvia yksikköjä seuraavasti:
a) |
luokka A: vaihtoveturit ja työjunat sekä huollossa käytettävät kiskokulkuneuvot ; |
b) |
luokka B: matkustaja- ja/tai tavaraliikenne . |
3. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun lupakirjan osalta neuvoston direktiivillä 92/51/ETY (13) perustettua ammatillisen pätevyyden yleistä tunnustamisjärjestelmää sovelletaan edelleen sellaisten junankuljettajien ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja jotka ovat saaneet koulutuksensa kolmannessa maassa. Junankuljettajiin, joiden ammatillinen pätevyys tunnustetaan tältä pohjalta, on sovellettava tämän direktiivin mukaista lupajärjestelmää.
5 artikla
Myöntäjät
1. Edellä 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun lupakirjan myöntää 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Toimivaltainen viranomainen voi siirtää tämän tehtävän muille ainoastaan 17 artiklassa säädetyin ehdoin.
2. Edellä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntää rautatieyritys, jonka palveluksessa junankuljettaja on, tai tapauksen mukaan infrastruktuurin haltija.
6 artikla
Vastavuoroinen tunnustaminen
1. Kun junankuljettajalla on tämän direktiivin mukaisesti myönnetty lupakirja ja yhdenmukaistettu lisätodistus, hän voi kuljettaa junia, jos kyseisistä kuljetuksista vastaavalla rautatieyrityksellä tai infrastruktuurin haltijalla on turvallisuustodistus tai turvallisuuslupa, ja ainoastaan verkossa, jota sekä yhdenmukaistettu lisätodistus että turvallisuustodistus tai turvallisuuslupa koskevat.
2. Muiden jäsenvaltioiden on tunnustettava vastavuoroisesti jäsenvaltion tämän direktiivin mukaisesti myöntämät lupakirjat.
III LUKU
LUPAKIRJAN JA YHDENMUKAISTETUN LISÄTODISTUKSEN MYÖNTÄMISEHDOT JA –MENETTELYT
7 artikla
Vähimmäisvaatimukset
Lupakirjan saadaksen hakijan on täytettävä 8 ja 9 artiklassa ja 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut vähimmäisvaatimukset.
Yhdenmukaistetun lisätodistuksen saadakseen hakijalla on oltava lupakirja ja hänen on täytettävä 10 artikassa ja 11 artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa asetetun vähimmäisvaatimukset.
Jäsenvaltio voi soveltaa tiukempia vaatimuksia lupakirjojen myöntämiselle omalla alueellaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan säännösten soveltamista.
8 artikla
Vähimmäisikä
Hakijalta vaadittava vähimmäisikä on 20 vuotta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää lupakirjoja 18 vuotta täyttäneille hakijoille, jolloin lupakirjan voimassaolo rajoittuu sen myöntäneen jäsenvaltion alueelle.
9 artikla
Koulutus ja perustaidot
1. Hakijalla on oltava Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen todistusten vastaavuudesta 16 päivänä heinäkuuta 1985 tehdyssä neuvoston päätöksessä 85/368/ETY (14) tarkoitettua 3 tasoa vastaava peruskoulutus, ja hänen on täytettävä liitteessä III mainitut vaatimukset.
2. Hakijan on osoitettava fyysinen ja henkinen soveltuvuutensa läpäisemällä lääkärintarkastus, jonka suorittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä lääkäri. Lääkärintarkastuksessa on tarkistettava ainakin liitteessä III olevissa 2.1 ja 4 kohdissa mainittujen perusteiden täyttyminen.
3. Hakijan on osoitettava psyykkinen soveltuvuutensa läpäisemällä testi, jonka suorittaa tai jota valvoo toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä psykologi tai lääkäri . Testissä on tarkistettava ainakin liitteessä III olevassa 2.2 kohdassa mainittujen perusteiden täyttyminen.
4. Liitteessä III olevassa 5 kohdassa mainitut peruskielitaitoon liittyvät perusteet on täytettävä ja niiden täyttyminen tarkastettava joka kerta, kun junankuljettaja joutuu käyttämään uutta infrastruktuuria, joka edellyttää uusia kielitaitovaatimuksia.
10 artikla
Ammatillinen kokemus
Jäsenvaltio voi edellyttää alueellaan, että hakijalla on oltava vähintään kahden vuoden ammatillinen kokemus 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa luokassa A ennen oikeuden saamista luokkaan B .
Rajatylittäville reiteille siirtymiseksi on vaadittava vähintään kolmen vuoden työkokemus 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritellyssä B-luokassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan soveltamista.
11 artikla
Ammatillinen pätevyys
1. Hakijalla on oltava suoritettuna liitteessä IV olevassa 1 kohdassa kuvattu täydellinen koulutusohjelma, joka koostuu lupakirjaan liittyvästä osasta ja yhdenmukaistettuun lisätodistukseen liittyvästä osasta. Koulutusmenetelmän on täytettävä liitteessä IV olevien 2 ja 3 kohdan vaatimukset.
2. Hakijan tulee olla hyväksyttävästi menestynyt kokeessa, jolla testataan ammattissa vaadittavat yleistiedot; tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä V mainitut yleiset aihepiirit.
3. Hakijan tulee olla hyväksyttävästi menestynyt kokeessa, jolla testataan siihen liikkuvaan kalustoon liittyvä ammatillinen tietämys, jonka osalta yhdenmukaistettua lisätodistusta haetaan; tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä VI mainitut yleiset aihepiirit.
4. Hakijan tulee olla hyväksyttävästi menestynyt kokeessa, jolla testataan niihin infrastruktuureihin liittyvä ammatillinen tietämys, joiden osalta yhdenmukaistettua lisätodistusta haetaan. Tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä VII mainitut yleiset aihepiirit. Tarvittaessa tällä kokeella testataan myös 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kielitaito.
12 artikla
Lupakirjan hakeminen
1. Toimivaltainen viranomainen julkaisee lupakirjan hakemisessa noudatettavan menettelyn, mukaan luettuina tarvittavat lomakkeet.
2. Junankuljettajaksi pyrkivän henkilön työnantajan tai tämän henkilön itsensä on toimitettava lupakirjaa koskeva hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle.
3. Toimivaltaiselle viranomaiselle tehtävät hakemukset voivat koskea:
a) |
uuden lupakirjan myöntämistä, jolloin on kyse uudesta junankuljettajasta tai ammatissaan jo ennen tämän direktiivin voimaantuloa toimineesta junankuljettajasta, taikka kaksoiskappaletta koskevasta pyynnöstä; |
b) |
päivittämistä, jolloin lupakirjassa olevat tiedot ovat muuttuneet ja ne on saatettava ajan tasalle. |
13 artikla
Lupakirjan myöntäminen
Toimivaltainen viranomainen myöntää lupakirjan viimeistään kolmen viikon kuluttua siitä, kun se on saanut kaikki tarvittavat asiakirjat.
Lupakirja laaditaan sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai kielillä, joka sen myöntää. Lupakirja on uusittava joka viides vuosi.
Lupakirja on junankuljettajan omaisuutta ja myönnetään yhtenä alkuperäiskappaleena. Lupakirjan saa jäljentää vain toimivaltainen viranomainen kaksoiskappaletta koskevan pyynnön perusteella.
14 artikla
Valvonnan vähimmäisvaatimukset
1. Voidakseen pitää lupakirjansa ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen niiden haltijan on läpäistävä määräajoin kokeet ja/tai tarkastukset, joissa tarkistetaan 9 ja 11 artiklassa tarkoitettujen ehtojen täyttyminen. Vähimmäismääräajat ovat seuraavat:
a) |
lääkärintarkastukset (fyysinen ja henkinen soveltuvuus): joka kolmas vuosi 55 ikävuoteen saakka ja sen jälkeen joka vuosi; |
b) |
järjestelmän tuntemus (reitit ja toimintasäännöt mukaan lukien): joka toinen vuosi tai kunkin yli vuoden mittaisen poissaolon jälkeen kyseisen reitin osalta ; |
c) |
liikkuvan kaluston tuntemus: joka toinen vuosi; |
d) |
yleisen ammattitietämyksen sekä liikenteen ohjausta ja turvallisuutta koskevien säännösten saattaminen ajan tasalle jatkuvan vuotuisen koulutuksen puitteissa. |
Kunkin määräaikaistarkastuksen jälkeen rautatieyrityksen on mainittava yhdenmukaisessa lisätodistuksessa ja 20 artiklassa säädetyssä rekisterissä, että junankuljettaja täyttää kyseiset vaatimukset.
2. Yhdenmukaistetun lisätodistuksen voimassa pitämistä varten rautatieyrityksen tai infrastruktuurin haltijan on määrättävä turvallisuuden hallintajärjestelmänsä puitteissa direktiivin 2004/49/EY 9 artiklan mukaisesti liikkuvaa kalustoa, reittejä ja tarvittaessa kieliä koskevien tietojen ja taitojen voimassaolon enimmäisajasta ja tarvittavista toimista (esim. ajo valvonnan alaisuudessa), jotta junankuljettaja ei käytä näiden määräaikojen jälkeen reittejä ja/tai kalustoa, joita hänen yhdenmukaistettu lisätodistuksensa koskee.
15 artikla
Työsuhteen päättyminen
Kun junankuljettajan ja rautatieyrityksen tai infrastruktuurin haltijan välinen työsuhde päättyy, työnantajan on ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle.
Lupakirja pysyy voimassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan säännösten soveltamista.
Yhdenmukainen lisätodistus lakkaa olemasta voimassa työsuhteen päättyessä. Kuitenkin rautatieyritys on 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti velvollinen säilyttämään siitä merkinnän rekisterissään. Junankuljettajien on saatava asianmukaisesti todistettu kaksoiskappale lisätodistuksesta, joka heille on myönnetty.
Junankuljettajat voivat vedota lisätodistukseen kaikkien muiden rautatieyritysten tai infrastruktuurin haltijoiden palveluksessa, jotta nämä voivat mukauttaa koulutuksensa siten, että junankuljettaja saa uuden yhdenmukaistetun lisätodistuksen.
16 artikla
Muuutokset ja peruuttaminen
1. Työnantajan tai tarvittaessa junankuljettajan itsensä on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista junankuljettajan terveydentilan muutoksista, jotka voivat asettaa kyseenalaiseksi junankuljettajan pätevyyden ja lupakirjan tai yhdenmukaistetun lisätodistuksen hallussapito-oikeuden.
2. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa tai saa tiedon , että junankuljettaja ei täytä yhtä tai useampaa vaatimusta, sen on peruutettava välittömästi lupakirja ja ilmoitettava tästä välittömästi asianomaiselle henkilölle ja perusteltava päätöksensä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklassa tarkoitettua muutoksenhakuoikeutta. Peruutus on tilapäinen tai lopullinen riippuen rautateiden turvallisuudelle aiheutuneen riskin suuruudesta. Toimivaltainen viranomainen päivittää 20 artiklassa tarkoitetun rekisterin. Työnantajan on tiedon saatuaan viipymättä peruutettava yhdenmukaistettu todistus tilapäisesti tai lopullisesti riippuen toimivaltaisen viranomaisen antamasta perustellusta lausunnosta. Työnantaja päivittää 20 artiklassa tarkoitetun rekisterin.
Jos työnantaja toteaa, että junankuljettaja ei täytä yhtä tai useampaa vaadittua ehtoa, sen on peruutettava välittömästi yhdenmukaistettu todistus ja ilmoitettava viipymättä asianomaiselle henkilölle ja toimivaltaiselle viranomaiselle perusteltu päätöksensä. Toimivaltainen viranomainen päivittää 20 artiklassa tarkoitetun rekisterin.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisia tapauksia varten, joissa lupakirja tai yhdenmukaistettu lisätodistus on peruutettu, otetaan käyttöön riippumaton menettely asian tutkimiseksi ja tarvittaessa lupakirjan myöntämiseksi uudelleen. Henkilökuntaan kuuluva, jota asia koskee, voi pyytää tätä menettelyä.
4. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet estääkseen riskin lupien väärentämisestä ja 20 artiklassa tarkoitetun rekisterin luvattomasta muuttamisesta. Työnantajan on varmistettava ja tarkistettava, että sen palveluksessa olevien junankuljettajien lupakirjat ja yhdenmukaistetut lisätodistukset ovat voimassa.
IV LUKU
TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA PÄÄTÖKSET
17 artikla
Toimivaltaisen viranomaisen tehtävät
1. Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava tehtävänsä avoimesti ja syrjimättömästi.
Lupakirjojen valmistelun aikana sen on vastattava nopeasti tietopyyntöihin ja tarvittaessa toimitettava lisätietopyyntönsä viipymättä.
2. Toimivaltaisen viranomaisen tehtäviin kuuluu
a) |
lupakirjan myöntäminen hakijan esittämien asiakirjojen perusteella sen jälkeen kun on tarkastettu, että kaikki tässä direktiivissä asetetut vaatimukset täyttyvät; |
b) |
turvallisuusjohtamisjärjestelmien hyväksyminen ja valvonta direktiivin 2004/49/EY mukaisesti; |
c) |
tärkeimmät tarkastustehtävät; |
d) |
koulutus- ja tutkintomenettelyiden korkean laadun ja puolueettomuuden varmistaminen. |
3. Toimivaltainen viranomainen voi siirtää 5 kohdassa tarkoitetut tehtävät muille tai teettää ne alihankintana ulkopuolisilla, jos kyseiset tehtävät saava voi suorittaa ne ilman eturistiriitoja.
Tehtävät on siirrettävä avoimella ja syrjimättömällä tavalla.
4. Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tehtäviä rautatieyritykselle tai teettää niitä sillä alihankintana, ainakin yhden seuraavista ehdoista on täytyttävä:
a) |
rautatieyritys myöntää lupakirjoja vain omille junankuljettajilleen; |
b) |
rautatieyrityksellä ei ole kyseisellä alueella yksinoikeutta yhdenkään siirretyn tai alihankintana teetetyn tehtävän osalta. |
5. Jäljempänä a–e alakohdassa tarkoitetut tehtävät voidaan siirtää, jos niihin liittyvät ehdot täyttyvät:
a) |
fyysisen ja henkisen soveltuvuuden testaaminen, kunhan sen toteuttavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät työterveyslääkärit tai työterveyslaitokset; |
b) |
psyykkisen soveltuvuuden testaaminen, kunhan sen toteuttavat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät psykologit , liikennepsykologit tai työterveyslaitokset; |
c) |
yleisen ammatillisen tietämyksen testaaminen, kunhan sen toteuttavat laitokset ja tutkinnon vastaanottajat, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä ; |
d) |
uusien lupakirjojen myöntäminen ja päivittäminen voidaan siirtää toimivaltaisen viranomaisen hyväksymille kolmansille osapuolille; |
e) |
20 artiklassa tarkoitetun rekisterin ylläpitoon liittyvät tehtävät voidaan siirtää toimivaltaisten viranomaisten nimeämille kolmansille osapuolille. |
6. Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tehtäviä muille tai teettää niitä alihankintana, toimeksisaajien tai alihankkijoiden on noudatettava tehtäviä suorittaessaan velvoitteita, joita sovelletaan toimivaltaisiin viranomaisiin tämän direktiivin mukaisesti.
7. Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tehtäviä muille tai teettää niitä alihankintana, sen on otettava käyttöön järjestelmä, jonka avulla se voi tarkistaa näiden tehtävien suorittamisen ja varmistua, että 3 ja 4 kohdan ehdot täyttyvät.
8. Liikkuvaan kalustoon ja infrastruktuuriin liittyvän ammatillisen tietämyksen testaa rautatieyritys.
18 artikla
Hyväksyminen ja tunnustaminen
Tehtäviä voidaan siirtää 17 artiklan mukaisesti vain henkilöille tai elimille, jotka toimivaltainen viranomainen tai jäsenvaltion nimeämä akkreditointielin on hyväksynyt etukäteen. Hyväksyminen perustuu pätevyyteen, riippumattomuuteen, puolueettomuuteen ja eturistiriitojen puuttumiseen sekä hakijan esittämien sellaisten asiakirjojen arviointiin, jotka todistavat hänen pätevyytensä kyseisellä alalla.
Jäsenvaltio vastaa tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjä henkilöitä ja elimiä koskevan luettelon julkaisemisesta ja sen päivittämisestä .
Tämän rajoittamatta 1 kohdan soveltamista jäsenvaltio voi päättää, että toimivaltainen viranomainen tai jäsenvaltion nimeämä elin tunnustaa tämän direktiivin mukaisesti tunnustetun henkilön tai elimen. Tunnustaminen perustuu riippumattomuuteen, pätevyyteen ja puolueettomuuteen. Kun kyse on hyvin harvinaisesta erityispätevyydestä, voidaan tästä säännöstä myöntää poikkeus edellyttäen, että komissio antaa asiasta myönteisen lausunnon 31 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
19 artikla
Toimivaltaisen viranomaisen päätökset
1. Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava päätöksensä.
2. Toimivaltaisen viranomaisen on otettava käyttöön hallinnollinen muutoksenhakumenettely, jonka kautta työnantaja ja junankuljettaja voivat hakea muutosta päätökseen, joka koskee 12 artiklassa tarkoitettua hakemusta tai 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua peruuttamista.
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan toimivaltaisen viranomaisen päätösten tuomioistuinvalvonta.
20 artikla
Tiedonvaihto ja rekisterit
1. Toimivaltaisten viranomaisten on:
a) |
pidettävä rekisteriä kaikista myönnetyistä, vanhentuneista, muutetuista, tilapäisesti peruutetuista, mitätöidyistä tai kadonneiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista lupakirjoista. Tässä rekisterissä on oltava tiedot kaikista lupakirjoista, ja nämä tiedot on voitava hakea kullekin junankuljettajalle annetun kansallisen numeron avulla. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti; |
b) |
annettava tietoja kyseisistä lupakirjoista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, virastolle tai junankuljettajien työnantajalle, joka haluaa tietoonsa tai haluaa tarkistaa tietyt tiedot palvelukseenoton yhteydessä. |
2. Rautatieyrityksen on:
a) |
pidettävä rekisteriä kaikista myönnetyistä, vanhentuneista, muutetuista, tilapäisesti peruutetuista, mitätöidyistä tai kadonneiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista yhdenmukaistetuista lisätodistuksista. Tässä rekisterissä on oltava tiedot kaikista lisätodistuksista sekä 14 artiklassa tarkoitettuja määräaikaistarkastuksia koskevat tiedot. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti; |
b) |
tehtävä yhteistyötä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, johon rautatieyritys on sijoittautunut, rekisterin liittämiseksi yhteen toimivaltaisen viranomaisen rekisterin kanssa, jotta toimivaltainen viranomainen saisi välittömän pääsyn tarvittaviin tietoihin; |
c) |
annettava tietoja kyseisistä lisätodistuksista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. |
3. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä viraston kanssa rekisterien yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tätä varten komissio vahvistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja viraston laatiman luonnoksen pohjalta käyttöönotettavien rekisterien perusparametrit, kuten rekisteröitävät tiedot, niiden muodon sekä tiedonsiirtoyhteyskäytännön.
4. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava, että rekisterit, jotka ne ottavat käyttöön 1 kohdan mukaisesti, ja rekisterien käyttötavat ovat direktiivin 95/46/EY mukaisia.
5. Viraston on varmistuttava siitä, että 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti käyttöön otettava järjestelmä on asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukainen.
6. Junankuljettajan on koska tahansa saatava nähdä hänestä toimivaltaisten viranomaisten rekisteriin sekä rautatieyritysten rekisteriin tallennetut tiedot ja pyydettäessä saatava jäljennös näistä tiedoista.
V LUKU
JUNANKULJETTAJIEN KOULUTUS
21 artikla
Koulutus
1. Edellä 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lupakirjan saamiseksi noudatettavaan menettelyyn sisältyy koulutusohjelma, joka vaaditaan 11 artiklassa tarkoitettua ammatillista pätevyyttä koskevien vaatimusten täyttämiseksi.
Kyseisen koulutuksen tavoitteet määritellään liitteessä V. Niitä voidaan täydentää:
a) |
joko asiaankuuluvilla yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä; |
b) |
tai perusteilla, joita virasto ehdottaa asetuksen (EY) N:o 881/2004 17 artiklan mukaisesti ja jotka komissio hyväksyy 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. |
2. Yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi noudatetaan kunkin rautatieyrityksen omaa menettelyä. Koulutusohjelman tavoitteet määritellään 11 artiklassa ja erityisesti liitteissä VI ja VII.
3. Direktiivin 2004/49/EY 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että junankuljettajilla on tasapuolinen ja syrjimätön pääsy koulutukseen, joka edellytetään lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi.
22 artikla
Koulutuksen rahoittaminen
Rautatieyritysten ja infrastruktuurin haltijoiden on oltava sopimusvastuussa ammatillisesta koulutuksesta sekä peruskoulutuksen että jatkokoulutuksen osalta.
Rautatieyrityksen tai infrastruktuurin haltijan, jolla on palveluksessaan junankuljettaja, jonka koulutuksen on maksanut kokonaan tai osittain jokin toinen rautatieyritys tai infrastruktuurin haltija, jonka palveluksesta junankuljettaja lähtee vapaaehtoisesti työsuhteen kestettyä alle viisi vuotta, on korvattava koulutuskustannukset kyseessä olevalle yritykselle tai infrastruktuurin haltijalle.
Tämän säännöksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan Euroopan rautatieviraston suosituksen perusteella asetuksen (EY) N:o 881/2004 17 artiklan puitteissa.
23 artikla
Tutkinnot
Menettelyssä, jota on noudatettava 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi, on vahvistettava ammatillisen pätevyyden tarkistamisen edellyttämät tutkinnot ja tutkintojen vastaanottajat. Näitä tutkintoja valvovat valintalautakunnat, jotka koostuvat pätevistä , riippumattomista, puolueettomista ja kaikista eturistiriidoista vapaista tutkintojen vastaanottajista . Tutkintojen vastaanottajat, jotka tutkivat lupakirjan edellyttämän pätevyyden, hyväksytään 18 artiklan mukaisesti .
Tutkintojen vastaanottajien ja tutkintojen valintaan sovelletaan yhteisön perusteita, joita virasto ehdottaa ja jotka komissio hyväksyy 31 artiklan 2 kohdan menettelyä noudattaen. Jos tällaisia yhteisön perusteita ei ole, toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kansalliset perusteet.
VI LUKU
ARVIOINTI
24 artikla
Laatunormit
Toimivaltaisten viranomaisten on varmistuttava siitä, että kaikkia koulutukseen, pätevyyden arviointiin ja lupakirjojen ja lisätodistusten päivittämiseen liittyviä tehtäviä valvotaan jatkuvasti laatunormijärjestelmän mukaisesti, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä määriteltyjen perusvaatimuksiin ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen.
25 artikla
Riippumaton arviointi
1. Jokaisessa jäsenvaltiossa on tehtävä vähintään viiden vuoden välein riippumaton arviointi tietämyksen, ymmärryksen, kelpoisuuden ja pätevyyden hankintaan ja arviointiin sovellettavista menettelyistä sekä lupakirjojen ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämisjärjestelmästä. Tämän arvioinnin suorittavat henkilöt, joilla on tarvittavat pätevyys ja jotka eivät itse osallistu kyseisiin toimiin.
2. Näiden riippumattomien arviointien tuloksiin on liitettävä todistavat asiakirjat, ja ne on toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille. Tarvittaessa jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä korjatakseen riippumattoman arvioinnin esille tuomat puutteet.
VII LUKU
JUNAHENKILÖKUNNAN LUPAJÄRJESTELMÄ
26 artikla
Junahenkilökuntaan sovellettavat säännökset
Kaikilla junahenkilökuntaan kuuluvilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen tämän artiklan mukaisesti myöntämä lupa.
Viraston on tarkastettava 1 päivään tammikuuta 2009 mennessä junahenkilökuntaan kuuluvien profiilit ja työtehtävät ottaen huomioon niiden vaikutukset liikenneturvallisuuteen. Viraston on asetuksen (EY) N:o 881/2004 17 artiklan puitteissa laadittava suosituksia junahenkilökunnan lupajärjestelmästä tämän direktiivin ja yhdenmukaisten eurooppalaisten luokittelustandardien mukaisesti.
Komissio hyväksyy edellä mainittujen suositusten perusteella junahenkilökunnan lupajärjestelmän 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Tultuaan hyväksytyksi lupajärjestelmä tulee osaksi tätä direktiiviä, ja se sisällytetään direktiiviin liitteenä.
Siihen asti, kunnes lupajärjestelmä on hyväksytty, junahenkilökuntaan sovelletaan asianomaisia, direktiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY mukaisesti hyväksyttyjä YTE:itä.
Jos tällaisia yhteisön sääntöjä ei ole, toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat ja julkaisevat noudatettavat vähimmäisvaatimukset.
VIII LUKU
TARKASTUKSET JA SEURAAMUKSET
27 artikla
Jäsenvaltion suorittamat tarkastukset
1. Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa lainkäyttöalueellaan liikkuvissa junissa, että niitä kuljettavalla henkilöstöllä on tämän direktiivin mukaisesti myönnetyt asiakirjat.
2. Edellä 1 kohdassa säädetyistä tarkastuksista huolimatta junankuljettajia voidaan vaatia osoittamaan pätevyytensä työpaikalla tehdyn virheen vuoksi. Tällöin voidaan erityisesti tarkistaa, että 11 artiklan 3 ja 4 kohdassa mainitut vaatimukset täyttyvät.
3. Toimivaltainen viranomainen voi tehdä hallinnollisia tutkimuksia siitä, miten junankuljettajat, rautatieyritykset, infrastruktuurin haltijat, arvioijat ja koulutuskeskukset noudattavat tätä direktiiviä hoitaessaan niille kuuluvia tehtäviä.
4. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupakirja ei täytä sitä koskevia edellytyksiä, se voi kääntyä kyseisen toisen jäsenvaltion viranomaisen puoleen ja pyytää lisätarkastusta tai lupakirjan peruuttamista. Lupakirjan myöntänyt viranomainen sitoutuu tutkimaan pyynnön kolmen viikon kuluessa ja ilmoittamaan päätöksestään toiselle viranomaiselle.
5. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että yhdenmukaistettu lisätodistus ei täytä sitä koskevia edellytyksiä, se voi kääntyä rautatieyrityksen puoleen ja pyytää lisätarkastusta tai lisätodistuksen peruuttamista.
6. Jos jäsenvaltio katsoo, että toisen jäsenvaltion viranomaisen 4 kohdan mukaisesti tekemä päätös ei täytä sitä koskevia edellytyksiä, asia saatetaan komission käsiteltäväksi, ja komissio antaa lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa. Asianomaiselle jäsenvaltiolle on tarvittaessa ehdotettava korjaavia toimenpiteitä. Erimielisyys- tai riitatapauksessa asia saatetaan 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi ja komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
28 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta langetettavat seuraamukset ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden seuraamusten soveltamisen varmistamiseksi. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 34 artiklassa mainittuna päivänä ja niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista mahdollisimman pian.
IX LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
29 artikla
Poikkeukset
Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi antamiensa säännösten soveltamisalan ulkopuolelle:
a) |
maanalaiset, raitiotiet ja muut kevytraidejärjestelmät; |
b) |
verkot, jotka ovat toiminnallisesti erillisiä muusta rautatiejärjestelmästä ja jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, kaupunkien ja esikaupunkien henkilöliikenteeseen ja yksinomaan näissä verkoissa liikennöivien rautatieyritysten käyttöön; |
c) |
yksityisomistuksessa olevan rautateiden infrastruktuurin, jota infrastruktuurin omistaja käyttää yksinomaan omassa tavaraliikenteessään; |
d) |
rataosuudet, jotka on suljettu normaalilta liikenteeltä rautatiejärjestelmien huollon, uudistamisen tai parantamisen vuoksi. |
30 artikla
Liitteiden muuttaminen
Liitteet mukautetaan tieteen ja tekniikan kehitykseen 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen täysin asetuksessa (EY) N:o 881/2004 ja erityisesti sen 3, 4, 6, 12 ja 17 artiklassa säädettyjä menettelyjä ja toimivaltuuksia .
Työmarkkinaosapuolet osallistuvat näiden liitteiden mukauttamiseen päätöksellä 98/500/EY (15) perustetuissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävissä alakohtaisissa neuvottelukomiteoissa.
31 artikla
Komitea
1. Komissiota avustaa direktiivin 96/48/EY 21 artiklalla perustettu komitea.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa kyseisen päätöksen 8 artiklan säännösten mukaisesti.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.
3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
32 artikla
Kertomus
Virasto arvioi tämän direktiivin mukaisesti ja jäsenvaltioissa junankuljettajien pätevyyden hallinnoinnista saadun muun kokemuksen perusteella toteutettavan junankuljettajien lupajärjestelmän kehitystä. Se antaa komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 kertomuksen ja ehdottaa järjestelmään tarvittaessa parannuksia, jotka koskevat lupakirjojen ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämismenettelyjä, koulutuskeskusten ja arvioijien hyväksyntää, toimivaltaisten viranomaisten käyttöönottamaa laatujärjestelmää, lupien vastavuoroista tunnustamista ja liikkuvuutta työmarkkinoilla.
Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet näiden suositusten perusteella; se ehdottaa tarvittaessa muutoksia tähän direktiiviin.
33 artikla
Yhteistyö
Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa.
34 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 . Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava kirjallisesti komissiolle tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset sekä tämän direktiivin säännösten ja annettujen kansallisten säännösten vastaavuustaulukko.
35 artikla
Vaiheittainen täytäntöönpano
1. Tämä direktiivi pannaan täytäntöön vaiheittain seuraavasti:
a) |
Ensimmäisessä vaiheessa (2006—2008) jäsenvaltiot saattavat tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Edellä 20 artiklassa mainitut rekisterit otetaan käyttöön; |
b) |
1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen lupajärjestelmää sovelletaan ensimmäiseen junankuljettajien ryhmään tämän direktiivin mukaisesti; kyse on junankuljettajista , jotka kuljettavat vetureita ja junia, joilla on direktiivin 91/440/ETY mukainen pääsyoikeus yhteisön rautatiejärjestelmään, tai jotka kuljettavat yritysten välisien rajatylittävien yhteistyöjärjestelyjen mukaisesti liikennöiviä matkustajajunia ; |
c) |
1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen ja komission 26 artiklan mukaisesti hyväksymän ehdotuksen perusteella tämän direktiivin mukaista lupajärjestelmää sovelletaan junahenkilökuntaan; |
d) |
1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen lupajärjestelmää sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti kaikkiin muihin junankuljettajiin. |
2. Komissio pyytää jonkin jäsenvaltion pyynnöstä virastoa toteuttamaan yhteistyössä pyynnön esittäneen jäsenvaltion kanssa kustannus-hyötyanalyysin tämän direktiivin soveltamisesta junankuljettajiin ja junahenkilökuntaan, jotka toimivat yksinomaan kyseessä olevan jäsenvaltion alueella. Kustannushyötyanalyysin on katettava kymmenen vuoden pituinen ajanjakso, ja se on toimitettava komissiolle 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vaiheen loppuun mennessä.
Jos kustannus-hyötyanalyysi osoittaa tämän direktiivin soveltamisesta edellä tarkoitettuihin junankuljettajiin ja junahenkilökuntaan aiheutuvien kustannusten ylittävän siitä saatavan hyödyn, komissio hyväksyy 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa päätöksen kustannus-hyötyanalyysin toimittamisesta. Kyseisellä päätöksellä kyseiset junankuljettajat ja junahenkilökunnat voidaan vapauttaa 1 kohdan c ja d alakohdan soveltamisesta enintään kymmenen vuoden ajaksi.
3. Siirtymäkausi määritellään ajanjaksoksi, joka alkaa tämän direktiivin voimaantulosta ja päättyy, kun on kulunut kaksi vuotta 20 artiklassa tarkoitetun rekisterien perusparametrejä koskevan päätöksen tekemisestä. Siirtymäkauden aikana jäsenvaltiot voivat soveltaa junankuljettajien lupajärjestelmiä ennen tämän direktiivin voimaantuloa sovellettavien säännösten mukaisesti sellaisten junankuljettajien tapauksessa, jotka harjoittavat ammattiaan tai jotka ovat aloittaneet hyväksytyn koulutusohjelman tai hyväksytyn koulutuskurssin ennen tämän direktiivin voimaantuloa.
4. Jäsenvaltioiden on vuoteen 2015 mennessä korvattava kaikki ennen tämän direktiivin voimaantuloa ja edellä mainitun siirtymäkauden aikana myönnetyt luvat tämän direktiivin mukaisilla lupakirjoilla ja yhdenmukaistetuilla lisätodistuksilla sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 2 kohdan soveltamiseen .
5. Junankuljettajat, joihin on sovellettu ennen tämän direktiivin voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaista lupajärjestelmää, voivat jatkaa ammattinsa harjoittamista vuoteen 2010, kun on kyse rajatylittävästä liikenteestä, ja muissa tapauksissa vuoteen 2015. Tällaisten järjestelmien mukaisesti annettujen lupien ja todistusten osalta ei ole voimassa vastavuoroisen tunnustamisen velvoitetta tämän direktiivin nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 92/51/ETY mukaisesti käyttöönotettua vastavuoroisen tunnustamisen yleistä järjestelmää, jota sovelletaan siirtymäkauden loppuun.
6. Virasto voi milloin tahansa arvioida mahdollisuuden käyttää älykorttia 4 artiklassa tarkoitetun lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen sijasta. Tällaisen älykortin etuna olisi, että siinä voitaisiin yhdistää nämä kaksi osaa ja sitä voitaisiin käyttää myös muihin tarkoituksiin turvallisuuden alalla tai junankuljettajien hallinnoinnin alalla. Komissio vahvistaa tarvittaessa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja viraston laatiman luonnoksen pohjalta tällaisen älykortin tekniset ja toiminnalliset eritelmät.
36 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
37 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty …
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
(1) EUVL C 221, 8.9.2005, s. 64.
(2) EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2005.
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi) ( EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).
(5) EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25 , direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
(6) EUVL L 195, 27.7.2005, s. 18.
(7) Neuvoston direktiivi 96/48/EY, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1996, Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta ( EYVL L 235, 17.9.1996, s. 6), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/50/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/16/EY, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta ( EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/50/EY.
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 881/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan rautatieviraston perustamisesta ( EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1).
(10) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 ( EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
(11) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.
(12) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(13) EYVL L 209, 24.7.1992, s. 25, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2004/108/EY (EUVL L 32, 5.2.2004, s. 15).
(14) EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56.
(15) Komission päätös 98/500/EY, tehty 20 päivänä toukokuuta 1998, Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta ( EYVL L 225, 12.8.1998, s. 27), päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
LIITE I
LUPAKIRJAA JA LISÄTODISTUSTA KOSKEVA YHTEISÖN MALLI
1. Lupakirjan ominaisuudet
Junankuljettajien lupakirjan fyysiset ominaisuudet ovat yhdenmukaiset standardien ISO 7810 ja ISO 7816-1 kanssa.
Tarkistamismenetelmät, joilla varmistetaan lupakirjan ominaisuuksien yhdenmukaisuus kansainvälisten standardien kanssa, ovat standardin ISO 10373 mukaiset.
2. Lupakirjan sisältö
Lupakirjan etupuolella on:
a) |
merkintä ”junankuljettajan lupakirja” painettuna suurikokoisilla kirjaimilla lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä; |
b) |
lupakirjan myöntävän jäsenvaltion nimi (vapaaehtoinen merkintä); |
c) |
lupakirjan myöntävän jäsenvaltion ISO 3166 –koodin mukainen tunnus negatiivina ja kahdentoista tähden ympäröimänä sinisessä suorakulmiossa; |
d) |
myönnettyä lupakirjaa koskevat, seuraavasti numeroidut tiedot:
|
e) |
merkintä ”Euroopan yhteisöjen malli” painettuna lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä ja merkintä ”junankuljettajan lupakirja” kaikilla muilla Euroopan yhteisöjen kielillä keltaisella painettuna muodostavat kortin taustan; |
f) |
viitevärit:
|
3. Yhdenmukaistettu lisätodistus
Yhdenmukaisteussa lisätodistuksessa on:
9. |
Niiden rautatieyritysten nimet ja osoitteet, joiden lukuun junankuljettajalla on lupa kuljettaa junia |
10. |
Luokat, joihin kuuluvia yksikköjä haltijalla on oikeus kuljettaa |
11. |
Sen liikkuvan kaluston tyyppi, jota haltijalla on lupa kuljettaa |
12. |
Infrastruktuurit, joita haltijalla on oikeus käyttää |
13. |
Mahdolliset lisätiedot tai rajoitukset. |
4. Kansallisissa rekistereissä olevat tiedot
a) |
lupakirjaa koskevat tiedot
|
b) |
yhdenmukaistettua lisätodistusta koskevat tiedot
|
LIITE II
JUNANKULJETTAJAN TEHTÄVÄT
1. |
Kuljettajan on tehtävä vaaditut tarkastukset ennen lähtöä, erityisesti ajoneuvon kuormituskykyyn ja vetoyksikön kapasiteettiin liittyvät tarkastukset. |
2. |
Kuljettajan on tarkistettava osaltaan jarrulaitteiden toimivuus. |
3. |
Kuljettajan on kuljetettava vetureita ammattitaitoisesti ja turvallisesti ottaen huomioon opasteet, sallitut nopeudet ja aikataulut. |
4. |
Kuljettajan on käytettävä turvalaitetta (kuolleen miehen kytkintä) ja hallintalaitteita sekä seurattava ja käytettävä kojelaudan mittareita. |
5. |
Kuljettajan on havaittava ja paikannettava mahdollisimman pian tekniset ja toimintahäiriöt ja poikkeukselliset tapahtumat ajossa sekä tarvittaessa tarkistettava vaunut vaurioiden ja vikojen havaitsemiseksi, suojattava juna ja kutsuttava ulkopuolista apua. |
6. |
Kuljettajan on korjattava vähäiset viat ja käynnistettävä toimenpiteet suurempien vikojen ehkäisemiseksi ajoneuvoissa. |
7. |
Kuljettajan on huolehdittava junan pysäytys ja sivuraiteelle vienti turvallisesti. |
8. |
Kuljettajan on raportoitava suullisesti, kirjallisesti tai tietojärjestelmän kautta matkan suorittamisesta sekä häiriöistä yksityiskohtaisin raportein. |
LIITE III
PERUSVAATIMUKSET
1. Pätevyys
— |
vähintään 9 vuotta perusasteen ja 2—3 vuotta toisen asteen koulutusta (tekniset ammatit) tai oppisopimuskoulutusta (kaupan alan ammatit). |
— |
tai vaihtoehtoisesti vähintään 12 vuotta koulutusta. |
2. Palvelukseen ottamista edeltävien tarkastusten vähimmäissisältö
2.1. Lääkärintarkastukset
— |
yleinen lääkärintarkastus |
— |
aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö) |
— |
veri- tai virtsakoe diabetes mellituksen ja muiden kliinisen analyysin osoittamien sairauksien havaitsemiseksi |
— |
lepo-EKG |
— |
koe kiellettyjen aineiden toteamiseksi. |
2.2. Psykologiset testit
Psykologisten testien tarkoituksena on auttaa rautatieyritystä sellaisen henkilökunnan palvelukseen ottamisessa ja hallinnoinnissa, joilla on tarvittavat kognitiiviset, psykomotoriset, behavioristiset ja persoonallisuuteen liittyvät ominaisuudet tehtävien suorittamiseksi turvallisesti.
Psykologisen testin sisältöä määrittäessään psykologin on otettava huomioon vähintään seuraavat yksittäisten turvallisuustoimintojen kannalta merkitykselliset perusteet:
— |
kongitiiviset perusteet: huomio- ja keskittymiskyky; muisti; havaintokyky; päättelykyky; viestintä; |
— |
psykomotoriset perusteet: reaktionopeus, liikekoordinaatio; |
— |
behavioristiset ja persoonallisuutta koskevat perusteet: emotionaalinen itsekontrolli, behavioristinen luotettavuus, autonomia, tunnollisuus. |
Jos psykologi jättää pois jonkin edellä mainituista perusteista, päätös on perusteltava ja dokumentoitava.
3. Palvelukseen ottamisen jälkeiset määräaikaistarkastukset
Työterveyslääkärin on tihennettävä tarkastusten väliä 14 artiklan 1 kohdassa säädetystä, jos työntekijän terveydentila tätä edellyttää.
3.1. Palvelukseen ottamisen jälkeisten määräaikaisten lääkärintarkastusten vähimmäissisältö
Jos työntekijä täyttää palvelukseen ottamista edeltävän tarkastuksen mukaiset vaatimukset, määräaikaistarkastuksiin on sisällyttävä vähintään:
— |
yleinen lääkärintarkastus; |
— |
aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö); |
— |
veri- tai virtsakoe diabetes mellituksen ja muiden kliinisen analyysin osoittamien sairauksien havaitsemiseksi; |
— |
koe kiellettyjen aineiden toteamiseksi (jos tarpeen kliinisen analyysin perusteella). |
Lisäksi yli 40-vuotiailta junankuljettajilta vaaditaan lepo-EKG.
3.2. Fyysisen soveltuvuuden testaaminen
Fyysinen soveltuvuus tarkistetaan säännöllisesti ja mahdollisten työtapaturmien sekä henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien jälkeisten poissaolojaksojen jälkeen. Yrityksen työterveyslääkäri tai -yksikkö voi päättää suorittaa ylimääräisen lääkärintarkastuksen erityisesti 30 päivän sairauspoissaolon jälkeen. Työnantaja voi pyytää valtuutettua lääkäriä tarkistamaan junankuljettajan fyysisen soveltuvuuden, jos työnantaja on joutunut poistamaan hänet tehtävistään turvallisuuteen liittyvistä syistä.
Junankuljettaja ei saa olla työaikana hänen keskittymiskykyynsä, valppauteensa tai käyttäytymiseensä vaikuttavan aineen vaikutuksen alaisena.
4. Terveydelliset vaatimukset
4.1. Yleiset vaatimukset
Henkilökunnalla ei saa olla sellaisia sairauksia eikä se saa olla sellaisen hoidon kohteena, joiden seurauksena voi olla:
— |
äkillinen tajunnanmenetys; |
— |
huomio- tai keskittymiskyvyn heikkeneminen; |
— |
äkillinen toimintakyvyttömyys; |
— |
tasapainon ja koordinaation menetys; |
— |
liikuntakyvyn merkittävä rajoittuminen. |
4.2. Näkö
Seuraavien näköön liittyvien vaatimusten on täytyttävä:
— |
näkötarkkuus etäisyydessä, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja: 0,8; vähintään 0,3 huonomman silmän osalta |
— |
voimakkaimmat sallitut korjaavat linssit: kaukotaittoisuus + 5 / likitaittoisuus – 8. Poikkeukset sallitaan poikkeustapauksissa ja silmälääkärin lausunnon perusteella. Päätöksen tekee työterveyslääkäri |
— |
lähi- ja kaukonäkö riittävä, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja |
— |
piilolasit sallitaan |
— |
värinäkö normaali: hyväksytyn testin (esim. Ishihara) käyttö, vaadittaessa täydennettynä toisella hyväksytyllä testillä |
— |
näkökenttä puutteeton |
— |
kummankin silmän näkö normaali |
— |
yhteisnäkö normaali |
— |
kontrastiherkkyys hyvä |
— |
ei eteneviä silmäsairauksia |
— |
silmäimplantit, keratotomiat ja keratektomiat hyväksytään vain, jos ne tarkistetaan vuosittain tai työterveyslääkärin määräämin välein. |
4.3. Kuulo
Audiogrammilla todettu riittävä kuulo eli:
— |
kuulo riittävä, jotta voi puhua puhelimessa ja samalla kuulla hälytysäänet ja radioviestit. |
Seuraavat arvot on katsottava ohjearvoiksi:
— |
kuulonmenetys ei saa olla yli 40 dB taajuuksilla 500 ja 1 000 Hz; |
— |
kuulonmenetys ei saa olla yli 45 dB taajuudella 2 000 Hz sen korvan osalta, jossa äänen ilmajohto on huonompi. |
4.4. Raskaus
Alhaisen toleranssin tapauksessa tai patologisissa tiloissa raskaus on katsottava junankuljettajana toimimisen tilapäiseksi esteeksi. Edellä tarkoitetun työterveyslääkärin on varmistuttava, että raskaana olevia työntekijöitä koskevia määräyksiä sovelletaan.
4.5. Junankuljettajien erityiset terveysvaatimukset
4.5.1. Näkö
— |
näkötarkkuus kauas, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja: 1,2; vähintään 0,5 huonomman silmän osalta |
— |
häikäisyn sietokyky |
— |
värillisiä piilolaseja ja väriä vaihtavia linssejä ei sallita. UV-säteilyä suodattavat linssit sallitaan. |
4.5.2. Kuuloa ja puhetta koskevat vaatimukset
— |
ei tasapainohäiriöitä |
— |
ei kroonisia puhevikoja (koska edellytetään kuuluvaa ja selkeää viestintää) |
— |
ei kuulokojeiden käyttöä. |
5. Kielikoe
Rautatieliikenteen hallinnasta vastaavan henkilökunnan on pystyttävä käyttämään liikenteen toimintaa koskevissa YTE:issä kuvattuja viestejä ja viestintämenetelmiä.
Junankuljettajien ja muiden rautatieyrityksen työntekijöiden, joiden on viestittävä infrastruktuurin haltijan kanssa turvallisuuteen vaikuttavista seikoista, on osattava infrastruktuurin haltijan ilmoittamaa kieltä. Heidän kielitaitonsa on oltava sellainen, että he voivat kommunikoida aktiivisesti ja tehokkaasti rutiinitilanteissa, vaikeissa tilanteissa ja hätätapauksissa.
LIITE IV
AMMATILLINEN PÄTEVYYS
Yleinen ohjelma ja koulutusmenetelmä
1. Johdanto
Kurssin sisältöön kuuluvat seuraavat:
— |
rautatieyritys ja kyseessä olevan tehtävän toimenkuva, muun muassa ensiapu ja työterveys ja -turvallisuus; |
— |
toimintasäännöt, liikenteen turvallisuussäännöt; |
— |
tekninen tietämys (rautatieinfrastruktuuri ja liikkuva kalusto), varsinkin opasteet, jarrujärjestelmät ja junien hallintajärjestelmät, junien valmistelu, häiriöiden havaitseminen ja korjaukset. Päätöksenteko veturin soveltuvuudesta käyttöön; |
— |
viestintä; koulutus kuulutusten käyttöön osana asiakaspalvelua; |
— |
ajotaidon hankkiminen: seuraamalla kokeneen junankuljettajan työskentelyä sekä ajamalla valvonnan alaisena, simulaattorissa ja itsenäisesti |
— |
reitin ja paikallisten olojen tuntemus; tämä koulutus voidaan suorittaa ammatillisen pätevyyden saamisen jälkeen, kun junankuljettaja on määrätty tietylle reitille; |
— |
hätätilanteet ja epätavalliset tilanteet: niissä toimiminen stressin alaisena ja konfliktitilanteissa; |
— |
palontorjunta. |
Vaadittava pätevyys jaetaan kolmeen osaan:
— |
liitteessä V kuvattu yleinen osa; |
— |
liitteessä VI kuvattu liikkuvaan kalustoon liittyvä osa; |
— |
liitteessä VII kuvattu infrastruktuuriin liittyvä osa. |
2. Koulutusmenetelmä
Teoreettisen koulutuksen (opetus luokkahuoneessa ja demonstraatiot) ja käytännön koulutuksen (työpaikalla, kuljetus valvottuna ja ilman valvontaa) välillä on oltava sopiva tasapaino.
Tietokoneavusteinen koulutus sallitaan toimintasääntöjen, opastetilanteiden jne. henkilökohtaisen opettelun tukena. Tällöin on kuitenkin käytettävä viimeisimmän sukupolven simulaattoreita.
Simulaattoreiden käyttö voi olla hyödyllistä junankuljettajien koulutuksessa, koska niiden avulla voidaan muun muassa lyhentää infrastruktuurin käyttöaikaa, valmentautua epätavallisiin tilanteisiin ja täydentää koulutusta uudentyyppisten veturien osalta.
Reitintuntemuksen osalta etusijalle on asetettava menetelmä, jossa junankuljettaja matkustaa toisen junankuljettajan mukana tietyn määrän matkoja koko reitin pituudelta sekä päiväs- että yöaikaan. Koulutusta voidaan täydentää käyttämällä reittien videotaltiointeja nähtynä ohjaamosta.
3. Tutkinto
Koulutuskurssin lopuksi on suoritettava teoreettiset ja käytännön kokeet.
Ajotaito arvioidaan ajokokeissa rataverkolla. Niitä voidaan täydentää simulaattoreilla testattaessa toimintasääntöjen soveltamista ja junankuljettajan suorituskykyä erityisen vaikeissa tilanteissa.
LIITE V
YLEISTÄ AMMATILLISTA TIETÄMYSTÄ KOSKEVA TUTKINTO
Yleiset aihepiirit
Yleisellä koulutuksella on seuraavat tavoitteet:
— |
rautatieteknologiaan liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen, mukaan luettuna turvallisuus- ja toimintasäännöt; |
— |
rautatieliikenteen riskeihin ja niiden hallintatapoihin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen; |
— |
yhteen tai useampaan rautatieliikenteen toimintamuotoon liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen; |
— |
yhteen tai useampaan liikkuvan kaluston tyyppiin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen. |
Junankuljettajan on erityisesti:
— |
ymmärrettävä junankuljettajan ammatin konkreettiset työedellytykset, ammatin merkitys ja sen ammatilliset ja henkilökohtaiset vaatimukset (pitkät työjaksot, poissaolo kotoa jne.) |
— |
pystyttävä soveltamaan henkilöstön turvallisuusmääräyksiä käytännössä, |
— |
kyettävä erottamaan erityyppiset vetoyksiköt, |
— |
tunnettava työmenetelmät ja sovellettava niitä tarkasti, |
— |
tunnettava eri viiteasiakirjat ja ohjekirjat (liikenteen toimintaa koskevissa YTE:issä määritelty menettelyjä koskeva opas ja reittejä koskeva opas, kuljettajan käsikirja, korjauskäsikirja jne.), |
— |
omaksuttava turvallisuuteen vaikuttavassa ammatissa toimimisen edellyttämät elintavat, |
— |
tunnettava menettelyt, joita sovelletaan henkilöonnettomuuksien tapauksessa, |
— |
tunnettava rautatieliikenteeseen yleisesti liittyvät riskit, |
— |
tunnettava liikenneturvallisuuden eri periaatteet, |
— |
tunnettava sähkötekniikan perusperiaatteet. |
LIITE VI
LIIKKUVAAN KALUSTOON LIITTYVÄÄ AMMATILLISTA TIETÄMYSTÄ KOSKEVA TUTKINTO
Suoritettuaan liikkuvaan kalustoon liittyvän koulutuksen junankuljettajan on osattava suorittaa seuraavat tehtävät.
1. Lähtöä edeltävät testit ja tarkastukset
Junankuljettajan on osattava:
— |
tarkistaa reitti ja siihen liittyvät asiakirjat |
— |
koota tarvittavat asiakirjat ja varusteet |
— |
tarkistaa vetoyksikön kapasiteetti |
— |
tarkistaa vetoyksikössä oleviin asiakirjoihin merkityt tiedot, |
— |
varmistua tekemällä vaaditut tarkastukset ja testit, että vetoyksikkö voi vetää junaa (veto ja turvalaitteet) |
— |
huolehtia tarvittavista ennaltaehkäisevistä rutiinihuoltotehtävistä. |
2. Liikkuvaan kalustoon liittyvä tietämys
Käyttääkseen vetoyksikköä junankuljettajan on tunnettava kaikki käytössään olevat hallintalaitteet ja mittarit, erityisesti seuraaviin liittyvät:
— |
veto |
— |
jarrutus |
— |
liikenneturvallisuuteen liittyvät laitteet. |
Jotta junankuljettaja voisi havaita ja paikantaa häiriöt liikkuvassa kalustossa, ilmoittaa niistä ja määrittää matkan jatkamisen edellytykset sekä tietyissä tapauksissa toteuttaa korjaustoimenpiteitä, hänen on tunnettava (1):
— |
liikkuvan kaluston osatekijät, niiden merkitys ja vedettävän kaluston erityislaitteet, erityisesti junan pysäyttäminen tyhjentämällä jarrujohto |
— |
liikkuvan kaluston sisä- ja ulkopuolella olevat merkinnät, erityisesti vaarallisten aineiden kuljetuksissa käytettävät merkinnät |
— |
vetoyksiköihin liittyvät erityisosat (2): |
3. Jarrutestit
Junankuljettajan on osattava:
— |
tarkistaa ennen lähtöä, että junan jarruvoima vastaa kyseiselle reitille ajoneuvon asiakirjoissa määrättyä jarruvoimaa |
— |
tarkistaa vetoyksikön jarrujen toiminta ennen liikkeellelähtöä, liikkeellelähdön yhteydessä ja ajon aikana. |
4. Ajomuoto ja junan suurin sallittu nopeus reitin ominaisuuksien mukaan
Junankuljettajan on osattava:
— |
ottaa huomioon hänelle ennen lähtöä toimitetut tiedot; |
— |
määrittää junan ajomuoto ja suurin sallittu nopeus esimerkiksi nopeusrajoitusten ja opasteiden mukaan. |
5. Junan ajaminen tavalla, joka ei vahingoita laitteistoja eikä materiaalia
Junankuljettajan on osattava:
— |
käyttää kaikkia käytössään olevia hallintalaitteita niihin sovellettavien sääntöjen mukaisesti |
— |
lähteä junalla liikkeelle ottaen huomioon kitka- ja tehorajat |
— |
tietää joka hetki junan sijainti reitillä, jota se kulkee |
— |
käyttää jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot. |
6. Häiriöt
Junankuljettajan on osattava:
— |
seurata valppaasti poikkeuksellia tapahtumia junan kuljettamisessa |
— |
tunnistaa häiriöihin viittaavat merkit, määritellä ne ja reagoida niiden vakavuuden mukaan siten, että etusijalle asetetaan aina rautatieliikenteen ja henkilöiden turvallisuus |
— |
tuntea käytössä olevat suojaamis- ja viestintäkeinot |
— |
tarkistaa juna mahdollisten vähäisten häiriöiden havaitsemiseksi |
— |
pyrkiä korjaamaan nämä häiriöt. |
7. Hätätilanteet, vauriot, tulipalot ja henkilöonnettomuudet
Junankuljettajan on osattava:
— |
ryhtyä suojatoimiin ja antaa hälytys henkilöonnettomuuden tapauksessa |
— |
määrittää, kuljettaako juna vaarallisia aineita, ja yksilöidä ne junan asiakirjojen ja vaunuluetteloiden perusteella. |
8. Matkan jatkamisen edellytykset kalustovaurion jälkeen
Junankuljettajan on osattava onnettomuuden jälkeen:
— |
päättää, voidaanko kalustolla jatkaa matkaa ja millä edellytyksillä |
— |
moittaa näistä edellytyksistä infrastruktuurin haltijalle mahdollisimman pian. |
9. Junan paikallaan pysymisen varmistaminen
Junankuljettajan on osattava toteuttaa toimenpiteet, joilla varmistetaan, että juna ei epäsuotuisimmissakaan oloissa lähde liikkeelle odottamattomasti.
(1) Erityisesti:
— |
mekaaniset rakenteet |
— |
jarrulaitteet |
— |
jousitus- ja kytkinlaitteet |
— |
pyörästölaitteet |
— |
turvalaitteet |
(2) Erityisesti:
— |
virroitin ja suurjännitepiirit |
— |
polttoainesäiliöt, polttoaineen syöttö, pakokaasujärjestelmä |
— |
voimansiirto, moottorit ja vaihteet |
— |
viestintälaitteet (junan ja liikennepaikan välinen radioyhteys jne.) |
LIITE VII
INFRASTRUKTUUREIHIN LIITTYVÄÄ AMMATILLISTA TIETÄMYSTÄ KOSKEVA TUTKINTO
Infrastruktuureihin liittyvät aihepiirit
1. Jarrutestit
Junankuljettajan on osattava tarkistaa ennen lähtöä, että junan jarrutuskyky vastaa kyseiselle reitille ajoneuvon asiakirjoissa määrättyä jarrutuskykyä.
2. Ajomuoto ja junan suurin sallittu nopeus reitin ominaisuuksien mukaan:
Junankuljettajan on osattava:
— |
ottaa huomioon hänelle ennen lähtöä toimitetut tiedot, kuten nopeusrajoitukset ja opasteiden muutokset; |
— |
määrittää ajomuoto ja junan nopeusrajoitus reitin ominaisuuksien mukaan. |
3. Reitin tuntemus
Junankuljettajan on osattava ennakoida ongelmia ja reagoida tavalla, joka on turvallisuuden ja tehtävien suorittamisen kannalta soveltuva. Hänellä on siksi oltava hyvä tietämys reiteistä ja reitin laitteistoista sekä tarvittaessa sovituista vastaavista reiteistä.
Seuraavat näkökohdat ovat tärkeitä:
— |
toimintaolot (vaihteet, yksisuuntainen liikenne jne.) |
— |
aiotulle liikenteelle soveltuvan radan määrittäminen |
— |
liikennejärjestelmä |
— |
linjasuojastuksen tyyppi ja siihen liittyvät määräykset |
— |
asemien ja asetinlaitteiden nimet, sijainti ja paikantaminen etäisyydestä ajon ennakoimiseksi |
— |
opasteet siirryttäessä toiseen liikenne- tai energiansyöttöjärjestelmään |
— |
kuljettajan ajamien eri junaluokkien nopeusrajoitukset |
— |
topografiset profiilit |
— |
erityiset jarrutusolot esimerkiksi radalla, jonka noususuhteet ovat suuret |
— |
liikenteen erityistekijät: erityisopasteet tai –kilvet, lähdön erityisdellytykset jne. |
4. Turvallisuussäännöt
Junankuljettajan on osattava:
— |
lähteä junalla liikkeelle vasta kun vaatimukset ovat täyttyneet (aikataulu, lähtökäsky tai -opaste, tarvittaessa opasteiden käyttäminen jne.) |
— |
seurata (radan ja ohjaamon) opasteita, tulkita ne välittömästi ja virheettömästi ja toimia niiden mukaan |
— |
kuljettaa junaa turvallisesti erityisten ajomuotojen mukaisesti: käskystä noudatettavat erityiset ajomuodot, tilapäiset nopeusrajoitukset, ajaminen päinvastaiseen suuntaan, pysähtymisopasteiden ohittamisen salliminen, vaihtotyöt, junan kuljettaminen ratatyöalueen läpi jne. |
— |
noudattaa aikataulun mukaisia ja käskettyjä pysäytyksiä ja tarvittaessa suorittaa matkustajien palveluun liittyvät tehtävät pysähtymisten aikana, erityisesti ovien avaaminen ja sulkeminen. |
5. Junan kuljettaminen
Junankuljettajan on osattava:
— |
tietää joka hetki junan sijainti reitillä, jota se kulkee |
— |
käyttää jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot |
— |
säädellä junan kulkua aikataulun ja mahdollisten energiansäästöä koskevien määräysten mukaisesti ottaen huomioon vetoyksikön, junan, reitin ja ympäristön ominaisuudet. |
6. Häiriöt
Junankuljettajan on:
— |
seurattava siinä määrin kuin junan kuljettaminen sallii infrastruktuuriin ja ympäristöön liittyviä poikkeuksellisia tapahtumia (opasteet, rata, energiansyöttö, tasoristeykset, radan ympäristö, muu liikenne) |
— |
seurattava valppaasti poikkeuksellisia tapahtumia junan kuljettamisessa |
— |
pystyttävä määrittämään etäisyydet esteistä |
— |
ilmoitettava infrastruktuurin haltijalle mahdollisimman pian häiriöiden paikasta ja luonteesta ja varmistuttava siitä, että tämä ilmoitus on ymmärretty |
— |
varmistettava liikenteen ja henkilöiden turvallisuus tai käynnistettävä toimenpiteet sen varmistamiseksi aina, kun tämä on tarpeen. |
7. Hätätilanteet, vauriot, tulipalot ja henkilöonnettomuudet
Junankuljettajan on osattava:
— |
ryhtyä suojatoimiin ja antaa hälytys henkilöonnettomuuden tapauksessa |
— |
määrittää, milloin juna on pysäytettävä tulipalon sattuessa, ja auttaa tarvittaessa matkustajien evakuoimisessa |
— |
annettava mahdollisimman pian tarpeelliset tiedot tulipalosta, jos junankuljettaja ei voi saada paloa hallintaan itse |
— |
päättää hätätilanteen jälkeen, voidaanko kalustolla jatkaa matkaa ja millä edellytyksin |
— |
ilmoittaa näistä edellytyksistä infrastruktuurin haltijalle mahdollisimman pian. |
P6_TA(2005)0356
Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (KOM(2004)0143 — C6-0003/2004 — 2004/0049(COD))
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0143) (1), |
— |
ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0003/2004), |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, |
— |
ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0123/2005), |
1. |
hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; |
2. |
pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; |
3. |
kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. |
(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
P6_TC1-COD(2004)0049
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2005 antamiseksi rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
On tärkeää, että yhteisen liikennepolitiikan puitteissa turvataan rautatieliikennepalvelujen laatu ja rautatieliikenteen matkustajien käyttäjänoikeudet sekä parannetaan rautateiden matkustajaliikennepalvelujen laatua ja tehokkuutta, jotta edistettäisiin rautatieliikenteen osuuden kasvua muihin liikennemuotoihin nähden. |
(2) |
Kuluttajapoliittisessa strategiassa vuosiksi 2002—2006 (4) asetetaan tavoitteeksi saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja liikenteen alalla ja soveltaa kuluttajansuojaa kyseisellä alalla perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti. |
(3) |
Voimassa oleva 9 päivänä toukokuuta 1980 tehty kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus (COTIF) sisältää yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV-säännökset, jotka muodostavat yleissopimuksen A liitteen) (jäljempänä CIV-säännökset). COTIF-yleissopimusta tarkistettiin 3 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyllä Vilnan pöytäkirjalla. Yhteisö voi liittyä COTIF-yleissopimukseen Vilnan pöytäkirjan tultua voimaan. On tärkeää, että asetuksessa otetaan huomioon CIV-säännöksiin jo sisältyvät säännökset. Soveltamisalaa on kuitenkin syytä laajentaa niin, että matkustajia suojellaan paitsi rajat ylittävässä myös maiden sisäisessä liikenteessä. Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä on olennaista, että kyseisten säännösten sanatarkkaa sisällyttämistä tähän asetukseen vältetään kaikissa sellaisissa asioissa, jotka jo sisältyvät CIV-säännöksiin. |
(4) |
Rautatieliikennepalveluihin liittyviin käyttäjänoikeuksiin kuuluu palvelua koskevien tietojen saanti ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen. |
(5) |
Rautatiematkustaja on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, ja matkustajan oikeudet on turvattava tässä suhteessa. |
(6) |
Rautateiden matkustajaliikenteen lippujen myynnissä käytettävät tietokonepohjaiset järjestelmät voivat oikein käytettyinä tarjota tärkeän ja hyödyllisen palvelun rautatiematkustajille. Sen vuoksi on tarpeen helpottaa tällaisten järjestelmien saatavuutta syrjimättömyyttä noudattaen. |
(7) |
Rautatieyritysten olisi tehtävä yhteistyötä helpottaakseen siirtymistä yhdestä verkosta toiseen ja yhden liikenteenharjoittajan palveluista toisen liikenteenharjoittajan palveluihin ja edistettävä tällä yhteistyöllä yhteen sovitettujen lippujen tarjoamista rautatiematkustajille. |
(8) |
Rautateiden matkustajaliikennepalveluja tarjoavien rautatieyritysten olisi tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että rautatieliikenteen matkustajat hyötyvät tässä asetuksessa vahvistetuista säännöistä. Yhteistyön tulisi olla syrjimättömin ehdoin avointa kaikille rautateiden matkustajaliikennepalveluja tarjoaville rautatieyrityksille. |
(9) |
Rautateiden matkustajaliikennepalvelujen tulisi hyödyttää yleisesti kaikkia kansalaisia . Kaikilla matkustajilla, mukaan lukien vammaiset ja muut liikuntarajoitteiset matkustajat, on oltava yhtäläiset mahdollisuudet rautateitse matkustamiseen ilman syrjintää . |
(10) |
Rautatieyritysten ja aseman haltijoiden olisi aina otettava huomioon kaikki mahdolliset ongelmat, joita liikuntarajoitteiset matkustajat voivat joutua kohtaamaan, siten että uutta liikkuvaa kalustoa hankittaessa ja asemia uudistettaessa parannetaan järjestelmällisesti tiedotus- ja tukipalveluita ja koko rautatieverkon yleistä käytettävyyttä. |
(11) |
On asianmukaista, että turvallisen ja nykyaikaisen rautatieliikennejärjestelmän yhteydessä on järjestelmä, jossa vastuu matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta on rajoittamaton. |
(12) |
Rajojen asettamisen matkatavaroiden katoamiseen tai vahingoittumiseen sekä junan myöhästymiseen, junayhteyden menettämiseen tai matkan peruuttamiseen liittyvälle korvausvastuulle tulisi johtaa suurempaan selkeyteen ja tarjota rautateiden matkustajaliikennemarkkinoille kannustimia, jotka hyödyttävät matkustajia. |
(13) |
On suotavaa vapauttaa onnettomuuden uhrit ja heidän huollettavansa lyhyen aikavälin taloudellisista huolista heti onnettomuuden jälkeen. |
(14) |
On tärkeää, että tämän asetuksen sääntöjä sovelletaan myös silloin, kun matkustajaliikenteessä käytetään muita liikennemuotoja, erityisesti meri- ja sisävesikuljetuksia, osana rautatiematkaa tai väliaikaisten muutosten vuoksi. Tämä rautatieliikenteen harjoittajan vastuun ensisijaisuus on kansainvälisten yleissopimusten, erityisesti CIV-säännösten 1 artiklan 3 kohdan, Vilnan pöytäkirjan sekä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukainen. |
(15) |
Jos matkalla on käytetty peräkkäin useiden rautatieyritysten palveluja, matkustajalla tulisi olla mahdollisuus nostaa kanne mitä tahansa kuljetukseen osallistunutta rautatieyritystä vastaan. |
(16) |
On rautateiden matkustajaliikennemarkkinoiden edun mukaista ylläpitää korkeaa turvallisuustasoa sekä asemilla että junissa. |
(17) |
On muiden matkustajien ja rautatieyritysten edun mukaista, että matkustaja noudattaa tiettyjä käyttäytymissääntöjä. |
(18) |
Tämän asetuksen vaikutuksia olisi tarkasteltava erityisesti inflaation sekä rautateiden asianomaisten matkustajaliikennemarkkinoiden kilpailun tasossa tapahtuneen kehityksen osalta. |
(19) |
Tämän asetuksen ei tulisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (5) soveltamista. |
(20) |
Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. |
(21) |
Tavoitteita, joita ovat yhteisön rautateiden kehittäminen ja matkustajien oikeuksien toteuttaminen rautatieliikenteessä , ei voida riittävällä tavalla saavuttaa pelkästään jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. |
(22) |
Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:
I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
1. Tällä asetuksella pannaan täytäntöön tiettyjä kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF-yleissopimus) säännöksiä ja siihen kuuluu eräitä täydentäviä säännöksiä.
2. Tässä asetuksessa vahvistetaan kaikkien rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet.
Myös julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa on taattava vähintään sama suojelun taso kuin tässä asetuksessa. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa kansallisessa lainsäädännössä tai julkisissa palvelusopimuksissa tätä laajempia oikeuksia. Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta jäsenvaltiot voivat pyytää tästä säännöksestä poikkeamista. Hyväksyessään poikkeamista koskevan päätöksen komissio ottaa huomioon rautatiemarkkinoiden tilanteen ja kehityksen asianomaisessa jäsenvaltiossa.
3. Jos yhteisö on tehnyt rautatieliikennettä koskevan sopimuksen kolmannen maan kanssa, tätä asetusta sovelletaan myös kyseiseen maahan, kyseisestä maasta tai kyseisen maan kautta tehtäviin kansainvälisiin matkoihin.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) |
”rautatieyrityksellä” yksityistä tai julkista yritystä, jolla on yhteisön voimassa olevan lainsäädännön mukainen lupa ja joka harjoittaa rautateiden matkustajaliikennettä säännöllisesti niin, että siihen kuuluu myös vetopalveluista huolehtiminen; |
2) |
”infrastruktuurin haltijalla” elintä tai yritystä, joka on erityisesti vastuussa yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY (7) 3 artiklassa määritellyn rautateiden infrastruktuurin tai sen osan perustamisesta ja ylläpidosta, mihin voi kuulua myös infrastruktuurin valvonta- ja turvajärjestelmien hallinnointi. Verkkoa tai verkon osaa koskevat infrastruktuurin haltijan tehtävät voidaan osoittaa eri elimille tai yrityksille; |
3) |
”käyttöoikeuden myöntävällä elimellä” organisaatiota, joka vastaa rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä; |
4) |
”maksujenperintäelimellä” organisaatiota, joka vastaa rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttömaksujen perimisestä; |
5) |
”matkanjärjestäjällä” matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY (8) 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua matkanjärjestäjää tai välittäjää, joka ei ole rautatieyritys; |
6) |
”päärautatieasemalla” rautatieasemaa , jonka asianomainen jäsenvaltio osoittaa päärautatieasemaksi sen liikenteen määrän, kansainvälisten yhteyksien ja/tai maantieteellisen sijainnin perusteella ; |
7) |
”aseman haltijalla” jäsenvaltiossa olevaa organisaatioyksikköä, jolle on annettu vastuu rautatieasemien hallinnosta ja/tai ylläpidosta; |
8) |
”kuljetussopimuksella” rautatieyrityksen ja/tai matkanjärjestäjän matkustajan kanssa tekemää sopimusta, joka koskee yhden tai useamman matkan ja soveltuvin osin yhden tai useamman varauksen tekemistä riippumatta siitä, mikä rautatieyritys tai muun kuljetusyritys suorittaa kuljetuksen ja/tai millä rautatieyrityksellä tai muulla kuljetusyrityksellä sopimuksen tehnyt rautatieyritys ja/tai matkanjärjestäjä teettää sen alihankintana; |
9) |
”lipulla” matkustamiseen oikeuttavaa voimassa olevaa asiakirjaa tai vastaavaa paperittomassa muodossa, myös sähköisessä muodossa, olevaa asiakirjaa, jonka rautatieyritys tai sen valtuuttama edustaja on kirjoittanut tai hyväksynyt ja joka on todisteena kuljetussopimuksen tekemisestä; |
10) |
”kausilipulla” kuljetussopimusta, joka sallii matkustajan matkustaa säännöllisesti tietyn ajan tietyllä reitillä; |
11) |
”varauksella” matkustajan ja rautatieyrityksen välistä sopimusta, jonka tekemisen yhteydessä kirjoitetaan myös lippu tai jokin muu matkustajalle annettava todiste ; |
12) |
”suoralla lipulla” yhtä tai useampaa lippua, jotka edustavat kuljetussopimusta, joka tarvitaan kansainvälisen matkan tekemiseen lähtöpaikasta määräpaikkaan käyttämällä useita liikennepalveluja ja/tai rautatieyrityksiä; |
13) |
”kansainvälisellä matkalla” rautatiematkustajan matkaa, jossa ylitetään vähintään yksi yhteisön sisäinen raja ja joka voidaan tehdä käyttämällä kansainvälistä liikennepalvelua ja/tai kotimaista liikennepalvelua kotimaassa kuljettavalla matkaosuudella; |
14) |
”kansainvälisellä liikennepalvelulla” rautateiden matkustajaliikennepalvelua, jossa juna ylittää vähintään yhden sisäisen rajan yhteisössä; juna voidaan liittää toiseen ja/tai jakaa osiin ja eri osilla voi olla eri lähtöpaikat ja määräpaikat; |
15) |
”myöhästymisellä” liikenteen aikataulun mukaisen saapumisen ja todellisen saapumisen välistä aikaa; liikenteen aikataulun muuttamista ei katsota kuuluvaksi myöhästymistä koskevaan määritelmään silloin, kun matkustajille tiedotetaan asiasta vähintään 48 tuntia etukäteen ; |
16) |
”peruuttamisella” säännöllisen liikennepalvelun keskeyttämistä lukuun ottamatta palveluita, joiden peruuttamisesta tiedotetaan matkustajille vähintään 48 tuntia etukäteen ; |
17) |
”rautatieliikenteen tietokonepohjaisella tieto- ja varausjärjestelmällä” tietokonepohjaista järjestelmää, jossa on tiedot kaikista rautatieyritysten tarjoamista matkustajaliikennepalveluista; järjestelmään on tallennettu tiedot muun muassa:
|
18) |
”järjestelmän toimittajalla” rautatieliikenteen tietokonepohjaisen tieto- ja varausjärjestelmän toiminnasta ja markkinoille saattamisesta vastaavaa yritystä ja sen sidosyrityksiä; rautatieyritykset, jotka tukevat omaa myyntiään tietokoneohjatuilla tieto- ja varausjärjestelmillä, eivät ole määritelmän tarkoittamia järjestelmän toimittajia; |
19) |
”liikuntarajoitteisella henkilöllä” henkilöä, jonka itsenäinen liikkuminen, suuntavaisto, ilmaisumahdollisuudet tai liikuntakyky on sensorisen tai motorisen fyysisen vamman, kehitysvamman, iän, sairauden tai jonkin muun syyn takia rajoittunut hänen käyttäessään kulkuneuvoja ja jonka tilanne edellyttää erityishuomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista hänen tarpeisiinsa; |
20) |
”peräkkäisillä rautatieyrityksillä” rautatieyrityksiä, jotka suorittavat osan kansainvälisestä liikennepalvelusta; |
21) |
”sijaisena toimivalla rautatieyrityksellä” rautatieyritystä, joka ei ole tehnyt matkustajan kanssa kuljetussopimusta mutta jolle kuljetussopimuksen tehnyt rautatieyritys on antanut tehtäväksi suorittaa kuljetuksen osittain tai kokonaan; |
22) |
”CIV-säännökset”: yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta tarkistettuina COTIF-yleissopimuksen liitteenä A olevalla Vilnan pöytäkirjalla. |
II LUKU
TIEDOTUS JA LIPUT
3 artikla
Matkaa koskevat tiedot
Rautatieyritysten ja/tai matkanjärjestäjien on annettava matkustajalle pyynnöstä liitteessä I mainitut tiedot niiden tarjoamista palveluista .
Tiedot on annettava helposti saatavilla olevassa ja ymmärrettävässä muodossa ja maksutta. Erityistä huomiota kiinnitetään kuulo- ja/tai näkörajoitteisten henkilöiden tarpeisiin .
Rautatieyritykset ja matkanjärjestäjät ovat vastuussa tarjoamiaan palveluita koskevien painettujen tai sähköisesti esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.
4 artikla
Kuljetussopimukset ja liput
1. Rautatieyritys tai rautatieyritykset sitoutuvat kuljetussopimuksella kuljettamaan matkustajan ja hänen käsimatkatavaransa ja muun matkatavaransa määräpaikkaan. Rautatieyritys tai rautatieyritykset kuljettavat matkustajan polkupyörän kaikissa junissa, kansainväliset ja suurnopeusjunat mukaan luettuina, tapauksen mukaan maksua vastaan. Sopimus on vahvistettava yhdellä tai useammalla matkustajalle kirjoitetulla lipulla. Lippuja on pidettävä alustavana näyttönä sopimuksen tekemisestä. Kuljetussopimusta koskevat CIV-säännösten 6 ja 7 artiklassa annetut määritelmät .
2. Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista rautatieyritysten kirjoittamissa lipuissa on oltava ainakin liitteessä II luetellut tiedot.
5 artikla
Matkatietojärjestelmien käyttömahdollisuus
1. Jäljempänä olevia 2—7 kohtaa sovelletaan niiden rajoittamatta tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä 24 päivänä heinäkuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2299/89 (9) ja erityisesti sen 21 b artiklan soveltamista.
2. Järjestelmän toimittajan on annettava kaikille rautatieyrityksille, jotka sitä pyytävät, tasapuolisesti ja ketään syrjimättä mahdollisuus käyttää jakelutoimintoja kyseisen järjestelmän käytössä olevan kapasiteetin rajoissa, jos järjestelmän toimittajasta riippumattomat tekniset rajoitukset eivät sitä estä.
3. Järjestelmän toimittaja ei saa:
a) |
liittää osallistuvan rautatieyrityksen kanssa tekemäänsä sopimukseen kohtuuttomia ehtoja; |
b) |
vaatia sellaisten lisäehtojen hyväksymistä, jotka luonteensa vuoksi tai kauppatavan mukaan eivät liity sen tietojärjestelmään osallistumiseen, ja sen on sovellettava samoja ehtoja samantasoisiin palveluihin. |
4. Järjestelmän toimittaja ei saa asettaa tietojärjestelmäänsä osallistumisen ehdoksi, että osallistuva rautatieyritys ei samanaikaisesti osallistu toiseen järjestelmään.
5. Osallistuvalla rautatieyrityksellä on oltava oikeus seuraamuksitta irtisanoa järjestelmän toimittajan kanssa tekemänsä sopimus kuuden kuukauden irtisanomisajalla siten, että sopimus päättyy aikaisintaan ensimmäisen sopimusvuoden lopussa.
6. Järjestelmän toimittajan tarjoamia lataus- ja käyttölaitteita on tarjottava kaikille osallistuville rautatieyrityksille ketään syrjimättä.
7. Jos järjestelmän toimittaja lisää tarjoamiinsa jakelutoimintoihin tai toimintojen tarjoamiseen käytettyihin laitteisiin parannuksia, sen on tarjottava näitä parannuksia kaikille osallistuville rautatieyrityksille samoin ehdoin, jos olemassa olevat tekniset rajoitukset eivät sitä estä.
6 artikla
Lippujen, suorien lippujen ja varausten saatavuus
1. Rautatieyritysten on tehtävä yhteistyötä tarjotakseen matkustajille suoria lippuja kansainvälisiä matkoja varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 81, 82 ja 86 artiklan määräysten soveltamista. Yhteistyön on oltava avointa kaikille rautatieyrityksille syrjimättömin perustein. Lippujen tarjoamisen yhteydessä suoritetuista palveluista perittävien maksujen on perustuttava kyseisiin palveluihin liittyviin kustannuksiin. Rautatieyritysten on ilmoitettava yhteistyösopimuksista komissiolle yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.
2. Lippuja on toimitettava matkustajille ainakin seuraavien välityksellä:
a) |
lippumyymälät ja helposti saatavilla olevat lippuautomaatit, jos niitä on käytettävissä, kaikilla päärautatieasemilla, tai |
b) |
puhelimen, helposti saatavilla olevien Internet-sivustojen tai muun yleisesti saatavilla olevan tietotekniikan välityksellä perimättä lisämaksuja näiden jakelukanavien käytöstä. |
3. Julkisten palveluhankintojen nojalla myytäviä lippuja on toimitettava ainakin seuraavien välityksellä:
a) |
lippumyymälät ja/tai, jos käytettävissä, helposti saatavilla olevat lippuautomaatit kaikilla päärautatieasemilla, ja |
b) |
puhelimen, helposti saatavilla olevien Internet-sivustojen tai muun yleisesti saatavilla olevan tietotekniikan välityksellä perimättä lisämaksuja näiden jakelukanavien käytöstä. |
4. Jos lähtöasemalla ei ole lippumyymälää tai lippuautomaattia, matkustajille on tiedotettava rautatieasemalla ainakin seuraavista seikoista:
a) |
mahdollisuudesta ostaa lippu puhelimitse, Internetin välityksellä tai junassa ja tällöin noudatettavista menettelyistä; |
b) |
lähimmästä päärautatieasemasta tai paikasta, jossa on lippumyymälä ja/tai lippuautomaatti. |
5. Ellei junaan tai lähtöasemalle pääsyä ole turvallisuussyistä, petostentorjuntatoimien tai pakollisen paikkavarauksen vuoksi rajoitettu matkustajiin, joilla on voimassa oleva matkalippu, rautatieyritysten on annettava matkustajille mahdollisuus ostaa lippuja junassa erityisesti, jos matkustaja ei ole voinut ostaa lippua lähtöasemalta jostakin seuraavasta syystä:
a) |
lippumyymälä on suljettu; |
b) |
lippuautomaatti on epäkunnossa; |
c) |
lähtöasemalla ei ole lippumyymälää tai lippuautomaatteja; |
d) |
liikuntarajoitteisen matkustajan on mahdotonta päästä lippumyymälään tai lippuautomaateille. |
Matkustajan on tällöin välittömästi ilmoittauduttava asianomaiselle junahenkilökunnalle.
7 artikla
Yhteentoimivuuden tekniset eritelmät
1. Jotta matkustajat voivat saada 3 artiklassa tarkoitetut tiedot ja jotta rautatieyritykset voivat myydä 4 artiklassa tarkoitettuja lippuja sekä 6 artiklassa tarkoitettuja suoria lippuja ja varauksia, sovelletaan 2–4 kohtaa.
2. Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY (10) II luvun ja liitteessä II olevan 2.5.a kohdan (telemaattiset sovellukset matkustajille) mukaisia yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä (YTE) sovelletaan tämän asetuksen yhteydessä kaikkiin rautatieyritysten tarjoamiin palveluihin, suurnopeuspalvelut mukaan lukien.
3. Vuoden kuluttua tämän asetuksen hyväksymisestä komissio hyväksyy Euroopan rautatieviraston ehdotuksesta matkustajia koskevien telemaattisten sovellusten yhteentoimivuuden tekniset eritelmät. Yhteentoimivuuden tekniset eritelmät mahdollistavat liitteessä I mainittujen tietojen antamisen.
4. Rautatieyritykset muuttavat sähköiset tieto- ja varausjärjestelmänsä yhteentoimivuuden teknisten eritelmien mukaisiksi viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun komissio on hyväksynyt yhteentoimivuuden tekniset eritelmät.
III LUKU
VASTUU JA KORVAUKSET MATKUSTAJIEN KUOLEMASTA TAI VAMMAUTUMISESTA
8 artikla
Matkustajan kuolema tai loukkaantuminen
1. Rautatieyritys on vastuussa matkustajan kuolemasta tai fyysisestä tai psyykkisestä vammasta, ei kuitenkaan jos kuoleman tai vamman aiheuttanut onnettomuus on johtunut luonnonkatastrofista taikka sota- tai terroritoimista .
2. Vaikka rautatieyritys kiistäisi olevansa vastuussa kuljettamalleen matkustajalle aiheutuneista ruumiillisista vahingoista, se on kuitenkin matkustajan ainoa neuvottelukumppani ja ainoa osapuoli, jolta matkustaja voi vaatia korvauksia, tämän kuitenkaan rajoittamatta rautatieyrityksen oikeutta vaatia kolmansilta osapuolilta vastuuseen perustuvia korvauksia.
3. Rautatieyritysten toimiluvista 19 päivänä kesäkuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY (11) 9 artiklassa asetetun vakuutusta koskevan velvollisuuden katsotaan siltä osin kuin se liittyy matkustajia koskevaan vastuuseen edellyttävän, että rautatieyritys on vakuutettu sellaiseen määrään saakka, joka riittää varmistamaan, että kaikki korvaukseen oikeutetut henkilöt saavat täysimääräisenä korvauksen, johon he ovat tämän asetuksen mukaan oikeutettuja.
Vakuutusturvan on oltava vähintään 310 000EUR matkustajaa kohden.
9 artikla
Matkustajan kuolemaan tai loukkaantumiseen liittyvät korvaukset
1. Rautatieyrityksen vastuulle korvata matkustajan kuolemaan tai loukkaantumiseen liittyvät vahingot ei saa asettaa taloudellista ylärajaa.
2. Rautatieyritys ei voi sulkea pois tai rajoittaa vastuutaan 8 artiklan 1 kohdan nojalla määräytyvästä vahingonkorvauksesta siltä osin kuin korvauksen määrä ei ole yli 120 000 EUR matkustajaa kohden. Rautatieyritys ei ole vastuussa sellaisten vahinkojen korvaamisesta, joiden arvo ylittää tämän määrän, jos se näyttää toteen, etteivät vahingot johtuneet sen tuottamuksesta tai muusta virheestä.
3. Jos matkustajan kuoleman johdosta henkilöt, joita hän lain nojalla oli tai olisi ollut velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, on myös tämä menetys korvattava näille henkilöille.
10 artikla
Ennakkomaksut
Jos matkustaja kuolee tai loukkaantuu, rautatieyrityksen on suoritettava ennakkomaksu välittömien taloudellisten tarpeiden kattamiseksi 15 päivän kuluessa siitä, kun vahingonkorvaukseen oikeutetun henkilön henkilöllisyys on todettu.
Kuolemantapauksessa tämän maksun on oltava vähintään 19 000 EUR.
Ennakkomaksu ei merkitse vastuun tunnustamista, ja se voidaan ottaa huomioon mahdollisissa korvauksissa, joita maksetaan myöhemmin rautatieyrityksen vastuun perusteella.
IV LUKU
VASTUU JA KORVAUKSET KÄSIMATKATAVARAN, MUUN MATKATAVARAN, ELÄINTEN JA AJONEUVOJEN VAHINGOITTUMISESTA TAI KATOAMISESTA
11 artikla
Matkatavara, ajoneuvot ja eläimet
1. Vastuu ja korvaus käsimatkatavaroiden, eläinten, muiden matkatavaroiden, pyörätuolien, lastenvaunujen, polkupyörien tai ajoneuvojen täydellisestä tai osittaisesta tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta määritellään CIV-säännösten III luvun, ja erityisesti niiden 33–46 artiklan mukaisesti.
2. Sanotun rajoittamatta 1 kohdan soveltamista rautatieyritys tai aseman haltija, joka on vastuussa liikuntarajoitteisen matkustajan liikkumista helpottavien laitteiden/lääkinnällisten laitteiden täydellisen tai osittaisen tuhoutumisen, katoamisen tai vahingoittumisen korvaamisesta, suorittaa enintään laitteen jälleenhankinta-arvon suuruisen hyvityksen. Rautatieyritys antaa lisäksi tilapäisesti kyseisen matkustajan käyttöön korvaavan laitteen.
V LUKU
VASTUU, KORVAUKSET JA APU MYÖHÄSTYMISTEN YHTEYDESSÄ
12 artikla
Myöhästyminen
1. Rautatieyritys on vastuussa myöhästymisestä tai junayhteyden menettämiseen johtavasta myöhästymisestä ja/tai matkustajaliikennepalvelun ja/tai matkatavaran kuljetuksen peruuttamisesta.
2. Rautatieyritys ei ole vastuussa liikennepalvelun myöhästymisestä tai peruuttamisesta, jos se johtuu:
a) |
poikkeuksellisista sääoloista, luonnonkatastrofista tai sota- tai terroritoimista; |
b) |
rautatieyrityksen toimintaan liittymättömistä seikoista, joita yritys ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä sen seurauksia torjua; |
c) |
matkustajan tuottamuksesta tai; |
d) |
kolmannen osapuolen menettelystä, jota rautatieyritys tapauksen laadun vaatimasta huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä sen seurauksia torjua; samaa rautatieinfrastruktuuria käyttävää toista yritystä ei pidetä kolmantena osapuolena. |
3. Rautatieyritys ja/tai aseman haltija on vastuussa myös avun antamisen viivästymisestä asemalla tai junassa silloin, kun se aiheuttaa liikuntarajoitteisen matkustajan myöhästymisen lähtevästä junasta tai jatkoyhteydestä.
13 artikla
Myöhästymisen korvaaminen
1. Rautatieyrityksen on maksettava matkustajalle takaisin erilaiset lisämaksut, jos toteutuneet palvelut eivät vastaa ilmoitettuja lisämaksujen perusteita (katso liitteessä II oleva 6 kohta).
2. Matkustaja voi kuljetusoikeutta menettämättä vaatia rautatieyritykseltä korvausta häntä kohdanneesta myöhästymisestä. Myöhästymisistä maksettavat vähimmäiskorvaukset ovat:
— |
25 prosenttia 60 minuutin tai sitä pidemmästä myöhästymisestä; |
— |
50 prosenttia 120 minuutin tai sitä pidemmästä myöhästymisestä; |
— |
75 prosenttia 180 minuutin tai sitä pidemmästä myöhästymisestä. |
3. Toistuvista myöhästymisistä tai peruttamisista kärsivät kausilipulla matkustavat henkilöt saavat korvauksen pyydettäessä. Korvaus voidaan suorittaa eri tavoin, joita ovat ilmaiset matkat, hinnanalennukset ja kausikortin voimassaoloajan pidentäminen.
Rautatieyritykset määrittelevät etukäteen läheisessä yhteistyössä palvelun käyttäjien edustajien tai julkisia palveluita koskevan sopimuksen osalta viranomaisten kanssa täsmällisyyttä ja palvelujen luotettavuutta koskevat perusteet, joita sovelletaan tämän kohdan täytäntöönpanossa.
4. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu korvaus on suoritettava yhden kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämisestä. Korvaus voidaan suorittaa vouchereina ja/tai muina palveluina, jos (erityisesti voimassaoloa ja määräpaikkaa koskevat) ehdot ovat joustavat. Matkustajan oikeutetusta pyynnöstä korvaus on suoritettava rahana.
5. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta korvauksesta ei saa vähentää toimituspalkkioita, kuten puhelin- tai postimaksuja tai -kuluja. Rautatieyritykset voivat asettaa vähimmäisrajan, jonka alittuessa korvausta ei makseta. Tämä raja saa olla enintään 4 EUR.
6. Tämän artiklan säännöksiä on sovellettava siten, ettei rajoiteta matkustajan oikeutta muuhun korvaukseen. Tämän artiklan nojalla myönnetty korvaus voidaan vähentää tällaisesta korvauksesta.
14 artikla
Junayhteyden menettäminen ja liikennepalvelun peruuttaminen
1. Rautatieyhtiöiden tärkein velvollisuus on yhteyksien varmistaminen ja peruutusten välttäminen kaikkien käytettävissä olevien keinojen avulla.
2. Junayhteyden menettämiseen johtavaan myöhästymiseen , mukaan lukien myöhästymiseen rautatieyrityksen auttaessa liikuntarajoitteista henkilöä , tai liikennepalvelun peruuttamiseen sovelletaan 3 kohtaa, jollei rautatieyritys voi näyttää toteen, että liikennepalvelu on myöhästynyt tai peruutettu ainoastaan poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.
3. Kun rautatieyritystä kohtaa junayhteyden menettämiseen johtava myöhästyminen tai kun rautatieyritys ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa peruuttaa rautatieliikennepalvelun tai perustellusti arvioi sen peruuttamisen olevan todennäköistä, sen on pyrittävä kaikin tavoin tiedottamaan asiasta matkustajille sekä huolehtimaan heidän pääsemisestään määräpaikkaan .
Matkustajille on ainakin annettava mahdollisuus valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:
a) |
lipusta maksetun hinnan palauttaminen kokonaisuudessaan takaisin samoilla ehdoilla, joilla se on maksettu, kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos matkasta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, sekä tarvittaessa paluumatka mahdollisimman pian ensimmäiseen lähtöpaikkaan. Lipun hinnan palauttaminen on suoritettava samoilla ehdoilla kuin 13 artiklan 4 tai 5 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksaminen; tai |
b) |
matkan jatkaminen tai uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla yhtäläisen pääsyn takaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa käyttäen tarvittaessa kalliimpia junia ilman hänelle aiheutuvia lisäkuluja ; tai |
c) |
matkan jatkaminen tai uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla lopulliseen määräpaikkaansa myöhempänä ajankohtana. |
15 artikla
Matkustajien auttaminen
1. Kun liikennepalvelu myöhästyy, liikennepalvelun myöhästyminen johtaa junayhteyden menettämiseen tai liikennepalvelu peruutetaan, rautatieyrityksen tai aseman haltijan on tiedotettava matkustajille tilanteesta sekä arvioidusta lähtö- ja saapumisajasta viimeistään kymmenen minuutin kuluttua suunnitellusta lähtöajasta tai liikennepalvelun keskeyttämisestä.
2. Kun liikennepalvelu myöhästyy, liikennepalvelun myöhästyminen johtaa junayhteyden menettämiseen tai liikennepalvelu peruutetaan, matkustajalle on tarjottava ilmaiseksi:
a) |
aterioita ja virvokkeita mahdollisuuksien mukaisesti; ja/tai |
b) |
yöpymismajoitus, ellei se ole mahdotonta vallitsevissa olosuhteissa , jos ylimääräinen majoittautuminen yhdeksi tai useammaksi yöksi on välttämätöntä tai jos aiottua pitempi oleskelu osoittautuu välttämättömäksi; ja/tai |
c) |
rautatieaseman ja mainitun majoituspaikan (hotelli tai muu) välinen kuljetus; tai |
d) |
kun rautatieyhteys peruutetaan määräämättömäksi ajaksi muusta kuin 12 artiklan 2 kohdassa mainitusta poikkeuksellisesta syystä, kuljetus lähtörautatieasemalta liikennepalvelun lopulliseen määräpaikkaan vaihtoehtoisella kuljetuksella . |
3. Rautatieyrityksen on matkustajan pyynnöstä merkittävä lippuun, että liikennepalvelu on myöhästynyt, johtanut junayhteyden menettämiseen tai peruutettu. Mikäli rautatieyritys vaatii tällaista merkintää, sen on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että matkustajat voivat saada merkinnän helposti ja nopeasti.
4. Rautatieyrityksen on 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin ja mahdollisiin saattajiin sekä ilman saattajaa matkustavien lasten tarpeisiin. Tiedot, jotka koskevat myöhästymistä tai peruutuksia, hotellimajoitusta tai vaihtoehtoisia kuljetusjärjestelyjä, korvausten maksamisjärjestelyjä, jatkoyhteyksiä tai uudelleenreititysmahdollisuuksia, on annettava helppokäyttöisessä muodossa. Kun rautatieyritykset järjestävät majoituksen tai vaihtoehtoisen kuljetuksen liikuntarajoitteisille matkustajille, niiden on oltava helppopääsyisiä ja myöhästymisen ja peruutusten yhteydessä on annettava asianmukaista apua.
VI LUKU
YHTEISET SÄÄNNÖKSET
16 artikla
Muut liikennemuodot
CIV-säännöksien 31 artiklaa sovelletaan, jos rautatievaunuja kuljetetaan lautalla matkan jollakin osilla tai jos rautatiekuljetus korvataan väliaikaisesti toisella liikennemuodolla .
17 artikla
Peräkkäiset rautatieyritykset
Jos matkan toteuttavat peräkkäiset rautatieyritykset, kuljetukseen osallistuvilla rautatieyrityksillä on rajoittamaton yhteisvastuu matkustajan kuolemasta tai loukkaantumisesta, matkatavaran vahingoittumisesta tai katoamisesta, myöhästymisistä, junayhteyden menettämiseen johtavista myöhästymisistä ja peruuttamisista.
18 artikla
Toisen puolesta toimivat rautatieyritykset
Jos rautatieyritys on antanut kuljetuksen osan tai koko kuljetuksen suorittamisen sen puolesta toimivan rautatieyrityksen tehtäväksi, rautatieyritys on joka tapauksessa vastuussa koko kuljetuksesta CIV-säännösten 39 artiklan mukaisesti .
19 artikla
Rautatieyrityksen vastuulla olevat henkilöt
Rautatieyritys on vastuussa henkilöistä CIV-säännöksien 51 artiklan mukaisesti .
20 artikla
Korvausvaatimusten perusta – korvausvaatimusten kokonaismäärä
Kaikissa tapauksissa, joissa tätä asetusta sovelletaan, korvauskanne voidaan sen perusteista riippumatta nostaa rautatieyritystä vastaan ainoastaan tässä asetuksessa säädettyjen ehtojen ja rajoitusten mukaisesti.
Sama koskee myös kanteita, jotka nostetaan rautatieyrityksen henkilöstöä tai muita sellaisia henkilöitä vastaan, joista rautatieyritys on 19 artiklan mukaan vastuussa.
Korvauksen kokonaismäärä, jonka rautatieyritys, sen sijaisena toimiva rautatieyritys ja näiden henkilöstö ja muut henkilöt, joiden palveluja ne käyttävät kuljetuksen suorittamiseen, voi joutua maksamaan, ei saa ylittää tässä asetuksessa säädettyjä rajoja.
21 artikla
Kanneoikeuden vanhentuminen
Kanneoikeuden vanhentumisaika määräytyy CIV-säännösten 60 artiklan mukaisesti.
22 artikla
Takautumisoikeus
Mikään tässä asetuksessa ei vaikuta siihen, onko sen säännösten mukaisesti vahingosta vastuussa olevalla henkilöllä takautumisoikeus muuta henkilöä kohtaan.
Rautatieyrityksellä on oikeus vaatia infrastruktuurin haltijalta korvausta rautatieyrityksen matkustajille maksaman korvauksen kattamiseksi. Tämä infrastruktuurin haltijan vastuu ei rajoita rautateiden infrastruktuurikapasiteetin myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY (12) 11 artiklassa säädetyn suorituskannustinjärjestelmän soveltamista ja se on suhteutettava radan käyttöoikeuden hintaan silloin, kun suorituskannustinjärjestelmään ei sisälly korvausjärjestelyjä .
23 artikla
Velvollisuuksista luopumista koskeva kielto ja rajojen määrääminen
1. Tämän asetuksen mukaisia matkustajiin kohdistuvia velvollisuuksia ei voida rajoittaa eikä niistä voida luopua esimerkiksi kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella.
2. Rautatieyritykset voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa asetetut vähimmäisehdot.
24 artikla
Vastuusta vapauttaminen
Jos rautatieyritys näyttää toteen, että vahingon on aiheuttanut tai sen syntymiseen on myötävaikuttanut korvausta vaativan henkilön tai sen henkilön oma huolimattomuus tai laiminlyönti, jolta korvausta vaativa on saanut oikeutensa, rautatieyritys vapautuu kokonaan tai osittain vastuustaan korvausta vaativaa kohtaan siltä osin kuin sellainen huolimattomuus tai laiminlyönti on aiheuttanut vahingon tai myötävaikuttanut sen syntymiseen.
VII LUKU
LIIKUNTARAJOITTEISET HENKILÖT
25 artikla
Kuljetusvelvollisuus
Rautatieyritys ja/tai matkanjärjestäjä ei saa kieltäytyä liikuntarajoitteisuuden perusteella kirjoittamasta lippua ja tekemästä varausta päärautatieasemalta lähtevää liikennepalvelua varten.
26 artikla
Erityisjärjestelyt junassa
Jos liikuntarajoitteiset matkustajat tarvitsevat junassa erityisjärjestelyitä, joita ei voida toteuttaa ilman erittäin suurta lisätyötä, rautatieyrityksen kuljetusvelvollisuutta sovelletaan vain käytettävissä olevan kapasiteetin rajoissa.
Rautatieyrityksiä kehotetaan lisäämään tällaista kapasiteettiaan tarpeiden mukaan.
27 artikla
Hintasyrjintäkielto
Rautatieyritykset ja/tai matkanjärjestäjät varmistavat, että vammaiset matkustajat voivat ostaa lippunsa samaan hintaan kuin ei-vammaiset matkustajat.
28 artikla
Liikuntarajoitteisten pääsy asemille ja juniin
Rautatieyritysten ja aseman haltijoiden on asteittain parannettava liikuntarajoitteisten pääsyä asemille, laitureille ja juniin poistamalla kaikki jäljellä olevat esteet junien uudistamisen tai uusien junien hankinnan yhteydessä tai kun asemalaitureita ja/tai asemia uudistetaan tai kun uusia laitureita ja/tai asemia rakennetaan.
29 artikla
Avustaminen rautatieasemilla
1. Liikuntarajoitteisen henkilön lähtiessä rautatieasemalta, matkustaessa rautatieaseman kautta tai saapuessa rautatieasemalle aseman haltijan on huolehdittava siitä, että kyseinen henkilö saa sellaista apua, että hän voi nousta lähtevään junaan, vaihtaa junaa tai poistua määräpaikkaan saapuvasta junasta, jota varten hän on ostanut lipun.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua apua annetaan sillä ehdolla, että rautatieyritykselle ja/tai matkanjärjestäjälle, jolta lippu on ostettu, on ilmoitettu kyseisen henkilön avuntarpeesta vähintään 48 tuntia ennen kuin apua tarvitaan.
3. Jos ilmoitusta ei ole tehty 2 kohdan mukaisesti, lähtöaseman, väliaseman tai määräaseman haltijan on pyrittävä kaikin tavoin huolehtimaan 1 kohdassa tarkoitetun avun antamisesta .
4. Kaikelle avun antamisesta vastaavalle rautatie- ja rautatieasemahenkilöstölle annettavassa koulutuksessa huomiota on kiinnitettävä erityisesti liikuntarajoitteisten henkilöiden junaliikenteessä kohtaamiin ongelmiin, jotta henkilöstö voi antaa asianmukaista apua; koulutus toteutetaan yhdessä asianomaisten järjestöjen kanssa.
30 artikla
Avun pyytäminen
1. Aseman haltija on vastuussa avun antamisesta liikuntarajoitteisille henkilöille.
2. Aseman haltijan on ilmoitettava päärautatieasemalla ja sen ulkopuolella sijaitsevat pisteet, joissa liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa tulostaan päärautatieasemalle ja pyytää tarvitsemaansa apua.
31 artikla
Avustaminen junissa
Rautatieyrityksen , aseman haltijan ja/tai matkanjärjestäjän on huolehdittava siitä, että liikuntarajoitteinen henkilö saa 29 artiklan mukaista apua noustessaan junaan, ollessaan junassa tai poistuessaan junasta.
32 artikla
Avuntarpeesta ilmoittaminen
Rautatieyritysten ja matkanjärjestäjien on tarjottava menettely, jolla liikuntarajoitteiset matkustajat voivat ilmoittaa rautatieyritykselle avuntarpeestaan, ja rautatieyritysten on neuvottava myyntipisteessä heitä kyseisestä menettelystä .
VIII LUKU
MATKUSTAJIEN HENKILÖKOHTAINEN TURVALLISUUS JA VALITUKSET
33 artikla
Matkustajien henkilökohtainen turvallisuus
1. Rautatieyritysten ja asemien haltijoiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet henkilökohtaisen turvallisuuden korkean tason varmistamiseksi rautatieasemilla ja junissa . Niiden on ehkäistävä matkustajiin kohdistuvat turvallisuusriskit ja puututtava näihin riskeihin tehokkaasti kaikkialla ja aina, kun niitä esiintyy rautatieyrityksen vastuualueella.
2. Rautatieyritysten on tehtävä yhteistyötä saavuttaakseen korkean turvallisuustason ja pitääkseen sitä yllä ja vaihtaakseen tietoja sellaisten toimien ehkäisemistä koskevista parhaista toimintatavoista, jotka todennäköisesti heikentävät turvallisuustasoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 81, 82 ja 86 artiklan määräysten soveltamista.
34 artikla
Riippumaton arviointi
Euroopan rautatievirasto huolehtii alan itsesääntelyn tehokkuuden riippumattomasta arvioinnista ja mahdollistaa rautatieyritysten keskinäisen vertailemisen.
35 artikla
Valitukset
1. Rautatieyrityksen on perustettava valitustenkäsittelymenettely. Rautatieyrityksen on huolehdittava siitä, että valituspalvelun yhteystiedot tunnetaan yleisesti matkustajien keskuudessa.
2. Matkustaja voi tehdä valituksen mille tahansa kyseiseen liikennepalveluun osallistuneelle rautatieyritykselle tai myyntipisteeseen, josta lippu on ostettu.
3. Valitus voidaan kaikissa tapauksissa tehdä jollakin niiden jäsenvaltioiden kielistä, joiden alueella matka on tehty, tai englanniksi.
4. Rautatieyrityksen tai myyntipisteen, joka vastaanottaa 2 kohdan mukaan tehdyn valituksen, on annettava matkustajalle perusteltu vastaus 20 työpäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Vastauksessa annetaan tietoa mahdollisuuksista muuhun riitojenratkaisumenettelyyn kuin tuomioistuinmenettelyyn sekä sovellettavista oikeussuojakeinoista. Jos perustellun vastauksen antaminen 20 työpäivän kuluessa ei ole mahdollista tiedonpuutteen vuoksi, valittajalle on ilmoitettava vastauksen viivästymisen todennäköisestä pituudesta. Vastauksen on joka tapauksessa oltava valittajan saatavilla kolmen kuukauden kuluessa.
36 artikla
Korvausvaatimusten vastaanottaja
Rautatieyrityksen vastuuseen liittyvät korvausvaatimukset on osoitettava kyseiselle rautatieyritykselle kirjallisina vaatimuksina.
Jos kansainvälisen matkan ovat toteuttaneet peräkkäiset rautatieyritykset tai yksi tai useampi sijaisena toimiva rautatieyritys, korvausvaatimus voidaan osoittaa mille tahansa kuljetukseen osallistuneelle rautatieyritykselle. Yhdelle kuljetukseen osallistuneelle rautatieyritykselle osoitettua korvausvaatimusta pidetään myös muille kyseisille yrityksille osoitettuna korvausvaatimuksena.
37 artikla
Matkustajan velvollisuudet
Tämän rajoittamatta 6 artiklan 5 kohdassa säädettyjä oikeuksia sovelletaan matkustajien velvollisuuksiin CIV-säännöksien 9 artiklaa.
IX LUKU
TIEDOTUS JA TÄYTÄNTÖÖNPANO
38 artikla
Matkustajien oikeuksista tiedottaminen
Rautatieyritysten , aseman haltijoiden ja matkanjärjestäjien on tiedotettava matkustajille näille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista .
Komissio toimittaa tätä tarkoitusta varten rautatieyritysten, aseman haltijoiden ja matkanjärjestäjien käyttöön tätä asetusta koskevan yhteenvedon matkustajien ymmärtämällä kielellä.
39 artikla
Täytäntöönpano
1. Tämän asetuksen 3—38 artiklan osalta kunkin jäsenvaltion on nimettävä
a) |
sen täytäntöönpanosta vastaava elin tai |
b) |
elin, joka toimii välittäjänä sen soveltamista koskevissa kiistoissa ja joka noudattaa komission kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4 päivänä huhtikuuta 2001 antaman suosituksen 2001/310/EY (13) mukaisia periaatteita. |
Tarvittaessa nämä elimet ryhtyvät tarvittaviin toimiin matkustajien oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten rautatieyritysten on saatettava asianomaisen jäsenvaltion nimittämien valvontaelinten yhteystiedot laajasti matkustajien tietoisuuteen.
Elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton infrastruktuurin haltijoista, maksujenperintäelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä rautatieyrityksistä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan mukaisesti nimetystä elimestä.
2. Matkustaja voi valittaa mille tahansa 1 kohdan mukaisesti nimetylle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle elimelle tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta.
3. Rautatieyritykset ja aseman haltijat varmistavat, että matkustajille tiedotetaan asianmukaisesti asemalla ja junassa, miten he voivat ottaa yhteyttä tähän elimeen.
4. Edellä 1 kohdan mukaan perustettu elin julkistaa säännöllisesti matkustajilta saamiensa valitusten määrän ja aiheen.
40 artikla
Täytäntöönpanoelinten yhteistyö
Edellä 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanoelinten on vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja –käytännöistään päätöksentekoperiaatteiden sovittamiseksi yhteen koko yhteisössä. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä.
X LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
41 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on annettava säännökset tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään … (14) ja mahdollisimman pian kaikista säännöksiin myöhemmin tehdyistä muutoksista.
42 artikla
Liitteet
Liitteet muutetaan 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
43 artikla
Muutossäännökset
1. Edellä 3—6 artiklan ja 28—32 artiklan täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
2. Edellä 10 ja 13 artiklassa tarkoitettuja määriä muutetaan 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
44 artikla
Komitea
1. Komissiota avustaa direktiivin 91/440/ETY 11 a artiklalla perustettu komitea.
2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.
3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.
45 artikla
Kertomus
Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja erityisesti liikennepalvelujen laadun tasoista kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.
Kertomus perustuu tämän asetuksen 40 artiklan 1 kohdan sekä direktiivin 91/440/ETY 10 b artiklan mukaisesti toimitettuihin tietoihin. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.
46 artikla
Tämä asetus tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä , kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
(1) EUVL C 221, 8.9.2005, s. 8.
(2) EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2005.
(4) EYVL C 137, 8.6.2002, s. 2.
(5) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 ( EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(7) EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.
(8) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.
(9) EYVL L 220, 29.7.1989, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 323/1999 ( EYVL L 40, 13.2.1999, s. 1).
(10) EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/50/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114).
(11) EYVL L 143, 27.6.1995, s. 70, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/49/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).
(12) EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY.
(13) EYVL L 109, 19.4.2001, s. 56.
(14) Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.
LIITE I
VÄHIMMÄISTIEDOT, JOTKA RAUTATIEYRITYSTEN ON ANNETTAVA
Ennen matkaa annettavat tiedot
— |
Kaikki sopimukseen sovellettavat olennaiset ehdot |
— |
Nopeimman matkan aikataulut ja siihen liittyvät ehdot |
— |
Halvimpiin hintoihin liittyvät aikataulut ja ehdot |
— |
Liikuntarajoitteisen henkilön mahdollisuus käyttää kyseistä liikennepalvelua ja vastaavat käyttöehdot |
— |
Polkupyörien ja muiden ajoneuvojen kuljetusmahdollisuus ja kuljetusehdot |
— |
Mahdollisuus saada paikkoja savuttomista ja tupakkavaunuista, ensimmäisestä ja toisesta luokasta sekä lepo- ja makuuvaunuista |
— |
Toimet, jotka todennäköisesti keskeyttävät liikennepalvelun tai viivästyttävät sitä |
— |
Palvelujen saatavuus junassa |
— |
Intermodaalisia vaihtoehtoja (linja-auto, raitiovaunu, metro, kevytraidejuna, polkupyörien vuokraaminen ja niin edelleen) saapumisen yhteydessä koskevat tiedot |
— |
Valitusten esittämiseen ja matkatavaroiden kadottamiseen liittyviä menettelyjä ja yhteystietoja koskevat tiedot |
Matkan aikana annettavat tiedot
— |
Junassa tarjottavat palvelut |
— |
Seuraava asema |
— |
Myöhästymiset |
— |
Tärkeimmät junayhteydet |
— |
Turvallisuusasiat |
Nämä tiedot on annettava ainakin niiden jäsenvaltioiden kielillä, joiden kautta juna kulkee.
Matkan jälkeen annettavat tiedot
— |
Menettelyt, joita noudatetaan matkatavaroiden kadotessa, ja vastaavat yhteyspisteet |
— |
Valitustentekomenettelyt ja niihin liittyvät yhteystiedot |
Nämä tiedot on annettava ainakin niiden jäsenvaltioiden kielillä, joissa tarjotaan kyseisiä palveluita.
LIITE II
LIPUSSA ESITETTÄVÄT VÄHIMMÄISTIEDOT
Rautatieyritykset, jotka suorittavat kuljetuksen
Lipun voimassaolo (päivämäärät, liikennepalvelut, luokka)
Tieto siitä, onko lippu vahvistettava ennen matkaa, ja lipun käyttöehdot
Tieto siitä, onko korvaus mahdollinen, ja sen ajankohta
Hinta, johon sisältyvät verot ja muut maksut
Sellaiset tekijät kuin mukavuus, suuri nopeus jne., joista perittävät lisämaksut tekevät lipusta tai tarjotuista palveluista normaalia kalliimpia.
P6_TA(2005)0357
Puolan Solidaarisuus-liikkeen 25-vuotispäivä ja sen sanoma Euroopalle
Euroopan parlamentin päätöslauselma solidaarisuusliikkeen 25. vuosipäivästä ja sen viestistä Euroopalle
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan, |
A. |
ottaa huomioon Euroopan unionin perustajien julistuksen, jonka mukaan Euroopan yhdentyminen saatettaisiin päätökseen vasta kun Keski- ja Itä-Euroopan orjuuttaminen loppuisi ja rautaesirippu revittäisiin alas, |
B. |
katsoo, että Euroopan unionin laajentuminen 1. toukokuuta 2004 yhdisti Eurooppaa yhteisten arvojen ja tavoitteiden ympärille ja liitti yhteen Euroopan unionin valtiot, kansakunnat ja kansalaiset, |
C. |
uskoo, että pyrkimyksiä Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamiseksi olisi tuettava Euroopan kansakuntien ja kansalaisten tietoisilla vapauteen ja solidaarisuuteen tähtäävillä toimilla, |
D. |
muistuttaa, että työläisten johtamat suurlakot heinä-elokuussa 1980 useissa Puolan kaupungeissa kertoivat totalitaariseen orjuuttamiseen perustuvan järjestelmän hylkäämisestä, |
E. |
muistuttaa, että Lech Walesan gdanskilaisella telakalla 14.—31. elokuuta 1980 johtama lakko, jota Eurooppa ja koko maailma seurasi, oli poikkeuksellista urheutta ja päättäväisyyttä osoittava kannanotto eurooppalaisten perusarvojen puolesta, ja toteaa, että telakan gdanskilaisten työntekijöiden muotoilemat 21 pääperiaatetta avasivat uuden luvun eurooppalaisessa taistelussa toimeentulon ja vapauden puolesta, |
F. |
ilmaisee arvostavansa 31. elokuuta 1980 allekirjoitettuja Gdanskin sopimuksia, sillä ne takasivat totalitaarisessa järjestelmässä puolueettomalle ja hallinnoltaan itsenäiselle Solidarnosc-ammattiyhdistysliikkeelle, jossa oli 10 miljoonaa jäsentä, 500 päivää aikaa käynnistää voimakas kansalaisliike, joka kokosi yhteen kaikki merkittävät yhteiskunnalliset alat Puolassa, |
G. |
muistuttaa Solidarnoscin ensimmäiseen yleissopimukseen sisältyvästä viestistä Itä-Euroopan työntekijöille, jonka takana oli ajatus ihmisoikeuksien puolustamisesta yhteisvoimin Euroopan tällä laidalla, |
H. |
muistuttaa, että Puolan yhteiskunta puolusti rohkeasti ja päättäväisesti oikeuksiaan ja vakaumuksiaan, erityisesti silloin, kun kommunistihallitus antoi 13. joulukuuta 1981 sotatilalain, jolla pyrittiin kukistamaan Solidarnosc ja tukahduttamaan Puolan yhteiskunnan vapauspyrkimykset, |
I. |
muistuttaa, että elokuun 1980 tapahtumat tunnustettiin ja niitä tuettiin laajasti, ja Euroopan vapaat yhteiskunnat tukivat Solidarnosc-liikettä sekä ammattiyhdistysliikkeen virallisen olemassaolon aikana että sotatilalain julistamisen jälkeen, ja huomauttaa, että Solidarnoscin historiallinen sysäys oli yksi merkittävimmistä hetkistä eurooppalaisen yhteiskuntajärjestelmän muotoutumisen kannalta, |
J. |
toteaa, että Solidarnosc-liike käytti rauhanomaisia keinoja taistellessaan totalitaarista järjestelmää vastaan, ja se oli yksi merkittävimmistä eurooppalaisista liikkeistä, jotka eivät turvautuneet väkivaltaan, |
K. |
huomauttaa, että puolalainen sanonta, jonka mukaan ilman solidaarisuutta ei ole vapautta, on tärkeä koko Euroopalle ja maailmalle, |
L. |
tunnustaa, että Solidarnoscin rauhanomaisin keinoin saavuttama menestys vaikutti muihin ihmisoikeuksien puolesta toimineisiin liikkeisiin, ja uskoo, että vapautensa menettäneet valtiot pitävät sitä yhä esikuvanaan, |
M. |
uskoo, että elokuun 1980 historialliset tapahtumat olivat merkittäviä koko Euroopalle ja gdanskilaisten telakkatyöläisten lakkoa ja Gdanskin sopimuksia voidaan pitää kommunistisen järjestelmän hajoamisen alkuna, kylmän sodan ja Euroopan kahtiajaon loppuna sekä Berliinin muurin kaatumista edistäneenä tekijänä, |
1. |
ilmaisee syvän arvonantonsa ja kiitollisuutensa puolalaisia työläisiä ja kaikkia Keski- ja Itä-Euroopan ihmisiä kohtaan, jotka taistelivat ihmisoikeuksien, solidaarisuuden ja Euroopan yhtenäisyyden puolesta; |
2. |
katsoo, että näiden ponnistelujen kunniaksi ja niiden tallettamiseksi Euroopan yhteiseen muistiin elokuun 31. päivä olisi julistettava vapauden ja solidaarisuuden päiväksi; |
3. |
kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään tietoisuutta siitä, että Solidarnosc on osa eurooppalaista koulutusta ja kulttuuria; |
4. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille. |
P6_TA(2005)0358
Alueellisen yhteenkuuluvuuden rooli aluekehityksessä
Euroopan parlamentin päätöslauselma alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä (2004/2256(INI))
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen I-3, I-14 ja II-96 artiklan, III-220 artiklan ja III-365 artiklan 3 kohdan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan 8 artiklan, |
— |
ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionista ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina Euroopan yhtenäisasiakirjalla ja Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla, ja erityisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 158 ja 159 artiklan, |
— |
ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevasta komission toisesta kertomuksesta (1) ja 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevasta komission kolmannesta kertomuksesta (2), |
— |
ottaa huomioon 2. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman rakenteellisesti epäsuotuisassa asemassa olevista alueista (saaret, vuoristoalueet, harvaan asutut alueet) osana koheesiopolitiikkaa ja sen institutionaalisia näkökohtia (3), |
— |
ottaa huomioon 29. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman komission asiakirjasta ”Eurooppa 2000+, Euroopan aluesuunnitteluyhteistyö” (4), |
— |
ottaa huomioon Potsdamissa vuonna 1999 kokoontuneen aluesuunnittelusta vastaavien ministerien epävirallisen neuvoston hyväksymän Euroopan aluekehityssuunnitelman (ESDP), |
— |
ottaa huomioon eurooppalaisesta hallintotavasta heinäkuussa 2001 annetun komission valkoisen kirjan (KOM(2001)0428), |
— |
ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2003 annetun alueiden komitean lausunnon ”Alueellinen yhteenkuuluvuus Euroopassa” (5), |
— |
ottaa huomioon ESPON-tutkimusohjelman (European Spatial Planning Observation Network) vuonna 2004 antaman selvityksen alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ja kevään 2005 välikertomuksen ”In search of territorial potentials”, |
— |
ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan Notre Europe -tutkimusryhmältä tilaaman, helmikuussa 2005 tehdyn koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskevan tutkimuksen, |
— |
ottaa huomioon Rotterdamissa 29. marraskuuta 2004 kokoontuneen epävirallisen aluesuunnitteluneuvoston päätelmät, |
— |
ottaa huomioon 20. ja 21. toukokuuta 2005 kokoontuneen aluepolitiikasta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta vastaavan epävirallisen neuvoston päätelmät ja sen aikomuksen laatia vuoteen 2007 mennessä asiakirjan ”The Territorial State and Perspectives for the European Union”, |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksensä 45 artiklan, |
— |
ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0251/2005), |
A. |
toteaa, että yhteenkuuluvuus kuuluu unionin strategisiin tavoitteisiin, koska sillä pyritään edistämään sopusointuista ja yhdenmukaista kehitystä koko unionin alueella, ja että laajentumisen myötä unionin on yhä tehostettava koheesiopolitiikkaansa, kun otetaan huomioon, että 25 jäsenvaltion unionissa alueelliset erot ovat huomattavasti entistä suurempia, |
B. |
katsoo, että alueellisesta yhteenkuuluvuudesta tulee unionin uusi tavoite, ja sillä täydennetään taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta antamalla sille poikkialainen, koko unionin aluetta ja kaikkia yhteisön politiikkoja koskeva ulottuvuus, |
C. |
katsoo, että unionin tason alueellinen koheesiopolitiikka on unionin kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeässä asemassa, sillä se tuo perustavanlaatuista ”unionin tason lisäarvoa”, jolla voidaan vahvistaa kestävän kehityksen näkymiä, |
D. |
katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden perimmäisenä tavoitteena on kehittää mahdollisimman pitkälle koko unionin aluetta välttämällä toimintojen maantieteellistä keskittämistä ja parantaa alueen kaikkien asukkaiden elinolosuhteita takaamalla etenkin naisten ja miesten välinen tasa-arvo, |
E. |
katsoo, että alueellisilla luonnonvaroilla ja niiden teollisella hyödyntämisellä on suuri merkitys alueiden sekä koko Euroopan unionin kehityksen kannalta ja että ne hyödyttävät kaikkia unionin kansalaisia, |
F. |
toteaa, että alueellisen ulottuvuuden sisällyttäminen yhteisöjen politiikkoihin on välttämätöntä ja pohjautuu niiden todellisten vaikutusten toteamiseen, joita alakohtaisilla politiikoilla, ennen kaikkea liikenne-, ympäristö-, kilpailu- ja tutkimuspolitiikalla, on unionin alueella, |
G. |
toteaa, että Lissabonin ja Göteborgin strategian väliarviointi on tuottanut jonkinasteisen pettymyksen niiltä osin, kuin on kyse alueellisen ulottuvuuden sisällyttämisestä unionin ensisijaisiin tavoitteisiin, |
H. |
toteaa, että koheesiopolitiikkaa koskevien yhteisön strategisten suuntaviivojen vahvistamismenetelmässä rahastojen tukea voidaan vastaisuudessa myöntää myös alueellisen yhteenkuuluvuuden perusteella, |
1. |
katsoo, että alueellinen yhteenkuuluvuus on unionin aluesuunnittelun keskeinen tavoite ja että se ohjaa myös aluekehityspolitiikkaa; |
2. |
vahvistaa, että alueellinen yhteenkuuluvuus pohjautuu periaatteeseen, jonka mukaan kaikki unionin kansalaiset ovat asuinpaikastaan riippumatta yhdenvertaisia; |
3. |
vaatii tämän vuoksi, että alueiden kehittäminen pohjautuisi ohjelmiin, joissa turvataan alueiden yhdenvertainen kohtelu suojelemalla kuitenkin niiden monimuotoisuutta; katsoo, että siksi on varmistettava yleishyödyllisten palvelujen ja yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen saatavuus; |
4. |
vaatii, että alueellinen ulottuvuus katsottaisiin Lissabonin ja Göteborgin strategian keskeiseksi tekijäksi; |
5. |
vahvistaa, että kaikkien unionin alueiden sopusointuisessa kehittämisessä on sovellettava Euroopan aluekehityssuunnitelmassa (ESDP) ehdotettuja monikeskuksista aluekehitysmallia, yhdenvertaisuutta infrastruktuurien ja tiedon saatavuudessa sekä luonnonperinnön ja kulttuuriperinnön viisasta hallinnointia; |
6. |
vaatii, että yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi on ensisijaisesti puututtava sijainniltaan keskeisten ja syrjäisten alueiden välisiin eroihin sekä paikallisiin eroihin yhden ja saman valtion sisällä; |
7. |
korostaa tässä hengessä, kuinka tärkeää on kumppanuus ja yhteistyö kaupunkikeskusten, niiden lähialueiden ja maaseutualueiden — varsinkin erityisongelmista kärsivien maaseutualueiden – välillä; |
8. |
korostaa myös — erityisesti pienten ja keskisuurten — kaupunkien roolia alueellisen kasvun ja tasapainon edistämisessä; |
9. |
vaatii, että on vahvistettava alueellisen yhteistyön kaikkia ulottuvuuksia: rajat ylittävää, ylikansallista ja alueiden välistä yhteistyötä; |
10. |
toivoo, että otettaisiin käyttöön unionin aluekehitykseen voimakkaasti vaikuttavien alakohtaisten politiikkojen ja aluekehityspolitiikan välinen mekanismi; |
11. |
vaatii, että monitasoisen ja monialaisen todellisen hallinnon luomiseksi sovelletaan heinäkuussa 2001 annetussa eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa suositeltuja toimenpiteitä ja vahvistetaan kaikkien toimijoiden kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä alueellisen, kansallisen ja unionin tason toimijoiden välillä; |
12. |
vahvistaa, että yksi rahasto yhtä ohjelmaa kohti -periaatteella voidaan lujittaa koheesiopolitiikan yhdennettyä lähestymistapaa ja että periaate toteuttaa osaltaan alueellisen yhteenkuuluvuuden logiikkaa; |
13. |
kehottaa komissiota tarkastelemaan alueiden kehityksen mittaamiseen ja tämän kehityksen esteiden, varsinkin erityisten alueellisten esteiden, objektiiviseen arvioimiseen soveltuvia uusia alueellisia mittareita BKT:n lisäksi; katsoo, että tällaisia mittareita ovat syrjäistä sijaintia koskeva indeksi ja saavutettavuusindeksi, investoinnit infrastruktuureihin ja liikenteeseen, tutkimustoiminnan, innovaatioiden, opetuksen ja koulutuksen taso sekä tuotannon monipuolisuuden taso alueella ja työttömyysaste; |
14. |
kehottaa komissiota luomaan Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkon avulla varmistusjärjestelmän niitä vaikutuksia varten, joita yhteisöjen monilla politiikoilla on unionin alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, ja korostaa Euroopan parlamentin roolia tulosten arviointiprosessissa; |
15. |
uudistaa helmikuussa 2004 annetussa taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevassa kolmannessa kertomuksessa esitetyn ehdotuksen, jonka mukaan parlamentti ja neuvosto hyväksyisivät yhteisön koheesiostrategian, jossa määriteltäisiin jäsenvaltioille ja alueille selkeät prioriteetit ja konkreettiset suuntaviivat ja joka muodostaisi unionin kestävän kehityksen strategian alueellisen osan ja perustuisi ESDP:n periaatteisiin ja tavoitteisiin; |
16. |
kehottaa komissiota laatimaan ennen vuotta 2007 alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta käsittelevän valkoisen kirjan, jossa esitetään, miten kyseinen tavoite sisällytetään kunkin jäsenvaltion kansalliseen strategiasuunnitelmaan; |
17. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. |
(1) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 329.
(2) EYVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1000.
(3) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 111.
P6_TA(2005)0359
Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus
Euroopan parlamentin päätöslauselma syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta (2004/2253(INI))
Euroopan parlamentti, joka
— |
ottaa huomioon 26. toukokuuta 2004 annetun komission tiedonannon KOM(2004)0343 syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta ja 6. elokuuta 2004 annetun komission tiedonannon KOM(2004)0543 erityisesti syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta: arviointi ja mahdollisuudet sekä sen liitteen (SEC(2004)1030), |
— |
ottaa huomioon prosessin, jonka tarkoituksena on ollut luoda erityinen asema syrjäisimmille alueille unionin primaarioikeudessa (EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohta) ja tämän aseman merkityksen ja oikeudellisen ulottuvuuden, |
— |
ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden tukemiseen tähtäävät yhteisön toimet kokonaisuudessaan, |
— |
ottaa huomioon Sevillassa 21. ja 22. kesäkuuta 2002 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmien 58 kohdan, johon edellä mainitut komission tiedonannot syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta perustuvat, |
— |
ottaa huomioon Espanjan, Ranskan, Portugalin ja syrjäisimpien alueiden edustajien laatiman pöytäkirjan toimenpiteistä, jotka perustuvat EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohtaan, ja syrjäisimpien alueiden kyseistä pöytäkirjaa koskevan kannanoton; molemmat asiakirjat lähetettiin komissiolle 2. kesäkuuta 2003, |
— |
ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta annettua komission tiedonantoa koskevan syrjäisimpien alueiden johtajien raportin, joka lähetettiin komissiolle 17. kesäkuuta 2004, |
— |
ottaa huomioon Brysselissä 17. ja 18. kesäkuuta 2004 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmien 47 kohdan viimeisen luetelmakohdan, |
— |
ottaa huomioon Ponta Delgadassa 2. syyskuuta 2004 pidetyn syrjäisimpien alueiden johtajien kymmenennen kokouksen päätöslauselman, |
— |
ottaa huomioon alueiden komitean 18. marraskuuta 2004 antaman lausunnon komission tiedonannosta ”Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus” (1) ja sen 13. joulukuuta 2000 antaman lausunnon EU:n syrjäisimmistä alueista ja 299 artiklan täytäntöönpanosta (CR/2000/156) (2), |
— |
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. heinäkuuta 2005 antaman lausunnon komission tiedonannosta ”Syrjäisimpien alueiden tiiviimpi kumppanuus” TSK/847/2005) ja sen 29. toukokuuta 2002 antaman lausunnon aiheesta ”Euroopan unionin ulkoalueiden tulevaisuudenstrategia” (3), |
— |
ottaa huomioon aiemmin antamansa päätöslauselmat ja lausunnot syrjäisimpien alueiden asemasta, erityisesti 25. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman, joka koskee komission kertomusta perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan toimeenpanoon tähtäävistä toimista: Euroopan unionin syrjäisimmät alueet (4), |
— |
ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 annetun komission tiedonannon ”Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen – Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007—2013” (KOM(2004)0101), |
— |
ottaa huomioon 18. helmikuuta 2004 annetun komission kolmannen edistymisraportin taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta (KOM(2004)0107), tästä raportista 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman (5), alueiden komitean 16. kesäkuuta 2004 antaman lausunnon (6) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 30. kesäkuuta 2004 antaman lausunnon (7) kyseisestä raportista, |
— |
ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden helmikuussa 2002 komissiolle antaman ensimmäisen kannanoton taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tulevaisuudesta, |
— |
ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2004 annetun komission tiedonannon ”Rahoitusnäkymät 2007—2013” (KOM(2004)0487) ja muut siihen liittyvät asiakirjat, sekä sen, että parlamenttiin on perustettu politiikan haasteita ja rahoitusmahdollisuuksia laajentuneessa unionissa 2007—2013 käsittelevä väliaikainen valiokunta, joka selvittää Euroopan unionin budjettivaroja ajanjaksolle 2007—2013 ja joka hyväksyi asiasta mietinnön 19. toukokuuta 2005 (A6-0153/2005), |
— |
ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007—2013 (8), |
— |
ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (KOM(2004)0492), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta (KOM(2004)0495), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta (KOM(2004)0493) ja ehdotuksen neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta (KOM(2004)0494), |
— |
ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (KOM(2004)0490) ja ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan kalatalousrahastosta (KOM(2004)0497), |
— |
ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten 18. kesäkuuta 2004 tekemän päätöksen Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen (jäljempänä perustuslakisopimus) hyväksymisestä, |
— |
ottaa huomioon, että perustuslakisopimuksessa koheesiopolitiikan alaan on lisätty uusi, alueellista koheesiota koskeva pilari, |
— |
ottaa huomioon, että syrjäisimpien alueiden asema on sisällytetty ja vahvistettu perustuslakisopimuksen III-424 artiklaan ja IV-440 artiklan 2 kohtaan; |
— |
ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, |
— |
ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A6-0246/2005), |
A. |
ottaa huomioon, että Euroopan unionin primaarioikeudessa ja hiljattain myös perustuslakisopimuksessa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityisongelmat (syrjäinen sijainti, saariasema, pieni koko, vaikeat maasto- ja ilmasto-olosuhteet sekä taloudellinen riippuvuus harvoista tuotteista), joiden pysyvän luonteen ja yhteisvaikutuksen vuoksi nämä alueet erottuvat muista unionin alueista, joilla on epäsuotuisa maantieteellinen sijainti ja väestöongelmia; |
B. |
pitää syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettuja toimia merkittävinä mutta riittämättöminä varsinkin kehityksen kannalta strategisilla aloilla, |
C. |
katsoo, että Euroopan unionin on edelleen tärkeää tukea näitä alueita, jotka ovat huonommassa asemassa yhteisön muihin alueisiin verrattuna, jotta edistetään niiden kehitystä ja kestävän lähentymistason saavuttamista; katsoo, että tuella olisi myös edistettävä syrjäisimpien alueiden osallistumista sellaisiin kilpailukykyä edistäviin prosesseihin kuin sisämarkkinat, talous- ja rahaunioni, Lissabonin strategia, laajentuminen ja globalisaatio, |
D. |
katsoo, että on tarpeen varmistaa elollisten vesiluonnonvarojen taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti kestävä hyödyntäminen, ja pitää erityisen välttämättömänä kalavarojen säilyttämistä syrjäisimmillä alueilla, |
E. |
ottaa huomioon, että syrjäisimmillä alueilla talouden rakenne on haavoittuva ja toiminnan monipuolistamiseen on vähän mahdollisuuksia ja että joissakin tapauksissa kalastuksella ja vanhoilla kalastusyhteisöillä on merkittävä sosioekonominen tehtävä, mikä vahvistaa kalastustoimintaan liittyvää muuta taloudellista toimintaa, |
F. |
pitää myönteisinä komission äskettäin edellä mainituissa syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta esittämissään tiedonannoissa määrittelemän syrjäisimpien alueiden tulevaisuuden kehitysstrategian – joka perustuu ensisijaisiin toimiin kolmella alalla: kilpailukyky, markkinoillepääsy ja toimet muiden esteiden poistamiseksi sekä integroituminen ympäröiviin maantieteellisiin alueisiin – tarjoamia mahdollisuuksia; ottaa huomioon, että toimet toteutetaan uuden taloudellisen ja sosiaalisen koheesiopolitiikan ja muiden yhteisön politiikkojen yhteydessä, |
G. |
toteaa, että kyseinen tuki on riittämätön tarkistetun koheesiopolitiikan toteuttamiseen, koska se rajoittuu lisäkustannusten tasoittamista koskevan erityisohjelman perustamiseen ja lähialueita koskevan toimintasuunnitelman laatimiseen, |
H. |
ottaa huomioon toistuvat vaatimukset syrjäisimpiä alueita koskevien erityisstrategian ja erityisohjelman luomisesta, |
I. |
pitää kuitenkin lisäkustannusten tasoittamista koskevalle erityisohjelmalle ja naapuruuspolitiikkaa koskevalle toimintasuunnitelmalle asetettuja tavoitteita myönteisinä, |
J. |
katsoo, että naapuruuspolitiikkaa koskeva toimintasuunnitelma olisi nimenomaisesti mainittava koheesiopolitiikan Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen yhteydessä; katsoo, että komission olisi tässä yhteydessä kohdennettava määrärahat tapauskohtaisesti, kuten erityisohjelman yhteydessä, ja asetettava kriteerit, joilla ei estetä syrjäisimpien alueiden sisällyttämistä toimintasuunnitelmaan; katsoo, että komission on huolehdittava siitä, että syrjäisimmät alueet voivat tosiasiallisesti osallistua rajat ylittävään yhteistyöhön, |
K. |
katsoo myös, että lähialueita koskevaa toimintasuunnitelmaa (ja siten myös koheesiopolitiikan Euroopan alueellista yhteistyötä koskevaa tavoitetta) ja uutta naapuruussuhteita koskevaa Euroopan unionin politiikkaa ei tule soveltaa ainoastaan syrjäisimpien alueiden integroimiseksi ympäröiviin maantieteellisiin alueisiin vaan myös sosioekonomisten ja kulttuuristen yhteyksien edistämiseksi sellaisten maiden kanssa, joissa on syrjäisimmiltä alueilta peräisin olevia maahanmuuttajayhteisöjä tai joihin syrjäisimmillä alueilla on perinteisiä siteitä (näitä maita ovat mm. Venezuela, Brasilia, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Kanada ja Australia), |
L. |
katsoo, että komission on naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä käsiteltävä ongelmia, joiden kanssa jotkut syrjäisimmät alueet kamppailevat, kuten laitonta maahanmuuttoa ja muita siihen liittyviä ongelmia, |
M. |
katsoo, että kun otetaan huomioon yleiset puitteet sen määrittämiseksi, voiko jokin alue saada tukea rakennerahastoista, tämänhetkiset neuvottelut rahoitusnäkymistä ja koheesiopolitiikan uudistuksesta ovat ratkaisevia syrjäisimpien alueiden tulevaisuuden kannalta; pitää siksi välttämättömänä näiden alueiden erityisaseman puolustamista ja suojelemista ensisijaisen rahoitustuen jatkamisen avulla, |
N. |
muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan nojalla syrjäisimmät alueet ovat oikeutettuja erityiskohteluun ja niiden hyväksi voidaan toteuttaa asianmukaisia toimia, jotka koskevat esimerkiksi mahdollisuutta saada tukea rakennerahastoista; muistuttaa, että tähänastinen Euroopan unionin kanta syrjäisimpien alueiden rakennerahastotukeen on ollut se, että kyseisille alueille niiden erityisolosuhteiden vuoksi myönnetyn yhteisrahoituksen osuus on ollut suurempi kuin muiden koheesioalueiden saama osuus, |
Yleisiä huomioita
1. |
kehottaa komissiota käyttämään sille EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa annettua aloiteoikeutta, käynnistämään menettelyjä syrjäisimpien alueiden tavoitteiden täyttämiseksi joko koheesiopolitiikan tai muiden politiikkojen ja yhteisön toimien yhteydessä niiden kehityksen kannalta tärkeillä alueilla: maatalous, kalastus, kilpailu ja valtiontuet, yrityspolitiikka, yleisen edun mukaiset palvelut, yleiseen taloudelliseen etuun liittyvät palvelut, verotus, tullitoimenpiteet, ympäristö, energia, tutkimus ja tekninen kehitys, ammattikoulutus, liikenne, Euroopan laajuiset verkot, uusi tieto- ja viestintätekniikka, alueellinen yhteistyö jne.; |
2. |
pyytää komissiota tarkastelemaan yhteisön lainsäädännön mahdollisia vaikutuksia syrjäisimpiin alueisiin ja huolehtimaan siitä, että syrjäisimpien alueiden erityisolosuhteet otetaan asianmukaisesti huomioon kaikessa yhteisön politiikkojen ja toimien täytäntöönpanossa; |
3. |
muistuttaa, että useimmat syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavat positiiviseen erityiskohteluun liittyvät toimet eivät ole sen luonteisia, että ne vaikuttaisivat niihin perusperiaatteisiin, joihin Euroopan unionin toiminta pohjautuu; |
4. |
kehottaa komissiota ottamaan syrjäisimmät alueet paremmin mukaan unionin toimintaan Lissabonin strategian ja Göteborgin tavoitteiden saavuttamiseksi; |
Rahoitusnäkymät ja koheesiopolitiikka
5. |
kehottaa neuvostoa huolehtimaan siitä, että rahoitusnäkymien 2007—2013 hyväksymisellä varmistetaan unionin tavoitteiden, muun muassa syrjäisimpien alueiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehittämistä koskevien tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavat varat; |
6. |
kehottaa komissiota varmistamaan joko lisäkustannusten tasoittamista koskevalla erityisohjelmalla tai naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä tai rakennerahastoista saatavan rahoituksen osalta, että yhdenvertaista kohtelua toteutetaan edelleen samoin kuin sitä on noudatettu unionissa syrjäisimpiä alueita koskevissa toimissa; |
7. |
tukee voimakkaasti komission ehdottamia syrjäisimmille alueille kohdistettuja 1 100 000 000 euron erityistoimia samoin kuin mahdollisuutta rahoittaa toimenpideapua, kuten edellä mainitussa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta esitetään säädettäväksi sen 11 artiklassa; kehottaa panemaan käytännössä täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa esitetyn vaatimuksen syrjäisimpien alueiden erityiskohtelusta rakennerahastojen hyödyntämisen suhteen, mukaan lukien alueet, joiden BKT on jo noussut yli 75 prosenttiin yhteisön keskiarvosta; |
8. |
pyytää, että erityisohjelmiin tarkoitettuja varoja lisätään, että ne kohdennetaan yksinomaan syrjäisimpiin alueisiin ja että ne jaetaan siten, ettei mitään syrjäisimmistä alueista aseteta muita epäedullisempaan asemaan; |
9. |
kehottaa perustamaan naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman laajassa mielessä läheisyyden käsitteeseen, jotta voidaan varmistaa tuen toimittaminen hankkeille, joihin osallistuu sellaisten maiden elimiä, joissa on suuria syrjäisimmiltä alueilta peräisin olevia maahanmuuttajien yhteisöjä ja joihin kyseiset alueet ovat läheisessä kosketuksessa; |
10. |
vaatii, että naapuruuspolitiikkaa koskevaan toimintasuunnitelmaan osoitetaan erityinen monikansalliseen ja rajatylittävään yhteistyöhön tarkoitettu määräraha ja että jo kauan odotettu syrjäisimpiin alueisiin kohdistuvien Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitettavien toimien sekä vastaavien AKT-maihin ja EU:n ulkopuolisiin maihin ja alueisiin suunnattujen Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitettavien toimien välinen koordinointi vihdoin toteutetaan riippumatta siitä, sisällytetäänkö ESR-toimia talousarvioon vai ei; |
11. |
pyytää, että toimintasuunnitelmaa käytettäisiin torjumaan laittomaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia, joita vastaan joidenkin syrjäisimpien alueiden on kamppailtava; |
Inhimillinen pääoma
12. |
kehottaa komissiota tukemaan tätä tärkeää osa-aluetta syrjäisimpien alueiden kehittämisessä edistämällä koulutusta ja panostamalla erityisesti aloihin, joiden yksinomaisena tavoitteena on kilpailukyvyn ja kasvun edistäminen; |
Maatalous ja kalastus
13. |
muistuttaa komissiota, että syrjäisimpien alueiden talous perustuu muutamaan alaan, ennen kaikkea maatalouteen ja kalastukseen, joihin tarvitaan tukea eri tasoilla ja erityisesti kannustimia nuorten houkuttelemiseksi näille aloille; |
14. |
kehottaa komissiota syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman (POSEI-ohjelma) meneillään olevan uudelleenarvioinnin yhteydessä varmistamaan siihen kohdennettujen varojen pysyvyyden ja jättämään tilaa poikkeuksellisista tarpeista johtuville mahdollisille tarkennuksille sekä yksinkertaistamaan hallinnointimääräyksiä; |
15. |
kehottaa komissiota maaseudun kehittämiseksi perustettavan Euroopan maatalousrahaston (EAFRD) säännöstöä laatiessaan ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteet myöntämällä niille riittävät varat, joiden avulla niiden on mahdollista saavuttaa maaseudun kehittämispolitiikalle asetetut tavoitteet, ja huolehtimaan maatalousrahaston rahoitustasoja määriteltäessä siitä, että syrjäisimpiin alueisiin sovelletaan samoja ehtoja kuin Euroopan kalastusrahastossa; |
16. |
pyytää komissiota varmistamaan, että banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) ulkoisten toimien yhteydessä otetaan käyttöön yhtenäinen tullitariffi, joka on riittävä korkea yhteisön banaanituotannon turvaamiseksi, sekä tarvittaessa esittämään korvaavia toimia yhteisön tuottajien hyväksi; |
17. |
valittaa sokerialan markkinatuen lakkauttamista; vaatii tämän järjestelmän palauttamista ja tulojen menetysten täydellistä korvaamista, jotta syrjäisimpien alueiden erityishaitat voidaan ottaa tosiasiallisesti huomioon; katsoo kuitenkin, että Azorien sokerintuotannolle ja -jalostukselle on varmistettava pääsy kansallisille markkinoille samoin ehdoin kuin ennen alueen liittymistä yhteisöön saman mallin mukaan kuin aikoinaan Kanariansaarten tapauksessa, koska muuten toiminnan jatkaminen kyseenalaistuu tällä alueella; |
18. |
ehdottaa, että myös maitoalalla sekä hedelmä- ja vihannesalalla varmistettaisiin kunkin alan erityisluonne huomioon ottaen syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin perustuva erityiskohtelu ja toiminnan säilyminen elinkelpoisena; |
19. |
kehottaa komissiota toteuttamaan toimia syrjäisimpien alueiden maataloustuotteiden kilpailukyvyn edistämiseksi, jotta ne voivat kilpailla samoilla markkinoilla niistä maista peräisin olevin samankaltaisten tuotteiden kanssa, joiden kanssa Euroopan unioni on tehnyt assosiaatiosopimuksen tai jotka hyötyvät tullietuuskohtelusta; |
20. |
kehottaa komissiota tulevan Euroopan kalatalousrahaston säännöstöä laatiessaan ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden tätä alaa koskevat erityistarpeet; |
21. |
muistuttaa, että on tarpeen luoda pysyvä suojelualue positiivisen erityiskohtelun soveltamiseksi syrjäisimpien alueiden laivastojen kalastusoikeuksiin, jotta voidaan turvata paikallisten elinkeinojen säilyminen; |
22. |
painottaa, että syrjäisimpien alueiden meriekosysteemien valtavan rikkauden ja suuren haavoittuvuuden vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota sallittuihin pyyntivälineisiin ja -menetelmiin sekä oikeuksiin kalastaa kyseisiä alueita ympäröivillä vesillä ja lähivesillä; |
23. |
ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden erityispiirteet (mannerjalustan puuttuminen tietyiltä alueilta) ja niiden kalastusalueiden (usein vedenalaisista vuorista johtuvan) rajallisuuden ja kehottaa komissiota näin ollen noudattamaan empimättä varovaisuusperiaatetta ja suhteellisen vakauden periaatetta ja siten varmistamaan lajien biologisen ja ekologisen tasapainon sekä kalastukseen liittyvien sosioekonomisten rakenteiden säilymisen kyseisillä alueilla; kehottaa komissiota myös ottamaan lainsäädäntöehdotuksissaan huomioon sen tosiasian, että tietyillä syrjäisimmillä alueilla, esimerkiksi Intian valtamerellä, kalastus on uutta toimintaa ja että kalavarat ovat vielä runsaita näillä alueilla; |
24. |
muistuttaa, että on tarpeen tukea jatkossa kalastuslaivaston uudistamista ja nykyaikaistamista kalatalousalan kannattavuuden ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi; |
25. |
kehottaa komissiota syrjäisille alueille luonteenomaisen haavoittuvuuden huomioon ottaen huolehtimaan siitä, että syrjäisimpien alueiden kalanjalostusteollisuuden tuet pysyvät kalatalouden ohjausrahastosta maksettavien tukien tasolla tai niitä korkeampina; |
26. |
pyytää, että syrjäisimpien alueiden kalanjalostusala otetaan huomioon kalastusalan valtiontukia tarkistettaessa; |
27. |
vaatii komissiota hyväksymään POSEI-ohjelmasta kalatalousalalle myönnettävien tukien pysyvyyden periaatteen; katsoo, että syrjäisestä asemasta aiheutuvien tiettyjen kalastustuotteiden menekin edistämiseen liittyvien lisäkustannusten kompensoimiseen tarkoitettuja korvauksia on korotettava; |
28. |
kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat perustetaan mahdollisimman pian; katsoo, että lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaan toimikuntaan on perustettava saarialueiden alajaosto hoitamaan erikseen syrjäisimpien alueiden kalastusasioita; |
Kilpailu ja valtiontuet
29. |
toivoo alueille suunnattuihin valtiontukiin liittyen, että syrjäisimmät alueet voivat edelleen saada toimintatukia ilman vaatimusta tuen vaiheittaisesta vähentämisestä ja ilman aikarajoituksia, ja että tuet voidaan ulottaa kattamaan liikenteen ala; toivoo, että syrjäisimmät alueet voivat saada edelleen alkuperäistä investointitukea korkeampia tukia; toivoo, että liikenteeseen liittyvä irtain omaisuus sisällytetään tukeen oikeuttaviin kustannuksiin alkuperäisen investoinnin osalta ja että syrjäisimmille alueille voidaan tulevaisuudessa korvata niille tavaroiden kuljettamisesta unionin markkinoilla aiheutuneet lisäkulut; |
30. |
pyytää, että vuodesta 2007 alkaen sovellettavia alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja tarkasteltaessa sallitaan, että syrjäisimmille alueille korvataan myös Euroopan unionin sisämarkkinoilla, eikä pelkästään asianomaisen maan rajojen sisällä, tapahtuvasta tavaroiden kuljetuksesta aiheutuvat lisäkustannukset; |
31. |
pyytää lisäksi, että alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja tarkasteltaessa annetaan asianmukainen arvo syrjäisimpiä alueita koskevalle nykykäytännölle ja että asianomaiset olosuhteet otetaan huomioon; |
32. |
pyytää panemaan viipymättä täytäntöön perustuslakisopimuksen III-167 artiklan 3 kohdan a alakohdan syrjäisimpien alueiden tukia koskevat määräykset; |
33. |
pyytää, että erittäin pieniä tukia koskevia sääntöjä aletaan soveltaa myös liikenteen alalla; |
Yrityspolitiikka
34. |
kehottaa komissiota mukauttamaan olemassa olevat toimet syrjäisimpien alueiden erityistarpeisiin ja helpottamaan niiden pääsyä toimien piiriin; kehottaa edistämään näiden alueiden yritysten kilpailukykyä sekä erityistoimilla edistämään syrjäisimpien alueiden integroitumista ympäröiviin maantieteellisiin alueisiin, että määrittelemällä uusia kilpailukyvyn edistämiskeinoja ja tukemalla niitä; kehottaa myös tukemaan yrittäjyyttä ja yrittäjähenkeä; |
Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut
35. |
kehottaa komissiota perustamaan lupauksensa mukaisesti työryhmän tutkimaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tuottamista syrjäisimmillä alueilla ja tekemään niiden erityispiirteisiin ja tarpeisiin pohjautuvia julkisten palvelujen markkinoihin liittyviä ehdotuksia; |
36. |
pyytää komissiota valkoiseen kirjaan (KOM(2004)0374) sisällytettävää yleisen edun mukaisia palveluja koskevaa Euroopan unionin lähestymistapaa ajatellen ottamaan asianmukaisesti huomioon syrjäisimpien alueiden erityistarpeet; pitää erityisen tärkeänä, että tietyt palvelut näillä alueilla luokitellaan yleisen edun mukaisiksi palveluiksi ja että sovellettaessa kilpailulainsäädäntöä ja sisämarkkinoiden sääntöjä kyseisiin palveluihin otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden erityisolosuhteet; |
Verotus ja tullitoimenpiteet
37. |
kehottaa komissiota soveltamaan edelleen erityisiä verotukseen liittyviä toimenpiteitä syrjäisimpien alueiden eduksi ja osoittamaan valmiutta ehdottaa muita järjestelyjä niiden itsenäisen kehityksen edistämiseksi; |
38. |
kehottaa komissiota osoittamaan valmiutta ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden pyynnöt, jotka koskevat sellaisten yhteisen tullitariffin mukaisten tullien tilapäistä keskeyttämistä, joita kannetaan tuotantoon tarkoitetuista muista kuin maatalouden hyödykkeistä, kalataloustuotteista sekä liiketoimintaan ja teollisuuskäyttöön tarkoitetuista tuoduista tuotantohyödykkeistä; |
Ympäristö
39. |
kehottaa komissiota huomioimaan tämän aihealueen myös tulevissa syrjäisimpiä alueita koskevissa toimissa, sillä varoja ei ole riittävästi ympäristöalan jatkuvien tarpeiden kattamiseksi, erityisesti biologisen monimuotoisuuden suojelun, Natura 2000 -verkon toimeenpanon ja jätehuollon suhteen, minkä vuoksi syrjäisimpien alueiden ympäristöpolitiikassa on vaikeaa noudattaa yhteisön ympäristöpolitiikan perusperiaatteita; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia Madeiran ja Azorien syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman (POSEIMA) ympäristöä koskevan osan suuntaviivojen mukaisesti; |
Euroopan laajuiset verkot
40. |
kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin Euroopan laajuisten verkkojen yhteydessä; |
41. |
kehottaa komissiota käsittelemään Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyviä syrjäisimmillä alueilla toteutettavia hankkeita siten, että niihin sovelletaan ensisijaisiksi katsotuille hankkeille vahvistettuja yhteisrahoitusosuuksia; |
42. |
kehottaa komissiota mahdollistamaan Euroopan laajuisten liikenneverkkojen perusrakennehankkeisiin liittyvien syrjäisimpien alueiden tukikelpoisten satamien ja lentokenttien rahoittamisen koheesiorahastosta; |
Tutkimus ja tekninen kehittäminen
43. |
kehottaa komissiota toimimaan eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevasta Euroopan yhteisön kuudennesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta (2002—2006) 27 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1513/2002/EY (9) johdanto-osan 14 kappaleen mukaisesti sekä nykyisen ohjelman että sitä seuraavan ohjelman osalta; kehottaa komissiota selvittämään tavat, joilla seuraavan puiteohjelman yhteydessä myönnetään rahoitusta syrjäisimmillä alueilla, erityisesti osaamiskeskuksissa, toteutettaville hankkeille; |
44. |
pyytää, että syrjäisimpien alueiden vuonna 2003 komissiolle toimittama tutkimusta, teknistä kehitystä, esittelyä ja innovaatiota koskeva toimintasuunnitelma otetaan huomioon; |
45. |
pyytää, että syrjäisimmillä alueilla toteutettavia hankkeita rahoitetaan tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta ja yhteisrahoitetaan rakennerahastoista; |
Uusi tieto- ja viestintätekniikka
46. |
pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden ehdotuksiin, jotka koskevat tietoyhteiskuntaa ja teknologisia innovaatioita, koska nämä alat ovat ratkaisevan tärkeitä niiden kehityksen kannalta; muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden näitä aloja koskevat pyrkimykset sisältyvät edellä mainittuun Espanjan, Ranskan, Portugalin ja syrjäisimpien alueiden allekirjoittamaan pöytäkirjaan toimenpiteistä, jotka perustuvat EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohtaan ja syrjäisimpien alueiden kyseistä pöytäkirjaa koskevaan kannanottoon, ja että molemmat asiakirjat lähetettiin komissiolle 2. kesäkuuta 2003; |
Liikenne
47. |
pyytää, että syrjäisimmät alueet sisällytetään yhteisön liikennepolitiikan kaikkiin näkökohtiin; |
48. |
kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisön rahoittamilla syrjäisimpien alueiden liikennehankkeilla parannetaan ensisijaisesti kyseisten alueiden väestön elämänlaatua ja alueiden itsenäistä kehitystä; vaatii, että yhteisön ympäristölainsäädännön vastaiset hankkeet on pysäytettävä; katsoo lisäksi, että kaikista syrjäisimpien alueiden liikennehankkeista täytyy tehdä paikallisen talouden monipuolistamista, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä paikallisten työmarkkinoiden kestävyyttä koskeva täsmällinen ja selkeästi määritelty hyötyanalyysi; |
49. |
pyytää, että yhteisrahoituksella katetaan liikenteen lisäkustannukset ja liikennettä kehitetään syrjäisimpien alueiden läheisyydessä varsinkin saattamalla unionin ulkopuoliset maat osallisiksi tämän tavoitteen saavuttamisessa; |
Loppupäätelmät
50. |
pitää myönteisenä, että syrjäisimpien alueiden erityisaseman puolustamista edistävät elimet ovat luoneet merkittävän kumppanuuden ja lujittaneet sitä, ja korostaa komission keskeistä asemaa tässä prosessissa, mikä käy ilmi edellä mainituista syrjäisimpien alueiden tiiviimmästä kumppanuudesta esitetyistä tiedonannoista; * * * |
51. |
kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, syrjäisimpien alueiden kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille sekä syrjäisimpien alueiden johtajien kokouksen puheenjohtajalle. |
(1) EUVL C 71, 22.3.2005, s. 40.
(2) EYVL C 144, 16.5.2001, s. 11.
(3) EYVL C 221, 17.9.2002, s. 37.
(4) EYVL C 197, 12.7.2001, s. 197.
(5) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1000.
(6) EUVL C 318, 22.12.2004, s. 1.
(7) EUVL C 302, 7.12.2004, s. 60.
(8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0224.