17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/1

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 1989 tehdyn Euroopan yhteisön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) välisen yhteistyösopimuksen,

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman vapaakauppasopimuksesta EY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä (1),

—

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 1990 antamansa päätöslauselman ETY:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välillä solmittavan vapaakauppasopimuksen merkityksestä (2),

—

ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta – turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Välimeren ja Lähi-idän maiden strategisen kumppanuuden, jonka neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2004,

—

ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 Luxemburgissa pidetyssä 20. ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2010 laatimansa mietinnön Välimeren unionista,

—

ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2009 Masqatissa pidetyssä 19. ministerikokouksessa annetun yhteisen tiedonannon,

—

ottaa huomioon vuonna 1988 laaditun yhteisen toimintaohjelman (2010–2013) EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston yhteistyösopimuksen täytäntöön panemiseksi,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteistyön vahvistamisesta kolmansien maiden kanssa korkea-asteen koulutuksen alalla (KOM(2001)0385),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman aiheesta ”uudistukset arabimaissa: mikä on Euroopan unionin strategia? (3)”,

—

ottaa huomioon 31. joulukuuta 2001 Masqatissa, Omanin sulttaanikunnassa tehdyn Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden taloussopimuksen sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston 21. joulukuuta 2002 antaman Dohan julistuksen Persianlahden arabivaltioiden yhteistyöneuvoston tulliliiton käynnistämisestä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 218 artiklan, joiden mukaan neuvoston on saatava parlamentin hyväksyntä ennen sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka kattavat aloja, joilla sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuosittaiset ihmisoikeusraportit,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen vuonna 1998 antaman julistuksen yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia (tunnetaan myös nimellä julkilausuma ihmisoikeuksien puolustajista),

—

ottaa huomioon korkean edustajan 10., 15. ja 17. maaliskuuta 2011 Bahrainista antamat julkilausumat ja neuvoston 21. maaliskuuta 2011 Bahrainista hyväksymät päätelmät ja ilmaisee tässä yhteydessä täyden tukensa ilmaisunvapaudelle ja kansalaisten oikeudelle osoittaa mieltään rauhanomaisesti,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7-0042/2011),

A.

katsoo, että nykyisiä EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) suhteita on tarkistettava ja päivitettävä jatkuvasti alueella sattuneiden viimeaikaisten merkittävien ja kiivastahtisten tapahtumien vuoksi siten, että keskeisinä päämäärinä pidetään ihmisoikeuksien noudattamista ja demokratiaa,

B.

ottaa huomioon, että mielenosoittajat useissa GCC-valtioissa ovat tuoneet julki oikeutettuja demokraattisia pyrkimyksiä; ottaa huomioon, että Bahrainin viranomaisten väkivaltainen reaktio mielenosoituksiin on johtanut kuolemantapauksiin, loukkaantumisiin ja pidätyksiin; ottaa huomioon, että Saudi-Arabian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Kuwaitin joukot ovat tulleet maahan GCC:n nimissä osallistumaan mielenosoittajiin kohdistettuihin tukahduttamistoimiin,

C.

katsoo, että Persianlahden aluetta tarkasteltaessa on otettava nykyään huomioon, että GCC:n jäsenvaltiot muodostavat uuden maailmanlaajuisen talousalueen; panee merkille, että EU on GCC:n toiseksi tärkein kauppakumppani ja että GCC muodostaa EU:n viidenneksi suurimmat vientimarkkinat,

D.

katsoo, että Persianlahden geopoliittisessa ympäristössä on turvallisuushaasteita, joilla on maailmanlaajuisia ja alueellisia vaikutuksia (Lähi-idän rauhanprosessi, Iranin ydinohjelma, Irakin, Jemenin ja Darfurin vakauttaminen, terrorismi ja merirosvous), ja että GCC on toistaiseksi ainoa vakaa alueellinen järjestö, joka perustuu monenvälisyyteen ja yhteistyöhön,

E.

katsoo, että GCC:n jäsenvaltioilla on hallussaan yli kolmannes maailman valtiollisista sijoitusrahastoista ja että näillä rahastoilla on myötävaikutettu globaalin rahoitusjärjestelmän ja Euroopan rahoitusjärjestelmän pelastamiseen kriisin yhteydessä,

F.

ottaa huomioon, että Persianlahden alue on EU:lle elintärkeä alue ja että moninapaisessa ja keskinäisen riippuvuuden maailmassa tällaisilla kumppanuuksilla voidaan vastata poliittisiin ja turvallisuushaasteisiin,

G.

katsoo, että useissa GCC:n jäsenvaltioissa meneillään olevassa taloudellisten rakenteiden vapauttamisessa ja monipuolistamisessa luodaan uutta sisäistä, poliittista (perustuslakiuudistukset, poliittinen osallistuminen, toimielinten vahvistaminen) ja yhteiskunnallista (järjestöverkoston muodostuminen, työnantajien liitot, naisten pääsy vastuullisiin virkoihin) dynamiikkaa, jota on edistettävä ja tuettava,

H.

ottaa huomioon siirtotyöläisten, erityisesti kotiapulaisina työskentelevien naisten, huolestuttavat ja sietämättömät elin- ja työolot, huolimatta siitä, että heillä on keskeinen asema monilla talouden aloilla GCC:n jäsenvaltioissa, ja toteaa, että he muodostavat 40 prosenttia GCC-valtioiden kokonaisväestöstä ja että tietyissä emiirikunnissa tämä osuus on noin 80 prosenttia,

I.

ottaa huomioon, että kaikki kuusi GCC:n jäsenvaltiota ovat perinnöllisiä monarkioita, joissa poliittista edustusta on rajoitettu, erityisesti naisten osalta, ja että useimmissa maissa ei ole vaaleilla valittua parlamenttia,

J.

katsoo, että koska GCC:n jäsenvaltioiden Euroopan unionin eteläisissä naapurivaltioissa tekemät investoinnit ja yhteiset haasteet ovat tärkeitä, Euroopan, Välimeren ja Persianlahden valtioiden välisen yhteistyön avulla on luotava yhteisvaikutuksia,

K.

katsoo, että GCC:n jäsenvaltioiden geotaloudellinen suuntautuminen Aasiaan, mikä johtuu hiilivetyjen lisääntyvästä kysynnästä Aasian markkinoilla (Kiina, Intia, Singapore, Japani, Filippiinit ja Etelä-Korea), on johtamassa kauppa- ja taloussuhteiden monipuolistumiseen, joka vakiinnutetaan tekemällä vapaakauppasopimuksia ja kehittämällä poliittista vuoropuhelua,

L.

ottaa huomioon, että GCC:n jäsenvaltiot ovat keskeisiä kansainvälisiä toimijoita, minkä vuoksi on sekä niiden että Euroopan unionin yhteisen edun mukaista edistää kansainvälistä vakautta ja maailmantalouden hallintaa,

M.

ottaa huomioon GCC:n jäsenvaltioiden kasvavan vaikutusvallan arabi- ja muslimimaailmassa ja niiden merkittävän aseman kulttuurien välisessä vuoropuhelussa,

N.

toteaa, että EU:n ja GCC:n välillä 20 vuotta sitten aloitetut vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut ovat tähän mennessä pisimpään jatkuneet kesken olevat kauppaneuvottelut, joihin Euroopan unioni on osallistunut,

O.

ottaa huomioon, että Persianlahden alueella tarvitaan EU:n selvää kantaa ja kestävää sitoutumista, jotta unioni voi varmistaa paremman näkyvyyden ja strategisen läsnäolon alueella,

P.

katsoo, että erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien poliittisten lausekkeiden on oltava erottamaton osa kaikkia unionin ja kolmannen osapuolen välillä tehtäviä kauppasopimuksia,

Q.

ottaa huomioon, että unioni on heikosti läsnä kyseisellä alueella ja että käsitys Euroopasta sekoittuu useimmiten käsitykseen joistakin jäsenvaltioista, joilla on jo aiemmin luotuja, vanhoja yhteyksiä alueeseen,

R.

katsoo, että Euroopan unionilla on asiantuntemusta institutionaalisten valmiuksien vahvistamisessa, koulutuksen ja tutkimuksen alalla, uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja ympäristöalalla, teknisessä avustamisessa ja sääntelyssä sekä poliittisessa ja diplomaattisessa vuoropuhelussa, joka koskee naapuruussuhteiden vakautta ja yleistä turvallisuutta,

1.

palauttaa mieleen, että EU:n ja GCC:n välisen vapaakauppasopimuksen tekeminen on edelleen ensisijainen tavoite ja että mahdollinen epäonnistuminen olisi molempien osapuolten etujen vastaista; korostaa, että kyseisen sopimuksen tekeminen merkitsee näiden monenvälisyyden ja integraation valinneen kahden yksikön uskottavuuden vastavuoroista tunnustamista;

2.

katsoo, että ottaen huomioon unionin läsnäolon rajallisuuden Persianlahden alueella EU:n uuden ulkosuhdehallinnon puitteissa toteutetulla yhdennetyllä tiedotuspolitiikalla pitäisi edesauttaa Euroopan unionia koskevan kohdennetun ja tehokkaan tiedotuksen kehittämistä Persianlahden maissa;

3.

katsoo, että EU:n on kehitettävä alueella strategiaa, jolla pyritään vahvistamaan suhteita Persianlahden yhteistyöneuvostoon tukemalla alueen integraatioprosessia ja edistämällä kahdenvälisiä suhteita GCC-maiden kanssa;

4.

korostaa, että tavoitteena on sellainen strateginen kumppanuus GCC:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa, joka vastaa näiden kahden yhteenliittymän kansainvälistä asemaa; korostaa, että tätä varten on tärkeää järjestää säännöllisiä huippukokouksia valtioiden ja hallitusten päämiesten välillä riippumatta käynnissä olevien neuvotteluiden kehittymisestä;

5.

korostaa myös tasavertaisen yhteistyö- ja keskustelukumppanuuden tärkeyttä pitäen mielessä yhteisöjen erot ja mahdollisuudet yhteistyön ja vuoropuhelun laajentamiseen eri aloilla;

6.

pyytää, että Euroopan ulkosuhdehallinnossa osoitetaan aiempaa enemmän henkilöstöä kyseiselle alueelle ja että GCC:n jäsenvaltioihin perustetaan uusia EU:n diplomaattisia edustustoja, jotka näin parantavat näkyvyyttä, sekä kehottaa edistämään poliittista vuoropuhelua ja tehostamaan unionin toimintaa; vaatii, että nämä voimavarat pitäisi saada ennen kaikkea unionin ulkosuhdehallinnon nykyisten resurssien uudelleen kohdistamisesta; pyytää, että EU:n jäsenvaltiot, joilla on diplomaattisia edustustoja alueella, toimivat johdonmukaisesti EU:n politiikan kanssa; painottaa, että eriytetty kahdenvälinen lähestymistapa niitä GCC-valtioita kohtaan, jotka ovat halukkaita tehostamaan yhteistyötään EU:n kanssa, väistämättä täydentää ja vahvistaa monenvälistä toimintaa; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tarkastelemaan tällaisen kahdenvälisen yhteistyön mahdollisuuksia;

7.

palauttaa mieleen viime vuosina useimmissa GCC:n jäsenvaltioissa havaitun yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen; kannustaa kaikkia valtioita jatkamaan toimiaan ja kehottaa niitä edistämään aiempaa voimakkaammin ihmisoikeuksia ja kaikenlaisen syrjinnän torjuntaa mukaan lukien sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskontoon perustuva syrjintä; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita takaamaan vähemmistöjen oikeudet uskonnolliset vähemmistöt mukaan lukien, sukupuolten välisen tasa-arvon, työntekijöiden ja myös siirtotyöläisten oikeudet, samoin kuin omantunnon-, sanan- ja mielipiteenvapauden ja edistämään näitä oikeuksia ja vapauksia; kannustaa EU:ta ja GCC:n jäsenvaltioita jatkuvaan vuoropuheluun näistä asioista; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita olemaan entistä myönteisemmässä vuorovaikutuksessa kansalaisyhteiskunnan kanssa ja tukemaan paikallisten rakenteiden ja järjestöjen perustamista; pyytää GCC:n jäsenvaltioita erityisesti

8.

kehottaa kaikkia GCC:n jäsenvaltioita tunnustamaan alueella demokraattista uudistusta puolustavan jatkuvan kansanliikkeen ja kehottaa niitä sitoutumaan siihen, että ne edistävät yhdessä uusien kansalaisyhteiskunnan ryhmien kanssa aidosti rauhanomaista prosessia demokratiaan siirtymiseksi omissa maissaan, alueen muiden kumppaneiden kanssa ja Euroopan unionin täydellä tuella;

9.

ilmaisee olevansa syvästi huolissaan Bahrainin viranomaisten väkivaltaisesta vastauksesta ja voimankäytöstä mielenosoittajia vastaan ja siitä, että ulkomaiset joukot osallistuvat GCC:n nimissä mielenosoitusten tukahduttamiseen; katsoo, että tämä on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että GCC tukee Libyassa vapautta ja demokratiaa vaativien kansalaisten suojelua; vaatii lopettamaan välittömästi väkivallan rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja aloittamaan poliittisen vuoropuhelun, joka voi johtaa tarvittaviin poliittisiin lisäuudistuksiin maassa:

10.

kehottaa GCC-valtioiden hallituksia toimimaan yhdessä ja ratkaisemaan yhteistyön hengessä ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia alueella erityisesti asioissa, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoon, bidun-ryhmään kuuluvien valtiottomien henkilöiden tilanteeseen, sanan- ja kokoontumisvapauden rajoituksiin, mukaan lukien ay-oikeudet ja tarve varmistaa oikeuslaitoksen riippumattomuus ja oikeus oikeudenmukaisiin ja ripeisiin oikeudenkäynteihin; vaatii, että ehdotuksiin poliittisen vuoropuhelun vahvistamiseksi GCC:n kanssa sisällytetään ihmisoikeusvuoropuhelu teknisellä ja poliittisella tasolla;

11.

kehottaa GCC-valtioita kumoamaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta ja kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaa kansainvälistä yleissopimusta koskevat varaukset siltä osin kuin näitä varauksia on vielä voimassa ja kehottaa kaikkia GCC-valtioita ratifioimaan lapsen oikeuksien yleissopimukseen sekä kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvät valinnaiset pöytäkirjat; korostaa myös siirtotyöläisiä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja ILO:n yleissopimusten 97 ja 143 ratifioinnin ja täytäntöönpanon merkitystä;

12.

kannustaa Euroopan unionia keskustelemaan GCC:n kanssa ratkaisujen löytämiseksi uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonvapauden toteutumisen esteiden poistamiseksi tällä alueella yksilön ja yhteisön tasolla sekä julkisesti ja yksityisesti;

13.

korostaa kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä; muistuttaa, että Euroopan unioni ja GCC ovat ilmaisseet yhteisen sitoutumisensa suvaitsevaisuuden, maltillisuuden ja rinnakkaiselon arvojen edistämiseen ja suojelemiseen;

14.

kannustaa GCC-valtioiden hallituksia ja parlamentteja ryhtymään välittömästi toimiin ja ratifioimaan ilman rajoittavia varauksia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeustoimikunnan aihekohtaisten mekanismien kanssa ja kutsumaan ne ja erityisesti tuomareiden ja asianajajien riippumattomuudesta raportoivan Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan vierailemaan paikalla;

15.

muistuttaa, että EU vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa, ja kannattaa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleistä keskeyttämistä; pahoittelee tältä osin, että kuolemanrangaistus on yhä voimassa kaikissa GCC:n jäsenvaltioissa; kehottaa näitä valtioita keskeyttämään kuolemanrangaistusten käyttämisen; kehottaa erityisesti sellaisia menetelmiä kuin mestausta, kivittämistä, ristiinnaulitsemista, ruoskintaa tai amputointia käyttäviä valtioita luopumaan tällaisista käytännöistä;

16.

panee merkille ministerineuvoston 14. kesäkuuta 2010 hyväksymän yhteisen kolmivuotisen toimintaohjelman, jolla on tarkoitus lujittaa yhteistyötä useilla molempien osapuolten edun mukaisilla strategisilla aloilla, esimerkiksi tutkijoita, akateemisia työntekijöitä ja liikemiehiä yhdistävien verkostojen kehittämiseksi; pahoittelee kuitenkin avoimen, säännöllisen ja rakentavan poliittisen vuoropuhelun puuttumista;

17.

katsoo, että yhteisen toimintaohjelman toteuttamiseen olisi liitettävä tarkka ja yksityiskohtainen rahoitussuunnitelma ja sen toteuttajana pitäisi olla henkilöstön, joka keskittyy nimenomaisesti tähän tehtävään sekä Brysselissä että GCC:n jäsenvaltioissa; korostaa, että on ehdottomasti varmistettava ohjelman näkyvyys sekä laajan ja hallintoelinten ja toimielinten saatavilla olevan tiedon levittäminen; pyytää, että tuloksia arvioidaan kolmen vuoden jälkeen, ja jos tulokset ovat tyydyttäviä, harkitaan EU:n ja GCC:n yhteistyöviraston perustamista;

18.

kehottaa unionia kohdistamaan yhteistyöohjelmansa GCC-valtioiden kanssa entistä enemmän kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja tukemaan naisten ja nuorison vaikutusmahdollisuuksia;

19.

on syvästi huolissaan siitä, että Persianlahden alue ajautuu asevarusteluun; kehottaa Euroopan unionia aloittamaan GCC:n jäsenvaltioiden kanssa strategisen vuoropuhelun, jossa käsitellään yhteisen edun mukaista alueellista turvallisuutta (Lähi-idän rauhanprosessi, Iranin ydinohjelma, Irakin, Jemenin ja Darfurin vakauttaminen, terrorismi ja merirosvous), sekä edistämään ajan mittaan alueellisen turvallisuusjärjestelmän perustamista Lähi-itään yhdessä Persianlahden valtioiden kanssa;

20.

muistuttaa, että GCC:n jäsenvaltiot ovat merkittävässä asemassa alueellisina toimijoina; korostaa, että EU:lla ja GCC:llä on yhteisiä intressejä Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Afrikan sarven rauhan ja vakauden edistämisessä ja säilyttämisessä myös maailmanlaajuisesti; kehottaa kumppaneita vahvistamaan yhteistyötä näissä yhteisen edun mukaisissa asioissa;

21.

panee merkille GCC:n Abu Dhabissa 7. maaliskuuta 2011 antaman julkilausuman, jossa todetaan, että ministerineuvosto pyytää turvallisuusneuvostoa toteuttamaan tarvittavat toimet siviilien suojelemiseksi, mukaan lukien lentokieltovyöhyke Libyassa, ja joka osaltaan johti siihen, että ensin Arabiliitto ja sitten YK:n turvallisuusneuvosto ilmaisivat kannattavansa tällaista vyöhykettä;

22.

toistaa tukensa yhden GCC:n jäsenvaltion innoittamalle arabien rauhanaloitteelle, jonka Arabiliitto ja Islamilaisten maiden konferenssi ovat hyväksyneet; pyytää GCC-valtioita jatkamaan työtään Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin välittämiseksi ja tukemiseksi; kehottaa unionia ja GCC:tä ryhtymään yhdessä uusiin toimiin, joilla pyritään neuvotteluratkaisuun, jolla lopetetaan palestiinalaisalueiden miehitys, ja antamaan täyden tuen Israelin ja Palestiinan olemassaoloon perustuvan konfliktin ratkaisemiselle; korostaa, että on EU:n ja GCC:n yhteisen edun mukaista toimia yhdessä oikeudenmukaisen ja kestävän alueellisen rauhan saavuttamiseksi Lähi-idässä; ehdottaa tässä mielessä, että kvartetti ja Arabiliiton seurantakomitea sovittavat säännöllisemmin kantojaan; muistuttaa, että EU on Palestiinan kansan suurin avunantaja; tunnustaa GCC:n jäsenvaltioiden tuen palestiinalaispakolaisille ja niiden tuen Yhdistyneiden kansakuntien Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA); pyytää GCC:n jäsenvaltioita osallistumaan enemmän Palestiinan instituutioiden vahvistamistyöhön ja talouden kehittämiseen Palestiinan itsehallintoviranomaisen hallitusohjelman yhteydessä ja tarvittaessa harkitsemaan mahdollisuutta kanavoida rahoitusosuutensa nykyisten kansainvälisten avustusmekanismien kautta;

23.

on tyytyväinen GCC:n yhdentymisprosessin jatkumiseen (tulliliitto, yhteismarkkinat ja lopulta yhteinen valuutta); kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan GCC:n sihteeristölle yhteistyökehyksen määrittelemistä yhdessä, jotta komissio voi jakaa kokemuksensa instituutioiden vakiinnuttamisesta, hallinnollisista valmiuksista, sääntelymenetelmistä ja riitojen ratkaisemisesta; korostaa, että tämä lähestymistapa voi edistää vastuunottoprosesseja;

24.

panee tyytyväisenä merkille Abu Dhabissa 23. marraskuuta 2010 kokoontuneiden GCC:n jäsenvaltioiden parlamenttien puhemiesten tekemän päätöksen aloittaa GCC:ssä hallitustasolla tehtyjen päätösten ja toiminnan seuraaminen ja perustaa GCC:n jäsenvaltioiden parlamenttien vuosittainen kokous; on tyytyväinen piakkoin perustettavaan parlamenttien väliseen valtuuskuntaan, joka vastaa suhteista Euroopan parlamenttiin; on vakuuttunut, että syventynyt yhteistyö parlamenttien välillä on omiaan merkittävästi edistämään strategisen kumppanuuden rakentamista näiden kahden yhteisön välillä;

25.

muistuttaa EY:n ja GCC:n välisestä vapaakauppasopimuksesta 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman, jota tuki 96 prosenttia Euroopan parlamentin jäsenistä; toteaa, että vastavuoroisen markkinoillepääsyn tarpeen, immateriaalioikeuksien tehokkaan suojelun, palveluntarjonnan muiden kuin tulliesteiden poistamisen, kestävän kehityksen edistämisen ja kansainvälisten sopimusten noudattamisen kaltaiset päätöslauselmassa esille otetut kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia;

26.

pahoittelee syvästi toistuvia pitkäaikaisia viivytyksiä EU:n ja GCC:n välisissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa ja pahoittelee GCC:n vuonna 2008 tekemää päätöstä neuvottelujen keskeyttämisestä; katsoo, että on korkea aika saada nämä neuvottelut liikkeelle, jotta molempien osapuolten yhteiskunnat ja elinkeinoelämät voivat hyötyä kestävän ratkaisun tuomista eduista mahdollisimman suuressa määrin;

27.

pitää valitettavana, että EU on laiminlyönyt tätä strategisesti tärkeää aluetta, jolla on öljyvaroja ja kaupankäyntimahdollisuuksia ja jolla vallitsee alueellinen vakaus;

28.

korostaa, että 20 vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen vapaakauppasopimusta ei vieläkään ole tehty; on tietoinen siitä, että eräät GCC:n jäsenvaltiot eivät hyväksy ihmisoikeuslausekkeita ja laitonta maahanmuuttoa koskevia lausekkeita;

29.

katsoo, että alueen strategisen merkityksen vuoksi vapaakauppasopimusta ei saisi pitää pelkästään välineenä, jolla lisätään hyvinvointia kaupan avulla, vaan myös välineenä edistää alueen geopoliittista vakautta;

30.

toteaa, että kaikista EU:n vientimarkkinoista GCC on tällä hetkellä kuudenneksi suurin ja että EU on tällä hetkellä GCC:n suurin kauppakumppani; toteaa, että tätä jo valmiiksi tiivistä kauppasuhdetta voidaan yhä syventää, ja molemmat osapuolet voivat myös edelleen monipuolistaa kauppaa, kun otetaan huomioon EU:n markkinoiden koko ja GCC:n jäsenvaltioiden pyrkimykset vientinsä monipuolistamiseen; panee merkille, että vapaakauppasopimus tarjoaisi uusia mahdollisuuksia tekniseen yhteistyöhön ja tukeen; katsoo, että EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimuksen tekeminen edistäisi suhteiden tiivistämistä ja monipuolistamista;

31.

huomauttaa, että koska GCC:n maat ovat monipuolistamassa talouksiaan öljyriippuvuutensa vähentämiseksi, palvelukaupan ja investointitoiminnan lisäämisellä voitaisiin edistää GCC-valtioiden talouksien kehitystä;

32.

pitää myönteisenä, että viimeksi kuluneina kahtena vuosikymmenenä EU:n ja GCC:n väliset taloussuhteet ovat vahvistuneet ja että osapuolten välisen kaupan määrä on lisääntynyt merkittävästi vapaakauppasopimuksen puuttumisesta huolimatta; pitää tätä merkkinä siitä, että vapaakauppasopimuksella tehostettaisiin tätä luonnollista kasvua ja integroitaisiin se avoimempaan, ennakoitavampaan ja turvallisempaan ympäristöön;

33.

toteaa, että suurin osa vapaakauppasopimukseen tarvittavasta työstä on jo tehty, ja katsoo, että nykyisessä laajuudessaan vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä hyötyjä molemmille osapuolille; kehottaa molempia osapuolia siksi pitämään vapaakauppasopimusta keskeisenä ja tärkeänä hankkeena molemmille alueille ja niiden asukkaille; katsoo, että Euroopan unionilla ja GCC:llä on yhteisiä etuja ja tarpeita ja että EU:n kokemukset alueellisesta yhteenkuuluvuudesta voivat vaikuttaa innoittavasti Persianlahden maihin; katsoo, että tässä suhteessa EU voi tarjota arvokasta teknistä tukea;

34.

painottaa, että jos tilannetta ei korjata, julkisten hankintamenettelyjen läpinäkymättömyys ja esteet ulkomaisten sijoittajien pääsyssä palvelumarkkinoille saattavat vaarantaa sopimuksen tekemisen;

35.

on vakaasti sitä mieltä, että EU:n ja GCC:n vapaakauppasopimus tarjoaisi merkittäviä etuja molemmille osapuolille; katsoo, että vapaakauppasopimus EU:n kanssa myötävaikuttaisi GCC:n taloudelliseen yhdentymiseen ja että alueen tulliunionin perustamisen jälkeen se voisi tarjota pontta GCC:n yhteismarkkinoiden, rahaliiton ja yhteisen valuutan kaltaisille tärkeille hankkeille; katsoo, että GCC voisi hyötyä kokemuksista, joita EU on saanut sisämarkkinoiden luomisesta ja yhtenäisvaluutan käyttöönotosta;

36.

tukee painokkaasti korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin EU:n ja GCC:n yhteisen ministerineuvostokokouksen aikana kesäkuussa 2010 ja EU:n ja GCC:n kokouksen aikana YK:n yleiskokouksen ministerikokouksen yhteydessä 22. syyskuuta 2010 ntamia viitteitä siitä, että EU on valmis pyrkimään vielä kerran näiden neuvottelujen loppuunsaattamiseen; pitää myönteisenä myös GCC:n reaktiota, jossa niin ikään toivottiin neuvottelujen loppuunsaattamista;

37.

ymmärtää, että eräillä GCC:n jäsenvaltioilla on ongelmia vientitullien kanssa, mutta pahoittelee GCC:n neuvottelijoiden äskettäistä päätöstä muuttaa vuonna 2008 omaksuttua kantaa tässä asiassa ja jättää tätä kysymystä koskevat seikat vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle; on vakaasti sitä mieltä, että vientitulleja koskevaa kysymystä ei voida jättää minkään nykyaikaisen vapaakauppasopimuksen ulkopuolelle ja että WTO:n säännösten mukaan vapaakauppasopimuksissa on säädettävä sekä tuonnin että viennin merkittävästä vapauttamisesta;

38.

suosittaa, että Euroopan unioni myöntää GCC:lle lisää resursseja esimerkiksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden yhteistyövälineen kautta, josta olisi tehtävä näkyvämpi ja jossa olisi keskityttävä paikallisten virkamiesten kouluttamiseen soveltuviin ohjelmiin myös kaupallisissa asioissa;

39.

muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen jälkeen kansainvälinen kauppapolitiikka on yksi EU:n ulkopolitiikan välineistä ja että unioni pitää demokratian periaatteiden ja perusihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien kysymysten noudattamista ehdottoman välttämättömänä kaikissa kansainvälisissä sopimuksissaan; kehottaa siksi sisällyttämään tehokkaan ja valvottavissa olevan ihmisoikeuslausekkeen kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin;

40.

toteaa, että GCC:n kuudessa jäsenvaltiossa on 15 miljoonaa siirtotyöläistä ja että nämä siirtotyöläiset muodostavat 40 prosenttia koko väestöstä; muistuttaa Persianlahden maiden siirtotyöläisten epävarmasta tilanteesta, johon myös ILO on ottanut kantaa, ja kannattaa ILO:n vaatimuksia vähimmäispalkan vahvistamisesta näissä maissa, jotta kotimaisten työntekijöiden ja siirtotyöläisten asema ei vaikeutuisi entisestään; kannattaa myös kaikkien työntekijöiden oikeutta perustaa ammattiliittoja ja liittyä niiden jäseneksi etujensa ajamiseksi;

41.

vaatii kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyviä periaatteita ja perusoikeuksia; kehottaa GCC:n jäsenvaltioita torjumaan naisten syrjintää ja lasten hyväksikäyttöä työmarkkinoilla sekä panemaan tehokkaasti täytäntöön YK:n yleissopimukset lapsen oikeuksista ja kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta;

42.

katsoo, että vapaakauppaneuvotteluissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ovatko GCC:n jäsenvaltiot ratifioineet ja panneet täysimääräisesti täytäntöön YK:n yleissopimukset kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta ja korruption torjunnasta sekä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta;

43.

katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen parantaisi huomattavasti EU:n jäsenvaltioiden ja GCC:n jäsenvaltioiden nykyisiä suhteita ja antaisi lisäarvoa etenkin uudelle yhteiselle toimintaohjelmalle tarjoamalla suurempaa kapasiteettia ja institutionaalisen kehyksen rakentamista myös GCC:n sihteeristössä; pitää valitettavana, että EU:n diplomaattinen läsnäolo GCC:n jäsenvaltioissa on yhä minimaalista, ja vaatii, että unionin uuden ulkosuhdehallinnon myötä EU lisää diplomaattista läsnäoloaan alueella muun muassa perustamalla kaikkiin kuuteen yhteistyöneuvoston jäsenvaltioon unionin edustuston, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä niiden EU-maiden kanssa, joilla on diplomaattiedustusto GCC:n jäsenvaltioissa, ja että EU hyödyntäisi näin kokonaisuudessaan edustustojen alueelta saamia kokemuksia; katsoo, että merkittävämpi diplomaattinen näkyvyys lisäisi suuresti vapaakauppasopimuksen nopean loppuun saattamisen ja sitä seuraavan täytäntöönpanon mahdollisuutta;

44.

ehdottaa EU:n ja GCC:n välisen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen järjestämistä säännöllisesti; korostaa, että tämä huippukokous voisi lisätä poliittisia, rahoituksellisia, taloudellisia, kaupallisia ja kulttuurisia siteitä EU:n ja GCC:n välillä; kannustaa painokkaasti sekä EU:n että GCC:n korkeimman tason poliittisia päätöksentekijöitä pitämään keskenään säännöllisiä kokouksia, jotta voidaan määritellä yhteiset edut ja edistää niitä ja lisätä näin vapaakauppasopimuksen mahdollisimman pikaisen tekemisen ja allekirjoittamisen todennäköisyyttä; katsoo, että sekä EU:n että GCC:n korkeimman tason poliittisten päätöksentekijöiden olisi pyrittävä tämän huippukokouksen järjestämiseen riippumatta vapaakauppasopimuksen tekemisestä ja allekirjoittamisesta;

45.

pitää myönteisenä, että vuosien varrella EU:sta ja GCC:stä on tullut merkittäviä investointikumppaneita ja että vuonna 2008 Irakin ja Jemenin ohella GCC oli Euroopan unioniin investointeja tehneiden tahojen kärjessä; katsoo, että vapaakauppasopimuksen tekeminen tai ainakin neuvottelujen virallinen uudelleenkäynnistäminen luo mahdollisuuksia muille sopimuksille, jotka kannustavat ja helpottavat keskinäisten suorien investointien tekemistä ulkomaille ja joilla poistetaan esteitä ulkomaiselta omistukselta ja sijoitussuojalta; palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen suorat ulkomaiset investoinnit kuuluvat nyt EU:n toimivaltuuksiin, mikä osaltaan antaa lisäpontta vapaakauppasopimuksen pikaiselle tekemiselle EU:n ja GCC:n välillä; panee merkille, että tulevat vapaakauppasopimukset avaisivat uusia investointimahdollisuuksia molemmille osapuolille ja parantaisivat GCC:n mahdollisuuksia täyttää edellytykset osallistua EU:n investointisopimuksiin EU:n tulevan investointipolitiikan yhteydessä;

46.

huomauttaa, että GCC:n tariffien laskeminen vapaakauppasopimuksen myötä lisäisi ylikansallisten yritysten investointihalukkuutta; on vakuuttunut siitä, että vapaakauppasopimus lisäisi palveluihin liittyviä investointeja, mikä hyödyttäisi GCC:n ja EU:n jäsenvaltioiden kehitystä;

47.

ehdottaa euron käyttämistä kaikessa EU:n ja GCC:n välisessä kaupassa; pitää myönteisenä, että GCC on alusta lähtien ilmaissut haluavansa perustaa tulli- ja rahaliiton; toteaa, että tulliliitto tuli voimaan vuonna 2009, mutta neuvottelut yhteisestä valuutasta ovat vielä kesken;

48.

toteaa, että GCC:n jäsenvaltioihin sovelletaan nykyisin etuuskohtelua EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän nojalla; korostaa, että 22. heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien GCC:n jäsenvaltioiden olisi ratifioitava ja pantava täysimääräisesti täytäntöön kaikki 27 edellä mainitun asetuksen liitteessä III lueteltua ILOn ja YK:n yleissopimusta; katsoo, että alueen taloudellisen edistymisen myötä vapaakauppasopimus olisi parempi väline kaupallisten etujen levittämiseksi alueella;

49.

vahvistaa, että tämän merkittävän alueiden välisen vapaakauppasopimuksen tekemisen olisi oltava EU:n ensisijaisena tavoitteena sen suhteissa GCC:hen; kannustaa sitä ennen ja GCC:n eräiden tärkeiden kauppakumppaneiden esimerkkiä noudattaen unionin korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa sekä kauppapolitiikasta vastaavaa komission jäsentä arvioimaan vaihtoehtoisia näkökulmia GCC:n jäsenvaltioiden kanssa ylläpidettäviin tuleviin kauppasuhteisiin ja tekemään esimerkiksi kahdenvälisiä sopimuksia niiden Persianlahden maiden kanssa, jotka jo ovat valmiita lisäsitoumuksiin EU:n kanssa, kun otetaan huomioon Persianlahden maiden kansantalouksien erilaisuus, kyseisten maiden erilainen suhtautuminen finanssikriisiin ja niiden suhteet muihin kauppakumppaneihin;

50.

panee tyytyväisenä merkille tärkeän yhteistyön, jota Euroopan unioni ja sen Välimeren alueen kumppanit tekevät energian ja nykyään myös uusiutuvien energialähteiden alalla; katsoo, että näiden kolmen maantieteellisen alueen välisiä yhteisvaikutuksia on edistettävä kyseisellä toiminta-alalla etujen lähentymisen, teknisen osaamisen, rahoituksen ja energialähteiden runsauden (aurinko, tuuli) vuoksi; pitää myönteisenä, että EU ja GCC ovat perustaneet asiantuntijaverkoston puhtaita energiamuotoja varten, joista on tullut GCC:n jäsenvaltioiden ensisijainen intressi;

51.

ottaen huomioon Persianlahden maiden ja Välimeren etelärannan maiden väliset strategiset, taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset suhteet samoin kuin Persianlahden maiden yhä vaikutusvaltaisemman roolin Välimeren maissa, voitaisiin harkita vahvistettua ja jäsenneltyä kumppanuutta GCC:n ja Välimeren unionin välillä, ja Euroopan unionin pitäisi antaa aktiivisesti tukensa tämän kaikkia osapuolia hyödyttävän hankkeen edistämiseen;

52.

arvostaa energiakysymyksiä käsittelevän EU:n ja GCC:n asiantuntijaryhmän tekemää työtä erityisesti maakaasun, energiatehokkuuden ja ydinturvallisuuden aloilla;

53.

kehottaa komissiota ilmastonmuutoksen ja energiankulutuksen lisääntymisen aiheuttamat haasteet kummallakin alueella huomioon ottaen pitämään energiatehokkuutta yhtenä ensisijaisista kehitettävistä aloista ja tehostamaan energiatehokkuuden alalla tehtävää yhteistyötä;

54.

myöntää, että EU:n energiantarve tyydytetään nykyään suurimmaksi osaksi fossiilisilla polttoaineilla; panee kuitenkin merkille, että EU:n tulevaan öljynkysyntään vaikuttavat monet tekijät, kuten EU:n energia- ja ilmastopolitiikka, toimituskustannukset, hintojen vaihtelu ja teollisuuden kehitys (esimerkiksi energiatehokkuuden ja sähköisten kulkuvälineiden alalla), jotka kaikki yhdessä luovat pitkän ajan kuluessa epävarmuutta, joka kohdistuu tulevaan kysyntään sekä tuotantokapasiteettia koskeviin öljyntuotannon alku- ja loppupäähän tehtäviin investointeihin;

55.

kehottaa lisäämään öljyn ja kaasun tulevaa kysyntää ja tarjontaa koskevien tietojen avoimuutta, sillä ennustettavissa olevat öljymarkkinat vastaavat molempien etuja; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille yhteisiä öljytietoja koskevan aloitteen merkityksen;

56.

panee tyytyväisenä merkille, että ministerineuvosto työskentelee päättäväisesti ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevan yhteistyön tehostamiseksi;

57.

myöntää, että GCC:n pyrkimykset lisätä maakaasuvarantojen ja nesteytetyn maakaasun potentiaalia ovat EU:n toiveiden mukaiset, mitä tulee energialähteiden ja -reittien monipuolistamiseen; korostaa tästä syystä, että on tärkeää lisätä nesteytetyn maakaasun vientiä EU:hun sisällyttämällä nesteytetyn maakaasun terminaalit eteläiseen kaasulinjaan ja perustaa GCC:n kanssa putkiyhteyksiä joko siten, että rakennetaan suoria putkistoja tai siten, että liitytään olemassa oleviin ja suunniteltuihin putkistoihin, kuten AGP-, Nabucco- ja ITGI-putkeen;

58.

kannustaa GCC:n jäsenvaltioita koordinoimaan kaasun nesteeksi muuntamisen (GTL) kehittämistä eurooppalaisten kumppanien kanssa, jotta GTL-tekniikka kytkettäisiin aikaisempaa paremmin eurooppalaiseen usean energialähteen käyttöön; korostaa, että GCC voisi myös käyttää GTL-tekniikkaa vaihtoehtona päästöille, joita kaasuliekit synnyttävät ilmakehään;

59.

korostaa, että EU:lla on mahdollisuuksia investoida GCC:n energiantuotantokapasiteettiin siten, että tuotannossa, toimittamisessa ja yhteenliitännöissä käytetään uusimpia teknologioita; kannustaa tässä yhteydessä tekemään tulevaisuudessa yhteistyötä, jossa keskitytään sähköverkko- ja älyverkkoteknologioiden integrointiin;

60.

korostaa EU:n ja GCC:n luotettavan kumppanuuden merkitystä raaka-aineiden käytössä ja niiden käyttömahdollisuuksissa; kannattaa avoimia hyödykemarkkinoita ja muiden kuin tulleihin liittyvien esteiden poistamista; suhtautuu myönteisesti kaikkiin vapaakauppaneuvotteluissa jo tehtyihin ponnistuksiin varmojen ja kestävien raaka-ainetoimitusten varmistamiseksi;

61.

kehottaa torjumaan yhteisin ponnisteluin raaka-aineilla keinottelua ja niiden hintojen vaihtelua lisäämällä OTC-johdannaismarkkinoiden avoimuutta ja tehostamalla valvontaa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille OPECin hiljattain esittämän OTC-johdannaismarkkinoiden kaupan tiukempaa valvontaa koskevan pyynnön sekä Ranskan ponnistelut hyödykkeisiin liittyvän keinottelun vähentämiseksi G20-maissa;

62.

korostaa, että on tärkeää syventää GCC:n kanssa tehtävää kahdenvälistä yhteistyötä tutkimus- ja teknologiaohjelmien yhteydessä, ja katsoo, että näissä olisi korostettava tietämykseen perustuvia uusia teollisuudenaloja, joista voidaan mainita esimerkkeinä uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS), öljy- ja kaasujohdannaiset, energiatehokkuus sekä biomassa; kehottaa luomaan yhteistyötä, johon kuuluu teknologioiden siirto ja turvalliset ja kestävät raaka-aineiden toimitukset;

63.

pyytää, että Euroopan tutkimusneuvosto ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti tehostavat yhteistyötään GCC:n kanssa, jotta tuettaisiin ja edistettäisiin alueiden välistä tieteellistä vuoropuhelua ja yhteistyötä tällä alalla;

64.

palauttaa mieleen, että GCC:n jäsenvaltiot ovat tehneet koulutuksesta ensisijaisen kansallisen painopistealan, jossa on suuria henkilöresursseihin (opettajien riittämätön määrä), koulutuksen sisältöön (soveltumattomuus työmarkkinoiden kehitykseen), ohjelmien laatuun (vanhentuneet opetusmenetelmät ja -materiaalit) ja uuden tekniikan käyttöön liittyviä tarpeita; kehottaa tukemaan aktiivisesti viranomaisten toimia näiden puutteiden korjaamiseksi sekä ehdottamaan kunnianhimoista yhteistyötä korkeakoulu-, keski- ja perusasteen opetuksessa ja edistämään sekä miesten että naisten koulutuksen parempaa saatavuutta;

65.

korostaa, että tähän yhteistyöhön pitäisi kuulua lisätukea opiskelijoiden, akateemisten työntekijöiden ja ammattilaisten vaihto-ohjelmille; pahoittelee, että Erasmus Mundus -ohjelma on yhä lähes tuntematon koko alueella etenkin tiedonpuutteesta johtuen; panee tyytyväisenä merkille Ranskan, Britannian ja Saksan yliopistojen aloitteet yliopistojen välisten kumppanuuksien ja vaihto-ohjelmien perustamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että Yhdysvallat ja Aasia ovat Eurooppaa edellä tässä asiassa; pyytää komissiota järjestämään paikan päällä tilaisuuksia, joissa esitellään eurooppalaista opetusta ja tieteellistä tutkimusta; korostaa, että vaihto-ohjelmat pitää kohdistaa opiskelijoihin, opettajiin, tutkijoihin ja hallintohenkilöstöön huolehtimalla samalla sukupuolten tasa-arvoisesta edustuksesta; katsoo, että nuorempia ikäryhmiä varten on otettava käyttöön vaihto-ohjelmia, joiden kohteena ovat ylä-asteen ja lukion oppilaat;

66.

panee tyytyväisenä merkille komission tukeman julkista diplomatiaa ja tiedotustoimintaa koskevan Al-Jisr-hankkeen, joka on osoittautunut erittäin hyödylliseksi; kannustaa tässä mielessä unionin korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan yksiköitä harkitsemaan julkisen diplomaattisen toiminnan laajentamista alueella, jossa unionia ei edelleenkään ymmärretä selvästi ja jossa keinoja tämän puutteen korjaamiseksi on kovin vähän; korostaa, että on kehitettävä parempi tiedotusstrategia, jonka osana on oltava EU:n politiikan ja kantojen selittäminen arabiaksi, jotta saavutetaan laajempi yleisö alueella;

67.

korostaa, että EU:n ja GCC:n välisten viestimiä koskevien yhteistyöohjelmien puuttuminen näkyy tiedon puutteena; kehottaa komissiota ehdottamaan toimia GCC-valtioiden saamiseksi mukaan tiiviimpään yhteistyöhön tällä alalla, jotta voidaan lisätä unionin näkyvyyttä alueella ja edistää keskinäistä ymmärrystä;

68.

pitää ensiarvoisen tärkeänä Persianlahden valtioita koskevan eurooppalaisen tutkimuksen puutteiden korjaamista; kannustaa yliopistoja ottamaan käyttöön tämän arabimaailman osan nykytilanteeseen keskittyviä opinto-ohjelmia; katsoo, että alueen yliopistoihin pitäisi myös ehdottaa Euroopan unionin tutkimuksen opinto-ohjelmia;

69.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, GCC:n sihteeristölle sekä GCC:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/11

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) 10. maaliskuuta 2011 päivätyn kirjeen,

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (1) 51 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta kuuli kokouksessaan 17. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan,

A.

katsoo, että Adam Farkas täyttää asetuksen (EU) N:o 1093/2010 51 artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit,

1.

hyväksyy Adam Farkasin nimittämisen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) toimitusjohtajaksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen).

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/12

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) 10. maaliskuuta 2011 päivätyn kirjeen,

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (1) 51 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta kuuli kokouksessaan 17. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan,

A.

katsoo, että Carlos Montalvo täyttää asetuksen (EU) N:o 1094/2010 51 artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit,

1.

hyväksyy Carlos Montalvon nimittämisen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) toimitusjohtajaksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen).

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/13

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) 28. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen,

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (1) 51 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta kuuli kokouksessaan 17. maaliskuuta 2011 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan,

A.

katsoo, että Verena Ross täyttää asetuksen (EU) N:o 1095/2010 51 artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit,

1.

hyväksyy Verena Rossin nimittämisen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimitusjohtajaksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen).

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/13

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (2),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta työohjelmastaan vuodelle 2011 (3),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välimietintö) (4),

—

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talouden ohjausjärjestelmästä (5),

—

ottaa huomioon edellä mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 46 kohdan mukaisesti toimitetun komission tarkistetun rahoitussuunnitelman vuosiksi 2007–2013,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2011,

—

ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 antamat päätelmät vuoden 2012 talousarvion suuntaviivoista,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0058/2011),

1.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian pitäisi auttaa Eurooppaa toipumaan kriisistä ja nousemaan entistä vahvempana älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun avulla, joka perustuu EU:n viiteen yleistavoitteeseen: työllisyyden edistämiseen, innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen edellytysten parantamiseen ja niihin käytettävien julkisten menojen lisäämiseen, ilmastonmuutosta ja energiaa koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseen, koulutustason parantamiseen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen erityisesti köyhyyttä vähentämällä; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat itse antaneet täyden tukensa näille viidelle tavoitteelle;

2.

huomauttaa, että näiden tavoitteiden saavuttamisen ja niille unionin ja jäsenvaltioiden osoittaman rahoituksen välillä on vallittava jonkinlainen sopusointu; edellyttää, että EU:n talousarviopolitiikan on oltava tämän periaatteen mukaista; katsoo, että EU-ohjausjakso, joka on Euroopan talouden tehostetun ohjauksen ja hallinnan uusi mekanismi, tarjoaa mahdollisuuden harkita, miten nämä viisi yleistavoitetta parhaiten toteutetaan;

3.

on vahvasti sitä mieltä, että EU-ohjausjaksolla olisi pyrittävä parantamaan jäsenvaltioiden ja unionin talous- ja talousarviopolitiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta; katsoo, että ohjausjakson aikana olisi keskityttävä unionin ja jäsenvaltioiden julkisten investointien synergian parantamiseen, jotta EU:n poliittiset yleistavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin; panee merkille EU:n talousarvion ja kansallisten talousarvioiden rakenteen perustavanlaatuiset erot; katsoo kuitenkin, että EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin osoitettavien julkisten menojen kokonaismäärä olisi vahvistettava mahdollisimman pian;

4.

ymmärtää, että neuvosto on huolissaan kansallisista taloudellisista ja talousarviota koskevista rajoitteista, mutta muistuttaa ennen kaikkea, että SEUT-sopimuksen määräysten mukaan EU:n talousarvio ei voi olla alijäämäinen; muistuttaa, että koko EU:n yhteenlaskettu julkisen talouden alijäämä vuonna 2009 oli 801 miljardia euroa ja että EU:n talousarvio muodostaa vain 2 prosenttia EU:n julkisten menojen kokonaismäärästä;

5.

katsoo kuitenkin, että unionissa vallitsevan vaikean taloustilanteen vuoksi nyt jos koskaan on tärkeää varmistaa EU:n talousarvion asianmukainen toteuttaminen ja varainkäytön laatu sekä nykyisen yhteisörahoituksen optimaalinen käyttö; ehdottaa, että analysoidaan tarkkaan ne budjettikohdat, joiden toteutus on perinteisesti ollut alhainen tai joiden toteutuksessa on ilmennyt ongelmia;

6.

katsoo, että EU:n talousarvio tuo lisäarvoa kansallisiin julkisiin menoihin, sillä sen avulla käynnistetään, tuetaan ja täydennetään investointeja Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpiin toimintalinjoihin; katsoo lisäksi, että EU:n talousarvio voi toimia välineenä, jonka avulla EU selviytyy helpommin nykyisestä talous- ja rahoituskriisistä, sillä sen määrärahoilla voidaan edistää investointeja ja kasvua ja lisätä työpaikkoja Euroopassa; katsoo, että EU:n talousarvio voisi ainakin lieventää nykyisten rajoittavien kansallisten talousarviopolitiikkojen vaikutuksia ja sillä voitaisiin tukea jäsenvaltioiden hallitusten toimia; korostaa myös, että EU:n talousarvion uudelleenjakoon perustuvan luonteen vuoksi sen koon pienentäminen saattaisi heikentää eurooppalaista yhteisvastuullisuutta sekä hidastaa talouskehitystä monissa jäsenvaltioissa; uskoo, että puhtaassa nettomaksaja/nettosaaja-asetelmassa ei oteta asianmukaisesti huomioon EU:n maiden välisiä heijastusvaikutuksia ja siten se haittaa EU:n yhteisiä poliittisia tavoitteita;

7.

muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategian seitsemän lippulaivahankkeen toteuttaminen edellyttää valtavia tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joiden kokoluokaksi komissio arvioi talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa tiedonannossa (KOM(2010)0700) vähintään 1 800 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista – työllisyyden edistäminen ja laadukkaiden työpaikkojen tarjoaminen kaikille eurooppalaisille – saavutetaan vain, jos tarvittavia investointeja koulutukseen, tietoperustaisen yhteiskunnan edistämiseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin, pk-yrityksiin sekä vihreään ja uuteen teknologiaan ei enää lykätä vaan ne tehdään nyt; vaatii uutta poliittista kompromissia, jossa yhdistyvät julkisen vajeen ja velan vähentäminen ja tällaisten investointien edistäminen; ottaa huomioon pyrkimyksen lisätä EU:n talousarvion vaikutusta ja parantaa EU:n reaktiota talouskriisiin ja on siksi halukas tarkastelemaan mahdollisuuksia laajentaa nykyisiä välineitä, jotka parantavat EU:n talousarvion ja EIP:n toimien synergiaa, jotta voidaan tukea pitkäaikaisia investointeja; panee lisäksi tyytyväisenä merkille komission käynnistämän julkisen kuulemisen Eurooppa 2020 -hankejoukkovelkakirjoja koskevasta aloitteesta;

8.

vastustaa siksi pyrkimyksiä rajoittaa tai vähentää talousarviomäärärahoja, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden ja seitsemän lippulaivahankkeen toteuttamiseen; toteaa, että tällaiset pyrkimykset toimisivat tarkoitustaan vastaan ja johtaisivat todennäköisimmin Eurooppa 2020 -strategian epäonnistumiseen, kuten kävi Lissabonin strategialle; katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia voi olla uskottava vain, jos siihen annetaan riittävästi rahoitusta, ja muistuttaa, että Euroopan parlamentti on useaan otteeseen tuonut esiin tämän vakavan poliittisen huolen; kehottaa jälleen painokkaasti komissiota selkeyttämään lippulaivahankkeiden talousarvioulottuvuutta ja ilmoittamaan parlamentille, millaisia talousarviovaroja Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen edellyttää;

9.

korostaa, että talousarviotoimenpiteet eivät ole ainoa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttava tekijä vaan talousarviota koskevia toimia on täydennettävä konkreettisilla yksinkertaistamisehdotuksilla, jotta luodaan olosuhteet, joita työllisyyteen, tutkimukseen ja innovointiin sekä vihreään ja energiateknologiaan liittyvien tavoitteidemme saavuttaminen edellyttää; on yhtä vakuuttunut siitä, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, ekologiset työpaikat mukaan luettuina, saavuttamisessa ei ole kyse pelkästään talousarviovarojen lisäämisestä vaan myös nykyisten EU:n politiikkojen, myös yhteisen maatalouspolitiikan, laadullisesta suunnanmuutoksesta siten, että kestävyyttä koskevat perusteet otetaan asianmukaisesti huomioon;

10.

katsoo lisäksi, että vuoden 2012 talousarviomäärärahat on pidettävä asianmukaisella tasolla myös aloilla, jotka eivät liity suoraan Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen, jotta varmistetaan EU:n politiikan jatkuvuus ja EU:n tavoitteiden saavuttaminen pitkälle nykyisen talouskriisin päättymisen jälkeen;

11.

kehottaa lisäämään EU:n ulkoisten toimien ja sen sisäisten politiikkojen johdonmukaisuutta ottaen huomioon maailmanlaajuisten tapahtumien vaikutukset EU:n talous-, luonnon- ja teollisuusympäristöön, kilpailukykyyn ja työllisyyteen; korostaa, että EU:lle on annettava varat, joilla se pystyy vastaamaan asianmukaisesti kasvaviin maailmanlaajuisiin haasteisiin sekä puolustamaan ja edistämään tehokkaasti yhteisiä etujaan ja keskeisiä arvojaan, joita ovat ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaate ja perusvapaudet sekä ympäristönsuojelu; muistuttaa, että kohtuulliset lisämenot EU:n tasolla voivat usein mahdollistaa suhteessa suuremmat säästöt jäsenvaltioiden tasolla;

12.

katsoo, että EU:lla on merkittävä rooli pyrittäessä auttamaan arabimaita ja tukemaan niitä taloudellisesti tällä historiallisella hetkellä niiden demokraattisessa kehityksessä ja taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa muutosprosessissa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission tiedonantoa, jonka aiheena on ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (KOM(2011)0200);

13.

pahoittelee, ettei ensimmäisessä EU-ohjausjaksossa ole minkäänlaista parlamentaarista ulottuvuutta, vaikka Euroopan parlamentti ja 27 kansallista parlamenttia ovat mukana EU:n ja jäsenvaltioiden talousarviomenettelyissä; on päinvastoin täysin vakuuttunut siitä, että parlamenttien laajempi osallistuminen lisäisi EU-ohjauksen demokraattisuutta ja avoimuutta; tukee budjettivaliokunnan aloitetta järjestää ensi vaiheessa kansallisten parlamenttien kanssa kokous, jossa keskustellaan jäsenvaltioiden ja EU:n vuoden 2012 talousarvioiden yleislinjoista;

14.

pitää myönteisenä, että puheenjohtajavaltiot Unkari ja Puola ovat julkisesti sitoutuneet aloittamaan vuonna 2011 avoimen ja rakentavan vuoropuhelun Euroopan parlamentin kanssa budjettiasioista; vahvistaa olevansa halukas työskentelemään tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja komission kanssa täysin Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti; olettaa, että nämä suuntaviivat otetaan täysimääräisesti huomioon vuoden 2012 talousarviomenettelyn aikana;

15.

panee merkille, että maksusitoumusmäärärahojen yleiseksi tasoksi vuodeksi 2012 on monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 asetettu 147,55 miljardia euroa ja maksumäärärahojen enimmäismääräksi 141,36 miljardia euroa; muistuttaa, että nämä määrät ovat joka tapauksessa huomattavasti (noin 25 miljardia euroa maksusitoumusmäärärahojen osalta ja noin 22 miljardia euroa maksumäärärahojen osalta) alle nykyisessä omia varoja koskevassa päätöksessä vahvistetun enimmäismäärän;

16.

korostaa, että komission 31. tammikuuta 2011 esittämässä rahoitussuunnitelmassa vahvistetaan suuntaa-antava viitemäärä kunkin nykyisen EU-ohjelman ja -toimen maksusitoumusmäärärahoille; panee merkille, että maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä voi olla 147,88 miljardia euroa;

17.

korostaa, että nämä luvut ovat saatu jakamalla eri vuosille monivuotiset kokonaismäärät, joista parlamentti ja neuvosto sopivat yhdessä ohjelmia ja toimia hyväksyttäessä; painottaa, että suunnitelman mukaiset vuotuiset määrät edustavat määrärahoja, jotka mahdollistavat etenkin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen EU:n tavoitteiden ja painopisteiden saavuttamisen; myöntää kuitenkin, että monivuotisen rahoituskehyksen tiettyihin otsakkeisiin saatetaan saada jonkin verran liikkumavaraa, koska komission tuossa vaiheessa vuotta esittämät luvut ovat (etenkin otsakkeessa 2) hyvin alustavia ja suuntaa-antavia;

18.

huomauttaa, että vuoden 2012 talousarvio on kuudes nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen piiriin kuuluvista seitsemästä talousarviosta; uskoo, että budjettivallan käyttäjillä onkin nyt selvempi kuva käynnissä olevien monivuotisten ohjelmien puutteista ja myönteisestä kehityksestä; panee merkille, että useimpien yhteispäätösmenettelyssä päätettyjen ohjelmien väliarvioinnit on jo toteutettu, ja pyytää komissiota esittämään, mitä talousarviovaikutuksia arvioinnista mahdollisesti seuraa; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentti on päättänyt käyttää kaikkia muun muassa toimielinten sopimuksen 37 kohdan (joka sallii lainsäädäntöön liittyvän 5 prosentin liikkumavaran) tarjoamia mahdollisuuksia, mikäli se on tarpeen EU:n poliittisten painopisteiden tukemiseksi ja tehostamiseksi sekä uusien poliittisten tarpeiden käsittelemiseksi tiiviissä yhteistyössä sen erityisvaliokuntien kanssa;

19.

korostaa, että riittävän liikkumavaran jättäminen kaikkiin rahoituskehyksen otsakkeisiin ei välttämättä ole ainoa ratkaisu ennakoimattomien tilanteiden varalle; huomauttaa, että eräiden rahoituskehyksen otsakkeiden, etenkin alaotsakkeen 1a, 3b ja otsakkeen 4, rahoitus on jatkuvasti alhaisempi kuin tarpeet ja jäsenvaltioiden hyväksymät EU:n poliittiset painopisteet edellyttäisivät; katsoo, että neuvoston vuoden 2012 talousarvion suuntaviivoissa ei oteta huomioon pidempää aikaväliä, mikä saattaa vaarantaa nykyiset toimet ja ohjelmat, mikäli syntyisi ennakoimattomia tilanteita tai esiin tulisi uusia poliittisia painopisteitä; korostaa, että viimeaikaiset tapahtumat useissa Pohjois-Afrikan maissa viittaavat jo tähän suuntaan, ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten EU:n nykyisiä rahoitusvälineitä voitaisiin hyödyntää tuettaessa demokratiapyrkimyksiä;

20.

katsoo päinvastoin, että toimielinten sopimuksessa vahvistetut erilaiset joustomekanismit (kuten menojen siirtäminen otsakkeesta toiseen tai joustovälineen käyttöönotto) ovat välineitä, joita olisi hyödynnettävä täysimääräisesti; muistuttaa, että niitä on pitänyt käyttää joka vuosi vuodesta 2007 erilaisten eteen tulleiden haasteiden vuoksi; edellyttää neuvostolta täyttä yhteistyötä niiden käytössä ja edellyttää sen ryhtyvän keskusteluihin aikaisessa vaiheessa, jotta vältetään suhteettoman pitkät ja vaikeat neuvottelut niiden käyttöönotosta;

21.

korostaa tässä yhteydessä, että maksusitoumusmäärärahojen pitäminen kurissa edellyttäisi merkittävän uudelleenkohdentamisen ja -priorisoinnin lisäksi myös sitä, että toimielimet määrittävät yhdessä mahdolliset negatiiviset painopisteet ja säästöt; kehottaa painokkaasti erityisvaliokuntiaan ryhtymään määrätietoisesti selkeiden poliittisten painopisteiden määrittelyyn kaikille EU:n politiikan aloille; korostaa kuitenkin, että tämä edellyttää talousarvion joustavuuden lisäämistä ja että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen (esimerkiksi tasaukset nykyisen rahoituskehyksen otsakkeiden välillä) voi olla tarpeen unionin toimintakyvyn kannalta sekä uusiin haasteisiin vastaamiseksi että myös toimielinten sisäisen päätöksenteon helpottamiseksi, jotta talousarviovarat voitaisiin saattaa paremmin vastaamaan muuttuvia olosuhteita ja painopisteitä; korostaa, että tämän prosessin on oltava täysin avoin;

22.

huomauttaa, että nyt kun EU:lla on Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen uusia toimivaltuuksia joillakin politiikan aloilla, kaiken järjen mukaan myös sen taloudellisten resurssien olisi kasvettava, mutta toteaa, että näin ei juurikaan tapahtunut ensimmäisenä vuotena sopimuksen voimaantulon jälkeen eli vuonna 2011; muistuttaa neuvostoa ja komissiota vuoden 2011 talousarvion liitteenä olevasta poliittisesta julistuksesta, jossa komissio sitoutuu tarkastelemaan mahdollisuuksia vahvistaa Lissabonin sopimuksen painopistealoja ja arvioimaan tarpeita perusteellisesti valmistellessaan talousarvioesitystä vuodeksi 2012; odottaa komission ryhtyvän sanoista tekoihin ja esimerkiksi ehdottamaan Lissabonin sopimukseen liittyvien hyviksi havaittujen pilottihankkeiden tai valmistelutoimien muuttamista monivuotisiksi ohjelmiksi;

23.

pitää tapaa, jolla komissio määrittää EU:n hajautetuille erillisvirastoille EU:n talousarviosta maksettavat tuet, luotettavana ja katsoo sen tarjoavan oikeanlaisia kannustimia; korostaa, että EU:n virastojen määrärahoista rahoitetaan paljon muutakin kuin pelkästään hallintomenoja ja ne pikemminkin edistävät lainsäädäntövallan käyttäjän päättämien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja yleensä EU:n tavoitteiden saavuttamista; toistaa, että uusia toimia koskevia pyyntöjä on tutkittava tarkasti ottaen huomioon virastoille annetut uudet tehtävät; korostaa kuitenkin lisätehtäviä saaneiden virastojen riittävän rahoituksen merkitystä, jotta ei haitata niiden toimintaa; kehottaa soveltamaan kokeneiden tieteellisten erityisasiantuntijoiden rekrytointiin erillistä menettelyä, erityisesti kun toimet rahoitetaan yksinomaan maksuin eikä niillä siten ole vaikutusta EU:n talousarvioon; tukee vuoden 2009 alkupuolella perustetun erillisvirastojen tulevaisuutta pohtivan toimielinten välisen työryhmän työtä ja odottaa innokkaasti sen päätelmiä etenkin edellä mainituista seikoista;

24.

panee merkille, että vuoden 2012 maksujen määrä johtuu suoraan aiempien vuosien oikeudellisista ja poliittisista sitoumuksista; katsoo, että ennakoitavissa on lisäystä vuoden 2011 talousarvion tasoon, mikä vastaa yleistä maksuprofiilia ohjelmakaudella 2007–2013 (katso liitteenä olevat taulukot);

25.

painottaa, että maksattamatta olevien sitoumusten määrän kasvuun vuoden 2010 lopussa (194 miljardia euroa, katso liitteenä oleva taulukko) on puututtava pikaisesti; pitää valitettavana neuvoston asennetta, kun se päätti etukäteen maksujen tasosta ottamatta huomioon tarkkaa arviota varsinaisista tarpeista; korostaa, että maksattamatta olevien sitoumusten määrä on erityisen korkea otsakkeessa 1b; ei pidä neuvoston ratkaisua vähentää EU:n talousarviositoumuksia maksattamatta olevien sitoumusten määrän laskemiseksi kestävänä, sillä tämä haittaisi aiemmin sovittujen EU:n tavoitteiden ja painopisteiden toteuttamista; korostaa tässä yhteydessä sitä, että neuvosto on sitoutunut parlamentin kanssa antamaansa yhteiseen lausumaan, joka koskee mahdollisuutta ratkaista vuonna 2011 syntyvät maksutarpeet lisätalousarviolla;

26.

korostaa, että sitoumuksia jää väistämättä jonkin verran maksattamatta monivuotisia ohjelmia toteutettaessa ja maksattamatta olevien sitoumusten olemassaolo edellyttää pakostakin vastaavien maksujen suorittamista; pyytää siksi säilyttämään sitoumusten ja maksujen asianmukaisen suhteen ja aikoo tehdä talousarviomenettelyn aikana kaikkensa maksusitoumus- ja maksumäärärahojen eron pienentämiseksi;

27.

katsoo neuvoston lailla, että realistista budjetointia olisi edistettävä; kehottaa komissiota varmistamaan, että sen talousarvioesitys perustuu tähän periaatteeseen; toteaa kuitenkin, että aiempi määrärahojen käyttö, joka on viime vuosina parantunut, ei joissakin tapauksissa välttämättä ennakoi kovin tarkasti vuoden 2012 tarpeita, sillä joidenkin ohjelmien toteutuksen pitäisi kiihtyä vuonna 2012 ja maksutarpeiden pitäisi vastaavasti kasvaa; tukee neuvoston jäsenvaltioille antamaa kehotusta laatia parempia toteutumisennusteita etenkin määrärahojen vajaakäytön välttämiseksi ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi itse toteutettava suurin osa tähän tähtäävistä toimista, sillä komission talousarvioesityksen taso määräytyy pääasiassa niiden omien ennusteiden perusteella (etenkin otsakkeessa 2) sekä niiden toteuttamiskyvyn mukaan; muistuttaa, että jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä komission kanssa yli 80:tä prosenttia EU:n määrärahoista; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat oikeudellisesti vastuussa EU:n rahoituksen saajiin sovellettavien rahoitussääntöjen määrittelystä ja täytäntöönpanon valvonnasta;

28.

muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen taloudellisten etujen suojaaminen on myös jäsenvaltioiden vastuulla; korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnon mukaan joidenkin jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät eivät ole täysin vaikuttavia; muistuttaa lisäksi, että virheellisesti maksettuja miljardien eurojen rakennerahastovaroja ei ole vielä peritty takaisin; panee merkille, että aluepolitiikan pääosaston uusimmassa vuosikertomuksessa ei pystytä antamaan lausumaa jäsenvaltioiden menojen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta, koska jotkut jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet velvoitettaan antaa raporttinsa ajoissa; huomauttaa, että Euroopan parlamentin voi olla pakko valita EU-hankkeiden joukosta negatiivisia painopisteitä ja sitten leikata niiden rahoitusta, koska jäsenvaltiot eivät anna riittävästi varoja EU:n talousarvioon;

29.

on tietoinen siitä, että kunakin vuonna loppujen lopuksi toteutettujen maksujen määrässä on joskus merkittävästi ”ylijäämää” verrattuna budjettivallan käyttäjän alun perin sopimaan maksujen määrään, mikä vähentää vastaavasti jäsenvaltioiden kansallisia maksuosuuksia EU:n talousarvioon ja parantaa niiden julkisen talouden tilaa; ei katso neuvoston huolilla tämän ”palautuksen” suuruudesta ja ajoituksesta olevan merkitystä käsiteltäessä taustalla olevaa arkaluonteista poliittista kysymystä EU:n talousarvion rahoituksesta; on pikemminkin sitä mieltä, että jonkin varainhoitovuoden (vuosi n) käyttämättömät maksut olisi siirrettävä seuraavaan varainhoitovuoteen (n + 1) sen sijaan, että ne vähennetään jäsenvaltioiden kansallisten maksuosuuksien laskelmista; kehottaakin painokkaasti komissiota esittämään kunnianhimoisia ehdotuksia uusista ja todellisista omista varoista, niin että EU saisi käyttöönsä todelliset ja itsenäiset rahoitusvarat; on myös ehdottomasti sitä mieltä, että mahdollisten uusien omien varojen olisi perustuttava kattavaan vaikutusten arviointiin ja niillä olisi pyrittävä kehittämään tapoja lujittaa EU:n kilpailukykyä ja talouskasvua; pyytää neuvostoa osallistumaan rakentavasti EU:n tasapuolisia uusia omia varoja koskevaan keskusteluun;

30.

ottaa huomioon rahoitussuunnittelusta ja budjetista vastaavan komission jäsenen 3. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen, jossa vahvistetaan komission olevan sitoutunut henkilöstön määrän nollakasvuun sekä pyrkivän rajoittamaan otsakkeen 5 hallintomäärärahojen nimellistä kasvua (vuodesta 2011); on kuitenkin tietoinen siitä, että EU:n toimivaltuuksien jatkuvasti kasvaessa suuntausta ei ehkä voida pitää yllä pitkällä aikavälillä ja sillä voi olla kielteinen vaikutus EU:n toimien nopeaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

31.

kehottaa komissiota harkitsemaan, mitä pitkän aikavälin vaikutuksia sen ulkoistamispolitiikalla ja sillä, että se ottaa palvelukseen yhä enemmän sopimussuhteisia toimihenkilöitä, on unionin virkamieskunnan palvelujen laatuun ja sen riippumattomuuteen; myöntää, että näin kyllä saadaan aikaan palkka- ja eläkesäästöjä, mutta korostaa tämän johtavan tilanteeseen, jossa yhä suurempi osa komission palveluksessa olevasta henkilöstöstä ei sisälly sen henkilöstötaulukkoon; muistuttaa, että eläke- ja palkkataso määräytyy oikeudellisesti sitovien sopimusten mukaan ja komission on noudatettava niiden kaikkia määräyksiä;

32.

korostaa, että osa monivuotisten ohjelmien hallintomenoista (toimeenpanovirastojen menot mukaan luettuina) sisältyy ohjelmien kokonaismäärärahoihin niin sanottujen toimintamenojen rinnalla; huomauttaa, että neuvoston tapa leikata näiden budjettikohtien määrärahoja kautta linjan hallintomenojen vähentämiseksi johtaisi väistämättä koko näiden ohjelmien yhteispäätösmenettelyssä sovittujen rahoituspuitteiden muuttamiseen ja saattaisi hidastaa ohjelmien toteutusta ja heikentää sen laatua;

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/20

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että tuhansia ihmisiä on kuollut ja kadonnut ja suuria aiheellisia vahinkoja aiheutunut Japanin ja Tyynenmeren alueella 11. maaliskuuta 2011 tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen ja tsunamin johdosta,

B.

ottaa huomioon, että luonnonkatastrofi on aiheuttanut erittäin vakavan ydinonnettomuuden Fukushiman ydinvoimalassa ja näin myös uuden vaaratilanteen,

C.

ottaa huomioon Japanin pääministerin Naoto Kanin julkilausuman, jonka mukaan maata nyt kohdannut kriisi on pahin 65 vuoteen toisen maailmansodan jälkeen,

1.

ilmaisee syvimmän solidaarisuutensa Japanin kansalle ja sen hallitukselle ja esittää vilpittömän osanottonsa tämän kolminkertaisen katastrofin uhreille, ja toteaa, että inhimillisiä menetyksiä ja aineellisia vahinkoja ei vielä ole pystytty arvioimaan kokonaan; pitää kunnioitettavana japanilaisten ja maan viranomaisten päättäväistä toimintaa ja rohkeutta tässä hätätilanteessa;

2.

vaatii unionia ja sen jäsenvaltioita kiireesti toimittamaan Japanille ja tuhoalueille kaikkea tarvittavaa humanitaarista, teknistä ja taloudellista apua ja pitää myönteisenä, että unioni on viipymättä ottanut käyttöön pelastuspalvelumekanisminsa hätäavun koordinoimiseksi;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Japanin viranomaisille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/21

—

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 22. maaliskuuta 2011 päivätyn kirjeen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 211 artiklan,

1.

päättää lisätä työjärjestyksen 128 artiklaan tulkinnan seuraavasti:

”Työjärjestyksen 90 artiklan 6 kohdassa määrätään erityismenettelystä parlamentin päätöksen tekemiseksi siitä, käytetäänkö oikeutta pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 11 kohdan nojalla lausunto kansainvälisen sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa. Tämä määräys on erityismääräys (lex specialis), joka on ensisijainen suhteessa 128 artiklan yleiseen sääntöön.

Kun kyse on parlamentin oikeuksien käyttämisestä Euroopan unionin tuomioistuimessa ja kun kyseessä oleva säädös ei kuulu 128 artiklan soveltamisalaan, tässä artiklassa määrättyä menettelyä sovelletaan vastaavasti.”

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle, komissiolle ja Euroopan unionin tuomioistuimelle.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/22

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 48 artiklan 6 ja 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston erityistyöryhmän EU:n talouden ohjauksen ja hallinnan vahvistamisesta laatiman loppuraportin ”Strengthening Economic Governance in the EU”,

—

ottaa huomioon luonnoksen Eurooppa-neuvoston päätökseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muuttamisesta, sellaisena kuin se on jätetty Eurooppa-neuvostolle 16. joulukuuta 2010 (00033/2010 – C7-0014/2011),

—

ottaa huomioon tämän päätöslauselman liitteenä olevat Eurooppa-neuvoston ja euroryhmän puheenjohtajien sekä rahapolitiikasta vastaavan komission jäsenen kirjeet,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 74 b artiklan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan 18. helmikuuta 2011 päivätyn kirjeen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle,

—

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0052/2011),

A.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 4 kohdassa todetaan, että ”unioni perustaa talous- ja rahaliiton, jonka rahayksikkö on euro”,

B.

ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole halunnut ottaa käyttöön yhteistä rahaa,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artiklan 1 kohdan mukaan ”niiden jäsenvaltioiden rahapolitiikka, joiden rahayksikkö on euro,” kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan,

D.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”jäsenvaltiot sovittavat yhteen talouspolitiikkansa unionin puitteissa” ja jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, sovelletaan erityismääräyksiä,

E.

katsoo, että jos luonnos Eurooppa-neuvoston päätökseksi hyväksytään, se saattaa johtaa täysin unionin toimivallan ulkopuolella olevan mekanismin luomiseen ilman, että unionin toimielimille on osoitettu siinä mitään roolia,

F.

katsoo, että unionin toimielinten osallistuminen uuteen Euroopan vakausmekanismiin olisi taattava täysimääräisesti ja turvattava pysyvästi ja että olisi luotava yhteys, joka antaisi mahdollisuuden käyttää unionin talousarviota takuujärjestelmässä,

G.

katsoo, että olisi selvitettävä kaikki mahdollisuudet, jotta Euroopan vakausmekanismi saadaan täysin unionin toimielinjärjestelmän piiriin ja jotta voidaan varautua niiden jäsenvaltioiden osallistumiseen, joiden rahayksikkö ei ole euro; katsoo, että tässä voitaisiin soveltaa myös tiiviimpää yhteistyötä koskevaa SEU-sopimuksen 20 artiklaa silloin, kun se on asianmukaista, jotta voidaan varmistaa unionin talouspolitiikan johdonmukaisuus,

H.

katsoo parhaimmaksi, että komissio esittää ehdotuksen Euroopan vakausmekanismia koskeviksi säännöiksi, ja katsoo, että säännöissä olisi varmistettava asianmukaiset tarkastus-, tilintekovelvollisuus- ja avoimuusjärjestelyt,

I.

katsoo, että Euroopan vakausmekanismia olisi täydennettävä vahvistamalla vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää ja korjaavaa osiota ja toteuttamalla pitkän ja keskipitkän aikavälin kilpailukykyyn ja jäsenvaltioiden väliseen makrotalouden epätasapainoon liittyviä toimenpiteitä,

J.

katsoo, että unionin olisi Euroopan vakausmekanismin täydennyksenä edistettävä yhtenäisiä euro-obligaatioiden markkinoita,

K.

katsoo, että komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotuksia ja tarvittaessa perussopimusten tarkistusehdotuksia, jotta keskipitkällä aikavälillä voidaan luoda unionin ja erityisesti euroalueen talouden ohjaus- ja hallintajärjestelmä, joka vahvistaisi taloudellista yhteenkuuluvuutta ja kilpailukykyä ja vakauttaisi rahoitusjärjestelmää,

L.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 48 artiklan 6 kohdan mukaan Eurooppa-neuvosto voi parlamenttia kuultuaan tehdä päätöksen SEUT-sopimuksen kolmannen osan määräysten muuttamisesta kokonaan tai osittain vaikuttamatta unionin ja sen jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon,

M.

ottaa huomioon, että unionin toimivallan lisääminen tai vähentäminen edellyttäisi tavanomaista tarkistusmenettelyä,

N.

katsoo, että SEUT-sopimuksen mahdollinen tarkistaminen olisi tehtävä tavanomaista tarkistusmenettelyä noudattaen,

O.

ottaa huomioon, että ehdotettu päätös voi tulla voimaan vasta, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen valtiosääntönsä edellyttämällä tavalla,

1.

korostaa, että niiden jäsenvaltioiden rahapolitiikka, joiden rahayksikkö on euro, kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan ja on ollut yhteisön politiikkaa Maastrichtin sopimuksesta alkaen;

2.

korostaa euron merkitystä EU:n poliittiselle ja taloudelliselle yhdentymiselle ja korostaa myös kaikkien jäsenvaltioiden sitoutumista euroalueen vakauteen ja niiden vastuullista ja solidaarista toimintaa;

3.

korostaa, että Euroopan vakausmekanismi on tärkeä osa yleistä toimenpidepakettia, jonka tarkoituksena on määrittää uudet puitteet ja parantaa jäsenvaltioiden budjettikuria sekä niiden talous- ja finanssipolitiikan yhteensovittamista ja jonka yhteydessä olisi myös pyrittävä löytämään yhteisiä Euroopan unionin ratkaisuja kasvun haasteisiin ja samalla korjaamaan taloudellista ja sosiaalista epätasapainoa ja parantamaan kilpailukykyä;

4.

panee merkille, että neuvosto ei ole käyttänyt kaikkia perussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia vakaus- ja kasvusopimuksen panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön ja talouden koordinoinnin parantamiseksi Euroopan unionin tasolla;

5.

katsoo, että on tärkeää mennä euroalueen vakauttamiseen tähtääviä väliaikaisia toimenpiteitä pidemmälle ja että unionin olisi kehitettävä taloutensa ohjausta ja hallintaa muun muassa jäsenvaltioiden kestävään kasvuun tähtäävien toimintapolitiikkojen ja välineiden avulla; katsoo, että vakaus- ja kasvusopimuksen vahvistaminen, talouspolitiikan EU-ohjausjakso, Eurooppa 2020 -strategia ja SEUT-sopimuksen 136 artiklan muuttaminen Euroopan vakausmekanismin osalta ovat vasta ensimmäinen askel tähän suuntaan;

6.

korostaa, että Euroopan vakausmekanismi ja siihen sisältyvät tiukat ehdot koskevat kaikkia niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro, myös pieniä jäsenvaltioita, joiden taloutta ei aina pidetä ”välttämättömänä” koko euroalueen vakauden turvaamisen kannalta;

7.

varoittaa, että aikomus perustaa pysyvä vakausmekanismi EU:n toimielinjärjestelmän ulkopuolelle uhkaa perussopimuksiin perustuvan järjestelmän eheyttä; katsoo, että komission on oltava tämän mekanismin johtokunnan täysivaltainen jäsen eikä pelkästään tarkkailija; katsoo lisäksi, että komissiolle olisi annettava valtuudet tehdä tässä asiassa tarvittavia aloitteita, jotta – asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella –- Euroopan vakausmekanismin tavoitteet voidaan saavuttaa; korostaa, että jäsenvaltioiden on joka tapauksessa noudatettava unionin lainsäädäntöä ja siinä vahvistettuja toimielinten valtaoikeuksia;

8.

korostaa, että pysyvää vakausmekanismia luotaessa ja sen toiminnassa on kaikin puolin noudatettava demokraattisen päätöksenteon perusperiaatteita, joita ovat avoimuus, parlamentaarinen valvonta ja demokraattinen tilintekovelvollisuus; korostaa, että Euroopan vakausmekanismin olisi toimittava läheisessä yhteistyössä raha-asioista vastaavien unionin toimielinten ja laitosten eli Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroopan investointipankin kanssa; korostaa, että mekanismi ei saa johtaa sellaisen uuden unionin hallintatavan muodostumiseen, jossa tingitään unionin nykyisistä demokraattisista normeista;

9.

pitää valitettavana, että Eurooppa-neuvosto ei ole tarkastellut kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita perussopimukset tarjoavat pysyvän vakausmekanismin luomiseksi; katsoo erityisesti, että talous- ja rahaliittoa (SEU-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta) ja euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden rahapolitiikkaa (SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohta) koskevan unionin nykyisen toimivallan puitteissa olisi ollut asianmukaista hyödyntää neuvostolle SEUT-sopimuksen 136 artiklan nojalla annettua toimivaltaa tai vaihtoehtoisesti soveltaa SEUT-sopimuksen 352 artiklaa yhdessä sen 133 ja 136 artiklan kanssa;

10.

kehottaa komissiota tarkastelemaan muita mekanismeja euroalueen rahoitusvakauden sekä sen kestävän ja riittävän taloudellisen kasvun varmistamiseksi ja antamaan tarvittavat lainsäädäntöehdotukset; korostaa, että Euroopan vakausmekanismin on sisällettävä toimenpiteitä, joita voidaan käyttää vähentämään taloudelliseen ja sosiaaliseen sekä rahoitusvakauteen kohdistuvia uhkia ja joita ovat muun muassa rahoitusmarkkinoiden tehokas sääntely, vakaus- ja kasvusopimuksen tarkistaminen, talouden koordinoinnin tehostaminen, euroalueen makrotalouden epätasapainon vähentämiskeinojen käyttöönotto sekä ekologinen kunnostustoiminta;

11.

katsoo myös, että pysyvän vakausmekanismin perustaminen ja toiminta olisi saatava osaksi Euroopan unionin järjestelmää myös siten, että hyödynnetään tiiviimmän yhteistyön yhteydessä käytettyjä vastaavanlaisia institutionaalisia mekanismeja; katsoo, että näin voidaan mahdollistaa unionin toimielinten osallistuminen kaikissa vaiheissa ja kannustaa niiden jäsenvaltioiden osallistumista Euroopan vakausmekanismiin, joiden rahayksikkö ei ole vielä euro;

12.

toteaa, että parlamentissa käytyjen keskustelujen perusteella euroalueen valtion- ja hallitusten päämiehet olivat 11. maaliskuuta 2011 pidetyssä kokouksessaan euroa koskevaa sopimusta käsitellessään yhtä mieltä siitä, että komissiolla olisi oltava vahva keskeinen rooli sitoumusten toteutumisen seurannassa erityisesti sen varmistamiseksi, että toimet ovat sopusoinnussa EU:n sääntöjen kanssa ja tukevat niitä ja että niissä otetaan huomioon myös Euroopan parlamentin osallistuminen; toteaa, että he sopivat Euroopan vakausmekanismin yleispiirteistä ja siitä, että niille jäsenvaltioille myönnettävä tuki, joiden rahayksikkö on euro, perustuu tiukkaan talous- ja finanssipolitiikan mukauttamisohjelmaan sekä komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa suorittamaan huolelliseen analyysiin velanhoitokyvystä;

13.

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston ja euroryhmän puheenjohtajien sekä rahapolitiikasta vastaavan komission jäsenen kirjeissä havaittavissa olevat positiiviset signaalit; toteaa, että

14.

hyväksyy luonnoksen Eurooppa-neuvoston päätökseksi huolimatta esittämästään varauksesta, että päätös olisi ollut parempi laatia tämän päätöslauselman liitteessä I esitetyllä tavalla; hyväksyy Euroopan keskuspankin lausunnossa esitetyn näkemyksen, että olisi käytettävä unionimenetelmää, jotta Euroopan vakausmekanismista voidaan ajallaan tehdä unionin mekanismi; kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan, että

15.

muistuttaa, että tulevassa pysyvässä vakausmekanismissa olisi hyödynnettävä unionin toimielimiä, koska siten vältettäisiin päällekkäisten rakenteiden luominen, joka olisi haitallista Euroopan yhdentymiselle;

16.

vaatii, että jos pysyvä vakausmekanismi aktivoidaan, varojen takaisinmaksuun mekanismille olisi sovellettava samanlaisia lainaehtoja kuin komission käyttämässä maksutasejärjestelyssä tai makrotaloudellisessa avun välineessä eli tiukasti back-to-back-periaatteen mukaisesti ilman lainanottokustannuksiin liittyvää marginaalia; on lisäksi sitä mieltä, että pysyvässä vakausmekanismissa käytettävät korot olisi tarjottava edullisin ehdoin;

17.

vaatii, että parlamentin on valvottava, että jäsenvaltiot noudattavat komission laatimia talouspoliittisia suuntaviivoja ja Euroopan vakausmekanismin mukaisia ehtoja, ja korostaa, että kunkin kansallisen parlamentin on voitava osallistua täysimääräisesti budjetti- ja valvontaoikeuksiensa mukaisesti kaikissa vaiheissa ja erityisesti talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä, jotta voidaan lisätä tehtyjen päätösten avoimuutta ja niihin liittyvää vastuunkantoa ja tilitekovelvollisuutta;

18.

hyväksyy komission aikomuksen varmistaa, että tuleva mekanismi ja unionin talouden ohjaus ja hallinta ovat keskenään yhdenmukaisia erityisesti euroalueella ja että samalla otetaan huomioon unionille ja sen toimielimille perussopimuksilla annettu toimivalta;

19.

korostaa, että Eurooppa-neuvoston päätösluonnos tarkistetussa muodossaan ei lisäisi unionin toimivaltaa ja pysyisi siksi yksinkertaistetun perussopimuksen tarkistusmenettelyn puitteissa; toteaa toisaalta, että päätöksellä ei voida vähentää unionin toimielinten toimivaltaa talous- ja rahapolitiikan alalla eikä rahapolitiikan alalla niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro, eikä sillä voida missään tapauksessa vaikuttaa unionin lainsäädännön, erityisesti SEUT-sopimuksen 122 ja 143 artiklan, ja unionin säännöstön asianmukaiseen soveltamiseen;

20.

korostaa, että SEU-sopimuksen 48 artiklan 6 kohdan soveltaminen on poikkeusmenettely, ja muistuttaa SEU-sopimuksen 48 artiklan 3 kohdan mukaisesta parlamentin oikeudesta vaatia valmistelukunnan koolle kutsumista unionin talouden ohjaukseen ja hallintaan vaikuttavien toimielinten, menettelyjen ja toimintalinjojen muuttamiseksi;

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille Euroopan parlamentin SEU-sopimuksen 48 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisena lausuntona.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/37

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0649),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0364/2010),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 46 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0041/2011),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/38

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0142),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0135/2010),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0051/2011),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa komissiota antamaan viipymättä uuden ehdotuksen asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/39

—

ottaa huomioon esityksen neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi (15381/2010),

—

ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi vuonna 2007 tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen muuttamisesta (09913/2010),

—

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0385/2010),

—

ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen ilmailusopimuksesta 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0046/2011),

1.

antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Yhdysvaltojen kongressille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/40

—

ottaa huomioon esityksen neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätökseksi (15380/2010),

—

ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan väliseksi lentoliikennesopimukseksi (08303/10/2009),

—

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0386/2010),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0045/2011),

1.

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kanadan hallituksille ja parlamenteille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/40

—

ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14876/2010),

—

ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen väliseksi sopimukseksi tietyistä lentoliikenteen näkökohdista (07170/2009),

—

ottaa huomioon, että neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0366/2010),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 8 kohdan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0044/2011),

1.

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/41

—

ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2011 päivätyn suosituksen (00003/2011),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0058/2011),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 109 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0064/2011),

A.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kuuli 18. helmikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Peter Praetin nimittämisestä Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi kahdeksan vuoden pituiseksi kaudeksi 1. kesäkuuta 2011 alkaen,

B.

ottaa huomioon, että parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi tämän jälkeen ehdokkaan pätevyyttä erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan vaatimuksiin nähden ottaen huomioon EKP:n täydellisen riippumattomuuden tarpeen kyseisen sopimuksen 130 artiklan mukaisesti ja että arvioinnin yhteydessä valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle lähetettyihin kirjallisiin kysymyksiin,

C.

ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 16. maaliskuuta 2011 puolitoista tuntia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti alustavan puheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin,

1.

antaa Eurooppa-neuvostolle myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Peter Praet Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle sekä neuvostolle.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/42

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0638),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0470/2007),

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 vahvistamansa kannan (1),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutukset käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin” (KOM(2009)0665),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 79 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 9. heinäkuuta 2008 antaman lausunnon (2),

—

ottaa huomioon alueiden komitean 18. kesäkuuta 2008 antaman lausunnon (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 56 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0265/2010),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

17.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/55