16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/1

---

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 566/2011,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuuden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 kohdan, 5 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan,

ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (Puitedirektiivi) 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (2) ja erityisesti sen 39 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 715/2007 vahvistetaan yhteiset tekniset vaatimukset, jotka koskevat moottoriajoneuvojen, jäljempänä ’ajoneuvot’, ja niiden varaosien tyyppihyväksyntää niiden päästöjen osalta, ja annetaan säännöt, jotka koskevat käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta, pilaantumista rajoittavien laitteiden kestävyyttä, ajoneuvon sisäisiä valvontajärjestelmiä (OBD-järjestelmiä), polttoaineen kulutuksen mittaamista ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saantia.

(2)

Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta 18 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 692/2008 (3) edellytetään, että komissio ottaa käyttöön uuden testausmenettelyn, joka koskee kevyiden ajoneuvojen päästöjen hiukkasmassaa ja –määriä.

(3)

Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/756/ETY (4) edellytetään huomiovalaisinten käyttöä turvallisuussyistä. Kyseiset laitteet ovat jatkuvasti kytkettyinä ajoneuvon käytön aikana, minkä olisi asianmukaisesti kuvastuttava mitatuissa epäpuhtaus- ja hiilidioksidipäästöissä.

(4)	Asiaton käsittely ja täydellinen rikkoutuminen ovat riskejä, joiden vuoksi dieselhiukkassuodattimia on seurattava riippumatta siitä, ylittyykö soveltuva OBD-kynnysarvo.

(5)	Jatkuvuutensa vuoksi sähköisten piirien valvonta olisi vapautettava raportoinnista, joka johtuu OBD-järjestelmän käytönaikaista tehokkuutta koskevista vaatimuksista.

(6)	Ajotilanteet, joiden aikana voidaan käyttää ahtopaineen valvontajärjestelmän valvontalaitteita tai kylmäkäynnistystä edellyttäviä valvontalaitteita, ovat niin harvinaisia, että näiden valvontalaitteiden käytönaikaiselle tehokkuudelle asetetaan erityisiä vaatimuksia.

(7)	Tilastoedellytykset, joiden mukaisesti käytönaikaista tehokkuutta koskevien vaatimusten mukaisuutta oletusarvoisesti arvioidaan, olisi yhdenmukaistettava.

(8)	Olisi määriteltävä tarkemmin edellytykset, joilla kuljettajan toimintaa vaativa järjestelmä aktivoituu, kun typen oksidien päästöjen (NOx-päästöjen) valvonnalla tunnistetaan selektiivisen katalyyttisen pelkistyksen (SCR-järjestelmän) asiaton käsittely.

(9)	Kuljettajan toimintaa vaativan järjestelmän aktivoitumisen kirjaamista olisi selvennettävä niiltä osin kuin näitä tietoja voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa käyttää katsastuksissa.

(10)	Päästöjenvalvontatietokoneen suojelun asiattomalta käsittelyltä pitäisi olla avointa innovoinnin myötä tehtäville teknisille parannuksille.

(11)	Tietojen kirjaaminen ja raportointi ovat olennainen osa pakollista OBD-valvontalaitetta, eikä niistä pitäisi luopua väitettyjen puutteiden vuoksi, etenkään järjestelmällisesti, jos valmistaja päätyy käyttämään tiettyjä ajoneuvon sisäisen/ulkopuolisen viestinnän standardeja.

(12)

Jotta ajoneuvon korjaus- ja huoltotietopalveluiden markkinoilla varmistetaan tehokas kilpailu ja jotta voidaan selventää, että kyseisiin tietoihin kuuluvat myös tiedot, jotka on toimitettava muille riippumattomille toimijoille kuin korjaamoille, jolloin varmistetaan, että riippumattomat ajoneuvojen korjaus- ja huoltomarkkinat kokonaisuudessaan voivat kilpailla valtuutettujen jälleenmyyjien kanssa riippumatta siitä, antaako ajoneuvon valmistaja tällaiset tiedot valtuuttamilleen jälleenmyyjille ja korjaamoille suoraan, on tarpeen tehdä lisäselvennyksiä, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 715/2007 nojalla toimitettavien tietojen yksityiskohtia.

(13)

Suhteellisuusperiaatteen vuoksi ajoneuvon valmistajia ei pitäisi velvoittaa keräämään kolmansilta osapuolilta tietoja yksittäisten ajoneuvojen muutoksista ainoastaan asetusta (EY) N:o 715/2007 ja sen täytäntöönpanosäädöksiä varten, mutta riippumattomien toimijoiden olisi saatava päivityksiä ajoneuvojen osatietoihin, siinä määrin kuin ne ovat valtuutettujen jälleenmyyjien ja korjaamoiden saatavilla, jotta varmistetaan kilpailu korjaus- ja huoltomarkkinoilla.

(14)	Työyksiköt ovat riippumattomien toimijoiden kannalta merkittäviä teknisiä korjaus- ja kunnossapitotietoja. Selvennys, jonka mukaan työyksiköt kuuluvat asetuksen (EY) N:o 715/2007 6 artiklan soveltamisalaan, antaa markkinoiden toimijoille kaupallista varmuutta.

(15)

Jos ajoneuvon valmistajat määräävät, että korjaus- ja huoltotietoja ei enää säilytetä ajoneuvossa sijaitsevassa fyysisessä tallennusmuodossa – jonka ajoneuvon omistajat voivat tarjota myös riippumattomien korjaamoiden saataville, jotta ne voisivat antaa ilmoituksen tehdystä korjaus- ja huoltotyöstä – vaan ajoneuvon valmistajan keskitetyssä tietokannassa, nämä tiedot on ajoneuvon omistajien suostumuksella tarjottava myös riippumattoman korjaamon saataville, jotta se voi jatkossakin tarjota täydelliset tiedot tehdystä korjaus- ja huoltotyöstä ja jotta ajoneuvon omistajat saavat yhdessä asiakirjassa tositteen kaikista tällaisista töistä.

(16)	Ajoneuvon hallintayksiköiden uudelleen ohjelmointiin sekä ajoneuvon valmistajien ja riippumattomien toimijoiden väliseen tiedonvaihtoon olisi tarjottava lisää joustavuutta, jotta innovatiiviset uudistukset ja kustannussäästöt olisivat mahdollisia.

(17)

Olisi varmistettava, että ajoneuvot, jotka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 päästövaatimuksia vastaavan asianmukaisen Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) säännön mukaisesti ja jotka täyttävät mainittujen asetusten tiedonsaantivaatimukset, hyväksytään asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisesti ilman hallinnollisia rasitteita.

(18)

Koska ajoneuvojen valmistajien ja riippumattomien toimijoiden välistä ajoneuvojen osia koskevien tietojen vaihtoa varten ei tällä hetkellä ole yhteistä jäsenneltyä prosessia, on tarpeen laatia tällaista tietojen vaihtoa koskevia periaatteita. Euroopan standardointikomitean (CEN) olisi laadittava vaihdettavien tietojen standardoitua muotoa koskeva yhteinen jäsennelty prosessi virallisesti, minkä vuoksi CENille annetussa toimeksiannossa ei ennakoida tällaisen standardin yksityiskohtaista tasoa. CENin työn pitäisi erityisesti tasapuolisesti kuvastaa ajoneuvojen valmistajien ja riippumattomien toimijoiden etuja ja tarpeita ja olisi tarkasteltava myös muita ratkaisuja, kuten avoimia tietomuotoja, jotka kuvaillaan hyvin määritellyllä metatietojoukolla nykyisen tietoteknisen infrastruktuurin mukauttamiseksi.

(19)	Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 692/2008 olisi muutettava.

(20)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean – moottoriajoneuvot lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 715/2007 seuraavasti:

1)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti: a) Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja ovat a) ajoneuvon yksiselitteinen tunnistaminen; b) huoltokäsikirjat, korjaus- ja huoltotiedot mukaan lukien; c) tekniset ohjeet; d) osia ja vianmääritystä koskevat tiedot (kuten mittausten teoreettiset enimmäis- ja vähimmäisarvot); e) johdotuskaaviot; f) vianmäärityskoodit (myös valmistajakohtaiset koodit); g) ajoneuvotyyppiä koskeva ohjelmiston kalibrointitunnus; h) välineistä ja laitteista annetut sekä välineiden ja laitteiden välittämät tiedot; i) datatietueita koskevat tiedot sekä kaksisuuntaiset valvonta- ja testaustiedot; ja j) standardoidut työyksiköt tai ajanjaksot korjaus- ja huoltotehtäviä varten, jos ne saatetaan valmistajan valtuutettujen jälleenmyyjien ja korjaamojen saataville joko suoraan tai kolmannen osapuolen välityksellä.” b) Lisätään 8 kohta seuraavasti: ”8.   Jos ajoneuvon korjaus- ja huoltotietoja säilytetään ajoneuvon valmistajan keskustietokannassa tai valmistajan puolesta, riippumattomien korjaamojen, jotka on hyväksytty ja joille on myönnetty lupa komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 (5) liitteessä XIV olevan 2.2 kohdan vaatimusten mukaisesti, on saatava käyttöönsä tällaiset tiedot maksutta ja samoin edellytyksin kuin valtuutettujen jälleenmyyjien tai korjaamoiden, jotta ne voivat kirjata tiedot suorittamastaan korjauksesta ja huollosta.

2)

Korvataan 7 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2.   Valmistajan on asetettava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot, myös toimikohtaiset palvelut kuten uudelleen ohjelmointi ja tekninen tuki, käyttöön tunti-, päivä-, kuukausi- ja vuosikohtaisesti, jolloin tietojen saannista perittävät maksut vaihtelevat tietojen saatavuuden keston mukaan. Aikapohjaisen tietojen tarjoamisen lisäksi valmistajat voivat tarjota toimikohtaista tietojen saantia, jolloin maksut peritään toimikohtaisesti, eikä tietojen saatavuuden keston mukaan. Jos valmistajat tarjoavat molempia tietojen saannin järjestelmiä, riippumattomat korjaamot valitsevat parhaana pitämänsä järjestelmän, joko aikapohjaisen tai toimikohtaisen.”

3)	Poistetaan liitteessä I olevan taulukon 1 huomautukset 1 ja 2 sekä taulukon 2 huomautukset 1, 2 ja 5.

2 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 692/2008 seuraavasti:

1)	Lisätään 2 artiklaan 33 alakohta seuraavasti: ”33. ‧kylmäkäynnistyksellä‧ moottorin jäähdytysnesteen lämpötilaa (tai vastaavaa lämpötilaa), joka moottorin käynnistyessä on enintään 35 °C ja enintään 7 K korkeampi kuin ympäristön lämpötila (jos saatavilla) moottorin käynnistyessä.”

2)

Lisätään 6 artiklan 1 kohtaan neljäs ja viides alakohta seuraavasti: ”Asiaa koskevat vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: a) Jäljempänä 13 artiklassa annetut vaatimukset täyttyvät; b) Ajoneuvo on hyväksytty UN/ECE:n säännön nro 83, muutossarja 06, säännön nro 101, muutossarja 01, ja kun kyseessä ovat puristussytytysmoottoreilla varustetut ajoneuvot, säännön nro 24 osan III, muutossarja 03, mukaisesti. Neljännessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletaan myös 14 artiklaa.”

3)

Lisätään 10 artiklan 1 kohtaan kolmas ja neljäs alakohta seuraavasti: ”Asiaa koskevat vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: a) Jäljempänä 13 artiklassa annetut vaatimukset täyttyvät; b) Korvaava pilaantumista rajoittava laite on hyväksytty UN/ECE:n säännön nro 103 mukaisesti. Kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletaan myös 14 artiklaa.”

4)

Korvataan 13 artiklan 9 kohta seuraavasti: ”9.   Perustetaan ajoneuvojen tietojen saatavuutta käsittelevä foorumi, jäljempänä ’foorumi’. Foorumi tarkastelee, vaikuttaako tietojen saatavuus ajoneuvovarkauksien vähentämisen alalla tapahtuneeseen edistykseen, ja esittää suosituksia tietojen saatavuutta koskevien vaatimusten parantamiseksi. Foorumi antaa komissiolle neuvoja erityisesti sellaisen prosessin käyttöönotosta, jolla akkreditoidut organisaatiot hyväksyvät ja valtuuttavat riippumattomia toimijoita saamaan ajoneuvojen turvatietoja. Komissio saattaa päättää, että foorumin keskustelut ja päätelmät pidetään luottamuksellisina.”

5)	Muutetaan liitteet I, III, IV, VIII, IX, XI, XII, XIV, XVI ja XVIII tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

6)	Korvataan liite II tämän asetuksen liitteessä II olevalla tekstillä.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.

(3)  EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1.

(4)  EYVL L 262, 27.9.1976, s. 1.

(5)  EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1.”

---

---

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/25

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 567/2011,

annettu 14 päivänä kesäkuuta 2011,

nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Porchetta di Ariccia (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Italian hakemus nimityksen ”Porchetta di Ariccia” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)	Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisesti, nimitys on rekisteröitävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(2)  EUVL C 256, 23.9.2010, s. 10.

---

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/27

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 568/2011,

annettu 14 päivänä kesäkuuta 2011,

nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Miód drahimski (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Puolan hakemus nimityksen ”Miód drahimski” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)	Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisesti, nimitys on rekisteröitävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(2)  EUVL C 248, 15.9.2010, s. 8.

---

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/29

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 569/2011,

annettu 15 päivänä kesäkuuta 2011,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä kesäkuuta 2011.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

---

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/31

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 570/2011,

annettu 15 päivänä kesäkuuta 2011,

asetuksessa (EU) N:o 867/2010 markkinointivuodeksi 2010/11 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) ja erityisesti sen 36 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2010/11 on vahvistettu komission asetuksessa (EU) N:o 867/2010 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 565/2011 (4).

(2)	Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden asetuksessa (EU) N:o 867/2010 markkinointivuodeksi 2010/11 vahvistetut edustavat hinnat ja tuonnissa sovellettavat lisätullit ja esitetään ne tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä kesäkuuta 2011.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(3)  EUVL L 259, 1.10.2010, s. 3.

(4)  EUVL L 156, 15.6.2011, s. 3.

---

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/33

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 571/2011,

annettu 15 päivänä kesäkuuta 2011,

vilja-alalla 16 päivästä kesäkuuta 2011 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 20 päivänä heinäkuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 642/2010 (2) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)	Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 642/2010 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 5 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)	Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivästä kesäkuuta 2011 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vilja-alan tuontitullit vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I liitteessä II lueteltujen tekijöiden perusteella 16 päivästä kesäkuuta 2011.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä kesäkuuta 2011.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 187, 21.7.2010, s. 5.

---

---

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/36

---

POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEAN PÄÄTÖS ATALANTA/2/2011,

annettu 15 päivänä kesäkuuta 2011,

EU-operaation komentajan nimittämisestä Euroopan unionin sotilasoperaatioon, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä (Atalanta)

(2011/341/YUTP)

POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 38 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä (Atalanta), 10 päivänä marraskuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/851/YUTP (1) ja erityisesti sen 6 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Yhteisen toiminnan 2008/851/YUTP 6 artiklan nojalla neuvosto on valtuuttanut poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean tekemään päätökset EU-operaation komentajan nimittämisestä.

(2)	Yhdistynyt kuningaskunta on ehdottanut kontra-amiraali Duncan POTTSia kenraalimajuri Buster HOWESin tilalle EU-operaation komentajaksi.

(3)	Euroopan unionin sotilaskomitea tukee tätä ehdotusta.

(4)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 5 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden unionin päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Nimitetään kontra-amiraali Duncan POTTS EU-operaation komentajaksi Euroopan unionin sotilasoperaatioon, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2011.

---

(1)  EUVL L 301, 12.11.2008, s. 33.

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/37

---

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS,

annettu 9 päivänä toukokuuta 2011,

Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun päätöksen EKP/2004/3 muuttamisesta

(EKP/2011/6)

(2011/342/EU)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 12.3 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin työjärjestyksen hyväksymisestä 19 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn päätöksen EKP/2004/2 (1) ja erityisesti sen 23 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvosto voi antaa Euroopan keskuspankille (EKP) erityistehtäviä, jotka koskevat luottolaitosten sekä muiden rahoituslaitosten kuin vakuutusyritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää politiikkaa. Neuvosto on hyödyntänyt tätä mahdollisuutta ja antanut Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 17 päivänä marraskuuta 2010 annetun neuvoston astuksen (EU) N:o 1096/2010 (2) 2 artiklan mukaisesti EKP:lle tehtäväksi huolehtia Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) sihteeristön tehtävistä ja tarjota EJRK:lle analyyttistä, tilastollista, logistista ja hallinnollista tukea. Tähän liittyen EKP myös laatii ja pitää hallussaan asiakirjoja, jotka koskevat sen EJRK:hon liittyvää toimintaa ja politiikkaa tai sen EJRK:hon liittyviä päätöksiä ja jotka katsotaan Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyssä päätöksessä EKP/2004/3 (3) tarkoitetuiksi EKP:n asiakirjoiksi.

(2)

Koska asetuksen (EU) N:o 1096/2010 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti EJRK:n sihteeristön on varmistettava, että sovelletaan päätöstä EKP/2004/3, jossa määritellään edellytykset ja rajoitukset, joiden mukaisesti EJRK:n on annettava EJRK:n asiakirjoja tutustuttavaksi, EKP:n olisi mukautettava päätöstä EKP/2004/3, jotta siinä otettaisiin huomioon, että EKP laatii tai pitää hallussaan asiakirjoja, jotka koskevat sen EJRK:hon liittyvää toimintaa ja politiikkoja tai sen EJRK:hon liittyviä päätöksiä ja jotka katsotaan päätöksessä EKP/2004/3 tarkoitetuiksi EKP:n asiakirjoiksi.

(3)

On tarpeen varmistaa, että EKP voi, tapauksissa joissa julkistaminen haittaisi unionin rahoitusjärjestelmän vakautta koskevan yleisen edun suojelua, evätä tutustumisoikeuden asiakirjoihin – EKP:n EJRK:lle antamaan tukeen liittyvät asiakirjat mukaan luettuina – jotka se on laatinut tai jotka ovat sen hallussa, ja jotka koskevat sen SEUT-sopimuksen 127 artiklan 5 ja 6 kohtaan perustuvaa toimintaa ja politiikkaa tai päätöstä rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyen.

(4)	Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuen päätökseen EKP/2004/3 olisi myös tehtävä uudelleennumerointia ja terminologian muutoksiin liittyviä muutoksia,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätöstä EKP/2004/3 seuraavasti:

1)	Muutetaan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti: a) Lisätään a alakohtaan seuraava luetelmakohta: ”— unionin tai jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta;”. b) Korvataan sana ”yhteisön” sanalla ”unionin”.

2)

Lisätään 4 artiklan 4 kohtaan seuraava virke: ”Jos kyse on Euroopan järjestelmäriskikomitean asiakirjoja koskevista pyynnöistä, sovelletaan Euroopan järjestelmäriskikomitean asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 3 päivänä kesäkuuta 2011 annettua päätöstä EJRK/2011/5 (4), joka on annettu Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 17 päivänä marraskuuta 2010 annetun neuvoston astuksen (EU) N:o 1096/2010 (5) 7 artiklan nojalla.

3)	Korvataan 8 artiklassa viittaukset SEUT-sopimuksen 230 artiklaan viittauksilla 263 artiklaan ja viittaukset 195 artiklaan viittauksilla 228 artiklaan.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan 18 päivänä kesäkuuta 2011.

---

(1)  EUVL L 80, 18.3.2004, s. 33.

(2)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 162.

(3)  EUVL L 80, 18.3.2004, s. 42.

(4)  EUVL C 176, 16.6.2011, s. 3.

(5)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 162.”

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/39

---

EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 341/09/KOL,

tehty 23 päivänä heinäkuuta 2009,

ilmoitetusta järjestelmästä, joka koskee tietyille osuuskunnille myönnettäviä verohelpotuksia (Norja)

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN (1), joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (2) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (3) ja erityisesti sen 24 artiklan,

OTTAA HUOMIOON valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan sekä II osan 4 artiklan 4 kohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan 5 kohdan (4),

OTTAA HUOMIOON valvontaviranomaisen suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamisesta ja tulkinnasta (5) ja erityisesti yritysverotusta koskevan luvun,

OTTAA HUOMIOON valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 27 artiklassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäännöksistä 14 päivänä heinäkuuta 2004 tehdyn valvontaviranomaisen päätöksen N:o 195/04/KOL (6),

OTTAA HUOMIOON valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn aloittamisesta 19 päivänä joulukuuta 2007 tehdyn päätöksen N:o 719/07/KOL osuuskunnille myönnettäviä verohelpotuksia koskevan ilmoitetun järjestelmän osalta,

ON KEHOTTANUT asianomaisia esittämään huomautuksensa (7) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I   TOSISEIKAT

1.   MENETTELY

Valtionhallinnosta ja sen uudistamisesta vastaavan ministeriön 28 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, jonka valvontaviranomainen vastaanotti ja kirjasi saapuneeksi 29 päivänä kesäkuuta 2007 (tapahtuma N:o 427327), ja valtiovarainministeriön 22 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, jonka valvontaviranomainen vastaanotti ja kirjasi saapuneeksi 4 päivänä heinäkuuta 2007 (tapahtuma N:o 428135), Norjan viranomaiset ilmoittivat verolain 10-50 §:ään ehdotetuista osuustoimintayritysten verotusta koskevista muutoksista valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Asiasta käydyn kirjeenvaihdon (8) jälkeen valvontaviranomainen ilmoitti Norjan viranomaisille 19 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, että se oli päättänyt aloittaa pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn tietyille osuuskunnille myönnettäviä verohelpotuksia koskevan ilmoitetun järjestelmän osalta. Norjan viranomaiset esittivät 20 päivänä helmikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä (tapahtuma N:o 465882) huomatuksensa päätöksestä N:o 719/07/KOL, joka koskee muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista.

Päätös N:o 719/07KOL julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa (9). Valvontaviranomainen kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä päätöksestä.

Valvontaviranomainen vastaanotti huomautuksia useilta asianomaisilta (10). Valvontaviranomainen toimitti 23 päivänä toukokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä (tapahtuma N:o 478026) nämä huomautukset Norjan viranomaisille, joille annettiin mahdollisuus ottaa kantaa niihin mutta jotka eivät esittäneet asiasta lisähuomautuksia.

2.   EHDOTETUN TOIMENPITEEN KUVAUS

2.1   TAUSTA

Vuonna 1992 Norjan viranomaiset ottivat käyttöön järjestelmän, jonka nojalla tietyille osuuskunnille myönnettiin erityisiä verovähennysoikeuksia. Järjestelmässä tietyt maatalous-, metsätalous- ja kalatalousaloilla toimivat osuuskunnat sekä kuluttajaosuuskunnat saattoivat tehdä verovähennyksiä osuuspääomaan sijoitettujen summien perusteella. Muut osuuskuntamuodot jäivät järjestelmän ulkopuolelle. Vähennys oli korkeintaan 15 prosenttia vuosittaisesta nettotulosta, ja sen sai tehdä pelkästään siitä tulon osasta, joka kertyi osuuskunnan jäsenten kanssa käytävästä kaupasta. Enimmäismäärää vastaava vähennys alensi osuuskunnan veroprosentin 28 prosentista (tavanomainen yritysverokanta) 23,8 prosenttiin. Järjestelmän tarkoituksena oli antaa osuuskunnille veroetua sillä perusteella, että niiden ei katsottu voivan hankkia pääomaa yhtä helposti kuin muut yritykset (11).

Järjestelmä lakkautettiin verovuodesta 2005 alkaen. Vuoden 2007 valtion talousarviossa Norjan viranomaiset kuitenkin ehdottivat järjestelmän palauttamista jonkin verran muutetussa muodossa (12). Siksi järjestelmästä ilmoitettiin valvontaviranomaiselle.

2.2   JÄRJESTELMÄN TAVOITE

Ilmoituksen mukaan osuuskuntia on tuettava, koska on yleisen edun mukaista säilyttää demokratiaan, omatoimisuuteen, vastuunottoon, tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja yhteisvastuullisuuteen perustuvat yritykset vaihtoehtona osakeyhtiöille. Jotta osuuskunnat voivat tulevaisuudessakin yleisen edun nimissä tarjota vaihtoehdon osakeyhtiöille, niille on korvattava ne haitat, joita niille aiheutuu muihin yrityksiin verrattuna. Ilmoituksen mukaan ilmoitetun järjestelmän tavoitteena on kompensoida haittoja, jotka liittyvät osuuskuntien pääoman hankintaan.

2.3   EHDOTETTU TOIMENPIDE

Ilmoitettu toimenpide sisältyy verolain uuteen 10-50 §:ään, jonka nojalla osuuskunnille voidaan myöntää verovähennysoikeuksia. Kyseinen pykälä kuuluu seuraavasti:

Norjan viranomaisten mukaan ilmaisu ”yhteispääoma” ei viittaa osuuskunnan tase-erään vaan on pelkkä verotuksellinen käsite. Siksi yhteispääoma voi koostua pidätetystä pääomasta, osuuskuntaan ”maksureserviksi” (14) jätetyistä rahastoista, jotka koostuvat jäsenten ostohyvityksistä ja ostohyvitysmuotoisista yksilöidyistä rahastoista, jotka on siirretty osuuskunnassa oleville jäsenten tileille (15).

Verolain 10-50 §:n 3 momentin mukaan ”muu siihen rinnastettava kauppa” on toimintaa, jossa kalastajien myyntiorganisaatiot suorittavat hankintoja muiden kalastajien myyntiorganisaatioiden jäseniltä tiettyjen ehtojen mukaisesti, toimintaa, jossa maatalousosuuskunta suorittaa hankintoja samantyyppiseltä osuuskunnalta tavoitteenaan markkinoiden säätely, ja valtion viranomaisen määräämää hankintaa (16).

Ehdotetusta säännöksestä seuraa, että verovähennys myönnetään pääsääntöisesti vain tulosta, joka kertyy jäsenten kanssa käytävästä kaupasta. Siksi vähennyksiä ei myönnetä muiden kanssa käytävästä kaupasta. Verolakiin ehdotetun 10-50 §:n mukaan jäsenten kanssa käytävän ja muun siihen rinnastettavan kaupan on käytävä ilmi osuuskunnan kirjanpidosta. Siksi jäsenten kanssa käytävää kauppaa ja ulkopuolisten kanssa käytävää kauppaa koskeva kirjanpito on pidettävä erillään. Osuuskunnan on voitava näyttää toteen jäsenten kanssa käytävä ja muu siihen rinnastettava kauppa.

Ilmoituksessa Norjan viranomaiset arvioivat, että järjestelmä johtaa 35–40 miljoonan Norjan kruunun (4–5 miljoonan euron) suuruisiin verotulojen menetyksiin verovuonna 2007.

2.4   EDUNSAAJAT

Järjestelmää sovelletaan verolakiin ehdotetun 10-50 §:n 2 ja 4–6 momentissa mainittuihin osuuskuntiin. Näistä säännöksistä seuraa, että ilmoitettu järjestelmä koskee lähinnä tiettyjä kuluttajaosuuskuntia ja maatalous-, metsätalous- ja kalatalousaloilla toimivia osuuskuntia.

Verolakiin ehdotetun 10-50 §:n 2 momentin a kohdasta seuraa, että ilmoitetusta järjestelmästä hyötyvät vain ne kuluttajaosuuskunnat, joiden säännöllisestä liikevaihdosta yli 50 prosenttia kertyy jäsenten kanssa käytävästä kaupasta.

Verovähennysoikeudesta voivat myös hyötyä asunto-osuuskuntalain alaiset asunto-osuuskunnat (17), koska vuoteen 2005 voimassa ollutta järjestelmää on nyt laajennettu koskemaan myös asunto-osuuskuntia, vrt. edellä I-2-1 kohta.

Järjestelmä kattaa vain verolain 10-50 §:ssä nimenomaisesti mainitut osuuskunnat. Norjan viranomaisten mukaan valinta perustuu oletukseen, että ilmoitetun järjestelmän kattamilla aloilla on huomattava tarve saada hyvitystä ylimääräisistä kustannuksista. Norjan viranomaisten mukaan järjestelmän ulkopuoliset osuuskunnat ovat yleensä pienyrityksiä, joilla on vain vähän tai ei lainkaan taloudellista toimintaa.

2.5   OSUUSKUNNAN MÄÄRITELMÄ NORJAN LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ

Osuuskuntalain (18) 1 §:n 2 momentin mukaan osuuskunta on yritys

”jonka päätavoitteena on edistää jäsenten taloudellisia etuja siten, että nämä osallistuvat osuuskunnan toimintaan hankkijoina, toimittajina tai muilla näihin verrattavilla tavoilla, silloin kun

1.	tuotto, normaalia sijoitetun pääoman tuottoa lukuun ottamatta, jätetään osuuskuntaan tai jaetaan jäsenten kesken heidän osuuskunnan kanssa käymänsä kaupan suhteessa, ja

2.	yksikään jäsenistä ei ole henkilökohtaisesti vastuussa osuuskunnan veloista kokonaisuudessaan tai kokonaisvelan muodostavista osista.” (19)

Osuuskuntalain 3 §:n 2 momentista seuraa myös, että osuuskunnan jäsenellä ei ole velvollisuutta sijoittaa osuuskuntaan pääomaa, jollei hän ole jäseneksi liittyessään tähän kirjallisesti suostunut tai erikseen siitä sopinut. Tätä vaatimusta ei sovelleta vain siinä tapauksessa, että sijoittamisvelvollisuus on kirjattu osuuskunnan sääntöihin. Tästä seuraa myös, että pääoman sijoittamisvelvollisuutta on rajoitettava joko tiettyyn summaan tai jollakin muulla tavoin.

2.6   NORJAN OSUUSTOIMINTALIIKE (20)

Norjassa toimii noin 4 000 osuuskuntaa, joissa on yli kaksi miljoonaa jäsentä. Osuuskunnat toimivat lähinnä maatalous-, kalastus-, asunto- ja kuluttaja-aloilla, mutta myös muilla talouden alueilla, kuten vakuutus- ja kuljetusaloilla, energiantuotannossa, terveydenhuollossa ja tiedonvälityksessä.

Norjan maatalousosuuskuntien keskusliittoon (FNAC) kuuluu 14 maanlaajuisesti toimivaa järjestöä, jotka esimerkiksi tuottavat, myyvät ja hankkivat maataloustuotteita ja maataloustuotannossa käytettäviä hyödykkeitä (kuten lannoitteita ja koneita) sekä toimivat jalostus-, luotonanto- ja vakuutusaloilla. Maatalousosuuskuntien jäseninä on yli 50 000 maanviljelijää ja noin 19 000 muuta työntekijää, ja niiden vuosittainen liikevaihto on yli 58 miljardia Norjan kruunua (noin kuusi miljardia euroa). Useat Norjan tunnetuimmista tavaramerkeistä, kuten TINE (meijerituotteet), Gilde (punainen liha) ja Prior (kananmunat ja siipikarjanliha), ovat maatalousosuuskuntien omistuksessa. Maatalousosuuskuntien päätavoitteena on tarjota maataloustuotteille tuotanto- ja markkinointikanavia sekä varmistaa maatiloille pääomien ja tuotantopanosten saanti kohtuullisin ehdoin.

Norjan raakakalalain mukaan (21) Norjan osuustoiminnallisilla myyntiorganisaatioilla on yksinoikeus kalan (lukuun ottamatta viljeltyjä kaloja) ja äyriäisten ensimarkkinointiin. Alalla toimii kuusi osuustoiminnallista myyntiorganisaatiota. Kunkin organisaation toiminta-alue määräytyy joko maantieteellisesti ja/tai lajin mukaan. Osuustoiminnalliset myyntiorganisaatiot ovat kalastajien omistuksessa. Markkinoinnin lisäksi myyntiorganisaatioiden tehtäviin kuuluu myös merien luonnonvarojen riittävyyden valvonta. Kalojen ja äyriäisten ensimarkkinointiarvo on noin kuusi miljardia Norjan kruunua (arviolta 620 miljoonaa euroa). Noin 90 prosenttia kaikista kala- ja äyriäistuotteista viedään ulkomaille.

Coop NKL BA toimii Norjan kuluttajaosuuskuntien keskusjärjestönä. Coop on päivittäistavarakauppaketju, jonka arviolta 1,1 miljoonaa jäsentä on järjestäytynyt 140 osuuskunnaksi. Sillä on yli 1 350 myymälää, joiden vuosittainen liikevaihto on noin 34 miljardia Norjan kruunua (arviolta 3,6 miljardia euroa). Ketjun palveluksessa on noin 22 000 henkilöä. Niiden markkinaosuus päivittäistavarakaupasta on 24 prosenttia. Coop myös jalostaa elintarvikkeita ja tekee hankinta- ja jalostusalan yhteistyötä muiden pohjoismaisten osuustoiminnallisten vähittäiskauppaorganisaatioiden kanssa. Kuluttajaosuuskuntien päätavoitteena on tarjota jäsenilleen laadukkaita ja hyödyllisiä tuotteita ja palveluja kilpailukykyiseen hintaan ja samalla ajaa jäsentensä etuja kuluttaja-asioissa.

Norjan asunto-osuuskuntayhdistysten keskusliitto (NBBL) on valtakunnallinen järjestö, johon kuuluu 86 asunto-osuuskuntayhdistystä. Yhdistyksissä on 5 100 asunto-osuuskuntaa, joiden asuntojen lukumäärä on 378 000. Jäseniä osuuskunnissa on 772 000. Asunto-osuuskuntayhdistysten jäsenmäärä vaihtelee 100:n ja 190 000:n välillä. Asunto-osuuskunnilla on merkittävä osuus kaupunkien asuntomarkkinoista. Esimerkiksi Oslossa niiden markkinaosuus on lähes 40 prosenttia (koko maan keskiarvo 15 prosenttia). Päätavoitteena on turvata jäsenille heidän tarpeitaan vastaava asuminen ja varmistaa asunto-osuuskuntien toimintaympäristö.

2.7   NORJAN YRITYSVEROTUSJÄRJESTELMÄ JA OSUUSKUNTIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Tällä hetkellä Norjan yritysverokanta on 28 prosenttia. Veroa kannetaan liikeyritysten verotettavasta nettotulosta. Sitä kannetaan myös, kun tulo lisätään yrityksen omaan pääomaan. Norjan korkein oikeus on kuitenkin päättänyt, että osakesijoitukset eivät ole verotettavaa tuloa niitä saavalle yritykselle (22). Päätöstä perusteltiin sillä, että sijoittaja on jo maksanut niistä veroa. Tästä seuraa, että yrityksen on maksettava itse rahoittamastaan pääomasta veroa 28 prosenttia, kun taas osakkeenomistajat tai ulkopuoliset eivät maksa sijoituksistaan lainkaan veroa. Esimerkiksi osakeyhtiömuotoiset yritykset voivat korottaa omaa pääomaansa verottomilla osakeanneilla, jotka ne suuntaavat osakkailleen tai ulkopuolisille.

Osuuskunnille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Norjan osuuskuntalain mukaan niillä ei ole mahdollisuutta osakeantiin eivätkä ne voi laskea liikkeelle muita pääomatodistuksia tai arvopapereita. Sitä paitsi kaikille avoimen jäsenyyden katsotaan rajoittavan niiden pääomapanosten määrää, joita osuuskunnat voivat jäseniltään vaatia.

Ilmoituksen mukaan osuuskunnille lain nojalla asetetut velvoitteet ja rajoitukset ovat Norjan viranomaisten mielestä oleellinen osa osuuskuntien toimintaperiaatteita. Siksi Norjan viranomaiset katsovat, että rajoitusten poistaminen olisi osuustoiminnan perusperiaatteiden vastaista. Norjan viranomaiset korostavat, että Norjan osuustoimintalaki saattaa tässä suhteessa olla tiukempi kuin vastaava lainsäädäntö muissa Euroopan maissa. Esimerkkinä Norjan viranomaiset mainitsevat eurooppaosuuskunnan säännöistä annetun EY:n asetuksen (23) 64 artiklan, jonka mukaan osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä sellaisten muiden arvopaperien kuin osuuksien liikkeeseenlaskusta, joita voivat merkitä jäsenet tai muut kuin jäsenet. Norjan viranomaiset kuitenkin katsovat, että norjalaisille osuuskunnille määrätyt rajoitukset ovat tarpeen.

3.   PERUSTEET MENETTELYN ALOITTAMISELLE

Päätöksellä N:o 719/07/KOL valvontaviranomainen päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn ilmoitetun järjestelmän osalta. Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä valvontaviranomaisen alustava kanta oli, että järjestelmä on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Valvontaviranomainen katsoi ensiksikin, että osuuskunnille ehdotetusta verohelpotuksesta koituu osuuskunnille etua. Toiseksi valvontaviranomainen katsoi, että osuuskunnille myönnettävä verohelpotus on valikoiva, ja epäili sen perusteltavuutta Norjan verotusjärjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen perusteella. Koska järjestelmä voi alentaa siihen kuuluvien osuuskuntien maksamia yritysveroja, valvontaviranomainen epäili, että järjestelmä vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua. Lopuksi valvontaviranomainen esitti epäilynsä siitä, voidaanko ilmoitettu toimenpide katsoa ETA-sopimuksen 61 artiklassa määrättyjen poikkeusten perusteella ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen mukaiseksi.

4.   NORJAN VIRANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

Norjan viranomaisten mukaan ehdotettu verovähennys ei tuo etuja osuuskunnille. Norjan viranomaisten mielestä verovähennystä on pidettävä ”osana verojärjestelmää, jolla valtio avustaa osuustoimintayrityksiä, jotta ne voivat sopeuttaa toimintansa nykyisen osuustoimintalainsäädännön mukaiseksi” (24). Tällä tavoin valtio turvaa osuustoiminnan vaihtoehtona osakeyhtiöille, mitä pidetään yleisen edun mukaisena. Toisaalta Norjan viranomaiset kuitenkin korostavat, että verovähennysoikeus on katsottava korvaukseksi niistä lisäkustannuksista, joita pääomansaannin rajoitukset osuuskunnille aiheuttavat. Näitä rajoituksia pidetään osuuskunnille koituvana rakenteellisena haittana. Norjan viranomaiset olettavat, että kyseinen toimenpide ainoastaan auttaa kompensoimaan ja torjumaan sitä perustavaa haittaa, josta osuuskunnat kärsivät yhteispääomaa hankkiessaan.

Norjan viranomaisten mukaan järjestelmä on kummassakin suhteessa markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Kanta näyttää perustuvan käsitykseen, jonka mukaan järjestelmän mukaisesti myönnetty avustus ei ylitä niitä lisäkustannuksia, joita aiheutuu osuuskunnan toiminnasta tai siitä, että yleisen edun nimissä turvataan osuuskuntatoiminta.

Norjan viranomaiset myös toteavat, että verotoimenpiteen käyttö ei estä markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamista, sillä valtionavun muodolla ei pitäisi olla tässä yhteydessä merkitystä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön ja Euroopan komission käytännön perusteella se, että toimenpide auttaa kompensoimaan yrityksen kärsimää haittaa, ei välttämättä tarkoita sitä, että toimenpiteen ei voida katsoa tuovan yritykselle etua. Norjan viranomaisten mukaan tätä käytäntöä ei voida soveltaa nyt käsiteltävään tapaukseen. Kaikki osakeyhtiöt voivat korottaa pääomaansa osakemerkinnöillä, jotka ovat yhtiöille verotonta tuloa. Järjestelmä ainoastaan kompensoi osuuskunnille koituvia haittoja ja asettaa ne samaan asemaan muiden yritysten kanssa. Norjan viranomaiset korostavat myös, että nyt käsillä oleva tapaus eroaa Euroopan komission asiassa OTE tekemästä päätöksestä (25), koska veroetu ja velvoitteesta koituva ylimääräinen kustannus ovat samanaikaisia. Norjan viranomaisten mukaan asiassa OTE tehdyn päätöksen 101 kohta tarkoittaa sitä, että tällä voisi olla merkitystä valtiontukikelpoisuutta arvioitaessa.

Järjestelmän valikoivuudesta Norjan viranomaiset toteavat, että siinä osuuskuntia kohdellaan ikään kuin jäsenet olisivat rahoittaneet osuuspääoman. Verohelpotuksen ansiosta vastaanottava osuuskunta voi merkitä saman määrän verottomana pääomana, aivan kuin se olisi saanut saman määrän osuuspääomana. Norjan viranomaisten mielestä osakemerkintöjä koskevaa yleissääntöä sovelletaan näin myös osuuskuntiin.

Norjan viranomaiset myös katsovat, että ilmoitettu järjestelmä on sopusoinnussa ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa ja osuuskuntia koskevassa komission tiedonannossa esitettyjen periaatteiden kanssa (26). Erityisesti Norjan viranomaiset viittaavat komission tiedonannon 3.2.6 kohtaan, jonka mukaan osuuskuntien erityisverokohtelu on suotavaa.

Lopuksi mahdolliseen kilpailun vääristymiseen viitatessaan Norjan viranomaiset toteavat, että järjestelmällä ainoastaan torjutaan osuuskuntien kärsimiä vääristymiä, ja siten he ilmeisesti katsovat sen tehostavan kyseisten markkinoiden toimintaa.

5.   KOLMANSIEN OSAPUOLTEN HUOMAUTUKSET

Sen jälkeen kun se oli julkaissut päätöksen N:o 719/07/KOL muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tietyille osuuskunnille myönnettävän ilmoitetun avun osalta, EFTAn valvontaviranomainen on vastaanottanut huomautuksia useilta kolmansilta osapuolilta.

Ranskan hallituksen huomautuksissa viitataan lähinnä osuuskuntien erityisluonteeseen ja korostetaan, että ilmoitetulla järjestelmällä vain pyritään kompensoimaan osuuskunnille koituvia rakenteellisia haittoja.

Cooperatives Europe edustaa eri puolilla Eurooppaa toimivia osuuskuntia ja tukee ja kehittää osuustoiminnallisia yrityksiä. Järjestö viittaa aluksi osuuskuntien erityisluonteeseen, jonka yhteisön viranomaiset ovat tunnustaneet. Cooperatives Europe katsoo, että osuuskunnille myönnettäviä erityisetuja ei pidä verrata muita yrityksiä varten luotuihin järjestelyihin, sillä ne ovat osuuskuntien toiminnan perusta. Cooperatives Europe myös korostaa, että pelkästään osuuskuntia koskevien verojärjestelyjen tavoitteena tai tuloksena ei ole epäterve kilpailu, vaan niiden tarkoituksena on ottaa huomioon ja kompensoida järkevällä tavalla osuustoiminnan rajoitukset. Järjestön mielestä järjestelmää voidaan perustella tasavertaisuusperiaatteella, koska osuuskunnat kärsivät tietyistä haitoista, jotka liittyvät muun muassa pääoman saantiin. Cooperatives Europe huomauttaa, että osuuskunnat ovat juridisesti erityisasemassa ja että niiden erityispiirteet on otettava huomioon lainsäädännössä. Järjestö katsoo, että jos pelkästään osuuskuntia koskeva verojärjestely on jäsenvaltion lainsäädännön mukainen, perustuu osuuskunnan toimintatapoihin liittyviin osuustoimintaperiaatteisiin ja -arvoihin ja on oikeasuhteinen näistä toimintatavoista aiheutuviin rajoituksiin, sitä ei voida pitää valtiontukena tai etuna vaan pelkästään järjestelmänä, joka pohjautuu muusta yritystoiminnasta poikkeavaan toimintatapaan ja jota voidaan perustella erilaisten yritysmuotojen tasa-arvoisella kohtelulla. Lopuksi Cooperatives Europe toteaa, että järjestelmän avulla kompensoidaan osuustoiminnan haittapuolia ja siten tunnustetaan osuustoiminnan logiikka ja sen oikeus tasa-arvoiseen kilpailuun.

Kooperativa Förbundet, Ruotsin kuluttajaosuuskuntia edustava järjestö, tukee Cooperatives Europen esittämiä perusteita.

Confcooperative – Confederazione Cooperative Italiane edustaa Italiassa toimivia osuuskuntia. Se korostaa osuustoiminnan vastavuoroista tavoitetta ja toteaa, että Norjan lainsäädäntö on sopusoinnussa muiden jäsenmaiden lakien kanssa, joilla pyritään vähentämään osuuskunnille aiheutuvia haittoja erityisesti pääomanhankinnassa. Järjestö painottaa sitä, että jäsenen osuuskuntaan maksamat ylimääräiset osuudet pysyvät jäsenen omaisuutena eikä niitä siten voida verottaa osuuskunnassa.

Legacoop – Lega Nazionale delle Cooperative e Mutue edustaa eri aloilla toimivia italialaisia osuuskuntia. Legacoop tuo esiin sen tavan, jolla ostohyvityksistään väliaikaisesti luopuvat osuuskunnan jäsenet luonnehtivat osuuskuntiensa ylijäämää. Järjestön mukaan järjestelmä on eurooppaosuuskuntia koskevan siviilioikeudellisen lainsäädännön ja verolainsäädännön mukainen ja toteaa, että järjestelmä auttaa lievittämään niitä haittoja, joita osuuskunnille koituu niiden pyrkiessä hankkimaan pääomaa.

Coop de France edustaa Ranskassa toimivia maatalousosuuskuntia. Järjestö viittaa eurooppalaiseen lainsäädäntöön, jossa tunnustetaan osuuskuntien erityisrooli niiden toiminta-aloista riippumatta ja luodaan keinoja niiden oikeusturvan parantamiseksi. Järjestön mukaan järjestelmä ei ole avustusjärjestely, vaan ainoastaan kompensoi niitä haittoja, joita osuuskunnille koituu niiden juridisesta muodosta. Sen mukaan järjestelmä on myös osuustoiminnan logiikan mukainen, eikä sitä voida siksi pitää valikoivana. Tämä perustuu lähinnä siihen, että osuuskuntien pääoma on jakamaton ja koostuu jäsenten jakokelvottomista voitoista. Coop de France viittaa myös niihin vaikeuksiin, joita osuuskunnat kohtaavat pyrkiessään hankkimaan pääomaa (ne eivät voi järjestää osakeanteja), potentiaalisen jäsenkunnan pienuuteen ja siihen, että osuuskunnat eivät voi hyödyntää rahoitusvälineitä.

Landbrugsrådet edustaa Tanskassa toimivia maatalousosuuskuntia. Järjestön mielestä järjestelmä luo tasapuoliset ja oikeudenmukaiset toimintaedellytykset erityyppisille yrityksille ottamalla huomioon osuustoiminnan erityispiirteet ja periaatteet. Järjestelmä ei suosi osuuskuntia, vaan sillä korjataan rakenteellisia haittoja.

CECOP-CICOPA-Europe edustaa teollisuus- ja palvelualoilla toimivia osuuskuntia. Järjestön mukaan osuuskuntia koskevia erityisjärjestelyjä ei pidä verrata muita yrityksiä koskeviin järjestelyihin, sillä ne perustuvat osuuskuntien toimintaa sääteleviin periaatteisiin. Se myös toteaa, että verratessaan osuuskuntien tilannetta muihin yrityksiin valvontaviranomainen näyttää olevan luomassa hierarkiaa eri juridisten muotojen välillä ja tarkastelevan osuustoimintaa poikkeuksena. Tämä ei ole sopusoinnussa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tai eurooppayhtiön sääntöjä koskevan asetuksen kanssa. Viitaten osuuskuntia koskevaan komission tiedonantoon järjestö toteaa, että ilmoitetussa järjestelmässä otetaan oikeasuhteisesti huomioon ja kompensoidaan ne rajoitukset, jotka ovat osuustoiminnalle tyypillisiä.

EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestö (COGECA) edustaa eurooppalaisia maatalous-, elintarvike-, metsätalous- ja kalastusosuuskuntia. Järjestö viittaa osuuskuntien perustavaan rooliin näillä aloilla, minkä useat EU:n jäsenvaltiot ovat myös tunnustaneet, ja korostaa, että osuuskunnat ovat sisällyttäneet sääntöihinsä yleistä kiinnostusta herättäviä kysymyksiä (kestävä kehitys). Järjestö ilmaisee huolensa siitä, että osuuskuntien ja muiden yritysten yhtenäinen verokohtelu voi johtaa siihen, että osuuskunnat järjestäytyvät muun muotoisiksi, mikä voi vaikeuttaa maataloustuotteiden markkinoille pääsyä.

Maatalousosuuskuntia edustava CCAE Confederación de Cooperativas Agrarias de España tukee COGECA:n, Coop de Francen ja Cooperatives Europen esittämiä perusteluja.

Groupement National de la Coopération edustaa Ranskan osuustoimintaliikettä. Sen mukaan Ranskassa ja muissa Euroopan maissa toimiville osuuskunnille myönnettyjen verohelpotusten tavoitteena on varmistaa tasavertainen kilpailu osuuskuntien ja muiden yritysten välille eikä niillä vääristetä kilpailua. Järjestö viittaa osuuskuntien erityisluonteeseen ja korostaa, että toimiakseen ja kehittyäkseen osuuskunnat tarvitsevat juridiset ja verotukselliset puitteet, joissa otetaan huomioon niiden erityispiirteet ja toimintaympäristö. Se tukee Norjan kantaa, jonka mukaan järjestelmä ei tuo osuuskunnille etua, ja toteaa, että järjestelmä ei vääristä kilpailua, koska eri yritysmuodoille ei voida luoda yhtenäisiä sääntöjä. Tällä perusteella järjestö katsoo, että tuki ei ole suhteeton.

Norjan osuustoiminta-asiain pysyvä komitea (jäljempänä ’NSCC’) edustaa Norjassa toimivia osuuskuntia. Aluksi NSCC toteaa, että osuuskuntien ja muiden yritysmuotojen välillä on perustava ero: osuuskunnan ja sen jäsenten välinen suhde eroaa osakeyhtiön ja sen osakkaan välisestä suhteesta. Tämä vaikuttaa myös osuuskuntien verokohteluun.

NSCC toteaa ensinnäkin, että toimenpide ei ole valtiontukea, koska sitä voidaan perustella verotusjärjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella. Osuuskunnat keräävät NSCC:n mukaan osuuspääomaa pidättämällä itselleen jäsenille kuuluvat ostohyvitykset. Normaalisti nämä ylijäämät on maksettava osuuskunnan jäsenille, sillä kyseessä on itse asiassa siirretty hintakorjaus, joka ei kuulu osuuskunnalle vaan sen jäsenille. Jos hyvitys maksetaan, se on osuuskunnalle verovähennyskelpoinen. Jos ylijäämää ei hyvitetä, kyseessä on itse asiassa pääoman siirto jäseniltä osuuskunnalle. Tämän logiikan mukaisesti ylijäämän on oltava verosta vapaa riippumatta siitä, pitääkö osuuskunta sen itsellään osuuspääomana vai maksetaanko se takaisin jäsenille. Tilanteeseen voidaan myös soveltaa periaatetta, jonka mukaan samaa summaa ei pidä verottaa kahdesti. Osakeyhtiöiden hallussa olevat yksityiset sijoitukset ovat verottomia, koska osakas on jo maksanut niistä veroa. Täten myös osuuskunnan jäsenen panostuksen osuuspääomaan on oltava osuuskunnalle verotonta, koska jäsen on jo maksanut siitä veron. Tältä pohjalta NSCC katsoo, että järjestelmää ei pidä verrata tuloverotusta koskeviin säädöksiin vaan perusteena on pidettävä sääntöjä, jotka koskevat osakkaiden pääomapanostuksia.

Toiseksi NSCC katsoo, että toimenpide ei tuo osuuskunnille etua, koska sillä vain kompensoidaan niitä haittoja, joita osuuskunnille koituu niiden juridisesta muodosta. Viitaten menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen NSCC toteaa edelleen, että tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, kompensoidaanko rakenteellisia haittoja Norjan muilla osuuskuntia koskevilla säännöksillä. Juridista merkitystä on oltava vain sillä, kompensoidaanko muilla toimenpiteillä niitä haittoja, joita toimenpiteellä on tarkoitus lieventää.

Kolmanneksi NSCC huomauttaa, että toimenpide ei ole valikoiva, koska osuuskuntien ja muiden yritysten erilainen verokohtelu kuvastaa yhtiölainsäädännössä olevia eroja. Koska tarkasteltava verotoimenpide kattaa vain osuuskunniksi järjestäytyneet yhteisöt, se koskee vain kaikille avointa yritysmuotoa. Siksi se ei ole valikoiva.

II   ARVIOINTI

1.   PÄÄTÖKSEN SOVELTAMISALA

Kuten edellä I-2.4 kohdassa todetaan, järjestelmästä voivat lähinnä hyötyä maatalous-, kalastus- ja metsätalousaloilla toimivat osuuskunnat, tietyt kuluttajaosuuskunnat sekä asunto-osuuskunnat.

ETA-sopimuksen 8 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala. Kyseisen 8 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

Tämän perusteella maatalous- ja kalastusalat jäävät suurelta osin ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

Täten päätös koskee osuuskunnille ehdotettuja verohelpotuksia, mutta se ei kata maatalous- ja kalastusaloilla toimivia osuuskuntia siltä osin kuin näiden osuuskuntien toiminta jää ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

2   VALTIONTUEN OLEMASSAOLO

2.1   JOHDANTO

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

Valvontaviranomainen muistuttaa, että yleissäännön mukaan EFTA-valtion verotusjärjestelmä ei kuulu ETA-sopimuksen soveltamisalaan. Kukin EFTA-valtio suunnittelee verotusjärjestelmänsä ja soveltaa sitä valitsemansa käytännön mukaan. Sellaisilla verotustoimenpiteillä, kuten tietyille osuuskunnille myönnetyillä yritysverotuksen vähennysoikeuksilla, voi kuitenkin olla seurauksia, joiden perusteella toimenpiteen voidaan katsoa kuuluvan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Oikeuskäytännön (27) mukaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa ei erotella kyseisiä valtion toimia syiden tai tavoitteiden perusteella, vaan määrittely perustuu toimien vaikutuksiin.

2.2   VALTION VAROJEN KÄYTTÖ

Jotta tuki katsottaisiin ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sen on oltava valtion varoistaan myöntämää.

Valvontaviranomainen muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan apu määritellään yleisemmin kuin tuki, koska se kattaa paitsi myönteiset vaikutukset, kuten itse tuen, myös valtion toimet, jotka eri muodoissaan alentavat niitä maksuja, jotka normaalisti sisällytetään yrityksen budjettiin ja jotka, vaikka eivät tarkkaan ottaen olekaan tukia, ovat luonteeltaan ja vaikutuksiltaan tukien kaltaisia (28).

Ilmoitetun järjestelmän mukaan verolain 10-50 §:ssä mainitut osuuskunnat ovat oikeutettuja erityisverovähennyksiin. Siten nämä osuuskunnat voivat vähentää osuuspääomaan sijoitettuja varoja tuloistaan. Verovähennys johtaa siihen, että järjestelmän piirissä olevien osuuskuntien verotus kevenee. Toimenpide merkitsee sitä, että Norjan valtion verotulot vähenevät. Norjan viranomaisten arvion mukaan verovuonna 2007 vähennys on 35–40 miljoonaa Norjan kruunua (4–5 miljoonaa euroa). Oikeuskäytännön mukaan toimenpide, jolla julkinen valta myöntää tietyille yrityksille veropoikkeuksia, jotka asettavat poikkeuksien saajat muita veronmaksajia edullisempaan asemaan, ovat valtiontukea tai tukea valtion varoista (29), vaikka kyse ei olisikaan valtion varojen siirrosta. Siksi valvontaviranomainen katsoo, että ilmoitettuun järjestelmään sisältyy valtion varojen käyttöä.

2.3   TIETTYJEN YRITYSTEN TAI TIETTYJEN TUOTANNONALOJEN SUOSIMINEN

2.3.1    Valikoivuus

Jotta tuki katsottaisiin ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sen on ensinnäkin oltava valikoiva siltä kannalta, että se suosii ”tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotannonaloja”.

Kyseisessä järjestelmässä tukikelpoiset osuuskunnat ovat ETA-sopimuksen valtiontukisäännöissä tarkoitettuja yrityksiä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”yrityksellä” tarkoitetaan kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia yksiköitä riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta (30).

Toimenpiteen valikoivuuden arvioimiseksi on selvitettävä, muodostaako mainittu toimenpide tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä edun tietyille yrityksille verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti niihin rinnastettavassa tilanteessa (31).

Valvontaviranomainen tarkastelee seuraavassa tietyille verolain 10-50 §:ssä tarkoitetuille osuuskunnille myönnettyjä verovähennyksiä näiden arviointiperusteiden valossa.

Voidakseen luokitella verotustoimenpiteen valikoivaksi valvontaviranomaisen on ensiksi määriteltävä ja tutkittava yleinen eli ”tavanomainen” verojärjestelmä, joka muodostaa arvioinnissa tarvittavan merkityksellisen viitekehyksen (32).

Norjassa osuuskuntiin sovelletaan yleistä yhtiöveroa. Yhtiöveron päämääränä on verottaa yritysten tekemää voittoa (nettotuloja). Verolain 10-50 §:n mukaan kuluttajaosuuskunnat, maa- ja metsätalouden ja kalastuksen alalla toimivat osuuskunnat ja asuntorahastot voivat saada vähennystä yhtiöverosta. Vähennys voi olla enintään 15 prosenttia tuloista, joita ne saavat jäsentensä kanssa käymästään kaupasta. Tästä seuraa, että kyseisten yritysten veroperuste ja siten myös niiden yhtiövero alenevat. Tämä verosääntö poikkeaa Norjassa tavanomaisesti sovellettavista yhtiöverosäännöistä.

Norjan viranomaiset väittävät ilmoituksessaan, että merkityksellinen viitekehys on tässä tapauksessa pääoman tarjontaa koskeva yleinen järjestelmä. Valvontaviranomainen on eri mieltä. Koska tiettyjen osuuskuntien hyväksi myönnetty verovapautus muodostaa poikkeuksen yleisesti sovellettavaan yhtiöveroon, se katsoo, että ilmoitetun toimenpiteen arvioinnissa merkityksellinen viitekehys on yhtiöverojärjestelmä. Yhtiövero muodostaa siten merkityksellisen viitekehyksen, jonka mukaisesti poikkeusta on arvioitava.

Seuraavaksi valvontaviranomaisen on arvioitava, suositaanko tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä (tässä tapauksessa yhtiöverojärjestelmässä) toteutetulla valtion toimenpiteellä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta samanlaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa (33).

Valvontaviranomaisen on siten arvioitava ja selvitettävä, onko kyseisellä verotustoimenpiteellä myönnetty etu mahdollisesti valikoiva, osoittamalla, että toimenpide poikkeaa kyseisestä yleisestä järjestelmästä sikäli, että se johtaa erilaiseen kohteluun sellaisten taloudellisten toimijoiden välillä, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion verojärjestelmälle asetetun päämäärän kannalta samanlaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa (34).

Edellä mainitun oikeuskäytännön mukaan valvontaviranomaisen on toisin sanoen arvioitava, suosiiko yhtiöverojärjestelmässä myönnetty 15 prosentin vähennys tuloista, joita osuuskunnat saavat jäsentensä kanssa käymästään kaupasta, ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tiettyjä osuuskuntia verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat kyseiselle yhtiöverolle asetetun päämäärän kannalta samanlaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

Kuten edellä mainittiin, yhtiöveron päämääränä on yhtiöiden tekemän voiton verottaminen.

Valvontaviranomainen on tietoinen osuuskuntien erityispiirteistä. Se panee erityisesti merkille, että osuuskuntia koskevassa komission tiedonannossa todetaan seuraavaa: ”Osuuskunnat toimivat jäsentensä – jotka ovat samalla osuuskunnan palveluiden käyttäjiä – etujen mukaisesti, eikä niitä johdeta ulkopuolisten sijoittajien etujen mukaisesti. Jäsenet saavat voittoa suhteessa liiketoimintaansa osuuskunnan kanssa, ja osuuskunnan rahastot ja varat ovat yhteisiä, jakamattomia ja tarkoitettu jäsenten yhteisiin etuihin. Koska jäsenten väliset henkilökohtaiset yhteydet ovat periaatteessa vahvat ja merkittävät, heidän on hyväksyttävä uudet jäsenet, eikä äänioikeus välttämättä ole suhteessa omistukseen (jäsen ja ääni -periaate). Osuuskunnasta erotessaan jäsenellä on oikeus saada osuutensa takaisin, mikä johtaa pääoman pienenemiseen.” (35)

Tästä voidaan päätellä, että varsinaisille keskinäisille osuuskunnille on ominaista ensinnäkin niiden jäsenten erityinen keskinäinen suhde. Tämä tarkoittaa, että jäsenet osallistuvat aktiivisesti osuuskunnan liikkeenjohtoon ja että jäsenten välinen vuorovaikutus on tavanomaisessa liikesuhteessa totuttua laajempaa. Toiseksi osuuskunnan varat ovat jäsenten yhteisessä omistuksessa, ja se jakaa voittoa ainoastaan jäsenilleen sen mukaan, paljonko näillä on liiketoimintaa osuuskunnan kanssa.

Edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti valvontaviranomainen ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että keskinäiset osuuskunnat eivät olekaan yhtiön voittojen verotukselle asetetun päämäärän kannalta samanlaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa kuin muut yritykset.

Tässä tapauksessa vaikuttaa kuitenkin kyseenalaiselta, voidaanko ilmoitetusta järjestelmästä tuetut osuuskunnat luokitella varsinaisiksi keskinäisiksi osuuskunniksi. Merkittävä osa tiettyjen järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien osuuskuntien liiketoiminnasta liittyy muiden asiakkaiden eikä suinkaan jäsenten kanssa käytävään kauppaan. Valvontaviranomainen viittaa tältä osin verolain 10-50 §:ssä säädettyyn rajoitukseen, jonka mukaan ilmoitetusta järjestelmästä myönnetään tukea vain sellaisille kuluttajaosuuskunnille, joiden liikevaihdosta yli 50 prosenttia liittyy jäsenten kanssa käytävään kauppaan. Valvontaviranomainen katsoo, että tällaiset pääosin keskinäiset osuuskunnat poikkeavat merkittävästi osuuskuntia koskevassa komission tiedonannossa tarkoitetusta puhtaasti osuustoiminnallisesta muodosta.

Lisäksi järjestelmä koskee vain verolakiesityksen 10-15 §:ssä mainittuja osuuskuntia, nimittäin tiettyjä kuluttajaosuuskuntia, maa- ja metsätalouden ja kalastuksen alalla toimivia osuuskuntia ja asuntorahastoja. Vain näillä osuuskunnilla on oikeus vähennykseen, joka voi olla enintään 15 prosenttia tuloista, joita ne saavat jäsentensä kanssa käymästään kaupasta. Tämä merkitsee, että kyseinen veroetuus on myönnetty käyttäen arviointiperusteena yrityksen oikeudellista muotoa (joka tässä tapauksessa on osuuskunta) ja toimialoja, joilla se harjoittaa toimintaansa. Näin ollen toimenpide on selvästi valikoiva verrattuna muihin vastaaviin taloudellisiin toimijoihin.

Valvontaviranomainen katsoo, että Norjan verolain 10-50 §:llä, jossa osuuskuntien jäsentensä kanssa käymästään kaupasta saamiin voittoihin sovelletaan eri verokohtelua sen mukaan, millä toimialalla kyseiset osuuskunnat harjoittavat toimintaansa, aikaansaadaan erilaista kohtelua sellaisten taloudellisten toimijoiden välillä, jotka ovat kyseiselle yhtiöverojärjestelmälle asetetun päämäärän, toisin sanoen voittojen verotuksen, kannalta samanlaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontuen käsite ei kuitenkaan kata valtion toimenpiteitä, joilla aikaansaadaan erilaista kohtelua yritysten välillä ja jotka täten ensi näkemältä ovat valikoivia, kun kyseinen erottelu johtuu sen järjestelmän luonteesta ja rakenteesta, jonka osa toimenpiteet ovat (36). EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erityistä verotustoimenpidettä, jonka tarkoituksena on vapauttaa tietyllä toimialalla toimivat yritykset kokonaan tai osittain yleisesti sovellettavan järjestelmän mukaisista maksuista, voidaan tietyin edellytyksin perustella verojärjestelmän sisäisellä logiikalla, jos toimenpide noudattaa tätä logiikkaa (37).

Valvontaviranomaisen on näin ollen tutkittava se mahdollisuus, että toimenpide, joka johtaa erilaiseen kohteluun tiettyjen osuuskuntien ja muiden yritysten välillä, ei olekaan valikoiva, koska kyseinen erottelu johtuu sen maksujärjestelmän luonteesta tai rakenteesta, jonka osa toimenpide on. On toisin sanoen selvitettävä, perustuuko poikkeus suoraan kyseisen jäsenvaltion verojärjestelmän perus- tai pääperiaatteisiin (38).

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että ETA-valtion, joka on säätänyt, että yrityksiä kohdellaan eri tavoin, on osoitettava, että tällainen erottelu on todellakin perusteltu kyseisen järjestelmän luonteella ja rakenteella (39). Norjan viranomaiset väittävät, että tiettyihin osuuskuntiin sovellettavaa verovähennystä voidaan perustella järjestelmän luonteella ja rakenteella, koska Norjassa käytössä oleva järjestelmä, jossa yhtiöt voivat korottaa osakepääomaansa vastaanottamalla verottomana osakesijoituksia, ulotetaan kyseisellä toimenpiteellä koskemaan myös osuuskuntia. Järjestelmän tarkoituksena on toisin sanoen poistaa osuuskuntien oikeudelliselle muodolle ominainen kilpailuhaitta.

Valvontaviranomainen katsoo, että Norjan viranomaisten perustelua, jonka mukaan yhtiöveron vähennys on katsottava korvaukseksi kustannusten lisäyksestä, joka osuuskunnille aiheutuu siitä, että niiden on vaikea hankkia pääomaa, ei tässä tapauksessa voida pitää yhtiöverojärjestelmän sisäisen logiikan mukaisena. Yhtiöveroa kannetaan tuloista, joita yhtiö saa tavanomaisesta liiketoiminnasta, kun taas osakesijoituksia ja muita pääomasijoituksia ei Norjan verolainsäädännössä luokitella verotettavaksi tuloksi (40). Vaikka Norjan viranomaisten tavoite on hyväksyttävä, se ei näytä olevan suora seuraus sen järjestelmän perus- tai pääperiaatteista, johon kyseinen toimenpide kuuluu ja joka tässä tapauksessa on verojärjestelmä. Valvontaviranomainen muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtion toimenpiteitä ei voida jättää katsomatta ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi yksinomaan näiden toimenpiteiden tavoitteiden perusteella (41).

Valvontaviranomainen huomauttaa vielä, ettei ilmoitettua järjestelmää ole tarkoitus soveltaa kaikkiin osuuskuntiin, vaikka periaatteessa niillä kaikilla pitäisi olla sama rakenteellinen haitta, johon Norjan viranomaiset viittaavat. Järjestelmä koskee ainoastaan niitä osuuskuntia, jotka toimivat verolakiesityksen 10-50 §:ssä nimenomaisesti mainituilla toimialoilla. Norjan viranomaiset eivät ole esittäneet mitään sellaisia tietoja, jotka osoittaisivat, että järjestelmän rajaaminen pelkästään näihin osuuskuntiin olisi verojärjestelmän luonteen ja rakenteen mukaista. Verolain 10-50 §:ää koskevissa valmisteluasiakirjoissa mainitaan ainoastaan, että järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat osuuskunnat edustavat perinteisiä osuustoiminta-aloja (42), eikä tällä näkökohdalla ole merkitystä yhtiöverotuksen kannalta. Lisäksi rajoitus perustuu Norjan viranomaisten mukaan siihen olettamukseen, että järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat osuuskunnat tarvitsevat enemmän tukea kuin muilla aloilla toimivat osuuskunnat. Norjan viranomaiset eivät kuitenkaan ole toimittaneet tämän olettamuksensa tueksi mitään objektiivisia tietoja eivätkä esittäneet osuuskuntien erottelulle mitään muitakaan objektiivisia ja konkreettisia perusteluja.

Vakiintuneen oikeuskäytännön (43) mukaisesti valvontaviranomainen katsoo, että tarpeella tiettyjen vaatimusten (tässä tapauksessa osuuskuntien rakenteellisten erityispiirteiden) huomioon ottamisesta ei näiden vaatimusten legitiimiydestä riippumatta voida perustella valikoivien toimenpiteiden sulkemista ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle silloinkaan, kun ne ovat erityisiä toimenpiteitä. Kyseiset tavoitteet voidaan nimittäin joka tapauksessa ottaa tehokkaasti huomioon silloin, kun arvioidaan valtiontukitoimenpiteen yhteensopivuutta yhteismarkkinoiden kanssa ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Toissijaisesti valvontaviranomainen viittaa NSCC:n lausuntoihin sekä huomautukseen, jonka mukaan osuuskunnille myönnettyä verovapautusta voitaisiin perustella kaksinkertaisen verotuksen välttämiseen liittyvillä syillä, jolloin se olisi yhtiöverojärjestelmän luonteen ja logiikan mukainen. Saatavilla olevien tietojen perusteella valvontaviranomainen ei kuitenkaan voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että voi tulla tilanteita, joissa pääomasta ei veroteta osuuskuntaa eikä liioin sen jäseniä.

Koska vastakkaiselle näkemykselle ei ole esitetty ainuttakaan vakuuttavaa perustelua, valvontaviranomaisen on tässä tapauksessa katsottava, että edullisen verokohtelun soveltamista ainoastaan tiettyihin osuuskuntiin esittämättä tälle erottelulle mitään objektiivisia perusteluja ei voida pitää verojärjestelmän logiikan mukaisena (44). Vaikka kyseessä olevien verotuksellisten toimenpiteiden soveltamisala on vahvistettu objektiivisten kriteerien perusteella, ne voivat silti olla valikoivia (45).

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että tiettyihin osuuskuntiin sovellettava verovähennys poikkeaa tavanomaista yhtiöverojärjestelmästä, että sitä ei ilmeisesti voida perustella järjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella ja että sitä on näin ollen pidettävä valikoivana (46).

2.3.2    Etu

Määrittääkseen, onko kyse taloudellisen edun myöntämisestä järjestelmän soveltamisalaan kuuluville osuuskunnille, valvontaviranomaisen on seuraavaksi arvioitava, vapauttaako toimenpide edunsaajat kuluista, jotka niiden olisi yleensä maksettava harjoittaessaan liiketoimintaa. Valvontaviranomainen katsoo, että kysymystä siitä, annetaanko järjestelmällä etua sen soveltamisalaan kuuluville osuuskunnille, on tarkasteltava yhtiöverojärjestelmän perusteella, ja yhtiöverojärjestelmää sovelletaan sekä kannattaviin yrityksiin että osuuskuntiin, myös niihin, jotka eivät kuulu järjestelmän piiriin.

Ilmoitetun järjestelmän mukaan tietyt osuuskunnat ovat oikeutettuja vähennykseen, joka voi olla enintään 15 prosenttia vuotuisista tuloista, joita ne saavat jäsentensä kanssa käymästään kaupasta. Tämän seurauksena kyseisten osuuskuntien veroperuste ja sitä kautta myös yhtiövero alenevat. Toimenpide vapauttaa ne maksuista, jotka niiden olisi yleensä kustannettava talousarvioistaan. Tämä verosääntö poikkeaa Norjassa tavanomaisesti sovellettavista yhtiöverosäännöistä.

Norjan viranomaiset ja useat menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä huomautuksiaan esittäneet osapuolet katsovat, ettei ehdotetulla verovähennyksellä myönnetä etua osuuskunnille. Ensinnäkin järjestelmä on Norjan viranomaisten mukaan markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, ja sitä olisi pidettävä osuuskunnille kuuluvana hyvityksenä yleisen edun mukaisen oikeudellisen muodon eli osuustoimintamuodon ylläpitämisestä. Toiseksi verovähennyksellä korvataan kustannusten lisäys, joka osuuskunnille aiheutuu tietyistä niille asetetuista, etenkin pääoman saantiin vaikuttavista rajoituksista, eikä se johda kustannusten liialliseen korvaamiseen.

Markkinataloussijoittajaperiaatteen osalta väitteet näyttävät perustuvan näkemykseen, jonka mukaan järjestelmästä myönnetty tuki ei ylitä yritykselle osuuskuntana toimimisesta aiheutuvaa kustannusten lisäystä (liian suurilla korvauksilla) eikä osuuskuntien turvaamisesta koituvaa yleistä etua. Norjan viranomaisten mukaan markkinataloussijoittajaperiaatetta on sovellettava silloin, kun valtio hankkii yleisen edun nimissä aineetonta hyötyä markkinahinnoin, ja joka tapauksessa ainakin silloin, kun valtiolle koituva aineeton hyöty ei liity mitenkään kyseisen yrityksen intresseihin (47).

Valvontaviranomainen katsoo, että on olemassa useitakin syitä, miksi markkinataloussijoittajaperiaatetta ei tässä tapauksessa voida soveltaa. Valvontaviranomainen ei ensinnäkään ole samaa mieltä Norjan viranomaisten näkemyksestä, jonka mukaan osuuskuntana toimimisesta ei koituisi yritykselle mitään etua. Tältä osin valvontaviranomainen viittaa osuuskuntia koskevaan komission tiedonantoon, jossa Euroopan komissio muun muassa toteaa, että osuuskuntamuoto voi ”olla keino rakentaa tai vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) taloudellista voimaa markkinoilla” (48).

Edelleen valvontaviranomainen katsoo, että aineeton hyöty, jonka valtio aikoo tässä tapauksessa ”hankkia”, muodostuu osuustoiminta-alan ylläpitämisestä Norjan nykyisissä olosuhteissa, joissa osuuskuntien on vaikea hankkia pääomaa. Valvontaviranomainen katsoo, että markkinataloussijoittajaperiaatetta on tässä tapauksessa mahdoton soveltaa siitä yksinkertaisesta syystä, että yksikään yksityinen markkinasijoittaja ei koskaan lähtisi toteuttamaan sellaista liiketoimea, jota Norjan viranomaiset nyt ehdottavat. Tässä tapauksessa valtio ei toimi yksityisenä markkinasijoittajana eikä yrityksenä, vaan se hoitaa valtiollisia ja hallinnollisia tehtäviään, joihin kuuluu olennaisena osana verojen kantaminen. Valvontaviranomainen ei siten näe, että kyseistä periaatetta voitaisiin tässä tapauksessa soveltaa.

Norjan viranomaiset ovat myös väittäneet, ettei järjestelmässä makseta liikaa korvauksia ja ettei myönnetty tuki ylitä osuuskuntamuodon turvaamisesta saatavaa yleistä etua. Valvontaviranomainen panee merkille, etteivät Norjan viranomaiset ole toimittaneet väitteensä tueksi minkäänlaisia lukuja tai muita tietoja, vaan ne ovat ainoastaan todenneet olettavansa asian olevan näin. Valvontaviranomainen ei siten voi hyväksyä tätä perustelua.

Toiseksi valvontaviranomaisen on selvitettävä, voidaanko katsoa, ettei järjestelmällä myönnetä etua sen soveltamisalaan kuuluville osuuskunnille, koska tuen tarkoituksena on korvata osuuskuntien rakenteelliset haitat. Aiemmin on vahvistettu, että rakenteelliset haitat voidaan tietyissä erityistilanteissa korvata tukitoimenpiteillä (49). Tämänkaltaisen haitan korvaamisen ei ole katsottu muodostavan etua etenkään silloin, kun entisiä valtion omistamia monopoleja on uudelleenjärjestelyn kautta muutettu markkinatoimijoiksi siinä vaiheessa, kun markkinat on avattu kilpailulle. Nämä olosuhteet liittyvät kuitenkin sellaiseen tosiasialliseen tilanteeseen, joka poikkeaa nyt tarkasteltavana olevasta tilanteesta. Lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntö sen paremmin kuin Euroopan komission tällä alalla noudattamat käytänteetkään eivät näytä tukevan sellaista näkemystä, jonka mukaan nyt ilmoitetun kaltaisen toimenpiteen ei voida katsoa muodostavan etua kyseiselle yritykselle pelkästään sillä perusteella, että sen tarkoituksena on hyvittää jokin yritykselle aiheutuva ”haitta” (50).

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen esittää päätelmänään, että ehdotetulla verohuojennuksella myönnetään etua järjestelmän soveltamisalaan kuuluville osuuskunnille.

2.4   KILPAILUN VÄÄRISTYMINEN JA VAIKUTUS SOPIMUSPUOLTEN VÄLISEEN KAUPPAAN

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa esitetyn kriteerin mukaan tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, ettei arvioinnissa ole tarpeen osoittaa, että nämä tuet todella vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että kilpailu tosiasiallisesti vääristyy, vaan riittää kun tutkitaan, ovatko nämä tuet omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään kilpailua (51).

Norjan viranomaiset väittävät, että järjestelmän tavoitteena on poistaa osuuskuntien nykyinen pääoman hankintaan liittyvä kilpailuhaitta. Tällä perusteella ne väittävät, ettei järjestelmä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua. Valvontaviranomainen huomauttaa, että järjestelmän vaikutuksena on sen soveltamisalaan kuuluvilta osuuskunnilta kannettavan yhtiöveron aleneminen muihin yrityksiin verrattuna. Sen seurauksena kyseisten osuuskuntien kilpailuasema vahvistuu. Sillä, että Norjan lainsäädännössä on asetettu osuuskunnille joitakin sellaisia rajoituksia, jotka eivät koske esimerkiksi osakeyhtiöitä, ei tässä yhteydessä ole ratkaisevaa merkitystä.

Kun valtion myöntämä tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin ETA-alueella kilpaileviin yrityksiin verrattuna, sen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämän toteamiseksi ei ole tarpeen, että tuensaajayritys itse osallistuu jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (52). Ehdotettu verovähennys vahvistaa osuuskuntien asemaa markkinoilla verrattuna kilpaileviin yrityksiin, jotka on organisoitu eri tavalla. Verovähennystä sovelletaan kaikkiin yleisiin osuuskuntamuotoihin, ja ainakin osa näistä osuuskunnista toimii myös ETA-alueen markkinoilla. Tältä osin valvontaviranomainen panee merkille, että kuluttajaosuuskunta Coop NKL BA:n osuus päivittäistavarakaupasta on 24 prosenttia. Lisäksi Coop NKL BA tekee yhteistyötä muiden Skandinaviassa vähittäismyyntiä harjoittavien osuuskuntien kanssa hankintojen ja jalostuksen alalla.

Tällä perusteella valvontaviranomainen katsoo, että ilmoitettu järjestelmä on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan.

2.5   OSUUSKUNTIA KOSKEVA KOMISSION TIEDONANTO

Norjan viranomaiset näyttävät väittävän, ettei ilmoitettu järjestelmä ole valtiontukea, koska se vastaa osuuskuntia koskevassa komission tiedonannossa esitettyjä periaatteita. Norjan viranomaiset viittaavat erityisesti tiedonannon 3.2.6 kohtaan, jossa Euroopan komissio muun muassa toteaa pitävänsä osuuskuntien erityistä verokohtelua hyväksyttävänä. Kyseisessä kohdassa todetaan seuraavaa:

Valvontaviranomainen panee kuitenkin merkille, että komission tiedonannon 3.2.7 kohdassa todetaan vielä seuraavaa: ”Taloudellista toimintaa harjoittavia osuuskuntia pidetään yrityksinä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81, 82 ja 86–88 artiklan tarkoittamassa merkityksessä. Siksi niihin sovelletaan täysimääräisesti unionin kilpailu- ja valtiontukisääntöjä sekä erinäisiä poikkeuksia, vähimmäistasoja ja vähämerkityksistä tukea koskevia sääntöjä.”

Tällä perusteella viranomainen katsoo, että vaikka tätä tapausta arvioitaessa on otettava asianmukaisesti huomioon osuuskuntien erityispiirteet, komission tiedonannolla ei – kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena – voida perustella väitettä, jonka mukaan osuuskunnille myönnetty valtiontuki ei kuulu ETA-sopimuksessa määriteltyjen valtiontukisääntöjen soveltamisalaan.

Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että osuuskuntia koskeva komission tiedonanto ei kokonaisuutena tarkastellen muuta päätelmää siitä, että ehdotetulla verohuojennuksella myönnetään etua kyseiseen järjestelmään kuuluville osuuskunnille.

2.6   VALTIONTUEN OLEMASSAOLOA KOSKEVA JOHTOPÄÄTÖS

Edellä esitettyjen toteamusten perusteella valvontaviranomainen on tullut siihen tulokseen, että ilmoitettu järjestelmä, joka koskee tietyille osuuskunnille myönnettäviä veroetuuksia, on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

3.   MENETTELYÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaan ”EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Asianomainen valtio ei saa panna ehdottamiaan toimenpiteitä täytäntöön ennen kuin menettelyn tuloksena on saatu aikaan lopullinen päätös.”

Norjan viranomaiset antoivat 28 päivänä kesäkuuta 2007 ja 16 päivänä lokakuuta 2007 päivätyillä kirjeillään tiedoksi ehdotetun järjestelmän, joka koski tietyille osuuskunnille myönnettäviä veroetuuksia, eivätkä ne ole panneet järjestelmää täytäntöön ennen kuin asiaan on saatu viranomaisen lopullinen päätös.

Valvontaviranomainen toteaa sen vuoksi, että Norjan viranomaiset ovat noudattaneet valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

4.   TUEN SOVELTUVUUS YHTEISMARKKINOILLE

Valvontaviranomainen toteaa, etteivät Norjan viranomaiset ole tukiohjelmasta ilmoittaessaan tai menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen esittämissään huomautuksissa maininneet mitään valtiontuen soveltuvuutta koskevia perusteluja. Valvontaviranomainen on kuitenkin saamiensa tietojen perusteella arvioinut ilmoitetun toimenpiteen yhteensopivuutta ETA-sopimuksen 61 artiklan kanssa.

Valvontaviranomainen katsoo, ettei tarkasteltavana olevaan tapaukseen voida soveltaa ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan soveltamisesta on todettava, ettei osuuskunnille myönnettävän veroetuuden voida katsoa kuuluvan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan: kyseistä alakohtaa ei nimittäin voida soveltaa yhteenkään Norjan alueista, sillä sitä sovelletaan alueisiin, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Tämän etuuden tarkoituksena ei näyttäisi olevan Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistäminen eikä valtion taloudessa olevan vakavan häiriön poistaminen, kuten ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla ETA-markkinoille soveltuvalta tuelta edellytetään.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan osalta tuen voitaisiin katsoa soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan, jos sillä edistetään tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä eikä tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Valvontaviranomainen toteaa, ettei toimenpide rajoitu Norjan aluetukikartan kattamiin alueisiin eikä kuulu minkään olemassa olevien valtiontuen suuntaviivojen piiriin, kun tarkastellaan toimenpiteen yhteensopivuutta ETA-sopimuksen kanssa sen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan osalta.

Koska mitään suuntaviivoista ei voida suoraan soveltaa ilmoitettuun järjestelmään, valvontaviranomainen arvioi ohjelman soveltuvuutta suoraan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla (53). ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia on tulkittava suppeasti (54), ja niihin voidaan vedota vain silloin, kun voidaan todistaa, että apu edistää sellaisen yhteisen edun mukaisen tavoitteen toteutumista, jota ei voitaisi taata pelkillä normaaleilla markkinaolosuhteilla. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vahvisti tämän niin sanotun asianmukaisen vastineen periaatteen asiassa Philip Morris (55).

Arvioitaessa valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille tärkeintä on tasapainottaa keskenään tuen haitalliset vaikutukset kauppaan ja kilpailuun yhteismarkkinoilla ja sen myönteiset vaikutukset yhteisen edun mukaisten tavoitteiden kannalta (56). Jotta tukijärjestelmän voidaan todeta olevan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

—	sillä pyritään tarkasti määriteltyyn yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen,

—	se on suunniteltu siten, että se mahdollistaa yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen; lisäksi se on sopivin väline tähän tarkoitukseen, sillä on kannustava vaikutus ja se on oikeasuhteinen,

—	se ei vääristä kilpailua eikä vaikuta kauppaan ETA-alueella siinä määrin, että se olisi yhteisen edun vastaista (57).

Valvontaviranomaisen on arvioitava, onko tavoite, johon toimenpiteellä pyritään, tarpeellinen ja sopusoinnussa yhteisen edun mukaisten tavoitteiden kanssa, ja mikäli näin on, onko tämä vähiten vääristävä keino kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Norjan viranomaiset ovat esittäneet, että ilmoitetun järjestelmän perimmäinen tavoite on taata osuuskuntamuodon säilyminen. Norjan viranomaisten mukaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää helpottaa osuuskuntien mahdollisuuksia oman pääoman hankkimiseen.

Valvontaviranomainen myöntää, että osuuskunnilla on tiettyjä erityispiirteitä, kuten osuuskuntia koskevassa komission tiedonannossa on linjattu. Komission tiedonannossa todetaan, että osuuskuntamallin edistäminen voi periaatteessa tehostaa talouden toimintaa ja sillä voi olla myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tiedonannossa tunnutaan tarkoittavan, että kun otetaan huomioon ne oikeudenmukaisuuteen, yhteiskunnallisiin näkökohtiin ja yhteistyöhön liittyvät laajat hyödyt, joita osuuskuntamallin katsotaan tuovan ja joita markkinoilla ei muuten olisi saatavissa, osuuskuntamallin säilyttämistä voidaan pitää yhteisen edun mukaisena tavoitteena. Lisäksi siinä korostetaan osuuskuntamallin mahdollista roolia pk-yritysten taloudellisen voiman rakentajana tai kasvattajana, sellaisten palvelujen tarjoamista, joita voittoa tavoittelevat yhtiöt eivät tarjoaisi, sekä osaamisyhteiskunnan rakentamisen tukemista (58). On kuitenkin syytä pitää mielessä, että komission tiedonannossa esitetty osuuskunnan määritelmä vaikuttaa suhteellisen suppealta, koska komission tiedonanto näyttää yleisesti ottaen koskevan vain puhtaasti keskinäisiä osuuskuntia (59).

Tällä perusteella valvontaviranomainen katsoo, että järjestelmällä pyritään tarkasti määriteltyyn yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen siltä osin kuin se kohdistetaan puhtaasti keskinäisiin osuuskuntiin.

Seuraava askel on arvioida, onko tuki suunniteltu oikein tavoitellun yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, tässä tapauksessa sen varmistamiseksi, että osuuskuntamuoto säilyy helpottamalla osuuskuntien mahdollisuuksia oman pääoman hankkimiseen.

Olisi mahdollista tehdä ero puhtaasti keskinäisten ja muiden kuin puhtaasti keskinäisten osuuskuntien välille ja pitää keskinäisyyttä osuuskuntien olennaisena tunnusmerkkinä. Mitä voimakkaammin osuuskuntaa leimaa keskinäisyys, sitä selvemmin osuuskunnan voidaan katsoa eroavan voittoa tavoittelevista yrityksistä. Näin ollen osuuskuntia koskevassa komission tiedonannossa määritelty yhteisen edun mukainen tavoite säilyttää osuuskunnat voidaan parhaiten saavuttaa myöntämällä tukea niille osuuskunnille, jotka ovat aidosti keskinäisiä.

Keskinäisten osuuskuntien käsitteen osalta valvontaviranomainen epäilee sitä, voidaanko osuuskuntaa pitää komission tiedonannossa tarkoitettuna keskinäisenä osuuskuntana pelkästään sillä perusteella, että osuuskunta käy kauppaa pääasiassa omien jäsentensä kanssa. Valvontaviranomaisen kanta on, että osuuskunnan pitäminen aidosti keskinäisenä riippuu myös lukuisista muista tekijöistä, kuten osuuskunnan ja sen jäsenten välisen yhteydenpidon tiiviydestä, jäsenten aktiivisesta osallistumisesta osuuskunnan toimintaan, jäsenten aktiivisesta osallistumisesta osuuskunnan johtamiseen ja päätöksentekoon, siitä, ettei osuuskunnan jäsenyys ole automaattinen vaan edellyttää aktiivista hakeutumista ja vanhojen jäsenten hyväksyntää, jäsenille maksettavien bonusten suuresta osuudesta suhteessa voittoihin, jäsenille varattujen etujen suuresta osuudesta verrattuna sellaisille asiakkaille tarjottaviin etuihin, jotka eivät ole jäseniä. Valvontaviranomaisen mukaan arvioitaessa sitä, onko osuuskunta aidosti keskinäinen, olisi otettava huomioon nämä ja muita vastaavia perusteita.

Valvontaviranomainen huomauttaa, että jotkin järjestelmän piiriin kuuluvat osuuskunnat ovat puhtaasti keskinäisiä osuuskuntia, kun taas toiset ovat pääasiallisesti keskinäisiä osuuskuntia. Kuluttajaosuuskuntien osalta verolakiesityksen 10-50 §:ssä todetaan, että järjestelmä kattaa vain pääasiallisesti keskinäiset kuluttajaosuuskunnat (60). Näin ollen nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa vaikuttaa siltä, että joidenkin ilmoitetun järjestelmän piiriin kuuluvien osuuskuntien puhtaasti keskinäinen luonne on kyseenalainen. Esimerkiksi suuri osa tiettyjen järjestelmän piiriin kuuluvien osuuskuntien, erityisesti kuluttajaosuuskuntien, liiketoiminnasta ei liity jäsenten kanssa käytävään kauppaan, vaan muiden asiakkaiden kanssa käytävään kauppaan. Lisäksi joidenkin järjestelmän piiriin kuuluvien osuuskuntien koosta johtuen jäsenten aktiivinen osallistuminen osuuskunnan toiminnan harjoittamiseen ja johtamiseen on väistämättä rajallista. Lisäksi jäsenyys näyttää paljolti olevan automaattinen, ainakin kuluttaja- ja asunto-osuuskunnissa. Näin ollen valvontaviranomaisen näkemys on, ettei järjestelmää ole suunniteltu pelkästään kattamaan sellaisia osuuskuntia, joiden keskinäinen identiteetti on erityisen vahva.

Arvioitaessa sitä, onko järjestelmä suunniteltu niin hyvin, että se mahdollistaa yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen, on lisäksi otettava huomioon, aiheutuuko kohteena olevasta toiminnasta sellaisia lisäkustannuksia, joita tuella korvataan. Valvontaviranomainen huomauttaa, etteivät Norjan viranomaiset ole toimittaneet mitään tietoja, joiden perusteella valvontaviranomainen voisi suoraan tai välillisesti määrittää kustannuksia, joita yritykselle aiheutuu osuuskuntamuodon valinnasta. Niinpä valvontaviranomaisella ei ole mahdollisuutta arvioida, onko tuki tarpeellinen ja oikeassa suhteessa siihen tavoitteeseen nähden, johon sillä pyritään.

Toisaalta valvontaviranomainen panee myönteisenä seikkana merkille sen, että esitetty verovähennys myönnetään ilmoituksen mukaan vain jäsenten kanssa käydystä kaupasta ja vastaavasta kaupasta saaduista tuloista. Lisäksi ilmoitettu järjestelmä edellyttää osuuskunnilta erillistä kirjanpitoa jäsenten kanssa käytyä kauppaa ja muiden kanssa käytyä kauppaa varten, jotta ne voisivat saada tukea järjestelmästä.

Valvontaviranomaisella on kuitenkin edellä mainituista syistä epäilyksiä siitä, onko ilmoitettu järjestelmä suunniteltu niin hyvin, että se mahdollistaa yhteisen edun mukaisen tavoitteen – eli osuuskuntamuodon säilyttämisen – saavuttamisen, etenkin puhtaasti keskinäisten osuuskuntien osalta, helpottamalla niiden mahdollisuutta oman pääoman hankintaan.

Lopuksi on arvioitava, voiko tuki vääristää kilpailua ja kauppaa Euroopan talousalueella siinä määrin, että se on yhteisen edun vastaista.

Kilpailun ja kaupan mahdollisen vääristymisen osalta valvontaviranomainen huomauttaa, että järjestelmä on luokiteltava toimintatueksi, koska se vapauttaa saajat kuluista, joita yritykset normaalisti liiketoimintansa tavanomaisen harjoittamisen yhteydessä maksavat – tässä yhteydessä yhteisöverosta.

Toimintatukea voidaan vain poikkeustapauksissa pitää yhteensopivana ETA-sopimuksen kanssa, jos sillä pystytään edistämään sellaisen yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista, jota ei muuten voitaisi saavuttaa. Valvontaviranomainen pitää kyseenalaisena sitä, eikö osuuskuntien yhtiömuodon säilyttämisen tavoitetta, johon Norjan viranomaiset pyrkivät helpottamalla osuuskuntien mahdollisuutta oman pääoman hankkimiseen, olisi voitu saavuttaa muilla toimilla, jotka ovat oikeammassa suhteessa tavoitteeseen nähden. Valvontaviranomainen korostaa erityisesti sitä, että osa järjestelmän piiriin kuuluvista osuuskunnista on suuria yrityksiä, jotka toimivat ETAn erittäin kilpailluilla markkinoilla.

Kuten edellä on todettu, valvontaviranomainen katsoo, että järjestelmällä pyritään tarkasti määriteltyyn yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen, ainakin siltä osin kuin se kohdistuu puhtaasti keskinäisiin osuuskuntiin. Näyttää kuitenkin siltä, ettei joidenkin järjestelmän piiriin kuuluvien osuuskuntien puhtaasti keskinäinen luonne ole itsestään selvä. Valvontaviranomaisella ei myöskään ole mahdollisuutta arvioida, onko tuki tarpeellinen ja oikeassa suhteessa tavoitteeseen, johon sillä pyritään.

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen katsoo, että vaikka järjestelmän tavoitteen voidaan katsoa olevan tarkasti määritelty yhteisen edun mukainen tavoite, Norjan viranomaiset eivät ole näyttäneet toteen, että tuen myönteiset vaikutukset ovat sen kielteisiä vaikutuksia suuremmat. Siksi järjestelmän ei voida katsoa olevan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen.

5.   PÄÄTELMÄ

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella valvontaviranomainen katsoo, että ilmoitettu tietyille osuuskunnille myönnettävä verovapaus on ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa yhteensoveltumatonta valtiontukea.

Valvontaviranomainen haluaa korostaa, että tämä päätös, kuten edellä II-1 kohdassa on todettu, ei koske maatalouden ja kalastuksen alalla toimivia osuuskuntia siltä osin kuin näiden osuuskuntien toiminta ei kuulu ETA-sopimuksen valtiontukisääntöjen soveltamisalaan,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Suunniteltu järjestelmä, joka koskee tietyille osuuskunnille myönnettäviä verovapautuksia, on ETA-sopimuksen 61 artiklassa tarkoitettua ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta valtiontukea.

2 artikla

Ilmoitettua järjestelmää ei saa panna täytäntöön.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Norjan kuningaskunnalle.

4 artikla

Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

---

(1)  Jäljempänä ’valvontaviranomainen’.

(2)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(3)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(4)  Jäljempänä ’pöytäkirja 3’.

(5)  Suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten, EFTAn valvontaviranomainen hyväksynyt ja antanut 19 päivänä tammikuuta 1994 (EYVL L 231, 3.9.1994, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 32, 3.9.1994). Jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’.

(6)  Päätös N:o 195/04/KOL, tehty 14 päivänä heinäkuuta 2004 (EUVL L 139, 25.5.2006, s. 37, ja ETA-täydennysosa N:o 26, 25.5.2006, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna. Valtiontuen suuntaviivojen päivitetty versio on julkaistu valvontaviranomaisen verkkosivuilla: http://www.eftasurv.int/state-aid/legal-framework/state-aid-guidelines/

(7)  EUVL C 96, 17.4.2008, s. 27, ja ETA-täydennysosa N:o 20, 17.4.2008, s. 44.

(8)  Lisätietoja valvontaviranomaisen ja Norjan viranomaisten välisestä kirjeenvaihdosta, ks. valvontaviranomaisen päätös N:o 719/07/KOL muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta (EUVL C 96, 17.4.2008, s. 27, ja ETA-täydennysosa N:o 20, 17.4.2008, s. 44).

(9)  EYVL-viittauksesta ks. alaviite 8.

(10)  Ks. jäljempänä I-5 kohta.

(11)  Norjan hallituksen 29 päivänä syyskuuta 2006 antaman esityksen (Ot.prp. nr. 1 (2006-2007) Skatte- og avgiftsopplegget 2007 - lovendringer) 12.2 kohta.

(12)  Ot.prp. nr. 1 (2006-2007) Skatte- og avgiftsopplegget 2007 - lovendringer.

(13)  Valvontaviranomaisen epävirallinen käännös. Alkuperäinen norjankielinen kohta kuuluu seuraavasti: ”I tillegg kan det gis fradrag for avsetning til felleseid andelskapital med inntil 15 prosent av inntekten. Fradrag gis bare i inntekt av omsetning med medlemmene. Omsetning med medlemmene og likestilt omsetning må fremgå av regnskapet og kunne legitimeres.”

(14)  Osuuskuntalain 28 §.

(15)  Osuuskuntalain 29 §.

(16)  Norjan viranomaisten mukaan tämä säännös koskee vain osuuskuntia, joiden toiminta ei kuulu ETA-sopimuksen piiriin, vrt. Norjan viranomaisten 6 päivänä heinäkuuta 2009 päivätty kirje (tapahtuma N:o 523765), s. 3. Tältä pohjalta valvontaviranomainen ei analysoi käsitettä ”muu siihen rinnastettava kauppa”.

(17)  Lov 6. juni 2003 No 38 Lov om bustadbyggjelag (bustadbyggjelagslova).

(18)  Lov 29. juni 2007 No 8l Lov om samvirkeforetak (samvirkelova).

(19)  Käännös Norjan osuustoimintakeskuksen kotisivuilta: www.samvirke.org.

(20)  Tämän kappaleen tiedot on pääosin poimittu Norjan osuustoimintakeskuksen kotisivuilta. Keskus tuottaa osuuskuntia koskevaa tietoa ja dokumentaatiota sekä antaa neuvontaa, ja sen omistavat Norjan tärkeimmät osuustoimintajärjestöt (www.samvirke.org).

(21)  Lov 14. desember 1951 No 3 om omsetning av råfisk (Råfiskloven), ks. erityisesti 3 §.

(22)  Rt. 1917, s. 627 ja Rt. 1927, s. 869.

(23)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1435/2003, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä (EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1).

(24)  Norjan viranomaisten 20 päivänä helmikuuta 2008 päivätty kirje (tapahtuma N:o 465882), s. 2.

(25)  Euroopan komission päätös asiassa C 2/2006, OTE.

(26)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle osuuskuntien edistämisestä Euroopassa, KOM(2004) 18, annettu 23 päivänä helmikuuta 2004, jäljempänä ’osuuskuntia koskeva komission tiedonanto’ tai ’komission tiedonanto’.

(27)  Asia E-6/98, Norja v. EFTAn valvontaviranomainen (EFTAn oikeustapauskokoelma 1999, s. 76, 34 kohta); yhdistetyt asiat E-5/04, E-6/04 ja E-7/04, Fesil ja Finnfjord, PIL ym. ja Norja v. EFTAn valvontaviranomainen (EFTAn oikeustapauskokoelma 2005, s. 121, 76 kohta); asia 173/73, Italia v. komissio (Kok., s. 709, 13 kohta) ja asia C-241/94, Ranska v. komissio (Kok., s. I-4551, 20 kohta).

(28)  Ks. erityisesti asia C-143/99, Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke (Kok., s. I-8365, 38 kohta); asia C-501/00, Espanja v. komissio (Kok., s. I-6717, 90 kohta) ja asia C-66/02, Italia v. komissio (Kok., s. I-10901, 77 kohta).

(29)  Ks. vastaavasti asia C-387/92, Banco Exterior de España, Kok., s. I-877, 14 kohta; ja asia C-222/04, Cassa di Risparmio di Firenze et al., Kok., s. I-289, 132 kohta.

(30)  Asia C-222/04, Cassa di Risparmio di Firenze ym. (Kok., s. I-289, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(31)  Asia C-487/06 P, British Aggregates Association v. komissio, 82 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia C-409/00, Espanja v. komissio, Kok., s. I-1487, 47 kohta); yhdistetyt asiat C-428/06–C-434/06, UGT-Rioja ym. (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 46 kohta).

(32)  Asiat T-211/04 ja T-215/04, Government of Gibraltar v. komissio, tuomio 18.12.2008 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 143 kohta).

(33)  Asia C-75/97, Belgia v. komissio, tuomio 17.6.1999 (Kok., s. I-3671, 28–31 kohta).

(34)  Asiat T-211/04 ja T-215/04, Government of Gibraltar v. komissio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 143 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(35)  Osuuskuntia koskevan komission tiedonannon 1.1 kohta.

(36)  Asia 173/73, Italia v. komissio (Kok., s. 709, 33 kohta); asia C-143/99, Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke (Kok., s. I-8365, 42 kohta).

(37)  Em. asia E-6/98, Norja v. EFTAn valvontaviranomainen, 38 kohta; em. yhdistetyt asiat E-5/04, E-6/04 ja E-7/04, Fesil ja Finnfjord, PIL ym. ja Norja v. EFTAn valvontaviranomainen, 84–85 kohta; yhdistetyt asiat T-127/99, T-129/99 ja T-148/99, Territorio Histórico de Alava ym. v. komissio (Kok., s. II-1275, 163 kohta); asia C-143/99, Adria-Wien Pipeline (Kok., s. I-8365, 42 kohta); asia T-308/00, Salzgitter v. komissio (Kok., s. II-1933, 42 kohta) ja asia C-172/03, Wolfgang Heiser (Kok., s. I-1627, 43 kohta).

(38)  Asiat T-211/04 ja T-215/04, Government of Gibraltar v. komissio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 144 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(39)  Asia C-159/01, Alankomaat v. komissio (Kok., s. I-4461, 43–47 kohta).

(40)  Ks. edellä I-2.3 kohta.

(41)  Asia C-241/94, Ranska v. komissio (Kok., s. I-4551, 21 kohta) ja asia C-342/96, Espanja v. komissio (Kok., s. I-2459, 23 kohta).

(42)  Ot.prp. nr. 1 (2006-2007) Skatte- og avgiftsopplegget 2007 – lovendringer.

(43)  Asia C-487/06 P, British Aggregates Association v. komissio, 92 kohta.

(44)  Tältä osin valvontaviranomainen viittaa Euroopan komission päätökseen Tanskan tukijärjestelmästä hiilidioksidiveron palauttamiseksi teollisuudelle, ks. asia C 41/2006 (ex N 318/2004), jota ei ole vielä julkaistu. Päätöksen 44 kohdassa komissio toteaa, että kyseinen tukiohjelma koskee vai tiettyjä siinä tosiasiallisessa tilanteessa olevista yrityksistä, jota ohjelmalla Tanskan viranomaisten mukaan yritetään korjata. Komissio pitää tätä poikkeuksena siitä yleisestä logiikasta, jota Tanskan viranomaisten mukaan pitäisi soveltaa, ja toteaa, ettei ohjelma näin ollen ole kyseisen logiikan mukainen.

(45)  Yhdistetyt asiat T-92/00 ja T-103/00, Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava ym. v. komissio (Kok., s. II-1385, 58 kohta).

(46)  Asia C-222/04, Cassa di Risparmio di Firenze (Kok., s. I-289, 134–138 kohta); asia C-148/04, Unicredito Italiano (Kok., s. I-11137, 48–49 kohta).

(47)  Väitteensä tueksi Norjan viranomaiset viittaavat julkisasiamies Fennellyn asiassa C-251/97, Ranska v. komissio, esittämään ratkaisuehdotukseen. Ranskan viranomaisten kyseisessä asiassa esittämien perustelujen mukaan silloin, kun valtio hankkii yleisen edun nimissä tavaroita tai palveluja tai muita vähemmän konkreettisia etuja markkinahinnoin, voidaan väittää joko, ettei kyseessä ole mikään tekijöistä, joita pidettäisiin tukena, tai että tuki on ainakin mahdollisesti yhteismarkkinoille soveltuva (ks. ratkaisuehdotuksen 20 kohta). Julkisasiamies ei kuitenkaan tässä tapauksessa hyväksynyt Ranskan viranomaisten perusteluja.

(48)  Osuuskuntia koskevan komission tiedonannon 2.1.1 kohta.

(49)  Asia T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio (Kok., s. II-917).

(50)  Asia 30/59, Gezamenlijke Steenkolenmijnen (Kok., s. 3, 29–30 kohta); asia C-173/73, Italia v. komissio (Kok., s. 709, 12–13 kohta); asia C-241/94, Ranska v. komissio (Kok., s. I-4551, 25 ja 35 kohta); asia C-251/97, Ranska v. komissio (Kok., s. I-6639, 41 ja 46–47 kohta) ja komission tukipäätös asiassa C 2/2006, OTE, 92 kohta.

(51)  Asia C-372/97, Italia v. komissio (Kok., s. I-3679, 44 kohta); asia C-66/02, Italia v. komissio, 111 kohta ja asia C-148/04, Unicredito Italiano (Kok., s. I-11137, 54 kohta).

(52)  Em. asia C-66/02, Italia v. komissio, 115 ja 117 kohta ja em. asia C-148/04, Unicredito Italiano, 56 ja 58 kohta.

(53)  Asia T-288/97, Regione Autonoma Friuli Venezia Giulia v. komissio (Kok., s. II-1169, 72 kohta).

(54)  Asia C-301/96, Saksa v. komissio (Kok., s. I-9919, 66 ja 105 kohta).

(55)  Asia 730/79, Philip Morris v. komissio (Kok., s. I-2671).

(56)  Ks. komission valtiontuen toimintasuunnitelma, 7.6.2005, KOM(2005) 107, 11 kohta.

(57)  Ks. komission päätös C (2006) 6630, tehty 24.1.2007, asiassa N 270/06, 67 kohta.

(58)  Osuuskuntia koskevan komission tiedonannon 2.1.1 kohta.

(59)  Ks. edellä II-2.3.1 kohta.

(60)  Tätä ehtoa ei sovelleta muihin osuuskuntiin, eikä valvontaviranomaisella ole tietoa siitä, kuuluuko järjestelmän piiriin muilla aloilla toimivia muita kuin pääasiallisesti keskinäisiä osuuskuntia.

---

16.6.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/54

---

Oikaistaan komission asetus (EU) N:o 446/2011, annettu 10 päivänä toukokuuta 2011, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevien tiettyjen rasva-alkoholien ja niiden seosten tuonnissa

( Euroopan unionin virallinen lehti L 122, 11. toukokuuta 2011 )

Sivulla 61, 1 artiklan 2 kohdassa

korvataan:

”VVF Limited, Sion (East), Mumbai”

seuraavasti:

”VVF Ltd, Taloja, Maharashtra”.

---