NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 25 päivänä helmikuuta 1964,

ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta (64/221/ETY)

EUROOPAN TALOUSYHTEISÖN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 56 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon työntekijöiden vapaata liikkuvuutta yhteisön alueella koskevista alustavista toimenpiteistä 16 päivänä elokuuta 1961 annetun neuvoston asetuksen N:o 15(1) ja erityisesti sen 47 artiklan,

ottaa huomioon muista yhteisön jäsenvaltioista saapuvien työntekijöiden ja heidän perheidensä toiseen jäsenvaltioon tulemista sekä siellä tapahtuvaa työntekoa ja oleskelua koskevista hallinnollisista menettelyistä ja käytännöistä 16 päivänä elokuuta 1961 annetun neuvoston direktiivin(2),

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annetut yleiset toimintaohjelmat(3), ja erityisesti toimintaohjelmien II osastot,

ottaa huomioon sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamiseksi 25 päivänä helmikuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin(4),

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(5),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(6),

sekä katsoo, että

yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien ulkomaalaisten erityiskohtelua koskevien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten säännösten yhteensovittamisen tulisi ensisijassa koskea sellaisten yhteisön alueella liikkuvien jäsenvaltion kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, joiden tarkoituksena on toimia joko palkatussa työssä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina tai palvelujen vastaanottajina,

yhteensovittaminen edellyttää erityisesti sellaisten kussakin jäsenvaltiossa noudatettujen menettelyjen lähentämistä toisiinsa, joissa ulkomaalaisten liikkumiseen ja oleskeluun liittyvissä asioissa vedotaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen,

kussakin jäsenvaltiossa muiden jäsenvaltioiden kansalaisilla tulee olla käytössään riittävät oikeussuojakeinot hallintoviranomaisten näissä asioissa tekemiin päätöksiin nähden, ja

luettelon laatimisesta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä kansanterveyden mahdollisesti vaarantavista taudeista ja vammoista olisi vain vähän käytännön hyötyä ja tyhjentävän luettelon tekeminen olisi vaikeaa, joten sellaisten tautien ja vammojen luokittelu riittää,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan jokaiseen jäsenvaltion kansalaiseen, joka asuu toisessa yhteisön jäsenvaltiossa tai matkustaa sinne joko toimiakseen siellä palkatussa työssä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana taikka vastaanottaakseen siellä palveluja.

2. Näitä säännöksiä sovelletaan myös puolisoon ja perheenjäseniin, joita perustamissopimuksen mukaisesti tällä alalla annettujen asetusten ja direktiivien säännökset koskevat.

2 artikla

1. Tämä direktiivi koskee kaikkia jäsenvaltioiden alueelle saapumiseen, oleskeluluvan myöntämiseen tai uudistamiseen taikka jäsenvaltioiden alueelta karkottamiseen liittyviä toimenpiteitä, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi.

2. Näihin perusteisiin ei saa vedota taloudellisten päämäärien vuoksi.

3 artikla

1. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi käyttöön otettujen toimenpiteiden on perustuttava yksinomaan kyseisen yksilön omaan käyttäytymiseen.

2. Rikostuomiot eivät sellaisenaan saa olla perusteena tällaisille toimenpiteille.

3. Vastaanottavaan maahan saapumiseen ja oleskeluluvan saamiseen käytetyn henkilötodistuksen tai passin voimassaoloajan päättyminen ei saa olla perusteena henkilön karkottamiselle alueelta.

4. Henkilötodistuksen tai passin myöntäneen valtion on sallittava asiakirjan haltijan palata alueelleen ilman muodollisuuksia, vaikka asiakirja ei enää ole voimassa tai vaikka haltijan kansalaisuus on kiistanalainen.

4 artikla

1. Ainoastaan taudit tai vammat, jotka on lueteltu tämän direktiivin liitteessä, saavat olla perusteena alueelle pääsyn estämiselle tai ensimmäisen oleskeluluvan epäämiselle.

2. Ensimmäisen oleskeluluvan myöntämisen jälkeen ilmenevät taudit tai vammat eivät voi olla riittävä peruste jatko-oleskeluluvan epäämiselle tai maasta karkottamiselle.

3. Jäsenvaltiot eivät saa antaa uusia säännöksiä tai ryhtyä noudattamaan uusia käytäntöjä, jotka ovat rajoittavampia kuin ne, jotka ovat olleet voimassa tämän direktiivin tiedoksiantopäivänä.

5 artikla

1. Päätös ensimmäisen oleskeluluvan myöntämisestä tai epäämisestä on tehtävä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun lupaa haettiin.

Asianomaisen on sallittava jäädä väliaikaisesti alueelle oleskeluluvan myöntämistä tai epäämistä koskevan päätöksen tekemiseen asti.

2. Tapauksissa, joissa sitä pidetään välttämättömänä, vastaanottava maa voi pyytää jäsenvaltiota, josta hakija on peräisin, ja tarvittaessa muita jäsenvaltioita antamaan tietoja mahdollisesta aikaisemmasta rikosrekisteristä. Tällaisten tiedustelujen tekeminen ei saa olla järjestelmällistä.

Jäsenvaltion, jolta asiaa tiedustellaan, on annettava vastaus kahden kuukauden kuluessa.

6 artikla

Asianomaiselle on ilmoitettava ne yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvät seikat, joihin hänen tapauksessaan tehty päätös perustuu, jollei tämä ole ristiriidassa kyseessä olevan valtion turvallisuusetujen kanssa.

7 artikla

Asianomaiselle on annettava virallisesti tiedoksi päätökset oleskeluluvan epäämisestä tai uudistamatta jättämisestä tai karkottamisesta alueelta. Tiedoksiannossa on mainittava aika, jonka kuluessa alueelta on poistuttava. Kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta tämän ajan on oltava vähintään 15 päivää, jos asianomaiselle ei vielä ole myönnetty oleskelulupaa, ja kaikissa muissa tapauksissa vähintään yksi kuukausi.

8 artikla

Asianomaisella tulee olla kaikkiin maahantuloa taikka oleskeluluvan epäämistä tai uudistamatta jättämistä taikka maastakarkotusta koskevien päätösten osalta samat hallintotoimia koskevat oikeussuojakeinot kuin kyseisen valtion kansalaisilla.

9 artikla

1. Jos oikeutta hakea muutosta tuomioistuimelta ei ole tai jos muutosta voi hakea vain päätöksen laillisuuden perusteella taikka jos muutoksenhaun johdosta annetulla päätöksellä ei ole lykkäävää vaikutusta, hallintoviranomainen ei saa muutoin kuin kiireellisissä tapauksissa jättää oleskelulupaa uudistamatta tai tehdä oleskeluluvan haltijaa koskevaa karkotuspäätöstä hankkimatta lausuntoa vastaanottavan maan toimivaltaiselta viranomaiselta, jonka luona asianomaisella on sellaiset oikeudet puolustukseen sekä avustajan tai asiamiehen käyttöön kuin tuossa maassa sovellettavissa säännöksissä säädetään.

Tämä viranomainen ei saa olla sama kuin se, jolla on toimivalta päättää oleskeluluvan uudistamatta jättämisestä tai antaa karkotusmääräys.

2. Kaikki kyseisen henkilön ensimmäisen oleskeluluvan epäämistä tai henkilön karkottamista ennen luvan myöntämistä koskevat päätökset on henkilön niin vaatiessa toimitettava sen viranomaisen harkittavaksi, jolta 1 kohdan mukaisesti on pyydettävä lausunto ennen päätöstä. Asianomaisella on oikeus esittää puolustuksensa henkilökohtaisesti, paitsi jos tämä on ristiriidassa kansallisten turvallisuusetujen kanssa.

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan kuuden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamat keskeiset kansalliset säännökset toimitetaan kirjallisina komissiolle.

11 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 25 päivänä helmikuuta 1964.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. FAYAT

(1) EYVL N:o 57, 26.8.1961, s. 1073/61

(2) EYVL N:o 80, 13.12.1961, s. 1513/61

(3) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 32/62 ja 36/62

(4) EYVL N:o 56, 4.4.1964, s. 845/64

(5) EYVL N:o 134, 14.12.1962, s. 2861/62

(6) EYVL N:o 56, 4.4.1964, s. 856/64

LIITE

A. Taudit, jotka saattavat vaarantaa kansanterveyden:

1. Taudit, jotka kuuluvat Maailman terveysjärjestön 25 päivänä toukokuuta 1951 antamassa kansainvälisessä terveysasetuksessa N:o 2 lueteltuihin karanteenin alaisiin tauteihin;

2. Aktiivisessa vaiheessa oleva tai kehittymisen merkkejä osoittava hengityselinten tuberkuloosi;

3. Syfilis;

4. Muut infektiotaudit tai tarttuvat loistaudit, jos niistä säädetään vastaanottavan maan kansalaisten suojelemiseksi annetuissa säädöksissä.

B. Taudit ja vammat, jotka saattavat uhata yleistä järjestystä ja turvallisuutta:

1. Riippuvuus huumausaineista;

2. Vakava mielenterveyden häiriö; pysyvä psykoottinen häiriö, johon liittyy kiihtymystä, delirium, aistinharhoja tai sekavuutta.