NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 24 päivänä marraskuuta 1988,

tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (88/609/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotukset(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnot(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

Euroopan yhteisöjen toimintaohjelmissa ympäristöalan toimenpiteiksi vuosilta 1973(4), 1977(5), 1983(6) ja 1987(7) korostetaan ilman pilaantumisen ehkäisemisen ja ilman epäpuhtauksien vähentämisen tärkeyttä,

neuvostossa kokoontuneet neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajat painottavat vuosien 1987-1992 ympäristön toimintaohjelmaa koskevassa päätöslauselmassaan sitä, että yhteisön on tärkeää toiminnassaan keskittyä ensi sijassa ilman pilaantumista aiheuttavien päästöjen vähentämiseen muun muassa hyväksymällä ja panemalla täytäntöön toimenpiteitä, jotka koskevat suurten polttolaitosten päästöjä,

lisäksi yhteisöstä tuli päätöksellä 81/462/ETY(8) ilmansaasteiden kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen osapuoli,

teollisuuslaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen estämisestä 28 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa neuvoston direktiivissä 84/360/ETY(9), säädetään sellaisten menettelyjen ja toimenpiteiden käyttöönotosta, joilla pyritään ehkäisemään ja vähentämään teollisuuslaitoksista peräisin olevia ilman epäpuhtauksia, etenkin niistä luetteloon sisältyviin ryhmiin kuuluvista teollisuuslaitoksista, joihin suuret polttolaitokset kuuluvat,

saman direktiivin 84/360/ETY 8 artiklassa säädetään, että komission ehdotuksesta neuvosto vahvistaa yksimielisesti tarvittaessa uusille laitoksille parhaaseen saatavissa olevaan tekniikkaan perustuvat päästörajat, jotka eivät aiheuta kohtuuttomia kustannuksia ja joissa otetaan huomioon kyseisten päästöjen laatu, määrät ja haitallisuus; mainitun direktiivin 13 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on sovellettava politiikkoja ja strategioita, mukaan lukien tarpeelliset toimenpiteet, joilla luetteloon sisältyviin luokkiin kuuluvat olemassa olevat laitokset asteittain mukautetaan parhaaseen mahdolliseen saatavissa olevaan tekniikkaan ottaen huomioon laitosten tietyt ominaispiirteet,

ilman pilaantumisesta ympäristölle aiheutuvien vahinkojen vuoksi on tärkeää, että uusien ja nykyisten suurten polttolaitosten päästöjä vähennetään ja valvotaan; tätä tarkoitusta varten on tarpeen asettaa yleiset tavoitteet nykyisistä polttolaitoksista tulevien rikkidioksidin ja typen oksidien vuosittaisten kokonaispäästöjen asteittaiselle ja vaiheittaiselle vähentämiselle ja määrätä uusille laitoksille rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästörajat direktiivin 84/360/ETY 8 artiklassa ilmaistun periaatteen mukaisesti,

tällaisia uusien laitosten päästörajoja on tarkasteltava tekniikan kehityksen ja ympäristövaatimusten kehittymisen perusteella; komissio tekee tarvittavat ehdotukset, ja

olemassa olevien suurten polttolaitosten yleisten vuosittaisten päästöjen enimmäismäärän määrittämisessä on otettu asianmukaisesti huomioon vertailukelpoisten tulosten tarve ja samalla otettu huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanne; uusien laitosten päästöjen vähentämisvaatimusten määrittelyn yhteydessä kohtuuttomien kulujen välttämiseksi on otettu asianmukaisesti huomioon eräitä teknisiä ja taloudellisia tekijöitä; Espanjalle on myönnetty väliaikainen ja rajoitettu poikkeus uusille laitoksille määrätyn rikkidioksidin päästörajan täysimääräisestä soveltamisesta, koska tuo jäsenvaltio katsoo tarvitsevansa erityisen suuren määrän uutta sähkön tuotantokapasiteettia energiantuotantoaan ja teollista kasvuaan varten,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tämä direktiivi koskee polttoainetyypistä (kiinteä, nestemäinen, kaasumainen) riippumatta polttolaitoksia, joiden mitattu polttoaineteho on vähintään 50 MW.

2 artikla

Tässä direktiivissä:

1 "päästöllä" tarkoitetaan aineiden päästämistä ilmaan polttolaitoksesta;

2 "savukaasulla" tarkoitetaan kaasupäästöjä, jotka sisältävät kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia päästöjä; niiden tilavuusvirrat on ilmaistava kuutiometreinä tunnissa standardilämpötilassa (273 K) ja -paineessa (101,3 kPa) vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen, jäljempänä (Nm³/h);

3 "päästöraja-arvolla" tarkoitetaan polttolaitoksesta tulevien savukaasujen sisältämän aineen sallittua määrää, joka voidaan päästää ilmaan tietyn ajan kuluessa; se määritellään massan osuutena savukaasujen tilavuudesta, mg/Nm³, kun oletetaan, että savukaasun happipitoisuus nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden tapauksessa on kolme prosenttia ja kiinteiden polttoaineiden tapauksessa kuusi prosenttia savukaasun tilavuudesta;

4 "rikinpoistoasteella" tarkoitetaan polttolaitoksella tietyn ajan kuluessa erityisesti tätä tarkoitusta varten suunnitelluin menetelmin erotetun rikin määrän suhdetta polttolaitoksen laitteisiin syötetyn ja saman ajan kuluessa käytetyn polttoaineen rikin määrään;

5 "käyttäjällä" tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää polttolaitosta, tai jolle on uskottu toimivaltaa sitä koskevissa taloudellisissa ratkaisuissa;

6 "polttoaineella" tarkoitetaan kaikkia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita, joita polttolaitoksessa poltetaan, lukuun ottamatta talousjätteitä sekä myrkyllisiä tai vaarallisia jätteitä;

7 "polttolaitoksella" tarkoitetaan kaikkia teknisiä laitteita, joissa polttoaineet hapetetaan, jotta täten syntyvää lämpöä voidaan käyttää.

Tätä direktiiviä sovelletaan vain energiantuotantoon tarkoitettuihin polttolaitoksiin, lukuun ottamatta niitä, jotka käyttävät palamistuotteita suoraan hyväkseen valmistusprosesseissa.

Erityisesti tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin laitoksiin:

- laitokset, joissa palamistuotteita käytetään suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai esineiden tai materiaalien muuhun käsittelyyn, esimerkiksi uudelleenlämmitysuunit, lämpökäsittelyuunit,

- jälkipolttolaitokset, toisin sanoen kaikki tekniset laitteet, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla, ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina,

- katalyyttisia krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet,

- laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi,

- kemianteollisuudessa käytetyt reaktorit,

- koksaamot,

- Cowperin ilmankuumentimet.

Laitokset, jotka toimivat diesel-, bensiini- tai kaasukäyttöisillä moottoreilla, taikka mitä tahansa polttoainetta käyttävällä kaasuturbiinilla, eivät liioin kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

Kun kaksi tai useampia uusia laitoksia rakennetaan siten, että toimivaltaisten viranomaisten mielestä niiden savukaasut voitaisiin tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen purkaa yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten muodostamaa kokonaisuutta pidetään yhtenä yksikkönä;

8 "monipolttoaineyksiköllä" tarkoitetaan kaikkia polttolaitoksia, joissa voidaan yhtä aikaa tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta;

9 "uudella laitoksella" tarkoitetaan kaikkia polttolaitoksia, joiden alkuperäinen rakennuslupa, tai, jos tällaista menettelyä ei ole, alkuperäinen käyttölupa on myönnetty 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen;

10 "olemassa olevalla laitoksella" tarkoitetaan kaikkia polttolaitoksia, joita varten alkuperäinen rakennuslupa, tai tällaisen menettelyn puuttuessa alkuperäinen käyttölupa on myönnetty ennen 1 päivää heinäkuuta 1987.

3 artikla

1 Jäsenvaltioiden on 1 päivään heinäkuuta 1990 mennessä laadittava asianmukaiset ohjelmat olemassa olevien laitosten kokonaisvuosipäästöjen asteittaiseksi vähentämiseksi. Ohjelmiin on sisällyttävä aikataulut ja täytäntöönpanomenettelyt.

2 Ohjelmat on laadittava ja pantava täytäntöön siten, että niiden tavoitteena on ainakin saavuttaa liitteessä I ja II määriteltyihin päivämääriin mennessä päästöjen asianmukaisen rajoittamisen kautta päästöjen enimmäismäärä ja vastaavat prosentuaaliset vähennykset, joista rikkidioksidin osalta asetetaan liitteessä I olevassa 1-6 sarakkeessa ja typen oksidien osalta liitteessä II olevassa 1-4 sarakkeessa.

3 Ohjelmien toteuttamisen yhteydessä jäsenvaltioiden on myös määritettävä kokonaisvuosipäästöt liitteessä IX olevan C kohdan mukaisesti.

4 Vuonna 1994 komissio laatii jäsenvaltioiden 16 artiklan mukaisesti toimittamien yhteenvetojen perusteella neuvostolle kertomuksen tässä artiklassa tarkoitettujen vähennysten täytäntöönpanosta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia rikkidioksidin 3 vaiheen vähennystavoitteiden tai päivämäärän ja typen oksidien 2 vaiheen vähennystavoitteiden tai päivämäärän muuttamisesta. Neuvosto päättää tällaisista ehdotuksista yksimielisesti.

5 Jos merkittävä ja odottamaton energian saatavuutta taikka tiettyjen polttoaineiden tai tuotantolaitosten saatavuutta koskeva muutos aiheuttaa jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti laatiman ohjelman täytäntöönpanolle vakavia teknisiä vaikeuksia, komissio tekee kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ja pyynnön perusteet huomioon ottaen päätöksen, jolla se muuttaa päästöjen enimmäismääriä tai liitteessä I ja II asetettuja päivämääriä tuon jäsenvaltion osalta ja ilmoittaa päätöksestään neuvostolle ja jäsenvaltioille.

Kaikki jäsenvaltiot voivat kolmen kuukauden kuluessa saattaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi; neuvosto voi määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa päättää asiasta toisin.

4 artikla

1 Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikkiin rakennuslupiin tai tällaisen menettelyn puuttuessa uusien laitosten käyttölupiin sisältyy ehdot, jotka liittyvät liitteessä III - VII määrättyjen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästörajojen noudattamiseen.

2 Komissio tekee 1 päivään heinäkuuta 1995 mennessä teknologian tason ja ympäristön senhetkisten vaatimusten perusteella ehdotukset sovellettavien raja-arvojen muuttamisesta. Neuvosto päättää tällaisista ehdotuksista yksimielisesti.

3 Jäsenvaltiot voivat vaatia noudatettavaksi päästörajoja ja toimeenpanon aikarajoja, jotka ovat tiukempia kuin 1 ja 2 kohdassa vahvistetut; niihin voi sisältyä muita epäpuhtauksia, ja niissä voidaan määrätä lisävaatimuksia tai vaatia laitoksen mukauttamista tekniikan kehitykseen.

5 artikla

Sen estämättä, mitä liitteessä III määrätään:

1 uusia laitoksia, joiden mitattu polttoaineteho on yhtä suuri tai suurempi kuin 400 MW, ja jotka eivät toimi yli 2 200 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), koskee rikkidioksidipäästöjen raja-arvo 800 mg/Nm³;

2 kotimaista kiinteää polttoainetta polttavat uudet laitokset, joissa polttoaineen erityisluonteen vuoksi ei voida saavuttaa kyseisiä laitoksia koskevia rikkidioksidin päästörajoja ilman kohtuuttoman kalliin tekniikan käyttöä, voivat ylittää liitteessä III vahvistetut raja-arvot.

Tällaisissa laitoksissa on ainakin saavutettava liitteessä VIII asetetut rikinpoistamisen tasot;

3 Espanjan kuningaskunta voi 31 päivään joulukuuta 1999 asti myöntää toimiluvan uusille voimalaitoksille, joiden polttoaineteho on vähintään 500 MW, ja jotka polttavat kotimaista tai maahan tuotua kiinteää polttoainetta, ja jotka otetaan käyttöön vuoden 2005 loppuun mennessä ja täyttävät seuraavat vaatimukset:

- maahan tuotujen kiinteiden polttoaineiden tapauksessa rikkidioksidien päästöraja on 800 mg/Nm³,

- kotimaisten kiinteiden polttoaineiden tapauksessa rikinpoistoaste on vähintään 60 prosenttia,

edellyttäen, että laitoksien, joita tämä poikkeus koskee, sallittu kokonaiskapasiteetti ei ylitä:

- kun on kysymys kotimaisista kiinteitä polttoaineita polttavista laitoksista, 2 000 MWe,

- kun on kysymys maahan tuotuja kiinteitä polttoaineita polttavista laitoksista, 7 500 MWe tai 50 prosenttia kaikkien kiinteitä polttoaineita polttavien laitosten kaikesta uudesta kapasiteetista, joille on myönnetty toimilupa 31 päivään joulukuuta 1999 mennessä, sen mukaan kumpi on alhaisempi.

6 artikla

Jäsenvaltiot voivat sallia, että kotimaista ruskohiiltä polttavat laitokset ylittävät 4 artiklan mukaisesti vahvistetut päästörajat, jos parhaan saatavilla olevan tekniikan, josta ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, käytöstä huolimatta ruskohiilen ominaisuuksiin liittyvät suuret vaikeudet sitä edellyttävät, ja edellyttäen, että ruskohiili on laitosten välttämätön polttoaine.

Komissiolle on välittömästi ilmoitettava tällaisista tapauksista ja neuvoston kanssa on neuvoteltava tarvittavista aiheellisista toimenpiteistä.

7 artikla

Liitteessä VI vahvistettujen typen oksidien päästörajojen noudattamisen varmistamiseksi 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa luvissa voidaan vaatia muun muassa laadittavaksi asianmukaiset tekniset eritelmät suunnittelua varten.

Jos valvonnassa ilmenee, että päästörajoja ei ennalta arvaamattomien seikkojen vuoksi noudateta, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava käyttäjää toteuttamaan kaikki aiheelliset alustavat toimenpiteet, jotta päästöraja-arvoa noudatetaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa yhden vuoden kuluessa. Komissiolle on välittömästi ilmoitettava tällaisista tapauksista ja keinoista, jotka on tilanteen korjaamiseksi toteutettu.

Tämän artiklan säännöksiä tarkastellaan uudelleen komission neuvostolle tekemän ehdotuksen perusteella samalla kuin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ehdotuksia.

8 artikla

1 Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa luvissa määrätään menettelystä poistolaitteiden toimintahäiriöiden tai rikkoutumisen varalta. Rikkoutumisista on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle, ja tämän on päätettävä asianmukaisista toimenpiteistä. Toimivaltaisen viranomaisen on erityisesti vaadittava käyttäjää vähentämään tai lopettamaan toiminnan mahdollisimman pian, kunnes tavanomaiseen toimintaan voidaan palata, tai käyttämään laitosta vähän pilaavilla polttoaineilla, lukuun ottamatta tapauksia, joissa toimivaltaisen viranomaisen arvion mukaan on välttämätöntä turvata sähkön saanti. Viranomaisen on erityisesti huolehdittava, että käyttäjä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet poistolaitteiston saamiseksi jälleen käyttöön mahdollisimman pian.

2 Toimivaltainen viranomainen voi sallia, että normaalisti vähärikkistä polttoainetta käyttävä laitos vapautetaan rikkidioksidille 4 artiklassa säädettyjen päästörajojen noudattamisvelvoitteesta enintään kuudeksi kuukaudeksi, kun käyttäjä ei kykene noudattamaan näitä raja-arvoja sen vuoksi, että vähärikkisen polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia.

3 Toimivaltainen viranomainen voi sallia, että 4 artiklassa säädettyjen päästörajojen noudattamisvelvoitteesta poiketaan korkeintaan kuuden kuukauden ajan, jos laitos, joka tavanomaisesti käyttää vain kaasumaista polttoainetta ja joka muutoin olisi varustettava savukaasun puhdistuslaitteella, poikkeuksellisesti ja lyhyen ajan turvautuu muihin polttoaineisiin kaasun toimituksessa ilmenneen äkillisen keskeytyksen vuoksi. Toimivaltaiselle viranomaiselle on viipymättä ilmoitettava kaikista erityistapauksista.

4 Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle tässä artiklassa tarkoitetuista tapauksista.

9 artikla

1 Kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttäville uuden laitoksen monipolttoaineyksiköille myönnettävää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lupaa varten toimivaltaisen viranomaisen on asetettava päästörajat seuraavasti:

- ensinnäkin mittaamalla kunkin yksittäisen polttoaineen ja epäpuhtauden asiaa koskeva päästöraja, joka vastaa polttolaitoksen mitattua liitteessä III-VII määrättyä polttoainetehoa;

- toiseksi määrittämällä polttoainepainotetut päästörajat, jotka saadaan kertomalla edellä mainittu yksilöllinen päästöraja kunkin polttoaineen polttoaineteholla ja jakamalla tulo kaikkien polttoaineiden polttoainetehojen summalla;

- kolmanneksi yhdistämällä polttoainepainotetut päästörajat.

2 Monipolttoaineyksiköissä, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojakeita yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, ovat voimassa suurimman päästöarvon polttoainetta (pääasiallinen polttoaine) koskevat säännökset, huolimatta edellä olevasta 1 kohdasta, jos polttolaitoksen käytön aikana tuon polttoaineen osuus kaikkien polttoaineiden polttoainetehojen summasta on vähintään 50 prosenttia.

Kun pääasiallisen polttoaineen osuus on pienempi kuin 50 prosenttia, päästöraja määritellään suhteellisesti yksittäisten polttoaineiden antaman polttoainetehon ja kaikkien polttoaineiden antamien polttoainetehojen summan suhteena seuraavasti:

- ensiksi mittaamalla kunkin yksittäisen polttoaineen ja epäpuhtauden asiaa koskeva päästöraja, joka vastaa liitteessä III-VII määrättyä polttolaitoksen mitattua polttoainetehoa;

- toiseksi laskemalla pääasiallisen polttoaineen (polttoaine, jolla liitteen III-VII mukaan on suurin päästöraja, ja mikäli kahdella polttoaineella on sama päästöraja, se polttoaine, jolla on suurempi polttoaineteho) päästöraja; tämä arvo saadaan kertomalla tuolle polttoaineelle liitteessä III-VII annettu päästöraja kertoimella kaksi ja vähentämällä tästä luvusta päästörajaltaan alhaisimman polttoaineen päästöraja;

- kolmanneksi määrittämällä polttoainepainotetut päästörajat, jotka saadaan kertomalla laskettu polttoaineen päästöraja pääasiallisen polttoaineen polttoaineteholla ja muut yksittäiset päästörajat kunkin polttoaineen tuottamalla polttoaineteholla sekä jakamalla tulo kaikkien polttoaineiden polttoainetehojen summalla;

- neljänneksi yhdistämällä polttoainepainotetut päästörajat.

3 Vaihtoehtona 2 kohdan osalta voidaan soveltaa rikkidioksidipäästöjen raja-arvoa 1 000 mg/Nm³ kaikkien jalostamon uusien laitosten keskiarvona ja riippumatta käytetyistä polttoaineyhdistelmistä.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän säännöksen soveltaminen ei johda olemassa olevien laitosten päästöjen lisääntymiseen.

4 Kahta tai useampaa polttoainetta vuorotellen käyttävällä monipolttoaineyksiköllä varustetulle uudelle laitokselle myönnettävää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lupaa varten ovat voimassa liitteessä III-VII annetut kutakin käytettyä polttoainetta vastaavat päästörajat.

10 artikla

Polttolaitosten savukaasut on poistettava hallitulla tavalla savupiipun kautta.

Päästöehdot on määrättävä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa. Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava erityisesti, että savupiipun korkeus lasketaan siten, että ihmisten terveyttä ja ympäristöä suojellaan.

11 artikla

Kun polttolaitosta laajennetaan vähintään 50 MW:llä, laitoksen uuteen osaan sovellettavat päästörajat on määritettävä suhteessa koko laitoksen lämpötehoon. Tätä säännöstä ei sovelleta 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

12 artikla

Kun rakennetaan polttolaitoksia, joilla todennäköisesti on huomattavia vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, jäsenvaltioiden on varmistettava kaikki asianmukainen tiedottaminen ja neuvottelu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY(10) 7 artiklan mukaisesti.

13 artikla

1 Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liitteen IX mukainen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten päästöjä ja kaikkia muita tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä arvoja valvotaan. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että käyttäjä vastaa tällaisen valvonnan kustannuksista.

2 Rikkidioksidi-, hiukkas-, typenoksidi- ja happipitoisuuksien sekä muiden tämän direktiivin täytäntöönpanon valvonnassa vaadittavien arvojen määrittämisessä käytettävien mittausmenetelmien tai -laitteiden ja kaikkien muiden tulosten arvioinnissa käytettyjen laitteiden on vastattava parasta teollista mittaustekniikkaa ja annettava toistokelpoisia ja verrattavia tuloksia.

Määritysmenetelmien on oltava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä.

3 Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava tätä tarkoitusta varten käytettyjen mittaus-, kalibrointi- ja tietojenkäsittelylaitteiden tai -menetelmien suorituskykykriteereihin liittyvät tiedot saataville ja toimitettava nämä tiedot komissiolle.

14 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käyttäjä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille kohtuullisen ajan kuluessa jatkuvien mittausten tuloksista, mittalaitteiden tarkastuksesta ja yksittäisistä mittauksista sekä kaikista muista mittauksista, joiden avulla on tarkoitus arvioida, onko tämän direktiivin säännöksiä noudatettu.

15 artikla

1 Jatkuvissa mittauksissa katsotaan liitteessä III-VII vahvistettuja päästörajoja noudatetun, jos tulosten arviointi osoittaa kalenterivuoden käyttötunneista, että:

a) yhdenkään kalenterikuukauden keskiarvo ei ylitä päästörajaa, ja

b) seuraavissa tapauksissa:

- rikkidioksidi ja hiukkaset: 97 prosenttia kaikista 48 tunnin keskiarvoista eivät ylitä 110 prosenttia päästörajoista;

- typen oksidit: 95 prosenttia kaikista 48 tunnin keskiarvoista eivät ylitä 110 prosenttia päästörajoista.

Huomioon ei oteta 8 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja.

2 Tapauksissa, joissa määritystä varten vaaditaan vain kertamittauksia tai muita soveltuvia määritysmenetelmiä, liitteessä III-VII vahvistettuja päästörajoja katsotaan noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden määritysten tulokset, jotka on määritetty toimivaltaisten viranomaisten antamien sääntöjen mukaisesti, eivät ylitä päästörajoja.

3 Rikinpoistoastetta katsotaan noudatetun 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos liitteessä IX olevan A.2 kohdan mukaisesti suoritettu mittausten arviointi osoittaa, että kaikki kalenterikuukausittaiset keskiarvot tai kaikki liukuvat kuukausittaiset keskiarvot saavuttavat vaaditut rikinpoistoasteet.

Huomioon ei oteta 8 artiklassa tarkoitettuja jaksoja sekä käynnistys- ja pysäytysjaksoja.

16 artikla

1 Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1990 ilmoitettava komissiolle 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadituista ohjelmista.

Viimeistään vuoden kuluttua olemassa olevien laitosten päästöjen vähentämisen eri vaiheiden päättymisestä jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yhteenvetokertomus tuloksista ohjelmien täytäntöönpanossa.

Kunkin vaiheen puolivälissä laaditaan lisäksi osakertomus.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa on annettava yleiskatsaus:

- kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista polttolaitoksista;

- rikkidioksidin ja typen oksidien päästöistä tonneina vuodessa sekä näiden aineiden pitoisuuksista savukaasuissa;

- toimenpiteistä, joihin jo on ryhdytty tai joita suunnitellaan päästöjen rajoittamiseksi sekä muutoksista käytetyn polttoaineen valinnassa;

- jo tehdyistä tai suunnitelluista käyttötavan muutoksista;

- jo toimeenpannuista tai suunnitelluista polttolaitosten lopullisista sulkemisista;

- ja tarvittaessa nykyisiä laitoksia varten tehdyissä ohjelmissa asetetuista päästörajoista.

Savukaasujen sisältämien epäpuhtauksien vuosipäästöjen ja pitoisuuksien määrittelyssä jäsenvaltioiden on otettava huomioon 13, 14 ja 15 artiklan säännökset.

3 Komissio yhdessä jäsenvaltioitten kanssa huolehtii 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ohjelmien vertailun järjestämisestä säännöllisesti varmistaakseen ohjelmien yhdenmukainen täytäntöönpano yhteisön tasolla.

Komission on erityisesti huolehdittava, että ohjelmien täytäntöönpanolla saavutetaan odotetut tulokset päästöjen yleisen vähenemisen suhteen, ja se tekee tarvittaessa aiheelliset ehdotukset.

4 Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 5 artiklaa, on annettava siitä vuosittain kertomus komissiolle.

17 artikla

1 Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1990. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2 Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

18 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 24 päivänä marraskuuta 1988.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. KEDIKOGLOU

(1) EYVL N:o C 49, 21.2.1984, s. 1 ja EYVL N:o C 76, 22.3.1985, s. 6

(2) EYVL N:o C 337, 17.12.1984, s. 446 ja EYVL N:o C 175, 15.7.1985, s. 297

(3) EYVL N:o C 25, 28.1.1985, s. 3

(4) EYVL N:o C 112, 20.12.1973, s. 1

(5) EYVL N:o C 139, 13.6.1977, s. 1

(6) EYVL N:o C 46, 17.2.1983, s. 1

(7) EYVL N:o C 328, 7.12.1987, s. 1

(8) EYVL N:o L 171, 27.6.1981, s. 11

(9) EYVL N:o L 188, 16.7.1984, s. 20

(10) EYVL N:o L 175, 5.7.1985, s. 40

LIITE I

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Lisäpäästöjä voi aiheutua kapasiteetista, joka on saanut toimintaluvan 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen.

(2) Päästöjen, jotka tulevat polttolaitoksista, joille on myönnetty toimilupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, mutta jotka eivät vielä ole käytössä ennen tuota päivää, ja joita ei ole otettu huomioon tässä liitteessä määrättyjä päästön enimmäismääriä määritettäessä, on joko täytettävä tässä direktiivissä uusille laitoksille asetetut vaatimukset, tai ne on otettava huomioon nykyisten laitosten kokonaispäästöissä, jotka eivät saa ylittää tässä liitteessä määrättyä kattoa.

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Lisäpäästöjä voi aiheutua kapasiteetista, joka on saanut toimiluvan 1 päivänä heinäkuuta 1987 tai sen jälkeen.

(2) Päästöjen, jotka tulevat polttolaitoksista, joille on myönnetty toimilupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987, mutta jotka eivät vielä ole käytössä ennen tuota päivää, ja joita ei ole otettu huomioon tässä liitteessä määrättyjä päästön enimmäismääriä määritettäessä, on joko täytettävä tässä direktiivissä uusille laitoksille asetetut vaatimukset, tai ne on otettava huomioon nykyisten laitosten kokonaispäästöissä, jotka eivät saa ylittää tässä liitteessä määrättyä enimmäismäärät.

LIITE III

UUSIEN LAITOSTEN SO2-PÄÄSTÖRAJAT(1) Kiinteät polttoaineet

>VIITTAUS KAAVIOON>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

(1) Neuvosto päättää vuonna 1990 komission vähärikkisen polttoaineen saatavuudesta laatiman kertomuksen ja komission asianmukaisen ehdotuksen perusteella lämpöteholtaan 50 ja 100 MWth:n välillä olevien laitosten päästörajoista

LIITE IV

UUSIEN LAITOSTEN SO2-PÄÄSTÖRAJAT Nestemäiset polttoaineet

>VIITTAUS KAAVIOON>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

LIITE V

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VI

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VII

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VIII

RIKINPOISTOASTEET (5 artiklan 2 kohdan mukaisesti)

>VIITTAUS KAAVIOON>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

LIITE IX

PÄÄSTÖJEN MITTAUSMENETELMÄT

A Uusien laitosten päästöjen mittaus- ja arviointimenettelyt

1 Uusissa laitoksissa, joiden mitattu polttoaineteho on yli 300 MW, SO2-, hiukkas-, NOx- ja happipitoisuuksia on mitattava jatkuvasti. SO2:n ja hiukkaspäästön valvonta voidaan kuitenkin suorittaa kertamittauksin tai muita asianmukaisia määritysmenetelmiä käyttäen, kun tällaisia mittauksia tai menettelyjä, jotka toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava ja hyväksyttävä, voidaan käyttää pitoisuuden mittaamiseen.

Laitoksissa, jotka eivät kuulu ensimmäisen alakohdan alaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia suoritettaviksi mainittujen kolmen epäpuhtauden ja hapen jatkuvia mittauksia, jos niitä pidetään tarpeellisina. Jos jatkuvia mittauksia ei vaadita, toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä kertamittauksia tai asianmukaisia määritysmenetelmiä on käytettävä säännöllisesti päästöissä esiintyvien edellä mainittujen aineiden määrien arviointiin.

2 Laitoksissa, joiden on täytettävä 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyt rikinpoistoasteet, ovat voimassa 1 kohdan mukaisesti määrätyt SO2-päästömittauksia koskevat vaatimukset. Polttolaitoksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuutta on lisäksi tarkkailtava säännöllisesti.

3 Olennaisista käytetyn polttoainetyypin tai laitoksen käyttötavan muutoksista on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Näiden on päätettävä, ovatko 1 kohdassa annetut valvontavaatimukset yhä riittävät, vai onko niitä muutettava.

4 Jatkuvatoimiset mittausjärjestelmät on tarkastettava säännöllisin välein toimivaltaisten viranomaisten kanssa neuvotellen. SO2-, hiukkas-, NOx- ja happipitoisuuksien mittaukseen käytetyt laitteet on peruskalibroitava, ja niiden toiminta on tarkastettava asianmukaisin säännöllisin välein. Jatkuvatoimiset mittalaitteet on kalibroitava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vertailumittausmenetelmän mukaisesti.

B Uusien laitosten vuosittaisten kokonaispäästöjen määrittely

SO2:n ja NOx:n vuosittaisten kokonaispäästöjen määrityksestä on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Kun käytetään jatkuvaa tarkkailua, polttolaitoksen käyttäjän on laskettava kunkin epäpuhtauden osalta erikseen kunakin päivänä päästetyn epäpuhtauden massa savukaasujen tilavuusvirran pohjalta. Kun jatkuvaa valvontaa ei käytetä, käyttäjän on arvioitava vuosittaiset päästöt A.1 kohdan pohjalta toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle uusien polttolaitosten vuosittaiset SO2:n ja NOx:n kokonaispäästöt samalla kertaa kuin nykyisten laitosten vuosittaisia kokonaispäästöjä koskevat C.3 kohdassa vaaditut tiedot.

C Olemassa olevien laitosten kokonaispäästöjen määrittely

1 Jäsenvaltioiden on vuodesta 1990 alkaen ja kunakin seuraavana vuonna laadittava nykyisistä laitoksista täydellinen SO2- ja NOx-päästökartoitus:

- laitoksittain yli 300 MWth:n laitosten ja jalostamoiden tapauksessa,

- yleiseltä pohjalta muiden tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten osalta.

2 Näihin kartoituksiin käytetyn menetelmän on vastattava vuonna 1980 polttolaitosten SO2- ja NOx-pitoisuuksien määrittelyyn käytettyä menetelmää.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuoteen 1990 mennessä olemassa olevien polttolaitosten SO2- ja NOx-pitoisuuksien määrittelyyn käytettyjen menetelmien ja perustana käytettyjen tietojen yksityiskohdat, joihin viitataan liitteessä I ja II olevalla O palstalla.

3 Tämän kartoituksen tulokset on toimitettava komissiolle sopivassa muodossa yhdeksän kuukauden kuluessa kyseisen vuoden päättymisestä.

Tällaisten päästökartoituksien laatimiseen käytetyt menetelmät ja niiden perustana olevat yksityiskohtaiset tiedot on komission pyynnöstä annettava sen käyttöön.

4 Komissio järjestää tällaisten kansallisten kartoituksien järjestelmällisen vertailun ja tarpeen mukaan tekee neuvostolle ehdotuksia, joilla pyritään yhdenmukaistamaan päästöjen kartoituksen menetelmät tämän direktiivin tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi.