31.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/10

(1)

Energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 6 päivänä heinäkuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/32/EY (3) on muutettu huomattavilta osin. Koska mainittuun direktiiviin tehdään uusia muutoksia, jotka rajoittuvat tiukasti siihen, että direktiivin soveltamisala laajennetaan kattamaan kaikki energiaan liittyvät tuotteet, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien jäsenvaltioiden lakien ja hallinnollisten määräysten eroavuudet voivat aiheuttaa kaupan esteitä ja vääristää kilpailua yhteisössä, ja siten niillä voi olla suora vaikutus sisämarkkinoiden luomiseen ja toimintaan. Kansallisten lakien yhdenmukaistaminen on ainoa keino torjua tällaiset kaupan esteet ja epäterve kilpailu. Laajentamalla soveltamisala kaikkiin energiaan liittyviin tuotteisiin varmistetaan, että ekologiselle suunnittelulle asetettavat vaatimukset, joita sovelletaan kaikkiin merkittäviin energiaan liittyviin tuotteisiin, voidaan yhdenmukaistaa yhteisön tasolla.

(3)

Energiaan liittyvillä tuotteilla on suuri osuus luonnonvarojen ja energian kulutuksessa yhteisössä. Niillä on myös useita muita merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kun tarkastellaan yhteisön markkinoilla saatavilla olevia tuoteluokkia, niiden ympäristövaikutukset vaihtelevat tasoltaan huomattavasti, vaikka niiden toiminnalliset ominaisuudet voivat olla samanlaiset. Kestävän kehityksen vuoksi olisi edistettävä näiden tuotteiden yleisten ympäristövaikutusten jatkuvaa parantamista, erityisesti määrittämällä kielteisten ympäristövaikutusten pääasialliset lähteet ja välttämällä saasteiden kulkeutumista silloin, kun tähän parantamiseen ei liity kohtuuttomia kustannuksia.

(4)

Monia energiaan liittyviä tuotteita on mahdollista parantaa paremmalla suunnittelulla merkittävästi ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja energiasäästöjen aikaansaamiseksi, mikä lisäksi alentaa yritysten ja loppukäyttäjien kustannuksia. Sellaisten tuotteiden lisäksi, joiden avulla käytetään, tuotetaan, siirretään tai mitataan energiaa, tietyt energiaan liittyvät tuotteet, mukaan lukien rakennusalalla käytettävät tuotteet, kuten ikkunat ja eristemateriaalit, tai muutamat vedenkäyttöön liittyvät tuotteet, kuten suihkusuuttimet ja hanat, voisivat nekin tuoda merkittäviä energiasäästöjä käytön aikana.

(5)

Tuotteiden ekologinen suunnittelu on yhdennettyä tuotepolitiikkaa (Integrated Product Policy, IPP) koskevan yhteisön strategian eräs keskeinen tekijä. Se on ennalta ehkäisevä lähestymistapa, jonka tarkoituksena on optimoida tuotteiden ympäristötehokkuus ja säilyttää samalla niiden käyttöominaisuudet ja joka tarjoaa uusia ja todellisia mahdollisuuksia valmistajille, kuluttajille ja koko yhteiskunnalle.

(6)

Energiatehokkuuden parantamista, jonka yksi mahdollisuus on sähkön loppukäytön tehostaminen, pidetään merkittävänä tekijänä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamisessa. Sähkön kysyntä on kaikkein nopeimmin kasvava energian loppukäytön muoto, ja sen ennustetaan kasvavan seuraavien 20–30 vuoden aikana, jos ei ryhdytä toimenpiteisiin tämän kehityssuunnan muuttamiseksi. Komission esittämässä eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa ehdotettu merkittävä energiankulutuksen vähennys on mahdollinen. Ilmastonmuutos on eräs Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (4) vahvistetun kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman painopisteistä. Energian säästäminen on kustannustehokkain tapa lisätä toimitusvarmuutta ja vähentää riippuvuutta tuonnista. Siksi olisi hyväksyttävä huomattavia kysyntään puuttuvia toimia ja tavoitteita.

(7)

Olisi toimittava energiaan liittyvän tuotteen suunnitteluvaiheen aikana, koska vaikuttaa siltä, että elinkaaren kuluessa aiheutuva pilaantuminen ja suurin osa siihen liittyvistä kustannuksista määräytyvät tuossa vaiheessa.

(8)

Olisi luotava johdonmukaiset puitteet energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien yhteisön vaatimusten soveltamista varten ja pyrittävä siten takaamaan nämä vaatimukset täyttävien tuotteiden vapaa liikkuvuus ja parantamaan niiden yleistä ympäristövaikutusta. Näissä yhteisön vaatimuksissa olisi noudatettava terveen kilpailun ja kansainvälisen kaupan periaatteita.

(9)

Ekologiseen suunnitteluun liittyvät vaatimukset olisi asetettava siten, että otetaan huomioon kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman tavoitteet ja painopisteet, mukaan luettuina tarvittaessa kyseisen toimintaohjelman aihekohtaisten strategioiden soveltuvat tavoitteet.

(10)

Tällä direktiivillä pyritään saavuttamaan korkea ympäristönsuojelun taso vähentämällä energiaan liittyvien tuotteiden mahdollisia ympäristövaikutuksia, mikä hyödyttää viime kädessä kuluttajia ja muita loppukäyttäjiä. Kestävä kehitys edellyttää myös, että suunniteltujen toimenpiteiden terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset arvioidaan perusteellisesti. Tuotteiden energian ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen auttaa osaltaan turvaamaan energiahuoltoa ja vähentämään luonnonvarojen kysyntää, jotka ovat edellytyksiä vakaalle taloudelliselle toiminnalle ja siten myös kestävälle kehitykselle.

(11)

Jäsenvaltio, joka katsoo tarpeelliseksi ylläpitää kansallisia säännöksiä ympäristönsuojeluun liittyvien ensisijaisen tärkeiden tarpeiden takia tai ottaa käyttöön uusia säännöksiä, jotka perustuvat ympäristönsuojeluun liittyviin uusiin tieteellisiin todisteisiin, koska kyseisellä jäsenvaltiolla on erityinen, sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen hyväksymisen jälkeen ilmennyt ongelma, voi tehdä niin EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan edellytysten mukaisesti, sillä siinä määrätään komissiolle tehtävästä ennakkoilmoituksesta ja komission antamasta hyväksynnästä.

(12)

Parannetun suunnittelun ansiosta aikaansaatujen ympäristöhyötyjen maksimoimiseksi voi olla tarpeen tiedottaa kuluttajille energiaan liittyvien tuotteiden ympäristöominaisuuksista ja ympäristötehokkuudesta sekä antaa heille neuvoja tuotteen käyttämiseksi ympäristöä säästävällä tavalla.

(13)

Kesäkuun 18 päivänä 2003 päivätyssä komission tiedonannossa ”Yhdennetty tuotepolitiikka – Elinkaariajattelu politiikan perustana”, joka on merkittävä innovatiivinen osa kuudetta ympäristöä koskevaa yhteisön toimintaohjelmaa, esitetyn lähestymistavan tavoitteena on vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana, mukaan lukien raaka-aineiden valinta ja käyttö, valmistus, pakkaaminen, kuljetus ja jakelu, asennus ja kunnossapito, käyttö ja käyttöiän loppu. Kun tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutuksia tarkastellaan suunnitteluvaiheessa, on erittäin mahdollista parantaa ympäristötehokkuutta kustannustehokkaalla tavalla, luonnonvarojen ja materiaalien käytön tehokkuus mukaan lukien, ja siten helpottaa myös luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevan aihekohtaisen strategian tavoitteiden saavuttamista. Tarvittaisiin riittävää joustavuutta, jotta tällaiset tekijät voidaan sisällyttää tuotteen suunnitteluun samalla kun otetaan huomioon tekniset, toiminnalliset ja taloudelliset näkökohdat.

(14)

Vaikka kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristötehokkuuteen on toivottavaa, kasvihuonekaasujen vähentämistä energiatehokkuutta parantamalla olisi pidettävä ensisijaisena ympäristötavoitteena siihen asti, kun työsuunnitelma on hyväksytty.

(15)

Voi olla tarpeellista ja perusteltua laatia erityiset määrälliset vaatimukset joidenkin tuotteiden ekologiselle suunnittelulle tai ympäristönäkökohdille, jotta varmistetaan niiden ympäristövaikutusten minimointi. Kun otetaan huomioon kiireellinen tarve edistää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan puitteissa tehtyjen sitoumusten täyttämistä, kuitenkaan rajoittamatta tällä direktiivillä edistettävän yhdennetyn lähestymistavan noudattamista, olisi korostettava sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla voidaan tehokkaasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä alhaisin kustannuksin. Näillä toimenpiteillä voidaan myös edistää resurssien kestävää käyttöä, ja niillä on merkittävä osa kymmenvuotisessa kestävän tuotannon ja kulutuksen puiteohjelmassa, josta sovittiin kestävää kehitystä koskevassa huippukokouksessa, joka pidettiin Johannesburgissa 26 päivästä elokuuta4 päivään syyskuuta 2002.

(16)

Yleisperiaatteena on tapauksen mukaan se, että energiaan liittyvien tuotteiden lepovirtakulutusta olisi vähennettävä niiden toimimisen vaatimaan vähimmäismäärään.

(17)

Samalla kun vertailukohdaksi olisi otettava tehokkaimmat markkinoilla, kansainväliset markkinat mukaan luettuina, olevat tuotteet tai teknologiat, ekologiseen suunnitteluun liittyvien vaatimusten taso olisi asetettava teknisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan analyysin perusteella. Vaatimustason asettamiseen käytettävän menetelmän joustavuus voi edistää nopeaa ympäristötehokkuuden parantamista. Asianomaisia tahoja olisi kuultava ja niiden olisi osallistuttava aktiivisesti tämän analyysin tekemiseen. Pakollisten toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää asianomaisten tahojen asianmukaista kuulemista. Tällaisessa kuulemisessa voi ilmetä, että asteittainen käyttöönotto tai siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen. Välitavoitteilla lisätään asianomaisen politiikan ennustettavuutta, otetaan huomioon tuotteen kehitysvaiheet ja helpotetaan asianomaisten tahojen pitkäjännitteistä suunnittelua.

(18)

Ensisijainen asema olisi annettava vaihtoehtoisille toimintatavoille, kuten toimialan itsesääntelylle, jos tällaisella toiminnalla voidaan todennäköisesti saavuttaa asetetut toimintatavoitteet nopeammin tai vähemmin kustannuksin kuin pakollisilla vaatimuksilla. Lainsäädäntötoimia voidaan tarvita, jos markkinavoimat eivät kehity oikeaan suuntaan tai riittävän nopeasti.

(19)

Itsesääntelyllä, johon kuuluvat vapaaehtoiset sopimukset toimialan tarjoamina yksipuolisina sitoumuksina, voidaan saavuttaa nopeaa edistymistä pikaisen ja kustannustehokkaan täytäntöönpanon myötä, ja sillä mahdollistetaan joustava ja asianmukainen mukautuminen teknisiin vaihtoehtoihin ja markkinoiden suuntauksiin.

(20)

Vapaaehtoisten sopimusten tai täytäntöönpanotoimenpiteiden vaihtoehtoina esitettyjen muiden itsesääntelytoimien arvioimiseksi olisi oltava saatavilla tietoa ainakin seuraavista asioista: osallistumisen avoimuus, lisäarvo, edustavuus, määrälliset ja vaiheittaiset tavoitteet, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, seuranta ja raportointi, itsesääntelyaloitteen hallinnoimisen kustannustehokkuus ja kestävyys.

(21)

Helmikuun 17 päivänä 2002 päivätty komission tiedonanto ”Yhteisön tason ympäristösopimukset osana lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa toimintasuunnitelmaa” voisi antaa hyödyllistä opastusta, kun arvioidaan toimialan itsesääntelyä tämän direktiivin yhteydessä.

(22)

Tällä direktiivillä olisi lisäksi edistettävä ekologisen suunnittelun käyttöä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (jäljempänä ’pk-yritykset’) ja erittäin pienissä yrityksissä. Tätä käyttöä olisi helpotettava siten, että yritysten tuotteiden ekologista kestävyyttä koskevat tiedot olisivat laajalti ja helposti saatavilla.

(23)

Tämän direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaiset ekologisen suunnittelun vaatimukset täyttävät energiaan liittyvät tuotteet olisi varustettava CE-merkinnällä ja siihen liittyvällä tiedolla, jotta ne voidaan saattaa sisämarkkinoille ja ne voivat liikkua vapaasti. Täytäntöönpanotoimenpiteiden tiukka soveltaminen on tarpeen, jotta voidaan vähentää säänneltyjen energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksia ja varmistaa terve kilpailu.

(24)

Kun komissio valmistelee täytäntöönpanotoimenpiteitä ja työsuunnitelmaa, sen olisi kuultava jäsenvaltioiden edustajia sekä tuoteryhmään liittyviä osapuolia, kuten toimialaa, pk-yritykset ja käsiteollisuus mukaan luettuina, ammattiliittoja, kauppiaita, vähittäiskauppiaita, maahantuojia, ympäristönsuojeluryhmiä ja kuluttajajärjestöjä.

(25)

Valmistellessaan täytäntöönpanotoimenpiteitä komission olisi otettava myös asianmukaisesti huomioon voimassa oleva kansallinen ympäristölainsäädäntö, erityisesti myrkyllisiä aineita koskeva lainsäädäntö, jonka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa säilyttää, siten, ettei olemassa olevaa perusteltua suojelun tasoa lasketa jäsenvaltioissa.

(26)

Olisi kiinnitettävä huomiota teknistä yhdenmukaistamista koskevissa direktiiveissä käytettäväksi tarkoitettuihin moduuleihin ja sääntöihin, joista säädetään tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (5).

(27)

Valvontaviranomaisten olisi vaihdettava tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista suunnitelluista toimenpiteistä, jotta markkinoiden valvontaa voitaisiin parantaa, ottaen huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9 päivänä heinäkuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008 (6). Tässä yhteistyössä olisi käytettävä mahdollisimman paljon hyväksi sähköisiä viestintäkeinoja ja asiaan liittyviä yhteisön ohjelmia. Tietojen vaihtoa tuotteen ympäristötehokkuudesta sen elinkaaren aikana ja suunnitteluratkaisujen tuloksista olisi helpotettava. Valmistajien ekologisesta suunnittelusta saamien tietojen kokoaminen ja levittäminen on eräs tällä direktiivillä saavutettava keskeinen etu.

(28)

Toimivaltainen elin on yleensä julkinen tai yksityinen elin, jonka julkiset viranomaiset ovat nimenneet ja joka esittää tarvittavat takuut puolueettomuudesta ja teknisen asiantuntemuksen käytettävyydestä, jotta se voi tarkastaa tuotteen yhteensopivuuden siihen sovellettavien täytäntöönpanotoimenpiteiden kanssa.

(29)

Koska vaatimustenvastaisuuden välttäminen on tärkeää, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että markkinoiden tehokkaaseen valvontaan on käytettävissä tarvittavat keinot.

(30)

Pk-yrityksille suunnatun ekologista suunnittelua koskevan koulutuksen ja tiedotuksen osalta voi olla asianmukaista harkita liitännäistoimia.

(31)

Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta on tarpeen, että käytössä on yhteisön tasolla yhdenmukaistetut standardit. Kun tällaisen standardin viite on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisesta olisi seurattava, että tuotteen oletetaan olevan niiden vastaavien vaatimusten mukainen, joista on määrätty tämän direktiivin perusteella annetussa täytäntöönpanotoimenpiteessä, vaikka myös muut tavat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi olisi sallittava.

(32)

Eräs yhdenmukaistettujen standardien tärkeimmistä tehtävistä olisi oltava auttaa valmistajia tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisessa. Tällaiset standardit voivat olla olennaisen tärkeitä mittaus- ja testausmenetelmien vahvistamisessa. Yleisten ekologisen suunnittelun vaatimusten osalta yhdenmukaistetut standardit voivat ohjata osaltaan merkittävästi valmistajia laatimaan tuotteensa ekologisen profiilin sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten mukaisesti. Näissä standardeissa olisi selkeästi osoitettava niiden lausekkeiden ja kyseessä olevien vaatimusten välinen suhde. Yhdenmukaistettujen standardien tarkoituksena ei saisi olla rajojen asettaminen ympäristönäkökohdille.

(33)

Tässä direktiivissä käytettyjen määritelmien osalta on tarkoituksenmukaista viitata asianmukaisiin kansainvälisiin standardeihin, kuten ISO 14040.

(34)

Tässä direktiivissä noudatetaan tiettyjä uuden lähestymistavan täytäntöönpanoperiaatteita, jotka on vahvistettu uudesta lähestymistavasta tekniseen yhdenmukaistamiseen ja standardeihin 7 päivänä toukokuuta 1985 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (7), sekä periaatetta, joka koskee viittaamista yhdenmukaistettuihin eurooppalaisiin standardeihin. Standardoinnin merkityksestä Euroopassa 28 päivänä lokakuuta 1999 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (8) suositellaan, että komissio tarkastaa, voidaanko uuden lähestymistavan periaatetta laajentaa uusille sektoreille pyrittäessä parantamaan ja yksinkertaistamaan lainsäädäntöä aina kun se on mahdollista.

(35)

Tällä direktiivillä täydennetään jo olemassa olevia yhteisön säädöksiä, joita ovat muun muassa kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22 päivänä syyskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/75/ETY (9), tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000 (10), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY (11), tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/95/EY (12), vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY muuttamisesta sen mukauttamiseksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) sekä Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta annettuun asetukseen (EY) N:o 1907/2006 18 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/121/EY (13) sekä toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta 15 päivänä tammikuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 106/2008 (14). Synergian tämän direktiivin ja olemassa olevien yhteisön säädösten välillä olisi edistettävä niiden vaikutusta ja luotava johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi.

(36)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (15) mukaisesti.

(37)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tai kumota neuvoston direktiivi 92/42/ETY (16) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 96/57/EY (17) ja 2000/55/EY (18). Muuttamisesta tai kumoamisesta on päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(38)

Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla vahvistetaan määritettyjen energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavat vaatimukset, täytäntöönpanotoimenpiteiden käyttöönotto siirtymäkauden aikana mukaan luettuna, sekä tarvittaessa säännöksiä eri ympäristönäkökohtien tasapainottamisesta. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(39)

Komission olisi tämän direktiivin, direktiivin 2005/32/EY ja täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella tarkasteltava tämän direktiivin toimintaa, menetelmiä ja tehokkuutta ja arvioitava, onko sen soveltamisalaa aiheellista laajentaa energiaan liittyviä tuotteita pidemmälle. Komission olisi tämän tarkastelun puitteissa kuultava jäsenvaltioiden edustajia sekä kaikkia asianomaisia osapuolia.

(40)

Jäsenvaltioiden olisi määrättävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin johdosta annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli sisämarkkinoiden toiminnan varmistamista edellyttämällä tuotteilta riittävää ympäristötehokkuutta, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(42)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2005/32/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu direktiiviin 2005/32/EY.

(43)

Tämä direktiivi ei saa vaikuttaa liitteessä IX olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(44)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (19) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

1)

’energiaan liittyvällä tuotteella’ (jäljempänä ’tuote’) hyödykettä, jolla on käyttönsä aikana vaikutusta energiankulutukseen ja joka saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön, mukaan luettuina tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan energiaan liittyvään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitetut osat, jotka saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristötehokkuus voidaan arvioida itsenäisesti;

2)

’komponenteilla ja osakokoonpanoilla’ tuotteeseen liitettäväksi tarkoitettuja osia, joita ei saateta markkinoille ja/tai oteta käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten tai joiden ympäristötehokkuutta ei voida arvioida itsenäisesti;

3)

’täytäntöönpanotoimenpiteillä’ toimenpiteitä, jotka hyväksytään tämän direktiivin nojalla ja joissa asetetaan määriteltyihin tuotteisiin tai niiden ympäristönäkökohtiin liittyviä ekologisen suunnittelun vaatimuksia;

4)

’markkinoille saattamisella’ tuotteen saattamista yhteisön markkinoille ensimmäistä kertaa jakeluun tai käyttöön yhteisössä korvausta vastaan tai maksutta ja käytetystä myyntitavasta riippumatta;

5)

’käyttöönotolla’ tuotteen ensimmäistä käyttöä käyttötarkoitukseensa loppukäyttäjän toimesta yhteisössä;

6)

’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ja vastaa siitä, että ne ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaiset, kun tarkoituksena on tuotteiden saattaminen markkinoille ja/tai niiden käyttöönotto valmistajan omalla nimellä tai tavaramerkillä tai valmistajan omaa käyttöä varten. Mikäli tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua valmistajaa tai 8 kohdassa tarkoitettua maahantuojaa ei ole, valmistajaksi katsotaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka saattaa markkinoille ja/tai ottaa käyttöön tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotteita;

7)

’valtuutetulla edustajalla’ yhteisöön sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on saanut valmistajalta kirjallisen valtuutuksen täyttää tämän puolesta kaikki tähän direktiiviin liittyvät velvoitteet ja muodollisuudet tai osan niistä;

8)

’maahantuojalla’ ketä tahansa yhteisössä olevaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen yhteisön markkinoille osana liiketoimintaansa;

9)

’materiaaleilla’ kaikkia tuotteen elinkaaren aikana käytettyjä aineita;

10)

’tuotesuunnittelulla’ niiden prosessien joukkoa, joilla muunnetaan tuotteelta vaaditut oikeudelliset, tekniset, turvallisuus-, toiminta-, markkinointi- tai muut vaatimukset tuotteen teknisiksi eritelmiksi;

11)

’ympäristönäkökohdalla’ tuotteen elementtiä tai toimintoa, joka voi olla vuorovaikutteinen ympäristön kanssa sen elinkaaren aikana;

12)

’ympäristövaikutuksella’ ympäristömuutoksia, jotka aiheutuvat kokonaan tai osittain tuotteesta sen elinkaaren aikana;

13)

’elinkaarella’ tuotteen peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden käytöstä loppukäsittelyyn;

14)

’uudelleenkäytöllä’ toimintaa, jossa tuotetta tai sen osia, jotka ovat saavuttaneet ensimmäisen käyttöikänsä lopun, käytetään samaan tarkoitukseen, johon ne oli suunniteltu, mukaan luettuina keräyspisteeseen, jakelijalle, kierrättäjälle tai valmistajalle palautettujen tuotteiden käytön jatkaminen sekä tuotteen uudelleenkäyttö kunnostuksen jälkeen;

15)

’kierrätyksellä’ jätemateriaalin uudelleenprosessointia tuotantoprosessissa alkuperäistä tarkoitusta tai muita tarkoituksia varten, lukuun ottamatta energian talteenottoa;

16)

’energian talteenotolla’ palavan jätteen käyttämistä energian tuottamiseen suoran polttamisen kautta muun jätteen kanssa tai ilman muuta jätettä, kuitenkin siten, että lämpö otetaan talteen;

17)

’talteenotolla’ sovellettavaa toimintoa, josta säädetään jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (20) liitteessä II B;

18)

’jätteellä’ direktiivin 2006/12/EY liitteessä I lueteltuihin luokkiin kuuluvaa ainetta tai esinettä, jonka sen haltija heittää pois tai aikoo heittää pois tai joutuu heittämään pois;

19)

’vaarallisella jätteellä’ jätettä, joka kuuluu vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (21) 1 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan;

20)

’ekologisella profiililla’ tuotteeseen sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen mukaista kuvausta panoksista ja tuotoksista (kuten materiaalit, päästöt ja jäte), jotka liittyvät tuotteeseen koko sen elinkaaren ajan ja joilla on merkitystä tuotteen ympäristövaikutusten kannalta ja jotka ilmaistaan mitattavissa olevina fysikaalisina suureina;

21)

tuotteen ’ympäristötehokkuudella’ valmistajan saavuttamia tuloksia tuotteen ympäristönäkökohtien hallinnassa, sellaisina kuin ne ilmenevät tuotteen teknisistä asiakirjoista;

22)

’ympäristötehokkuuden parantamisella’ prosessia tuotteen ympäristötehokkuuden kohottamiseksi peräkkäisissä sukupolvissa, ei kuitenkaan välttämättä samanaikaisesti tuotteen kaikkien ympäristönäkökohtien osalta;

23)

’ekologisella suunnittelulla’ ympäristönäkökohtien huomioon ottamista tuotesuunnittelussa tuotteen ympäristötehokkuuden parantamiseksi sen koko elinkaaren aikana;

24)

’ekologisen suunnittelun vaatimuksella’ vaatimusta, joka liittyy tuotteeseen tai tuotteen suunnitteluun ja jonka tarkoituksena on parantaa tuotteen ympäristötehokkuutta, tai vaatimusta tietojen antamisesta tuotteen ympäristönäkökohdista;

25)

’yleisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella’ ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka perustuu tuotteen ekologiseen profiiliin kokonaisuudessaan eikä tietyille ympäristönäkökohdille asetettuihin raja-arvoihin;

26)

’erityisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella’ määrällistä ja mitattavissa olevaa ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka liittyy tuotteen tiettyyn ympäristönäkökohtaan, kuten energiankulutukseen tuotetta käytettäessä mitattuna tiettyä suoritustehon yksikköä kohti;

27)

’yhdenmukaistetulla standardilla’ teknistä eritelmää, jonka tunnustettu standardointielin on antanut komission toimeksiannosta teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (22) säädettyjen menettelyjen mukaisesti eurooppalaisen vaatimuksen asettamiseksi, mutta jonka noudattaminen ei ole pakollista.

a)

järjestää riittävästi asianmukaisia tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevia tarkastuksia ja velvoittaa valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja vetämään 7 artiklan mukaisesti markkinoilta tuotteet, jotka eivät vastaa vaatimuksia;

b)

vaatia asianosaisia toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot täytäntöönpanotoimenpiteissä eritellyllä tavalla;

c)

ottaa näytteitä tuotteista ja suorittaa niiden vaatimustenmukaisuustarkastuksia.

a)

sen on varmistettava, että markkinoille saatettava ja/tai käyttöön otettava tuote on tämän direktiivin ja sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen mukainen; ja

b)

sen on säilytettävä ja asetettava saataville EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset asiakirjat.

a)

voidaanko tiedot antaa yhdenmukaistetuilla symboleilla tai tunnustetuilla koodeilla tai muulla tavoin; ja

b)

tuotteen arvioitu käyttäjätyyppi ja annettavien tietojen luonne.

a)

sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten täyttämättä jättämisestä;

b)

10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen standardien virheellisestä soveltamisesta;

c)

puutteista 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa.

a)

tarvittavat tiedot mahdollisuuksistaan tuotteen kestävässä käytössä; ja

b)

tiedot tuotteen ekologisesta profiilista ja ekologisen suunnittelun eduista, mikäli täytäntöönpanotoimenpiteissä tätä edellytetään.

a)

tuotteen on edustettava merkittävää myynti- ja kauppavolyymiä, jonka on yhteisön alueella todistettavasti oltava viimeisimpien saatavissa olevien tietojen mukaan yli 200 000 yksikköä vuodessa;

b)

tuotteella on markkinoille saatetut ja/tai käyttöön otetut määrät huomioon ottaen oltava yhteisön alueella merkittävä ympäristövaikutus, siten kuin on määritelty päätöksessä N:o 1600/2002/EY vahvistetuissa yhteisön strategisissa painopisteissä; ja

c)

tuotteeseen on liityttävä merkittäviä mahdollisuuksia ympäristövaikutusten parantamiseen ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia, ottaen erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a)

ympäristöä koskevat yhteisön painopistealueet, kuten päätöksessä N:o 1600/2002/EY tai komission eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) esitetyt painopistealueet; ja

b)

asianmukaisen yhteisön lainsäädännön ja itsesääntelyn, kuten vapaaehtoiset sopimukset, joilla 17 artiklassa tarkoitetun arvion mukaisesti odotetaan saavutettavan politiikan tavoitteet nopeammin tai halvemmalla kuin pakollisilla vaatimuksilla.

a)

tarkastelee tuotteen elinkaarta ja sen kaikkia merkittäviä ympäristönäkökohtia, muun muassa energiatehokkuutta. Ympäristönäkökohtien ja niiden parantamisen toteutettavuuden analyysin laajuuden on oltava suhteessa niiden tärkeyteen. Tuotteen merkittäviä ympäristönäkökohtia koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten hyväksymistä ei saa viivyttää tarpeettomasti muihin näkökohtiin liittyvillä epävarmuuksilla;

b)

suorittaa arvioinnin, jossa tarkastellaan vaikutusta ympäristöön, kuluttajiin ja valmistajiin, pk-yritykset mukaan luettuina, kilpailukyvyn, yhteisön ulkopuolella sijaitsevat markkinat mukaan lukien, innovoinnin, markkinoille pääsyn sekä kustannusten ja hyötyjen osalta;

c)

ottaa huomioon nykyisen kansallisen ympäristölainsäädännön, jota jäsenvaltiot pitävät asiaan vaikuttavana;

d)

kuulee asianmukaisella tavalla sidosryhmiä;

e)

laatii täytäntöönpanotoimenpidettä koskevan ehdotuksen perustelut b alakohdassa tarkoitetun arvioinnin pohjalta; ja

f)

määrittelee täytäntöönpanopäivän (-päivät) ja mahdollisen vaiheittaisen toimenpiteen tai siirtymätoimenpiteen tai -kaudet ottaen huomioon erityisesti pk-yrityksiin tai pääasiassa pk-yritysten valmistamiin erityisiin tuoteryhmiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset.

a)

tuotteen toiminnallisuuteen käyttäjän näkökulmasta ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta;

b)

terveydelle, turvallisuudelle ja ympäristölle ei saa aiheutua haitallisia vaikutuksia;

c)

kuluttajiin ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta erityisesti tuotteen kohtuuhintaisuuden ja elinkaarikustannusten osalta;

d)

toimialan kilpailukykyyn ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta;

e)

ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisesta ei lähtökohtaisesti saa seurata, että valmistajilta vaaditaan patenttia edellyttävää tekniikkaa; ja

f)

valmistajille ei saa aiheutua kohtuutonta hallinnollista rasitetta.

a)

täytäntöönpanotoimenpiteitä aloittaen niistä tuotteista, joihin liittyy eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman mukaan suuria mahdollisuuksia kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokkaaseen vähentämiseen, mukaan lukien lämmitys- ja vedenlämmityslaitteet, sähkömoottorijärjestelmät, valaistus sekä kotitalouksissa että palvelusektorilla, kodinkoneet, toimistolaitteet sekä kotitalouksissa että palvelusektorilla, kulutuselektroniikka sekä lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmät; ja

b)

erillisen täytäntöönpanotoimenpiteen tuoteryhmän lepovirtakulutuksen vähentämiseksi.

a)

menetelmiä, joilla yksilöidään ja tutkitaan merkittäviä ympäristöparametreja, kuten resurssien käytön tehokkuutta, ottaen huomioon tuotteiden koko elinkaari;

b)

täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevia vähimmäisedellytyksiä;

c)

markkinoiden valvontamekanismeja; ja

d)

mahdollista asiaankuuluvaa itsesääntelyä.