6.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/1

(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (1) edellytetään, että vahvistetaan toimenpiteitä, jotka koskevat vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittamista, ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot ja erityisesti tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatima kertomus.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastus- tai kalastusryhmäkohtaisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet, mukaan luettuina tarvittaessa niiden käyttöön toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu ja kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa.

(5)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön olisi sovellettava yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20 päivänä marraskuuta 2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (2) ja erityisesti sen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä, kun ne lähettävät komissiolle tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen purettujen saaliiden määriin liittyviä tietoja.

(6)

TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (3) 2 artiklan mukaisesti on määriteltävä kannat, joihin sovelletaan mainitussa asetuksessa tarkoitettuja eri toimenpiteitä.

(7)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, on tärkeää avata nämä kalastukset 1 päivänä tammikuuta 2012. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

a)

’GFCM’ (General Fisheries Commission for the Mediterranean) tarkoittaa Välimeren yleistä kalastusneuvostoa;

b)

’Mustameri’ tarkoittaa päätöslauselman nro GFCM/33/2009/2 mukaista CFCM:n maantieteellistä osa-aluetta;

c)

’EU:n alus’ tarkoittaa jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

d)

’suurin sallittu saalis’ (TAC) tarkoittaa sitä määrää, joka voidaan pyytää kustakin kannasta kunakin vuonna;

e)

’kiintiö’ tarkoittaa unionille, jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle TACista myönnettyä osuutta.

a)

asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 artiklan mukaisesti tehtävät uudelleen jakamiset;

c)

asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan nojalla sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

d)

asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätettävät määrät;

e)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37, 105 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset.

a)

saaliit on pyydetty sellaisen jäsenvaltion aluksilla, jolla on olemassa kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt; tai

b)

saaliit ovat osa unionin kiintiötä, jota ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, eikä tämä unionin kiintiö ole täyttynyt.