5.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 325/1

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti asetuksella (EU) N:o 513/2013 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa.

(2)

Tutkimus pantiin vireille, kun EU ProSun, jäljempänä ’valituksen tekijä’, esitti 25 päivänä heinäkuuta 2012 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 3 kappaleessa todettiin, valituksen tekijän pyynnöstä, jonka tukena oli vaadittu näyttö, komissio antoi 1 päivänä maaliskuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 182/2013 (3), jolla asetettiin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonti kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 6 päivästä maaliskuuta 2013. Väliaikaista tullia koskevalla asetuksella lakkautettiin tuonnin kirjaaminen polkumyyntitutkimusta varten perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti, koska väliaikainen polkumyyntitulli tarjosi suojan polkumyynnillä tulevaa tuontia vastaan.

(4)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että päätös tuonnin kirjaamisesta oli perusteeton, koska perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaiset edellytykset eivät täyttyneet. Näiden väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä eivätkä ne perustuneet tosiseikkoihin. Tehdessään päätöstä tuonnin kirjaamisesta komissiolla oli riittävästi alustavaa näyttöä, joka oikeutti tuonnin kirjaamisen, etenkin absoluuttisen tuonnin ja markkinaosuuden jyrkkä kasvu. Tätä koskevat väitteet oli siksi hylättävä.

(5)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2013/423/EU (4) vientiä harjoittavien tuottajien yhdessä Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamarin, jäljempänä ’CCCME’, kanssa tarjoaman sitoumuksen.

(6)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, Kiinan viranomaiset ja useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Tuojia ja alku- ja jatkojalostussektorin toimijoita edustava järjestö AFASE (Association for Affordable Solar Energy) ja yksi tuoja pyysivät kuulemista, ja niille järjestettiin sellainen kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(7)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(8)

Lisäksi tehtiin tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(9)

AFASE asetti kyseenalaiseksi Europressedienstin tiloihin tehdyn käynnin oikeusperustan, koska se ei ole asianomainen osapuoli tässä tutkimuksessa eikä näin ollen kuulu perusasetuksen 16 artiklan soveltamisalaan. Europressedienst antoi tietoja makrotaloudellisista indikaattoreista, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 ja 120 kappaleessa todettiin. Selvyyden vuoksi todetaan, että komissio teki Europressedienstin tiloihin tarkastuskäynnin hyvän hallinnon periaatteiden vuoksi tarkastaakseen niiden tietojen luotettavuuden ja oikeellisuuden, joihin se perusti päätelmänsä.

(10)

Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan niiden puolustautumisoikeutta siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta tutustua osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun avoimeen asiakirja-aineistooon oli loukattu seuraavista syistä: i) ei-luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta puuttui tietoja ilman osoitettua hyvää syytä tai riittävän yksityiskohtaista tiivistelmää tai poikkeuksellisesti ei-luottamuksellista tiivistelmää ei ollut toimitettu, ii) yhden unionin tuottajan koko kyselylomakevastauksen ei-luottamuksellinen versio puuttui ja iii) viiveet unionin tuottajien kyselylomakevastausten ei-luottamuksellisten versioiden saattamisessa osapuolten saataville olivat kohtuuttomat.

(11)

i) Väitteestä, jonka mukaan avoimesta asiakirja-aineistosta puuttui tietoja, osapuoli ei täsmentänyt, mitä tietoja se tarkoitti. ii) Väite, jonka mukaan koko kyselylomakevastauksen ei-luottamuksellista versiota ei asetettu saataville, oli virheellinen. iii) Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakkeeseen antamien ei-luottamuksellisten vastausten saataville asettamisen määräajoista kyseiselle osapuolelle oli selvitetty, että kyselylomakkeet lisättiin ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon vasta kun niiden tiivistelmien kattavuus ja asianmukaisuus oli tarkistettu. Jotta voitiin taata unionin tuottajien oikeus pysyä nimettöminä, varmistettiin myös, että kyselylomakkeiden ei-luottamuksellisista versioista ei käynyt ilmi kyseisen unionin tuottajan identiteetti. Joissakin tapauksissa ei-luottamuksellisen version toimittavan osapuolen oli tämän vuoksi korjattava versiota ennen kuin se voitiin asettaa muiden asianomaisten osapuolten saataville.

(12)

Joka tapauksessa katsotaan, että tämä ei millään tavalla vaikuttanut osapuolten puolustautumisoikeuteen. Komissio on antanut kaikille asianomaisille osapuolille mahdollisuuden reagoida tarkasteltavaksi tarkoitetun avoimen asiakirja-aineiston sisältämiin tietoihin ajoissa, jotta niiden perustellut ja oikeutetut huomautukset voidaan ottaa huomioon ennen päätelmien tekemistä tutkimuksessa. Kyseisellä asianomaisella osapuolelle oli kaikki mahdollisuudet kommentoida otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakkeita myös alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Vaikka päätelmien ilmoittaminen ja mahdollisuus tutustua osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun avoimeen asiakirja-aineistoon perustuvat eri säännöksiin, on huomattava, että asianomaisilla osapuolilla oli runsaasti mahdollisuuksia kommentoida kaikkien osapuolten tutkimukseen toimittamia kaikkia tietoja. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(13)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(14)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(15)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai vientiä harjoittavien tuottajien yhdessä CCCME:n kanssa tarjoaman muutetun sitoumuksen, joka kattaa myös rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen. Komissio vahvisti kyseisen sitoumuksen hyväksymisen komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU (5), annettu 4 päivänä joulukuuta 2013, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen vahvistamisesta lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi.

(16)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen jotkin osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan liiallinen luottamuksellisuus esti niitä esittämästä huomautuksia unionin tuottajien otoksen valinnasta ja näin käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan asianmukaisesti. Komissio käsitteli tätä seikkaa jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa. Koska tältä osin ei toimitettu mitään uusia tietoja, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(17)

Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan valituksen tekijöiden ja otokseen valittujen unionin tuottajien nimien luottamuksellisuus ei ollut perusteltua. Kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa todettiin, unionin tuottajat pyysivät, että niiden nimet pidettäisiin luottamuksellisina vastatoimien riskin vuoksi. Komissio katsoi, että pyynnöt olivat riittävän perusteltuja, jotta niihin voitiin suostua. Tietoja, jotka komissiolle toimitettiin näyttönä vastatoimien riskistä, ei voida paljastaa kolmansille osapuolille, koska tämä mitätöisi luottamuksellisuutta koskevan pyynnön. Lisäksi tapauksessa, jossa Kiinan viranomaisten ilmoituksen mukaan unionin tuottaja arvioi kantansa uudelleen ja paljasti identiteettinsä nostamalla tuomioistuimessa kanteen väliaikaista asetusta vastaan, ei ole enää perusteita paljastaa tietoja, joiden perusteella oikeus pysyä nimettömänä myönnettiin, koska identiteetti on jo paljastunut.

(18)

Alustavien päätelmien esittämisen jälkeen eräs osapuoli toisti, että tiedot, joihin otoksen valinta perustui, eivät olleet luotettavia, muttei toimittanut mitään uutta näyttöä asiasta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(19)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCME toisti väitteensä, jotka koskivat unionin tuottajien alustavan otoksen valintamenetelmää. Se väitti erityisesti, että toimielimet eivät olleet ottaneet huomioon 120:tä tuottajaa. Komissio käsitteli tätä seikkaa jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa. Lisäksi toimielimet ovat tarkastaneet luettelossa esitettyjen yritysten toiminnan. Kävi ilmi, että luetteloon sisältyi enimmäkseen asentajia, jakelijoita, etuyhteydessä olevia tuojia ja vientiä harjoittavia tuottajia Kiinassa, Taiwanissa ja Intiassa. Sen vuoksi sen perusteella ei voitu osoittaa, että toimielimet olisivat jättäneet huomiotta merkittävän määrän unionin tuottajia. CCCME ei myöskään kiistänyt unionin kokonaistuotantoa toimittamalla vaihtoehtoisia lukuja eikä esittänyt mitään näyttöä siitä, että otoksen edustavuus olisi kärsinyt, koska yhtäkään väitetyistä muista unionin tuottajista ei olisi valittu otokseen, jos se olisi ollut komission tiedossa.

(20)

Sen jälkeen, kun kiekot jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä ja näin tutkimuksen soveltamisalasta (ks. 32 kappale), lopullinen otos koostui kahdeksasta unionin tuottajasta. Koska unionin tuottajien otannasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–10 kappaleessa esitetyt päätelmät, sellaisina kuin ne ovat edellä muutettuina, voidaan vahvistaa.

(21)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio otti yhteyttä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa mainittiin, muihin tuojiin, jotka olivat jo toimineet yhteistyössä tutkimuksessa vireillepanovaiheessa toimittamalla perustietoja tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyn mukaisesti. Tarkoituksena oli määrittää, voitaisiinko etuyhteydettömien tuojien otoksen kokoa kasvattaa. Kuusi yritystä, joita voitiin pitää tarkasteltavana olevalla tuotteella kauppaa käyvinä (eli sitä ostavina ja jälleenmyyvinä) etuyhteydettöminä tuojina, ilmoittautui ja oli halukkaita toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa. Näistä kuudesta viisi vastasi määräajan kuluessa. Saaduista viidestä vastauksesta vain kolme oli riittävän kattavia, jotta voitiin tehdä merkityksellinen arviointi. Tällä perusteella etuyhteydettömien tuojien otosta laajennettiin niin, että siihen kuului neljä moduulien tuojaa, joiden osuus asianomaisesta maasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 2–5 prosenttia. Kun otetaan huomioon etuyhteydettömien tuojien rakenne (enimmäkseen pieniä ja keskisuuria yrityksiä), ei ollut mahdollisuutta otokseen, joka olisi edustanut suurempaa osuutta, kun otetaan huomioon toimielinten rajalliset resurssit.

(22)

Koska etuyhteydettömien tuojien otoksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa esitetyt päätelmät, sellaisina kuin ne ovat edellä muutettuina, voidaan vahvistaa.

(23)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen joukko otoksen ulkopuolisia yrityksiä toimitti huomautuksia, joissa väitettiin, että niiden tilanne eroaa otokseen valittujen yritysten tilanteesta. Ne väittivät, että tämän vuoksi niihin olisi sovellettava yksilöllistä tullia perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Yhteistyössä toimineiden yritysten (monet yritysryhmiä) suuren määrän vuoksi ei kuitenkaan ollut mahdollista tutkia yksilöllisesti kaikkia yrityksiä. Sen vuoksi näihin yrityksiin sovelletaan otokseen valittujen yritysten painotettua keskimääräistä tullia 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(24)

Koska vientiä harjoittavien tuottajien otoksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13 ja 14 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(25)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2009 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(26)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–49 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana tuotteena on alustavan määritelmän mukaan Kiinasta peräisin olevat tai lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot ja kiekot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa. Kennojen ja kiekkojen paksuus on enintään 400 mikrometriä. Tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin ex 3818 00 10, ex 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(27)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään:

(28)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että kiekot olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niillä ei ole samoja fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä perusominaisuuksia kuin kennoilla ja moduuleilla. Alustavassa vaiheessa esitettyjen väitteiden lisäksi alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettiin vielä kaksi lisäväitettä.

(29)

Ensinnäkin osapuolet väittivät, että kiekkoja voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin kennojen tuotantoon, kuten integroitujen piirien ja muiden mikrolaitteiden tuotantoon. Tältä osin on huomattava, että kaikki kiekot eivät kuulu tuotteen määritelmään tässä tutkimuksessa, joka rajoittuu sen tyyppisiin kiekkoihin, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa (ja kiekkojen paksuus on enintään 400 mikrometriä). Kiekkoja varmaankin käytetään muissakin sovelluksissa, mutta tutkimuksen piiriin eivät missään vaiheessa kuuluneet kiekot, joita käytetään muiden tuotteiden, kuten integroitujen piirien, tuotannossa. Myöskään yksikään tuottaja, tuoja tai käyttäjä, joka toimii tällaisten toisentyyppisten keikkojen markkinoilla, ei ilmoittautunut ja väittänyt, että niiden kiekkoihin sovelletaan kirjaamisvelvollisuutta tai väliaikaista polkumyyntitullia. Sen vuoksi vahvistetaan, että nämä muuntyyppiset kiekot eivät kuulu tuotteen määritelmään tässä tutkimuksessa. Samalla tämä osoittaa, että kiekoilla ei välttämättä ole sama loppukäyttötarkoitus kuin kennoilla ja moduuleilla.

(30)

Toiseksi asianomaiset osapuolet väittivät, että prosessoimattomilla kiekoilla ei ole mitään niistä olennaisista sähköisistä ominaisuuksista, jotka erottavat aurinkokennot ja -moduulit muista tuotteista. Kiekoilla ei etenkään ole kykyä tuottaa sähköä auringonvalosta, mikä on kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkökennojen ja -moduulien keskeinen tehtävä.

(31)

Väite voidaan hyväksyä. Lisävarmennuksen jälkeen — ja toisin kuin todetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa, jonka mukaan moduuleilla, kennoilla ja kiekoilla on sama käyttötarkoitus eli auringonvalon muuntaminen sähköksi — voidaan todeta, että kiekko pystyy tuottamaan sähköä auringonvalosta vasta sitten, kun se muutetaan kennoksi.

(32)

Erilaisten fyysisten ja teknisten perusominaisuuksien vuoksi, jotka määriteltiin tutkimuksen aikana muun muassa kyvyksi tuottaa sähköä auringonvalosta, päätellään, että kiekot olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ja näin ollen tämän tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(33)

Asianomaiset osapuolet esittivät jälleen, että kennot ja moduulit eivät ole yksi tuote, minkä vuoksi ne olisi arvioitava erikseen, ja toistivat pääasiassa väitteet, joita jo käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–39 kappaleessa. Toisin kuin kiekoilla, kennoilla ja moduuleilla kuitenkin on sama perusominaisuus eli kyky tuottaa sähköä auringonvalosta. Näin ollen väitteet hylättiin.

(34)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että kennot itsessään eivät voi tuottaa sähköä. Väitteen mukaan ne on integroitava moduuleiksi, jotta ne pystyvät tähän. Kullakin kennolla itsessään on kuitenkin kyky tuottaa auringonvalosta sähköä yleensä noin 4 W. Vaikka tämä saattaakin olla riittämätöntä useimpiin sovelluksiin, jotka edellyttävät useiden kennojen kokoamista moduuliksi, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kennolla itsessään olisi kykyä tuottaa sähköä.

(35)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että koska ei ole mahdollista määrittää normaaliarvoa moduuleille kennojen normaaliarvon perusteella (ks. 100 kappale), tämä osoittaa, että moduuleja ja kennoja ei pitäisi pitää yhtenä tuotteena.

(36)

On huomattava, että suurimmassa osassa polkumyyntitutkimuksia, tämä tutkimus mukaan luettuna, normaaliarvon ja vientihinnan vertailu tehdään tuotelajien perusteella. Näin siksi, että usein erittäin laajalla tuotelajien valikoimalla on samat fyysiset, tekniset ja/tai kemialliset perusominaisuudet, mikä johtaa usein tilanteeseen, jossa tuotelajit, joiden kustannukset ja hinnat ovat hyvin erilaiset, kuuluvat tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Pelkästään se, että tietyn tuotelajin normaaliarvoa ei ole mahdollista määrittää toisen tuotelajin normaaliarvon perusteella, ei tarkoita sitä, että näitä tuotelajeja ei voitaisi pitää yhtenä tuotteena. Kuten 32 kappaleessa kuvattiin, sekä kennoilla että moduuleilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet, muun muassa kyky tuottaa sähköä auringonvalosta.

(37)

Lisäksi väitettiin, että jos kennot ja moduulit muodostavat yhden tuotteen, jossa on pieniä eroavaisuuksia, kennojen hinnan oikaisemisen moduulien hinnan määrittämiseksi ei pitäisi olla vaikeaa. On huomattava, ettei ole olemassa vaatimusta, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien välillä on oltava vain pieniä eroavaisuuksia. On riittävää, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajeilla on samat fyysiset, tekniset ja/tai kemialliset perusominaisuudet. Tässä tapauksessa näin on moduulien ja kennojen osalta (mm. kyky tuottaa sähköä auringonvalosta).

(38)

Sama osapuoli väitti vielä, että kennot eivät ole vain eräs moduulien laji vaan täysin eri tuote. Itse asiassa kenno on moduulin pääkomponentti. Pääkomponenttina kenno ei selvästikään ole täysin eri tuote, koska moduuleilla ja kennoilla on samat perusominaisuudet eli kyky tuottaa sähköä auringonvalosta (ks. 32 kappale).

(39)

Sama osapuoli väitti lisäksi, että kun valittiin unionin tuottajien ja kiinalaisten viejien otosta, kennojen ja moduulien ero otettiin huomioon. Sen vuoksi moduuleille ja kennoille olisi pitänyt vahvistaa eri tullit. Tältä osin vahvistetaan, että moduulien ja kennojen ero tosiaan otettiin huomioon unionin tuottajien ja kiinalaisten viejien otoksen valinnassa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 ja 14 kappale). Tämä tehtiin kuitenkin vain siksi, että voitiin varmistaa otoksen edustavuus, eikä se sinällään tarkoita sitä, että kennoja ja moduuleja ei pitäisi pitää yhtenä tarkasteltavana olevana tuotteena tai että kennoille ja moduuleille olisi vahvistettava erilliset tullit. Sen varmistamiseksi, että otos on edustava kaikkien tuotelajien osalta, oli itse asiassa tärkeää erottaa toisistaan kennot ja moduulit otosta valittaessa. Koska oli jossakin määrin epävarmaa, pitäisikö kennoja ja moduuleja pitää yhtenä tuotteena vai kahtena erillisenä tuotteena, se oli lisäksi tarpeen molempien mahdollisten lopputulosten edustavuuden varmistamiseksi.

(40)

Lisäksi väitettiin, että 100 kappale, jossa todetaan, että moduulien prosessointikustannukset ovat merkittävät, on ristiriidassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleen kanssa, jossa todetaan, että lisäarvo ei ole keskittynyt tuotantoprosessin tiettyyn vaiheeseen. Tältä osin on muistettava, että 100 kappaleessa selvennetään myös, että kustannusten ero kennojen ja moduulien välillä on 34 prosenttia, joka tarkoittaa sitä, että 66 prosenttia moduulien arvosta on peräisin kennoista. Sen vuoksi päätellään, että lisäarvo ei keskity tuotantoprosessin tiettyyn vaiheeseen.

(41)

Vientiä harjoittavien tuottajien väitteen mukaan se, että yritys asettaa kennoille ja moduuleille eri vähimmäistuontihinnat ja -määrät, vahvistaa sitä, että moduulit ja kennot ovat erillisiä tuotteita, jotka edellyttävät kahta erillistä tutkimusta. Eri vähimmäistuontihinnat ovat kuitenkin pikemminkin osoitus siitä, että kennot ja moduulit ovat tuotelajien eri ryhmiä, joita myydään eri hinnoilla. Sen vuoksi on tarpeen määrittää eri hinnat, jotta vähimmäistuontihinnat ovat merkityksellisiä.

(42)

Myöskään se, että kennot ja moduulit ovat erillisiä tuotelajien ryhmiä, ei sellaisenaan ole merkityksellistä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän kannalta. Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän osalta riittää, että tuotteilla on samat perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset, kuten onkin moduulien ja kennojen tapauksessa (ks. 32 ja 48 kappale).

(43)

Kiinan viranomaiset väittivät, että arvioinnissa, jossa pohdittiin, ovatko kennot ja moduulit yksi tarkasteltavana oleva tuote, ei käsitelty monia kriteereitä, jotka valituselin määritteli asiassa EC-Asbestos  (6). Kyseisiä kriteereitä käytetään kuitenkin ”samankaltaisen tuotteen” eikä tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelyä varten. Toisin sanoen näitä kriteereitä on käytettävä samankaltaisen tuotteen määrittelyyn, esimerkiksi unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen, jota tämän jälkeen verrataan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemään tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Nämä kriteerit eivät ole merkityksellisiä tarkasteltavana olevaa tuotetta määriteltäessä. Lisäksi toimielimet katsovat, että EC-Asbestos -tapauksessa käytettyjen kriteerien soveltaminen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään tässä tapauksessa ei johtaisi erilaiseen lopputulokseen. Ensimmäinen ja toinen kriteeri (ominaisuudet, luonne ja laatu sekä käyttötarkoitus) ovat täysin samoja kuin fyysisten, kemiallisten ja teknisten ominaisuuksien sekä käyttötarkoitusten kriteerit, joita on käytetty edeltävissä kappaleissa. Kolmas kriteeri (kuluttajien maku ja tottumukset) ei ole kovin hyödyllinen tässä tapauksessa, koska kennot ovat moduulien pääkomponentti; neljännen kriteerin, tulliluokituksen, osalta on huomattava, että sekä kennot että moduulit voidaan ilmoittaa tulliotsakkeessa 8541 40 90, kun taas tulliotsakkeet otsakkeessa 8501 on tarkoitettu yleisesti sähkögeneraattoreille eikä erityisesti aurinkosähkötuotteille.

(44)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että tuomioistuimen aiemmissa tapauksissa (7) kehittämien kriteerien puolueeton soveltaminen johtaisi päätelmään, jonka mukaan moduulit ja kennot ovat eri tuotteita. Tältä osin on huomattava, että tuomioistuin on ilmoittanut vain joukon kriteereitä, jotka voidaan ottaa huomioon; ei ole mitään velvoitetta käyttää kaikkia kriteereitä kaikissa tapauksissa, koska kaikki niistä eivät ehkä ole merkityksellisiä. Näitä kriteereitä arvioitiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–39 kappaleessa, joissa todettiin, että useat kriteerit eivät ole merkityksellisiä tässä tapauksessa. Asiassa Brosmann sen arviointi, kuuluvatko erityyppiset kengät tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, tehtiin myös vain kolmen merkityksellisenä pidetyn kriteerin perusteella. Koska asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään perusteluja siihen, miksi kriteerien objektiivinen soveltaminen johtaa päätelmään, jonka mukaan moduulit ja kennot ovat erillisiä tuotteita, väitettä ei voida hyväksyä.

(45)

Lisäksi on muistettava, että kennoilla ja moduuleilla on samat peruskäyttötarkoitukset eli niitä myydään aurinkosähköjärjestelmiin integroimista varten. Moduulien suorituskyky liittyy suoraan kennojen suorituskykyyn, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28 kappaleessa todetaan.

(46)

Eräs osapuoli väitti, että kun kiekot jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle ja kun otetaan huomioon merkittävä prosessointi, jotta kennoista saadaan moduuleja, myös väite, jonka mukaan kennoilla ja moduuleilla on samat käyttötarkoitukset, osoittautuu vääräksi. Osapuoli väitti myös, että arviointi, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on samat käyttötarkoitukset, perustuu olettamukseen, jonka mukaan kiekoilla, moduuleilla ja kennoilla on sama tuotantoprosessi.

(47)

Ensinnäkin päätelmä siitä, että arviointi, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on samat käyttötarkoitukset, perustuisi tuotantoprosessiin, on virheellinen. Molemmat toteamukset esitetään kyllä samassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että yksi päätelmä perustuisi toiseen olettamukseen. Nämä kaksi toteamusta erottava sana ”lisäksi” osoittaa selvästi, että toinen toteamus ei perustu ensimmäiseen. Näissä kahdessa toteamuksessa myös käsitellään kahta erillistä seikkaa, jotka sisältyvät otsikkoon ”Käyttötarkoitus ja keskinäinen vaihdettavuus”. Tuotantoprosessia koskevassa ensimmäisessä toteamuksessa käsitellään keskinäistä vaihdettavuutta ja toisessa käyttötarkoituksia. Perustana oleva olettamus siitä, että arviointi, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on samat käyttötarkoitukset, perustuu olettamukseen, jonka mukaan kiekoilla, moduuleilla ja kennoilla on sama tuotantoprosessi, on sen vuoksi virheellinen.

(48)

Kennojen ja moduulien todellisten käyttötarkoitusten osalta asianomaiset osapuolet eivät kiistä sitä, että moduuleja ja kennoja myydään integroitavaksi aurinkosähköjärjestelmiin. Näin ollen päätelmä, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on sama käyttötarkoitus, voidaan vahvistaa.

(49)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionissa ei ole yksikiteisten kennojen tuotantoa ja että sen yksikiteisten kennojen vienti ei kilpaile unionin tuotannonalan kanssa. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että unionissa on yksikiteisten kennojen tuotantoa. Näin ollen väite hylättiin. Yleinen tuomioistuin katsoi asiassa Brosmann, että se seikka, että yhteisössä ei valmisteta tiettyä tuotelajia, ei ole ratkaiseva.

(50)

Asianomaiset osapuolet väittivät, että tutkimuksen soveltamisalan laajentaminen tuotteisiin, jotka on lähetetty Kiinasta, oli perusteetonta, koska tutkimus oli pantu vireille vain sellaisten tuotteiden osalta, jotka ovat peräisin Kiinasta.

(51)

Kiinasta lähetetyt tuotteet kuitenkin kuuluivat tutkimuksen piiriin jo vireillepanovaiheessa. Vireillepanoilmoituksen (8) 5 kohdassa todetaan, että yrityksiä, jotka kuljettavat tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinan kansantasavallasta mutta katsovat, että koko vienti tai osa siitä ei ole tullioikeudellisesti peräisin Kiinan kansantasavallasta, pyydetään ilmoittautumaan tutkimuksessa ja toimittamaan kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot. Sen vuoksi on selvää, että kaikilla yrityksillä, jotka lähettävät tuotteita Kiinasta, oli mahdollisuus toimia yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Lisäksi koska tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen usein sisältyy komponentteja ja osia eri maista, vireillepanoilmoituksen 5 kohdassa todettiin myös, että tämän seikan käsittelemiseksi voidaan antaa erityissäännöksiä.

(52)

Sen vuoksi katsotaan, että kaikille talouden toimijoille, joita asia koskee, ilmoitettiin asianmukaisesti, että Kiinasta lähetettyjen tuotteiden osalta saatetaan antaa erityissäännöksiä tarpeen mukaan, ja niitä kehotettiin toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa. Näin ollen tutkimuksen soveltamisalaa ei laajennettu koskemaan Kiinasta lähetettyjä tuotteita, koska ne kuuluivat tutkimuksen piiriin alusta lähtien.

(53)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuolet väittivät, että 51 kohdassa tarkoitetusta vireillepanoilmoituksesta riippumatta tutkimus oli rajoitettu Kiinasta peräisin oleviin tuotteisiin, eikä siinä arvioitu Kiinasta lähetettyjen tuotteiden vaikutusta.

(54)

Tältä osin on huomattava, että sen varmistamiseksi, että tutkimuksen aikana arvioitiin kaikki Kiinasta lähetetyt tavarat eikä vain Kiinasta peräisin olevia tavaroita, toteutettiin seuraavat vaiheet:

(55)

Tällä perusteella päätellään, että tutkimuksessa otettiin huomioon kaikki Kiinasta peräisin olevat tai lähetetyt tavarat ja että tutkimuksen päätelmät, mukaan luettuna polkumyynti ja vahinko, kattoivat kaikki Kiinasta peräisin olevat tai lähetetyt tavarat.

(56)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että valitukseen sisältyi alustava näyttö ainoastaan Kiinasta peräisin olevien muttei Kiinasta lähetettyjen aurinkopaneelien tuonnista. Tältä osin on selvennettävä, että valitus kattoi tavarat ”Kiinasta”, minkä voi nähdä pyynnön esittäjän toimittamien asiakirjojen kansilehdeltä, jolla on leima. Ennen tätä sivua asiakirja-aineistossa on toinen sivu, jossa käytetään sanamuotoa ”Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva”. Tässä tapauksessa se ei ollut osa valituksen tekijän toimittamaa asiakirjaa, vaan komission yksiköt lisäsivät sen kansilehdeksi ja käyttivät siinä tutkimuksen nimeä eivätkä toistaneet valituksessa ollutta otsikkoa. Sen vuoksi katsotaan, että valitus kattoi kaikki tavarat Kiinasta, riippumatta siitä, olivatko ne sieltä peräisin vai eivät.

(57)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät vielä, että vientiä harjoittavien tuottajien kolmansissa maissa ei voida kohtuudella odottaa tietävän, että tutkimuksessa voidaan käsitellä myös niiden tuotteita. Tältä osin on huomattava, että toimenpiteitä ei sovelleta tavaroihin, jotka ovat GATT-sopimuksen V artiklan mukaisesti passitusmenettelyssä. Sen vuoksi toimenpiteet eivät vaikuta vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilla ei ole toimintaa Kiinassa. Yksikään kolmannessa maassa vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään ilmoittautunut ja tuonut esiin, että niiden viemät tuotteet ovat polkumyyntitullin kohteena.

(58)

Samat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vientiä harjoittavia tuottajia kolmansissa maissa ei pyydetty ilmoittautumaan eikä niille annettu mahdollisuutta osoittaa, että niiden tuotteita ei viedä polkumyynnillä. Toimielimet katsovat, että toimenpiteet eivät vaikuta niihin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilla ei ole mitään toimintaa Kiinassa, koska jos niiden tavarat lähetetään Kiinasta, ne ovat passitusmenettelyssä. Kaikille muille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin vireillepanoilmoituksessa, että niiden toiminta on osa tutkimusta.

(59)

Kiinan viranomaiset väittivät, että vaikka perusasetuksen 1 artiklan 3 kohta mahdollistaa poikkeamisen periaatteesta, jonka mukaan viejämaa on alkuperämaa, artiklaa ei voida käyttää tässä tapauksessa. Väitteensä tueksi ne esittivät, että ei analysoitu kattavasti, voiko tuotetta vievä maa olla välittäjänä toimiva maa. Toimielimet eivät hyväksy tätä perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdan tulkintaa. Yksikään osapuoli ei kiistä sitä, että Kiinassa on merkittävää tuotantoa. Se, onko Kiina valmiiden tuotteiden alkuperämaa, riippuu useista tekijöistä. Toimielinten tekemässä polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevassa analyysissä viitataan tähän tuotantoon riippumatta siitä, ovatko viedyt valmiit tuotteet tullioikeudellisesti peräisin Kiinasta. Koska oli voimakkaita viitteitä siitä, että kaikkia tuotteita, jotka oli ainakin osittain tuotettu Kiinassa, ei pidettäisi tullioikeudellisesti Kiinasta peräisin olevina, toimielimet päättivät, että oli tarpeen kattaa myös tuotteet, joiden osalta Kiina on vain välittäjänä toimiva maa.

(60)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että koska yhdellekään kiinalaiselle viejälle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, Kiinassa ei ole vertailukelpoista hintaa aurinkopaneeleille, minkä vuoksi Kiinaa ei voida käyttää välittäjänä toimivana maana. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdan kolme edellytystä annetaan vain esimerkkeinä, eivätkä kaikki edellytykset ole välttämättä merkityksellisiä kaikissa tapauksissa. Koska tässä tapauksessa yhdellekään kiinalaiselle viejälle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, vertailukelpoinen hinta oli vahvistettava vertailumaassa, ja tämä vertailukelpoinen hinta on sama riippumatta siitä, pidetäänkö Kiinaa alkuperämaana vai välittävänä maana. Sen vuoksi kysymys siitä, onko kyseisessä maassa vertailukelpoista hintaa, ei ole merkityksellinen, koska tässä tapauksessa vertailukelpoista hintaa ei vahvisteta kyseisessä maassa vaan vertailumaassa.

(61)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että määritelmä ”aurinkolaturit, joissa on alle kuusi kennoa” on liian suppea ja että se olisi laajennettava koskemaan tuotteita, joilla on samanlainen tehtävä mutta jotka eivät kuulu määritelmän piiriin, kuten samankokoiset tuotteet, joissa käytetään useampia pienempiä kennoja.

(62)

Lisäksi osapuolet väittivät, että määritelmä ”kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkötuotteet, jotka on pysyvästi integroitu sähkölaitteisiin” on liian suppea, koska määritelmän ulkopuolelle jää vain valmis sähkölaite, mutta sähkölaitteisiin integroitavaksi tarkoitettuja aurinkosähkökomponentteja ei välttämättä jätetä sen ulkopuolelle.

(63)

Edellä esitettyjen väitteiden tarkastelussa kävikin ilmi, että on asianmukaisempaa lisätä näiden tuotteiden ulkopuolelle jättämiseen kriteeri, joka perustuu tekniseen standardiin. Erityisesti vahvistettiin, että seuraavan standardin mukaisissa määritelmissä määritellään asianmukaisemmin tuotteet, jotka olisi jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle: kansainvälinen IEC-standardi 61730-1, Application Classes, Class C: Limited Voltage, limited power applications (s. 13). (9)

(64)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatiin huomautuksia tuotteiden jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle edellä mainitun kansainvälisen standardin perusteella. Väitettiin, että standardiin viittaamisen sijaan olisi asianmukaisempaa määritellä soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen lähtöjännitteen ja antotehon perusteella seuraavasti: moduulit tai paneelit, joiden lähtöjännite on enintään 50 V (tasavirta) ja antoteho enintään 50 W ja joita käytetään yksinomaisesti suoraan akkulatureina järjestelmissä, joissa on samat jännite- ja teho-ominaisuudet. Väite voitiin hyväksyä, ja soveltamisalan ulkopuolelle jätettävät tuotteet määritellään lopullisesti tämän määritelmän mukaisesti.

(65)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niissä yhdistyvät aurinkosähkömoduulin ja kattotiilen tai -laatan tehtävät. Sen vuoksi ne eivät ole suoraan vaihdettavissa normaaliin aurinkosähkömoduuliin.

(66)

Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että sekä normaalien moduulien että katolle integroitujen aurinkosähkömoduulien on oltava samojen sähköstandardien mukaisia. Lisäksi vaikka katolle integroituja aurinkosähkömoduuleja ei voidakaan yksinkertaisesti korvata normaaleilla moduuleilla, ne voidaan korvata normaalilla moduulilla ja kattotiilillä tai -laatoilla. Näin ollen näillä tuotteilla on samat tekniset perusominaisuudet eli ne voivat tuottaa sähköä auringonvalosta. Lisätehtävää (joka muutoin saadaan kattomateriaalista) ei pidetty olennaisena, eikä se ole peruste katolle integroitujen aurinkosähköpaneelien jättämiseksi tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(67)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli väitti, että keskinäisen vaihdettavuuden puute katolle integroitujen aurinkosähkömoduulien ja tavanomaisten aurinkosähkömoduulien välillä on osoitus siitä, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit olisi jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle; osapuoli viittasi yleisesti jalkineita koskevaan asiaan (10) ja erityisesti erittäin pitkälle kehitettyihin urheilujalkineisiin (STAF). Syitä STAF-jalkineiden jättämiseen toimenpiteiden ulkopuolelle oli kuitenkin useita, eikä yleinen tuomioistuin pitänyt keskinäisen vaihdettavuuden puutetta sinänsä riittävänä perusteena asiassa Brosmann  (11), jossa vahvistettiin, että hyvinkin erilaisia tuotteita, kuten kävelykenkiä ja vaelluskenkiä voidaan pitää tarkasteltavana olevana tuotteena yhdessä polkumyyntitutkimuksessa niiden eroista huolimatta.

(68)

Kyseinen asianomainen osapuoli väitti lisäksi, että koska unionissa ei ole tuotantoa ja koska asianomaisella osapuolella on immateriaalioikeudet, tämä vahvistaa, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit ovat innovatiivisia ja eroavat muista tuotteista. Tässä voidaan kuitenkin viitata jälleen jalkineita koskevaan asiaan Brosmann, jonka osapuoli otti esiin ja jossa yleinen tuomioistuin katsoi, että se, ettei yhteisössä valmisteta tämäntyyppisiä jalkineita, ja patentin olemassaolo eivät ole ratkaisevia. (12) Tämän seurauksena patentoidulla teknologialla valmistettuja jalkineita pidettiin tarkasteltavana olevana tuotteena kyseisessä asiassa.

(69)

Sama asianomainen osapuoli väitti myös, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niitä myydään huomattavasti korkeammilla hinnoilla kuin tavanomaisia moduuleita. Myös jalkineita koskevassa asiassa tietyn hinnan ylittävät STAF-jalkineet jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tältä osin on huomattava, että katolle integroiduissa aurinkosähkömoduuleissa yhdistyvät aurinkosähkömoduulin ja kattotiilen tai -laatan tehtävät, kuten 66 kappaleessa todettiin. Hintojen suora vertailu ei sen vuoksi ole merkityksellistä, koska lisätehtävä luonnollisesti johtaa korkeampaan hintaan.

(70)

Vastauksena tähän asianomainen osapuoli väitti, että tämän perusteella olisi mahdotonta ikinä pitää hintaeroja lisäindikaattorina, joka oikeuttaisi jonkin tuotteen jättämisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tällainen tulkinta on kuitenkin liian pitkälle menevä. Edeltävässä kappaleessa todetaan vain, että tässä tapauksessa, jossa katolle integroiduissa moduuleissa yhdistyvät tarkasteltavana olevan tuotteen sekä toisen tuotteen (eli kattotiilen tai -laatan) tehtävät, hinta ei luonnollisestikaan ole merkityksellinen. Tämä ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että hintaerot eivät muissa tapauksissa voisi olla hyödyllisiä indikaattoreita määritettäessä, pitäisikö tuote jättää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(71)

Osapuoli vaati vielä, että sen katolle integroitavien aurinkosähkömoduulien toimittajalle pitäisi antaa mahdollisuus osallistua vähimmäishintasitoumukseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseinen kiinalainen viejä ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa ja yhteistyöstä kieltäytyneenä osapuolena se ei voi osallistua sitoumukseen. Tätä vaatimusta ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

(72)

Edellä esitetyn perusteella tuotteen määritelmän piiriin kuuluviksi vahvistetaan lopullisesti Kiinasta peräisin olevat tai lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, elleivät ne ole GATT-sopimuksen V artiklan mukaisesti passitusmenettelyssä. Kennojen paksuus on enintään 400 mikrometriä. Tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90.

(73)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään:

(74)

Sen jälkeen kun kiekot oli jätetty määritelmän ulkopuolelle, analyysiä tarkistettiin jättämällä siitä pois kiekkoihin liittyvät tiedot ja analyysit, ellei toisin ole ilmoitettu. Koska kiekkojen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista unioniin tutkimusajanjaksolla oli vain vähäinen (noin 2 prosenttia arvosta), kiekkojen poisjättämisellä katsotaan olevan päätelmiin vain vähäinen vaikutus, jos sitäkään. Kaikkia osapuolten esittämiä huomautuksia on käsitelty, mutta mahdolliset viittaukset kiekkoihin on jätetty pois. Tämän seurauksena kaikki kiekkoja koskevat viittaukset ja tiedot, jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan kappaleissa, eivät enää päde siinäkään tapauksessa, että kyseiset kappaleet vahvistetaan tällä asetuksella.

(75)

Näin ollen 26–74 kappaleessa esitetyllä tavalla muutetut alustavat päätelmät voidaan vahvistaa lopullisesti. Tästä syystä tässä menettelyssä katsotaan vakiintuneen käytännön mukaisesti, että kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja olisi pidettävä yhtenä tuotteena.

(76)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös tehtiin myöhässä eli perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan jälkeen ja että tutkimus olisi tämän vuoksi päätettävä viipymättä.

(77)

Nämä osapuolet väittivät, että perusasetuksen muutos (13), jolla pidennetään markkinatalouskohtelua koskevan päätöksenteon määräaika kahdeksaan kuukauteen, tuli voimaan vasta kun aiemmin sovellettu kolmen kuukauden määräaika oli päättynyt. Muutosta voidaan soveltaa vasta tuleviin tutkimuksiin ja sellaisiin käynnissä oleviin tutkimuksiin, joissa markkinatalouskohtelua koskevan päätöksenteon määräaika ei ole vielä päättynyt.

(78)

Muutetun perusasetuksen 2 artiklassa kuitenkin todetaan selvästi, että ”tätä asetusta sovelletaan kaikkiin uusiin tutkimuksiin ja kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012”. Kyseiseen artiklaan tai itse asiassa koko asetukseen ei sisälly mitään rajoitusta, jonka mukaan markkinatalouskohtelua koskevan päätöksenteon määräaika ei ole vielä päättynyt, kuten osapuolet väittivät. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(79)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan markkinatalouskohtelun myöntämistä koskeva päätös tehtiin määräajan päätyttyä, mutta ne eivät kiistäneet siitä, että perusasetuksen muutosta, johon viitataan 78 kappaleessa, sovelletaan kaikkiin käynnissä oleviin tutkimuksiin, joihin myös tämä tutkimus kuuluu. Sen vuoksi päätellään lopullisesti, että markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevaa päätöstä ei tehty määräajan päätyttyä.

(80)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että markkinatalouskohtelua ei olisi pitänyt evätä sen vuoksi, että kolmella yrityksellä, jotka lopettivat toimintansa vuonna 2011, ei ollut yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa. Viejä kysyi erityisesti, minkä kirjanpitostandardien mukaisesti yrityksen, joka lopettaa toimintansa, olisi joka tapauksessa laadittava tällainen kirjanpito.

(81)

On huomattava, että kirjanpitostandardeissa ei määritetä, miltä yrityksiltä vaaditaan tilinpäätöstietojen laatimista vaan se, miten nämä tilinpäätöstiedot on laadittava. Kiinan tapauksessa kyseessä ovat yrityksille tarkoitetut perusstandardit (Accounting Standard for Business Enterprises: Basic Standard), joiden 4 §:ssä todetaan, että yrityksen on laadittava tilinpäätöstiedot. Kyseessä on pakollinen velvoite, eikä toimintansa lopettaviin yrityksiin sovelleta mitään poikkeuksia.

(82)

Vaikka nämä yritykset lopettivat toimintansa, niillä oli edelleen varoja (mukaan luettuna maata, rakennuksia, koneita ja varastoja) ja vastuita eivätkä ne lakanneet olemasta oikeussubjekteja ennen vuoden 2013 alkua. Sen vuoksi katsotaan, että näillä yrityksillä oli velvoite julkaista kirjanpitotiedot vuodelta 2011 ja näiden tietojen puute on vastoin vaatimusta 2.

(83)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen viejät väittivät myös, että edullisista verotusjärjestelmistä ja avustuksista saadut etuudet eivät edusta merkittävää osaa niiden liikevaihdosta, mikä väitetysti vahvistettiin rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa.

(84)

Tältä osin muistutetaan, että tätä väitettä käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleessa. Korostettiin, että erityisesti etuuden luonteen vuoksi tutkimusajanjaksolla saatu absoluuttinen etuus on merkityksetön arvioitaessa, oliko vääristymä merkittävä. Sen vuoksi väite hylätään.

(85)

Koska markkinatalouskohtelusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50–69 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(86)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 kappaleessa todettiin, 18 yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa tai niiden ryhmää, joita ei valittu otokseen, pyysi yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla. Tässä tapauksessa otokseen kuului jo seitsemän yritysryhmää, jotka tyypillisesti koostuvat vientiä harjoittavista tuottajista, niihin etuyhteydessä olevista kauppiaista ja etuyhteydessä olevista tuojista unionissa ja kolmansissa maissa. Vielä 18 muun vientiä harjoittavan tuottajan (ryhmän) yksilöllinen tarkastelu otokseen sisältyvien seitsemän vientiä harjoittavan tuottajan ryhmän lisäksi olisi kohtuuttoman työlästä ja estäisi tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa.

(87)

Koska yksilöllisestä tarkastelusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 ja 71 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(88)

Asianomaiset osapuolet huomauttivat, että Intia ei ole soveltuva vertailumaa hankkeiden kotimaisuusastetta koskevien säännösten vuoksi, jotka sisältyvät Jawaharlal Nehru National Solar Mission -aloitteeseen, jäljempänä ’JNNSM’. Eräs osapuoli väitti, että hankkeissa edellytetään 75 prosentin kotimaisuusastetta, ja toisen osapuolen mukaan intialaiset tuottajat voivat veloittaa korkeampia hintoja moduuleista, jotka on tuotettu 100-prosenttisesti kotimaassa. Lisäksi ne väittivät, että tällaiset vaatimukset kohottavat merkittävästi kotimaisten tuotteiden hintoja. Väitteen tueksi toimitettiin artikkeli intialaisesta lehdestä. (14) Artikkeli oli kuitenkin julkaistu lähes vuosi tutkimusajanjakson jälkeen, eikä sen vaikutuksesta tutkimusajanjaksolla toimitettu mitään näyttöä.

(89)

Samassa lehtiartikkelissa kuitenkin raportoitiin, että Intian aurinkopaneeliteollisuuteen kohdistuu voimakasta kilpailua länsimaisten ja kiinalaisten valmistajien taholta. Tätä tukee Intiaan suuntautuvan viennin vakaa kasvu, kuten 92 kappaleessa esitetään. Vaikka kotimaisuusastetta koskevalla vaatimuksella saattaakin olla tiettyä vaikutusta Intian kotimarkkinoilla, tilanteesta voidaan kuitenkin päätellä selvästi, että Intiassa on kilpaillut markkinat, joilla useat intialaiset ja ulkomaalaiset yritykset kilpailevat toisiaan vastaan.

(90)

Lisäksi JRC:n julkaisemien tietojen (15) mukaan suurin osa JNNSM-hankkeista toteutuu vuodesta 2015 eteenpäin. JNNSM:n sähköverkkoon kytkettävien aurinkosähköjärjestelmien tavoite vuodeksi 2012 oli vain 50 MW, kun Intian sähköverkkoon kytkettävä kokonaiskapasiteetti oli yli 1 GW jo kesäkuussa 2012. Tämä osoittaa, että tutkimusajanjaksolla JNNSM:n osuus Intian aurinkosähkövoimaloista oli alle 5 prosenttia, minkä vuoksi vaikutus, joka JNNSM:llä ja sen kotimaisuusastetta koskevalla vaatimuksella — jos sellainen oli jo tutkimusajanjaksolla, mitä asianomaiset osapuolet eivät ole vahvistaneet — oli parhaimmillaankin erittäin vähäinen. Valtaosa voimaloista tutkimusajanjaksolla oli Gujaratin osavaltiossa (noin 65 prosenttia), jossa niitä kannustettiin valtion tukipolitiikalla.

(91)

Asianomaiset osapuolet väittivät, että Intian markkinat oli tutkimusajanjaksolla käytännössä suojattu tuonnilta eri lähteistä, kuten Kiinasta, koska polkumyyntitutkimuksen vireillepano oli uhkana vuoden 2012 alusta lähtien. Intia panikin vireille 23 päivänä marraskuuta 2012 polkumyyntitutkimuksen, joka koski Kiinasta, Malesiasta, Taiwanista ja Yhdysvalloista tulevia aurinkokennoja ja -moduuleja, eli vasta lähes viisi kuukautta tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen.

(92)

Väitettä ei kuitenkaan tue aurinkokennojen ja -moduulien tuonnin kehitys, joka esitetään Intian kauppatilastoissa (16).

(93)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että aurinkokennojen ja -moduulien tuonti lisääntyi jyrkästi, yli 600 prosenttia Kiinasta ja yli 400 prosenttia yleisesti vuosien 2010/11 ja 2011/12 välillä. Tuontiarvot laskivat jonkin verran, mutta niin tekivät myös aurinkokennojen ja -moduulien hinnat. Tuontiarvojen lasku vuosien 2011/12 ja 2012/13 välillä vastaa itse asiassa hintojen laskua, josta erikoistuneet konsulttiyritykset (kuten pvXchange) raportoivat samalla kaudella, minkä perusteella voidaan päätellä, että tuontimäärät pysyivät melko vakaina vuosien 2011/12 ja 2012/13 välillä. Sen vuoksi päätellään, että Intian markkinat eivät olleet tutkimusajanjaksolla suojassa tuonnilta eri lähteistä, mukaan luettuna Kiinasta.

(94)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että Yhdysvallat on pyytänyt 6 päivänä helmikuuta 2013 Intian kuulemista WTO:n riidanratkaisumenettelyssä JNNSM:n kotimaisuusastetta koskevista vaatimuksista. Näiden kotimaisuusastetta koskevien vaatimusten vaikutus yhdessä 91 kappaleessa mainitun polkumyyntitutkimuksen kanssa johti väitetysti 38 prosentin suuruiseen arvon alenemiseen huhtikuun 2012 ja maaliskuun 2013 välillä verrattuna edeltävään vuoteen ja poiketen edeltävien vuosien noususta.

(95)

Tässä yhteydessä on huomattava, että arvon aleneminen johtuu pikemminkin hintojen laskusta kuin tuontimäärien vähenemisestä. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli toimitti tietoja aurinkokennojen ja -moduulien tuonnin kehityksestä Intian markkinoilla määrien osalta vuoden 2010 ja maaliskuun 2013 välillä. Tiedot osoittavat aurinkomoduulien ja -kennojen tuonnin vakaan kasvun Intian markkinoilla määrien osalta. Sen vuoksi päätellään, että Intian markkinoita ei ollut suojattu polkumyyntitutkimuksen uhkan vuoksi ja että väitetyt mutteivät todistetut JNNSM:n kotimaisuusastetta koskevien vaatimusten (ks. 90 kappale) vaikutukset — jotka parhaimmillaankin olisivat erittäin vähäiset — eivät estäneet tuonnin määrän vakaata kasvua.

(96)

Lisäksi tuotiin esiin, että huhtikuun 2012 ja maaliskuun 2013 välinen kausi, joka osoittaa JNNSM-aloitteen väitetyt vaikutukset Intiaan tulevaan tuontiin, ajoittuu suurimmaksi osaksi tutkimusajanjakson jälkeen. Tämän väitetyn vähenemisen mahdolliset vaikutukset tutkimusajanjaksoon voivat tämän vuoksi olla vain vähäisiä.

(97)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että Tata Power Solar, jäljempänä ’Tata’, tuli vasta hiljattain markkinoille eikä sen vuoksi sovellu vertailumaan tuottajaksi. Tältä osin on huomattava, että yritys (aiemmalta nimeltään ”Tata BP Solar”) on tuottanut aurinkosähkömoduuleita vuodesta 1989, eikä näin ollen voida katsoa, että se on tullut markkinoille vasta hiljattain. Erään asianomaisen osapuolen toimittamien tietojen mukaan Tata tuli markkinoille itse asiassa merkittävästi aiemmin kuin viisi suurinta otokseen valittua kiinalaista viejää.

(98)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että Taiwan sopisi vertailumaaksi paremmin kuin Intia, koska taiwanilaisten yritysten koko vastaa enemmän kiinalaisten viejien kokoa, ja taiwanilaiset tuottajat toimivat myös yhteistyössä. Myös muut asianomaiset osapuolet kyseenalaistivat Intian soveltuvuuden vertailumaaksi Tatan suhteellisen pienen koon vuoksi mutteivät ehdottaneet soveltuvampia vaihtoehtoja.

(99)

On totta, että taiwanilaiset yritykset toimivat yhteistyössä. Yksi yritys toimi täysimääräisesti yhteistyössä ja toinen vain osittain. Ainoa täysimääräisesti yhteistyössä toiminut taiwanilainen yritys on kuitenkin pienempi kuin Tata, etenkin moduulien myynnin ja tuotannon osalta, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä on noin 90 prosenttia, ja Tata myy merkittävästi enemmän kuin taiwanilainen yritys, jolla on tältä osin vain merkityksettömän vähäistä myyntiä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kohdassa todettiin. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä kysyi, otettiinko osittain yhteistyössä toimineeseen taiwanilaiseen yritykseen yhteyttä puuttuvien tietojen toimittamiseksi. Tähän liittyen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa selvennetään, että Taiwania ei voitu käyttää vertailumaana, koska yhteistyössä toimineet taiwanilaiset yritykset tuottivat lähes yksinomaisesti kennoja ja Kiinasta taas viedään pääasiassa moduuleja. Tämä pätee myös osittain yhteistyössä toimineeseen taiwanilaiseen tuottajaan. Koska tuottajaa pidettiin jo soveltumattomana tästä syystä, ei pidetty asianmukaisena pyytää siltä lisätietoja.

(100)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että moduulin myynnin lähes täysi puuttuminen ei sinänsä sulje pois Taiwanin toimimista vertailumaana, koska prosessointikustannukset kennojen muuttamisesta moduuleiksi voidaan laskea ilman vaikeuksia. Tutkimuksen havainnot eivät kuitenkaan tue tätä. Moduulin tuottaminen kennoista edellyttää useita tuotantovaiheita, joiden aikana syntyy merkittävä osa moduulin lisäarvoa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137 kappaleessa todettiin, keskimääräinen hintaero kennojen ja moduulien välillä tutkimusajanjaksolla oli 555,92 euroa eli 54 prosenttia ja keskimääräinen kustannusten ero oli 377,99 euroa eli 34 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että huomattava osa mahdollisesta Taiwanin normaaliarvosta moduulien osalta pitäisi laskea prosessointikustannusten oikaisun perusteella, mitä ei voida pitää asianmukaisempana kuin sellaisen maan valintaa, jonka normaaliarvo voidaan laskea kotimaan myyntihintojen perustella useimpien tarkasteltavana olevien tuotteiden osalta. Sen vuoksi katsotaan, että Intia on valittu vertailumaaksi asianmukaisesti ja ottaen huomioon käytettävissä olevat luotettavat tiedot.

(101)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että mitään perusteita ei esitetty sille, miksi Yhdysvaltoja ei pidetty asianmukaisena vertailumaana. Tältä osin viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74 kappaleeseen, jossa todetaan selvästi, että ”Yhdysvallat ei olisi soveltuva vertailumaa pääasiassa siksi, että Yhdysvaltojen markkinat oli osan tutkimusajanjakson kestosta suojattu kiinalaiselta tuonnilta polkumyynti- ja tukitoimenpiteillä”. Koska Yhdysvaltojen markkinoiden suojaamisesta ei saatu huomautuksia, asiaa koskeva kanta pysyy ennallaan.

(102)

Asianomaiset osapuolet väittivät, että polkumyyntilaskelmien tulos on vääristynyt kiinalaisten tuottajien ja intialaisen tuottajan mittakaavaetujen erojen vuoksi. Sen vuoksi tarkistettiin, oliko yrityksen tuotantomäärän ja sen polkumyyntimarginaalin välillä korrelaatio.

(103)

Otokseen valituista seitsemästä yritysryhmästä kaksi on keskisuuria yritysryhmiä (Jinzhou Yangguang ja Delsolar) ja viisi suuria yritysryhmiä (JingAo, LDK, Suntech, Trina ja Yingli). Keskisuurista yrityksistä Jinzhou Yangguangilla on alin marginaali ja Delsolarilla korkein. Muut viisi suurempaa yritystä sijoittuvat näiden väliin. Tämä osoittaa selvästi, että mittakaavaetujen ja polkumyyntimarginaalien välillä ei ole korrelaatiota. Sen vuoksi katsotaan, että polkumyyntilaskelmien tulos ei ole vääristynyt kiinalaisten tuottajien ja intialaisen tuottajan mittakaavaetujen erojen vuoksi.

(104)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että mittakaavaetujen ja polkumyyntimarginaalin välisen korrelaation puute ei osoita sitä, että mittakaavaeduilla ja hintojen vertailukelpoisuudella ei olisi mitään vaikutusta. Tilanteessa, jossa polkumyyntimarginaali perustuu täysiin samaan normaaliarvoon kaikkien viejien osalta, kuten tässä tapauksessa, polkumyyntimarginaaliin vaikuttavat pääasiassa vientihinnat. Mittakaavaetujen ja polkumyyntimarginaalin välisen korrelaation puute osoittaa sen vuoksi myös mittakaavaetujen ja myyntihintojen välisen korrelaation puutteen. Sen vuoksi päätellään, että mittakaavaetujen erot eivät vaikuta hintojen vertailukelpoisuuteen tässä tapauksessa.

(105)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että vertailumaan tuottajan kotimaan myyntihinnat olivat erittäin korkeat, väitetysti merkittävästi korkeammat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat, koska polkumyyntimarginaali ylittää merkittävästi hintojen alittavuuden marginaalin. Väite perustui Intian osalta määritetyn normaaliarvon ja unionin tuotannonalan myyntihintojen vertailuun. Vertailu on kuitenkin virheellinen, koska Intian osalta määrietty normaaliarvo perustuu pelkästään kannattavaan myyntiin. Erityisesti tilanteessa, jossa unionin tuotannonala on tappiollinen, ei ole yllättävää, että Intian kannattavat hinnat ylittävät unionin tuotannonalan keskimääräiset hinnat. Sen vuoksi se, että Intian osalta määritetty normaaliarvo ylittää unionin tuotannonalan keskimääräiset hinnat, ei osoita, että Intian valinta vertailumaaksi olisi epäasianmukainen.

(106)

Eräs osapuoli väitti, että Tatan hinnat ovat vääristyneet, koska se on etuyhteydessä Tata Poweriin, joka on yleishyödyllinen laitos. Väitteen mukaan Tata voi veloittaa korkeampia hintoja alueilla, joilla Tata Power toimii. Väitteen tueksi ei kuitenkaan toimitettu mitään näyttöä eikä määrällistä arviota tästä väitetystä vaikutuksesta. Tätä väitettä ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

(107)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että Tata on kilpailukyvytön yritys, jolla on korkeat tuotantokustannukset ja myyntihinnat, mikä väitetysti oli syynä siihen, että BP Solar vetäytyi yhteisestä tuotannosta joulukuussa 2011. Tämän tueksi esitettiin lehtiartikkeli, jonka mukaan BP:n vetäytyminen aurinkosähköteollisuudesta neljän vuosikymmenen jälkeen osoittaa, miten kilpaillut ja ruuhkaiset aurinkosähkömarkkinat ovat. Artikkelissa ei kuitenkaan tuotu esiin, että Tata olisi kilpailukyvytön yritys, vaan siinä käsiteltiin aurinkopaneelimarkkinoiden tilannetta yleisesti ja puhuttiin tuotannonalalle ominaisesta raa'asta kilpailusta ja siitä, että monet yritykset maailmanlaajuisesti ovat sulkeneet tuotantolaitoksiaan, irtisanoneet satoja työntekijöitä ja tehneet konkursseja. Lehtiartikkeli ei sen vuoksi osoita, että Tata olisi kilpailukyvytön yritys, jolla on korkeat tuotantokustannukset ja myyntihinnat.

(108)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että Tata ei sisältynyt osana Intian kotimaista tuotannonalaa käynnissä olevaan Intian polkumyyntitutkimukseen (ks. 91 kappale), mikä johtui sen merkittävästä kennojen tuonnista. Vaikka vahvistetaankin, että Tata ei ole osa Intian kotimaista tuotannonalaa käynnissä olevassa Intian polkumyyntitutkimuksessa, tämä ei automaattisesti merkitse sitä, että Tata ei olisi soveltuva vertailumaan tuottaja. Normaaliarvo perustui yksinomaisesti Tatan Intiassa tuottamiin kennoihin ja moduuleihin, ei tuotuihin tavaroihin. Se, että joidenkin tuotteiden tuotannossa käytettiin tuotuja komponentteja, ei tarkoita sitä, että tulokseksi saatu normaaliarvo ei olisi edustava Intian osalta, etenkään kun se pääasiallisesti perustuu myyntihintoihin eikä kustannuksiin.

(109)

Kiinan viranomaiset väittivät, että Tatan moduulien myynti olisi vain 0,3 prosenttia Kiinan viennistä EU:hun, eikä sitä voida pitää edustavana; väitteessään ne viittasivat tuomioistuimen tuomioon asiassa Detlef Nölle  (17) . Kyseisessä asiassa tuomioistuin katsoi, että jos maan kokonaistuotanto on vain 1,25 prosenttia vientimäärästä EU:hun, tämä osoittaa, että kyseiset markkinat eivät ole kovin edustavat. Tässä tapauksessa Kiinan viranomaiset eivät verranneet Intian kokonaistuotantoa Kiinan kokonaisvientiin vaan vain yhden intialaisen yrityksen tuotantoa kaikkien kiinalaisten viejien kokonaisvientiin. Vertailu on kuitenkin virheellinen, koska kilpailluilla markkinoilla, joilla on useampia toimijoita, vain yhteen tuottajaan liittyvät määrät eivät anna viitteitä markkinoiden edustavuudesta kokonaisuudessaan. Kyseessä ei ole myöskään vertailu, joka tehtiin asiassa Detlef Nölle, jossa verrattiin maan kokonaistuotantoa kokonaisvientiin. CCCME:n (China Chamber of Commerce for Import and Export of Machinery) toimittamien tietojen mukaan Intian tuotannon ennustettiin ylittävän 2 GW:tä vuoden 2012 loppuun mennessä eli pian tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen. Tällainen tuotanto vastaisi 14:ää prosenttia Kiinan viennistä EU:hun, mikä on huomattavasti yli 5 prosentin viitteellisen raja-arvon, joka mainittiin asiassa Detlef Nölle annetussa tuomiossa.

(110)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli toi esiin, että Tata ei ole integroitunut jatkojalostussektorilla ja että sen on hankittava kiekot kolmansilta osapuolilta. Väitteen mukaan tämä jatkojalostussektorin vertikaalisen integroitumisen puute johtaa korkeampiin kustannuksiin verrattuna kiinalaisiin tuottajiin, jotka ovat vertikaalisesti integroituneita. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Tatan kokonaiskustannukset olisivat vain hieman korkeammat, jos sen kiekkojen ostohinta ylittäisi kiekkojen tuotantokustannukset, mikä on epävarmaa, koska monet yritykset aurinkosähkösektorilla ovat olleet tappiollisia tutkimusajanjaksolla. Lisäksi myös suuret vertikaalisesti integroituneet kiinalaiset tuottajat ostivat usein merkittäviä määriä kiekkoja riippumattomilta toimittajilta, mikä tukee päätelmää, jonka mukaan vertikaalisen integroitumisen puute kiekkojen alalla ei välttämättä johda moduulien ja kennojen korkeampiin kustannuksiin.

(111)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että vertailumaan markkinat eivät ole kilpaillut. Väitteen tueksi esitettiin, että aurinkokennojen tuotanto Intiassa oli alimmillaan viiteen vuoteen vuonna 2013. Raportissa, johon osapuoli viittasi, kuitenkin osoitettiin, että tutkimusajanjaksolla Intian kennojen tuotanto oli edelleen korkealla tasolla ja lähellä ilmoitettua huippua. Tuotanto laski merkittävästi tutkimusajanjakson jälkeen, minkä vuoksi sillä ei ollut vaikutusta tutkimuksen tuloksiin.

(112)

Toinen seikka, joka esitettiin tukemaan väitettä, jonka mukaan vertailumaan markkinat eivät ole kilpaillut, on 91 kappaleessa mainittu polkumyyntitutkimus. Toimielimet huomauttavat, että tutkimus on edelleen käynnissä, eikä siitä voida sen vuoksi tehdä mitään johtopäätöksiä. Yleisesti ottaen polkumyyntitutkimus ei ole osoitus kilpailukyvyn puutteesta vaan siitä, että kotimainen tuotannonala katsoo, että siihen kohdistuu hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä kolmansissa maissa sijaitsevien kilpailijoiden taholta.

(113)

Komissio katsoo kaiken kaikkiaan, että Intian valinta vertailumaaksi ei ole epäasianmukainen.

(114)

Koska vertailumaasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72–77 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(115)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli huomautti, että intialaiset yritykset myyvät pääasiassa moduuleja, joita ei kytketä sähköverkkoon ja joiden hinnat ja kustannukset ovat korkeammat kuin sähköverkkoon kytkettävien moduulien, joita taas kiinalaiset viejät myyvät. Lisäksi väitettiin, että moduuleilla, joita ei kytketä sähköverkkoon, on yleensä alempi antoteho kuin sähköverkkoon kytkettävillä moduuleilla.

(116)

Tältä osin on huomattava, että vakiokokoisille moduuleille, joissa on enemmän kuin 36 kennoa ja jotka kytketään yleensä verkkoon, ja pienemmille moduuleille, joissa on enintään 36 kennoa ja joita käytetään yleensä verkon ulkopuolella, vahvistettiin eri normaaliarvot. Sen vuoksi katsotaan, että kaikille tuotelajeille, mukaan luettuna sähköverkon ulkopuolisille ja sähköverkkoon kytkettäville moduuleille, on vahvistettu asianmukainen normaaliarvo.

(117)

Toinen asianomainen osapuoli totesi, että Tata toimii myös hanketoteuttajana, minkä vuoksi yrityksen myyntiä ei voida verrata kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien pelkkään moduulien myyntiin. On huomattava, että Intian kotimarkkinahintojen ja Kiinan vientihintojen vertailu tehtiin yksinomaisesti moduulien myynnin osalta, eikä normaaliarvon laskemisessa käytetty valmiiden hankkeiden tai integroitujen ratkaisujen myyntiä, koska niitä ei pidetty vertailukelpoisina.

(118)

Koska normaaliarvosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–86 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(119)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin otokseen valitut viejät esittivät joitakin huomautuksia vientihinnasta, jota käytettiin polkumyyntimarginaalin laskemiseen. Perustellut huomautukset otettiin huomioon, ja niiden johdosta asianomaisten yritysten polkumyyntimarginaalia tarkistettiin hieman.

(120)

Koska vientihinnasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–89 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(121)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin otokseen valitut viejät esittivät joitakin huomautuksia oikaisuista, joita tehtiin vientihintojen vertaamiseksi. Perustellut huomautukset otettiin huomioon, ja niiden johdosta asianomaisten yritysten polkumyyntimarginaalia tarkistettiin hieman.

(122)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen havaittiin laskuvirhe, jonka tuloksena tehtiin virheellinen oikaisu normaaliarvoon kotimaanrahdin osalta. Virhe korjattiin, ja sen tuloksena polkumyyntimarginaalit laskivat hieman.

(123)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että oikaisu kaupan portaan huomioon ottamiseksi saattaa olla aiheellinen, koska osapuoli ei myy suoraan asentajille vaan jälleenmyyjille ja jakelijoille. Osapuoli pyysi vertailumaan tuottajan myyntikanavista yksityiskohtaisia tietoja, joita ei voitu toimittaa luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Vaihtoehtona vertailumaan tuottajan kuluttajapohja luokiteltiin eri luokkiin myyntimäärän mukaan, ja tästä kävi ilmi, että oikaisu kaupan portaan huomioon ottamiseksi ei ollut perusteltua.

(124)

Analyysin jälkeen osapuoli myönsi, että myyntimäärien ero johtaisi hintaeroihin, mutta väitti edelleen, että se veloittaisi korkeammat hinnat asentajilta kuin jakelijoilta/jälleenmyyjiltä, vaikka asentaja ostaisi saman määrän kuin jakelija/jälleenmyyjä. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä, eikä sitä sen vuoksi voitu ottaa huomioon.

(125)

Koska vientihinnasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90–92 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(126)

Eräs otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja pyysi nähtäväksi sitä koskevia polkumyyntilaskelmia ja väitti, ettei se muutoin pysty kommentoimaan niiden paikkansapitävyyttä. Koska yritykselle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, sen normaaliarvo perustui vertailumaan Intian tietoihin. Koska vain yksi vertailumaan tuottaja toimi täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa, vertailumaasta saatuja tietoja ei voida paljastaa tuotelajien tasolla luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Tämän vuoksi väite on hylättävä.

(127)

Otokseen valittujen yritysten tapauksessa vertailumaalle vahvistettua samankaltaisen tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(128)

Yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti. Tämä marginaali laskettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen marginaalien perusteella.

(129)

Tällä perusteella yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten yritysten lopullinen polkumyyntimarginaali vahvistettiin 88,1 prosentiksi.

(130)

Kaikkien muiden Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten määriteltiin ensin yhteistyön taso vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia unioniin suuntautuvan viennin määriä johdanto-osan 167 kohdan mukaan vahvistettuun kiinalaisen viennin määrään.

(131)

Koska yhteistyön osuus oli yli 80 prosenttia Kiinasta unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä, yhteistyössä toimimisen tasoa voidaan pitää korkeana. Koska ei ollut mitään syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi tarkoituksellisesti kieltäytynyt yhteistyöstä, jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin sen otokseen valitun yrityksen tasolle, jolla oli korkein polkumyyntimarginaali. Tätä pidettiin sopivana, koska ei ollut viitteitä siitä, että yhteistyöstä kieltäytyneet yritykset olisivat harjoittaneet polkumyyntiä vähäisemmässä määrin, ja jotta mahdollisten toimenpiteiden tehokkuus voitiin varmistaa.

(132)

Tämän perusteella lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(133)

Samankaltaista tuotetta tuottaa unionissa noin 215 tuottajaa. Toimielimet ovat tarkastaneet asianomaisten osapuolten väitteet, joiden mukaan tuottajia oli enemmän; tarkastuksessa kävi ilmi, että väitetyt muut tuottajat olivat itse asiassa enimmäkseen vientiä harjoittavia tuottajia, niihin etuyhteydessä olevia tuojia, jakelijoita ja asentajia.

(134)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet vastustivat sitä, että riippumattoman konsulttiyrityksen, Europressedienstin, jäljempänä ’konsultti’, toimittamia tietoja käytettiin mm. unionin tuotannon, unionin tuotantokapasiteetin sekä muiden unionin tuotannonalaa koskevien makrotaloudellisten indikaattoreiden ja tuontitietojen määrittämisessä. Nämä osapuolet epäilivät konsultin riippumattomuutta ja väittivät, että se on yhteydessä valituksen tekijään. Ne myös pyysivät komissiota selventämään, millä perusteella konsultti valittiin, ja kyseenalaistivat sen asiantuntemuksen aurinkoenergiasektoriin liittyvien taloudellisten tietojen keruussa. Tältä osin väitettiin, että komission olisi pitänyt tehdä päätelmänsä muista käytettävissä olevista lähteistä, etenkin tunnetuista tutkimuslaitoksista, saatujen tietojen perusteella. AFASE otti vielä esiin taloudellisen näytön toimittamiseen ja tietojen keräämiseen sovellettavat parhaat käytänteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklan mukaisissa tapauksissa ja yrityskeskittymätapauksissa kiistääkseen konsultin toimittamien tietojen luotettavuuden.

(135)

Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä konsultin ja valituksen tekijän välisistä oletetuista yhteyksistä. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään näyttöä muusta kuin puhtaasti kaupallisesta suhteesta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että oli viitteitä siitä, että valituksen esittäneen unionin tuotannonalan valituksessa toimittama alustava näyttö perustui saman konsultin toimittamiin tietoihin. Vaikka tunnustetaan, että joitakin indikaattoreita koskevat havainnot olivat samanlaisia kuin valituksessa esitetty näyttö, se ei välttämättä tarkoita sitä, että ne vahvistettiin vain yhden lähteen perusteella. Valituksessa esitettiin käytetyt eri lähteet.

(136)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 kappaleessa selitettiin, komissio piti asianmukaisena käyttää konsulttia tässä tutkimuksessa, koska muista julkisista lähteistä ei ollut saatavilla tarvittavia makrotaloudellisia tietoja, jotka olisivat kattaneet koko unionin markkinat, eikä tuontitietoja. Ennen Europressedienstin valintaa komissio arvioi konsultin tiedonkeruussa käyttämät menetelmät sekä sen kyvyn toimittaa tarvittavat tiedot erikseen kaikista tuotelajeista ja koko tarkastelujaksolta.

(137)

Konsultin toimittamia tietoja myös verrattiin tutkimuksen aikana mahdollisuuksien mukaan muihin lähteisiin, ja ne vahvistettiin. On huomattava, että markkinoilla toimii useita tutkimusyrityksiä, jotka ovat erikoistuneet aurinkosähköalan tilastojen keruuseen, eivätkä raportoidut luvut ole lähes koskaan täysin samoja. Tämä johtuu siitä, että tutkimuslaitosten on vaikea saada täsmällisiä lukuja, minkä vuoksi ilmoitetut aurinkosähkömarkkinoiden indikaattorit perustuvat aina arvioihin, riippumatta lukujen toimittajasta. Ristiintarkistuksessa komissio vertasi konsultilta saatujen tietojen suuntauksia muiden tutkimusyritysten, komission yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) ja Euroopan aurinkosähköteollisuuden järjestön (EPIA) julkaisemien samojen tietojen suuntauksiin, jos niitä oli saatavilla. Ristiintarkistuksessa ei havaittu merkittäviä eroavaisuuksia, sillä verrattujen indikaattoreiden suuntaukset olivat samanlaiset. Näin ollen alustavia päätelmiä ei tehty pelkästään konsultin toimittamien tietojen perusteella vaan myös komission näille tiedoille tekemän oman analyysin ja arvioinnin perusteella. Lisäksi kuten 9 kappaleessa todettiin, konsultin toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Komissio teki tarkastuskäynnin konsultin toimitiloihin tarkastaakseen käytetyn menetelmän ja toimitettujen tietojen luotettavuuden. Tarkastuskäynti tehtiin komission suorittaman tietojen ristiintarkastuksen seurantatoimena, jotta saatiin lisävarmennus tietojen ja menetelmien luotettavuudesta ja laadusta.

Tarkastuskäyntiä pidetään asianmukaisena hyvän hallintotavan periaatteen soveltamisen mukaisesti, vaikka tietoja ei toimittanutkaan asianomainen osapuoli vaan konsultti. Komissio sai tarkastuskäynnin ansiosta lisävarmuutta konsultin toimittamien tietojen luotettavuudesta.

(138)

Eräs osapuoli väitti, että komission ristiintarkistusta varten käyttämää menetelmää ei selitetty riittävän tarkasti, ja vaati, että ristiintarkistuksessa käytetyt muut lähteet on paljastettava. Osapuoli väitti vielä, että käytetty menetelmä oli joka tapauksessa pätemätön, koska vertailun kohteena olivat vain eri lähteiden suuntaukset eivätkä absoluuttiset arvot.

(139)

Konsultin toimittamien tietojen ristiintarkistamiseen käytetyt muut lähteet olivat JRC:n ja EPIAn samasta aiheesta julkaisemat raportit. Tietojen vertaamisesta muihin lähteisiin on huomattava, että vertaaminen osoitti samanlaisten suuntausten lisäksi myös samanlaista suuruusluokkaa. Sen vuoksi pääteltiin, että käytetty menetelmä oli asianmukainen, ja tätä koskevat väitteet hylättiin.

(140)

Konsultin asiantuntemuksesta voidaan todeta, että sen päätoiminta-alana on aurinkoenergiasektoriin liittyvien tietojen keruu ja ajantasaisen tietokannan laatiminen aurinkoenergiamarkkinoilla toimivista yrityksistä. Tiedot julkaistaan erikoistuneissa aurinkosähköalan lehdissä, ja niitä käyttävät myös yksittäiset yritykset, joille konsultti tekee erityistutkimuksia. Europressedienstin kehittämä tietokanta päivitetään ja julkaistaan säännöllisesti. Lisäksi konsultilla on usean vuoden kokemus alalla. Konsultin menetelmänä on kerätä, ristiintarkistaa ja yhdistää tietoja käyttäen markkinoilla käytettävissä olevia eri lähteitä. Tätä varten se kerää tietoja tietokantaan sisältyville yrityksille lähetetyillä vakiomuotoisilla kyselylomakkeilla tai puhelimitse, etenkin unionin tuottajilta, tai erikoismessujen aikana, etenkin kolmansien maiden tuottajilta. Jos tietoja ei saada edellä mainittuja kanavia käyttäen, Europressedienst tutkii aurinkosähkösektorin yritysten tilinpäätöstietoja tai tekee yhteistyötä vapaalta pohjalta muiden tutkimuslaitosten kanssa tietojen saamiseksi ja ristiintarkistamiseksi. Tutkimuksessa todennettiin ja vahvistettiin, että konsultti käyttää näitä lähteitä päivittäisessä toiminnassaan. Edellä esitetyn perusteella Europressedienstin palvelujen käyttöä tässä tutkimuksessa pidettiin asianmukaisena, ja näin ollen osapuolten väitteet tältä osin hylättiin.

(141)

Taloudellisen näytön toimittamiseen liittyvistä komission toimivaltaisen yksikön julkaisemista hyvistä käytänteistä, jäljempänä ’käytänneopas’, on tehtävä seuraavat huomautukset. Ensinnäkin kyseessä on asiakirja, joka ei sido komissiota, koska komissaarien kollegio ei ole hyväksynyt sitä, vaan sen on julkaissut toimivaltainen yksikkö suositusten antamiseksi osapuolille tavoista, joilla taloudellinen näyttö olisi esitettävä. Käytänneopas koskee sellaisten taloudellisten analyysien ja tietojen toimittamista, joita käytetään joissakin SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisissa kilpailututkimuksissa ja yrityskeskittymätapauksissa. Sovellettavia sääntöjä, näyttöä koskevia vaatimuksia ja komission tutkimusvaltaa näissä kilpailutapauksissa ei voida verrata kaupan suojatoimenpiteitä koskeviin tutkimuksiin, joissa sovellletaan täysin eri sääntöjä.

(142)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet vastustivat konsultin käyttämää menetelmää väittäen, että se ei täytä tunnustettuja tieteellisiä standardeja. Menetelmä kuitenkin arvioitiin ja tulokseksi saadut tiedot ristiintarkistetiin ja todennettiin ja niiden todettiin olevan samassa linjassa muiden julkaistujen tietojen kanssa ja näin ollen kohtuullisen luotettavia (ks. 137 kappale). Asianomaisten osapuolten, pääasiassa AFASEn, esiin ottamia erityiskysymyksiä selvennettiin, ja ne esitettiin avoimessa asiakirja-aineistossa asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi.

(143)

CCCME väitti, että tietojen yhdistämistä koskevaa menetelmää ei ollut selitetty. Väite hylättiin, koska asiaa koskevat tiedot toimitettiin kaikille asianomaisille osapuolille avoimessa asiakirja-aineistossa, jota osapuolet voivat tarkastella.

(144)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet ilmaisivat uudelleen huolensa komission suorittamasta konsultin valinnasta ja toimitettujen tietojen laadusta. Ne väittivät, että konsultin tietoja voidaan tilata ja ostaa tapauskohtaisesti mahdollisten asiakkaiden tarkkaan yksilöityjen tarpeiden täyttämiseksi, minkä vuoksi ne eivät ehkä ole puolueettomia. Lisäksi CCCME kiisti, että konsultin keräämiä tietoja voitaisiin pitää asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koska tiedot perustuivat suureksi osaksi olettamuksiin ja arvioihin. Lisäksi väitettiin, että toimitettujen tietojen tukena ei ollut riittävästi näyttöä asiakirja-aineistossa ja että tiedot eivät olleet vahvistavia, objektiivisia ja todennettavia.

(145)

Näiden väitteiden osalta viitataan 136 ja 137 kappaleeseen, joissa annettiin lisätietoja konsultin valinnasta. Lisäksi on syytä huomata, että komissio palkkasi konsultin tuolloin parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella ja täysin menettelyyn sovellettavan komission varainhoitoasetuksen mukaisesti. On vielä muistettava, että konsultin kyky toimittaa kaikki tarvittavat tiedot määräajassa oli erittäin tärkeää, koska komissiota sitoivat käynnissä olevassa tutkimuksessa lakisääteiset määräajat, jotka koskevat alustavien päätelmien julkaisemista.

(146)

Mitä tulee toimitettujen tietojen laatuun ja siihen, voidaanko niitä pitää asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti, konsultin tiedonkeruumenetelmä tarkastettiin ja sen laatu arvioitiin tyydyttäväksi (ks. 137 kappale). Lisäksi konsultin toimittamat tiedot ristiintarkistettiin mahdollisuuksien mukaan muiden lähteiden kanssa, kuten samassa kappaleessa mainittiin, ja niiden havaittiin olevan riittävän tarkkoja. On vielä huomattava, että konsultilla on yksi tietokanta, joka päivitetään säännöllisesti riippumatta asiakkaiden tarpeista ja pyynnöistä. Samaa tietokantaa käytetään aurinkosähkösektorin tilastojen yhdistämiseen ja toimittamiseen eri asiakkaille, minkä vuoksi väite, jonka mukaan tiedot eivät ole puolueettomia, oli hylättävä.

(147)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että komissio ei ollut ilmoittanut lähteitä, käytettyä menetelmää eikä yrityksiä, joiden kanssa konsultti teki yhteistyötä toimitettujen makrotaloudellisten tietojen kokoamiseksi. Eräs toinen asianomainen osapuoli toisti, että konsultin soveltaman menetelmän perusteella saadaan epätarkkoja tuloksia. Useat asianomaiset osapuolet vaativat lisätietoja konsultin käyttämästä menetelmästä, kuten keskimääräisiä vastausprosentteja kyselylomakkeisiin/haastatteluihin, kunkin kanavan kautta kerättyjen tietojen prosenttiosuutta, tietojen tarkastustapaa, tietojen generointiin käytettyjä arvioita ja olettamuksia, niiden yritysten lukumäärää, joiden osalta arvioita tehtiin, sekä konsultin työntekijöiden lukumäärän suuruusluokkaa.

(148)

Näistä vaatimuksista on huomattava, että alustavien toimenpiteiden käyttöön oton jälkeen komissio toimitti asianomaisille osapuolille menetelmän ja lähteet, joita konsultti käytti tietojen yhdistämisessä, ja käsitteli asianomaisten osapuolten tätä koskevia erityisiä kysymyksiä. Katsotaan, että asianomaisten osapuolten lisätietopyyntöihin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen annettiin vastaus tiedoilla, jotka asetettiin niiden saataville väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen siinä määrin, kuin luottamuksellisuutta koskevat rajoitukset mahdollistivat. Lisäksi korostetaan, että komissio todensi paikan päällä tavan, jolla konsultti oli kerännyt ja yhdistänyt tiedot, ja tietojen yhdistämisen taustalla olevat olettamukset. Todennuksen tulokset olivat tyydyttävät, ja komissio sai varmuuden taustalla olevien olettamusten asianmukaisuudesta ja konsultin toimittamien tietojen laadusta. Osapuolet eivät myöskään kiistäneet tietoja sinänsä.

(149)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli pyysi selvennyksiä niiden unionin tuottajien lukumäärästä, jotka konsultti otti huomioon tiedonkeruussaan, sekä päällekkäisyyksistä näiden tuottajien ja niiden noin 215 unionin tuottajan välillä, jotka olivat komission tiedossa. Tältä osin selvennetään, että konsultin huomioon ottamat unionin tuottajat ovat suureksi osaksi samat kuin ne, joiden tiedetään edustavan unionin tuotannonalaa tässä tutkimuksessa ja jotka mainitaan 133 kappaleessa.

(150)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että komissio on tehnyt vahinkoanalyysin epäjohdonmukaisesti, koska se tehtiin erikseen moduulien ja kennojen osalta, kun taas vahinko- ja polkumyyntimarginaalilaskelmat vahvistettiin painotettuna keskiarvona moduuleille ja kennoille yhteensä. On huomattava, että vaikka indikaattorit osoitettiin erikseen kullekin tuotelajille, kustakin indikaattorista tehdyt päätelmät viittaavat tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kokonaisuudessaan. On myös muistettava, että moduulit ja kennot ovat yksi tuote, minkä vuoksi polkumyyntimarginaali ja vahingon korjaava taso vahvistettiin tällä perusteella. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(151)

Eräs osapuoli väitti vielä, että makrotaloudellisten indikaattoreiden arvojen laskeminen tutkimusajanjaksolla perustui vuosien 2011 ja 2012 yksinkertaiseen keskiarvoon virheellisesti, koska tällainen menetelmä ei ole puolueeton eikä anna tuloksia, jotka osoittavat todellista tilannetta tutkimusajanjaksolla. Selvyyden vuoksi todetaan, että tietojen yksinkertaista keskiarvoa käytettiin vain tapauksessa, jossa suuntaukset olivat samanlaiset kyseisillä jaksoilla. Jos suuntaukset olivat erilaiset, menetelmää mukautettiin vastaavasti niin, että otettiin huomioon markkinoiden todellinen tilanne. Kyseinen osapuoli ei selventänyt, missä määrin käytetyn menetelmän tulokset eivät heijastaneet markkinoiden todellista tilannetta. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(152)

Edellä esitetyn perusteella ja koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98–101 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(153)

Useat osapuolet väittivät, että vahinko olisi pitänyt arvioida erikseen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden osalta. Eräs osapuoli väitti, että kytkösmarkkinakäyttöön tarkoitettuihin kennoihin liittyvät tiedot olisi pitänyt jättää pois vahingon arvioinnista sillä perusteella, että polkumyyntituonti ei vaikuttanut niihin.

(154)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105 kappaleessa mainittiin, kulutusta, myyntimäärää, tuotantoa, tuotantokapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, kasvua, investointeja, varastoja, työllisyyttä, tuottavuutta, kassavirtaa, investointien tuottoa, pääoman saantimahdollisuuksia ja polkumyyntimarginaalin suuruutta olisi tarkasteltava ottaen huomioon unionin tuotannonalan koko toiminta, siis kytkösmarkkinakäyttö mukaan luettuna, koska asianomaisesta maasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu vaikutti myös kytkösmarkkinakäyttöön tarkoitettuun tuotantoon.

(155)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vertikaalisesti integroituneiden unionin tuottajien täytyi hankkia polkumyynnillä tuotuja tuotteita (kennoja) ja lopettaa näiden tuotteiden tuotanto tuontihinnat ylittävillä kustannuksilla polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vapailla markkinoilla ja kytkösmarkkinoilla oli samanlaiset hintasuuntaukset, mikä osoittaa, että asianomainen tuonti vaikutti niihin samalla tavoin.

(156)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat, että komissio ei toimittanut riittävää ja perusteltua analyysiä kytkösmarkkinoista eikä selittänyt, miksi erillistä analyysiä ei tehty. Eräs osapuoli väitti, että kytköskäyttöön tarkoitetun unionin tuotannon merkittävyydestä ei toimitettu mitään tietoja. Lisäksi väitettiin, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappale, jossa pääteltiin, että hinnat kytkösmarkkinoilla eivät aina heijasta markkinahintoja, on ristiriidassa edellä 155 kappaleessa esitettyjen päätelmien kanssa, joiden mukaan vapaiden markkinoiden ja kytkösmarkkinoiden hintasuuntaukset ovat samanlaiset.

(157)

Ensinnäkin on huomattava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105 kappaleessa esitetään syyt, miksi pidettiin asianmukaisena tutkia vahinkoindikaattoreita (kannattavuutta lukuun ottamatta) ottamalla huomioon unionin tuotannonalan koko toiminta, myös kytköskäyttö. On muistettava, kuten samassa johdanto-osan kappaleessa todetaan, että tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu vaikutti samalla tavalla kytköskäyttöön tarkoitettuun tuotantoon, mitä kyseiset osapuolet eivät kiistäneet. Sen vuoksi väite, jonka mukaan erillisen analyysin tekemättä jättämisestä ei annettu selityksiä, oli hylättävä. Tästä päätelmästä seuraa, että myös väite, jonka mukaan kytkösmarkkinoita olisi pitänyt analysoida erikseen, on hylättävä.

(158)

Vaikka kytköskäyttöön tarkoitetun unionin tuotannon merkittävyyttä ei edellä esitetyn perusteella pidetty olennaisena tekijänä, on huomattava, että kytköskäyttöön tarkoitetun unionin kennojen tuotannon osuus oli noin puolet kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla. Lopuksi vielä selvennetään, että vaikka hinnat kytkösmarkkinoilla eivät heijastakaan hintoja vapailla markkinoilla, tämä ei välttämättä ole ristiriidassa sen kanssa, että molemmat hinnat noudattavat samoja suuntauksia, koska ne voivat silti olla eri tasoilla tai hintavaihtelut voivat olla suurempia tai pienempiä ja antaa näin eri kuvan tilanteesta. Edellä esitetyn perusteella kytkösmarkkinoita koskevat väitteet hylättiin.

(159)

Kyseiset osapuolet eivät toimittaneet mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet unionin markkinoiden määrittämistä koskevat päätelmät. Tällä perusteella asiaa koskevat väitteet hylättiin, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102–106 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(160)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unionin kulutusta koskevat tiedot vaihtelevat huomattavasti käytetyn lähteen mukaan. Osapuoli väitti, että luotettavia tietoja voidaan saada ainoastaan erikoistuneilta laitoksilta tai tutkimuskeskuksilta kerättyjen tietojen perusteella. Ottaen huomioon 134–152 kappaleessa esitetyt selitykset ja päätelmät tutkimuksessa käytettyjen, konsultin toimittamien tietojen luotettavuudesta tämä väite hylättiin.

(161)

Sama osapuoli väitti, että unionin kulutusta ei pitäisi vahvistaa vain laskemalla yhteen käytettävissä olevaa moduulien tuotantokapasiteettia unionissa ja että moduulien kulutus unionin tuotannonalan omiin hankkeisiin pitäisi vähentää tästä. Väite hylättiin, koska moduulien kulutus määritettiin unionissa asennetun uuden kapasiteetin perusteella. Tämä on yleinen käytäntö moduulien kulutusta määritettäessä. Kennojen kulutus määritettiin moduulien unionin tuotannon perusteella.

(162)

Toinen osapuoli väitti, että konsultin kuvaamassa menetelmässä myönnetään luotettavien kulutuslukujen vahvistamisen vaikeus. Lisäksi väitettiin, että unionin tuotannonalalta saadut tuontia ja vientimyyntiä kosekvat tiedot perustuivat joko tarkastamattomiin arvioihin tai epätäydellisiin tietoihin ja että komission tekemä ristiintarkistus ei ollut riittävä, jotta voitaisiin päätellä, että tiedot olivat luotettavia ja tarkkoja.

(163)

Kuten jo 136 ja 137 kappaleessa mainittiin, komissio todensi tietojen laadun ja niiden keräämiseen käytetyt menetelmät tarkastuskäynnillä, jonka perusteella katsottiin, että käytetyt menetelmät olivat asianmukaisia ja tulokset tarkkoja ja riittävän luotettavia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(164)

Edellä esitetyn perusteella ja koska unionin kulutuksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–109 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(165)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontimäärää koskevat tiedot vaihtelevat huomattavasti käytetyn lähteen mukaan. Osapuoli väitti, että luotettavia tietoja voidaan saada ainoastaan erikoistuneilta laitoksilta tai tutkimuskeskuksilta kerättyjen tietojen perusteella. Ottaen huomioon 134–152 kappaleessa esitetyt selitykset ja päätelmät tutkimuksessa käytettyjen, konsultin toimittamien tietojen luotettavuudesta tämä väite hylättiin.

(166)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli kiisti menetelmän, jolla määritettiin Kiinasta tulevan tuonnin kokonaisarvo, ja väitti, että se perustui CIF-tasolla tullaamattomana -hinnoilla tehtyihin liiketoimiin, minkä vuoksi on kyseenalaista, oliko ne tarkoitettu unionin kulutukseen. Tämän väitteen osalta selvennetään, että konsultin toimittamaa Kiinasta tulevan tuonnin kokonaisarvoa ei käytetty alustavissa eikä lopullisissa päätelmissä ja että tutkimuksessa määritettiin vain tuontimäärät ja tuontihinnat, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110–113 kappaleessa esitetään. Koska kyseinen osapuoli ei kiistänyt tuontihintojen määrittämiseen käytettyä menetelmää sinänsä, tältä osin viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113–117 kappaleessa ja jäljempänä 168–176 kappaleessa esitettyihin päätelmiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(167)

Edellä esitetyn perusteella ja koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Kiinasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110–112 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(168)

Eräs yhteistyössä toiminut etuyhteydetön tuoja väitti, että tuontihinta olisi pitänyt määrittää sen tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin tuonnin perusteella. Tuojan tutkimuksen aikana toimittamien tietojen perusteella sen tuonti oli vain murto-osa unioniin tulevasta kokonaistuonnista, eikä sen perusteella voitaisi tehdä merkityksellisiä päätelmiä kaiken Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräisestä tuontihinnasta koko tarkastelujaksolta, joka kattaa useita vuosia. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(169)

Eräs osapuoli väitti, että hintojen määrittämistä koskevaa menetelmää ei selitetty eikä varsinkaan sitä, miten eri lähteistä saadut tiedot oli yhdistetty ja sovitettu yhteen. Lisäksi väitettiin, että tuontikustannusten olisi pitänyt perustua tutkimuksen aikana kerättyihin todennettuihin tietoihin eikä arvioihin.

(170)

Tältä osin katsotaan, että asianomaisille osapuolille toimitettu menetelmä on riittävän kattava, jotta sen perusteella voi ymmärtää, miten luvut saatiin. Tuontikustannusten osalta selvennetään, että käteishintoja oikaistiin CIF-hintojen tasolle. Tehty arvio vahvistettiin tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella.

(171)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet pyysivät hintojen alittavuutta koskevista laskelmista tarkempia tietoja kuin ne, jotka jo annettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116 kappaleessa. Tällaisia lisätietoja toimitettiin kahdenvälisissä yhteyksissä siinä määrin kuin se oli mahdollista tietojen arkaluonteisuuden vuoksi ja ottaen huomioon, että unionin tuottajat saivat pysyä nimettöminä.

(172)

Koska kiekot päätettiin jättää pois tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä (ks. 28–32 kappale), ne jätettiin pois myös hintojen alittavuutta koskevista laskelmista. Lisäksi CIF-hintaan tehtiin joitakin osapuolten toimittamia korjauksia. Koska etuyhteydettömien tuojien otosta tarkistettiin 21 kappaleessa selitetyistä syistä, uuden tuojien otoksen keskimääräisiä tuonnin jälkeisiä kustannuksia käytettiin, kun tiedot olivat saatavilla ja täydelliset.

(173)

Tarkistettu hintavertailu tehtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta hinnoilla, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulos osoitti painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 19,8–32,1 prosenttia moduulien, 4–28,5 prosenttia kennojen ja 8–29 prosenttia koko tarkasteltavana olevan tuotteen osalta ilmaistuna osuutena otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(174)

On huomattava, että yhdelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin negatiivinen hinnan alittavuus kennojen osalta. Sen vientimäärät eivät kuitenkaan olleet merkittäviä, eikä niitä näin ollen voida pitää edustavina.

(175)

Eräs otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja kiisti lähteen, jonka perusteella yksikiteisten ja monikiteisten kennojen välinen oikaisu tehtiin, muttei esittänyt mitään näyttöä tämän tueksi. Mitään uutta tietoa tai näyttöä ei toimitettu, minkä vuoksi tämä väite hylättiin.

(176)

Koska Kiinasta tulevan tuonnin hinnoista eikä hintojen alittavuutta koskevista laskelmista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113–117 kappaleessa esitetyt päätelmät, sellaisina kuin ne ovat edellä muutettuina, voidaan vahvistaa.

(177)

Jotkin osapuolet kyseenalaistivat komission tässä tutkimuksessa käyttämien makrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden luotettavuuden. Ne väittivät, että useille indikaattoreille vahvistetut suuntaukset poikkesivat samojen indikaattoreiden suuntauksista, jotka oli vahvistettu otokseen valituille unionin tuottajille. Erityisesti mainittiin unionin tuotanto, tuottavuus, myynti, keskimääräiset työvoimakustannukset ja työllisyys.

(178)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 kappaleessa mainittiin, makrotaloudelliset indikaattorit vahvistettiin ottaen huomioon kaikki tuottajat unionissa. Jos samat tiedot kootaan suhteessa yksittäisiin unionin tuottajiin tai unionin tuottajien ryhmään (eli otokseen valitut unionin tuottajat), suuntaukset eivät ole välttämättä täysin samat, koska esimerkiksi kunkin mukaan otetun yrityksen painotusta ei oteta huomioon tällaisessa vertailussa. Sen vuoksi kaikkien unionin tuottajien ja otokseen valittujen unionin tuottajien makrotaloudellisten indikaattoreiden vertaamisesta saatavat tulokset eivät ole välttämättä merkityksellisiä, eikä niiden perusteella voida päätellä, että jommatkummat tiedot olisivat epäluotettavia. Verrattaessa unionin tuotannonalan makrotaloudellisten indikaattoreiden suuntauksia otokseen valittujen unionin tuottajien samoihin konsolidoituihin indikaattoreihin suuntauksissa voidaan joka tapauksessa havaita eroja useiden unionin tuotannonalan indikaattoreiden, kuten tuotannon, tuotantokapasiteetin, myyntimäärien, työllisyyden ja tuottavuuden, osalta vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä. Kaikkien näiden indikaattoreiden osalta otokseen valitut unionin tuottajat suoriutuivat paremmin kuin unionin tuotannonala yleisesti. Syynä tähän on, että tutkimusajanjaksolla monet unionin tuottajat, jotka eivät sisältyneet otokseen, lopettivat tuotantonsa tai todettiin maksukyvyttömiksi, millä oli negatiivinen vaikutus unionin tasolla laskettuun makrotaloudelliseen indikaattoriin. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(179)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan unionin tuotannonalan tilanteen analyysi osoitti kaikkien tärkeimpien vahinkoindikaattoreiden alenevan suuntauksen, perustui konsultin toimittamiin tietoihin. Tältä osin on selkeytettävä, että makrotaloudelliset indikaattorit, jotka luetellaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoissa 4 a–6 c, perustuivat konsultilta saatuihin tietoihin, jotka ristiintarkistettiin mahdollisuuksien mukaan muista lähteistä saatujen tietojen kanssa. Toisaalta mikrotaloudelliset indikaattorit, jotka luetellaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoissa 7 a–11 c, perustuivat otokseen valituilta unionin tuottajilta kerättyihin tietoihin, jotka komissio todensi paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa. On myös huomattava, että unionin tuotannonalan vahingollisen tilanteen määräävät tekijät, kuten unionin tuotannonalan kannattavuus, keskimääräinen myyntihinta unionissa sekä hintojen alittavuutta koskevat laskelmat, perustuivat otokseen valituilta unionin tuottajilta ja vientiä harjoittavilta tuottajilta kerättyihin tietoihin, jotka todennettiin paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa. Siksi edellä esitetty väite hylätään.

(180)

Koska muita huomautuksia unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen arviointimenetelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118–123 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(181)

AFASE väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa esitetty moduulien tuotantomäärä ja samassa kappaleessa vahvistettu unionin tuotannonalan moduulien ja kennojen tuotantokapasiteetti olivat yliarvioituja, ja toimitti muista lähteistä (EPIA, IMS ja BNEF) tietoja, jotka osoittivat vähäisempiä määriä.

(182)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa vahvistettu tuotantomäärä perustuu tietoihin, jotka kattavat sekä julkiset pörssiyhtiöt että listaamattomat yhtiöt. Unionin tuotannon kehittyminen (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappale) noudattelee unionin kulutuksen kehittymistä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappale). Sitä vastoin AFASEn tuotantomääristä toimittamat tiedot osoittavat eri suuntauksia kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa vahvistettu unionin kulutus ja EPIAn julkaisemat unionin kulutusta koskevat tilastot.

(183)

Tuotantokapasiteetin osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa vahvistut päätelmät sisälsivät sellaisten yritysten tuotantokapasiteetin, jotka olivat hakeutuneet maksukyvyttömyysmenettelyyn tai lopettaneet tuotannon tutkimusajanjaksolla mutta jotka eivät olleet myyneet tuotantolaitoksiaan ja -laitteitaan, joten ne pystyivät aloittamaan tuotannon uudelleen erittäin nopeasti. Kuten 182 kappaleessa mainitaan, myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa olevat luvut sisältävät listaamattomien yhtiöiden tietoja.

(184)

Lisäksi kuten 137 kappaleessa todetaan, riippumattoman konsultin toimittamat tiedot todennettiin, ja niiden havaittiin olevan riittävän tarkkoja. Edellä esitetyn perusteella AFASEn toimittamien tietojen, jotka oli saatu muista lähteistä, ei välttämättä katsottu olevan ristiriidassa alustavien päätelmien kanssa.

(185)

AFASEn toimittamien lukujen hyväksymisellä ei kuitenkaan olisi vaikutusta siihen yleiseen päätelmään, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa, koska näiden indikaattoreiden (eli unionin tuotannon ja tuotantokapasiteetin) negatiivinen suuntaus olisi vieläkin selvempi.

(186)

Eräs yhteistyössä toiminut etuyhteydetön tuoja väitti, että tuotantomäärä, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste olisi pitänyt vahvistaa vain otokseen valittujen unionin tuottajien tietojen perusteella. Koska nämä ovat makrotaloudellisia indikaattoreita, ne on vahvistettava kaikkien unionin tuottajien tasolla, jotta saadaan merkityksellinen ja täydellinen kuva unionin tuotannonalan tilanteesta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(187)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli pyysi komissiota selventämään, miten konsultti oli laskenut unionin vuotuisen tuotannon. Eräs osapuoli pyysi komissiota antamaan lisäselvityksiä siitä, miten unionin kokonaistuotantokapasiteettiin liittyvät saatavilla olevat eri tiedot oli sovitettu yhteen. Eräs osapuoli ehdotti, että unionin kokonaistuotantoa ja kokonaistuotantokapasiteettia koskevat tiedot olisi pitänyt kerätä otokseen valituilta unionin tuottajilta, koska näin olisi saatu luotettavampi tulos. Tältä osin väitettiin, että julkisesti saatavilla olevat tiedot olivat epätarkkoja luottamuksellisuutensa vuoksi ja että tutkimuskeskusten tai konsulttien oli perustettava analyysinsä erilaisiin arvioihin ja olettamuksiin.

(188)

Selvyyden vuoksi todetaan, että unionin vuotuinen tuotanto laskettiin niiden lukujen perusteella, jotka unionin tuottajat ilmoittivat konsultille. Jos jonkin unionin tuottajan vuotuista tuotantoa koskevia tietoja ei saatu tietyltä vuodelta, ne arvioitiin soveltamalla edeltävän vuoden kapasiteetin käyttöastetta kyseisen vuoden uuteen tuotantokapasiteettiin. Toimielimet ovat myös verranneet konsultin saamia lukuja niihin lukuihin, jotka unionin tuotannonala ilmoitti edustavuutta koskevassa kyselylomakkeessa ennen vireillepanoa. Luvut ovat samanlaisia.

(189)

Unionin tuotantokapasiteetista saatavilla olevien eri tietojen yhteensovittamista koskevan lisäselvityspyynnön osalta huomautetaan, että tiedot on jo annettu osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetussa avoimessa asiakirja-aineistossa. Näin ollen tämä pyyntö hylättiin.

(190)

Unionin tuotanto ja tuotantokapasiteetti ovat makrotaloudellisia indikaattoreita, minkä vuoksi ne on vahvistettava koko unionin tuotannonalan tasolla eikä otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla.

(191)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että tuotantotietojen keräämisen käytetty menetelmä (pääasiassa haastattelut ja käynnit tuotantolaitoksissa) ei mahdollistanut luotettavia tuloksia tietojen luottamuksellisuuden vuoksi, mistä syystä yritykset olivat vastahakoisia paljastamaan niitä. Tällaista menetelmää ei näin ollen voida pitää asianmukaisena. Tämän väitetysti vahvisti se, että vaikka konsultti käytti lähteenä paljon useampia unionin tuottajia kuin komissio edustavuutta koskevassa tutkimuksessa vireillepanovaiheessa, konsultin vahvistama kokonaistuotantomäärä on alhaisempi kuin komission edustavuuden tutkimista varten vahvistama kokonaistuotantomäärä. Osapuoli väitti vielä, että tähän vahinkoindikaattoriin liittyviä tietoja ei näin ollen voida pitää asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(192)

Ensinnäkin on selvennettävä, että yhtäältä konsultin ja toisaalta komission huomioon ottamien tuottajien lukumäärä oli suunnilleen sama, ja näin ollen väite, jonka mukaan tulokset olivat epäjohdonmukaiset, oli hylättävä. On muistettava, että konsultin keräämät tiedot tarkistettiin ristiin muiden lähteiden kanssa mahdollisuuksien mukaan, ja havaittiin, että arviot olivat riittävän luotettavia. Sen vuoksi vahvistetaan, että konsultin toimittamia tuotantotietoja pidetään asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(193)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124–128 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(194)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan moduulien markkinaosuus oli vain 19 prosenttia vuonna 2009 ja että 6 prosenttiyksikön laskua tarkastelujaksolla ei voida pitää vahinkona.

(195)

Markkinaosuuden 6 prosenttiyksikön laskua tarkastelujaksolla on tarkasteltava ottaen huomioon moduulien unionin kulutuksen yli 200 prosentin kasvu samalla kaudella. Unionin tuotannonala ei pystynyt saamaan hyötyä kulutuksen kasvusta eikä kulutuksen kasvaessakaan pystynyt lisäämään myyntimääräänsä vastaavasti vaan menetti markkinaosuuttaan. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(196)

Eräs osapuoli väitti, että myyntitietojen keräämisen käytetty menetelmä (pääasiassa haastattelut ja käynnit tuotantolaitoksissa) ei mahdollistanut luotettavia tuloksia tietojen luottamuksellisuuden vuoksi, mistä syystä yritykset olivat vastahakoisia paljastamaan niitä. Tällaista menetelmää ei näin ollen voida pitää asianmukaisena. Tämän vuoksi niitä ei voida pitää asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kuten 137 kappaleessa mainittiin, konsultin keräämät tiedot tarkistettiin ristiin muiden lähteiden kanssa mahdollisuuksien mukaan, ja havaittiin, että arviot olivat riittävän luotettavia. Sen vuoksi vahvistetaan, että konsultin toimittamia myyntitietoja pidetään asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(197)

Koska unionin tuotannonalan myyntimäärästä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129–131 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(198)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että menetelmä, jolla vahvistettiin kokonaistyöllisyys unionissa tarkastelujaksolla, oli virheellinen. Osapuoli väitti, että jos jonkin unionin tuottajan työllisyysaste ei ollut saatavilla, sen sijaan otettiin huomioon niiden unionin tuottajien keskimääräinen työllisyysaste, joiden osalta tämä tieto oli saatavilla. Väite oli hylättävä, koska kokonaistyöllisyyden vahvistamiseen käytetty menetelmä oli erilainen eli jos jonkin unionin tuottajan työllisyystietoja ei ollut saatavilla, luku arvioitiin saman yrityksen edeltävää vuotta tai edeltäviä vuosia koskevien tietojen perusteella. Menetelmä todennettiin ja havaittiin asianmukaiseksi (ks. 137 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(199)

Koska unionin tuotannonalan työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132–134 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(200)

Koska tältä osin ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 ja 136 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(201)

Eräs asianomainen osapuoli kiisti päätelmät, joiden mukaan keskimääräisten myyntihintojen laskulla oli musertava vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Se väitti, että myös unionin tuotannonalan keskimääräiset kustannukset laskivat vastaavasti, minkä vuoksi hinnan lasku on luonnollinen. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa kuvattiin, tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että unionin tuotannonalan myyntihinnat laskivat vieläkin enemmän kuin sen keskimääräiset tuotantokustannukset, minkä vuoksi kustannusten lasku ei näkynyt unionin tuotannonalan kannattavuudessa. Sen vuoksi vahvistetaan, että unionin tuotannonalan myyntihintojen laskulla oli musertava vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen, ja tätä koskevat väitteet hylättiin.

(202)

Toinen osapuoli kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan hinnat olivat kestämättömällä tasolla tutkimusajanjaksolla, ja väitti, että markkinavoimat päättävät tämän. Sama osapuoli vastusti myös samassa kappaleessa esitettyä päätelmää, jonka mukaan unionin tuotannonala ei saanut hyötyä kustannusten laskusta polkumyyntituonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi. Tältä osin toimielimet haluavat huomauttaa seuraavaa: ”kestämätön taso” viittaa siihen, että unionin tuotannonala joutui myymään tappiolla, minkä vuoksi se ei voi selviytyä pitkällä aikavälillä. Kysymys hintatason kestävyydestä on sen vuoksi kysymys ainoastaan tuotantokustannusten ja hinnan välisestä suhteesta. Ilmaisu ”ei saanut hyötyä kustannusten laskusta” viittaa siihen, että kustannukset putosivat hitaammin kuin hinnat. Molempien toteamusten tukena on väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 138 kappaleessa esitetty näyttö. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(203)

Koska unionin tuotannonalan keskimääräisistä myyntihinnoista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137 ja 138 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(204)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140 kappaleessa todettiin, tarkastelujaksolla ei ollut inflaatiota, minkä vuoksi se ei voinut aiheuttaa työvoimakustannusten yleistä kohoamista.

(205)

Osapuolen väitteen vastaisesti tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelujaksolla esiintyi inflaatiota ja että moduuleihin rajoittunut työvoimakustannusten kohoaminen voidaan selittää inflaatiolla ja tuottavuuden kohoamisella.

(206)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan vahingollinen tilanne aiheutui työvoimakustannusten noususta ja tuottavuuden samanaikaisesta laskusta. Ensinnäkin on huomattava, että työvoimakustannukset pysyivät vakaina kennojen tapauksessa, kun taas tuottavuus kohosi sekä kennojen että moduulien tapauksessa. Sen vuoksi moduulien osalta nousua voidaan selittää kasvaneella tuottavuudella. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että työvoimakustannusten osuus tuotantokustannuksista ei ole merkittävä, kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleessa todettiin. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(207)

Tämän perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 ja 140 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(208)

Eräs osapuoli väitti, että varastojen kasvu tarkastelujaksolla (prosentteina kokonaistuotannosta) ei ole merkityksellinen, eikä sitä näin ollen voida pitää näyttönä vahingosta. Osapuoli väitti vielä, että varastoarvojen esitystapa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 kappaleessa on harhaanjohtava, koska varastot ilmoitettiin kW:na eikä MW:na, toisin kuin unionin tuotannonalan tuotantomäärä.

(209)

Tältä osin huomautetaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 kappaletta olisi muutettava niin, että siinä todetaan seuraavasti: ”… samankaltaisen tuotteen varastojen kasvu tarkastelujaksolla ei ole merkityksellinen tekijä määritettäessä, aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa”. Edeltävästä virkkeestä käy selvästi ilmi, että kyseessä on kirjoitusvirhe, sillä siinä todetaan, että unionin tuottajat pyrkivät pitämään samankaltaisen tuotteen varastot pieninä, koska niiden tuotanto perustuu tilauksiin.

(210)

Sitä, ilmoitetaanko varastot kW:na vai MW:na, ei pidetty merkityksellisenä määritettäessä, aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(211)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että varastot olisi pitänyt määrittää koko unionin tuotannonalan osalta ja että vain kymmentä unionin tuottajaa koskevat luvut eivät olleet edustavia. Selvyyden vuoksi todetaan, että varastoja pidettiin mikrotaloudellisena indikaattorina, minkä vuoksi ne pitäisi vahvistaa yrityskohtaisesti kerättyjen tietojen perusteella eli tässä tapauksessa unionin tuottajien otoksen perusteella, jota pidetään koko unionin tuotannonalaa edustavana. Siksi edellä esitetty väite hylättiin.

(212)

Koska varastoista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141–143 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(213)

Yhden asianomaisen osapuolen esittämän huomautuksen perusteella selvennetään, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 148 kappaleessa esitetty lausuma, jonka mukaan kassavirta noudatteli ”kasvavaa negatiivista suuntausta” vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä, oli virheellinen, koska moduulien osalta kassavirta — vaikkakin se pieneni vuosien 2009 ja 2010 välillä — itse asiassa kasvoi vuonna 2011 ja laski jälleen tutkimusajanjaksolla.

(214)

Sama osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappaleessa esitetyt investointiluvut olivat liian alhaiset verrattuna unionin tuotannonalan tuotantokapasiteettiin, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa. Väitteensä tueksi osapuoli ilmoitti olevansa tietoinen yhden unionin tuottajan tekemästä investoinnista kapasiteetin lisäykseen, mikä tapahtui paljon suuremmilla kustannuksilla. Kyseinen osapuoli päätteli, että sen vuoksi unionin tuotannonalan vahvistettu tuotantokapasiteetti oli yliarvioitu. On huomattava, että väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, etenkään kyseisen unionin tuottajan tekemän investoinnin osalta. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt investointiluvut sen sijaan perustuivat otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin todellisiin ja todennettuihin tietoihin. On huomattava, että väite perustui myös otokseen valittujen unionin tuottajien kokonaisinvestointien ja koko unionin tuotannonalan kokonaistuotantokapasiteetin vertailuun, mitä ei voida pitää asianmukaisena, koska huomioon otettiin koko unionin tuotannonalan kokonaisinvestoinnit. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(215)

Koska kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista, investointien tuotosta ja pääoman saannista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144–152 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan hyväksyä.

(216)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153–158 kappaleessa esitetyt päätelmät eli että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti, voidaan vahvistaa.

(217)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että syy-yhteyttä koskevassa analyysissä ei erotettu, eritelty eikä määritelty polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutuksista, jotka aiheuttivat samaan aikaan vahinkoa unionin tuotannonalalle. Lisäksi väitettiin, että komissio ei tehnyt kollektiivista analyysiä näistä muista tiedossa olleista tekijöistä.

(218)

Vastauksena tähän väitteeseen voidaan todeta, että komissio tarkasteli ensin vakiintuneen käytännön mukaisesti, oliko polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä syy-yhteys, minkä jälkeen se tarkasteli, oliko mikään tiedossa olleista muista tekijöistä sellainen, että se olisi poistanut unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja polkumyyntituonnin välille vahvistetun syy-yhteyden. Tässä analyysissä arvioitiin muiden tiedossa olleiden tekijöiden vaikutusta unionin tuotannonalaan ja ne erotettiin polkumyyntituonnin vahingollisista vaikutuksista sen varmistamiseksi, että näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa ei katsottaisi polkumyyntituonnin aiheuttamaksi. Analyysissä havaittiin, että millään niistä ei ollut tuotannonalan tilanteeseen sellaista merkittävää vaikutusta, joka olisi muuttanut sen tosiseikan, että merkittävän vahingon on katsottava johtuneen polkumyyntituonnista. Näillä perusteilla väite hylättiin.

(219)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat edellä esitetyt väitteet. Väitettiin, että komission pitäisi eksplisiittisesti vahvistaa perusteltujen ja riittävien selitysten kautta, että muiden tekijöiden kuin polkumyyntituonnin aiheuttamaa vahinkoa ei pidetä tämän tuonnin aiheuttamana.

(220)

Tutkimuksessa pääteltiin kaikkien tosiseikkojen tarkastelun jälkeen, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on yksinään aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Muiden tiedossa olleiden tekijöiden vaikutuksia ei ollut mahdollista esittää määrällisesti, minkä vuoksi tehtiin kvalitatiivinen arviointi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–222 kappaleessa esitetään. Päätelmänä vahvistettiin, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui polkumyyntituonnista. Muiden tekijöiden vaikutuksia unionin tuotannonalan negatiiviseen kehitykseen pidettiin vähäisinä. On huomattava, että perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa ei aseteta mitään syy-yhteyden tai syy-yhteyttömyyden tarkastelun muotoon liittyviä velvoitteita, joita olisi noudatettava. Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti analyysit on tehtävä niin, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset voidaan erottaa muiden tekijöiden aiheuttamista vahingollisista vaikutuksista. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että mitkään muut tiedossa olleet tekijät, jotka olisivat voineet vaikuttaa aiheutuneeseen vahinkoon, yhdessä tai erikseen, olisivat poistaneet syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. Edellä esitetyn analyysin perusteella vahvistettiin, että muut tiedossa olleet tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat kumonneet päätelmän, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon on katsottava johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Näillä perusteilla nämä väitteet hylättiin.

(221)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160 kappaleessa esitetyn päätelmän. Ne toistivat, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen markkinaolosuhteet eroavat jäsenvaltioittain, minkä vuoksi syy-yhteyttä koskeva analyysi olisi tehtävä kustakin jäsenvaltiosta erikseen. Lisäksi osapuolet väittivät, että kansalliset tukijärjestelmät, auringonvalon saanti ja sähkön hinnat (mukaan luettuna lakisääteiset maksut) vaihtelevat jäsenvaltioittain ja että kaikilla markkinoilla on eri markkinasegmenttejä (alle 40 kW:n voimalat kotitalouksissa, 40 kW–1 MW:n kaupalliset ja teolliset voimalat sekä 1–10 MW:n voimalat yleishyödyllisellä markkinasegmentillä). Tämän perusteella ne väittivät, että syy-yhteyttä koskeva analyysi oli tehtävä erikseen toisaalta kustakin jäsenvaltiosta ja toisaalta suuren mittakaavan ja kotitalouksien segmenteistä.

(222)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat vaatimuksensa, jonka mukaan syy-yhteyttä koskeva analyysi pitäisi tehdä jäsenvaltiokohtaisesti, mutteivät esittäneet asiasta uusia väitteitä tai uutta näyttöä.

(223)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että myynti- ja tuontihinnat ovat samanlaiset kaikkialla unionissa. Sen vuoksi voidaan katsoa, että tutkimuksen kohteena olevalla tuotteella on yhdet markkinat. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että tuottajat kussakin jäsenvaltiossa tai alueella olisivat keskittäneet toimintaansa näille markkinoille tai että polkumyyntituonti olisi keskittynyt yhteen jäsenvaltioon tai yhdelle alueelle. Yksikään osapuoli ei myöskään väittänyt, että polkumyyntiä ja vahinkoa olisi analysoitava jäsenvaltiokohtaisesti, mikä kuitenkin olisi edellytyksenä sille, että tehtäisiin erillinen syy-yhteyttä koskeva analyysi kustakin jäsenvaltiosta. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään näyttöä siitä, että tämä olisi asianmukainen lähestymistapa, etenkin kun otetaan huomioon, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat olivat samanlaiset kaikkialla unionissa. Lisäksi voidaan huomauttaa, että auringonvalon saanti voi olla erilaista myös saman jäsenvaltion eri alueilla (esim. Etelä-Ranskassa saadaan enemmän aurinkoa kuin Pohjois-Ranskassa) tai yhden jäsenvaltion eri alueilla voi olla erilaisia tukijärjestelmiä (esim. Belgiassa), minkä vuoksi näiden tekijöiden vaikutus kysyntään voi vaihdella saman jäsenvaltion eri alueiden välillä. Kunkin jäsenvaltion ja/tai alueen sääntelypuitteiden erot tai olosuhteiden kuten auringonvalon saannin erot eivät ole peruste erilliseen syy-yhteyttä koskevaan analyysiin eikä näin ollen erilliseen vahinkoa ja polkumyyntiä koskevaan analyysiin. Näin ollen nämä väitteet oli hylättävä.

(224)

Toinen asianomainen osapuoli väitti, että vaikka muutkin tekijät ovat merkityksellisiä, kansalliset tukijärjestelmät ovat edelleen tärkein tekijä kysynnän määrittämisessä. Sama osapuoli kiisti myös verkkopariteetin saavuttamisen joissakin paikoissa ja totesi, että moduulien hinnat kohosivat tutkimusajanjakson jälkeen kun taas sähkön hinnat laskivat. Se väitti, että ainakin joissakin jäsenvaltioissa sääntelyyn liittyvät ja taloudelliset ja tekniset edellytykset eivät mahdollista verkkoon kytkemistä, minkä vuoksi näiden jäsenvaltioiden osalta on irrelevanttia, saavutettiinko verkkopariteetti. Osapuoli ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä väitteidensä tueksi. Edellä esitetyt väitteet vahvistavat joka tapauksessa, että kansallisten tukijärjestelmien ja verkkopariteetin tilanne saattaa olla tietyssä määrin erilainen jäsenvaltioiden välillä. Toimitetut tiedot eivät kuitenkaan olleet luonteeltaan sellaisia, että niiden perusteella olisi oikeutettua suorittaa analyysi erikseen jäsenvaltioittain.

(225)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti väitteensä ja toimitti joitakin tietoja, jotka väitetysti osoittavat erilaiset markkinaolosuhteet jäsenvaltio- ja segmenttikohtaisesti. Toimitettuja tietoja ei kuitenkaan voitu pitää luotettavina, koska kyseessä oli PowerPoint-esitys ilman tukevaa näyttöä, minkä vuoksi se ei osoittanut, että analyysin tekeminen erikseen jäsenvaltioittain olisi perusteltua. Tämän vuoksi osapuolen esittämä väite hylättiin.

(226)

Tällä perusteella pääteltiin, että jäsenvaltio- ja/tai alue- ja segmenttikohtainen syy-yhteysanalyysi ei vastaa markkinatodellisuutta. Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 159 ja 160 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(227)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio oli tehnyt syy-yhteyttä koskevan analyysin epäjohdonmukaisesti, koska vahinkoanalyysi oli tehty erikseen moduulien ja kennojen osalta mutta syy-yhteyttä koskevassa analyysissä ei erotettu toisistaan tuotelajeja. On huomattava, että vaikka vahinkoindikaattorit osoitettiin erikseen kullekin tuotelajille, kustakin indikaattorista tehdyt päätelmät viittaavat tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kokonaisuudessaan. On myös muistettava, että moduulit ja kennot ovat yksi tuote, minkä vuoksi syy-yhteyttä koskeva analyysi tehtiin tällä perusteella. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(228)

Eräs asianomainen osapuoli kiisti riittävän korrelaation Kiinasta polkumyynnillä tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. Väitettiin, että tätä tukee se seikka, että vuodesta 2009 vuoteen 2010 unionin tuotannonalan voitto kennojen osalta kasvoi merkittävästi (tappiollisesta 12 prosentin voittoon), kun taas Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat 36 prosenttia alemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat ja kiinalainen tuonti kaksinkertaisti markkinaosuutensa samalla kaudella. Toisaalta vuosien 2010 ja 2011 välillä Kiinasta tuleva tuonti kasvatti markkinaosuuttaan vain 6 prosenttiyksikköä, vaikka kulutus kasvoi paljon enemmän samalla kaudella, mutta unionin tuotannonalalle aiheutui joka tapauksessa tappiota (36 prosenttia). Osapuoli väitti vielä, että tutkimusajanjaksolla kennoja tuotiin muista kolmansista maista samaan hintaan kuin Kiinasta, mutta tämä tuonti kasvatti markkinaosuuttaan unionin markkinaosuuden menetystä vastaavasti.

(229)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinan markkinaosuus kaikkien tuotelajien osalta kasvoi jatkuvasti tarkastelujaksolla (17 prosenttiyksikköä moduulien ja 17 prosenttiyksikköä kennojen osalta). Polkumyyntituonti Kiinasta kasvoi yli 300 prosenttia moduulien ja 482 prosenttia kennojen osalta. Samaan aikaan Kiinan tuontihinnat laskivat merkittävästi ja jatkuvasti (64 prosenttia moduulien ja 42 prosenttia kennojen osalta tarkastelujaksolla), ja tutkimusajanjaksolla ne alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat. Samaan aikaan unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan tarkastelujaksolla ja kaikki tärkeimmät vahinkoindikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153 ja 154 kappale). Sen vuoksi vahvistetaan, että polkumyyntituonnin lisääntymisen ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden menetyksen välillä oli olemassa selvä ajallinen yhteys.

(230)

Ajallinen yhteys vahvistettiin kaikkien tuotelajien osalta erikseen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161 ja 162 kappaleessa osoitetaan. Analyysi tuonnin vaikutuksista unionin tuotannonalan voittomarginaaliin erikseen tarkastelujakson kunakin vuotena ei johda merkityksellisiin tuloksiin, koska polkumyynnin ja merkittävän vahingon esiintymistä ja niiden välistä syy-yhteyttä ei tarvitse vahvistaa kullekin vuodelle erikseen. Polkumyyntituonnin ja merkittävän vahingon välinen korrelaatio on osoitettu riittävästi, kun analysoidaan kehitystä koko tarkastelujaksolla.

(231)

On myös huomattava, että unionin tuotannonalan kannattavuus on yksi perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa mainituista tekijöistä, jota on tutkittava, kun tarkastellaan polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen. Pelkästään se, että unionin tuotannonalan toiminta oli kannattavaa tiettynä vuotena, ei välttämättä tarkoita sitä, että sille ei aiheutunut merkittävää vahinkoa. Unionin tuotannonalan markkinaosuuden menetyksen ei myöskään tarvitse vastata täsmälleen polkumyyntituonnin markkinaosuuden kasvua, jotta voitaisiin vahvistaa syy-yhteys vahingon ja polkumyyntituonnin välille. Myös muita tekijöitä (esim. tuontia kolmansista maista tai kulutuksen kehitystä), joilla olisi voinut olla vaikutusta unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen, tarkasteltiin ja käsiteltiin erikseen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–224 kappaleessa.

(232)

Unionin tuotannonalan hinnat alittavan mittavan polkumyyntituonnin kasvun ja unionin tuotannonalan yhä vaikeamman tilanteen ajallinen yhteys on selvä indikaattori syy-yhteydestä tässä tapauksessa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161–163 kappale). Sen vuoksi väitteet, joiden mukaan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä ei ollut korrelaatiota, hylättiin.

(233)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli kiisti edelleen syy-yhteyttä koskevan analyysin sillä perusteella, että unionin tuotannonalan kannattavuutta ei ollut analysoitu tiettyjen vuosien (etenkään vuoden 2010) osalta erikseen vaan koko tarkastelujaksolta.

(234)

On huomattava, että syy-yhteydestä ei voida tehdä päteviä päätelmiä eristämällä jokin tietty vuosi tarkastelujaksolta ja jättämättä huomiotta unionin tuotannonalan tilanteen kehittyminen koko tarkastelujakson ajalla ja sen korrelointi polkumyyntituonnin kehitykseen. Tällaisesta analyysista saataisiin vain osittainen kuva, eikä siitä voitaisi tehdä pitäviä päätelmiä. Näin ollen kannattavuus, joka tuki myös muita unionin tuotannonalan vuonna 2010 saavuttamia taloudellisia indikaattoreita, oli korkea unionin kulutuksen erityisen voimakkaan nousun vuoksi; tämän taustalla olivat erittäin anteliaat tukijärjestelmät, jotka mahdollistivat unionin tuotannonalan erittäin voimakkaan myynnin kohenemisen kyseisenä vuonna, mutta vain tilapäisesti eikä missään tapauksessa kestävällä tavalla tämäntyyppiselle tuotannonalalle. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(235)

Koska polkumyyntituonnin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 159–163 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(236)

Useat osapuolet esittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksia muista kolmansista maista tulevasta tuonnista ja toistivat nämä huomautukset lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Osapuolet eivät kuitenkaan tuoneet julki mitään uusia tietoja eivätkä asiaa tukevaa näyttöä, joka olisi voinut muuttaa alustavia päätelmiä.

(237)

Osapuolet korostivat erityisesti Taiwanista tulevien kennojen tuontimäärää. Tarkasteltavana olevan tuotteen Taiwanista tulevan tuonnin absoluuttinen määrä (1 132 MW) on vain erittäin pieni osuus (alle 5 %) unionin kokonaiskulutuksesta (21 559 MW) ja Kiinasta tulevasta tuonnista (15 005 MW). Sen vuoksi Taiwanista tulevalla tuonnilla on vain vähäinen vaikutus — jos sitäkään — unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, eikä se poista syy-yhteyttä.

(238)

Koska muista kolmansista maista tulevaa tuontia koskevia muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–167 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(239)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei analysoinut kulutuksen kehittymisen vaikutusta. Se väitti, että Kiinasta tuleva tuonti ei kattanut kulutuksen koko kasvua ja että vaikka unionin tuotannonala menetti markkinaosuutta moduulien osalta vuosina 2009–2010, sen kannattavuus kuitenkin kohosi samalla kaudella. Lisäksi väitettiin, että vuonna 2009, jolloin Kiinasta tulevien kennojen markkinaosuus oli vain 8 prosenttia, unionin tuotannonalalle aiheutui silti 8 prosentin tappiot.

(240)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168 kappaleessa mainittiin, unionin kulutuksen laskusta huolimatta tutkimusajanjaksolla Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti joko säilytti markkinaosuutensa (moduulit) tai kasvatti sitä (kennot) unionin tuotannonalan haitaksi tarkastelujaksolla. Sen vuoksi ei voida päätellä, että kulutuksen lasku olisi ollut sellainen, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että koska unionin tuotannonalan kapasiteetti oli joka tapauksessa paljon pienempi kuin kulutuksen taso, kulutuksen kutistumisella tutkimusajanjaksolla ei voinut olla vaikutusta unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(241)

Toinen asianomainen osapuoli kiisti sen, että kysyntää unionissa esiintyisi edelleen ilman kansallisia tukijärjestelmiä. Osapuoli väitti, että kysynnän ja tukijärjestelmien välillä on korrelaatio ja että ilman tällaisia järjestelmiä aurinkosähkösektorin hankkeet eivät enää olisi kannattavia, minkä vuoksi aurinkopaneelien kysyntä loppuu.

(242)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169 kappaleessa todettiin, tutkimuksen aikana saatiin viitteitä siitä, että vaikka tukijärjestelmiä ei olisikaan, unionissa on kysyntää edelleen ja tulee olemaan jatkossakin. Osapuoli ei toimittanut mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet nämä päätelmät. Koska tältä osin ei esitetty mitään uusia tietoja, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa, ja asiaa koskeva väite kumotaan.

(243)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että se seikka, että unionin tuotannonalan kapasiteetti ei riitä vastaamaan unionin kysyntään, ei ole merkityksellinen, koska unionin tuotannonalan moduulien myyntimäärä laski kulutuksen laskun mukaisesti, ja toistivat, että kulutuksen lasku vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä aiheutti unionin tuotannonalan merkittävän vahingon. Unionin kulutus tosiaan laski vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä ja moduulien myyntimäärä pieneni vastaavasti, mutta tätä on tarkasteltava ottaen huomioon kiinalaiset polkumyyntihinnat, jotka alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat ja pakottivat unionin tuotannonalan myymään tappiolla. Tältä osin on muistettava, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111 kappaleessa mainittiin, että Kiinasta tuleva polkumyyntituonti joko säilytti markkinaosuutensa (moduulit) tai kasvatti sitä (kennot) kulutuksen laskiessa. Samaan aikaan Kiinan tuontihinnat laskivat merkittävästi ja alittivat huomattavasti unionin tuotannonalan myyntihinnat. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(244)

Koska unionin kulutuksen kehityksestä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168–169 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(245)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui syöttötariffien kehityksestä. Ne väittivät, että syöttötariffien kehittyminen painoi hintoja merkittävästi alaspäin, minkä vuoksi myös unionin tuotannonalan kannattavuus laski. Eräs asianomainen osapuoli väitti, että analyysissä tarkasteltiin vain syöttötariffien kehityksen vaikutusta kysyntään, kun olisi pitänyt tarkastella myös sen vaikutusta hintoihin. Samassa yhteydessä useat asianomaiset osapuolet väittivät, että useimmissa jäsenvaltioissa tehtiin suuria leikkauksia jo vuonna 2010, mikä painoi moduulien hintoja alaspäin.

(246)

Tästä väitteestä on todettava, että jäsenvaltiot toteuttivat syöttötariffijärjestelmien leikkauksia eri aikoina ja eri tahdissa ja että yleiskuvan saaminen koko unionista on varsin vaikeaa. Riippumatta siitä, milloin syöttötariffit olivat erittäin alhaisella tasolla, syöttötariffien alennus ei voi pelkästään tai pääasiassa selittää merkittävää laskua unionin hinnoissa ja kannattavuudessa tarkastelujaksolla. Saksasta ja Italiasta, joiden osuus unionin markkinoista oli noin 75 prosenttia vuonna 2011, kerättyjen tietojen perusteella keskimääräisten myyntihintojen lasku oli suurempaa kuin syöttötariffien lasku tutkimusajanjaksolla. Kerätty näyttö osoittaa, että joissakin maissa, kuten Italiassa, unionin tuotannonalan täytyi alentaa merkittävästi hintojaan erittäin anteliaiden syöttötariffienkin tilanteessa. Tutkimusajanjaksolla unionin tuottajien oli myytävä tuotantokustannuksiaan alemmilla hinnoilla, mikä johtui pääasiassa siitä, että unionin markkinoista 80 prosenttia oli kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hallussa ja niillä oli valta vaikuttaa hinnoittelumekanismeihin.

(247)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että vuoteen 2011 asti korkeammat syöttötariffit yhdessä moduulien hintojen laskun kanssa tekivät aurinkoenergiainvestoinneista erittäin houkuttelevia, koska investoijat saivat erittäin suuret tuotot. Sen vuoksi investointeja tehtiin paljon ja aurinkopaneelien kysyntä oli suurta. Kysynnän kasvun seurauksena maksettujen syöttötariffien kokonaismäärä kasvoi merkittävästi, ja useimmat jäsenvaltiot tarkistivat syöttötariffijärjestelmiään alaspäin välttääkseen mm. sähkön hintojen kohoamisen. Tämä osoittaa, että syöttötariffien leikkaukset saattoivat myös olla tulosta alenevista hinnoista eikä päinvastoin.

(248)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että edellä oleva johdanto-osan 246 kappale, jonka mukaan unionin kysynnän arvioiminen kokonaisuudessaan on vaikeaa, ja 223 kappale, jonka mukaan syy-yhteyttä koskeva analyysi jäsenvaltioittain ei johtaisi merkityksellisiin tuloksiin, ovat keskenään ristiriidassa. Tältä osin on selvennettävä, että 246 kappaleessa tehdyssä arvioinnissa viitataan siihen, että on vaikea saada yleiskuvaa syöttötariffien kehittymisestä koko unionissa, eikä viitata unionin kysyntään, kuten asianomainen osapuoli väitti. Tästä seuraa, että näiden kahden johdanto-osan kappaleen välillä ei ole ristiriitaa, minkä vuoksi väite hylättiin.

(249)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että korkeiden syöttötariffienkin vallitessa moduulien hinta voi laskea merkittävästi tekniikan kehityksen, mittakaavaetujen, kustannusvähennysten ja globaalin tuotantokapasiteetin kasvun vuoksi. Tästä väitteestä on huomattava, että kerätty näyttö osoittaa, että italialaisten tuottajien oli alennettava hintojaan alle tuotantokustannusten, vaikka syöttötariffit olivat korkeat. Vaikka edellä mainituilla tekijöillä saattaa olla vaikutusta keskimääräisiin kustannuksiin, ne eivät voi selittää, miksi unionin tuottajien oli alennettava hintojaan alle tuotantokustannusten. Sen vuoksi päätellään, että hinnat painuivat kestämättömälle tasolle pääasiassa Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin vuoksi, ja väite hylättiin.

(250)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että 247 kappaleessa esitettyä päätelmää, jonka mukaan syöttötariffien leikkaukset saattoivat myös olla tulosta alenevista hinnoista eikä päin vastoin, ei tue mikään näyttö.

(251)

On huomattava, että 247 kappaleessa tehdyt päätelmät perustuivat tutkimuksen aikana saatavilla oleviin tietoihin ja kuvattua skenaariota pidettiin itse asiassa järkevänä, kun otetaan huomioon kyseisillä markkinoilla vallitsevat olosuhteet. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(252)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli toisti olevansa eri mieltä päätelmästä, jonka mukaan unionin tuottajiin kohdistuva aleneva hintapaine aiheutui pääasiassa polkumyyntituonnista, ja väitti, että syöttötariffien leikkaukset pakottivat unionin tuottajat alentamaan hintojaan. Sama osapuoli toisti, että kun syöttötariffeja alennettiin, aurinkosähköjärjestelmien hinnat laskivat syöttötariffien alennuksen mukaisesti niin, että hankkeiden toteuttajien kustannukset eivät kohonneet, ja tämä viime kädessä aiheutti unionin tuottajiin kohdistuvan hintapaineen.

(253)

Koska näiden väitteiden tueksi ei esitetty mitään ratkaisevaa näyttöä, komissio pysyi analyysissaan ja päätelmissään, jotka esitetään edellä 246 ja 247 kappaleessa.

(254)

Sama osapuoli väitti, että markkinoiden taustavoimana on syöttötariffien kehittyminen, ja toimitti tietoja, joissa esitettiin aurinkosähkövoimaloiden lukumäärät vuosina 2012 ja 2013 Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Osapuolen esittämät tiedot sisältyivät Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten julkaisuun, joka perustui viikoittaisiin rekisteröinteihin maan keskusrekisteriin (Central FiT Register). Tiedot liittyivät pääasiassa tutkimusajanjakson ulkopuoliseen kauteen ja vain yhteen jäsenvaltioon, kun taas tässä tutkimuksessa keskityttiin unionin markkinoiden tilanteeseen kokonaisuudessaan. Missään tapauksessa ei kiistetäkään, että syöttötariffien taso vaikuttaa kysyntään, koska investointien kannattavuus paikoissa, joissa on vähemmän auringon säteilyä, riippuu syöttötariffien tasosta. Sen osoittamiseksi, että syöttötariffien taso tutkimusajanjaksolla aiheutti vahingon, osapuolten olisi pitänyt osoittaa, että unionin tuottajien hinnan kohoaminen vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle olisi tarkoittanut sitä, että unionin tuottajat eivät olisi pystyneet myymään tarkasteltavana olevaa tuotetta, koska investoinnit aurinkosähköjärjestelmiin eivät olisi olleet kannattavia kyseisillä hintatasoilla. Tällaista näyttöä ei toimitettu. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(255)

Sen vuoksi väite, jonka mukaan syöttötariffien alennukset poistivat syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä, hylättiin.

(256)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli toisti, että syöttötariffien kehitys vähensi aurinkoenergiainvestointien houkuttelevuutta investoijien kannalta ja vähensivät näin tuotteen kysyntää. Toinen osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan Espanjassa tehdään edelleen investointeja syöttötariffijärjestelmien lakkauttamisesta huolimatta, oli virheellinen.

(257)

Syöttötariffien vaikutusta kysyntään käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 kappaleessa. Koska tältä osin ei esitetty uusia väitteitä, edellä oleva väite, jonka mukaan kysyntä laski syöttötariffien kehityksen vuoksi, hylättiin. Espanjassa tehtävien investointien osalta selkeytetään, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 177 kappaleessa esitetyt päätelmät perustuvat tutkimuksen aikana saatuihin tietoihin, jotka todennettiin paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa. Koska asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään uusia tietoja tai näyttöä asiasta, väite oli hylättävä.

(258)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että alhaisten syöttötariffien vallitessa investoinnit aurinkoenergiahankkeisiin olivat taloudellisesti kannattavia vain, jos tarjolla oli Kiinasta halvoin hinnoin tuotuja aurinkopaneeleita. Sen vuoksi väitettiin, että syöttötariffien leikkaukset aiheuttivat merkittävän vahingon unionin tuotannonalalle. Eräs osapuoli väitti, että syöttötariffin taso vaikuttaa moduulien hinnoittelumekanismiin.

(259)

On huomattava, että moduulin kustannus, jolla hanke olisi vielä taloudellisesti kannattava, vaihtelee jäsenvaltioittain tai alueittain lukuisten eri tekijöiden, kuten syöttötariffien, muiden sääntelykannustimien, auringonvalon saannin ja perinteisten sähkönhintojen, perusteella.

(260)

Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että nykyiset voimalat ovat yhä vähemmän riippuvaisia syöttötariffeista, koska aurinkosähkön verkkopariteetti on todennäköisesti saavutettu tietyntyyppisten voimaloiden osalta useilla alueilla Euroopassa, esim. suuressa osassa Italiaa, Espanjaa, Portugalia, Etelä-Ranskaa ja Kreikkaa.

(261)

Edellä esitetyn perusteella asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(262)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei tutkinut, epäonnistuiko unionin tuotannonala valtion tukijärjestelmien äkillisen lakkauttamisen tai vähentämisen ennakoinnissa. Tämän tueksi ei esitetty mitään väitteitä. On kuitenkin huomattava, että kerätyn näytön perusteella ei ole mitään tietoja, jotka osoittaisivat, että unionin tuotannonala olisi reagoinut markkinasignaaleihin (esim. kulutuksen kehitykseen) ja muihin saatavilla oleviin tietoihin (esim. tukijärjestelmien vähenemiseen) epäasianmukaisesti. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(263)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että syöttötariffien leikkaukset aiheuttivat unionin myynnin laskun, koska investoinnit olivat olleet kannattavia ainoastaan kohtuullisilla kiinalaisilla hinnoilla. Kerätty näyttö itse asiassa osoittaa, että unionin tuotannonalan myynti laski vain vähän tutkimusajanjaksolla, toisin kuin voitaisiin odottaa, jos aurinkoenergiahankkeita olisi mahdollista toteuttaa vain kiinalaisilla moduuleilla. Unionin tuotannonalan moduulien myynti sitä vastoin kasvoi vuoteen 2011 asti, minkä jälkeen se laski hieman tutkimusajanjaksolla noudatellen kulutuksen suuntausta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(264)

Toinen asianomainen osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 174 ja 175 kappaleessa esitetyillä päätelmillä, joiden mukaan syöttötariffien muutokset eivät poistaneet syy-yhteyttä, ei ole tosiasiallista tai oikeudellista perustaa eivätkä ne ole johdonmukaisia perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan kanssa, koska komissio ei arvioinut syöttötariffien alennuksen aiheuttaman vahingon tasoa ja koska se katsoi, että unionin tuotannonalan hintojen merkittävä lasku johtui ainoastaan polkumyynnillä Kiinasta tulevasta tuonnista. Sama osapuoli väitti, että moduulien, kennojen ja kiekkojen hinnan lasku oli globaali ilmiö eikä johtunut Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttamasta paineesta.

(265)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan komissio ei arvioinut syöttötariffien leikkausten aiheuttaman vahingon tasoa, viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 174, 175 ja 182 kappaleeseen ja edellä olevaan 245–263 kappaleeseen, joissa komissio päätteli, että kysynnän lasku ja syöttötariffien vaikutus unionin hintoihin eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden unionille aiheutuneen vahingon ja Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin väliltä, riippumatta siitä, vaikuttivatko syöttötariffien leikkaukset siihen mahdollisesti ja missä määrin. Sen vuoksi väite, jonka mukaan komission päätelmät eivät perustu tosiseikkoihin, hylättiin. Sen väitteen osalta, jonka mukaan moduulien ja kennojen hinnan lasku oli globaali ilmiö, viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–167 kappaleeseen, joissa arvioidaan muista maista kuin Kiinasta unioniin tulevan tuonnin määriä ja hintoja. Vaikka moduulien ja kennojen hinnoissa olikin maailmanlaajuinen suuntaus alaspäin, Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinnat pahensivat tätä suuntausta tappiolliselle tasolle. Edellä esitetyn perusteella väite hylättiin.

(266)

Koska muista unionin tuotannonalalle tarkoitetuista tukijärjestelmistä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184 ja 185 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(267)

Eräs asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan merkittävän vahingon aiheutti globaalisti ja unionin markkinoilla esiintynyt ylikapasiteetti pikemminkin kuin Kiinasta tuleva tuonti. Se väitti, että unionin tuotannonala kasvatti liikaa kapasiteettiaan, mikä tulee esiin alhaisena kapasiteetin käyttöasteena, minkä vuoksi vahinko oli itse aiheutettu. Väitettyä ylikapasiteetin vaikutusta unionissa ja koko maailmassa käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185–190 kappaleessa, ja koska uusia seikkoja ei esitetty, väite oli hylättävä.

(268)

Toinen asianomainen osapuoli väitti, että ylikapasiteetti johti hintojen järkeistämiseen. Tältä osin on huomattava, että ylikapasiteetti johti itse asiassa mahdollisimman alhaisilla hinnoilla kilpailemiseen ja unionin tuotannonalan hintojen laskuun, mikä keskimäärin ylitti tuotantokustannusten alenemisen. Toisaalta unionin tuotannonalan kapasiteetin lisäys noudatteli markkinoiden kehitystä, ja sitä pidettiin asianmukaisena, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 186 kappaleessa selitettiin. Lisäksi kennojen tuotantokapasiteetti kasvoi vähemmän kuin moduulien. Koska asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään uusia tietoja tai näyttöä asiasta, tätä koskevat väitteet oli hylättävä.

(269)

Toinen asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui siitä, että unionin tuotannonala keskittyi vain erikoistuneisiin investointeihin eikä onnistunut tekemään tarvittavia investointeja kapasiteetin lisäyksiin ja kustannusten vähennyksiin. Tämäkään väite ei saanut vahvistusta tutkimuksen tuloksista, jotka osoittivat, että unionin tuotannonala kasvatti tuotantokapasiteettiaan ja tehokkuuttaan tarkastelujaksolla (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 ja 187 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(270)

Eräs asianomainen osapuoli väitti vielä, että unionin tuotannonala kasvatti tuotantokapasiteettiaan, vaikka sen kapasiteetin käyttöaste oli jo alhainen, minkä vuoksi vahinko oli itse aiheutettu. Väite perustui vertailuun otokseen valittujen unionin tuottajien investointien suuntauksen ja koko unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöasteen suuntauksen välillä, mikä ei ole asianmukainen perusta vertailulle. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että unionin tuotannonala ei ollut kasvattanut tuotantokapasiteettiaan siinä määrin, että se olisi ylittänyt unionin kulutuksen kehityksen, minkä vuoksi väite hylättiin.

(271)

Kerätty näyttö viittaa lisäksi siihen, että investoimalla uusiin koneisiin unionin tuotannonala pystyi alentamaan tuotantokustannuksiaan ja parantamaan kilpailukykyään kustannusten alalla. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(272)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 189 kappaleessa esitetyt päätelmät ovat ristiriidassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 ja 186 kappaleessa esitettyjen päätelmien kanssa muttei antanut mitään lisäselvityksiä, jotka olisivat täsmentäneet väitettyjen ristiriitaisuuksien luonnetta tai laajuutta. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(273)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet kiistivät, että unionin tuotannonalan kapasiteetin lisäykset olisivat olleet kohtuullisia ja noudatelleet markkinoiden kehitystä ja etenkin unionin kulutuksen kehitystä. Moduulien tuotantokapasiteetti kasvoi kuitenkin 106 prosenttia, kun taas unionin kulutus kasvoi 221 prosenttia eli yli kaksinkertaistui tarkastelujaksolla. Samoin kennojen tuotantokapasiteetti kasvoi 39 prosenttia, kun taas unionin kulutus kasvoi 87 prosenttia tarkastelujaksolla. Tämä osoittaa, että kapasiteetin lisäys oli merkittävästi alle kulutuksen lisäyksen, minkä vuoksi sitä ei voida pitää kohtuuttomana, kun otetaan huomioon, että unionissa ei missään vaiheessa ollut ylikapasiteettia. Lisäksi analysoitaessa sitä, olivatko kapasiteetin lisäykset kohtuullisia, perustana ei pitäisi pitää vuosittaista analyysia, vaan huomioon olisi otettava suuntaus koko tarkastelujaksolla. Kapasiteetin lisäyksistä tulee tyypillisesti täysin toimivia vasta tietyn ajan kuluttua investoinnin tekemisestä, ja yhden vuoden erillinen analyysi voi johtaa vääristyneeseen kuvaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(274)

Koska unionin tuotannonalan ylikapasiteettia koskevia muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185–190 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(275)

Jotkin osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonala tai ainakaan osa siitä ei pystynyt hyötymään monikiteisen piin hintojen laskusta tutkimusajanjaksolla, koska niillä oli pitkäaikaisia raaka-ainesopimuksia. Osapuolet viittasivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193 kappaleeseen, jonka mukaan unionin tuotannonala pystyi neuvottelemaan uusiksi pitkän aikavälin hankintasopimuksiaan toimittajien (myös kiekkojen tuottajien) kanssa, minkä vuoksi se sai etua alemmista hinnoista, ja väittivät, että monikiteisen piin ja/tai kiekkojen pitkäaikaisten sopimusten uudelleenneuvotteluista tai päättämisestä aiheutui sanktioita. Osapuolet toimittivat väitteensä tueksi lehtiartikkeleita, joiden mukaan unionin tuottajat joutuivat käräjöimään tai ne olivat päättäneet sopimuksiaan. Jotkin osapuolet toimittivat tietoja, jotka väitetysti vahvistivat, että pitkäaikaisten sopimusten ehtoja ei voitu neuvotella uudelleen.

(276)

Monikiteinen pii on kiekkojen tuottajien pääraaka-aine. Tutkimuksessa kävi ilmi, että monikiteisen piin hinnat nousivat vuonna 2008, jolloin ne olivat huipussaan (noin 500 USD/kg), mutta laskivat jälleen vuonna 2009 ja olivat noin 50–55 USD/kg vuoden 2009 lopussa ja kohosivat vain hieman vuonna 2010 ja alkuvuodesta 2011. Hinnat putosivat tutkimusajanjaksolla merkittävästi ja olivat 30 USD/kg (JRC Scientific and Policy Reports, PV Status Report 2012). On huomattava, että monikiteisen piin hintojen vaikutus unionin tuotannonalaan oli melko mitätön, koska mahdolliset vaikutukset kennojen ja moduulien tuotantokustannuksiin heikkenivät arvoketjussa. Lisäksi edellä mainitussa lehtiartikkelissa viitattiin tutkimusajanjakson jälkeiseen kehitykseen, joka ei vaikuttanut unionin tuottajien tilanteeseen tutkimusajanjaksolla ja jota ei näin ollen voida ottaa huomioon. Asiaa tutkittiin vielä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, ja tutkimuksen tuloksena voidaan vahvistaa, että unionin tuotannonala pystyi neuvottelemaan uudelleen pitkäaikaisten sopimusten hinnoista ja mahdollisista näihin sopimuksiin liittyvistä sanktioista.

(277)

Yksi edellä mainituista osapuolista väitti edelleen, että on riittävää, että pitkäaikaiset sopimukset vaikuttavat vain joihinkin unionin tuottajiin ja että koko unionin tuotannonalan tilanne ei ole merkityksellinen. Se väitti, että korkeampien kustannusten ei välttämättä tarvitse vaikuttaa samalla tavalla kaikkiin toimijoihin. Tässä väitteessä jätetään huomiotta se, että kokonaisuudessaan unionin tuotannonalan osalta monikiteisen piin keskimääräisten hintojen ei useinkaan havaittu olevan markkina- tai käteishintoja korkeammat, minkä vuoksi sitä seikkaa, vaikuttavatko korkeammat kustannukset kaikkiin vai vain joihinkin toimijoihin, ei pidetty asiaankuuluvana. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(278)

Toinen asianomainen osapuoli vaati, että komission olisi erotettava, eriteltävä ja määriteltävä kunkin unionin tuotannonalan tilanteeseen vaikuttavan tekijän vaikutus; etenkin monikiteisen piin hinnan merkittävän laskun vaikutuksia olisi tarkasteltava erikseen. Tältä osin väitteenä oli, että myyntihintojen laskun aiheutti monikiteisen piin hintojen lasku eikä niinkään Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine. Unionin tuotannonalan osalta on huomattava, että keskimääräisten myyntihintojen lasku oli paljon suurempi kuin keskimääräisten tuotantokustannusten lasku, johon raaka-aineen hintojen alenemisella olisi voinut olla vaikutusta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(279)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat, että monikiteisen piin hintojen laskun vaikutus unionin tuotannonalan kustannuksiin ei ollut rajoittunut eikä heikentynyt arvoketjussa, kuten tutkimuksessa pääteltiin. Monikiteinen pii on kiekkojen tuottajien pääraaka-aine, kuten 276 kappaleessa mainittiin, joten mahdollisen vaikutuksen kennojen tai moduulien tuotantokustannuksiin havaittiin heikentyvän arvoketjussa. Osapuolet eivät toimittaneet mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet tämän päätelmän. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että monikiteisen piin hintojen aleneminen tarkastelujaksolla tuli esiin otokseen valittujen unionin tuottajien kennojen ja moduulien keskimääräisissä tuotantokustannuksissa, jotka laskivat samalla tavalla kuin monikiteisen piin hinnat. Eräs osapuoli kyseenalaisti niiden sanktioiden vaikutuksen, joita unionin tuotannonalan täytyi väitetysti maksaa hankintasopimusten uudelleenneuvottelujen vuoksi. Tältä osin ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jotkin tuottajat saattoivat joutua maksamaan sanktiomaksuja kiekkojen toimitussopimusten peruuttamisesta tarkastelujaksolla.

Komissio ei kuitenkaan löytänyt mitään näyttöä siitä, että näillä sanktioilla olisi voinut olla vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen kokonaisuudessaan tai että ne olisivat koko tuotannonalaa edustavia. Kyseinen osapuoli ei myöskään toimittanut tällaista näyttöä. Vaikka näin ollen ei voida täysin sulkeakaan pois mahdollisuutta, että sanktioilla olisi ollut tiettyä negatiivista vaikutusta joihinkin unionin tuottajiin, kokonaisvaikutus unionin tuotannonalaan on kuitenkin parhaimmillaankin vähäinen, minkä vuoksi se ei poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja koko unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. Tämän vuoksi nämä väitteet oli hylättävä.

(280)

Toinen asianomainen osapuoli väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myyntihintojen lasku unionissa johtui osittain monikiteisen piin hintojen alenemisesta. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että tutkimuksen mukaan Kiinasta tuleva tuonti tapahtui polkumyynnillä ja alitti merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat. Sen vuoksi hinnan lasku ulottuu laajemmalle kuin tuotantokustannusten aleneminen, jota voidaan selittää raaka-ainehintojen laskulla. Jos hinnan lasku olisi seurausta vain raaka-aineen hintojen laskusta, unionin tuotannonalan ei olisi ollut pakko alentaa myyntihintojaan alle tuotantokustannusten. Tämä väite on näin ollen hylättävä.

(281)

Eräs asianomainen osapuoli toi uudelleen esiin, että yhden unionin tuottajan käräjöinti tutkimusajanjakson jälkeen saattoi vaikuttaa ainakin tämän tuottajan tilanteeseen jo tutkimusajanjakson aikana. Osapuoli ei selittänyt, miten ja missä määrin tämä tutkimusajanjakson jälkeen tapahtunut seikka olisi voinut vaikuttaa tuottajan tilanteeseen tutkimusajanjakson aikana. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään näyttöä tällaisesta vaikutuksesta. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(282)

Sama osapuoli kyseenalaisti lisäksi edellä mainitut päätelmät, koska sen väitteen mukaan mitään näyttöä ei esitetty. Tutkimuksen päätelmät perustuivat kuitenkin tosiseikkoihin ja asiaa tukevaan näyttöön, ja näiden ei-luottamukselliset versiot olivat kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla.

(283)

Koska raaka-aineen hintojen vaikutuksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191–194 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(284)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui siitä, että tuotannonalan mittakaavaedut eivät olleet riittävät. Ne väittivät, että pienen mittakaavan tuottajat olivat epäedullisessa tilanteessa verrattuna suurempiin vertikaalisesti integroituneihin tuottajiin, minkä vuoksi näille pienen mittakaavan tuottajille mahdollisesti aiheutuneen vahingon ei voida katsoa aiheutuneen polkumyyntituonnista. Eräs osapuoli väitti, että tuotantoprosessin automatisointi on kallista, minkä vuoksi mittakaavaedut ovat sitäkin tärkeämmät tuotantokustannusten alentamiseksi.

(285)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala, myöskään vertikaalisesti integroituneet unionin tuottajat, ei polkumyyntituonnin vuoksi pystynyt hyödyntämään täysimittaisesti korkeita kapasiteetin käyttöasteita saavuttaakseen mittakaavaetuja. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään korrelaatiota koon, vertikaalisen integroitumisen ja parempien kannattavuusasteiden välillä, koska polkumyyntituonnin aiheuttama suuri hintapaine vaikutti tähän korrelaatioon. Tutkimuksessa kävi ilmi, että mittakaavaetuja ei enää ollut markkinoilla, joilla käyttöasteet olivat alhaiset, ja tämä koski myös kiinalaisia tuottajia. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(286)

Lisäksi eräs asianomainen osapuoli väitti, että investoijat ja pankit eivät rahoita hankkeita, jos moduulien valmistaja on liian pieni, koska suuremmat tuottajat antavat paremmat takuut ja ovat ”pankkikelpoisempia”. Toisin sanoen investoijat ja pankit ovat vastahakoisia rahoittamaan aurinkoenergiahankkeita, joissa käytetään unionissa tuotettuja moduuleja. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että jos investoijat ja pankit mieluummin rahoittavat kiinalaisia tuottajia, joilla on suurempi tuotantokapasiteetti, se johtuu vääristyneestä tilanteesta, jonka polkumyyntituonti on luonut unionin markkinoille. Kuten 285 kappaleessa mainittiin, tuotantolinjojen koolla ei ole merkitystä, jos käyttöaste pysyy alhaisena. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(287)

Eräs asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalan kustannusrakenne oli epäsuotuisa kiinalaisiin kilpailijoihin nähden, koska näiden työvoima-, sähkö- ja poistokustannukset olivat alemmat ja niillä oli lisäksi uudemmat laitteet. Kyseinen osapuoli ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan uutta tietoa tai väitettä tukevaa näyttöä, joka olisi kumonnut tutkimuksen päätelmät tältä osin. Etenkin väitettä, jonka mukaan kiinalaiset tuottajat käyttivät uusimpia laitteita, käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleessa, jossa todettiin, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ole mitään suhteellista etua, koska koneet ja laitteet tuotiin Euroopan unionista. Siksi edellä esitetyt väitteet hylättiin.

(288)

Eräs muu osapuoli väitti, että kiinalaiset saivat suhteellista etua monikiteisen piin hinnoista ja mittakaavaeduista, joiden tuloksena koneiden kustannukset olivat alemmat. Osapuoli ei toimittanut mitään uusia tietoja tai väitettä tukevaa näyttöä, joka olisi kumonnut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195, 196 ja 203 kappaleessa esitetyt päätelmät. Osapuolen väite oli sen vuoksi hylättävä.

(289)

On muistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleessa ja myös edellä 287 kappaleessa mainittiin, kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ole mitään suhteellista etua käytettyjen raaka-aineiden ja koneiden osalta, koska molempia tuotiin enimmäkseen unionista. Eräs asianomainen osapuoli kiisti tämän toimittamatta kuitenkaan mitään näyttöä. Työvoima- ja yleiskustannukset, poistokustannukset mukaan luettuina, edustivat keskimäärin alle 10:tä prosenttia moduulien kokonaiskustannuksista tutkimusajanjaksolla, eikä voida katsoa, että niillä olisi ollut merkittävä rooli. Sähkökustannukset edustivat keskimäärin alle yhtä prosenttia moduulien kokonaiskustannuksista tutkimusajanjaksolla, eikä voida katsoa, että niillä olisi ollut merkittävä rooli. Näyttöä ei myöskään esitetty tueksi väitteelle, jonka mukaan kiinalaiset käyttivät uusimpia laitteita.

(290)

Eräs asianomainen osapuoli toisti vielä väitteensä, jonka mukaan jotkin unionin tuottajat hankkivat kennoja ja/tai moduuleja asianomaisesta maasta ja jälleenmyivät sitten ne unionin markkinoilla omina tuotteinaan. Osapuoli vaati, että tästä liiketoiminnasta aiheutunutta vahinkoa ei katsota polkumyyntituonnin aiheuttamaksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että unionin tuotannonalan harjoittama tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli luonteeltaan täydentävää ja määrältään vähäistä verrattuna unionin kokonaistuotantoon, minkä vuoksi sen vaikutus on vain vähäinen, jos sitäkään, eikä sen siksi voida katsoa poistavan syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(291)

Eräs etuyhteydetön tuoja väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei käsitelty riittävästi sitä seikkaa, että työntekijöiden lukumäärä lisääntyi tarkasteltujaksolla. Tästä väitteestä on huomattava, että työllisyys kasvoi moduulien osalta vuosien 2009 ja 2011 välillä ja laski sitten tutkimusajanjaksolla. Kennojen osalta työllisyys kasvoi vuoteen 2010 asti, jonka jälkeen se laski vuonna 2011 ja vielä lisää tutkimusajanjaksolla. Moduulien osalta työllisyys noudatteli unionin tuotannon suuntausta. Kennojen osalta unionin tuotannonala ei pystynyt hyödyntämään kulutuksen kasvua odotetulla tavalla, koska Kiinasta tuleva tuonti kasvatti markkinaosuuttaan koko jakson ajan. Sen vuoksi työllisyyden lasku vuonna 2011 ja tutkimusajanjaksolla vastaa niitä yrityksiä, jotka olivat joutuneet maksukyvyttömyystilaan tai lopettaneet kennojen tuotannon.

(292)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui pienestä koosta ja mittakaavaetujen riittämättömyydestä. Kuten jo 285 kappaleessa ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195 ja 196 kappaleessa selitettiin, globaaleillakaan markkinoilla koosta ei ole enää etua eikä mittakaavaetuja voi esiintyä, kun käyttöasteet ovat yleisesti alhaiset ja maailmanlaajuisesti on valtavaa ylikapasiteettia. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(293)

Sama osapuoli toi uudelleen esiin, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui siitä, että se ei kyennyt realisoimaan kustannusetuja. Osapuoli väitti, että tämä johtui erityisesti siitä, että useimmat unionin tuottajista olivat vertikaalisesti integroituneita. Osapuoli ei kuitenkaan toimittanut mitään lisätietoja siitä, missä määrin tuottajien vertikaalinen integroituminen olisi voinut vaikuttaa negatiivisesti niiden kustannusrakenteeseen. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(294)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195–206 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(295)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli toisti väitteen, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui ohutkalvotekniikkaan perustuvien aurinkosähkötuotteiden ja muun aurinkosähköteknologian aiheuttamasta kilpailusta, koska tämä teknologia kilpailee tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kanssa, etenkin maahan asennettujen ja kaupallisten/teollisten katolle asennettavien järjestelmien osalta, jotka muodostavat merkittävän osan unionin aurinkosähköalan kokonaismarkkinoista.

(296)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka ohutkalvotekniikkaan perustuvat aurinkosähkötuotteet ovat edullisempia kuin tutkimuksen kohteena oleva tuote, niillä on hallussaan vain vähäinen osuus unionin koko aurinkosähkömarkkinoista, koska niillä on paljon heikompi muuntohyötysuhde ja alempi tehontuotto kuin kiteisestä piistä valmistetuilla moduuleilla. Käytettävissä olevien tietojen perusteella ohutkalvotuotteiden markkinaosuus ei ollut merkittävä verrattuna unionin koko aurinkoenergiamarkkinoihin tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi voidaan vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 208 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan vaikka ohutkalvotuotteiden ja tarkasteltavana olevan tuotteen välillä saattaakin olla jonkin verran kilpailua, tätä kilpailua pidetään kuitenkin vähäisenä. Tällä perusteella asiaa koskevat väitteet oli hylättävä.

(297)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli toi uudelleen esiin, että ohutkalvotuotteiden aiheuttama kilpailu oli todennäköisesti unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syy. Tähän liittyen osapuoli esitti, että Saksassa ohutkalvotuotteiden markkinaosuus koko aurinkoenergiamarkkinoista oli merkittävä suurimman osan tutkimusajanjaksoa ja laski vasta vuoden 2012 alussa.

(298)

Tutkimuksessa kävikin ilmi, että ohutkalvotuotteiden keskimääräiset hinnat olivat alemmat kuin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen keskimääräiset hinnat.

(299)

Kuten edellä 296 kappaleessa kuitenkin todettiin, ohutkalvotuotteilla on paljon heikompi muuntohyötysuhde ja alempi tehontuotto kuin kiteisestä piistä valmistetuilla moduuleilla, minkä vuoksi näiden tuotteiden mahdollinen kilpailu ei olisi voinut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, koska kiteisestä piistä valmistetut moduulit ovat vallitsevana teknologiana unionin aurinkosähkömarkkinoilla. JRC:n raportissa (PV Status Report 2012) todetaan, että monikiteisen piin hinnan laskun seurauksena ohutkalvotuotteet ovat viime vuosina menettäneet markkinaosuuttaan monikiteisestä piistä valmistetuille moduuleille.

(300)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 207–210 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(301)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen väitettiin, että talouskriisin vahingolliset vaikutukset ja sen vaikutukset rahoituksen saantiin olisi eriteltävä, eikä niitä pitäisi pitää polkumyyntituonnin aiheuttamina.

(302)

Tältä osin viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212 kappaleeseen, jossa käsiteltiin nimenomaisesti talouskriisin ja talouden laman vaikutuksia unionin tuotannonalan tilanteeseen. Kyseisessä kappaleessa esitetään yksityiskohtaisesti perustelut päätelmään, jonka mukaan vaikka talouskriisillä oli tiettyä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, se ei poistanut syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Osapuolet eivät ole kiistäneet näitä perusteluja eivätkä toimittaneet uutta tietoa tai näyttöä, joka olisi kumonnut kyseisessä kappaleessa esitetyt päätelmät. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(303)

Lisäksi väitettiin, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui unionin tuotannonalan kyvyttömyydestä löytää asianmukaista rahoitusta ja että komission olisi tutkittava, hakiko unionin tuotannonala rahoitusta ollessaan kannattava. Tutkimuksessa kävi itse asiassa ilmi, että vuonna 2010, jolloin unionin tuotannonala oli edelleen kannattava, investoinnit moduuleihin lisääntyvät 315 prosenttia ja kennoihin 10 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Koska aurinkosähköteollisuus on pääomavaltaista, unionin tuotannonalan odotetaan jatkuvasti hakevan asianmukaista rahoitusta, jotta se pystyisi parantamaan kustannustehokkuuttaan ja kilpailemaan hyvän kauppatavan vastaista polkumyyntituontia vastaan. Sen vuoksi päätellään, että rahoituksensaantivaikeudet johtuivat vääristyneestä tilanteesta, jonka polkumyyntituonti aiheutti, eivätkä olleet sen syy. Siksi edellä esitetty väite hylätään.

(304)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti uudelleen, että talouskriisin vahingolliset vaikutukset olisi erotettava eikä niitä pitäisi pitää polkumyyntituonnin aiheuttamina. Osapuoli viittasi julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, joiden mukaan ainakin yksi unionin tuottaja piti talouskriisiä pääsyynä vahingolliseen tilanteeseensa. Tämän tutkimuksen päätelmät perustuvat yrityksiä koskeviin erityisiin tietoihin, jotka ulottuvat paljon syvemmälle kuin joidenkin yritysten julkisesti saatavilla olevat lausunnot. Sen vuoksi julkisesti saatavilla oleva lausunto, johon viitattiin, ei voi kumota väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 212 kappaleessa esitettyjä päätelmiä, joiden mukaan vaikka talouskriisillä oli tiettyä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, se ei poistanut syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(305)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että olisi otettava huomioon, että unionin tuotannonalalla ja kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla oli erilaiset mahdollisuudet rahoituksen saantiin. Osapuoli väitti, että tämä oli yksi keskeinen tekijä, joka aiheutti merkittävän vahingon unionin tuotannonalalle, eikä polkumyyntituonti. Useiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien edullisen rahoituksen saannin on kuitenkin havaittu vääristävän markkinoita, ja se saattaa hyvinkin olla yksi tärkeimmistä syistä, joka mahdollistaa sen, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat pystyvät viemään tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyyntihinnoin. Tämä tekijä ei näin ollen poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(306)

Koska talouskriisin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 211 ja 212 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(307)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 213 ja 215 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty huomautuksia, ne voidaan vahvistaa.

(308)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 215–217 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty huomautuksia, ne voidaan vahvistaa.

(309)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 218 ja 219 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty huomautuksia, ne voidaan vahvistaa.

(310)

Jotkin osapuolet toistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220 kappaleessa esitetyn väitteensä, jonka mukaan ainakin yhdelle unionin tuottajalle aiheutunut vahinko johtui virheellisistä liikkeenjohdollisista päätöksistä. Osapuolet toimittivat lisätietoja lehtiartikkelin muodossa. Toimitettuja tietoja ei kuitenkaan voitu tarkastaa, eivätkä ne kumonneet tutkimuksen päätelmiä, joiden mukaan kyseisen yrityksen liikkeenjohdolliset päätökset olivat tavanomaisia ja harkittuja tai niillä ei ollut vaikutusta koko unionin tuotannonalaan. Siksi edellä esitetyt väitteet hylättiin.

(311)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220 ja 221 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(312)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 222 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty huomautuksia, ne voidaan vahvistaa.

(313)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui edelläkävijän epäedullisesta asemasta ja Euroopan komission puutteellisesta poliittisesta tuesta aiempina vuosina. Osapuoli väitti lisäksi, että kansallisten tukijärjestelmien lisäksi kaikilla markkinoilla tärkeitä tekijöitä ovat väestö, BKT, sähkön kulutus, rahoitusmahdollisuudet ja verkkoon kytkettävyys. Edellä mainittu osapuoli ei kuitenkaan kyennyt perustelemaan väitteitään, minkä vuoksi ne hylättiin.

(314)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui edelläkävijän epäedullisesta asemasta. Väitettä ei kuitenkaan analysoitu eikä sen tueksi esitetty näyttöä, minkä vuoksi se oli hylättävä.

(315)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vahinkoon ovat saattaneet vaikuttaa seuraavat muut tekijät: tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Taiwanista, syöttötariffien alennukset, joidenkin unionin tuottajien pitkäaikaiset monikiteisen piin hankintasopimukset sekä rahoitus- ja talouskriisi.

(316)

Kuten 3.1 ja 3.6 jaksossa on osoitettu, Taiwanista tulevan tuonnin ja monikiteisen piin pitkäaikaisten hankintasopimusten mahdollinen vaikutus joihinkin unionin tuottajiin on parhaimmillaankin vähäinen, koska mahdolliset vaikutukset heikkenivät vielä arvoketjussa.

(317)

Talous- ja finanssikriisin osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että pääsyynä unionin tuotannonalan vaikeuksiin saada investointeihin tarvittavaa pääomaa oli polkumyyntituonti, joka esti unionin tuotannonalaa myymästä tuotteitaan kannattavin hinnoin, kun unionin markkinoilla oli voimakasta kasvua (2009–2011).

(318)

Syöttötariffien osalta kolmannet osapuolet eivät ole pystyneet osoittamaan, että syöttötariffit olisivat olleet tutkimusajanjaksolla niin alhaiset, että ne olisivat estäneet unionin tuottajia myymästä tarkasteltavana olevaa tuotetta vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla. Toimielimet katsovat, että syöttötariffien alennukset saattavat selittää vähentynyttä kysyntää, koska investoinnit tietyissä paikoissa eivät olleet enää kannattavia. Ne eivät kuitenkaan voi poistaa syy-yhteyttä siinäkään tapauksessa, että niitä tarkastellaan yhdessä muiden tekijöiden kanssa, joiden on havaittu vaikuttaneen vahinkoon, koska ne olivat edelleen tasolla, jolla unionin tuottajat olisivat voineet myydä tuotteitaan vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla, jos polkumyyntituontia ei olisi ollut.

(319)

Sen vuoksi vaikka arvioitaisiin neljän vahinkoon mahdollisesti vaikuttaneen muun tekijän vaikutusta kumulatiivisesti, polkumyynnin ja vahingon välinen syy-yhteys ei poistu.

(320)

Kaikkia vahinkoon vaikuttaneita tekijöitä, polkumyyntituontia lukuun ottamatta, on analysoitu erikseen ja yhdessä. Sen vuoksi päätellään, että kaikkien niiden tekijöiden, joilla olisi voinut olla vaikutusta unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen (eli tuonti kolmansista maista, syöttötariffit, raaka-aineen hinnat, talouskriisi), kumulatiivinen arvio ei selitä unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, etenkään matalien hintojen ja taloudellisten tappioiden osalta, jotka aiheutuivat siitä, että merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin unionin markkinoille alhaisin hinnoin Kiinasta. Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 223 ja 224 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät, joiden mukaan polkumyyntituonti Kiinasta aiheutti perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, voidaan vahvistaa.

(321)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin edun arviointi ei perustunut toimijoiden edustavaan lukumäärään.

(322)

Komissio on ottanut yhteyttä eri toimijoihin jäljempänä selitetyllä tavalla.

(323)

Etuyhteydettömät tuojat: Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todettiin, komissio otti yhteyttä kaikkiin 250 etuyhteydettömään tuojaan, jotka valituksen tekijä oli ilmoittanut, ja valitsi perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti alustavan otoksen niin, että katettiin suurin mahdollinen edustava tuontimäärä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Vain yksi alustavasti valituista yrityksistä vahvistettiin kuitenkin tarkastuksen jälkeen etuyhteydettömäksi tuojaksi (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 ja 232 kappale). Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen viittätoista sellaista etuyhteydetöntä tuojaa, jotka olivat alunperin toimittaneet otantaa koskevan lomakkeen vireillepanovaiheessa mutta joita ei ollut valittu otokseen, pyydettiin toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa. Näistä kuusi suostui, ja niille lähetettiin kyselylomake; tähän saatiin viisi vastausta, joista kolmea pidettiin riittävän kattavana. Sen vuoksi etuyhteydettömien tuojien lopulliseen otokseen kuuluu neljä etuyhteydetöntä tuojaa, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista oli 2–5 prosenttia. Tämän alhaisen prosenttiosuuden osalta on muistettava, että suurin osa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista unioniin ei tapahdu etuyhteydettömien tuojien kautta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa selitettiin.

(324)

Muut toimijat kuin etuyhteydettömät tuojat (alku- ja jatkojalostussektorin toimijat): Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 226 kappaleessa mainittiin, komissio lähetti lisäksi erityiset kyselylomakkeet noin 150 toimijalle — mukaan luettuna ne etuyhteydettömät tuojat, jotka olivat ilmoittautuneet tutkimuksen vireillepanon jälkeen — joilla näin ollen oli mahdollisuus toimittaa asiaa koskevat tiedot komissiolle. Tutkimuksessa otettiin kyselylomakevastausten lisäksi huomioon todennettavissa olevat ja asianmukaiset perustellut huomautukset ja kannanotot, jotka asianomaiset osapuolet olivat toimittaneet annetun määräajan kuluessa, riippumatta siitä, olivatko nämä osapuolet vastanneet kyselylomakkeeseen. AFASE erityisesti toimitti komissiolle jäsentensä (aurinkosähkösektorin toimijoiden) puolesta huomautuksia, jotka myös analysoitiin.

(325)

Edellä esitetyn perusteella kerättiin riittävästi tietoja, jotta voitiin arvioida merkityksellisesti unionin etua. Näillä perusteilla väite hylättiin.

(326)

Eräs asianomainen osapuoli pyysi komissiota selventämään, miten komissio käsitteli tuojien ne kyselylomakkeet, joita se piti jatkojalostussektorin toimijoiden toimittamina.

(327)

Vastauksena tähän voidaan todeta, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 241 kappaleessa mainitut 36 vastausta koskevat vastauksia vireillepanoilmoituksen liitteeseen B, jonka tarkoituksena oli laatia etuyhteydettömien tuojien otos tarpeen mukaan.

(328)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa tarkoitetuista kahden toimijan kyselylomakevastauksista toinen otettiin huomioon jatkojalostussektorin toimijoita koskevassa analyysissä. Toinen toimija toimitti lisätietoja, joista kävi ilmi, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todettiin, kyseessä oli moduulien muttei kennojen tuoja. Sen kyselylomakevastauksessa antamat tiedot eivät kuitenkaan olleet riittäviä, jotta ne olisi voitu sisällyttää etuyhteydettömien tuojien analyysiin, koska annetut vastaukset olivat puutteellisia.

(329)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kahden hankkeen toteuttajan toimitiloihin tehtiin vielä tarkastuskäynti (ks. 8 kappale). Lisäksi tässä tutkimuksessa analysoitiin ja otettiin huomioon (ks. 369–371 kappale) aurinkosähkösektorilla toimivien palveluntarjoajien (esim. logistiikka, kuljetukset, pr-toiminta) toimittamat kuusi kyselylomakevastausta (ks. 324 kappale), joita ei alunperin pidetty riittävän kattavina (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 241 kappale).

(330)

Unionin etua koskevasta analyysistä voidaan todeta tiivistettynä, että siinä on käytetty seuraavia tietoja:

(331)

Jotkin asianomaiset osapuolet kiistivät sen, että unionin tuotannonala pystyisi saamaan etua mahdollisista toimenpiteistä väittäen, että i) toimenpiteet vähentävät aurinkosähkötuotteiden kysyntää unionissa, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei pysty lisäämään myyntiään, ii) unionin tuotannonalalla on pienet tuotantolaitokset, minkä vuoksi se ei pysty tyydyttämään tietyntyyppisten voimaloiden, kuten kaupallisten katolle asennettavien ja suurten maahan asennettavien voimaloiden, kysyntää, iii) unionin tuottajat eivät ole ”pankkikelpoisia”, iv) kennoja koskevien tullien käyttöönotto kohottaa itse asiassa unionin moduulien tuottajien tuotantokustannuksia ja tekee niistä vähemmän houkuttelevia kuluttajien kannalta ja v) jos Kiinasta tuleva tuonti vähenee merkittävästi, tuottajat muista kolmansista maista mitä todennäköisimmin hyödyntävät tilannetta.

(332)

Väitteestä, jonka mukaan toimenpiteet vähentävät aurinkosähkötuotteiden kysyntää unionissa, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei pysty lisäämään myyntiään, on huomattava, että osapuolet eivät pystyneet toimittamaan mitään todennettavissa olevaa näyttöä siitä, että toimenpiteiden käyttöönoton ja aurinkosähkötuotteiden kysynnän laskun — johon vaikuttivat vuosien mittaan useat eri tekijät — välillä olisi suora yhteys.

(333)

Vastauksena väitteeseen, jonka mukaan unionin tuotannonalalla on pienet tuotantolaitokset, minkä vuoksi se ei pysty tyydyttämään tietyntyyppisten voimaloiden, kuten kaupallisten katolle asennettavien ja suurten maahan asennettavien voimaloiden, kysyntää, voidaan todeta, että tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalalla on kapasiteettia toimittaa sekä kaupallisia ja teollisia voimaloita (40 kW–1 MW) että yleishyödyllisen markkinasegmentin voimaloita (1–10 MW). Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään näyttöä siitä, että eri valmistajien toimittamia tuotteita ei voitaisi käyttää samassa hankkeessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(334)

Väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala ei pystyisi saamaan etua mahdollisista toimenpiteistä, koska unionin tuottajat eivät ole ”pankkikelpoisia”, ja jonka mukaan investointirahastot eivät rahoittaisi hankkeita, joissa käytetään EU:ssa tehtyjä moduuleja, ei perusteltu mitenkään. On joka tapauksessa odotettavissa, että toimenpiteiden käyttöönotolla palautetaan tasapuoliset markkinaolosuhteet, minkä pitäisi vakuuttaa investoijat, myös pankkisektorilla, unionin tuottajien kyvystä kehittää kannattavia hankkeita. Näillä perusteilla väite hylättiin.

(335)

Väitteestä, jonka mukaan kennoja koskevien tullien käyttöönotto kohottaa itse asiassa unionin moduulien tuottajien tuotantokustannuksia ja tekee niistä vähemmän houkuttelevia kuluttajien kannalta, on huomattava, että vaikka ei olekaan poissuljettua, että tullien käyttöönoton myötä hinnat saattavat kohota jonkin verran, julkisesti saatavilla olevissa lähteissä todetaan, että moduulien ja kennojen hintasuuntaus on laskeva. Näin ollen vaikka kennojen kustannukset nousisivatkin toimenpiteiden seurauksena, hintojen yleisen laskevan suuntauksen pitäisi alentaa moduulien kustannuksia. Kyseiset tuottajat voivat myös päättää hankkia kennot unionista eikä enää Kiinasta. On myös odotettavissa, että toimenpiteiden käyttöönotto kasvattaa unionin kennojen tuottajien kapasiteetin käyttöastetta ja lisää näin niiden mittakaavaetuja ja alentaa kustannuksia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(336)

Väite, jonka mukaan tilanteessa, jossa kiinalainen tuonti laskisi merkittävästi toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, muut kolmannet maat — eikä unionin tuotannonala — hyödyntäisivät tätä, ei saanut vahvistusta tutkimuksessa. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään selkeitä viitteitä siitä, että muut kolmannet maat suuntaisivat vientiään massiivisesti unionin markkinoille, etenkin kun otetaan huomioon julkisesti saatavilla olevissa lähteissä ennustettu muiden kolmansien maiden markkinoiden todennäköinen laajentuminen, etenkin Aasiassa. Ei ole myöskään viitteitä siitä, että vaikka tuonti muista kolmansista maista kasvaisikin Kiinasta tulevan tuonnin pudotessa, unionin tuotannonala ei pystyisi kilpailemaan näistä maista tulevaa tuontia vastaan.

(337)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet väittivät, että on epärealistista odottaa moduuleja ja kennoja valmistavan kestävän unionin tuotannonalan syntymistä, koska mikään järkevä investoija ei investoisi unionin tuottajiin, joiden kustannusrakenne on väitteen mukaan epäedullinen, minkä vuoksi ne eivät voi tuottaa kilpailukykyisillä hinnoilla. Tutkimuksessa ei vahvistettu, että unionin tuotannonalan kustannusrakenne olisi epäedullinen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202 ja 203 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi polkumyyntituonnin poistumisen ja tuotantokapasiteetin laajemman hyödyntämisen pitäisi tuoda mittakaavaetuja ja mahdollistaa kestävän unionin tuotannonalan syntyminen. Edellä esitetyn perusteella väite hylättiin.

(338)

Eräs osapuoli väitti, että unionin kysynnän takana on syöttötariffien kehittäminen ja investoijien odottamat investointien tuotot liittyvät tähän kehitykseen. Se väitti erityisesti, että jos hinnat kohoavat unionissa tullien seurauksena ja syöttötariffit eivät seuraa tätä nousua, kysyntä vähenee eikä unionin tuotannonala saa etua käyttöön otetuista tulleista.

(339)

Vastauksena edellä esitettyyn väitteeseen on todettava, että syöttötariffien tason ja aurinkosähkövoimaloiden kysynnän välisestä korrelaatiosta huolimatta tutkimuksen aikana kerätty näyttö osoittaa, että tuleva kysyntä on yhä vähemmän riippuvainen syöttötariffeista ja muista tukijärjestelmistä, kun aurinkosähkön verkkopariteetti todennäköisesti saavutetaan tietyntyyppisissä voimaloissa useissa paikoissa unionissa (ks. 260 kappale). Lisäksi investointien odotetun tuoton olisi perustuttava tasapuolisiin markkinahintoihin. Vaikkakaan ei ole poissuljettua, että tiettyä hintojen nousua saattaa esiintyä toimenpiteiden käyttöönoton myötä (ks. 335 kappale), on huomattava, että julkisesti saatavilla olevien lähteiden mukaan yleinen hintasuuntaus on laskeva. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(340)

Osapuolet ovat tuoneet esiin, että koska aurinkopaneelien kysynnän taustalla ovat tukijärjestelmät, etenkin syöttötariffit, ja loppukuluttajien sähkön hinta (joka määrittää verkkopariteetin), kysynnän hintajousto voi olla erittäin suuri. On totta, että merkittävät hinnankorotukset voivat johtaa kysynnän merkittävään vähenemiseen markkinoiden luonteen vuoksi, kuten kyseiset osapuolet totesivat, mutta väite on hylättävä, koska on erittäin epätodennäköistä, että toimenpiteiden aiheuttamat hinnan korotukset olisivat merkittäviä jäljempänä selostetuista syistä. Ensinnäkin kaikista saatavilla olevista lähteistä saadut tiedot vahvistavat, että tarkasteltavana olevan tuotteen huomattavat hinnanalennukset tutkimusajanjaksolla ja tutkimusajanjaksosta tähän asti jatkuvat edelleen.

Toiseksi, komission hyväksymien sitoumusten taloudellinen vaikutus on se, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimittavat tarkasteltavana olevaa tuotetta vähimmäistuontihinnalla, joka on alle 60 senttiä/W, mikä on huomattavasti alle hinnan, joka vallitsi tutkimusajanjaksolla, ja määrinä, jotka vastaavat suunnilleen niiden nykyistä markkinaosuutta. Tällä hintatasolla kysyntä erittäin epätodennäköisesti putoaa merkittävästi, koska hintataso takaa riittävän kysynnän sekä alle tukijärjestelmien tarjoaman nykyisen tukitason että alle nykyisen verkkopariteettitason. Lisäksi loppukuluttajien sähkön hinnan odotetaan nousevan, kun taas tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan odotetaan laskevan. Indeksoinnin kautta sitoumuksella varmistetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tulevat hinnan alennukset otetaan huomioon vähimmäistuontihinnassa. Tämän vuoksi nämä väitteet on hylättävä.

(341)

Useat asianomaiset osapuolet toistivat väitteen, jonka mukaan unionin tuotannonalan etu ei ole merkittävä, koska alku- ja jatkojalostussektoreiden luoma lisäarvo on paljon merkittävämpi kuin unionin tuotannonalan luoma lisäarvo aurinkosähkön arvoketjussa. Sitä ei kiistetäkään, että aurinkosähkösektorin eri segmenttien tuottama lisäarvo on erilaista. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 228 kappaleessa todettiin, tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä. Joidenkin unionin tuottajien onkin täytynyt lopettaa toimintansa, ja jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, tilanteen heikkeneminen vaikuttaa varmalta. Koska kaikki aurinkoenergiasektorin segmentit liittyvät tiiviisti toisiinsa, unionin tuotannon häviäminen olisi vahingollista koko aurinkoenergiasektorille, koska siitä tulisi täysin riippuvainen ulkoistetusta hankinnasta. Sen vuoksi väite hylättiin myös hankintavarmuuteen liittyvistä syistä.

(342)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli väitti uudelleen, että alku- ja jatkojalostussektorin luoma suuri lisäarvo verrattuna tarkasteltavana olevan tuotteen unionin tuotannonalaan on merkityksellinen polkumyyntitullien käyttöönoton kannalta. Tältä osin vahvistetaan, että arvioidessaan unionin etua toimielimet ottivat huomioon positiiviset ja negatiiviset vaikutukset, joita tulleilla saattaa olla eri talouden toimijoihin. Vaikutus alku- ja jatkojalostussektoriin on vähäinen, mutta toimenpiteet antavat unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua vahingollisesta polkumyynnistä.

(343)

Eräs osapuoli kiisti toimenpiteiden käyttöönotolla turvattavien työpaikkojen lukumäärän. Se väitti, että unionin tuotannonalan työllistää noin 6 000 henkeä eikä 25 000:tä tuhatta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 229 kappaleessa todettiin.

(344)

Väitteen tueksi ei kuitenkaan toimitettu mitään näyttöä, minkä vuoksi se hylättiin. Selvyyden vuoksi voidaan todeta, että kun kiekot jätetään pois tuotteen määritelmästä, unionin tuotannonala työllisti noin 21 000 henkeä tutkimusajanjaksolla. Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä siitä, että unionin tuotannonalan työntekijämäärä olisi muuttunut merkittävästi tutkimusajanjakson jälkeen.

(345)

Päätelmänä voidaan todeta, että tutkimuksessa osoitettiin, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävä vahinko Kiinasta tulevasta polkumyyntituonnista, eikä se pystynyt saamaan takaisin investointejaan kannattavan myynnin kautta. On odotettavissa, että toimenpiteiden käyttöönotolla palautetaan tasapuoliset toimintaedellytykset unionin markkinoille ja annetaan unionin tuotannonalalle mahdollisuus tasavertaiseen kilpailuun. Kiinasta tulevan tuonnin todennäköisen laskun pitäisi antaa unionin tuotannonalalle mahdollisuus lisätä myyntiään unionissa ja hyödyntää näin paremmin käytettävissä olevaa tuotantokapasiteettia lyhyellä aikavälillä. Näin puolestaan voidaan saavuttaa mittakaavaetuja. Vaikka onkin mahdollista, että samankaltaisen tuotteen hinnat kohoavat toimenpiteiden vuoksi lyhyellä aikavälillä, yleisesti laskeva hintasuuntaus todennäköisesti säilyy myös sen ansiosta, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannukset laskevat ja että myös unionin markkinoilla kilpailevat kolmansien maiden tuottajat saavat aikaan kilpailupainetta.

(346)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan johdanto-osan 227 ja 231 kappaleessa esitetyt päätelmät, edellä 344 kappaleessa esitettyä työllisyyslukua lukuun ottamatta, voidaan vahvistaa.

(347)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen etuyhteydetön tuoja, joka toimitti kyselylomakevastauksen ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja jonka katsottiin muodostavan alustavan otoksen, väitti että päätelmät, jotka koskivat toimenpiteiden vaikutusta etuyhteydettömiin tuojiin, perustuivat vain sen omaan kyselylomakevastaukseen, eikä niitä näin ollen voitu pitää edustavina.

(348)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmät perustuivat etuyhteydettömien tuojien osalta yhteen yritykseen, koska kolmesta alustavasti otokseen valitusta tuojasta vain yhden pääasiallinen toiminta koostui tarkasteltavana olevan tuotteen kaupasta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 232 kappaleessa todettiin. Kuten 21 kappaleessa todettiin, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen otosta laajennettiin ja muihin etuyhteydettömiin tuojiin otettiin yhteyttä, ja saaduista viidestä uudesta vastauksesta vain kolme oli riittävän kattavia, jotta voitiin tehdä merkityksellinen arviointi. Lopullisessa vaiheessa etuyhteydettömien tuojien otosta laajennettiin näin ollen niin, että siihen sisältyi neljä tuojaa. Kaiken kaikkiaan neljän otokseen valitun yhteistyössä toimineen etuyhteydettömän tuojan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvän toiminnan osuus niiden kokonaisliiketoiminnasta tutkimusajanjaksolla oli 60–100 prosenttia. Lisäksi nämä neljä yhteistyössä toiminutta etuyhteydetöntä tuojaa hankkivat Kiinasta 16–100 prosenttia moduulien kokonaistuonnistaan; vain yksi hankki pelkästään asianomaisesta maasta. Neljän otokseen valitun yhteistyössä toimineen etuyhteydettömän tuojan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä kannattavuus tutkimusajanjaksolla oli keskimäärin 2,3 prosenttia.

(349)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että tullien vaikutus etuyhteydettömiin tuojiin oli aliarvioitu, koska ei ole välittömiä vaihtoehtoisia hankintalähteitä, joilla voitaisiin korvata Kiinasta tuleva tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti, jos tullit otetaan käyttöön, ja että hankintalähteen vaihtaminen on vaikeaa, koska tuotannosta suurin osa on Kiinassa, mikä aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia.

(350)

Tältä osin on muistettava, että toimenpiteiden käyttöönoton tarkoituksena ei ole tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin loppuminen Kiinasta. Tutkimuksessa katsottiin, että Kiinasta tulevan tuonnin mahdollinen väheneminen vaikuttaa etenkin niihin tuojiin, jotka hankkivat tarkasteltavana olevaa tuotetta yksinomaan Kiinasta; näin tekee ainoastaan yksi neljästä yhteistyössä toimineesta etuyhteydettömästä tuojasta. Jos tarkastellaan toimenpiteiden vaikutusta etuyhteydettömien tuojien taloudelliseen tilanteeseen, ei ole poissuljettua, että se voi olla kielteinen, mutta on päätelty, että tämä riippuu paljolti niiden valmiudesta vaihtaa hankintalähteitä tai siirtää ainakin osa mahdollisista hinnannousuista asiakkaiden maksettavaksi. Negatiivinen vaikutus on vähäisempi niihin toimijoihin, jotka tuovat tuotetta myös muista lähteistä kuin Kiinasta tai tuovat muitakin tuotteita kuin tarkasteltavana olevaa tuotetta. Sen vuoksi komissio katsoo, että vaikka tarkasteltavana olevan tuotteen tuojiin kohdistuu todennäköisesti negatiivinen vaikutus, tämä vaikutus pysyy keskimäärin vähäisenä.

(351)

Eräs etuyhteydetön tuoja väitti, että tarvitaan merkittävästi työaikaa ja taloudellisia investointeja, ennen kuin uuden toimittajan tuotteet voidaan hyväksyä. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tähän liittyen väitettiin, että tarkastuskäynnillä tarkastusryhmälle toimitettiin merkityksellistä näyttöä pitkällisestä testauksesta, jota vaaditaan, ennen kuin tuoja tekee päätöksen hankinnasta tietyltä viejältä.

(352)

On totta, että tuojan ja hankkijan välisen suhteen luomiseen saattaa liittyä lisäkustannuksia ja ajallisia investointeja (esim. tuotteen testaus). Samalla toimittajan vaihtaminen vaikuttaa kuitenkin olevan tuojan ammatilliseen toimintaan liittyvä normaali riski, joka liittyy siihen, että aurinkosähkömarkkinat ovat kehittymässä ja niillä tapahtuu näin ollen koko ajan muutoksia (esim. konkurssit, yhdistymiset), jotka edellyttävät vaihtamista uuteen toimittajaan. Lisäksi voidaan olettaa, että myös uudentyyppiset moduulit, joita tulee markkinoille koko ajan (ja joissa on esimerkiksi uusia teho-ominaisuuksia), vaativat testausta. Uuden tuotteen (myös samalta toimittajalta tulevan) testaus vaikuttaa olevan normaalia eikä epätavallista toimintaa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(353)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi osapuolta toistivat väitteensä, jonka mukaan etuyhteydettömien tuojien etua ei arvioitu asianmukaisesti. Eräs osapuoli väitti, että uusien yhteistyössä toimineiden tuojien kyselylomakevastausten ei-luottamuksellisen version puute ei antanut osapuolille mahdollisuutta asianmukaiseen arviointiin. Se kyseenalaisti komission arvioinnin, joka koski mahdollisuutta, että tuonti muista kolmansista maista unioniin kasvaisi ja tarjoaisi näin tuojille mahdollisuuden vaihtaa hankintalähdettään, sillä perusteella, että muiden kolmansien maiden markkinat ovat kasvamassa. Osapuoli väitti, että tämän vuoksi tällainen olettamus on ristiriidassa 336 kappaleen päätelmien kanssa, joissa todettiin, että tuonti muista kolmansista maista ei olisi mittavaa. Toinen osapuoli kyseenalaisti sen, noudattiko komissio syrjimättömyyden periaatetta, koska unionin tuottajille annettiin komission arvioinnissa enemmän painoarvoa kuin muille toimijoille.

(354)

Ensinnäkin vahvistetaan, että ei-luottamuksellinen versio kyselylomakevastauksista, jotka saatiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen uusilta yhteistyössä toimineilta tuojilta, sisällytettiin asiakirja-aineistoon asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi. Toiseksi, olettamukset, että tuonti muista kolmansista maista voi kasvaa, jos tuonti Kiinasta vähenee, ja että tämä kasvu ei ole valtavaa, kun otetaan huomioon aurinkosähkövoimaloiden lisääntyvä kysyntä maailmanlaajuisesti, eivät ole ristiriidassa keskenään. Kun unionin tuotannonalan odotetaan ottavan takaisin osan markkinaosuudesta, jota aiemmin pitivät hallussaan Kiinasta tulevat tuotteet, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että etuyhteydettömien tuojien liiketoiminnalle aiheutuu joitakin tappioita. On kuitenkin huomattava, että aurinkosähkömarkkinoiden koon odotetaan kasvavan edelleen pitkällä aikavälillä, kun verkkopariteetti saavutetaan yhä useammissa paikoissa. Lopuksi vielä selvennetään, että kuten kaikissa kaupan suojatoimenpiteitä koskevissa tutkimuksissa, unionin tuotannonalan tilannetta arvioitiin sen määrittämiseksi, aiheutuiko sille merkittävä vahinko polkumyyntituonnista, mutta unionin etua koskevassa analyysissä unionin tuotannonalan etua arvioitiin samalta perustalta kuin muita talouden toimijoita, myös etuyhteydettömiä tuojia. On myös selkeytettävä, että tutkimukseen, jolla määritetään aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävä vahinko, sovelletaan erityisesti perusasetuksen 3 artiklan 5 kohtaa, jossa asetetaan tällaista tutkimusta koskevat vähimmäisvaatimukset. Unionin etua analysoidaan vasta, kun on määritetty, että vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä esiintyy perusasetuksen 21 artiklassa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Tämän tuloksena katsottiin, että toimenpiteiden todennäköisesti negatiivinen vaikutus joihinkin tuojiin, etenkin niihin, jotka hankkivat yksinomaisesti Kiinasta, ei ollut suurempi kuin toimenpiteiden edut unionin tuotannonalalle ja keskipitkän ja pitkän aikavälin edut unionin aurinkosähkömarkkinoille tasapuolisen kilpailun ansiosta.

(355)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 233 ja 234 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(356)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan aurinkosähkösektorin arvoketjun suurimmat panokset tulevat unionista ja että tällainen suotuisa tilanne saattaa hävitä, jos tullit otetaan käyttöön, kun tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto Kiinassa vähenee tullin seurauksena. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli huomautti, että tässä tapauksessa käyttöön otettavat toimenpiteet saattavat käynnistää muita toimenpiteitä, joita Kiina ottaa käyttöön unionin tuotteita kohtaan.

(357)

Kiinasta tulevan tuonnin odotetaan edelleen vastaavan unionin markkinoiden kysyntään, vaikka tullit ovat käytössä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239 kappaleessa todettiin. Aurinkoenergiasektorilla julkisesti saatavilla olevissa eri lähteissä (kuten EPIAn Global Market Outlook for Photovoltaics 2013–2017) ennustetaan, että kysynnän mahdollinen supistuminen unionissa olisi vain lyhytaikaista (vuosina 2013 ja 2014), koska kulutus unionissa kasvaa edelleen seuraavina vuosina. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239 kappaleessa pääteltiin, hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin puuttuminen todennäköisesti mahdollistaa kestävän kasvun unionin aurinkosähkömarkkinoilla keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mistä pitäisi olla etua kaikille toimijoille unionissa. Väitteestä, joka koskee Kiinan mahdollisia vastatoimenpiteitä vastauksena tässä tapauksessa käyttöön otettaviin toimenpiteisiin, on muistettava, että Kiina muiden WTO:n jäsenten tavoin voi käynnistä kaupan suojatoimenpiteitä koskevia tutkimuksia vain perustelluissa olosuhteissa ja että tällaisissa tutkimuksissa on noudatettava tiukkoja WTO-sääntöjä. Komissio seuraa tällaisia tutkimuksia varmistaakseen, että WTO:n sääntöjä noudatetaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(358)

Jotkin osapuolet kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan unionin alkujalostussektorin toimijat pystyvät todennäköisesti kompensoimaan mahdollisen Kiinaan suuntautuvan viennin vähenemisen suuntaamalla vientiä muille markkinoille, ja väittivät, että tullit vähentävät tuotteen kysyntää maailmanlaajuisesti.

(359)

Tältä osin on ensinnäkin huomattava, että Kiinasta tulevan tuonnin ei odoteta loppuvan täysin tullien seurauksena. Lisäksi tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella ei voitu vahvistaa suoraa korrelaatiota Kiinasta unionin markkinoille suuntautuvan tuonnin ja Kiinasta muille markkinoille suuntautuvan viennin kehityksen välillä. Julkisesti saatavilla olevissa lähteissä (kuten EPIAn Global Market Outlook for Photovoltaics 2013–2017) ennustetaan, että aurinkosähkömarkkinat kasvavat maailmanlaajuisesti tulevina vuosina. Kiinan markkinoiden osalta on viitteitä siitä, että kotimainen kulutus kasvaa merkittävästi (esim. EPIAn tietojen mukaan). Edellä esitetyn perusteella unionin alkujalostussektorin toimijoiden viennin Kiinaan ei odoteta putoavan merkittävästi toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena.

(360)

Lisäksi olisi huomattava, että 357 kappaleessa mainitulla unionin kysynnän supistumisella vuosina 2013 ja 2014 saattaa olla negatiivisia vaikutuksia alkujalostussektorin toimijoihin. Tätä ei kuitenkaan voida — ainakaan suurimmaksi osaksi — yhdistää tulleihin, koska sitä ennakoitiin jo huomattavasti ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Mitä tulee aurinkoenergiasektorin unionin laitetuottajiin, on epätodennäköistä, että niiden vienti Kiinaan voisi merkittävästi lisääntyä Kiinan tuotannon huomattavan ylikapasiteetin vuoksi, edes siinä tapauksessa, että kiinalaiset tuottajat lisäävät tuotantomääräänsä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239 kappale). Tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että laitetuottajiin saattaa vaikuttaa myös Kiinan aurinkoenergiateollisuutta koskeva 12. viisivuotissuunnitelma, jonka mukaan vuoteen 2015 mennessä 80 prosenttia kennojen tuotantolaitteista olisi oltava kiinalaisia. Kunhan muutos tapahtuu WTO:n sääntöjen mukaisesti, se saattaa myös rajoittaa edelleen unionin laitevalmistajien mahdollisuutta kilpailla Kiinan markkinoilla. Siksi edellä esitetty väite hylätään.

(361)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että aurinkoenergiateollisuutta koskeva 12. viisivuotissuunnitelma tarjoaa vain joitakin yleisiä suuntaviivoja, jotka eivät ole sitovia, koska täytäntöönpanovallasta ei ole säädetty, ja että sen vuoksi sitä ei pitäisi pitää osoituksena siitä, että unionin laitevalmistajien mahdollisuuksia kilpailla Kiinan markkinoilla rajoitettaisiin. Tältä osin on huomattava, että Kiinan viranomaiset sisällyttivät aurinkosähkömarkkinat strategisiin tuotannonaloihin 12. viisivuotissuunnitelmassa ja julkaisivat myös aurinkosähköteollisuutta koskevan erityissuunnitelman. Suunnitelmassa Kiinan viranomaiset ilmoittivat tukevansa ”huippuyrityksiä” ja ”avainyrityksiä” sekä sitoutuivat edistämään erilaisten aurinkosähköä tukevien toimintalinjojen täytäntöönpanoa ja muotoilemaan tuotannonalaa, rahoitusta ja verotusta koskevaa yleistä tukipolitiikkaa. Koska suunnitelmaan sisältyy keskeisiä tavoitteita, jotka Kiinan tuotannonalan on saavutettava viiden vuoden kuluessa, sillä on lisäksi merkittävä vaikutus liiketoimintaympäristöön sekä Kiinassa että maissa, jotka ovat liikeyhteyksissä Kiinaan. Edellä esitetty huomioon ottaen on selviä merkkejä siitä, että suunnitelma rajoittaa kiinalaisten kennojen valmistajien valinnanvapautta ja Kiinan markkinoille vievien unionin laitevalmistajien kilpailupainetta. Tästä syystä väite hylättiin.

(362)

Eräs yhteistyössä toiminut raaka-aineiden tuottaja kiisti sen, että Kiinan markkinoiden vähentynyttä tuotantoa voitaisiin kompensoida suuntautumalla muille markkinoille, kun otetaan huomioon Kiinassa käytössä oleva merkittävä tuotantokapasiteetti, jota ei voida helposti rakentaa muualle.

(363)

Väite hylätään 359 kappaleen päätelmien perusteella, koska ei ole mitään viitteitä väitetystä tuotannon vähenemisestä Kiinan markkinoilla.

(364)

Eräs asianomainen osapuoli kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 236 kappaleessa esitetyn alkujalostussektorin työntekijöiden lukumäärän.

(365)

Selvyyden vuoksi voidaan todeta, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ilmoitettu työntekijöiden lukumäärä (4 200) viittasi vain yhteistyössä toimineisiin alkujalostussektorin toimijoihin, kuten laitevalmistajiin ja monikiteisen piin toimittajiin, niiden kyselylomakevastausten perusteella, eikä koko sektoriin.

(366)

Kun kiekot oli jätetty pois tuotteen määritelmästä, tämän tuotteen unionin tuottajien pitäisi kuitenkin saada etua tullien käyttöönotosta, koska unionin tuotannonalan odotetaan lisäävän kennojen ja moduulien tuotantoaan.

(367)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 235 ja 240 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(368)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kahden hankkeen toteuttajan toimitiloihin tehtiin vielä tarkastuskäynti, kuten 329 kappaleessa todettiin.

(369)

Samankaltaiseen tuotteeseen suoraan liittyviltä jatkojalostussektorin toimijoilta (kuten hankkeen toteuttajilta ja asentajilta) saatiin seitsemän kyselylomakevastausta, joiden analyysin perusteella arvioitiin jatkojalostussektorin toimijat väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, ja näiden lisäksi saatiin alustavassa vaiheessa kuusi kyselylomakevastausta, joita ei pidetty riittävän kattavina (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 241 kappale) ja jotka analysoitiin uudelleen, koska ne tarjosivat viitteitä näiden toimijoiden aurinkosähköön liittyvän toiminnan merkityksestä suhteessa niiden koko toimintaan.

(370)

Nämä kuusi muuta toimijaa olivat aurinkosähkösektorin palveluntarjoajia (esim. logistiikka, kuljetukset, pr-toiminta), joiden toiminta ei siis liity suoraan tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen. Vastausten tietyistä puutteista huolimatta kyselylomakkeiden tiedot osoittivat, että näiden toimijoiden aurinkoenergiasektoriin liittyvä toiminta oli marginaalista verrattuna niiden koko toimintaan. Tutkimusajanjaksolla niiden aurinkoenergiasektoriin liittyvän toiminnan osuus niiden koko liikevaihdosta oli vain noin 5 prosenttia ja kokonaistyöllisyydestä 8 prosenttia. Kannattavuus oli keskimäärin noin 7 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että kannattavuutta koskevat tiedot eivät olleet täysin kattavat, koska kaikki toimijat eivät vastanneet tähän kohtaan.

(371)

Tarkemman analyysin perusteella pääteltiin, että toimitettujen tietojen perusteella toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset aurinkoenergiasektorin palveluntarjoajien taloudelliseen tilanteeseen eivät todennäköisesti ole merkittävät.

(372)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet kiistivät niiden tietojen edustavuuden, jotka koskivat jatkojalostussektorin toimijoiden liikevaihtoa, kannattavuutta ja työllisyyttä ja jotka komissio oli saanut seitsemän jatkojalostussektorin toimijan kyselylomakevastauksista. AFASE toimitti kyselyn, jonka se oli suorittanut jäsentensä parissa (asentajat), osoittaakseen, että suurimmalle osalle asentajista aurinkoenergiasektorin liiketoiminta muodostaa ensisijaisen tulonlähteen. AFASE väitti vielä, että jatkojalostussektorin toimijoiden, etenkin asentajien, voittomarginaalit olivat yksinumeroisia, eivätkä ne näin ollen pystyisi ottamaan kantaakseen tulleja, toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 242 kappaleen päätelmissä todetaan.

(373)

Mitä tulee väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytettyjen tietojen edustavuuteen, komissio on käyttänyt erityisen kyselylomakkeen palauttaneiden jatkojalostussektorin toimijoiden toimittamia kaikkia tietoja sekä AFASEn toimittamia tietoja, kuten 330 kappaleessa selitettiin.

(374)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan aurinkosähkösektorin liiketoiminta muodostaa asentajien ensisijaisen tulonlähteen, seitsemän jatkojalostussektorin toimijan (asentajat ja hankkeen toteuttajat) kyselylomakevastausten tarkemman analyysin perusteella vahvistettiin, että suoraan tutkimuksen kohteena olevaan samankaltaiseen tuotteeseen liittyvän toiminnan osuus oli keskimäärin noin 42 prosenttia näiden toimijoiden kaikesta toiminnasta ja kannattavuus oli keskimäärin 11 prosenttia. Kun kuitenkin otetaan huomioon myös niiden toiminta, joka ei liity suoraan tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen, sen merkitys kokonaisuudessaan kasvaa merkittävästi näistä seitsemästä toimijasta kolmen osalta. Vastaavat osuudet olivat siis 45–100 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Lisäksi seitsemän toimijan osalta (asentajat ja hankkeen toteuttajat) aurinkosähköalan toiminnan, johon sisältyy toiminta, joka ei liity suoraan tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen, kannattavuus oli keskimäärin 9 prosenttia. Työllisyyden kannalta tarkasteltuna näiden seitsemän toimijan aurinkosähköalan toiminta, johon sisältyy toiminta, joka ei liity suoraan tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen, tarjosi noin 660 täysiaikaista työpaikkaa tutkimusajanjaksolla. Aurinkosähköhankkeiden ja -asennusten lisäksi nämä toimijat toimivat myös tuulienergiavoimaloiden ja sähkölaitteiden tuotannon alalla.

(375)

Toimenpiteiden mahdollista vaikutusta jatkojalostussektorin toimijoihin on arvioitava ensisijaisesti sen toiminnan perusteella, joka liittyy suoraan tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen ja jonka kannattavuus tutkimusajanjaksolla oli keskimäärin 11 prosenttia. Vaikka toimintaa arvioitaisiinkin aurinkosähkösektorin yleisen toiminnan perusteella, joka ei liity suoraan tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen, päätelmät olisivat kuitenkin samoja kuin alustavassa vaiheessa tehdyt, koska huomioon otettavat eri tekijät, kuten kannattavuus ja kyky ottaa osa tullista kannettavaksi, eivät vaihtele merkittävästi (kannattavuus laskee keskimäärin 11:stä keskimäärin 9 prosenttiin). Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli, jonka toimitiloihin komissio teki tarkastuskäynnin, kiisti asentajien ja hankkeiden toteuttajien kannattavuutta koskevan päätelmän edustavuuden, koska sen mukaan se perustuu pelkästään yhteen liiketoimeen. Väite hylätään, koska komissio laski kyseisten jatkojalostussektorin toimijoiden kannattavuuden niiden kaikkien tietojen perusteella, jotka jatkojalostussektorin toimijat toimittivat kyselylomakevastauksissaan.

(376)

AFASEn jäsentensä parissa tekemästä kyselystä on ensinnäkin huomattava, että kaikilla toimijoilla oli mahdollisuus ilmoittautua tutkimuksen vireillepanon yhteydessä ja vastata jatkojalostussektorin toimijoille suunnattuun kyselylomakkeeseen, jossa pyydettiin tarvittavia tietoja, jotta voidaan arvioida tullien vaikutusta näihin toimijoihin. Toiseksi, kyselyssä ei annettu asentajien tunnistetietoja, minkä vuoksi annettuja ei tietoja ei voitu tarkastaa esimerkiksi niiden merkityksellisyyden ja luotettavuuden osalta. Kolmanneksi, kyselyssä esitettiin monia kysymyksiä asentajien valmiudesta ottaa kantaakseen mahdolliset tullit, mutta siinä ei viitattu millään tavoin näiden asentajien tutkimusajanjaksolla saamaan voittoon ja jätettiin näin huomiotta toimenpiteiden vaikutuksen arvioinnin kannalta tärkeä tekijä. Tämän vuoksi toimitetusta kyselystä ei voitu tehdä mitään merkityksellisiä päätelmiä.

(377)

Useat osapuolet kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247 ja 250 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan jatkojalostussektorin työllisyyteen kohdistuu negatiivinen vaikutus lyhyellä aikavälillä ja että kokonaisvaikutus on negatiivinen, mutta vain rajoitetussa määrin, koska aurinkoenergiamarkkinoiden ennustetaan kasvavan unionissa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jotkin osapuolet väittivät vielä, että tietyt asentajat, jotka ovat riippuvaisia aurinkosähkövoimaloista, kärsivät kysynnän heikkenemisestä.

(378)

Tullin käyttöönotosta seuraavia mahdollisia työpaikkojen menetyksiä analysoitiin tarkemmin. Yleisesti ottaen tutkimuksen aikana kerätyt tiedot vahvistavat, että jatkojalostussektorin työpaikat ovat vähentyneet aurinkosähkövoimaloiden kysynnän supistuttua unionissa noin 5 GW vuosien 2011 ja 2012 välillä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 246 kappaleessa jo todettiin. Näitä työpaikkojen menetyksiä ei voida liittää toimenpiteisiin, koska ne liittyvät markkinakehitykseen. Kysynnän ennustetaan vielä supistuvan vuosina 2013 ja 2014, minkä seurauksena työpaikat aurinkoenergiasektorilla vähenevät todennäköisesti edelleen. Suuret tutkimuskeskukset, kuten EPIA, ennustivat tällaista kysynnän kehitystä jo ennen tutkimuksen vireillepanoa, minkä vuoksi työpaikkojen menetysten ei voida katsoa johtuvan toimenpiteiden käyttöönotosta.

(379)

Unionin tuotannonala toimitti PriceWaterHouseCoopers-konsulttiyrityksen, jäljempänä ’PWC’, tekemän tutkimuksen toimenpiteiden mahdollisista vaikutuksista aurinkoenergiasektoriin liittyviin työpaikkoihin. PWC:n tutkimuksessa viitataan Prognos-konsulttiyrityksen aiempaan tutkimukseen, jossa ennustettiin suuria työpaikkojen menetyksiä aurinkosähkömarkkinoilla toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena ja jonka AFASE toimitti ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa (tutkimusta käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 243–246 kappaleessa). PWC:n tutkimuksessa kritisoitiin Prognosin tutkimusta tuomalla esiin se, että Prognosin arvion mukaan menetettävien työpaikkojen lukumäärä olisi suurempi kuin aurinkoenergiasektorin työpaikkojen kokonaismäärä unionissa. Tullien vaikutuksista unionin markkinoilla PWC teki täysin vastakkaiset päätelmät kuin Prognos ja ennusti positiivista nettovaikutusta työpaikkoihin unionissa ja arvioi tullien etujen olevan esimerkiksi kysyntään kohdistuvia mahdollisia negatiivisia vaikutuksia suuremmat. Koska toimenpiteiden vaikutuksista jatkojalostussektorin työllisyyteen ei esitetty uusia perusteltuja väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247–250 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(380)

AFASE väitti, että komissio ei ilmoittanut, mistä se oli saanut aurinkoenergiamarkkinoihin vuonna 2011 suoraan liittyvien työpaikkojen määrän virhemarginaaliksi 20 prosenttia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 245 kappaleessa mainittiin.

(381)

Tämä 20 prosentin virhemarginaali, jota voidaan soveltaa joko ylös- tai alaspäin, kävi ilmeiseksi EPIAan tehdyn tarkastuskäynnin aikana. Se osoittaa, miten vaikeaa on arvioida jatkojalostussektorin työllisyyteen liittyviä tarkkoja lukuja, koska tietolähteitä on vain harvoja ja ne ovat usein ristiriitaisia.

(382)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet väittivät, että komission analyysissä ei puututtu lainkaan siihen, että tullit vielä lisäävät työpaikkojen menetyksiä, jotka ovat seurausta aurinkosähkövoimaloiden vähenemisestä vuoden 2011 jälkeen. Väitteen mukaan työpaikkojen menetykset, etenkin jatkojalostussektorilla, liittyvät tiiviisti siihen, että aurinkosähkösektorin asentajat ovat riippuvaisia aurinkosähkövoimaloista. Lisäksi AFASE kritisoi komissiota siitä, ettei se ole ottanut asianmukaisesti huomioon AFASEn jäsenten keskuudessa tehtyä kyselyä ja Yhdistyneen kuningaskunnan Solar Trade Association -järjestön tekemää samanlaista kyselyä, jotka väitteen mukaan tuovat esiin tämän riippuvuuden.

(383)

Väitteestä, jonka mukaan komissio ei ole puuttunut siihen, miten tullit vaikuttavat työpaikkoihin, viitataan edellä 377 ja 379 kappaleeseen, joissa käsitellään toimenpiteiden vaikutusta aurinkosähkösektorin työpaikkoihin ja joissa tunnustetaan, että toimenpiteet saattavat vaikuttaa jatkojalostussektorin työpaikkoihin lyhyellä aikavälillä.

(384)

AFASEn ja Yhdistyneen kuningaskunnan Solar Trade Association -järjestön tekemien kyselyjen osalta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen näihin kyselyihin osallistuneiden yritysten identiteetti ilmoitettiin. Kyselyt olivat kuitenkin puutteellisia, koska esimerkiksi tietyt vastaukset eivät olleet täydellisiä. Kyselyjen analyysistä kävi ilmi seuraavaa. AFASEn kyselystä on ensinnäkin huomattava, että suurin osa niistä 50 asentajasta, jotka vastasivat kyselyyn, ilmoittivat toimivansa yksinomaisesti aurinkosähkömarkkinoilla. Näistä 50 asentajasta 15 ilmoitti, että niillä on myös muuta kuin aurinkosähköalan toimintaa, kuten lämmitys, sähköasennukset ja tuulivoima tietyssä määrin. Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksessa kyselyyn vastanneista 31 yrityksestä 21:llä oli myös muuta kuin aurinkosähköalan toimintaa. Tämä osoittaa, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan nämä yritykset voivat suorittaa myös muuta toimintaa, kuten lämpö- tai sähköasennuksia tai putkitöitä tai muita vihreän energian alan asennuksia, pätee lähes puoleen hankkeiden toteuttajista ja asentajista. Tunnustetaan kuitenkin, että tämä saattaa olla vähäisempää kuin mitä oletettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Sen lieventävä vaikutus työpaikkojen menetyksiin saattaa siksi olla vähäisempi kuin alunperin oletettiin. Jotkin AFASEn ja Yhdistyneen kuningaskunnan Solar Trade Association -järjestön kyselyyn vastanneista toimijoista ovat käyttäneet unionissa tuotettuja tuotteita ja jotkin suunnittelevat ostavansa muita kuin kiinalaisia tuotteita toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen välttääkseen hinnan korotukset. Näin ollen niiden riippuvuuden Kiinasta tulevasta tuonnista ja toimenpiteiden vaikutuksen odotetaan vähenevän, koska ne voivat hankkia unionissa tuotettuja tuotteita.

Arviointi toimenpiteiden vaikutuksesta kaikkien kyselyyn osallistuneiden toimijoiden liiketoimintaan ei mahdollistanut pitävien päätelmien tekemistä, koska arviointi oli erittäin hajanainen. Jotkin yritykset eivät edes kyenneet arvioimaan vaikutusta. Myös vastaukset kysymykseen, joka koski sellaisten aurinkosähköhankkeiden lukumäärää, jotka saattavat peruuntua toimenpiteiden käyttöönoton vuoksi, vaihtelivat vaihtoehdosta ”ei monta” vaihtoehtoon ”kaikki hankkeet” Yhdistyneen kuningaskunnan kyselyssä. Jotkin toimijat eivät pystyneet arvioimaan tätä. Kummassakaan kyselyssä ei lisäksi ollut kysymystä niihin osallistuneiden toimijoiden kannattavuudesta, mikä on tärkeää arvioitaessa, miten ne pystyvät ottamaan kantaakseen tullin käyttöönotosta seuraavan mahdollisen hinnannousun.

(385)

Jotkin muut osapuolet väittivät, että asentajat eivät pysty helposti muuttamaan toimintaansa tai vaihtamaan muun vihreän energian alalle hyvin erilaisen teknologian ja osaamisen vuoksi. Sen vuoksi ne joutuvat lopettamaan toimintansa, jos tullit otetaan käyttöön. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli toisti tämän ja väitti, että asentajat ovat investoineet huomattavia resursseja aurinkosähköön erikoistumiseen, kuten erityiskoulutukseen, mikä osoittaa, että ne keskittyvät aurinkosähkösektoriin eivätkä pysty helposti vaihtamaan muuhun toimintaan.

(386)

Väitteen tueksi ei esitetty riittävästi näyttöä, koska ei osoitettu, mitä erityistietoja asentajan olisi hankittava ja miten vaikeaa ja kallista sen hankkiminen on. Toimielimet tunnustavat toki, että asentajille on kertynyt erityisesti aurinkosähkömoduulien asennukseen liittyvää osaamista. Tämän osaamisen kehittyminen on kuitenkin suhteellisen tuoretta ja täydentää asentajien primaariosaamista sähkö- ja lämpö- ja putkiasennusten alalla. Se on lisäksi tapahtunut reaktiona hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin eli Kiinasta polkumyynnillä tulevaan valtavaan tuontiin. Asentajien työntekijöiden erikoistaidoista riippumatta väitettä on tarkasteltava rinnakkain 378 ja 382 kappaleessa esitetyn analyysin kanssa jatkojalostussektorin työllisyystilanteesta, johon lyhyellä aikavälillä saattaa kohdistua negatiivinen vaikutus mutta jossa kestävän kaupan ansiosta tapahtuu parannusta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja asentajien työllisyys kohenee. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(387)

Useat osapuolet kiistivät jatkojalostussektorin toimijoiden kyvyn ottaa osittain kannettavakseen mahdolliset hinnannousut, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247 kappaleessa mainittiin. Tämänkään väitteen tueksi ei esitetty riittävästi näyttöä, jonka perusteella olisi voitu arvioida, missä määrin väite piti paikkansa. Kuten 374 kappaleessa mainittiin, suoraan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyneiden yhteistyössä toimineiden jatkojalostussektorin toimijoiden kannattavuus arvioitiin keskimäärin 11 prosentin tienoille, mikä antaa kyseisille toimijoille mahdollisuuden ottaa ainakin osittain kannettavakseen mahdollisen hinnannousun. Tässä yhteydessä on muistettava, että yleinen hintasuuntaus on laskeva, kuten 335 kappaleessa todettiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(388)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat väitteen, jonka mukaan toimenpiteiden seurauksena aurinkosähkötuotteiden kysynnän supistuminen on vakava riski unionissa, mikä näiden osapuolten mielestä puhuu toimenpiteitä vastaan. Eräs osapuoli väitti, että tällä hetkellä aurinkoenergian kysynnän hintajousto on suuri ja pienikin aurinkoenergiatuotteiden hinnan nousu johtaisi kysynnän voimakkaaseen supistumiseen. Osapuoli arvioi, että noin 30 prosentin suuruinen polkumyyntitulli supistaisi kysyntää 8 GW:lla ja 50 prosentin tulli 10 GW:lla. AFASE viittasi samansuuntaisesti markkina-analyytikon tekemään tutkimukseen, jossa myös ennustetaan kysynnän supistumista 2 GW:lla vuonna 2013, jos 50 prosentin tulli otetaan käyttöön, eli kyseessä on paljon vähäisempi supistuminen.

(389)

Vaikka osapuolet toimittivat tutkimuksen aikana edellä mainittujen lisäksi muitakin kysynnän supistumista koskevia skenaarioita, niiden tulokset eivät olleet vertailukelpoisia. Vaikkei voidakaan sulkea pois mahdollisuutta, että tullien seurauksena aurinkosähkövoimaloiden kysyntä supistuu, tätä vaikutusta on vaikea esittää määrällisesti, kun otetaan huomioon eri tekijät, jotka vaikuttavat aurinkosähkövoimaloiden houkuttelevuuteen unionissa (ks. esimerkiksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 258 kappale). Lisäksi vaikka tällainen supistuminen tapahtuisikin lyhyellä aikavälillä, tasapuolisista kilpailuedellytyksistä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä saatavien etujen odotetaan olevan lyhyen aikavälin negatiivisia vaikutuksia suuremmat. AFASE itse tunnusti myös, että kysynnän ja tullien välistä suoraa yhteyttä voidaan arvioida vasta, kun tullit ovat käytössä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(390)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 243 ja 250 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa. Niitä kuutta palveluntarjoajaa koskevat päätelmät, joiden laajemmasta toiminnasta aurinkosähkösektoriin liittyvä toiminta on vain vähäinen osuus (ks. 370 kappale), kuten ei myöskään seitsemän hankkeen toteuttajan/asentajan sen aurinkosähkösektorin toiminnan yksilöiminen, joka ei liity suoraan tarkasteltavana olevaan toimintaan (ks. 374 kappale), eivät muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 250 kappaleessa esitettyä päätelmää.

(391)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat väitteen, jonka mukaan tullit nostaisivat tarkasteltavana olevan tuotteen hintaa. Tämän seurauksena aurinkosähkövoimaloiden kysyntä laskisi, koska niistä tulisi liian kalliita kuluttajille eikä riittävän houkuttelevia muille investoijille.

(392)

Kuten jo 335 kappaleessa mainittiin, vaikka hinnat saattavat kohota tilapäisesti toimenpiteiden käyttöönoton seurauksena, hintojen yleinen suuntaus on laskeva, kuten useissa julkisesti saatavilla olevissa lähteissä on todettu. Vaikka toimenpiteistä seuraavaa mahdollista hinnannousua ja siitä johtuvaa mahdollista kysynnän supistumista on vaikea määrittää tarkasti, on otettava huomioon useita seikkoja. Ensinnäkin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osuus aurinkosähkövoimalan kokonaiskustannuksista on enintään 50 prosenttia, minkä vuoksi tulli on mahdollista ottaa kannettavaksi ainakin osittain. Toiseksi, unionin tuotannonalan kilpailu kolmansien maiden tuottajien kanssa, jotka jo toimivat unionin markkinoilla, pitää todennäköisesti hinnat alhaalla. Samalla unionin tuotannonalan pitäisi pystyä saavuttamaan paremmat taloudelliset tulokset mittakaavaetujen ansiosta, kun tuotantolaitoksia hyödynnetään paremmin ja tuotantokustannukset alenevat. Kolmanneksi, aurinkosähkövoimaloiden kysyntä korreloi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hintatason mutta myös syöttötariffitason kanssa. Nykyisillä alhaisilla kysyntätasoilla — verrattuna vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson aikaisiin tasoihin — on odotettavissa, että syöttötariffit eivät laske yhtä nopeasti kuin tarkastelujaksolla ja mahdollistavat jatkuvat investoinnit aurinkosähköhankkeisiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(393)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli vastusti edellä esitettyjä perusteluja. Se väitti, että alenevaa hintasuuntausta ei voida pitää yllä toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Osapuoli muistutti, että toimenpiteet edustavat erittäin merkittävää kustannusten nousua, jota kustannusten aleneminen ja/tai tuonti kolmansista maista eivät voi täysin kompensoida. Lisäksi todettiin, että unionin tuotannonala ei pysty tekemään uusia investointeja laitoksiin ja koneisiin ja että jatkojalostussektorin toimijat voivat ottaa kantaakseen vain vähäiset kustannukset, jos niiden kannattavuus on 11 prosenttia. Lopuksi vielä todettiin, ettei ole mitään näyttöä, joka osoittaisi, että syöttötariffeilla voidaan kompensoida hinnannousu.

(394)

On muistettava, että tämän väitteen vastaisesti ei odotetakaan, että toimenpiteistä johtuva hinnannousu voitaisiin täysin kompensoida, vaan että toimenpiteestä johtuva tilapäinen hinnannousu on mahdollinen (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247 kappale). Tällainen hinnannousu voi olla tulosta kiinalaisten polkumyyntihintojen ja ei-kiinalaisten tuotteiden hintojen eri tasoista. Tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella voidaan kuitenkin väittää, että mahdollinen hinnannousu voi kompensoitua useiden tekijöiden tuloksena, kun otetaan huomioon jatkojalostussektorin 11 prosentin luokkaa olevat voitot. Väitteestä, jonka mukaan ei ole näyttöä siitä, että syöttötariffeilla voitaisiin kompensoida hinnannousua, on kohtuullista olettaa, että syöttötariffeja mukautetaan ajan mittaan hankkeiden hintojen kehitystä vastaavasti.

(395)

Eräs osapuoli väitti, että maaliskuusta 2013 lähtien moduulien hinnat itse asiassa kohosivat Euroopassa 20 prosenttia ja että varastoissa on ollut vakavaa vajausta vuodesta 2013 lähtien. Väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, ja julkisista lähteistä saadut tiedot itse asiassa vahvistavat, että hinnat olivat suhteellisen vakaat vuoden 2013 toisella neljänneksellä. Vaikka tiedot olisivatkin oikein, ne osoittaisivat vain, että tuonnin kirjaamisvelvoitteen jälkeen mahdollisen polkumyyntitullin riski on otettu huomioon hinnoittelussa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(396)

Eräs toinen osapuoli väitti, että aurinkosähköhankkeet eivät tuota voittoa investoijalle, jos syöttötariffien aleneminen ei korreloi hankkeiden kustannusten alenemisen kanssa, mukaan luettuna moduulien hinnat, koska ne edustavat merkittävää osuutta kustannuksista kaikissa hankkeissa. Tähän liittyen väitettiin, että tullit vaarantaisivat monen aurinkosähköhankkeen toteutettavuuden, koska ne korottavat hintaa.

(397)

Kuten 335 kappaleessa mainittiin, kennojen ja moduulien hintojen yleinen suuntaus on laskeva. Lisäksi syöttötariffien merkitys markkinoille on pienenemässä, kun monilla alueilla saavutetaan todennäköisesti verkkopariteetti. Näillä perusteilla väite, jonka mukaan aurinkosähkömoduulien hinnalla olisi negatiivista vaikutusta aurinkosähköhankkeisiin, mukaan luettuna niiden toteutettavuuteen, hylättiin.

(398)

Eräs asianomainen osapuoli toimitti sisäisen mallinnuksen todistaakseen, että monien aurinkosähköhankkeiden toteutettavuus vaarantuisi, jos tullit otettaisiin käyttöön.

(399)

Mallinnuksen perusteella ei pystytty tekemään asianmukaista määrällistä arviota siitä, missä määrin aurinkosähkövoimaloihin tehtävien investointien houkuttelevuus (esim. investointien tuotto) voisi laskea, jos kennojen ja moduulien hinta nousee. Kyseisessä mallinnuksessa käytetty oletus, jonka mukaan mahdollinen tulli siirrettäisiin kokonaan loppukäyttäjien tai kuluttajien maksettavaksi, on kuitenkin epätodennäköinen, kun otetaan huomioon jatkojalostussektorin toimijoiden nykyiset voittomarginaalit. Investointipäätökset eivät myöskään perustu pelkästään moduulien hintaan vaan riippuvat monista muistakin tekijöistä, kuten aurinkosähkövoimaloiden kannalta yleisesti suotuisista puitteista tietyssä maassa, tuen tasosta ja sähkön hinnasta (verkkopariteetti). Näin ollen väite on hylättävä.

(400)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252 ja 254 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(401)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuotiin uudelleen esiin väite, jonka mukaan unionin tuotannonala ei kykene tyydyttämään unionin markkinoiden kysyntää ja ainoastaan Kiinalla on valmiudet tähän.

(402)

Väitettä käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 256 kappaleessa. Vaikka unionin tuotantokapasiteetista tehtäisiin varovaisempikin arvio (ks. 183 kappale), unionin ja kolmansien maiden yhteinen käyttämätön kapasiteetti olisi riittävä täydentämään lyhyellä aikavälillä Kiinasta tulevan tuonnin mahdollista vähenemistä. Myös keskipitkällä aikavälillä on kohtuullista olettaa, että unionin tuotannonala laajentaa tuotantokapasiteettiaan vastatakseen kysyntään, minkä ansiosta se saavuttaa mittakaavaetuja, jotka puolestaan mahdollistavat hinnan lisäalennukset. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(403)

Jotkin osapuolet toistivat väitteen, joka koski vaikeuksia komission vihreän energian tavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2020 mennessä, jos tullit otetaan käyttöön. Väitettä on jo käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 257–259 kappaleessa, ja koska uusia seikkoja ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 257–259 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(404)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 260 ja 261 kappaleessa esitetty arvio voidaan vahvistaa.

(405)

Näin ollen ei ole mitään pakottavia syitä, jotka estäisivät lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(406)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(407)

Näiden toimenpiteiden suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä niin, ettei ylitetä todettuja polkumyyntimarginaaleja.

(408)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs asianomainen osapuoli vastusti 10 prosentin voittomarginaalia, jota käytettiin vahingon korjaavan tason laskemiseen, ja väitti tasoa liian korkeaksi tuotannonalalle nykyisissä markkinaolosuhteissa; se vastusti myös sen käyttöä sekä moduulien että kennojen osalta. On huomattava, että kun määritetään ennen veroja laskettua voittoa vahingon korjaavan tason laskemista varten, oikeudellisena kriteerinä on se, voiko tuotannonala saavuttaa tällaisen voiton tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyyntiä. Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti voitto on se, joka saadaan tarkastelujakson alussa eli ennen polkumyyntituonnin kasvua. Sen vuoksi tavoitevoitto mukautettiin 8 prosenttiin sen painotetun keskimääräisen voiton perusteella, jonka unionin tuotannonala sai vuosina 2009 ja 2010 moduulien ja kennojen osalta, kun toiminta oli kannattavaa.

(409)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen unionin tuotannonala väitti, että vuoden 2010 kannattavuutta olisi käytettävä kannattavuustasona, jonka unionin tuotannonala voi kohtuudella saavuttaa ilman polkumyyntituontia, eikä vuosien 2009 ja 2010 keskimääräistä voittomarginaalia. Tältä osin väitettiin, että vuoden 2009 kannattavuus oli riittämätön ja että näiden kahden vuoden olosuhteet olivat selvästi erilaiset, kun otetaan huomioon etenkin vuonna 2010 tapahtunut kulutuksen kehitys, joka lievensi polkumyynnin vaikutuksia tuona vuotena. On huomattava, ettei ole merkityksellistä, oliko unionin tuotannonalan saama keskimääräinen voittomarginaali ”riittävä”, kun määritetään vahingon korjaavaa tasoa. Kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 264 kappaleessa todettiin, vahingon korjaavan tason olisi perustuttava voittoon, joka voidaan kohtuudella saavuttaa ilman polkumyyntituontia. On tutkivan viranomaisen käytäntönä katsoa, että tämä taso on saavutettu tarkastelujakson alussa. Koska tässä tapauksessa unionin tuotannonalalle aiheutui tappioita kennojen myynnistä tarkastelujakson alussa vuonna 2009, menetelmä ei ollut sopiva, ja pidettiin luotettavampana määrittää vahingon korjaava taso tarkastelujakson ensimmäisen ja toisen vuoden keskimääräisen voittomarginaalin perusteella. Tässä yhteydessä katsottiin myös, ettei ole merkityksellistä, että olosuhteet olivat erilaiset näinä kahtena vuonna.

(410)

Eräs osapuoli toi uudelleen esiin, että moduuleille ja kennoille olisi vahvistettava eri tavoitevoitto, koska näiden tuotelajien kannattavuudessa oli eri suuntaukset tarkastelujaksolla. Vaikka indikaattorit osoitettiin erikseen kullekin tuotelajille, kustakin indikaattorista tehdyt päätelmät viittaavat tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kokonaisuudessaan. On myös muistettava, että moduulit ja kennot ovat yksi tuote, minkä vuoksi polkumyyntimarginaali ja vahingon korjaava taso vahvistettiin tällä perusteella.

(411)

Lisäksi etuyhteydettömien tuojien tarkistetun otoksen (jota muutettiin 21 kappaleessa selitetyistä syistä) tuonnin jälkeisillä kustannuksilla oli vaikutusta laskettuihin vahinkomarginaaleihin. Kaikkiin viitehinnan alittavuuden marginaaleihin vaikuttivat lisäksi CIF-hintojen oikaisu, kiekkojen jättäminen tutkimuksen ulkopuolelle ja uusi tavoitevoitto.

(412)

Eräs osapuoli väitti, että otokseen valittujen unionin tuottajien myynti kohdistui kalliimman hintaluokan markkinoille, kuten kotitalouksien ja pienten yritysten sektorille, jolla syöttötariffit ovat korkeammat, ja ehdotti, että unionin tuotannonalan myyntihintoja olisi oikaistava vastaavasti. On huomattava, että väite ei ole ratkaiseva vahinkomarginaalin laskemisen kannalta, koska tutkimuksen mukaan unionin tuottajien toiminta ei ollut kannattavaa.

(413)

Koska vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 263–266 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(414)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti katsotaan, että Kiinasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien ja sen tyyppisten kennojen, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, tuonnissa olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa tullin olisi oltava todetun vahinkomarginaalin suuruinen.

(415)

On huomattava, että polkumyyntitutkimuksen kanssa samanaikaisesti tehtiin tukien vastainen tutkimus. Kun otetaan huomioon alhaisemman tullin säännön käyttö ja se, että lopulliset tukimarginaalit ovat alemmat kuin vahingon korjaava taso, pidetään asianmukaisena, että lopullinen tasoitustulli otetaan käyttöön vahvistettujen lopullisten tukimarginaalien tasoisena, minkä jälkeen otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli vahingon korjaavaan tasoon asti. Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit ovat seuraavat:

(416)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan Kiinasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(417)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että keskimääräinen painotettu tulli liitteessä I ja II luetelluille yrityksille on vastoin WTO:n polkumyynnin vastaista sopimusta, koska se väitteen mukaan perustuu tullien painotettuun keskiarvoon, joka on laskettu erikseen otokseen valittujen kennojen ja moduulien vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Tämä arvio on kuitenkin virheellinen. Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille on laskettu yhtenäinen tulliprosentti kaiken niiden tarkasteltavana olevan tuotteen viennin osalta, ja suurin osa vientiä harjoittavista tuottajista vei sekä kennoja että moduuleja. Näin ollen arviointi, jonka mukaan tullit laskettiin erikseen kennojen ja moduulien vientiä harjoittaville tuottajille, on virheellinen, eikä väitettä sen vuoksi voida hyväksyä.

(418)

Jos sellaisen yrityksen, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli.

(419)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Tätä asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(420)

Mahdollisten uusien viejien ja tämän asetuksen liitteessä I ja II mainittujen otokseen kuulumattomien mutta tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi säädettävä siitä, että viimeksi mainituille yrityksille määrättyä painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan kaikkiin sellaisiin uusiin viejiin, jotka muutoin olisivat oikeutettuja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkasteluun.

(421)

Toimenpiteet otetaan käyttöön, jotta yhteisön tuottajat voivat toipua polkumyynnin vahingollisista vaikutuksista. Siinä tapauksessa, että toimenpiteen mahdolliset hyödyt unionin tuottajille ja kustannukset muille unionin talouden toimijoille olisivat aluksi epätasapainossa, tilannetta voisi tasoittaa tuotannon lisääminen ja/tai uudelleen aloittaminen unionissa.

(422)

Tuotannon lisäämistä unionissa koskeva skenaario ei ehkä kuitenkaan ole johdonmukainen näiden epävakaiden markkinoiden kehityksen kanssa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa todettiin, moduulien kulutus unionissa kasvoi 264 prosenttia vuosien 2009 ja 2011 välillä ja laski sitten 43 prosenttiyksikköä kuuden kuukauden aikana vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä. Epävakaisuus tulee vieläkin selvemmin esiin, jos tarkastellaan vuosia 2006–2011, jolloin moduulien kulutus unionissa kasvoi alle 1 GW:sta lähes 20 GW:iin eli kasvua oli noin 2 000 prosenttia viiden vuoden aikana. Epävakaisuuden odotetaan jatkuvan, ja liike-elämän järjestöjen julkaisemat ennusteet osoittavat 100 prosentin ja sen ylittäviä eroja eri skenaarioissa jopa keskipitkälle aikavälille (2014–2015).

(423)

Näistä syistä katsotaan, että näin poikkeuksellisissa olosuhteissa on asianmukaista rajoittaa toimenpiteiden kesto vain kahteen vuoteen.

(424)

Tämän kauden pitäisi olla riittävä, jotta unionin tuottajat voivat lisätä tuotantoaan ja/tai aloittaa sen uudelleen ja jotta samalla ei merkittävästi vaaranneta unionin muiden talouden toimijoiden tilannetta. Kahden vuoden määräaikaa pidetään asianmukaisena, jotta voidaan analysoida, onko toimenpiteen käyttöönotolla todellakin se vaikutus, että eurooppalainen tuotanto lisääntyy, mikä tasapainottaa unionin muihin talouden toimijoihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

(425)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs unionin tuottaja otti esiin, että kahden vuoden aika on liian lyhyt aiheutuneesta vahingosta toipumiseksi. Lisäksi väitettiin, että kahden vuoden kestoaika ei antaisi unionin tuottajille mahdollisuutta tehdä liiketoimintasuunnitelmia nykyiselle ja tulevalle varainhoitovuodelle. Tältä osin on huomattava, että toimenpiteet ovat voimassa joulukuuhun 2015, minkä pitäisi olla riittävä unionin tuottajille, jotta ne voivat tehdä liiketoimintasuunnitelmia vuoteen 2015 asti.

(426)

Unionin tuottaja ei myöskään kiistänyt syitä, joiden vuoksi kesto rajattiin kahteen vuoteen, eli markkinoiden epävakaisuutta. Tuottaja jopa nimenomaisesti hyväksyi uudelleentarkastelun siinä tapauksessa, että toimenpiteitä on muutettava markkinatilanteen muuttumisen vuoksi. Koska markkinaolosuhteiden muuttuminen kahden vuoden sisällä on erittäin todennäköistä näillä epävakailla markkinoilla, katsotaan, että on asianmukaista rajoittaa toimenpiteiden voimassaolo kahteen vuoteen.

(427)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että kaksi vuotta ei riitä investointien tekemiseksi tuotantoon (ks. 424 kappale). Kun kuitenkin otetaan huomioon unionin tuotannonalan merkittävä käyttämätön kapasiteetti, tuotantoa voidaan lisätä hyödyntämällä paremmin nykyistä tuotantokapasiteettia, ja tämän pitäisi olla toteuttamiskelpoista ilman merkittäviä lisäinvestointeja.

(428)

Valituksen tekijä väitti vielä, että lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotto kahdeksi vuodeksi ei riitä siihen, että unionin tuotannonala toipuisi aiemman polkumyynnin vahingollisista vaikutuksista. Polkumyyntitullien käyttöönotossa ei kuitenkaan voida katsoa vain unionin tuotannonalan etuja, vaan siinä on otettava tasapainoisesti huomioon unionin tuottajien mahdolliset edut ja unionin muiden talouden toimijoiden mahdolliset kustannukset. Tällä perusteella pidetään voimassa päätös toimenpiteiden rajoittamisesta kahteen vuoteen.

(429)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien ja sen tyyppisten kennojen, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(430)

Kaikkia asiaan liittyvien osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(431)

Polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisen taannehtivan soveltamisen osalta on arvioitava perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa esitetyt kriteerit. Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla eräs keskeinen kriteeri, jonka on täytyttävä, on että sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut.

(432)

Kun verrataan moduulien ja kennojen kuukausittaista keskimääräistä tuontia (19) kirjaamisvelvoitteen alaisen kauden (maaliskuu 2013–kesäkuu 2013) aikaiseen kuukausittaiseen keskimääräiseen tuontiin, voidaan havaita tuontimäärien jyrkkä lasku tutkimusajanjakson jälkeen. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa esitettiin, Kiinasta tulevien moduulien ja kennojen kuukausittainen keskimääräinen tuontimäärä oli 1 250 MW (20) tutkimusajanjaksolla. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että kirjaamisvelvoitteen alaisella kaudella Kiinasta tulevien moduulien ja kennojen kuukausittainen keskimääräinen tuonti oli vain noin puolet tästä.

(433)

Kun otetaan huomioon markkinoiden epävakaisuus, tuonnin kasvua voidaan vaihtoehtoisesti tarkastella suhteellisesti eikä absoluuttisesti mitattuna. Jotta voidaan arvioida, onko tuonti kasvanut merkittävästi suhteellisesti tarkasteltuna, on verrattava tuontimääriä kulutukseen unionin markkinoilla eli kulutuksen olisi laskettava merkittävästi enemmän kuin Kiinasta tulevan tuonnin. Koska kiinalaisten moduulien ja kennojen tuontimäärä kirjaamisvelvoitteen alaisella kaudella oli vain puolet tutkimusajanjakson määrästä, kulutuksen laskun pitäisi olla huomattavasti enemmän kuin 50 prosenttia. Vaikka kirjaamisvelvoitteen alaiselta kaudelta ei ole saatavilla täsmällisiä tietoja kulutuksesta, ei ole mitään merkkejä siitä, että kulutus olisi laskenut yli 50 prosenttia.

(434)

Edellä esitetyistä syistä kriteeri, joka koskee tuonnin huomattavaa kasvua uudelleen, ei täyty. Tämän vuoksi päätellään, että lopullista polkumyyntitullia ei kanneta taannehtivasti väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamispäivää edeltävältä kaudelta.

(435)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden hyväksymisen jälkeen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, mukaan luettuna niihin Kiinassa ja Euroopan unionissa etuyhteydessä olevat yritykset, ja CCCME tarjosivat yhteisen hintasitoumuksen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Myös Kiinan viranomaiset tukivat sitoumustarjousta.

(436)

Komissio tutki sitoumustarjouksen ja hyväksyi sen päätöksellä 2013/423/EU. Kuten kyseisen päätöksen johdanto-osan 3, 4 ja 7 kappaleessa todetaan, arvioidakseen, voidaanko polkumyynnin vahingolliset vaikutukset poistaa hintasitoumuksella, komissio analysoi pysyvästi muuttuneita markkinaolosuhteita, jotka koskivat mm. vientihintoja, ja vahingon korjaavaa tasoa, jonka havaittiin olevan polkumyynnin tasoa alempi.

(437)

Päätöksen 2013/423/EU hyväksymisen jälkeen vientiä harjoittavat tuottajat yhdessä CCCME:n kanssa toimittivat ilmoituksen alkuperäisen sitoumustarjouksensa muuttamiseksi. Ne pyysivät sitoumuksen tarkistamista, jotta voitiin ottaa huomioon kiekkojen jättäminen pois tuotteen määritelmästä 31 ja 72 kappaleessa kuvatulla tavalla. Lisäksi useat muut viejät pyysivät sitoumukseen sisällyttämistä perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.

(438)

Komissio vahvisti täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU kyseisen päätöksen liitteessä lueteltujen viejien tarjoaman sitoumuksen hyväksymisen lopullisten tullien osalta,

—

kannettavat aurinkolaturit, joissa on alle kuusi kennoa ja jotka tuottavat sähköä laitteisiin tai lataavat akkuja,

—

ohutkalvotekniikkaa käyttävät aurinkosähkötuotteet,

—

kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkötuotteet, jotka on pysyvästi integroitu sähkölaitteisiin, joiden käyttötarkoitus on jokin muu kuin sähkön tuottaminen ja jotka käyttävät integroitujen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkokennojen tuottaman sähkön,

—

moduulit tai paneelit, joiden lähtöjännite on enintään 50 V (tasavirta) ja antoteho enintään 50 W ja joita käytetään yksinomaisesti suoraan akkulatureina järjestelmissä, joissa on samat jännite- ja teho-ominaisuudet.

—

se ei ole vienyt unioniin 1 kohdassa kuvattua tuotetta 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välisenä aikana, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’,

—

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä,

—

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin,

a)

täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä mainittu yritys on valmistanut edellä tarkoitetut tuotteet ja lähettänyt ne joko siihen etuyhteydessä olevalle unionissa toimivalle yritykselle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, tai ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, sekä laskuttanut niistä suoraan tai siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, joka on niin ikään mainittu täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä;

b)

tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen;

c)

tuonnin mukana on tämän asetuksen liitteen IV mukainen vientisitoumustodistus; ja

d)

tulliviranomaisille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat täsmälleen sitoumuslaskussa esitettyä kuvausta.

a)

kun 1 kohdassa kuvattujen tuontituotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi kyseisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty; tai

b)

kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 8 artiklan 9 kohdan nojalla asetuksella tai päätöksellä, jossa viitataan tiettyihin tuontitapahtumiin ja ilmoitetaan, että kyseinen sitoumuslasku ei ole pätevä.