25.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 250/208

(1)

Portugalin viranomaiset toimittivat 3 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä sähköpostilla komissiolle epävirallisesti lyhyen muistion valtion toimenpiteistä, joilla pyritään lisäämään mahdollisimman paljon Estaleiros Navais de Viana do Castelo S.A:n, jäljempänä ’ENVC’, yksityistämisestä saatavia tuloja. Komissio päätti annettujen tietojen perusteella aloittaa 5 päivänä lokakuuta 2012 viran puolesta asian tutkinnan. Asia rekisteröitiin numerolla SA.35546 (2012/CP). Portugalille ilmoitettiin tutkinnan aloittamisesta 11 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(2)

Komissio pyysi lisätietoja 12 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, johon Portugalin viranomaiset vastasivat 9 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä sähköpostilla ja 20 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Tiedoista kävi ilmi, että ENVC oli hyötynyt aiemmin monista toimenpiteistä, jotka saattavat olla valtiontukea. Portugalin viranomaisten kanssa käytiin 16 päivänä lokakuuta 2012 neuvottelupuhelu. Portugalin viranomaisten pyynnöstä komission ja Portugalin viranomaisten välillä järjestettiin tapaaminen 11 päivänä joulukuuta 2012. Portugalin viranomaiset toimittivat lisätietoja 28 päivänä joulukuuta 2012 päivätyllä kirjeellä ja 18 päivänä tammikuuta 2013 päivätyllä sähköpostilla.

(3)

Komissio ilmoitti Portugalille 23 päivänä tammikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä päättäneensä aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, joka koskee kyseistä tukea, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’.

(4)

Menettelyn aloittamista koskeva komission päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2), ja asianomaisia kehotettiin esittämään huomautuksensa toimenpiteistä. Portugalin viranomaiset esittivät huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen 12 päivänä maaliskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. Komissio ei saanut huomautuksia asianomaisilta.

(5)

Portugalin viranomaiset toimittivat koko muodollisen tutkintamenettelyn ajan useita kertoja tietoja vastauksena komission tietopyyntöihin. Komissio ja Portugalin viranomaiset kävivät myös neuvottelupuheluja 27 päivänä toukokuuta 2013, 29 päivänä heinäkuuta 2013, 13 päivänä marraskuuta 2013 ja 20 päivänä tammikuuta 2015. Komission ja Portugalin viranomaisten välillä järjestettiin myös tapaaminen 17 päivänä maaliskuuta 2014.

(6)

Portugalin viranomaiset pyysivät 27 päivänä helmikuuta 2015 päivätyllä kirjeellä komissiota vahvistamaan, että mahdollista takaisinperintävelvoitetta ei uloteta WestSea-yhtiöön. Samassa kirjeessä Portugalin viranomaiset hyväksyivät SEUT-sopimuksen 342 artiklasta ja asetuksen N:o 1/1958 (3) 3 artiklasta johtuvista oikeuksista luopumisen ja tämän päätöksen tekemisen ja tiedoksiantamisen englanniksi.

(7)

ENVC oli vuonna 1944 perustettu telakka, joka kansallistettiin vuonna 1975. Sen omisti Portugalin valtio 100-prosenttisesti omistamansa holdingyhtiön EMPORDEF – Empresa Portuguesa de Defesa (SGPS), S.A., jäljempänä ’EMPORDEF’, kautta. EMPORDEFin määräysvallassa on monia valtion omistamia puolustusalan yrityksiä.

(8)

Menettelyn aloittamista koskevan komission päätöksen antamishetkellä (katso edellä johdanto-osan 3 kappale) ENVC:llä oli palveluksessaan noin 638 työntekijää, ja se oli Portugalissa ainoa telakka, jolla pystyttiin rakentamaan sota-aluksia (4). Tuolloin ENVC:n laivanrakennustilaukset rajoittuivat Venezuelan valtion 100-prosenttisesti omistaman yhtiön Petróleos de Venezuela S.A, jäljempänä ’PDVSA’, kahden öljysäiliöaluksen rakentamiseen.

(9)

ENVC:n toiminta maalla perustui käyttöoikeuteen. Käyttöoikeus myönnettiin ENVC:lle ensimmäisen kerran vuonna 1946, ja sen jälkeen sitä tarkistettiin vuosina 1948, 1949 ja 1974. Vuonna 1989 käyttöoikeutta laajennettiin ja sen kestoa – alun perin vuoteen 2006 – jatkettiin vuoteen 2031. (5)

(10)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen aikaan ENVC toimi edelleen aktiivisesti markkinoilla. Hallitus päätti yksityistää yhtiön 13 päivänä elokuuta 2012 annetulla lain tasoisella asetuksella 186/2012 (6).

(11)

Yksityistämisprosessi oli määrä toteuttaa Portugalin yksityistämislain nojalla (7). Prosessia säätelevät erityissäännöt eli lain tasoinen asetus nro 186/2012 julkaistiin Portugalin virallisessa lehdessä 13 päivänä elokuuta 2012 ja ministerineuvoston päätöslauselma nro 73/2012 29 päivänä elokuuta 2012 (8). Ministerineuvoston päätöslauselmassa nro 73/2012 täsmennettiin, että yksityistäminen oli määrä toteuttaa myymällä suoraan – ei tarjousten perusteella – enintään 95 prosenttia ENVC:n osakepääomasta.

(12)

Portugali ilmoitti, että EMPORDEF ja sen rahoitusneuvoja olivat määritelleet yli 70 mahdollista sijoittajaa. Kolme sijoittajaa toimitti sitovat tarjoukset määräaikaan 5 päivään marraskuuta 2012 mennessä, mutta vain kahta pidettiin soveltuvina: brasilialainen Rio Nave Serviços Navais ja venäläinen JSC River Sea Industrial Trading (9).

(13)

Portugalin hallitus päätti 17 päivänä huhtikuuta 2013 annetulla ministerineuvoston päätöslauselmalla 27/2013 hylätä ainoan voimassa olevan tarjouksen eli yhtiön JSC River Sea Industrial Trading tarjouksen (yhtiön Rio Nave Serviços Navais tarjous oli tällä välin rauennut), koska sen mukaan tarjouksen ehdot olivat liiallisia, eikä niitä voinut täyttää.

(14)

Portugalin hallitus valtuutti 24 päivänä heinäkuuta 2013 annetulla lain tasoisella asetuksella nro 98/2013 ENVC:n tekemään alikäyttöoikeussopimuksen maasta, jolla se toimi. Alikäyttöoikeussopimusta koskeva menettely käynnistettiin 31 päivänä heinäkuuta 2013. Kaksi tarjoajaa toimitti tarjoukset, mutta vain yhtä eli yhtiön Martifer-Energy Systems SGPS, S.A. yhdessä yhtiön Navalria-Docas, Construções e Reparações Navais, S.A. (niiden yhteisen tytäryhtiön WestSea kautta) tekemää tarjousta pidettiin soveltuvana. Portugali vahvisti, että WestSean tarjous oli valittu 11 päivänä lokakuuta 2013.

(15)

ENVC:n taloudellinen tilanne oli johtanut siihen, että vuoden 2013 puolivälissä tappiot olivat kasvaneet yli 264 miljoonaan euroon, joten Portugalin hallitus päätti asettaa ENVC:n selvitystilaan ministerineuvoston 5 päivänä joulukuuta 2013 antaman päätöslauselman 86/2013 nojalla. Samaan aikaan hallitus antoi ENVC:n hallituksen tehtäväksi aloittaa yhtiön omaisuuserien myynti ja lisätä niiden arvoa mahdollisimman paljon avoimen myynnin avulla.

(16)

ENVC piti 4 päivänä maaliskuuta 2014 yhtiökokouksen, jossa EMPORDEF ENVC:n ainoana osakkeenomistajana vahvisti päätöksen toteuttaa ENVC:n omaisuuserien myynti sekä samalla irtisanoa noin 607 työntekijää, jotta yhtiö voitaisiin asettaa selvitystilaan ja likvidoida mahdollisimman pian.

(17)

Kun kaikki tarvittavat järjestelyt ENVC:n yhtiökokouksen päätöksen noudattamiseksi, omaisuuserien myymiseksi ja työntekijöiden irtisanomiseksi oli tehty, Portugalin hallitus pyysi Portugalin ylempien hallintovirkamiesten valinta- ja rekrytointitoimistoa (Comissão de Recrutamento e Selecção para a Administração Pública – CRESAP) nimittämään ENVC:n selvitystilaan asettamisesta vastaavan selvitysryhmän. Portugalin viranomaiset vahvistivat, että ENVC asetetaan selvitystilaan tulevina kuukausina.

(18)

Portugalin muodollisen tutkintamenettelyn aikana toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että ENVC on hyötynyt monista aiemmista tukitoimenpiteistä, jäljempänä ’aiemmat toimenpiteet’.

(19)

Jotkin aiemmista toimenpiteistä on myöntänyt EMPORDEF tai Portugalin valtiovarainministeriö ENVC:n toimintakustannusten ja/tai tappioiden kattamiseksi vuosina 2006–2013. Toimenpiteistä esitetään yhteenveto seuraavassa taulukossa 1.

Taulukko 1

Aiemmat toimenpiteet ENVC:n toimintakustannusten ja/tai tappioiden kattamiseksi

(20)

ENVC:n yhtiökokous (jonka ainoa jäsen oli EMPORDEF) päätti 11 päivänä toukokuuta 2006 korottaa ENVC:n pääomaa 24,875 miljoonalla eurolla, jäljempänä ’vuoden 2006 pääomankorotus’ (10). Portugalin viranomaisten mukaan vuoden 2006 pääomankorotus oli tarpeen, jotta ENVC voi täyttää rahoitukselliset ja kaupalliset sitoumuksensa (erityisesti Portugalin laivaston kanssa), ja se toteutettiin ottaen huomioon 17 päivänä elokuuta 2005 päivätty ENVC:n rakenneuudistussuunnitelma (katso jäljempänä johdanto-osan 47 kappale). Portugalin viranomaiset huomauttavat myös, että vuoden 2006 pääomankorotusta tarvittiin Portugalin yhtiölain (Código das Sociedades Comerciais) 35 §:n noudattamiseksi, koska vaihtoehtona olisi ollut ENVC:n pääoman vähentäminen tai yhtiön asettaminen selvitystilaan.

(21)

Vuonna 2012 ja vuoden 2013 alussa monet pankit lopettivat lainojen myöntämisen ENVC:lle ja olivat halukkaita tekemään niin vain yhdessä EMPORDEFin kanssa. Siksi ENVC:n toiminnan jatkamisen takaamiseksi EMPORDEF – sen ainoana osakkeenomistajana – myönsi ENVC:lle rahoitustukea monina korollisina lainoina, joiden määrä oli yhteensä 101 118 066,03 euroa, jäljempänä ’vuosien 2012 ja 2013 lainat’ (11). Portugalin viranomaisten mukaan nämä lainat myönnettiin kattamaan toimintakustannuksia ja takaamaan olemassa olevien pankkilainojen uudelleenjärjestely. Vuosien 2012 ja 2013 lainoihin sovellettavat korkotasot riippuivat kustakin erillisestä sopimuksesta. Portugalin viranomaisten mukaan EMPORDEFin ENVC:hen soveltamat korkotasot olivat samat kuin EMPORDEFin perustana oleviin lainoihin sovellettavat korkotasot. Helmikuussa 2014 ENVC ei ollut maksanut takaisin vuoden 2012 ja 2013 lainoja eikä ollut maksanut korkoja.

(22)

Lisäksi vuosina 2006, 2008, 2010 ja 2011 ENVC sai yhteensä 56 miljoonan euron arvosta rahoitusta Portugalin valtiovarainministeriön pääosastolta (”Direção-Geral do Tesouro e Finanças” – DGTF) monien lainasopimusten muodossa, jäljempänä ’DGTF-lainat’. Portugalin viranomaiset toteavat, että sovellettava korko oli Euribor ja marginaali vaihteli sopimusten mukaan. DGTF-lainat myönnettiin kattamaan aiempia jäljellä olevia rahoitusvastuita ja käteisvaatimuksia ENVC:n toimintakustannuksista selviämiseksi. Portugalin viranomaiset vahvistivat, että DGTF-lainoja ei ole maksettu takaisin (12).

(23)

Portugalin viranomaiset antoivat myös tietoa monista muista ENVC:lle aiemmin myönnetyistä toimenpiteistä. Toimenpiteistä esitetään yhteenveto seuraavassa taulukossa 2.

Taulukko 2

Muut ENVC:n hyväksi toteutetut toimenpiteet  (13)

(24)

ENVC teki vuonna 2010 PDVSA:n kanssa sopimuksen kahden öljysäiliöaluksen rakentamisesta. Kummankin aluksen sopimusarvo oli 64,45 miljoonaa euroa eli yhteensä 128,9 miljoonaa euroa. Rakennussopimuksen mukaisesti PDVSA:n oli määrä maksaa ENVC:lle etukäteen kymmenen prosenttia sopimuksen kokonaisarvosta eli 12,89 miljoonaa euroa. Sen edellytyksenä oli edellä mainitun kahden takausilmoituksen saaminen, millä taattiin PDVSA:n ennakkomaksu, mikäli ENVC ei noudattaisi sopimusvelvoitteitaan. CGD antoi kaksi valmiusmaksusitoumusta EMPORDEFin takausilmoitusten perusteella, ja ne peruttiin 28 päivänä helmikuuta 2014 ja 31 päivänä maaliskuuta 2014.

(25)

Portugalin viranomaiset selittivät myös, että EMPORDEF antoi vuosina 2007–2011 lukuisia muita takausilmoituksia ja takauksia ENVC:n ja liikepankkien välisten rahoitussopimusten tueksi (edellä johdanto-osan 24 kappaleessa ja tässä johdanto-osan kappaleessa tarkoitettuihin takausilmoituksiin viitataan yhteisesti ’takausilmoituksina’ – niiden yhteisarvo on 70 792 500 euroa). Portugalin viranomaiset huomauttavat, että EMPORDEF ei koskaan veloittanut ENVC:ltä takausilmoituksista.

(26)

ENVC sai vuosina 2000–2005 laivanrakennustoimintaa varten useita tukia, joiden määrä on 27 129 933,20 euroa, jäljempänä ’laivanrakennustuet’. Tämä määrä vastaa monia tukia, joita ei tarvitse maksaa takaisin, jotka on tarkoitettu tiettyjen alusten ja säiliöalusten rakentamiseen ja jotka Portugalin mukaan on annettu neuvoston direktiivin 87/167/ETY (17) täytäntöönpanosta annetun lain tasoisen asetuksen 296/89 mukaisesti.

(27)

ENVC sai myös vuosina 2005 ja 2006 ammattikoulutuksen rahoitustukea, jonka määrä on 257 791 euroa, jäljempänä ’ammattikoulutustuet’, Euroopan sosiaalirahaston tukemasta työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalisen kehityksen toimintaohjelmasta (POEFDS).

(28)

Atlântida-aluksen osalta Portugali selittää, että sen rakentamisesta järjestettiin vuonna 2006 kansainvälinen julkinen tarjouskilpailu, johon vain ENVC ja eräs toinen yritys osallistuivat. Molemmat tarjoukset kuitenkin hylättiin, koska ne eivät täyttäneet tarjouskilpailun olennaisia vaatimuksia. Alusten rakentaminen annettiin myöhemmin ENVC:lle suorassa neuvottelumenettelyssä Azorien merikuljetuksista vastaavan julkisen Atlanticoline-yhtiön kanssa. Atlântida-alusta koskevan sopimuksen alkuperäinen arvo oli 39,95 miljoonaa euroa, ja myöhemmin se nousi 45,35 miljoonaan euroon. Atlanticoline irtisanoi myöhemmin sopimuksensa ENVC:n kanssa ja väitti, että Atlântida-alus ei kyennyt kulkemaan vaadittua nopeutta.

(29)

Atlanticolinen ja ENVC:n välisen kiistan lopettamiseksi EMPORDEF sai CGD:ltä 37 miljoonan euron lainan 23 päivänä joulukuuta 2009. Lainasopimuksessa määrättiin, että EMPORDEFin piti käyttää laina tarvittavien varojen antamiseen ENVC:lle, jotta oikeusmenettelyt Atlanticolinen kanssa saataisiin päätökseen. Sovellettu korko oli kuuden kuukauden Euribor ja lainamarginaali oli kaksi prosenttia, jäljempänä ’Atlântida-alusta koskeva laina’.

(30)

Valmis alus myytiin tarjousten perusteella vuoden 2014 aikana. Tämä myyntimenettely julkaistiin kansallisissa ja kansainvälisissä sanomalehdissä, ja hinta oli ainoa peruste tarjouskilpailun voittajan valitsemisessa. Ostajan (Mystic Cruises SA) kanssa allekirjoitettiin 8,75 miljoonan euron ostosopimus 30 päivänä syyskuuta 2014.

(31)

Komissio päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn 23 päivänä tammikuuta 2013. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio katsoi alustavasti, että ENVC voitaisiin katsoa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön vuoden 2004 suuntaviivoissa (18), jäljempänä ’vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskeva suuntaviivat’, tarkoitetuksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi erityisesti, kun otetaan huomioon ENVC:n huomattavat tappiot ainakin vuodesta 2000 alkaen.

(32)

Vaikka komissio korosti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että sille oli annettu rajallisesti tietoa aiemmista toimenpiteistä, se katsoi alustavasti, että kaikkiin käytettiin valtion varoja ja että ne olivat valtion toteuttamia (19). Komissio katsoi alustavasti myös, että aiemmat toimenpiteet tuottivat ENVC:lle perusteetonta etua, koska se piti epätodennäköisenä, että yksikään järkevä yksityinen toimija olisi myöntänyt ENVC:lle kyseiset toimenpiteet sen vaikeudet huomioon ottaen. Etu olisi valikoivaa, koska sen ainoa edunsaaja oli ENVC.

(33)

Komissio pani myös merkille, että aiemmat toimenpiteet ovat todennäköisesti vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä ENVC kilpailee Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden ja muun maailman telakoiden kanssa. ENVC pystyi aiempien toimenpiteiden ansiosta jatkamaan toimintaansa siten, että sen ei tarvinnut kohdata muiden kilpailijoiden tavoin seurauksia, joita huonoista taloudellisista tuloksista olisi tavallisesti seurannut.

(34)

Komission alustava näkemys edellä esitetyn perusteella oli, että aiemmat toimenpiteet saattavat olla SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Koska aiemmat toimenpiteet olisi lisäksi myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrättyjen ilmoitus- ja lykkäämisvelvoitteiden vastaisesti, komissio huomautti, että ne vaikuttavat olevan sääntöjenvastaista valtiontukea.

(35)

Komissio epäili lisäksi aiempien toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille erityisesti siksi, että Portugalin viranomaiset eivät antaneet mahdollisia perusteita soveltuvuudelle.

(36)

Komissio kuitenkin arvioi, olisiko jokin SEUT-sopimuksessa määritellyistä sisämarkkinoille soveltuvuuden perusteista lähtökohtaisesti sovellettavissa aiempiin toimenpiteisiin. Kun komissio oli sulkenut pois SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa määrättyjen poikkeusten soveltamisen, se totesi alustavasti, että vain SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta voitaisiin soveltaa.

(37)

Komissio huomautti, että aiempia toimenpiteitä ei ole nähtävästi myönnetty aiempien toimenpiteiden myöntöajankohtana laivanrakennusteollisuuteen sovellettavien erityisten valtiontukisääntöjen mukaisesti eli laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden (20) tai niiden edeltäjien (21) mukaisesti. Kun otetaan huomioon, että ENVC vaikutti aiempien toimenpiteiden myöntöajankohtana olleen vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys, komissio huomautti, että ainoa asiaankuuluva sisämarkkinoille soveltuvuuden perusta näytti olevan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskeva perusta eli vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevat suuntaviivat.

(38)

Komissio huomautti, että vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 3.1 kohdassa pelastamistuelle asetetut edellytykset eivät kuitenkaan näytä täyttyvän. Komissio huomautti myös, että vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 3.2 kohdassa määritetyn rakenneuudistustuen osalta Portugali ei pystynyt osoittamaan yhtään tarvittavaa tekijää (rakenneuudistussuunnitelma, oma rahoitusosuus, korvaavat toimenpiteet jne.), jonka perusteella aiemmat toimenpiteet voitaisiin katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi rakenneuudistustueksi. Komissiolla ei siten ollut todisteita siitä, voidaanko jokin aiemmista toimenpiteistä katsoa pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen perusteella sisämarkkinoille soveltuvaksi pelastamis- tai rakenneuudistustueksi.

(39)

Edellä mainituista syistä komissio suhtautui epäilevästi siihen, soveltuivatko ENVC:n hyväksi toteutetut aiemmat toimenpiteet sisämarkkinoille.

(40)

Lisäksi komissio esitti monia huomioita Portugalin ENVC:n yksityistämisen yhteydessä suunnittelemista toimenpiteistä. Vaikka menettelyn aloittamista koskeva päätös ei koskekaan ENVC:n yksityistämisen tueksi suunniteltuja toimenpiteitä, komissio piti ENVC:n taloudellisen tilanteen ja suunniteltujen toimenpiteiden luonteen huomioon ottaen todennäköisenä, että suunniteltuihin toimenpiteisiin voisi sisältyä valtiontukea. Komissio kuitenkin huomauttaa, että Portugali hylkäsi ainoan hyväksyttävissä olevan tarjouksen ENVC:n yksityistämisestä ja päätti sen sijaan asettaa yhtiön selvitystilaan (katso edellä johdanto-osan 14–15 kappale). Tämän perusteella komissio katsoo, että ENVC:n yksityistämiseen liittyviä suunniteltuja toimenpiteitä ei toteutettu, eikä se siksi käsittele niitä tässä päätöksessä.

(41)

Huomautuksissaan komission menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen Portugalin viranomaiset huomauttivat, että huolimatta ENVC:lle vuodesta 2000 ja erityisesti vuodesta 2009 lähtien kerääntyneistä tappioista päätös pitää yritys toiminnassa antamalla sille riittävät varat oli järkevä vaihtoehto EMPORDEFille markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisesti.

(42)

ENVC:n vaikeuksien osalta Portugalin viranomaiset huomauttivat, että taloustilanteen vakavuus kävi ilmi vasta vuodenvaihteessa 2009–2010 ja että sen peruuttamattomuus tunnustettiin vasta yrityksen vuoden 2012 tilinpäätöksessä.

(43)

Portugalin viranomaiset selittivät myös, että vuoden 2006 pääomankorotus johtui Portugalin yrityslain 35 §:ään perustuvasta lakisääteisestä velvoitteesta. Tämän säännöksen mukaan, kun kyseessä olevan yhtiön osakepääomasta puolet häviää, i) yhtiö on purettava, ii) osakepääomaa on supistettava vähintään yhtiön oman pääoman (capital próprio) määrällä tai iii) yhtiön osakkeenomistajien on maksettava osuus osakepääomaan. Tällä perusteella ENVC:n osakkeenomistajat päättivät vuonna 2006 lisätä yhtiön pääomaa 24,875 miljoonaa euroa.

(44)

Portugalin viranomaisten mukaan tämä päätös tehtiin siinä uskossa, että Portugalin yhtiölain 35 §:n muiden vaihtoehtojen nojalla ENVC ei pystyisi täyttämään rahoituksellisia ja kaupallisia sitoumuksiaan (erityisesti Portugalin laivaston osalta). ENVC:llä oli vuonna 2006 tilauskirjassaan 15 rakennushanketta, joiden yhteisarvo oli 386 miljoonaa euroa.

(45)

Portugalin viranomaiset väittävät, että myös markkinataloussijoittaja olisi valinnut ENVC:n pääomankorotuksen, jotta se voi jatkaa toimintaansa, ja vahvistanut siten sen kilpailukykyä laivanrakennusmarkkinoilla.

(46)

Portugalin viranomaiset totesivat 14 päivänä helmikuuta 2014 esittämissään huomioissa, että päätös vuoden 2006 pääomankorotuksesta tehtiin ottaen huomioon yhtiön salkun lisäksi elokuussa 2005 päivätty ENVC:n rakenneuudistussuunnitelma.

(47)

Rakenneuudistussuunnitelman, josta toimitettiin luonnos, laati BPI-pankki (Banco Português de Investimento S.A.), ja se kattoi vuodet 2005–2009. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan ENVC:n pitäisi keskittyä sotilaalliseen toimintaan elinkelpoisuutensa palauttamiseksi, vaikka siinä tunnustetaankin, että ENVC:n rahoituksellinen ja taloudellinen kestävyys riippui johdon kyvyistä, olemassa olevien sopimusten täyttämisestä ja laivanrakennusmarkkinoiden kehittymisestä.

(48)

Rakenneuudistussuunnitelmassa ei määritetty ENVC:n tuolloin saatavilla olevien sopimusten täyttämättä jättämiseen liittyviä kustannuksia. Yrityksen toiminnan lopettamiseen (myös työntekijöiden irtisanomiseen ja vastuiden tasaamiseen) liittyviksi kustannuksiksi arvioitiin 175 miljoonaa euroa. Portugalin viranomaisten mukaan selvitystilaa ei valittu, koska se olisi ollut kalliimpaa kuin pääomankorotus.

(49)

Portugalin viranomaiset selittävät lisäksi, että rakenneuudistussuunnitelmassa tunnustettiin, että ENVC:tä on tuettava, koska yhtiö ei pystynyt jatkamaan toimintaansa itsenäisesti vuosina 2005–2007. Portugalin viranomaiset huomauttavat kuitenkin, että Portugalin julkisten yhtiöiden valvonnasta vastaava elimen (Inspecção-Geral de Finanças – IGF) vuoden 2009 raportissa todettiin, että ENVC:n rakenneuudistussuunnitelmaa ei ollut pantu riittävästi täytäntöön ja että rahoitus- ja talousennusteet kaudelle 2008–2011 olivat liian optimistisia.

(50)

Vuosien 2012 ja 2013 lainojen osalta Portugalin viranomaiset väittävät, että ENVC:hen sovelletut korot olivat samat, jotka EMPORDEF onnistui saamaan markkinoilta. Siksi korot pitäisi ottaa huomioon markkinaehtoisuuden perusteella ilman tukea. Portugalin viranomaisten mukaan EMPORDEF voitiin katsoa viime kädessä vastuulliseksi ENVC:n veloista ja vastuista, koska se oli ENVC:n ainoa osakkeenomistaja. Viranomaiset väittävät siksi, että EMPORDEF ei lisännyt riskiään antamalla ENVC:lle edelleen vuosien 2012 ja 2013 lainat.

(51)

Portugalin viranomaiset täsmensivät 14 päivänä helmikuuta 2014 antamissaan huomautuksissa, että ENVC ei ollut maksanut takaisin vuosien 2012 ja 2013 lainoja eikä ollut maksanut korkoja. Viranomaiset huomauttivat myös, että ENVC:n lainoihin oli tarvittaessa liitetty EMPORDEFin myöntämät takausilmoitukset.

(52)

Vuosina 2006, 2008, 2010 ja 2011 myönnettyjen DGTF-lainojen osalta Portugalin viranomaiset katsovat, että ne myönnettiin markkinaehtoisesti, koska sovellettu korko oli Euribor ja kuhunkin lainasopimukseen sovellettiin vaihtuvaa marginaalia. Portugalin viranomaiset huomauttavat myös, että DGTF-lainat myönnettiin ottaen huomioon ENVC:n tilauskirja, joka loi kohtalaisia odotuksia siitä, että ENVC pystyisi maksamaan lainansa takaisin.

(53)

Portugalin viranomaiset korostavat myös, että yksityisten toimijoiden välillä on normaalia käyttää takausilmoituksia mekanismina, jolla taataan rahoitusmarkkinoille pääsy yrityksille, joiden lainausvalmiudet ovat heikompia. Portugalin viranomaiset huomauttavat, että EMPORDEF katsottaisiin joka tapauksessa viime kädessä vastuulliseksi ENVC:n veloista, koska se oli sen ainoa osakkeenomistaja. Joka tapauksessa Portugalin viranomaiset tunnustavat, että EMPORDEF ei koskaan veloittanut ENVC:ltä takausilmoituksista.

(54)

Laivanrakennustukien osalta Portugalin viranomaiset väittävät, että ne myönnettiin direktiivin 87/167/ETY täytäntöönpanosta annetun lain tasoisen asetuksen nro 296/89 mukaisesti ja että ne olivat siksi laivanrakennusteollisuudelle soveltuvaa tukea. Ammattikoulutustukien osalta Portugalin viranomaiset väittävät, että niitä myönnettiin kaikille yrityksille, jotka täyttivät sääntöjen mukaiset ehdot, ja että siksi ENVC ei saanut niiden myöntämisestä perusteetonta valikoivaa etua.

(55)

Atlântida-aluksen osalta Portugalin viranomaiset huomauttavat, että kesäkuussa 2012 sen markkina-arvoksi arvioitiin 29,24 miljoonaa euroa, jossa otettiin muun muassa huomioon sen vanhentuminen taloudelliselta kannalta ja fyysinen ja toiminnallinen heikkeneminen. Tässä yhteydessä Portugalin viranomaiset väittävät, että ei ole mitään syytä katsoa, että aluksen rakentaminen olisi antanut ENVC:lle perusteetonta etua, koska rakennuskustannukset ylittivät sopimushinnan.

(56)

Tässä päätöksessä käsitellään ensin kysymystä siitä, onko ENVC vaikeuksissa oleva yritys vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen (22) mukaisesti. Sen jälkeen analysoidaan, ovatko tarkasteltavana olevat toimenpiteet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja onko kyseinen tuki, jos sitä on myönnetty, sääntöjen mukaista ja sisämarkkinoille soveltuvaa.

(57)

Kuten edellä johdanto-osan 42 kappaleessa todetaan, Portugalin viranomaiset väittävät, että ENVC:n taloudellisen tilanteen vakavuus kävi ilmi vasta vuodenvaihteessa 2009–2010 ja että sen peruuttamattomuus tunnustettiin vasta yhtiön vuoden 2012 tilinpäätöksessä.

(58)

Komissio toistaa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään esittämänsä näkemykset. Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 9 kohdan mukaan komissio katsoo, että kyse on vaikeuksissa olevasta yrityksestä, jos yritys ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen.

(59)

Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 10 kohdassa täsmennetään, että yhtiön, jonka osakkaiden vastuu on rajattu, katsotaan olevan vaikeuksissa, kun se on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan ja yli neljännes pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana tai kun se täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yhtiön asettamiselle yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi.

(60)

Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 11 kohdassa lisätään, että vaikka mikään 10 kohdassa esitetyistä olosuhteista ei ole käsillä, yrityksen voidaan silti katsoa olevan vaikeuksissa, etenkin jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä.

(61)

Komissio huomauttaa, että ENVC on yhtiö, jonka osakkaiden vastuu on rajattu ja joka on jatkuvasti kirjannut huomattavia tappiota ainakin vuodesta 2000 alkaen (katso seuraava taulukko 3):

Taulukko 3

ENVC:n nettotulokset vuosina 2000–2013

(62)

Sen lisäksi, että ENVC:n toiminta on ollut huomattavan tappiollista, mikä on ensimmäinen merkki yrityksen vaikeuksista, nähtävissä on myös muita vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettuja tavallisia merkkejä vaikeuksissa olevasta yrityksestä. ENVC:n liikevaihto esimerkiksi pieneni jatkuvasti ainakin vuodesta 2008 alkaen, ja se laski kyseisen vuoden 129,62 miljoonasta eurosta 55,58 miljoonaan euroon vuonna 2009, 20,22 miljoonaan euroon vuonna 2010 ja 15,11 miljoonaan euroon vuonna 2011. Vaikka vuonna 2012 liikevaihto kasvoi (30,38 miljoonaa euroa) logistista tukialusta koskevien lisätöiden ansiosta (23), se oli ainutkertainen tapahtuma, ja vuonna 2013 liikevaihto supistui jälleen 3,79 miljoonaan euroon.

(63)

Lisäksi ENVC:n oma pääoma on ollut negatiivinen ainakin vuodesta 2009 alkaen: – 25,62 miljoonaa euroa vuonna 2009, – 74,49 miljoonaa euroa vuonna 2010, – 129,63 miljoonaa euroa vuonna 2011, – 142,45 miljoonaa euroa vuonna 2012 ja – 193,46 miljoonaa euroa vuonna 2013 (24).

(64)

Portugalin viranomaisten mukaan (katso edellä johdanto-osan 43 kappale) vuoden 2006 pääomankorotusta tarvittiin Portugalin yhtiölain 35 §:n noudattamiseksi, koska vaihtoehtona olisi ollut ENVC:n pääoman vähentäminen tai yhtiön asettaminen selvitystilaan. Lisäksi elokuussa 2005 BPI-pankin laatimassa rakenneuudistussuunnitelmassa (katso edellä johdanto-osan 47 kappale) korostetaan, että vuoden 2003 lopusta lähtien ENVC oli teknisessä vararikossa (falência técnica). Lopuksi komissio huomauttaa, että IGF:n vuoden 2009 raportissa osoitetaan, että 31 päivänä joulukuuta 2005 ja vuoden 2008 lopussa ENVC oli jälleen teknisessä vararikossa. Siksi vaikuttaa siltä, että kyseisinä ajankohtina, kun ENVC oli teknisessä vararikossa, siinä oli kaikki vararikon merkit lukuun ottamatta sitä, että toimivaltainen tuomioistuin olisi virallisesti julistanut sen vararikkoon. Tämä viittaa siihen, että yhtiö täytti kansallisen lainsäädännön mukaiset edellytykset yhteistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle maksukyvyttömyyden vuoksi vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 10 kohdan mukaisesti ainakin vuosien 2003, 2005 ja 2008 lopussa.

(65)

Edellä mainitun perusteella komissio on päätellyt, että ENVC oli vaikeuksissa oleva yritys vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla aiempien toimenpiteiden myöntöajankohtana.

(66)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(67)

Valtiontuen olemassaolon toteamiseksi on siis arvioitava, täyttyvätkö käsillä olevassa tapauksessa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa luetellut kumulatiiviset kriteerit (valtion varojen siirtyminen, valikoiva etu, mahdollinen kilpailun vääristyminen sekä vaikutus EU:n sisäiseen kauppaan).

(68)

Komissio panee tämän osalta jo merkille, että Portugalin viranomaiset eivät kiistä, että laivanrakennustukia voitaisiin pitää valtiontukena, koska ne myönnettiin – Portugalin viranomaisten mukaan – direktiivin 87/167/ETY täytäntöönpanosta annetun lain tasoisen asetuksen nro 296/89 mukaisesti. Komissio arvioi niiden soveltuvuutta sisämarkkinoille jäljempänä 6.4 jaksossa.

(69)

Vuonna 2005 ja 2006 myönnettiin ammattikoulutustukia257 791 euron arvosta, ja Portugalin viranomaiset toteavat, että ne myönnettiin Euroopan sosiaalirahaston tukemasta työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalisen kehityksen toimintaohjelmasta (POEFDS). Komissio huomauttaa, että nämä varat ovat itsessään valtiontukea, koska ne on myöntänyt jäsenvaltio vuosien 2000–2006 rakennerahastojen puitteissa. Komissio arvioi siksi niiden soveltuvuutta sisämarkkinoille suoraan jäljempänä 6.4 jaksossa.

(70)

Portugalin viranomaiset eivät kiistä komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tekemää alustavaa havaintoa siitä, että kyse on valtion varoista ja että toimenpide johtuu valtiosta.

(71)

Ensinnäkin komissio korostaa, että DGTF-lainat, laivanrakennustuet ja ammattikoulutustuet myönnettiin suoraan valtion talousarviosta (pääasiassa DGTF:n kautta), ja siksi ei ole epäilystäkään siitä, että näissä aiemmissa toimenpiteissä on kyse valtion varoista ja että ne johtuvat valtiosta.

(72)

EMPORDEFin osalta komissio katsoo myös, että sen toimissa on kyse valtion varoista (koska EMPORDEFin määrärahat tulevat suoraan valtiolta) ja että kyseiset toimet johtuvat valtiosta asiassa Stardust Marine vahvistetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla (25). Komissio panee merkille, että se on valtion 100-prosenttisesti omistama julkinen holdingyhtiö: EMPORDEFin ainoa osakkeenomistaja valtion puolesta on DGTF. EMPORDEF on lisäksi valtiovarain- ja julkishallintoministeriön välittömässä valvonnassa rahoitusvalvonnan osalta ja puolustusministeriön valvonnassa alakohtaisen valvonnan osalta (26).

(73)

EMPORDEFin verkkosivuston mukaan sen toimet ovat lisäksi yhdenmukaisia sen ainoan osakkeenomistajan eli valtion tavoitteiden, toimintatapojen ja päämäärien kanssa (27). Lisäksi puolustusministeri nimittää suoraan EMPORDEFin johtajan ja toimitusjohtajat (28).

(74)

Edellä mainitun lisäksi ENVC:n suunniteltua yksityistämistä koskevissa säännöissä (katso edellä 2.2 jakso) todetaan selkeästi, että lopullisen päätöksen tekee Portugalin hallitus eikä EMPORDEF. Välillisten todisteiden osalta komissio toteaa, että Portugalin puolustusministeriö antoi 4 päivänä tammikuuta 2012 lehdistötiedotteen, jossa todetaan seuraavaa: Puolustusministeriö päätti 2 päivänä heinäkuuta 2011 lykätä ENVC:n käytöstäpoistamista. Elokuussa puolustusministeriö valtuutti EMPORDEFin uuden hallinnon etsimään ratkaisun, jolla vältettäisiin ENVC:n käytöstäpoisto ja sulkeminen  (29). Lisäksi puolustusministeriö on ilmoittanut monesti julkisesti vaiheista, joita on pantava täytäntöön ENVC:n suunnitellun yksityistämisen osalta (30). Kun yksityistämissuunnitelmista luovuttiin, Portugalin hallitus antoi EMPORDEFille valtuudet ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ENVC:n osalta (31).

(75)

Edellä kerrotun perusteella komissio on päätellyt, että EMPORDEFin toimet johtuvat valtiosta ja että aiemmissa toimenpiteissä, jotka se myönsi ENVC:lle, oli kyse valtion varoista.

(76)

Sen osalta, saiko ENVC aiemmista toimenpiteistä perusteetonta valikoivaa etua, komissio huomauttaa Portugalin katsovan, että näin ei ole useimmissa aiemmissa toimenpiteissä, koska ne olisivat markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia.

(77)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio totesi, että huolimatta silloin saatavilla olleista rajallisista tiedoista, näytti epätodennäköiseltä, että yksikään järkevä yksityinen toimija olisi myöntänyt ENVC:lle kyseiset aiemmat toimenpiteet. ENVC:n tuonaikaisten vaikeuksien perusteella komissio katsoi alustavasti, että järkevä markkinataloustoimija ei olisi myöntänyt kyseistä rahoitusta ENVC:n kaltaiselle yhtiölle. Komissio myös katsoi alustavasti, että etu olisi valikoivaa, koska sen ainoa edunsaaja oli ENVC.

(78)

Vuoden 2006 pääomakorotuksen osalta komissio ei yhdy Portugalin viranomaisten näkemykseen siitä, että markkinataloustoimija olisi päättänyt lisätä ENVC:n pääomaa – sen selvitystilaan asettamisen sijasta – jotta yhtiö voisi jatkaa toimintaansa laivarakennusmarkkinoilla, erityisesti siksi, että sen tilauskirjassa oli tuolloin 15 rakennushanketta, joiden arvo oli 386 miljoonaa euroa (katso edellä johdanto-osan 44 kappale).

(79)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että järkevä markkinataloustoimija olisi ottanut huomioon, onko taloudellisesti järkevämpää asettaa yhtiö selvitystilaan vai myöntää lisäpääomaa, pitänyt mielessä ENVC:n heikon taloudellisen tuloksen vuosina 2000–2006 ja ottanut myös huomioon valtion ENVC:lle jo myöntämät toimenpiteet ennen vuoden 2006 pääomankorotusta (tammi-/helmikuussa 2006 myönnettyjä DGTF-lainoja, joiden arvo oli 30 miljoonaa euroa, 27 miljoonan arvoisia laivanrakennustukia ja ammattikoulutustukia).

(80)

Vaikka tilausten määrä näyttää ylittävän kyseisistä aiemmista toimenpiteistä saatavan määrän, komissio katsoo, että järkevä markkinataloustoimija olisi myös ottanut huomioon todennäköisyyden siitä, olisiko ENVC pystynyt suorittamaan rakentamishankkeet voitolla ja/tai sopimusten määräajoissa seuraamusten maksamisen välttämiseksi (32). Portugalin viranomaisten antamien tietojen mukaan mikään ei viittaa siihen, että EMPORDEF olisi pohtinut tällaisia asioita tehdessään vuoden 2006 pääomankorotuksen.

(81)

Portugalin viranomaiset huomauttavat lisäksi, että BPI-pankin elokuussa 2005 laatiman rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti ENVC:n sulkemiseen liittyvien kustannusten arvioitiin olevan 175 miljoonaa euroa. Portugalin mukaan selvitystilaa ei valittu, koska se olisi ollut kalliimpaa kuin pääomankorotus.

(82)

Tämän osalta komissio huomauttaa, että todisteet eivät tue BPI-pankin rakenneuudistussuunnitelmassa tekemää arviota. Tämän perusteella komissio ei pysty arvioimaan arvion tarkkuutta ja päättelemään, oliko EMPORDEFin todellakin taloudellisesti järkevämpää tehdä pääomankorotus kuin asettaa yhtiö selvitystilaan.

(83)

Komissio huomauttaa myös, että BPI-pankin laatimassa rakenneuudistussuunnitelmassa pantiin merkille, että ENVC:llä itsellään ei ollut valmiuksia palauttaa elinkelpoisuutta ja että se tarvitsi perustapauksessakin 45–50 miljoonan euron arvosta ulkopuolisia varoja ja pessimististen arvioiden mukaan 70–80 miljoonaa euroa. Vuoden 2006 pääomankorotuksen määrä (24,875 miljoonaa euroa) on huomattavasti vähemmän kuin nämä arviot, eikä ENVC olisi voinut sen avulla palauttaa elinkelpoisuuttaan.

(84)

Komissio huomauttaa lopuksi, että ENVC tarvitsi perusteellista rakenneuudistusta, kuten BPI-pankin laatimassa rakenneuudistussuunnitelmassa tunnustetaan. Vaikka rakenneuudistussuunnitelma on pelkkä luonnos, jo siinä osoitetaan ENVC:n vaikeudet ja ulkopuolisen lisärahoituksen tarve. Rakenneuudistussuunnitelmassa tehdään kuitenkin selväksi, että ENVC:n palauttaminen elinkelpoiseksi riippuisi huomattavasti yhtiön johdon kyvystä noudattaa yhtiön sopimuksia ja laivanrakennusmarkkinoiden kehittymisestä. Tämän osalta komissio huomauttaa, että Portugalin viranomaiset eivät ole toimittaneet todisteita siitä, että EMPORDEF otti nämä tekijät huomioon toteuttaessaan vuoden 2006 pääomankorotuksen, joka – joka tapauksessa – jäi kauas rakenneuudistussuunnitelmassa arvioiduista määristä, joiden avulla yhtiö voisi palata elinkelpoiseksi.

(85)

Edellä mainitun perusteella komissio päättelee, että varovainen markkinataloustoimija ei olisi myöntänyt vuoden 2006 pääomankorotusta ja että siksi siinä oli kyse perusteettomasta edusta ENVC:lle.

(86)

Portugalin viranomaisten EMPORDEFin yhteensä 101 118 066,03 euron arvosta myöntämien vuosien 2012 ja 2013 lainojen osalta toimittamista tiedoista käy ilmi, että vuoden 2012 aikana EMPORDEF allekirjoitti ENVC:n kanssa 70 sopimusta, jotka olivat tavallisesti lyhytaikaisia 90 päivän erääntymisajalla. Lainoja myönnettiin useina erisuuruisina määrinä, ja niiden korot vaihtelivat, tavallisin oli kolmen kuukauden Euribor ja marginaali. Joissakin sopimuksissa oli kuitenkin kiinteä korko, erityisesti lokakuusta 2012 eteenpäin allekirjoitetuissa sopimuksissa (katso esimerkiksi 30 päivänä maaliskuuta 2012 allekirjoitettu sopimus, jonka arvo oli 16,7 miljoonaa euroa ja korko kaksi prosenttia, ja 2 päivänä marraskuuta 2012 allekirjoitettu sopimus, jonka arvo oli 10,570 miljoonaa euroa ja korko 5,871 prosenttia, tai 1 päivänä joulukuuta 2012 allekirjoitettu sopimus, jonka arvo oli miljoona euroa ja korko sama 5,871 prosenttia). Vaikuttaa myös siltä, että lainasopimukset eivät olleet vakuudellisia.

(87)

Portugalin viranomaiset katsovat, että DGTF-lainoissa ei ole kyse tuesta, koska EMPORDEF sovelsi ENVC:hen samaa korkokantaa, jonka se sai markkinoilta. Koska EMPORDEF katsottaisiin ENVC:n ainoana osakkeenomistajana joka tapauksessa vastuulliseksi kaikista ENVC:n veloista ja vastuista, Portugalin viranomaiset väittävät, että EMPORDEF ei kasvattanut riskiään lainaamalla lisää ENVC:lle.

(88)

Ensinnäkään ei vaikuta siltä, että EMPORDEF olisi vastuussa kaikista ENVC:n veloista ja vastuista, koska EMPORDEF ja ENVC ovat yhtiöitä, joiden osakkaiden vastuu on rajattu (sociedade anónima). Yleisenä sääntönä yhtiöissä, joiden osakkaiden vastuu on rajattu, jäsenten (osakkeenomistajien) vastuu rajoittuu niiden osakkeiden nimellisarvoon Portugalin yhtiölain 271 §:n mukaisesti (33). Tämän perusteella EMPORDEF olisi vuosien 2012 ja 2013 lainat myöntämällä aiheuttanut lisäriskejä ylittämällä osakeosuutensa yhtiössä.

(89)

Huolimatta edellä mainitusta komissio katsoo joka tapauksessa, että EMPORDEF ei toiminut järkevän markkinasijoittajan tavoin myöntäessään vuosien 2012 ja 2013 lainat ENVC:lle. Siinä vaiheessa ENVC:n taloudellinen tilanne oli erittäin vaikea: sen edellisen vuoden tappiot olivat 22,70 miljoonaa euroa (katso edellä taulukko 3) ja sen negatiivinen oma pääoma oli – 129,63 miljoonaa euroa (katso edellä johdanto-osan 63 kappale). ENVC:n vaikeudet huomioon ottaen komissio katsoo, että markkinataloussijoittaja olisi arvioinut ENVC:n taloudellisen tilanteen ja analysoinut yhtiön valmiuksia maksaa lainat ja korot takaisin. Tämän osalta komissio huomauttaa, että monet rahoituslaitokset – joista komissiolla ei ole syytä epäillä, että ne eivät toimisi sijoittajina – olivat kieltäytyneet myöntämästä lainaa suoraan ENVC:lle. Tämä jo osoittaa, että markkinoilla ei enää uskottu, että ENVC pystyisi maksamaan lainat takaisin.

(90)

Pelkästään käyttämällä samoja korkotasoja, jotka EMPORDEF sai markkinoilta saamiinsa lainoihin, se myönsi ENVC:lle perusteettoman edun, koska ENVC ei olisi pystynyt saamaan kyseisiä ehtoja – itse asiassa ENVC ei olisi saanut markkinoilta lainkaan lainaa. Vaikka jotkin EMPORDEFin ENVC:hen soveltamat korkotasot voivat vaikuttaa suhteellisen korkeilta (esimerkiksi kolmen kuukauden Euribor ja 8,431 prosentin marginaali 30 päivänä toukokuuta 2012 allekirjoitetussa sopimuksessa), komissio katsoo, että mikään yksityinen rahoituslaitos ei olisi myöntänyt kyseistä lainaa ilman vakuuksia selkeästi vaikeuksissa olevalle yritykselle.

(91)

Komissio myös huomauttaa, että kun ensimmäiset sopimukset olivat saavuttaneet 90 päivän erääntymisaikansa, EMPORDEF olisi voinut havaita, että ENVC ei ollut maksanut lainan pääomaa takaisin eikä maksanut korkoja (katso edellä johdanto-osan 51 kappale). Tämän perusteella komissio katsoo, että järkevä markkinataloustoimija ei olisi myöntänyt lisälainoja ENVC:lle.

(92)

Komissio on siksi päätellyt, että vuosien 2012 ja 2013 lainoissa oli kyse perusteettomasta edusta ENVC:lle.

(93)

Komissio arvioi nyt, saiko ENVC perusteettoman edun DGTF-lainoista, joiden määrä oli 56 miljoonaa euroa. Portugalin viranomaiset toteavat, että näiden lainojen korko oli kuuden kuukauden Euribor ja sopimuksen mukaan vaihteleva marginaali. Viranomaisten mukaan tämä vastike olisi tyydyttävä sijoittajan kannalta ja sulkee siksi pois mahdollisuuden siitä, että kyse olisi perusteettomasta edusta ja valtiontuesta. Portugalin viranomaiset huomauttavat myös, että DGTF-lainat myönnettiin osittain ENVC:n tilauskirjan perusteella.

(94)

Komissio ei voi yhtyä Portugalin viranomaisten näkemyksiin siitä, että kuuden kuukauden Euriboria vastaavan koron ja vaihtelevan marginaalin asettaminen tekisi DGTF-lainoista markkinaehtoisia. Taulukossa 4 tehdään yhteenveto DGTF-lainoihin niiden allekirjoittamisen aikaan sovelletusta kokonaiskorosta:

Taulukko 4

DGTF-lainoihin sovellettu kokonaiskorko

(95)

DGTF-lainoihin sovellettujen korkojen markkinaehtoisuuden tarkistamiseksi komissio käyttää parhaana saatavilla olevana arviona kyseisenä ajankohtana sovellettavista säännöistä saatavia viitetasoja.

(96)

Ensinnäkin, kuten edellä 6.1 jaksossa todetaan, komissio katsoo, että vuosina 2006 ja 2008 ENVC:n voitiin katsoa olevan vaikeuksissa oleva yritys. Erityisesti vuoden 2006 DGTF-lainan osalta komissio huomauttaa, että IGF:n vuoden 2009 raportin mukaan ENVC oli 31 päivänä joulukuuta 2005 teknisessä vararikossa. Vuoden 2008 DGTF-lainan osalta samassa raportissa todetaan, että vuoden 2008 lopussa ENVC oli jälleen teknisessä vararikossa (katso edellä johdanto-osan 64 kappale).

(97)

Erityisesti vuoden 2006 DGTF-lainan osalta tuolloin sovelletussa vuoden 1997 viite- ja diskonttokorkojen asettamismenetelmästä annetussa komission tiedonannossa (36) vahvistettiin, että perustasoa (3,70 prosenttia Portugalissa tammikuussa 2006) (37) oli nostettava vähintään 400 korkopisteen preemiolla tilanteissa, joihin liittyi erityinen riski. Tämän osalta komissio korostaa ENVC:n tuonaikaisia vaikeuksia sekä sitä, että ENVC oli teknisessä vararikossa. Myös vuoden 2006 DGTF-lainasopimuksen mukaan ENVC sopi vakuudeksi tiettyjen Portugalin laivastolle toimitettavien alusten rakentamisesta saatavat tulot. On kuitenkin epäselvää, olisiko markkinaehtoisesti toimiva lainanantaja hyväksynyt kyseisen vakuuden, koska ENVC:llä oli ongelmia toteuttaa rakennustyöt voitolla ja/tai sopimuksessa vahvistetussa määräajassa (katso tämän osalta edellä johdanto-osan 80 kappale ja alaviite 28). Joka tapauksessa komissiolle ei ole toimitettu todisteita, joiden nojalla se voisi tutkia kyseiset rakennussopimukset. Komissio katsoo siksi, että vähintään 400 korkopisteen marginaalin soveltaminen olisi ollut järkevää. Siten sovellettava viitekorko olisi vähintään 7,70 prosenttia, joka on huomattavasti enemmän kuin DGTF-lainassa tosiasiallisesti sovellettu 4,198 prosentin korko.

(98)

Vuoden 2008 DGTF-lainan osalta tuolloin sovellettavassa viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta vuonna 2008 annetussa komission tiedonannossa (38) vahvistettiin korko perustasoon (2,05 prosenttia Portugalissa joulukuussa 2008) (39), ja marginaalia oli määrä soveltaa kyseessä olevan yrityksen luokituksen ja tarjotun vakuustason mukaan. ENVC:n tuonaikaisten vaikeuksien ja matalan vakuustason (katso edellä johdanto-osan 97 kappale, jota sovelletaan soveltuvin osin) vuoksi sovellettava marginaali olisi vähintään 1 000 korkopistettä. Siten sovellettava viitekorko olisi vähintään 12,05 prosenttia, joka on huomattavasti enemmän kuin DGTF-lainassa tosiasiallisesti sovellettu 4,417 prosentin korko.

(99)

Vuosien 2010 ja 2011 DGTF-lainojen osalta komissio toistaa näkemyksensä siitä, että ENVC:n voitiin katsoa olevan vaikeuksissa oleva yritys lainojen myöntämishetkellä (katso edellä 6.1 jakso). Tuolloin sovellettavan viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta vuonna 2008 annetun komission tiedonannon mukaan Portugaliin sovellettava perustaso oli 1,24 prosenttia huhtikuussa 2008 ja 1,49 prosenttia huhtikuussa 2011.

(100)

Vuoden 2010 DGTF-lainan osalta komissio huomauttaa, että siinä ei ole kyse tiukasta vakuudellisuudesta vaan vain ENVC:n antamasta lupauksesta käyttää kyseisestä puolustusministeriön kanssa tehtävästä puitesopimuksesta saatavia tuloja lainan takaisin maksamiseen. Tämän perusteella ja ENVC:n tuolloiset vaikeudet huomioon ottaen komissio katsoo, että sovellettavan marginaalin olisi pitänyt olla vähintään 1 000 korkopistettä. Siten sovellettava viitekorko olisi vähintään 11,24 prosenttia, kun DGTF-lainasta veloitettu korko oli huomattavasti matalampi eli 1,964 prosenttia.

(101)

Lopuksi komissio huomauttaa vuoden 2011 DGTF-lainan osalta, että vuoden 2010 DGTF-lainan tavoin siinä ei ole tiukan määritelmän mukaan vakuutta vaan vain ENVC:n antama lupaus käyttää puolustusministeriön kanssa tehtävästä puitesopimuksesta saatavia tuloja lainan takaisin maksamiseen, mikä ENVC:n hallintoneuvoston piti vielä vahvistaa ja puolustusministeriön hyväksyä. Siksi on erittäin epätodennäköistä, että markkinaehtoisesti toimiva lainanantaja katsoisi tämän riittäväksi vakuudeksi. Koska ENVC siis oli tuohon aikaan vaikeuksissa oleva yritys, komissio katsoo, että sovellettavan marginaalin pitäisi olla vähintään 1 000 korkopistettä, jolloin viitekorko olisi vähintään 11,49 prosenttia eli paljon korkeampi kuin ENVC:hen tosiasiallisesti sovelletut korot (5,568 prosenttia huhtikuussa 2011 ja 5,241 prosenttia kesäkuussa 2011).

(102)

Edellä mainittu huomioon ottaen komissio on päätellyt, että ENVC sai DGTF-lainoista perusteetonta etua.

(103)

EMPORDEFin vuosina 2007–2011 myöntämien takausilmoitusten osalta komissio huomauttaa ensin, että ne vaikuttavat hyvin samankaltaisilta kuin takaus, koska useimmissa näistä kirjeistä EMPORDEF totesi nimenomaisesti, että se tekisi kaiken tarpeellisen varmistaakseen, että ENVC:llä olisi saatavilla tarvittavat varat kohteena olevan lainasopimuksen noudattamiseen. Tammikuun 8 päivänä 2007 ja kesäkuun 26 päivänä 2008 päivätyissä takausilmoituksissa sanamuoto on kuitenkin erilainen. Näissä kirjeissä EMPORDEF huomauttaa, että se omistaa ENVC:n 100-prosenttisesti ja että tämä osakkeenomistus ei heikkene; muussa tapauksessa myöntävä pankki voi pyytää ENVC:tä maksamaan lainan takaisin ennen sen erääntymistä. Pelkästään tämän lausunnon perusteella komissio ei pysty katsomaan, että EMPORDEF olisi vastuussa ENVC:n kyseisten lainojen maksamatta jättämisestä, eikä siksi vaikuta olevan asianmukaista pitää niitä takauksina. Siksi ei voida vahvistaa, että näillä ilmoituksilla annettaisiin etua ENVC:lle.

(104)

Muissa takausilmoituksissa (eli vuosina 2009, 2010 ja 2011 annetuissa) EMPORDEF ilmoittaa olevansa valmis ryhtymään toimenpiteisiin, jos ENVC ei noudata kyseessä olevaa lainasopimusta, joten vaikuttaa selvältä, että ne vastaavat takausta, koska EMPORDEF vahvistaa myöntävälle rahoituslaitokselle tekevänsä kaiken tarpeellisen, jotta ENVC:llä on saatavilla varat lainan maksamiseen takaisin. Tavanomainen markkinatoimija olisi pyytänyt takausmaksua vastineeksi tällaisen ”takauksen” tarjoamisesta, mutta EMPORDEF ei sitä tehnyt huolimatta huomattavasta riskistä, että ENVC ei pystyisi maksamaan lainoja takaisin sen tuonaikaisten vaikeuksien vuoksi.

(105)

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon (40), jäljempänä ’takaustiedonanto’, 2.2 kohdan mukaan ”riskistä peritään tavallisesti asianmukainen takausmaksu. Jos [lainanottajan] ei tarvitse suorittaa maksua lainkaan tai se on liian pieni, se saa edun. Valtiontakauksella lainanottaja saa lainalleen rahoitusmarkkinoilla yleisesti saatavilla olevia edullisemmat ehdot takauksettomaan tilanteeseen verrattuna. Valtiontakauksella lainanottaja saa alhaisemman koron ja/tai joutuu antamaan vähemmän vakuuksia. Joissain tapauksissa lainanottaja ei ilman valtiontakausta löytäisi rahoituslaitosta, joka olisi valmis antamaan sille lainaa millään ehdoilla”. Siksi on tarpeen tutkia, olisiko takaus periaatteessa voitu saada markkinaehtoisesti rahoitusmarkkinoilta ja maksettiinko takauksesta takausmaksu (41).

(106)

Komissio huomauttaa, että takausilmoituksista ei maksettu korvausta, eikä ENVC maksanut EMPORDEFille mitään takausmaksua. EMPORDEFille aiheutuneesta riskistä ei siis maksettu mitään. Tämä riittää jo itsessään päätelmään siitä, että takausilmoitukset, joilla on hyvin samankaltaisia piirteitä kuin takauksella, antoivat ENVC:lle perusteettoman edun.

(107)

Sen Portugalin viranomaisten esittämän väitteen osalta, että EMPORDEF katsottaisiin joka tapauksessa viime kädessä vastuulliseksi ENVC:n veloista, koska se on ENVC:n ainoa osakkeenomistaja, komissio viittaa perusteluihinsa johdanto-osan 88 kappaleessa, jota sovelletaan soveltuvin osin.

(108)

Komissio katsoo siksi, että ENVC sai perusteettoman edun vuosien 2009, 2010 ja 2011 takausilmoituksista.

(109)

Atlântida-alusta koskevan lainan osalta komissio huomauttaa, että EMPORDEF myönsi joulukuussa 2009 ENVC:lle CGD-pankilta saadut 37 miljoonaa euroa Atlanticolinen kanssa käytävän oikeudenkäynnin lopettamiseksi. Tuohon aikaan ENVC oli jo vaikeuksissa oleva yritys, ja järkevä markkinataloustoimija olisi arvioinut yrityksen tilanteen ja sen valmiudet lainan takaisin maksamiseen eikä vain siirtänyt varoja ENVC:lle. Järkevä markkinataloustoimija olisi myös arvioinut toimenpiteeseen liittyvät riskit ja mahdollisuuden myydä alus eri ostajalle – mikä lopulta tapahtuikin syyskuussa 2014 (katso edellä johdanto-osan 30 kappale). Komissio huomauttaa lisäksi, että EMPORDEFille myönnetyn lainan vuosikorko oli kuuden kuukauden Euribor ja marginaali kaksi prosenttia, mikä sopimuksentekoaikaan oli 2,993 prosenttia. Tuolloin sovelletun viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta vuonna 2008 annetun komission tiedonannon mukaan Portugaliin joulukuussa 2009 sovellettava perustaso oli 1,45 prosenttia, johon pitäisi lisätä vähintään 1 000 korkopisteen marginaali ENVC:n vaikeuksien ja tiukan vakuudellisuuden puuttumisen vuoksi. Siten sovellettava viitetaso olisi vähintään 11,45 prosenttia.

(110)

Komission käsityksen mukaan ENVC ei maksanut 37 miljoonan euron lainaa takaisin Atlântida-aluksesta EMPORDEFille eikä se maksanut määrästä yhtään korkoja lukuun ottamatta vuonna 2010 korkoina maksettua 840 480,54 euron määrää. Tämän perusteella ja edellä mainittu huomioon ottaen komissio on päätellyt, että ENVC sai Atlântida-alusta varten myönnetystä lainasta perusteetonta etua.

(111)

Aiemmat toimenpiteet ovat todennäköisesti vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä ENVC kilpailee Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden ja muun maailman telakoiden kanssa. ENVC pystyi jatkamaan kyseisten aiempien toimenpiteiden avulla toimintaansa siten, että sen ei tarvinnut kohdata muiden kilpailijoiden tavoin seurauksia, joita huonoista taloudellisista tuloksista olisi tavallisesti seurannut. Siksi aiemmat toimenpiteet vääristivät myös kilpailua.

(112)

Edellä olevan arvioinnin perusteella komissio on päätellyt, että aiemmat toimenpiteet ovat valtiontukea, koska ne täyttävät SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa esitetyt olennaiset vaatimukset lukuun ottamatta 8 päivänä tammikuuta 2007 ja 26 päivänä kesäkuuta 2008 päivättyjä takausilmoituksia (katso edellä johdanto-osan 103 kappale).

(113)

Kuten johdanto-osan 68 ja 69 kappaleessa todetaan, 27 129 933,20 euron arvoiset laivanrakennustuet ja 257 791 euron arvoiset ammattikoulutustuet ovat kokonaisuudessaan valtiontukea.

(114)

Muiden aiempien toimenpiteiden osalta komissio toistaa, että ENVC:n tuolloiset vaikeudet huomioon ottaen yksikään markkinataloustoimija ei olisi myöntänyt lainoja yritykselle. Siksi komissio katsoo, että ENVC sai valtiontukea yhteensä vuoden 2006 pääomankorotusta vastaavan määrän (24,875 miljoonaa euroa).

(115)

Vuosien 2009, 2010 ja 2011 takausilmoitusten osalta komissio toistaa, että ne ovat hyvin samankaltaisia kuin takaukset (katso edellä johdanto-osan 103 ja 104 kappale). Tämän osalta takaustiedonannossa todetaan seuraavaa 4.1 kohdassa: ”Komissio huomauttaa, että vaikeuksissa olevien yritysten kohdalla markkinatalouden ehdoin toimiva takaaja, jos sellainen löytyisi, veloittaisi takauksen myöntämishetkellä suuren maksun maksukyvyttömyysoletuksen takia. Jos todennäköisyys sille, että lainanottaja ei voi maksaa lainaa takaisin, nousee erityisen korkeaksi, tällaista markkinahintaa ei ehkä ole, ja poikkeuksellisissa olosuhteissa takauksen tukiosuus voi osoittautua yhtä korkeaksi kuin summa, joka tosiasiallisesti takauksella katetaan.”

(116)

Komissio huomauttaa, että pankit myönsivät ENVC:lle lainaa vain EMPORDEFin antamien ”takausten” (takausilmoitusten muodossa) vuoksi, koska EMPORDEF vakuutti pankeille tekevänsä kaiken tarpeellisen varmistaakseen, että ENVC maksaisi lainat takaisin. Komissio panee myös merkille, että takausilmoitukset annettiin ilmaiseksi, kun ENVC oli vaikeuksissa, ja huolimatta huomattavasta riskistä, että se pystyisi täyttämään sitoumuksensa. Komissio huomauttaa myös, että ENVC on ollut ainakin kolme kertaa teknisessä vararikossa (katso edellä johdanto-osan 64 kappale), mutta tästä huolimatta EMPORDEF päätti myöntää takausilmoitukset ilman takausmaksuja. Tässä yhteydessä komissio on päätellyt, että mitään mahdollista markkinatasoa ei voida käyttää järkevänä vertailuasteena, ja katsoo siksi, että ENVC sai valtiontukea yhteensä vuosien 2009, 2010 ja 2011 takausilmoituksilla taattuja määriä vastaavan määrän (eli 51 280 000 euroa).

(117)

Vastaava perustelu koskee ENVC:lle myönnettyjä lainoja eli vuosien 2012 ja 2013 lainoja, DGTF-lainoja ja Atlântida-alusta koskevaa lainaa. EMPORDEF ja DGTF myönsivät nämä lainat ENVC:lle, kun yhtiö oli jo vaikeuksissa, eikä kukaan järkevä markkinataloustoimija olisi myöntänyt niitä. Tämä on erityisen selvää vuosien 2012 ja 2013 lainoissa, koska kuten edellä johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan, pankit olivat lopettaneet lainojen myöntämisen ENVC:lle ja olivat siihen halukkaita vain EMPORDEFin kanssa. Komissio huomauttaa myös, että DGTF-lainat ja Atlântida-alusta koskeva laina myönnettiin vuosina 2006–2011: näinä vuosina yksityiset pankit olivat halukkaita lainaamaan ENVC:lle ainoastaan EMPORDEFin takauksen (takausilmoituksen muodossa) perusteella. Tämä osoittaa, että kukaan markkinataloustoimija ei ollut halukas lainaamaan ENVC:lle yksinään. Edellä mainitun perusteella komissio on siksi päätellyt, että ENVC sai valtiontukea määrän, joka vastaa kokonaisuudessaan vuosien 2012 ja 2013 lainoja (101 118 066,03 euroa), DGTF-lainoja (30 miljoonaa euroa, kahdeksan miljoonaa euroa, viisi miljoonaa euroa ja 13 miljoonaa euroa) ja Atlântida-alusta koskevaa lainaa (37 miljoonaa euroa).

(118)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio ei saa ottaa tukea käyttöön ennen kuin komissio on tehnyt päätöksen tällaisen toimenpiteen hyväksymisestä.

(119)

Komissio huomauttaa, että Portugali myönsi aiemmat toimenpiteet ENVC:lle ilmoittamatta niistä komissiolle hyväksymistä varten (poikkeukset ilmoitettu jäljempänä johdanto-osan 125 kappaleessa). Komissio pitää valitettavana, että Portugali ei noudattanut lykkäämisvelvoitetta ja rikkoi siten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista velvoitettaan.

(120)

Edellä kuvatut toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, minkä vuoksi niiden soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten nojalla.

(121)

EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion vastuulla on ilmoittaa, millä perusteella tuki soveltuu sisämarkkinoille, sekä osoittaa, että kyseiset perusteet pätevät tässä tapauksessa (42). Portugalin viranomaisten näkemyksen mukaan toimenpiteet eivät ole valtiontukea, eivätkä ne ole siksi ilmoittaneet, millä perusteella sisämarkkinoille soveltuvuutta pitäisi arvioida.

(122)

Komissio on kuitenkin arvioinut, olisiko jokin SEUT-sopimuksessa määritellyistä sisämarkkinoille soveltuvuuden perusteista sovellettavissa aiempiin toimenpiteisiin.

(123)

Laivanrakennustukien osalta Portugalin viranomaiset väittävät, että ne myönnettiin direktiivin 87/167/ETY täytäntöönpanosta annetun lain tasoisen asetuksen nro 296/89 mukaisesti (katso edellä johdanto-osan 68 kappale). Kuten komissio jo huomautti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, kyseisen direktiivin soveltaminen loppui 31 päivänä joulukuuta 1990 (katso sen 13 artikla).

(124)

Portugalin viranomaiset eivät ole myöskään toimittaneet todisteita siitä, että laivanrakennustuet olisivat yhdenmukaisia direktiivin jälkeen annettujen, laivanrakennustarkoituksiin tarkoitetun tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevien oikeusperustojen kanssa.

(125)

Ainoa poikkeus koskee kahta laivanrakennustukea, jotka myönnettiin ENVC:lle vuosina 2003 ja 2005 kahden aluksen rakentamista varten (sopimukset C224 ja C225 – katso liite II). Nämä tuet hyväksyttiin asetuksen (EY) N:o 1540/98 perusteella asiassa C 33/2004 (43) komission tekemällä päätöksellä. Komissio on siksi päätellyt toimitettujen tietojen perusteella, että sopimuksia C224 ja C225 koskevat tuet, joiden kummankin määrä on 2 675 275 euroa (eli yhteensä 5 350 550 euroa), ovat sisämarkkinoille soveltuvaa laivanrakennukseen myönnettävää tukea.

(126)

Komissio kuitenkin katsoo, että loput laivanrakennustuista (joiden määrä on 21 779 383,21 euroa) – joiden osalta Portugali ei käsittele kysymystä, voitaisiinko niitä pitää valtiontukena – eivät sovellu sisämarkkinoille.

(127)

Muiden aiempien toimenpiteiden osalta (lukuun ottamatta 8 päivänä tammikuuta 2007 ja 26 päivänä kesäkuuta 2008 päivättyjä takausilmoituksia), kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä on jo todettu, toimenpiteiden luonteen ja ENVC:n vaikeuksien vuoksi ainoat asiaankuuluvat soveltuvuuskriteerit vaikuttavat olevan ne, jotka koskevat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistustukea vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen nojalla (44).

(128)

Komissio ensinnäkin toistaa menettelyn aloittamista koskevan päätöksensä havainnot siitä, että vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 3.1 kohdassa esitettyjä pelastamistukea koskevia edellytyksiä ei ole täytetty. Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 25 kohdan a alakohdan mukaan pelastamistuen on muodostuttava maksuvalmiustuesta, joka myönnetään lainatakauksina tai lainoina. Kummassakin tapauksessa lainasta on perittävä korkoa, joka on vähintään yhtä korkea kuin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä lainoista perittävä korko. Esimerkiksi jo vuoden 2006 pääomankorotus ei olisi täyttänyt tätä vaatimusta.

(129)

Lisäksi 25 kohdan a alakohdassa todetaan, että laina on maksettava takaisin ja takauksen on päätyttävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ensimmäinen lainaerä on siirretty kyseiselle yritykselle. Kuten edellä on todettu, näin ei vaikuta tapahtuneen missään arvioitavana olevassa aiemmassa toimenpiteessä.

(130)

Suuntaviivojen 25 kohdan b alakohdassa todetaan, että pelastamistukea on voitava perustella vakavilla sosiaalisilla syillä, eikä sillä saa olla huomattavia kielteisiä heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin. Portugalin viranomaiset eivät ole toimittaneet todisteita mistään aiemmista toimenpiteistä, että asia olisi näin.

(131)

Lisäksi 25 kohdan c alakohdassa edellytetään, että ilmoittamattoman tuen tapauksessa jäsenvaltion on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa pelastamistuen ensimmäisestä täytäntöönpanosta rakenneuudistus- tai selvityssuunnitelma tai todisteet siitä, että laina on maksettu kokonaisuudessaan takaisin ja/tai takaus on päättynyt. Portugali ei ole täyttänyt myöskään tätä vaadittua soveltuvuusvaatimusta.

(132)

Suuntaviivojen 25 kohdan d alakohdan mukaan tuen on rajoituttava määrään, joka tarvitaan yrityksen toimintakyvyn säilyttämiseksi. Kaikista aiemmista toimenpiteistä saadun tuen huomattavien määrien vuoksi komissio on päätellyt, että tätäkään vaatimusta ei täytetty.

(133)

Lopuksi vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 25 kohdan e alakohdassa edellytetään, että tuen on täytettävä tuen ainutkertaisuutta koskeva edellytys. Tämän periaatteen mukaan, jos pelastamistuen myöntämisestä tai rakenneuudistusvaiheen päättymisestä on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta, komissio ei hyväksy uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea. Valtion aiempien toimenpiteiden kattaman aikajanan aikana suorittamien lukuisten toimenpiteiden perusteella on selvää, että tuen ainutkertaisuutta koskevaa periaatetta ei ole noudatettu ja että ENVC sai monissa tapauksissa sääntöjenvastaista valtiontukea.

(134)

Vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 3.2 jaksossa määritellystä rakenneuudistustuesta komissio toteaa, että Portugali ei ilmoittanut komissiolle mitään edellä kuvatuista toimenpiteistä rakenneuudistustukena, eikä se siten pystynyt osoittamaan, että toimenpiteissä olisi mukana tekijöitä, joiden perusteella niitä voitaisiin pitää rakenneuudistustukena (esimerkiksi rakenneuudistussuunnitelma, oma rahoitusosuus tai vastasuoritteet).

(135)

Erityisesti vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 34 kohdan mukaan edellytyksenä tuen myöntämiselle on rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano, jonka komissio on vahvistanut jokaisen yksittäisen tuen osalta. Lisäksi kaikissa rakenneuudistustuissa on pyrittävä välttämään kohtuuttomia kilpailua vääristäviä vaikutuksia (”vastasuoritteet” – katso 38–42 kohta), ja niissä on myös oltava edunsaajan ”oma rahoitusosuus”, jonka ENVC:n tapauksessa olisi pitänyt olla 50 prosenttia rakenneuudistuskustannuksista, koska kyse on suuresta yrityksestä (katso 38–45 kohta). Lisäksi on pelastamistuen tapaan noudatettava ainutkertaisuuden periaatetta.

(136)

Ensinnäkin komissio toistaa, että ainutkertaisuuden periaatetta ei ole noudatettu (katso edellä johdanto-osan 133 kappale). Komissio huomauttaa, että monet aiemmat toimenpiteet myönnettiin suunnitellun rakenneuudistusjakson 2005–2009 ulkopuolella. Tämä rikkoisi ainutkertaisuuden periaatetta ja riittää siksi sen toteamiseen, että aiempia toimenpiteitä ei voida katsoa soveltuvaksi rakenneuudistustueksi vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

(137)

Komissio korostaa joka tapauksessa, että Portugalin viranomaiset toimittivat BPI-pankin laatiman rakenneuudistussuunnitelman vasta vuonna 2014 eli viisi vuotta sen jälkeen, kun suunniteltu rakenneuudistusjakso (2005–2009) oli päättynyt. Komissio korostaa lisäksi, että BPI-pankin laatima suunnitelma vaikuttaa olevan luonnos käsittelyä varten. Rakenneuudistussuunnitelma näyttää sisältävän joitakin vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa edellytettyjä asioita, mutta se ei joka tapauksessa sisällä yhtään vastasuoritetta eikä siinä määrätä ENVC:n omista rahoitusosuuksista. Siksi BPI-pankin laatiman rakenneuudistussuunnitelman ei voida katsoa täyttävän vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen olennaisia vaatimuksia.

(138)

Koska ehdotetut vastasuoritteet ja ENVC:n oma rahoitusosuus puuttuivat, ja kun otetaan huomioon, että ainutkertaisuuden periaatetta ei ole noudatettu, komissio on päätellyt, että muita aiempia toimenpiteitä ei voida katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi rakenneuudistustueksi pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen nojalla.

(139)

Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että sopimusten C224 ja C225 laivanrakennustuet, joiden kummankin määrä on 2 675 275 euroa (katso edellä johdanto-osan 125 kappale), ovat sisämarkkinoille soveltuvaa laivanrakennustukea.

(140)

Komissio katsoo myös, että muut aiemmat toimenpiteet (eli vuoden 2006 pääomankorotus, vuosien 2012 ja 2013 lainat, DGTF-lainat, takausilmoitukset vuosina 2009, 2010 ja 2011, ammattikoulutustuet, Atlântida-alusta koskeva laina ja loput laivanrakennustuet) eivät täytä vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen edellytyksiä. Komissio ei ole määrittänyt muuta soveltuvuusperustaa. Siksi komissio katsoo, että muut aiemmat toimenpiteet ovat valtiontukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille.

(141)

Perussopimuksen ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio on toimivaltainen päättämään, että asianomaisen jäsenvaltion on poistettava tuki tai muutettava sitä, jos se on todennut tuen soveltumattomaksi sisämarkkinoille (45). Tuomioistuin on niin ikään johdonmukaisesti katsonut, että jäsenvaltion velvollisuudella kumota komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma tuki on tarkoitus palauttaa aikaisempi tilanne (46).

(142)

Unionin tuomioistuin on todennut tässä yhteydessä, että tavoite saavutetaan, kun tuensaaja maksaa takaisin lainvastaisina tukina myönnetyt määrät ja menettää siten markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun, minkä seurauksena tuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu (47).

(143)

Oikeuskäytännön mukaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (48) 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta”. Saman asetuksen 15 artiklassa täsmennetään, että ”[k]omission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa”, joka ”alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle […]. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan.” Koska ensimmäinen komission asiassa SA.35546 suorittama toimi tapahtui 11 päivänä lokakuuta 2012 (katso edellä johdanto-osan 1 kappale), sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintä ei voi sisältää ennen 11 päivää lokakuuta 2002 myönnettyä tukea.

(144)

Komissio panee tämän osalta merkille, että jotkin laivanrakennustuet myönnettiin ennen 11 päivää lokakuuta 2002, erityisesti sopimusten C206, C211, C217, C218, C219, C220, C221 ja C222 osalta (katso liite II). Siksi näitä sopimuksia koskevaan sääntöjenvastaiseen tukeen, jonka määrä on 11 297 009,19 euroa, sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, eikä sitä siksi voi periä takaisin.

(145)

Muut aiemmat toimenpiteet, joissa on kyse sääntöjenvastaisesta ja sisämarkkinoille soveltumattomasta valtiontuesta (katso jäljempänä taulukko 5), on perittävä takaisin, jotta saadaan palautettua tilanne, joka markkinoilla oli ennen niiden myöntämistä. Takaisinperinnän olisi koskettava ajanjaksoa, joka alkaa siitä, kun tuensaaja alkoi saada tukea eli tuki saatettiin tuensaajan käyttöön, ja päättyy siihen, kun se on tosiasiallisesti peritty takaisin. Takaisinperittäville summille lasketaan korkoa, jota kertyy siihen saakka, että takaisinperintä on toteutunut kokonaisuudessaan.

Taulukko 5

Takaisinperittävät summat (euroina)

(146)

ENVC piti 4 päivänä maaliskuuta 2014 yleisen yhtiökokouksen, jossa EMPORDEF ainoana osakkeenomistajana vahvisti päätöksen toteuttaa ENVC:n omaisuuserien myynti sekä samalla työntekijöiden irtisanominen yhtiön asettamiseksi selvitystilaan ja likvidoimiseksi mahdollisimman pian.

(147)

ENVC:n tulevan selvitystilaan asettamisen vuoksi Portugalin viranomaiset osoittivat 27 päivänä helmikuuta 2015 komissiolle kaksiosaisen pyynnön:

(148)

Jos komissio tosiaan tekee kielteisen päätöksen yritykselle myönnetyn sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperinnästä SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti, on kyseisen jäsenvaltion tavallisesti perittävä takaisin sisämarkkinoille soveltumaton tuki. Takaisinperintävelvollisuus voidaan ulottaa myös sellaiseen uuteen yhtiöön, jolle kyseinen yhtiö on luovuttanut tai myynyt osan omaisuuseristään, jos luovutuksen tai kaupan rakenteen johdosta voidaan päätellä, että näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkuvuus. Vaikka taloudellista jatkuvuutta ei olisikaan, (uusi) valtiontuki ostajalle voi myös johtua omaisuuserien myynnistä alle niiden markkina-arvon.

(149)

Komissio ei arvioi tässä päätöksessä kahden öljysäiliöaluksen rakentamista koskevien sopimusten siirtämistä (51), jota ei ole vielä toteutettu.

(150)

Omaisuuserien ostajaa (ostajia) hyödyttävän valtiontuen olemassaolon toteamiseksi komission on a) määritettävä, myydäänkö omaisuuserät niiden markkinahinnalla, ja b) otettava huomioon myös muut jäljempänä olevassa johdanto-osan kappaleessa mainitut kriteerit.

(151)

Tuomioistuimen asiassa Italia ja SIM 2 v. komissio  (52) tekemässä päätöksessä, johon komission yhtiöitä Olympic Airlines, Alitalia ja SERNAM  (53) koskevat päätökset perustuivat, todettiin, että arvio taloudellisen toiminnan jatkuvuudesta aiemman (tuetun) tahon ja ostajan välillä perustuu joukkoon indikaattoreita. Seuraavat tekijät on otettava huomioon: i) myytävien omaisuuserien laajuus (varat ja vastuut, työvoiman säilyttäminen, osat omaisuuseristä), ii) myyntihinta, iii) ostajan (ostajien) henkilöllisyys, iv) myyntihetki (alustavan arvioinnin aloittamisen, muodollisen tutkintamenettelyn tai lopullisen päätöksen jälkeen) ja v) toimien taloudellinen perustelu. Tuomioistuin vahvisti nämä indikaattorit 28 päivänä maaliskuuta 2012 tekemässään päätöksessä asiassa Ryanair v. komissio, jolla Alitalia-päätös vahvistettiin (54).

(152)

Taloudellista jatkuvuutta ei synny, jos komissio katsoo, että siirtyvät omaisuuserät ja muut liiketoimintaan kuuluvat osat muodostavat vain osan aiemmasta yrityksestä tai sen toiminnasta. Mitä suurempi osa alkuperäisestä liiketoiminnasta siirtyy uuteen yksikköön, sitä todennäköisempää on, että näihin omaisuuseriin liittyvä liiketoiminta saa jatkossakin etua aiemmalle yksikölle myönnetystä sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta.

(153)

ENVC:n tärkeimpiä omaisuuseriä olivat i) Viana do Castelon satamaviranomaisen myöntämä käyttöoikeus maahan, jossa telakka sijaitsee ja ii) eri laitteet ja raaka-aineet. Kaikki nämä omaisuuserät myytiin ilman ehtoja avoimessa ja syrjimättömässä tarjousmenettelyssä, joka oli avoinna portugalilaisille ja muille kuin portugalilaisille tarjoajille, ja paras hinta oli tarjoajien valinnassa ainoa kriteeri.

(154)

Maata, jolla telakka sijaitsee, koskeva alikäyttöoikeus myönnettiin tarjousprosessin perusteella maaliskuuhun 2013 asti WestSea-yhtiölle, joka on portugalilaisen Martifer-holdingyhtiön ja portugalilaisen Navalria-telakan yhteinen tytäryritys. WestSea maksaa 419 233,95 euron vuosivuokran ja 435 500 euron takuun.

(155)

Erilaiset laitteet ja raaka-aineet, mukaan lukien ajoneuvot ja tärkein nostolaite/nosturi, myytiin 120 pienemmässä tarjousmenettelyssä 884 tavaraeränä. Siten yhteensä 3 358 905,13 euron arvoisista myydyistä tavaroista ostajat saivat keskimäärin 55 981,75 euron arvosta tavaroita kymmenen euron arvoisista eristä 1,035 miljoonan euron arvoisiin. Ministério dos Transportes e Comunicações de Timor oli suurin ostaja 31 prosentin osuudellaan. WestSea hankki alle 20 prosenttia myydyistä omaisuuseristä.

(156)

Yhtään työntekijöiden työsopimusta ei ole siirretty ostajille. Työsopimuksista on jo päättynyt 596, ja jäljellä olevat 13 työntekijää ovat irtisanomisprosessissa. Tarjoukset eivät sisältäneet erityisehtoja työsopimusten tai työntekijöiden siirtämisestä ENVC:ltä ostajalle.

(157)

Edellä mainittujen tekijöiden vuoksi komissio katsoo, että WestSea-yhtiön nyt tai myöhemmin hankkimien omaisuuserien laajuus on huomattavasti pienempi kuin ENVC:n ja sen aiemman toiminnan laajuus.

(158)

ENVC:n ja WestSean välille ei synny taloudellista jatkuvuutta, jos komissio katsoo, että siirrettävän liiketoiminnan omaisuuserät ja muut osat myytiin tai myydään ainoastaan markkinahintaan. Markkinahinta on hinta, jota markkinataloussijoittaja esittäisi (55).

(159)

Maata, jolla telakka sijaitsee, koskeva alikäyttöoikeus sekä eri laitteet ja raaka-aineet on jaettu avoimessa, läpinäkyvässä, syrjimättömässä ja ilman ehtoja järjestetyssä tarjousmenettelyssä, jossa paras hinta oli ainoa kriteeri tarjoajien valitsemiseen.

(160)

Edellä mainittujen seikkojen perusteella komissio katsoo, että maata, jossa telakka sijaitsee, koskevan alikäyttöoikeuden myöntäminen ja ENVC:n eri laitteiden ja raaka-aineiden myynti WestSealle toteutettiin avoimessa, läpinäkyvässä, syrjimättömässä ja ilman ehtoja järjestetyssä tarjousmenettelyssä korkeimman tarjouksen esittäneelle, joten kyseessä oli markkinahinta.

(161)

Taloudellista jatkuvuutta ei synny, jos komissio katsoo, että siirtyvien omaisuuserien ja muiden liiketoimintaan kuuluvien osien ostajilla ei ole taloudellista tai yritykseen perustuvaa yhteyttä ENVC:hen.

(162)

Maata, jolla telakka sijaitsee, koskevan käyttöoikeuden osalta Portugalin viranomaiset vahvistavat, että WestSea-yrityksellä ei ole taloudellista tai yritykseen perustuvaa yhteyttä ENVC:hen tai Portugalin valtioon.

(163)

Jo luovutettujen eri laitteiden ja raaka-aineiden osalta Portugalin viranomaiset vahvistavat, että kellään suurimmista ostajista ei ole taloudellisia tai yritykseen perustuvia yhteyksiä ENVC:hen tai sen osakkeenomistajaan.

(164)

Tämän vuoksi komissio toteaa edellä mainittujen seikkojen perusteella, että WestSea on ENVC:stä ja sen osakkeenomistajasta riippumaton yksikkö.

(165)

Taloudellista jatkuvuutta ei synny, jos komissio katsoo, että siirtyvien omaisuuserien ja muiden liiketoimintaan kuuluvien osien myynnin ajoitus ei johda komission sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä tekemän päätöksen kiertämiseen.

(166)

Komissio panee merkille, että maata, jolla telakat sijaitsevat, koskevan alikäyttöoikeuden sekä omaisuuserien ja laitteiden hankinnan tarjousprosessit on käynnistetty ja päätetty ennen kuin komissio on antanut tämän lopullisen päätöksen.

(167)

Lisäksi, kuten edellä johdanto-osan 1 kappaleessa todetaan, Portugalin viranomaiset ottivat ensimmäisenä yhteyttä komissioon voidakseen järjestää asianmukaisesti ENVC:n yksityistämisen EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti. Tapahtumasarja osoittaa siten, että yksityistämistä ei suunniteltu mekanismiksi, jolla kierretään olemassa olevia kielteisiä päätöksiä tai komission käynnissä olevia tutkimuksia.

(168)

Komissio toteaa edellä mainittujen seikkojen perusteella, että maata, jolla telakat sijaitsevat, koskevan alikäyttöoikeuden myöntäminen sekä ENVC:n eri laitteiden ja raaka-aineiden hankkiminen tapahtuivat ennen kuin komissio on antanut tämän lopullisen päätöksen, mikä osoittaa, että komission mahdollista takaisinperintäpäätöstä ei yritetä kiertää.

(169)

Taloudellista jatkuvuutta ei synny, jos komissio katsoo, että siirtyvien omaisuuserien ja muiden liiketoimintaan kuuluvien osien ostajat eivät käytä omaisuuseriä samalla tavalla kuin edellinen omistaja vaan käyttävät niitä erilaisen toiminnan tai strategian luomiseksi.

(170)

Joitakin WestSean hankkimia ENVC:n omaisuuseriä voidaan käyttää samaan yleiseen toimintaan (laivanrakennukseen), erityisesti maata, jolla telakka sijaitsee. Pelkästään se, että ostaja toimisi samalla talouden alalla kuin edellinen toimija, ei välttämättä tarkoita taloudellista jatkuvuutta. WestSealla ei ole velvoitetta ottaa itselleen ENVC:n työntekijöitä tai työsopimuksia. Lisäksi WestSea yhdistää telakan liiketoimintastrategiaansa yhteisvaikutuksen luomiseksi muiden telakka-alueiden kanssa. WestSealla on mahdollisuus hallinnoida toimiaan erilaisin toimintaehdoin kuin ENVC, ja se voi vapaasti soveltaa omaa liiketoimintamalliaan.

(171)

Komissio toteaa edellä mainittujen seikkojen perusteella, että WestSea liittää nämä tekijät omaan yritysstrategiaansa ja käyttää niitä omien taloudellisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

(172)

Ensinnäkin WestSean hankkimien omaisuuserien laajuus on huomattavasti pienempi kuin ENVC:n ja sen aiemman toiminnan. Toiseksi maata, jolla telakka sijaitsee, koskevan alikäyttöoikeuden myöntäminen ja eri laitteiden ja raaka-aineiden hankkiminen toteutettiin avoimessa, läpinäkyvässä, syrjimättömässä ja ilman ehtoja järjestetyssä tarjousmenettelyssä. Kolmanneksi WestSea on ENVC:stä ja sen osakkeenomistajasta riippumaton toimija. Neljänneksi maata, jolla telakat sijaitsevat, koskevan alikäyttöoikeuden myöntäminen sekä eri laitteiden ja raaka-aineiden hankkiminen eivät tarkoita, että komission mahdollista takaisinperintäpäätöstä yritetään kiertää. Viidenneksi WestSea yhdistää ENVC:n omaisuuserät yritysstrategiaansa ja käyttää niitä omien taloudellisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

(173)

Tämän vuoksi komissio toteaa, että ENVC:n ja WestSean välillä ei ole taloudellista jatkuvuutta.

(174)

Komissio toteaa, että aiemmat toimenpiteet ovat 8 päivänä tammikuuta 2007 ja 26 päivänä kesäkuuta 2008 päivättyjä takausilmoituksia lukuun ottamatta valtiontukea ENVC:lle SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan merkityksessä.

(175)

Valtiontuen muodostavat aiemmat toimenpiteet eivät sovellu sisämarkkinoille (lukuun ottamatta kahta laivanrakennustukea, joille on annettu lupa komission asiassa C 33/2004 tekemällä päätöksellä), koska vuoden 2004 pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen asiaankuuluvia ehtoja ei ollut täytetty eikä muita soveltuvuusperusteita määritetty.

(176)

Komissio katsoo myös, että Portugali on pannut sääntöjenvastaisesti täytäntöön edellä tarkoitetut toimenpiteet ja rikkonut siten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa.

(177)

Sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki on perittävä tuensaajilta takaisin edellä olevan 6.6 jakson mukaisesti.

(178)

Kyseinen takaisinperintä ei koske WestSea-yhtiötä, koska ENVC:n ja WestSean välillä ei ole taloudellista jatkuvuutta.

(179)

Lopuksi komissio toteaa, että Portugali suostui siihen, että tämä päätös tehdään ja annetaan tiedoksi englannin kielellä,

(a)

määrä (pääoma ja korko), joka on perittävä takaisin kultakin tuensaajalta;

(b)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu ja joita suunnitellaan tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi;

(c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.