27.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 56/12

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1195/2014 (2) käyttöön väliaikaisen tasoitustullin Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun Danish Aquaculture Association, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 3 päivänä tammikuuta 2014 esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tietyn kirjolohen kokonaistuotannosta unionissa, ja julkaisi asiaa koskevan ilmoituksen (3) Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 1 kappaleessa todettiin, Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 4 päivänä syyskuuta 2014 vireillepanoilmoitusta koskeva oikaisu (4), jäljempänä ’oikaisu’.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen tasoitustulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Aegean Exporters' Association, jäljempänä ’AEA’, pyysi kuulemista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa, jäljempänä ’kuulemisesta vastaava neuvonantaja’. Kuuleminen tapahtui 26 päivänä marraskuuta 2014. Kuulemisessa keskusteltiin oikaisulla tapahtuneesta tuotteen määritelmän väitetystä muuttamisesta, savustetun kirjolohen sisällyttämisestä tuotteen määritelmään sekä edustavuutta koskevista laskelmista. Toinen tapaaminen kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettiin 8 päivänä tammikuuta 2015. Siinä keskusteltiin 26 päivänä marraskuuta 2014 järjestetyssä tapaamisessa käsiteltyjen aiheiden lisäksi vahinkoanalyysiin sovelletusta menetelmästä ja ehdotetusta lähestymistavasta sitoumuksiin.

(6)

Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(7)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(8)

Asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(9)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen AEA viittasi 2 kappaleessa tarkoitettuun vireillepanoilmoitusta koskevaan oikaisuun ja väitti, että komissio laajensi oikaisulla tuotteen määritelmää. Väitetyn laajentamisen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jotkin turkkilaiset viejät eivät ilmoittautuneet vireillepanon yhteydessä eivätkä täyttäneet otantalomaketta. Sen vuoksi vientiä harjoittavien tuottajien otos ei ehkä enää ole edustava. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä tai -selvityksiä.

(10)

Kahdeksantoista turkkilaista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Näiden yritysten unioniin suuntautuneen ilmoitetun viennin kokonaismäärä vastasi vuonna 2013 sataprosenttisesti Turkista unioniin suuntautunutta vientiä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 14 kappaleessa todetaan. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti neljän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän muodostaman otoksen unioniin suuntautuvan suurimman edustavan vientimäärän perusteella, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan. Otoksen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä unioniin on 64 prosenttia. Sen vuoksi otos on edustava ja osapuolen väitteet hylättiin tältä osin.

(11)

Koska otannasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9–17 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(12)

Yksitoista yritystä tai yritysryhmää pyysi perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua.

(13)

Komissio hylkäsi nämä pyynnöt, koska vientiä harjoittavien tuottajien lukumäärä oli niin suuri, että yksilöllinen tarkastelu olisi ollut kohtuuttoman työlästä ja olisi estänyt tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa.

(14)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleen mukaisesti tarkasteltavana oleva tuote on kirjolohi (Oncorhynchus mykiss):

joka on peräisin Turkista ja joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 0301 91 90, ex 0302 11 80, ex 0303 14 90, ex 0304 42 90, ex 0304 82 90 ja ex 0305 43 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(15)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio oli laajentanut tutkimuksen piiriin kuuluvan tuotteen määritelmää oikaisulla, mikä väitetysti vahvistettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa. Osapuoli väitti, että tällainen tuotteen määritelmän laajentaminen on laiton. Lisäksi se väitti, että asianomaisia osapuolia olisi pitänyt kuulla tuotteen määritelmän väitetystä laajentamisesta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä tai -selvityksiä.

(16)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todettiin, oikaisu ei vaikuttanut tuotteen määritelmään vaan oli täysin toimituksellinen. Näin ollen tuotteen määritelmä on koko ajan kattanut annoskokoisen kirjolohen sen eri tarjontamuodoissa. Tutkimuksen aikana kävi ilmeiseksi, että tuotteen määritelmään kuuluvien eri tarjontamuotojen kuvaus oli moniselitteinen ja että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuissa eri kieliversioissa oli epäjohdonmukaisuuksia, jotka edellyttivät selvennystä. Tuotteen määritelmän kirjallinen tulkinta olisi esimerkiksi edellyttänyt, että elävät kalat perataan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaikki asianomaiset osapuolet, joita pyydettiin täyttämään asiaa koskevat kyselylomakkeet, raportoivat kaikista tuotelajeista toimituksellisesta virheestä huolimatta, minkä vuoksi pääteltiin, että menettelyn vireillepanosta lähtien ymmärrettiin yleisesti, että kaikki lajit kuuluivat tuotteen määritelmään. Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin asiasta välittömästi sähköpostitse oikaisun julkaisemisen jälkeen, mutta yksikään niistä ei toimittanut mitään huomautuksia tai väittänyt, että niiden puolustautumisoikeuksia olisi loukattu. Tutkimuksen aikana myös vientiä harjoittajat tuottajat ilmoittivat komissiolle kaikista tuotetuista tarjontamuodoista, jotka kuuluvat tuotteen määritelmän piiriin. Tämän vuoksi osapuolen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(17)

Kaksi asianomaista osapuolta toisti väitteensä, jonka mukaan savustettu kirjolohi olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Ne kiistivät komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa esittämät päätelmät, joiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvilla eri tarjontamuodoilla – ”elävät”, ”jäähdytetyt”, ”jäädytetyt” tai ”savustetut” – on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet, ja viittasivat jälleen kahteen aiempaan, vuosina 2004 (5) ja 2005 (6) tehtyyn polkumyyntitutkimukseen, jotka koskivat muita kalatuotteita (isokokoinen kirjolohi ja lohi) ja joissa savustetut tuotteet eivät kuuluneet tuotteen määritelmään. Osapuolet esittivät tietoja savustusprosessin vaikutuksista, jotka väitetysti muuttavat edellä mainittuja ominaisuuksia. Ne toistivat lisäksi, että savustettujen fileiden ja muiden tarjontamuotojen kustannusrakenne on merkittävästi erilainen ja että savustettujen fileiden tuotantoprosessiin sisältyy huomattavia savustuskustannuksia.

(18)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen AEA väitti, että komissio ei ollut selventänyt, mitkä olivat savustettujen ja savustamattomien kirjolohien fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet, joiden oli havaittu olevan samanlaisia. AEA väitti myös toimittaneensa näyttöä, joka osoittaa, että savustetulla kirjolohella on mm. erilainen kemiallinen rakenne, erilaiset aistinvaraiset ominaisuudet ja erilainen ravintoarvo kuin savustamattomalla kirjolohella.

(19)

Savustusprosessin vaikutuksista huolimatta komissio katsoo, että keskeiset perusominaisuudet, jotka selitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa, ovat samanlaiset eivätkä oikeuta savustettujen tuotteiden jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. AEA:n väitteen vastaisesti tuote eli ihmisravinnoksi tarkoitettu kirjolohi eri tarjontamuodoissaan säilyttää ominaispiirteensä sekä kemialliset ja ravitsemukselliset perusominaisuutensa myös savustettuna. Osapuolten esittämät tiedot savustusprosessin vaikutuksista eivät tarjonneet näyttöä siitä, että edellä mainitut perusominaisuudet muuttuisivat olennaisesti savustusprosessissa. Asiasta keskusteltiin myös kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyissä kuulemisissa (ks. 5 kappale). Lisäksi kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen luokat, mukaan luettuna savustettu kirjolohi, kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön (7) 3 ryhmään, ja ne erotetaan selvästi kalavalmisteista, jotka kuuluvat nimikkeistön 16 ryhmään. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet kustannusrakenteiden erilaisuutta koskevan väitteensä tueksi mitään lisänäyttöä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa jo todettiin, tutkimuksen mukaan savustettujen fileiden ja muiden tarjontamuotojen kustannusrakenne oli samanlainen. Jokaisen tarjontamuodon suurimpana kustannustekijänä – yli 50 prosenttia kokonaiskustannuksista – olivat viljelykustannukset, jotka koostuivat lähinnä rehusta (kalajauho ja kalaöljy), energiakustannuksista ja mätimunien tai poikasten hankintakustannuksista. Alittavuutta koskevat laskelmat tehtiin joka tapauksessa vertaamalla hintoja tuotelajeittain, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 ja 113 kappaleessa selitettiin. Aiemmissa tutkimuksissa ei havaittu tai erityisesti päätelty, että savustetut tuotteet olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa todettiin. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(20)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen AEA ja Turkin viranomaiset toistivat, että savustetun kirjolohen sisällyttäminen tuotteen määritelmään tässä tutkimuksessa olisi vastoin aiempaa käytäntöä ja että komissio ei riittävästi selittänyt väitettyä poikkeamista aiemmasta käytännöstä.

(21)

Aiemmissa tutkimuksissa ei havaittu tai erityisesti päätelty, että savustetut tuotteet olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa todettiin. Koska savustetut tuotteet eivät kuuluneet valitusten piiriin näissä aiemmissa tutkimuksissa, komissio ei tutkinut, olisiko ne voitu sisällyttää tutkimusten piiriin siinä tapauksessa, että ne olisi sisällytetty valitukseen. Sen vuoksi väite, jonka mukaan tässä tutkimuksessa poiketaan aiemmasta käytännöstä, on virheellinen ja hylätään.

(22)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta tai samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24–32 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(23)

Koska vesiviljelyalan investointeihin saadusta valtiontuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–49 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(24)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ja Turkin viranomaiset kyseenalaistivat komission menetelmän, jolla se laski epäsuoran tuen keskimääräisen määrän ottamalla huomioon vain kirjolohituotannon, joka sai suoria maksuja. Ne pyysivät komissiota käyttämään sisävesien kirjolohien kokonaistuotannon lukuja, jotka Turkin tilastolaitos (8) julkaisi syyskuussa 2014. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen molemmat osapuolet toistivat pyyntönsä. Komissio katsoo, että toimitetut tiedot sisävesien kirjolohien kokonaistuotannosta Turkissa tutkimusajanjakson aikana ovat luotettavia, vaikka ne toimitettiinkin tarkastuskäyntien jälkeen, ja hyväksyi näin ollen pyynnön.

(25)

Keskimääräistä epäsuoran tuen määrää, joka laskettiin kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan etuyhteydettömiltä tavarantoimittajilta suorittamien ostojen osalta, muutettiin vastaavasti 0,60:stä Turkin liirasta 0,51:een Turkin liiraan kiloa kohti laskettuna kokonaisen kalan vastinarvon perusteella seuraavien laskelmien mukaisesti:

Tämä summa jaettiin sitten sisävesien kirjolohien kokonaistuotannolla, josta vähennettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien (Özpekler, Kilic, GMS) kirjolohituotanto, jonka Turkin viranomaiset ilmoittivat kyselylomakevastauksessaan.

(26)

Näin ollen keskimääräinen tuki kilogrammaa kohti laskettuna kokonaisen kalan vastinarvon perusteella otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta perustui suoraan tukimäärään, joka saatiin kasvatustoimintaan, sekä keskimääräiseen tukimäärään, jonka Turkin viranomaiset myönsivät eli 0,51 Turkin liiraa kilogrammaa kohti laskettuna kokonaisen kalan vastinarvon perusteella niiden ostojen perusteella, jotka tehtiin etuyhteydettömiltä tavarantoimittajilta. Kokonaisetuus ilmoitettiin sitten prosentteina CIF-arvosta.

(27)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ehdotti hieman muutettua laskentamenetelmää siltä osin kuin kyse oli muilta otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ostetun raaka-aineen tukimäärästä. Komissio hyväksyi ehdotuksen ja päivitti 33 kappaleen jäljessä olevaa taulukkoa vastaavasti.

(28)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että komissio oli pitänyt tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana niille suoraan maksettuja tukimääriä muttei tosiasiallista etuutta. Saatuja määriä pidettäisiin kuitenkin verotettavana tulona. Tämän vuoksi Turkissa sovellettava 20 prosentin yritysvero olisi vähennettävä saadusta suoran tuen kokonaismäärästä. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan etuuden määrästä olisi vähennettävä ”kaikki asian käsittelymaksut sekä muut kustannukset, jotka välttämättä aiheutuvat tukikelpoisuuden tai itse tuen saamisesta”. Vientiä harjoittavat tuottajat katsoivat, että sovellettavan yritysveron maksaminen on ennakkoedellytys niille maksettujen varojen saamiselle, minkä vuoksi sitä olisi pidettävä muuna kustannuksena, joka aiheutuu tukikelpoisuuden tai tuen saamisesta.

(29)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Perusasetuksessa ei ole oikeusperustaa, joka tukisi ehdotettua menetelmää. Veroja ei voida pitää perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisina kustannuksina. Yritysveron maksaminen on Turkin verolainsäädännön mukainen velvoite, jota sovelletaan kaikkiin yrityksiin riippumatta siitä, saavatko ne tukea. Toisin kuin vientiä harjoittavat tuottajat uskovat, varojen saamisen edellytyksenä ei ole yritysveron maksaminen vaan tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallinen viljely.

(30)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että koska niiden täytyy odottaa pitkä aika ennen tukien maksamista, odotusaikana koituu merkittäviä rahoituskustannuksia. Sen vuoksi ne odottavat, että komissio oikaisee alaspäin saadun etuuden määrää tällaisten rahoituskustannusten huomioon ottamiseksi. Tässä yhteydessä otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat viittaavat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42 kappaleeseen, jossa komissio muodosti etuuden ostettujen laitteiden arvonlisäveropalautusten perusteella ja piti etuutena liikepankille maksettavan koron määrää arvonlisäveron palauttamiseen saakka kestävältä ajalta.

(31)

Tämä väite on perusteeton. Asiasta vastaavien hallintoelinten on perustettava tarvittavat menettelyt ja valvontamekanismit näin laajan tukijärjestelmän hallinnoimiseksi. Sen vuoksi on normaalia, että tällaisessa järjestelmässä, johon monet vesiviljelyalan harjoittajat Turkissa ovat oikeutettuja, saattaa kestää jonkin aikaa, ennen kuin tuet myönnetään. Asian rinnastaminen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42 kappaleeseen on harhaanjohtavaa. Kyseisessä kappaleessa kuvattu alv-etuus on Turkin viranomaisten tarkoittama tukijärjestelmä, kun taas mahdolliset rahoituskulut liittyvät kustannuksiin, joita koituu normaalisti ja joiden korvaaminen ei ole Turkin viranomaisten tarkoituksena.

(32)

Koska tuottajille maksettavasta suorasta ja epäsuorasta tuesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50–64 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(33)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen suorat ja epäsuorat tukimarginaalit ovat seuraavat:

(34)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli pitänyt lainaa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena, vaikka se oli tarkoitettu investoinniksi, joka ei liity tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(35)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Tutkimuksen aikana todettiin, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja sai lainan, joka on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava, koska se on erityinen vesiviljelyalalle. Sitä ei pidetty merkityksellisenä, että kyseinen järjestelmä ei ole erityinen oikeussubjektille, joka tuottaa tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, koska koko ohjelma on erityinen ja sen etuudet voivat liittyä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon. Kyseessä on jälkimmäinen tapaus, koska tuettu laina vähensi tuottajan kokonaisrahoituskustannuksia, mistä on etua myös tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta. Mitään näyttöä ei toimitettu siitä, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan rahoitusresursseja olisi hallinnoitu niin, että lainan myöntäminen ei olisi vaikuttanut yrityksen kokonaisrahoituskustannuksiin.

(36)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen toinen otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut kohdentanut oikealla tavalla tuetusta lainasta koitunutta etuutta saman ryhmän kahden eri oikeussubjektin välillä, koska vain toinen oikeussubjekti tuottaa tarkasteltavana olevaa tuotetta.

(37)

Komissio hyväksyi väitteen ja kohdensi etuuden kummankin oikeussubjektin liikevaihdon perusteella. Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kohdistuva etuus on käytännössä nolla, minkä vuoksi sitä ei pitäisi ottaa huomioon tuen kokonaismäärässä.

(38)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien lainojen osalta komission laskelmat sen liikevaihdon osuudesta, jota käytettiin etuuksien kohdentamisessa tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvaan vientiin. Se väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynti olisi jaettava yrityksen koko liikevaihdolla, mukaan luettuna kirjolohi ja muut tuotteet, joita myydään sekä kotimarkkinoilla että viedään EU:hun, jotta voitaisiin laskea liikevaihdon osuus tuettujen lainojen määrän määrittämiseksi.

(39)

Komissio hyväksyi tämän väitteen. Uudesta menetelmästä huolimatta tuettujen lainojen marginaalit pysyivät edelleen samana.

(40)

Koska tuetuista lainoista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–81 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(41)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen lainojen tukimarginaalit ovat seuraavat:

(42)

Koska maatalouden vakuutuspoolista ja vakuutusmaksutuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–90 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(43)

Koska konsultointipalvelujen tuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 91 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(44)

Koska kalastusalusten polttoainetta ja käytöstä poistamista varten tarkoitetusta tuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(45)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua yritystä toi esiin pyöristysvirheen kokonaistukimarginaalien laskelmissa. Komissio hyväksyi tämän ja päivitti jäljempänä olevaa taulukkoa vastaavasti.

(46)

Koska kokonaistukimarginaalien laskemisesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93–98 kappaleessa esitetty menetelmä voidaan vahvistaa.

(47)

Osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettavat lopulliset tukimarginaalit ovat seuraavat:

(48)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio oli jättänyt ottamatta huomioon unionin kokonaistuotannossa sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin tuottajilta hankittuja eläviä kaloja. Ne väittivät, että unionin kalanjalostusteollisuus oli näin ollen tosiasiallisesti jätetty tutkimuksen ulkopuolelle.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa ja ehdotti, että komission olisi pitänyt tehdä joko i) integroitu analyysi, joka perustuu viljelijöiden ja jalostajien yhdistettyyn kokonaistuotokseen unionissa, tai ii) kaksivaiheinen analyysi, joka perustuu segmentoituun analyysiin yhtäältä viljelijöiden ja toisaalta jalostajien segmentin vahingosta, minkä jälkeen analyysiin olisi integroitu koko tuotannonala. Jälkimmäisen menetelmän väitettiin olevan WTO:n oikeuskäytännön mukainen asiassa EY-lohi (9) samoin kuin komission aiemman käytännön (10) mukainen. Osapuoli ei kuitenkaan toimittanut mitään arviota mahdollisista vaikutuksista, joita vaihtoehtoisilla menetelmillä olisi vahinkoanalyysiin. Sama osapuoli väitti, että menetelmä ei ole johdonmukainen sen tosiseikan kanssa, että jalostukseen tarkoitettu tuonti sisältyy sekä tuonnin että unionin tuotannon määrään.

(50)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös Turkin viranomaiset toivat esiin, että muilta unionin tuottajilta eläviä kaloja hankkineiden ja niitä jalostavien unionin tuottajien tiedot pitäisi sisällyttää unionin kokonaistuotantoon.

(51)

Turkin viranomaiset väittivät vielä, että vahinkoanalyysissä käytetty tuotantomäärä eroaa edustavuutta koskevassa analyysissä käytetystä tuotantomäärästä ja on näin ollen mahdollisesti virheellinen. Turkin viranomaiset toistivat myös huomautuksensa, jotka koskivat väitettyjä virheitä edustavuutta koskevassa analyysissä.

(52)

Tähän tutkimukseen sisältyivät kaikki elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien unionin tuottajat. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 kappaleessa selitettiin, unionin tuottajien otokseen sisältyi eri tuotantovaiheita ja -tyyppejä (elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien tuotanto), ja sen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa kokonaisuudessaan. Edellä esitetty väite, jonka mukaan kalanjalostusteollisuus jätettiin analyysin ulkopuolelle, oli näin ollen virheellinen, ja se hylättiin.

(53)

Komission käytettävissä ei ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tehdä segmentoidun analyysin eri tuotantovaiheista ja -tyypeistä. Unionin tuotannonala on lisäksi erittäin pirstoutunut (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 kappale) – se koostuu yli 700 pienestä ja keskisuuresta yrityksestä – minkä vuoksi komissio ei voinut kerätä tietoja eri segmenteistä. Ehdotettu segmentoitu analyysi ei näin ollen ollut toteutettavissa tässä tapauksessa.

(54)

Jalostusta varten tapahtuneen tuonnin sisällyttäminen tuotantolukuun valittiin, jotta saatiin paras arvio tuotantomäärästä. Tällä menetelmällä laskettuna jalostukseen tarkoitetun tarkasteltavana olevan tuotteen (pois luettuna savustettu kirjolohi) tuonti on joka tapauksessa alle 3 prosenttia unionin kokonaistuotannosta, minkä vuoksi vaihtoehtoisella menetelmällä, jossa tämä jätettäisiin pois unionin tuotantoluvuista, ei näin ollen olisi merkittävää vaikutusta tähän vahinkoindikaattoriin.

(55)

Edustavuutta koskevassa analyysissä ja vahinkoanalyysissä on käytetty eri tuotantomäärää, koska tutkimuksen aikana tuli saataville tarkempia tietoja; edustavuutta koskeva analyysi puolestaan perustui sitä tehtäessä saatavilla olevan alustavan näytön varovaiseen arvioon. Komissio vastasi edustavuutta koskevan analyysin osalta Turkin viranomaisten kysymyksiin näille viranomaisille erikseen lähetetyillä päätelmillä 18 päivänä joulukuuta 2014 ja kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä kuulemisessa 8 päivänä tammikuuta 2015. Sen vuoksi hylätään väite, jonka mukaan vahinkoanalyysissä käytetty tuotantomäärä on mahdollisesti virheellinen edustavuutta koskevassa analyysissä ja vahinkoanalyysissä käytettyjen eri lähteiden vuoksi.

(56)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 kappaleessa selitettiin, tuotantomäärää koskevat tiedot perustuivat Euroopan vesiviljelyalan tuottajien järjestön, jäljempänä ’FEAP’, tietoihin, jotka kerätään tilahintoina ja jotka koskevat nostettuja eläviä kaloja kussakin jäsenvaltiossa. Jalostettavaksi tarkoitetun tuonnin osuus lisättiin elävien kalojen unionin tuotantomäärään, joka perustui tässä tutkimuksessa kerättyihin ja todennettuihin tietoihin. Koska tuotantomäärä lasketaan kokonaisen kalan vastinarvon perusteella, ei ole mitään eroa, lasketaanko se ensimmäisestä myyntimuodosta eli elävästä kalasta vai viimeisestä mahdollisesta myyntimuodosta eli jalostetusta kalasta. Näin ollen jos jalostettujen kalojen määrä olisi lisätty elävien kalojen määrään, kuten asianomainen osapuoli ehdotti, kalat olisi laskettu kahteen kertaan. Siitä huolimatta, että kokonaistuotantomäärä perustui pääasiassa elävien kalojen tuotantoa koskeviin tietoihin päällekkäisten laskelmien välttämiseksi, käytetyssä menetelmässä ei suljettu pois unionin muita tuotantotyyppejä (tuoreen, jäädytetyn, fileoidun ja savustetun kirjolohen tuotanto) ja vahinkotekijät viittaavat koko unionin tuotannonalaan eli eläviin kaloihin ja jatkojalostustuotteisiin. Näin ollen unionin tuotantomäärän määrittämiseksi käytetyssä menetelmässä ei jätetty ulkopuolelle kirjolohen jalostusteollisuutta, toisin kuin osapuoli väitti. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(57)

Vaikka asianomaisen osapuolen ehdottama menetelmä olisikin hyväksytty ja eläviä kaloja jalostavia unionin tuottajia koskevat tiedot lisätty elävien kalojen unionin tuottajien tietoihin ja vaikka tämä johtaisikin joidenkin vahinkoindikaattoreiden, kuten tuotantomäärän, myyntimäärän, tuotantokapasiteetin ja työllisyyden, yliarviointiin, suuntaukset olisivat silti edelleen samat tarkastelujaksolla, koska jalostusteollisuuden tuottamat määrät liittyvät elävien kalojen tuotantomääriin.

(58)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 ja 100 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(59)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 48 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Tämä osapuoli väitti, että unionin kokonaiskulutus on tämän vuoksi aliarvioitu. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksena toimittamatta mitään lisänäyttöä, lukuun ottamatta markkinaosuuksiin liittyvää hypoteettista esimerkkiä, jonka perusteella se väitti, että menetelmä, jonka mukaan komissio määritti unionin kulutuksen, on sisäisesti epälooginen ja johtaa Turkista tulevan tuonnin markkinaosuuden yliarviointiin.

(60)

Kuten 52 ja 56 kappaleessa selitetään, unionin kalanjalostusteollisuutta ei itse asiassa jätetty pois analyysistä. Tuotantotiedot vahvistettiin elävien kalojen perusteella käyttämällä nk. kokonaisen kalan vastinarvoa kaksinkertaisen laskemisen välttämiseksi. Samaan tulokseen olisi päästy, jos tuotannon kokonaismäärä olisi vahvistettu kokonaisen kalan vastinarvoksi muunnettujen jatkojalostettujen kirjolohien perusteella. Jos kuitenkin jalostettujen kalojen määrä olisi lisätty elävien kalojen määrään, kuten asianomainen osapuoli ehdotti, kalat olisi laskettu kahteen kertaan, minkä vuoksi se olisi keinotekoisesti kasvattanut tuotannon ja kulutuksen kokonaismäärää unionissa. Nämä indikaattorit kuitenkin osoittaisivat samoja suuntauksia tarkastelujaksolla (ks. 57 kappale). Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(61)

Väitettyä vaikutusta Turkista tulevan tuonnin markkinaosuuteen käsitellään kappaleessa 64.

(62)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101–105 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(63)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Tämä osapuoli väitti, että menetelmän vuoksi Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus yliarvioitiin. Kuten 59 kappaleessa todettiin, osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi, lukuun ottamatta markkinaosuuksia koskevaa hypoteettista esimerkkiä.

(64)

Tuotantotiedot vahvistettiin elävien kalojen perusteella käyttämällä nk. kokonaisen kalan vastinarvoa kaksinkertaisen laskemisen välttämiseksi (ks. 60 kappale). Jos jalostettujen kalojen määrä olisi lisätty elävien kalojen määrään, kuten asianomainen osapuoli ehdotti, kalat olisi laskettu kahteen kertaan, ja tämän vuoksi Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus olisi aliarvioitu. Nämä indikaattorit kuitenkin osoittaisivat samoja suuntauksia tarkastelujaksolla (ks. 57 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(65)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–108 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(66)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että Turkista tulevan tuonnin hintoja ei pitäisi vahvistaa keskimääräisten hintojen perusteella vaan tuotelajikohtaisesti, koska tuotelajivalikoimalla ja yhden tuotelajin painoarvolla tässä valikoimassa on merkittävä vaikutus keskimääräiseen hintaan. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä väitteensä tueksi.

(67)

Kun vahvistetaan ja tarkastellaan vahinkoindikaattoreiden kehitystä, joka liittyy tarkasteltavana olevan tuotteen hintoihin tarkastelujaksolla, kuten perusasetuksen 3 artiklassa edellytetään, pidetään asianmukaisena käyttää painotettua keskimääräistä tuontihintaa, joka liittyy määriteltyyn tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Yksityiskohtaisia tietoja on kerätty vain tutkimusajanjakson ajalta. Sen vuoksi tuotelajikohtaisia tietoja ei ole saatavilla koko tarkastelujaksolta. Painotetun keskimääräisen tuontihinnan perusteella on joka tapauksessa mahdollista tutkia tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevaa kehityssuuntausta. Se seikka, että kehityssuuntaus olisi väitteen mukaan erilainen tiettyjen tuotelajien osalta, ei tee yleistä suuntausta pätemättömäksi. Hinta painotetaan niin, että otetaan huomioon tuotelajien painoarvo eri tuotevalikoimissa.

(68)

Toisaalta tutkimusajanjaksolla määritettyä hintojen alittavuutta varten (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 ja 113 kappale) komissio käytti otokseen valittujen unionin tuottajien tuotelajikohtaista painotettua keskimääräistä myyntihintaa, joka veloitettiin etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla ja joka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, ja vertasi sitä yhteistyössä toimineiden otokseen valittujen turkkilaisten tuottajien vastaavaan tuotelajikohtaiseen painotettuun keskimääräiseen myyntihintaan, joka veloitettiin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla ja määritettiin CIF-tasolla niin, että sitä oikaistiin asianmukaisesti tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(69)

Edellä esitetyistä syistä väite hylättiin.

(70)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli kyseenalaisti sen seikan, että komissio ei tehnyt mitään oikaisuja tuonnin jälkeisiin kustannuksiin. Väitteen seurauksena komissio analysoi tarkemmin käytettävissä oleva tiedot ja käytti otokseen valittuun vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevalle tuojalle aiheutuneita keskimääräisiä tuonnin jälkeisiä kustannuksia.

(71)

Hintoja, joita oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Kun otetaan huomioon 70 kappaleessa kuvatut oikaisut, asianomaisesta maasta unionin markkinoille tulevan tuonnin painotettu keskimääräinen hintojen alittavuuden marginaali oli 2–16 prosenttia (keskimääräinen alittavuuden marginaali oli 6 prosenttia).

(72)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109–111 ja 114–117 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(73)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset pyysivät, että komissio toimittaisi tietoa makrotaloudellisista vahinkoindikaattoreista aggregoituna vain otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Osapuoli toisti pyyntönsä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komission käytäntönä on, että makrotaloudelliset indikaattorit vahvistetaan ja analysoidaan unionin tasolla eikä otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Katsotaan, että makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta koko unionin tuotannonalaa koskevat kattavat tiedot, jotka sisältävät myös otokseen valittujen yritysten tiedot, tuovat paremmin esiin tarkastelujakson aikaisen tilanteen kuin tiedot, jotka koskevat vain osaa tuotannonalasta. Tästä syystä väite hylättiin.

(74)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118–122 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(75)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Tämä osapuoli väitti, että unionin kokonaistuotanto on tämän vuoksi aliarvioitu.

(76)

Kuten 52 kappaleessa selitettiin, komissio analysoi koko unionin tuotannonalan, mukaan luettuna elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien tuottajat, eikä komission käyttämä menetelmä vaikuttanut unionin tuotannon kokonaismäärään, kuten 56 ja 60 kappaleessa selitettiin. Tästä syystä väite hylättiin.

(77)

Turkin viranomaiset väittivät, että FEAP:n tiedot sisälsivät vain 13 jäsenvaltion tiedot, minkä vuoksi unionin tuotannon kokonaismäärä aliarvioitiin.

(78)

FEAP:n tiedot eivät tosiaan sisältäneet jäsenvaltioita, joiden tuotannon kokonaismäärä oli alle 1 000 tonnia (kokonaisen kalan vastinarvoina) vuodessa, mutta alhaisten määrien vuoksi tällä ei olisi voinut olla merkittävää vaikutusta määritettyihin kehityssuuntauksiin. Tämä osapuoli ei myöskään osoittanut mahdollisia vaikutuksia, joita muiden jäsenvaltioiden sisällyttämisellä kokonaistietoihin olisi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(79)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, että kahden jäsenvaltion eli Bulgarian ja Romanian, joiden tuotantolukuja ei otettu huomioon, tuotanto oli itse asiassa yli 1 000 tonnia vuonna 2011. Turkin viranomaisten toimittamat tuotantomäärät koskevat pääasiassa isokokoisen taimenen tuotantoa, eikä tämä tutkimus koske sitä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(80)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa esitetty tuotantokapasiteetti oli virheellinen, koska se oli laskettu virheellisesti määritetyn tuotantomäärän perusteella (ks. 75 kappale). Tämä osapuoli väitti myös, että kapasiteetin käyttöasteen ei pitäisi perustua otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamiin tietoihin, koska otokseen sisältyi unionin tuottajia, jotka edustivat eri tuotantovaiheita, kuten savustusta, kun taas tuotantomäärä väitteen mukaan sisälsi vain elävät kirjolohet. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuoli väitti, että käytetty kaava perustui virheellisesti otokseen valittujen tuottajien keskimääräiseen kapasiteetin käyttöasteeseen eikä elävien kalojen tuotannonalan ja jalostusteollisuuden erityistietoihin. Osapuoli väitti vielä, että eläviä kirjolohia hankkivan jalostusteollisuuden tietoja ei ollut otettu huomioon, ja tällä oli väitteen mukaan merkittävä vaikutus unionin yleisen tuotantokapasiteetin määrittämiseen. Osapuoli väitti myös, että kapasiteetin määrittämisen ei pitäisi missään tapauksessa perustua kaavaan vaan unionin tuottajilta saatuihin tosiasiallisiin tietoihin.

(81)

Kuten 52, 56 ja 60 kappaleessa todettiin, komissio ei jättänyt jalostusteollisuutta analyysin ulkopuolelle, ja tuotantomäärän virheellistä laskemista koskeva väite hylättiin. Komission käytettävissä ei ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tehdä segmentoidun analyysin käyttäen näiden kahden tuotannonalan tietoja (ks. 53 kappale). Samasta syystä kapasiteetin määritystä ei voitu tehdä yli 700:lta unionin pieneltä ja keskisuurelta tuottajalta saatujen tosiasiallisten tietojen perusteella. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 ja 124 kappaleessa selitettiin, komission määrittämä kapasiteetin käyttöaste oli johdonmukainen unionin tuotantomäärän kanssa. Näin ollen hylättiin myös väite, jonka mukaan tuotantokapasiteetti on määritetty puutteellisten tuotantolukujen perusteella ja kapasiteetin käyttöasteen ei pitäisi perustua otokseen valittujen unionin tuottajien tietoihin. Vaikka asianomaisen osapuolen ehdottama vaihtoehtoinen tuotantomäärän laskentamenetelmä olisikin hyväksytty ja eläviä kaloja unionista hankkivan unionin jalostusteollisuuden tiedot lisätty elävien kalojen unionin tuottajien tietoihin, minkä seurauksena kalat laskettaisiin kahteen kertaan (ks. 56 kappale), kapasiteetin käyttöasteen kehitys osoittaisi kuitenkin samoja suuntauksia tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(82)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–128 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(83)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Osapuoli väitti, että unionin jalostusteollisuuden osuus jätettiin pois analyysistä. Sen vuoksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan myyntimäärä oli aliarvioitu ja tällä perusteella laskettu markkinaosuus oli virheellinen. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti väitteensä ja ehdotti, että komission olisi pitänyt käyttää 49 kappaleessa kuvattuja vaihtoehtoisia menetelmiä, mutta se ei esittänyt näyttöä tämän merkityksellisyydestä havaintojen kannalta.

(84)

Kuten 52, 56 ja 60 kappaleessa todettiin, väite, jonka mukaan tuotantomäärä määritettiin virheellisesti ja osaa unionin tuotannonalasta ei otettu huomioon, hylättiin. Tästä seuraa, että myös väite, jonka mukaan myyntimäärä ja markkinaosuus määritettiin virheellisesti, hylättiin. Kuten 53 kappaleessa selitettiin, segmentoidun analyysin tekeminen ei ollut mahdollista, ja se hylättiin. Jos kuitenkin osapuolen ehdottama myyntimäärän laskentamenetelmä olisi hyväksytty, se olisi johtanut kalojen kaksinkertaiseen laskentaan ja näin ollen unionin tuotannonalan myyntimäärän ja markkinaosuuden yliarviointiin. Nämä indikaattorit kuitenkin osoittaisivat samoja suuntauksia tarkastelujaksolla (ks. 57 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(85)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 ja 133 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(86)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(87)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, minkä vuoksi työllisyys aliarvioitiin. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuoli väitti, että käytetty kaava perustui virheellisesti otokseen valittujen tuottajien työllisyyteen eikä näiden kahden erityisen tuotannonalan tietojen käyttöön. Osapuoli väitti vielä, että eläviä kirjolohia hankkivan jalostusteollisuuden tietoja ei ollut otettu huomioon, ja tällä oli väitteen mukaan merkittävä vaikutus unionin kokonaistyöllisyyden määrittämiseen. Osapuoli väitti myös, että työllisyyden määrittämisen ei pitäisi missään tapauksessa perustua kaavaan vaan unionin tuottajilta saatuihin tosiasiallisiin tietoihin.

(88)

Kuten 52, 56 ja 60 kappaleessa todettiin, väite, jonka mukaan osaa unionin tuotannonalasta ei otettu huomioon, hylättiin. Komission käytettävissä ei ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tehdä segmentoidun analyysin käyttäen elävien kalojen tuotannonalan ja jalostusteollisuuden tietoja (ks. 53 kappale). Samasta syystä työllisyyden määritystä ei voitu tehdä yli 700:lta unionin pieneltä ja keskisuurelta tuottajalta saatujen tosiasiallisten tietojen perusteella. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 kappaleessa selitettiin, komission määrittämä työllisyysluku oli johdonmukainen unionin tuotantomäärän kanssa. Vahvistaessaan työllisyystietoja komissio otti huomioon unionin koko tuotannonalan, myös jalostusteollisuuden. Tästä seuraa, että myös väite, jonka mukaan työllisyys vahvistettiin virheellisesti, hylättiin. Vaikka asianomaisen osapuolen ehdottama vaihtoehtoinen tuotantomäärän laskentamenetelmä olisikin hyväksytty ja eläviä kaloja unionista hankkivan unionin jalostusteollisuuden tiedot lisätty elävien kalojen unionin tuottajien tietoihin, minkä seurauksena kalat laskettaisiin kahteen kertaan (ks. 56 kappale), työllisyyden kehitys osoittaisi kuitenkin samoja suuntauksia tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(89)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135–137 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(90)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan myyntihintoja ei pitäisi vahvistaa keskimääräisten hintojen perusteella vaan tuotelajikohtaisesti, koska tuotelajivalikoimalla ja yhden tuotelajin painoarvolla tässä valikoimassa on merkittävä vaikutus keskimääräiseen myyntihintaan. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä väitteensä tueksi.

(91)

Edellä 67 ja 68 esitetyistä syistä tämä väite kuitenkin hylättiin vastaavasti.

(92)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140–142 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(93)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 ja 144 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(94)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(95)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 146–151 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(96)

Edellä esitetyn makro- ja mikrotaloudellisia tekijöitä koskevan analyysin perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–155 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan koko unionin tuotannonalalle, mukaan luettuna kaikki eri tuotantovaiheet ja -tyypit (elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien tuotanto), on aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(97)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157–161 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(98)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162–165 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(99)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166 ja 168 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(100)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169 ja 170 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(101)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui kilpailusta muiden kalalajien kanssa. Osapuolet siteerasivat tutkimuksia (11), jotka väitetysti osoittivat, että muut kalalajit kilpailevat annoskokoisen kirjolohen kanssa Saksan markkinoilla. Kyseiset osapuolet väittivät vielä, että pangasiuksen sekä isokokoisen taimenen ja lohen lisäksi kilpailua oli myös turskan, ruijanpallaksen, makrillin ja punasimpun kanssa, ja tämä aiheutti vahingon unionin tuotannonalalle.

(102)

Edellä mainitut tutkimukset, joihin asianomaiset osapuolet viittasivat, eivät tarjonneet Saksan tai koko unionin markkinoista mitään ratkaisevaa näyttöä esitettyjen väitteiden tueksi. Väitteet olivat myös ristiriidassa sen seikan kanssa, että Turkista tuleva kirjolohen tuonti lisääntyi koko tarkastelujakson ajan unionissa sekä markkinaosuudeltaan että myyntimäärältään.

(103)

Muiden kalalajien aiheuttama väitetty kilpailu ei missään tapauksessa voi selittää unionin tuotannonalan talous- ja rahoitustilanteen yleistä heikkenemistä eikä etenkään markkinaosuuden menetystä verrattuna Turkista peräisin olevaan tuontiin, joka kasvoi tarkastelujaksolla.

(104)

Tällä perusteella asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(105)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171–175 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(106)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan analyysissä ei otettu huomioon hallinnollisen rasitteen negatiivista vaikutusta jäsenvaltioihin.

(107)

Hallinnollista ja sääntelystä aiheutuvaa rasitetta, mukaan luettuna väitetyt rajoitteet tiettyjen maantieteellisten alueiden vesiviljelykäytössä jäsenvaltioissa, mahdollisena muuna tekijänä, joka olisi aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle, käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 176–178 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteensä tueksi tai toimittaneet lisätietoja asiasta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(108)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 176–178 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(109)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan analyysissä ei otettu huomioon vähittäismyyntisektorin aiheuttaman hintapaineen ja vahvan neuvotteluaseman negatiivista vaikutusta.

(110)

Vähittäismyyntisektorin aiheuttamaa hintapainetta ja neuvotteluasemaa mahdollisena muuna tekijänä, joka olisi aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle, käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179–181 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteensä tueksi tai toimittaneet lisätietoja asiasta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(111)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179–181 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(112)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan analyysissä ei otettu huomioon useiden muiden tekijöiden, kuten väitettyjen liikainvestointien, ympäristöongelmien ja oikeudenkäyntien, negatiivista vaikutusta yksittäisiin unionin tuottajiin.

(113)

Näitä tekijöitä käsiteltiin kuitenkin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 182–186 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteensä tueksi tai toimittaneet lisätietoja asiasta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(114)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 182–186 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(115)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 187–189 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui tuetusta tuonnista eivätkä muut yksittäin ja yhteensä analysoidut tekijät poistaneet syy-yhteyttä, voidaan vahvistaa.

(116)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191–194 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(117)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ilmoittautui kaksi uutta tuojaa ja väitti, että Turkista peräisin olevaan kirjoloheen sovellettavien tullien käyttöönotolla olisi kielteinen vaikutus niihin. Nämä osapuolet eivät kuitenkaan perustelleet näitä väitteitä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(118)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195 ja 198 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(119)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199–203 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(120)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 204 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan ei ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Turkista tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa, voidaan vahvistaa.

(121)

Tuettua tuontia, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset tasoitustoimenpiteet, jotta tuetusta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(122)

Vahinkomarginaaleja on tarkistettu 70 ja 71 kappaleessa kuvattujen oikaisujen huomioon ottamiseksi (ks. 127 kappale).

(123)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 206–217 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(124)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaaleja ja tukimarginaaleja. Tullien määrä olisi asetettava tuki- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruiseksi.

(125)

Koska turkkilaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöaste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskeva tulli asetettiin otokseen valittuihin tai tutkimuksissa yhteistyössä toimiviin yrityksiin sovellettavan korkeimman tullin tasolle. Kaikkia muita yrityksiä koskevaa tullia sovelletaan niihin yrityksiin, jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä.

(126)

Liitteessä lueteltujen yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten turkkilaisten yritysten lopullinen tulli on asetettu otokseen valittujen yritysten painotetun keskimääräisen tullin tasolle.

(127)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tasoitustullit ovat CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(128)

Edellä esitetyt tasoitustoimenpiteet vahvistetaan arvotullien muodossa eli suhteessa tuonnin arvoon.

(129)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset tasoitustullit määritettiin kyseessä olevan tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin.

(130)

Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(131)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (12). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(132)

Tasoitustullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa jäännöstullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, joilla ei ollut unioniin suuntautuvaa vientiä tutkimusajanjakson aikana.

(133)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen 15 vientiä harjoittavaa tuottajaa tarjosi hintasitoumuksia perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti.

(134)

Komissio analysoi nämä tarjoukset tarkoin ottaen huomioon erityissuhteen Turkin kanssa. Komissio katsoi kuitenkin, että nämä sitoumukset eivät olisi käytännöllisiä tässä menettelyssä. Tämä johtuu tarkasteltavana olevan tuotteen monista tarjontamuodoista, eri tarjontamuotojen merkittävistä hintaeroista sekä samoille asiakkaille suuntautuvan muiden tuotteiden myynnin aiheuttamasta ristiinkompensoinnin vaarasta.

(135)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli, AEA, väitti, että syyt, joiden vuoksi sitoumusten ei katsottu olevan käytännöllisiä, eivät ole paikkansapitäviä. Se väitti, että tarjontamuotojen lukumäärä on rajallinen, ne voidaan yksilöidä selvästi Taric-koodien avulla ja tarvittaessa tietyt tarjontamuodot voidaan ryhmitellä yhteen, suuret hintaerot tarjontamuotojen välillä eivät tee sitoumuksista epäkäytännöllisiä, koska eri tarjontamuodoille voitaisiin vahvistaa eri vähimmäistuontihinnat, ja muiden kalatuotteiden (lohi) tapauksessa (13) on aiemmin hyväksytty samanlaisia sitoumuksia.

(136)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat, jotka tarjosivat sitoumuksia ja joista komissiolla oli tarkkoja tietoja, olivat vieneet seitsemää tarkasteltavana olevan tuotteen tarjontamuotoa tutkimusajanjaksolla. Näitä tarjontamuotoja ei voida selvästi yksilöidä Taric-koodeilla. Lisäksi kaikki tarjontamuotojen ryhmittelyt, jotka edellyttävät eri hintoja, voivat johtaa ristiinkompensointiin eri tarjontamuotojen vähimmäistuontihintojen välillä. Jos vientiä harjoittavien tuottajien ja eri tarjontamuotojen suurta määrää yhdistettynä tarjontamuotojen merkittäviin hintaeroihin pyrittäisiin lieventämään useilla vähimmäistuontihinnoilla osapuolen ehdottamalla tavalla, sitoumusten valvomisesta tulisi entistäkin epäkäytännöllisempää. Ristiinkompensoinnin riskin vähentäminen seuraamalla jatkuvasti, noudatetaanko lauseketta, jonka mukaan muita tuotteita ei enää myydä samoille asiakkaille, veisi kohtuuttomasti resursseja ja olisi näin ollen epäkäytännöllistä. Lohta koskevan tapauksen osalta tuolloin hyväksytyt sitoumukset ovat osoittautuneet epäkäytännöllisiksi, mistä ovat osoituksena monet sitoumusten peruutukset toimenpiteet voimassaoloaikana. Edellä esitetyistä syistä väitteet, joiden mukaan sitoumukset olisivat käytännöllisiä tässä tapauksessa, hylätään.

(137)

Sen vuoksi nämä hintasitoumustarjoukset hylättiin.

(138)

Todettujen tukimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten tasoitustullien vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti. Lopullisen tasoitustullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(139)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (14) 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

—

elävänä, kappalepaino enintään 1,2 kg, tai

—

tuoreena, jäähdytettynä, jäädytettynä ja/tai savustettuna:

—

se ei vienyt unioniin 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta tutkimusajanjakson (1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä) aikana,

—

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Turkissa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä,

—

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin,