24.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/1

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN-ECE) sääntö nro 24 —Yhdenmukaisista määräyksistä, jotka koskevat

I

Puristussytytysmoottoreiden hyväksymistä näkyvien epäpuhtauspäästöjen osalta

II

Ajoneuvon hyväksyntää hyväksyttyä tyyppiä edustavien puristussytytysmoottoreiden asentamisen osalta

III

Puristussytytysmoottorilla varustettujen moottoriajoneuvojen hyväksyntää moottorin näkyvien epäpuhtauspäästöjen osalta

IV

Puristussytytysmoottorin tehon mittausta

1.   SOVELTAMISALA

1.1

Tämän säännön soveltamisalaan kuuluvat:

1.1.1

OSA I

:

Pakokaasujen näkyvät epäpuhtauspäästöt puristussytytysmoottoreista, jotka on tarkoitettu asennettaviksi maantieajoneuvoihin

1.1.2

OSA II

:

Tämän säännön osan I mukaisesti hyväksyttyjen puristussytytysmoottoreiden asentaminen maantieajoneuvoihin

1.1.3

OSA III

:

Pakokaasujen näkyät epäpuhtauspäästöt moottoriajoneuvoista, joihin asennettuja moottoreita ei ole erikseen tyyppihyväksytty tämän säännön osan I mukaisesti

1.2

Tämän säännön toissijaisena soveltamisalana on ECE-menettely, jota on sovellettava, kun mitataan ainoastaan puristussytytysmoottoreiden antotehoa.

2.   OSIEN I, II JA III YHTEISET MÄÄRITELMÄT

2.1

Tämän säännön osissa I, II ja III tarkoitetaan

2.2

’nettoteholla’ tämän säännön liitteessä 10 annetun määritelmän mukaista puristussytytysmoottorin tehoa;

2.3

’puristussytytysmoottorilla’ moottoria, joka toimii puristussytytysperiaatteella (esim. dieselmoottori);

2.4

’kylmäkäynnistyslaitteella’ laitetta, joka toiminnallaan tilapäisesti lisää moottoriin syötettävän polttoaineen määrää ja joka on tarkoitettu helpottamaan moottorin käynnistymistä;

2.5

’savutusmittarilla’ mittalaitetta, jolla jatkuvasti mitataan ajoneuvojen tuottamien pakokaasujen kykyä absorboida valoa tämän säännön liitteen 8 mukaisesti;

2.6

’enimmäisnimellisnopeudella’ enimmäisnopeutta, jonka säädin mahdollistaa täydellä kuormituksella;

2.7

’vähimmäisnimellisnopeudella’

2.7.1

joko suurinta seuraavista kolmesta moottorin nopeudesta

 

45 prosenttia enimmäisnettotehon nopeudesta

 

1 000 r/min.

 

joutokäynnin säätimen mahdollistama vähimmäisnopeus

2.7.2

tai sellaista pienintä nopeutta, jota valmistaja pyytää.

2.8.

Hybridiajoneuvot

2.8.1

’hybridiajoneuvolla’ ajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi erilaista energianmuunninta ja kaksi erilaista (ajoneuvon sisäistä) energian varastointijärjestelmää ajoneuvon käyttövoimaa varten;

2.8.2

’hybridisähköajoneuvolla’ ajoneuvoa, joka saa mekaanista käyttövoimaansa varten energiaa seuraavista ajoneuvon sisäisistä varastoidun energian/tehon lähteistä:

—

polttoaine

—

sähköenergian/-tehon varastointilaite (esim. akku, kondensaattori, vauhtipyörä/generaattori…)

OSA I —   PAKOKAASUJEN NÄKYVÄT EPÄPUHTAUSPÄÄSTÖT PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREISTA

3.   MÄÄRITELMÄT

Tämän säännön osassa I tarkoitetaan

3.1

’puristussytytysmoottorin hyväksynnällä’ hyväksyntää moottorin pakokaasun näkyvien epäpuhtauspäästöjen rajoituksen osalta;

3.2

’moottorityypillä’ moottoriajoneuvoon asennettavien sellaisten puristussytytysmoottoreiden luokkaa, jotka ei olennaisilta ominaisuuksiltaan poikkea toisistaan; nämä ominaisuudet vastaavat tämän säännön liitteessä 1 annettuja määritelmiä, lukuun ottamatta tämän säännön kohdissa 7.2 ja 7.3 sallittuja muutoksia;

3.3

’hyväksyttävää tyyppiä edustavalla moottorilla’ moottoria, joka tuottaa suurimman nettotehon moottorityypin sisällä.

3.4

Muut tähän osaan I sovellettavat määritelmät annetaan tämän säännön kohdassa 2.

4.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

4.1   Näkyvät epäpuhtauspäästöt

4.1.1

Ajoneuvon valmistajan tai valmistajan asianmukaisesti valtuutetun edustajan on haettava moottorityypin hyväksyntää moottorin näkyvien epäpuhtauspäästöjen rajoituksen osalta.

4.1.2

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena: moottorin kuvaus, josta käyvät ilmi kaikki tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetut, asiaankuuluvat yksityiskohdat.

4.1.3

Hyväksyttävää moottorityyppiä edustava moottori sekä tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetut laitteet on toimitettava tämän säännön kohdassa 6 tarkoitettuja hyväksyntätestejä suorittavalle tutkimuslaitokselle.

4.1.4

Näkyvien epäpuhtauspäästöjen määrittämiseksi tarvittavat mittaukset on tehtävä kahdella menetelmällä, jotka määritellään tämän säännön liitteissä 4 ja 5 ja jotka koskevat vakionopeustestejä ja kiihdytystestejä.

4.1.5

Näkyvien epäpuhtauspäästöjen sekä tehon ja polttoaineen kulutuksen määrittämiseen on käytettävä hyväksyntää varten toimitettua moottoria ja mittaukset on tehtävä tämän säännön liitteen 10 mukaisesti.

4.2   Moottorin teho

4.2.1

Valmistaja tai valmistajan asianmukaisesti valtuuttama edustaja voi pyytää, että ainoastaan moottorin teho mitataan. Tällöin

4.2.1.1

valmistajan on täytettävä tämän säännön liitteeseen 1 tehonmittaukseen liittyvät tiedot, eli kaikki kohdat, joita ei edellä kirjain E;

4.2.1.2

tämän säännön liitteessä 10 tarkoitettuja testejä suorittavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava moottori, joka vastaa kaikilta osiltaan edellä mainitussa liitteessä 1 annettua kuvausta. Tällaiset testit tehdään ainoastaan moottoritestipenkissä.

4.2.2

Jos valmistajan tai valmistajan asianmukaisesti valtuuttaman edustajan pyynnöstä ainoastaan moottorin teho mitataan liitteen 10 mukaisesti, näitä mittauksia ei katsota hyväksyntätesteiksi, vaan tämän säännön liitteen 10 lisäyksen mukaisesti annetaan virallinen ilmoitus testituloksista.

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu moottori vastaa jäljempänä olevia kohdan 6 vaatimuksia, on kyseiselle moottorityypille myönnettävä hyväksyntä.

5.2

Hyväksyntänumero on annettava kullekin hyväksytylle moottorityypille. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 03, mikä vastaa 20. huhtikuuta 1986 voimaantullutta muutossarjaa 03) on käytävä ilmi muutossarja, joka sisältää hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät tärkeät sääntöön tehdyt tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle moottorityypille.

5.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta moottorityypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

5.4

Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksytyn moottorityypin mukaiseen moottoriin on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen kohtaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jonka osat ovat

5.4.1

ympyrän sisällä E-kirjain ja sen jälkeen hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (1);

5.4.2

kohdassa 5.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero;

5.4.3

suorakulmion muotoinen tunnus, joka sisältää hyväksyntähetkellä kiihdytystestissä saavutettua, korjattua absorptiokerrointa osoittavan lukeman, joka lasketaan tämän säännön liitteessä 5 tarkoitetulla menetelmällä ja joka ilmaistaan yksikkönä m-1.

5.4.4

Sen sijaan, että nämä hyväksyntämerkit ja tunnukset kiinnitettäisiin moottoriin, valmistaja voi päättää, että jokaiseen tämän säännön nojalla hyväksyttyyn moottorityyppiin liitetään tällaiset tiedot sisältävä asiakirja-aineisto, jolloin hyväksyntämerkit ja tunnukset voidaan kiinnittää ajoneuvoon tämän säännön kohdan 14.4 mukaisesti.

5.5

Edellä kohdassa 5.4.1 määriteltyä symbolia ei tarvitse toistaa, jos moottori vastaa moottorityyppiä, joka on hyväksytty yhden tai useamman sopimukseen sisältyvän muun säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella; tällöin kaikkien niiden sääntöjen ja hyväksyntien numerot, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin kohdassa 5.4.1 määritellyn symbolin oikealle puolelle.

5.6

Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi kiinnitetty.

5.7

Hyväksyntämerkki on sijoitettava lähelle valmistajan antamia moottorin tunnuslukuja.

5.8

Tämän säännön liitteessä 3 on esimerkkejä tyyppihyväksyntämerkkeihin liittyvistä järjestelyistä.

6.   ERITELMÄT JA TESTIT

6.1   Yleistä

Näkyviin epäpuhtauspäästöihin vaikuttavat osat on suunniteltava, valmistettava ja asennettava siten, että moottori täyttää tämän säännön vaatimukset tavanomaisessa käytössä siihen mahdollisesti kohdistuvista värinöistä huolimatta.

6.2   Kylmäkäynnistyslaitteita koskevat vaatimukset

6.2.1

Kylmäkäynnistyslaite on oltava siten suunniteltu ja rakennettu, ettei sitä voida käynnistää tai pitää käynnissä moottorin käydessä tavanomaisesti.

6.2.2

Edellä olevaa kohtaa 6.2.1 ei sovelleta tapauksiin, joissa jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

6.2.2.1

Moottorin vakiokierrosnopeudella tuottamien pakokaasujen valonabsorptiokertoimet, mitattuna tämän säännön liitteessä 4 esitetyllä menetelmällä, kylmäkäynnistyslaite toiminnassa, eivät ylitä tämän säännön liitteessä 7 vahvistettuja raja-arvoja.

6.2.2.2

Kylmäkäynnistyslaitteen toiminnassa pitäminen aiheuttaa moottorin sammumisen kohtuullisen ajan kuluessa.

6.2.3

Hyväksyntätestiä varten voidaan tarvittaessa simuloida mitä tahansa ajoneuvoon liittyvää järjestelmän osaa.

6.3   Näkyviä epäpuhtauspäästöjä koskevat vaatimukset

6.3.1

Näkyvien epäpuhtauspäästöjen mittaukseen on käytettävä tämän säännön liitteissä 4 ja 5 kuvattua menetelmää.

6.3.2

Hyväksyttäväksi toimitetun moottorin tehon on oltava tämän säännön liitteen 4 kohdassa 3.1.5 täsmennetyissä rajoissa.

6.3.3

Näkyvät epäpuhtauspäästöt, jotka on mitattu tämän säännön liitteessä 4 kuvatulla menetelmällä, eivät saa ylittää tämän säännön liitteessä 7 täsmennettyjä raja-arvoja.

6.3.4

Valmistajan pyynnöstä tehdään liitteissä 4 ja 5 kuvattuja lisätestejä, jotta tämän säännön kohdissa 7.2 ja 7.3 sallittujen, hyväksytyn moottorin johdannaisten kiihdytysarvot voidaan määrittää.

6.3.4.1

Jos moottorin valmistaja haluaa, että näkyvät epäpuhtaudet mitataan tämän säännön kohdassa 7.3 sallittua vääntömomenttialuetta ja/tai nopeutta pienemmältä alueelta, moottorityypin hyväksyntä koskee kyseistä rajattua vääntömomentti- ja nopeusaluetta.

6.3.4.2

Jos moottorin hyväksyntää halutaan myöhemmin laajentaa koskemaan koko tämän säännön kohdassa 7.3 sallittua vääntömomentti-/nopeusaluetta, on toimitettava hyväksyttäväksi toinen moottori, jotta näkyvät epäpuhtaudet voidaan määrittää kuormitus-/nopeusalueen siltä osalta, joka aiemmin oli jätetty huomiotta.

6.3.5

Jos vääntömomentti-/nopeusalueen joidenkin osien saavuttaminen edellyttää sisäeritelmien käyttöä, näistä on ilmoitettava liitteessä 1 esitetyssä muodossa ja ne on liitettävä toimitettavaan asiakirja-aineistoon.

6.3.6

Moottorille annettava absorptiokertoimen arvo kiihdytystestissä on valittava asianmukaisesti moottorin nimellisnopeuden ja vääntömomentin mukaisesti arvomatriisista, joka on laadittu tämän säännön liitteessä 5 annetulla menetelmällä.

6.3.7

Sellaisten moottoreiden, joita käytetään pakokaasuahtimella, kiihdytystestissä mitattu absorptiokerroin ei saa ylittää liitteessä 7 vahvistettua raja-arvoa nimellisvirtauksella, joka vastaa suurinta vakionopeustestissä mitattua absorptiokerrointa, lisättynä 0,5 m-1:llä.

6.4

Vastaavien mittauslaitteiden käyttö on sallittua. Jos käytetään muuta kuin tämän säännön liitteessä 8 esitetyn mukaista mittauslaitetta, sillä saatujen mittaustulosten vastaavuus kyseistä moottoria käytettäessä on kuitenkin osoitettava.

7.   MOOTTORITYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

7.1

Kaikista johonkin moottorityyppiin kuuluvan moottorin muutoksista, jotka koskevat liitteessä 1 annettuja ominaisuuksia, on ilmoitettava moottorityypin hyväksyneelle hallinnolliselle yksikölle. Näiden muutosten yksityiskohtaiset tiedot on ilmoitettava liitteessä 1 annetussa muodossa. Kohdassa 7.2 ja 7.3 asetetuin rajoituksin yksikkö voi tällöin joko

7.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että moottori joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset; tai

7.1.2

vaatia uuden testausselosteen testin suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

7.2

Muutokset voidaan luokitella seuraavasti tämän säännön soveltamista varten näkyvien epäpuhtauspäästöjen osalta:

1)

Muutokset, jotka edellyttävät uutta hyväksyntää testeineen.

2)

Muutokset, jotka edellyttävät uutta hyväksyntää ilman testejä.

3)

Muutokset, jotka voivat edellyttää uusia testejä, mutta ilman uutta hyväksyntää.

4)

Muutokset, jotka eivät edellytä täydentäviä testejä tai uusia hyväksymisiä.

Edellä esitetyt luokat 1, 2, 3 ja 4 on merkitty liitteessä 1 kullekin niitä vastaavien ominaisuuksien riville.

7.3

Riippumatta näistä kohdassa 7.2 annetuista luokituksista uutta hyväksyntää testeineen (eli luokkaa 1) vaaditaan automaattisesti, ellei moottori täytä myös seuraavia edellytyksiä:

 

enimmäisnimellisnopeus enintään 100 prosenttia ja vähintään 75 prosenttia hyväksyntätestin moottorin enimmäisnimellisnopeudesta,

 

vähimmäisnimellisnopeus vähintään sama kuin moottorilla hyväksyntätestissä,

 

vääntömomenttiarvo enintään 100 prosenttia ja vähintään 70 prosenttia arvosta hyväksyntätestin moottorin nopeudella,

 

vakio-olosuhteiden absorptioarvot ovat enintään 1,1-kertaiset hyväksyntätestissä saatuihin arvoihin nähden eivätkä ne ylitä liitteessä 7 annettuja raja-arvoja,

 

pakokaasun vastapaine on enintään sama kuin moottorilla hyväksyntätestissä,

 

pakojärjestelmän tilaavuudet eroavat toisistaan enintään 40 prosenttia,

 

imuilman alipaine on enintään sama kuin moottorilla hyväksyntätestissä,

 

uuden yhdistetyn vauhtipyörän ja voimansiirron hitausmomentti eroaa enintään 15 prosenttia hyväksytystä moottorin vauhtipyörästä ja voimansiirrosta.

Huom. Hyväksyntätestin moottorilla tarkoitetaan kaikissa tapauksissa kohdassa 3.3 määriteltyä, hyväksyttävää tyyppiä edustavaa moottoria.

7.4

Jos valmistaja pyytää, että hyväksyntä kattaa myös tämän säännön osan I kohdassa 7.3 sallitut, vääntömomentiltaan ja nopeudeltaan pienemmät moottorit, testit olisi toteutettava liitteen 5 kohdassa 2.2 määritellyltä nopeusalueelta siten, että moottori asetetaan tuottamaan 90, 80 ja 70 prosenttia täydestä tehosta. Jos moottorin nopeutta pienennetään, tämän säännön liitteen 5 kohdassa 2.2 määritelty vähimmäisnopeus on laskettava siitä johdannaisesta, jolla on pienin enimmäistehon nopeus. Jos moottorin valmistaja haluaa, että näkyvät epäpuhtaudet mitataan tämän säännön osan I kohdassa 7.3 sallittua vääntömomenttialuetta ja/tai nopeutta pienemmältä alueelta, moottorityypin hyväksyntä koskee kyseistä rajattua vääntömomentti- ja/tai nopeusaluetta.

7.5

Tällaisia muutoksia varten on tehtävä lisätestejä, jotta saadaan tämän säännön kohdan 6.3.1 mukaisesti vapaan kiihdytyksen savuarvot, ellei näitä arvoja saada jo tehdyistä testeistä kohdassa 6.3.4 sallitulla tavalla.

7.6

Hyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä kohdassa 5.3 tarkoitetulla menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

7.7

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1

Jokaisen tämän säännön kohdan 5.4 mukaisesti hyväksyntämerkillä ja/tai asiakirjoilla osoitetun ajoneuvon on oltava hyväksytyn moottorityypin mukainen näkyviin epäpuhtauspäästöihin vaikuttavien osien osalta.

8.2

Edellä kohdassa 8.1 täsmennetyn vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi on valittava moottori valmistussarjasta.

8.3

Tämän moottorin vaatimustenmukaisuus hyväksyttyyn tyyppiin nähden on varmistettava tämän säännön liitteen 2 mukaisessa hyväksyntälomakkeessa annetun kuvauksen pohjalta. Sen lisäksi on suoritettava tarkastustestejä seuraavissa olosuhteissa:

8.3.1

Moottorille, jota ei ole sisäänajettu, on tehtävä tämän säännön liitteessä 5 kuvattu kiihdytystesti. Moottorin on katsottava olevan hyväksytyn tyypin mukainen, jos määritetty absorptiokerroin ylittää enintään 0,5 m-1:llä arvon, joka annetaan kyseisen moottorin hyväksyntämerkissä tai asiakirjoissa (ks. edellä kohta 8.1). Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää kaupallista polttoainetta viitepolttoaineen asemesta.

8.3.2

Jos edellä kohdassa 8.3.1 tarkoitetussa testissä määritetty luku eroaa enemmän kuin 0,5 m-1 arvosta, joka annetaan kyseisen moottorin hyväksyntäasiakirjoissa, moottori on testattava uudestaan vakionopeuksilla tämän säännön liitteessä 4 esitetyllä tavalla. Päästötasot eivät saa ylittää tämän säännön liitteessä 7 täsmennettyjä raja-arvoja.

9.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

9.1

Moottorityypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan kohdan 8.1 vaatimuksia ei noudateta, tai jos moottori ei läpäise edellä kohdassa 8.3 mainittuja tarkastustestejä.

9.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille sopimuspuolille lähettämällä hyväksyntälomakkeen jäljennöksen, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä ja suuraakkosin merkintä ”HYVÄKSYNTÄ PERUUTETTU”.

10.   TUOTANNON LOPULLINEN LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn moottorin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Kun kyseinen viranomainen saa asiaa koskevan ilmoituksen, hänen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille lähettämällä hyväksyntälomakkeen jäljennös, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”TUOTANTO KESKEYTETTY”.

11.   HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN LAITOSTEN JA HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

OSA II —   TYYPPIHYVÄKSYTTYJEN PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN ASENTAMINEN MAANTIEAJONEUVOIHIN

12.   MÄÄRITELMÄT

Tämän säännön osassa II tarkoitetaan

12.1

’ajoneuvon hyväksynnällä’ ajoneuvotyypin hyväksyntää moottorin näkyvien epäpuhtauspäästöjen suhteen tyyppihyväksyttyjen moottoreiden asennuksen osalta;

12.2

’ajoneuvotyypillä’ sellaisten moottoriajoneuvojen muodostamaa luokkaa, jotka eivät eroa toisistaan olennaisilta ominaisuuksiltaan, kuten tämän säännön liitteessä 1 määritellyt ajoneuvon ja moottorin ominaisuudet.

12.3

Muut tähän osaan II sovellettavat määritelmät annetaan tämän säännön kohdassa 2.

13.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

13.1   Näkyvät epäpuhtauspäästöt

13.1.1

Ajoneuvon valmistajan tai valmistajan asianmukaisesti valtuutetun edustajan on haettava ajoneuvotyypin hyväksyntää puristussytytysmoottorin asentamisen osalta moottorin näkyvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamista varten.

13.1.2

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena: ajoneuvon kuvaus, josta käyvät ilmi kaikki tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetut, asiaankuuluvat yksityiskohdat, sekä liitteessä 2 oleva moottorin tyyppihyväksyntäilmoitus ja liitteen 2 kohdassa 19 luetellut asiakirjat. Liitteeseen 1 on täytettävä ainoastaan ne kohdat, jotka eroavat moottorin tyyppihyväksynnästä.

13.1.3

Hyväksyttävää moottorityyppiä edustava ajoneuvo on toimitettava tämän säännön kohdassa 15 tarkoitettuja hyväksyntätestejä suorittavalle tutkimuslaitokselle.

14.   HYVÄKSYNTÄ

14.1

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo vastaa jäljempänä olevia kohdan 15 vaatimuksia, kyseiselle ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

14.2

Kullekin hyväksytylle ajoneuvotyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 03, mikä vastaa 20. huhtikuuta 1986 voimaan tullutta muutossarjaa 03) on käytävä ilmi muutossarja, joka sisältää hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät tärkeät sääntöön tehdyt tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

14.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

14.4

Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu

14.4.1

ympyrän sisällä olevasta E-kirjaimesta, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2);

14.4.2

tämän säännön numerosta, jota seuraa R-kirjain, viiva ja kohdassa 14.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella oleva hyväksyntänumero.

14.4.3

seuraavasta lisätunnuksesta: suorakulmio, joka sisältää tämän säännön liitteen 5 mukaisessa kiihdytystestissä saavutettua absorptiokerrointa osoittavan lukeman, yksikkönä m-1 .

14.5

Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, joka on hyväksytty sopimuksen liitteenä olevan yhden tai useamman muun säännön perusteella tämän säännön mukaisesti hyväksynnän myöntäneessä maassa, kohdassa 14.4.1 määriteltyä merkintää ei tarvitse toistaa; tällöin säännön ja hyväksynnän numerot sekä kaikkien (tämän säännön perusteella hyväksynnän myöntäneessä maassa) muiden hyväksynnän perusteina olevien sääntöjen lisäsymbolit on sijoitettava pystysarakkeisiin kohdassa 14.4.1 määritellyn symbolin oikealle puolelle.

14.6

Hyväksyntämerkin ja lisätunnuksen on oltava selvästi luettavissa ja pysyviä.

14.7

Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

14.8

Tämän säännön liitteessä 3 on esimerkkejä tyyppihyväksyntämerkkiin ja lisäsymboliin liittyvistä järjestelyistä.

15.   ERITELMÄT JA TESTIT

15.1   Yleistä

Ajoneuvoon asennettujen dieselmoottoreiden on oltava tämän säännön osan I mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä. Näkyviin epäpuhtauspäästöihin vaikuttavat osat on suunniteltava, valmistettava ja asennettava siten, että ajoneuvo täyttää tämän säännön vaatimukset tavanomaisessa käytössä siihen mahdollisesti kohdistuvista värinöistä huolimatta.

Ajoneuvon ajokelpoisuutta on voitava tutkia määrittämällä sen suoritusarvot suhteessa tietoihin, jotka on kerätty tyyppihyväksyntää varten ja ilmoitettu tämän säännön liitteen 2 kohdan 11.1.2.2 mukaisesti. Jos tällainen tarkastelu edellyttää erityismenettelyä, se on selostettava huoltokäsikirjassa (tai vastaavassa). Tällaisessa erityismenettelyssä ei voida vaatia erityislaitteiden käyttöä, lukuun ottamatta ajoneuvon mukana toimitettuja laitteita.

15.2   Kylmäkäynnistyslaitteita koskevat vaatimukset

15.2.1

Kylmäkäynnistyslaitteen on oltava siten suunniteltu ja rakennettu, ettei sitä voida käynnistää tai pitää käynnissä moottorin käydessä tavanomaisesti.

15.2.2

Edellä olevaa kohtaa 15.2.1 ei sovelleta tapauksiin, joissa jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

15.2.2.1

Moottorin vakiokierrosnopeudella tuottamien pakokaasujen valonabsorptiokertoimet, mitattuna tämän säännön liitteessä 4 esitetyllä menetelmällä, kylmäkäynnistyslaite toiminnassa, eivät ylitä tämän säännön liitteessä 7 vahvistettuja raja-arvoja.

15.2.2.2

Kylmäkäynnistyslaitteen toiminnassa pitäminen aiheuttaa moottorin sammumisen kohtuullisen ajan kuluessa.

15.3   Asentaminen

15.3.1

Moottorin asennuksessa on noudatettava erityisesti seuraavia rajoituksia moottorin tyyppihyväksynnän osalta:

—

imuilman alipaine ei saa ylittää tyyppihyväksytyn moottorin arvoa,

—

pakokaasun vastapaine ei saa ylittää tyyppihyväksytyn moottorin arvoa,

—

pakojärjestelmän tilaavuus on + 40 prosenttia tyyppihyväksytyn moottorin vastaavasta arvosta,

—

yhdistetyn vauhtipyörän ja voimansiirron hitausmomentti eroaa enintään + 15 prosenttia tyyppihyväksytyn moottorin vastaavasta arvosta.

16.   AJONEUVOTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

16.1

Kaikista johonkin ajoneuvotyypin muutoksista, jotka koskevat liitteessä 1 annettuja ominaisuuksia, on ilmoitettava ajoneuvotyypin hyväksyneelle hallinnolliselle yksikölle. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

16.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että ajoneuvo joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset; tai

16.1.2

vaatia uuden testausselosteen testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

16.2

Hyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä kohdassa 14.3 tarkoitetulla menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

16.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

17.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

17.1

Jokaisen hyväksyntämerkillä ja/tai, kun kyseessä on tämän säännön kohdissa 5.4 ja 14.4 esitetyllä tavalla asennettu moottorityyppi, asiakirjoilla osoitetun ajoneuvon on oltava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukainen näkyvien epäpuhtauksien päästöihin vaikuttavien osien osalta.

17.2

Edellä kohdassa 17.1 täsmennetyn vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi on valittava ajoneuvo valmistussarjasta.

17.3

Tämän ajoneuvon vaatimustenmukaisuus hyväksyttyyn tyyppiin nähden on varmistettava tämän säännön liitteen 2 mukaisessa hyväksyntälomakkeessa annetun kuvauksen pohjalta. Sen lisäksi on suoritettava tarkastustestejä seuraavissa olosuhteissa:

17.3.1

Ajoneuvolle, jonka moottoria ei ole sisäänajettu, on tehtävä tämän säännön liitteessä 5 kuvattu kiihdytystesti. Ajoneuvon on katsottava olevan hyväksytyn ajoneuvotyypin mukainen, jos määritetty absorptiokerroin ylittää enintään 0,5 m-1:llä arvon, joka annetaan hyväksyntämerkissä tai asiakirjoissa (ks. edellä kohta 17.1). Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää kaupallista polttoainetta viitepolttoaineen asemesta. Jos asiasta syntyy erimielisyyttä, on käytettävä viitepolttoainetta.

17.3.2

Jos edellä kohdassa 17.3.1 tarkoitetussa testissä määritetty luku eroaa enemmän kuin 0,5 m-1 arvosta, joka annetaan kyseisen moottorin hyväksyntämerkissä tai -asiakirjoissa (ks. edellä kohta 17.1), moottori on testattava uudestaan vakionopeuksilla tämän säännön liitteessä 4 esitetyllä tavalla. Näkyvien päästöjen tasot eivät saa ylittää tämän säännön liitteessä 7 täsmennettyjä raja-arvoja.

18.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

18.1

Ajoneuvotyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan kohdan 17.1 vaatimuksia ei noudateta, tai jos ajoneuvo ei läpäise edellä kohdassa 17.3 mainittuja tarkastustestejä.

18.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille sopimuspuolille lähettämällä hyväksyntälomakkeen jäljennöksen, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä ja suuraakkosin merkintä ”HYVÄKSYNTÄ PERUUTETTU”.

19.   TUOTANNON LOPULLINEN LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvon valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Kun kyseinen viranomainen saa asiaa koskevan ilmoituksen, hänen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille lähettämällä hyväksyntälomakkeen jäljennös, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”TUOTANTO KESKEYTETTY”.

20.   HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN LAITOSTEN JA HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

OSA III —   NÄKYVÄT EPÄPUHTAUSPÄÄSTÖT MOOTTORIAJONEUVOISTA, JOIDEN MOOTTOREITA EI OLE ERIKSEEN TYYPPIHYVÄKSYTTY

21.   MÄÄRITELMÄT

Tämän säännön osassa III tarkoitetaan

21.1

’ajoneuvon hyväksynnällä’ ajoneuvotyypin hyväksyntää moottorin näkyvien epäpuhtauspäästöjen suhteen;

21.2

’ajoneuvotyypillä’ sellaisten moottoriajoneuvojen muodostamaa luokkaa, jotka eivät eroa toisistaan olennaisilta ominaisuuksiltaan, kuten tämän säännön liitteessä 1 määritellyt ajoneuvon ja moottorin ominaisuudet.

21.3

Muut tähän osaan III sovellettavat määritelmät annetaan tämän säännön kohdassa 2.

22.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

22.1

Ajoneuvon valmistajan tai tämän asianmukaisesti valtuuttaman edustajan on haettava ajoneuvotyypin hyväksyntää moottorin epäpuhtauspäästöjen rajoittamisen osalta.

22.2

Hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat yksityiskohtaiset tiedot:

22.2.1

Ajoneuvon ja moottorityypin kuvaus, johon kuuluvat kaikki liitteessä 1 tarkoitetut yksityiskohtaiset tiedot.

22.3

Moottori ja laitteet, jotka esitetään liitteessä 1 ja jotka asennetaan hyväksyttävään ajoneuvoon, on toimitettava tämän säännön kohdassa 24 tarkoitettuja hyväksyntätestejä suorittavalle tutkimuslaitokselle. Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntätestejä suorittavan tutkimuslaitoksen suostumuksella voidaan testit kuitenkin suorittaa hyväksyttäväksi esitettyä ajoneuvotyyppiä edustavalla ajoneuvolla.

23.   HYVÄKSYNTÄ

23.1

Jos tämän säännön nojalla hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo täyttää jäljempänä olevan kohdan 24 vaatimukset, kyseiselle ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

23.2

Kullekin hyväksytylle ajoneuvotyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 03, mikä vastaa 20. huhtikuuta 1986 voimaan tullutta muutossarjaa 03) on käytävä ilmi muutossarja, joka sisältää hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät tärkeät sääntöön tehdyt tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

23.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

23.4

Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu

23.4.1

ympyrän sisällä olevasta E-kirjaimesta, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (3);

23.4.2

tämän säännön numerosta, jota seuraa R-kirjain, viiva ja kohdassa 5.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella oleva hyväksyntänumero;

23.4.3

seuraavista lisätunnuksista: suorakulmio, joka sisältää kiihdytystestissä saavutettua korjattua absorptiokerrointa osoittavan lukeman, joka lasketaan tämän säännön liitteen 5 kohdassa 3.2 tarkoitetulla menetelmällä ja joka ilmaistaan yksikkönä m-1.

23.5

Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön nojalla maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, kohdassa 23.4.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa; tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin kohdassa 23.4.1 määritellyn symbolin oikealle puolelle.

23.6

Hyväksyntämerkin ja lisätunnuksen on oltava selvästi luettavissa ja pysyviä.

23.7

Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

23.8

Tämän säännön liitteessä 3 on esimerkkejä tyyppihyväksyntämerkkiin ja lisäsymboliin liittyvistä järjestelyistä.

24.   ERITELMÄT JA TESTIT

24.1   Yleistä

Osien, jotka voivat vaikuttaa päästöjen määrään, on oltava siten suunniteltuja, valmistettuja ja asennettuja, että ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä, siihen kohdistuvasta tärinästä huolimatta, tämän säännön säännösten mukainen.

Ajoneuvon ajokelpoisuutta on voitava tutkia määrittämällä sen suoritusarvot suhteessa tietoihin, jotka on kerätty tyyppihyväksyntää varten ja ilmoitettu tämän säännön liitteen 2 kohdan 11.1.2.2 mukaisesti. Jos tällainen tarkastelu edellyttää erityismenettelyä, se on selostettava huoltokäsikirjassa (tai vastaavassa). Tällaisessa erityismenettelyssä ei voida vaatia erityislaitteiden käyttöä, lukuun ottamatta ajoneuvon mukana toimitettuja laitteita.

24.2   Kylmäkäynnistyslaitteita koskevat vaatimukset

24.2.1

Kylmäkäynnistyslaitteen on oltava siten suunniteltu ja rakennettu, ettei sitä voida käynnistää tai pitää käynnissä moottorin käydessä tavanomaisesti.

24.2.2

Edellä olevaa kohtaa 24.2.1 ei sovelleta tapauksiin, joissa jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

24.2.2.1

Moottorin vakiokierrosnopeudella tuottamien pakokaasujen valonabsorptiokertoimet, mitattuna tämän säännön liitteessä 4 esitetyllä menetelmällä, kylmäkäynnistyslaite toiminnassa, eivät ylitä tämän säännön liitteessä 7 vahvistettuja raja-arvoja.

24.2.2.2

Kylmäkäynnistyslaitteen toiminnassa pitäminen aiheuttaa moottorin sammumisen kohtuullisen ajan kuluessa.

24.3   Näkyviä epäpuhtauspäästöjä koskevat vaatimukset

24.3.1

Hyväksyntätestiin toimitetun ajoneuvon näkyvät epäpuhtauspäästöt on mitattava tämän säännön liitteissä 4 ja 5 esitetyllä kahdella menetelmällä, eli vakionopeus- ja kiihdytystesteillä. Jos näiden testien suorittaminen hybridisähköajoneuvolla edellyttää erityismenettelyä, se on selostettava huoltokäsikirjassa (tai vastaavassa). Tällaisessa erityismenettelyssä ei voida vaatia erityislaitteiden käyttöä, lukuun ottamatta ajoneuvon mukana toimitettuja laitteita.

24.3.2

Näkyvät epäpuhtauspäästöt, jotka on mitattu tämän säännön liitteessä 4 kuvatulla menetelmällä, eivät saa ylittää tämän säännön liitteessä 7 täsmennettyjä raja-arvoja.

24.3.3

Sellaisten moottoreiden, joita käytetään pakokaasuahtimella, kiihdytystestissä mitattu absorptiokerroin ei saa ylittää liitteessä 7 vahvistettua raja-arvoa nimellisvirtauksella, joka vastaa suurinta vakionopeustestissä mitattua absorptiokerrointa, lisättynä 0,5 m-1:llä.

24.3.4

Vastaavien mittauslaitteiden käyttö on sallittua. Jos käytetään muuta kuin tämän säännön liitteessä 8 esitetyn mukaista mittauslaitetta, sillä saatujen mittaustulosten vastaavuus kyseistä moottoria käytettäessä on kuitenkin osoitettava.

25.   AJONEUVOTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

25.1

Kaikista johonkin ajoneuvo- tai osatyypin muutoksista, jotka koskevat tämän säännön liitteessä 1 annettuja ominaisuuksia, on ilmoitettava ajoneuvotyypin hyväksyneelle hallinnolliselle yksikölle. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

25.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että ajoneuvo joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset; tai

25.1.2

vaatia uuden testausselosteen testin suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

25.2

Hyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä kohdassa 23.3 tarkoitetulla menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

25.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

26.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

26.1

Kaikkien tämän säännön mukaisesti hyväksyntämerkillä varustettujen ajoneuvojen on moottorin näkyviin epäpuhtauspäästöihin vaikuttavien osien osalta oltava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisia.

26.2

Edellä kohdassa 26.1 täsmennetyn vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi on valittava valmistussarjasta ajoneuvo, jossa on tässä säännössä edellytetty hyväksyntämerkki.

26.3

Ajoneuvon yhdenmukaisuus hyväksytyn tyypin kanssa on tarkastettava tyyppihyväksyntälomakkeessa annetun kuvauksen perusteella. Sen lisäksi on suoritettava tarkastustestejä seuraavissa olosuhteissa:

26.3.1

Ajoneuvolle, jota ei ole sisäänajettu, on tehtävä tämän säännön liitteessä 5 kuvattu kiihdytystesti. Ajoneuvon on katsottava olevan hyväksytyn tyypin mukainen, jos määritetty absorptiokerroin ylittää enintään 0,5 m-1:llä hyväksyntämerkissä annetun arvon (ks. edellä kohta 26.1). Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää kaupallista polttoainetta viitepolttoaineen asemesta. Jos asiasta syntyy erimielisyyttä, on käytettävä viitepolttoainetta.

26.3.2

Jos edellä kohdassa 26.3.1 tarkoitetussa testissä määritetty luku eroaa enemmän kuin 0,5 m-1 arvosta, joka annetaan kyseisen moottorin hyväksyntämerkissä, ajoneuvon moottori on testattava uudestaan vakionopeuksilla tämän säännön liitteessä 4 esitetyllä tavalla. Näkyvien päästöjen tasot eivät saa ylittää tämän säännön liitteessä 7 täsmennettyjä raja-arvoja.

27.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

27.1

Ajoneuvotyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan kohdan 26.1 vaatimuksia ei noudateta, tai jos ajoneuvo ei (ajoneuvot eivät) läpäise edellä kohdassa 26.3 mainittuja tarkastustestejä.

27.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille sopimuspuolille lähettämällä hyväksyntälomakkeen jäljennöksen, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä ja suuraakkosin merkintä ”HYVÄKSYNTÄ PERUUTETTU”.

28.   TUOTANNON LOPULLINEN LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvon valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Kun kyseinen viranomainen saa asiaa koskevan ilmoituksen, hänen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille lähettämällä hyväksyntälomakkeen jäljennös, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”TUOTANTO KESKEYTETTY”.

29.   HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN LAITOSTEN JA HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

(1)  Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Jugoslavia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35–36 (antamatta), Turkki 37, 38–39 (antamatta), entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät ECE-tunnuksillaan), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46 ja Etelä-Afrikka 47. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.

(2)  Katso alaviite 1.

(3)  Katso alaviite 1.

LIITE 1

OLENNAISET TIEDOT AJONEUVOSTA JA PURISTUSSYTYTYSMOOTTORISTA SEKÄ TIEDOT TESTIEN SUORITTAMISESTA (1)  (2)

Huom: Lukuja edeltävä E-kirjain tarkoittaa päästöjen hyväksymistä varten toimitettavia tietoja. Jos lukujen edellä ei ole kirjainta, tiedot on toimitettava joka tapauksessa.

Alaviitteet ovat tämän liitteen lopussa.

0.   AJONEUVON KUVAUS

0.1

Merkki:

0.2

Tyyppi:

0.3

Valmistajan nimi ja osoite:

0.4

Moottorin tyyppi ja hyväksyntänumero:

1.   MOOTTORIN KUVAUS

1.1

Merkki:

1.2

Tavaramerkki:

1.3

Valmistajan nimi ja osoite:

1.4

Tyyppi (tyypit):

1.5

Sykli: nelitahti/kaksitahti/muut (3):

1.6

Sylinterin läpimitta: ………… mm

1.7

Iskunpituus: ………… mm

1.8

Sylinteritilavuus ………… cm3

1.9

Sylinterien lukumäärä ja järjestely ja niiden sytytysjärjestys:

1.10

Palojärjestelmä: kuvaus:

1.11

Piirrokset palokammiosta ja männänpäästä:

1.12

Puristussuhde (4):

1.13.

Imu- ja pakoaukkojen pienimmät poikkipinnat (4)

2.   JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMÄ: NESTE-/ILMAJÄÄHDYTYS (3)

2.1   Nestejäähdytysjärjestelmän ominaispiirteet

2.1.1

Nesteen tyyppi:

2.1.2

Kiertopumppu: (3) kuvaus tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

2.1.3

Jäähdytin-/tuuletinjärjestelmien kuvaus

2.1.4

Välityssuhde (3):

2.1.5

Maksimilämpötila päästöaukossa (3): ………… °C

2.2   Ilmajäähdytysjärjestelmän ominaispiirteet

2.2.1

Puhallinjärjestelmä: ominaispiirteet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

2.2.2

Välityssuhde(-suhteet) (3)

2.2.3

Lämpötilan säätöjärjestelmät: Kyllä/Ei (3) — Lyhyt kuvaus:

2.2.4

Ilman kanavointi: kuvaus:

2.2.5

Maksimilämpötila tyypillisessä paikassa (5): ………… °C

3.   ILMAN IMUJÄRJESTELMÄ JA POLTTOAINEEN SYÖTTÖ

3.1   Ilman imujärjestelmä

3.1.1

Ilman imujärjestelmän ja sen oheislaitteiden (lämmityslaitteen, imuäänenvaimentimien, ilmansuodattimien jne.) kuvaus ja piirustukset tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit), jos testi tehdään kokonaiselle ajoneuvon valmistajan toimittamalle järjestelmälle ajoneuvossa tai testipenkissä:

3.1.2

Suurin sallittu imuilman alipaine tyypillisessä paikassa (mittauspaikka täsmennettävä) (4)  (5): ………… kPa

3.2   Ahdin (3): Kyllä/Ei

3.2.1

Ahtimen kuvaus

3.2.2

Ominaispiirteet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

3.2.3

Ilman maksimilämpötila imuilman välijäähdyttimen poistoaukossa (4)  (5): ………… °C

3.3   Ruiskutusjärjestelmä

3.3.1   Pienpaineosa

3.3.1.1

Polttoaineensyöttö

3.3.1.2

Tyypillinen paine tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

3.3.2   Korkeapaineosa

3.3.2.1

Ruiskutusjärjestelmän kuvaus

3.3.2.1.1

Pumppu: kuvaus tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

3.3.2.1.2

Syöttö ………… mm3 iskua kohden moottorin nopeudella ………… rpm täydellä ruiskutuksella tai kaaviokuvaus (3)  (4)  (5)

Käytetty menetelmä: moottorissa/pumppupenkissä (3).

Jos ahtopaineen rajoitin on käytössä, ilmoittakaa tyypillinen polttoaineen syöttö ja ahtopaine moottorin nopeuteen nähden.

3.3.2.1.3

Staattinen ruiskutuksen aikasäätö (4)  (5)

3.3.2.1.4

Automaattisen ruiskutusennakon ala (4)

3.3.3   Ruiskutusputkisto

3.3.3.1

Pituus (4)  (5)

3.3.3.2

Sisähalkaisija (4)  (5)

3.3.4   Ruiskutussuutin(-suuttimet)

3.3.4.1

Merkki (merkit)

3.3.4.2

Tyyppi (tyypit)

3.3.4.3

Avautumispaine: (4) ………… MPa

3.3.5   Säädin

3.3.5.1

Säätimen kuvaus tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

3.3.5.2

Pyörimisnopeus, jossa katkaisu alkaa täydellä kuormituksella (4)  (5): ………… rpm (enimmäisnimellisnopeus)

3.3.5.3

Suurin kierrosnopeus kuormittamattomana: (4)  (5) ………… rpm

3.3.5.4

Joutokäyntinopeus: (4)  (5) ………… rpm

E 3.4   Kylmäkäynnistysjärjestelmä

Kuvaus tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

E 3.5

Muut savukaasunpuhdistuslaitteet (jos niitä on eikä niitä mainita muussa kohdassa):

Ominaispiirteiden kuvaus

4.   VENTTIILIEN AJOITUS

Suurin venttiilin nosto, avautumis- ja sulkeutumiskulmat suhteessa kuolokohtiin (nimellisarvot) (4)  (5)

5.   PAKOJÄRJESTELMÄ (3)

5.1

Pakojärjestelmän laitteiden kuvaus, jos testi tehdään moottorin tai ajoneuvon valmistajan toimittamalla täydellisellä pakojärjestelmälaitteistolla

Vastapaine enimmäisnettoteholla mittauspaikassa: ………… kPa

Pakokaasun tehollinen tilavuus (4)  (5): ………… cm3

5.2

Jos käytetään testipenkkilaitteistoa, ilmoitetaan vastapaine enimmäisnettoteholla ja mittauspaikka:

kPa

Pakokaasun tehollinen tilavuus (4)  (5): ………… cm3

6.   Voitelujärjestelmä:

6.1

JÄRJESTELMÄN KUVAUS

6.2

Kiertopumput (3): Kyllä/Ei

Kuvaus tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

6.3

Öljynjäähdytin (3): Kyllä/Ei

Kuvaus tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

6.4

Sekoitus polttoaineeseen (3): Kyllä/Ei

(Voiteluöljyn ja polttoaineen suhde)

7.   MUUT MOOTTORIKÄYTTÖISET APULAITTEET

7.1

Apulaitteet, jotka ovat tarpeen moottorin toiminnan kannalta testipenkissä, tuuletinta lukuun ottamatta. Ominaispiirteet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

7.1.1

Generaattori/Vaihtovirtageneraattorit (3): Kyllä/Ei (3)

7.1.2

Muut (2)

E 7.2   Toiminnassa olevat muut apulaitteet, kun testi tehdään ajoneuvossa

Ominaispiirteet tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit)

E 7.3   Voimansiirto

Yhdistetyn vauhtipyörän ja voimansiirron hitausmomentti, kun vaihde on vapaalla (5)

tai kuvaus tai merkki (merkit) ja tyyppi (tyypit) (momentinmuunninta varten)

8.   MOOTTORIN SUORITUSARVOT (valmistajan ilmoittamat)

8.1

Joutokäyntinopeus (4):

rpm

8.2

Enimmäisnimellisnopeus (4):

rpm

8.3

Vähimmäisnimellisnopeus (4):

rpm

8.4

Moottorin enimmäisnettovääntömomentti testipenkissä (4): ………… Nm nopeudella rpm

8.5

Moottorin enimmäisnettoteho testipenkissä (4): ………… kW nopeudella rpm

tuulettimien viemä teho kW

8.5.1

Testaus penkissä

Taulukossa 1 on ilmoitettava liitteen 4 kohdassa 2.2 tarkoitetuissa mittauspisteissä ilmoitettu teho.

Taulukko 1

Hyväksyttäväksi toimitetun moottorin/ajoneuvon (3) ilmoitetut nopeudet ja tehot

(Nopeuksista sovittava testauksesta vastaavan viranomaisen kanssa)

Mittauspisteet (7)

Moottorin nopeus: n

(rpm)

Teho: P (6)

kW

. . . . .

. . . . .

. . . . .

. . . . .

. . . . .

. . .

. . .

. . .

. . .

. . .

. . .

. . .

. . .

. . .

. . .

(1)  Erikoismoottorityyppien ja -järjestelmien osalta valmistajan on toimitettava tässä tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot.

(2)  Täydelliset tiedot on toimitettava hyväksyttävää tyyppiä edustavasta moottorista. Muutetuista moottoreista on toimitettava ainoastaan ne tiedot, jotka eroavat aiemmin toimitetuista tiedoista.

(3)  Tarpeeton yliviivataan.

(4)  Määritellään toleranssi.

(5)  Ilmoitetaan tarvittaessa vaihteluala.

(6)  Liitteen 10 mukainen nettoteho.

(7)  Ks. liite 5, kohta 2.2.

LIITE 2

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm)) (1)

 (2)
Image

Ilmoitus, joka koskee ajoneuvo-/moottorityypin (3):

joko

 

HYVÄKSYNTÄÄ

 

HYVÄKSYNNÄN EPÄÄMISTÄ

 

HYVÄKSYNNÄN LAAJENNUSTA

 

HYVÄKSYNNÄN PERUUTTAMISTA

 

TUOTANNON LOPULLISTA LOPETTAMISTA (3)

 

PÄÄSTÖJEN OSALTA

tai

 

AINOASTAAN MOOTTORIN TEHON MITTAAMISTA

säännön nro 24 mukaisesti.

Hyväksyntänumero:

Laajentamisen numero:

1.

Ajoneuvon kauppanimi tai tavaramerkki: (4)

9.

Ajoneuvon kauppanimi tai tavaramerkki:

3.

Ajoneuvotyyppi: (4)

10.

Moottorin tyyppi: ………… Moottorin hyväksyntänumero: (4)

11.

Valmistajan nimi ja osoite:

12.

Tarvittaessa valmistajan edustajan nimi ja osoite:

13.

Päivä, jona ajoneuvo/moottori toimitettiin hyväksyttäväksi: (3)

14.

Hyväksyntätesteistä vastaava tekninen tutkimuslaitos:

15.

Tutkimuslaitoksen antaman testausselosteen päiväys:

16.

Tutkimuslaitoksen antaman testausselosteen numero:

17.

Testitulokset

17.1

Päästöt (3)

17.1.1

Vakionopeustestit: Ajoneuvo rulladynamometrissa / moottori testipenkissä (3)

Mittauspisteet

Moottorin nopeus

n

(rpm)

Teho

P

(kW)

Nimellisvirtaus

G

(l/s)

Mitatut absorptioarvot

(m-1)

1

 

 

 

 

2

 

 

 

 

3

 

 

 

 

4

 

 

 

 

5

 

 

 

 

6

 

 

 

 

Moottorin tyyppihyväksyntää varten tuulettimen absorboima teho testien aikana: (4) ………… kW

17.1.2

Vapaa kiihtyvyystesti

17.1.2.1

Liitteen 5 mukainen moottorin testi (4)

Enimmäiskierrosnopeuden (rpm) prosenttiosuus (5)

Enimmäisvääntömomentin (m-1)

prosenttiosuus nopeudella rpm

Mitattu absorptioarvo

m-1

Korjattu absorptioarvo

m-1

100

100

 

 

90

100

 

 

100

90

 

 

90

90

 

 

100

80

 

 

90

80

 

 

17.1.2.2

Tämän säännön osan I mukainen moottoritesti tai osan III mukainen ajoneuvotesti (4)

Korjattu absorptioarvo: ………… m-1

Pyörimisnopeus käynnistyksessä: ………… rpm

17.2

Ilmoitettu enimmäisnettoteho (4) ………… kW nopeudella ………… rpm

18.

Savutusmittarin merkki ja tyyppi:

19.

Moottorityypin keskeiset ominaispiirteet:

Moottorin toimintaperiaate: nelitahti/kaksitahti (3)

Sylinterien lukumäärä ja järjestely:

Sylinteritilavuus: ………… cm3

Polttonesteen syöttö: suora ruiskutus / epäsuora ruiskutus (3)

Ahdinlaitteet: Kyllä/Ei (3)

20.

Hyväksyntä(ä) myönnetty/evätty/laajennettu/peruutettu (3)

Hyväksynnän laajentamisen syy(t):

Paikka:

Päivämäärä:

Allekirjoitus

Tämän ilmoituksen liitteenä on luettelo asiakirjoista, jotka sisältyvät hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle toimitettuun hyväksyntäaineistoon.

(1)  Alaviitteet ovat tämän liitteen lopussa.

(2)  Viranomaisen nimi.

(3)  Tarpeeton yliviivataan.

(4)  Haettavan tyyppihyväksynnän mukaisesti joko täytetään tai merkitään ”ei sovelleta”.

(5)  Alaraja voi olla se, jonka valmistaja on ilmoittanut tämän säännön osan I kohdan 6.3.4 mukaisesti.

LIITE 3

HYVÄKSYNTÄMERKKIEN SIJOITTELU

Malli A

(ks. tämän säännön kohdat 5.8, 14.8 ja 23.8)

Image

Yllä oleva moottoriin/ajoneuvoon sijoitettu hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen moottori-/ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 24 nojalla hyväksyntänumerolla 032439 moottorin näkyvien epäpuhtauspäästöjen osalta; sääntöön sisältyivät hyväksymishetkellä muutossarjan 03 muutokset. Korjattu absorptiokerroin 1,30 m-1 (kun kyseessä on ajoneuvon hyväksyminen).

Malli B

(ks. tämän säännön kohdat 5.5, 14.5 ja 23.5)

Image

Yllä oleva moottoriin/ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen tyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen nro 24 ja nro 33 nojalla. (1) Hyväksyntänumerot osoittavat, että hyväksyntien myöntämispäivänä sääntöön nro 24 oli sisällytetty muutossarja 03 mutta sääntö nro 33 oli alkuperäisessä muodossaan.

(1)  Viimeinen luku annetaan ainoastaan esimerkkinä.

LIITE 4

VAKIONOPEUSTESTI

1.   JOHDANTO

1.1

Tässä liitteessä esitetään menetelmä näkyvien epäpuhtauspäästöjen määrittämiseksi vakionopeuksilla täyskuormituskäyrällä.

1.2

Testi voidaan suorittaa joko moottorille tai ajoneuvolle.

2.   MITTAUSPERIAATE

2.1

Moottorin tuottamien pakokaasujen läpinäkymättömyys mitataan täydellä kuormalla moottorin käydessä vakionopeudella.

2.2

Tehdään riittävä määrä mittauksia, jotka ovat enimmäisnimellisnopeuden ja vähimmäisnimellisnopeuden välillä. Mittausten ääripisteiden on sijaittava edellä määritettyjä rajanopeuksia vastaavissa pisteissä ja yhden mittauspisteistä on oltava nopeudella, jolla moottori antaa enimmäistehonsa, ja yhden nopeudella, jolla vääntömomentti on suurin.

3.   TESTAUSOLOSUHTEET

3.1   Ajoneuvo tai moottori

3.1.1

Moottorin tai ajoneuvon on oltava mekaanisesti hyvässä kunnossa. Moottorin on oltava sisäänajettu.

3.1.2

Moottori testataan tämän säännön liitteen 1 mukaisilla laitteilla.

3.1.3

Moottorin säätöjen on oltava valmistajan ilmoittamissa ja tämän säännön liitteessä 1 vahvistetuissa arvoissa.

3.1.4

Kun kyseessä on moottorin testi, moottorin teho on mitattava tämän säännön liitteen 10 mukaisesti, mutta tämän liitteen kohdassa 3.1.5 annettuja toleransseja on sovellettava. Jos kyseessä on ajoneuvon testi, on varmistettava, että polttoaineen virtaus on vähintään valmistajan ilmoittamalla tasolla.

3.1.5

Testipenkissä vakionopeustestin aikana mitattu moottorin teho voi poiketa valmistajan määrittämästä tehosta seuraavasti:

enimmäisteho

+ 2 prosenttia

muut mittauspisteet

+ 6 prosenttia /

— 2 prosenttia.

3.1.6

Pakojärjestelmässä ei saa olla kuristimia, joiden läpi menevä pakokaasu voisi laimentua. Jos moottorissa on useita pakokaasun päästöaukkoja, ne on yhdistettävä yhdeksi päästöaukoksi, josta savutusmittaus tehdään.

3.1.7

Moottorin on oltava valmistajan ilmoittamassa tavanomaisessa käyttökunnossa. Erityisesti jäähdytysnesteen ja moottoriöljyn on oltava valmistajan määräämässä tavanomaisessa käyntilämpötilassa.

3.2   Polttoaine

Polttoaineen on oltava tämän säännön liitteen 6 mukaista viitepolttoainetta.

3.3   Testauslaitos

3.3.1

On mitattava ilman (1) absoluuttinen lämpötila T kelvinasteina, mitattuna moottorin imuaukosta ja 0,15 m etäisyydellä ilmanpuhdistimen tuloaukosta tai, jos ilmanpuhdistinta ei käytetä, 0,15 m etäisyydellä ilmantulotorvesta sekä ilmanpaine ps, kilopascaleina, ja on määritettävä olosuhdekerroin fa tämän säännön liitteen 10 kohdan 6.4.2.1 mukaisesti, mikä vastaa seuraavia säännöksiä:

3.3.1.1

Vapaasti hengittävät ja mekaanisesti ahdetut moottorit:

Formula

3.3.1.2

Turboahdetut moottorit, joissa on imuilman jäähdytys tai joissa ei ole imuilman jäähdytystä:

Formula

3.3.2

Jotta testi voidaan katsoa päteväksi, parametrin fa on täytettävä seuraava ehto: 0,98< fa <1,02.

3.4   Näytteenotto- ja mittauslaitteet

Pakokaasujen valonabsorptiokerroin mitataan savutusmittarilla, joka täyttää tämän säännön liitteessä 8 vahvistetut vaatimukset ja joka on asennettu liitteen 9 mukaisesti.

4.   ABSORPTIOKERTOIMEN ARVIOINTI

4.1

Jokaiselle kuudelle mittausnopeudelle, jolla absorptiokerroin on mitattu edellä olevan kohdan 2.2 mukaisesti, lasketaan nimelliskaasuvirtaus seuraavia kaavoja käyttäen:

kaksitahtimoottorit:

:

G = V.n/60

nelitahtimoottorit:

:

G = V.n/120

jossa

G

=

kaasun nimellisvirta, litraa sekunnissa (l/s)

V

=

moottorin sylinterikapasiteetti litroina (l)

n

=

moottorin kierrosnopeus kierrosta minuutissa (min-1).

4.2

Jos nimellisvirtaus ei ole mikään tämän säännön liitteessä 7 olevassa taulukossa mainituista arvoista, raja-arvo määritetään interpoloimalla suhteellisten osien periaatteella.

(1)  Testi voidaan suorittaa ilmastoidussa testitilassa, jossa ilmaolosuhteita voidaan kontrolloida.

LIITE 5

KIIHDYTYSTESTI

1.   TESTAUSOLOSUHTEET

1.1

Testi voidaan suorittaa joko testipenkkiin tai ajoneuvoon asennetulle moottorille.

1.1.1

Jos moottoria testataan testipenkissä, testi on suoritettava mahdollisimman pian vakionopeuksilla tehdyn savutusmittauksen jälkeen. Erityisesti jäähdytysnesteen ja voiteluöljyn on oltava valmistajan ilmoittamissa tavanomaisissa käyntilämpötiloissa.

1.1.2

Jos testi suoritetaan paikallaan olevalle ajoneuvolle, moottori on ensin ajettava tavanomaiseen käyntilämpötilaan ajamalla tiellä tavanomaisissa toimintaolosuhteissa tai dynaamisella testillä. Testi on suoritettava mahdollisimman pian tämän lämmittelyjakson jälkeen.

1.2

Palotilaa ei saa jäähdyttää tai liata pitkällä joutokäynnillä ennen testin suorittamista.

1.3

Testausolosuhteiden on oltava liitteen 4 kohtien 3.1, 3.2 ja 3.3 määritysten mukaiset.

1.4

Testausolosuhteiden on oltava liitteen 4 kohdan 3.4 mukaisesti määritetyt, ja näytteenotossa ja mittauksessa on käytettävä kyseisessä kohdassa tarkoitettuja laitteita.

2.   TESTAUSMENETELMÄT

2.1

Vapaassa kiihdytystestissä näkyvät epäpuhtaudet on mitattava, kun moottori on enimmäisnimellisnopeudella ja tuottaa enimmäistehonsa.

2.2

Valmistajan pyynnöstä mittaukset tehdään nopeudeltaan ja vääntömomentiltaan pienempiä moottoreita varten myös enintään viiden muun teho–nopeusyhdistelmän muodostamasta matriisista, jotta moottorityypin muuttamista koskevassa tämän säännön osan 1 kohdassa 6.3.4 tarkoitetut nopeus- ja tehovalikoimat voitaisiin kattaa. Tällöin myös vakio-olosuhteiden näkyvät epäpuhtaudet mitataan, kun moottorille on tämän säännön liitteessä 4 kuvatulla menetelmällä määritetty nimellisarvot, jotta kiihdytystestin absorptiokerroin voidaan korjata tämän liitteen kohdan 3 mukaisesti. Nämä arvot on kirjattava tämän säännön liitteessä 2 olevaan taulukkoon 2.

Jäljempänä olevassa kaaviossa esitetään kuusi mahdollista mittauspistettä matriisissa sekä kunkin pisteen alaisuuteen kuuluva teho- ja nopeusalue.

Image

 

prosenttia enimmäisnimellisnopeudesta

prosenttia enimmäisvääntömomentista sillä nopeudella

1

100

100

2

90

100

3

100

90

4

90

90

5

100

80

6

90

80

Kukin mittauspiste kattaa teho- ja nopeusalueen, joka ulottuu vasemmalle ja alaspäin kyseisestä pisteestä, ja on kaikkien sille alueelle arvotetun moottorin mittauspiste. Esimerkiksi mittauspiste A on janalla, joka vastaa 90 prosenttia täydestä kuormituksesta ja 100 prosenttia nimellisnopeudesta, ja sitä sovelletaan nimellistehon ja -nopeuden alueeseen, joka kaaviossa on pisteiden A, B, C ja D rajaama.

2.3

Jos testi suoritetaan testipenkissä, moottori on irrotettava jarrusta, joka korvataan joko osilla, jotka pyörivät ajoneuvossa vaihteen ollessa vapaalla, tai kappaleella, joka hitausmomentiltaan olennaisesti vastaa niitä (ks. tämän säännön liitteen 1 kohta 7.3).

2.4

Jos testi suoritetaan ajoneuvolle, vaihteen on oltava vapaalla ja voimansiirto moottorin ja vaihteiston välillä kytkettynä.

2.5

Moottorin käydessä joutokäyntiä kaasupoljinta painetaan nopeasti, mutta ei rajusti, ruiskutuspumpun suurimman mahdollisen syötön aikaansaamiseksi. Kaasupoljin pidetään pohjassa, kunnes moottori saavuttaa suurimman kierrosnopeutensa ja säädin alkaa toimia. Heti tämän nopeuden saavuttamisen jälkeen kaasupoljin vapautetaan ja odotetaan, kunnes moottori palautuu joutokäyntinopeuteen ja savutusmittarin lukema laskee vastaavasti.

2.6

Edellä kohdassa 2.5 kuvatun mukainen toimenpide toistetaan vähintään kuusi kertaa pakojärjestelmän puhdistamiseksi ja mahdollisesti tarvittavien mittauslaitteen säätöjen suorittamiseksi. Kussakin peräkkäisessä kiihdytyksessä luettu savutuksen suurin arvo merkitään muistiin ja testiä toistetaan, kunnes arvot vakiintuvat tietylle tasolle. Kiihdytysten välisten joutokäyntijaksojen aikana syntyviä lukemia ei oteta huomioon. Arvojen katsotaan vakiintuneen, kun neljä peräkkäistä lukemaa eroaa toisistaan enintään 0,25 m-1 eivätkä ne muodosta laskevaa sarjaa. Absorptiokertoimeksi XM merkitään näiden neljän arvon aritmeettinen keskiarvo.

2.7

Ahtimella varustetuissa moottoreissa noudatetaan soveltuvin osin seuraavia erityisvaatimuksia:

2.7.1

Moottoreille, joissa käytetään mekaanista, toiminnasta poiskytkettävää ahdinta, suoritetaan kaksi täydellistä testisarjaa, joista toisessa ahdin on käytössä ja toisessa irtikytkettynä. Testin tulokseksi merkitään suurempi edellä tarkoitetuista arvoista; ja

2.7.2

jos moottorissa on useita pakokaasun päästöaukkoja, testit tehdään siten, että päästöaukot on yhdistetty sopivalla laitteella, jolla varmistetaan kaasujen sekoittuminen ja päätyminen yhteen päästöaukkoon. Kiihdytystestit voidaan kuitenkin tehdä jokaiselle päästöaukolle erikseen. Absorptiokertoimen korjauksen laskemiseen käytettävän arvon on tässä tapauksessa oltava kustakin päästöaukosta kirjattujen arvojen aritmeettinen keskiarvo, ja testiä voidaan pitää validina ainoastaan, jos mitatut ääriarvot eroavat toisistaan enintään 0,15 m-1.

3.   ABSORPTIOKERTOIMEN KORJATUN ARVON MÄÄRITTÄMINEN

Sovelletaan, kun vakionopeudella mitattu absorptiokerroin on määritetty samasta moottorin johdannaisesta.

3.1   Merkinnät

XM

=

absorptiokertoimen arvo kiihdytystestissä, mitattuna tämän liitteen kohdan 2.4 mukaisesti

XL

=

absorptiokertoimen korjattu arvo kiihdytystestissä

SM

=

vakionopeudella mitattu absorptiokertoimen arvo (liitteen 4 kohta 2.1), joka on lähinnä samaa nimellisvirtausta vastaavaa raja-arvoa

SL

=

liitteen 4 kohdassa 4.2 täsmennetty absorptiokertoimen arvo nimellisvirtaukselle, joka vastaa arvon SM antanutta mittauspistettä

3.2

Koska absorptiokertoimet ilmoitetaan muodossa m-1, korjatuksi arvoksi XL annetaan pienempi seuraavalla kahdella tavalla saaduista arvoista:

Formula

LIITE 6

HYVÄKSYNTÄTESTEISSÄ JA TUOTANNON YHDENMUKAISUUTTA KOSKEVISSA TESTEISSÄ KÄYTETTÄVÄLLE POLTTOAINEELLE ASETETTAVAT LAATUVAATIMUKSET

Ominaisuus

Raja-arvot ja yksiköt

ASTM Method (1)

Tiheys 15 °C:ssa

väh. 0,835 kg/l

D 1298

enint. 0,845 kg/1

 

Setaaniluku

vähint. 51

D 976

enint. 57

 

 

 

D 86

50 tilavuus-% piste

vähint. 245 °C

 

90 tilavuus-% piste

vähint. 320 °C

 

enint. 340

 

Loppukiehumispiste

enint. 370 °C

 

Viskositeetti lämpötilassa 40 °C

vähint. 2,5 mm2/s

D 445

enint. 3,5 mm2/s

 

Rikkipitoisuus

vähint. 0,20 paino-%

D 1266, D 2622, tai D 2785

enint. 0,50

 

Leimahduspiste

vähint. 55 °C

D 93

Suodatettavuuden rajalämpötila

enint. – 5 °C

CEN Draft Pr EN116 tai IP309

Conradson-hiiltojäännös

enintä. 0,20 paino-%

D 189

10 % pohjasta

 

 

Tuhkapitoisuus

enint. 0,01 paino-%

D 482

Vesipitoisuus

enint. 0,05 paino-%

D 95 tai D 1744

Kuparikorroosio 100 °C

enint. 1

D 130

Neutralointiluku (vahva happo)

enint. 0,20 mg KOH/g

D 974

Huomautus 1: Kaikkien edellä lueteltujen ominaisuuksien osalta on viitattava vastaaviin ISO-menetelmiin, kun ne vahvistetaan.

Huomautus 2: Edellä tarkoitetut arvot osoittavat haihtuneet kokonaismäärät (talteenotto-% + häviö-%).

Huomautus 3: Polttoaine voi perustua suoratislattuihin polttoainejakeisiin ja krakkaustisleisiin; rikinpoisto on sallittu. Polttoaine ei saa sisältää metallisia lisäaineita.

Huomautus 4: Eritelmässä mainitut arvot ovat ”todellisia arvoja”. Näiden raja-arvojen määrityksessä sovelletaan termejä standardista ASTM D 3244 ”Defining a Basis for Petroleum Product Quality Disputes”, ja pienimmän arvon asettamisessa on huomioitu pienin ero 2R nollan yläpuolella; määritettäessä maksimi- ja minimiarvoa vähimmäispoikkeama on 4R (R = toistettavuus). Näistä tilastollisten syiden takia välttämättömistä määrityksistä huolimatta polttoaineen valmistajan pitäisi kuitenkin pyrkiä nolla-arvoon niissä kohdin, missä pakollinen yläraja on 2R, ja ylä- ja alarajojen kohdalla keskiarvoon. Jos polttoaineen vastaavuutta eritelmän vaatimusten kanssa joudutaan selvittämään, on sovellettava ASTM D 3244 -standardin ehtoja.

Huomautus 5: Jos on tarpeen laskea moottorin tai ajoneuvon terminen hyötysuhde, polttoaineen lämpöarvo voidaan laskea kaavasta: Ominaisenergia (lämpöarvo) (netto):

MJ/kg = (46,423 — 8,792 d2 + 3,170 d)

(1 — (x + y + s)) + 9,420 s — 2,499 x jossa:

d on tiheys 15 °C:ssa

x on vesimassan osuus (%/100)

y tuhkamassan osuus (%/100)

s on rikkimassan osuus (%/100)

(1)  Kirjainlyhenne: American Society for Testing and Materials, 1916 Race St., Philadelphia, Pennsylvania 19103, United States of America.

LIITE 7

VAKIONOPEUSTESTISSÄ SOVELLETTAVAT RAJA-ARVOT

Nimellisvirtaus G

l/s

Absorptiokerroin k

m-1

m-2

42

2,26

45

2,19

50

2,08

55

1,985

60

1,90

65

1,84

70

1,775

75

1,72

80

1,665

85

1,62

90

1,575

95

1,535

100

1,495

105

1,465

110

1,425

115

1,395

120

1,37

125

1,345

130

1,32

135

1,30

140

1,27

145

1,25

150

1,225

155

1,205

160

1,19

165

1,17

170

1,155

175

1,14

180

1,125

185

1,11

190

1,095

195

1,08

200

1,065

Huom. Vaikka edellä olevat arvot on pyöristetty lähimpään 0,01 tai 0,005 arvoon, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mittaukset olisi suoritettava tällä tarkkuudella.

LIITE 8

SAVUTUSMITTARIN OMINAISUUDET

1.   SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä määritetään tämän säännön liitteiden 4 ja 5 mukaisissa testeissä käytettävälle savutusmittarille asetettavat vaatimukset.

2.   SAVUTUSMITTARIEN PERUSOMINAISUUDET

2.1

Mitattava kaasu on suljettava tilaan, jonka sisäseinät ovat valoa heijastamattomat.

2.2

Mitattaessa valon kaasun läpi kulkemaa tehollista matkaa on otettava huomioon myös valolähteen ja valokennon suojarakenteiden mahdollinen vaikutus. Tämä tehollinen matka on merkittävä laitteeseen.

2.3

Savutusmittarin näyttölaitteessa on oltava kaksi asteikkoaluetta, joista toinen osoittaa valon absoluuttisen absorption alueella 0—∞ (m-1 ) ja toinen lineaarisesti alueella 0—100. Molempien alueiden on näytettävä lukemaa 0, kun valon kulku on täysin estetty.

3.   RAKENNETTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

3.1   Yleistä

Savutusmittarin rakenteen on oltava sellainen, että vakionopeudella suoritettavissa mittauksissa mittaustila on täyttynyt tasaisesti savulla.

3.2   Savukammion ja savutusmittarin kotelo

3.2.1

Ulkoisen hajavalon tai heijastumien pääsy valokennolle on oltava mahdollisimman vähäistä (esim. savukammion sisäpinnat on päällystettävä mattamustalla ja rakenteen on oltava valoa läpäisemätön).

3.2.2

Mittarin optisten ominaisuuksien on oltava sellaiset, että ulkoisen hajavalon ja heijastumien yhteinen vaikutus ei ylitä yhtä lineaarisen asteikon yksikköä kammion ollessa täytetty savulla, jonka absorptiokerroin on likimain 1,7 m-1.

3.3   Valonlähde

Valonlähde on hehkulamppu, jonka värilämpötila on alueella 2 800—3 250 K, tai vihreä valodiodi (LED), jonka spektrin huippu on välillä 550—570 nm.

Valonlähde on suojattava nokeentumista vastaan tavalla, joka ei vaikuta optisen matkan pituuteen valmistajan määrityksiä enempää.

3.4   Vastaanotin

3.4.1

Vastaanottimeen on kuuluttava valokenno, jonka spektrinen vastekäyrä vastaa ihmissilmän valoherkkyyttä (suurin vaste alueella 550/570 nm; vähemmän kuin 4 % suurimmasta vasteesta, joka on vähemmän kuin 430 nm ja enemmän kuin 680 nm).

3.4.2

Mittarin sähköisen rakenteen, näyttölaite mukaan luettuna, on oltava sellainen, että valokennon ulostulovirta on mahdollisimman lineaarinen vastaanotetun valon tiheyteen nähden, valokennon koko toimintalämpötila-alueella.

3.5   Mittausasteikot

3.5.1

Valon absorptiokerroin k lasketaan kaavalla Ø = Øo e-kL, jossa L on valon mitattavassa kaasussa kulkema tehollinen matka, Øo ominaisvalovuo ja Ø hetkellinen valovuo. Jos matkaa L ei voida suoraan mitata savutusmittarin geometrisesta rakenteesta, se määritetään

joko tämän liitteen kohdassa 4 kuvatulla menettelyllä tai

vertaamalla toiseen savutusmittariin, jonka tehollinen matka tunnetaan.

3.5.2

Lineaarisen 0—100-asteikon ja valon absorptiokertoimen k välinen suhde saadaan kaavalla:

Formula

jossa N on lineaarisen asteikon lukema ja k absorptiokertoimen vastaava arvo.

3.5.3

Asteikolta on voitava 0,025 m-1:n tarkkuudella lukea absorptiokerroin, jonka arvo on 1,7 m-1.

3.6   Mittauslaitteen säätö ja kalibrointi

3.6.1

Mittauslaitteen sähköisen osan ja näyttölaitteen on oltava siten säädettävissä, että osoitin voidaan nollata, kun valo kulkee puhtaalla ilmalla täytetyn savukammion läpi tai kammiolla on muuten vastaavat ominaisuudet.

3.6.2

Lampun ollessa sammutettuna ja mittauspiiri avattuna tai oikosuljettuna, absorptiokertoimen on osoitettava lukemaa ∞ ja sen on pysyttävä lukemassa ∞, kun mittauspiiri kytketään uudelleen toimintaan.

3.6.3

Väliarvon tarkastus suoritetaan sijoittamalla mittauskammioon varjostin, jonka valon absorptiokerroin k tunnetaan ja joka on alueella 1,6 m-1 – 1,8 m-1, mitattuna kohdan 3.5.1 mukaisesti. Kerroin k on tiedettävä tarkkuudella 0,025 m-1.

Tarkastuksella todetaan, että laitteella mitattu arvo ei poikkea enempää kuin 0,05 m-1 todellisesta arvosta.

3.7   Savutusmittarin herkkyys

3.7.1

Sähköisen piirin vasteajan on oltava 0,9 — 1,1 s. Vasteajalla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu siihen asti, kun laite osoittaa 90 % täydestä näyttämästä, kun laitteeseen asennetaan täysin valoa läpäisemätön varjostin.

3.7.2

Sähköisen piirin on oltava siten vaimennettuna, että ensimmäinen ylitysheilahdus hetkellisen muutoksen (esimerkiksi kalibrointivarjostimen asennus) jälkeen ei ole enempää kuin 4 % todellisesta lukemasta lineaarisella asteikolla.

3.7.3

Savukammion fyysisistä ominaisuuksista johtuva vasteaika on aika, joka kuluu kaasun kammioon tulon alkuhetkestä siihen hetkeen, kun kammio on täysin täyttynyt. Tämä aika saa olla enintään 0,4 s.

3.7.4

Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan ainoastaan kiihdytystesteissä käytettäviin savutusmittareihin.

3.8   Mitattavan kaasun ja huuhteluilman paine

3.8.1

Mittauskammiossa olevan pakokaasun paine saa poiketa ulkoilman paineesta enintään 75 mm (vesimittari).

3.8.2

Mitattavan kaasun ja huuhteluilman paine ei saa aiheuttaa absorptiokertoimeen yli 0,05 m-1 muutosta kaasulla, jonka absorptiokerroin on 1,7 m-1.

3.8.3

Savutusmittarissa on oltava mittauskammion paineenmittauslaitteisto.

3.8.4

Laitteen valmistajan on ilmoitettava kaasun ja huuhteluilman paineen sallitut vaihtelurajat mittauskammiossa.

3.9   Mitattavan kaasun lämpötila

3.9.1

Mittaushetkellä mitattavan kaasun lämpötilan on oltava mittauskammion kaikissa kohdissa vähintään 70 °C:n ja laitteen valmistajan ilmoittaman enimmäislämpötilan välillä siten, etteivät lukemat tällä lämpötila-alueella muutu enempää kuin 0,1 m-1, kun kammio on täytetty kaasulla, jonka absorptiokerroin on 1,7 m-1.

3.9.2

Savutusmittarissa on oltava mittauskammion lämpötilan mittauslaitteisto.

4.   SAVUTUSMITTARIN TEHOLLINEN MATKA ”L”

4.1   Yleistä

4.1.1

Joissakin savutusmittarityypeissä valolähteen ja valokennon tai niitä suojaavien läpinäkyvien osien välissä oleva kaasu ei ole tasaisen läpikuultamatonta. Tällöin käytetään tehollisen matkan L arvoa, jolla tasaisen läpikuultamaton kaasupatsas antaa saman absorptiokertoimen kuin savutusmittariin tavallisesti jakautunut kaasu.

4.1.2

Valon tehollinen matka saadaan vertaamalla tavanomaisesti toimivan savutusmittarin lukemaa N savutusmittariin, jonka kammio on muotoiltu siten, että vertailukaasu täyttää kammion hyvin ja sen tehollinen matka Lo on tarkkaan tunnettu. Tällaisen savutusmittarin lukema merkitään No.

4.1.3

Nollakohdan siirtymän vaikutuksen poistamiseksi on suoritettava useita mittauksia nopeasti peräkkäin.

4.2   Matkan L määritysmenetelmä

4.2.1

Testauskaasuna käytetään tasaisesti läpäisevää pakokaasua tai valoa absorboivaa kaasua, joka tiheydeltään vastaa pakokaasua.

4.2.2

Kaasupatsas, jonka pituus vastaa savutusmittarin matkaa Lo, joka voidaan täyttää tasaisesti testikaasulla ja jonka päät ovat kohtisuorassa valonsädettä vastaan, on määritettävä tarkasti. Pituuden Lo on likimain vastattava savutusmittarin oletettua tehollista matkaa.

4.2.3

Mittauskammiossa olevan vertailukaasun keskilämpötila on mitattava.

4.2.4

Näytteenottolinjaan voidaan tarvittaessa asentaa kompaktirakenteinen vaimennuskammio, jonka tilavuus on riittävä pakokaasujen painevaihtelujen tasaamiseksi. Se asennetaan mahdollisimman lähelle keräysputkea. Myös jäähdytintä voidaan käyttää. Vaimennuskammio ja jäähdytin eivät saa vaikuttaa pakokaasun koostumukseen.

4.2.5

Tehollisen matkan määritystestiin sisältyy mittaus vuorotellen vertailukaasulla tavanomaisesti toimivalla savutusmittarilla ja kohdan 4.1.2 mukaisesti muutetulla laitteella.

4.2.5.1

Savutusmittarin lukema rekisteröidään jatkuvasti piirturilla, jonka vasteaika on sama tai lyhyempi kuin savutusmittarin vasteaika.

4.2.5.2

Savutusmittarin toimiessa tavanomaisesti lukema lineaarisella asteikolla on N ja kaasun keskilämpötila kelvinasteina on T.

4.2.5.3

Samalla vertailukaasulla täytetyllä kaasupatsaalla, jonka pituus on Lo, lukema on N0 ja kaasun keskilämpötila kelvinasteina on To.

4.2.6

Tehollinen matka lasketaan kaavasta:

Formula

4.2.7

Testi on toistettava vähintään neljällä vertailukaasulla, jotka antavat tasaisesti jakautuneet lukemat lineaarisen asteikon alueella 20—80.

4.2.8

Savutusmittarin tehollinen matka L on kohdan 4.2.6 mukaisesti saatujen tehollisten pituuksien aritmeettinen keskiarvo.

LIITE 9

SAVUTUSMITTARIN ASENNUS JA KÄYTTÖ

1.   SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä määritetään savutusmittareiden asennus ja käyttö tämän säännön liitteissä 4 ja 5 esitettyjä testejä varten.

2.   NÄYTTEITÄ OTTAVA SAVUTUSMITTARI

2.1   Asennus vakionopeustestejä varten

2.1.1

Keräysputken poikkipinta-alan suhde pakoputken poikkipinta-alaan on oltava vähintään 0,05. Pakoputken vastapaine keräysputken sisäänmenosta mitattuna ei saa olla yli 75 mm (vesimittari).

2.1.2

Keräysputken on oltava putki, jonka etupään avoin aukko on pakoputken tai mahdollisen jatkoputken akselin suuntainen. Se on sijoitettava paikkaan, jossa savun jakautuminen pakokaasuissa on likimain tasainen. Tämän saavuttamiseksi keräysputki on sijoitettava mahdollisimman etäälle pakoputkistosta tai tarvittaessa jatkoputkeen siten, että jos D on pakoputken pään halkaisija, ennen keräysputkea on vähintään 6 D:n ja sen jälkeen vähintään 3 D:n pituinen suora osuus. Jos jatkoputkea käytetään, liitoksen on oltava tiivis.

2.1.3

Pakoputken paineen ja näytteenottolinjassa tapahtuvan paineenalennuksen vaikutusten on oltava sellaiset, että keräysputken ottama näyte vastaa melko tarkasti isokineettisellä menetelmällä otettua näytettä.

2.1.4

Näytteenottolinjaan voidaan tarvittaessa asentaa kompaktirakenteinen vaimennuskammio, jonka tilavuus on riittävä pakokaasujen painevaihtelujen tasaamiseksi. Se asennetaan mahdollisimman lähelle keräysputkea. Myös jäähdytintä voidaan käyttää. Vaimennin ja jäähdytin eivät saa vaikuttaa pakokaasun koostumukseen.

2.1.5

Pakoputkistoon voidaan keräysputken jälkeen asentaa läppäventtiili tai vastaava, vähintään 3 D:n etäisyydelle keräysputkesta pakokaasujen paineen nostamiseksi.

2.1.6

Keräysputken, jäähdyttimen, paisuntasäiliön (jos sellainen vaaditaan) ja savutusmittarin välillä olevien yhdysputkien on oltava mahdollisimman lyhyitä liitteen 8 kohdissa 3.8 ja 3.9 tarkoitettujen paine- ja lämpötilavaatimusten täyttämiseksi. Putken on oltava nouseva keräysputkesta savutusmittariin päin eikä siinä saa olla jyrkkiä mutkia, joihin saattaa kerääntyä nokea. Jos savutusmittariin ei kuulu ohitusventtiiliä, sellainen on asennettava putkeen.

2.1.7

Testin aikana on huolehdittava, että mittauskammiota koskevat liitteen 8 kohdan 3.8 painevaatimukset ja liitteen 8 kohdan 3.9 lämpötilavaatimukset täyttyvät.

2.2   Asennus vapaalla kiihtyvyydellä tapahtuvia testejä varten

2.2.1

Keräysputken poikkipinta-alan suhde pakoputken poikkipinta-alaan on oltava vähintään 0,05. Pakoputken vastapaine keräysputken sisäänmenosta mitattuna ei saa olla yli 75 mm (vesimittari).

2.2.2

Keräysputken on oltava putki, jonka etupään avoin aukko on pakoputken tai mahdollisen jatkoputken akselin suuntainen. Se on sijoitettava paikkaan, jossa savun jakautuminen pakokaasuissa on likimain tasainen. Tämän saavuttamiseksi keräysputki on sijoitettava mahdollisimman etäälle pakoputkistosta tai tarvittaessa jatkoputkeen siten, että jos D on pakoputken pään halkaisija, ennen keräysputkea on vähintään 6 D:n ja sen jälkeen vähintään 3 D:n pituinen suora osuus. Jos jatkoputkea käytetään, liitoksen on oltava tiivis.

2.2.3

Näytteenottojärjestelmän on oltava sellainen, että kaikilla kierrosnopeuksilla savutusmittarin mittaaman näytteen paine täyttää liitteen 8 kohdassa 3.8.2 vahvistetut vaatimukset. Tämä voidaan tarkastaa mittaamalla näytteenpaine moottorin joutokäynnillä ja sen suurimmalla kierrosnopeudella kuormittamattomana. Savutusmittarin rakenteen mukaan näytteenpaine säädetään pakoputkessa tai jatkoputkessa olevalla läppäventtiilillä sen kuristuspinta-alaa muuttamalla.

Pakoputkiston vastapaine keräysputken suulla ei saa olla enempää kuin 75 mm (vesimittari).

2.2.4

Savutusmittarin liitosputkien on myös oltava mahdollisimman lyhyitä. Putken on oltava nouseva keräysputkesta savutusmittariin päin eikä siinä saa olla jyrkkiä mutkia, joihin saattaa kerääntyä nokea. Putkeen voidaan asentaa ohitusventtiili ennen savutusmittaria mittarin erottamiseksi pakokaasuvirtauksesta silloin, kun mittauksia ei suoriteta.

3.   TÄYSVIRTAUSSAVUTUSMITTARI

Vakionopeus- ja kiihdytysmittauksissa on kiinnitettävä huomiota ainoastaan seuraaviin yleisiin seikkoihin:

3.1

Savutusmittarin ja pakoputkiston välisten liitosten on oltava tiiviit.

3.2

Savutusmittarin liitosputkien on oltava mahdollisimman lyhyet, kuten näytteitä ottavia savutusmittareita koskevissa vaatimuksissakin. Putkiston on oltava nouseva pakoputkesta savutusmittariin päin ja eikä saa olla jyrkkiä mutkia, joihin saattaa kerääntyä nokea. Putkeen voidaan asentaa ohitusventtiili ennen savutusmittaria mittarin erottamiseksi pakokaasuvirtauksesta silloin, kun mittauksia ei suoriteta.

3.3

Ennen savutusmittaria voi myös olla tarpeen asentaa jäähdytin.

LIITE 10

ECE-MENETELMÄ PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN NETTOTEHON MITTAAMISEKSI

1.   TARKOITUS

Näitä säännöksiä sovelletaan menetelmään, jolla polttomoottorin tehoa täydellä kuormalla moottorin nopeuden funktiona kuvaava käyrä voidaan esittää.

2.   SOVELTAMISALA

Tätä menetelmää sovelletaan tämän säännön sekä säännön nro 15 (E/ECE/324-E/ECE/505/Rev.l/Add.14/Rev.3) soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen käyttövoimana käytettäviin polttomoottoreihin.

Moottorit kuuluvat johonkin seuraavista luokista:

 

Iskumäntämoottorit (ottomoottorit tai puristussytytysmoottorit), lukuun ottamatta vapaamäntämoottoreita

 

Kiertomäntämoottorit.

Nämä moottorit voivat olla vapaasti hengittäviä tai ahdettuja.

3.   MÄÄRITELMÄT

Näissä säännöksissä tarkoitetaan

’nettoteholla’ testipenkissä kampiakselin tai vastaavan (1) päästä saatua tehoa vastaavalla moottorin nopeudella ja taulukossa 1 lueteltujen apulaitteiden kanssa

’vakiotuotannon laitteilla’ kaikki laitteita, jotka valmistaja on toimittanut tiettyä moottorisovellusta varten.

4.   MITTAUSTARKKUUS

4.1   Vääntömomentti

± 1 prosenttia mitatusta vääntömomentista. (2)

4.2   Moottorin kierrosnopeus

±0,5 prosenttia mitatusta nopeudesta.

4.3   Polttoaineenkulutus

± 1 prosentti mitatusta kulutuksesta.

4.4   Polttoaineen lämpötila

± 2 K 4,5

4.5   Ilman lämpötila

± 2 K

4.6   Ilmanpaine

± 100 Pa

4.7   Paine imukanavassa (ks. taulukon 1 huomautus 1a)

± 50 Pa

4.8   Paine poistokanavassa (ks. taulukon 1 huomautus 1b)

± 200 Pa

5.   TESTI MOOTTORIN NETTOTEHON MITTAAMISEKSI

5.1   Apulaitteet

5.1.1   Asennettavat apulaitteet

Testin ajaksi testipenkkiin on asennettava apulaitteet, jotka ovat moottorin toiminnan kannalta tarpeen moottorille tarkoitetussa sovelluskäytössä (taulukon 1 luettelon mukaisesti). Apulaitteet on asennettava mahdollisimman tarkoin samaan asentoon kuin niille tarkoitetussa käyttösovelluksessa.

5.1.2   Poistettavat apulaitteet

Apulaitteet, jotka ovat tarpeen vain ajoneuvon toiminnan kannalta ja jotka voidaan asentaa moottoriin, on irrotettava testin ajaksi. Esimerkkinä annetaan seuraava luettelo, joka ei ole kattava:

—

jarrujen ilmakompressori

—

ohjaustehostimen kompressori

—

jousituksen kompressori

—

ilmastointijärjestelmä.

Jos apulaitteita ei voida poistaa, niiden kuormittamattomassa tilassa absorboima teho voidaan määrittää ja lisätä moottorille mitattuun tehoon.

Taulukko 1

Moottorin nettotehon määritystestiä varten asennettavat apulaitteet

Nro

Apulaitteet

Asennus nettotehotestiä varten

1

Imujärjestelmä

 

–

Imusarja

 

–

Kampikammion päästöjen valvontajärjestelmä

Kyllä, vakiotuotantolaite

–

Ilmansuodatin

 

–

Imusarjan äänenvaimennin

 

–

Nopeudenrajoitin

Kyllä, vakiotuotantolaite (3)

2

Imusarjan induktiolämmityslaite

Kyllä, vakiotuotantolaite. Jos mahdollista, asetettava edullisimpaan asentoon

3

Pakojärjestelmä

 

–

Pakokaasunpuhdistaja

Kyllä, vakiotuotantolaite

–

Pakosarja

–

Ahdinlaite

–

Yhdysputket (4)

–

Äänenvaimennin (4)

–

Pakoputki (4)

–

Pakokaasujarru (5)

4

Polttoainepumppu (6)

Kyllä, vakiotuotantolaite

5

Kaasutin

 

–

Elektronin ohjainjärjestelmä ilmamäärämittari jne. (jos asennettu)

Kyllä, vakiotuotantolaite

–

Paineenalennin

 

–

Haihdutin

 

–

Sekoitin

Kaasumoottoreiden laitteet

6

Polttoaineen ruiskutusjärjestelmä

(bensiini ja diesel)

 

–

Esisuodatin

Kyllä, vakiotuotantolaite

–

Suodatin

–

Pumppu

–

Korkeapaineputket

–

Suutin

–

Ilmaventtiili, (7) jos asennettu

–

Elektronin ohjainjärjestelmä, ilmamäärämittari jne. jos asennettu)

–

Säädin/säätöjärjestelmä

–

Ilmasto-olosuhteista riippuva automaattinen täyskuormitusrajoitin

7

Nestejäähdytysjärjestelmä

 

–

Moottorin konepelti

 

–

Konepellin ilmanpoistoaukko

Ei

–

Jäähdytin

 

–

Tuuletin (8)  (9)

 

–

Tuulettimen suojus

 

–

Vesipumppu

 

–

Termostaatti (10)

Kyllä, (8) vakiotuotantolaite

8

Ilmajäähdytys

 

–

Suojus

 

–

Puhallin (8)  (9)

Kyllä, vakiotuotantolaite

Lämpötilan säätölaite

Kyllä, vakiotuotantolaite

9

Sähkölaitteet

Kyllä (11), vakiotuotantolaite

10

Ahdinlaitteisto

(jos asennettu)

 

–

Kompressori, joka on joko suoraan moottorikäyttöinen ja/tai pakokaasujen ohjaama

Kyllä, vakiotuotantolaite

–

Ahtoilman jäähdytin (12)

–

Jäähdytysnestepumppu tai -tuuletin (moottorikäyttöinen)

–

Jäähdytinnesteen virtauksen säätölaitteet (jos asennettu)

11

Ylimääräinen testipenkkituuletin

Kyllä, tarvittaessa

12

Pakokaasun puhdistuslaitteet (13)

Kyllä, vakiotuotantolaite

5.1.3   Puristussytytysmoottorin käynnistämisen apulaitteet

Puristussytytysmoottoreiden käynnistämiseen käytettävien apulaitteiden osalta on otettava huomioon seuraavat kaksi tapausta:

a)

Sähkökäynnistys: laturi on asennettu ja palvelee tarvittaessa moottorin toiminnan kannalta välttämättömiä apulaitteita.

b)

Muu kuin sähkökäynnistys: jos on moottorin käynnin kannalta välttämättömiä sähköisiä apulaitteita, laturi asennetaan syöttämään virtaa näille apulaitteille; muussa tapauksessa se poistetaan.

Kummassakin tapauksessa järjestelmä, jota tarvitaan käynnistämisen vaatiman energian tuottamiseen ja keräämiseen, on asennettuna ja toiminnassa kuormittamattomana.

5.2   Asetukset

Moottorin nettotehon määritystestiä varten tarvittavat asetukset on annettu taulukossa 2.

Taulukko 2

Asetukset

1

Kaasuttimen (kaasuttimien) asetus

Valmistajan tuotantoasetusten mukaisesti ja käytössä ilman lisämuutoksia kyseistä sovellusta varten

2

Ruiskutuspumpun syöttöjärjestelmä

3

Sytytyksen tai ruiskutuksen ajoitus (ajoituskäyrä)

4

Säätimen asetus

5

Pakokaasun puhdistuslaitteet

5.3   Testiolosuhteet

5.3.1

Ottomoottoreiden nettotehotesti koostuu ajosta täydellä kaasulla ja dieselmoottoreiden testi ajetaan ruiskutuspumpun asetuksella kiinteällä täydellä kuormituksella siten, että moottori on varustettu taulukon 1 mukaisesti.

5.3.2

Suorituskykyä kuvaavat tiedot on otettava vakauttavissa toimintaoloissa, joihin kuuluu riittävä raittiinilman syöttö moottorille. Moottoreiden täytyy olla valmistajan suositusten mukaisesti sisäänajettuja. Palokammioissa voi olla karstaa, mutta vain vähäisiä määriä. Testiolot, kuten ottoilman lämpötila, on valittava mahdollisimman lähelle viiteolosuhteita (ks. kohta 6.2), jotta korjauskerroin voidaan minimoida.

5.3.3

Moottorin syöttöilman (ympäristön ilman) lämpötila on mitattava enintään 0,15 m päästä ilmanpuhdistimen sisääntuloaukosta, tai jos ilmanpuhdistinta ei käytetä, enintään 0,15 m etäisyydeltä ilmantulotorvesta. Lämpömittari tai termoparimittari on suojattava säteilylämmöltä ja asetettava suoraan ilmavirtaan. Se on myös suojattava polttoaineen roiskumiselta. Mittaukset on tehtävä riittävän monesta kohtaa, jotta saadaan edustava keskiarvo ottoilman lämpötilasta.

5.3.4

Tietoja kirjataan vasta, kun vääntömomentti, nopeus ja lämpötilat ovat pysyneet olennaisilta osin vakaina vähintään 1 minuutin ajan.

5.3.5

Moottorin pyörimisnopeus käytön ja lukeman oton aikana ei saa poiketa valitusta nopeudesta enempää kuin ± 1 % tai ± 10 min-1, sen mukaan kumpi on suurempi.

5.3.6

Jarrutuskuormitusta, polttoaineen kulutusta ja tuloilman lämpötilaa koskevat tiedot on kirjattava samanaikaisesti, ja niiden on oltava vakautettu keskiarvo kahdesta perättäisestä arvosta, jotka eroavat toisistaan enintään 2 prosenttia jarrutuskuormituksen ja polttoaineen kulutuksen osalta.

5.3.7

Jäädytysnesteen lämpötila moottorin poistoaukolla on pidettävä välillä ± 5 K valmistajan ilmoittamasta termostaatin ohjaamasta lämpötilasta. Jos valmistaja ei ole ilmoittanut lämpötilaa, se on 353 K ± 5 K. Ilmajäähdytteisten moottoreiden lämpötila on valmistajan ilmoittamassa kohdassa pidettävä – 20 °K:n sisällä valmistajan viiteolosuhteita varten ilmoittamasta enimmäisarvosta.

5.3.8

Polttoaineen lämpötila on mitattava kaasuttimen imuaukosta tai polttoaineen ruiskutusjärjestelmästä, ja se on pidettävä moottorin valmistajan asettamissa rajoissa.

5.3.9

Öljypohjasta tai mahdollisesti asennetun öljynjäähdyttimen ulostulosta mitattu voiteluöljyn lämpötila on pidettävä moottorin valmistajan asettamissa rajoissa.

5.3.10

Tarvittaessa voidaan käyttää ylimääräisiä säätöjärjestelmiä lämpötilojen säilyttämiseksi kohdissa 5.3.7, 5.3.8 ja 5.3.9 täsmennetyissä rajoissa.

5.3.11

Polttoaineen on oltava saatavilla markkinoilta ilman savua estäviä lisäaineita. Kiistatapauksessa viitepolttoaineena on käytettävä:

a)

Dieselmoottorit: CEC:n (14) määritelmä CEC-RF-03-A-80

b)

Ottomoottorit: määritelmä CEC-RF-01-A-80.

5.4   Testimenettely

Mittauksia on tehtävä riittävän monilla moottorin nopeuksilla, jotta voidaan asianmukaisesti määritellä tehokäyrä valmistajan suosittelemasta alimmasta ylimpään moottorin nopeuteen. Näihin nopeuksiin on sisällyttävä pyörimisnopeus, jolla moottori tuottaa enimmäistehonsa. On määritettävä vähintään kahden vakautetun mittauksen keskiarvo.

5.5   Kirjattavat tiedot

Kirjattavat tiedot annetaan tämän liitteen lisäyksessä.

6.   TEHON KORJAUSKERTOIMET

6.1   Määritelmä

Tehon korjauskerroin α on kerroin, jolla mitattu teho on kerrottava, jotta saadaan moottorin teho kohdassa 6.2 täsmennetyissä ulkoilman vertailuolosuhteissa.

Po = α P

jossa

Po on korjattu teho (ts. teho ulkoilman vertailuolosuhteissa),

α on korjauskerroin (α a tai α d)

P on mitattu teho (testiteho).

6.2   Ulkoilman vertailuolosuhteet

6.2.1

Lämpötila (To): 298 K (25 °C)

6.2.2

Kuiva paine (Pso): 99 kPa

Huom. Kuiva paine perustuu 100 kPa:n kokonaispaineeseen ja 1 kPa:n vesihöyryn paineeseen.

6.3   Testin ilmaolosuhteet

Testin aikana ulkoilman olosuhteiden on oltava seuraavat:

6.3.1   Lämpötila (T)

Ottomoottorit 288 K ≤ T ≤ 308 K

Dieselmoottorit 283 K ≤ T ≤ 313 K

6.3.2   Paine (Ps)

80 kPa ≤ Ps ≤ 110 kPa

6.4   Korjauskertoimen αa ja αd  (15) määrittäminen

6.4.1   Vapaasti hengittävät ja ahdetut ottomoottorit — Kerroin αa:

Korjauskerroin αa saadaan kaavasta:

Formula

 (16)

jossa

Ps on kuivan ilman kokonaispaine kilopascaleina (kPa); eli kokonaisilmanpaine, josta on vähennetty vesihöyryn paine;

T on moottorin sisäänimemän ilman absoluuttinen lämpötila kelvinasteina (K).

Laboratoriossa täytettävät edellytykset

Jotta testi olisi validi, korjauskertoimen α a arvon on oltava sellainen, että 0,93 ≤ αa ≤ 1,07.

Jos nämä raja-arvot ylittyvät, testausselosteessa on ilmoitettava saadut korjatut arvot ja tarkasti selvitettävä testiolosuhteet (lämpötila ja paine).

6.4.2   Dieselmoottorit — kerroin αd:

Dieselmoottoreiden tehon korjauskerroin (αd) polttoaineen vakiovirtauksella saadaan kaavasta:

αd = (fα ) fm

jossa

fa on olosuhdekerroin;

fm on kunkin moottori- ja säätötyypin ominaisparametri.

6.4.2.1   Olosuhdekerroin fa

Tämä kerroin osoittaa ympäristöolojen (paine, lämpötila ja kosteus) vaikutuksen moottorin sisäänimemässä ilmassa.

Olosuhdekertoimen kaava on erilainen moottorityypin mukaisesti.

6.4.2.1.1

Vapaasti hengittävät ja mekaanisesti ahdetut moottorit

Formula

6.4.2.1.2

Turboahdetut moottorit, joko tuloilman jäähdytyksellä tai ilman sitä

Formula

6.4.2.2

Moottorikerroin fm

fm on qc:n (korjattu polttoainevirta) funktio seuraavasti:

fm = 0,036 qc — 1,14

jossa

qc = q/r

jossa

”q” on polttoaineenvirtaus, milligrammaa/käyntikierros/kokonaisiskutilavuuslitra (mg/(l. käyntikierros)).

”r” on kompressorin ulostulon ja sisäänmenon välinen painesuhde (r = 1 vapaasti hengittävissä moottoreissa).

Tämä kaava on validi qc:n arvoille, jotka ovat välillä 40 mg/(l. käyntikierros) ja 65 mg/(l. käyntikierros).

qc:n arvoille, jotka ovat pienempiä kuin 40 mg/(l. käyntikierros), käytetään fm:n arvoa 0,3 (fm = 0,3).

qc:n arvoille, jotka ovat suurempia kuin 65 mg/(l. käyntikierros), käytetään fm:n arvoa 1,2 (fm = 1,2) (ks. jäljempänä oleva kuva).

Image

6.4.2.3   Laboratoriossa täytettävät edellytykset

Jotta testi olisi validi, korjauskertoimen αd -arvon on oltava sellainen, että 0,9 ≤ αd ≤ 1,1.

Jos nämä raja-arvot ylittyvät, testausselosteessa on ilmoitettava saadut korjatut arvot ja tarkasti selvitettävä testiolosuhteet (lämpötila ja paine).

7.   TESTISELOSTE

Testiselosteeseen on sisällytettävä tämän liitteen lisäyksessä luetellut tulokset ja kaikki laskutoimitukset, joita nettotehon selvittäminen edellyttää, sekä tämän säännön liitteessä 1 luetellut moottorin ominaispiirteet.

8.   MOOTTORITYYPIN MUUTOS

Kaikista moottorityypin muutoksista, jotka koskevat tämän säännön liitteessä 1 lueteltuja ominaispiirteitä, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Tämän jälkeen kyseinen viranomainen voi joko

8.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta moottorin tehoon; tai

8.2

vaatia moottorin tehon lisämääritystä tekemällä tarpeelliseksi katsottavat testit.

9.   NETTOTEHON MITTAUKSESSA KÄYTETTÄVÄT TOLENRANSSIT

9.1

Teknisen tutkimuslaitoksen mittaama moottorin nettoteho voi erota ± 2 prosenttia valmistajan ilmoittamasta nettotehosta, kun moottorin nopeuden toleranssi on 1,5 prosenttia.

9.2

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevassa testissä moottorin nettoteho voi erota 5 prosenttia tyyppihyväksyntätestissä saadusta nettotehosta.

(1)  Jos tehon mittaus tehdään ainoastaan moottorista, johon on asennettu vaihteisto, vaihteiston hyötysuhde on otettava huomioon.

(2)  Vääntömomentin mittausjärjestelmä on kalibroitava kitkahäviön huomioon ottamiseksi. Dynamometripenkin mittausalueen alemmalla puoliskolla tarkkuus voi olla + 2 prosenttia mitatusta vääntömomentista.

(3)  Täydellisen imujärjestelmän on oltava asianmukaisesti asennettuna tarkoitettua käyttösovellusta varten:

 

jos on vaara, että tällä on huomattavaa vaikutusta moottorin tehoon;

 

jos kyseessä ovat kaksitahtiset ja ottomoottorit;

 

jos valmistaja vaatii, että näin on tehtävä.

Muissa tapauksissa voidaan käyttää muuta vastaavanlaista järjestelmää, ja tällöin on tarkastettava, ettei imupaine vaihtele enempää kuin 100 Pa valmistajan puhtaalle ilmansuodattimelle vahvistamasta rajasta.

(4)  Täydellisen pakojärjestelmän on oltava asianmukaisesti asennettuna tarkoitettua käyttösovellusta varten:

 

jos on vaara, että tällä on huomattavaa vaikutusta moottorin tehoon;

 

jos kyseessä ovat kaksitahtiset ja ottomoottorit;

 

jos valmistaja vaatii, että näin on tehtävä.

Muussa tapauksessa voidaan asentaa vastaava järjestelmä sillä edellytyksellä, että moottorin pakojärjestelmän ulostulossa mitattu paine eroaa enintään 1 000 Pa valmistajan ilmoittamasta. Moottorin pakojärjestelmän ulostuloksi määritellään kohta, joka sijaitsee 150 mm etäisyydellä moottoriin asennetun pakojärjestelmän osan päättymiskohdasta.

(5)  Jos moottorissa on pakokaasujarru, kuristimen venttiilin on oltava täysin auki.

(6)  Tarvittaessa polttoaineen syöttöpainetta voidaan säätää jäljittämään tietyssä moottorin käyttösovelluksessa esiintyviä paineita (erityisesti käytettäessä polttoaineen paluujärjestelmää).

(7)  Ilmaventtiili on ruiskutuspumpun paineilmatoimisen säätimen säätöventtiili. Polttoaineen ruiskutusjärjestelmän säädin saattaa sisältää muita laitteita, jotka saattavat vaikuttaa ruiskutetun polttoaineen määrään.

(8)  Jäähdytin, tuuletin, tuulettimen suojus, vesipumppu ja termostaatti on sijoitettava testipenkissä suhteessa toisiinsa samanlaisiin asentoihin kuin ajoneuvossakin. Jäähdytysnesteen kierron on toimittava ainoastaan moottorin vesipumpun avulla.

Nesteen jäähdytys voidaan toteuttaa joko moottorin jäähdyttimellä tai ulkoisella piirillä sillä edellytyksellä, että tällaisen piirin painehäviö ja paine pumpun imuaukossa pysyvät olennaisesti samoina kuin moottorin jäähdytysjärjestelmässä. Jäähdyttimen kaihtimen, jos se kuuluu kokoonpanoon, on oltava avoinna.

Jos tuuletinta, jäähdytintä ja suojusjärjestelmää ei voida helposti asentaa moottoriin, tuulettimen absorboima teho sen ollessa erikseen asennettuna oikeaan asentoon jäähdyttimeen ja suojukseen (jos käytössä) nähden, on määritettävä laskemalla se vakio-ominaisuuksista tai tekemällä käytännön testejä nopeuksilla, jotka vastaavat moottorin tehon mittauksessa käytettyjä moottorin nopeuksia. Tämä teho, joka on korjattu kohdassa 6.2 määriteltyihin ulkoilman vertailuolosuhteisiin, olisi vähennettävä korjatusta tehosta.

(9)  Jos moottoriin kuuluu tuuletin tai puhallin, joka voidaan kytkeä pois toiminnasta tai joka toimii asteittain, testi on tehtävä siten, että tuuletin (tai puhallin) on kytketty pois toiminnasta tai että asteittain toimiva tuuletin tai puhallin toimii enimmäisteholla.

(10)  Termostaatti voi olla täysin auki.

(11)  Generaattorin pienin teho: Generaattorin tehon on oltava rajoitettu ainoastaan moottorin toiminnan kannalta välttämättömien apulaitteiden käytölle. Jos akun käyttäminen on välttämätöntä, on käytettävä hyväkuntoista täyteen ladattua akkua.

(12)  Ahtoilman jäähdytyksellä, joko neste- tai ilmajäähdytyksellä, varustetut moottorit on testattava ahtoilman jäähdytyksellä, tai moottorin valmistajan pyynnöstä testipenkkijärjestelmä voi korvata ilmajäähdyttimen. Kummassakin tapauksessa moottorin teho kullakin nopeudella on mitattava siten, että moottorin ilman paineenalennus ja lämpötilan lasku testipenkkijärjestelmän ahtoilman jäähdyttimessä vastaa täydellisen ajoneuvon järjestelmää varten valmistajan määrittämiä arvoja.

(13)  Niihin voi sisältyä esimerkiksi EGR (pakokaasujen uudelleenkierrätys) -järjestelmä, katalysaattori, terminen reaktori, sekundaarinen ilmansyöttöjärjestelmä ja polttoaineen haihtumisen suojajärjestelmä.

(14)  Voitelu- ja polttoaineiden suoritustestien kehittelyn Euroopan yhteistyöneuvosto (European Co-ordinating Council for the Development of Performance Tests for Lubricants and Engine Fuels).

(15)  Testit voidaan suorittaa ilmastoidussa testitilassa, jossa ilmaolosuhteita voidaan kontrolloida.

(16)  Jos moottoriin on asennettu automaattinen ilman lämpötilan säätö ja jos säätölaite on sellainen, että täydellä kuormalla 25 °C:ssa ei tarvita lämmitettyä ilmaa, testi on tehtävä laite täysin käytöstä suljettuna. Jos laite on edelleen toiminnassa 25 °C:ssa, testi tehdään laitteen toimiessa tavanomaisesti ja lämpötilatekijän eksponentiksi korjauskertoimen kaavassa otetaan nolla (ei lämpötilakorjausta).

LIITE 10

Lisäys

MOOTTORIN TEHOA MITTAAVISTA TESTEISTÄ SAATUJEN TULOSTEN ILMOITTAMINEN

Valmistajan on ilmoitettava nämä tiedot samanaikaisesti kuin tämän säännön liitteenä 1 olevat tunnistetiedot. Jos tämän säännön mukainen testi tehdään moottorille testipenkissä, tämä lomake on täytettävä testin suorittavassa laboratoriossa.

1.   Testiolosuhteet

1.1   Enimmäisteholla mitatut paineet

1.1.1

Kokonaisilmanpaine ………… Pa

1.1.2

Vesihöyrynpaine ………… Pa

1.1.3

Pakokaasun paine ………… Pa

1.2   Enimmäisteholla mitatut lämpötilat

1.2.1

imuilman ………… K

1.2.2

moottorin välijäähdyttimen poistoaukossa ………… K

1.2.3

jäähdytysnesteen

1.2.3.1

moottorin jäähdytysnesteen poistoaukossa ………… K (1)

1.2.3.2

vertailukohdasta, kun kyseessä on ilmajäähdytys ………… K (1)

1.2.4

voiteluöljyn (ilmoittakaa mittauspaikka) ………… K

1.2.5

polttoaineen

1.2.5.1

polttoainepumpun imuaukossa ………… K

1.2.5.2

polttoaineen kulutuksen mittauslaitteessa ………… K

1.3   Dynamometrin ominaisuuksia koskevat tiedot:

1.3.1

Merkki: ………… Malli:

1.3.2

Tyyppi:

2.   Polttoaine

2.1   Nestemäistä polttoainetta käyttävät ottomoottorit

2.1.1

Merkki:

2.1.2

Tiedot:

2.1.3

Nakutuksen estoaine (lyijy jne.)

2.1.3.1

Tyyppi:

2.1.3.2

Sisältö: ………… mg/1

2.1.4

Oktaaniluku RON: ………… (ASTM D 26 99-70)

2.1.4.1

Ominaistiheys: ………… g/cm3 288 K:ssa

2.1.4.2

Alempi lämpöarvo: ………… kJ/kg

2.2   Kaasumaista polttoainetta käyttävät ottomoottorit

2.2.1

Merkki:

2.2.2

Tiedot:

2.2.3

Varastointipaine: ………… baaria

2.2.4

Käyttöpaine: ………… baaria

2.2.5

Alempi lämpöarvo ………… kJ/kg

2.3   Kaasumaista polttoainetta käyttävät puristussytytysmoottorit

2.3.1

Syöttöjärjestelmä: kaasu

2.3.2

Käytetyn kaasun tiedot:

2.3.3

Polttoaineen öljy–kaasusuhde:

2.3.4

Alempi lämpöarvo: ………… kJ/kg

2.4   Nestemäistä polttoainetta käyttävät puristussytytysmoottorit

2.4.1

Merkki:

2.4.2

Käytetyn polttoaineen tiedot:

2.4.3

Setaani-indeksi (ASTM D 976-71)

2.4.4

Ominaistiheys: ………… g/cm3 288 K:ssa

2.4.5

Alempi lämpöarvo: ………… kJ/kg

3.   Voiteluaine

3.1

Merkki:

3.2

Tiedot:

3.3

SAE-viskositeetti:

4.   Mittausten yksityiskohtaiset tulokset

4.1   Ilmoitus nettotehotestistä saaduista tuloksista (2)

Moottorin käyntinopeus, min-1

 

 

Mitattu vääntömomentti, Nm

 

 

Mitattu teho, kW

 

 

Mitattu polttoaineen virtaus, g/kWh

 

 

Mitattu savutusindeksi, m-1  (3)

 

 

Ilmanpaine, kPa

 

 

Vesihöyryn paine, kPa

 

 

Imuilman lämpötila, K

 

 

Apulaitteita varten lisättävä teho taulukon 1 lisäksi, kW

nro 1

 

 

nro 2

 

 

nro 3

 

 

Tehon korjauskerroin

 

 

Korjattu jarrutusvoima, kW

(tuulettimen kanssa / ilman tuuletinta (4)

 

 

Tuulettimen teho, kW

(vähennettävä, jos tuuletinta ei ole asennettu)

 

 

Nettoteho, kW

 

 

Nettovääntömomentti, Nm

 

 

Korjattu polttoaineen ominaiskulutus g/kWh (5)

 

 

Savutusindeksi m-1

 

 

Jäähdytysnesteen lämpötila poistoaukossa, K

 

 

Voiteluöljyn lämpötila mittauspisteessä, K

 

 

Ilman lämpötila ahtimen jälkeen, K (6)

 

 

Polttoaineen lämpötila ruiskutuspumpun imuaukossa, K

 

 

Ilman lämpötila ahtoilman jäähdyttimen jälkeen, K (6)

 

 

Paine ahtimen jälkeen, kPa (6)

 

 

Paine ahtoilman jäähdyttimen jälkeen, kPa

 

 

4.2   Enimmäisnettotehot ………… kW nopeudella ………… min-1

4.3   Enimmäisnettovääntömomentit ………… Nm nopeudella ………… min-1

5.   Päivä, jona moottori toimitettu testattavaksi

6.   Testien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos

(1)  Tarpeeton yliviivataan.

(2)  Nettotehon ja nettovääntömomentin ominaiskäyrät on piirrettävä moottorin nopeuden funktiona.

(3)  Ainoastaan dieselmoottoreista.

(4)  Tarpeeton yliviivataan.

(5)  Lasketaan nettotehosta puristussytytysmoottoreille ja ottomoottoreille, viimeksi mainituille kerrotaan tehon korjauskertoimella.

(6)  Soveltuvin osin.

  翻译：