Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi"

(2001/C 123/16)

Neuvosto päätti 2. lokakuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -jaosto antoi lausuntonsa 20. joulukuuta 2000. Esittelijä oli Cornelius B. Scully.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.-25. tammikuuta 2001 pitämässään 378. täysistunnossa (tammikuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 81 ääntä puolesta ja 2 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Klassinen sikarutto

1.1.1. Taudin yleiset piirteet

- Tauti on sikoihin (kotieläiminä pidettäviin ja luonnonvaraisiin) tarttuva virusinfektio, jonka aiheuttaa hyvin tunnettu pestivirus (taudin ei tiedetä aiheuttavan vaaraa ihmisille).

- Kliinisiä oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus, hengitysoireet, ihon verenvuoto; oireet ja niiden vakavuus ovat kuitenkin erittäin vaihtelevat.

- Myös kuolleisuusluvut vaihtelevat (emakoilla kuolleisuus hyvin alhainen, porsailla korkea).

- Hoitoa ei tunneta; joillakin sioilla tauti muuttuu krooniseksi ja aiheuttaa kunnon heikentymistä jne.

1.1.2. Kliinisen diagnoosin tekeminen voi olla hyvin vaikeaa tiloilla, erityisesti taudin alkuvaiheessa; myös laboratoriodiagnoosin tekeminen voi olla vaikeaa.

- itämisaika: 7-10 päivää yksittäisessä eläimessä, 15-30 päivää maatilalla

- pääasiallinen tarttumistapa: suora tai epäsuora kontakti tartuntaa kantaviin sikoihin (ilman välityksellä tapahtuva tartunta mahdollinen); tartuntaa kantavien sikojen liikkumisella on suuri merkitys taudin leviämiselle.

1.1.3. Virus säilyy sianlihassa pitkän aikaa ja voi levitä määräystenvastaisen ruokajäteruokinnan johdosta; tämä on taudin tavallisin leviämistapa ja se vaikuttaa sianlihan kauppaan.

1.1.4. Taudin aiheuttava virus on hyvin tarttuva ja voi kulkeutua kuljetusauton, vaatteiden yms. välityksellä. Tästä syystä taudin torjunnassa on ehdottoman tärkeää noudattaa tiukkoja karanteeni- ja seisausmääräyksiä (standstill).

1.2. Sikaruttoon ja sen vaikutuksiin liittyvät suurimmat ongelmat

- alueet, joilla on paljon sikoja

- taudin sitkeä esiintyminen luonnonvaraisissa villisioissa

- vuosina 1997-1998 jouduttu teurastamaan ja hävittämään miljoonia sikoja

- yhteisön budjetille, jäsenvaltioille, siankasvattajille ja veronmaksajille koituvat suuret kustannukset ja häviöt.

1.3. Kotieläinsikoja koskevat komission ehdotukset

- tautia koskevan tiedotuksen lisääminen valmiuksien parantamiseksi taudin tunnistamiseen ja käsittelyyn (tehokkaat varosuunnitelmat ovat välttämättömiä)

- nopea ja täsmällinen toiminta taudin puhjettua (varotoimenpiteenä sikojen lopettaminen myös kosketuksissa olleilla tiloilla)

- diagnoosivalmiuden parantaminen, jotta diagnoosi voitaisiin tehdä entistä varhaisemmassa vaiheessa

- epidemiologisten valmiuksien parantaminen taudin jäljittämiseksi ja ennakoimiseksi.

1.4. Euroopan tilintarkastustuomioistuin kritisoi jossain määrin Alankomaissa hiljattain puhjenneen epidemian yhteydessä toteutettuja toimia: epidemian vuoksi jouduttiin teurastamaan 10 miljoonaa sikaa ja maksamaan vastaavasti kompensaatioita siankasvattajille.

2. Yleistä

Direktiiviehdotuksella muutetaan klassista sikaruttoa koskevaa edellistä direktiiviä, josta komitea antoi lausuntonsa vuosina 1987 ja 1991(1). Komitea pitää muutoksia tervetulleina.

2.1. Direktiiviehdotuksen perusteluissa selvitetään perinpohjaisesti syyt ottaa käyttöön "merkittyä rokotetta" koskeva lainsäädäntö. Samalla määritellään ne harvat tapaukset, joissa merkittyä rokotetta voidaan käyttää. Perusteluissa huomautetaan aiheellisesti myös ilmeisestä epäkohdasta, joka rokottamiseen liittyy: vielä ei ole olemassa luotettavaa diagnostista testiä, jolla voitaisiin erottaa toisistaan viruksen "luonnollinen" ja "rokotettu" kanta. Ennen kuin tällainen testi on käytössä ja se on asianmukaisesti tutkittu, rokotetta ei voida käyttää.

2.2. Ennen kuin rokotteet otetaan käyttöön, on tiedettävä, mitkä ovat käyttöönoton vaikutukset Maailman kauppajärjestön kannalta.

2.2.1. On tutkittava rokotteiden ja niiden käytön vaikutuksia EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävään kauppaan. Ennen rokotteiden käyttöönottoa asiasta tulisi päästä tieteelliseen sopimukseen kansainvälisesti. Sopimukseen tulee sisällyttää myös Itä-Euroopan ehdokasvaltiot, joiden on määrä soveltaa tulevaa yhteisön politiikkaa sikaruton torjumiseksi.

2.3. Klassinen sikarutto luonnonvaraisissa sioissa

2.3.1. Myös tämä kysymys sisältyy komission ehdotukseen. Jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa tiedotuskampanjoita, jotta koko yhteiskunta voisi toimia yhteistyössä asian vaatimalla tavalla, kun tarvitaan toimia taudin hävittämiseksi.

2.3.2. Kokemus on osoittanut, että silloin kun sikaruttoa esiintyy luonnonvaraisessa sikakannassa, taudin kontrollointi ja etenkin sen kitkeminen on hyvin vaikeaa.

2.4. TSK kannattaa periaatteessa komission ehdotusta, mutta korostaa seuraavia seikkoja.

2.4.1. Taudinmäärityksen käsikirja: komission on nopeutettava menettelyään kyseisen käsikirjan hyväksymiseksi. Alustavan tarkastelun pohjalta komiteasta vaikuttaa siltä, että käsikirjaluonnos on oikean suuntainen.

2.4.2. Komitea kannattaa siemennestettä, alkioita ja munasoluja koskevien määräysten sisällyttämistä direktiiviin.

2.4.3. Komitea pitää tervetulleena sitä, että sikojen uudelleentuonti taudista kärsineelle tilalle aloitetaan käyttämällä sentinellieläimiä tai vastaavia.

2.4.4. Komitea kannattaa säännöksiä, jotka koskevat "kosketuksissa olleita tiloja" ja naapuritiloja.

2.4.5. Direktiiviehdotuksen on määrä täydentää eikä korvata edellisiä direktiivejä, joten komitea pitää tervetulleena muutosten ja lisäysten alleviivaamista tekstissä.

3. Ehdotusta koskevat erityishuomiot

3.1. Johdanto-osa, kohta 6

Klassisen sikaruton puhkeamista ja sen leviämisen estämistä koskevassa kohdassa tulisi mahdollisuus lopettaa kosketuksissa olleet eläimet mainita ennen rokottamista.

3.2. Luonnonvaraisten sikojen (villisikojen) ja "korkean sikatiheyden alueen" määritelmät

3.2.1. Direktiiviehdotuksen 2 artiklan a ja b kohdissa määritellään "luonnonvarainen sika". Kun ehdotusta verrataan aiempaan direktiiviin, komitea olettaa muutoksen syyn olevan pyrkimys varmistaa, että kaikki villisiat saadaan mahtumaan määritelmän piiriin. TSK katsoo, että 'luonnonvaraisiksi' tulee määritellä kaikki siat, jotka eivät ole ihmisen hoidossa.

3.2.2. Ehdotuksen 2 artiklan u kohdassa "korkean sikatiheyden alue" määritellään maantieteelliseksi alueeksi, joka on 10 kilometrin säteellä tilasta, jolla on klassiseen sikaruttoon sairastuneita tai sairastuneiksi epäiltyjä sikoja ja jonka sikatiheys on yli 800 sikaa neliökilometrillä. Samaan aikaan kyseisen tilan on sijaittava joko alueella, jossa tiloilla pidettyjen sikojen tiheys on yli 300 sikaa neliökilometrillä (ks. elävien eläinten kauppaa koskeva direktiivi 64/432/ETY), tai alle 20 kilometrin etäisyydellä tällaiselta alueelta. "Korkean sikatiheyden alueen" määritelmää tulisi komitean mielestä yksinkertaistaa.

3.3. Direktiiviehdotuksen 2 artikla ja 7 artikla sekä liite V - kosketuksissa olleet tilat

3.3.1. Kosketuksissa ollut tila määritellään tilaksi, jolle on joko sen sijainnin tai ihmisten, sikojen tai ajoneuvojen liikkeiden johdosta muulla tavoin voinut päästä klassista sikaruttoa. Tila voi myös sijaita lähellä muita tiloja 20 kilometrin säteellä korkean sikatiheyden alueella. Eräissä osissa EU:ta on paljon korkean sikatiheyden alueita, jotka voivat kuulua tällaisen määritelmän piiriin.

3.3.2. Direktiivin 7 artikla (sekä liite V) mahdollistaa kosketuksissa olleiden eläinten lopettamisen jo ennen kuin sikaruttoviruksen tai sen vasta-aineiden esiintyminen on virallisesti vahvistettu. Tämä on tärkeää, jotta voidaan estää taudin leviäminen alueella.

3.3.3. Liitteessä V luetteloidaan tärkeimmät perusteet sikojen lopettamista koskevalle päätökselle kosketuksissa olleilla tiloilla. Perusteissa mainitaan mm. "sikojen vienti tautipesäkkeestä kosketuksissa olleelle tilalle sen jälkeen, kun virus on todennäköisesti tullut tartunnan saaneelle tilalle". Myös muun suoran kontaktin, kuten samojen työvälineiden käyttämisen, pitäisi myös katsoa perusteeksi asteittaiselle uuden kannan hankkimiselle.

3.3.4. Niin kutsutun kosketuksissa olleen karjan teurastamista koskevien kriteerien määritelmät, mukaan luettuna "naapuritilojen karja", on jo sisällytetty taudin hävittämistä koskevaan strategiaan. Tästä huolimatta hävitysstrategiaa tulisi kuitenkin entisestään tehostaa tartunnan saaneen tilan läheisyydessä olevalla alueella. Taudin hävittämisstrategiaan tulisi tästä syystä aina sisällyttää sikakarjan teurastaminen 1000 metrin säteellä tartunnan saaneesta tilasta, elleivät erityiset olosuhteet anna aihetta muunlaiseen toimintaan.

3.4. 11artikla - valvontavyöhyke (vähintään 10 kilometrin säde)

3.4.1. Valvontavyöhyke voidaan lakkauttaa, mikäli mm. kaikilla alueen tiloilla sioille on tehty kliiniset ja tarvittaessa laboratoriotutkimukset. Nykyisten säännösten mukaan edustavalle otokselle karjaa on suoritettava serologiset testit ennen kuin valvontavyöhyke voidaan lakkauttaa. Komitea katsoo, että näytteiden ottaminen edustavasta otoksesta karjaa on tulevaisuudessa tehtävä pakolliseksi, jotta voidaan minimoida vaara olla huomaamatta tartuntaa kantavia sikoja, joilla ei havaita kliinisiä oireita.

3.4.2. Komitea kannattaa 8, 9 ja 10 artikloja, joissa käsitellään epidemiologiaa sekä suoja- ja valvontavyöhykkeitä.

3.5. 19 artikla ja liite VI - rokotukset

3.5.1. Kohdassa 2 viitataan liitteeseen VI, jossa säädetään tärkeimmistä perusteista hätärokotusten aloittamista koskevalle päätökselle. Ei ole selvää, tuleeko näistä perusteista täyttyä vain yhden vaiko useamman. Lisäksi tulee selventää, että karjojen täydellinen hävittäminen on aina parempi vaihtoehto kuin rokottaminen: hätärokottamista on vältettävä ja muut mahdolliset varotoimenpiteet, kuten kosketuksissa olleiden karjojen lopettaminen, elävien eläinten liikkuminen (lukuun ottamatta minimialueita jne.) tulee kieltää ennen minkäänlaisten rokotustoimien aloittamista.

3.5.2. Hätärokotusten aloittamisesta on päätettävä pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa ennakolta käytyjen keskustelujen pohjalta (vrt. 26 artikla).

3.5.3. Kohdassa 9 säädetään merkityn rokotteen käytön edellytyksistä. Rokotteen käytön edellytyksenä tulee komitean mielestä olla merkityn rokotteen kansainvälinen hyväksyminen ja tähänastinen käyttö. Tämä on ratkaisevan tärkeää EU:n viennin kannalta, jotta varmistetaan, ettei merkityn rokotteen käyttö yhdellä alueella vaaranna muiden EU-alueiden vientiä.

4. Päätelmät

4.1. Olennainen osa mitä tahansa taudintorjuntasuunnitelmaa ovat tuottajille tarkoitetut oikeudenmukaiset ja kohtuulliset korvausjärjestelmät; hehän ovat kärsineet taloudellisia tappioita taudin torjumiseksi toteutettujen toimenpiteiden seurauksena.

4.2. Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan direktiivin 92/102/ETY asianmukainen soveltaminen on tärkeää varmistettaessa, että kaikki asianomaiset viranomaiset tietävät tarkalleen sikakarjojen sijainnin ja koon.

4.3. Komitea pitää tervetulleena ehdotusta mahdollisuudesta ottaa käyttöön merkitty sikaruttorokote tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa.

4.4. Komitea pitää ratkaisevan tärkeänä, että ensin selvitetään kaikki kauppaan liittyvät vaikutukset.

4.5. Komitea huomauttaa, että vielä ei ole hyväksytty yhtään merkittyä rokotetta ja että mitään erottelevia kokeita ei ole olemassa. Asiaa koskevien säännösten kehittämisen tulisi kuitenkin toimia ohjenuorana mahdollisille rokotteen valmistajille.

4.6. Pysyvää eläinlääkintäkomiteaa on kuultava ennen kuin rokotteita käytetään.

Bryssel 24. tammikuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL C 83, 30.3.1987, s. 3 sekä EYVL C 40, 17.2.1992, s. 87.