Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus: Neuvoston asetus (EY) N:o yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen 31 päivään joulukuuta 2004"

(2001/C 311/10)

Neuvosto päätti 11. heinäkuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Talous- ja sosiaalikomitea päätti nimittää Kenneth Walkerin yleisesittelijäksi laatimaan lausuntoa.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 12.-13. syyskuuta 2001 pitämässään 384. täysistunnossa (syyskuun 12. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 62 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Monivuotisen yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 21. päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2820/98(1) voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2001. Komissio hyväksyi vuonna 1994 yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) asemaa koskevia suuntaviivoja kymmenvuotiskaudeksi 1995-2004(2). Kyseisten suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi tarvitaan uusi asetus loppukaudeksi eli vuosiksi 2002-2004.

1.2. Vuonna 1994 hyväksytyissä suuntaviivoissa tehtiin useita merkittäviä muutoksia aikaisempaan. Euroopan unionin GSP-järjestelmässä on korvattu vuodesta 1995 lähtien perinteinen lähestymistapa myöntää rajoitetuille määrille tulliton markkinoillepääsy porrastusmenettelyllä, jossa myönnetään rajoitettuja etuuksia rajoittamattomille määrille. Samaan aikaan annettiin uudet etuuksien asteittaista vähentämistä koskevat säännöt, jotka mahdollistavat tiettyjen vietävien tuotteiden alojen jättämisen järjestelmän ulkopuolelle yksittäisten edunsaajamaiden osalta. Samalla tarjottiin lisäetuuksia erityisillä kannustusmenettelyillä, millä pyrittiin edistämään kestävän kehityksen tavoitteita ja erityisesti työntekijöiden oikeuksien suojaa ja ympäristönsuojelua.

1.3. Koska useimmat näistä järjestelyistä olivat ensimmäistä kertaa käytössä, niiden vaikutuksia oli vaikea ennakoida. Monet ennen niiden hyväksymistä esiin tuodut pelot ovat onneksi kuitenkin osoittautuneet perusteettomiksi. Esimerkiksi päätös luopua kiintiöistä ja katoista ei johtanutkaan etuuskohtelulla tapahtuvan tuonnin äkilliseen kasvuun. Koska monet nyt voimassa olevan asetuksen säännöksistä ovat selvästi liian varovaisia ja monimutkaisia, niitä olisi yksinkertaistettava.

1.4. Toisaalta jotkut tavoitteet, joiden perusteella nykyiset säännöt muotoiltiin, eivät olekaan toteutuneet. Erityisten kannustusmenettelyjen mahdolliset edunsaajat ovat olleet haluttomia käyttämään niille tarjottuja mahdollisuuksia hyödykseen. Tämän vuoksi vaikuttaa tarpeelliselta mukauttaa menettelyjen käytännön toteutusta koskevia toimenpiteitä.

1.5. Käsillä oleva GSP-asetus on ensimmäinen, jossa kootaan kaikki aikaisemmin eri asetuksilla säädellyt järjestelyt, menettelyt ja alat yhteen. Se ei kuitenkaan riitä kaikkien sääntöjen ja menetelmien yhdenmukaistamiseen täysin. Vuoden 1994 suuntaviivoissa yksinkertaistamisen tarve todetaan selkeästi. Ehdotetut muutokset ovat valtaosin tämän tavoitteen mukaisia, eikä niistä aiheudu sisällöllisiä muutoksia.

2. Komission ehdotukset

2.1. Porrastukset

2.1.1. Kun nyt voimassa oleva GSP-asetus annettiin, GSP-järjestelmän tarjoama keskimääräinen kauppapainotteinen etuusmarginaali oli 3,68 prosenttia. Tällä hetkellä keskimääräinen tullinalennus muille kuin aroille tuotteille on samaa suuruusluokkaa, mikä vaikuttaa riittävän houkuttelevalta. Tämän vuoksi 3,5 prosenttiyksikön kiinteämääräinen suosituimmuustullin alennus kaikille aroille tuotteille vaikuttaa asianmukaiselta.

2.1.2. Useimpien arkojen tuotteiden etuuskohtelu olisi kiinteämääräisen 3,5 prosentin alennuksen myötä sama tai hieman parempi kuin nyt voimassa olevan asetuksen perusteella, ja pieni joukko tuotteita saisi vähemmän suotuisan kohtelun.

2.1.3. Paljoustullien suurten erojen vuoksi niitä ei kuitenkaan voida alentaa kiinteämääräisesti. Tämän vuoksi nykyinen järjestelmä, jossa niitä alennetaan prosenttiosuudella, olisi pidettävä voimassa. Järjestelmän yksinkertaistamiseksi yhdenmukaista 30 prosentin alennusta olisi sovellettava kaikkiin asianomaisiin tuotteisiin.

2.2. Etuuksien asteittainen vähentäminen

2.2.1. Maiden jättämisessä etuusjärjestelmän ulkopuolelle toinen kahdesta perusteesta, henkeä kohti laskettu bruttokansantulo, on saatettava ajan tasalle. Säännöllisesti tarkistettavan, tasapuolisen perusteen käyttöön ottamiseksi olisi käytettävä raja-arvoa, jonka mukaan Maailmanpankki luokittelee maita korkean tulotason maiksi.

2.2.2. Järjestelmän puolueettomuuden lisäämiseksi edunsaajamaiden luettelo olisi tarkistettava vuosittain.

2.2.2.1. Tämä saattaisi kuitenkin johtaa ennakoimattomuuteen. Siksi olisi parempi vaatia, että maan olisi täytettävä järjestelmän ulkopuolelle jättämistä koskevat perusteet kolmen peräkkäisen vuoden ajan ennen kuin se poistetaan edunsaajamaiden luettelosta.

2.2.2.2. Tasapuolisen kohtelun takaamiseksi kaikille maille luettelosta poistetut maat olisi otettava takaisin luetteloon, jos ne eivät täytä ulkopuolelle jättämistä koskevia perusteita kolmen peräkkäisen vuoden aikana.

2.2.3. Etuuksien asteittaisessa vähentämisessä olisi pidettävä voimassa molemmat perussäännöt: ns. "leijonanosaa" koskeva lauseke ja etuuksien asteittaista vähentämistä koskeva mekanismi. Jotta asteittainen vähentäminen olisi puolueettomampaa ja automaattista, sitä olisi myös sovellettava säännöllisemmin, kerran vuodessa.

2.2.3.1. Tätä muutosta pitäisi tasapainottaa lisävaatimuksella, jonka mukaan etuuksia vähennettäisiin asteittaisesti ainoastaan, jos edunsaajamaa täyttää jonkin siihen liittyvistä perusteista kolmen peräkkäisen vuoden aikana. Tämän edellytyksen katsottaisiin täyttyvän myös silloin, kun kolmen vuoden aikana täyttyvä peruste ei ole kaikkina vuosina sama.

2.2.4. Vuoden 1994 suuntaviivoissa ei ole, kuten ei nyt voimassa olevassa asetuksessakaan, huomioitu mahdollisuutta peruuttaa asteittaista vähentämistä, jos perusteet eivät enää täyty. Tällaisesta mahdollisuudesta olisi säädettävä samasta syystä kuin maiden jättämisessä järjestelmän ulkopuolelle.

2.2.5. Heti kun neuvosto on antanut uuden GSP-asetuksen, komissio valmistelee niitä aloja koskevan tarkistuksen, joita koskevia etuuksia on uuden järjestelmän mukaisesti asteittain vähennettävä. Tämän tarkistuksen tulokset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2003.

2.3. Erityiset kannustusmenettelyt

2.3.1. Jotta nykyinen suuntaus, jossa edunsaajamaat suhtautuvat aikaisempaa kiinnostuneemmin näihin järjestelyihin, vahvistuisi, nämä järjestelyt olisi saatava houkuttelevammiksi. Nyt voimassa olevan järjestelmän mukaisesti mutta sen yksinkertaistamiseksi lisäetuudet olisi määriteltävä siten, että ne kaksinkertaistavat yleiset etuudet eli niiden olisi tarjottava kiinteämääräinen 3,5 prosentin lisäalennus suosituimmuusarvotulleista ja vielä 30 prosenttia lisäalennusta paljoustulleista. Tämän säännön etuna olisi myös se, että se on helppo ymmärtää.

2.3.2. Erityisten kannustusmenettelyjen etu on nykyisellään sovellettavissa myös niihin aloihin, joilta etuuksia on kyseisen maan osalta asteittain vähennetty, mutta vain niissä tapauksissa, joissa vähentäminen on tapahtunut asteittaisen vähentämisen mekanismilla (eikä "leijonanosalausekkeen" mukaisesti). Jotta menettelyt olisivat houkuttelevampia myös edistyneemmille kehitysmaille (joihin etuuksien asteittaista vähentämistä todennäköisemmin sovelletaan ja jotka todennäköisemmin täyttävät työntekijöiden oikeuksia koskevat edellytykset), etuus olisi myönnettävä myös niissä tapauksissa, joissa asteittainen vähentäminen perustuu "leijonanosalausekkeeseen".

2.3.3. Nykyisellään työntekijöiden oikeuksien suojelua koskeviin kannustusmenettelyihin liittyy kaksi edellytystä: maan on täytettävä järjestelyjen edunsaajamaan edellytykset ja maasta vietäessä on todistettava, että tuotteet on valmistettu kyseisten työnormien mukaisesti. Tämä koskee kaikkia tuotantopanoksia, jopa tuotuja. Tällainen vaatimus on kohtuuton, sillä edunsaajamaa ei voi tätä valvoa. Tämän vuoksi tästä vaatimuksesta olisi luovuttava.

2.3.4. Työntekijöiden oikeuksien suojelua koskevat erityiset kannustusmenettelyt liittyivät alun perin ILO:n yleissopimuksiin nro 87, 98 ja 138. Jotta erityinen kannustusmenettely olisi "perustyönormien" mukainen, edunsaajamailta olisi edellytettävä myös ILO:n yleissopimusten nro 29, 100, 105, 111 ja 182 tosiasiallista noudattamista.

2.3.5. Ympäristönsuojelua koskeviin erityisjärjestelyihin liittyviä kansainvälisesti sovittuja normeja ja kansainvälisesti tunnustettua sertifiointijärjestelmää ei ole vieläkään olemassa. Toisaalta myös jotkut kansalliset sertifiointijärjestelmät ovat saaneet tietyssä määrin kansainvälistä tunnustusta. Jotta nämä seikat voidaan ottaa huomioon, asetusehdotuksen sanamuoto on väljempi kuin nyt voimassa olevassa asetuksessa.

2.4. Vähiten kehittyneiden maiden erityisjärjestelyt

2.4.1. Käsillä olevassa asetusehdotuksessa otetaan huomioon uusi asetus, jolla myönnetään tulliton pääsy yhteisön markkinoille käytännössä kaikille vähiten kehittyneiden maiden tuotteille.

2.5. Huumausaineiden tuotannon ja kaupan vastaisen toiminnan erityisjärjestelyt

2.5.1. Komissiolla olisi oltava selkeä käsitys siitä, missä määrin nämä järjestelyt todella edistävät tavoitteiden saavuttamista. Sen olisi tämän vuoksi seurattava järjestelyjen soveltamista sekä niiden vaikutuksia ottaen huomioon riippumattomien kansainvälisten järjestöjen ja muiden tahojen toteuttamat arvioinnit, ja sen olisi vaihdettava edunsaajamaiden kanssa näkemyksiä näistä arvioinneista. Vaikka järjestelyjen käyttöä ei voidakaan arviointien perusteella keskeyttää ennen vuotta 2004, arviointien avulla pitäisi muodostaa käsitys, kannattaako niitä enää sen jälkeen jatkaa.

2.6. Etuuksien väliaikainen peruuttaminen

2.6.1. GSP-järjestelmää olisi yleisesti ottaen käytettävä aiempaa laajemmin välineenä keskeisten työnormien edistämiseen. Tämän vuoksi ehdotetaan, että kyseisten normien vakava ja järjestelmällinen rikkominen voisi olla yksi syy GSP-etuuksien väliaikaiselle peruuttamiselle. Syiden joukkoon ehdotetaan lisättäväksi myös tiettyjen tuotteiden tuotannon aiheuttamat merkittävät ympäristövahingot.

3. Huomioita

3.1. Komitea kannattaa komission ehdotusta asetukseksi, jolla muutetaan yleistä tullietuusjärjestelmää ja jatketaan vuonna 1994 kymmenvuotiskaudelle 1995-2004 hyväksyttyjen yleisen tullietuusjärjestelmän asemaa koskevien suuntaviivojen soveltamista kyseisen kauden loppuun. Tällä välin saadun kokemuksen valossa on ilmeistä, että suuntaviivoja on tarpeen tarkentaa jonkin verran.

3.2. Komitea hyväksyy sen, että etuudet, jotka on määritelty prosenttiosuutena suosituimmuustullista, pienenevät kun suosituimmuustullia alennetaan. Tämän vuoksi se kannattaa suosituimmuustullin 3,5 prosenttiyksikön kiinteämääräistä alennusta kaikille aroille tuotteille.

3.2.1. Komitea on samaa mieltä siitä, että paljoustullien suurten erojen vuoksi kiinteämääräinen alennus olisi näissä tapauksissa epäkäytännöllinen ja kaikkiin asianomaisiin tuotteisiin olisi sovellettava yhdenmukaista 30 prosentin alennusta.

3.3. Komitea toteaa, että maiden jättämisessä etuusjärjestelmän ulkopuolelle henkeä kohti laskettuun bruttokansantuloon pohjautuva peruste on saatettava ajan tasalle. Se kannattaa tasapuolisen ja säännöllisesti tarkistettavan perusteen käyttöä ja katsoo, että Maailmanpankin soveltama raja-arvo täyttää nämä ehdot.

3.4. Komitea jakaa komission huolen siitä, että edunsaajamaiden luettelon vuosittainen tarkistaminen saattaa vähentää menettelyn ennustettavuutta ja siten sen kannatusta. Siksi myös komitea pitää parempana, että maan olisi täytettävä järjestelmän ulkopuolelle jättämistä koskevat perusteet kolmen peräkkäisen vuoden ajan ennen kuin se poistetaan edunsaajamaiden luettelosta, ja se olisi otettava takaisin luetteloon, jos se ei täytä ulkopuolelle jättämistä koskevia perusteita kolmen peräkkäisen vuoden aikana.

3.5. Komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan etuuksien asteittaisessa vähentämisessä olisi pidettävä voimassa molemmat perussäännöt, ns. "leijonanosaa" koskeva lauseke ja etuuksien asteittaista vähentämistä koskeva mekanismi. Komitea katsoo myös, että jotta asteittainen vähentäminen olisi puolueettomampaa ja automaattista, sitä olisi sovellettava kerran vuodessa.

3.5.1. Komitea kannattaa järjestelmää, jossa asteittaista vähentämistä sovelletaan vain, kun edunsaajamaa täyttää yhden perusteista kolmena peräkkäisenä vuonna. Perusteen ei kuitenkaan tarvitse olla sama eri vuosina.

3.6. Komitea toteaa, etteivät erityiset kannustusmenettelyt ole täyttäneet niihin kohdistuneita odotuksia, ja on samaa mieltä siitä, että niistä olisi tehtävä houkuttelevampia. Kun otetaan huomioon, ettei tämä aloite ole toistaiseksi ollut menestyksekäs, komitea kysyy, ovatko komission tämän suuntaiset toimet olleet riittävät.

3.6.1. Komitea kannattaa periaatteessa kannustusmenettelyihin liittyvien kahden edellytyksen poistamista.

3.6.2. Komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan edunsaajamailta olisi nykyisten vaatimusten lisäksi edellytettävä myös ILO:n yleissopimusten nro 29, 100, 105, 111 ja 182 tosiasiallista noudattamista.

3.7. Komitea panee tyytyväisenä merkille, että käsillä olevassa asetusehdotuksessa otetaan huomioon uusi asetus, jolla myönnetään tulliton pääsy yhteisön markkinoille käytännössä kaikille vähiten kehittyneiden maiden tuotteille. Komitea huomauttaa kuitenkin, että tälle on asetettu joukko ehtoja ja poikkeuksia.

3.8. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio tarkastelee uudelleen huumausaineiden tuotannon ja kaupan vastaisen toiminnan erityisjärjestelyjä arvioidakseen niiden tehokkuuden. Komitea toivoo, että tarkastelun tulokset sisällytetään komission ehdotuksiin yleisen tullietuusjärjestelmän jatkamisesta vuoden 2004 jälkeen.

3.9. Komitea panee merkille komission ehdotuksen, jonka mukaan keskeisten työnormien vakava ja toistuva rikkominen sekä merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset olisi tulevaisuudessa otettava tullietuuksien väliaikaisen peruuttamisen perusteiden joukkoon. Vaikka komitea ymmärtää ja hyväksyy tämän ehdotuksen taustalla olevan järkeilyn, se on huolissaan siitä, että näin järjestelmään pääsee tietty subjektiivinen elementti. Kuka esimerkiksi määrittelee "vakavuuden", "järjestelmällisyyden" ja "merkittävyyden", ja miten voidaan varmistaa, että näitä perusteita sovelletaan yhtä tiukasti kaikissa tapauksissa?

3.10. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on tarttunut kyseisen asetuksen tarjoamaan yksinkertaistamismahdollisuuteen, mutta toteaa, että se ei ole onnistunut täysin yhdenmukaistamaan ja yhdistämään kaikkia sääntöjä ja menettelyjä. Vaikka komitea myöntää, että vuonna 2004 tehtävän suuren tarkistuksen ajallinen läheisyys ei puolla jyrkkiä muutoksia tässä vaiheessa, se toivoo, että tuolloin koko järjestelmän yksinkertaistamisen, yhdenmukaistamisen, virtaviivaistamisen, kodifioinnin, supistamisen ja yhdistämisen tarve otetaan täysimittaisesti huomioon.

Bryssel, 12. syyskuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL L 357, 30.12.1998, s. 1.

(2) KOM(94) 212 lopullinen.