Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vuoden 2000 talouspolitiikan laajat suuntaviivat"

(2001/C 139/14)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 13. heinäkuuta 2000 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta "Vuoden 2000 talouspolitiikan laajat suuntaviivat".

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 8. helmikuuta 2001. Esittelijänä oli Heinz Putzhammer.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. helmikuuta ja 1. maaliskuuta 2001 pitämässään 379. täysistunnossa (maaliskuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 81 ääntä puolesta, 1 vastaan, ja 1 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto - EU:n talouspolitiikan suuntaviivojen merkityksen kasvu

1.1. Talous- ja sosiaalikomitea tiedostaa, että jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoilla suuntaviivoilla on perustavanlaatuinen ja keskeinen merkitys Euroopan unionin kasvuun ja vakauteen tähtäävälle talouspolitiikalle, jonka tavoitteena on täystyöllisyyden palauttaminen sekä hintavakauden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden säilyttäminen. Suuntaviivat muodostavat selkeän yhteyden niissä käsiteltyjen kysymysten ja kolmen rinnakkain etenevän työllisyyspoliittisen prosessin (Luxemburgin, Cardiffin ja Kölnin prosessin) välille.

1.2. Talouspolitiikan suuntaviivojen merkitys kasvoi viime vuonna entisestään Helsingissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän talouspolitiikan koordinointia koskevan neuvoston raportin sekä Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien ansiosta. Lissabonin päätelmien mukaan Eurooppa-neuvosto pitää tulevaisuudessa vuosittain kevätkokouksen, jossa käsitellään työllisyyttä, talousuudistuksia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Unioni asetti Lissabonin kokouksessa itselleen myös uuden strategisen päämäärän seuraavaa vuosikymmentä varten. Tavoitteena on syrjäyttää Yhdysvallat maailman dynaamisimpana alueena, parantaa unionin kilpailukykyä sekä hyödyntää kestävän talouskasvun mahdollisuudet ja luoda uusia ja parempia työpaikkoja siirtymällä tieto- ja viestintäyhteiskuntaan. Tavoitteet on tarkoitus saavuttaa mm. luomalla suotuisa ympäristö innovatiivisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, perustamiselle ja kehittämiselle sekä edistämällä rakenneuudistuksia ja yhtenäismarkkinoiden toteutumista. Lisäksi valtioiden ja hallitusten päämiehet ilmoittivat Lissabonissa virallisesti pyrkivänsä täystyöllisyyteen EU:ssa, joten TSK aikoo tarkkailla, miten sanoista ryhdytään tekoihin.

1.3. Talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen vuonna 2000 hyväksyttyyn uuteen laaja-alaiseen menettelyyn talouspolitiikan suuntaviivojen laatimiseksi ja toimittamiseksi eri tahoille. Menettely kattaa komission, parlamentin, neuvoston eri kokoonpanoissaan (ensi kertaa myös muut kuin Ecofin-neuvoston), Eurooppa-neuvoston kevätkokouksen sekä erilaisia työmarkkinaosapuolten kuulemistilaisuuksia. Tämä mahdollistaa laaja-alaisen, avoimen, demokraattisen ja koordinoidun toiminnan, joka toteutuu eräänlaisina kiertävinä neuvotteluina, joiden pohjalta neuvosto (Ecofin) vahvistaa talouspolitiikan laajat suuntaviivat perustamissopimuksen 98 ja 99 artiklan mukaisesti.

1.4. Talouspolitiikan laajat suuntaviivat koostuvat kahdesta pääosasta. Ensimmäisessä osassa käsitellään talouspolitiikan yleisiä suuntaviivoja, toinen osa taas sisältää maakohtaiset suuntaviivat ja jäsenvaltioille esitetyt suositukset. Tässä lausunnossa tarkastellaan ainoastaan yleisiä, koko unionia koskevia suuntaviivoja ja suosituksia, joita käsittelevä osa puolestaan koostuu yleisluonteisesta analyysistä ja diagnoosista (luvut 1 Johdanto ja 2 Painopistealueet ja talouspolitiikan vaatimukset) sekä talouspoliittisista suosituksista.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi helmikuussa 2001 muutamia muita tämän aiheen kannalta tärkeitä lausuntoja:

- oma-aloitteinen lausunto erittäin ajankohtaisesta aiheesta "Talous- ja rahaliitosta johtuva talouspolitiikkojen koordinointi"

- oma-aloitteinen lausunto aiheesta "Makrotaloudellista suorituskykyä vertailevat tutkimukset" puitteiden ehdottamiseksi makrotaloudellista esikuva-analyysiä varten

- lausuntopyyntöön perustuva lausunto rakenteellisia indikaattoreita käsittelevästä komission tiedonannosta

- oma-aloitteinen lausunto "Euroopan työllisyysstrategiaa tukevien kolmen prosessin väliarviointi", joka annettiin hieman ennen Tukholmassa maaliskuussa 2001 pidettävää huippukokousta.

Lisäksi komitea hyväksyi äskettäin lausunnon aiheesta "Uusi tietämys, uudet työpaikat"(1). Lausunnon avulla komitea pyrki antamaan merkittävän panoksen tällä Ranskan puheenjohtajakauden painopistealueella sekä vaikuttamaan unionin työohjelmaan.

2. Painopistealueet ja talouspolitiikan vaatimukset

2.1. Talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa EU:n talouskehitystä vertaillaan tietyiltä osin Yhdysvaltojen talouskehitykseen 1990-luvulla. EU:n talouskasvu oli selvästi heikompaa kuin Yhdysvaltojen, ja EU:n elintaso on kymmenen vuotta kestäneen hitaan talouskasvun jälkeen edelleen keskimäärin 35 prosenttia Yhdysvaltojen elintasoa alhaisempi, vaikka työn tuottavuus on samaan aikaan lähentynyt entisestään Yhdysvaltain tasoa (ks. kaavio 1). Yhtenä ratkaisevana heikkoutena pidetään sitä, että investointien määrä ei EU:ssa juurikaan kasvanut 1990-luvulla, kun taas Yhdysvalloissa reaali-investoinnit lähes kaksinkertaistuivat.

Kaavio 1:

Elintason ja työn tuottavuuden kehitys EU:ssa

>PIC FILE= "C_2001139FI.007301.EPS">

Lähde:

Komissio.

2.2. Kesän 1999 alun jälkeen unionin talous on kuitenkin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen elpynyt voimakkaasti ja laajapohjaisesti. Vuoden 1999 tammikuussa alkaneen talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen mukanaan tuoman sisäisten vaihtokurssien vakauden, vähintään 3 prosentin vuotuisen inflaatiottoman talouskasvun sekä hintavakauden jatkumisen ansiosta elpyminen vaikuttaa työllisyyteen entistä voimakkaammin. Työttömyyden merkittävää vähenemistä pidetään yleisesti mahdollisena, mikäli asianmukainen talouspolitiikkayhdistelmä ja rakenneuudistukset onnistutaan koordinoimaan ja yhdistämään tehokkaasti.

2.3. Tätä taustaa vasten talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti suuntaviivoissa määriteltyihin viiteen keskeiseen haasteeseen, joihin unionin on tulevina vuosina määrä vastata. Nämä ovat täystyöllisyyden palauttaminen, siirtyminen osaamistalouteen, valmistautuminen väestön vanhenemiseen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantaminen unionissa ja sellaisten uudistusten jatkaminen, jotka parantavat unionin mahdollisuuksia selviytyä maailmanlaajuisessa taloudessa. Kun komissio antoi suuntaviivoja koskevan ehdotuksensa, energian ja raakaöljyn hinnannousun jatkuminen ei tosin vielä ollut nähtävissä, mutta keskeiset haasteet ovat edelleen ajankohtaisia ja realistisia, vaikka kasvuennusteita onkin tarkistettu hieman alaspäin. Näin ollen kaikkien makrotalouden toimijoiden yhteensovitetut lisätoimet ovat välttämättömiä, mutta perusstrategioita ei periaatteessa tulisi muuttaa.

2.4. EU ja sen jäsenvaltiot ovat asettaneet itselleen selkeät määrälliset tavoitteet, joiden perusteella tulevaa edistystä arvioidaan. Näihin kuuluvat vähintään 3 prosentin keskimääräinen talouskasvu keskipitkällä aikavälillä, kokonaistyöllisyysasteen nostaminen nykyisestä noin 61 prosentista 70 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja naisten työllisyysasteen nostaminen samassa ajassa nykyisestä 51 prosentista yli 60 prosenttiin. Euroopan komissio on laatinut ennusteita työllisyysasteiden kehittymisestä vuoteen 2010 mennessä ja vahvistanut edellä esitettyjen työllisyystavoitteiden olevan toteutettavissa kohdassa 2.3 esitetyin ehdoin. Asetetut tavoitteet merkitsevät jäsenvaltioiden talousuudistuksia ajatellen suurta haastetta. Työllisyysasteissa on huomattavia eroja, ja ne ovat enimmillään 50 prosenttia (Espanja verrattuna Tanskaan). Tavoitteena on erojen puolittaminen kymmenessä vuodessa. Samalla työllisyysaste kuitenkin nousee myös maissa, joissa se jo nyt on korkea.

Taulukko 1: Työlliset, työvoima ja työllisyysasteet vuoteen 2010

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

Euroopan komissio, työllisyyden PO, "Employment in Europe 2000".

2.4.1. Euroopan bruttokansantuotteen on ennustettu kasvavan yli 3 prosenttia seuraavien kahden vuoden aikana. Tämä rohkaiseva ennuste antaa unionille tarvittavan alkusysäyksen ja luo siten perustan itsenäisesti etenevälle elpymiselle ja nykyistä voimakkaammalle kestävälle talouskasvulle. Tällä tavoin saadaan lopultakin myös Euroopassa huomio kiinnittymään jo lähes unohtuneeseen näkökohtaan, nimittäin siihen, että kestävä talouskasvu on täystyöllisyyden keskeisiä edellytyksiä. Tämä pätee erityisesti rahaliiton kaltaisiin suuriin talousalueisiin.

2.4.2. Toinen menneinä vuosina laiminlyöty näkökohta on investointiaste, joka nykyään on 19 prosenttia BKT:stä ja siten edelleenkin huomattavasti alhaisempi kuin 24 prosentin keskimääräinen investointiaste 70-luvun alussa, jolloin Euroopassa vallitsi täystyöllisyys. Investointiasteesta on kuitenkin tultava EU:n tulevan kasvun kantava voima. Suurten yhtenäismarkkinoiden on kyettävä luomaan hyvinvointia ennen kaikkea omin voimavaroin, eivätkä ne saisi olla riippuvaisia kolmansista maista saatavista vientituloista. Investointiasteen nousua on edistettävä merkittävästi sekä yksityisin että julkisin investoinnein. Komission vuonna 1998 antaman kertomuksen mukaan julkiset investoinnit vähenivät viime vuosikymmenen aikana huomattavasti, minkä seurauksena talouskasvu pieneni puolesta yhteen prosenttiyksikköä. Näin ollen Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätökset tukea innovaatiota ja tutkimus- ja kehitystoimintaa osaamistalouteen siirryttäessä ovat esimerkillisiä. Myös fyysisiin perusrakenteisiin suunnattujen investointien lisäämisellä on edelleen keskeinen merkitys.

2.4.3. Siirtyminen eurooppalaiseen osaamistalouteen tulee olemaan tuottavuuden, kasvun ja työllisyyden liikkeellepaneva voima. Henkilöresursseihin sekä tietoliikenne- ja viestintäinfrastruktuuriin suuntautuvia investointeja on lisättävä samalla kun tavara- ja palvelumarkkinoiden vapauttamista ja joustavoittamista jatketaan. Koulutus, toimenkuvat ja elinikäisen oppimisen innovatiiviset muodot on mukautettava vastaamaan paremmin vaihtelua aktiivisesta työelämästä täydennys- tai jatkokoulutukseen ja takaisin, jotta osaamistalouden tarjoamat mahdollisuudet voidaan täysin hyödyntää.

2.4.4. Euroopan ikärakenteessa tapahtuvat muutokset aiheuttavat tulevaisuudessa eläkejärjestelmiin liittyviä ongelmia, jotka voidaan ratkaista vain, jos nykyistä työttömyyttä vähennetään, unionin määrätietoinen maahanmuuttopolitiikka osoittautuu toimivaksi, naisten työllisyysaste nousee ja ikääntyvien työikäisten työntekijöiden työllisyyttä parannetaan. Näin voidaan varmistaa se, ettei eläkejärjestelmiin liittyviä ongelmia sysätä yksistään julkisen talouden harteille. Tämän vuoksi talous- ja sosiaalikomitea on erittäin tyytyväinen Lissabonin Eurooppa-neuvoston esittämään kehotukseen lisätä jäsenvaltioiden välistä koordinointia kehitettäessä sosiaalista suojelua tulevaisuudessa.

2.5. Yhtenäismarkkinoiden eli euroopanlaajuisten yhdennettyjen tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinoiden toteuttaminen on välttämätön edellytys hyvän taloudellisen suorituskyvyn saavuttamiselle. Talous- ja sosiaalikomitea on viime vuosina edistänyt ratkaisevasti yhtenäismarkkinoiden toteuttamista yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän antaman vankkaan käytännön kokemukseen perustuvan panoksen avulla. Unioni ei kuitenkaan voi eristäytyä maailmantalouden globalisoituessa. Yhtenäismarkkinoita täydennetään yhteisellä kauppapolitiikalla, jonka tavoitteena on avoin maailmantalous sekä oikeudenmukainen ja sääntöihin perustuva kauppa- ja investointijärjestelmä Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa.

3. Talouspoliittiset suositukset

3.1. Talouspoliittisten suositusten päätarkoituksena on muuntaa Lissabonin Eurooppa-neuvoston asettama seuraavan vuosikymmenen uusi strateginen päämäärä unionin ja jäsenvaltioiden konkreettisiksi toimintalinjoiksi. Valtioiden ja hallitusten päämiehet muotoilivat päämäärän Lissabonissa seuraavasti: "[unionista] on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta(2)". Näin kunnianhimoiseen päämäärään verrattuna talouspolitiikan suuntaviivoissa esitetyt talouspoliittiset suositukset jäävät talous- ja sosiaalikomitean mielestä yllättävän vaatimattomiksi. Niinpä ei esimerkiksi ole täysin ymmärrettävää, miten edellisten vuosien suositusten toistaminen on sovitettavissa yhteen unionin uuden strategian kanssa. Suuntaviivoissa ei myöskään käsitellä sitä, miten investointiaste saadaan nostettua takaisin korkealle tasolle ja pysymään siellä jatkuvasti myös vuoden 2001 jälkeen. Yksityisiin investointeihin suuntaviivoissa ei puututa lainkaan, eikä suositusosassa tehdä julkisten investointien osalta eroa julkisen talouden yleisen vakauttamistarpeen ja investointien lisäämistarpeen välillä. Lisäksi uuden strategisen päämäärän ja talouspoliittisten suositusten välillä on ristiriitaisuutta siksi, että rahapolitiikan merkitystä kestävän ja vakauteen tähtäävän kasvun kannalta aliarvioidaan.

3.2. Talous- ja sosiaalikomitea on huolissaan euron vaihtokurssista ja ulkoisesta arvosta ja katsoo siksi aiheelliseksi ottaa kantaa tähän ajankohtaiseen kysymykseen. Kun otetaan huomioon Euroopan talouskehityksen perustekijöiden vakaus ja selkeä vakaan kasvun suuntaus, Euroopan yhtenäisvaluutan ulkoinen arvo on selvästi liian alhainen, vaikka valuutta onkin erittäin vakaa. Emun kolmatta vaihetta edeltäneen tilanteen tarkastelu ja tuolloin vielä itsenäisten eurooppalaisten valuuttojen ja Yhdysvaltain dollarin vaihtokurssien keskinäinen vertailu osoittaa, ettei kyse ole niinkään euron heikkoudesta vaan pikemminkin dollarin huomattavasta vahvuudesta. Tämä taas johtuu siitä, että Yhdysvaltain ja EU:n kasvuvauhdissa ja korkotasossa oli vielä vuoden 2000 toisella neljänneksellä merkittäviä eroja. Euroopan keskuspankkia on kehotettava vakaustavoitteen toteuttamisen ohella edistämään myös unionin talouskasvua. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä yhtenäisvaluutan uskottavuus riippuu tulevaisuudessa yhä enemmän unionin kyvystä esiintyä yhtenäisenä rintamana valuuttakysymyksissä.

3.3. Talous- ja sosiaalikomitea yhtyy komission ja neuvoston näkemykseen, jonka mukaan tämänhetkinen elpyminen voi saattaa Euroopan talouden kestävälle voimakkaamman kasvun uralle inflaatiota kiihdyttämättä. Tämä edellyttää rahapolitiikkaa, jolla perustamissopimuksen mukaisesti (105 artikla) sitoudutaan hintavakauden säilyttämiseen ja talouskasvun edistämiseen. Nykyisen julkisen talouden vakauttamispolitiikan jatkaminen johtaa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä kysynnän ja tarjonnan paranemiseen entisestään, mikäli julkisen talouden alijäämää ja julkista velkaa supistettaessa pyritään myös parantamaan menojen laatua investoimalla tulevaisuuteen. Julkisen talouden tasapaino on saavutettavissa nopeimmin ja vaivattomimmin voimakkaan kasvun ja korkean työllisyyden avulla, mutta se ei ole itsestään selvä tavoite kaikissa tilanteissa ja taloudellisissa oloissa. Suuntaviivoissa todetaan työmarkkinaosapuolten tähän asti harjoittaneen vastuullista palkkapolitiikkaa, ja TSK odottaa myös tulevan palkkapolitiikan sopivan yhteen hintavakaustavoitteen kanssa ja mukailevan tuottavuuden kasvua. Tämänhetkisen energiahintakriisin välilliset vaikutukset ovat toistaiseksi epätodennäköisiä.

3.4. Finanssipolitiikan osalta on tärkeää, että jäsenvaltiot pyrkivät määrätietoisesti tarkistettujen vakausohjelmiensa mukaisiin vakauttamistavoitteisiin. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että julkiset menot suunnataan infrastruktuuri- ja koulutusinvestointeihin. Jokainen tällä tavoin luotu uusi työpaikka vähentää osaltaan sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvaa painetta. Investointien laatuun on niin ikään kiinnitettävä huomiota, jotta investoinnit vastaisivat osaamistalouteen siirtymiseen liittyviä vaatimuksia ilman, että yhteiskunnan digitaalinen jakautuminen (digital divide) johtaisi entistä jyrkempään sosiaaliseen jakautumiseen.

3.5. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä myös jäsenvaltioiden julkisen talouden tulopuolta on kohennettu veronkantoa tehostamalla julkisen talouden laadun ja kestävyyden parantamiseksi. Komitea on aiemmissa lausunnoissaan toistuvasti kehottanut unionia tiivistämään yhteistyötään veropolitiikan alalla ja tukenut ensimmäisiä aloitteita jäsenvaltioiden välisen haitallisen verokilpailun torjumiseksi. Tällä alalla on kuitenkin vielä saavutettava näkyvämpää edistystä aivan kuten yhtenäismarkkinoiden toimintaa haittaavien verotuksellisten esteiden purkamisessakin.

3.6. Jotta palkkakehitys voi vaikuttaa myönteisesti vakauteen ja periaatteessa myös työllisyyteen, sen on mukailtava tuottavuuden kasvua. Lisäksi palkkakehitystä ei saa pitää makrotalouden kahdesta muusta keskeisestä politiikan alasta (raha- ja finanssipolitiikasta) riippuvaisena tai toissijaisena tekijänä. Vakautta ja työllisyyttä edistävän palkkapolitiikan on saatava Euroopan keskuspankilta ja finanssipolitiikasta tukea uuden kasvuun tähtäävän politiikkayhdistelmän puitteissa. Viime aikoina on kuitenkin näkynyt yhä enemmän merkkejä siitä, että rahapolitiikan alalla pelätään työmarkkinatilanteen paranemisen mahdollisesti kiihdyttävän inflaatiota ja pyritään siksi ehkäisevän toiminnan avulla pakottamaan työmarkkinaosapuolet äärimmäiseen kurinalaisuuteen. Näin siitä huolimatta, että ei ole mitään syytä olettaa työmarkkinoiden tarjontapuolelle muodostuvan inflatorisia pullonkauloja lähitulevaisuudessa, mikä on pitkälti unionin yhteisen työllisyysstrategian ja siihen liittyvien työllisyyspolitiikan suuntaviivojen (Luxemburgin prosessi) ansiota. Talouspolitiikan suuntaviivoissa korostetaan reaalipalkkakehityksen merkitystä vahvalle työllisyyskasvulle. Tämä pitää periaatteessa paikkansa mutta ei vastaa käytäntöä siinä mielessä, että työmarkkinaosapuolet voivat palkkapolitiikallaan vaikuttaa ainoastaan nimellispalkkakehitykseen. Reaalisten yksikkötyökustannusten tarkastelu Euroopan unionissa osoittaa kuitenkin myös, että työn suhteellinen hinta on viime vuosikymmenen aikana jatkuvasti laskenut eikä se siis periaatteessa ole este työllisyyden kasvulle.

Taulukko 2: Työn tuottavuuden kehitys

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

Komissio.

Taulukko 3: Reaalisten yksikkötyökustannusten vertailu

>TAULUKON PAIKKA>

% vuodessa, nimelliset yksikkötyökustannukset korjattuna BKT-hintadeflaattorilla

Lähde:

Eurostat ja talouden ja rahoituksen PO (European Economy, Supplement A, No 10/11 - 2000).

3.7. Talous- ja sosiaalikomitea yhtyy täysin suuntaviivoissa esitettyihin suosituksiin, jotka koskevat osaamistalouden edistämistä. Erityisesti Cardiffin raportissa osoitettiin selvästi, että lisäuudistukset ovat tarpeen EU:n tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinoilla. Komitea on jo useaan kertaan ottanut erikseen kantaa tähän kysymykseen. EU:n tasolla erityisen tärkeitä ovat unioninlaajuiset pyrkimykset tiivistää yhteistyötä tutkimuksen ja kehityksen alalla Euroopan tutkimus- ja innovointialueen luomiseksi. Tämän vuoksi komitea on tyytyväinen myös Lissabonin Eurooppa-neuvoston vahvistamaan aikatauluun ja kannattaa voimakkaasti yhtenäiseen rakenneraporttiin pohjautuvaa valvontamenettelyä, joka otetaan käyttöön keväällä 2001. Siirtyminen osaamistalouteen ei riipu ainoastaan hyödyke- ja pääomamarkkinoilla saavutettavasta edistyksestä vaan ratkaisevassa määrin myös toimijoista, jotka osallistuvat ja vaikuttavat sen toteuttamiseen. Näin ollen tietoyhteiskunnan edellyttämien taitojen elinikäiseen oppimiseen on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Myös tältä osin suosituksissa esitetään sekä laadullisia että määrällisiä tavoitteita, joita on tarkoitus käyttää kriteereinä tulevissa arvioinneissa. Henkilöresurssien kehittämisen yhteydessä on huolehdittava yhä paremmin siitä, ettei tietty osa Euroopan väestöstä jää osaamistalouden kehityksestä jälkeen eikä yhteiskuntaan synny sosiaalisia jännitteitä. Tämä edellyttää erityisesti vähän koulutettuun työvoimaan kohdistuvia toimia.

3.8. Hyödykemarkkinoiden (tavarat ja palvelut) tehostamista koskevissa suosituksissa keskitytään erityisesti palvelualaan, joka ei ole yhtä kehittynyt kuin Yhdysvalloissa ja jonka toiminnan tehostuminen ei tähän mennessä ole edistynyt riittävän nopeasti. Talous- ja sosiaalikomitea odottaa kiinnostuneena palvelualan esteiden poistamiseksi suunniteltua strategiaa. Yleisesti ottaen komitea kannattaa esitettyjä suosituksia ja muistuttaa lukuisista aiemmista lausunnoistaan sekä erityisesti yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän panoksesta.

3.9. Kun otetaan huomioon tavaramarkkinoilla saavutettu huomattava edistys, 15 itsenäiset, jäsenvaltiokohtaisen lainsäädännön alaiset pääomamarkkinat eivät enää tunnu sopivan nykyaikaiseen yhtenäismarkkinajärjestelmään. Tämän vuoksi talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen Lissabonin Eurooppa-neuvoston esittämään vaatimukseen, jonka mukaan rahoitusmarkkinoiden yhdentämiseen tähtäävä toimintasuunnitelma on pantava kokonaisuudessaan täytäntöön vuoteen 2005 mennessä. Toimintasuunnitelma täydentää rahoituspalveluita ja riskipääomaa koskevia toimintasuunnitelmia, joiden täytäntöönpano on jo käynnissä. Eläkerahastomarkkinoita yhdennettäessä on laadittava selkeät avoimuutta sekä sijoittajien ja kuluttajien suojaa koskevat säännöt ja luotava vakaat oikeudelliset puitteet yhteisösijoittajien toiminnalle. Rajatylittävän maksuliikenteen osalta komitea kehottaa jälleen luomaan kuluttajien kannalta edullisia menettelyjä. Yritysoikeuden ja laskentatoimen alalla tarvitaan huomattavia ponnistuksia yritysten tilinpäätöstietojen yhtenäistämiseksi ja niiden vertailtavuuden parantamiseksi. Näin nopeutetaan myös osakemarkkinoiden yhdentymistä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää EU:n pääomamarkkinoiden sääntely- ja valvontaviranomaisten yhteistyön tiivistämistä.

3.10. Talous- ja sosiaalikomitea pitää erittäin myönteisenä sitä, että suuntaviivoissa puututaan tarpeeseen edistää EU:n kestävää kehitystä. Unionin on omaksuttava uudenlainen kestävän kehityksen malli, jossa ekologiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaatimukset nivoutuvat yhtenäiseksi lähestymistavaksi. Kestävän kehityksen mallin noudattamista koskevaa oikeusperustaa vahvistettiin Amsterdamin sopimuksessa.(3) Suuntaviivoissa esitetyt suositukset on laadittu tältä pohjalta, ja niissä tuodaan oikeutetusti esiin tarve jatkaa vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistä sekä murtaa talouskasvun ja luonnonvarojen ympäristölle haitallisen käytön välinen yhteys. Pyrkimysten painopisteen tulisi olla EU:n allekirjoittaman Kioton pöytäkirjan noudattamisessa ja suuntaviivoissa ehdotettujen toimien toteuttamisessa. Tässä yhteydessä talous- ja sosiaalikomitea pahoittelee syvästi Haagin ilmastokonferenssin keskeyttämistä ja kehottaa hallituksia jatkamaan neuvotteluita viipymättä. Kaiken kaikkiaan yhteisön panosta kestävän kehityksen edistämisessä on tulevaisuudessa tehostettava huomattavasti. Ajankohtainen keskustelu energiaa koskevista verohelpotuksista sekä tukikilpailun kiristyminen monissa jäsenvaltioissa tekevät yhtenäisen energiaverotusta koskevan direktiivin unionin kannalta katsottuna suorastaan välttämättömäksi. Komission jäsen Mario Monti ehdotti tällaista direktiiviä jo vuonna 1997.

3.11. Suuntaviivojen sisältämät suositukset työmarkkinoiden elvyttämiseksi perustuvat Lissabonin Eurooppa-neuvoston esittelemään täystyöllisyyttä koskevaan eurooppalaiseen strategiaan, mikä on myönteistä. Uusien ja parempien työpaikkojen luominen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittumista vaarantamatta onnistuu vaivattomimmin edellä esitellyn talouspolitiikkayhdistelmän avulla. Talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että rakenneuudistukset, investoinnit ihmisiin, sosiaalisen syrjäytymisen torjunta, määrätietoinen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvät kotouttamistoimet yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi maahanmuuttajille työmarkkinoilla sekä Euroopan sosiaalisen mallin nykyaikaistaminen ovat riippuvaisia kestävästä ja voimakkaasta talouskasvusta ja päinvastoin. Alueelliset ja alakohtaiset työttömyyserot ovat EU:ssa huomattavia, ja kokonaistyöttömyysaste on edelleen luvattoman korkea. Komitea pitää keskittymistä Luxemburgin prosessin yhteydessä käsiteltyihin työmarkkinoiden elvyttämiseen tähtääviin työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin asianmukaisena ja antaa sille täyden tukensa. Komitea kannattaa erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa, naisten ja ikääntyvien työikäisten työntekijöiden työllisyysasteen nostamista, nuorisotyöttömyyden torjuntaa, siirtymistä passiivisista toimista aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, verotus- ja sosiaalietuusjärjestelmien muuttamista työllistymistä edistäviksi, yrittäjyyden ja pk-yritysten tukemista, liikkuvuuden edistämistä, työn organisoinnin nykyaikaistamista yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa (luonnos vuoden 2001 työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi, suuntaviiva 14) sekä naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä. Lisäksi talous- ja sosiaalikomitea uskoo Eurooppa-neuvoston jokakeväisen työllisyyskysymyksille omistetun erityiskokouksen antavan lisäpontta Luxemburgin, Cardiffin ja Kölnin rinnakkaisten prosessien koordinoinnin parantamiselle.

Bryssel 1. maaliskuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL C 14, 16.1.2001.

(2) Puheenjohtajan päätelmät, Lissabonin Eurooppa-neuvosto, 23. ja 24. maaliskuuta 2000, kohta 5.

(3) EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan mukaan yhteisön yleisenä päämääränä on nykyään edistää sekä "taloudellisen toiminnan sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehitystä" että "ympäristönsuojelun korkeaa tasoa ja ympäristön laadun parantamista". Lisäksi 6 artiklassa määrätään, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.