Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Luonnos komission asetukseksi EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen"(1)

(2002/C 241/27)

Komissio päätti 30. huhtikuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 149 ja 150 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta luonnoksesta.

Talous- ja sosiaalikomitea päätti, että lausunnon yleisesittelijäksi nimitetään Gustav Zöhrer.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17. ja 18. heinäkuuta 2002 pitämässään 392. täysistunnossa (heinäkuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 120 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Komission asiakirjan sisältö

1.1. Työllisyystukea koskevalla asetuksella on tarkoitus korvata EU:n nykyiset työllisyystuen suuntaviivat. Asetusluonnoksessa ehdotetaan poikkeuksen myöntämistä tietyille tukilajeille, jotka ovat kyseisten suuntaviivojen mukaan sallittuja. Niitä ovat tuki uusien työpaikkojen luomiseksi ja tuki työnantajille työntekijöiden palkkaamiseksi epäedullisessa asemassa olevista työntekijäryhmistä, joita ovat mm. pitkäaikaistyöttömät ja alentuneesti työkykyiset. Tuen vapauttamista koskevia edellytyksiä on selkeytetty nykyisiin suuntaviivoihin verrattuna, ja ne ovat voimassa olevien edellytysten mukaiset siltä osin kuin tukea myönnetään uusien työpaikkojen luomiseksi uusien investointihankkeiden yhteydessä. Asetusluonnoksen mukaan poikkeus myönnetään lisäksi sellaiselle tuelle, joka kohdistetaan alentuneesti työkykyisten palkkaamisesta aiheutuviin pysyviin kuluihin.

1.2. Useisiin jäsenvaltioiden toteuttamiin työmarkkinatoimiin, joiden avulla edistetään työpaikkojen luomista tai epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden palkkaamista, ei voida soveltaa valtiontuen määritelmää. Valtiontueksi ei lueta yleisiä toimia kuten työvoiman verotuksen tai sosiaalikulujen pienentämistä, joka koskee automaattisesti kaikkia jäsenvaltiossa toimivia yrityksiä, jotka palkkaavat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä. Ehdotettu asetus koskisi vain toimia, joihin voidaan soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontuen määritelmää sillä perusteella, että ne suosivat jotakin yritystä.

2. Yleistä

2.1. Komitea on periaatteessa tyytyväinen komission ehdotukseen. Se edistää EU:n työllisyyspoliittisten tavoitteiden toteutumista, sillä siinä selkeytetään oikeudellisia edellytyksiä työllisyystuen myöntämiseksi ilman komissiolle tehtävää ennakkoilmoitusta. Tämä edistää myös hallinnon yksinkertaistamista.

2.2. Työllisyyden edistämisellä on oikeutetusti yhä keskeisempi asema EU:n talous- ja sosiaalipolitiikassa. Kuten komissio toteaa perustelukappaleissa, jäsenvaltioiden on perusteltua toteuttaa toimenpiteitä kannustaakseen yrityksiä lisäämään työntekijöidensä määrää, etenkin työllistämällä henkilöitä tällaisista epäedullisessa asemassa olevista työntekijäryhmistä.

2.3. Komissio toteaa johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa, että yleiset työllisyyden edistämistoimenpiteet, jotka eivät vääristä kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, eivät ole valtiontukea. Käytännössä vaarana on, että tarkasteltavana olevan asetuksen mukaisten tukien ja mainittujen yleisten toimenpiteiden määrittelyssä törmätään ongelmiin. Selkeä määritelmä olisi oikeusvarmuuden vuoksi toivottava.

Tämän johdosta komitea kehottaa komissiota esittämään yleisistä toimenpiteistä perusteellisemman kuvauksen selittävän huomautuksen muodossa. Epäselvissä tapauksissa komitea kehottaa jäsenvaltioita esittämään komission yksiköille etukäteisselvityksen.

2.4. Oikeusvarmuuden keskeistä merkitystä kuvastavat lisäksi erimielisyydet koulutustukia koskevan asetuksen soveltamisesta ja erityisesti sellaisista eri alojen koulutusrahastoista myönnettävistä tuista, joita työmarkkinaosapuolet ovat perustaneet eräissä maissa.

2.5. Komitea korostaa tässä yhteydessä kahta aihealuetta, jotka jäävät sen mielestä liian vähälle huomiolle komission ehdotuksessa.

2.5.1. Komitea katsoo, että myös suojatyötä koskeville hankkeille myönnetyn tuen tulisi kuulua ehdotetun asetuksen soveltamisalaan. Yleensä tällaisilla hankkeilla on etupäässä sosiaalisia tavoitteita, jotka on asetettu jäsenvaltion lainsäädännössä, eikä niitä näin ollen voida rinnastaa kaupalliseen yritystoimintaan. Asetuksessa tulisi ottaa huomioon kyseiset tarpeet siten, että mainitut tuet sisällytetään sen soveltamisalaan ja että esitetään suojatyön määritelmä.

2.5.2. Alan tutkimukset osoittavat, että nimenomaan sosiaaliset yritykset (mm. osuuskunnat, järjestöt ja yhdistykset) edistävät aktiivisesti uusien työpaikkojen luomista. EU:n toimielimet ovat useaan otteeseen tunnustaneet sosiaalisten yritysten erityisen merkityksen. Komitea viittaa tässä yhteydessä vain tuoreimpiin esimerkkeihin, joita ovat vihreä kirja yritysten sosiaalisesta vastuusta ja Euroopan komission keskusteluasiakirja osuuskunnista eurooppalaisessa yrityskentässä.

2.5.3. Komitea ehdottaa, että mainittujen yritysten erityinen rooli huomioidaan ottamalla se huomioon tarkasteltaessa tuen intensiteettiä, joka saattaa olla suuri.

3. Erityistä

3.1. 2 artikla - Määritelmät

3.1.1. Pienet ja keskisuuret yritykset

3.1.1.1. Pienten ja keskisuurten yritysten määritelmää koskevassa liitteessä I esitetään komission 3. huhtikuuta 1996 antaman suosituksen mukainen pk-yritysten määritelmä. On varmistettava, että mainittuun suositukseen asetuksen voimassaoloaikana mahdollisesti tehtävät muutokset otetaan huomioon ja että liitettä voidaan mukauttaa ilman uuden lainsäädäntämenettelyn käynnistämistä.

3.1.1.2. ETSK kannattaa pk-yrityksiä erityisesti tukevia säännöksiä. Komitea ei kuitenkaan hyväksy, että tukialueiden ulkopuolella toimivat suuret yritykset jätetään kokonaan työpaikkojen luomista edistävien tukitoimien ulkopuolelle sillä perusteella, että ne "eivät kärsi erityisvaikeuksista" (johdanto-osan 21 kappale). Kuten pienet yritykset myös suuret yritykset voivat kohdata erityisvaikeuksia, ja niilläkin tulisi siis olla mahdollisuus hyötyä työpaikkojen luomista edistävistä tuista.

3.1.2. Nuoret

3.1.2.1. Komission ehdotuksessa nuoreksi katsotaan alle 25-vuotias henkilö, joka ei vielä ole saanut ensimmäistä vakinaista työpaikkaansa. Komitea korostaa, että eräissä jäsenvaltioissa on myös nuoria, joilla on jo ollut vuorottelukoulutuksen yhteydessä yksi, vaikkakin erityislaatuinen, työsopimus, mutta joiden työsopimusta ei ole jatkettu koulutuksen jälkeen ja jotka eivät ole saaneet työpaikkaa. Myös tämä nuorten ryhmä tulisi ottaa mukaan tarkasteluun.

3.1.3. Ikääntyneet työntekijät

3.1.3.1. Ehdotetut ikärajat ovat komitean mielestä liian jäykkiä, koska jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia ikärajoja (ja tehdään usein ero sukupuolten välillä) ja koska kyseessä olevien alojen ja alueiden tilanne voi vaihdella. Komitea ehdottaakin sellaisen määritelmän valitsemista, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat toimia joustavasti, mikäli niillä on asiaa koskevia yleissääntöjä.

3.1.4. Naiset

3.1.4.1. Työttömyysasteen laskemisessa sovellettava keskimääräinen kahden vuoden ajanjakso vaikuttaa liian pitkältä. Yhden vuoden mittaisen viitejakson tulisi riittää, mikäli korjaavia toimia halutaan toteuttaa ajoissa. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että keskiarvoa korkeampi naisten työttömyysaste ei välttämättä merkitse, että kokonaistyöttömyysaste on yhteisön keskiarvoa korkeampi. Komitea ehdottaakin seuraavaa määritelmää:

3.1.4.2. "naista NUTS II -alueella, jossa naisten työttömyysaste on ollut yli 150 prosenttia kyseisen alueen keskimääräisestä työttömyysasteesta vähintään yhden kalenterivuoden ajan".

3.1.5. Alentuneesti työkykyiset työntekijät

3.1.5.1. Tässä kohden komission valitsema määritelmä on liian rajoittava. Lisäksi komissio sulkee lauseella "mutta joka voi kuitenkin osallistua työelämään" pois sellaisten toimipaikkojen tukemisen, jotka tarjoavat alentuneesti työkykyisille työntekijöille suojatyöpaikkoja, sillä kyseinen sanamuoto viittaa vain tavanomaisiin työmarkkinoihin. Komitea ehdottaakin seuraavaa muotoilua:

- "henkilöä, joka on kansallisen lain mukaan alentuneesti työkykyinen".

3.2. 4 artikla - Uusien työpaikkojen luomiseen kohdennetut tuet

3.2.1. Komitea suhtautuu periaatteessa ymmärtävästi komission ehdotukseen, jonka mukaan 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan mukaisesti aluetukikelpoisilla alueilla sallitaan erilainen tuen intensiteetti kuin alueilla, jotka eivät täytä mainittuja edellytyksiä.

3.2.2. Komissio ehdottaa, että tuen intensiteetin laskennassa sovellettaisiin samoja menettelyjä kuin aluetuen yhteydessä. Kyseiset laskentatavat ovat kuitenkin maallikolle hyvin vaikeita ymmärtää ja aiheuttavat käytännössä entistä enemmän ongelmia, sillä laskennassa käytetään sekä brutto- että nettomääriä. Komitea kehottaakin käymään asiasta yleiskeskustelua ja pyrkimään seuraavaa ohjelmakautta varten yksinkertaisempaan menetelmään.

3.2.3. Komitea ei voi ymmärtää terästeollisuuden eriarvoista kohtelua muihin elinkeinoihin nähden. Uusien työpaikkojen luomista varten myönnettävän tuen ei tulisi riippua siitä, mille alalle työpaikkoja luodaan. Poikkeus voidaan tehdä vain niiden alojen kohdalla, jotka määritellään poikkeustapauksiksi jo asetuksen soveltamisalaa koskevassa 1 artiklassa.

3.3. Sosiaaliset yritykset

3.3.1. Sosiaalisilla yrityksillä (mm. osuuskunnat, järjestöt ja yhdistykset) on usein erityinen rooli uusien työpaikkojen luomisessa. Monesti ne ovat riippumattomia toiminta-alueensa taloudellisesta tilanteesta ja toimivat alueilla, joilla ei ole perinteisiä elinkeinoja tai joiden perinteiset elinkeinot ovat joutuneet kriisiin.

3.3.2. Sosiaalisella toiminnalla edistetään myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja integroitumista. Vaikeiden henkilökohtaisten olosuhteiden takia syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt ja väestöryhmät voivat osuuskuntien ja yhdistysten toiminnan kautta integroitua työ- ja yhteiskuntaelämään.

3.3.3. Lisäksi sosiaalisilla yrityksillä on toisinaan ratkaiseva merkitys kunnissa, jotka ovat joutuneet kriisiin teollisen tai sosiaalisen rakennemuutoksen takia tai jotka kärsivät muuttotappioista. Kyseisissä kunnissa sosiaaliset yritykset ovat kestävän alue- ja paikalliskehityksen dynaamisia keskuksia.

3.3.4. Näin ollen komitea ehdottaa, että 4 artiklassa asetettaisiin sosiaalisten yritysten ja organisaatioiden saaman tuen intensiteetille yleinen 20 prosentin enimmäistaso.

3.4. 6 artikla - Alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työllistämisestä aiheutuvat ylimääräiset kulut

3.4.1. Asetusluonnoksen 6 artiklan mukaiset tuet alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työllistämisestä aiheutuvien ylimääräisten kulujen kattamiseksi koskevat vain kyseisten työntekijöiden työllistämistä normaaleilla työmarkkinoilla eli siis voittoa tavoittelevissa yrityksissä.

3.4.2. Tässä ei oteta huomioon alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työllistymistä suojatyöhankkeissa, joiden yhteydessä voidaan kyllä harjoittaa kaupallista taloudellista toimintaa, mutta joiden tavoitteet ovat ennen muuta sosiaalisia ja jotka eivät tavoittele voittoa.

3.4.3. Jotta kyseisten hankkeiden sosiaalinen funktio voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon, komitea ehdottaa, että myös mainittujen toimipaikkojen perustamiseen ja ylläpitoon (toimintamenot tai kuljetuskustannukset mukaan luettuina) kohdennetut tuet vapautetaan yleisesti ilmoitusvelvollisuuden piiristä.

3.5. 11 artikla - Avoimuus ja seuranta

3.5.1. Komitea toteaa, että jäsenvaltioiden velvoittaminen myönnettävien tukien dokumentointiin ei saa johtaa hallinnollisten tehtävien siirtymiseen yrityksille ja siten byrokratian ja taloudellisen taakan lisääntymiseen.

3.6. 12 artikla - Voimaantulo ja voimassaoloaika

3.6.1. Komissio ehdottaa, että asetus olisi voimassa 31. päivään joulukuuta 2006 rakennerahastojen ohjelmakauden mukaisesti. Jatkuvuuden varmistamiseksi komission tulisi käynnistää asetuksen tarkistus ajoissa, jotta uusi asetus voisi tulla voimaan jo vanhan asetuksen voimassaolon päättyessä.

Bryssel, 18. heinäkuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL C 88, 12.4.2002, s. 2.