25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/62

1.1

Komitea toteaa, että energiatehokkuus on perustekijä ilmastonsuojelun ja EU:n Kiotossa tekemien sitoumusten noudattamisen sekä maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistamien uusien päästövähennysvelvoitteiden kannalta. Komitea kehottaa lisäämään kuluttajille suunnattuja toimia.

1.2

Komitea on vakuuttunut siitä, että kiinteistöissä on rakennusten suunnittelu- ja käyttövaiheessa erinomaiset mahdollisuudet säästää etenkin lämmitykseen, ilmastointiin, käyttövoimaan ja valaistukseen kuluvaa energiaa. Lisäsäästöjä saadaan lämpöeristystekniikoiden avulla.

1.3

Energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden suunnittelussa on lisäksi otettava huomioon ne edut, joita tehokkaiden teknologisten innovaatioiden laajamittaisella käytöllä saavutetaan kustannus-hyötysuhteen kannalta, jotta loppukäyttäjät voivat tehdä paremmin tosiseikkoihin perustuvia päätöksiä yksilöllisestä energiankulutuksestaan.

1.4

Komitea katsoo, että loppukäyttäjien kannalta on oleellista käsitellä avoimemmin tiedottamiseen ja rahoitukseen liittyviä kysymyksiä kehittämällä innovatiivisia menetelmiä: omistajat ja vuokralaiset eivät missään tapauksessa saa käsittää näitä uusia yhteisön toimenpiteitä keinoksi kiristää asunnon kaltaisen perushyödykkeen verotusta.

1.5

Komitean mukaan on löydettävä uusia kulttuuripohjaisia vaikuttimia ja uusia kannustimia, joilla toisaalta tasataan kustannusten nousua ja toisaalta lisätään kiinnostusta

1.6

Komitea katsoo, että CENin (Euroopan standardointikomitea) työtä on syytä nopeuttaa tätä kysymystä koskevan komission toimeksiannon mukaisesti. Siinä esitetään määritelmät olemassa olevien ja uusrakennusten energiankulutusta koskevista yhdenmukaistetusta mittausstandardeista sekä sertifiointia ja tarkastusmenettelyjä koskevista yhtenäisistä standardeista.

1.7

Komitea pitää tärkeänä, ettei jäsenvaltioille aseteta kansainvälisessä kilpailutilanteessa ylivoimaisia velvoitteita ja ettei vuokranantajille tai omistamassaan asunnossa itse asuville synny heidän mahdollisuuksiinsa nähden kohtuuttomia taakkoja.

1.8

Komitean mukaan sertifiointimenettelystä johtuviin velvoitteisiin ja kustannuksiin on liityttävä julkisia tukiohjelmia, jotta erityisesti sosiaalipoliittisin perustein rakennetuissa tai hallinnoiduissa asuinrakennuksissa ja kerrostaloissa voidaan taata tasapuoliset mahdollisuudet energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin etenkin uusissa jäsenvaltioissa, joissa useimmat kerrostalot ovat tyyppirakennuksia. Näiden kohdalla voidaan käyttää vakiosertifikaatteja.

1.9

Komitean mielestä on tärkeää suunnitella yhteisöaloitteita, joilla pyritään yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden energiatehokkuutta koskevia toimia, jotta EU:n yhtenäisyyttä voidaan lisätä huomattavasti ja samalla ottaa huomioon paikalliset olosuhteet.

1.10

Komitea suosittelee eräitä toimenpiteitä, joista voi olla loppukäyttäjille hyötyä yleensä energiatehokkuuden ja eritoten rakennusten energiatehokkuuden edistämisessä:

1.11

Komitean mukaan on loppukäyttäjän kannalta välttämätöntä ottaa asianmukaisesti huomioon rakennusten energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden edistämistä ja toteuttamista haittaavat esteet Euroopassa: tekniset, taloudelliset ja rahoitukselliset esteet, oikeudelliset, hallinnolliset ja byrokraattiset esteet, institutionaaliset ja hallinnointiin liittyvät esteet, yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen liittyvät esteet sekä yhtenäisen lähestymistavan puutteesta johtuvat esteet (esim. lämmityksen ja ilmastoinnin epätasapaino, ilmastovyöhykkeiden huomiotta jättäminen).

2.1

Maaliskuun 8. ja 9. päivänä 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä korostetaan, että ”EU:ssa on lisättävä energiatehokkuutta, jotta voitaisiin saavuttaa — – EU:n energiankulutuksen osalta asetettu 20 prosentin säästötavoite vuoden 2020 ennusteisiin nähden”, ja asetetaan painopisteiksi ”energiankuluttajien energiatehokkuuteen ja energian säästämiseen tähtäävä käyttäytyminen, energiateknologia ja innovaatiot ja rakennusten energiansäästö”.

2.1.1

Rakennusten energiatehokkuusongelmat sisältyvät ilmastonmuutosta (Kioton pöytäkirjassa vahvistetut sitoumukset) ja toimitusvarmuutta koskeviin yhteisön aloitteisiin ja erityisesti niitä käsitellään energiahuoltostrategiaa ja energiatehokkuutta koskevissa vihreissä kirjoissa. Komitealla on ollut tilaisuus antaa niistä useita lausuntoja (3).

2.1.2

Rakennuksiin liittyviin palveluihin kulutetun energian osuus EU:n energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia (4).

2.1.3

Useilla Euroopan alueilla asuntojen keskimääräinen kulutus yksinomaan lämmitykseen on 180 kWh/m2 vuodessa. Tämä luku osoittaa, että monien Euroopan maiden rakennuskannassa energiatehokkuus on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle.

2.1.4

Tähän tilanteeseen on monia syitä. Toisaalta ei ole riittävästi tietoa kuluttajien yhä suuremmista vaikeuksista löytää kohtuuhintaisia energialähteitä ja toisaalta arkkitehdit, rakennusalan yritykset ja lukuisat alalla toimivat pienyritykset (5) ovat taipuvaisia kiinnittämään rakennuksissa ja rakennettaessa liian vähän huomiota energiatehokkuuteen ja ympäristöystävällisyyteen sekä asettamaan etusijalle esteettiset näkökohdat ja muodinmukaiset ratkaisut, kuten laadukkaat lattiapinnoitteet, hyvin varustetut saniteettitilat, esteettisyyden, lasiset julkisivut, materiaalityypit sekä oven- ja ikkunankarmien mittasuhteet.

2.1.4.1

On huomattava myös hallintoelinten ja etenkin kunnallisteknisten virastojen ja hygieniapalvelujen vähäinen tietämys energiankulutuksen mittaamisesta sellaisissa rakennuksissa, jotka tarkastetaan asumiskelpoisuuden toteamiseksi. Saattaa myös olla, ettei niillä ole tarpeeksi tietoa asiasta.

2.1.4.2

Vastoin yleistä käsitystä sekä uusissa että olemassa olevissa rakennuksissa ja varsinkin suurkaupunkien kerrostaloalueilla on moninaiset mahdollisuudet energiatehokkuuden lisäämiseen (6).

2.1.5

Perusrakenteiden uudistamisesta voidaan tehdä sopimuksia energiapalveluyhtiöiden (ESCO: Energy Service Companies) kanssa. Niiden avulla nykyisen rakennuskannan parannustyöt voidaan antaa energiapalveluyhtiöiden tehtäväksi ja siten säästää energialaskussa huomattavastikin. Yhtiö saa rahansa takaisin kulutusta vähentämällä aikaansaaduista säästöistä (7).

2.1.6

Pienimuotoistenkin korjaustöiden yhteydessä voidaan toteuttaa lukuisia toimenpiteitä, kuten asentaa luukut ikkunoiden ulkopuolelle, älykkäitä mittareita (smart meters), joiden avulla kuluttajat saavat kulutuksestaan ajantasaista tietoa, tai kaasulla toimivia kuumavesijärjestelmiä (top boxes), joiden ansiosta kustannuksia ja haitallisia kaasupäästöjä pystytään vähentämään 40 prosenttia. Mikrojärjestelmäteknologiaan perustuva asuntojen sisäilmanvaihto on samoin osoittautunut erittäin tehokkaaksi, kun taas kiinnittämällä huomiota esimerkiksi läpinäkyvässä pystysuorassa pinnassa (ikkunat) käytettyyn materiaalityyppiin pystytään asunnon lämpöhäviötä vähentämään vähintään 20 prosenttia (8) Myös vettä säästävän saniteettitekniikan käyttö vähentää energiankulutusta. Energian toimittajan tulisi esittää laskuissa tiedot edellisen vuoden vastaavan ajankohdan kulutuksesta selkeästi ja ilmaiseksi. Näin kuluttajat voisivat arvioida omaa vaikutustaan energian kulutukseen.

2.1.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että tällaisten aloitteiden ansiosta on mahdollista saada aikaan huomattavia säästöjä ja siten edistää ilmastonmuutokseen ja energian toimitusvarmuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Koska energian toimitusedellytyksiin ei lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä juurikaan voida vaikuttaa, on välttämätöntä kohdentaa toimet loppukäyttäjiin. Toisin sanoen on

2.1.8

Säästöille ja energiavarojen vaihtoehtoiselle käytölle on monia esteitä:

2.1.9

Kiinteistöissä on rakennusten käyttöaikana huomattavat mahdollisuudet säästää etenkin lämmitys- sekä käyttövoima- ja valaistusenergiaa. Tästä ovat osoituksena niin kutsutut passiivitalot (10), joiden ansiosta voidaan hyödyntää suuria säästömahdollisuuksia ja tarjota tuntuvia kannustimia innovaatioille ja yhteisön kilpailukyvylle, kun valinnoissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota kehitykseen sekä uusien ja energiatehokkaampien teknologioiden käyttöön.

2.1.10

Energiapolitiikan strategisilla tavoitteilla pyritään

2.1.11

Energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden suunnittelussa on myös otettava huomioon ne edut, joita tehokkaiden teknologisten innovaatioiden laajamittaisella käytöllä saavutetaan kustannus-hyötysuhteen kannalta, jotta loppukäyttäjät voivat tehdä tosiseikkoihin perustuvia päätöksiä yksilöllisestä energiankulutuksestaan asianmukaisten tietojen avulla. Tällaisia tietoja ovat energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet, vertailukelpoiset loppukäyttäjien kulutusjakaumat sekä energiaa käyttävien laitteiden objektiiviset tekniset eritelmät (11).

2.1.12

Kaikkia energiatehokkuuteen liittyviä tietoja, varsinkin tietoa kustannuksista, on levitettävä laajasti ja tarkoituksenmukaisessa muodossa asianomaisille kohderyhmille. Tietojen on koskettava myös rahoitus- ja lainsäädäntöpuitteita, ja niiden on perustuttava tiedotus- ja edistämiskampanjoihin sekä annettava kattava kuva kaikentasoisista parhaista käytännöistä.

2.1.13

Yksinomaan teknisiin näkökohtiin rajoittuvat toimenpiteet ovat tarpeellisia, mutta ne eivät riitä vähentämään rakennusten energiankulutusta. On välttämätöntä käsitellä laajan ja epäyhtenäisen käyttäjäkunnan ja jatkuvasti kehittyvän teknologian varsin monimutkaista vuorovaikutusta.

2.1.14

Edellisen älykästä energiahuoltoa koskevan ohjelman 2003–2006 yhteydessä tehtiin aloite rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin (12) mukaisesta rakennusalan foorumista, joka tarjoaa kyseisen direktiivin (2002/91/EY) soveltamista helpottavia palveluita. Direktiiviä alettiin soveltaa täysimääräisesti vuoden 2006 alussa. Direktiivissä säädetään seuraavista kaikkia jäsenvaltioita koskevista toimenpiteistä:

2.1.15

Tekniseltä kannalta on välttämätöntä, että kansalaiset ja kuluttajat ymmärtävät kokonaisvaltaisen lähestymistavan merkityksen. Muun muassa seuraavat seikat on otettava huomioon:

2.1.15.1

Keskeisiä indikaattoreita on kaksi:

2.1.16

Energiankulutuksen sekä haitallisten ja ilmastonmuutosta edistävien kaasujen vähentämistavoitteisiin on pyrittävä myös toimintalinjoilla, joiden tarkoituksena on

2.1.17

Yhteisön innovaatio- ja tutkimusohjelmilla on ratkaiseva merkitys rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa, ja sen yhteydessä teknologisena tavoitteena on kehittää älykkäitä ”nollaenergiataloja” eli ”positiivisia energiataloja”. Ne tuottavat yleisimpien vaihtoehtoisten energialähteiden eli aurinkoenergian, tuulivoiman ja maalämpöenergian avulla enemmän energiaa kuin kuluttavat.

2.1.18

Jo mainitun kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman lisäksi yhteisön seitsemännellä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmalla voidaan ratkaisevasti tukea puhtaiden energiatekniikoiden kehittämistä. Puiteohjelmassa määrätään ”Yhteistyö” -erityisohjelmalle erityinen ensisijainen aihealue.

2.1.19

Rakennusten energiatehokkuutta koskevilla eurooppalaisilla teknisillä standardeilla on perusluonteinen merkitys. CEN (Euroopan standardointikomitea) on saanut komissiolta toimeksiannon laatia jo mainitun, rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin soveltamiseen tarvittavat tekniset standardit (15). Toimeksiannossa määrätään seuraavista seikoista:

2.1.20

Lähes 30 eurooppalaista normia (CEN) on laadittu (16). Jäsenvaltiot ovat jo vahvistaneet haluavansa soveltaa niitä vapaaehtoisesti. Ellei standardeja noudateta vapaaehtoisesti, niistä on asianmukaisilla lainsäädännöllisillä toimenpiteillä syytä tehdä sitovia.

2.1.21

Komission tehtävänä on joka tapauksessa antaa jäsenvaltioille tarvittavat välineet rakennusten kokonaisenergiatehokkuuden yhdenmukaisten laskentamenetelmän kehittämiseen. Kun jäsenvaltiot ovat vahvistaneet energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset, ne on ilmoitettava energiatehokkuustodistuksissa. Nämä asiakirjat ovat pääasiassa rakennuksille myönnettäviä laatumerkintöjä, ja ne ovat verrattavissa kodinkoneille myönnettyihin laatumerkintöihin. Rakennuksille myönnetyt todistukset ovat kuitenkin pidemmälle kehitettyjä ja monitahoisempia, ja niitä täydennetään niiden tehokkuutta parantavilla suosituksilla.

2.1.22

Tutkimushankkeista on ilmennyt selvästi, että rakennukseen kuuluvien teknisten laitteiden lisäksi myös rakennuksia asuin- tai työpaikkana käyttävien henkilöiden toimintatavoilla on ratkaiseva vaikutus energiankulutukseen riippuen siitä, miten suurta huomiota he kiinnittävät energiansäästöön.

2.1.22.1

Tässä yhteydessä on syytä edistää korkeisiin lämpötiloihin paremmin soveltuvaa pukeutumistapaa välttämällä esimerkiksi pikkutakin ja solmion käyttöä kesällä (17). Lisäksi talvella on pukeuduttava asianmukaisesti, jotta asuntojen ja toimistojen lämpötila voidaan pitää noin 20–21 celsiusasteessa (18).

2.1.23

Kiinteistön sijainti pääilmansuuntiin nähden vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon lämmitystä asukkaiden hyvinvointi edellyttää. Lämmitykseen tarvittava asukaskohtainen energiankulutus täysin samanlaisissa paritaloasunnoissa voi vaihdella suhteessa 1:2,5 (omakotitaloissa suhteessa 1:3), kun taas sähkönkulutus voi vaihdella suhteessa 1:4 tai 1:5.

2.1.23.1

Edellä esitetyn perusteella nykyistä säännöstöä pitäisi laajentaa ottamalla käyttöön joitakin energiatehokkuusvaatimuksia, jotka koskevat rakennusten lisäksi kaupunginosia.

2.1.24

Kansalaisten keskuudessa, myös kouluissa (19), on lisättävä yleistä tietoisuutta siitä, että asumiseen kuluu huomattava määrä primaarienergiaa seuraaviin tarkoituksiin:

Tätä energiaa voidaan säästää huomattavasti kiinnittämällä asiaan hiukan huomiota ja suhtautumalla asiaan myönteisesti (20).

2.1.25

Loppukäyttäjät joutuvat usein tekemään merkittäviä investointipäätöksiä esimerkiksi asuntoa kunnostaessaan tai tehdessään merkittäviä muutoksia asuntoihin, jotka ovat vasta suunnitteilla tai rakennusvaiheessa. Uusiin teknologioihin tehtävillä investointipäätöksillä on myös merkittävä vaikutus rakennusten energiatehokkuuteen; kyseisten teknologioiden avulla voidaan myös säästää tuntuvasti energiaa. Tällaisista teknologioista voidaan mainita muun muassa

2.1.26

On selvää, että jos tähänastista tavanomaista toimintaympäristöä muutetaan, on löydettävä uusia kulttuuripohjaisia vaikuttimia ja uusia kannustimia, joilla toisaalta tasataan kustannusten nousua ja toisaalta lisätään kiinnostusta

2.1.27

Kannustimina olisi käytettävä seuraavia toimenpiteitä:

2.1.28

Kaikissa toimenpiteissä, jotka toteutetaan huomattavien energiansäästöjen aikaansaamiseksi, on otettava huomioon se, että suurin osa eurooppalaisista asuu jo olemassa olevissa rakennuksissa ja että uusien rakennusten osuus on varsin vähäinen.

2.1.29

Vuokrakiinteistöjen ongelmana on se, että yleensä omistaja vastaa kustannuksista, joita aiheutuu energiatehokkuuden parantamistoimenpiteistä (ikkunan ja oven karmien uudistus, korkean hyötysuhteen lämmityskattilat, puhdasta energiaa tuottavat laitteet), mutta käyttäjät hyötyvät niillä saatavista kustannussäästöistä.

2.1.30

Tätä ongelmaa voidaan lievittää edistämällä ”kolmannen osapuolen rahoitusta” koskevaa menetelmää (25). Siinä asetetaan etusijalle toimet, joita luottolaitosten osakkuusyhtiöt toteuttavat rakennusten energiansäästöjen edistämiseksi, ja kuoletetaan nämä investoinnit tietyssä ajassa sillä erotuksella, joka jää toimenpiteiden toteuttamisen ansiosta pienentyneiden kustannusten ja niiden kustannusten välille, jotka olisi keskimäärin jouduttu maksamaan tänä aikana ilman kyseisiä toimenpiteitä.

2.1.31

Teollisuusmaissa on käytössä hyvä rahoitusjärjestelmä, joka tunnetaan nimellä ”energian kysynnän hallinta” (Demand Side Management, DSM). Sitä olisi syytä tukea ja laajentaa. Energiantuottajat ja -toimittajat investoivat toimivaltaansa kuuluvien rakennusten energiatehokkuutta parantaviin hankkeisiin. Kustannukset katetaan toimien ansiosta saavutetuilla säästöillä.

2.1.32

On selvää, että tälle järjestelmälle olisi pelkkää hyötyä asianmukaisesta säädöskehyksestä, jolla kannustetaan energiantuottajia investoimaan lämmitysjärjestelmien kunnostamiseen niissä rakennuksissa, joille ne toimittavat lämpöenergiaa.

2.1.33

Myös useimmissa uusissa EU:n jäsenvaltioissa asuinkiinteistöjen energiansäästöä koskeva ongelmakenttä on monitahoinen. Ongelmiin liittyvistä kustannuksista ja ongelmien monitahoisuudesta johtuvia seurauksia ei voida sälyttää loppukäyttäjien ja kansalaisten niskoille. Esimerkiksi Tšekin tasavallassa on voitu käyttää osa koheesiopolitiikan määrärahoista asuinrakennusten kunnostamiseen.

2.1.34

Energianäkökohtiin perustuvien menettelyjen mukaan toteutetut rakenneuudistukset ovat näin ollen se ala, jolla on pääasiallisesti syytä toimia. Energiankulutuksen ja haitallisten kaasujen vähentämistä koskeviin tavoitteisiin on pyrittävä toimintalinjoilla, joiden tarkoituksena on

2.1.35

Jotta rakennusten energiansäästöjä edistävä toimintalinja olisi tehokas, siihen on kansalaisten lisäksi saatava mukaan ainakin eri ammattiryhmät ja eri alojen toimijoiden edustajat, toisin sanoen

3.1.1

Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi on toteutettu lukuisia yhteisön toimenpiteitä, muun muassa rakennusalan tuotteista vuonna 1989 annettu direktiivi (26), vuonna 1993 annettu rakennusalaa koskeva Save-direktiivi (27), rakennusten energiasertifioinnista vuonna 1993 annettu direktiivi (28), rakennusten energiatehokkuudesta vuonna 2002 annettu direktiivi (Directive on the energy performance of buildings — EPBD) (29), energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista vuonna 2005 annettu direktiivi (30) sekä energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista vuonna 2006 annettu direktiivi (31). Lisäksi on toteutettu tiettyjä tuotteita koskevia lukuisia muita lainsäädäntötoimenpiteitä, kuten kuumavesikattiloista annettu direktiivi (32), toimistolaitteista tehty päätös (33), kodinkoneiden energiankulutuksen osoittamisesta merkinnöin annettu direktiivi (34), jääkaappien energiatehokkuudesta annettu direktiivi (35) ja loistelamppujen virranrajoittimista annettu direktiivi (36). Rakennusten energiatehokkuudesta vuonna 2002 annettu direktiivi koskee erityisesti sekä uusien että olemassa olevien asuinrakennusten ja muiden kuin asuinkäyttöön tarkoitettujen rakennusten energiatehokkuuden parantamista.

3.1.2

Kyseinen direktiivi oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 4. tammikuuta 2006, mutta monet jäsenvaltiot ovat pyytäneet ja niille on myönnetty määräajan pidennystä (37), kun taas toisia vastaan komissio on käynnistänyt rikkomis menettelyn, koska ne eivät ole saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä tai eivät ole tehneet sitä asianmukaisesti (38). Energiasertifioinnin myöntämisperusteet on joka tapauksessa julkaistava kaikissa jäsenvaltioissa vuoden 2007 loppuun mennessä.

3.2.1

ETSK katsoo, että kokonaisvaltaisen ratkaisun löytämiseksi ongelmiin, jotka koskevat loppukäyttäjien panosta rakennusten energiatehokkuuteen, on syytä korostaa asiaankuuluvien merkittävien EU:n alojen erityispiirteitä ja etenkin

3.2.2

Rakennuskannan luokitukset. Uusien jäsenvaltioiden ja Saksan itäosan viiden osavaltion rakennuskannan energiansäästömahdollisuudet ovat merkittävät verrattuna 15 vanhan EU:n jäsenvaltion rakennuskantaan.

3.2.2.1

Näiden alueiden rakennuskanta pohjautuu suuressa määrin toisen maailmansodan jälkeisten vuosien kaavoituspäätöksiin, ja sille ovat luonteenomaisia valmiista rakennuselementeistä koostuvat suuret kerrostalot. Niitä valmistettiin massatuotantona lyhyessä ajassa ja yhdenmukaisten, standardoitujen ja keskitettyjen teknisten ratkaisujen avulla. Tätä rakennuskantaa ei myöskään pitkiin aikoihin huollettu tai kunnostettu millään tavoin (39).

3.2.2.2

Vuonna 2002 esimerkiksi Romaniassa luetteloitiin 4 819 104 asuinrakennusta. Suuria rakennuskomplekseja on 83 799, ja niissä on 2 984 577 asuntoa eli lähes 60 prosenttia nykyisestä asuntokannasta. Lisäksi 53 prosenttia asuinrakennuksista on yli 40 vuotta vanhoja, 37 prosenttia on rakennettu yli 20 vuotta sitten ja vain 10 prosenttia on rakennettu alle 10 vuotta sitten.

3.2.2.3

Kaikille entisen itäblokin maille tyypilliseen tapaan suurissa rakennuskomplekseissa lämmitykseen, ilmanvaihtoon ja kuumaan veteen tarkoitettu lämpöenergia toimitetaan suureksi osaksi (95-prosenttisesti) keskitettyjen järjestelmien avulla. Tämäntyyppisistä rakennuksista vuonna 2005 tehdyissä tutkimuksissa pystyttiin vahvistamaan energiansäästömahdollisuuksiksi 38–40 prosenttia.

3.2.2.4

Näin suuri energiahäviö johtuu osittain loppukäyttäjistä: huonolaatuiset materiaalit, riittämätön lämpöeristys, paljon energiaa kuluttavat vanhentuneet teknologiat, vanhentuneet lämmitysjärjestelmät, paljon energiaa kuluttava valaistus, hyötysuhteeltaan huonot polttolaitokset, heikkolaatuiset pumput ja niin edelleen. Toisaalta energia-alan tehoton hallinnointi on syynä merkittävään hävikkiin (40), ja kuluttajat joutuvat sen lopulta maksamaan. Nykyisistä vaihtoehdoista energiatehokkuus on kohtuuhintaisin, vähiten saastuttava ja taloudellisin vaihtoehto.

3.2.3.1

Kaikilla Pohjois- ja Etelä-Euroopan suurilla ilmastovyöhykkeillä asuntosektorin keskimääräinen kulutus on 4 343 kWh/vuodessa (41). Energiaa käytetään pääasiassa lämmitykseen, jonka osuus sähköntarpeesta on yhteensä 21,3 prosenttia, vaikka sitä tarvitaankin ennen kaikkea Pohjois- ja Keski-Euroopan maissa. Toiseksi eniten energiaa kuluttavat jääkaapit ja pakastimet (14,5 prosenttia) ja sen jälkeen valaistus (10,8 prosenttia).

3.2.3.2

Etelä-Euroopan maissa (Italia, Espanja, Portugali, Slovenia, Malta, Kreikka, Kypros ja Etelä-Ranska) yksi suurimmista syistä sähkönkulutuksen kasvuun on kotitalouksien pienitehoisten ilmastointilaitteiden (jäähdytystehon hyötysuhde < 12 kW) nopea yleistyminen (42) ja niiden runsas käyttö kesällä.

3.2.3.3

Direktiivin 2002/31/EY soveltamisalaan kuuluvien kotitalouksien ilmastointilaitteiden keskimääräinen sähkönkulutus vuodessa on arviolta 7–10 TWh EU:n 25 jäsenvaltiossa (43). On myös huomattava, että jatkuvassa valmiustilassa olevien uusien, nykyaikaisten multimedialaitteistojen, mikrotietokoneiden, tulostimien, skannerien, modeemien ja matkapuhelinten laturien osuus kotitalouksien sähkönkulutuksesta Euroopassa on jopa 20 prosenttia.

3.3.1

Japanin energiankulutus on noin 6 prosenttia maailmanlaajuisesta kulutuksesta. Siellä on jo jokin aika sitten otettu käyttöön toimenpiteitä kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi erityisesti liikenne- ja rakennusalalla, koska asumisen osuus kokonaiskulutuksesta on noin 15 prosenttia.

3.3.2

Asuinrakennuksissa energiatehokkuutta parantavien toimien ansiosta saavutetun primaarienergian säästön, hiilidioksidipäästöjen vähennysten ja energiakustannusten säästöjen on arvioitu olevan vastaavasti noin 28 prosenttia, 34 prosenttia ja 41 prosenttia (44). Asuinrakennusten energiatehokkuusstandardeja tarkistettiin Japanissa vuonna 1999 (45). Ne sisältävät sekä suorituskykyvaatimuksia että määrääviä standardeja. Tavoitteena on standardien täysimääräinen soveltaminen yli puolessa uusista rakennuksista.

3.3.3

Japanilainen rakenteiden ja kodinkoneiden yhteinen arviointimenetelmä koostuu seuraavista osa-alueista:

3.3.4

Yhdysvalloissa kansainvälisten energiansäästöohjeiden (International Energy Conservation Code, IECC (46)) asumista koskevien lukujen mukaisesti on jo vuodesta 1987 lähtien (47) vahvistettu vähimmäistehokkuusvaatimukset 12:lle asuinrakennuksissa käytettäville kodinkoneille. Ne ovat monien osavaltioiden energiasääntöjen perustana.

3.3.5

Rakennusten energiatehokkuuden valvonta kuuluu yksittäisten osavaltioiden ja monissa tapauksissa piirikuntien (county) toimivaltaan myös vuonna 2005 hyväksytyn energiapolitiikkaa koskevan lain (Energy Policy Act) mukaan. Siinä kannustetaan liikerakennusten omistajia nopeutettujen verovähennysten avulla soveltamaan energiatehokkuusjärjestelmiä, jotta voitaisiin vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

3.3.6

IECC:n pohjalta 80-luvulla kehitetty energiasääntöjen mallia (MEC) (48) on ajantasaistettu säännöllisesti ja sen uusin versio julkaistiin vuoden 2006 lopulla. Siihen liittyy liittovaltion energiaministeriön julkaisema rakennusten energiatehokkuusohjelma, jonka tarkoituksena on tiukentaa edelleen rakennusten energiatehokkuutta koskevia sääntöjä ja avustaa osavaltioita sääntöjen soveltamisessa. Osavaltioiden on huolehdittava säännöllisesti

3.3.7

Vuonna 2007 esitettiin liittovaltiotasoinen rakennusten energiatehokkuutta koskeva lakihanke (Energy Efficient Buildings Act), jonka tarkoituksena on

3.3.8

Liittovaltion energiaministeriön mukaan uusien, mukavien ja tehokkaiden rakennusten suunnittelulla voidaan vähentää lämmitys- ja jäähdytyskustannuksia 50 prosentilla. Lisäksi toteuttamalla toimia rakennuksia koskevien energiatehokkuussääntöjen noudattamiseksi voidaan luoda uusia työpaikkoja rakennus-, kunnostus- ja suunnittelualalla.

4.1

Komitealla on useaan otteeseen ollut mahdollisuus puhua sen puolesta, että huomattavien ja kestävien energiansäästöjen toteuttaminen on välttämätöntä. Tätä varten on kehitettävä vähän energiaa kuluttavia tekniikoita, tuotteita ja palveluja sekä edistettävä tarvittavia toimintatapojen muutoksia energiankulutuksen vähentämiseksi siten, että elämänlaatu säilyy.

4.2

Komitea toteaa, että energiatehokkuus edistää merkittävästi välttämätöntä ilmastonsuojelua ja EU:n Kiotossa tekemien päästövähennyssitoumusten noudattamista, ja kehottaa jatkamaan ja tehostamaan kuluttajia koskevia toimia.

4.3

Komitea katsoo, että rakennusten energiansäästöjen edistämiseksi olisi hyödyllistä tutkia perusteellisesti niitä esteitä, joiden takia rakennusten energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä ei ole voitu soveltaa täysimääräisesti. Lisäksi olisi myönnettävä noin kymmenen vuoden siirtymäkausi, jonka aikana otetaan käyttöön pakollinen sertifiointi kaikille direktiivin soveltamisalaan kuuluville, olemassa oleville rakennuksille.

4.4

Jo vuonna 2001 ETSK korosti lausunnossaan aiheesta ”Ehdotus direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta” tukevansa komission menettelytapaa ja sen halua kehittää yhteinen rakennusten energiankäyttöä ja sen jatkuvaa seurantaa koskeva menettely. Komitea korosti muun muassa, että ”kansainvälisessä kilpailutilanteessa jäsenvaltioille ei tule luoda ylivoimaisia velvoitteita” ja että ”— on varmistettava, ettei vuokranantajille tai vakinaisen asuntonsa omistajille synny mahdollisuuksiin nähden kohtuuttomia taakkoja, mikä vesittäisi direktiivien tavoitteet ja kannustaisi kansalaiset hylkäämään ajatuksen yhtenäisestä Euroopasta”  (49).

4.5

ETSK pitää tärkeänä, että rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin mahdollisessa laajennuksessa varmistetaan, että sen säännöksissä otetaan käyttöön rakennuksen elinkaariarviointi, jotta selvitetään sen vaikutus hiilikiertoon. Siten kuluttajat ja sääntelyviranomaiset saavat selkeämmän käsityksen suunniteltujen rakennusmateriaalien vaikutuksista hiilipäästöihin.

4.5.1

Mikäli kyseistä yhteisön säännöstöä laajennetaan siten, että se vaikuttaa markkinoihin ja loppukäyttäjille — niin omistajille kuin vuokralaisillekin — koituviin kustannuksiin, on laajennuksista tehtävä asianmukainen vaikutustenarviointi.

4.5.2

On myös varmistettava, että lämpöeristyksen parantamiseen tähtäävät toimet mahdollistavat riittävän ilmanvaihdon ja vesihöyryn poistumisen sekä estävät kosteuden imeytymisen eivätkä aiheuta vahinkoa rakennuksille esimerkiksi homeen muodostumisen takia.

4.6

Kuten komitealla on jo ollut tilaisuus korostaa (50), ”[A]asianmukaiset toimet energiatehokkuuden lisäämiseksi vaihtelevat huomattavasti paikallisten olosuhteiden ja tähänastisten toimenpiteiden erilaisuuden johdosta. Kyseisten toimien vaikutukset sisämarkkinoihin vaikuttavat rajallisilta. Tätä taustaa vasten on tärkeää, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU:n tasolla toteutettavat lisätoimenpiteet aikaansaavat todellista lisäarvoa”.

4.7

Sertifiointiprosessia on syytä täydentää julkisesti rahoitetuilla ohjelmilla, jotta taataan tasapuoliset mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen erityisesti sosiaalipoliittisin perustein rakennetuissa tai hallinnoiduissa asuinrakennuksissa.

4.8

Pätevän henkilöstön suorittamalla lämmityskattiloiden, keskusilmastointijärjestelmien ja vaihtoehtoista energiaa hyödyntävien järjestelmien säännöllisellä huollolla varmistetaan, että laitteet on säädetty oikein tuotemääritelmien mukaisesti ja että ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla.

4.9

Muutamien jäsenvaltioiden myönteisistä kokemuksista ja keskeisten yhteisön politiikkojen soveltamisesta viime vuosina saatujen tulosten perusteella komitea ehdottaa tiettyjä toimenpiteitä, joista saattaa olla hyötyä energiatehokkuuden parantamiselle yleisesti ja etenkin rakennuksissa:

4.10

Komitea katsoo, että loppukäyttäjien kannalta on oleellista käsitellä avoimemmin tiedottamiseen ja rahoitukseen liittyviä kysymyksiä kehittämällä innovatiivisia menetelmiä: omistajat ja vuokralaiset eivät missään tapauksessa saa käsittää näitä uusia yhteisön toimenpiteitä keinoksi kiristää asunnon kaltaisen perushyödykkeen verotusta.

4.11

Kioton pöytäkirjan noudattaminen ja energiansäästöt eivät saa tarkoittaa vain energiayhtiöiden lisäkustannusten sälyttämistä loppukäyttäjien ja Euroopan kansalaisten niskoille.

4.12

Komitea katsoo, että omistajille aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi voitaisiin mahdollisuuksien mukaan sertifioida koko rakennus valitsemalla joitakin malliasuntoja, joiden perusteella rakennuksen kaikki asunnot sertifioitaisiin.

4.13

Käyttäjäystävällisyyttä haittaavien oikeudellisten, institutionaalisten, organisatoristen ja teknisten esteiden poistamiseen voitaisiin hyödyntää komission tuella perustettavaa, kansallisiin verkkosivuihin yhdistettyä verkkosivustoa.

4.14

Komitea katsoo, että sen tulisi toimia hyvänä esimerkkinä energiatehokkuudesta omien rakennustensa hallinnassa. Se on pannut merkille naapurustossaan Brysselissä sijaitsevan ”vihreän talon”, joka on erinomainen osoitus siitä, että jo käytössä olevassa rakennuksessa voidaan tehdä merkittäviä parannuksia kustannustehokkaalla tavalla. Komitean rakennuksissa on jo toteutettu joitakin muutoksia, ja EMAS-sertifiointia tavoitellaan. Komitea kehottaakin hallintoaan laatimaan kertomuksen tähän asti saavutetusta edistyksestä ja pohtimaan, mitä muita parannuksia voitaisiin tehdä.