29.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 259/1

Elinten luovutus ja elinsiirrot: poliittiset toimet EU:n tasolla

P6_TA(2008)0130

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2008 elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla (2007/2210(INI))

(2009/C 259 E/01)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohdan a alakohdan,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Elinten luovutukset ja elinsiirrot: poliittiset toimet EU:n tasolla” (KOM(2007)0275) sekä tiedonannon liitteenä olevan komission työasiakirjan vaikutustenarvioinnista SEC(2007)0705,

—

ottaa huomioon ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa, testausta, käsittelyä, säilömistä, säilytystä ja jakelua koskevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten vahvistamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/23/EY (1),

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (2),

—

ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (3),

—

ottaa huomioon hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisissä tutkimuksissa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/20/EY (4),

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) suuntaviivat elinsiirroista,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen sekä sen lisäpöytäkirjan, joka koskee ihmisestä peräisin olevien elinten ja kudosten siirtoa,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston raportin ”Meeting the organ shortage. Current status and strategies for improvement of organ donation” (1999),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston raportin ”Guide to the safety and quality assurance for organs, tissues and cells” (5),

—

ottaa huomioon Brysselissä 13. syyskuuta 2007 järjestetyssä ensimmäisessä elinten luovutusta ja elinsiirtoja yhteisön tasolla käsittelevässä kansallisten asiantuntijoiden kokouksessa laaditun asiakirjan (6),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0090/2008),

A.

ottaa huomioon, että elinsiirtojen tarve on kasvanut Euroopan unionissa tasaisesti ja nopeammin kuin luovutettujen elinten määrä; ottaa huomioon, että eri puolilla EU:ta yli 60 000 potilasta odottaa siirtoelintä ja että huomattava määrä potilaita kuolee elinten jatkuvan puutteen seurauksena; ottaa huomioon, että luovuttajien määrän kasvu ei johda jonotuslistojen lyhenemiseen,

B.

ottaa huomioon, että elinkauppa, kaupallistuminen ja elinsiirtomatkailu, jotka ovat vastoin ihmisarvon kunnioitusta, kehittyvät nopeasti; ottaa huomioon, että elinpulan ja elinkaupan välillä on yhteys ja että elinkaupasta tarvitaan enemmän tietoa,

C.

ottaa huomioon, että turvallisuuskysymykset jäävät usein huomiotta laitonta elinsiirtokauppaa harjoitettaessa, mikä saattaa merkitä hengenvaaraa sekä luovuttajalle että vastaanottajalle,

D.

ottaa huomioon, että neljä jäsenvaltiota ei ole vieläkään ratifioinut kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, viisi jäsenvaltiota ei ole ratifioinut sen lisäpöytäkirjaa ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (Palermon lisäpöytäkirja), yhdeksän jäsenvaltiota ei ole ratifioinut lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta ja 17 jäsenvaltiota ei ole ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimusta ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta,

E.

ottaa huomioon, että vaikka uusimmat arviot kertovat elinkaupan muodostavan melko pienen osuuden kaikesta laittomasta kaupasta, ihmisten elinten ja kudosten laiton kauppa on muuttumassa yhä enemmän maailmanlaajuiseksi ongelmaksi ja että se on sekä kansallista että rajat ylittävää ja että kysyntä ohjaa sitä (EU:ssa tapauksia arvioidaan olevan vuosittain 150–250),

F.

ottaa huomioon, että ihmisten elinten ja kudosten kauppa on yksi ihmiskaupan muoto, joka loukkaa vakavasti perusihmisoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa ja fyysistä koskemattomuutta ja voi heikentää kansalaisten luottamusta lailliseen elinsiirtojärjestelmään, mikä saattaa entisestään pahentaa pulaa vapaaehtoisesti luovutetuista elimistä ja kudoksista,

G.

katsoo, että laatu, turvallisuus, tehokkuus ja avoimuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta yhteiskunta voisi hyötyä elinsiirtojen tarjoamista mahdollisuuksista hoitokeinona,

H.

ottaa huomioon, että elinsiirto on ainoa käytettävissä oleva hoito sellaisten elinten, kuten maksa, keuhkot ja sydän, loppuvaiheen vajaatoimintaan sekä kustannustehokkain hoito munuaisten loppuvaiheen vajaatoimintaan; ottaa huomioon, että elinsiirto antaa mahdollisuuden pelastaa ihmishenkiä ja tarjota parempaa elämänlaatua,

I.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä ja sisällä on merkittäviä eroja elinsiirtojen määrissä, elinten lähteissä (elävä vai kuollut luovuttaja) sekä jopa poikkeavuutta elinten luovuttamiselle ja elinsiirroille asetetuissa laatu- ja turvallisuusvaatimuksissa ja että elinsiirtojen järjestelyissä on eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä, mistä aiheutuu standardien epäyhtenäisyyttä EU:n alueella,

J.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on erilaisia lainsäädännöllisiä puitteita (opt-in, opt-out) ja kokemukset eri jäsenvaltioissa osoittavat, että oikeusjärjestelmän vaikutus lahjoittajien määrään on varsin vähäinen,

K.

ottaa huomioon, että elinsiirtojen vaihtoehto on usein tehohoito, joka on potilaille epämiellyttävää ja rasittaa terveydenhoitojärjestelmiä ja potilaiden perhettä ja hoitajia,

L.

katsoo, että elinten luovutus ja elinsiirto ovat arkaluonteisia ja monimutkaisia kysymyksiä, joiden yhteydessä on otettava huomioon paitsi lääketieteelliset myös oikeudelliset ja eettiset näkökohdat, ja jotka edellyttävät kansalaisyhteiskunnan täysimääräistä osallistumista niiden kehittämiseen,

M.

ottaa huomioon, että elinten käyttöön hoidossa liittyy tarttuvien tautien ja muiden sairauksien leviämisriski,

N.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot välittävät toisilleen jo monia elimiä ja olemassa on jo erilaisia eurooppalaisia järjestöjä, jotka koordinoivat elinten vaihtoa (esimerkiksi Scandiatransplant, Eurotransplant),

O.

ottaa huomioon, että nykyiset kokemukset (esimerkiksi Espanjan malli, Belgian GIFT-hanke, DOPKI, ja Alliance for Organ Donation and Transplantation (Alliance-O)) osoittavat myönteisiä tuloksia ja ne olisi otettava huomioon,

P.

katsoo, että kansalaisten tietoisuus, myönteinen käytännön tieto ja ammattilaisten jatkokoulutus ja viestintätaidot ovat tärkeitä pyrittäessä lisäämään ihmisten halukkuutta luovuttaa elimiä,

Q.

katsoo, että on otettava käyttöön tehokkaita kansanterveystoimia, joilla helpotetaan kroonisen munuaissairauden kaltaisten, elinten vajaatoimintaa aiheuttavien kroonisten sairauksien varhaista havaitsemista ja hallintaa, jotta voidaan minimoida elinten siirtoa tarvitsevien henkilöiden määrä tulevaisuudessa;

1.   pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa, jossa ehdotetaan erittäin suotavaa integroitua kolmen pilarin lähestymistapaa;

Lainsäädäntöväline

2.   odottaa komission ehdotusta direktiiviksi, jossa säädetään laatu- ja turvallisuusvaatimuksista elinten luovuttamiselle, hankinnalle, testaukselle, säilytykselle, kuljetukselle ja jakelulle kaikkialla Euroopan unionissa ja näiden vaatimusten noudattamiseen tarvittavista resursseista; korostaa kuitenkin, että tuleva lainsäädäntökehys ei saisi luoda hallinnollista lisätaakkaa jäsenvaltioille tai palveluntarjoajille eikä se saisi vaarantaa nykyisten hyvien toimintatapojen käyttöä tai yksittäisissä jäsenvaltioissa vallitseviin olosuhteisiin mukautettujen toimintatapojen käyttöä eikä sisältää vaatimuksia, jotka vähentäisivät mahdollisten ja tosiasiallisten luovuttajien määrää;

3.   korostaa, että uuden direktiivin olisi täydennettävä ja tuettava jäsenvaltioiden ponnisteluja aktiivisen ja tehokkaan koordinointimenetelmän saavuttamiseksi eikä se saisi estää niitä ottamasta käyttöön tai säilyttämästä tiukempia toimia;

4.   korostaa, että direktiivissä olisi otettava huomioon lääketieteessä saavutettu edistys;

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

5.   ilmaisee huolestumisensa siitä, että elinsiirtopotilaiden tarpeita ei pystytä täyttämään, koska saatavilla ei ole riittävästi elimiä; katsoo, että pula elimistä ja luovuttajista on merkittävin haaste, johon jäsenvaltioiden on vastattava elinsiirtojen alalla; muistuttaa, että Euroopassa on tällä hetkellä rekisteröityneinä tuhansia potilaita elinsiirtojonoihin ja että kuolevuusaste on niissä huomattavan korkea;

6.   toteaa, että elimen luovuttamisen potilaalle olisi perustuttava tämän lääketieteelliselle valmiudelle ottaa elin vastaan; katsoo, että ei tulisi hyväksyä syrjintää sellaisten vammojen nojalla, jotka eivät vaikuta potilaan mahdollisuuksiin ottaa elin vastaan;

7.   huomauttaa, että elimen luovutus on lahja; korostaa siksi, että samalla kun etsitään ratkaisua vakavaan elinpulaan Euroopassa, on erittäin tärkeää, että vapaata tahtoa luovuttaa tai olla luovuttamatta kunnioitetaan ja suojellaan;

8.   panee merkille, että EU:n alueella on huomattavia eroavuuksia elinten lähteissä (elävä vai kuollut luovuttaja) sekä siinä, miten jäsenvaltiot ovat onnistuneet lisäämään luovuttajien määrää, ja että laatu- ja turvallisuusvaatimukset, elinten luovuttamisen ja elinsiirtojen järjestelyt sekä lääkäreiden ja hoitohenkilöstön koulutus ja jatkokoulutus vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen; katsoo, että osa eroavaisuuksista selittyy taloudellisilla, rakenteellisilla, hallinnollisilla, kulttuurisilla, eettisillä, uskonnollisilla, historiallisilla, ja yhteiskunnallisilla ja oikeudellisilla tekijöillä, vaikkakin ratkaisevan tärkeä tekijä vaikuttaa olevan se, miten koko luovutus- ja siirtoprosessi on järjestetty;

9.   uskoo vahvasti, että on paljon mahdollisuuksia jakaa asiantuntemusta jäsenvaltioiden välillä, jotta voitaisiin lisätä luovuttajien määrää ja helpottaa pääsyä elinsiirtoon kaikkialla Euroopan unionissa; odottaa komission toimintasuunnitelmaa jäsenvaltioiden välisestä tiivistetystä yhteistyöstä:

—

elinten saatavuuden parantamiseksi

—

siirtojärjestelmien tehokkuuden lisäämiseksi ja niihin pääsyn helpottamiseksi

—

yleisen tietoisuuden lisäämiseksi

—

laadun ja turvallisuuden takaamiseksi;

10.   korostaa tästä syystä, että hyvin järjestettyjen operatiivisten järjestelmien luominen ja jäsenvaltioiden sisäisten ja niiden keskinäisten menestyksekkäiden toimintamallien tukeminen, mikäli mahdollista kansainvälisellä tasolla, on ensiarvoisen tärkeää; ehdottaa, että operatiiviset järjestelmät muodostettaisiin seuraavista tekijöistä: asianmukaiset lainsäädäntöpuitteet, tekninen ja logistinen infrastruktuuri, psykologinen ja organisatorinen tuki, asianmukainen organisatorinen rakenne sairaaloiden ja niitä ylemmällä tasolla erittäin pätevällä henkilökunnalla varustettuna ja yhdistettynä selkeisiin jäljittämistä koskeviin säännöksiin sekä reilu, tehokas ja tasapuolinen jakojärjestelmä ja siirtojärjestelmään pääsy;

Elinten saatavuuden parantaminen

11.   muistuttaa siitä, että jäsenvaltiot vastaavat omista oikeudellisista ratkaisumalleistaan; panee merkille, että Euroopan unionissa on kaksi mallia, joista kummastakin on erilaisia variantteja; katsoo, ettei oikeusjärjestelmien mukauttamiseen tai yhdenmukaistamiseen ole tarvetta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan lainsäädännössään käyttöön mahdollisuuden nimittää laillinen edustaja, joka voi päättää elimen luovutuksesta henkilön kuoleman jälkeen;

12.   kehottaa jäsenvaltioita maksimoimaan kuoleman jälkeen tapahtuvien elinluovutusten määrän; kehottaa täten jäsenvaltioita investoimaan mahdollisimman paljon organisaatioidensa kehittämiseen

—

tiedottamalla lääkäreille ja hoitohenkilöstölle sekä kouluttamalla heitä

—

tukemalla sairaaloita taloudellisesti, jotta ne ottaisivat palvelukseen ”sisäisiä elinsiirtokoordinaattoreita” (lääkäreitä, jotka työskentelevät teho-osastoilla ja joiden tukena on lääketieteellinen ryhmä), joiden tehtävänä olisi etsiä aktiivisesti mahdollisia luovuttajia ja ottaa yhteyttä näiden omaisiin

—

soveltamalla laadunparantamisohjelmia kaikissa sairaaloissa tai sairaalaklustereissa kaikkialla EU:ssa, missä on todistettavasti mahdollisuuksia elinten luovutukseen;

13.   pyytää jäsenvaltioita elinten saatavuuden lisäämiseksi arvioimaan nk. marginaalisilta luovuttajilta (iäkkäät luovuttajat, luovuttajat, joilla on tiettyjä sairauksia) saatavien elinten käyttöä ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon laatua ja turvallisuutta koskevat näkökohdat;

14.   katsoo, että elinsiirtoja voidaan toteuttaa käyttämällä muita kuin optimaalisia elimiä; katsoo, että tällaisissa tapauksissa elinsiirtoryhmän tulee kuulla potilasta ja/tai hänen omaisiaan ja tehdä päätökset elinten käyttämisestä yksittäisille potilaille riski-hyöty-analyysin pohjalta;

15.   pyytää jäsenvaltioita, jotka sallivat luovutuksen eläviltä henkilöiltä, ottamaan huomioon laatu- ja turvallisuusnäkökohdat; korostaa kuitenkin, että luovutuksia eläviltä henkilöiltä olisi pidettävä täydentävänä muotona kuolemanjälkeiselle luovutukselle;

16.   tunnustaa, että kun luovuttajakantaa laajennetaan, lääkärit voivat olla huolissaan elinten hylkimisen todennäköisyyden kasvamisesta ja siirrettyjen elinten toiminnan vähittäisestä lakkaamisesta, ja pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan menetelmiä, joilla ehkäistään ja hoidetaan elinten hylkimistapauksia, jotta lääkärit voivat käyttää laajennettua elinten valikoimaa luottavaisesti;

17.   katsoo, että bioteknologia tarjoaa jo nyt ratkaisuja siihen riskiin, että elimistö hylkii siirrettyä elintä, esimerkiksi sellaisten hoitojen avulla, jotka vähentävät hylkimistapauksia ja jotka siten lisäävät elinten saatavuutta, koska lääkärit saavat mahdollisuuden hoitaa tai jopa ehkäistä hylkimistä; katsoo, että tämä edistäisi luovuttajakannan laajentamista vähentämällä laajennettuihin elinohjelmiin liittyviä riskejä;

18.   pyytää jäsenvaltioita luopumaan tammikuuhun 2010 mennessä lainsäädännöstä, jossa säädetään, että luovutettuja elimiä voidaan käyttää vain kyseisessä jäsenvaltiossa;

19.   pyytää jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin koulutuksen, ryhmätyöskentelyn ja elinsiirtojen tekevien lääkärien palkkauksen alalla;

20.   korostaa, että on tärkeää, että elinten hankinta ja elinsiirrot rahoitetaan kyseiseen tarkoitukseen varatusta budjettikohdasta, jotta elinsiirrot eivät haittaa sairaaloiden toimintaa;

21.   painottaa, että on varmistettava, että elinluovutuksista ei missään tapauksessa tule kaupallista toimintaa;

22.   kannattaa toimia elävien luovuttajien suojelemiseksi – sekä lääketieteellinen, psykologinen että sosiaalinen näkökulma huomioon ottaen – ja sen varmistamiseksi, että elimen luovuttaminen tapahtuu pyyteettömästi ja vapaaehtoisesti ja että luovuttajien ja vastaanottajan välillä ei missään tapauksessa suoriteta muuta maksua kuin korvaus, joka kattaa luovutuksesta aiheutuvat kulut ja haitat; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että silloin kun kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa kyseiset luovutukset, sellaisten kuolleiden ja elävien luovuttajien, joilla ei ole geneettisiä tai tunnesiteitä vastaanottajiin, nimettömyys taataan; kehottaa jäsenvaltioita määrittämään ehdot korvauksen myöntämiselle;

23.   vaatii, että jäsenvaltiot hyväksyvät tai säilyttävät tiukat oikeudelliset säännökset, jotka koskevat elinsiirtoa elävältä luovuttajalta, joka ei ole vastaanottajan sukulainen, jotta järjestelmästä saataisiin avoin ja voitaisiin sulkea pois mahdollisuus myydä elimiä laittomasti tai pakottaa luovuttajia; katsoo, että luovutukset muilta eläviltä luovuttajilta kuin sukulaisilta olisi siksi sallittava vain kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä tapauksissa ja soveltuvan riippumattoman elimen luvalla;

24.   vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että luovuttajia ei syrjitä ja että erityisesti vakuutusjärjestelmät eivät syrji heitä;

25.   vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että eläville luovuttajille koituvat sosiaaliturvakustannukset korvataan;

26.   ottaa huomioon, että bioteknologia saattaa tulevaisuudessa avata tutkijoille mahdollisuuden kasvattaa elimiä joko potilaiden omista tai luovuttajilta saaduista kudoksista, edellyttäen että jäljitettävyys taataan; pyytää komissiota tukemaan kyseistä tutkimusta, jota tekevät usein toimintaansa aloittelevat eurooppalaiset pienet ja keskisuuret biotekniikkayritykset jäsenvaltioissa, Euroopan perusoikeuskirjassa sekä ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevassa Euroopan neuvoston yleissopimuksessa vahvistetuissa kulttuurisissa ja eettisissä puitteissa;

27.   panee merkille, että useissa ihmisille tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa aikuisten kantasoluhoidot on todettu tehokkaiksi monissa solujen korvaushoidoissa;

Elinsiirtojärjestelmien tehokkuus ja niihin pääsy

28.   panee merkille, että vaikka elinsiirtojen rekisteröinti on nykyään pakollista useissa jäsenvaltioissa ja lisäksi on olemassa joitakin vapaaehtoisia rekistereitä, kattavaa järjestelmää tietojen keräämiseksi erityyppisistä siirroista ja niiden tuloksista ei ole olemassa; suosittaa painokkaasti kansallisten seurantarekistereiden perustamista elävistä luovuttajista, elinsiirtopotilaista ja siirtomenettelyistä: huomauttaa, että näitä rekistereitä on päivitettävä säännöllisesti: korostaa, että tiedon vertailukelpoisuuden varmistaminen jäsenvaltioiden välillä on tärkeää;

29.   pyytää komissiota suosittelemaan jäsenvaltioille tiettyjä suuntaviivoja rekisteröinnistä sen varmistamiseksi, että rekisteröity henkilö antaa tiettyjä tietoja terveydellisestä taustastaan, ja luovuttajan elinten laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi, koska rekisteröinti ei merkitse pelkkää nimen rekisteröintiä, vaan sillä on seurauksia sekä luovuttajalle että vastaanottajalle;

30.   kehottaa komissiota helpottamaan elinluovutuksen ja siirron yhteydessä tapahtuvan elimen luovutuksen turvallisuuden, laadun ja tehokkuuden hallinnoimista koskevien sellaisten tärkeimpien teknisten ja eettisten vähimmäisvaatimusten kehittämistä, joita jäsenvaltiot voivat käyttää mallina; pyytää komissiota luomaan EU:lle yhteisen mekanismin, joka edistäisi jäsenvaltioiden koordinointitoimia elinten luovutuksen ja elinsiirtojen yhteydessä;

31.   katsoo, että jäsenvaltioiden yhteistyöllä, jota ei korosteta riittävästi komission edellä mainitussa tiedonannossa, saavutettaisiin lisähyötynä elinten jakaminen jäsenvaltioiden kesken lääketieteellisten ja teknisten mahdollisuuksien puitteissa, kunhan otetaan aina täysimääräisesti huomioon vaihtojen maantieteelliset rajoitukset ja mahdolliset vaikutukset elinten laatuun; korostaa tässä yhteydessä kansainvälisistä järjestelmistä saatuja myönteisiä tuloksia; uskoo, että elinten jakamisesta voi olla erityisen paljon apua etenkin silloin, kun on kyse vaikeista siirtoprosesseista (hyvin herkät potilaat tai hätätapaukset sekä potilaat, joilla on erityisvaatimuksia ja joille on vaikea löytää sopivaa luovuttajaa);

32.   kehottaa komissiota tekemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tutkimuksen seikoista, jotka koskevat jäsenvaltioissa tehtäviä elinsiirtoja muille kuin Euroopan unionin alueella asuville henkilöille, ja kehittämään käytännesäännöt ja ehdot, joiden mukaisesti unionin alueella asuneiden henkilöiden luovuttamia elimiä voidaan heidän kuoltuaan antaa muille kuin unionin alueella asuville henkilöille;

33.   korostaa, että terveydenhoitoalan ammattilaisten ja toimivaltaisten viranomaisten toimiva yhteistyö on välttämätöntä ja synnyttää lisäarvoa; pyytää komissiota helpottamaan jäsenvaltioiden kansallisten elinsiirtojärjestöjen liittoutumista, jotta nämä voivat tehdä yhteistyötä oikeudellisella, eettisellä ja teknisellä tasolla; myöntää, että elinsiirtolääketieteen alalla tulee tilanteita, joihin ei pystytä vastaamaan asianmukaisesti jäsenvaltioissa, joissa luovuttajien joukko on suppea; uskoo, että Euroopan tason yhteistyöstä voisi olla selkeää hyötyä erityisesti pienille jäsenvaltioille;

34.   vaatii nykyisten kansallisten järjestelmien täydennykseksi eurooppalaista luovutuskorttia;

35.   katsoo, että kansainvälinen yhteistyö olisi toivottavaa elinten saatavuuden ja turvallisuuden edistämiseksi; huomauttaa tähän liittyen, että yleiset säännöt parhaista lääketieteellisistä käytännöistä, diagnostisista tekniikoista ja säilytyksestä olisivat hyödyksi; kehottaa jäsenvaltiota edistämään kyseistä yhteistyötä aktiivisesti sekä soveltamaan kyseistä yleisten sääntöjen järjestelmää;

Yleisen tietoisuuden lisääminen

36.   korostaa, että on tärkeää lisätä yleistä tietoisuutta elinten luovutuksesta ja elinsiirroista luovuttajien löytämisen helpottamiseksi ja siten elinten saatavuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskuntaa edistämään rakenteellisesti tiedotusta elinten luovutuksesta, muun muassa koululaisten parissa; ehdottaa tunnettujen henkilöiden (esimerkiksi urheilijoiden) ja koulutuspakettien käyttämistä tässä yhteydessä;

37.   muistuttaa, että elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevia tietoja olisi levitettävä avoimesti ja puolueettomasti ja muuten kuin määräilevään sävyyn ja niissä olisi käsiteltävä kaikkea elinluovutusta eli sitä, että luovutukseen voi sisältyä monen elimen luovutus sekä kudoksen luovuttamista;

38.   korostaa, että on kunnioitettava yksinomaan luovuttajalle kuuluvaa valinnanvapautta luovuttaa elin tai olla luovuttamatta ja että elinluovutusta on pidettävä lahjana yhdeltä ihmiseltä toiselle; huomauttaa, että kielenkäytön tulee ilmentää tätä seikkaa ja että on vältettävä taloudellisia termejä, jotka voisivat antaa sellaisen vaikutelman, että elimiä voidaan kohdella sisämarkkinoiden hyödykkeenä;

39.   pyytää komissiota harkitsemaan eurooppalaisen elinten luovutusta käsittelevän Internet-sivun (7) samoin kuin WHO:n vastaavan sivun (8) kehittämistä ja laajentamista kaikkiin jäsenvaltioihin ja kaikkiin EU:n virallisiin kieliin, jotta tarjolla olisi kaikki tarvittava tieto elinten luovutuksesta ja elinsiirroista;

40.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maailman luovuttajapäivää (World Donor Day) ja suosittamaan toimia, joilla korostetaan hyviä tuloksia ja elinsiirtojen merkitystä;

41.   on vakuuttunut, että parempi tiedottaminen kansalaisille myös alue- ja paikallistasolla on erittäin tehokas keino parantaa elinten saatavuutta; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, kirkkoja, uskonnollisia ja humanistisia yhteisöjä osallistumaan ponnistuksiin kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi elinten luovuttamisen mahdollisuudesta ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon kunkin jäsenvaltion kulttuuriset erityispiirteet; korostaa tärkeää tehtävää, joka rekisteröidyillä luovuttajilla on elinten luovuttamisen edistämisessä perheenjäsenten ja ystävien piirissä näiden kannustamisessa ryhtymään itse luovuttajiksi;

42.   myöntää, että on tärkeää parantaa terveydenhoitoalan ammattilaisten viestintätaitoja esimerkiksi siten, että laaditaan tiedottamista koskevia ohjeita; korostaa, että tiedotukseen on suhtauduttava ammattimaisesti ja että siihen on saatava tukea asiantuntijoilta; katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä viestin sisältöön että parhaisiin keinoihin käsitellä kaikkein kiistanalaisimpia aiheita; korostaa tiedotusvälineiden edustajien kanssa säännöllisesti järjestettävien kokousten tärkeyttä elinsiirtojen merkityksen ja hyvien tulosten esiin tuomisessa;

43.   kannattaa sellaisen elinsiirtopuhelinpalvelun perustamista, jota hallinnoi kansallinen elinsiirtojärjestö – jos sellainen on olemassa – ja jolla on yksi ympäri vuorokauden toimiva puhelinnumero, jossa asianmukaisesti koulutetut ja kokeneet ammattilaiset vastaavat ja antavat asiaankuuluvaa ja täsmällistä lääketieteellistä ja oikeudellista tietoa nopeasti kaikille asianomaisille toimijoille;

44.   pyytää komissiota tukemaan elinten luovuttamista ja elinsiirtoja koskevaa tutkimusta yli kansallisten rajojen, jotta voidaan selvittää, miten etninen alkuperä, alkuperämaa, uskonto, koulutustaso sekä sosioekonominen asema vaikuttavat elinten luovuttamista koskeviin päätöksiin; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan nopeasti tämän tutkimuksen tuloksista, jotta voidaan välittää tietoa kansalaisille ja korjata vääriä käsityksiä;

Laadun ja turvallisuuden parantaminen

45.   tunnustaa, että on olennaisen tärkeää varmistaa elinten luovuttamisen ja elinsiirtojen laatu ja turvallisuus; huomauttaa, että tämä vähentää siirrosta aiheutuvia riskejä ja näin ollen myös kielteisiä vaikutuksia; tunnustaa, että laatua ja turvallisuutta koskevat toimet voivat vaikuttaa elinten saatavuuteen ja päinvastoin; pyytää komissiota auttamaan jäsenvaltioita kehittämään valmiuksiaan laatia kansallisia säädöksiä ja sääntelykehys laadun ja turvallisuuden parantamiseksi niin, ettei tällä ole kielteistä vaikutusta siirtoelinten saatavuuteen;

46.   myöntää, että elinsiirtojen lopputuloksia olisi seurattava ja arvioitava; korostaa, että parhaan mahdollisen vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi olisi edistettävä yhteisiä tietojen analysointimenetelmiä jäsenvaltioissa käytössä olevien parhaiden käytänteiden pohjalta;

47.   pyytää jäsenvaltioita pidentämään elinsiirtopotilaiden seuranta-aikaa useaan vuoteen ja mieluiten niin pitkään kuin potilas elää ja/tai siirretty elin vielä toimii;

48.   kehottaa komissiota osoittamaan Euroopan yhteisön seitsemännessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa (2007–2013) varoja tutkimukseen paremmista ja herkemmistä diagnoositekniikoista, jotka mahdollistavat sellaisten sairauksien, kuten muiden ohella hiv/aids ja hepatiitti, varhaisen ja tehokkaan diagnosoinnin, koska elinsiirtojen yksi tärkeä näkökohta on varmistaa, ettei luovuttajien elimissä ole haittatekijöitä ja -aineita;

Elinkauppa

49.   huomauttaa, että elimistä vallitseva pula ja elimillä käytävä kauppa ovat yhteydessä toisiinsa, sillä elinkauppa heikentää järjestelmän uskottavuutta mahdollisten vapaaehtoisesti ja vastikkeettomasti toimivien luovuttajien silmissä; korostaa, että kaikenlainen elinten kaupallinen hyödyntäminen on epäeettistä ja vastoin perustavaa laatua olevia inhimillisiä arvoja; korostaa, että elinten luovuttaminen taloudellisin perustein alentaa tämän lahjan pelkäksi hyödykkeeksi, mikä loukkaa ihmisarvoa, rikkoo ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan yleissopimuksen 21 artiklaa ja on kielletty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3 artiklan 2 kohdassa;

50.   pyytää komissiota torjumaan kolmansien maiden osalta elinten ja kudosten laitonta kauppaa, jonka olisi oltava maailmanlaajuisesti kiellettyä, mukaan lukien elinten ja kudosten siirrot alaikäisiltä, henkisesti vammaisilta tai teloitetuilta vangeilta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälisen yhteisön tietoisuutta asiasta;

51.   katsoo, että maailman köyhillä alueilla tapahtuvan elinkaupan torjumiseksi on otettava käyttöön pitkän aikavälin strategia tällaisen käytännön taustalla olevan sosiaalisen epätasa-arvon poistamiseksi; korostaa, että rahasta tapahtuvan elinten myynnin torjumiseksi (erityisesti kehitysmaissa) olisi otettava käyttöön jäljitysmekanismeja, jotta estettäisiin kyseisten elinten päätyminen EU:hun;

52.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin elinsiirtomatkailun estämiseksi laatimalla ohjeita köyhimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien luovuttajien suojelemiseksi, jotta nämä eivät joutuisi elinkaupan uhreiksi, hyväksymällä toimia, joilla lisätään laillisesti hankittujen elinten saatavuutta, ja vaihtamalla jonotuslistoihin rekisteröitymistietoja nykyisten elinsiirtojärjestöjen välillä moninkertaisen rekisteröitymisen välttämiseksi; pyytää komissiota edistämään vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen välityksellä yhteistä lähestymistapaa, jotta voidaan koota tietoa elinkauppaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, ja kartoittamaan suurimmat ongelmat ja mahdolliset ratkaisut; huomauttaa, että tätä varten on perustettava järjestelmä, joka takaa ihmisestä peräisin olevien materiaalien jäljitettävyyden ja luotettavuuden;

53.   vaatii jäsenvaltioita tarvittaessa muuttamaan rikoslainsäädäntöään, jotta voidaan varmistaa, että elinkaupasta vastuussa olevat joutuvat asianmukaisesti syytteeseen, mikä tarkoittaa myös seuraamuksia lääkintähenkilöstölle, joka tekee elinsiirtoja laittoman kaupan kautta saaduilla elimillä, samalla kun tehdään kaikki voitava, jotta mahdolliset vastaanottajat eivät etsisi laittomia elimiä ja kudoksia; korostaa, että olisi harkittava elimiä unionin alueella tai sen ulkopuolella hankkineiden EU:n kansalaisten saattamista rikosoikeudelliseen vastuuseen;

54.   pyytää jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla estetään terveydenhuoltoalan ammattilaisten osallistuminen elinten ja kudosten laittomaan kauppaan (että nämä eivät esimerkiksi ohjaisi potilaita ulkomaiselle elinsiirtojen tarjoajalle, joka saattaa olla osallinen laittomaan kauppaan) ja joilla estetään sairasvakuutusten tarjoajia edistämästä suoraan tai epäsuorasti elinkauppaa, esimerkiksi korvaamalla laittomasta elinsiirrosta aiheutuneita kustannuksia;

55.   katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi järjestää lainvalvontavirastojensa sekä terveydenhuoltohenkilöstönsä kouluttaminen tunnistamaan elinten laiton kauppa, jotta nämä voivat raportoida jokaisesta ilmitulleesta tapauksesta poliisille;

56.   pyytää jäsenvaltioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja Palermon lisäpöytäkirjan, jos ne eivät ole sitä vielä tehneet;

57.   pahoittelee, ettei Europol ole tehnyt tutkimusta elinten myynnistä ja kaupasta, koska se väittää, ettei ole dokumentoituja tapauksia; viittaa Euroopan neuvoston ja WHO:n raportteihin, joista käy selvästi ilmi, että elinten kauppa on ongelma myös EU:n jäsenvaltioille, ja pyytää komissiota ja Europolia kehittämään elinkauppatapausten valvontaa ja tekemään tarvittavat johtopäätökset;

58.   pyytää komissiolta ja neuvostolta ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman päivittämistä ja sitä, että siihen sisällytetään laittoman elinkaupan torjumista koskeva toimintasuunnitelma tiiviimmän yhteistyön mahdollistamiseksi asianomaisten kansallisten viranomaisten kesken;

59.   pyytää lisäksi, että toimintasuunnitelmassa käytetään paikkansa pitäviä ja tarkistettuja tietoja viitattaessa laittomasti kaupattujen elinten määriin, tyyppeihin ja alkuperään;

*

* *

60.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, WHO:lle, Euroopan neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)  EUVL L 102, 7.4.2004, s. 48.

(2)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(3)  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

(4)  EYVL L 121, 1.5.2001, s. 34.

(5)  Kolmas painos, 2007.

(6)  SANCO C6 EFZ/gsc D (2007) 360346.

(7)  www.eurodonor.org (ja/tai www.eurocet.org)

(8)  www.transplant-observatory.org

  翻译：