19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/77

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6, 24 ja 29 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 62, 63, 286 ja 300 artiklan, jotka muodostavat oikeudellisen perustan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalle alueelle sekä kolmansien maiden ja järjestöjen kanssa käytäville kansainvälisille neuvotteluille,

—

ottaa huomioon oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle 6. maaliskuuta 2008 ja 21. huhtikuuta 2008 annetut neuvoston ja komission julkilausumat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 83 artiklan ja 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan vuonna 1999 neuvosto on vastannut viisumeja koskevien sääntöjen laadinnasta, mihin kuuluu luettelon vahvistaminen niistä kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi tai joiden kansalaisia viisumivaatimus ei koske (EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta),

B.

ottaa huomioon, että yhteisön toimivaltaan viisumiasioissa kuuluvat edellytykset, joiden perusteella kolmansien maiden kansalaisille annetaan viisumivapaus, ja katsoo, että näillä edellytyksillä on varmistettava tasapuolinen kohtelu kaikille EU:n kansalaisille ei ainoastaan viisumivapauden myöntämisessä ja sen epäämisessä vaan myös ehdoissa ja edellytyksissä, joiden perusteella kolmannet maat antavat viisumivapauden joillekin jäsenvaltioille tai epäävät sen niiltä,

C.

ottaa huomioon, että neuvosto ei ole vuodesta 2001 lähtien soveltanut viisumivaatimusta Yhdysvaltojen kansalaisiin (1); ottaa huomioon, että vastaavaa viisumivapautta ei valitettavasti sovelleta kaikkiin EU:n kansalaisiin, sillä Yhdysvallat vaatii edelleen viisumin joidenkin jäsenvaltioiden kansalaisilta (tällä hetkellä Bulgaria, Kypros, Tšekin tasavalta, Viro, Kreikka, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Romania ja Slovakia), muun muassa siksi, että viisumihakemuksista hylätään sellaisin kriteerein, jotka eivät ole läpinäkyviä, näistä maista valtaosan osalta yli 3 prosenttia (10 prosenttia tietyin edellytyksin),

D.

ottaa huomioon, että vuodesta 2005 lähtien vastavuoroisuusmekanismi voidaan käynnistää yhteisön tasolla (2), kun jäsenvaltio on tehnyt ilmoituksen, komissio on ottanut yhteyttä kyseiseen kolmanteen maahan ja komissio on antanut kertomuksen neuvostolle, joka voi sitten päättää ”kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevan viisumipakon ottamisesta tilapäisesti uudelleen käyttöön”,

E.

ottaa huomioon, että vaikka vastavuoroisuus on käytössä useiden kolmansien maiden kanssa, näin ei kuitenkaan ole Yhdysvaltojen kanssa, mistä syystä komissio ehdotti vuonna 2006 ”väliaikaisen viisumipakon käyttöönotto[a] diplomaattipassien, virkapassien/virkamatkapassien haltijoiden osalta, jotta eteneminen kohti todellista vastavuoroisuutta olisi nopeampaa” (3); ottaa huomioon, että neuvosto ei kuitenkaan noudattanut tätä symbolista ehdotusta,

F.

ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat jatkaneet suoria kahdenvälisiä yhteyksiään Yhdysvaltojen hallinnon kanssa, vaikka yhteisöllä on selvä toimivalta asiassa,

G.

ottaa huomioon, että tilanne monimutkaistui oikeudellisesti, kun Yhdysvallat hyväksyi 3. elokuuta 2007 9/11-komission suositukset täytäntöönpanevan lain (Implementing Recommendations of the 9/11 Commission Act of 2007) (4) 711 kohdan eli lain, joka koskee matkustamisen turvallisuutta ja terrorismin torjuntaa (Secure Travel and Counterterrorism Partnership Act of 2007), ja uudisti viisumivapausjärjestelyitänsä lisäämällä seitsemän turvallisuutta parantavaa kohtaa (5) niin, että kaikkien jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua viisumivapausohjelmaan, on allekirjoitettava kahdenvälinen yhteisymmärryspöytäkirja ja sen sitovat ”täytäntöönpanosäännöt”,

H.

katsoo, että vaikka niin kutsuttujen täytäntöönpanosääntöjen sisältö ei ole vielä EU:n toimielinten tiedossa, yhteisymmärryspöytäkirjasta käy selvästi ilmi, että jotkut uusista ”turvallisuuslisäyksistä” kuuluvat yhteisön toimivaltaan (kuten viisumien myöntäminen tai sähköisen matkustuslupajärjestelmän (ESTA) täydentävät uudet velvoitteet), jotkut EU:n toimivaltaan (kuten varastetut passit (6), PNR-tiedot tai Schengen-rikoksiin liittyvät tiedot) ja loput tehokeinot kuuluvat jokaisen jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan (kuten valtion omien kansalaisten rikosrekisterit tai turvahenkilöiden läsnäolo Atlantin ylittävillä lennoilla),

I.

ottaa huomioon, että jotta tämä asia voidaan ratkaista ja kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua vuonna 2009 uudistettuihin Yhdysvaltojen viisumivapausjärjestelyihin, neuvosto päätti 18. huhtikuuta 2008 kaksitasoisesta lähestymistavasta

J.

katsoo, että vaikka asiat kuuluisivat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, lojaalin yhteistyön periaate saatetaan vaarantaa kahdenvälisillä sopimuksilla, jotka sisältävät eri edellytykset viisumivapauden myöntämiselle joidenkin jäsenvaltioiden kansalaisille, sillä tämä voi johtaa kansalaisten eriarvoiseen kohteluun jäsenvaltioiden kesken viisumiasioissa; katsoo, että komission olisi varmistettava lojaalin yhteistyön periaatteen soveltaminen,

K.

katsoo, että jotta Yhdysvaltojen ja EU:n kansalaisia voidaan suojata paremmin terrorismilta, transatlanttisella yhteistyöllä on parannettava a) uhan havaitsemista yhteisellä analyysillä ja laajalla tietojenvaihdolla, johon kuuluu parhaiden käytänteiden vaihto, osana tiukkoja tietosuojatoimia, b) koordinointia EU:n ja transatlanttisella tasolla lainvalvonta- ja tiedustelupalvelujen välillä kunnioittamalla samalla oikeusvaltioperiaatetta, perusoikeuksia ja yksityisyyttä ja c) toimintakykyä tekemällä EU:n ja Yhdysvaltojen lainvalvonta- ja tiedustelupalvelujen välillä tiiviimpää yhteistyötä, joka perustuu asiaankuuluvien eri virastojen ja elinten syvempään keskinäiseen luottamukseen,

L.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltain turvallisuusministeriö aikoo ottaa käyttöön ilma- ja meriteitse matkaaville biometriset maastalähtömenettelyt tammikuussa 2009; maastalähtöohjelman katsotaan olevan keskeinen määräys viisumivapausohjelman tehokkaassa hallinnassa, eivätkä Yhdysvaltojen viranomaiset aio laajentaa viisumivapausohjelmaa useammalle maan liittolaiselle, jos ehdotettuja maastalähtömenettelyjä ei ole pantu täytäntöön viimeistään 30. kesäkuuta 2009;

1.

katsoo, että kaikenmuotoinen EU:n kansalaisten välinen suora tai epäsuora syrjintä, myös heidän kansallisuutensa perusteella, on kiellettävä sekä Euroopan unionin sisällä EY:n perustamissopimuksen 12 artiklan mukaisesti että sen ulkopuolella varsinkin, jos syrjintä on seurausta puutteellista koordinoinnista kansainvälisissä neuvotteluissa EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä;

2.

panee merkille, että Yhdysvallat on tunnustanut ensimmäistä kertaa yhteisön toimivallan neuvotella kansainvälisistä viisumipolitiikkasopimuksista 13. maaliskuuta 2008 järjestetyssä oikeus- ja sisäasioiden ministeritroikan kokouksessa hyväksymällä yhteisessä julkilausumassa kaksitahoisen lähestymistavan noudattamisen; toteaa, että julkilausumassa sanotaan, että jäsenvaltioiden kansalliseen vastuuseen kuuluvista asioista keskustellaan kansallisten viranomaisten kanssa, kun taas EU:n vastuulle kuuluvista asioista keskustellaan EU:n viranomaisten kanssa; katsoo, että julkilausuman mukaisesti Yhdysvaltojen on tästä lähtien neuvoteltava

3.

toistaa, että EY/EU:n tekemissä sopimuksissa on noudatettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja perusoikeuksia ja yksilönvapauksia, mukaan luettuna oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan niin kuin ne on määritelty

4.

kehottaa komissiota sisällyttämään neuvotteluihin HI-virusta kantavien eurooppalaisten jättämisen viisumivapausohjelman ulkopuolelle ja varmistamaan kaikkien EU:n kansalaisten yhtäläisen kohtelun; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että HIV-tartunnan saaneiden henkilöiden matkustuskiellolle ei ole objektiivisia perusteita (kuten tämä totesi 19. helmikuuta 2008 antamassaan vastauksessa parlamentin esittämään kysymykseen E-6038/07);

5.

kannattaa neuvoston komissiolle antamaa valtuutusta neuvotella sopimus, jolla turvataan viisumivapaus kaikille Yhdysvaltojen alueelle tuleville EU:n kansalaisille, kuten jo tehdään, kun Yhdysvaltojen kansalaiset tulevat EU:n alueelle; kehottaa komissiota tiedottamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle jokaisen neuvottelukokouksen jälkeen (tarvittaessa luottamuksellisesti);

6.

katsoo, että neuvottelut on saatava loppuun ennen kesäkuuta 2009 ja että sen jälkeen syrjintää EU:n kansalaisten välillä ei saa enää sallia;

7.

on samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on noudatettava neuvoston reunaehtoja (8) EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa säädetyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti ja soveltavin osin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (asia C-105/03 tai asia AETR (22/70)) mukaisesti Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä; painottaa erityisesti, että

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Yhdysvaltojen kongressille ja Yhdysvaltojen turvallisuusministerille.