18.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 345/1

1.

Naisten ja miesten tasa-arvo on perussopimuksissa vahvistettu Euroopan unionin perusperiaate sekä yksi Euroopan unionin tavoitteista ja toiminnan kohteista, ja unionin erityisenä tehtävänä on ottaa naisten ja miesten tasa-arvo huomioon kaikessa toiminnassaan (1).

2.

Euroopan yhteisön perustamisesta alkaen perussopimuksessa on taattu miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen noudattaminen (2).

3.

Euroopan unionin lainsäädännössä (3), jossa vahvistetaan naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen työssä, on tarkoituksena suojata työntekijöitä sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä työehdoissa, palkka mukaan luettuna.

4.

Neuvosto hyväksyi vuonna 2001 Pekingin toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevan vuosikatsauksen osana päätelmät naisten ja miesten välisten palkkaerojen torjunnasta ja pani merkille puheenjohtajavaltio Belgian raportin, jossa on tietoja palkkaeroista ja jossa määritellään kuusi määrällistä ja kolme laadullista indikaattoria (4).

5.

Sukupuolten palkkaeron kaventaminen kuuluu edelleen poliittisiin painopisteisiin, jotka ovat kaikille jäsenvaltioille ja muille eurooppalaisissa yhteyksissä toimiville keskeisille toimijoille yhteisiä (5).

6.

Erityisesti työmarkkinaosapuolilla on keskeinen asema sekä Euroopan että kansallisella tasolla varsinkin työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä pyrittäessä edistämään ja pitämään yllä naisten ja miesten tasa-arvoa työpaikoilla, myös palkan osalta (6).

7.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 23. ja 24. maaliskuuta 2006 Euroopan tasa-arvosopimuksen, jossa kannustetaan jäsenvaltioita ryhtymään toimiin ja erityisesti hyväksymään toimenpiteitä sukupuolten välisten erojen pienentämiseksi ja sukupuolistereotypioiden torjumiseksi työmarkkinoilla.

8.

Neuvosto hyväksyi marraskuussa 2009 päätelmät ”Sukupuolten tasa-arvo: kasvun ja työllisyyden vahvistaminen – panos vuoden 2010 jälkeiseen Lissabonin strategiaan”, joissa erityisesti kehotettiin jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota vähentämään edelleen vallitsevia sukupuolten välisiä eroja palkoissa, jotta sekä naisille että miehille tarjottaisiin mahdollisuudet toteuttaa pyrkimyksiään ja hyödyntää kykyjään ja jotta ehkäistäisiin työssä käyvien köyhyyttä (7).

9.

Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat hyväksyivät marraskuussa 2009 myös päätelmät Pekingin toimintaohjelman jäsenvaltioissa ja EU:n toimielimissä suoritetun täytäntöönpanon tarkastelusta: Peking + 15: Edistymisen arviointi (8). Ne päättivät niissä arvioida säännöllisin väliajoin edistymistä Pekingin toimintaohjelmassa määritellyillä keskeisillä ongelma-alueilla, joita varten on jo hyväksytty indikaattorit.

10.

Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä jäsenvaltiot sitoutuivat pyrkimykseen tarjota lastenhoitopalvelujen kysynnän huomioon ottaen ja kansallisten asiaa koskevien malliensa mukaisesti lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista. Ne ovat myös vahvistaneet tämän sitoumuksensa uudelleen useissa eri yhteyksissä (9).

11.

Komission tiedonannossa ”Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta” (2007) (10) korostetaan tarvetta kehittää edellytyksiä arvioida tätä ilmiötä ja komission kertomuksessa ”Naisten ja miesten tasa-arvo – 2010” (11) painotetaan, että jäsenvaltioiden on viivytyksettä vastattava haasteeseen sukupuoleen perustuvien palkkaerojen kaventamisesta ”asiaa koskevilla strategioilla, joissa käytetään hyväksi kaikkia käytettävissä olevia välineitä ja joihin sisältyy tarvittaessa myös määrällisiä tavoitteita”.

12.

Valenciassa 26. maaliskuuta 2010 hyväksytyssä kolmen puheenjohtajavaltion julistuksessa kehotettiin vauhdittamaan toimia, joilla pyritään kaventamaan edelleen vallitsevia sukupuolten palkkaeroja hyväksymällä koordinoitu lähestymistapa ja määrittelemällä tavoitteita.

13.

Jäsenvaltiot hyväksyivät 17. kesäkuuta 2010 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa työllisyyttä ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian, jossa yksi viidestä yleistavoitteesta on pyrkimys nostaa 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste 75 prosenttiin (12).

14.

Neuvosto hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat (13). Suuntaviivassa 7 jäsenvaltioita kehotetaan erityisesti edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja samapalkkaisuutta sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista edistäviä politiikkoja, joihin sisältyy kohtuuhintaisia hoitopalveluita ja työn innovatiivista organisointia; suuntaviivassa 10 todetaan, että kaikilla toimenpiteillä olisi pyrittävä myös sukupuolten tasa-arvoon.

15.

Neuvoston (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) 21. lokakuuta 2010 hyväksymissä päätelmissä Euroopan työllisyysstrategian hallinnoinnista Eurooppa 2020 -strategian ja eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä (14) tähdennetään seuraavaa: ennen kutakin eurooppalaista ohjausjaksoa on tehtävä tilannekatsaus edistymisestä Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteessa ja kansallisissa työllisyystavoitteissa; kevään Eurooppa-neuvoston valmistelemiseksi yhteisessä työllisyysraportissa on määriteltävä työllisyyden alan päälinjaukset, jotka edellyttävät Eurooppa-neuvoston strategista ohjausta ja eurooppalaisen ohjausjakson lopussa on käsiteltävä ja hyväksyttävä jäsenvaltioille annettavat maakohtaiset suositukset työllisyyden alalla.

16.

25. ja 26. lokakuuta 2010 järjestetty konferenssi ”Miten kaventaa sukupuolten palkkaeroja?” tarjosi tilaisuuden tämän kysymyksen perusteelliseen tarkastelemiseen kaikkien sidosryhmien kanssa.

17.

Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1922/2006 (15) ja sen työohjelmien vuosiksi 2010 ja 2011 mukaisesti Euroopan tasa-arvoinstituutin tehtävänä on antaa teknistä apua unionin toimielimille, erityisesti komissiolle, sekä jäsenvaltioiden viranomaisille. Tähän apuun kuuluu erityisesti indikaattoreiden kehittäminen ja tarkistaminen osana Pekingin toimintaohjelman jatkotoimia.

18.

Pääseminen naisten ja miesten samapalkkaisuuteen, yhtäläiseen taloudelliseen riippumattomuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon päätöksenteossa ovat painopistealoja komission maaliskuussa 2010 hyväksymässä naisten peruskirjassa (16) ja miesten ja naisten tasa-arvoa koskevassa komission strategiassa (2010–2015) (17).

19.

Naisten ja miesten tasa-arvolla on ratkaisevan tärkeä merkitys sille, että voidaan päästä työllisyyden korkeaa tasoa ja kunnianhimoisia älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamista koskeviin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, varmistaa taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus (18) ja kilpailukyky ja vastata väestökehityksen haasteisiin.

20.

Sukupuolten välinen palkkaero on Euroopan unionissa yhä keskimäärin 18 prosenttia (19); tämä palkkaero vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, ja myös sen mukaan, onko kyse julkisesta vai yksityisestä sektorista.

21.

Palkkaero heijastuu naisten koko elinkaareen, kun otetaan huomioon, että naisilla on alhaisemmat eläkkeet ja suurempi köyhyysriski.

22.

Palkkaerojen taustalla on edelleen monenlaisia ja monimutkaisia syitä, jotka ilmentävät pääasiassa sukupuoleen perustuvaa syrjintää sekä koulutukseen ja työmarkkinoihin liittyvää eriarvoisuutta, kuten:

23.

Lisäksi työntekijöiden yksilölliset olosuhteet, kuten perhetilanne tai siviilisääty, vaikuttavat myös sukupuolten palkkaeroon.

24.

Vaikka palkkaerojen taustalla olevien moninaisten syiden määrittelyssä ja ymmärtämisessä on toden teolla edistytty, ei kaikkia asiaan liittyviä näkökohtia ole vielä selvitetty. Onkin tutkittava tarkemmin etenkin työn luokituksen vaikutusta ja sellaisia joko käteisenä tai luontaisetuuksina maksettavia korvauksia, jotka eivät sisälly tavanomaiseen perus- ja minimipalkkaan (21) ja joista ei ole saatavilla kaikkia tarvittavia tietoja.

25.

Naisten korkea työllisyysaste on toisinaan yhteydessä sukupuolten välisiin suuriin palkkaeroihin. Kuitenkin naisten työllisyysasteen nostaminen ja sukupuolten välisten palkkaerojen kaventaminen ovat molemmat tärkeitä tavoitteita, jotka molemmat tulisi pyrkiä täyttämään.

26.

Palkkaerojen yksittäisten syiden poistamiseen keskittyvät irralliset toimenpiteet eivät ole osoittautuneet asianmukaiseksi toimintatavaksi pyrittäessä kaventamaan tehokkaasti naisten ja miesten välisiä palkkaeroja.

27.

Tämän vuoksi palkkaerojen kaventaminen edellyttää, että kaikki keskeiset toimijat saadaan liikkeelle ja sitoutumaan koordinoidulla tavalla kohdennettuihin, integroituihin, monitahoisiin ja johdonmukaisiin toimintatapoihin, joissa puututaan palkkaerojen moninaisiin syihin sekä kansallisesti että Euroopan tasolla, mukaan lukien Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon yhteydessä.

28.

Miesten ja naisten tasa-arvoa koskeva komission strategia (2010–2015) ja monien siinä esitettyjen toimien odotetaan edistävän huomattavasti miesten ja naisten samapalkkaisuutta.

29.

Sukupuolten tasa-arvon periaatetta ei ole aiemmin aina otettu riittävästi huomioon kansallisten uudistusohjelmien eri toiminta-aloilla, joten olisi tarkoituksenmukaista ottaa se paremmin huomioon Eurooppa 2020 –strategiassa (22).

30.

Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu yleistavoite, jonka mukaan 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste pyritään nostamaan vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttiin, edellyttää, että naisten osallistumista työmarkkinoille lisätään huomattavasti. Tätä voidaan edistää toimenpitein, joilla pyritään kaventamaan palkkaeroja, parantamaan naisten koulutusta etenkin aloilla, joilla he ovat aliedustettuina, parantamaan naisten työpaikkojen laatua ja edistämään työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen tähtääviä politiikkoja sekä torjumaan naisten köyhyyttä ja parantamaan heidän sosiaalista osallisuuttaan ottaen huomioon jäsenvaltioiden omat lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet.

31.

PANEE MERKILLE puheenjohtajavaltio Belgian esittämän selvityksen (23), jossa arvioidaan miesten ja naisten välisiä palkkaeroja kuvaavia indikaattoreita ja tarkastellaan tiedonkeruutyötä tällä alalla, tiettyjä ratkaisematta olevia ongelmia ja tarvetta tarkistaa ja täydentää indikaattoreita, jotta niissä otettaisiin huomioon sukupuolten välisten palkkaerojen moniulotteisuus.

32.

VAHVISTAA, että on valittava rajallinen määrä indikaattoreita käytettäväksi säännöllisesti toimintapoliittisissa yhteyksissä samalla kun varataan täydentäviä indikaattoreita asiantuntijakäyttöä varten.

33.

Hyväksymään tai toteuttamaan kattavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on puuttua sukupuolten välisten palkkaerojen kaikkiin syihin, jotka liittyvät naisten ja miesten eriarvoisuuteen työmarkkinoilla, kansalliset olosuhteet huomioon ottaen ja koordinoimaan kaikkien asiaankuuluvien keskeisten toimijoiden, etenkin työmarkkinaosapuolten, toimia kaikilla tasoilla. Niihin voisivat kuulua muun muassa seuraavat toimenpiteet:

34.

Eurooppa 2020 -strategian puitteissa laadittavissa kansallisissa uudistusohjelmissa, yhteistyössä Euroopan komission kanssa ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden omat lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa asetettava kansalliset tavoitteet ja esitettävä joukko kattavia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on erityisesti:

35.

Rakennerahastojen ja muiden eurooppalaisten rahastojen käyttäminen sellaisten toimen kehittämiseksi, joilla voidaan torjua naisten ja miesten välisiä palkkaeroja tarvittaessa.

36.

Direktiivin 2006/54/EY 20 artiklan täysimääräinen täytäntöönpano, jotta tasa-arvoelimet voivat tehokkaasti osallistua jäsenvaltioiden pyrkimyksiin tehostaa toimia sukupuolten palkkaeron poistamiseksi.

37.

Niiden siviiliyhteiskunnan toimijoiden, joilla on kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen perusteiden mukaisesti oikeutettua etua, tietoisuuden lisääminen direktiivin 2006/54/EY 17 artiklan 2 kohdan mukaisesta mahdollisuudesta aloittaa kyseisen direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi säädetty oikeudellinen ja/tai hallinnollinen menettely joko kantajan tai valituksen tekijän suostumuksella hänen puolestaan tai häntä tukeakseen.

38.

Sisällyttämään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen näkyväksi osaksi Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa varmistamalla, että sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon ja että sukupuolten tasa-arvoon liittyviä toimia edistetään johdonmukaisella tavalla

39.

mitataan sukupuolten palkkaeroja ja seurataan edistymistä säännöllisesti liitteessä esitettyjä keskeisiä indikaattoreita  (24) käyttämällä tietojen saatavuudesta riippuen ja ottamalla tarvittaessa huomioon ansiorakennetutkimuksessa käytetty metodologia;

40.

harkitaan liitteessä esitettyjä täydentäviä indikaattoreita  (25) mahdollisina välineinä tutkia sukupuolten palkkaeroja syvällisemmin; sekä

41.

edistetään tutkimusta naisten työllisyysasteen ja sukupuolten palkkaeron välisestä suhteesta.

42.

Järjestämään säännöllistä parhaiden käytäntöjen vaihtamista sukupuolten palkkaerojen poistamista koskevista toimista ja ottamaan työmarkkinaosapuolet tähän vaihtoon mukaan.

43.

Harkitsemaan, olisiko hyödyllistä tehdä tutkimus, jonka tavoitteena olisi tunnistaa palkkaukseen liittyviä seikkoja, jotka eivät sisälly jäsenvaltioiden nykyisiin tilastoihin, jotta voitaisiin mitata palkkaerojen vaikutusta eroihin tavoissa, joilla näitä etuja myönnetään naisille ja miehille.

44.

Järjestämään säännöllisesti tiedotuskampanjoita tällä alalla.

45.

Lisäämään samapalkkaisuuden ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen, yhteensovittamisen edistämisen ja päätöksenteon tasa-arvoisuuden sekä sukupuolistereotypioiden torjumisen läheisen suhteen näkyvyyttä naisten ja miesten tasa-arvon strategiansa (2011–2015) puitteissa ja ryhtymään säännöllisesti tarkastelemaan tällä herkällä alalla saavutettua edistymistä kevään Eurooppa-neuvostolle toimitettavassa sukupuolten tasa-arvon vuosittaisessa kertomuksessa.

46.

Arvioimaan ja kehittämään sukupuolten palkkaerojen kaventamiseen tähtääviä toimia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden politiikan puitteissa, rakennerahastot mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tulevia rahoituskehyksiä.

47.

Seuraamaan tiiviisti sellaisen eurooppalaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa, jolla pyritään varmistamaan tasa-arvo työpaikalla ja naisten ja miesten samapalkkaisuus, sekä edistämään työmarkkinaosapuolia kuullen ja niiden riippumattomuutta kunnioittaen aktiivisia toimia todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

48.

Harkitsemaan aloitteita jäsenvaltioiden rohkaisemiseksi harkitsemaan sopivia toimia ja tarvittaessa ja soveltuvin osin konkreettisia tavoitteita sukupuolitasapainon parantamiseksi päätöksentekotasolla julkisella ja yksityisellä sektorilla.

49.

Harkitsemaan ”Euroopan samapalkkaisuuden päivän” luomista yleisön ja avaintoimijoiden tietoisuuden lisäämiseksi sekä toimien hyväksymisen ja seurannan edistämiseksi.