C_2011218FI.01007801.xml

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla”

Neuvosto päätti 15. helmikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 1. helmikuuta 2011 antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 4.–5. toukokuuta 2011 pitämässään 471. täysistunnossa (toukokuun 5. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Bernardo Hernández Batallerin ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 162 puolesta, 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.1 ETSK kannattaa komission ehdotusta ja katsoo, että sen avulla voidaan saavuttaa oikeudellisten esteiden poistamista koskeva tavoite, mikä helpottaa kansalaisten elämää ja yritysten toimintaa ja tehostaa oikeussuojaa.

1.2 ETSK kehottaa komissiota jatkamaan toimintaansa oikeudellisten esteiden poistamiseksi Euroopan unionissa todellisen eurooppalaisen oikeudenkäyttöalueen aikaansaamiseksi ja ottamaan varteen kaikki huomiot, jotka ETSK on aiheesta esittänyt eri lausunnoissaan.

2.1 Asetus N:o 44/2001 on 1. maaliskuuta 2002 lähtien korvannut Brysselin yleissopimuksen sekä yleisesti ottaen kaikki tällä alalla eri jäsenvaltioiden kahdenväliset välineet. Kyseinen asetus, jota kutsutaan myös Bryssel I -asetukseksi, on unionin tähän mennessä tärkein säädös yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla.

2.2 Ennen kaikkea asetus N:o 44/2001 mahdollistaa tietyissä tapauksissa kanteen nostamisen jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa ketä tahansa sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vastaan, joka on asianosaisena valtioiden rajat ylittävässä tuomioistuinmenettelyssä ja jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, joka on eri kuin se, jossa kanne on pantu vireille, suosimalla lähintä liittymäperustetta.

2.2.1 Asetuksen 5 artiklassa säädetään lisäksi, että sopimusta koskevassa asiassa, erityisesti irtaimen tavaran kaupassa, yritystä vastaan voidaan nostaa kanne jäsenvaltiossa, jonne irtaimet tavarat on toimitettu tai on toimitettava.

2.2.2 Näin ollen alat, joilla uutta säännöstä sovelletaan, liittyvät usein 5 artiklaan (sopimussuhteeseen perustuva vastuu ja sopimussuhteeseen perustumaton vastuu, vahingonkorvauskanteet, toimipaikkojen ja sivuliikkeiden toiminta jne.).

2.2.3 Toimivallalle vakuutusasioissa omistetaan asetuksessa kokonainen jakso (3 jakso), jossa säädetään, että vakuutuksenottaja voi kääntyä kotipaikkansa tuomioistuinten puoleen nostaakseen kanteen vakuutuksenantajaa vastaan myös silloin, kun vakuutuksenantajan kotipaikka on jossain toisessa jäsenvaltiossa. Jos kuitenkin vakuutuksenantaja haluaa nostaa kanteen vakuutuksenottajaa, vakuutettua tai edunsaajaa vastaan, kanne on nostettava sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa viimeksi mainittujen kotipaikka sijaitsee.

2.3 Kokonaisuudessaan asetus N:o 44/2001 on yhtenäinen joukko toimivaltaa koskevia nimenomaisia säännöksiä, ja paikoin siinä kiinnitetään erityistä huomiota – puolustavassa ja suojelevassa tarkoituksessa – tiettyjä ryhmiä koskeviin sopimuksiin (kuluttajasopimukset, yksittäiset työsopimukset). Sitä vastoin toimivaltaa koskevia perinteisiä sääntöjä sovelletaan edelleen, kun kyse on kiinteää omaisuutta koskevista riidoista, oikeushenkilön purkamisesta, rekisteriin tehdyistä merkinnöistä tai tuomioiden täytäntöönpanosta.

2.4 Asetuksessa N:o 44/2001 käsitellään kahdessa kattavassa jaksossa tuomioiden täytäntöönpanoa sekä muiden jäsenvaltioiden virallisten asiakirjojen tunnustamista, minkä jälkeen sen lopussa esitetään joukko loppu- ja siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat erityisesti tämän oikeudellisen yhteistyön uuden välineen suhdetta muihin sellaisiin erityisempiin yleissopimuksiin, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot voivat olla.

2.5 Komissio antoi 21. huhtikuuta 2009 kertomuksen asetuksen soveltamisesta ja vihreän kirjan, johon ETSK on jo ottanut kantaa (1) ilmaisemalla suhtautuvansa myönteisesti eräisiin komission esittämiin uudistusehdotuksiin.

3.1 Asetuksen tarkistamisen yleisenä tavoitteena on kehittää edelleen Euroopan oikeusaluetta poistamalla vielä jäljellä olevat tuomioistuinten päätösten vapaan liikkuvuuden esteet vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti. Eurooppa-neuvosto on korostanut tämän tavoitteen merkitystä vuonna 2009 hyväksymässään Tukholman ohjelmassa (2). Ehdotuksen tavoitteena on erityisesti helpottaa rajatylittävien riita-asioiden ratkaisemista ja tuomioiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Tarkistuksen avulla luotavan oikeudellisen toimintaympäristön odotetaan myös edistävän Euroopan talouden elpymistä.

4.1 Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti komission ehdotukseen ja kannattaa uudelleenlaaditun toisinnon hyväksymistä neuvoston nykyisestä asetuksesta N:o 44/2001 (Bryssel I -asetus), joka koskee tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

4.2 Kuten komission ehdotuksesta selkeästi käy ilmi, kyseessä on vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen sekä sisämarkkinoiden toiminnan parantamisen kannalta tarpeellinen aloite, jota voidaan lisäksi edistää vain ylikansalliselta tasolta käsin ja joka on arvokas oikeudellinen väline globalisoituneessa maailmassa, sillä se helpottaa kansainvälisiä kaupallisia toimia ja lieventää ristiriitoja, joita syntyy EU:n alueelliset puitteet ylittävissä suhteissa.

4.2.1 Tältä osin onkin aiheellista korostaa, että kaikkien oikeusvälineisiin ehdotettujen keskeisten uudistusten sekä tiettyjen EU:ssa tällä alalla jo sovellettavien sääntöjen ja periaatteiden lähtökohtana ovat kokemukset, joita valtioidenväliset oikeudelliset toimijat sekä jäsenvaltioiden toimivaltaiset elimet ovat julkisesti välittäneet Euroopan komissiolle.

4.2.2 Näin ollen sen lisäksi, että yleisellä tasolla otetaan huomioon toissijaisuusperiaate, joka oikeuttaa ylikansallisen toiminnan, koska jäsenvaltiot eivät ole toimivaltaisia muuttamaan yksipuolisesti voimassa olevan Bryssel I -asetuksen tiettyjä näkökohtia – esimerkiksi eksekvatuuria sekä toimivaltaa ja jäsenvaltioiden tuomioistuinmenettelyjen keskinäistä tai niiden ja välimiesmenettelyjen välistä koordinointia koskevia säännöksiä – annetaan keskeinen asema myös niin kutsutulle toiminnalliselle toissijaisuudelle, joka on Lissabonin sopimuksen jälkeen Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetun osallistavan demokratian periaatteen olennainen osatekijä. ETSK on jo aiemmin todennut kannattavansa monia komission nyt esittämiä ehdotuksia (3).

4.3 Asetuksessa suositetaan realistiselta, harkitulta ja joustavalta pohjalta teknisiä ratkaisuja Bryssel I -asetusta vuosien kuluessa sovellettaessa ilmenneisiin ongelmiin. Tiivistäen ratkaisut merkitsisivät seuraavaa: eksekvatuurimenettelystä luopuminen lukuun ottamatta kunnianloukkausasioissa ja kollektiivisissa vahingonkorvausmenettelyissä annettavia tuomioita; asetuksen soveltaminen riitoihin, joissa on mukana kolmansien maiden vastaajia; oikeuspaikkasopimusten tehokkuuden parantaminen; asetuksen ja välimiesmenettelyn niveltäminen paremmin toisiinsa; niiden edellytysten selkeyttäminen, joiden täyttyessä jonkin jäsenvaltion tuomioistuimen määräämiä väliaikaisia ja turvaamistoimia voidaan soveltaa muissa jäsenvaltioissa, sekä kaiken kaikkiaan oikeussuojan saatavuuden sekä jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevien menettelyjen toimivuuden parantaminen.

4.3.1 Ei ole perustavaa syytä sulkea kollektiivisia menettelyjä pois luovuttaessa ehdotuksen mukaisesti eksekvatuurimenettelystä, minkä johdosta 37 artiklan sanamuoto ei ole tyydyttävä. ETSK on jo useissa eri yhteyksissä ilmaissut kannattavansa kollektiivisten menettelyjen ylikansallista sääntelyä. Komission on harkittava asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan mahdollista muuttamista, jotta sallitaan kantajien vireille panemien kanteiden käsitteleminen yhdessä edellyttäen, että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen erillään toisistaan ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

4.3.2 Kunnianloukkausten poissulkemisen osalta 37 artiklan 3 kohdan a alakohta on itse asiassa kattavampi, sillä se käsittää toisessa jäsenvaltiossa annetut tuomiot, jotka koskevat sellaisia sopimukseen perustumattomia velvoitteita, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksesta. Komission on harkittava tämän poikkeuksen laajuutta sekä mahdollisuutta sen rajoittamiseksi, jotta poikkeusta ei voida soveltaa kansalaisten päivittäisen elämän kannalta yleisiin tilanteisiin.

4.3.3 Jotta syvennettäisiin pohdintaa ehdotuksessa käsiteltäviin lainsäädännön mekanismeihin ja tuomioistuinmenettelyihin tarvittavista muutoksista, on kuitenkin aiheellista tehdä muutamia huomautuksia, jotta komissio ottaisi ne tulevaisuudessa huomioon.

4.3.4 Tarkasteltaessa uudelleenlaaditun asetuksen 58 artiklan 3 kohtaa, jossa tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta hakemuksesta annetun päätöksen riitauttamiseksi tehdyn muutoksenhaun osalta säädetään, että toimivaltainen tuomioistuin ”tekee päätöksensä viipymättä”, kyseisen määräajan enimmäiskestoa voitaisiin täsmentää, jotta vältetään perusteettomat viivytykset tai oikeussubjektille vahinkoa aiheuttava vitkastelu.

4.3.5 Näin ollen määräajaksi voitaisiin vahvistaa 90 päivää, josta säädetään samaisen asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa haettaessa muutosta päätöksiin, jotka on annettu täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen riitauttamisesta, tai asetuksen N:o 2201/2003 (tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa) 11 artiklan 3 kohdassa säädetyn kuuden viikon ja edellä mainitun 90 päivän välimaastoon sijoittuva määräaika.

4.3.6 Niin ikään voitaisiin harkita uudelleenlaaditun asetuksen 31 artiklassa säädettyä oikeudellisen yhteistyön uutta mekanismia koskevan tekstin uudelleenmuotoilua, jotta vahvistetaan sen tuomioistuimen, jolla on toimivalta tutkia pääasia, roolia ja estetään mahdolliset riidan ratkaisua viivyttävät vilpilliset toimet.

4.3.7 Tuomioistuimen, jolla on toimivalta tutkia pääasia, ja toisen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa nostetaan kanne väliaikaisten ja turvaamistoimien määräämiseksi, välistä epäselvää koordinointivelvollisuutta, joka kyseessä olevassa säännöksessä rajataan koskemaan jälkimmäisen tuomioistuimen velvollisuutta pyytää tietoja kaikista asiaan liittyvistä olosuhteista (esimerkiksi haettavan toimenpiteen kiireellisyys tai pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen tällaista toimenpidettä koskevan hakemuksen mahdollinen hylkääminen), voitaisiin itse asiassa täydentää toisella säännöksellä, jossa määritellään kyseisenlaisten toimenpiteiden käsiteltäväksi ottamisen poikkeuksellinen luonne tai jossa niin ikään yleisesti säädetään esteellisyydestä pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen hyväksi.

4.3.8 Tämä olisi lisäksi täysin johdonmukaista sen keskeisen roolin kanssa, jonka Euroopan unionin tuomioistuin myöntää toimivaltaisella elimellä olevan ripeyteen ja päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumiseen liittyvien syiden johdosta, jotta ratkaistaan edellä mainitun asetuksen N:o 2201/2003 kaltaisten toisiinsa liittyvien sääntöjen tulkinta pääasiassa.

4.4 Voimassa olevan Bryssel I -asetuksen 34 artiklan 1 kohdan ja ehdotetun uudelleenlaaditun tekstin 48 artiklan 1 kohdan oikeusjärjestyslausekkeen – joka sallii, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet, joilta tunnustamista pyydetään, voivat olla tunnustamatta tuomioita, jotka ovat selkeästi ristiriidassa niiden oikeusjärjestyksen kanssa – säilyttämistä on aiheellista arvioida erityisesti vain siinä tapauksessa, että eksekvatuurista luovutaan.

4.4.1 Kyse on epäilemättä oikeudesta, joka voisi johtaa myös tuomioistuinten, joilta tunnustamista pyydetään, tulkintoihin ja harkinnanvaraiseen soveltamiseen. Kyseisen oikeuden käyttäminen Bryssel I -asetuksen voimassaolovuosien aikana osoittaa kuitenkin, että tämä vaara on nykyisin hyvin vähäinen ainakin seuraavien kolmen oikeudellisen rajoituksen johdosta: Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamat periaatteet (4) asian osalta, voimassa olevan EU:n perusoikeuskirjan sitovuus sekä Euroopan unionin tuomioistuimen sellaisen kattavan ja runsaan oikeuskäytännön vahvistuminen, jossa oikeusjärjestyksen käsite alistetaan unionin oikeuden tehokkaan vaikutuksen käsitteelle.

4.4.2 Komitea kehottaa kuitenkin Euroopan komissiota kiinnittämään erityistä huomiota jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimintaan, jotta tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan asianmukaisesti aina, kun tehdään ratkaisu tuomioistuinten toimivallasta oikeusjärjestystä koskevien perusteiden pohjalta.

4.5 Vaikka asetuksen uudelleenlaadittua tekstiä koskevassa ehdotuksessa vahvistetaan ohimennen – tosin uudenlaisella tavalla – sääntö, joka koskee sellaisten välityssopimusten tunnustamista, joissa nimetään jossakin EU:n jäsenvaltiossa sijaitseva oikeuspaikka, mikä pienentää oikeuspaikkakeinotteluriskiä, ei kuitenkaan vaikuta siltä, että se olisi riittävä.

4.5.1 Kun otetaan huomioon, että tätä riitojenratkaisumallia sovelletaan laaja-alaisesti ja yhä enemmän erityisesti kauppaoikeudellisissa asioissa ja että sen ulottaminen muille kansalaisten intressien kannalta keskeisille aloille (esimerkiksi kuluttaja- ja työoikeus) on toivottavaa, komitea kehottaa komissiota harkitsemaan lyhyellä aikavälillä ylikansallisen oikeusvälineen luomista välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten. Oikeudellista valvontaa koskeva kysymys on kuitenkin jätettävä avoimeksi, sillä tässä tarkasteltavassa ehdotuksessa (1 artiklan 2 kohdan d alakohta) se jää nimenomaisesti asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

4.6 Tuomioiden sisällön selkiyttämistä ja tuomioiden antamisen ripeyttä silmällä pitäen komissio voisi lisäksi ryhtyä laatimaan tiedonantoa tai opasta siitä, miten tulkita ehdotuksen 5 artiklaa, joka on lähes identtinen Bryssel I -asetuksen voimassa olevaan artiklaan nähden.

4.6.1 Kummankin säännöksen mukaan sopimusta koskevassa asiassa toimivalta kuuluu sen paikkakunnan tuomioistuimelle, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai on täytettävä, mikäli toisin ei ole sovittu; irtaimen tavaran kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, mihin irtaimet tavarat on toimitettu tai on toimitettava; palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan on suoritettu tai on suoritettava.

4.6.2 Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa ”palvelun” ja ”irtaimen tavaran” käsitteitä tulkitaan suhteessa sisämarkkinoiden vapauksiin, ei sovelleta Bryssel I -asetuksen yhteydessä, ja näin ollen Euroopan tuomioistuin on tähän mennessä ratkaissut kyseisen 5 artiklan soveltamisalaa koskevat tulkinnalliset kysymykset viittaamalla tiettyihin kansainvälisiin säännöksiin, jotka eivät sido EU:ta eivätkä kaikkia sen jäsenvaltioita, minkä johdosta ne eivät ole unionin sisäisiin sopimuksiin sovellettavissa olevia yhteisiä sääntöjä.

4.7 Paradoksaalista kyllä, tuomioistuinmenettelyjen nopeuttamiseen liittyvät syyt näyttävät olevan uudelleenlaadittua tekstiä koskevan ehdotuksen 24 artiklan 2 kohdan uuden sanamuodon lähtökohtana, sillä siinä asetetaan samaisen artiklan 1 kohdan (jonka mukaan yleisesti ottaen tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa haasteeseen kyseisessä tuomioistuimessa) soveltamisen ehdoksi se, että haastehakemuksessa ilmoitetaan vastaajalle hänen oikeudestaan kiistää tuomioistuimen toimivalta ja haasteeseen vastaamisensa seuraukset. Kyseinen säännös, joka on helposti täytäntöönpantavissa sisällyttämällä tekstiin muodollisia lausekkeita, voi heikentää heikkojen sopimuspuolten oikeuksia varsinkin, kun 24 artiklan 2 kohdassa rajoitetaan säännöksen soveltaminen vakuutussopimuksiin sekä kuluttajansuojaa ja työsopimusta koskeviin riita-asioihin.

4.7.1 Koska nimenomaan kanteen vastaanottaneen tuomioistuimen on varmistettava, että kyseiset tiedot on toimitettu vastaajalle ilman että tältä osin on asetettu mitään erityistä vaatimusta, komitea painottaa, että säännöksen soveltaminen saattaa johtaa epävarmaan ja harkinnanvaraiseen tilanteeseen EU:n 27 itsenäisellä lainkäyttöalueella. Komitea kehottaa näin ollen Euroopan komissiota harkitsemaan uudelleen kyseisen säännöksen sanamuotoa kuluttajien ja työntekijöiden oikeudellisen aseman vahvistamiseksi sekä toimivaltaisten tuomioistuinten yhdenmukaisten toimintamallien varmistamiseksi.

Bryssel 5. toukokuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(2) Ohjelma hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 10. ja 11. joulukuuta 2009.

(4) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 28. maaliskuuta 2000 antama tuomio asiassa C-7/98, Krombach, oikeustapauskokoelma 2000, s. I-01935.