C_2011376FI.01000101.xml

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ja unionin naapuruuspolitiikka: Euro–Välimeri-alue (valmisteleva lausunto)

Euroopan komissio päätti 28. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ja unionin naapuruuspolitiikka: Euro–Välimeri-alue

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. syyskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 21.–22. syyskuuta 2011 pitämässään 474. täysistunnossa (syyskuun 21. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 2 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toivoo, että Välimeren maihin palautuu rauha ja että Euro–Välimeri-alueen tulevaisuus on vakaa.

1.2 Viimeaikaiset tapahtumat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa vahvistavat sen, että asioihin puuttumatta jättäminen ei ole enää mahdollista ja että on rakennettava kestävämpää tulevaisuutta, jossa yksilöiden hyvinvoinnilla ja sosiaalisella kehityksellä on keskeinen asema.

1.3 Tässä yhteydessä on äärimmäisen tärkeää, että uusiutuvien energiamuotojen ja erityisesti aurinkoenergian edistäminen perustuu alueelliseen yhteistyöhön, jonka tavoitteena on yhteinen kehittäminen.

1.4 Komitea on tyytyväinen alueellisiin aloitteisiin, joilla tähdätään uusiutuvien energiamuotojen laajamittaiseen kehittämiseen Välimeren alueella (Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma, Dii, Medgrid jne.), ja toivoo, että nämä aloitteet otettaisiin käyttöön nopeasti, tehokkaasti ja koordinoidusti.

1.5 Näiden aloitteiden lisäksi ETSK kehottaa perustamaan alueelle New Green Deal -ohjelman, jossa keskitytään energiankulutuksen hillitsemiseen ja pannaan alulle kulutus- ja tuotantotapojen radikaali muutos.

1.6 Energian ja hiilen säästömahdollisuudet ovat Välimeren alueella huomattavia. Ne riippuvat osaksi kehitettävästä teknologiasta ja osaksi edistettävistä uusista käyttäytymismalleista. Energiatehokkuuden parantaminen on välttämätön lisä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiselle.

1.7 Vähähiilisen energiajärjestelmän luominen ei ole yksinomaan kunkin maan energiasektorin vastuulla. Se edellyttää vahvaa alueellista solidaarisuutta ja merkittävää rahoitusta sekä Välimeren pohjois- että eteläpuolelle edullisella tavalla.

1.8 Koska maiden välillä on eroja resurssien saatavuudessa, tarpeissa ja kasvihuonekaasupäästötasoissa, EU:n ulkopuoliset Välimeren maat ovat jakaneet vastuuta, mutta eriytetysti. Tarvitaankin alueellista visiota, joka ilmenee asianmukaisten ja vahvojen kansallisten strategioiden kautta.

1.9 Välimeren eteläisissä maissa on aiheellista laatia kansallisella tasolla ohjelmia (lainsäädäntö, verokannustimet, säännöt) otollisten olosuhteiden luomiseksi uusiutuvien energiamuotojen edistämiselle. Niihin tulisi kuulua pitkän aikavälin ohjelma, jolla pyritään kestäväpohjaisesti poistamaan fossiilisille energialähteille suunnatut haitalliset tuet.

1.10 Komitea on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen, jossa komissio uudistaa lähestymistapaansa Välimeren alueeseen kehottaen viemään yhteistyötä jäsennellympään ja vahvempaan suuntaan ja jossa uusiutuvilla energiamuodoilla on keskeinen asema. (1)

1.11 Komitea katsoo kuitenkin, että yhteistyötahdon tulee johtaa nopeasti toimenpiteisiin ja ohjelmiin. ETSK painottaa, että kaikessa käynnistetyssä vuoropuhelussa tulisi olla alusta lähtien mukana sosiaalisia näkökohtia käsittelevä osuus.

1.12 ETSK vahvistaa maaliskuussa 2011 antamassaan lausunnossa ”Energiahuolto: millaista naapuruuspolitiikkaa tarvitaan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi EU:ssa?” (2) esittämänsä vetoomuksen, jonka mukaan energiayhteisöä (Kaakkois-Euroopan maiden kanssa perustettu energiayhteisö, jossa ovat mukana Balkanin maat) olisi laajennettava Välimeren eteläpuolisiin maihin ja sen erityisenä tehtävänä tulisi olla energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden sekä verkkojen yhteen liittämisen ja yhteentoimivuuden kehittämisen tukeminen.

1.13 Kyseisen yhteisön – ensi sijassa Maghreb-maiden – tulisi omaksua useita asiaankuuluvia osia EU:n lainsäädännöstä. Lisäksi uuden yhteisön tulee pyrkiä uuden energiaperuskirjan ja energiatehokkuutta koskevan pöytäkirjan edistämiseen sekä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen.

1.14 Tässä yhteydessä komitea muistuttaa myös, että on tärkeää luoda sosiaalinen foorumi Kaakkois-Euroopan maiden kanssa perustetun energiayhteisön mallin mukaisesti. Uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen ei pitäisi rajoittua puhtaasti teollisiin hankkeisiin.

1.15 ETSK katsoo, että paikallista asiantuntemusta uusiutuvien energiamuotojen ja energiatehokkuuden alalla luova tekninen apu, jolla edistetään uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä, on välttämättömyys samaan tapaan kuin myös etelä–etelä-akselin yhteistyö. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyviä tekniikoita koskevat koulutustarpeet tulisi eritellä etukäteen ja niiden pohjalta tulisi laatia soveltuva Euro–Välimeri-toimintasuunnitelma.

1.16 Komitea suosittaa painokkaasti tutkimus- ja kehittämistoimien tuen lisäämistä, jotta voidaan parantaa uusiutuviin energiamuotoihin keskittyvien hankkeiden taloudellista kannattavuutta. Teknologiaa voitaisiin siirtää tutkimuksen ja kehittämisen yhteisessä alueellisessa foorumissa, jossa olisi mukana korkeakouluja ja tutkimuskeskuksia.

1.17 ETSK suosittaakin, että Välimeren alueelle luotaisiin energia-alan Erasmus-ohjelma, joka tarjoaisi koko alueen (pohjoinen, etelä, itä, länsi) opiskelijoille mahdollisuuden hankkia koulutusta uusiutuviin ja kestäväpohjaisiin energiamuotoihin liittyvistä tekniikoista.

1.18 Uusiutuvia energiamuotoja varten tarvitaan uudenlaisia tuki- ja kannustinkeinoja, joiden avulla voidaan varmistaa mm. uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käsittelevän unionin direktiivin (3) 9 artiklan mukaisten hankkeiden taloudellinen tasapaino.

1.19 ETSK kannattaa suunnitelmaa perustaa Euro–Välimeri-alueen investointipankki ja antaa tukensa Euroopan parlamentin ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen aiheesta äskettäin antamille lausunnoille.

1.20 ETSK pitää välttämättömänä innovatiivisten ja soveltuvien tukimekanismien luomista uusiutuvien energiamuotojen tukemiseksi. Nämä mekanismit olisi eriteltävä Euro–Välimeri-puitteissa, ja niiden tulisi johtaa pilottihankkeiden käynnistämiseen Euro–Välimeri-alueen investointipankin tuella, jotta voitaisiin edetä kohti New Green Deal -ohjelmaa.

1.21 Kauppaneuvottelujen yhteydessä on myös tärkeää edistää uusiutuvia energiamuotoja suosivien tavaroiden ja palvelujen kaupan vapauttamista.

1.22 Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat ovat avainasemassa kansallisten ja alueellisten energiatavoitteiden eteenpäin viemisessä kahdenvälisissä suhteissa.

1.23 ETSK tähdentää myös, että hiileen perustuvaa rahoitusta koskeva uusi päästökauppadirektiivi (ETS, Emissions Trading System) (4) saattaa viedä rahoitusta Välimeren eteläpuolisilla alueilla käynnistetyiltä hankkeilta, jos komissio ei sitoudu direktiivin edellyttämällä tavalla aloittamaan neuvotteluja unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

1.24 Todettakoon, että Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman käynnistäminen on synnyttänyt alueella useita aloitteita uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi, mikä on tervetullutta. Jos aloitteiden – ja niitä hallinnoivien ja tukevien elinten (Euroopan komissio, Välimeren unioni jne.) – välillä ei ole toimivaa koordinointia, vaarana on, että tulokset jäävät odotettua heikommiksi. Eteläisille maille suunnattujen ja eri aloitteita tukevien teknisen avun ohjelmien kautta EU voi edistää uusiutuvien energiamuotojen tehokasta ja sopusointuista käyttöönottoa alueella ja muuttaa nykyisen kakofonian harmoniaksi.

1.25 Energiaverkkojen kohdalla aurinkoenergian hajautettu tuotanto tarjoaisi tehokkaan ja taloudellisesti kannattavan ratkaisun eristyksissä oleville seuduille, joilla ei ole verkkoja. Siitä on erityisesti hyötyä laajalle levittäytyneille, harvaan asutuille alueille.

1.26 Olisi aiheellista ottaa unionin tasolla käyttöön Välimeren eteläpuolisille maille suunnattu poliittisen riskin takuuväline (esimerkiksi laskemalla liikkeeseen EU:n takaamia joukkovelkakirjoja). Olisi myös varmistettava vastaisuudessa, että jäsenvaltiot sitoutuvat ostamaan tietyn vähimmäismäärän sähköä eteläisistä maista.

1.27 Tiedon jakaminen kaikista aloitteista kaikille toimijoille – myös kansalaisyhteiskunnalle – on äärimmäisen tärkeää. Uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen tähtääviin kansallisiin ohjelmiin tulisi sisällyttää valistuskampanjoita energiatehokkuudesta ja uusiutuvista energiamuodoista. Sosiaaliset verkot ja uudet tieto- ja viestintätekniikat voivat olla merkittävä väline tässä mobilisoinnissa.

2.1 Alueella on tapahtunut viime vuosikymmeninä vahvaa sosioekonomista kasvua, ja kaupungistuminen on edennyt kovaa vauhtia etenkin rannikkoseuduilla. Tämä kehityssuunta jatkuu edelleen. Näiden tekijöiden summa heikentää jatkuvasti Välimeren alueen herkkää ekosysteemiä. (5)

2.2 Välimeren alueella on energia-alalla kaksi selkeää ja suurta epäsuhtaa: rikkaampien ja enemmän energiaa kuluttavien pohjoisten valtioiden ja eteläisten valtioiden väliset erot sekä erot energiaresursseissa.

2.3 Vaikka alueella on tapahtunut edistystä, nykyiset energiasuuntaukset eivät ole kestäväpohjaisia. Kehityssuunta on käännettävä yhtenäisellä toiminnalla, jotta voidaan välttää paljon hiiltä kuluttava ja energiaa tuhlaava kehitys. Uusia työpaikkoja voidaan luoda uusille pilottimarkkinoille, kuten energiatehokkuuden alalle, ekorakentamiseen, peruspalvelujen tarjontaan sekä uusiutuviin energiamuotoihin liittyvään teollisuuteen ja teknologiaan.

2.4 Hyvistä käytänteistä on olemassa onnistuneita esimerkkejä, kuten erillinen laki uusiutuvista energiamuodoista Algeriassa sekä erityisesti aurinko- ja tuulienergian alalla toteutetut moninaiset hankkeet muun muassa Egyptissä, Marokossa ja Tunisiassa, mutta nykyiset pyrkimykset niiden vakiinnuttamiseksi ja niiden mittakaavan muuttamiseksi ovat suurimmassa osassa tapauksia valitettavasti riittämättömiä.

2.5 On kuitenkin todettava, että pitkän skeptisyyden tai välinpitämättömyyden kauden jälkeen kestävien energiamuotojen kehittäminen Välimerellä alkaa nyt vaikuttaa enemmän tai vähemmän konkreettisesti yritysten, paikallisyhteisöjen ja valtioiden käytäntöihin ja yhteistyöhön.

3. Energianäkymät Välimeren alueella: uusiutuvien energiamuotojen ja energiatehokkuuden lisääntymisen mahdollisuudet ja edut

3.1 Välimeren alueen ja EU:n energiariippuvuus saattaa lisääntyä huomattavasti. Vuonna 2007 alueellinen energiariippuvuus oli 42 prosenttia. Välimeren energiaobservatorion (Mediterranean Energy Observatory, MEO) mukaan vuoteen 2030 mennessä riippuvuusaste vakiintuu tai saattaa jopa laskea 40 prosenttiin (öljy 40 prosenttia, kaasu 30 prosenttia ja hiili 70 prosenttia), kun taas pohjoisissa maissa se voi olla jopa 97 prosenttia. Välimeren energiaobservatorion vaihtoehtoisen skenaarion mukaan jännitteitä voitaisiin helpottaa ja alueellinen riippuvuus voisi laskea 18 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Mutta myös tässä tapauksessa maiden välillä olisi edelleenkin suuria eroja. Sosiaaliset ja taloudelliset riskit, jotka liittyvät hankintakustannusten nousuun ja niiden vaikutuksiin valtioiden, kotitalouksien ja yritysten energialaskuun, lisääntyisivät näin ollen huomattavasti.

3.2 Skenaariosta riippumatta fossiilisen energian kulutuksesta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat alueella vähintään 30 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990. Lisäksi vaikka Välimeren eteläisten ja itäisten maiden asukaskohtaiset päästöt ovat 40 prosenttia pienemmät kuin Välimeren pohjoisten maiden päästöt, niiden osuus saattaa olla vuonna 2030 noin 55 prosenttia alueen päästöistä, kun vuonna 2007 osuus oli 36 prosenttia.

3.3 Alueen yhä lisääntyvä vesipula muodostaa aina vain suuremman riskin. Useissa maissa jo käytössä oleva suolanpoisto on lähes väistämätöntä, ja tämä lisää veden ja energian väliseen riippuvuussuhteeseen liittyviä jännitteitä.

3.4 Sosioekonomiseen kehitykseen pyrkiminen on oikeutettua, ja tähän tarvitaan energiaa. Sosioekonominen kehitys voisi vaarantua yksinomaan energian takia, ja tämä koskee muitakin kuin haavoittuvimmassa asemassa olevia maita.

3.5 Energia-alan uusi suuntaus vaatii sellaisen energiajärjestelmän luomista, joka kattaa energia-alan (tarjonta) lisäksi myös energian kulutuksen (kysyntä) ja jolla voidaan varmistaa alan kehittäminen siten, että energiapalvelut toimivat resurssien, kulujen, sosiaalisten kustannusten sekä paikallisen ja globaalin ympäristönsuojelun kannalta optimaalisella tavalla. Tämä asettaa uusia toimijoita eturivin asemaan: yritykset, yhteisöt, kotitaloudet sekä rakennusalan, liikenteen, teollisuustuotannon, maataloustuotannon ja kolmannen sektorin ammattilaiset.

3.6 Energian ja hiilen säästömahdollisuudet ovat Välimeren alueella huomattavia. Useat luotettavat arviot osoittavat, että tulevan kahden vuosikymmenen aikana voidaan saavuttaa 20 prosentin vähennys kulutuksessa (enemmän, jos energian hinta nousee edelleen).

3.7 Energiatehokkuuden parantaminen on välttämätön lisä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiselle. Huomattakoon, että energiatehokkuus ja energiansäästöt riippuvat ennen kaikkea kansalaisten, yritysten ja työntekijöiden toiminnasta ja käyttäytymisen muutoksesta. (6)

3.8 Tämän potentiaalin kehittämiselle on kuitenkin useita esteitä. Ne ovat mm. institutionaalisia ja lainsäädännöllisiä, teknisiä, taloudellisia tai koulutukseen ja tietoon liittyviä. Todettakoon, että uusiutuvat energiamuodot ovat useissa tapauksissa vähemmän kilpailukykyisiä kuin perinteiset energiamuodot etenkin nykytilanteessa, kun ulkoisia kustannuksia ei sisällytetä hintoihin.

3.9 Kuilun kaventamiseksi on aiheellista laatia kansallisella tasolla ohjelmia uusiutuvien energiamuotojen edistämiselle otollisten olosuhteiden luomiseksi. Ohjelmissa tulisi käsitellä kansallista lainsäädäntöä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi, verokannustimia ja sääntöjä. On myös aiheellista laatia pitkän aikavälin kansallisia suunnitelmia, joilla pyritään kestäväpohjaisesti vähentämään tai poistamaan fossiilisille energialähteille suunnatut haitalliset tuet ja jotka ovat osa uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä. Suunnitelmissa tulisi ottaa huomioon haavoittuvimmassa asemassa olevien väestönosien tilanne.

3.10 Lisäksi uusiutuvia energiamuotoja varten tarvitaan selkeitä sääntelypuitteita sekä uudenlaisia tuki- ja kannustinkeinoja, joiden avulla voidaan varmistaa hankkeiden taloudellinen tasapaino uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käsittelevän unionin direktiivin 9 artiklan mukaisesti.

3.11 Uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen avaintekijänä on sähkön hajautetun tuottamisen, erityisesti aurinkoenergian, tukeminen asianmukaisella lainsäädännöllä, rahoituksella ja koulutuksella.

3.12 Merkittävänä esteenä on myös eri toimijoiden näkemys uusiutuvista energiamuodoista. Tiedon jakaminen kaikille toimijoille – myös kansalaisyhteiskunnalle – on äärimmäisen tärkeää. Uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen tähtääviin kansallisiin ohjelmiin voitaisiin sisällyttää valistuskampanjoita energiatehokkuudesta ja kehitettävistä uusiutuvista energiamuodoista.

4. Energia, ympäristö ja yhteistyö Välimeren alueella: alueellinen ulottuvuus

4.1 Koska tilanteet ovat erilaisia eri maissa, Välimeren alueen valtioilla on yhteisiä, mutta eriytettyjä vastuita. Vastuu jaetaan kestävän tulevaisuuden hahmottelemisessa energia-alalle, suurten linjojen määrittelemisessä ja yhteisen pohjan rakentamisessa (resurssit, rahoitusmekanismit, hyvien käytänteiden vaihto, koulutus, kapasiteetin vahvistaminen, teknologian siirto jne.). Vastuu eriytetään täytäntöönpanossa, joka edellyttää kunkin maan erityispiirteiden huomioon ottamista (ilman teknologiaan liittyviä ennakkokäsityksiä). Tarvitaankin alueellista visiota, jota toteutetaan asianmukaisten ja vahvojen kansallisten strategioiden kautta.

4.2 Energian kysynnän huomattava kasvu alueella, huoli kestävästä sosioekonomisesta kehityksestä ja toimitusvarmuudesta sekä tarve siirtyä kohti vähähiilistä taloutta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi kärjistävät entisestään kiireellistä tarvetta mittakaavan muuttamiseen energiankulutuksen hillitsemistä täydentävien toimintalinjojen toteuttamisessa.

4.3 Haasteeseen voidaan tarttua vain käynnistämällä Euro–Välimeri-alueen yhteistyö, jossa keskitytään kestävän kehityksen mukaisiin uusiin energiajärjestelmiin, jotta voidaan vastata nykyisiin tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta täyttää omat tarpeensa. Alueellisella tasolla on ratkaisevan tärkeää yhdenmukaistaa lainsäädäntöjä ja ottaa käyttöön joustavia välineitä kilpailukykyisten vihreän energian markkinoiden luomiseksi.

4.4 ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio korostaa Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä yhteistyömahdollisuuksia uusiutuvien energiamuotojen tuotannossa ja hallinnoinnissa ja toivoo, että energia-alan yhteistyötä vahvistetaan Välimeren maiden kanssa käytävän jatkuvan vuoropuhelun keinoin.

4.5 ETSK katsoo kuitenkin, että tämän pyrkimyksen tulee johtaa nopeasti yhteistyön edistämiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja ohjelmiin. Komitea tähdentää, että kaikessa käynnistetyssä vuoropuhelussa tulisi olla alusta lähtien mukana sosiaalisia näkökohtia käsittelevä osuus, jotta voitaisiin varmistaa, että uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen liittyy laajempaan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen suunnitelmaan. Prosessin validoimiseksi on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota työmarkkinaosapuoliin. Samoin on toivottavaa ottaa mukaan viestimet ja kansalaisyhteiskunta koko laajuudessaan, jotta voidaan varmistaa, että kansalaiset hyväksyvät toimet, joita toteutetaan pohjoisten ja eteläisten maiden erityisiä yhteisiä etuja tavoiteltaessa.

4.6 ETSK vahvistaa maaliskuussa 2011 antamassaan lausunnossa ”Energiahuolto: millaista naapuruuspolitiikkaa tarvitaan energian toimitusvarmuuden takaamiseksi EU:ssa?” (7) esittämänsä vetoomuksen ja kannattaa komission ehdotusta tarjota uskottavia näkymiä Välimeren eteläpuolen asteittain etenevään, eriytettyyn liittymiseen EU:n energia-alan sisämarkkinoille, jopa eräänlaisen ”energiayhteisön” luomista EU:n ja Välimeren etelänpuoleisen alueen välille tai energiayhteisön perustamissopimuksen laajentamista siten, että se kattaisi naapurimaat, jotka eivät ole vielä liittyneet siihen.

4.7 ETSK katsoo, että uuden yhteisön tulee pyrkiä uuden energiaperuskirjan ja energiatehokkuutta koskevan pöytäkirjan edistämiseen sekä uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen. Tässä yhteydessä komitea muistuttaa myös, että on tärkeää luoda sosiaalinen foorumi Kaakkois-Euroopan maiden (Balkanin maat) kanssa perustetun energiayhteisön mallin mukaisesti.

4.8 ETSK kehottaa perustamaan alueelle New Green Deal -ohjelman, jossa keskitytään energiankulutuksen hillitsemiseen ja pannaan alulle kulutus- ja tuotantotapojen radikaali muutos.

4.9 Rahoituksella on erityisen tärkeä asema. Erityisesti on ratkaistava poliittisen riskin kysymys yksityisen rahoituksen edistämiseksi. Esimerkiksi Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman yhteydessä olisi aiheellista ottaa unionin tasolla käyttöön poliittisen riskin takuuväline (esimerkiksi laskemalla liikkeeseen EU:n takaamia joukkovelkakirjoja).

4.10 Komitea kannattaa suunnitelmaa perustaa Euro–Välimeri-alueen investointipankki ja tukee Euroopan parlamentin (8) ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen (9) aiheesta äskettäin antamia lausumia. Komitea toivoo, että Euroopan investointipankki tekee aloitteen tämän Euro–Välimeri-alueen pankin toiminnan käynnistämiseksi yhteistyössä erityisesti Välimeren eteläpuolen rahoituslaitosten kanssa.

5. Tutkimus, teknologian siirto, kapasiteetin kehittäminen, koulutus, kauppa ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

5.1 Energia-alan suuntauksen täydellinen kääntäminen niin, että tarjonnan sijaan etusijalle asetetaan kysyntä, muuttaa perusteellisesti kansalaisten suhdetta energiajärjestelmiin. Tässä yhteydessä komitea kehottaa korkeakouluja Välimeren molemmin puolin verkostoitumaan ja toivoo, että tuetaan aloitteita, jotka mahdollistavat kokemusten ja hyvien käytänteiden jakamisen kaikkien asianomaisten toimijoiden kesken, kestäviä energiamuotoja Välimerellä käsittelevän Välimeren kesäyliopiston mallin mukaan.

5.2 Komitea suosittaa painokkaasti tutkimus- ja kehittämistoimien tuen lisäämistä. Nämä toimet kannustavat teknologisiin innovaatioihin ja voivat tuoda huomattavia tuottavuushyötyjä ja parantaa näin uusiutuviin energiamuotoihin keskittyvien hankkeiden taloudellista kannattavuutta investoijien kannalta kiinnostavalla tavalla. On helpotettava teknologian siirtoa Välimeren molemmin puolin. Tämä voitaisiin toteuttaa tutkimuksen ja kehittämisen yhteisessä alueellisessa foorumissa, jossa on mukana korkeakouluja ja tutkimuskeskuksia ja jossa käsitellään laitosten rakentamiseen ja hyödyntämiseen liittyviä eri näkökohtia.

5.3 ETSK suosittaakin, että Välimeren alueelle luotaisiin energia-alan Erasmus-ohjelma, joka tarjoaisi koko alueen (pohjoinen, etelä, itä, länsi) opiskelijoille mahdollisuuden hankkia koulutusta uusiutuviin ja kestäväpohjaisiin energiamuotoihin liittyvistä tekniikoista.

5.4 Joukko yhteneviä syitä puhuu sen puolesta, että on työstettävä vaihtoehtoisia skenaarioita ja annettava yritysten, alueiden ja koulutuslaitosten väliselle kumppanuudelle pikku hiljaa etusija tulevissa strategioissa, jotka koskevat energian kestäväpohjaista kehittämistä Välimeren alueella.

5.5 ETSK katsoo, että paikallista asiantuntemusta luova tekninen apu, jolla edistetään uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä, on välttämättömyys samaan tapaan kuin myös etelä–etelä-akselin yhteistyö. Koulutustarpeet tulisi eritellä etukäteen ja niiden pohjalta tulisi laatia soveltuva Euro–Välimeri-toimintasuunnitelma.

5.6 Uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen tulisi luoda kunnollisia työpaikkoja, mutta alueellisella ja alueiden välisellä tasolla tarvitaan myös toimia perus- ja jatkokoulutuksen hyväksi. Tähän voidaan päästä tehokkaasti vain järjestäytyneen työmarkkinayhteistyön puitteissa.

5.7 Jotta uusiutuvia energiamuotoja voidaan edistää käynnissä olevissa ja tulevissa kauppaneuvotteluissa, on aiheellista vapauttaa uusiutuvia energiamuotoja suosivien tavaroiden ja palveluiden kauppa.

5.8 Myös Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmat ovat avainasemassa kansallisten ja alueellisten energiatavoitteiden edistämisessä kahdenvälisissä suhteissa. ETSK kehottaa komissiota päivittämään toimintasuunnitelmia, jotta voidaan huolehtia siitä, että uusiutuvien energiamuotojen kehittämisnäkymät paranevat. On pidettävä huolta siitä, että toimintasuunnitelmat ovat keskenään johdonmukaisia uusiutuvien energiamuotojen osalta.

5.9 Kansalaisyhteiskunnan (kansalaisjärjestöt, muut järjestöt, kansalaisia edustavat organisaatiot, ammattiliitot jne.) osallistuminen uusiutuvia energiamuotoja edistäviin ohjelmiin on tärkeää. Ohjelmien onnistuminen edellyttää tiedostavia kansalaisia, mutta myös entistä laajempaa tiedottamista, jotta yleinen mielipide ja kaikki toimijat saadaan mobilisoitua mahdollisimman hyvin.

6.1 Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma: kestävän kehityksen katalysaattori alueella

6.1.1 Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman päätavoitteena on eteläisten maiden energiatarpeiden tyydyttäminen ja tuotetun sähkön osittainen siirto Euroopan maihin, mikä on tärkeä lisä hankkeiden taloudellisen kannattavuuden kannalta. Vihreän energian vienti Eurooppaan on mahdollista uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käsittelevän unionin direktiivin 9 artiklan ansiosta. Viennin ehtona on kuitenkin verkkojen yhteenliittäminen, ja se edellyttää erityistä sääntelyä, jotta voidaan välttää markkinamahdollisuuksien tai -vääristymien vaikutukset.

6.1.2 Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman määrällisenä tavoitteena on uusiutuvista energialähteistä (pääasiassa aurinko- ja tuulienergiasta) saatavan 20 GW:n uuden kapasiteetin luominen vuoteen 2020 mennessä sekä pohjoinen–etelä- ja etelä–etelä-akselin sähköverkkojen ja niiden yhteen liittämisen kehittäminen. Energiatehokkuutta ja teknologian siirtoa pidetään toistaiseksi oheistoimina, mikä on sinänsä valitettavaa edellä esiin tuotujen alueen mahdollisuuksien ja haasteiden valossa. Kun otetaan huomioon Välimeren energiaobservatorion hahmottelemat vuoteen 2020 ulottuvat tulevaisuudennäkymät, Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman tavoitteen saavuttaminen merkitsisi uusiutuvien energialähteiden osalta 11 GW:n lisäkapasiteettia, jos asioihin ei puututa, ja vain 1 GW:n lisäkapasiteettia siinä tapauksessa, että käytössä on vaihtoehtoinen skenaario. Tässä yhteydessä on toivottavaa, että jäsenvaltiot sitoutuvat ostamaan tietyn vähimmäismäärän sähköä eteläisistä maista hankkeen edistämiseksi.

6.1.3 Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman ongelmakenttä on kahtalainen: tarkoituksena on toisaalta parantaa hankkeiden kannattavuutta sääntelemällä sähkön ostohintaa sekä paikallisesti että viennissä ja hyödyntämällä pehmeäehtoisia varoja, tukia tai päästöhyvityksiä ja toisaalta varmistaa niiden rahoitus sekä omilla varoilla – minkä pitäisi olla taattu, jos tuotto on riittävä ja riskit hallittavissa – että velkarahoituksella, jota hankitaan aluksi kehitystä edistäviltä rahoituslaitoksilta (EIP, Ranskan kehitysvirasto AFD, KfW-pankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD, Maailmanpankki, Afrikan kehityspankki, Islamilainen kehityspankki) ja jatkossa kaupallisilta pankeilta.

6.1.4 Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma -aloite ylittää tähän asti tunnetut yhteistyöpuitteet. Se kokoaa yhteen Välimeren unionin jäsenvaltiot, Euroopan komission, yritykset, tutkimuslaitokset ja alan kansalaisjärjestöt sekä moninaiset julkiset ja yksityiset investoijat ja rahoituslaitokset.

6.1.5 ETSK kehottaa Euroopan komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä Välimeren unionin sihteeristön kanssa, sillä Välimeren unioni huolehtii Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman ja erityisesti sen yleissuunnitelman täytäntöönpanosta. On luotava yhteinen viitekehys yleissuunnitelman täytäntöönpanon edistämiseksi. Tarvitaan muun muassa yhteistä lähestymistapaa sellaisiin keskeisiin kysymyksiin kuin rahoitusvälineet ja teknologian siirto.

6.2 Medgrid: yhteinen kehityshanke Välimeren alueella käytävään sähkön kauppaan

6.2.1 Kuten jo edellä mainittiin, yhtenä tärkeimmistä haasteista on tarve täydentää ja vahvistaa sähköverkkojen yhteen liittämistä Välimeren molemmin puolin, sillä tällä hetkellä vain Espanjan ja Marokon verkot on liitetty toisiinsa, ja tämän yhteenliitetyn verkon siirtokapasiteetti on 1 400 MW. Välimeren alueen sähköteollisuuden yhteisjärjestön MEDELECin mukaan verkon maksimaalinen siirtokapasiteetti voisi olla nykyisten investointisuunnitelmien pohjalta 5 GW. Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman tavoitteiden toteuttaminen edellyttää siis suuria ponnistuksia eteläisten maiden keskinäisten sekä eteläisten ja pohjoisten maiden välisten yhteenliitettyjen verkkojen kapasiteetin lisäämiseksi.

6.2.2 Medgridin tavoitteena on määritellä vuoteen 2020 ulottuva suunnitelma Välimeren alueen verkolle, edistää sähkön kaupan institutionaalisia puitteita ja lainsäädäntökehystä, arvioida verkkoinfrastruktuuri-investointien hyötyjä, kehittää teknistä ja teknologista yhteistyötä Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kanssa sekä edistää kehittyneitä siirtotekniikoita.

6.3.1 Dii-aloite (Desertec Industrial Initiative) ulottuu Välimeren aurinkoenergiasuunnitelmaa pidemmälle eli vuoteen 2050. Lähtökohtana on, että 15 prosenttia Euroopan maiden sähkön kysynnästä voitaisiin kattaa kyseiseen ajankohtaan mennessä Välimeren eteläisten maiden aavikoille rakennetuista aurinkovoimaloista saatavalla sähköllä. Dii-aloite on kuitenkin kulkenut vuonna 2009 tapahtuneen käynnistämisen jälkeen kohti yhteisen kehittämisen tavoitetta, jossa keskitytään yleisesti uusiutuvien energiamuotojen, eikä yksinomaan aurinkoenergian kehittämiseen ja vientiin etelän ja pohjoisen välillä. Dii-aloitteella on sama visio kuin Välimeren aurinkoenergiasuunnitelmalla, mutta se ulottuu pidemmälle eikä siinä aseteta määrällisiä tavoitteita.

6.4.1 Muita mainitsemisen arvoisia aloitteita ovat muun muassa EU:n teknisen tuen aloite ”Paving the way for the Mediterranean Solar Plan”, joka koskee uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä alueella; unionin rahoitus Välimeren eteläisille valtioille: naapuruuspolitiikan investointiväline (NIF) ja Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusväline (FEMIP), joilla on tarkoitus rahoittaa uusiutuviin energiamuotoihin liittyviä hankkeita; komission tiedonanto ”Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten” (KOM(2010) 677 lopullinen), jossa käsitellään vihreän sähkön kauppaa etelän ja pohjoisen välillä sekä tarvetta vahvistaa yhteenliitettyjä verkkoja, joilla kauppaa voidaan helpottaa. Useat maat ovat myös käynnistäneet kansallisia suunnitelmia. Esimerkkeinä voidaan mainita Marokon ja Tunisian aurinkoenergiasuunnitelmat, joihin sisältyy kansallisia hankekokonaisuuksia uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi.

Bryssel 21. syyskuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(5) ETSK:n tiedonanto aiheesta ”Ilmastonmuutos ja Välimeren alue: ympäristönsuojelu- ja energiahaasteet”, CESE 682/2009, 30. syyskuuta 2009.

(9) Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen poliittisten ja turvallisuusasioiden sekä ihmisoikeuksien valiokunnan Roomassa 4. maaliskuuta 2011 antama suositus.