Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoin”

COM(2011) 573 final

2012/C 191/17

Esittelijä: Edouard DE LAMAZE

Komissio päätti 20. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoin

COM(2011) 573 final.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. maaliskuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. huhtikuuta 2012 pitämässään 480. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 131 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan ja 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK kannattaa tiedonannon tavoitetta, joka on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 83 artiklan 2 kohdan mukaisen EU:n rikosoikeudellisen toimivallan käyttäminen uusilla, yhdenmukaistetuilla aloilla. Näin EU voisi saada tehokkaan välineen politiikkojensa täytäntöönpanon parantamiseksi ja tehostamiseksi. Tämä olisi jatkoa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vuonna 2005 tapahtuneelle edistykselle ja vuosina 2008 ja 2009 annetuille kahdelle direktiiville, joiden tavoitteena on luoda perusta ”ympäristörikosoikeudelle”.

1.2   Komission tiedonanto on kiistaton edistysaskel sen vuoksi, että EU ehdottaa ensimmäistä kertaa sellaisen politiikan määrittämistä, jolla ohjataan sen toimia rikosoikeuden alalla. ETSK:n näkemyksen mukaan sitä tulisi tukea vahvalla poliittisella sysäyksellä.

1.3   ETSK viittaa mainittuun oikeudelliseen kehitykseen ja muistuttaa aluksi, että halu taata unionin politiikkojen toteuttaminen ei ole sellaisenaan riittävä peruste rikosoikeuteen turvautumiseen sen vuoksi, että unionin rikosoikeuden alan laajentaminen edellyttää toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista.

1.4   Koska rikosoikeudellinen seuraamus on luonteeltaan kärsimystä ja häpeää tuottava, tietyn käyttäytymisen kriminalisoimisen tulee olla viimeinen keino (ultima ratio), jota unioni käyttää suhteessa jäsenvaltioihin. Jäsenvaltioiden vaikeudet tietyn EU:n politiikan täytäntöönpanossa ja niiden myötä sen tehokkuuden heikkeneminen eivät yksinään saa riittää rikosoikeuden käyttämisen perusteeksi. Lisäedellytyksenä tulee olla, että tietty käyttäytyminen loukkaa vakavasti perustavan tärkeänä pidettyä etua.

1.5   ETSK katsoo, että komission ehdotus edellyttää, että määritetään ennakolta nykyistä tarkemmin, mitä unionitasolla määritetty yleisen edun käsite kattaisi. Käsitettähän ei ole vielä määritelty oikeudellisesti, mutta se on tarpeen sen perustelemiseksi, että unionitasolla määritettyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia voidaan määrätä unionin kansalaisille. Pelkästään kuluttajien etu ei voi olla riittävä tällaisten toimien perustelemiseksi.

1.6   ETSK kehottaa tutkimaan perusteellisemmin, miten perusoikeuksia – mukaan lukien sosiaaliset oikeudet – voitaisiin suojella tulevaisuudessa unionitasolla määritettyjen rikosoikeudellisten seuraamusten avulla. Tämä tarkoittaisi sosiaalisten oikeuksien osalta, että tulisi pohtia keinoa lähentää niitä koskevaa eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Kun otetaan huomioon, että tunnusmerkistöt ja seuraamukset voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa jopa niin, että loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeusturvaa ja sitä kautta perusoikeuksia, ETSK katsoo myös, että rikosoikeudellisten säännösten lähentäminen olisi näissä tapauksissa tarpeen.

1.7   Päätös ottaa käyttöön uusia unionitasoisia rikosoikeudellisia toimia tulee perustella ennakolta eri jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä tehdyllä vaikutusten arvioinnilla, johon sisältyy muun muassa vertaileva oikeustieteellinen tutkimus järjestelmistä, jotka vastaavat asianomaisten sääntöjen soveltamisesta jäsenvaltiotasolla, ja analyysi tarpeesta parantaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. Analyysin tulee osoittaa, että on välttämätöntä ottaa käyttöön toimia unionitasolla.

1.8   Toteutettavan analyysin tulee toisin sanoen osoittaa, että unionitasoinen rikosoikeudellinen normi on tarpeen, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate sekä seuraamuksen välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus (ultima ratio -vaatimus). ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo laajentaa EU:n toimia rikosoikeuden alalla tältä pohjalta.

1.9   Unionitasolla määritetyn rikosoikeudellisen välineen tehokkuus ja vaikutukset perusoikeuksiin tulee ETSK:n näkemyksen mukaan arvioida tieteellisesti ja riippumattomasti, ennalta tehtävän vaikutusten arvioinnin välttämättömänä täydennyksenä.

1.10   ETSK pitää välttämättömänä täsmentää rikosoikeuden alan yhdenmukaistamispolitiikan sisältöä, varsinkin siltä osin kuin sen tavoitteena on lähentää seuraamusten ja rikkomusten määritelmiä.

1.11   ETSK katsoo, että unionitasolla käyttöön otetut vähimmäissäännöt eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden elinten tekemiin rikkomustyyppien määritelmiin, jotka lisäksi liittyvät niiden oikeusjärjestelmään, ja että jäsenvaltioiden elinten tehtäväksi täytyy jättää oman lainvalvontastrategiansa määrittely toissijaisuusperiaatetta tinkimättömästi noudattaen.

1.12   ETSK korostaa, että aineellisen rikosoikeuden sääntöjen asteittainen lähentäminen voidaan joka tapauksessa toteuttaa vain rakenteellisesti syyttäjäviranomaisten (oikeusministeriöiden ja syyttäjien) ja lainkäyttöviranomaisten tiiviin yhteistyön pohjalta. Tällaisen yhteistyön tekeminen tulisi voida turvata erityismäärärahoilla. Lähentämisellä ei kuitenkaan voida poistaa jäsenvaltioiden rikosprosessuaalisten sääntöjen moninaisuutta; tämä pätee erityisesti puolustautumisoikeuden käyttämisen konkreettisiin takeisiin (esimerkiksi muutoksenhakuoikeuden käyttöön). Menettelylliset kysymykset eivät sitä paitsi kuulu tiedonannon alaan. Sen vuoksi eri lainvalvontajärjestelmien rikosoikeudellisista menettelyistä ja käytänteistä aiheutuu vaihtelua, jota unionin lainsäätäjä ei ole ottanut huomioon. ETSK kiinnittääkin erityishuomiota siihen, että Euroopan tulevan syyttäjäviranomaisen tehtäväksi tulee antaa seurata toimivaltuuksiensa rajoissa jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöjen asteittaista lähentämistä, sillä se päättää syytteen nostamisesta niiden pohjalta.

1.13   ETSK katsoo lisäksi, että olisi syytä harkita oikeushenkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, jota ei tällä hetkellä hyväksytä kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä eriarvoisuus lain edessä edellyttää kysymyksen ensisijaista pohdintaa, sillä monissa talous-, yhteiskunta- ja ympäristöalan rikoksissa tekijänä on teollisuusyritys tai kaupallinen yritys.

1.14   Unionin rikosoikeuden alan laajentaminen edellyttää ensi vaiheessa seuraavien kysymysten pohtimista:

1.15   ETSK katsoo vielä, että keskustelu unionin rikosoikeuden laajentamisen periaatteesta edellyttää vastaavasti puolustautumisoikeuden noudattamisen pohtimista, koska sillä on heikompi suoja rikosoikeudenkäynnin tarjoamien oikeudellisten puitteiden ulkopuolella. Unionin rikosoikeuden alan laajentaminen edellyttää juuri siihen liittyvän konkreettisen soveltamisen vaatimuksen vuoksi puolustautumisoikeuden vahvistamista erityisesti Eurojustin ja Europolin yhteydessä. Puolustautumisoikeus täytyy taata tehokkaasti käytännössä jokaiselle EU:n kansalaiselle. Vain tällä tavoin unionin rikosoikeus täyttää perussopimuksiin (SEUTin 67 artiklan 1 kohtaan ja 83 artiklan 3 kohtaan) kirjatun perusoikeuksien noudattamisen vaatimuksen.

2.   Tiedonannon sisältö

2.1   Komissio toteaa, että rahoitusalalla ja unionin taloudellisten etujen suojaamisessa, euron suojaamisessa ja rahanväärennyksen torjunnassa EU:n toimet rikosoikeuden alalla ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa EU:n politiikkojen tehokas täytäntöönpano.

2.2   Komissio kehottaa arvioimaan, onko perusteltua laajentaa rikosoikeuden käyttämistä seuraaville aloille: maantieliikenne, tietosuoja, tullisäännökset, ympäristönsuojelu, kalastuspolitiikka ja sisämarkkinapolitiikat (väärentäminen, korruptio, julkiset hankintamenettelyt). Luettelo ei ole tyhjentävä.

2.3   Tällaisten EU:n toimien oikeusperusta olisi SEUTin 83 artiklan 2 kohta, jonka mukaan ”kun jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentäminen rikosoikeuden alalla osoittautuu välttämättömäksi jonkin unionin politiikan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi alalla, jolla on toteutettu yhdenmukaistamistoimenpiteitä, tällä alalla voidaan direktiivein säätää rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä”.

2.4   Vaikka Lissabonin sopimukseen sisältyy oikeusperusta, joka helpottaa direktiivien antamista rikosoikeuden alalla, direktiiveissä tulee noudattaa tinkimättömästi paitsi EU:n perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja perusoikeuksia myös perustavia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Lisäksi rikosoikeuteen tulee turvautua viimeisenä keinona (ultima ratio), kuten tiedonannossa täsmennetään.

2.5   Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU voi toimia, kuten tiedonannossa selvitetään, vain silloin kun jäsenvaltiot eivät onnistu panemaan unionin oikeutta täytäntöön tai jos alalla ilmenee merkittäviä jäsenvaltioiden välisiä eroja, jotka aiheuttavat epäjohdonmukaisuutta unionin oikeuden täytäntöönpanossa.

2.6   Ultima ratio -vaatimuksen mukaisesti komissio ilmoittaa, että rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten välisen valinnan tulee perustua perusteelliseen vaikutusten arviointiin. Asiantuntijaryhmä auttaa komissiota tässä tehtävässä, ja sen tehtäviin kuuluu lisäksi tiettyjen rikosoikeuden keskeisten käsitteiden (”tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset”, ”vähäinen tapaus” tai ”avunanto ja yllyttäminen” jne.) tulkinta.

2.7   Komissio arvioi EU:n toimien lisäarvoa rikosoikeuden alalla seuraavien neljän tavoitteen pohjalta:

2.8   Tiedonannossa ei käsitellä toimia, joita voidaan toteuttaa SEUTin 83 artiklan 1 kohdassa tyhjentävästi lueteltujen ns. eurorikosten (1) torjumiseksi, koska ne ovat erityisen vakavia ja niillä on rajat ylittävä ulottuvuus.

3.   Yleistä

3.1   Tarkasteltavana olevan tiedonannon aihe on erityisen arkaluonteinen, koska kriminaalipolitiikka on kuulunut valtion olemassaolon alusta lähtien sen toimivaltaan ja koska lainvalvontanormit vaikuttavat suoraan kansalaisten yksilönvapauksiin ja oikeuksiin.

3.2   Tietyillä aloilla, muun muassa ihmiskaupassa sekä naisten ja lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä, jotka kuuluvat SEUTin 83 artiklan 1 kohdan piiriin, tarvitaan kiistatta unionin rikosoikeudellisia toimia. ETSK ei kuitenkaan ole varma, että tämä pätee myös SEUTin 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin aloihin.

3.3   Unionin rikosoikeudellisen sääntelyn perusta

3.3.1   Riittävän perustellun edun tarve

3.3.1.1   Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat muutokset ovat saavutus, johon ETSK on tyytyväinen. Rikosoikeudellisten direktiivien antaminen on helpottunut ja perusoikeuksien suoja parantunut.

3.3.1.2   ETSK haluaa kuitenkin heti aluksi selvittää mahdollisen sekaannuksen: SEUTin 83 artiklan 2 kohtaa ei voida tulkita niin, että halu taata unionin politiikkojen toteutuminen riittäisi yksinään rikosoikeuteen turvautumisen perusteeksi.

3.3.1.3   Komissio viittaa ”talouden elpymiseen” harkitessaan EU:n rikosoikeudellisen toiminta-alan laajentamista (s. 10). Vaikka se on keskeinen ja kaikkien mielestä ensisijainen tavoite, se ei voi itsessään olla riittävä perusteltu etu rikosoikeuteen turvautumiseksi. Tämän tavoitteen saavuttaminen riippuu lisäksi monista muistakin seikoista kuin ”laittoman talouden ja talousrikollisuuden” torjumisesta, johon EU:n rikosoikeudelliset toimet eivät komission kaavailujen mukaan voisikaan rajoittua.

3.3.1.4   ETSK katsoo, että komission ehdotus edellyttää, että määritetään ennakolta nykyistä tarkemmin, mitä unionitasolla määritetty yleisen edun käsite kattaisi. Käsitettähän ei ole vielä määritelty oikeudellisesti, mutta se on tarpeen sen perustelemiseksi, että unionitasolla määritettyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia voidaan määrätä unionin kansalaisille. Pelkästään kuluttajien etu ei voi olla riittävä tällaisten toimien perustelemiseksi.

3.3.1.5   ETSK kehottaa tutkimaan perusteellisemmin, miten perusoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia voitaisiin suojella tulevaisuudessa unionitasolla määritettyjen rikosoikeudellisten seuraamusten avulla. Tämä tarkoittaisi sosiaalisten oikeuksien osalta, että tulisi pohtia keinoa lähentää niitä koskevaa eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Kun otetaan huomioon, että tunnusmerkistöt ja seuraamukset voivat vaihdella eri jäsenvaltioissa jopa niin, että loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeusturvaa ja sitä kautta perusoikeuksia, ETSK katsoo myös, että rikosoikeudellisten säännösten lähentäminen olisi näissä tapauksissa tarpeen.

3.3.2   Toissijaisuuden ”metaperiaate” ja ultima ratio -vaatimus

3.3.2.1   ETSK kiinnittää unionin rikosoikeudellisessa sääntelyssä erityishuomiota toissijaisuusperiaatteeseen: sillä on erityistä merkitystä sen vuoksi, että rikosoikeuden avulla suojellut yhteiskunnalliset arvot liittyvät läheisesti jäsenvaltioiden yhteiskuntien rakenteeseen ja niiden omaan identiteettiin. Tämä identiteetti on kirjattu SEUTiin, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden ei tulisi epäröidä käyttää oikeuksiaan ja turvautua ns. hätäjarruun, jos ne katsovat, että säädösehdotuksella puututtaisiin niiden rikosoikeusjärjestelmän perusteisiin (83 artiklan 3 kohta).

3.3.2.2   ETSK katsoo, että unionitasolla määritetyt rikosoikeudelliset vähimmäissäännöt eivät saa vaikuttaa jäsenvaltioiden elinten tekemiin rikostyyppien määritelmiin, jotka lisäksi liittyvät niiden oikeusjärjestelmään, ja että jäsenvaltioiden elinten tehtäväksi täytyy jättää oman lainvalvontastrategiansa määrittely toissijaisuusperiaatetta tinkimättömästi noudattaen.

3.3.2.3   ETSK huomauttaa, että tiedonannossa tarkennetaan, että toissijaisuusperiaatteen nojalla EU:n toimet rikosoikeuden alalla ovat perusteltavissa vain, jos kaikki jäsenvaltiot tai merkittävä osa niistä ei pysty oman lainsäädäntökapasiteettinsa turvin varmistamaan unionin oikeuden noudattamista. Kysymystä EU:n toimista on syytä pohtia niiden tapausten varalta, että vain yksi tai harva jäsenvaltio on tässä tilanteessa.

3.3.2.4   Koska rikoslainsäädännöllä puututaan yksilön oikeuksiin, kaiken unionin rikoslainsäädännön tulee lisäksi perustua suhteellisuusperiaatteeseen ja erityisesti ultima ratio -vaatimukseen, joka edellyttää sen osoittamista ennakolta, että asetettua tavoitetta ei voida saavuttaa muulla, lievemmällä keinolla.

3.3.2.5   Tiedonannossa tähdennetään näiden periaatteiden noudattamisen tärkeyttä, mikä edellyttää arviointien toteuttamista ja kaikkien mahdollisten vaihtoehtoisten toimien huomioon ottamista.

3.3.2.6   ETSK on tyytyväinen komission haluun tehdä tällaisia tutkimuksia. Komissio ilmoittaa, että seurantatoimiensa yhteydessä se ”laatii suunnitelmia uusien tilastotietojen ja näytön keräämisestä 325 artiklan 4 kohdassa ja 83 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kysymysten käsittelyä varten” (kohta 2.2.2).

3.3.2.7   Ultima ratio -vaatimusta tarkastellessaan komissio toteaa, että lainsäätäjän tulee tukeutua vaikutusten arviointeihin, joissa analysoidaan jäsenvaltioiden seuraamusjärjestelmien kykyä saavuttaa haluttu tulos ja jäsenvaltioiden viranomaisten vaikeuksia panna EU:n oikeutta täytäntöön (kohta 2.2.1).

3.3.2.8   On todettava, että tähän mennessä on arvioitu hyvin vähän sitä, miten jäsenvaltiot ovat saattaneet unionin lainsäädäntöä osaksi omaa lainsäädäntöään ja soveltaneet sitä. Samoin on tehty vain vähän vertailevaa tutkimusta eri oikeusjärjestelmistä. Ensimmäinen tehtävä on edetä tällä saralla. ETSK:n näkemyksen mukaan vain näiden arvioiden ja tutkimusten tulosten pohjalta voidaan määrittää yhdenmukaistamistoimenpiteen ”välttämättömyys”.

3.3.2.9   ETSK tähdentää, että tulee osoittaa sekä jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten puutteellisuus että kriminalisointien, seuraamusten ja lainvalvonnan tehokkuuden käsitteellisistä eroista johtuvien unionitasoisten ongelmien luonne.

3.3.2.10   ETSK katsoo, että myös unionin rikosoikeudellisesta välineestä tulee tehdä tieteellinen, riippumaton tutkimus, jossa arvioidaan sen tehokkuutta ja vaikutusta perusoikeuksiin. Vain tällaisen arvion avulla voidaan vahvistaa tosiasiallisesti tehokkaat toimet ja hylätä muut. Tämä edellyttää, että jäsenvaltioilla on käytössään erityinen rahoitusväline, jonka avulla voidaan myöntää tarvittava rahoitus niiden talousarviosta. Lisäksi tulee määrittää unionitasolla yhteinen menetelmä, joka sisältää pääasialliset osoittimet ja mittausvälineet.

3.3.2.11   ETSK on tietoinen siitä, että keskustelu toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta rikosoikeudessa on vasta alullaan. Samoin oikeuskäytäntö on vasta kehittymässä. Komitea korostaa sen vuoksi, että on syytä selvittää asiaa perusteellisemmin käsitteen hahmottamiseksi paremmin. Yleisemmin ottaen se kehottaa keskustelemaan nykyistä syvällisemmin kaiken unionin rikoslainsäädännön perustana olevista periaatteista.

3.3.2.12   ETSK:n mielestä tiedonannossa esitettyjä perusteluja, joilla korostetaan unionin rikosoikeudellisten toimien tuomaa lisäarvoa (s. 5), tulisi syventää.

3.3.2.12.1   Erityisesti todettakoon, että vaikka EU:ssa käytettävien seuraamusten eroja koskeva argumentti herättää ETSK:n näkemyksen mukaan ennen kaikkea kysymyksen EU:n joidenkin kansalaisten eriarvoisesta kohtelusta perusoikeuksien kunnioittamisessa, se on kuitenkin suhteutettava: ensinnäkin tuomioistuimilla on harkintavaltaa useissa jäsenvaltioissa ja toiseksi pelotevaikutus riippuu ennen kaikkea lainvalvontaviranomaisten tehokkuudesta.

3.3.2.12.2   ETSK korostaa, että aineellisen rikosoikeuden sääntöjen asteittainen lähentäminen voidaan joka tapauksessa toteuttaa vain rakenteellisesti jäsenvaltioiden lainkäyttöviranomaisten yhteistyön pohjalta, ja yhteistyölle tulee taata erityismäärärahat. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että yhdenmukaistamisella ei voida kokonaan poistaa rikosprosessuaalisten sääntöjen eroja; tämä pätee erityisesti kontradiktoriseen periaatteeseen ja puolustautumisoikeuteen.

3.3.2.12.3   ETSK kiinnittää huomiota siihen, että kun rikosoikeudellinen toimi vaikuttaa välttämättömältä, on tarpeen pyrkiä yhdenmukaistamaan todistelukäytänteitä.

3.3.2.13   ETSK muistuttaa, että ultima ratio -vaatimuksen vuoksi tulisi tutkia ennaltaehkäiseviä keinoja ja erityisesti sosiaalialan toimia. Ne voidaan yhdistää tehokkaasti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

3.3.3   Muita periaatteita

3.3.3.1   ETSK muistuttaa, että lainsäätäjää koskee EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan selkeyden ja täsmällisyyden vaatimus tunnusmerkistöjen määrittelyssä, mikä ilmentää vain yleistä oikeusvarmuuden vaatimusta. Tämän vaatimuksen tulisi ETSK:n mielestä ulottua myös päätekoon liittyviin tekoihin kuten yritykseen ja avunantoon, jotka määritellään eri tavoin eri maissa.

3.3.3.2   Kuten komissio muistuttaa, lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen ei saa nostaa jäsenvaltioissa määrättävien seuraamusten ankaruustasoa. ETSK muistuttaa, että (vertikaalisen) johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti EU:n määrittämät seuraamusten vähimmäistasot eivät saa johtaa jäsenvaltiossa määrättävien seuraamusten enimmäistasojen nostamiseen, sillä seuraamusten ankaroittaminen olisi ristiriidassa kyseisen valtion oikeusjärjestyksen kanssa (SEUTin 67 artiklan 1 kohta). Komitea kehottaa erottamaan toisistaan seuraamuksen ankaruuden ja tehokkuuden seuraamuksia arvioitaessa.

3.3.3.3   EU:n hyväksymiä seuraamuksia tarkasteltaessa ETSK muistuttaa, että horisontaalisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi on syytä ottaa huomioon myös jo nyt unionin säädöksillä vahvistetut seuraamusten ankaruustasot.

3.4   Selvennettäviä oikeudellisia käsitteitä

3.4.1   Komissio on selvästi halunnut käynnistää keskustelun jo ennen tiettyjen olennaisten käsitteiden määrittelemistä, mikä vuoksi tiedonanto ei ole aivan selkeä. Vaikka ETSK on tietoinen asiakirjan poliittisesta merkityksestä, se pahoittelee, että keskustelua ei voida aloittaa vakaalta pohjalta, kuten se olisi toivonut. Komitea korostaa erityisesti rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraamusten erottelun monimutkaisuutta, vaikka se onkin tarpeellinen, ja pohtii, miten ”vakava rikkominen” tulee ymmärtää unionin oikeudessa.

3.4.2   Asiantuntijaryhmän työskentelyn avulla voitaneen poistaa joitakin epäselvyyksiä. ETSK huolehtii siitä, että ryhmään tosiaan valitaan komission ilmoituksen mukaisesti lakimiehiä, asianajajia, tuomareita, kriminologeja jne.

3.5   Mille aloille EU:n rikosoikeudelliset toimet tulee ulottaa?

3.5.1   Tiedonannossa esitellään perustellusti rikosoikeuden vaihtoehtoja muttei kuitenkaan ETSK:n näkemyksen mukaan tehdä kaikkia johtopäätöksiä: kun EU reagoi epätoivottuun käyttäytymiseen rahoitustoiminnassa sekä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa elämässä tulee komitean mielestä ottaa huomioon myös taloudellinen vaihtoehto eli hallinnolliset ja yksityisoikeudelliset seuraamukset (esimerkiksi kielto harjoittaa ammattia).

3.5.2   Unionitasoisen kriminaalipoliittisen kokonaisstrategian puuttumisesta seuraa, että niiden alojen luettelolla, joilla komissio voisi harkita aloitteiden tekemistä, ei ole kunnollista perustelua.

3.5.3   EU:n toimien tulisi perustua ETSK:n mielestä kolmeen kriteeriin: tekojen vakavuusasteeseen (määritettävä) ja rajat ylittävään ulottuvuuteen, mutta myös ”oikeudenvastaisuuden” yleiskriteeriin sen mukaan, miten tärkeää etua on loukattu.

3.6   Mikä yhdenmukaistamisen taso tulisi valita?

3.6.1   ETSK panee merkille tiedonannon tavoitteen määrittää vähimmäissääntöjä. Perussopimuksessa ei sallita niitä pidemmälle meneviä sääntöjä ja suljetaan pois täydellinen yhdenmukaistaminen. Vähimmäissäännöt voivat kuitenkin ilmentää enemmän tai vähemmän kunnianhimoista yhdenmukaistamispyrkimystä. ETSK pitää tärkeänä määritellä täsmällisesti yhdenmukaistamisen haluttu taso kullakin sektorilla. Vaikka Euroopan parlamentti voi antaa tarvittavan poliittisen sysäyksen ja taata demokraattisen legitimiteetin, on olennaisen tärkeää, että myös kansalliset parlamentit käsittelevät kysymystä ja ottavat siihen kantaa uusien vastuualueidensa mukaisesti, jotta voidaan vahvistaa luottamusta unionin rikosoikeuteen.

3.6.2   Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska valtava ja loppumaton rikkomusten ja seuraamusten ja rikosten määritelmien yhdenmukaistamistyö – vaikka sitä tehdään vähimmäisperiaatteen lähtökohdasta – ei ETSK:n näkemyksen mukaan voi olla vaikuttamatta jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten ominaislaatuun.

3.7   Puolustautumisoikeus

3.7.1   ESTK kiinnittää huomiota siihen, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä seuraamus, olipa se hallinnollinen tai rikosoikeudellinen, edellyttää vastaavien takeiden tarjoamista oikeussubjektille (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisesti), käytännössä puolustautumisoikeuden suojassa saattaa ilmetä eroja valitusta seuraamustyypistä riippuen. Tämä tilanne edellyttää komitean näkemyksen mukaan sen selkeää ja etukäteistä määrittelemistä, mikä on hallinnollinen ja mikä rikosoikeudellinen seuraamus.

3.7.2   Jotta voidaan suojata nykyistä paremmin puolustautumisoikeutta hallinnollisten seuraamusten tapauksissa, ETSK kannattaa sellaisten periaatteiden määrittämistä, joilla pyritään tällaisten seuraamusten juridisoimiseen.

3.7.3   ETSK korostaa, että puolustautumisoikeus on tärkeä asia myös lainkäyttöviranomaisten ja lainvalvontaviranomaisten (muun muassa Eurojustin ja Europolin) yhteistyössä.

3.8   Muita kysymyksiä

3.8.1   Tulisiko oikeushenkilöihin soveltaa rikos- vai siviilioikeudellista vastuuta?

3.8.1.1   Tietyt valtiot eivät tällä hetkellä hyväksy oikeushenkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, mikä luo kuilun mahdollisten seuraamusmuotojen tehokkuuden ja toimivaltaisten tuomioistuinten valinnan välille (rikos- tai siviilituomioistuin kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan, mistä aiheutuu forum shopping -vaara). On esimerkiksi täysin selvää, että laajoista, rajat ylittävistä ympäristön pilaamisteoista vastuullisille, jotka yleensä ovat yrityksiä, määrätyt rikosoikeudelliset seuraamukset ovat tehokkaampia kuin syytteen nostaminen ainoastaan yhteiskunnallisia vastuutahoja tai jopa pelkkiä virka-apulaisia vastaan. Tätä aihetta ja etenkin mahdollisuutta yrityksen sisäiseen vastuunsiirtoon olisi syytä käsitellä tarkemmin, sillä muutoin ei voida varmistaa seuraamusten vastaavuutta ja sitä kautta ennaltaehkäisevien keinojen pelotevaikutusta.

3.8.1.2   Koska yrityksiin sovellettavan rikosoikeuden yhdenmukaistamisessa törmätään käsiteongelmiin eri jäsenvaltioiden välillä, EU:n säännösten kulmakivinä olevien perussääntöjen rikkomisesta voidaan edelleen rangaista vain hallinnollisesti, riippumatta siitä, tapahtuuko se komission, jäsenvaltioiden vai jäsenvaltioiden riippumattomien viranomaisien aloitteesta. On tärkeää varmistaa, että oikeushenkilöille taataan seuraamuksia määräävissä elimissä sama puolustautumisoikeus kuin rikostuomioistuimissa.

3.8.2   Muita tiedonannossa käsiteltyjä aiheita

3.8.2.1   Tuleeko unionin lainsäädännössä määritellä ”törkeä huolimattomuus”?

3.8.2.2   ETSK pitäytyy tiukasti nulla poena sine culpa -periaatteessa (ei rangaistusta ilman syyllisyyttä) ja katsoo, että vaikka EU:n rikoslainsäädännössä määriteltäisiin tahallinen teko, jäsenvaltioilla olisi silti yksinomainen toimivalta määritellä törkeästä huolimattomuudesta langetettavat seuraamukset (asiasta on vielä keskusteltava).

3.8.3   Tuleeko unionin lainsäädännössä säätää menetetyksi tuomitsemisesta?

3.8.3.1   Mikään periaate ei näyttäisi estävän menetetyksi tuomitsemisen (eri asia kuin omaisuuden takavarikointi) ottamista käyttöön EU:n lainsäädännöllä esimerkiksi huumausainekaupassa, mutta asiasta lienee syytä keskustella tarkemmin, jos suunnitellaan koko omaisuuteen kohdistuvaa menettämisseuraamusta, sillä sitä ei tunneta läheskään kaikissa oikeusjärjestelmissä ja siihen voi liittyä kysymys seuraamuksen oikeasuhtaisuudesta ja epävarmuudesta.

(1)  Terrorismi, ihmiskauppa sekä naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laiton huumausainekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu, lahjonta, maksuvälineiden väärentäminen ja järjestäytynyt rikollisuus.

  翻译：

查看mercari原页面

收藏该商品

立即下单