17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/44

Esittelijä:

An LE NOUAIL MARLIÈRE

1.1

ETSK suosittaa, että Välimeren unionin jäsenvaltiot ja EU vahvistavat sovitut kestävän kehityksen tavoitteet ratifioimalla niihin liittyvät kansainväliset yleissopimukset.

1.2

ETSK suosittaa, että Välimeren unionin jäsenvaltiot ja EU suojelevat kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittavia julkisia investointeja vakaasti.

1.3

ETSK suosittaa, että Välimeren unionin jäsenvaltiot ja EU ottavat mahdollisimman lähellä kansalaisia toteutettavaan täytäntöönpanoon mukaan kansalaisyhteiskunnan ja paikallistasolla alueet.

1.4

Komitea panee merkille 26. toukokuuta 2015 kokoontuneen ulkoasioiden ja kansainvälisten suhteiden neuvoston päätelmät ja Euroopan komission vuosikertomuksen 2015 EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoumuksista julkiseen kehitysapuun ja avun antamisesta.

1.5

Komitea pahoittelee kuitenkin, että EU asettaa vuoden 2030 takarajaksi sille, että saavutetaan 0,7 prosentin tavoite BKT:sta (1).

1.6

Komitea tukee EU:n aikomusta vahvistaa muita kuin taloudellisia näkökohtia (kansainvälisten oikeusvälineiden ratifioiminen, talousrikollisuuden torjuminen).

1.7

Komitea kehottaa EU:ta omaksumaan johdonmukaisen kannan kahdenvälisten, useammankeskisten ja monenvälisten kaupallisten etujen ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä, jotta voidaan säilyttää sekä tavoitteiden että unionin antaman avun uskottavuus.

1.8

Komitea suosittaa, että jatketaan työmarkkinaosapuolien ja eurooppalaisten ammattikoulutuslaitosten ja elinikäisen oppimisen taitoja tarjoavien laitosten välistä vuoropuhelua, johon se on asianmukaisesti kutsuttu osallistumaan ja jonka luomiseen se on osallistunut (2). Se suosittaa myös, että asiaan liittyviä toimintaohjelmia jatketaan.

1.9

Komitea kehottaa sisällyttämään nämä suositukset EU:n ohjelmaan ja unionin naapuruuspolitiikkaan: johdonmukaisuus kauppa-, ulko- ja kehityspolitiikan, rahoituksen sekä demokratian ja ihmisoikeuksien suojelun välillä varapuheenjohtaja Federica Mogherinin 28. toukokuuta 2015 kansalaisyhteiskunnalle antamien sitoumusten mukaisesti (3).

2.1

Keskustelu vuoden 2015 jälkeisistä kestävän kehityksen tavoitteista on lähitulevaisuudessa tärkeällä sijalla Euroopan unionin ja koko maailman asialistalla. Euro–Välimeri-alueella on eräitä yhteisiä erityispiirteitä, joiden vuoksi on pohdittava, miten voidaan sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja Välimeren eteläpuolisia maita koskeviin politiikkoihin. Ruokaturva, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, vesipula, demokraattista ja taloudellista muutosta läpikäyvien alueen maiden erityistilanne sekä rauhan ja turvallisuuden palauttamisen välttämättömyys ovat tekijöitä, joiden takia ETSK:n on aiheellista antaa lausunto, jossa pyritään määrittämään suuntaviivoja vuoden 2015 jälkeisen ohjelman täytäntöönpanolle ja seurannalle Välimeren alueella.

2.2

ETSK voi toimia neuvonantajana tämän kovia kokeneen alueen hallituksille ja Euroopan unionin toimielimille auttamalla konkreettisten haasteiden määrittämisessä ja laatimalla kansalaisyhteiskunnan kanssa ehdotuksia Euro–Välimeri-aluetta varten.

2.3

Tämän lausunnon avulla ETSK aikoo myös jatkaa työtä, jota se on tehnyt kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyen yleisesti ja erityisesti koskien Välimeren aluetta.

2.4

YK:n pääsihteeri on julkistanut yhteenvetokertomuksen kestävän kehityksen yleismaailmallisia tavoitteita vuoden 2015 jälkeen tarkastelleen avoimen työryhmän työskentelyn tuloksista. Tavoitteet perustuvat Rio+20-konferenssin päätteeksi annettuun julistuksen ”The Future We Want”. Konferenssissa päätettiin muuttaa nimenomaan kehitysmaita koskeneet vuosituhattavoitteet yleismaailmallisiksi – vaikkakin eriytetyiksi – tavoitteiksi, jotka koskisivat koko ihmiskuntaa sekä teollisuusmaissa että nousevan talouden maissa, kehitysmaissa ja maailman vähiten kehittyneissä maissa. Alue- ja alialuetasolla on järjestetty eri tahoilla laajoja kuulemisia, ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tärkeimmillä ryhmillä, joilla on edustus YK:ssa, on ollut tilaisuus osallistua kuulemisiin ja valvoa niissä etujaan. Tässä yhteydessä on hyväksytty seitsemäntoista tavoitetta ja 169 kohdetta, jotka koskevat kestävän kehityksen toteuttamisen välineitä ja maailmanlaajuista kumppanuutta.

2.5

Vuonna 2015 on tarkoitus järjestää kaksi merkittävää tapahtumaa, jotka liittyvät läheisesti yhteen vuoden 2015 jälkeisten kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa: kansainvälinen konferenssi kehityksen rahoituksesta Addis Abebassa heinäkuussa 2015 ja ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssi Pariisissa vuoden 2015 lopulla.

2.6

Kestävää kehitystä vuoden 2015 jälkeen koskevan ohjelman tarkoitus on vahvistaa puitteet YK:n tuleville toimille tällä alalla. Puitteissa halutaan korostaa entistä enemmän tasavertaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja ihmisarvoista työtä ja samalla turvata työssä käyvien ihmisten pysyvät tulonlähteet, ympäristö ja biologisten luonnonvarojen uudistumisrytmi. Ohjelmassa lähdetään kuitenkin siitä, ettei yhteiskunnissamme vallitseva taloudellinen malli ole kestävällä pohjalla. Tämä tarkoittaa, että maailman johtajien on pidettävä tavoitteet erittäin kunnianhimoisina. Taloudellisella, yhteiskunnallisella, ekologisella ja lopulta myös poliittisella tasolla vallitseva tilanne ei missään tapauksessa ole kestävällä pohjalla monissa osissa maailmaa, ja tämä koskee erityisesti Euro–Välimeri-aluetta. Monet ovat sitä mieltä, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi on vähintäänkin muutettava taloutta tällä hetkellä ohjaavia talouden ja rahoituksen periaatteita, jotta voidaan saada aikaan merkittävä muutos.

2.7

Eräissä Välimeren pohjoispuolella sijaitsevissa Etelä-Euroopan maissa vallitsee sellainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne, jota kansalaiset eivät enää hyväksy ja jossa ei pystytä täyttämään niitä ympäristöön ja ilmastoon liittyviä ehdottomia vaatimuksia, jotka tarjoaisivat Euroopan kansalaisille näkymiä ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta toisenlaisen alueen rakentamiselle. Vaikka nuorten koulutukseen on investoitu joko kansallisista tai unionin järjestelmistä, nuorilla ei ole riittäviä mahdollisuuksia kehittyä ja antaa panostaan EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.

2.8

Vuoden 2008 jälkeen on luotu vain vähän työpaikkoja. Monia työpaikkoja on pikemminkin hävinnyt, eikä niiden luomisvauhti vastaa väestörakenteen muutosta eikä tutkinnon suorittaneiden saapumista työmarkkinoille. Tämä saa aikaan sen, ettei näköalaton säästöpolitiikka saa tukea. Koulutukseen, terveydenhoitoon, liikenteeseen ja asumiseen liittyvä politiikka ja julkiset palvelut kärsivät säästösuuntauksesta, vaikka kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen vaatii nimenomaan näiden palvelujen vahvistamista. Asunnottomien ja huonoissa oloissa asuvien määrä kasvaa edelleen 28 jäsenvaltion EU:ssa, ja suurin osa luoduista työpaikoista on kohtuuttoman joustavia, epävarmoja ja ilman tulevaisuutta. Pieni- tai huonopalkkaisten harjoittelijoiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti, radikalisoituminen lisääntyy eurooppalaisessa yhteiskunnassa, on suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä, erilaisuutta hyljeksitään, sukupolvien välinen kuilu levenee, individualismi ja eloonjäämiskamppailu johtavat ammattipoliitikkojen luokan ja neuvottomien kansalaisten väliseen kahtiajakoon.

2.9

Välimeren eteläpuolella on ryhdytty vastustamaan diktatuureja, jotka ovat pidättäneet itselleen taloudellisen voiton ja estäneet ilmaisunvapauden ja kansalaisten välisen yhdenvertaisuuden. Monet maat ovat muuttaneet siirtymämalliaan ja ajautuneet jälleen toivotusta demokratiaan pyrkivästä kansallisesta konsensuksesta kaikkivoivan sotilaallisen luokan autoritaariseen vallankäyttöön. Tästä ovat hyötyneet radikalisoituneet ryhmittymät, jotka ovat joko päätyneet aseellisiin miehityksiin tai muodostaneet uudelleen rikollisia järjestelmiä. Osa Afrikasta kärsii tällä hetkellä jatkuvasti tästä uhasta, ja Lähi-idässä suuret väestönosat siirtyvät paikasta toiseen samaan aikaan kun sotilaalliset ja poliittiset vaikutuspiirit muuttavat muotoaan. Lyhyesti sanottuna siviiliväestö ei saa hetkeäkään rauhaa.

2.10

On todennäköistä, ettei mikään kestävän kehityksen tavoite voi näissä oloissa uskottavasti saada aikaan rauhaa, edistää aineellista hyvinvointia tai kehittää aluetta taloudellisesti. Mitään investointeja ei voida pitkän päälle houkutella, pitää ja saada kukoistamaan alueilla, missä demokratia, yhteiskunta ja ympäristö ovat epävakaita. Lisäksi taloudellinen kehitys on vuosikymmenten ajan hyödyttänyt ainoastaan pientä osaa perheistä, yksilöistä tai diktaattoreista. Tämä on vahingoittanut instituutioita, jotka eivät pysty toimimaan oikeudenmukaisesti, avoimesti ja demokraattisesti.

3.1

Tosiseikat osoittavat, että Euro–Välimeri-alue on altis sekä maalla että merellä tapahtuville ympäristökatastrofeille. Vuodelta 2013 peräisin olevan raportin mukaan Välimeren rantaympäristö tarjoaa toimeentulon ainakin 150 miljoonalle ihmiselle. Samassa raportissa viitataan YK:n ympäristöohjelman UNEPin tietoihin, joiden mukaan Välimeren rannoilla on 13 kaasulaitosta, 55 jalostamoa, 180 voimalaitosta, 750 huvivenesatamaa, 286 kauppasatamaa, 112 lentoasemaa ja 238 suolanpoistolaitosta, joista suurin osa on ympäristöonnettomuuksien potentiaalisia lähteitä. Raportissa todetaan myös, että luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien vaikutusten lieventämiseen tähtäävien asianmukaisten toimenpiteiden laatiminen kuuluu koko alueen tärkeimpiin prioriteetteihin (4).

4.1

Komission jäsen Johannes Hahn korosti puheessaan 28. toukokuuta, että vuodessa on luotava viisi miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta yhä kasvavalle työvoimalle löydetään työtä ja jotta voidaan varmistaa sosiaalinen osallisuus. Hän muistutti myös, että tavoitteen saavuttamiseksi taloudellisen kasvun tulee olla alueella yli 6 prosenttia.

4.2

Ihmisarvoisen työn (tavoite 8) edistämisen tulee olla avainasemassa, sillä laadullisesti huono työ (epävarma, huonosti palkattu, ilman kestäväpohjaista ja yleistä sosiaaliturvaa) on köyhyyden lähde. On siis keskityttävä uudelleen kasvun ja varmojen ja vakaiden työolojen ja -ehtojen laatuun sekä työntekijöiden ja heidän perheidensä sosiaaliseen suojeluun keskeisenä välineenä köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi.

5.1

Jotta yksityissektorin panos teollisuuden kehittämisen kauppakumppanuuksiin olisi tuottavaa ja tehokasta, siihen tulee liittää ihmisarvoista työtä koskeva toimintasuunnitelma, jossa pidetään entistä tiukemmin kiinni työolojen ja -ehtojen täyttymisestä. Työpaikkoja luotaessa on kiinnitettävä vielä aiempaa enempää huomiota siihen, että työpaikat ovat laadukkaita ja hyvin palkattuja sekä ympäristöä ja ihmisten terveyttä suojelevia ja että niihin liittyy tehokas sosiaalinen suojelu (5). Tämä on erityisen tärkeää Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella (MENA), missä nuorisotyöttömyys on yksi maailman korkeimmista ja kasvaa edelleen. Alueen aktiivi-ikäisistä nuorista iso osa onkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella (NEET – not in education, employment or training). Vähimmäistoimeentulon takaaminen epävirallisella sektorilla toimiville on oleellisen tärkeää yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden kannalta ja konfliktien ehkäisemiseksi, sillä se vähentää radikalisoitumista ja ääriliikehdintää ja edistää näin osaltaan poliittista vakautta ja turvallisuutta (6). Perus- ja jatkokoulutus, yhdenvertaisuus, nuorten ja naisten osallistuminen työmarkkinoille, kansalaisten halu tulla kunnioitetuiksi, ilmaisunvapaus, asianmukaiset palkat, turvallisuus, ympäristön ja kansanterveyden suojelu, varhaiskasvatus ja sukupolvien välinen solidaarisuus ovat yhteisiä pyrkimyksiä Välimeren molemmin puolin. Hallitusten tulee voida taata nämä pyrkimykset ilman sellaisen ylikansallisen välimiesmenettelyn uhkaa, joka suojelee yksipuolisesti yksityisiä etuja, vaikka kansainväliselle kaupalle halutaankin antaa suuri merkitys yleismaailmallisten tavoitteiden rahoittamisessa (7).

6.1

WTO:n monenvälisissä neuvotteluissa etusijalla on kauppa suotuisan kestävän kehityksen toteuttamisen välineenä. Useat käynnissä olevat neuvottelut osoittavat kuitenkin, että tietyt vapaakaupan tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat toisinaan epäjohdonmukaisia: palveluita koskevat sopimukset, joiden tarkoitus on vapauttaa tai yksityistää monia kansalaisille yleisesti saatavilla olevia julkisia palveluita, jotka ovat välttämättömiä tavoitteiden saavuttamiseksi; sopimus ympäristöhyödykkeistä; teknologian siirrot; teollisoikeudet; sopimus uusista tietoteknologioista, kaivannaisteollisuudesta ja maaperää hyödyntävästä teollisuudesta; monikansallisten yritysten ja valtioiden väliset riitojenratkaisumenettelyt. Useilla aloilla hyvää tarkoittavat tavoitteet menettävät uskottavuuttaan kaupallisten ja valtiollisten voimien kaupanhieronnan takia.

6.2

Kauppapolitiikan tulisi antaa kehitysmaille poliittista liikkumavaraa – muun muassa mahdollisuus keskittyä työllisyyden vaikutuksiin, haavoittuvassa asemassa oleviin väestönosiin, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja kestävään kehitykseen – pikemminkin kuin edistää kaupan vapauttamista itsetarkoituksena. Komitea suosittaakin, että kaikki kauppa- ja investointisopimukset tarkistetaan kattavasti, jotta voidaan eritellä osa-alueet, jotka saattavat rajoittaa kehitysmaiden kykyä ehkäistä ja hoitaa kriisejä, säännellä pääomavirtoja, suojella oikeutta toimeentuloon ja ihmisarvoiseen työhön, toteuttaa oikeudenmukaista verotusta, tarjota välttämättömiä julkisia palveluja ja varmistaa kestävä kehitys.

6.3

Hallitukset tulisi velvoittaa toteuttamaan monenvälisten, useammankeskisten ja kahdenvälisten kauppa- ja investointisopimusten ihmisoikeusvaikutusten arviointeja niin, että keskitytään erityisesti kehitystä koskevaan oikeuteen – etenkin oikeus ruokaan, terveyteen ja toimeentuloon – ottaen samalla huomioon vaikutukset marginalisoituneisiin ryhmiin. Tähän sisältyisi YK:n ihmisoikeusneuvoston Genevessä kesäkuussa 2014 antaman päätöslauselmaluonnoksen täytäntöönpano, jotta voitaisiin perustaa työryhmä valmistelemaan välinettä kansainvälisten ihmisoikeuksien oikeudellisten velvoitteiden asettamiseksi ylikansallisille yrityksille.

6.4

Erikseen määriteltävänä ajanjaksona, jonka aikana voitaisiin katsoa maailman toipuvan vuosien 2008 (rahoitus) ja 2011 (demokratia) kriiseistä, työllisyyden ja ympäristön kannalta hyödylliset ja vuoden 2015 jälkeisiin kehitystavoitteisiin liittyvät investoinnit pitäisi vähentää julkisen alijäämän laskelmista, katsoa yleiseen etuun liittyviksi, yleismaailmallisiksi, pysyviksi ja kestäviksi investoinneiksi, rahoittaa nollakorolla ja kieltää riskirahastoilta.

6.5

Veronkierron ja verojen välttelyn sekä laittomasta toiminnasta – muun muassa pimeästä työstä, maahanmuuttajien salakuljetuksesta, hyödyntämättömän jätteen viennistä – peräisin olevan rahan pesuun tarkoitettujen laittomien rahavirtojen torjumisesta tulisi saada tarvittavia lisäresursseja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen (8).

6.6

Lisäksi muistutettakoon, että nykyiset kansainväliset oikeudelliset välineet ovat yhtä lailla toteuttamisen välineitä. Jos tietyt yleissopimukset – muun muassa ILO:n puitteissa tehdyt työhön liittyvät perustavat yleissopimukset, YK:n 18. joulukuuta 1979 hyväksymä naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, yleissopimus C189 kotitaloustyöntekijöiden suojelusta, maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva yleissopimus C184 ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja – ratifioitaisiin ja saatettaisiin osaksi Välimeren unionin kaikkien jäsenvaltioiden voimassa olevaa oikeutta, ne muodostaisivat ensisijaisen ei-rahoituksellisen toteuttamisvälineen, joka takaisi jo sinällään henkilöiden (lakisääteisen) oikeusturvan, joka on korvaamaton ja välttämätön edellytys monien kestävän kehityksen tavoitteiden tosiasialliselle saavuttamiselle:

Kestävän kehityksen tavoitteet (9)

6.7

Alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea järjestivät 28. toukokuuta 2015 yhdessä Euroopan komission kanssa Euromed-maiden kansalaisyhteiskuntafoorumin, johon osallistuivat komission jäsen Johannes Hahn, komission varapuheenjohtaja Federica Mogherini sekä Euroopan parlamentin puhemies.

6.8

Foorumissa oli tarkoitus keskustella EU:n naapuruuspolitiikan uusista suuntaviivoista. Komission jäsen Johannes Hahn muistutti, että Syyrian ja sen naapurimaiden humanitaarista kriisiä varten on osoitettu eri rahastoista suoraan varoja – 52 miljoonaa euroa kansalaisyhteiskuntaa tukevasta naapuruuspolitiikan välineestä – ja kertoi toteutetuista toimista. EU:n alueellisesta erityisrahastosta on myönnetty lisäksi 40 miljoonaa euroa.

6.9

Lopuksi on aiheellista viitata Euroopan muuttoliikeagendaan, jonka Euroopan komissio julkisti kaksi viikkoa valtionpäämiesten huippukokouksen jälkeen ja jossa ehdotetaan konkreettista jakoa pakolaisten uudelleensijoittamista ja vastaanottamista varten EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan nojalla (11).