Asia T-391/02
Bundesverband der Nahrungsmittel- und Speiseresteverwertung eV ja Josef Kloh
vastaan
Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Kumoamiskanne – Asetus (EY) N:o 1774/2002 – Muihin kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuihin eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovellettavat terveyssäännöt – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 10.5.2004
Määräyksen tiivistelmä
1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Toimenpiteen antamismenettelyyn osallistuneen yritysten muodostaman yhdistyksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset
(EY 230 artiklan neljäs kohta)
2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Sellaisten toimijoiden nostamaa kannetta, joihin riidanalainen asetus erityisesti vaikuttaa, ei voida ottaa tutkittavaksi
(EY 230 artiklan neljäs kohta)
1. Yritysten muodostaman yhdistyksen nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi, jos kyseinen yhdistys on osallistunut riidanalaisen toimenpiteen antamiseen johtaneeseen menettelyyn, ainakin seuraavassa kolmessa tapauksessa: kun säännöksessä nimenomaisesti annetaan sille joukko menettelyllisiä vaihtoehtoja; kun asia koskee itse yhdistystä erikseen siksi, että sen omat edut yhdistyksenä ovat kyseessä, erityisesti kun kumottavaksi vaadittu toimenpide vaikuttaa sen neuvotteluasemaan; tai kun se edustaa sellaisten yritysten etuja, joilla itsellään on asiavaltuus.
Tältä osin yhdistyksen neuvotteluaseman uhkaaminen voi merkitä riidanalaisen toimenpiteen hyväksymiseen johtaneeseen menettelyyn osallistuneen yhdistyksen erityisintresseihin puuttumista vain, jos yhdistyksellä on selvästi määritelty ja kiinteästi päätöksen tavoitteeseen liittyvä neuvotteluasema. Näin ollen se, että yhdistys on pelkästään antanut tietoja yhteisön toimielimille sekä kyseessä oleville kansallisille viranomaisille riidanalaisen toimenpiteen antamiseen johtaneessa lainsäädäntömenettelyssä, ei riitä sen toteamiseksi, että sillä voidaan loukata yhdistyksen tarkoin määriteltyä neuvotteluasemaa.
(ks. 44, 47 ja 49 kohta)
2. Vaikka asetus vaikuttaa taloudellisesti tiettyihin toimijoihin enemmän kuin muihin, se ei riitä siihen, että voitaisiin katsoa, että säädös koskisi niitä erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi vaikka niillä onkin velvollisuus lopettaa kansallisten viranomaisten myöntämien lupien nojalla harjoittamansa itsenäinen taloudellinen toiminta, asetus ei koske niitä erikseen.
(ks. 53–54 kohta)
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)
10 päivänä toukokuuta 2004 (*)
Kumoamiskanne – Asetus (EY) N:o 1774/2002 – Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöt – Asia, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat
Asiassa T‑391/02,
Bundesverband der Nahrungsmittel‑ und Speiseresteverwertung eV, kotipaikka Bochum (Saksa), ja
Josef Kloh, kotipaikka Eichenried (Saksa),
edustajinaan asianajajat R. Steiling ja S. von Zimmermann-Wienhues,
kantajina,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään H. Duintjer Tebbens ja U. Rösslein, prosessiosoite Luxemburgissa,
ja
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J.‑P. Hix ja F. Ruggeri Laderchi,
vastaajina,
joita tukee
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään G. Braun, prosessiosoite Luxemburgissa,
väliintulijana,
joka koskee muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (EYVL L 273, s. 1) osittaista kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: toisen jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja N. J. Forwood,
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Riita-asian perustana olevat tosiseikat ja asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Bundesverband der Nahrungsmittel‑ und Speiseresteverwertung eV (jäljempänä BNS) on Saksan oikeuden mukaan perustettu järjestö, jonka tavoitteena on eläinravinnoksi käytettävien ruokajätteiden jalostukseen liittyvien taloudellisten ja terveydellisten etujen suojelu ja edistäminen. Se ilmoittaa muodostuvansa noin sadasta yrityksestä, jotka suurimmaksi osaksi keräävät ruokajätteitä ja valmistavat niistä sikojen ravintoa. BNS katsoo edustavansa jäsentensä etuja sekä suhteessa kansallisiin ja yhteisön viranomaisiin sekä yleisöön.
2 Kloh (jäljempänä toinen kantaja) on maataloustuottaja ja sikojen kasvattaja, joka kierrättää yrityksessään ruokajätteet. Hän on BNS:n jäsen.
3 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (EYVL L 273, s. 1). Tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan kielletään ”muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten ruokinta ruokajätteellä tai ruokajätettä sisältävällä tai siitä johdetulla rehuaineella”.
4 Asetuksen N:o 1774/2002 32 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Sen jälkeen, kun asianomaista tiedekomiteaa on kuultu kaikista eläinten terveyteen tai kansanterveyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista, liitteitä voidaan muuttaa tai täydentää sekä asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä toteuttaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
2. Jos jäsenvaltioissa on käytössä asianmukaisia valvontamenetelmiä jo ennen tämän asetuksen soveltamista, edellä 22 artiklassa tarkoitetun ruokajätteen ruokintaan käyttämistä koskevan kiellon osalta on ensimmäisen kohdan mukaisesti hyväksyttävä siirtymäkauden toimenpiteitä, joilla sallitaan tietyntyyppisen ruokajätteen ruokinnassa käyttämisen jatkaminen tiukasti valvotuissa olosuhteissa enintään neljän vuoden ajan 1 päivästä marraskuuta 2002 alkaen. Näillä toimenpiteillä varmistetaan, ettei eläinten tai ihmisten terveydelle aiheudu perusteettomasti vaaraa siirtymäkauden aikana.”
5 Asetuksen N:o 1774/2002 38 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, että tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 32 artiklaa sovelletaan 1.11.2002 alkaen.
6 Tämän kanteen nostamisen jälkeen komissio teki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisista siirtymäkauden toimenpiteistä, jotka koskevat luokkaan 3 kuuluvan ruokajätteen käyttöä sikojen ruokinnassa sekä lajinsisäistä kierrätyskieltoa syötettäessä käsiteltyä ruokajätettä sioille, 12 päivänä toukokuuta 2003 päätöksen 2003/328/EY (EYVL L 117, s. 46). Tällä päätöksellä annetaan lähtökohtaisesti Saksalle ja Itävallalle lupa tietyin edellytyksin myöntää enintään 31.10.2006 asti tiloista ja laitteista vastaaville toiminnanharjoittajille yksittäisiä hyväksyntiä käytettäessä ruokajätettä sikojen ruokinnassa.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
7 Kantajat nostivat nyt esillä olevan kanteen 24.12.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamallaan kannekirjelmällä.
8 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa asetuksen N:o 1774/2002 32 artiklan 2 kohdan siltä osin kuin siinä annetaan lupa mainitun asetuksen 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtymäkauden toimenpiteisiin aikana, joka ei ylitä neljää vuotta 1.11.2002 lähtien (jäljempänä riidanalainen säännös)
– velvoittaa parlamentin ja neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
9 Komissio vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 10.3.2003 toimittamallaan kirjelmällä oikeutta saada osallistua nyt esillä olevaan oikeudenkäyntiin parlamentin ja neuvoston väitteiden tueksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 9.7.2003 antamallaan määräyksellä. Väliintulija esitti asetetussa määräajassa väliintulokirjelmän, joka koski ainoastaan asian tutkittavaksi ottamista.
10 Parlamentti on 21.3.2003 ja neuvosto 24.3.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään kirjelmällä esittänyt kanteen tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla.
11 Parlamentti vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– lausuu oikeudenkäyntikuluista voimassa olevien säännösten mukaisesti.
12 Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen perusteet selvästi puuttuvat
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Kantajat ovat esittäneet huomautuksensa näistä kahdesta tutkimatta jättämistä koskevasta vaatimuksesta 19.5.2003.
14 J. Taferner on 4.4.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamallaan kirjelmällä ja Landwirtschaftskammer Vorarlberg (Vorarlbergin osavaltion maatalousvirasto) sekä Wohlgenannt ovat 24.4.2003 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimittamillaan kirjelmillä pyytäneet saada osallistua asian käsittelyyn tukeakseen kantajien vaatimuksia.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen
15 Vastaajat, joita komissio tukee väliintulijana, esittävät kolme tutkimatta jättämistä koskevaa perustetta. Ensimmäinen koskee sitä, että kanne ylittää yhteisön tuomioistuimen kumoamiskanteisiin liittyvän toimivallan. Toinen peruste on esitetty vain siltä osin kuin kanteella pyritään tiettyjen kasvatuseläinten ruokkimista ruokajätteillä koskevan ehdottoman kiellon kumoamiseen siirtymäajan päättyessä. Se perustuu tämän kiellon puhtaasti vahvistavaan luonteeseen. Kolmas tutkimatta jättämistä koskeva peruste perustuu kantajien puuttuvaan asiavaltuuteen siitä syystä, että riidanalainen säännös ei koske niitä suoraan eikä erikseen.
16 Nyt esillä olevassa asiassa on ensinnäkin tarkasteltava sitä tutkimatta jättämistä koskevaa väitettä, joka perustuu kantajien asiavaltuuden puuttumiseen sillä perusteella, että riidanalainen säännös ei koske niitä suoraan eikä erikseen.
Asianosaisten lausumat
17 Vastaajat väittävät komission tukemina ensinnäkin, että asetus N:o 1774/2002, joka on yleinen ja abstrakti säädös, on luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan normatiivinen eikä se siis ole EY 249 artiklassa tarkoitettu päätös. Ne myöntävät kuitenkin, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa tällaisesta toimenpiteestä kumoamiskanteen, jos tämä henkilö osoittaa, että se vaikuttaa näihin henkilöihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia C‑50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok. 2002, s. I‑6677, 36 kohta).
18 Tämän jälkeen ne väittävät, että BNS tai toinen kantaja eivät ole edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla yksilöityjä.
19 Neuvosto väittää BNS:n osalta, että oikeuskäytännön mukaan yhdistyksen nostama kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain kolmen edellytyksen täyttyessä, eli kun säännöksessä nimenomaisesti annetaan yhdistykselle joukko menettelyllisiä vaihtoehtoja, kun yhdistys edustaa sellaisten jäsenten etuja, joilla itsellään on asiavaltuus, tai kun asia koskee itse yhdistystä erikseen siksi, että sen omat edut yhdistyksenä ovat kyseessä, erityisesti kun kumoamisvaatimuksen kohteena oleva toimenpide vaikuttaa sen neuvotteluasemaan (asia T‑122/96, Federolio v. komissio, määräys 30.9.1997, Kok. 1997, s. II‑1559). Neuvoston mukaan nyt esillä olevassa asiassa mikään näistä kolmesta edellytyksestä ei täyty.
20 Ensinnäkään EY 152 artiklassa, joka neuvoston mukaan on asetuksen N:o 1774/2002 oikeudellinen perusta, tai EY 251 artiklassa, jossa vahvistetaan yhteispäätösmenettely, jonka mukaisesti asetus N:o 1774/2002 on annettu, ei anneta BNS:n kaltaisille yhdistyksille minkäänlaisia menettelyllisiä oikeuksia.
21 Ainoastaan se, että BNS voi esittää kantansa tietyille parlamentin jäsenille, tietyille komission virkamiehille ja kansallisille hallintoviranomaisille, ei anna sille neuvottelijan asemaa. Tältä osin neuvosto väittää, että BNS:n asema ei eroa sellaisista järjestöistä, jotka ovat nostaneet kanteet, jotka ovat toisaalta johtaneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑173/98, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, 23.11.1999 antamaan määräykseen (Kok. 1999, s. II‑3357) ja asiassa Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto annettuun edellä mainittuun tuomioon, ja toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑99/94, Asocarne v. neuvosto, 20.10.1994 antamaan määräykseen (Kok. 1994, s. II‑871) ja yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C‑10/95 P, Asocarne v. neuvosto, 23.11.1995 antamaan määräykseen (Kok. 1995, s. I‑4149), joissa yhteisön tuomioistuimet ovat katsoneet, että asia ei koskenut kyseessä olevia yhdistyksiä erikseen minkään yhdistyksen nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamista koskevassa oikeuskäytännössä vahvistetun arviointiperusteen nojalla.
22 Neuvoston mukaan BNS ei voi vedota sen edustamien yritysten ja toisen kantajan asiavaltuuteen, koska niillä ei sitä ole.
23 Tältä osin vastaajat vetoavat pääasiassa siihen, että riidanalainen säännös ei koske BNS:n jäseniä eikä toista kantajaa erikseen, koska tämä säännös vaikuttaa niihin ainoastaan ruokajätteistä saatavan eläinravinnon tuottajien objektiivisessa ominaisuudessa, ja ne ovat näin ollen objektiivisesti määritellyssä tilanteessa, joka on verrattavissa kaikkien sellaisten toimijoiden tilanteeseen, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti päästä markkinoille. Riidanalainen säännös ei siis koske BNS:n jäseniä erikseen.
24 Parlamentti lisää komission tukemana, että vaikka ruokajätteiden jalostamiseen erikoistuneilla BNS:n jäsenillä onkin merkittävä asema markkinoilla ja vaikka riidanalainen säännös vaikuttaakin niihin tästä syystä erityisesti, tämä ei riitä siihen, että se koskisi niitä erikseen suhteessa muihin toimijoihin (asia T‑11/99, Van Parys ym. v. komissio, määräys 15.9.1999, Kok. 1999, s. II‑2653, 50 kohta). Tämä erityinen taloudellinen merkitys ei ole verrattavissa siihen tilanteeseen, jossa kantaja oli asiassa C‑309/89, Codorníu vastaan neuvosto, 18.5.1994 annetun tuomion mukaan (Kok. 1994, s. I‑1853, Kok. Ep. XV, s. I‑177); kyseisessä asiassa kantaja oli tosiasiallisesti tilanteessa, joka yksilöi hänet riidanalaiseen asetukseen nähden suhteessa kaikkiin muihin talouden toimijoihin.
25 Parlamentti väittää vielä, että vaikka parlamentti, neuvosto ja komissio tuntisivatkin BNS:n jäsenten tilanteen, kuten kantajat väittävät, se ei ole sellainen, että sen avulla voitaisiin yksilöidä BNS:n jäsenet (yhdistetyt asiat 789/79 ja 790/79, Calpak ja Società emiliana lavorazione frutta v. komissio, tuomio 17.6.1980, Kok. 1980, s. 1949, 9 kohta).
26 Kantajat väittävät, että riidanalainen säännös koskee erikseen sekä BNS:ää että toista kantajaa.
27 Ensinnäkin ne väittävät pääasiallisesti, että riidanalaisen säännöksen sisältävän asetuksen N:o 1774/2002 normatiivisesta luonteesta huolimatta ei ole poissuljettua, että kyseinen säännös koskee niitä erikseen (em. asia Codorníu v. neuvosto, tuomion 19 kohta).
28 BNS:n osalta kantajat väittävät ensinnäkin, että asia koskee sitä erikseen sen vuoksi, että sillä on ollut neuvottelijan rooli siinä lainsäädäntömenettelyssä, jonka tuloksena asetus N:o 1774/2002 on annettu.
29 Neuvottelijan rooli johtuu siitä, että BNS oli käynyt useita keskusteluja parlamentin edustajien kanssa ja se oli esittänyt heille useita kirjallisia lausuntoja muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä. Se oli myös tavannut komission edustajia niissä keskusteluissa, joissa se oli selittänyt jäsentensä tilannetta, selvittänyt yksityiskohtaisesti ruokajätteiden kierrätystilannetta Saksassa ja antanut tietoja viimeaikaisista tieteellisistä tuloksista sekä niistä taloudellisista ja ympäristölle aiheutuvista seurauksista, jotka syntyisivät eläinravinnoksi tarkoitettujen ruokajätteiden käyttämisen kieltämisestä kokonaan. Tietyt seikat, jotka olivat näiden keskustelujen kohteena, oli ilmoitettu komissiolle kirjallisesti.
30 BNS:n neuvottelijan rooli johtuu myös siitä, että se oli osallistunut useisiin keskusteluihin kuluttajansuojasta, ravinnosta ja maataloudesta vastaavan Saksan liittoministeriön kanssa. Se oli toimittanut tälle ministeriölle useita kirjallisia lausuntoja kysymyksistä, jotka koskevat eläinten ravintoa koskevia kieltoja. Tämä ministeriö oli myös kehottanut sitä antamaan lausuntonsa asetuksen N:o 1774/2002 puitteissa annettavista poikkeus‑ ja siirtymäsäännöksistä, ja se oli vastannut tähän kehotukseen antamalla tälle ministeriölle 1.7.2002 kirjallisen lausuntonsa. Näin se oli ollut Saksan viranomaisten etuoikeutettu keskustelukumppani päätöksen 2003/328 kohteena olleiden siirtymäsäännösten laatimisessa.
31 Toiseksi kantajat väittävät, että BNS voi nostaa kanteen riidanalaisesta säännöksestä sillä perusteella, että se edustaa sellaisten yritysten etuja, joilla itsellään on asiavaltuus nostaa kanne kyseisestä säännöksestä; myös toinen kantaja kuuluu näihin yrityksiin (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑447/93–T‑449/93, AITEC ym. v. komissio, tuomio 6.7.1995, Kok. 1995, s. II‑1971, 60–62 kohta ja asia T‑114/00, Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum v. komissio, tuomio 5.12.2002, Kok. 2002, s. II‑5121, 63 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
32 Toisen kantajan sekä muiden BNS:n jäsenten asiavaltuus johtuu siitä, että riidanalaisen säännöksen sisältävä asetus N:o 1774/2002 koskee niitä suoraan ja erikseen.
33 Riidanalainen säännös vaikuttaa BNS:n jäsenten ja toisen kantajan oikeudelliseen asemaan niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197 ja 223, Kok. Ep. I, s. 161).
34 Kantajien mukaan tämä yksilöinti johtuu siitä, että asetus N:o 1774/2002 annettiin sen jälkeen kun BNS:n jäsenten luona suoritettiin 3.–7.9.2001 komission lukuun tarkastus. Kantajat väittävät, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksilöinti voi johtua siitä, että kyseessä oleva talouden toimija on ollut niiden tutkimusten kohteena, joihin riidanalainen toimenpide perustuu (yhdistetyt asiat 239/82 ja 275/82, Allied Corporation ym. v. komissio, tuomio 21.2.1984, Kok. 1984, s. 1005, 12 kohta, Kok. Ep. VII, s. 499 ja asia 240/84, NTN Toyo Bearing v. neuvosto, tuomio 7.5.1987, Kok. 1987, s. 1809, Kok. Ep. IX, s. 75, 5 kohta).
35 Lisäksi asetus N:o 1774/2002 koskee BNS:n jäseniä erikseen, koska tämän asetuksen vaikutukset kohdistuvat niihin erityisen vakavasti. Tältä osin kantajat väittävät, että oikeuskäytännön mukaan talouden toimija voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu, jos riidanalainen toimi vaikuttaa siihen erityisen vakavasti sen erityisen tilanteen vuoksi, joka toimijalla on markkinoilla ja tästä toimesta sen yritykselle johtuvien seurausten vuoksi (asia C‑358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 16.5.1991, Kok. 1991, s. I‑2501, 16 kohta ja sitä seuraavat kohdat; julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus em. asiassa Codorníu v. neuvosto, s. I‑1856, ratkaisuehdotuksen 52 kohta). Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että se, että toimenpide vaikuttaa toimijaan erikseen, johtuu siitä, että riidanalainen toimenpide vahingoittaa olennaisella tavalla kantajan etuja tai se voi vahingoittaa niitä (asia T‑177/01, Jégo‑Quéré v. komissio, tuomio 3.5.2002, Kok. 2002, s. II‑2356, 51 kohta ja julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus em. asiassa Unión do Pequeños Agricultores v. neuvosto, s. I‑6681, ratkaisuehdotuksen 102 kohdan 4 kohta).
36 Nyt esillä olevassa asiassa asetus koski BNS:n jäseniä erityisen ankaralla tavalla, koska niiden oli pakko lopettaa kokonaan toimintansa, jota varten ne olivat saaneet kansallisen lainsäädännön nojalla poikkeuslupia.
37 Tämä kielto koski BNS:n jäseniä myös erikseen, koska erona muissa jäsenvaltioissa suoritettuun ruokajätteiden kierrättämiseen asetuksella kielletty kierrätysmenetelmä oli Saksassa itsenäistä taloudellista toimintaa, johon BNS:n jäsenet olivat erikoistuneita ja jota varten ne olivat tehneet välttämättömiä investointeja jätteiden käsittelyn ja valmistamisen varmistamiseksi siten, että se tapahtuisi eläinten ja ihmisten terveyden kannalta turvallisella tavalla.
38 Kantajat lisäävät, että BNS:n erilaisten menettelytapojen vuoksi sen jäsenten erilaiset tilanteet olivat asetuksen N:o 1774/2002 laatijoiden tiedossa, mikä yksilöi BNS:n jäsenet.
39 BNS:n jäsenet olivat lisäksi erityistilanteessa sen vuoksi, että riidanalaisessa säännöksessä säädetyillä siirtymäsäännöksillä tarkoitettiin yksinomaan niitä. Tältä osin kantajat väittävät ensinnäkin, että vaikka siirtymäsäännöksiä täytyy ja voidaan antaa, Saksan viranomaiset soveltavat juuri BNS:n jäseniin ankaria lupa‑ ja valvontatoimenpiteitä. Tämän jälkeen ne väittävät, että nämä siirtymätoimenpiteet kohdistuvat erityisesti niihin siitä syystä, että kuluttajien terveydestä ja suojelusta vastaavan komission pääosaston virkamiehet suorittivat 28.10. ja 31.10.2002 välisenä aikana BNS:n tiettyjen jäsenten luona tarkastuksen, jonka tarkoituksena oli saada tietoja ruokajätteiden käytöstä eläinten ruokintaan. Ne lisäävät vielä, että niiden erityistilanne on vahvistettu päätöksellä 2003/328. Niiden mukaan tämä päätös osoittaa, että yhteisöjen lainsäätäjä ja toimivaltainen tiedekomitea katsovat, että päätöksellä säädetyt poikkeukset ovat perusteltuja Saksassa ruokajätteiden käytön osalta vallitsevien erityisten oikeudellisten ja aineellisten olosuhteiden perusteella ja siten BNS:n jäsenten erityistilanteen perusteella.
40 Kantajat väittävät lopuksi, että jos nyt esillä olevassa asiassa katsottaisiin, että kanne olisi jätettävä tutkimatta yksinomaan sillä perusteella, että kyseessä oleva yhteisön toimenpide on luonteeltaan normatiivinen, niiltä evättäisiin oikeussuoja ainoastaan siitä syystä, että kyseisellä asetuksella tarkoitetaan myös muita henkilöitä, jotka eivät ole samassa erityistilanteessa kuin ne. Tällainen kieltäytyminen olisi ristiriidassa EY 230 artiklan neljännen kohdan sanamuodon ja tavoitteen kanssa (ks. vastaavasti julkisasiamies Lenzin ratkaisuehdotus em. Asiassa Codorníu v. neuvosto, ratkaisuehdotuksen 25 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
41 Jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksen 111 artiklan nojalla ratkaista asian perustellulla määräyksellä.
42 Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoa asiakirja‑aineistosta ja päättää mainitun artiklan nojalla ratkaista asian suullista käsittelyä aloittamatta.
43 Alun perin on katsottu, että asetuksen säännöksen kaltainen ulottuvuudeltaan yleinen toimenpide voi tietyissä olosuhteissa koskea erikseen tiettyjä luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, jolloin se on näin ollen luonteeltaan heidän osaltaan päätös. Näin on silloin, kun kyseessä oleva toimenpide koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (ks. em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdistyksen nostama kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, jos kyseinen yhdistys on osallistunut riidanalaisen toimenpiteen antamiseen johtaneeseen menettelyyn, ainakin seuraavissa kolmessa tapauksessa: kun säännöksessä nimenomaisesti annetaan sille joukko merkityksellisiä vaihtoehtoja; kun asia koskee itse yhdistystä erikseen siksi, että sen omat edut yhdistyksenä ovat kyseessä, erityisesti kun kumottavaksi vaadittu toimenpide vaikuttaa sen neuvotteluasemaan tai kun se edustaa sellaisten yritysten etuja, joilla itsellään on asiavaltuus (em. asia Federolio v. komissio, määräyksen 61 kohta; asia T‑38/98, ANB ym. v. neuvosto, määräys 8.12.1998, Kok. 1998, s. II‑4191, 25 kohta ja em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, määräyksen 47 kohta).
45 Nyt esillä olevassa asiassa BNS ei voi vedota mihinkään näistä kolmesta tilanteesta perustellakseen asiavaltuuttaan riidanalaisen säännöksen kumoamisessa.
46 Aluksi on todettava, että kantajat eivät osoita mitään prosessuaalisia oikeuksia, jotka yhteisön oikeudessa tunnustettaisiin BNS:lle, ja että riidanalainen säännös lisäksi koskisi sitä.
47 BNS:n roolista suhteessa parlamenttiin ja komissioon on todettava, että on totta, että yhdistyksen neuvotteluaseman uhkaaminen voi merkitä tämän yhdistyksen erityisintresseihin puuttumista, kun yhdistys on osallistunut riidanalaisen toimenpiteen hyväksymiseen johtaneeseen menettelyyn (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy ym. v. komissio, tuomio 2.2.1988, Kok. 1988, s. 219, 21–24 kohta ja asia C‑313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok, 1993, s. I‑1125, Kok. Ep. XIV, s. I‑95, 28–30 kohta), sillä täsmennyksellä, että yhdistyksellä on oltava tällöin selvästi määritelty ja kiinteästi päätöksen tavoitteeseen liittyvä neuvotteluasema (asia C‑106/98 P, Comité d’entreprise de la Société française de production ym. v. komissio, tuomio 23.5.2000, Kok. 2000, s. I‑3659, 45 kohta).
48 Kantajat eivät kuitenkaan nyt esillä olevassa asiassa osoita, että BNS:llä olisi ollut selvästi määritelty neuvotteluasema, joka liittyi kiinteästi riidanalaisen säännöksen tavoitteeseen, ja että kyseisen säännöksen hyväksymisellä olisi vahingoitettu tätä asemaa.
49 On katsottava, että pelkkä tietojen antaminen yhteisön toimielimille asetuksen N:o 1774/2002 antamiseen johtaneessa lainsäädäntömenettelyssä erityisesti BNS:n ja näiden toimielinten välisten kokousten yhteydessä, ei riitä sen toteamiseksi, että riidanalaisella toimenpiteellä loukataan BNS:n tarkoin määriteltyä neuvotteluasemaa. Tämän tietojenannon perusteella voidaan enintään todeta BNS:n osallistuminen riidanalaisen säännöksen sisältävän asetuksen valmistelumenettelyyn. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että kun tietty henkilö osallistuu jollain tavalla menettelyyn, joka johtaa yhteisön toimen antamiseen, kyseinen toimi koskee tätä henkilöä erikseen vain silloin, kun sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä myönnetään hänelle tiettyjä prosessuaalisia takuita (asia T‑585/93, Greenpeace ym. v. komissio, määräys 9.8.1995, Kok. 1995, s. II‑2205, 56 kohta ja asia T‑47/00, Rica Foods v. komissio, tuomio 17.1.2002, Kok. 2002, s. II‑113, 55 kohta). Näin ei ole nyt esillä olevassa asiassa.
50 Se kiistämätön tosiseikka, että BNS on ollut Saksan viranomaisten keskustelukumppani, ei myöskään voi olla todisteena sen neuvotteluasemaan vaikuttamisesta. BNS:n keskustelukumppaniasema, erityisesti siltä osin kuin sitä on kehotettu esittämään kyseisille viranomaisille lausunto asetuksella N:o 1774/2002 säädetyistä siirtymätoimenpiteistä, on todiste ainoastaan siitä, että Saksan viranomaiset ovat katsoneet asianmukaiseksi liittää sen mittakaavassa, jota on mahdoton määritellä, Saksan viranomaisten kannanmuodostukseen sellaisena kuin se on ilmaistu neuvostossa riidanalaisen säännöksen sisältävän asetuksen antamisen yhteydessä. Näin ollen ei ole todettu, että riidanalainen säännös olisi vaikuttanut BNS:n neuvotteluasemaan (ks. vastaavasti asia T‑268/99, Fédération nationale d’agriculture biologique des régions de France ym. v. neuvosto, määräys 11.7.2000, Kok. 2000, s. II‑2893, 55 kohta).
51 Kantajien esittämät väitteet eivät myöskään osoita toisen kantajan tai muiden BNS:n jäsenten asiavaltuutta.
52 Ensinnäkin siitä väitteestä, jonka mukaan riidanalainen säännös koskee BNS:n jäseniä erikseen, koska asetus N:o 1774/2002 on hyväksytty sen jälkeen, kun komission yksiköt olivat tehneet tarkastuksia tiettyjen jäsenten luona syyskuussa 2001, riittää, kun viitataan edellä 48 kohdassa esitettyyn toteamukseen. Nyt esillä olevassa asiassa missään yhteisön oikeuden säännöksessä ei velvoiteta parlamenttia ja neuvostoa noudattamaan asetuksen N:o 1774/2002 antamisen yhteydessä menettelyä, jossa BNS:n jäsenet olisivat saaneet menettelyllisiä takeita. Näin ollen BNS:n tiettyjen jäsenten luona komission lukuun suoritettujen tarkastusten vaikutuksena ei ole ollut BNS:n näiden jäsenten yksilöiminen riidanalaiseen säännökseen nähden.
53 Siitä väitteestä, jonka mukaan riidanalainen säännös koskee BNS:n jäseniä erikseen, koska tämä säännös vaikuttaa niihin erityisen ankarasti, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka säädös vaikuttaa taloudellisesti tiettyihin toimijoihin enemmän kuin niiden kilpailijoihin, ei riitä siihen, että voitaisiin katsoa, että säädös koskisi niitä erikseen (em. asia Van Parys ym. v. komissio, määräyksen 50 kohta ja yhdistetyt asiat T‑112/00 ja T‑122/00, Iberotam ym. v. komissio, määräys 24.1.2001, Kok. 2001, s. II‑97, 70 kohta).
54 Se, että BNS:n jäsenillä on velvollisuus lopettaa kansallisten lupien nojalla harjoittamansa itsenäinen taloudellinen toiminta, ei ole luonteeltaan sellainen seikka, että ne voitaisiin yksilöidä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kantajat eivät vahvista eivätkä väitä, että ainoastaan BNS:n nykyiset jäsenet voisivat saada tällaisia lupia Saksassa. Näin ollen ne eivät myöskään osoita eivätkä väitä, että toisessa jäsenvaltiossa toimiva talouden toimija ei voisi harjoittaa tällaista itsenäistä taloudellista toimintaa. Näin ollen BNS:n jäsenet ovat tilanteessa, joka on verrattavissa sellaisten kaikkien muiden toimijoiden tilanteeseen, jotka voivat tällä hetkellä taikka tulevaisuudessa harjoittaa samanlaista toimintaa (ks. vastaavasti asia T‑45/02, DOW AgroSciences v. parlamentti ja neuvosto, määräys 6.5.2003, 43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Lisäksi on vielä todettava, että toisin kuin kantajat väittävät, se seikka, että parlamentti, neuvosto ja komissio olivat tietoisia BNS:n jäsenten erityistilanteesta sillä perusteella, että se oli kääntynyt näiden toimielinten puoleen, voi yksilöidä nämä jäsenet vain, jos olisi olemassa yhteisön oikeuden säännös, jonka perusteella asetuksen N:o 1774/2002 antajat olisivat velvollisia ottamaan huomioon tämän erityistilanteen (ks. vastaavasti asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 21 ja 28 kohta). Näin ei kuitenkaan ole nyt esillä olevassa asiassa. Mainitun asetuksen antajia ei velvoiteta asetuksen N:o 1774/2002 oikeudellisena perustana olevassa EY 152 artiklan 4 kohdan b alakohdassa eikä missään muussakaan yhteisön oikeuden säännöksessä ottamaan huomioon BNS:n jäsenten kaltaisten yritysten erityistilannetta kansanterveyden alaa koskevia asetuksia annettaessa. Näin ollen se seikka, että riidanalaisen säännöksen sisältävän asetuksen valmisteluun osallistuneet toimielimet olivat tietoisia BNS:n jäsenten tilanteesta, ei riitä yksilöimään näitä jäseniä kyseiseen säännökseen nähden.
56 Siitä väitteestä, jonka mukaan BNS:n jäsenten erityistilanne johtuu siitä, että riidanalaisessa säännöksessä säädetyt siirtymätoimenpiteet koskevat niitä erityisesti, riittää, kun todetaan, että riidanalaisessa säännöksessä säädetään, että on hyväksyttävä siirtymäkauden toimenpiteitä, jos jäsenvaltioissa on käytössä asianmukaisia valvontamenetelmiä jo ennen asetuksen N:o 1774/2002 soveltamista. Riidanalaisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että siirtymätoimenpiteiden hyväksymiskriteeri on objektiivinen ja että se koskee BNS:n jäseniä vain toimijoina, joihin sovelletaan asianmukaisia valvontajärjestelmiä. Mikään tämän säännöksen sanamuodossa ei siis viittaa siihen, että mahdollisuus siirtymätoimenpiteiden toteuttamiseen koskee erikseen BNS:n jäseniä (asia T‑138/98, ACAV ym. v. neuvosto, tuomio 22.2.2000, Kok. 2000, s. II‑341, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen se seikka, että komission yksiköiden virkamiehet olivat riidanalaisen säännöksen antamisen jälkeen tehneet käyntejä BNS:n tiettyjen jäsenten luona saadakseen tietoja ruokajätteiden käytöstä eläinravintona, on täysin merkityksetön tässä asiayhteydessä.
57 Vaikka onkin totta, että edellytystä siitä, että asia koskee henkilöä erikseen, on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa ottaen huomioon eri tekijät, joiden perusteella kantaja voidaan yksilöidä, tällaisen tulkinnan perusteella kyseistä edellytystä, josta määrätään nimenomaisesti perustamissopimuksessa, ei voida poistaa ilman, että ylitettäisiin yhteisöjen tuomioistuimille perustamissopimuksella myönnetty toimivalta (em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 44 kohta).
58 Edellä mainituista seikoista johtuu, että riidanalainen säännös ei koske ketään kantajista erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
59 Tästä seuraa, että nyt esillä oleva kanne on hylättävä, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ilman, että olisi tutkittava muita tutkimattajättämisperusteita.
Väliintulohakemukset
60 Koska on todettava, että nyt esillä olevan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ei ole lausuttava väliintulohakemuksista, jotka Landwirtschaftskammer Vorarlberg, Wohgenannt ja Taferner ovat esittäneet kantajien vaatimusten tueksi.
Oikeudenkäyntikulut
61 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi velvoitettava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.
62 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 ja 6 kohdan nojalla komissio, Landwirtschaftskammer Vorarlberg sekä Wohlgenannt ja Teferner velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
2) Ei ole tarpeen lausua Landwirtschaftskammer Vorarlbergin, Wohlgenanntin ja Tafernerin esittämistä väliintulohakemuksista.
3) Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeudenkäyntikuluista.
4) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
5) Väliintulohakemuksen esittäneet Landwirtschaftskammer Vorarlberg sekä Wohlgenannt ja Taferner vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 10 päivänä toukokuuta 2004.
|
H. Jung |
J. Pirrung |
|
kirjaaja |
toisen jaoston puheenjohtaja |
* Oikeudenkäyntikieli: saksa.