1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Toimenpiteen antamismenettelyyn osallistuneen yritysten muodostaman yhdistyksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset
(EY 230 artiklan neljäs kohta)
2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Sellaisten toimijoiden nostamaa kannetta, joihin riidanalainen asetus erityisesti vaikuttaa, ei voida ottaa tutkittavaksi
(EY 230 artiklan neljäs kohta)
1. Yritysten muodostaman yhdistyksen nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi, jos kyseinen yhdistys on osallistunut riidanalaisen toimenpiteen antamiseen johtaneeseen menettelyyn, ainakin seuraavassa kolmessa tapauksessa: kun säännöksessä nimenomaisesti annetaan sille joukko menettelyllisiä vaihtoehtoja; kun asia koskee itse yhdistystä erikseen siksi, että sen omat edut yhdistyksenä ovat kyseessä, erityisesti kun kumottavaksi vaadittu toimenpide vaikuttaa sen neuvotteluasemaan; tai kun se edustaa sellaisten yritysten etuja, joilla itsellään on asiavaltuus.
Tältä osin yhdistyksen neuvotteluaseman uhkaaminen voi merkitä riidanalaisen toimenpiteen hyväksymiseen johtaneeseen menettelyyn osallistuneen yhdistyksen erityisintresseihin puuttumista vain, jos yhdistyksellä on selvästi määritelty ja kiinteästi päätöksen tavoitteeseen liittyvä neuvotteluasema. Näin ollen se, että yhdistys on pelkästään antanut tietoja yhteisön toimielimille sekä kyseessä oleville kansallisille viranomaisille riidanalaisen toimenpiteen antamiseen johtaneessa lainsäädäntömenettelyssä, ei riitä sen toteamiseksi, että sillä voidaan loukata yhdistyksen tarkoin määriteltyä neuvotteluasemaa.
(ks. 44, 47 ja 49 kohta)
2. Vaikka asetus vaikuttaa taloudellisesti tiettyihin toimijoihin enemmän kuin muihin, se ei riitä siihen, että voitaisiin katsoa, että säädös koskisi niitä erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi vaikka niillä onkin velvollisuus lopettaa kansallisten viranomaisten myöntämien lupien nojalla harjoittamansa itsenäinen taloudellinen toiminta, asetus ei koske niitä erikseen.
(ks. 53–54 kohta)