|
20.6.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 141/55 |
Kanne 10.4.2009 — Manuli Rubber Industries SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio
(Asia T-154/09)
2009/C 141/111
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Manuli Rubber Industries SpA (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat L. Radicati di Brozolo, M. Pappalardo, E. Marasà)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
Ensisijaisesti
|
— |
on kumottava päätöksen 1 artikla siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään, jatkettuun rikkomiseen merellä käytettävien letkujen kaupassa 1.4.1986 ja 1.8.1992 välisenä aikana ja 3.9.1996 ja 2.5.2007 välisenä aikana, erityisesti 3.9.1996 ja 9.5.2000 välisenä aikana |
|
— |
on kumottava tässä kanteessa esitettävien virheiden perusteella kyseisen päätöksen 2 artikla, jossa kantajalle määrätään 4 900 000 euron suuruinen sakko |
|
— |
on hylättävä kaikki tätä vastaan esitetyt väitteet ja puolustus. |
Toissijaisesti
|
— |
kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrättyä 4 900 000 euron suuruista sakkoa on alennettava EY 229 artiklan mukaisesti. |
Joka tapauksessa
|
— |
Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tässä asiassa riidanalainen päätös on sama kuin asiassa T-146/09, Parker ITR ja Parker Hannifin vastaan komissio.
Kantaja esittää vaatimustensa tueksi ensisijaisesti, että edellä mainittu päätös on virheellinen rikkomisen luokittelun osalta, kun siinä katsotaan kantajan osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja monitahoiseen kartellisopimukseen vuodesta 1986 vuoteen 1987, ja erityisesti siltä osin kuin sen katsotaan osallistuneen rikkomiseen vuosina 1996–2000 ja sisällytetään ajanjaksoon, josta määrätään seuraamuksia, aika syyskuusta 1996 toukokuuhun 1997.
Kantaja toteaa tältä osin, että rikkominen ei voi olla jatkettu eikä uusittu silloin, kun yksittäisten rikkomisjaksojen välillä on, kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa, pitkiä ajanjaksoja, ja ennen kaikkea kun esiintyy sellaisia positiivisia tapahtumia, jotka eivät ole rikkomisen jatkamista tai uusimista osoittavan tahdon mukaisia, kuten se, että kantaja katkaisi suhteet kartelliin julkisesti ja nimenomaisesti, minkä myös komissio on myöntänyt.
Kantaja väittää myös, että sakon suuruutta ei ole määrätty sääntöjenmukaisesti erityisesti rikkomisen keston ja vakavuuden kannalta ja sen alennuksen osalta, joka on myönnetty sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman perusteella.