|
18.7.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 167/16 |
Kanne 28.4.2009 — Dunamenti Erőmű v. komissio
(Asia T-179/09)
2009/C 167/32
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Dunamenti Erőmű (Százhalombatta, Unkari) (edustajat: J. Lever, QC, solicitor A. Nourry ja solicitor R. Griffith)
Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
|
— |
on kumottava päätös ja sen päätösosan sisältö siltä osin kuin ne koskevat kantajaa |
|
— |
vaihtoehtoisesti on kumottava päätöksen 2 ja 5 artikla siltä osin kuin niissä määrätään tuen takaisin perimisestä kantajalta yli sen tuen määrän, joka komission olisi pitänyt todeta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi |
|
— |
työjärjestyksen 65 artiklan mukaisena selvittämistoimena on kehotettava komissiota toimittamaan tuomioistuimelle jäljennökset kaikista komission ja Unkarin välisistä kirjallisista yhteydenotoista ja pöytäkirjat kaikista niiden välisistä kokouksista ja keskusteluista, kuten riidanalaisen päätöksen 466 kohdassa todetaan |
|
— |
jos tuomioistuin katsoo, että asiantuntija tai asiantuntijat voisivat olla sille avuksi, sen on pyydettävä selvittämistoimena lausunto tai lausuntoja tai määrättävä muita harkintansa mukaan tarpeellisia selvittämistoimia |
|
— |
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vaatii komission 4.6.2008 tekemän sen päätöksen K(2008) 2223 lopullinen kumoamista, jolla julistettiin Unkarin viranomaisten tietyille sähköntuottajille myöntämä sellainen valtiontuki soveltumattomaksi yhteismarkkinoille, joka oli myönnetty pitkäkestoisina sähkönhankintasopimuksina, jotka oli tehty Unkarin valtion omistaman verkonhaltija Magyar Villamos Müvek Rt:n (jäljempänä MVM) ja kyseisten tuottajien välillä ennen kuin Unkarin tasavalta liittyi Euroopan unioniin [valtiontuki C 41/2005 (ax NN 49/2005) — Hukkakustannukset Unkarissa]. Riidanalaisessa päätöksessä kantaja katsotaan väitetyn valtiontuen saajaksi ja siinä määrätään Unkari perimään kantajalta takaisin valtiontuki korkoineen
Kantaja esittää vaatimustensa tueksi neljä kanneperustetta.
Se väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että komissio on rikkonut EY 87 artiklan 1 kohtaa, kun se luokitteli kantajan pitkäkestoisen sähkönhankintasopimuksen tukitoimenpiteeksi, vaikka se totesikin, että kysymyksessä oli yksityistämistä edeltävä olennainen sopimus. Kantajan mukaan Unkarin viranomaiset toimivat tämän vuoksi markkinatalousyritysperiaatteen mukaisesti. Kantaja toteaa, että komissio sovelsi virheellisesti Unkarin liittymissopimusta ja neuvoston asetuksen N:o 659/1999 (1) 1 artiklan b kohdan v alakohtaa.
Kantaja väittää toiseksi, että vaikka pitkäkestoisella sähkönhankintasopimuksella olisikin myönnetty kantajalle valtiontukea vuonna 1995, kantajalla oli kuitenkin oikeus perusteltuun olettamaan siitä, että yhteisön oikeuden mukaan tuki katsottaisiin olemassa olevaksi tueksi.
Kantaja väittää kolmanneksi, että kun päätöksessä luokitellaan kantajan pitkäkestoinen sähkönhankintasopimus yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, päätöksellä loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska tuki luokiteltiin virheellisesti toimintatueksi ja sitä ei olisi pitänyt pitää yhteismarkkinoille soveltumattomana edes siltä osin kuin sillä kompensoitiin hakijan hukkakustannukset. Kantaja toteaa lisäksi, että tämän päätelmän perustelut ovat riittämättömät ja/tai virheelliset ja se on EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan vastainen, kun siinä ei katsota kantajan pitkäkestoisen sähkönhankintasopimuksen millään tavoin edistäneen taloudellista kehitystä.
Kantaja väittää neljänneksi, että takaisinperimistä koskeva määräys on neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan ja legitiimien intressien ja luottamuksensuojan periaatteiden kaltaisten yhteisön oikeuden periaatteiden vastainen. Kantaja toteaa lisäksi, että komissio loukkasi olennaisia menettelymääräyksiä kuten kantajan menettelyllistä oikeutta oikeudenmukaiseen käsittelyyn.
(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) n:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1)