18.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 27.9.2010 — Ministre de l’Intérieur, de l’Outre-mer et des Collectivités territoriales v. Chambre de commerce et d’industrie de l’Indre

(Asia C-465/10)

()

2010/C 346/50

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministre de l’Intérieur, de l’Outre-mer et des Collectivités territoriales

Vastapuoli: Chambre de commerce et d’industrie de l’Indre

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko olemassa oikeusperusta, josta voitaisiin johtaa velvollisuus periä takaisin Indren kauppakamarille maksettu tuki, eli

onko silloin, kun tukea EAKRista saanut hankintaviranomainen ei ole noudattanut julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevaa sääntöä tai sääntöjä tukea saavan toimen toteuttamiseksi, vaikka asiassa ei olekaan riitautettu toimen kelpoisuutta tukeen tästä rahastosta eikä sitä, että toimi on toteutettu, esimerkiksi 24.6.1988 annetusta neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 2052/88 (1) tai 19.12.1988 annetusta neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 4253/88 (2) löydettävissä jokin sellainen yhteisön säännös, jolle voidaan perustaa velvollisuus periä tuet takaisin? Jos on, syntyykö tämä velvollisuus minkä tahansa julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevan säännön noudattamatta jättämisen perusteella vai vain joidenkin niistä? Jälkimmäisessä tapauksessa, minkä sääntöjen laiminlyönnin perusteella?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan tuen takaisinperimisessä noudatettavien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta edes osittain myöntävästi,

a)

onko sitä, että EAKRista tukea saava hankintaviranomainen on jättänyt noudattamatta julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevaa sääntöä tai koskevia sääntöjä valitessaan palveluntarjoajaa, jolle tukea saavan toimen toteuttaminen uskotaan, pidettävä asetuksessa N:o 2988/95 (3) tarkoitettuna väärinkäytöksenä? Vaikuttaako se, että toimivaltainen kansallinen viranomainen on silloin, kun se on päättänyt myöntää EAKRista saadun tuen, ollut välttämättä tietoinen siitä, että tuensaajana oleva toimija on jättänyt noudattamatta julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevia sääntöjä valitessaan jo ennen tuen myöntämistä palveluntarjoajan, jolle tukea saavan toimen toteuttaminen on uskottu, noudattamatta jättämisen katsomiseen asetuksessa N:o 2988/95 tarkoitetuksi väärinkäytökseksi?

b)

Jos toisen kysymyksen a kohtaan vastataan myöntävästi ja jos asetuksen N:o 2988/95 3 artiklassa säädettyä vanhentumisaikaa sovelletaan sellaisiin hallinnollisiin toimenpiteisiin kuin tietyn toimijan sääntöjenvastaisen menettelynsä vuoksi perusteettomasti saaman tuen takaisinperintään, kuten yhteisöjen tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa C-278/07–C-280/07, Hauptzollamt Hamburg-Jonas vastaan Josef Vosding Schlacht-, Kühl- und Zerlegebetrieb GmbH & Co., 29.1.2009 antamassaan tuomiossa todennut,

—

onko vanhentumisajan kulumisen alkuhetkeksi katsottava hetki, jolloin tuki maksetaan tuensaajalle, vai hetki, jolloin tuensaaja käyttää saamansa tuen maksaakseen vastikkeet palveluntarjoajalle, joka on valittu noudattamatta julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevaa sääntöä tai koskevia sääntöjä?

—

katsotaanko tämä vanhentumisaika katkenneeksi sillä, että toimivaltainen kansallinen viranomainen on antanut tuensaajalle tarkastuksesta tehdyn selvityksen, jossa todetaan julkisten hankintasopimusten tekemisestä koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen ja jonka mukaan kansallisen viranomaisen on tämän johdosta saatava suoritetut summat palautetuiksi?

—

silloin, kun jäsenvaltio käyttää sille asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 3 kohdassa annettua mahdollisuutta soveltaa pidempää vanhentumisaikaa, kuten sellaista yleistä vanhentumisaikaa, jota sovelletaan Ranskassa ja josta säädettiin riita-asian kohteena olevien tosiseikkojen tapahtumahetkellä siviililain 2262 §:ssä seuraavasti: ”kaikki esineoikeudelliset ja henkilöön kohdistuvat vaatimukset vanhentuvat 30 vuodessa — –”, onko tällaisen vanhentumisajan yhteisön oikeuden mukaisuutta ja esimerkiksi suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta arvioitava suhteessa siinä kansallisessa säännöksessä säädetyn vanhentumisajan enimmäiskestoon, jota käytetään kansallisten hallintoviranomaisten tekemän, tukien takaisin maksamista koskevan vaatimuksen oikeusperustana, vai suhteessa esillä olevassa asiassa tosiasiallisesti sovellettuun vanhentumisaikaan?

c)

Jos toisen kysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi, ovatko yhteisöjen taloudelliset edut esteenä sille, että esillä olevassa riita-asiassa kyseessä olevan tuen maksamisen osalta tuomioistuin soveltaa kansallisia säännöksiä, jotka koskevat oikeuksia perustavien päätösten peruuttamista ja joiden mukaan hallintoviranomaisen on peruutettava oikeuksia perustava päätöksensä, jos se on lainvastainen — muissa tapauksissa kuin silloin, kun on kyse päätöksen mitättömyydestä, vilpillisestä menettelystä, johon on syyllistytty päätöksen aikaansaamiseksi, tai päätöksestä etua saavan vaatimuksesta, — päätöksen tekemistä seuraavien neljän kuukauden määräajassa, vaikka yksittäistapauksessa tehtyyn hallintopäätökseen voidaankin, esimerkiksi silloin, kun se koskee tuen maksamista, lisätä purkavia ehtoja, joiden toteutuminen antaa mahdollisuuden peruuttaa kyseessä oleva tuki noudattamatta tiettyä määräaikaa, kun samalla muistetaan, että Conseil d’État on todennut oikeuskäytännössään, että tätä kansallista sääntöä on tulkittava niin, että yhteisön säännösten mukaan perusteettomasti tukea saanut voi vedota siihen ainoastaan siinä tapauksessa, että tuen saaja on ollut vilpittömässä mielessä?

(1)  Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 24.6.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2052/88 (EYVL L 185, s. 9).

(2)  Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1).

(3)  Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1).

  翻译：