12.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/2

—

yleisen tuomioistuimen asiassa T-348/07 9.9.2010 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin valittaja esittää tämän tuomion perusteluja vastaan valitusperusteita ja argumentteja ja asiassa annetaan uusi ratkaisu, jossa ensimmäisen asteen tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset hyväksytään siten, että niitä perusteluita, joihin valituksenalainen tuomio perustuu, parannetaan

—

Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan molemmissa tuomioistuinasteissa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut

1)

Yleinen tuomioistuin on todennut 9.9.2010 (asiassa T-348/07) antamassaan tuomiossa, että koska Sanctieregeling [Sanctieregeling terrorisme 2003], joka oli perustana valittajan sisällyttämiselle sellaiseen luetteloon, oli kumottu, myöskään välitoimista annettu tuomio ei ole riittävä peruste kantajan nimen säilyttämiselle luettelossa. Kantaja (jäljempänä myös: ”Al-Aqsa”) on tästä samaa mieltä yleisen tuomioistuimen kanssa.

2)

Yleinen tuomioistuin on sisällyttänyt tuomioonsa perusteluja, joilla Al-Aqsan kanneperusteita hylättiin perusteettomina. Yleinen tuomioistuin totesi siten, että Sanctieregelingiä voidaan pitää välitoimista annetun tuomion yhteydessä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tekemänä päätöksenä, joka vastaa yhteisen kannan (yhteinen kanta 2001/931) 1 artiklan 4 kohdan määritelmää. Lisäksi yleinen tuomioistuin on katsonut, että yhteisen kannan 1 artiklan 3 kohdan k alakohdassa tarkoitettu seikka ”tietoinen”, sellaisena kuin sitä vaaditaan asetuksen N:o 2580/2001 (1) 1 artiklan 4 kohdassa, voidaan todeta Al-Aqsan osalta.

3)

Valittaja ei samaa mieltä näistä perusteluista ja hakee siten niiden osalta muutosta valituksella. Ennen valitusperusteidensa esittämistä se lausuu vielä valituksen tutkittavaksi ottamisesta.

4)

Valittajan valitusperusteet voidaan esittää tiivistetysti seuraavasti. Ensiksi yleinen tuomioistuin on ylittänyt valvontavaltansa rajat määritellessään itse sen, mikä todiste on katsottava yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuksi päätökseksi (ensimmäinen valitusperuste).

5)

Lisäksi yleinen tuomioistuin on katsonut erheellisesti, että Sanctieregeling voidaan — yhdessä tai ei yhdessä välitoimista annetun tuomion kanssa — katsoa yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuksi päätökseksi (toinen valitusperuste).

6)

Yleinen tuomioistuin on vielä ylittänyt toimivaltansa kun se itse tulkinnut tuomiota, tai joka tapauksessa se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen tuomion tulkitsemisen yhteydessä (kolmas valitusperuste).

7)

Näin ollen Al-Aqsan kanne on todettava perustelluksi ja riidanalaiset päätökset on kumottava siten, että niitä perusteluita, joihin valituksenalainen tuomio perustuu, parannetaan.