Asia C‑473/12
Institut professionnel des agents immobiliers (IPI)
vastaan
Geoffrey Englebert ym.
(Cour constitutionnellen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Henkilötietojen käsittely — Direktiivi 95/46/EY — 10 ja 11 artikla — Informointivelvollisuus — 13 artiklan 1 kohdan d ja g alakohta — Poikkeukset — Poikkeusten soveltamisala — Yksityisetsivät, jotka toimivat säännellyn ammatin valvontaelimen lukuun — Direktiivi 2002/58/EY — 15 artiklan 1 kohta”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.11.2013
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46 – Informointivelvollisuus – Poikkeukset – Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta panna mainittuja poikkeuksia täytäntöön kansallisessa oikeudessaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46 – Informointivelvollisuus – Poikkeukset – Soveltamisala – Yksityisetsivät, jotka toimivat säännellyn ammatin valvontaelimen lukuun, kuuluvat poikkeusten soveltamisalaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohdan d alakohta)
Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta vaan mahdollisuus panna täytäntöön kansallisessa oikeudessaan yksi tai useampia kyseisessä säännöksessä säädetyistä poikkeuksista velvollisuudesta informoida rekisteröityjä heidän henkilötietojensa käsittelystä.
Tältä osin direktiivin 95/46 säännökset ovat välttämättä suhteellisen yleisiä, koska sitä on voitava soveltaa suureen määrään hyvin erilaisia tilanteita, ja kyseisessä direktiivissä on sääntöjä, jotka ovat luonteeltaan joustavia, ja siinä jätetään jäsenvaltioille useissa tapauksissa valta määrätä yksityiskohdista tai valita eri vaihtoehtojen välillä.
Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta säätää kansallisessa oikeudessaan 13 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa luetelluista poikkeuksista vaan päinvastoin lainsäätäjä on aikonut jättää niille mahdollisuuden päättää, haluavatko ne – ja jos, niin mitä tarkoituksia varten – toteuttaa lainsäädäntötoimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa rekisteröidyn informointia koskevan velvollisuuden laajuutta.
Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää mainitunlaisista toimenpiteistä vain, jos ne ovat välttämättömiä. Toimenpiteiden välttämättömyys on siis edellytyksenä mainitussa artiklassa jäsenvaltioille annetulle mahdollisuudelle, eikä se missään tapauksessa merkitse sitä, että viimeksi mainittujen olisi pakko säätää kyseisistä poikkeuksista kaikissa tapauksissa, joissa kyseinen edellytys täyttyy.
(ks. 31, 32 ja 53 kohta sekä tuomiolauselma)
Ammatillisen elimen lukuun toimivan yksityisetsivän toiminta säännellyn ammatin ammattietiikan rikkomisen tutkimiseksi kuuluu yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn poikkeuksen alaan.
Koska kyseisessä direktiivissä ei täsmennetä säännöstön rikkomisen tutkimisen ja selvittämisen tapoja, se ei estä kiinteistönvälittäjän ammattia sääntelevän ammatillisen elimen kaltaista ammatillista elintä tehtävänsä suorittamiseksi turvautumasta erikoistuneisiin tutkijoihin, kuten yksityisetsiviin, jotka vastaavat mainitusta tutkimisesta ja selvittämisestä.
Jos jäsenvaltio näin ollen on valinnut sen, että se panee mainitussa artiklassa säädetyn poikkeuksen täytäntöön, kyseinen ammatillinen elin ja sen lukuun toimivat yksityisetsivät voivat vedota kyseiseen poikkeukseen eikä niillä ole mainitun direktiivin 10 ja 11 artiklassa säädettyä velvollisuutta informoida rekisteröityä.
Jos jäsenvaltio sitä vastoin ei ole säätänyt kyseisestä poikkeuksesta, rekisteröityjä on informoitava heidän henkilötietojensa käsittelystä mainituissa 10 ja 11 artiklassa säädettyjä toimintatapoja, jotka koskevat muun muassa määräaikaa, noudattaen.
Jäsenvaltioilla on vapaus katsoa, että kyseisillä ammatillisilla elimillä ja niiden lukuun toimivilla yksityisetsivillä on käytössään riittävät keinot ammattietiikan rikkomisen selvittämiseen, vaikka kyseisen direktiivin 10 ja 11 artiklaa sovellettaisiinkin, siten että mainitun poikkeuksen saattaminen osaksi kansallista oikeutta ei ole välttämätöntä, jotta kyseiset elimet voisivat hoitaa tehtävänsä, joka on valvoa säännöstön noudattamista.
(ks. 44–46, 48 ja 53 kohta sekä tuomiolauselma)
Asia C‑473/12
Institut professionnel des agents immobiliers (IPI)
vastaan
Geoffrey Englebert ym.
(Cour constitutionnellen (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Henkilötietojen käsittely — Direktiivi 95/46/EY — 10 ja 11 artikla — Informointivelvollisuus — 13 artiklan 1 kohdan d ja g alakohta — Poikkeukset — Poikkeusten soveltamisala — Yksityisetsivät, jotka toimivat säännellyn ammatin valvontaelimen lukuun — Direktiivi 2002/58/EY — 15 artiklan 1 kohta”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.11.2013
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä — Direktiivi 95/46 — Informointivelvollisuus — Poikkeukset — Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta panna mainittuja poikkeuksia täytäntöön kansallisessa oikeudessaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohta)
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä — Direktiivi 95/46 — Informointivelvollisuus — Poikkeukset — Soveltamisala — Yksityisetsivät, jotka toimivat säännellyn ammatin valvontaelimen lukuun, kuuluvat poikkeusten soveltamisalaan
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohdan d alakohta)
Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta vaan mahdollisuus panna täytäntöön kansallisessa oikeudessaan yksi tai useampia kyseisessä säännöksessä säädetyistä poikkeuksista velvollisuudesta informoida rekisteröityjä heidän henkilötietojensa käsittelystä.
Tältä osin direktiivin 95/46 säännökset ovat välttämättä suhteellisen yleisiä, koska sitä on voitava soveltaa suureen määrään hyvin erilaisia tilanteita, ja kyseisessä direktiivissä on sääntöjä, jotka ovat luonteeltaan joustavia, ja siinä jätetään jäsenvaltioille useissa tapauksissa valta määrätä yksityiskohdista tai valita eri vaihtoehtojen välillä.
Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta säätää kansallisessa oikeudessaan 13 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa luetelluista poikkeuksista vaan päinvastoin lainsäätäjä on aikonut jättää niille mahdollisuuden päättää, haluavatko ne – ja jos, niin mitä tarkoituksia varten – toteuttaa lainsäädäntötoimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa rekisteröidyn informointia koskevan velvollisuuden laajuutta.
Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää mainitunlaisista toimenpiteistä vain, jos ne ovat välttämättömiä. Toimenpiteiden välttämättömyys on siis edellytyksenä mainitussa artiklassa jäsenvaltioille annetulle mahdollisuudelle, eikä se missään tapauksessa merkitse sitä, että viimeksi mainittujen olisi pakko säätää kyseisistä poikkeuksista kaikissa tapauksissa, joissa kyseinen edellytys täyttyy.
(ks. 31, 32 ja 53 kohta sekä tuomiolauselma)
Ammatillisen elimen lukuun toimivan yksityisetsivän toiminta säännellyn ammatin ammattietiikan rikkomisen tutkimiseksi kuuluu yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 13 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn poikkeuksen alaan.
Koska kyseisessä direktiivissä ei täsmennetä säännöstön rikkomisen tutkimisen ja selvittämisen tapoja, se ei estä kiinteistönvälittäjän ammattia sääntelevän ammatillisen elimen kaltaista ammatillista elintä tehtävänsä suorittamiseksi turvautumasta erikoistuneisiin tutkijoihin, kuten yksityisetsiviin, jotka vastaavat mainitusta tutkimisesta ja selvittämisestä.
Jos jäsenvaltio näin ollen on valinnut sen, että se panee mainitussa artiklassa säädetyn poikkeuksen täytäntöön, kyseinen ammatillinen elin ja sen lukuun toimivat yksityisetsivät voivat vedota kyseiseen poikkeukseen eikä niillä ole mainitun direktiivin 10 ja 11 artiklassa säädettyä velvollisuutta informoida rekisteröityä.
Jos jäsenvaltio sitä vastoin ei ole säätänyt kyseisestä poikkeuksesta, rekisteröityjä on informoitava heidän henkilötietojensa käsittelystä mainituissa 10 ja 11 artiklassa säädettyjä toimintatapoja, jotka koskevat muun muassa määräaikaa, noudattaen.
Jäsenvaltioilla on vapaus katsoa, että kyseisillä ammatillisilla elimillä ja niiden lukuun toimivilla yksityisetsivillä on käytössään riittävät keinot ammattietiikan rikkomisen selvittämiseen, vaikka kyseisen direktiivin 10 ja 11 artiklaa sovellettaisiinkin, siten että mainitun poikkeuksen saattaminen osaksi kansallista oikeutta ei ole välttämätöntä, jotta kyseiset elimet voisivat hoitaa tehtävänsä, joka on valvoa säännöstön noudattamista.
(ks. 44–46, 48 ja 53 kohta sekä tuomiolauselma)