—

SEK Zollagentur GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt T. Ulbrich,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja L. Keppenne,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 648/2005 (EUVL L 117, s. 13; jäljempänä tullikoodeksi), 50 ja 203 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisia ovat SEK Zollagentur GmbH (jäljempänä SEK Zollagentur) ja Hauptzollamt Gießen ja jossa SEK Zollagentur vaatii palauttamaan sen maksettavaksi sillä perusteella määrätyt tullit, että se oli siirtänyt kyseiset tavarat pois tullivalvonnasta passitusmenettelyn aikana.

3

Tullikoodeksin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tätä koodeksia sovellettaessa tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

4

Tullikoodeksin 37 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Yhteisön tullialueelle tuotavat tavarat ovat tuontihetkestä alkaen tullivalvonnassa. Niille voidaan tehdä tullitarkastuksia voimassa olevien säännösten mukaisesti.”

5

Tullikoodeksin 50 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tullille esitetyillä tavaroilla on niiden esittämisen jälkeen väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden tullioikeudellinen asema, kunnes niille osoitetaan tulliselvitysmuoto. Näitä tavaroita kutsutaan jäljempänä ’väliaikaisesti varastoiduiksi tavaroiksi’.”

6

Tullikoodeksin 91 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Ulkoisessa passitusmenettelyssä on seuraavien tavaroiden voitava liikkua yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen:

– –

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun liikkumisen on tapahduttava:

– –”

7

Tullikoodeksin 92 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Ulkoinen passitusmenettely päättyy ja menettelynhaltijan velvoitteet on täytetty silloin, kun menettelyyn asetetut tavarat ja niitä koskevat asiakirjat esitetään määrätullitoimipaikassa kyseistä menettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

2.   Tulliviranomaiset päättävät ulkoisen passitusmenettelyn silloin, kun he pystyvät lähtötullitoimipaikassa saatavilla olevia ja määrätullitoimipaikassa saatavilla olevia tietoja vertaamalla osoittamaan, että menettely on asianmukaisesti päätetty.”

8

Tullikoodeksin 96 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Passituksesta vastaavan on oltava yhteisön ulkoisen passitusmenettelyn haltija. Tämän on:

9

Tullikoodeksin 201 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuontitullivelka syntyy, kun:

– –”

10

Tullikoodeksin 203 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tuontitullivelka syntyy, kun:

2.   Tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona tavara siirretään pois tullivalvonnasta.

3.   Velallisina ovat:

– –

11

Tullikoodeksin 236 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuonti- tai vientitullit on palautettava, jos todetaan, että niiden määrä niitä maksettaessa ei ole ollut lain mukainen tai että niiden määrä on kirjattu tileihin 220 artiklan 2 kohdan vastaisesti.

– –”

12

Tietyistä tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) 398 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 17.11.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1192/2008 (EUVL L 329, s. 1), sanamuoto on seuraava:

”Henkilöille, jotka haluavat suorittaa yhteisön passituksia esittämättä passitusilmoituksessa mainittuja tavaroita ja asianomaista passitusilmoitusta lähtötoimipaikassa tai missään muussakaan sallitussa paikassa, voidaan myöntää valtuutetun lähettäjän asema.

– –”

13

Unionin tullialueelle tuotiin 15.1.2010 12 polkupyörätelineestä koostuva lähetys. Lähetys asetettiin väliaikaisen varastoinnin menettelyyn, ja varaston omistaja esitti tavarat tullille ja teki niistä yleisilmoituksen.

14

SEK Zollagentur teki 17.1.2010 ilmoituksen polkupyörätelineiden asettamisesta yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn. Polkupyörätelineet luovutettiin samana päivänä ilmoitettua menettelyä varten.

15

SEK Zollagenturin, joka oli valtuutettu lähettäjä, valtuuttaman lähettäjän oli määrä toimittaa useista lähetyksistä koostuva ja kyseiset tavarat sisältävä toimitus väliaikaiseen varastoon ja toimittaa tavarat vastaanottajalle Greveniin (Saksa).

16

Vastaanottaja totesi tavaralähetysten saapumisen jälkeen, että polkupyörätelineet puuttuivat lähetyksestä. Se ilmoitti asiasta määrätullitoimipaikalle.

17

Hauptzollamt Gießen pyysi sen jälkeen SEK Zollagenturilta kirjeitse selvitystä polkupyörätelineiden sijaintipaikasta. Yhtiö vastasi, ettei polkupyörätelineitä ollut voitu lastata 17.1.2010, koska varaston omistaja ei ollut pystynyt varastoimaan varastoon vietyjä lähetyksiä niin, että se olisi löytänyt kaikki lähetykset ja voinut antaa ne kuljettajalle. Polkupyörätelineitä ei ollut tämän syyn takia annettu kuljettajalle sovitun mukaisesti, ja ne olivat jääneet väliaikaiseen varastoon.

18

Polkupyörätelineiden osalta aloitettiin uusi passitusmenettely ja ne kuljetettiin 1.2.2010 uudella lähetyksellä. Vastaanottaja luovutti tavaran sen jälkeen vapaaseen liikkeeseen määrätullitoimipaikassa ja maksoi 2000 euroa tuontitullia.

19

Hauptzollamt Gießen vaati myös SEK Zollagenturilta samaa määrää sillä perusteella, että tämä oli siirtänyt tavarat pois tullivalvonnasta esittämättä niitä määrätullitoimipaikassa ensimmäisen passitusmenettelyn aikana.

20

SEK Zollagentur katsoi, ettei vaadittujen tullien määrä ollut lain mukainen, ja vaati tullien palauttamista tullikoodeksin 236 artiklan nojalla. Se katsoi nimittäin, että passitusmenettely oli alkanut sen tekemästä ilmoituksesta huolimatta vasta silloin, kun tavarat oli tosiasiallisesti noudettu varastonpitäjältä. Koska yhteisön ulkoinen passitusmenettely ei ollut alkanut ennen kuljetuksen alkamista, kyseisestä tavaroiden poissiirtämisestä oli vastuussa ainoastaan väliaikaisen varaston omistaja.

21

SEK Zollagentur teki palauttamishakemuksen hylkäämispäätöksestä oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin. Se nosti tämän jälkeen kanteen Finanzgericht Hessenissä, joka pysytti palauttamishakemuksen hylkäämispäätöksen sillä perusteella, ettei tulleja voitu palauttaa, koska ne olivat lain mukaisia. SEK Zollagentur teki Revision-valituksen Bundesfinanzhofille.

22

Bundesgerichtshof päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää ensimmäisellä kysymyksellään, onko tullikoodeksin 50 ja 203 artiklaa tulkittava siten, että väliaikaisen varastoinnin menettelyyn asetetut tavarat on katsottava siirretyiksi pois tullivalvonnasta silloin, kun ne on ilmoitettu yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn mutta niitä ei ole viety pois varastosta eikä esitetty määrätullitoimipaikassa siitä huolimatta, että siellä on esitetty niitä koskevat passitusasiakirjat.

24

Ensiksi on määritettävä ajankohta, jona tullikoodeksin mukaan tavaran väliaikainen varastointi päättyy ja sen asettaminen yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn alkaa.

25

Tästä on palautettava mieleen, että tullikoodeksin 50 artiklaa on tulkittava niin, että sellaiset muut tavarat kuin yhteisötavarat, joista on tehty tulliviranomaisten vastaanottama, yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asettamista koskeva tulli-ilmoitus ja joilla on väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden tullioikeudellinen asema, asetetaan kyseiseen tullimenettelyyn ja niille siis osoitetaan tulliselvitysmuoto silloin, kun tulliviranomaiset luovuttavat kyseiset tavarat (tuomio Codirex Expeditie, C-542/11, EU:C:2013:429, 55 kohta).

26

Pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset tavarat voivat siis olla yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä vasta niiden luovutuksesta lukien. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen perusteella kyseiset tavarat oli luovutettu 17.1.2010 ja ne oli täten asetettu yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn tuosta päivästä lukien.

27

Näin muotoiltuun ensimmäiseen kysymykseen annettavaa vastausta varten on tutkittava, onko sellainen tavara, jota ei ole viety pois varastoalueelta, voitu tosiasiallisesti siirtää siitä huolimatta pois tullivalvonnasta, että niiden passitusasiakirjat on esitetty määrätullitoimipaikalle.

28

Tästä on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tullikoodeksin 203 artiklan 1 kohtaan sisältyvän tullivalvonnasta poissiirtämisen käsitteen on katsottava käsittävän myös kaikki toimenpiteet tai laiminlyönnit, joiden seurauksena toimivaltainen tulliviranomainen hetkellisestikin estyy pääsemästä käsiksi tullivalvonnan alaiseen tavaraan ja toteuttamasta tullikoodeksin 37 artiklan 1 kohdan mukaisia tarkastustoimia (tuomio D. Wandel, C-66/99, EU:C:2001:69, 47 kohta; tuomio Liberexim, C-371/99, EU:C:2002:433, 55 kohta ja tuomio Hamann International, C-337/01, EU:C:2004:90, 31 kohta).

29

Koska tullikoodeksin 96 artiklan mukaan passituksesta vastaava on velvollinen muun muassa esittämään tavarat muuttumattomina määrätoimipaikassa, passitusasiakirjalla, jonka turvin yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetetut tavarat kuljetetaan, on kiistattomasti olennainen merkitys kyseisen menettelyn moitteettoman toiminnan kannalta. Näin ollen kyseisen asiakirjan tilapäinenkin erottaminen lastista on omiaan vaikeuttamaan kyseisen menettelyn tavoitteiden toteutumista silloin, kun se estää tullikoodeksin 37 artiklan vastaisesti sen, että tulliviranomaiset voivat mahdollisesti vaatia kyseisten tavaroiden esittämistä. Tällainen asiakirjan tilapäinen erottaminen lastista hankaloittaa lisäksi sekä passitusmenettelyn kohteena olevien tavaroiden että niihin sovellettavan tullimenettelyn tunnistamista (ks. vastaavasti tuomio British American Tobacco, C-222/01, EU:C:2004:250, 52 kohta).

30

Näissä olosuhteissa tavaroiden passitusasiakirjan tilapäistä erottamista tässä asiakirjassa mainittujen tavaroiden yhteydestä on pidettävä kyseisten tavaroiden siirtämisenä pois tullivalvonnasta. Sen tulkinnan mukaisesti, joka on omaksuttu tuomioissa D. Wandel (EU:C:2001:69), Liberexim (EU:C:2002:433) ja Hamann International (EU:C:2004:90), kyseistä asiakirjojen erottamista lastista on nimittäin pidettävä toimenpiteenä, jonka seurauksena toimivaltainen tulliviranomainen ainakin hetkellisesti estyy pääsemästä käsiksi tullivalvonnan alaiseen tavaraan ja toteuttamasta unionin tullilainsäädännön mukaisia tarkastustoimia (ks. vastaavasti tuomio British American Tobacco, EU:C:2004:250, 53 kohta).

31

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavaran siirtäminen pois tullivalvonnasta edellyttää ainoastaan objektiivisten edellytysten täyttymistä, kuten erityisesti tavaran fyysistä puuttumista hyväksytyltä varastointipaikalta tulliviranomaisen ryhtyessä tarkastamaan kyseistä tavaraa (ks. tuomio D. Wandel, EU:C:2001:69, 48 kohta ja tuomio Liberexim, EU:C:2002:433, 60 kohta).

32

Jotta tullivalvonnasta poissiirtäminen toteutuu, riittää, että tavara on objektiivisesti siirretty mahdollisten tullitarkastusten ulottumattomiin riippumatta siitä, ovatko toimivaltaiset viranomaiset tosiasiallisesti suorittaneet niitä (tuomio British American Tobacco, EU:C:2004:250, 55 kohta).

33

Edellä olevien seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että tullikoodeksin 50 ja 203 artiklaa on tulkittava siten, että väliaikaisen varastoinnin menettelyyn asetetut tavarat on katsottava siirretyiksi pois tullivalvonnasta silloin, kun ne on ilmoitettu yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn mutta niitä ei ole viety pois varastosta eikä esitetty määrätullitoimipaikassa siitä huolimatta, että siellä on esitetty niitä koskevat passitusasiakirjat.

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää toisella kysymyksellään, onko tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohtaa tulkittava pääasiassa kysymyksessä olevissa olosuhteissa siten, että silloin, kun tavara on siirretty pois tullivalvonnasta, henkilö, joka on valtuutettuna lähettäjänä asettanut tavaran yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn, on tullivelallinen tämän säännöksen nojalla.

35

Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jos tavarat on jo asetettu yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn, kun ne siirretään pois tullivalvonnasta, kyseisen menettelyn haltija on tullikoodeksin 96 artiklan 1 kohdan mukaan passituksesta vastaavana vastuussa kyseisen menettelyn käyttämisestä johtuvista velvollisuuksista ja on siis tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu tullivelallinen, jos ei ole sovellettava mainitun 3 kohdan kolmessa ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjä säännöksiä (tuomio Codirex Expeditie, EU:C:2013:429, 33 kohta).

36

Jos tavaroita ei sitä vastoin ole vielä asetettu yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn, kun ne siirretään pois tullivalvonnasta, vaan ne ovat edelleen väliaikaisesti varastoituja, kyseinen tullivelallinen, sikäli kun ei ole sovellettava tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan kolmessa ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjä säännöksiä, on henkilö, jonka on täytettävä velvollisuudet, jotka johtuvat tavaran väliaikaisesta varastoinnista, ja joka pitää kyseisiä tavaroita hallussaan purkamisen jälkeen vastatakseen niiden kuljetuksesta tai varastoinnista (ks. vastaavasti tuomio United Antwerp Maritime Agencies ja Seaport Terminals, C-140/04, EU:C:2005:556, 39 kohta ja tuomio Codirex Expeditie, EU:C:2013:429, 34 kohta).

37

Kuten tämän tuomion 26 kohdassa on palautettu mieliin, pääasiassa kyseessä olevat tavarat ovat tulleet yhteisön ulkoisen passituksen tullimenettelyyn. Näin ollen menettelyn haltija, eli SEK Zollagentur, joka on valtuutettuna lähettäjänä tullikoodeksin 96 artiklassa tarkoitettu passituksesta vastaava, on tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu tullivelallinen, jos ei ole sovellettava mainitun 3 kohdan kolmessa ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjä säännöksiä, minkä ratkaiseminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

38

Edellä olevien seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan neljättä luetelmakohtaa on tulkittava pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa siten, että silloin, kun tavarat on siirretty pois tullivalvonnasta, henkilö, joka on valtuutettuna lähettäjänä asettanut tavaran yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn, on tullivelallinen tämän säännöksen nojalla.

39

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: