Valitus, jonka Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse e.V on tehnyt 18.11.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-113/11, Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse v. Euroopan komissio, 3.9.2014 antamasta määräyksestä

(Asia C-519/14 P)

(2015/C 016/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Schutzgemeinschaft Milch und Milcherzeugnisse e.V (edustajat: Rechtsanwalt M. Loschelder ja Rechtsanwalt V. Schoene)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Alankomaiden kuningaskunta, Nederlandse Zuivelorganisatie

Vaatimukset

Valittaja vaatii:

—	kumoamaan määräyksen ja nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin [Gouda Holland (SMM)] (1)2.12.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1122/2010

—	toissijaisesti palauttamaan asian yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—	velvoittamaan komission korvaamaan kannemenettelyssä ja muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneet välttämättömät kulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: Yleinen tuomioistuin katsoo, ettei kantajalla ole oikeussuojan tarvetta, koska riidanalaisessa asetuksessa täsmennetään, että ”Gouda” on yleisnimi. Tämä kirjaamisasetuksessa oleva toteamus sen takia ainoastaan tautologinen. Toisin kuin yleinen tuomioistuin katsoo, kirjaamisasetuksen kumoamisella tuotetaan jäsenille hyötyä, mistä syystä heillä on oikeussuojan tarve. Kanne on otettava tästä syystä tutkittavaksi. Samasta syystä se on myös perusteltu. Alankomaalaiset hakijat hyväksyvät nimittäin tarkennuksen. Komissio toimi siten virheellisesti, koska ei ole tästä huolimatta tehnyt tätä tarkennusta.

Toinen valitusperuste: Kantaja esitti, että sen jäsenet toimittivat aikaisemmin Alankomaihin maitoa, josta saatiin valmistaa siellä Goudaa ja Edamia, ja todennäköisesti siitä myös niitä. Yleinen tuomioistuin ei johtanut tästä, että kantajalla olisi oikeussuojan tarve. Tämä argumentaatio on nimittäin asiallisesti väärä. Yleinen tuomioistuin on siten vääristänyt tosiseikkoja, sillä esitetyt seikat pitävät paikkansa. Sitä paitsi kantaja on yleisen tuomioistuimen mukaan esittänyt oman vastaväitteensä eikä vastaväitettä ”maidontuottajien” puolesta. Aineistoa on vääristetty myös tämän takia, sillä vastaväite esitettiin kantajan jäsenien puolesta siltä osin kuin ne jalostavat maitoa (Alankomaihin myyty maito on jalostettua maitoa) ja myyvät maitoa tai juustoa.

Kolmas valitusperuste: Yleinen tuomioistuin katsoo, että vastalauseen hylkääminen ei perusta kantajalle omaa oikeussuojan tarvetta. Vastalause ei ollut nimittäin oikeudellisesti tarkasteltuna kantajan vaan Saksan liittotasavallan vastalause. Tämä ei vastaa perusasetuksen 510/2006 (2) mukaisesti sovellettavaa oikeutta ja – toisin kuin yleinen tuomioistuin esittää – se ei ole vielä ratkaissut tätä kysymystä perusasetuksen osalta. Perusasetuksen N:o 510/2006 ja sen edeltäjänä olleen asetuksen (ETY) 2081/92 (3) välillä on eroja, joita yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon ja jotka johtavat siihen, että kantajan kaltainen vastalauseen esittäjä voi joka tapauksessa käyttää perusasetuksen mukaisessa oikeudessa omia vastalauseoikeuksiaan.

Neljäs valitusperuste: Yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajan esittämän argumentin, jonka mukaan sinisellä SMM-merkillä annetaan alankomaalaisille valmistajille kantajan jäseniin nähden kilpailuetu. Tämä toteamus on väärä. Kilpailuetu on olemassa ja sillä luodaan kantajan jäsenille oikeussuojan tarve kirjaamisasetuksen kumoamiseen.

---

(1)  EUVL L 317, s. 22.

(2)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006, EUVL L 93, s. 12.

(3)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92, EYVL L 208, s. 1.