1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23.10.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY (EYVL 2001, L 309, s. 1) 4 artiklan 3 kohdan – luettuna yhdessä direktiivin liitteessä VI olevan A osan kanssa – mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole soveltanut direktiiviä asianmukaisesti Aberthaw’n (Yhdistynyt kuningaskunta) voimalaitokseen (jäljempänä Aberthaw’n voimalaitos).

2

Direktiivi 2001/80, jolla on korvattu tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan pääsevien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 24.11.1988 annettu neuvoston direktiivi 88/609/ETY (EYVL 1988, L 336, s. 1), on 1.1.2016 alkaen kumottu teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU (EUVL 2010, L 334, s. 17). Direktiivi 2001/80 koski 1 artiklansa mukaan ”polttoainetyypistä (kiinteä, nestemäinen, kaasumainen) riippumatta polttolaitoksia, joiden nimellisteho on vähintään 50 MW [megawattia]”.

3

Direktiivin 2001/80 johdanto-osan neljännestä kuudenteen perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

4

Direktiivin 4 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten uusien laitosten rakennuslupiin tai tällaisen menettelyn puuttuessa sellaisten uusien laitosten käyttölupiin, joiden osalta on jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen lupahakemus ennen 27 päivää marraskuuta 2002, edellyttäen, että kyseinen laitos otetaan käyttöön viimeistään 27 päivänä marraskuuta 2003, sisältyvät ehdot, jotka koskevat liitteissä III–VII olevissa A osissa vahvistettujen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöraja-arvojen noudattamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklan soveltamista.

– –

3.   Rajoittamatta [ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annetun neuvoston] direktiivin 96/61/EY [(EYVL 1996, L 257, s. 26)] ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY [(EYVL 1996, L 296, s. 55)] soveltamista jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä vähennettävä päästöjään huomattavasti joko:

– –”

5

Direktiivin 2001/80 14 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jatkuvissa mittauksissa katsotaan liitteissä III–VII olevissa A osissa vahvistettuja päästöraja-arvoja noudatetun, jos tulosten arviointi osoittaa, että kalenterivuoden käyttötunteina

– –”

6

Direktiivin 2001/80 liitteessä VI olevan A osan taulukossa vahvistettiin olemassa oleviin laitoksiin direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti sovellettavat typenoksidipäästöjen raja-arvot eri polttoainetyypeille. Laitoksessa, jonka teho on yli 500 MW, käytettävien kiinteiden polttoaineiden raja-arvoksi oli vahvistettu 500 milligrammaa typen oksidia vakiokuutiometrissä (mg/Nm3).

7

Taulukossa kuitenkin viitattiin samaten kiinteiden polttoaineiden osalta alaviitteeseen 3 (jäljempänä alaviite 3), jossa säädettiin seuraavaa:

”Laitoksiin, jotka käyttivät 1 päivänä tammikuuta 2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona ja käyttävät yhä kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 %, sovelletaan 1 päivään tammikuuta 2018 asti raja-arvoa 1200 mg/Nm3.”

8

Direktiivin 2010/75 30 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla direktiivin liitteessä V olevan 1 osan 4 kohdassa vahvistetaan typenoksidipäästöjen raja-arvot kiinteitä polttoaineita käyttäville laitoksille. Tämä raja-arvo on 1.1.2016 lukien alennettu 200 mg:aan/Nm3.

9

Komissio aloitti 29.5.2012 EU Pilot -tutkimuksen selvittääkseen, ovatko tietyt suuret polttolaitokset ja erityisesti Aberthaw'n voimalaitos direktiivissä 2001/80 säädettyjen vaatimusten mukaisia. Komissiolle toimitettujen tietojen mukaan kyseiseen laitokseen sovellettiin alaviitteen 3 nojalla typenoksidipäästöjen raja-arvoa 1200 mg/Nm3, joka on lievempi kuin tämän tyyppiseen kiinteitä polttoaineita käyttävään laitokseen tavanomaisesti sovellettava raja-arvo, joka on direktiivin 2001/80 liitteessä VI olevassa A osassa olevan taulukon mukaisesti 500 mg/Nm3. Komission mukaan kyseisessä alaviitteessä kuitenkin asetettiin tämän poikkeuksen soveltamisen edellytykseksi se, että käytettävien polttoaineiden haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Tämän vuoksi komissio pyysi Yhdistyneeltä kuningaskunnalta tietoja Aberthaw’n voimalaitoksessa vuosina 2009–2011 käytettyjen kiinteiden polttoaineiden haihtuvien ainesten pitoisuudesta.

10

Yhdistynyt kuningaskunta vastasi, että sen käsityksen mukaan Aberthaw’n voimalaitokseen sovellettava typenoksidipäästöjen raja-arvo oli 1200 mg/Nm3 ja että tätä päästöjen raja-arvoa oli katsottava noudatetun esimerkiksi silloin, kun 95 prosenttia 48 tunnin ajanjakson aikana todetuista keskiarvoista ei ylittänyt 1320 mg:aa/Nm3.

11

Komissio esitti 20.9.2012 Yhdistyneelle kuningaskunnalle lisäkysymyksiä arvioidakseen, oliko Aberthaw’n voimalaitos alaviitteen 3 mukaisten vaatimusten mukainen haihtuvien ainesten pitoisuuden osalta. Yhdistynyt kuningaskunta täsmensi vastauksessaan, että kyseisessä voimalaitoksessa käytetyn hiilen haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2008 12,81 prosenttia, vuonna 2009 11,75 prosenttia, vuonna 2010 12,89 prosenttia ja vuonna 2011 11,39 prosenttia. Näiden tietojen mukaan kyseisen hiilen haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvo oli siten alle 10 prosenttia vain kaksi kertaa vuosina 2008–2010 ja viisi kertaa vuonna 2011.

12

Koska Aberthaw’n voimalaitoksessa käytetyt polttoaineet eivät vuosina 2008–2011 olleet alaviitteessä 3 haihtuvien ainesten pitoisuudelle asetetun vaatimuksen mukaisia, komissio katsoi, ettei laitos ollut koskaan voinut soveltaa alaviitteessä 3 säädettyä poikkeusta ja että siihen olisi 1.1.2008 alkaen pitänyt soveltaa typenoksidipäästöjen raja-arvoa 500 mg/Nm3.

13

Komissio osoitti 21.6.2013 Yhdistyneelle kuningaskunnalle virallisen huomautuksen, jonka mukaan kyseinen jäsenvaltio ei ollut 1.1.2008 alkaen noudattanut direktiivin 2001/80 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä sen alaviitteen 3 kanssa, koska se ei ollut Aberthaw’n voimalaitoksen osalta noudattanut typenoksidipäästöjen raja-arvoa 500 mg/Nm3, jota sovellettiin kyseiseen laitokseen 1.1.2016 saakka.

14

Vastauksessaan viralliseen huomautukseen Yhdistynyt kuningaskunta totesi katsovansa, että alaviitteessä 3 säädetty poikkeus oli otettu direktiiviin 2001/80 nimenomaan Aberthaw’n voimalaitosta varten, joten poikkeusta oli tulkittava joustavammin siten, ettei sen edellytyksenä ollut, että asianomaisessa laitoksessa käytetään yksinomaan kiinteää polttoainetta, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Yhdistynyt kuningaskunta väitti myös, ettei kyseisessä voimalaitoksessa poltetun polttoaineen haihtuvuuden ja sen päästämien typen oksidien tason välillä ollut suoraa vastaavuutta.

15

Koska Yhdistyneen kuningaskunnan vastaus ei vakuuttanut komissiota, tämä osoitti kyseiselle jäsenvaltiolle 16.10.2014 perustellut lausunnon SEUT 258 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla.

16

Perustellussa lausunnossa komissio toisti väitteensä siitä, että alaviite 3 oli poikkeus Aberthaw’n kokoiselle voimalaitokselle asetetuista tavanomaisista raja-arvoista ja että Aberthaw ylitti typenoksidipäästöjen raja-arvon, jota sovellettiin direktiivin 2001/80 4 artiklan 1 ja 3 kohdan perusteella, luettuna yhdessä sen alaviitteen 3 kanssa.

17

Komissio hylkäsi myös alaviitteen 3 tulkinnan, jonka mukaan siinä ei vaadita, että asianomaisessa laitoksessa käytetään yksinomaan kiinteitä polttoaineita, joiden haihtuvien ainesten pitoisuuden vuodessa mitattu keskiarvo ei ylitä 10:tä prosenttia. Vaikka pitoisuutta ei direktiivissä 2001/80 ilmaista nimenomaisesti vuosittaisena keskiarvona, tämä tulkinta on sen mukaan direktiivin hengen mukainen, sillä direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa todetaan, että direktiivin liitteissä III–VII olevassa A osassa vahvistetut päästöraja-arvot mitataan kalenterivuodelta.

18

Yhdistynyt kuningaskunta toisti 17.12.2014 päivätyssä vastauksessaan direktiivin 2001/80 valmisteluasiakirjoihin tukeutuen kannan, jonka mukaan Aberthaw’n voimalaitos oli direktiivin 2001/80 mukainen, sillä alaviitteessä 3 säädetty poikkeus koski nimenomaisesti tätä laitosta. Yhdistynyt kuningaskunta totesi myös, että voimalaitokseen tehtiin edelleen investointeja sen suorituskyvyn parantamiseksi.

19

Koska komissio ei ollut tyytyväinen Yhdistyneen kuningaskunnan vastaukseen, se päätti 19.6.2015 nostaa nyt käsiteltävän kanteen.

20

Komissio katsoo, että koska Aberthaw’n voimalaitos ei täytä alaviitteen 3 mukaista edellytystä, siihen ei voida soveltaa kyseisessä alaviitteessä säädettyä poikkeusta. Laitoksen typenoksidipäästöjen pitäisi komission mukaan tämän vuoksi noudattaa tavanomaista raja-arvoa 500 mg/Nm3. Kanteen nostamisajankohtana laitoksen toimintaluvassa raja-arvoksi ilmoitetaan kuitenkin 1 050mg/Nm3, joten komission mukaan kanne on hyväksyttävä.

21

Väitteen tueksi komissio toteaa ensinnäkin, että alaviitteen 3 sanamuoto on selvä. Kyseistä säännöstä sovelletaan vain laitoksiin, joissa tosiasiallisesti poltetaan kiinteitä polttoaineita, joiden haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Alaviitteessä 3 ei tarkoiteta laitoksia, joissa ”voidaan” käyttää tällaista polttoainetta, eikä siinä aseteta sen soveltamiselle mitään vähäiseen polttoainemäärään perustuvaa rajaa. Sen, että haihtuvien ainesten pitoisuutta koskevaksi edellytykseksi asetettiin 10 prosenttia, tarkoituksena oli nimittäin sellaisen raja-arvo vahvistaminen, jolla pyritään rajoittamaan voimalaitosten mahdollisuuksia soveltaa poikkeusta.

22

Komissio toteaa toiseksi, ettei sillä, että alaviitteeseen 3 sisältyvä poikkeus saattaa tarkoittaa erityisesti Aberthaw’n voimalaitosta, ole merkitystä, koska subjektiivinen aikomus, joka joillakin toimijoilla on ollut lainsäädäntöprosessissa, ei ole pätevä tulkintaperuste.

23

Komissio toteaa kolmanneksi, että vaikka käyttöön otettaisiin laskentamenetelmä, joka perustuu kuukausittaiseen eikä vuotuiseen keskiarvoon, Aberthaw’n voimalaitos ei edelleenkään täyttäisi edellä mainitun poikkeuksen edellytyksiä.

24

Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että komission puoltama alaviitteen 3 tulkinta on ristiriidassa sekä alaviitteen sanamuodon että unionin lainsäätäjän aikomuksen kanssa, joten kanne on hylättävä.

25

Yhdistynyt kuningaskunta toteaa ensinnäkin, että Aberthaw’n voimalaitoksessa on koko ajan käytetty polttoainetta, joka koostuu pääasiallisesti antrasiittihiilestä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on 6–15 prosenttia ja josta huomauttava osuus on hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Kyseisessä laitoksessa ei ole kuitenkaan koskaan käytetty yksinomaan hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia, tai seosta, jonka haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvo on alle 10 prosenttia. Merkittävät käytännöllisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät näkökohdat nimittäin estävät tällaisen käyttötavan.

26

Seuraavaksi Yhdistynyt kuningaskunta yhtäältä kiistää komission esittämän tulkinnan, jonka mukaan alaviitteessä 3 säädetyn poikkeuksen soveltaminen edellyttää, että laitoksessa käytetään yksinomaan kiinteää polttoainetta, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia vuosikeskiarvona mitattuna. Tällaisessa tulkinnassa poikkeukselle asetetaan sen mukaan lisävaatimus, mikä tiukentaa poikkeuksen piiriin pääsemisen edellytyksiä. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan alaviitteessä ei kuitenkaan ole adverbeja ”vain” tai ”yksinomaan”. Jos unionin lainsäätäjä olisi halunnut rajoittaa alaviitteen 3 koskemaan vain voimalaitoksia, joissa käytetään hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia, alaviitteen sanamuodossa olisi ilmaistu tämä aikomus nimenomaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta toteaa lisäksi, että kun direktiivissä 2001/80 säädetään keskiarvon käytöstä, se tuodaan esiin nimenomaisesti.

27

Yhdistynyt kuningaskunta väittää näin ollen, että alaviitettä 3 on tarkoitus soveltaa laitoksiin, joissa käytettävästä hiilestä huomattava osa on sellaista, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia.

28

Yhdistynyt kuningaskunta katsoo toisaalta, että komission esittämässä alaviitteen 3 tulkinnassa ei oteta huomioon, että lainsäädäntömenettelyssä alaviitteeseen sisältyvästä poikkeuksesta sovittiin ja se sisällytettiin direktiiviin 2001/80 nimenomaan Aberthaw’n voimalaitosta varten.

29

Aberthaw’n voimalaitoksessa käytettävälle hiiliseokselle asetettiin Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan käyttöturvallisuusvaatimus, jonka mukaan haihtuvien ainesten vähimmäispitoisuus on 9 prosenttia. Komission puoltaman alaviitteen 3 tulkinnan mukaisten rajojen noudattamiseksi kyseisen laitoksen toiminnanharjoittajan pitäisi käyttää vain sellaisia kiinteitä polttoaineita, joilla pystytään noudattamaan haihtuvien ainesten pitoisuuden erittäin kapeaa marginaalia 9 prosentista 9,9 prosenttiin. Kun otetaan huomioon joukko muuttujia, jotka on huomioitava kyseisten polttoaineiden seoksissa ja joita ovat kosteusprosentti, tuhka, rikki, kloori, lämpöarvo, kovuus ja raekoko, tämä ei Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan ole sen enempää realistista kuin mahdollistakaan tämän kokoisessa voimalaitoksessa. Yhdistynyt kuningaskunta toteaa erityisesti, ettei laitoksen toiminnanharjoittaja pysty hankkimaan eikä testaamaan tarkasti ja luotettavasti Aberthaw’n voimalaitoksessa käytettäviä erittäin suuria hiilimääriä siten, että se pystyisi varmistamaan, että haihtuvien ainesten kokonaispitoisuus pysyttelee tarkasti 9–9,9 prosentissa.

30

Yhdistynyt kuningaskunta toteaa lisäksi, ettei komission puoltamaan alaviitteen 3 tulkintaan sisälly myöskään mitään ympäristötavoitetta. Aberthaw’n voimalaitoksen suuremmat typenoksidipäästöt johtuvat kyseisen jäsenvaltion mukaan nimittäin kattilan rakenteesta ja korkeammista lämpötiloista, joita tarvitaan antrasiittihiilen, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on pienempi, palamisen ylläpitämiseksi. Polttoaineseoksen haihtuvien ainesten pitoisuus ei vaikuta näihin päästöihin merkittävästi, joten pitoisuus ei pienenisi merkittävästi, vaikka määrättäisiin, ettei voimalaitos saa – kuten nykyisin – käyttää hiiliseosta, jonka haihtuvien ainesten kokonaispitoisuus on 11–12 prosenttia, vaan että sen on käytettävä hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on 9,5 prosenttia, jos tämä käytännössä edes olisi mahdollista. Sellaisen hiilen polttaminen, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on pienempi, aiheuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan päinvastoin suurempia typenoksidipäästöjä.

31

Kuten direktiivin 2001/80 johdanto-osan neljännestä kuudenteen perustelukappaleesta ilmenee, direktiivillä on tarkoitus torjua happamoitumista vähentämällä rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöjä, joiden merkittäviä lähteitä suuret polttolaitokset ovat.

32

Direktiivin 2001/80 liitteissä III–VII säädetään tässä yhteydessä joukosta rajoituksia. Erityisesti direktiivin liitteessä VI olevassa A osassa vahvistetaan erityyppisille polttoaineille typenoksidipäästöjen raja-arvot, joita sovelletaan olemassa oleviin laitoksiin direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Laitoksessa, jonka kapasiteetti ylittää 500 MW, käytettävien kiinteiden polttoaineiden raja-arvoksi on siten vahvistettu 500 mg/Nm3.

33

Alaviitteessä 3 säädetään kuitenkin, että ”laitoksiin, jotka käyttivät 1 päivänä tammikuuta 2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona ja käyttävät yhä kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 %, sovelletaan 1 päivään tammikuuta 2018 asti raja-arvoa 1200 mg/Nm3”.

34

Tässä tapauksessa komissio moittii Yhdistynyttä kuningaskuntaa siitä, ettei tämä täytä alaviitteessä 3 tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen edellytyksiä Aberthaw’n voimalaitoksen osalta eikä siten noudata oletusarvoksi vahvistettua typenoksidipäästöjen raja-arvoa 500 mg/Nm3.

35

Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio ovat eri mieltä erityisesti siitä, mikä viiteajanjakso on otettava huomioon kerättäessä tietoja sen varmistamiseksi, että kyseiset laitokset noudattavat typenoksidipäästöille asetettuja tasoja.

36

Tässä yhteydessä on korostettava, että vaikka virkkeen, josta alaviitteen 3 sanamuoto muodostuu, jälkimmäisessä osassa ei määritellä tätä viiteajanjaksoa, säännöksen alkuosassa on nimenomaisesti ilmaus ”laitoksiin, jotka käyttivät 1 päivänä tammikuuta 2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona”.

37

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 29 kohdassa, tästä seuraa, että alaviitettä 3 on tulkittava analogisesti siten, että viiteajanjakso, jolta kerätään tietoja sen varmistamiseksi, että kyseiset laitokset toimivat yhä direktiivin 2001/80 säännösten mukaisesti, on sama kuin se, jonka perusteella on pystytty määrittämään, oliko laitoksella oikeus päästä tähän alaviitteeseen sisältyvän poikkeuksen soveltamisalaan, eli yksi vuosi.

38

Yhdistynyt kuningaskunta ei kuitenkaan kiistä sitä, että siitä riippumatta, lasketaanko haihtuvien ainesten pitoisuus vuodelta tai kuukaudelta, Aberthaw’n voimalaitos ei ole milloinkaan täyttänyt laitoksessa käytettäviä polttoaineita koskevaa alaviitteessä 3 tarkoitettua vaatimusta, sellaisena kuin komissio on sitä tulkinnut.

39

Yhdistynyt kuningaskunta väittää tässä yhteydessä, että tämä tulkinta, jonka mukaan laitos voi kuulua alaviitteessä 3 tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan vain, jos siinä käytetään ainoastaan polttoaineita, joiden haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia yhden vuoden ajalta laskettuna, on virheellinen, koska alaviitteen sanamuodossa ei ole adverbia ”yksinomaan”.

40

Tämä väite on hylättävä.

41

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säännöksen sisällön ja ulottuvuuden märittämiseksi säännöstä on nimittäin tulkittava ottamalla huomioon sen sanamuoto ja asiayhteys sekä kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, A, C‑184/14, EU:C:2015:479, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Alaviitteen 3 sanamuodon mukaan laitoksen on tässä alaviitteessä säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan kuuluakseen ”käyt[ettävä] – – kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 %”.

43

Toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta väittää, sen perusteella, ettei alaviitteen 3 sanamuodossa ole adverbeja ”vain” tai ”yksinomaan”, ei tässä yhteydessä voida päätellä, että alaviitteessä käyttöön otetun poikkeusjärjestelyn soveltamisalaan pääsemiseksi riittäisi, että laitoksen käyttämästä polttoaineesta joko ”merkittävä osuus” tai ”tietty osuus” on kiinteitä polttoaineita, joiden haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 24 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, Yhdistyneen kuningaskunnan puoltamaa alaviitteen 3 tulkintaa ei voida tukea millään oikeudellisella perustelulla.

44

Kuten julkisasiamies ehdottaa ratkaisuehdotuksensa 27–30 kohdassa, alaviitettä 3 on nimittäin tulkittava siten, että siinä mainittu 10 prosentin raja-arvo tarkoittaa sitä, että laitoksessa käytetyn hiilen haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvon on oltava alle 10 prosenttia.

45

Tätä tulkintaa tukevat alaviitteen 3 asiayhteys sekä direktiivillä 2001/80 tavoiteltu päämäärä.

46

Siltä osin kuin on kysymys ensinnäkin säännöksen asiayhteydestä, on muistutettava, että säännöksen perusteella laitoksiin, jotka täyttävät siinä säädetyt edellytykset, voidaan soveltaa typenoksidipäästöjen raja-arvoa, joka on korkeampi kuin direktiivin 2001/80 liitteessä VI olevassa A osassa tarkoitettu yleinen päästöjen raja-arvo 500 mg/Nm3.

47

Alaviite 3 on poikkeus liitteessä VI olevassa edellä mainitussa säännöksessä säädetystä pääsäännöstä, joten sitä on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tulkittava suppeasti (ks. analogisesti tuomio 10.9.2015, Nannoka Vulcanus Industries, C‑81/14, EU:C:2015:575, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Siltä osin kuin on toiseksi kysymys direktiivillä 2001/80 tavoitellusta päämäärästä, on todettava, kuten komissio väittää ja kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa, että kyseistä direktiiviä edeltäneiden unionin oikeuden säädösten – kuten direktiivin 88/609 – kehitys osoittaa, että alaviitteen 3 kaltaisissa säännöksissä asetettujen raja-arvojen taso auttaa ennen kaikkea rajoittamaan niin paljon kuin mahdollista niiden laitosten määrää, jotka voivat päästä tällaisen poikkeuksen soveltamisalaan, mikä itsessään auttaa saavuttamaan direktiiville 2001/80 asetettuja tavoitteita, jotka on tuotu esiin edellä 34 kohdassa.

49

Näin ollen on hylättävä Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan kiinteän polttoaineen haihtuvien ainesten pitoisuudelle säädetyllä 10 prosentin rajalla ei pystytä saavuttamaan direktiiville 2001/80 asetettua ympäristötavoitetta, koska se ei vaikuta typenoksidipäästöihin merkittävästi. Kuten edellisestä kohdasta ilmenee, alaviitteellä 3 edistetään kyseisen ympäristötavoitteen saavuttamista rajoittamalla niiden laitosten määrää, joihin voidaan soveltaa tässä alaviitteessä säädettyä vapautusta.

50

Lisäksi on hylättävä ensinnäkin edellä 28 kohdassa esiin tuotu Yhdistyneen kuningaskunnan väite, sillä vaikka olisi näytetty toteen, että alaviitteessä 3 säädetystä poikkeuksesta oli sovittu Aberthaw’n voimalaitoksen kaltaisen laitoksen sisällyttämiseksi sen soveltamisalaan, kyseisen laitoksen on tästä huolimatta täytettävä alaviitteessä 3 määritellyt vaatimukset, jotta se pääsisi poikkeuksen soveltamisalaan ja pysyisi siinä.

51

Toiseksi on hylättävä Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan kyseessä olevaa 10 prosentin raja-arvoa ei ole mahdollista soveltaa turvallisuussyistä. Yhdistyneen kuningaskunnan huomautuksista ilmenee tältä osin, että Aberthaw’n voimalaitoksessa käytetyn seoksen haihtuvien ainesten pitoisuus voi vaihdella 6 prosentista 15 prosenttiin. On siis kiistatonta, että kyseisessä laitoksessa polttoaineena käytetyn hiilen haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvo voi olla alle 10 prosenttia.

52

Kolmanneksi on samaten hylättävä Yhdistyneen kuningaskunnan väite, jonka mukaan johtuu pääasiallisesti taloudellisista rajoitteista, ettei kyseisen laitoksen ympäristötehokkuuden parantamiseksi ja alaviitteessä 3 asetettujen vaatimusten noudattamiseksi ole tehty muutoksia. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, ettei Yhdistynyt kuningaskunta voi tässä tapauksessa pätevästi vedota puhtaasti taloudellisiin syihin kiistääkseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, johon sen väitetään syyllistyneen (ks. vastaavasti tuomio 9.12.1997, komissio v. Ranska, C‑265/95, EU:C:1997:595, 62 kohta ja tuomio 21.1.2016, komissio v. Kypros, C-515/14, EU:C:2016:30, 53 kohta).

53

Näin ollen on todettava, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole noudattanut direktiivin 2001/80 4 artiklan 3 kohdan – luettuna yhdessä direktiivin liitteessä VI olevan A osan kanssa – mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole soveltanut kyseistä direktiiviä asianmukaisesti Aberthaw’n voimalaitokseen.

54

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: