7.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Budai Központi Kerületi Bíróság (Unkari) on esittänyt 5.4.2017 – VE v. WD

(Asia C-232/17)

(2017/C 256/03)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Budai Központi Kerületi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: VE

Vastaaja: WD

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 93/13/ETY (1) johdanto-osan 20 perustelukappaleessa esitettyä viittausta, jonka mukaan kuluttajalle on tosiasiallisesti annettava tilaisuus tutkia kaikki ehdot, ja saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa säädettyä selkeyteen ja ymmärrettävyyteen liittyvää vaatimusta tulkittava siten, etteivät kuluttajasopimuksen ehdot ole kohtuuttomia, jos kuluttajalla on tilaisuus tutkia pelkästään luottosopimukseen sisältyvän olennaisen sellaisen seikan määrä (sopimuksen kohteen eli luoton määrä, lyhennyserien lukumäärä ja liiketoimesta maksettava korko), joka perustuu sopimuspuolena olevan elinkeinonharjoittajan yksipuoliseen, kuluttajaa oikeudellisesti sitovaan tahdonilmaisuun (vaikka tämä katsotaan sopimuksen osaksi) vasta sopimuksen tekemisen jälkeen (ei objektiivisen tarpeen vaan sen vuoksi, että toisena sopimuspuolena oleva elinkeinonharjoittaja on ottanut tästä ehdon sopimuksen yleisiin sopimusehtoihin, joista ei ole neuvoteltu erikseen)?

2)

Onko direktiivin 93/13/ETY johdanto-osan 20 perustelukappaleessa esitettyä viittausta, jonka mukaan kuluttajalle on tosiasiallisesti annettava tilaisuus tutkia kaikki ehdot, ja saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa säädettyä selvyyteen ja ymmärrettävyyteen liittyvää vaatimusta tulkittava siten, etteivät kuluttajasopimuksen ehdot ole kohtuuttomia, jos kyseisessä sopimuksessa ilmoitetaan vain joitakin olennaisia tietoja (sopimuksen kohteen eli luoton määrä, lyhennyserien lukumäärä ja liiketoimesta maksettava korko) käyttämällä ilmaisua ”Lisätietoja” ja selvittämättä, ovatko lisätietoina esitetyt seikat oikeudellisesti sitovia vai eivät tai voidaanko kyseiseen ilmaisuun perustaa oikeuksia ja velvollisuuksia vai ei?

3)

Onko direktiivin 93/13/ETY johdanto-osan 20 perustelukappaleessa esitettyä viittausta, jonka mukaan kuluttajalle on tosiasiallisesti annettava tilaisuus tutkia kaikki ehdot, ja saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa säädettyä selvyyteen ja ymmärrettävyyteen liittyvää vaatimusta tulkittava siten, etteivät sopimusehdot ole kohtuuttomia, jos luottosopimuksessa määritellään tietty olennainen seikka käyttämällä virheellistä terminologiaa, varsinkaan silloin, kun valuuttamääräisessä luottosopimuksessa (jossa luottosopimuksella myönnetty luotto määritellään ja kirjataan ulkomaan valuutassa [jäljempänä luoton myöntämisvaluutta] ja jonka mukaan maksuvelvollisuus täytetään kansallisessa valuutassa [jäljempänä takaisinmaksuvaluutta])

(1)

luoton määrä ilmaistaan

—

luoton myöntämisvaluutassa määriteltynä jatkuvana luottolimiittinä tai

—

takaisinmaksuvaluutassa määriteltynä luoton enimmäismääränä tai

—

kuluttajan rahoitushakemuksessa määritellyssä takaisinmaksuvaluutassa tai

—

takaisinmaksuvaluutassa määriteltynä jatkuvana luottolimiittinä?

(2)

lyhennyserät määritellään niiden luoton myöntämis- ja/tai takaisinmaksuvaluutassa odotettavissa olevana enimmäismääränä?

4)

Onko direktiivin 93/13/ETY johdanto-osan 20 perustelukappaleessa esitettyä viittausta, jonka mukaan kuluttajalle on tosiasiallisesti annettava tilaisuus tutkia kaikki ehdot, ja saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklassa säädettyä selvyyteen ja ymmärrettävyyteen liittyvää vaatimusta tulkittava siten, etteivät sopimusehdot ole kohtuuttomia, kun valuuttamääräisessä luottosopimuksessa (ei objektiivisen tarpeen vaan sen vuoksi, että toisena sopimuspuolena oleva elinkeinonharjoittaja on ottanut tästä ehdon sopimuksen yleisiin sopimusehtoihin, joista ei ole neuvoteltu erikseen) sopimuksen kohde eli luoton määrä ja lyhennyserät ilmaistaan

(1)

luoton takaisinmaksuvaluutassa tiettynä määränä (ts. merkeillä, jotka muodostuvat pelkästään numeroista 0–9) ja sen myöntämisvaluutassa yksiselitteisellä laskutavalla saatuna enimmäismääränä?

(2)

luoton myöntämisvaluutassa tiettynä määränä ja takaisinmaksuvaluutassa yksiselitteisellä laskutavalla saatuna enimmäismääränä?

(3)

sekä luoton takaisinmaksuvaluutassa ja että sen myöntämisvaluutassa yksiselitteisellä laskutavalla saatuna enimmäismääränä?

(4)

tai jossa niitä ei ehdottomasti määritellä luoton myöntämisvaluutassa ja jossa ne vahvistetaan luoton takaisinmaksuvaluutassa yksiselitteisellä laskutavalla saatuna enimmäismääränä?

(5)

tai jossa niitä ei ehdottomasti määritellä luoton takaisinmaksuvaluutassa ja jossa ne vahvistetaan luoton myöntämisvaluutassa yksiselitteisellä laskutavalla saatuna enimmäismääränä?

4.1.

Edellä olevan 4. (5) kohdan osalta kysytään sen tapauksen varalta, ettei luottosopimuksessa ole tarpeen määritellä tiettyä määrää eikä merkitä sitä kyseiseen sopimukseen, taataanko [luotonsaajalle luoton myöntämisajankohtana kuuluva] mahdollisuus laskea yksiselitteisesti luoton määrä silloin, kun (ei objektiivisen tarpeen vaan sen vuoksi, että toisena sopimuspuolena oleva elinkeinonharjoittaja on ottanut tästä ehdon sopimuksen yleisiin sopimusehtoihin, joista ei ole neuvoteltu erikseen)

(1)

luottosopimuksessa ei mainita luoton konkreettista määrää kummassakaan valuutassa;

(2)

luottosopimuksessa mainitaan luoton myöntämisvaluutassa kuluttajan rahoitustarpeen mukainen summa tai jatkuvan luottolimiitin määrä;

(3)

luottosopimuksessa ei mainita yksiselitteisesti laskettua luoton määrää takaisinmaksuvaluutassa, tai

(4)

luottosopimukseen sisältyvä matemaattinen kaava, jonka mukaan luoton määrä voidaan laskea yksiselitteisesti myöntämisvaluutassa, ei ole täsmällinen, vaan kyseessä on pelkkä enimmäismäärä (kuluttajan konkreettisesti hakema rahoitus tai jatkuva luottolimiitti takaisinmaksuvaluutassa)?

4.2.

 

4.2.1.

Jos luottosopimuksessa ei ole tarpeen vahvistaa konkreettisia määriä ja ottaa niitä kyseiseen sopimukseen sen tekoajankohtana, onko yksiselitteisen laskentatavan

(1)

oikeudellisena edellytyksenä se, että luottosopimuksessa määritellään sopimuksen kohteen määrä eli luoton ja lyhennyserien määrät – kun kyse on vaihtuvakorkoisista tuotteista, ensimmäisen korkojakson ajalta maksettavat lyhennyserät – selkeästi ja luottosopimuksen tekoajankohtana laskettavissa olevalla tavalla; vai

(2)

riittääkö, jos kyseinen sopimus sen tekoajankohtana sisältää tällaiset objektiivisella tavalla yksilöidyt muuttujat, joiden avulla mainitut tiedot (luottosopimuksen kohde ja lyhennyserät) voidaan selvästi määrittää tiettynä tulevana ajankohtana (eli luottosopimuksessa – sen tekoajankohtana – yksilöidään pelkästään muuttujat, joiden avulla laskenta voidaan tulevaisuudessa suorittaa yksiselitteisesti)?

4.2.2.

Jos on riittävää, että luottosopimuksessa määritellään sopimuksen kohteen määrä eli luoton ja lyhennyserien määrät – kun kyse on vaihtuvakorkoisista tuotteista, ensimmäisen korkojakson ajalta maksettavat lyhennyserät – onko tarpeen, että ne voidaan laskea luoton myöntämisvaluutassa tiettynä tulevana ajankohtana (joka vastaa luonnollisesti ajankohtaa, jona luottosopimukseen perustuvan luoton määrä vahvistetaan luoton myöntämisvaluutassa), vai voidaanko tämän tulevan ajankohdan määrittämisen katsoa kuuluvan liiketoimintaa harjoittavan toisen sopimuspuolen yksinomaiseen harkintavaltaan?

4.3.

Onko vaihtuvakorkoisten tuotteiden osalta pidettävä riittävänä ja näin ollen kohtuullisena, että lyhennyserille vahvistetaan konkreettiset määrät ja/tai yksiselitteiset laskentatavat luoton myöntämisvaluutassa (ja nämä otetaan luottosopimukseen tämän tekoajankohtana) sopimuksen voimassaoloajan ensimmäisen korkokauden ajalta, vai onko oikeudellisena edellytyksenä, että yksiselitteinen laskentatapa vahvistetaan (ja otetaan luottosopimukseen tämän tekoajankohtana) luoton myöntämis- ja/tai takaisinmaksuvaluutassa kaikkien sopimuksen voimassaoloaikaan sisältyvien korkokausien osalta? [alkup. s. 6]

4.4.

Voidaanko yksiselitteinen laskentatapa taata ainoastaan soveltamalla tiettyä kaavaa vain myös muulla tavoin?

4.4.1.

Jos yksiselitteistä laskentatapaa ei voida taata pelkästään asianmukaista laskentakaavaa soveltamalla, onko se taattava tekemällä riittävän täsmällinen sanallinen kuvaus?

4.4.2.

Jos yksiselitteistä laskentatapaa ei voida taata pelkästään asianmukaista laskentakaavaa soveltamalla, voidaanko se taata viittaamalla enemmittä selityksittä johonkin tekniseen termiin (esim. tasaerä, tasalyhennys)?

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

  翻译：