1)

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat säätää, että kun hanketta koskevaan lupapäätökseen liittyvä menettelyvirhe ei ole omiaan muuttamaan lupapäätöksen sisältöä, kyseisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos vaatimuksen esittäjä on kyseessä olevan sääntöjenvastaisuuden seurauksena menettänyt mainitun direktiivin 6 artiklassa taatun oikeutensa osallistua päätöksentekomenettelyyn ympäristöasioissa.

2)

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 4 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että toimivaltainen viranomainen tarkastaa siinä asetettujen velvollisuuksien, joihin kuuluu velvollisuus ehkäistä niiden pinta- ja pohjavesimuodostumien tilan huononeminen, joita hanke koskee, noudattamisen vasta sen jälkeen, kun hanke on hyväksytty.

Direktiivin 2011/92 6 artiklaa on tulkittava siten, että tietoihin, jotka on annettava yleisön saataville hanketta koskevan lupamenettelyn aikana, on sisällyttävä tiedot, jotka ovat tarpeen hankkeella veteen olevien vaikutusten arvioimiseksi etenkin direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden ja velvollisuuksien kannalta.

3)

Direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että pohjavesimuodostuman kemiallisen tilan huononemisena hankkeen vuoksi on pidettävä yhtäältä ainakin yhden direktiivin 2006/118 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun laatunormin rikkomista tai siinä tarkoitetun raja-arvon ylittymistä ja toisaalta jonkun pilaavan aineen pitoisuuden ennakoitavissa olevaa lisääntymistä silloin, kun sille vahvistettu raja-arvo on jo ylittynyt. Kullakin seurantapaikalla mitatut arvot on otettava huomioon erikseen.

4)

Direktiivin 2000/60 1 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohtaa ja toisen kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa sekä 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, luettuna SEU 19 artiklan ja SEUT 288 artiklan valossa, on tulkittava siten, että siihen yleisöön kuuluvien, jota hanke koskee, on voitava vedota toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa vesimuodostumien huononemisen ehkäisemistä ja niiden tilan parantamista koskevien velvollisuuksien noudattamatta jättämiseen, jos kyseinen noudattamatta jättäminen koskee heitä suoraan.