—

kumoaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 11.4.2021 tekemän päätöksen yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta (SRB/ES/2021/22) liitteineen, siltä osin kuin riidanalainen päätös sekä sen liitteet I, II ja III koskevat kantajan maksua

—

velvoittaa vastaajan korvaaman oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan päätöksessä ei noudateta SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan perusteluvelvollisuutta, koska sen perustelut ovat lukemattomissa kohdissa puutteelliset, erityisesti kun kyse on useista kohdista, joissa vastaaja käyttää säännöksissä annettua harkintavaltaa, eikä siinä esitetä muiden toimielinten tietoja.

2.

Toinen kanneperuste: päätöksellä loukataan perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska päätöksen laillisuusvalvonta on käytännössä mahdotonta, mikä estää kantajan tehokkaan oikeussuojan toteutumisen.

3.

Kolmas kanneperuste: komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (1), sellaisena kuin se on muutettuna komission delegoidulla asetuksella (EU) 2016/1434 (2) (jäljempänä delegoitu asetus), 4–9 artiklalla ja liitteellä I rikotaan ylemmän tasoista oikeutta, koska niillä tehdään päätöksen laillisuusvalvonnasta käytännössä mahdotonta ja niillä estetään siten kantajan tehokkaan oikeussuojan toteutumisen.

4.

Neljäs kanneperuste: päätöksellä rikotaan neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/81 (3) 4 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen (EU) N:o 806/2014 (4) (jäljempänä SRM-asetus) 69 artiklan 1 kohdan kanssa, sillä vuosittaista tavoitetasoa ei määritetty keräysvaiheen alussa suojattujen talletusten määrän perusteella; toissijaisesti SRM-asetuksen 69 artiklan 1 kohdalla rikotaan ylemmän tasoista oikeutta.

5.

Viides kanneperuste: delegoidun asetuksen 6, 7 ja 9 artiklalla sekä liitteellä I rikotaan ylemmän tasoista oikeutta muun muassa siksi, että niillä laiminlyödään velvoitetta laskea maksut riskiin suhteutettuna, loukataan suhteellisuusperiaatetta ja laiminlyödään velvollisuutta ottaa huomioon kaikki tosiseikat.

6.

Kuudes kanneperuste: päätöksellä loukataan perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettua kantajan elinkeinonharjoittamisen vapautta ja loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska taustalla olevat riskiprofiiliin perustuvat mukautuskertoimet eivät vastaa kantajan erittäin suurta tappioiden sietokykyä ja näin ollen selvästi alempaa riskiä yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttämiseen, mikäli kantaja puretaan.

7.

Seitsemäs kanneperuste: päätöksellä rikotaan perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklaa sekä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja oikeutta hyvään hallintoon, koska vastaaja on tehnyt ilmeisiä virheitä käyttäessään harkintavaltaansa lukemattomissa kohdin.

8.

Kahdeksas kanneperuste: delegoidun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan ensimmäisellä ja toisella virkkeellä rikotaan direktiivin 2014/59/EU (5) 103 artiklan 7 kohtaa ja laiminlyödään velvoitetta laskea maksut riskiin suhteutettuna.