|
30.4.2004 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 106/28 |
Technische Unie BV:n 3.3.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston yhdistetyissä asioissa T-5/00 ja T-6/00, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ja Technische Unie BV vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, jota tukevat CEF City Electrical Factors BV ja CEF Holding Ltd, 16.12.2003 antamasta tuomiosta,
(Asia C-113/04 P)
(2004/C 106/49)
Technische Unie BV on valittanut 3.3.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston yhdistetyissä asioissa T-5/00 ja T-6/00, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ja Technische Unie BV vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, jota tukevat CEF City Electrical Factors BV ja CEF Holding Ltd, 16.12.2003 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajaja P.V.F. Bos ja asianajaja C. Hubert.
Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin
|
1) |
kumoaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-5/00 ja T-6/00 16.12.2003 antaman tuomion ainakin siltä osin kuin se koskee asiaa T-6/00 ja ratkaisee asiat lopullisesti kohdassa 2) olevan vaatimuksen huomioonottaen tai toissijaisesti kumoaa tuomion ja palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi, |
|
2) |
kumoaa kokonaan tai ainakin osittain Euroopan komission Technische Unielle 26.10.1999 osoittaman päätöksen tai vähintäänkin silloin kun päättää uudelleen asiasta, alentaa huomattavasti Technische Unielle määrättyä sakkoa ja |
|
3) |
velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensinnäkin todetaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta ja/tai Euroopan ihmisoikeussopimusta ja joka tapauksessa perustellut käsittämättömällä tavalla kantansa, jonka mukaan komission päätöksen kumoamista tai sakon määrän alentamista vielä lisämäärällä, ei voida perustella määräajan ylittämisellä.
Toisena kohtana todetaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta siksi, että tuomio on sisäisesti ristiriitainen ja siitä puuttuvat täten perustelut sen epäselvän tavan takia, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi varoituskirjeen laatimisajankohdan merkitystä.
Kolmantena kohtana on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja joka tapauksessa perustellut käsittämättömällä tavalla sen, että komissiolla oli hyviä perusteita katsoa, että Technische Unien voitiin katsoa olevan vastuussa päätöksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitetuista rikkomisista.
Neljänneksi on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tai se on joka tapauksessa perustellut puutteellisesti sen, että se käsitteli päätöksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitettuja rikkomisia huomioonotettavien ajanjaksojen aikana tapahtuneina (jatkuvina) rikkomisina ja otti täten päätöksen 3 artiklassa tarkoitetun rikkomisen keston määrittelyssä huomioon samat ajanjaksot, jotka ovat kysymyksessä edellä mainittujen rikkomisten osalta.
Viidentenä kohtana todetaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tai että se on joka tapauksessa perustellut puutteellisesti sen, että se jätti alentamatta sakkoa vielä lisää siitä huolimatta, että rikkomisten kesto oli määritelty virheellisesti ja kohtuullisen määräajan periaatetta oli loukattu.