|
4.12.2004 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 300/18 |
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,
(toinen jaosto)
12 päivänä lokakuuta 2004,
asiassa C-60/03 (Bundesarbeitsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Wolff & Müller GmbH & Co. KG vastaan José Filipe Pereira Félix (1)
(EY 49 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset - Rakennusalan yritykset - Aliurakointi - Yrityksen velvollisuus taata aliurakoitsijoiden palkkaamien työntekijöiden vähimmäispalkan maksaminen)
(2004/C 300/36)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asiassa C-60/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 6.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.2.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Wolff & Müller GmbH & Co. KG vastaan José Filipe Pereira Félix, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, F. Macken ja N. Colneric, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:
Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 5 artikla, kun sitä tulkitaan EY 49 artiklan valossa, ei ole pääasian kaltaisessa asiassa esteenä sellaisille kansallisille säännöille, joiden mukaan rakennusyritys, joka on antanut toisen yrityksen tehtäväksi rakennuspalvelujen suorittamisen, vastaa tämän yrittäjän tai aliurakoitsijan velvoitteista maksaa työntekijälle vähimmäispalkkaa tai maksaa työehtosopimuspuolien yhteiseen rahastoon suoritettavat maksut samalla tavoin kuin takaaja, joka vastaa velasta ilman, että sitä olisi ensin perittävä päävelalliselta, kun vähimmäispalkka käsittää rahamäärän, joka on maksettava verojen ja sosiaaliturva– ja työttömyysturvamaksujen tai vastaavien sosiaalivakuutusmaksujen pidättämisen jälkeen työntekijälle (nettopalkka), kun näiden sääntöjen ensisijaisena tavoitteena ei ole työntekijöiden palkan turvaaminen tai kun tämä turvaaminen on vain niiden toissijainen tavoite.