|
3.6.2006 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 131/49 |
Kanne 3.5.2006 — Centro Studi A. Manieri v. Euroopan unionin neuvosto
(Asia T-125/06)
(2006/C 131/90)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Centro Studi A. Manieri (Rooma, Italia) (asiamiehet: asianajajat Carlo Forte, Mario Forte ja Giannicola Forte )
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
|
— |
Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön 16.6.2006 tekemä päätös, jolla peruutettiin rajoitettu tarjouspyyntö UCA-459/03, joka koski lastenseimen täydellistä hallinnointia, ja samanaikaisesti arvioitiin myönteisesti Euroopan komission infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston (OIB) tekemää ehdotusta samojen palvelujen hallinnoinnista, on kumottava |
|
— |
Kantajalle aiheutuneen vahingon kohtuullinen määrä on määritettävä |
|
— |
Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tämä kanne koskee vastaajan pääsihteeristön tekemää päätöstä, jolla luovuttiin rajoitetussa menettelyssä vuoden 2003 syksyllä numerolla 2003/209-187862 käynnistetystä tarjouskilpailusta, joka koski lastenseimen täydellistä hallinnointia. Mainitun päätöksen taustalla oli kantajan mukaan komission infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston (OIB) tekemä ehdotus kyseessä olevan seimen hallinnoinnista. Kyseinen ehdotus katsottiin paljon edullisemmaksi kuin kantajan hanke etenkin siltä osin kuin on kyse henkilöstölle taatuista sopimusehdoista, mittakaavaeduista ja käytettävissä olevien resurssien optimoinnista.
Kantaja väittää vaatimustensa tueksi seuraavaa:
|
— |
Avoimuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu siltä osin kuin riidanalainen toimi, jolla päätettiin sisäistää menettelyn kohteena oleva palvelu, on tehty ilman julkaisemista ja kilpailuttamista. |
|
— |
EY 86 artiklan 1 kohdan rikkominen siltä osin kuin sellainen järjestelmä ei ole ajateltavissa, jossa jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa kansallista järjestelmää, joka tekee mahdolliseksi julkisia palveluita koskevan käyttöoikeussopimuksen tekemisen ilman kilpailuttamista, jotta yhteisön toimielimet voisivat tämän jälkeen toimia tällaisella tavalla. |
|
— |
Riidanalaisen päätöksen oikeudelliseksi perustaksi esitetyn säännösten virheellinen soveltaminen: tarjouspyyntöasiakirjojen 4 jakso ja varainhoitoasetuksen 101 artikla siltä osin kuin neuvosto ei luopunut hankinnasta aloittaakseen menettelyn uudelleen. |
|
— |
Perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen ja tosiseikkojen virheellinen arvioiminen siltä osin kuin on kyse niiden kriteerien asianmukaisuudesta, joiden perusteella OIB:n ehdotus valittiin. |
|
— |
EY 43 ja EY 49 artiklan rikkominen. Tältä osin kantaja väittää, että OIB ei ole neuvoston yksikkö, eikä neuvosto valvo sitä millään tavalla. Tästä seuraa, ettei esillä olevassa asiassa ole mahdollista vedota oikeuskäytäntöön, jonka mukaan kyseessä olevan säännöstön soveltaminen sulkeutuu pois ainoastaan, jos käyttöoikeuden luovuttava viranomainen valvoo käyttöoikeuden saavaa yritystä samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja jos kyseinen yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan viranomaisen kanssa. |