26.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/2

Valitus, jonka Franco Campoli on tehnyt 12.2.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-135/05, Campoli v. komissio, 29.11.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-71/07 P)

(2007/C 117/02)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Franco Campoli (edustajat: asianajaja G. Vandersanden, asianajaja L. Levi ja asianajaja S. Rodrigues)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Joris ja D. Martin) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Arpio ja I. Šulce)

Vaatimukset

—

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-135/05 29.11.2006 antama tuomio on kumottava.

—

Siten kantajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset, joita on muutettu siltä osin kuin kantajan vaatimukset, jotka koskivat kotitalouslisää ja koululisää, on jätetty tutkimatta, on hyväksyttävä ja näin ollen

—

on kumottava nimittävän viranomaisen 13.12.2004 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan oikaisuvaatimus, tarkasteluna kokonaisuutena yhtäältä nimittävän viranomaisen sen päätöksen kanssa, joka oli riitautettu mainitulla oikaisuvaatimuksella ja jolla muutettiin 1.5.2004 kantajan eläkkeeseen sovellettavaa korjauskerrointa, sekä toisaalta kantajan eläkelaskelmien kanssa siltä osin kuin niihin on sovellettu viimeksi mainittua päätöstä toukokuusta 2004 lukien.

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

—

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa ainoan kanneperusteensa tueksi lukuisiin perusteisiin, jotka perustuvat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen sekä yhteisöjen tuomioistuinten perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.

Edellä mainittua periaatetta on kantajan mukaan loukattu ensinnäkin siksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että lainsäätäjä voi muuttaa henkilöstösääntöjä siten, että se määrittelee niissä epäsuotuisammat ehdot kuin voimassa oleva järjestelmä, kunhan siinä on riittävän pitkä siirtymäaika. Siirtymäajan olemassaolo ja sen pituuden riittävyyden tutkiminen ovat kantajan mukaan seikkoja, joita ei voida ottaa huomioon, kun tutkitaan uuden toimenpiteen laillisuutta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa, sillä tämän periaatteen noudattaminen edellyttää, että tuomioistuin varmistaa, ettei kyse ole mielivaltaisesta tai suhteessa yhteisön lainsäätäjän toimenpiteellä tavoittelemaan päämäärään selvästi soveltumattomasta erottelusta. Esillä olevassa asiassa valituksenalaisessa tuomiossa ei kuitenkaan ole määritelty korjauskertoimien määrittämistä koskevilla uusilla säännöillä tavoiteltua päämäärää eikä siinä myöskään ole tutkittu sitä, onko kyseessä mielivaltainen tai suhteessa mainittuun päämäärään selvästi soveltumaton erottelu. Kantaja lisää, että sellainen korjauskerroin, joka vahvistetaan maan keskimääräisten elinkustannusten tasolle voi sitä paitsi vaarantaa sekä eläkeläisten ostovoiman säilyttämistä ennallaan koskevan tavoitteen toteutumisen että eläkeläisten liikkumisen ja oleskelun vapauden, koska sellaisilla eläkeläisillä, jotka asuvat maan pääkaupungissa tai maan muissa kalliissa kaupungeissa tai kalliilla alueilla, on heikompi ostovoima kuin sellaisilla eläkeläisillä, joiden asuinpaikka ei ole mainitussa pääkaupungissa, mainituissa kaupungeissa tai mainituilla alueilla.

Toisessa perusteessaan kantaja väittää, että toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa väitetään, eläkkeitä koskevaan uuteen järjestelmään sisältyy kytkentä elinkustannuksiin Brysselissä, joten sellaisten eläkeläisten, jotka asuvat Belgiassa, tulot määritetään siten, että otetaan huomioon vain elinkustannukset mainitun jäsenvaltion pääkaupungissa, kun taas muiden jäsenvaltioiden pääkaupungeissa asuvien eläkeläisten tulot määritetään sellaisen korjauskertoimen avulla, jossa otetaan huomioon elinkustannusten keskiarvo koko maassa. Kantaja kiistää muutoinkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan yhteisön lainsäädäntötoimen laillisuus ei voi riippua siitä, miten mainittua tointa käytännössä sovelletaan, koska tällaisen toimen täytäntöönpanotoimet liittyvät läheisesti itse toimeen. Kantaja vetoaa myös puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä periaatteeseen, joka koskee asianosaisten yhdenvertaisuutta yhteisöjen tuomioistuimissa, siltä osin kuin hän on saanut tiedon uuden eläkejärjestelmän täytäntöönpanotoimista vasta kirjallisen käsittelyn päätyttyä.

Viimeisessä perusteessaan kantaja kiistää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen väitteen, jonka mukaan hänellä ei ole EY 241 artiklan mukaan asiavaltuutta, ja viittaa sellaisten eläkeläisten saamaan etuun, jotka asuvat ”halvassa ”jäsenvaltiossa. Kantaja toteaa, että ”halvassa ”jäsenvaltiossa asuvia eläkeläisiä kohdellaan eri tavalla sellaisiin eläkeläisiin verrattuna, jotka asuvat ”kalliissa ”jäsenvaltiossa, ja huomauttaa, että tämä on ostovoiman vastaavuutta koskevan periaatteen vastaista, sekä pyrkii saattamaan kyseenalaiseksi uusien henkilöstösääntöjen ja niiden siirtymäsäännösten mukaisen eläkejärjestelmän.

  翻译：