Euroopan unionin C 300/4. j

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-153/01, Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(EMOTR - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen - Varainhoitovuodet 1996—1998 - Päätös 2001/137/EY)

(2004/C 300/01)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-153/01, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta osittaista kumoamista koskevasta kanteesta, joka on nostettu 9.4.2001, Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään S. Ortiz Vaamonde) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään S. Pardo Quintillán), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans, sekä tuomarit C. Gulmann, J. N. Cunha Rodrigues, R. Schintgen ja F. Macken (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 5 päivänä helmikuuta 2001 tehty komission päätös 2001/137/EY kumotaan niiltä osin, kun siinä sovelletaan Espanjan kuningaskuntaan rahoitusta koskevaa korjausta, jonka suuruus on 2 426 259 870 ESP ja joka edustaa korkoja, jotka olisi maksettava maitotuotteiden lisämaksujärjestelmässä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan neljä viidesosaa oikeudenkäyntikuluista.

4)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan yksi viidesosa oikeudenkäyntikuluista.

(1) EYVL C 186, 30.6.2001.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/1

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-255/01, Panagiotis Markopoulos ym. vastaan Ypourgos Anaptyxis ym. (1) (Symvoulio tis Epikrateiasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Kahdeksas direktiivi 84/253/ETY - 11 ja 15 artikla - Lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksyminen - Mahdollisuus hyväksyä henkilöitä, jotka eivät ole suorittaneet ammatillista tutkintoa - Muiden jäsenvaltioiden kansalaisten hyväksymisen edellytykset)

(2004/C 300/02)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-255/01, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 12.6.2001 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 3.7.2001, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Panagiotis Markopoulos ym. vastaan Ypourgos Anaptyxis, Soma Orkoton Elegkton, Georgios Samothrakis ym:iden ja Christos Panagiotidisin osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts, S. von Bahr ja K. Schiemann (esittelevä tuomari), julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymisestä 10 päivänä huhtikuuta 1984 annetun kahdeksannen neuvoston direktiivin 84/253/ETY 15 artiklassa sallitaan se, että kaikki jäsenvaltiot antavat sellaisille henkilöille hyväksymisen, jotka täyttävät tässä artiklassa säädetyt edellytykset eli joilla on kyseisessä jäsenvaltiossa kelpoisuus suorittaa 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen lakisääteinen tarkastus ja jotka harjoittivat tarkastustoimintaa mainitussa 15 artiklassa tarkoitettuun ajankohtaan asti, velvoittamatta heitä ensin suorittamaan ammatillista tutkintoa.

Mainittu 15 artikla on kuitenkin esteenä sille, että jäsenvaltio käyttää siinä säädettyä toimivaltaa sellaisen yhden vuoden määräajan jälkeen, joka alkaa kulua päivästä, jona mainitun direktiivin kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä on alettu soveltaa ja joka ei missään tapauksessa saa olla myöhäisempi kuin 1.1.1990.

Kahdeksannen direktiivin 84/253 11 artiklassa sallitaan se, että vastaanottava jäsenvaltio hyväksyy mainitun direktiivin mukaisesti ammatinharjoittajat, jotka on jo hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa, harjoittamaan tilinpäätösasiakirjojen lakisääteistä tarkastusta velvoittamatta heitä suorittamaan ammatillista tutkintoa, jos mainitun vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että heidän kelpoisuutensa vastaavat vastaanottavan valtion lainsäädännössä vaadittua kelpoisuutta.

(1) EYVL C 289, 13.10.2001.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/2

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(täysistunto)

5 päivänä lokakuuta 2004,

yhdistetyissä asioissa C-397/01 ja C-403/01 (Arbeitsgericht Lörrachin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt): Bernhard Pfeiffer (C-397/01), Wilhelm Roith (C-398/01), Albert Süß (C-399/01), Michael Winter (C-400/01), Klaus Nestvogel (C-401/01), Roswitha Zeller (C-402/01), Matthias Döbele (C-403/01) vastaan Deutsches Rotes Kreuz, Kreisverband Waldshut eV (1)

(Sosiaalipolitiikka - Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu - Direktiivi 93/104/EY - Soveltamisala - Deutsches Rotes Kreuzin järjestämän ensiapupalvelun puitteissa ambulansseilla liikkuvat ensihoitajat - Käsitteen maantiekuljetus ulottuvuus - Viikoittainen enimmäistyöaika - Periaate - Välitön oikeusvaikutus - Poikkeus - Edellytykset)

(2004/C 300/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Yhdistetyissä asioissa C-397/01 ja C-403/01, joissa on kyse EY 234 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Arbeitsgericht Lörrach (Saksa) on esittänyt 26.9.2001 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen 12.10.2001, saadakseen ennakkoratkaisut asioissa, Bernhard Pfeiffer (C-397/01), Wilhelm Roith (C-398/01), Albert Süß (C-399/01), Michael Winter (C-400/01), Klaus Nestvogel (C-401/01), Roswitha Zeller (C-402/01), Matthias Döbele (C-403/01) vastaan Deutsches Rotes Kreuz, Kreisverband Waldshut eV, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, C. Gulmann, J.-P. Puissochet ja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit R. Schintgen (esittelevä tuomari), F. Macken, N. Colneric, S. von Bahr ja K. Lenaerts, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein, on antanut 5.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY 2 artiklaa ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY 1 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että ensihoitajien toiminta, jota harjoitetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ensiaputoiminnan puitteissa, kuuluu mainittujen direktiivien soveltamisalaan.

b)	Direktiivin 93/104 1 artiklan 3 kohdan mukaista ”maantieliikenteen” käsitettä on tulkittava siten, että ensiaputoiminta ei kuulu sen piiriin huolimatta siitä, että kyseinen toiminta koostuu ainakin osittain ajoneuvon käyttämisestä ja potilaasta huolehtimisesta kuljetettaessa häntä sairaalaan.

Direktiivin 93/104 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että jotta viikoittaisen 48 tunnin enimmäistyömäärän — sellaisena kuin siitä säädetään direktiivin 6 artiklassa — ylittäminen olisi pätevä, ensin mainitussa lainkohdassa edellytetään kunkin työntekijän henkilökohtaisesti antamaa nimenomaista ja vapaasta tahdosta esitettyä suostumusta. Tältä osin ei riitä se, että kyseisen työntekijän työsopimuksessa viitataan sellaiseen työehtosopimukseen, jossa sallitaan mainittu ylittäminen.

Direktiivin 93/104 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa aktiivipäivystyksen (”Arbeitsbereitschaft”), jota ensihoitajat suorittavat Deutches Rotes Kreuzin kaltaisen järjestön ensiapupalvelussa, osalta sallitaan mainitussa säännöksessä säädetyn viikoittaisen työajan 48 tunnin enimmäismäärän ylittäminen tarvittaessa työehtosopimuksin tai tällaisen työehtosopimuksen perusteella tehdyin yrityskohtaisin sopimuksin, on ristiriidassa direktiivin kyseisen säännöksen kanssa mainittu säännös täyttää kaikki edellytykset, jotta sillä voidaan katsoa olevan välitön oikeusvaikutus kun kansallisen tuomioistuimen ratkaistavana on asia, jossa vastakkain on ainoastaan yksityisiä oikeussubjekteja,

—

sen on soveltaessaan kansallisen oikeuden säännöksiä, jotka on annettu direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä, otettava huomioon kansallisen oikeuden säännökset kokonaisuudessaan ja tulkittava niitä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun päämäärän kanssa yhdenmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi.

—	Pääasioissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä toimivaltansa rajoissa kaikki mahdollinen estääkseen sen viikoittaisen enimmäistyöajan ylittyminen, jonka määrä on direktiivin 93/104 6 artiklan 2 kohdassa säädetty 48 tuntiin.

(1) EYVL C 3, 5.1.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(täysistunto)

5 päivänä lokakuuta 2003,

asiassa C-475/01: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 90 artiklan 1 kohdan rikkominen - Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverot - Alemman verokannan soveltaminen ouzoon kuin muihin alkoholijuomiin - Verokannan yhteensopivuus sellaisen direktiivin kanssa, jota ei ole vaadittu kumottavaksi EY 230 artiklan mukaisessa määräajassa)

(2004/C 300/04)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-475/01, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään E. Traversa ja M. Condou Durande), jota tukee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehenään: K. Manji) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehinään A. Samoni-Rantou ja P. Mylonopoulos), jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 6.12.2001, yhteisöjen tuomioistuin (täysistunto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas, C. Gulmann, J.-P. Puissochet ja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit R. Schintgen, F. Macken, N. Colneric ja S. von Bahr (esittelevä tuomari), julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 5.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 68, 16.3.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/3

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-36/02: (Bundesverwaltungsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö) Omega Spielhallen- und Automatenaufstellungs-GmbH vastaan Oberbürgermeisterin der Bundesstadt Bonn (1)

(Palvelujen tarjoamisen vapaus - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Rajoitukset - Yleinen järjestys - Ihmisarvo - Kansallisessa perustuslaissa vahvistettujen perusarvojen suojaaminen - ”Tappamispelit”)

(2004/C 300/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-36/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 24.10.2001 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 12.2.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Omega Spielhallen- und Automatenaufstellungs-GmbH vastaan Oberbürgermeisterin der Bundesstadt Bonn, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas (esittelevä tuomari), R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja S. von Bahr, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Yhteisön oikeus ei estä sitä, että taloudellinen toiminta, jossa hyödynnetään kaupallisesti peliä, jossa simuloidaan ihmisten tappamista, kielletään kansallisella toimenpiteellä, joka on annettu yleisen järjestyksen turvaamiseksi sillä perusteella, että tämä toiminta loukkaa ihmisarvoa.

(1) EYVL C 109, 4.5.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-39/02 (Højesteretin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Mærsk Olie & Gas A/S vastaan Firma M. de Haan en W. de Boer (1)

(Brysselin yleissopimus - Aluksen käytöstä aiheutuvaa vastuuta koskevan rajoitusrahaston perustamista koskeva menettely - Vahingonkorvauskanne - 21 artikla - Vireilläolovaikutus - Samat asianosaiset - Tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu - Saman perustan ja kohteen puuttuminen - 25 artikla - Tuomion käsite - 27 artiklan 2 kohta - Kieltäytyminen tunnustamasta tuomiota)

(2004/C 300/06)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asiassa C-39/02, jossa on kyse tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan mukaisesta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Højesteret (Tanska) on esittänyt 8.2.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.2.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Mærsk Olie & Gas A/S vastaan Firma M. de Haan en W. de Boer, yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava tuomari A. Rosas sekä tuomarit R. Schintgen (esittelevä tuomari) ja N. Colneric, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Yhtäältä jonkin sopimusvaltion tuomioistuimessa esitetty rajoitusrahaston perustamista koskeva laivanomistajan hakemus, jossa mainitaan nimeltä vahinkoa mahdollisesti kärsinyt osapuoli, ja toisaalta tämän vahingonkärsineen kyseistä laivanomistajaa vastaan toisen sopimusvaltion tuomioistuimessa nostama vahingonkorvauskanne eivät luo tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, 21 artiklassa tarkoitettua vireilläolovaikutustilannetta.

2)	Pääasiassa käsiteltävänä olevan kaltainen päätös, jolla määrätään rajoitusrahaston perustamisesta, on Brysselin yleissopimuksen 25 artiklassa tarkoitettu tuomio.

Rajoitusrahaston perustamista koskevaa päätöstä, jota ei ole annettu ennalta tiedoksi velkojalle, jota asia koski, ei voida jättää tunnustamatta toisessa sopimusvaltiossa Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan nojalla, vaikka kyseinen velkoja valitti tästä päätöksestä riitauttaakseen päätöksen antaneen tuomioistuimen toimivallan, edellyttäen, että päätös on annettu vastaajalle tiedoksi asianmukaisesti ja hyvissä ajoin.

(1) EYVL C 109, 4.5.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/4

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-55/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivin 98/59/EY 1, 6 ja 7 artikla - Joukkovähentämisen käsite - Järjestelmä, jossa tietynlaiset työsopimusten päättämiset rinnastetaan vähentämisiin - Puutteellinen täytäntöönpano)

(2004/C 300/07)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-55/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 22.2.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään J. Sack ja M. França) vastaan Portugalin tasavalta (asiamiehinään L. Fernandes ja F. Ribeiro Lopes), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, F. Macken, N. Colneric (esittelevä tuomari) ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 1 ja 6 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on rajoittanut joukkovähentämisen käsitteen koskemaan rakenteellisista, teknologisista tai suhdannevaihteluihin liittyvistä syistä tehtyjä irtisanomisia ja koska se ei ole ulottanut tätä käsitettä koskemaan kaikkia sellaisia irtisanomisia, jotka johtuvat muista kuin työntekijän henkilöön liittyvistä syistä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 97, 20.4.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-64/02 P Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) vastaan Erpo Möbelwerk GmbH (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Sanamerkki DAS PRINZIP DER BEQUEMLICHKEIT - Ehdoton rekisteröinnin hylkäysperuste - Erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2004/C 300/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-64/02 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on tehty yhteisöjen tuomioistuimelle 27.2.2002, Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), (asiamiehinään A. von Mühlendahl ja G. Schneider), jota tukee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, (asiamiehinään P. Ormond, C. Jackson, M. Bethell ja M. Tappin, avustajanaan D. Alexander) ja jossa vastapuolena on Erpo Möbelwerk GmbH (edustajinaan Rechtsanwalt S. von Petersdorff-Campen ja Patentanwalt H. von Rohr), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, R. Schintgen ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 21.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 109, 4.5.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/5

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-103/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 75/442/ETY ja 91/689/ETY - Jätemäärän käsite - Vapautus toimilupaa koskevasta velvollisuudesta)

(2004/C 300/09)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-103/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 20.3.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään R. Wainwright ja R. Amorosi) vastaan Italian tasavalta (asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan M. Fiorilli), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas, R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja S. von Bahr (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Italian tasavalta ei ole noudattanut jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, 10 artiklan ja 11 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole 5.2.1998 annetussa asetuksessa sellaisten vaarattomien jätteiden määrittämisestä, joihin sovelletaan 5.2.1997 annetussa asetuksessa nro 22 olevassa 31 ja 33 §:ssä tarkoitettuja yksinkertaistettuja hyödyntämismenettelyjä, määritellyt jätelajeittain enimmäismääriä jätteille, jotka voidaan hyödyntää lupavaatimusten soveltamatta jättämistä koskevan järjestelmän puitteissa.

Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna, 11 artiklan 1 kohdan ja vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole määritellyt täsmällisesti mainitun asetuksen liitteessä 1 oleviin teknisiin normeihin 5.9 ja 7.8 liittyviä jätelajeja.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 118, 18.5.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/6

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-113/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Alankomaiden kuningaskunta (1)

(Jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta annettu asetus (ETY) N:o 259/93 - Jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY - Kansallinen toimenpide, jossa säädetään hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden siirtoja vastaan silloin esittävistä vastalauseista, jos 20 prosenttia jätteistä voidaan hyödyntää jäsenvaltiossa ja vastaanottavassa maassa hyödynnettäväksi kelpaavan jätteen prosenttiosuus on pienempi - Jäsenvaltion toimenpide, jossa toimea ei luokitella direktiivin 75/442 liitteessä II B olevaan R 1 kohtaan (hyödyntäminen polttamalla) tai saman direktiivin liitteessä II A olevaan D 10 kohtaan (huolehtiminen polttamalla) todellista käyttöä koskevan perusteen perusteella, vaan poltettavien jätteiden lämpöarvoa koskevan perusteen perusteella)

(2004/C 300/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-113/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 27.3.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään H. van Lier, jota avustavat M. van der Woude ja R. Wezenbeek-Geuke) vastaan Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehenään H. G. Sevenster), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Rosas, R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja S. von Bahr, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 7 artiklan 4 kohdan ja jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY ja 24.5.1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/350/EY, 1 artiklan e ja f alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 144, 15.6.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/6

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-136/02 P Mag Instrument Inc. vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Taskulamppujen kolmiulotteiset muodot - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyky)

(2004/C 300/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-136/02, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on tehty 8.4.2002, Mag Instrument Inc., kotipaikka Ontario, Kalifornia (Amerikan Yhdysvallat), (edustajinaan aluksi asianajajat A. Nette, G. Rahn, W. von der Osten-Sacken ja H. Stratmann ja myöhemmin asianajajat W. von der Osten-Sacken, U. Hocke ja A. Spranger) vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), (asiamiehenään D. Schennen,) yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, J. N. Cunha Rodrigues ja F. Macken (esittelevä tuomari), julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Mag Instrument Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 144, 15.6.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/7

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-173/02, Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Asetus (ETY) N:o 3950/92 - Maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely - Maitokiintiöiden hankintaan maksettavan tuen kieltävä komission päätös)

(2004/C 300/12)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-173/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 13.5.2002, Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään S. Ortiz Vaamonde), vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään J. L. Buendía Sierra), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Rosas ja S. von Bahr, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 169, 13.7.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/7

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(täysistunto)

19 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-200/02 (Immigration Appellate Authorityn esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Kunqian Catherine Zhu ja Man Lavette Chen vastaan Secretary of State for the Home Department (1)

(Oleskeluoikeus - Lapsi, joka on erään jäsenvaltion kansalainen mutta joka oleskelee toisessa jäsenvaltiossa - Vanhemmat, jotka ovat yhteisön ulkopuolisen valtion kansalaisia - Äidin oleskeluoikeus kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa)

(2004/C 300/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-200/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Immigration Appellate Authority (Yhdistynyt kuningaskunta), on esittänyt 27.5.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 30.5.2002 saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Kunqian Catherine Zhu ja Man Lavette Chen vastaan Secretary of State for the Home Department, yhteisöjen tuomioistuin (täysistunto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas, R. Silva de Lapuerta ja K. Lenaerts sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr ja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 19.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

EY 18 artiklalla ja oleskeluoikeudesta 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetulla neuvoston direktiivillä 90/364/ETY myönnetään pääasiassa esillä olevan kaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltion kansalaiselle, joka on alaikäinen pieni lapsi ja jolla on asianmukainen sairausvakuutus ja joka on sellaisen vanhemman huollettavana, joka itse on yhteisön ulkopuolisen valtion kansalainen ja jolla on riittävästi tuloja ja varoja, jotta ensin mainitusta henkilöstä ei aiheudu rasitusta vastaanottavan jäsenvaltion julkiselle taloudelle, oikeus oleskella toistaiseksi vastaanottavan jäsenvaltion alueella. Kyseisenlaisessa tilanteessa vanhemmalla, joka tosiasiallisesti huolehtii mainitusta kansalaisesta, on oikeus oleskella hänen kanssaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(1) EYVL C 180, 27.7.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/7

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(täysistunto)

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-222/02 (Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Peter Paul, Cornelia Sonnen-Lütte ja Christel Mörkens vastaan Saksan valtio (1)

(Luottolaitokset - Talletusten vakuusjärjestelmä - Direktiivi 94/19/EY - Direktiivit 77/780/ETY, 89/299/ETY ja 89/646/ETY - Toimivaltaisen viranomaisen tallettajien suojaamiseksi suorittamat valvontatoimet - Valvontaviranomaisten vastuu niistä menetyksistä, joita valvonnan puutteellisuudesta aiheutuu)

(2004/C 300/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-222/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 16.5.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.6.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Peter Paul, Cornelia Sonnen-Lütte ja Christel Mörkens vastaan Saksan valtio, yhteisöjen tuomioistuin (täysistunto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans ja A. Rosas sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), J.-P. Puissochet, R. Schintgen, F. Macken, N. Colneric, S. von Bahr ja N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Jos on varmistettu talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/19/EY säädetty tallettajien oikeus saada korvausta, kyseisen direktiivin 3 artiklan 2—5 kohtaa ei voida tulkita siten, että kansallinen oikeussääntö, jonka mukaan luottolaitosten valvontaa harjoittava kansallinen viranomainen toimii tehtäviä suorittaessaan vain yleisen edun nimissä, mikä kansallisen oikeuden mukaan estää sen, että yksityiset oikeussubjektit voisivat vaatia korvausta vahingosta, joka on aiheutunut tämän viranomaisen harjoittaman valvonnan puutteellisuudesta, olisi ristiriidassa direktiivin näiden säännösten kanssa.

Kansallinen oikeussääntö, jonka mukaan luottolaitosten valvontaa harjoittava kansallinen viranomainen toimii tehtäviään suorittaessaan ainoastaan yleisen edun nimissä, mikä kansallisen oikeuden mukaan estää sen, että yksityiset oikeussubjektit voisivat vaatia korvausta vahingosta, joka on aiheutunut kyseisen virnaomaisen harjoittaman valvonnan puutteellisuudesta, ei ole ristiriidassa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 77/780/ETY, luottolaitosten omista varoista 17 päivänä huhtikuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/299/ETY ja luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annetun toisen neuvoston direktiivin 89/646/ETY kanssa.

(1) EYVL C 202, 24.8.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/8

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-247/02 (Tribunale amministrativo regionale per la Lombardian esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Sintesi SpA vastaan Autorità per la Vigilanza sui Lavori Pubblici (1)

(Direktiivi 93/37/ETY - Julkiset rakennusurakat - Tarjouskilpailun ratkaiseminen - Hankintaviranomaisen oikeus valita alinta hintaa koskeva peruste tai taloudellisesti edullisinta tarjousta koskeva peruste)

(2004/C 300/15)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-247/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunale amministrativo regionale per la Lombardia (Italia) on esittänyt 26.6.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 8.7.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Sintesi SpA vastaan Autorità per la Vigilanza sui Lavori Pubblici, Ingg. Provera e Carrassi SpA:n osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen (esittelevä tuomari), F. Macken ja N. Colneric, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY 30 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallinen säännös, joka velvoittaa abstraktilla ja yleisellä tasolla hankintaviranomaiset käyttämään ainoastaan alimman hinnan perustetta, kun ne tekevät julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia avoimessa tai rajoitetussa tarjouspyyntömenettelyssä.

(1) EYVL C 202, 24.8.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/8

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

14 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa C-276/02: Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Valtiontuki - Käsite - Yrityksen verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti - Kansallisten viranomaisten menettely maksujen keskeyttämistä koskevan menettelyn aloittamisen jälkeen)

(2004/C 300/16)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-276/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu yhteisöjen tuomioistuimessa 23.7.2002, Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään S. Ortiz Vaamonde) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään V. Kreuschitz ja J. L. Buendía Sierra), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), J. N. Cunha Rodrigues ja F. Macken, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.9.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Grupo de Empresas Álvarezille myönnetystä tuesta 14 päivänä toukokuuta 2002 tehty komission päätös 2002/935/EY kumotaan.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 219, 14.9.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/9

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-288/02: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Meriliikenne - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Meriliikenteen kabotaasi)

(2004/C 300/17)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-288/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu yhteisöjen tuomioistuimessa 9.8.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään K. Simonsson ja M. Patakia) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehenään E.-M. Mamouna), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann ja R. Schintgen, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 21.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 1, 3 ja 6 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se pitää Peloponnesosta saarena ja koska se vastaanottavana valtiona soveltaa alusten miehistöä koskevaa kansallista lainsäädäntöään saarikabotaasia harjoittaviin yhteisön risteilyaluksiin, joiden bruttovetoisuus on yli 650 tonnia.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 247, 12.10.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/9

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-298/02, Italian tasavalta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(EMOTR - Hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotantotuki - Asetus (ETY) N:o 1558/91 - 1 artikla - Päärynät ja persikat - Päätös 2002/524/EY)

(2004/C 300/18)

Oikeudenkäyntikieli: Italia

Asiassa C-298/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 21.8.2002, Italian tasavalta (asiamies: I. M. Braguglia, avustajana M. Fiorilli) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: C. Cattabriga, avustajana M. Moretto) yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann, tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari), J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 261, 26.10.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/10

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-299/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Alankomaiden kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 43 ja EY 48 artikla - Kansalliset toimenpiteet, joissa asetetaan edellytykseksi aluksen rekisteröimiselle Alankomaissa, että aluksen omistavan yhtiön osakkeenomistajat, hallinnosta vastaavat henkilöt ja käytännön johtamisesta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yhteisön jäsenvaltion tai ETA-valtion kansalaisia - Kansalliset toimenpiteet, joissa edellytetään, että varustamoyhtiön hallinnosta vastaava henkilö on yhteisön jäsenvaltion tai ETA-valtion kansalainen ja että kyseisellä henkilöllä on oltava kotipaikka yhteisön tai ETA-valtion alueella)

(2004/C 300/19)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-299/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 23.8.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään K. H. I. Simonsson ja H. M. H. Speyart), vastaan Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehinään H. G. Sevenster ja S. Terstal), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Rosas ja R. Silva de Lapuerta, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut EY 43 ja EY 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa lainsäädännössään Wetboek van Koophandelin 311 §:n ja Burgerlijk Wetboekin 8:169 §:n, joiden nojalla on vahvistettu edellytykset siltä osin kuin on kyse

—	sellaisten alusten omistavien yhtiöiden osakkeenomistajien kansalaisuudesta, jotka nämä yhtiöt haluavat rekisteröidä Alankomaissa

—	sellaisten alusten omistavien yhtiöiden hallinnosta vastaavien henkilöiden kansalaisuudesta, jotka nämä yhtiöt haluavat rekisteröidä Alankomaissa

—	sellaisten luonnollisten henkilöiden kansalaisuudesta, joiden tehtävänä on sen toimipaikan käytännön johtaminen, josta käsin Alankomaissa harjoitetaan merenkulkutoimintaa, jota edellytetään, jotta alus rekisteröidään Alankomaiden rekistereihin

—	Alankomaissa rekisteröityjen alusten varustamoyhtiöiden hallinnosta vastaavien henkilöiden kansalaisuudesta ja

—	Alankomaissa rekisteröityjen alusten varustamoyhtiöiden hallinnosta vastaavien henkilöiden kotipaikasta.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 247, 12.10.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/10

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-312/02 Ruotsin kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Kumoamiskanne - EMOTR - Yhteisön rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Tiettyjen peltokasvien viljelijöiden tuet - Naudanliha-alan yhteinen markkinajärjestely)

(2004/C 300/20)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asiassa C-312/02, jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 4.9.2002, Ruotsin kuningaskunta (asiamiehenään: K. Renman) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään: K. Simonsson) yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, F. Macken ja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on ratkaissut asian 7.10.2004 seuraavasti:

1)	Kanne hylätään.

2)	Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 261, 26.10.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/11

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-313/02 (Oberster Gerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Nicole Wippel vastaan Peek & Cloppenburg GmbH & Co. KG (1)

(Direktiivi 97/81/EY - Direktiivi 76/207/ETY - Sosiaalipolitiikka - Osa-aikaisten ja kokopäiväisten työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu - Miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu - Työajan pituus ja sen järjestäminen)

(2004/C 300/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-313/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 8.8.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 5.9.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Nicole Wippel vastaan Peek & Cloppenburg GmbH & Co. KG, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas, R. Silva de Lapuerta ja K. Lenaerts sekä tuomarit J.-P. Puissochet, R. Schintgen, F. Macken (esittelevä tuomari), J. N. Cunha Rodrigues ja K. Schiemann, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen työntekijä, jonka työsopimuksessa määrätään, että työajan pituus ja sen järjestäminen määräytyvät tarjolla olevan työn määrän mukaan ja että niistä sovitaan tapauskohtaisesti sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella, kuuluu miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY soveltamisalaan.

Tällainen työntekijä kuuluu myös Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY liitteenä olevan puitesopimuksen soveltamisalaan, jos:

—	hänellä on laissa, työehtosopimuksessa tai kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde;

—	hän on palkattu työntekijä, jonka säännöllinen työaika viikkotyöaikana tai keskimääräisenä työaikana enintään vuoden pituisena ajanjaksona laskettuna on lyhyempi kuin puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitetun vastaavan kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika, ja

—	kun kyse on tilapäisessä työssä olevista osa-aikatyöntekijöistä, jäsenvaltio ei ole puitesopimuksen 2 lausekkeen 2 kohdan mukaisesti jättänyt mainittuja työntekijöitä kokonaan tai osittain tämän sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Direktiivin 97/81/EY liitteenä olevan puitesopimuksen 4 lauseketta ja direktiivin 76/207/ETY 2 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että

—

niiden vastainen ei ole Arbeitszeitgesetzin (työaikalaki) 3 §:n kaltainen säännös, jossa vahvistetaan enimmäistyöajaksi pääsääntöisesti 40 tuntia viikossa ja 8 tuntia vuorokaudessa ja jossa säännellään näin ollen enimmäistyöaikaa ja työajan järjestämistä sekä kokopäiväisten että osa-aikaisten työntekijöiden osalta;

—

tilanteessa, jossa kaikissa yrityksen muiden työntekijöiden työsopimuksissa vahvistetaan viikoittainen työaika ja työajan järjestäminen, niiden vastainen ei ole pääasiassa esillä olevan kaltainen, saman yrityksen työntekijöiden osa-aikainen työsopimus, jonka mukaan viikoittainen työaika ja työajan järjestäminen eivät ole kiinteät, vaan ne määräytyvät tarjolla olevan työn määrän mukaan ja ne määritetään tapauskohtaisesti, ja jonka osalta näillä työntekijöillä on oikeus hyväksyä tai hylätä tarjottu työ.

(1) EYVL C 289, 23.11.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/11

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-328/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Maatalous - Asetus (ETY) N:o 3508/92 - Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskeva yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä)

(2004/C 300/22)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-328/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 18.9.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. Condou-Durande) vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehinään: V. Kontolaimos ja I. Chalkias), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas, tuomarit J.-P. Puissochet, F. Macken (esittelevä tuomari), J. Malenovský ja U. Lõhmus, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen asetuksen 2 artiklan a ja e alakohdan täysimääräisen täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio ja Helleenien tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 261, 26.10.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/12

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-336/02 (Landgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Saatgut-Treuhandverwaltungsgesellschaft mbH vastaan Brangewitz GmbH (1)

(Kasvinjalostajanoikeudet - Suojaamisjärjestelmä - Asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohta ja asetuksen N:o 1768/95 9 artikla - Se, että maanviljelijät käyttävät korjattua tuotetta - Lisäysaineiston kunnostajat - Velvollisuus antaa tietoja yhteisön kasvinjalostajanoikeuden omistajalle)

(2004/C 300/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-336/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka on esittänyt Landgericht Düsseldorf (Saksa) 8.8.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 23.9.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Saatgut-Treuhandverwaltungsgesellschaft mbH vastaan Brangewitz GmbH, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas, R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja S. von Bahr (esittelevä tuomari), julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27 päivänä heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudetta luetelmakohtaa ja yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdassa säädetyn maataloutta koskevan vapautuksen soveltamista koskevista säännöistä 24 päivänä heinäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1768/95 9 artiklaa ei voida tulkita niin, että yhteisön kasvinjalostajanoikeuden omistaja voisi pyytää lisäysaineiston kunnostajalta kyseisissä säännöksissä säädettyjä tietoja, jos omistajalla ei ole viitteitä siitä, että lisäysaineiston kunnostaja on kunnostanut tai aikoo kunnostaa sellaista korjattua tuotetta istutusta varten, jonka viljelijä on saanut istuttamalla sellaisen omistajalle kuuluvan lajikkeen, muun kuin hybridilajikkeen tai synteettisen lajikkeen, lisäysaineistoa, jolla on kyseinen suoja ja joka on jokin asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 2 kohdassa luetteluista kasvilajeista.

Asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdan kuudetta luetelmakohtaa ja asetuksen N:o 1768/95 9 artiklaa on tulkittava niin, että kun omistajalla on viitteitä siitä, että lisäysaineiston kunnostaja on istutusta varten kunnostanut tai aikoo kunnostaa korjattua tuotetta, jonka viljelijä on saanut istuttamalla sellaisen omistajalle kuuluvan lajikkeen, muun kuin hybridilajikkeen tai synteettisen lajikkeen, lisäysaineistoa, jolla on yhteisön kasvinjalostajanoikeudet ja joka on jokin asetuksen N:o 2100/94 14 artiklan 2 kohdassa luetelluista kasvilajeista, lisäysaineiston kunnostajalla on velvollisuus antaa omistajalle asiaankuuluvia tietoja paitsi niistä viljelijöistä, joiden osalta omistajalla on viitteitä siitä, että lisäysaineiston kunnostaja on suorittanut tai aikoo suorittaa heille näitä kunnostustoimia, myös niistä kaikista muista viljelijöistä, joille se on kunnostanut tai aikoo kunnostaa sellaista korjattua tuotetta, joka on saatu istuttamalla tällaisen lajikkeen lisäysaineistoa, kun kyseessä oleva lajike on ilmoitettu tälle kunnostajalle tai kun se on saanut siitä tietoja.

(1) EYVL C 289, 23.11.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/12

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-340/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/50/ETY - Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettely - Vedenkäsittelylinjan rakennuttajan avustaminen - Sopimuksen tekeminen aikaisemman suunnittelukilpailun voittajan kanssa julkaisematta ennakolta hankintailmoitusta EYVL:ssä)

(2004/C 300/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-340/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 24.9.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään M. Nolin), vastaan Ranskan tasavalta (asiamiehinään G. de Bergues, S. Pailler ja D. Petrausch), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit S. von Bahr ja K. Schiemann (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY eikä varsinkaan sen 15 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska Communauté urbaine du Mans on tehnyt tutkimussopimuksen, jolla on tarkoitus avustaa Chauvinièren puhdistamon vedenkäsittelylinjan rakennuttajaa, julkaisematta hankintailmoitusta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 289, 23.11.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/13

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-379/02 (Østre Landsretin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Skatteministeriet vastaan Imexpo Trading A/S (1)

(Yhteinen tullitariffi - Tariffinimikkeet - Luokittelu yhdistettyyn nimikkeistöön - Toimistotuolien alustat)

(2004/C 300/25)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asiassa C-379/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 15.10.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.10.2002, asiassa Skatteministeriet vastaan Imexpo Trading A/S, yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna 9.9.1996 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1734/96, 4.11.1997 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2086/97, 26.10.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2261/98 ja 12.10.1999 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2204/99, olevaa yhdistettyä nimikkeistöä on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa asiassa, jossa asianosaiset ovat eri mieltä siitä, kuuluvatko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset toimistotuolien muovialustat yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 3918 10 90 vai sen alanimikkeeseen 9403 70 90, luokittelua edelliseen alanimikkeeseen on pidettävä ensisijaisena.

(1) EUVL C 7, 11.1.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/13

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-402/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 89/48/ETY ja 92/51/ETY - Tutkintojen tunnustaminen - Pääsy julkiseen sairaanhoitoon tai aluehallintoon erikoistuneen kouluttajan ammattiin - ”Säännellyn ammatin” käsite - Ammatillinen kokemus - EY 39 artikla)

(2004/C 300/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-402/02, jossa on kyse 12.11.2002 nostetusta EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Patakia ja D. Martin), vastaan Ranskan tasavalta (asiamiehinään G. de Bergues ja A. Colomb), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, J. N. Cunha Rodrigues ja F. Macken, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ranskan tasavalta on jättänyt noudattamatta sille vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY ja direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY sekä EY 39 artiklan mukaan kuuluvia velvollisuuksia, koska se ei ole ottanut käyttöön mainittujen direktiivien vaatimusten mukaista vastavuoroista tutkintotodistusten tunnustamisjärjestelmää julkiseen sairaanhoitoon tai aluehallintoon erikoistuneiden kouluttajien ammattiin pääsyn osalta ja koska se on hyväksynyt sellaisen kansallisen säännöstön ja tutkintojen tunnustamislautakunnan käytännön, joissa ei mahdollisteta siirtotyöläisten ammatillisen kokemuksen huomioon ottamista.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 323, 21.12.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/14

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-409/02 P, Jan Pflugradt vastaan Euroopan keskuspankki (1)

(Valitus - Euroopan keskuspankin henkilöstö - Palvelussuhteen sopimusperusteisuus - Työsopimuksessa vahvistettujen työtehtävien muuttaminen)

(2004/C 300/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-409/02 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, jonka on pannut vireille 18.11.2002 Jan Pflugradt (edustajanaan N. Pflüger), vastapuolena: Euroopan keskuspankki (asiamiehinään V. Saintot ja T. Gilliams, joita avustaa B. Wägenbaur), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas, R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), K. Lenaerts ja S. von Bahr, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Pflugradt velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 19, 25.1.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/14

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-426/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Vaikutukseltaan vastaavat maksut - Yhteinen kauppapolitiikka - Jäsenvaltioista ja yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevien tavaroiden tuonti - Laskujen hyväksymisen yhteydessä perityt maksut)

(2004/C 300/28)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-426/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on jätetty yhteisöjen tuomioistuimeen 22.11.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään X. Lewis ja M. Konstantinidis), vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehinään A. Samoni-Rantou ja N. Dafniou), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass, on antanut 21.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY 23, EY 25 ja EY 133 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on soveltanut Ethnikos Organismos Farmakonin (kansallinen lääkelaitos) hyväksi maksua, joka kannetaan muista jäsenvaltioista tai yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevien, farmaseuttiseen käyttöön tarkoitettujen raaka-aineiden sekä valmiiden ja puolivalmiiden lääkkeiden tuontilaskujen hyväksymisestä.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 31, 8.2.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/15

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-431/02, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (1)

(Vaaralliset jätteet - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 91/689/ETY)

(2004/C 300/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-431/02, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 28.11.2002, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään X. Lewis ja M. Konstantinidis) vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehinään P. Ormond ja K. Manji, avustajanaan barrister M. Demetriou) yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit A. Borg Barthet, F. Macken (esittelevä tuomari), S. von Bahr ja U. Lõhmus, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY eikä EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tämän direktiivin 1 artiklan 4 ja 5 kohtaan, 2 artiklan 1, 2, ja 4 kohtaan, 3 artiklan 1—4 kohtaan, 4 artiklan 1—3 kohtaan ja 5 artiklan 2 kohtaan perustuvien velvoitteiden noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan viidesosa oikeudenkäyntikuluista.

4)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan neljä viidesosaa oikeudenkäyntikuluista.

(1) EYVL C 19, 25.1.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/15

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(suuri jaosto)

5 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-442/02 (Conseil d'État'n esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Caixa Bank France vastaan Ministère de l'Économie, des Finances et de l'Industrie (1)

(Sijoittautumisvapaus - Luottolaitokset - Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään koron maksaminen avistatileille)

(2004/C 300/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-442/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Conseil d'État (Ranska) on esittänyt 6.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 5.12.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Caixa Bank France vastaan Ministère de l'Économie, des Finances et de l'Industrie, Banque fédérale des banques populaires ym:n osallistuessa asian käsittelyyn, yhteisöjen tuomioistuin (suuri jaosto), toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, C. Gulmann, J.-P. Puissochet ja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Schintgen, N. Colneric, S. von Bahr, R. Silva de Lapuerta ja K. Lenaerts, julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 5.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

EY 43 artikla on esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa luottolaitosta, joka on toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön tytäryhtiö, kielletään maksamasta korkoa sellaisille euromääräisille avistatileille, jotka ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ovat avanneet.

(1) EUVL C 19, 25.1.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/16

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-447/02 P, KWS Saat AG vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyky - Väri sellaisenaan - Oranssi väri)

(2004/C 300/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-447/02 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 49 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 11.12.2002, KWS Saat AG, kotipaikka Einbeck (Saksa) (edustajanaan C. Rohnke), vastapuolena: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehinään D. Schennen ja G. Schneider), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 21.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	KWS Saat AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 55, 8.3.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/16

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

19 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-472/02 (Cour d'appel de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Siomab SA vastaan Institut bruxellois pour la gestion de l'environnement (1)

(Ympäristö - Jätteet - Jätteiden siirrosta annettu asetus N:o 259/93 - Lähettävän viranomaisen toimivalta valvoa siirron luokittelua (hyödyntäminen tai huolehtiminen) ja vastustaa siirtoa sillä perusteella, että luokittelu on virheellinen - Vastustamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt)

(2004/C 300/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-472/02, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour d'appel de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 20.12.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.12.2002, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Siomab SA vastaan Institut bruxellois pour la gestion de l'environnement, yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet, on antanut 19.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 259/93, sellaisena kuin se on muutettuna 18.5.1998 tehdyllä komission päätöksellä 98/368/EY ja 24.11.1999 tehdyllä komission päätöksellä 1999/816/EY, on tulkittava niin, että kun jäsenvaltio turvautuu kyseisen asetuksen 6 artiklan 8 kohdan säännösten mukaiseen lähettävän toimivaltaisen viranomaisen suorittamaan, hyödynnettäviksi tarkoitettujen jätteiden siirtoa koskevaan kuljetusasiakirjojen erityiseen ilmoitusmenettelyyn, kyseinen viranomainen ei voi omasta aloitteestaan luokitella tätä siirtoa uudelleen, jos se katsoo ilmoituksen tekijän suorittaman virheellisen luokittelun vuoksi olevansa velvollinen vastustamaan siirtoa, ja se on velvollinen lähettämään kuljetusasiakirjan muille toimivaltaisille viranomaisille ja vastaanottajalle. Sen on ilmaistava kaikin mahdollisin keinoin ja viimeistään saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päättyessä vastalauseensa ilmoituksen tekijälle ja muille toimivaltaisille viranomaisille.

(1) EUVL C 44, 22.2.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/17

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-8/03 (Tribunal de première instance de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö) Banque Bruxelles Lambert SA (BBL) vastaan Belgian valtio (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 4 artikla ja 9 artiklan 2 kohdan e alakohta - Verovelvollisen käsite - Palvelujen suorituspaikka - SICAV)

(2004/C 300/33)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-8/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal de première instance de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 24.12.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.1.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, Banque Bruxelles Lambert SA (BBL) vastaan Belgian valtio, yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas, R. Silva de Lapuerta, K. Lenaerts ja S. von Bahr (esittelevä tuomari), julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet on antanut 21.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Sellaisia sijoitusyhtiöitä, joiden pääoma vaihtelee (SICAV) ja joiden yksinomaisena tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen siirtokelpoisiin arvopapereihin siten kuin siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY säädetään, on pidettävä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 4 artiklassa tarkoitettuina arvonlisäverovelvollisina, mistä seuraa, että sellaisille SICAVeille, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin palvelun suorittajan kotipaikka, suoritettujen saman direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa näillä sijoitusyhtiöillä on niiden liiketoiminnan kotipaikka.

(1) EUVL C 44, 22.2.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/17

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(viides jaosto)

19 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-31/03 (Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Pharmacia Italia SpA (1)

(Asetus (ETY) N:o 1768/92 - Lääkkeet - Lisäsuojatodistus - Siirtymäjärjestely - Ensimmäinen lupa eläinlääkkeenä ja toinen lupa ihmisille tarkoitettuna lääkkeenä)

(2004/C 300/34)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-31/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 17.12.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.1.2003, asiassa Pharmacia Italia SpA, aikaisemmin Pharmacia & Upjohn SpA, yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari) ja S. von Bahr, julkisasiamies: F. G. Jacobs, kirjaaja: R. Grass, on antanut 19.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Se, että tuotteelle on myönnetty jäsenvaltiossa markkinoille saattamista koskeva lupa eläinlääkkeenä ennen lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen N:o 1768/92 19 artiklan 1 kohdassa vahvistettua päivää, estää sen, että yhteisön toisessa jäsenvaltiossa annetaan lisäsuojatodistus sellaisen ihmisille tarkoitetun lääkkeen perusteella, jolle on annettu lupa tässä jäsenvaltiossa.

(1) EUVL C 101, 26.4.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/18

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-55/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Espanjan kuningaskunta (1)

(Työntekijät - Tutkintotodistusten tunnustaminen - Siviili-ilmailun lennonjohtajat - Tutkimatta jättäminen)

(2004/C 300/35)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa C-55/03, jossa on kyse EY 226 artiklan mukaisesta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättmistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 11.2.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Patakia ja M. Valverde López), vastaan Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään S. Ortiz Vaamonde), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, G. Arestis ja J. Klučka, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 83, 5.4.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/18

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-60/03 (Bundesarbeitsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Wolff & Müller GmbH & Co. KG vastaan José Filipe Pereira Félix (1)

(EY 49 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset - Rakennusalan yritykset - Aliurakointi - Yrityksen velvollisuus taata aliurakoitsijoiden palkkaamien työntekijöiden vähimmäispalkan maksaminen)

(2004/C 300/36)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-60/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesarbeitsgericht (Saksa) on esittänyt 6.11.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.2.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Wolff & Müller GmbH & Co. KG vastaan José Filipe Pereira Félix, yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, F. Macken ja N. Colneric, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Múgica Arzamendi, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 5 artikla, kun sitä tulkitaan EY 49 artiklan valossa, ei ole pääasian kaltaisessa asiassa esteenä sellaisille kansallisille säännöille, joiden mukaan rakennusyritys, joka on antanut toisen yrityksen tehtäväksi rakennuspalvelujen suorittamisen, vastaa tämän yrittäjän tai aliurakoitsijan velvoitteista maksaa työntekijälle vähimmäispalkkaa tai maksaa työehtosopimuspuolien yhteiseen rahastoon suoritettavat maksut samalla tavoin kuin takaaja, joka vastaa velasta ilman, että sitä olisi ensin perittävä päävelalliselta, kun vähimmäispalkka käsittää rahamäärän, joka on maksettava verojen ja sosiaaliturva– ja työttömyysturvamaksujen tai vastaavien sosiaalivakuutusmaksujen pidättämisen jälkeen työntekijälle (nettopalkka), kun näiden sääntöjen ensisijaisena tavoitteena ei ole työntekijöiden palkan turvaaminen tai kun tämä turvaaminen on vain niiden toissijainen tavoite.

(1) EUVL C 112, 10.5.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/18

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-106/03 P, Vedial SA vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Sekaannusvaara - Sana- ja kuvamerkki HUBERT - Kansallisen sanamerkin SAINT-HUBERT 41 haltijan väite - SMHV:n vastaajuus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa)

(2004/C 300/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-106/03 P, jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on jätetty yhteisöjen tuomioistuimeen 27.2.2003, Vedial SA, kotipaikka Ludres (Ranska) (edustajinaan avocat T. van Innis, avocat G. Glas ja avocat F. Herbert), vastapuolena: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehi-nään O. Montalto ja P. Geroulakos), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, F. Macken (esittelevä tuomari) ja N. Colneric, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Valitus hylätään.

2)	Vedial SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 146, 21.6.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/19

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-143/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - EY 28 artikla - Kansallinen sääntely, jonka mukaisessa järjestelmässä alakalipattereissa on käytettävä tiettyjä merkintöjä)

(2004/C 300/38)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-143/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 28.3.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään L. Visaggio ja R. Amorosi), vastaan Italian tasavalta (asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan P. Gentili), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann, sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari), J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Italian tasavalta on laiminlyönyt EY 28 artiklan mukaiset velvoitteensa, koska se on velvoittanut käyttämään mangaanioksidia sisältävissä alkalipattereissa, joissa on alle 0,0005 % painoprosenttia elohopeaa, merkintää, jossa osoitetaan raskasmetallipitoisuus.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 135, 7.6.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/19

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-189/03 Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Alankomaiden kuningaskunta (1)

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Palvelujen tarjoamisen vapaus - Rajoitukset - Yksityiset turvallisuuspalveluyritykset)

(2004/C 300/39)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asiassa C-189/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 5.5.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M. Patakia ja W. Wils vastaan Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehinään H. G. Sevenster, C. Wissels ja N. A. J. Bel) yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit A. Rosas, S. von Bahr, R. Silva de Lapuerta ja M. K. Lenaerts, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, kun se on antanut 24.10.1997 laissa yksityisistä turvallisuuspalvelu- ja etsiväliikkeistä säännöksiä,

—	joissa edellytetään — ottamatta huomioon velvollisuuksia, jotka jo koskevat ulkomaista palveluntarjoajaa tämän sijoittautumisvaltiossa — että yrityksellä, joka haluaa tarjota palveluja Alankomaissa, ja sen johdolla on lupa, ja joissa määrätään tuon luvan saannista maksu, ja

—

joissa edellytetään näiden yritysten sellaiselta henkilökunnalta, joka on lähetetty tuosta sijoittautumisjäsenvaltiosta Alankomaihin, Alankomaiden viranomaisten antamaa lupakorttia, kun tällaista edellytettäessä ei oteta huomioon valvontaa, joka jo koskee rajat ylittävien palvelujen tarjoajaa siinä jäsenvaltiossa, josta tämä on lähtöisin.

2)	Alankomaiden kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikuluista. Muilta osin kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 158, 5.7.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/20

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-193/03 (Sozialgericht Stuttgartin esittämä ennakkoratkaisupyyntö): Betriebskrankenkasse der Robert Bosch GmbH vastaan Saksan valtio (1)

(Sosiaaliturva - Toisessa jäsenvaltiossa aiheutuneiden sairauskulujen korvaaminen - Asetuksen (ETY) N:o 574/72 34 artikla - Sairausvakuutuskassa, joka soveltaa yksinkertaistettua menettelyä summaltaan vähäisten laskujen täysimääräisessä korvaamisessa)

(2004/C 300/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-193/03, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sozialgericht Stuttgart (Saksa) on esittänyt 19.3.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 9.5.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa Betriebskrankenkasse der Robert Bosch GmbH vastaan Saksan valtio, yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-P. Puissochet ja S. von Bahr, julkisasiamies: M. Poiares Maduro, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83, sellaisena kuin se on muutettuna 29.4.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1399/1999, 34 artiklaa on tulkittava siten, ettei se estä sellaista sairausvakuutuskassan käytäntöä, jota noudatetaan kansallisen lainsäädännön soveltamisen yhteydessä ja jossa sairauskulut, joita kyseisen kassan jäsenille on aiheutunut heidän oleskellessaan toisessa jäsenvaltiossa, korvataan täysimääräisesti silloin, kun kyseiset kulut ovat enintään 200 DEM.

(1) EUVL C 200, 23.8.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/20

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(toinen jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-239/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Välimeren suojelemisesta pilaantumiselta tehty yleissopimus - 4 artiklan 1 kohta ja 8 artikla - Välimeren suojelemista maalta peräisin olevalta pilaantumiselta koskeva pöytäkirja - 6 artiklan 3 kohta - Asianmukaisten toimenpiteiden tekemättä jättäminen Berren altaan laajamittaisen ja pitkän aikaa kestäneen pilaantumisen estämiseksi, vähentämiseksi ja välttämiseksi - Päästölupa)

(2004/C 300/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-239/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 4.6.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään G. Valero Jordana ja B. Stromsky) vastaan Ranskan tasavalta (asiamiehinään G. de Bergues ja E. Puisais), yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Schintgen (esittelevä tuomari), R. Silva de Lapuerta, P. Kūris ja G. Arestis, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut Barcelonassa 16.2.1976 allekirjoitetun ja 25 päivänä heinäkuuta 1977 tehdyllä neuvoston päätöksellä 77/585/ETY Euroopan talousyhteisön nimissä hyväksytyn Välimeren suojelemisesta pilaantumiselta tehdyn yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdan eikä 8 artiklan eikä Ateenassa 17.5.1980 allekirjoitetun ja 28 päivänä helmikuuta 1983 tehdyllä neuvoston päätöksellä 83/101/ETY Euroopan talousyhteisön nimissä hyväksytyn Välimeren suojelemista maalta peräisin olevalta pilaantumiselta koskevan pöytäkirjan 6 artiklan 1 ja 3 kohdan eikä EY 300 artiklan 7 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole tehnyt kaikkia asianmukaisia toimenpiteitä Berren altaan laajamittaisen ja pitkän aikaa kestäneen pilaantumisen estämiseksi, vähentämiseksi ja välttämiseksi ja koska se ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon Ateenassa 17.5.1980 allekirjoitetun ja 28 päivänä helmikuuta 1983 tehdyllä neuvoston päätöksellä 83/101/ETY hyväksytyn Välimeren suojelemista maalta peräisin olevalta pilaantumiselta koskevan pöytäkirjan liitteen III määräyksiä siten, että se olisi muuttanut sellaisten aineiden päästölupaa, jotka kuuluvat pöytäkirjan liitteen II soveltamisalaan, tästä liitteestä sovittuaan.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 184, 2.8.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/21

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

12 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-263/03, Euroopan yhteisöjen komissio (1) vastaan Ranskan tasavalta

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Rinnakkaistuonti - Muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien lääkkeiden maahantuonti silloin, kun kyseiset lääkkeet ovat samanlaisia kuin jo luvan saaneet lääkkeet - Markkinoille saattamista koskeva lupa - Asiaa koskevien säännösten puuttuminen)

(2004/C 300/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-263/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 17.6.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään: B. Stromsky) vastaan Ranskan tasavalta (asiamiehinään: G. de Bergues ja R. Loosli-Surrans), yhteisöjen tuomioistuin (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari) ja R. Schintgen, julkisasiamies: L.A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 12.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut erityislainsäädäntöä, joka koskee tuontiluvan antamista Euroopan yhteisön muista jäsenvaltioista lähtöisin oleville lääkkeille silloin, kun ne ovat samanlaisia kuin Ranskassa jo luvan saaneet lääkkeet (rinnakkaistuonti).

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 200, 23.8.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/21

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-275/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Portugalin tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 89/665/ETY - Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt - Epätäydellinen täytäntöönpano)

(2004/C 300/43)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asiassa C-275/03, jossa kyseessä on EY 226 artiklan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, joka on nostettu 25.6.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään A. Caeiros ja K. Wiedner), vastaan Portugalin tasavalta (asiamiehinään L. Fernandes ja C. Gagliardi Graça), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas, sekä tuomarit A. Borg Barthet, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), S. von Bahr ja U. Lõhmus, julkisasiamies: C. Stix-Hackl, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole kumonnut 21.11.1967 annettua lakiasetusta nro 48 051, jonka nojalla vahingonkorvauksen myöntäminen henkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa julkisia hankintoja koskevan yhteisön oikeuden tai sen täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten sääntöjen rikkomisen vuoksi, edellyttää virhettä tai vilppiä.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 213, 6.9.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/22

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

14 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-339/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 1999/22/EY - Luonnonvaraisten eläinten pitäminen eläintarhassa - Määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyöminen)

(2004/C 300/44)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-339/03, jossa kyseessä on EY 226 artiklan nojalla nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään J. Schieferer ja M. van Beek), vastaan Saksan liittotasavalta (asiamiehenään M. Lumma), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit E. Juhász ja M. Ilešič, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 14.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa 29 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/22/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut perustellussa lausunnossa vahvistetussa määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä eri osavaltioissa, lukuun ottamatta Bremenin, Hampurin, Hessenin, Baden-Württenbergin, Niedersachsenin, Berliinin, Schleswig-Holsteinin jaThüringenin osavaltioita.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 226, 20.9.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/22

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kolmas jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-341/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivin 98/49/EY täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2004/C 300/45)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-341/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 1.8.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään H. Michard ja D. Martin), vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehenään N. Dafniou), yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas (esittelevä tuomari), sekä tuomarit A. Borg Barthet, F. Macken, S. von Bahr ja J. Malenovský, julkisasiamies: J. Kokott, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/49/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 226, 20.9.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/22

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(ensimmäinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-445/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Vastaanottavan jäsenvaltion sellaisille yrityksille asettamat vaatimukset, jotka siirtävät sen alueelle kolmansista maista peräisin olevia työntekijöitä)

(2004/C 300/46)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa C-445/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 21.10.2003, Euroopan yhteisöjen komissio, (asiamies: M. Patakia), vastaan Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: S. Schreiner, avustajana A. Rukavina), yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit K. Lenaerts (esittelevä tuomari), K. Schiemann, E. Juhász ja M. Ilešič, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: R. Grass, on antanut 21.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se vaatii toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta yrityksiltä, jotka aikovat siirtää sen alueelle työntekijöitä, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, henkilökohtaisia työlupia, joiden saaminen riippuu työmarkkinoihin liittyvistä seikoista, tai kollektiivista työlupaa, joka myönnetään vain poikkeustapauksissa ja vain mikäli kyseisillä työntekijöillä on ollut vähintään kuuden kuukauden ajan ennen siirtoa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, joka on sitonut heidät alkuperäiseen yritykseen, ja koska se vaatii näiltä palvelujen tarjoajilta pankkitakauksen antamista.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 289, 29.11.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/23

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

21 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-477/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Saksan liittotasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 2001/12/EY, 2001/13/EY ja 2001/14/EY - Yhteisön rautatiet - Kehittäminen - Rautatieyritysten toimiluvat - Kapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen, infrastruktuurin käyttömaksujen periminen ja turvallisuustodistusten antaminen - Säädetyssä määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2004/C 300/47)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa C-477/03, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään C. Schmitd ja W. Wils) vastaan Saksan liittotasavalta (asiamiehinään W.-D. Plessing ja M. Lumma), jonka kohteena on 17.11.2003 nostettu EY 226 artiklan mukainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit J.-P. Puissochet ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 21.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/12/EY, rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/13/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisten direktiivien noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 21, 24.1.2004.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/23

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-483/03: Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 2001/12/EY, 2001/13/EY ja 2001/14/EY - Yhteisön rautatiet - Kehittäminen - Rautatieyritysten toimiluvat - Infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen, infrastruktuurin käyttömaksujen periminen ja turvallisuustodistusten antaminen - Määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2004/C 300/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa C-483/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 19.11.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään W. Wils), vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehinään: M. Demetriou ja K. Manji), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava J.-P. Puissochet sekä tuomarit S. von Bahr ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/12/EY, rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/13/EY sekä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisten direktiivien noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 7, 10.1.2004.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/24

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(neljäs jaosto)

5 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-524/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan G. & E. Gianniotis EPE (1)

(Välityslauseke - Ennakkomaksujen palauttaminen - Viivästyskorko - Vastaajan poissaolo)

(2004/C 300/49)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-524/03, jossa on kyse EY 238 artiklaan perustuvasta kanteesta, joka on nostettu 16.12.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään D. Triantafyllou, avustajanaan N. Korogiannakis), vastaan G. & E. Gianniotis EPE, joka toimii aputoiminimellä Nosokomeio Agia Eleni, kotipaikka Pireus (Kreikka), yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: J. N. Cunha Rodrigues, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit K. Lenaerts (esittelevä tuomari) ja K. Schiemann, julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 5.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

G. & E. Gianniotis EPE velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle velan pääomana 212 010,17 euroa korkoineen laskettuna

—

72 136,15 euron suuruiselle summalle 6 prosentin vuosikoron mukaan 30.9.2001 lukien 31.12.2002 asti, 8 prosentin vuosikoron mukaan 1.1.2003 lukien käsillä olevan tuomion antamispäivään asti ja Kreikan lain, parhaillaan drakhman korvaamisesta eurolla annetun lain 2842/2000 3 §:n 2 momentin, nojalla 8 prosentin vuosikoron rajoissa sovellettavan vuotuisen koron mukaan käsillä olevan tuomion antamispäivästä lukien velan täydelliseen maksuun asti

—

28 758,20 euron suuruiselle summalle 5,25 prosentin vuosikoron mukaan 30.11.2001 lukien 31.12.2002 asti, 7,25 prosentin vuosikoron mukaan 1.1.2003 lukien käsillä olevan tuomion antamispäivään asti ja edellä mainitun Kreikan lain säännöksen nojalla 7,25 prosentin vuosikoron rajoissa sovellettavan vuotuisen koron mukaan käsillä olevan tuomion antamispäivästä lukien velan täydelliseen maksuun asti

—

111 115,82 euron suuruiselle summalle 4,78 prosentin vuosikoron mukaan 15.1.2002 lukien 31.12.2002 asti, 6,78 prosentin vuosikoron mukaan 1.1.2003 lukien käsillä olevan tuomion antamispäivään asti ja edellä mainitun Kreikan lain säännöksen nojalla 6,78 prosentin vuosikoron rajoissa sovellettavan vuotuisen koron mukaan käsillä olevan tuomion antamispäivästä lukien velan täydelliseen maksuun asti

2)	G. & E. Gianniotis EPE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 59, 6.3.2004.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/24

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

(kuudes jaosto)

7 päivänä lokakuuta 2004,

asiassa C-550/03, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Helleenien tasavalta (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivit 2001/12/EY, 2001/13/EY ja 2001/14/EY - Yhteisön rautatiet - Kehitys - Rautatieyritysten toimiluvat - Infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen, infrastruktuurin käyttömaksujen periminen ja turvallisuustodistusten antaminen - Säädetyssä määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

(2004/C 300/50)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asiassa C-550/03, jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 23.12.2003, Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään W. Wils ja G. Zavvos), vastaan Helleenien tasavalta (asiamiehenään N. Dafniou), yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto), toimien kokoonpanossa: J.-P. Puissochet, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit S. von Bahr ja U. Lõhmus (esittelevä tuomari), julkisasiamies: P. Léger, kirjaaja: R. Grass, on antanut 7.10.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/12/EY, rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/13/EY sekä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut näiden direktiivien noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 59, 6.3.2004.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/25

Dalmine SpA:n 24.9.2004 (fax 16.9.2004) tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-50/00, Dalmine SpA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 8.7.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-407/04 P)

(2004/C 300/51)

Dalmine SpA on valittanut 24.9.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-50/00, Dalmine SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 8.7.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat A. Sinagra, M. Siragusa ja F.M. Moretti.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—	kumoaa valituksen kohteena olevan tuomion ja alun perin riitautetun päätöksen; tai

—	kumoaa valituksen kohteena olevan tuomion ja sen seurauksena komission päätöksen ne osat, jotka vastaavat tämän valituksen niitä perusteita, jotka yhteisöjen tuomioistuin katsoo perustelluiksi ja hyväksyy;

—

toissijaisesti kumoaa päätöksen 4 artiklan ja määrittää uudelleen asetetun sakon ja tätä tehdessään pienentää huomattavasti sen määrää, ja ottaa huomioon tässä valituksessa esitetyt perusteet ja olosuhteet, jotka ovat joko seurausta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemistä oikeudellisista virheistä sen arvioidessa sanktion asianmukaisuutta, tai tuomion kumoamisesta kokonaisuudessaan tai osittain, erityisesti (mutta ei yksinomaan) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion siltä osin, joka koskee päätöksen 1 ja 2 artiklassa todettuja rikkomisia;

—

arvioi muussa tapauksessa itsenäisesti, onko asia palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen asian uutta ratkaisemista ja uutta tuomiota varten, jolloin on otettava huomioon yhteisöjen tuomioistuimen esillä olevassa asiassa mahdollisesti täsmentämät normatiiviset tulkinnat ja oikeusperiaatteet;

—	kaikkien näiden tapausten osalta ja myös riitautetun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta velvoittaa komission korvaamaan valittajana olevan Dalminen oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon liittyvät seuraavat virheet:

—	yhteisön oikeuden rikkominen ja virheellinen soveltaminen sekä puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, siltä osin kuin on katsottu, että komission valittajalle esittämät kysymykset, ja erityisesti asetuksen N:o 17/62 (1) 11 artiklan 5 kohdan nojalla tehty tietojensaantipyyntö, olivat laillisia;

—	yhteisön oikeuden rikkominen ja virheellinen soveltaminen sekä puolustautumisoikeuksien loukkaaminen siltä osin kuin ”Sharing Key”–asiakirjan katsottiin olevan sallittua ja käyttökelpoista näyttöä;

—	yhteisön oikeuden rikkominen ja virheellinen soveltaminen sekä puolustautumisoikeuksien loukkaaminen siltä osin kuin Dalminen entisten johtajien kuulustelupöytäkirjojen katsottiin olevan sallittua ja käyttökelpoista näyttöä;

—	EY 81 artiklan rikkominen siltä osin kuin on katsottu, että muiden kuin yrityksiä vastaan esitettyjen perusteiden sisällyttäminen päätökseen oli laillista;

—

EY 81 artiklan rikkominen, virheellinen lain soveltaminen, näytön vääristäminen ja perustelujen puuttuminen päätöksen 1 artiklassa väitetyn rikkomisen kohteen määrittämisen, sen soveltamisen varmistamisen, sen vaikutusten toteamisen ja sen osalta, että rikkominen, jota ei ole toteutettu tai josta ei ole aiheutunut huomattavia haittavaikutuksia kilpailulle, on rinnastettu rikkomiseen, joka on täysin toteutettu tai jonka kohde ja vaikutukset ovat lainvastaisia;

—	EY 81 artiklan rikkominen, virheellinen lain soveltaminen, näytön vääristäminen ja perustelujen puuttuminen siltä osin kuin on katsottu, että jäsenvaltioiden väliselle kaupalle on aiheutunut haittaa;

—	toimivallan ylittäminen, yhteisön oikeuden rikkominen ja tosiseikkojen ja näytön vääristäminen siltä osin miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on määritellyt komission päätöksen 2 artiklassa väitetyn rikkomisen;

—

toimivallan ylittäminen, yhteisön oikeuden rikkominen ja tosiseikkojen ja näytön vääristäminen siltä osin kuin tämä liittyy Dalminen ja British Steelin välisten toimitussopimusten tavoitteen ja/tai vaikutusten lainvastaisuuden arviointiin, koska tämän on katsottu rajoittavan kilpailua sileäpäisten ja kierteitettyjen putkien markkinoilla;

—	yhteisön oikeuden rikkominen ja tosiseikkojen ja näytön vääristäminen siltä osin kuin tämä liittyy Dalminen ja British Steelin välisen toimitussopimuksen määräysten laittomuuden arviointiin;

—

toissijaisesti EY 81 artiklan rikkominen ja perustelujen puuttuminen arvioitaessa, onko komissio noudattanut asetuksen N:o 17/62 15 artiklaa ja sakon määrän laskemista koskevia suuntaviivoja, siltä osin kuin tämä liittyy Dalminen syyksi luettavan rikkomisen vakavuuteen; ja lopuksi, samoin toissijaisesti

—	EY 81 artiklan rikkominen ja perustelujen puuttuminen arvioitaessa, onko komissio noudattanut asetuksen N:o 17/62 15 artiklaa ja sakon määrän laskemista koskevia suuntaviivoja, siltä osin kuin tämä liittyy Dalminen kiistämän rikkomisen keston ja lieventävien olosuhteiden arviointiin.

(1) EYVL P 13, 21.2.1962, s. 204.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/26

High Court of Justice (England & Wales), Queen's Bench Divisionin (Administrative Court) 2.8.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa 1) Teleos plc, 2) Unique Distribution Ltd, 3) Synectiv Ltd, 4) New Communications Ltd, 5) Quest Trading Company Ltd, 6) Phones Interntional Ltd, 7) AGM Associates Ltd, 8) DVD Components Ltd, 9) Fonecomp Ltd, 10) Bulk GSM, 11) Libratech Ltd, 12) Rapid Marketing Services Ltd, 13) Earthshine Ltd ja 14) Stardex (UK) Ltd vastaan Commissioners of Customs and Excise

(Asia C-409/04)

(2004/C 300/52)

High Court of Justice (England & Wales), Queen's Bench Division (Administrative Court) on pyytänyt 2.8.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.9.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa 1) Teleos plc, 2) Unique Distribution Ltd, 3) Synectiv Ltd, 4) New Communications Ltd, 5) Quest Trading Company Ltd, 6) Phones Interntional Ltd, 7) AGM Associates Ltd, 8) DVD Components Ltd, 9) Fonecomp Ltd, 10) Bulk GSM, 11) Libratech Ltd, 12) Rapid Marketing Services Ltd, 13) Earthshine Ltd ja 14) Stardex (UK) Ltd vastaan Commissioners of Customs and Excise seuraaviin kysymyksiin:

Onko käsiteltävään asiaan liittyvässä tilanteessa 28 a artiklan 3 kohdassa (1) (tavaroiden yhteisöhankinta) käytetyllä käsitteellä ”lähettää” katsottava tarkoitettavan, että yhteisöhankinta tapahtuu, kun

omistajan hallintaoikeus tavaroihin siirtyy ostajalle ja luovuttaja luovuttaa tavarat asettamalla ne (toisessa jäsenvaltiossa ALV-velvolliseksi rekisteröidyn) ostajan käytettäviksi ex works -myyntisopimuksella, jolla ostaja ottaa vastuun tavaroiden siirtämisestä lähtöjäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon, turvavarastoon, joka sijaitsee lähtöjäsenvaltiossa, ja sopimusasiakirjoissa ja/tai muissa asiakirjoissa todetaan, että tarkoituksena on tavaroiden toimittaminen eteenpäin toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan määränpäähän, mutta tavarat eivät ole vielä fyysisesti poistuneet lähtöjäsenvaltion alueelta; vai kun

b.	omistajan hallintaoikeus tavaroihin siirtyy ostajalle ja tavarat aloittavat matkansa toiseen jäsenvaltioon mutta eivät välttämättä pääse perille (erityisesti silloin, jos tavarat eivät ole vielä fyysisesti poistuneet lähtöjäsenvaltion alueelta); vai kun

c.	omistajan hallintaoikeus tavaroihin on siirtynyt ostajalle ja tavarat ovat fyysisesti poistuneet lähtöjäsenvaltion alueelta matkallaan toiseen jäsenvaltioon?

Onko 28 c artiklan A kohdan a alakohdassa tulkittava tarkoitettavan sitä, että tavaroiden luovutukset on vapautettu ALV:stä, kun

—	tavarat luovutetaan ostajalle, joka on rekisteröity ALV-velvolliseksi toisessa jäsenvaltiossa, ja

—

ostaja tekee sopimuksen tavaroiden ostamisesta sillä perusteella, että sen jälkeen kun hän on saanut omistajan hallintaoikeuden tavaroihin lähtöjäsenvaltiossa, hän vastaa tavaroiden kuljettamisesta lähtöjäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon, ja

omistajan hallintaoikeus tavaroihin on siirtynyt ostajalle ja luovuttaja on luovuttanut tavarat asettamalla ne ostajan käytettäviksi ex works -myyntisopimuksella, jolla ostaja ottaa vastuun tavaroiden siirtämisestä lähtöjäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon, turvavarastoon, joka sijaitsee lähtöjäsenvaltiossa, ja sopimusasiakirjoissa ja/tai muissa asiakirjoissa todetaan, että tarkoituksena on tavaroiden toimittaminen eteenpäin toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan määränpäähän, mutta tavarat eivät ole vielä fyysisesti poistuneet lähtöjäsenvaltion alueelta; vai kun

b.	omistajan hallintaoikeus tavaroihin on siirtynyt ostajalle ja tavarat ovat aloittaneet matkansa toiseen jäsenvaltioon mutta eivät välttämättä päässeet perille (erityisesti silloin, jos tavarat eivät ole vielä fyysisesti poistuneet lähtöjäsenvaltion alueelta); vai kun

c.	omistajan hallintaoikeus tavaroihin on siirtynyt ostajalle ja tavarat ovat fyysisesti poistuneet lähtöjäsenvaltion alueelta matkallaan toiseen jäsenvaltioon; vai kun

d.	omistajan hallintaoikeus tavaroihin on siirtynyt ostajalle ja tavaroiden voidaan myös näyttää todellisuudessa saapuneen määränpäänä olevaan jäsenvaltioon?

Millä edellytyksillä käsiteltävään asiaan liittyvässä tilanteessa, jossa vilpittömässä mielessä toimiva luovuttaja on toimittanut jäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille palautusvaatimuksen esittämisen jälkeen objektiivista näyttöä, joka sen vastaanottamisen ajankohtana selvästi osoitti, että toimijalla oli oikeus saada vapautus tavaroita koskevasta verosta 28 c artiklan A kohdan a alakohdan nojalla, ja jossa toimivaltaiset viranomaiset alun perin hyväksyivät kyseisen näytön vapautuksen saamiseksi, lähtöjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat (mahdollisesti) kuitenkin myöhemmin edellyttää, että luovuttaja suorittaa ALV:n kyseisistä tavaroista, kun se saa tietoonsa lisätodisteita, jotka joko (a) herättävät epäilyksen aikaisemman näytön pätevyydestä tai (b) osoittavat, että toimitettu näyttö oli aineellisesti paikkansapitämätöntä mutta että luovuttaja ei tiennyt sitä tai ei ollut vaikuttanut siihen?

Vaikuttaako kysymykseen 3 annettavaan vastaukseen se, että oli todisteita siitä, että ostaja teki veroilmoituksia määränpäänä olevan jäsenvaltion veroviranomaisille, jolloin kyseisiin ilmoituksiin sisältyivät yhteisöhankintoina näiden vaatimusten kohteena olevat ostot, ostaja kirjasi määrän, jonka oli tarkoitus kuvata hankinnan yhteydessä maksettua veroa, ja myös vaati saman määrän palauttamista ostoihin sisältyvänä verona kuudennen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1).

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/27

Euroopan yhteisöjen komission 24.9.2004 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-412/04)

(2004/C 300/54)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 24.9.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat Klaus Wiedner ja Giuseppe Bambara.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivien 93/37/ETY (1), 93/36/ETY (2), 92/50/ETY (3) ja 93/38/ETY (4) sekä EY 43 ja 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan ja loukannut näihin perustamissopimuksen artikloihin perustuvien avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita, koska se on antanut seuraavat säädökset: 11.2.1994 annetun lain nro 109 2§:n 1 momentti, 17 §:n12 momentti, 27§:n 2 momentti, 30 §:n 6a momentti,37 b § ja 37 d §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina 1.8.2002 annetun lain nro 166 7 §:llä, lain nro 109/1994 2 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro166/2002, yhdessä lain nro 1150/1942 ja nro 10/1977 kanssa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, lain nro 109/1994 28 §:n 4 momentti yhdessä 21.12.1999 annetun presidentin asetuksen nro 554 188 §:n ja lain nro 166/2002 7 §:n kanssa, sekä 17.3.1995 annetun asetuksen nro 157 3 §:n 3 momentti.

—	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että lain nro 109/1994 2 §:n 1 momentti ja 17.3.1995 annetun asetuksen nro 157 3 §: 3 momentti, joissa julkisia rakennusurakoita koskevan hankintamenettelyn noudattamisvelvoite ulotetaan sopimuksiin, joissa rakennusurakan osuus on taloudellisesti tarkastellen määräävä, mutta muuten muiden sopimusperusteisten suoritusten rinnalla selkeästi toisarvoinen, ovat johtaneet siihen, että suuri määrä tavara- ja palveluhankintoja jää yhteisön oikeussääntöjen, ja erityisesti, tapauksesta kulloinkin riippuen, direktiivien 92/50/ETY ja 93/36/ETY soveltamisalan ulkopuolelle.

Koska edellä mainittujen direktiivien soveltamiskynnys on huomattavasti matalampi kuin direktiivin 93/37/ETY, kanteen kohteena olevat kansalliset säännökset johtavat siihen, että direktiivien 92/50/ETY ja 93/36/ETY mukaisia menettelymuotoja noudattamatta voidaan tehdä sekamuotoiset palveluhankinta ja urakkasopimukset tai tavaranhankinta- ja urakkasopimukset taikka tavaranhankinta, urakka- ja palveluhankinnat, joiden arvo on viimeksi mainittujen direktiivien soveltamiskynnystä korkeampi, mutta jää alle direktiivissä 93/37/ETY tarkoitetussa rakennusurakkahankinnassa sovellettavan menettelyn kynnysarvon pelkästään siitä syystä, että vaikka rakennustyön osuus on toisarvoinen, on näiden töiden taloudellinen arvo niin suuri, että ne ovat sopimuksen kannalta ensisijaisia. Tästä syystä kyseessä olevat kansalliset säännökset ovat direktiivien 92/50/ETY ja 93/36/ETY vastaisia.

Säännökset, jotka koskevat yksityisiä suorituksia, jotka voidaan vähentää julkiseen rakentamiseen liittyvistä maksuista

Komissio väittää, että lain nro 109/1994 2 §:n 5 momentti, siltä osin kuin siinä poistetaan velvollisuus noudattaa direktiivin 93/37/ETY mukaisia menettelyjä sellaisessa tapauksessa, jossa yksityisen oikeushenkilön ja julkishallinnon välinen sopimus sisältää enemmän sellaisia rakennuskohteita ja -töitä, joiden arvo erillisinä jää direktiivin soveltamiskynnyksen alle, mutta joiden yhteisarvo ylittää tämän kynnyksen, on yhdessä lain nro 1150/1942 ja lain nro 10/1977, sellaisina kuin ne ovat myöhemmin muutettuina, kanssa direktiivin 93/37/ETY vastainen, koska viimeksi mainituissa säännöksissä sallitaan julkisiin rakennustöihin (kunnallistekniikka) liittyvät urakat tehtäviksi suorahankintana rakennusluvan haltijan tai hyväksytyn tonttisuunnitelman haltijan kanssa.

Säännökset, jotka koskevat rakennustöiden suunnittelusta ja johdosta tehtäviä hankintoja, kun ne jäävät alle yhteisön oikeussäännösten kynnysarvojen

Komissio katsoo, että lain nro 109/1994 17 § ja 30 §, ovat välttämättä EY 49 artiklaan perustuvan avoimuusperiaatteen vastaisia, kun niissä annetaan hankintaviranomaiselle mahdollisuus tehdä hankinta sellaisena alihankintana, joka ei täytä minkäänlaisia julkisuusvaatimuksia. Palelujen suorittajiin kohdistettava kokemuksen ja pätevyyden arviointi ei sellaisenaan myöskään riitä takaaman avoimuusperiaatteen toteutumista silloin kun muita sellaisia vähimmäisjulkisuuden vaatimuksia ei noudateta, joilla voitaisiin luoda yhdenvertainen kilpailutilanne sellaisten oikeussubjektien välillä, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita palvelusuorituksesta.

Säännökset, jotka koskevat rakennustöiden johtamispalveluhankintaa

Komissio katsoo, että lain nro 109/1994 27 §:n 2 momentti on direktiivien 92/50/ETY ja 93/38/ETY sekä EY 43 ja EY 49 artiklan vastainen, koska siinä sallitaan ilman minkäänlaista kilpailuttamista hankinnan tekeminen rakennustöiden johtamiseen liittyvien palvelujen osalta suoraan töiden suunnittelusta vastaavan ammatinharjoittajan kanssa.

Säännökset, jotka koskevat töiden tarkastuspalvelujen hankintaa

Komission mukaan lain nro 109/1994 28 §:ssä säädetty menettely, jossa sallitaan se, että hankintaviranomainen valitsee suoraan töiden tarkastajat oman organisaationsa ulkopuolelta ilman, että tästä tarvitsisi julkaista kilpailuilmoitusta taikka noudattaa mitään muutakaan julkistamismuotoa, joilla annettaisiin kaikille hankinnasta kiinnostuneille palvelusuorittajille mahdollisuus osallistua töiden tarkastusta koskevien sopimusten kilpailuttamismenettelyyn, on näiden palvelujen arvon ja sovellettavien säännösten osalta direktiivien 92/50/ETY ja 93/38/ETY sekä EY 43 ja EY 49 artiklan, joihin avoimuusperiaate perustuu, vastaisia.

Hankkeen rahoitusta koskevat säännökset

Lain nro 109/1994 37a §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään projektirahoitukseksi kutsutusta järjestelystä. Tällä järjestelyllä pyritään myötävaikuttamaan julkisten rakennusurakoiden toteuttamiseen sellaisten tarjousten perusteella, joita voivat tehdä julkishallinnon ulkopuoliset tahot, joita kutsutaan rakennuttajiksi töiden suorittamisesta tehdyn toimeksiannon välityksellä.

Komissio katsoo, että toimeksiannon kilpailuttamisjärjestely suosii rakennuttajaa suhteessa muihin tarjoajiin kahdella eri tavalla. Menettelyllisesti arvioiden tässä järjestelmässä rakennuttaja kutsutaan automaattisesti osallistumaan neuvotteluihin, joissa toimeksianto tehdään, täysin riippumatta vertailusta rakennuttajan tekemän tarjouksen ja kilpailuun osallistuneiden tekemien tarjousten välillä. Näin silloinkin kun kilpailuun osallistuu kahta useampi, rakennuttajan alkuperäistä tarjousta parempi tarjous, neuvottelumenettely käydään kutienkin ainoastaan kahden parhaimman tarjouksen ja kyseisen rakennuttajan välillä. Aineelliselta kannalta arvioiden se, että rakennuttajan hyväksi on säädetty mahdollisuudesta muuttaa tarjoustaan neuvottelumenettelyn kuluessa tarjouksen sovittamiseksi julkishallinnon soveltuvimmaksi katsomaan tarjoukseen, merkitsee sitä, että rakennuttajalle on tunnustettu etuoikeus toimeksiantoon.

Komission mukaan rakennuttajalle myönnetyt, edellä kuvatut edut suhteessa mahdollisiin muihin toimeksisaajiin on katsottava yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisiksi.

(1) EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54.

(2) EYVL L 199, 9.8.1993, s. 1.

(3) EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1.

(4) EYVL L 199, 9.8.1993, s. 84.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/29

The Sunrider Corporationin 29.9.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-203/02, The Sunrider Corporation vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä Juan Espadafor Caba, 8.7.2004 antamasta tuomiosta (1)

(Asia C-416/04 P)

(2004/C 300/55)

The Sunrider Corporation, kotipaikka Torrance, Kalifornia (Yhdysvallat), on valittanut 29.9.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-293/02, The Sunrider Corporation vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä Juan Espadafor Caba, 8.7.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan edustaja on asianajaja A. Kockläuner.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	kumoaa kokonaisuudessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-203/02 8.7.2004 antaman tuomion (valituksenalainen tuomio);

2.	velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) korvaamaan yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevasta menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut;

3.	kumoaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan 8.4.2002 tekemän päätöksen asiassa R 1046/2000-1 ja

4.	velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja SMHV:ssa vireillä olleista menettelyistä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio pitäisi kumota seuraavista syistä:

Yhteisön tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen yhdessä yhteisön tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan 3 kohdan (luvaton käyttö) kanssa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi väärin yhteisön tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 ja 3 kohtaa yhdessä yhteisön tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan 3 kohdan kanssa siltä osin kun se otti virheellisesti huomioon kolmannen osapuolen tavaramerkin käytön.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi tältä osin väärin yhteisön tavaramerkkiasetuksen 15 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua todistustaakan jakoa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti lisäksi huomioon sellaisia väitteentekijän esittämiä väitteitä ja todisteita, jotka eivät olleet ratkaisevia (implisiittisiä). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nojautui myös aukottomien todisteiden sijasta olettamiin. Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia, olisiko kaikki asian kannalta merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen tekohetkellä voitu laillisesti tehdä sellainen uusi päätös, jolla olisi ollut sama päätösosa kuin riidanalaisella päätöksellä.

Yhteisön tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 kohdan rikkominen: riittämättömät todisteet väitteen perustana olevasta tavaramerkistä.

Tämän lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan rikkonut yhteisön tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 kohtaa siltä osin kuin se tulkitsi väärin yhteisön tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tosiasiallisen käytön käsitettä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei erityisesti ottanut riittävästi huomioon seuraavia seikkoja:

—	väitteen tekijä esitti vuoden 1996 osalta ainoastaan kolme laskua, joiden kokonaisarvo oli vain 3 476,00 euroa;

—	väitteen tekijä esitti vuoden 1997 osalta ainoastaan kaksi laskua, joiden kokonaisarvo oli vain 1 306,00 euroa;

—	kyseessä olevat tavarat olivat halpoja tavaroita ja näin ollen tavaroita, joita valmistettiin suuria määriä suurkulutusta varten;

—	kyseiset tavarat oli suhteellisen helppo myydä ja

—	kyseessä olevat tavarat oli myyty korkeintaan yhdelle ainoalle asiakkaalle.

Tästä syystä myöskään väitteen perustana olevaa tavaramerkkiä ES 372 221”VITAFRUT” ei ole tosiasiallisesti käytetty yhteisön tavaramerkkiasetuksen 43 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sen käyttö oli hajanaista, satunnaista ja merkityksetöntä eikä sitä käytetty olennaisella osalla sitä aluetta, jolla se oli suojattu.

Yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Lisäksi valittajan mukaan verrattavat tavaramerkit eivät ole samanlaisia siten, että niiden välillä olisi sekaannusvaara, ”yrtti- ja vitamiinijuomien” osalta, joita varten tavaramerkin nro 156 422”VITAFRUIT” hakija hakee suojaa. Erityisesti yhtäältä ”yrtti- ja vitamiinijuomat” ja toisaalta ”hedelmämehutiivisteet” eivät ole erityisen samankaltaisia, koska niillä on ainoastaan muutamia yhteisiä piirteitä.

Tämä perustuu siihen, että verrattavat tavarat eroavat laatunsa, raaka-aineidensa ja niiden tuotantotilanteen osalta eli niiden koneiden, tieto-taidon ja tuotantovälineiden osalta, jotka ovat välttämättömiä kyseessä olevien tavaroiden valmistamiseksi. Lisäksi verrattavat tavarat eroavat siltä osin kuin on kyse niiden käyttötavasta, niiden toiminnallisista ominaisuuksista ja niiden jakelutavasta. Näin ollen kyseessä olevien tavaroiden erot ovat merkityksellisempiä kuin niiden mahdolliset yhteiset ominaispiirteet.

(1) EYVL C 233, 28.9.2002, s. 26.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/30

Regione Sicilianan 29.9.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston asiassa T-341/02, Regione Siciliana vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 8.7.2004 antamasta määräyksestä

(Asia C-417/04 P)

(2004/C 300/56)

Regione Siciliana on valittanut 29.9.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston asiassa T-341/02, Regione Siciliana v. Euroopan yhteisöjen komissio, 8.7.2004 antamasta määräyksestä. Valittajan edustajana on valtionasiamies.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston asiassa T-341/02, 8.7.2004 antaman määräyksen;

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Valittaja väittää, että valituksen kohteena olevaa määräystä rasittavat seuraavat seikat:

—

määräyksen 47, 48 ja 49 kohdassa on todettu selvästi, että tuomioistuintoimen perusteena on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artikla, jossa määrätään seuraavaa: ”Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi — —”. Esillä olevassa asiassa ei oikeudenkäynnin asiakirjoista käy ilmi, että kyse olisi minkäänlaisesta ehdottomasta prosessinedellytyksestä, jonka perusteella viran puolesta voitaisiin todeta, että asia ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei myöskään ole millään tavoin selvittänyt sitä, mikä tämä ehdoton prosessinedellytys voisi olla tai miten se on omiaan perustelemaan työjärjestyksen 113 artiklan mukaisen erityisen menettelyn soveltamisen. Se, että perustelut tältä osin puuttuvat kokonaan, loukkaa vakavalla tavalla puolustuksen oikeuksia ja kontradiktorisen menettelyn periaatetta.

—	EY 230 artiklaa on rikottu ja sovellettu väärin, kun Regione Sicilian oikeus riitauttaa asia on asetettu kyseenalaiseksi ja näin loukattu puolustuksen oikeuksia,

—	24.6.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88 (1), sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan rikkominen,

—	18.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (2) 9 artiklan 1 kohdan rikkominen,

—	perusteluvelvollisuuden laiminlyönti; perustelut ovat epäjohdonmukaisia ja mielivaltaisia,

—	perusteluvelvollisuuden laiminlyönti; perustelut ovat ristiriitaiset, epäloogiset ja puutteelliset.

(1) EYVL L 185, 15.7.1988, s. 9.

(2) EYVL L 374, 31.12.1988, s. 1.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/31

Social Security Comissionerin, London, 14.9.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Sarah Margaret Richards vastaan Secretary of State for Work and Pensions

(Asia C-423/04)

(2004/C 300/58)

Social Security Comissioner, London, on pyytänyt 14.9.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Sarah Margaret Richards vastaan Secretary of State for Work and Pensions seuraaviin kysymyksiin:

1)	Onko vastoin direktiiviä 79/7/ETY (1), että miehestä naiseksi muutetulta transseksuaalilta evätään vanhuuseläke, kunnes hän täyttää 65 vuotta, kun hän olisi ollut oikeutettu kyseiseen eläkkeeseen 60 vuoden iässä, jos hänet olisi kansallisessa lainsäädännössä katsottu naiseksi?

2)	Mikäli edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, mistä päivästä lukien yhteisöjen tuomioistuimen kysymystä 1 koskevalla ratkaisulla katsotaan olevan oikeusvaikutuksia?

(1) Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19 päivänä joulukuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 79/7/ETY (EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24).

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/31

Euroopan yhteisöjen komission 4.10.2004 Ranskan tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-424/04)

(2004/C 300/59)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Ranskan tasavaltaa vastaan. Kantajan asiamiehinä ovat K. Wiedner ja B. Stromsky, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut neuvoston 14.6.1993 antaman direktiivin 93/36/ETY (1) 19 artiklan 2 kohdan, neuvoston 18.6.1992 antaman direktiivin 92/50/ETY (2) 27 artiklan 2 kohdan ja neuvoston 14.6.1993 antaman direktiivin 93/37/ETY (3) 22 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole asettanut hankintaviranomaisen velvollisuudeksi taata todellinen kilpailu siten, että tavarantoimittajia olisi vähintään viisi rajoitettua sopimuksen tekomenettelyä noudatettaessa, vaikka tavarantoimittajien lukumäärän suuruusluokkaa ei olisi ennalta rajattu;

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut neuvoston 18.6.1992 antaman direktiivin 92/50/ETY 1 artiklan a kohdan vii alakohdan ja neuvoston direktiivin 93/38/ETY (4) 1 artiklan 4 kohdan c alakohdan iv alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on sulkenut julkisia hankintoja koskevan ranskalaisen lain ulkopuolelle sopimukset, jotka koskevat lainoja tai taloudellisia sitoumuksia, oli ne sitten tarkoitettu rahoitustarpeen tai kassavarojen kattamiseen, ja jotka eivät koske kiinteistökauppoja;

toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut perustamissopimuksen (49 artiklan) periaatteiden ja sääntöjen ja erityisesti tasa-arvoisen kohtelun periaatteen ja menettelyn avoimuuden periaatteen, josta riittävä julkisuus on välitön seuraus, noudattamisesta johtuvia jäsenyysvelvoitteitaan, koska se on asettanut sellaisten julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten, joiden kohteena ovat

—	oikeudelliset palvelut;

—	sosiaali- ja terveyspalvelut;

—	virkistys-, kulttuuri- ja urheilupalvelut;

—	koulutuspalvelut sekä ammatillisen pätevyyden hankkimiseen ja työelämään integroi-miseen liittyvät palvelut,

tekomenettelylle ainoastaan edellytykset, jotka liittyvät palvelusuoritusten määrittelyyn normeihin viittaamalla, silloin kun sellaisia on, sekä hankintasopimuksen tekemistä koskevan ilmoituksen lähettämiseen, ilmoittamatta nimenomaisesti, että on noudatettava perustamissopimuksen sääntöjä ja periaatteita;

4.	velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ranskalainen julkisia hankintoja koskeva laki ei ole tietyissä kohdissa yhteensopiva EY:n perustamissopimuksen sääntöjen ja periaatteiden eikä julkisia hankintoja koskevien yhteisön direktiivien kanssa.

Ensiksikin, koska Ranskan tasavalta ei ole asettanut hankintaviranomaisen velvollisuudeksi taata, että tavarantoimittajia on vähintään viisi silloin kun tavarantoimittajien lukumäärän suuruusluokkaa ei ole ennalta rajattu, se ei ole noudattanut yhteisöjen direktiivien mukaista velvoitettaan varmistaa todellinen kilpailu tietyissä, rajoitettua menettelyä noudattaen tehtävissä julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa.

Ranskan tasavalta ei ole myöskään noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, koska se on sulkenut julkisia hankintoja koskevan ranskalaisen lain ulkopuolelle sopimukset, jotka koskevat lainoja tai taloudellisia sitoumuksia, oli ne sitten tarkoitettu rahoitustarpeen tai kassavarojen kattamiseen, ja jotka eivät koske kiinteistökauppoja. Kuitenkin nämä sopimukset koskevat palvelusuorituksia ja kuuluvat siis direktiivien soveltamisalaan. Niiden ei sitä paitsi voida katsoa kuuluvan arvopapereita ja muita rahoitusvälineitä koskevan poikkeuksen alle.

Lopuksi Ranskan tasavalta ei ole noudattanut tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, sellaisena kuin se on perustamissopimuksen 49 artiklassa, eikä menettelyn avoimuuden periaatetta, koska se on sulkenut tietyt palveluhankinnat riittävän julkisuuden takaamisvelvoitteen ulkopuolelle.

(1) Julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/36/ETY (EYVL L 199, 9.8.1993, s. 1).

(2) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY (EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1).

(3) Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/37/ETY (EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54).

(4) Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/38/ETY (EYVL L 199, 9.8.1993, s. 84).

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/32

Euroopan yhteisöjen komission 4.10.2004 Italian tasavaltaa vastaan nostama kanne

(Asia C-425/04)

(2004/C 300/60)

Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään Wouter Wils ja Claudio Loggi) on nostanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Italian tasavaltaa vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—

toteaa, että Italian tasavalta ei ole noudattanut Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/16/EY (1) 27 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle;

—	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika päättyi 20.4.2003.

(1) EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/32

Euroopan jälleenrakennusviraston (EAR) 4.10.2004 tekemä valitus Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-175/03, Norbert Schmitt vastaan Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR), 7.7.2004 antamasta tuomiosta

(Asia C-426/04 P)

(2004/C 300/61)

Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR) on valittanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-175/03, Norbert Schmitt v. Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR), 7.7.2004 antamasta tuomiosta. Valittajan edustajina ovat asianajajat Albert Coolen, Jean-Noël Louis, Etienne Marchal ja Sébastien Orlandi.

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin:

—	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-175/03, Norbert Schmitt v. Euroopan jälleenrakennusvirasto, 7.7.2004 antaman tuomion kaikilta osin,

ja sen jälkeen

—	hylkää kumoamiskanteen AER:n 25.2.2003 tekemästä päätöksestä, jolla irtisanotaan ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen väliaikaisen toimihenkilön sopimus,

—	velvoittaa ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen ja nyt valituksen vastaajan korvaamaan valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon kiellon lausua kanteen ulkopuolisista seikoista perustaessaan päätöksensä sellaisiin oikeudellisiin perusteisiin ja perusteluihin, joihin kantaja ei suoraan vedonnut ja joita hän ei esittänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla ensimmäisessä oikeusasteessa.

Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan Schmittin kanssa solmitun väliaikaisen toimihenkilön sopimuksen 4 §:ää siten, että sen mukaan virastolla olisi oikeus irtisanoa kyseinen sopimus ainoastaan tilanteissa, jotka johtuvat viraston toimintojen merkittävästä vähentymisestä tai lakkauttamisesta ennen virastolle annetun tehtävän päättymistä.

Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen myös katsoessaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen luottamuksensuojaa oli loukattu, vaikka tuomion perusteluista käy ilmi, että hänelle ei ollut annettu mitään täsmällistä, ehdotonta, yhtäpitävää ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtojen mukaista vakuutusta siitä, että hänet pidettäisiin palveluksessa virastolle annetun varsinaisen tehtävän loppuun asti.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/33

Bundesgerichtshofin 29.6.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa Massachusetts Institute of Technology

(Asia C-431/04)

(2004/C 300/63)

Bundesgerichtshof on pyytänyt 29.6.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa Massachusetts Institute of Technology seuraaviin kysymyksiin:

Edellytetäänkö lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1768/92 (1) 1 artiklan b alakohdassa käytetyllä käsitteellä ”lääkkeen vaikuttavien aineiden yhdistelmä”, että kukin ainesosa, joista yhdistelmä muodostuu, on lääkkeellisen vaikutuksen omaava vaikuttava aine?

Onko myös silloin kyseessä ”lääkkeen vaikuttavien aineiden yhdistelmä”, kun kahdesta ainesosasta muodostuvassa aineiden yhdistelmässä yksi ainesosa on tunnettu lääkkeellisesti vaikuttava aine tiettyä käyttötarkoitusta varten, ja toinen ainesosa puolestaan mahdollistaa lääkemuodon, joka saa aikaan, että tämän käyttötarkoituksen osalta lääkkeen teho muuttuu (in-vivo-implantaatti, josta vaikuttavaa ainetta vapautuu kontrolloidusti toksisten vaikutusten välttämiseksi)?

(1) EYVL L 182, 2.7.1992, s. 1.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/34

Euroopan yhteisöjen komission 7.10.2004 Edith Cressonia vastaan nostama kanne

(Asia C-432/04)

(2004/C 300/64)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 7.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Edith Cressonia vastaan. Kantajan asiamiehet ovat Hans Peter Hartvig ja Julian Currall ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1.	toteaa, että Edith Cresson on laiminlyönyt EY:n perustamissopimuksen 213 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan;

2.	Julistaa tämän vuoksi, että Cressonin oikeus eläkkeeseen ja/tai kaikkiin muihin etuihin, jotka liittyvät näihin oikeuksiin tai vastaavat niitä, lakkaa. Komissio jättää yhteisöjen tuomioistuimen harkintaan tämän lakkaamisen laajuuden ja keston.

3.	Velvoittaa Cressonin korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissaarin toimikautensa aikana Cresson suosi kahta henkilökohtaisesta ystäväänsä toimilla, jotka olivat vastoin yleistä etua ja niitä velvollisuuksia, jotka hänelle kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 213 artiklan nojalla. Toinen heistä otettiin palvelukseen, vaikka hänen profiilinsa ei vastannutkaan niitä eri tehtäviä, joihin hänet palkattiin. Cressonin antama suojelu ilmeni sitten useissa yhteyksissä, vaikka kyseisen henkilön työsuoritukset olivat laadultaan, määrältään ja asianmukaisuudeltaan ilmeisen riittämättömiä. Samoin eräälle toiselle Cressonin ystävälle tarjottiin sopimuksia, aina Cressonin aloitteesta, ilman, että ne olisivat vastanneet komission yksiköiden vaatimuksia tai tarpeita. Cressonin käytös ei perustunut toimielimen etuun, vaan sen syynä oli pääasiallisesti se, että hän halusi suosia näitä kahta henkilöä. Cresson ei missään vaiheessa ainakaan tarkistanut suoritettujen menettelyjen ja tehtyjen päätösten sääntöjenmukaisuutta, vaikka hänen olisi tullut suorittaa tällaista valvontaa, kun kysymys oli henkilöistä, joihin hän oli ystävyyssuhteessa. Nämä toimet ovat näin ollen suosimista tai ainakin ilmeistä laiminlyöntiä.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/34

Euroopan yhteisöjen komission 8.10.2004 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-433/04)

(2004/C 300/65)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 8.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Belgian kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamiehenä on D. Triantafyllou ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

vahvistaa, että velvoittaessaan toimeksiantajat ja urakoitsijat, jotka turvautuvat ulkomaisiin Belgiassa rekisteröimättömiin sopimuskumppaneihin, pidättämään 15 % suoritettujen töiden perusteella maksettavasta rahamäärästä ja asettaessaan nämä samat toimeksiantajat ja urakoitsijat yhteisvastuuseen Belgiassa rekisteröimättömien sopimuskumppaneidensa veroveloista Belgian kuningaskunta on jättänyt noudattamatta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklan mukaiset velvoitteensa, ja

—	velvoittaa Belgian kuningaskunnan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rakennusalaa koskeva kansallinen säännöstö, jossa sakon uhalla velvoitetaan toimeksiantajat ja urakoitsijat pidättämään jokaisen Belgiassa rekisteröimättömälle sopimuskumppanille suoritetun maksun osalta 15 % laskutetusta rahamäärästä ja tilittämään se Belgian viranomaisille, jotta varmistetaan näiden sopimuskumppaneiden mahdollisten verovelkojen maksaminen tai periminen, muodostaa esteen EY 49 ja EY 50 artiklassa tarkoitetulle palvelujen tarjoamisen vapaudelle. Samoin toimeksiantajien ja yrittäjien yhteisvastuu sopimuskumppaneidensa veroveloista, mikä nousee töiden arvonlisäverottoman kokonaishinnan osalta 35 %:iin, on EY 49 artiklan ja EY 50 artiklan vastaista.

Nämä säännökset saavat urakoitsijat ja toimeksiantajat pidättäytymään turvautumasta sopimuskumppaneihin, jotka eivät ole rekisteröityjä Belgiassa. Toimeksiantajien ja urakoitsijoiden yhteisvastuun automaattinen soveltaminen niiden sopimuskumppaneiden verovelkoihin ei siten ole suhteellisuusperiaatteen mukaista, ja sillä loukataan perusteettomasti toimeksiantajien ja urakoitsijoiden omistusoikeutta ja puolustautumisoikeuksia. Toimeksiantajan ja urakoitsijan yhteisvastuuta sovelletaan nimittäin automaattisesti, ilman että viranomaisen on osoitettava syytä tai osallisuutta toimeksiantajan tai urakoitsijan osalta. Lisäksi yhteisvastuu voi ulottua verovelkoihin, jotta koskevat töitä, jotka sopimuskumppani on suorittanut muille. Pidättämisvelvollisuus on puolestaan sanktioitu sakolla, joka on määrältään kaksinkertainen pidätettävään rahamäärään nähden.

Nämä säädökset muodostavat myös tosiasiallisen esteen niille rekisteröimättömille sopimuskumppaneille, jotka haluavat tarjota palvelujaan Belgiassa. Niiden täytyy nimittäin hyväksyä se, että ne saavat laskutetun hinnan vähennettynä 15 %:lla, vaikka niillä ei ole yhtään verovelkaa, johon tämä vähennys voisi vaikuttaa, ja ne voivat saada takaisin tämän summan vasta tietyn ajan jälkeen esittämällä palautusvaatimuksen.

Näitä toimenpiteitä ei voida pitää objektiivisesti peruteltuina. Ensinnäkin suurimmassa osassa tapauksista toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut maksun saaja ei ole velvollinen maksamaan veroja näiden säädösten perusteella. Lisäksi niissä erityisissä tilanteissa, joissa verovelat on maksettava tai perittävä Belgiassa, näillä säännöksillä luotu mekanismi on sen yleisen luonteen vuoksi katsottava epäsuhteiseksi.

Mahdollisuus rekisteröityä ei lopuksi oikeuta pidätys- ja yhteisvastuuvelvoitteita. Rekisteröintimenettelyn käsittämä toimenpide, joka menee selvästi pidemmälle kuin pelkkä tietojen anto Belgian viranomaisille, aiheuttaa sen, että tämä rekisteröiminen ei muodosta asianmukaista vaihtoehtoa yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneita Belgiaan ja jotka haluavat käyttää vapauttaan tarjota satunnaisesti palvelujaan Belgiassa. Vaatimus rekisteröimisestä vie kaiken tehokkuuden perustamissopimuksen määräyksiltä, joiden tarkoitus on varmistaa palvelujen tarjoamisen vapaus.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/35

Hof van Cassatie van Belgiën 5.10.2004 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö asiassa VAN ESBROECK, Léopold Henri vastaan yleinen syyttäjä

(Asia C-436/04)

(2004/C 300/68)

Hof van Cassatie van België on pyytänyt 5.10.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.10.2004, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa VAN ESBROECK, Léopold Henri vastaan yleinen syyttäjä seuraaviin kysymyksiin:

Onko 19.6.1990 allekirjoitetun, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa tulkittava siten, että belgialainen tuomioistuin voi soveltaa sitä henkilöön, jota vastaan on Belgiassa nostettu 25.3.2001 jälkeen rikostuomioistuimessa syyte sellaisista teoista, joista hänet on tuomittu norjalaisen rikostuomioistuimen 2.10.2000 antamalla tuomiolla, silloin, kun kyseinen seuraamus on jo kärsitty, vaikka Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisen, 18.5.1999 tehdyn sopimuksen viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen 2.1 artiklan mukaan muun muassa Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artikla pannaan Norjassa täytäntöön ja sitä sovelletaan siellä vasta 25.3.2001 alkaen?

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä:

Onko 19.6.1990 allekirjoitetun, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen yleissopimuksen 71 artiklan kanssa, tulkittava siten, että rangaistavia tekoja, jotka muodostuvat samojen huumausaineiden ja kaikenlaisten psykotrooppisten aineiden, kannabis mukaan lukien, hallussapidosta maastavientiä tai maahantuontia varten ja joista nostetaan syytteet eri valtioissa, jotka ovat allekirjoittaneet Schengenin sopimuksesta tehdyn yleissopimuksen tai panneet täytäntöön Schengenin säännöstön ja soveltaneet sitä, pidettävä mainitussa 54 artiklassa tarkoitettuina ”samoina tekoina”?

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/36

Euroopan yhteisöjen komission 15.10.2004 Belgian kuningaskuntaa vastaan nostama kanne

(Asia C-437/04)

(2004/C 300/69)

Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 15.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Belgian kuningaskuntaa vastaan. Kantajan asiamies on J.-F. Pasquier, prosessiosoite Luxemburgissa.

Euroopan yhteisöjen komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	toteaa, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on ottanut käyttöön veron, jolla rikotaan yhteisölle myönnettyä verovapautta

—	velvoittaa Belgian kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääsialliset perustelut:

Sellaisen alueellisen veron käyttöön ottamisella, josta säädettiin 23.7.1992 annetulla ordonnance régionalella (hallintoalueen antama asetus) ja joka tiettyjen Bruxelles-Capitalen hallintoalueen alueella sijaitsevien kiinteistöjen haltijoiden ja esineoikeuksien haltijoiden on maksettava, rikotaan verovapautta, joka yhteisölle on myönnetty Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 3 artiklassa. Kyseisellä asetuksella tehtiin uudistuksia vanhaan lainsäädäntöön siten, että haltijoiden verotukseen lisättiin vero, joka omistajien on maksettava siinä tapauksessa, että tietyn enimmäispinta-alan ylittävää kiinteistöä käytetään ammatillisessa tarkoituksessa. Kuten 23.7.1992 annetun asetuksen valmistelevista asiakirjoista käy ilmi, tämä omistajiin kohdistuva verotus muodostaa itse asiassa oikeudellisen järjestelyn, jolla on tarkoitus kiertää verovapautta, josta nauttii tietty määrä henkilöitä tai toimielimiä, joilla on hallussaan kiinteistöjä. Verosta aiheutuva taloudellinen taakka jää nimittäin todellisuudessa näiden henkilöiden, ja näiden muassa yhteisöjen, maksettavaksi joko sen vuoksi, että vuokrasopimukseen on lisätty sellaisia sopimuslausekkeita, joiden sanamuodon mukaan nämä henkilöt maksavat kaikki kiinteistöä rasittavat verot ja maksut, jos vuokranantaja ei ole niistä vapautettu, tai sen vuoksi, että se heijastuu vuokran hinnassa. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin verovapauden periaatetta loukataan kaikilla lainsäädäntötoimilla, joiden vaikutus ja selvä tarkoitus on, säätämättä yhteisölle nimenomaisesti veroa, että yhteisö maksaa veron välillisesti mutta kuitenkin väistämättömästi.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/36

Espanjan kuningaskunnan 21.10.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia C-442/04)

(2004/C 300/70)

Espanjan kuningaskunta on nostanut 21.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan asiamiehenä on abogado del Estado Enrique Braquehais Conesa, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—

kumoaa vuosittaisen pyyntiponnistuksen enimmäistasojen vahvistamisesta tietyille alueille ja kalastuksille 19 päivänä heinäkuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1415/2004, (1) jolla pannaan täytäntöön tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (2) muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 685/95 (3) ja (EY) N:o 2027/95 (4) kumoamisesta 4 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1954/2003 (5) 3 ja 6 artikla, 1—6 artiklan ja

—	velvoittaa vastaajana olevan toimielimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen

koska asetus (EY) N:o 1415/2004, joka riitautetaan tässä kanteessa, on asetuksen (EY) N:o 1954/2003 ja konkreettisesti sen 3 ja 6 artiklan, jotka koskevat vuosittaisen pyyntiponnistuksen enimmäistasoja kunkin jäsenvaltion ja edellä mainituissa säännöksissä mainittujen eri alueiden ja kalastusten osalta, soveltamisasetus ja koska Espanjan kuningaskunta on riitauttanut asetuksen N:o 1954/2003 (asia C-36/04) sikäli kuin siinä on käytetty vuosia 1998—2002 viiteajanjaksona, mikä merkitsee Espanjan laivaston kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, koska kyseisenä ajanjaksona Espanjan laivaston pääsyä ICESin vyöhykkeille V b, VI, VII ja VIII a, b, d ja e oli rajoitettu Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä Euroopan yhteisöihin tehdyn sopimuksen sekä asetusten (EY) 685/95 ja 2027/95 mukaisesti

koska asetuksen (EY) N:o 1954/2003, joka pannaan täytäntöön asetuksella (EY) N:o 1415/2004, joka riitautetaan tässä asiassa, 6 artiklassa tarkoitetun herkän alueen perustaminen syrjii myös Espanjan laivastoa, koska uusi herkkä alue on osittain sama kuin niin kutsuttu ”Irish box”, jolla Espanjan laivastoa koskivat rajoitukset Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymissopimuksen mukaisesti.

harkintavallan väärinkäyttö

asetuksen (EY) N:o 1954/2003, joka pannaan täytäntöön asetuksella (EY) N:o 1415/2004, joka riitautetaan tässä asiassa, 6 artiklassa säännellyn herkän alueen suojelu olisi pitänyt toteuttaa asetuksessa (EY) N:o 850/1998, jossa vahvistetaan nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteuttavia teknisiä toimenpiteitä ja joka koskee kaikkia alueita, joiden on tieteellisesti osoitettu täyttävän tämän edellytyksen, säädettyjä menettelyjä soveltamalla.

(1) EUVL L 258, 5.8.2004, s. 1.

(2) EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1.

(3) EYVL L 71, 31.3.1995, s. 5.

(4) EYVL L 199, 24.8.1995, s. 1.

(5) EUVL L 289, 7.11.2003, s. 1.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/38

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

28 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-310/00, MCI, Inc.vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Kilpailu - Yrityskeskittymien valvonta - Kumoamiskanne - Oikeussuojan tarve - Komission toimivalta)

(2004/C 300/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asiassa T-310/00, MCI, Inc., aiemmin MCI WorldCom, Inc., sittemmin WorldCom, Inc., kotipaikka Ashburn, Virginia (Yhdysvallat), edustajinaan aluksi K. Lasok, QC, asianajaja J.-Y. Art ja asianajaja B. Hartnett sekä sittemmin Lasok, prosessiosoite Luxemburgissa, jota tukee Saksan liittotasavalta (asiamiehinään W.-D. Plessing ja B. Muttelsee-Schön) vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään aluksi P. Oliver, P. Hellström ja L. Pignataro sekä sittemmin Oliver ja Hellström, avustajanaan barrister N. Khan, prosessiosoite Luxemburgissa), jota tukee Ranskan tasavalta (asiamiehinään G. de Bergues ja F. Million, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa vaaditaan kumottavaksi keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimukseen soveltumattomaksi 28 päivänä kesäkuuta 2000 tehtyä komission päätöstä 2003/790/EY (asia COMP/M.1741 — MCI WorldCom/Sprint) (EUVL 2003, L 300, s. 1),

yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit A. W. H. Meij ja N. J. Forwood, kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Plingers, on 28.9.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kumotaan keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimukseen soveltumattomaksi 28 päivänä kesäkuuta 2000 tehty komission päätös 2003/790/EY (asia COMP/M.1741 — MCI WorldCom/Sprint).

2)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan MCI, Inc:n kulut.

3)	Saksan liittotasavalta ja Ranskan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 355, 9.12.2000.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/38

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

30 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-246/02, Albano Ferrer de Moncada vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Virkamiehet - Arviointikertomus - Myöhästynyt vahvistaminen - Aiheutuneen vahingon korvaaminen)

(2004/C 300/75)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-246/02, Albano Ferrer de Moncada, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajinaan asianajajat G. Vandersanden, L. Levi ja A. Finchelstein, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehenään C. Berardis-Kayser, avustajanaan asianajaja D. Waelbroeck, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa toisaalta vaaditaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa päätöksen, jolla komissio on implisiittisesti hylännyt kantajan 28.8.2001 esittämän vaatimuksen vahingonkorvauksen maksamisesta siitä syystä, että kantajan arviointikertomukset viitevuosille 1995—1997 ja 1997—1999 oli vahvistettu myöhässä, ja tarpeen vaatiessa kumoaa komission kantajan 14.1.2002 tekemästä valituksesta tekemän implisiittisen hylkäyspäätöksen, ja jossa toisaalta vaaditaan vahingonkorvausta niistä vahingoista, jotka ovat kantajalle aiheutuneet siitä, että nämä arviointikertomukset on vahvistettu myöhässä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger ja F. Dehousse, kirjaaja: H. Jung, on 30.9.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle 7 000 euron summa sen 1 000 euron summan lisäksi, jonka komissio on jo maksanut.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 247, 12.10.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/39

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

30 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-313/02, David Meca-Medina ja Igor Majcen vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Kilpailu - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) hyväksymä antidopingsäännöstö - Puhtaasti urheiluun liittyvä säännöstö)

(2004/C 300/76)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-313/02, David Meca-Medina, kotipaikka Barcelona (Espanja), ja Igor Majcen, kotipaikka Ljubljana (Slovenia), edustajanaan asianajaja J.-L. Dupont, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään O. Beynet ja A. Bouquet, prosessiosoite Luxemburgissa), jota tukee Suomen tasavalta (asiamiehenään T. Pynnä, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission 1.8.2002 tekemän päätöksen hylätä kantajien Kansainvälistä Olympiakomiteaa (KOK) vastaan tekemä kantelu, jossa komissiota vaadittiin toteamaan, että tietty Kansainvälisen Olympiakomitean hyväksymä ja kansainvälisen uimaliiton (FINA) täytäntöönpanema säännöstö sekä tietyt dopingvalvontaa koskevat käytännöt ovat yhteisön kilpailusääntöjen ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien sääntöjen vastaisia (asia COMP/38158 — Meca-Medina ja Majcen v. KOK), yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Legal sekä tuomarit V. Tiili ja M. Vilaras, kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González, on antanut 30.9.2004 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantajat velvoitetaan korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa sekä komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Suomen tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EYVL C 305, 7.12.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/39

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

30 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-16/03, Albano Ferrer de Moncada vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Arviointikertomus - Menettelyvirheet - Perustelut - Kertomuksen kumoaminen - Kärsityn vahingon korvaaminen)

(2004/C 300/77)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-16/03, Albano Ferrer de Moncada, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajinaan asianajajat G. Vandersanden, L. Levi ja A. Finchelstein, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään J. Currall ja C. Berardis-Kayser, avustajanaan asianajaja D. Waelbroeck, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja yhtäältä vaatii kumottavaksi häntä koskevaa arviointikertomusta ajalta 1995—1997 ja toisaalta vaatii vahingonkorvausta, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto), toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger ja F. Dehousse, kirjaaja: H. Jung, on 30.9.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kantajaa koskeva arviointikertomus ajalta 1995—1997 kumotaan.

2)	Komissio velvoitetaan suorittamaan kantajalle 1 000 euroa.

3)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 83, 5.4.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/40

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

28 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-216/03, Mario Paulo Tenreiro vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(Henkilöstö - Liikkuvuus - Ylentämisestä kieltäytyminen - Ansioiden vertailu)

(2004/C 300/78)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asiassa T-216/03, Mario Paulo Tenreiro, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Kraainem (Belgia), edustajanaan asianajaja G. Vandersanden, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään A. Bordes ja L. Lozano Palacios, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission 14.8.2002 julkaistun päätöksen, jossa esitetään luettelo vuonna 2002 ylennettävistä virkamiehistä sikäli, kuin kantajaa ei mainita kyseisessä luettelossa, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (yhden tuomarin kokoonpano: M. Pirrung), kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen, on 28.9.2004 antanut tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1)	Kanne hylätään.

2)	Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 200, 23.8.2003.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/40

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS,

2 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-291/02, González y Díez SA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (1)

(EHTY - Valtiontuet - Kumoamiskanne - Kohdetta vaille jäänyt kanne - Lausunnon antamisen raukeaminen - Oikeudenkäyntikuluista määrääminen)

(2004/C 300/79)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asiassa T-291/02, González y Díez SA kotipaikka Villabona-Llanera (Espanja), edustajinaan aluksi asianajajat J. Folguera Crespo, A. Martínez Sánchez ja J.C. Engra Moreno, sitten J. Folguera Crespo ja A. Martínez Sánchez, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään V. Kreuschitz ja J.L. Buendía Sierra), jossa on kyse kanteesta, jossa vaaditaan Espanjan González y Díez SA yritykselle vuosille 1998, 2000 ja 2001 myöntämistä tuista 2 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/827/EHTY (EYVL L 296, s. 80) 1, 2 ja 5 artiklan kumoamista, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen laajennettu jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung, sekä tuomarit A. W. H. Meij, N. J. Forwood, I. Pelikánová ja S. S. Papasavvas; kirjaaja: H. Jung, on 2.9.2004 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Lausunnon antaminen käsiteltävänä olevasta kanteesta raukeaa.

2)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 289, 23.11.2002.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/40

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS,

21 päivänä syyskuuta 2004,

asiassa T-310/03 R, Kreuzer Medien GmbH vastaan Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Välitoimi - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Väliintulijan esittämän hakemuksen tutkittavaksi ottaminen)

(2004/C 300/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asiassa T-310/03 R, Kreuzer Medien GmbH, kotipaikka Leipzig (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Lenz, jota tukee Falstaff Verlags GmbH, kotipaikka Klosterneuburg (Itävalta), edustajanaan asianajaja W.-G. Schärf, vastaan Euroopan parlamentti (asiamiehinään E. Waldherr ja U. Rösslein, prosessiosoite Luxemburgissa) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehenään E. Karlsson), joita tukevat Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehinään M.-J. Jonczy, L. Pignataro-Nolin ja F. Hoffmeister, prosessiosoite Luxemburgissa) ja Espanjan kuningaskunta (asiamiehenään L. Fraguas Gadea, prosessiosoite Luxemburgissa) ja Suomen tasavalta (asiamiehinään A. Guimaraes-Purokoski ja T. Pynnä, prosessiosoite Luxemburgissa), jossa Falstaff Verglas GmbH:n jättämällä hakemuksella vaaditaan EY 243 artiklan nojalla tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/33/EY (EUVL L 152, s. 16) täytäntöönpanon lykkäämistä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti on 21.9.2004 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/41

Vitakraft-Werke Wührmann & Sohn GmbH & Co.KG:n 9.6.2004 sisämarkkinoilla toimivaa yhdenmukaistamisvirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-277/04)

(2004/C 300/82)

Oikeudenkäyntikieli tullaan määräämään työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdan nojalla — Kieli, jolla kanne on nostettu: saksa

Vitakraft-Werke Wührmann & Sohn GmbH & Co.KG on nostanut 9.6.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoilla toimivaa yhdenmukaistamisvirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustajana on Rechtsanwalt U. Sander.

Valituslautakunnassa toimitetussa menettelyssä vastapuolena oli Johnson=s Veterinary Products Limited, Sutton Coldfield (Yhdistynyt kuningaskunta).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen valituslautakunnan 27.4.2004 tekemän päätöksen R 5600/2003-1) päätöksen

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:

Johnson=s Veterinary Products Limited.

Haettu tavaramerkki:

Sanamerkki AVITACOAT@ luokkiin 3, 5 ja 21 (shampoot, hoitoaineet, hiusten- ja ihonhoitotuotteet, deodorantit, punkkien, täiden, kirppujen ja muiden parasiittien hävittämisaineet; eläintarvikkeet, kuten eläinten harjat ja kammat) kuuluville tavaroille ja palveluille.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:

Kantaja.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:

Kansallinen sanamerkki AVITAKRAFT@.

Väiteosaston ratkaisu:

Väite on hylätty.

Valituslautakunnan ratkaisu:

Kantajan valitus on hylätty.

Kanneperusteet:

—	Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan rikkominen.

—	Riidanalaisen tavaramerkin alkuperäistä erottamiskykyä ja käytössä tapahtunutta vakiintumista on arvioitu virheellisesti.

—	Riidanalaisen tavaramerkin alkuosan, AVITA@ identiteetin vaikutuksia on arvioitu virheellisesti.

—	Riidanalaisen tavaramerkin foneettista ja käsitteellistä samankaltaisuutta on arvioitu virheellisesti.

—	Tavaran indentiteetin laajemman tutkimisen laiminlyönti.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/42

”F:n”6.8.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-324/04)

(2004/C 300/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

”F”, kotipaikka Rhode St Genèse (Belgia), edustajanaan asianajaja Eric Boigelot, on nostanut 6.8.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa PMO2:n (Henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto — palkat, virkamatkat, asiantuntijat) 8.1.2004 tekemän päätöksen, jossa määrätään menettelytapa, jota noudatetaan kantajan perusteettomasti saamien summien ensimmäisessä takaisinperinnässä;

—	kumoaa PMO1:n (Henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto — yksittäisten rahallisten etuuksien hallinto) 18.11.2003 tekemän päätöksen, jossa kumotaan kantajalle aiemmin maksettu ulkomaankorvaus;

—	kumoaa PMO2:n 9.2.2004 tekemän päätöksen, jossa määrätään menettelytapa, jota noudatetaan kantajan perusteettomasti saamien summien takaisinperinnässä;

—	kumoaa nimittävän viranomaisen 2.7.2004 tekemän päätöksen, joka on annettu kantajalle tiedoksi 7.7.2004 ja jossa on vastattu kantajan tekemään valitukseen;

—	kumoaa kaikki näistä päätöksistä seuraavat tai niihin liittyvät toimet, jotka mahdollisesti tehdään tämän kanteen nostamisen jälkeen;

—	määrää, että kaikki rahamäärät, jotka on pidätetty tai pidätetään kantajan palkasta helmikuusta 2004 lukien, on maksettava hänelle takaisin korotettuna 5,25 prosentin korolla valituksen jättämispäivästä lukien;

—	velvoittaa kantajalle suoritettavaksi korvauksena henkisestä kärsimyksestä kohtuullisena pidettävät 3 000 euroa sillä varauksella, että määrää nostetaan oikeuskäsittelyn aikana;

—	velvoittaa joka tapauksessa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joihin sisältyvät sen neuvonantajan palkkiot, jota kantaja on käyttänyt tämän kanteen nostamista varten.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on astunut komission palvelukseen 16.9.1987. Työskenneltyään aluksi Luxemburgissa hänen asemapaikkanaan on 1.4.1989 lähtien ollut Bryssel. Kantaja sai ulkomaankorvausta sekä Luxemburgissa että Brysselissä.

Riidanalaisilla päätöksillä komissio on takautuvin vaikutuksin kumonnut tämän edun alkaen kantajan siirrosta Brysseliin, koska kantaja oli asunut ja työskennellyt Brysselissä asianomaisen viitekauden, 16.3.1982—15.3.1987, aikana. Komissio on myös määrännyt menettelytavan, jota noudatetaan kantajan perusteettomasti saamien summien takaisinperinnässä.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 69 ja 85 artiklan, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan rikkomiseen sekä hyvän hallinnon, luottamuksensuojan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamiseen. Hän vetoaa myös huolenpitovelvollisuuden rikkomiseen ja ilmeisiin arviointivirheisiin. Tässä yhteydessä kantaja tuo ensinnäkin esiin sen, että viitekauden aikana hän työskenteli teräsyritysten ulkomaisessa ammattijärjestössä. Kantajan mukaan tätä järjestöä olisi pidettävä kansainvälisenä ja näin ollen sitä aikaa, jolloin hän työskenteli siinä, ei tulisi ottaa huomioon. Kantaja korostaa myös, että joka tapauksessa suurimman osan viiteajasta aikana hän ei ollut Brysselissä pysyvästi, koska hänen taloudellinen toimintansa keskittyi tänä aikana ulkomaille.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/42

House of Donuts Internationalin 11.8.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan nostama kanne

(Asia T-333/04)

(2004/C 300/84)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: englanti

House of Donuts International, George Town, Grand Cayman (Brittiläinen Länsi-Intia) on nostanut 11.8.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja N. Decker, prosessiosoite Luxemburgissa.

Panrico S.A. osallistui myös asian käsittelyyn valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	katsoo, että kantajan tekemä yhteisön tavaramerkkihakemus nro 474 486 on hyväksyttävä

—	kumoaa SMHV:n neljännen valituslautakunnan 12.5.2004 tekemän ratkaisun (asia R 1034/2001-4)

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Kantaja.
Haettu tavaramerkki:	Kuviomerkki House of donuts luokkiin 30, 32 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (esim. munkit, muffinssit, croissantit, kivennäis- ja hiilihappovedet sekä ravintola-, kahvila- ja ateriapalvelut) — hakemus nro 474 486.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Panrico S.A.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu.	Espanjalaiset sana- ja kuviomerkit DONUT ja donuts luokkiin 30, 32 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (esim. kaikentyyppiset konditoriatuotteet, leivonnaiset, makeiset ja karamellit, hedelmäjuomat ja –tuoremehut sekä kahvila-, baari-, ravintola-, hotelli- ja campingpalvelut).
Väiteosaston ratkaisu:	Tavaramerkkihakemuksen hylkääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Kantajan tekemän valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Kyseessä olevat tavaramerkit eivät ole samankaltaiset. Väitteen tekijälle ei pidä antaa yksinoikeutta sanan donut tai donuts käyttöön.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/43

Parfümerie Douglas GmbH:n 23.8.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaan nostama kanne

(Asia T-349/04)

(2004/C 300/85)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: saksa

Parfümerie Douglas GmbH, Hagen (Saksa), on nostanut 23.8.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (tavaramerkit ja mallit) vastaan. Kantajan edustaja on Rechtsanwalt Christoph Schumann. Toinen osapuoli asian käsittelyssä valituslautakunnassa oli Jürgen Heinz Douglas, Hampuri (Saksa).

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

hyväksyy tämän kanteen liitteenä olevine asiakirjoineen, jotka selvittävät neljännen valituslautakunnan 24.5.2004 asiassa R 795/2002-4 tekemää päätöstä vastaan nostetun kanteen oikea-aikaisuuden ja sääntöjenmukaisuuden, ja kumoaa edellä mainitun päätöksen, hylkää väitteen ja velvoittaa sisämarkkinoiden harmonisointiviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	kantaja.
Haettu yhteisön tavaramerkki:	Sanamerkki ”Douglas beauty spa” luokkaan 39 kuuluvia palveluita varten (matkojen järjestäminen ja välitys, matkanjohtajan palvelut; hotellihuoneiden ja muun majoituksen välitys) — hakemus n:o 1 459 197.
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Jürgen Heinz Douglas.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Saksalainen tavaramerkki ”Douglas Touristik” luokkaan 39 kuuluvia palveluita (matkojen järjestäminen ja välitys, moottoriajoneuvojen ja veneiden vuokraus) varten.
Väiteosaston ratkaisu:	Hakemuksen hylkääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Kantajan valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 42, 43, 74 ja 79 artiklan ja komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 15, 16, ja 18 säännön rikkominen.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/44

Itävallan tasavallan 1.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-361/04)

(2004/C 300/86)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Itävallan tasavalta, asiamiehenään Ministerialrat Dr. Harald Dossi, prosessiosoite Luxemburgissa, on nostanut 1.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa 22.6.2004 päivätyn komission kirjeen perustana olleen komission päätöksen, jossa komissio ei hyväksy lakiesitystä, jossa on ehdotus ekopisteseurantajärjestelmäksi tai vastaavaksi järjestelmäksi ympäristönsuojelun ja kansanterveyden takaamiseksi kestävältä ja ympäristön kannalta oikealta pohjalta vuoden 1994 liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 9 myönnetyn poikkeuksen hengessä, ja jossa komissio on siten lopullisesti hylännyt tätä koskevan Itävallan tasavallan 31.3.2004 komissiolle esittämän kehotuksen tehdä ratkaisu;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyssä asiakirjassa oleva maantie- ja rautatieliikenteestä sekä yhdistetyistä kuljetuksista Itävallassa 24.6.1994 annettu pöytäkirja N:o 9 sisältää erityisiä määräyksiä raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen kauttakulkuliikenteestä Itävallan läpi ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi. Kantajan mukaan näistä määräyksistä seuraa tavoite vähentää ”kauttakulkuliikenteeseen Itävallan läpi käytettävien raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen NOx -päästöjen kokonaismäärää 60 prosentilla 1 päivän tammikuuta 1992 ja 31 päivän joulukuuta 2003 välisenä aikana liitteessä 4 olevan taulukon mukaisesti”. Tämän määräyksen päämäärän ja tarkoituksen mukaan NOx -päästöjen kokonaismäärää olisi siis vähennettävä 60 prosentilla.

Kantaja esittää, että pöytäkirjan 11 artiklan 4 kohdan mukaan tavoiteltu kauttakulkevien raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen NOx -päästöjen 60 prosentin vähennys on saavutettava kestävältä ja ympäristön kannalta oikealta pohjalta ja että sen vuoksi se lähtee siitä, että tällä pöytäkirjassa muotoillulla päämäärällä on vaikutuksia myös 31.12.2003 tapahtuneen siirtymäajan muodollisen päättymisen jälkeen. Itävallan tasavallan oikeuskäsityksen mukaan pöytäkirjan tavoitteet ovat edelleen sitovia, ja primäärioikeuden mukaisen ekopisteseurantajärjestelmän tai kauttakulkupöytäkirjan päämäärän vastaavalla tavalla varmistavan järjestelmän säätämisestä on oikeudellisesti määrätty.

Kantaja vetoaa siihen, että neuvoston ja parlamentin tällä välin antama asetus (EY) N:o 2327/2003 (1) ei vastaa ympäristönsuojelun ja kansanterveyden varmistamisen vaatimuksia kestävältä ja ympäristön kannalta oikealta pohjalta liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 9 myönnetyn poikkeuksen hengessä ja sen vuoksi kantaja on nostanut kanteen sen kumoamiseksi (2). Näin ollen on todettu, että tällä hetkellä ei ole olemassa mitään edelleen sitovan primäärioikeudellisen pöytäkirjan päämääräpoikkeusta vastaavaa yhteisön oikeuteen kuuluvaa suojajärjestelmää ja komissio viivyttelee sen käsittelyvelvollisuutensa noudattamisessa, että se esittää viipymättä ehdotuksen ylimenokauden järjestelmäksi, kunnes uusi tiemaksudirektiivi hyväksytään.

Kantaja vetoaa sen jälkeen siihen, että komission 22.6.2004 tapahtunut lopullinen kieltäytyminen toimimasta tämän käsittelyvelvollisuuden mukaisesti on kumottava.

(1) Itävallan kautta kulkeviin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin sovellettavan siirtymäkauden pistejärjestelmän käyttöönotosta vuodeksi 2004 kestävän liikennepolitiikan toteuttamiseksi 22 päivänä joulukuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2327/2003 (EUVL L 345, s. 30).

(2) Asia C-161/04, Itävallan tasavalta v. neuvosto ja parlamentti (EUVL 2004 C 106, s. 49)

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/44

Luc Verheydenin 13.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-368/04)

(2004/C 300/87)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Luc Verheyden, kotipaikka Angera (Italia), on nostanut 13.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on avocat Eric Boigelot.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa kantajan esimiehen 4.2.2004, 24.2.2004 ja 27.2.2004 tekemät päätökset

—	kumoaa nimittävän viranomaisen päätöksen, joka koskee 1.6.2004 tehtyä ja 14.6.2004 saapunutta valitusta (R/159/04)

—	kumoaa kaikki menettelyn kuluessa tehtävät päätökset

—	velvoittaa vastaajan suorittamaan vahingonkorvausta 30 lomapäivästä, joita ei ole pidetty ja joita ei ole maksettu rahana, virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä V olevan 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti 5,25 %:n korkoineen kanteen vireilletulosta lukien

—	velvoittaa vastaajan maksamaan henkisestä kärsimyksestä sekä urakehitykselle aiheutuneesta haitasta vahingonkorvausta, jonka kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 12.500 euroa. Kantaja varaa tilaisuuden korottaa tai pienentää määrää oikeudenkäynnin aikana

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vastustaa päätöstä, jossa hänelle ei myönnetty lomapäivien siirtoa vuodelle 2004. Kanteensa tueksi kantaja vetoaa henkilöstösääntöjen 25 ja 57 artiklan sekä henkilöstösääntöjen liitteessä V olevan 4 artiklan, joka sisältää lomien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, virheelliseen soveltamiseen, minkä lisäksi kantaja vetoaa hyvän hallintotavan, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen noudattamatta jättämiseen, sekä ilmeiseen arviointivirheeseen.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/45

Coopérative d'Exportation du Livre Français'n (C.E.L.F) 15.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-372/04)

(2004/C 300/88)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Coopérative d'Exportation du Livre Français, kotipaikka Pariisi, on nostanut 15.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Olivier Schmitt.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa Ranskan toteuttaman, Coopérative d'Exportation du Livre Français'lle myönnetyn tuen täytäntöönpanosta (CELF) 20.4.2004 tehdyn komission päätöksen N:o C(2004)1361 lopullinen siltä osin kuin sen 1 artiklan ensimmäisessä virkkeessä määritellään C.E.L.F:lle myönnetty, Ranskan vuosina 1980—2001 toteuttama pienten ranskankielisten kirjatilausten käsittelyä koskeva tuki EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaksi valtiontueksi;

—	velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan oikeudenkäyntikuluina 5 000 euroa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja harjoittaa suoraan ulkomailta tulevien kirjoja, esitteitä ja kaikenlaisia tallenteita koskevien tilausten käsittelyä ja laajemmin suorittaa kaikkia sellaisia toimia, joilla pyritään kehittämään ranskalaisen kulttuurin edistämistä ympäri maailman. Kantaja ilmoittaa, että harjoittaessaan tätä yleishyödyllistä toimintaa se on saanut erilaisia Ranskan valtion maksamia tukia. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tarkoitettu tuki on toimintatuki, joka on myönnetty kantajalle ulkomailla olevien kirjakauppojen tekemien pienten tilausten käsittelystä aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseksi.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa ensinnäkin riidanalaisen päätöksen puutteellisiin perusteluihin. Toiseksi kantaja vetoaa EY 86 artiklan 2 kohdan ja EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

Kantaja väittää, että yleiseen taloudelliseen tarkoitukseen liittyvää palvelua hoitavana yrityksenä sen on täytettävä selvästi määritellyt julkisiin palveluihin liittyvät velvoitteet. Näin ollen valtion maksamat määrät jäävät EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtiontukien ryhmän ulkopuolelle.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/45

Grandits GmbH:n ja viiden muun kantajan 17.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-375/04)

(2004/C 300/89)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Grandits GmbH, kotipaikka Kirchschlag (Itävalta), Scheucher-Fleisch GmbH, kotipaikka Ungerdorf (Itävalta), Tauernfleisch Vertriebs GmbH, kotipaikka Flattach (Itävalta), Wech-Kärntner Truthahnverarbeitung GmbH, kotipaikka Glanegg (Itävalta), Wech-Geflügel GmbH, kotipaikka St. Andrä (Itävalta) ja Johann Zsifkovics, kotipaikka Wien (Itävalta), ovat nostaneet 17.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajat ovat asianajajat J. Hofer ja T. Humer.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission 30.6.2004 tekemän päätöksen (C(2004) 2047 lopullinen), joka koskee valtiontukea NN 34A 2000/Itävalta ”laatuohjelma ja AMA-biomerkki ja AMA-laatumerkintä”, ja

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vetoavat ensimmäiseksi menettelysääntöjen loukkaamiseen. Komissio on tarkastellut riidanalaisen päätöksen kohteena olevia toimenpiteitä ilmoitettuina tukina, vaikkei Itävalta ollut niitä ilmoittanut. Komissio on rikkonut asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohtaa, koska sillä ei ole harkintavaltaa ja sen olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Komissio on kantajien mukaan loukannut perusteluvelvollisuutta, koska se ei ole arvioinut kaikkia kantelijoiden sen tietoon tuomia oikeudellisia ja tosiasiallisia näkökohtia huolellisesti ja puolueettomasti. Tutkintamenettelyn yhteydessä 52 kuukauden aika on kantajien mukaan kohtuuton ja sillä loukataan menettelyn kohtuullista kestoa koskevaa yleistä periaatetta.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio on rikkonut EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa. Komissio on puutteellisten tutkimusten ja tosiseikkoja koskevien toteamusten pohjalta katsonut, että EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen soveltamisedellytykset olivat täyttyneet.

Kantajat vetoavat lopuksi EY 88 artiklan 3 kohdan 3 alakohdan ja asetuksen nro 659/99 3 artiklan mukaisen täytäntöönpanokiellon loukkaamiseen. Ilmoittamattomia tukia ei niiden mukaan saa panna täytäntöön. Taannehtiva tilanteen korjaaminen tehdyllä päätöksellä ei niiden mukaan ole hyväksyttävää.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/46

Ioannis Terezakisin 22.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-380/04)

(2004/C 300/90)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ioannis Terezakis, kotipaikka Bryssel (Belgia), on nostanut 22.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja L. Defalque.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa 12.7.2004 päivätyn ja kantajan 16.7.2004 vastaanottaman kirjeen muodossa tehdyn komission päätöksen, jolla kieltäydyttiin antamasta kantajalle oikeutta tutustua Spatan lentokentän rakentamiseen liittyviin pääsopimukseen, alihankintasopimuksiin, rakennuserien kustannuksiin, laskuihin ja loppukertomukseen;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Sen osalta, että komissio kieltäytyy antamasta kantajalle oikeutta tutustua pääsopimukseen, kantaja vetoaa ensiksi ilmeiseen oikeudelliseen ja tosiseikkoja koskevaan virheeseen siltä osin, kuin komissio ei ole selventänyt sitä, onko sopimuksen laatija, Ateenan kansainvälinen lentokenttä, muu kolmas kuin jäsenvaltio vai onko se Kreikan valtion viranomainen ja näin ollen onko asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 4 kohtaa vai saman artiklan 5 kohtaa sovellettava. Kantaja esittää myös, että komissio ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että se on harkinnut myöntää oikeuden tutustua asiakirjaan kuulematta kolmatta. Hän katsoo myös, että komissio on tulkitsemalla laajasti taloudellisten etujen suojelun käsitettä jättänyt noudattamatta asetuksen N:o 1049/2001 1 artiklan a alakohdassa säädettyä periaatetta, joka koskee mahdollisimman laajaa oikeutta tutustua asiakirjoihin.

Samaan asiakirjaan liittyen kantaja väittää myös, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohtaa ja päätöksen 2001/937 (2) 5 artiklan 3 ja 4 kohtaa, koska se ei arvioinut perusteluja, joiden nojalla kolmas kieltäytyy hyväksymästä asiakirjan luovittamista, ja koska se ei ilmaissut kantajalle tähän arviointiin liittyviä seikkoja. Kantaja väittää myös, että komissio rikkoi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa, koska se ei harkinnut mahdollisuutta myöntää osittainen oikeus tutustua asiakirjoihin ja lopuksi, että se on jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuuttaan.

Riitautetulla päätöksellään komissio kieltäytyi myös myöntämästä oikeutta tutustua laskuihin ja lentokentän valmistumiseen liittyvään loppukertomukseen sillä perusteella, että niitä tutkitaan aluepolitiikan pääosaston toimeksiannosta tehtävässä tilintarkastuksessa, joka on yhä kesken. Komission päätöksen tätä osaa koskien kantaja esittää, että komissio tulkitsi väärin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaa ja teki ilmeisen tosiseikkoja koskevan virheen katsoessaan, että kyseinen tilintarkastus kuuluu tämän säännöksen soveltamisalaan. Hän vetoaa myös sen periaatteen loukkaamiseen, joka koskee mahdollisimman laajaa oikeutta tutustua asiakirjoihin sekä tuen myöntämisestä koheesiorahastosta tehdyn komission päätöksen sellaisen liitteen V rikkomiseen, jossa säädetään, että kyseessä olevan jäsenvaltion on varmistettava mahdollisuus tutustua avoimesti ja helposti yleisön pyytämiin merkityksellisiin tietoihin. Hän esittää myös, että komissio laiminlöi harkita osittaisen asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden myöntämistä.

Sen osalta, että komissio kieltäytyi myöntämästä oikeutta tutustua rakennuserien kustannuksiin, kantaja väittää komission katsoneen virheellisesti, ettei tämä hakemus ollut asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus, ja rikkoneen siten asetuksen N:o 1049/2001 7 ja 8 artiklaa.

Lopuksi kantaja vetoaa siihen, että komissio ei ilmeisestikään toiminut vilpittömässä mielessä ja että se ei noudattanut hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei riitautetussa päätöksessään ilmoittanut, milloin se odotti saavansa alihankintasopimukset haltuunsa.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43—48.

(2) EYVL L 345, 29.12.2001, s. 94—98.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/47

RB Square Holdings Spain S.L:n 22.9.2004 sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa vastaan nostama kanne

(Asia T-384/04)

(2004/C 300/91)

Kieli, jolla kannekirjelmä on laadittu: ranska

RB Square Holdings Spain S.L., kotipaikka Barcelona (Espanja) on nostanut 22.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Katia Manhaeve, prosessiosoite Luxemburgissa.

Unelko N.V. osallistui myös asian käsittelyyn neljännessä valituslautakunnassa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa viraston neljännen valituslautakunnan tekemän ratkaisun R 652/2002-4

—	velvoittaa viraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija:	Unelko N.V.
Haettu tavaramerkki:	Kuviomerkki clean x — hakemus nro 222 471 luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten (puhdistusaineet jne.).
Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu:	Kantaja.
Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu.	Kansallinen sana- ja kuviomerkki CLEN.
Väiteosaston ratkaisu:	Väitteen hylkääminen.
Valituslautakunnan ratkaisu:	Valituksen hylkääminen.
Kanneperusteet:	Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1—36).

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/47

Saksan liittotasavallan 23.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-389/04)

(2004/C 300/92)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Saksan liittotasavalta, asiamiehenään C.-D. Quassowski, avustajanaan Rechtsanwältin G. Quardt, on nostanut 23.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa MobilComille myönnetystä rakenneuudistustuesta 14.7.2004 tehdyn komission päätöksen K(2004)2641 siltä osin kuin komissio määrää siinä Saksan varmistamaan, että MobilCom ja kaikki sen kanssa samaan konserniin kuuluvat yritykset sulkevat Mobilcomin matkapuhelinsopimusten verkkosuoramyyntiä harjoittavat verkkokauppansa seitsemäksi kuukaudeksi ja että siksi aikaa kun verkkokaupat ovat suljettuina, myös Mobilcomin matkapuhelinsopimusten verkkosuoramyynti Mobilcom Shopsien verkkosivuilla lopetetaan, ja että Mobilcom ja sen konserniyhtiöt eivät ryhdy mihinkään muihin toimenpiteisiin kiertääkseen näitä ehtoja ja että asiakasta ei johdeta suoraan automaattisen linkin kautta kyseessä olevilta verkkosivuilta liikekumppanin verkkosivulle;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja perustaa kanteensa siihen, että 88 artiklan 2 kohdassa ei anneta komissiolle oikeutta määrätä asianomaisen jäsenvaltion toteutettavaksi muita toimenpiteitä valtiontuen kilpailua vääristävien vaikutusten vähentämiseksi tai poistamiseksi kuin tuen takaisinperintä. Riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrätyt toimenpiteet eivät ole tuen muuttamista eivätkä ehtoja tai velvoitteita, jotka asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 4 kohdan voitaisiin katsoa kattavan. Komissio on siis ylittänyt toimivaltansa ja rikkonut EY 10 artiklaa, jossa sille asetetaan velvollisuus toimia lojaalisti yhteistyössä jäsenvaltioiden ja EY:n toimielinten kanssa, varsinkin kun Saksa on nimenomaisesti selittänyt, että se ei voi suostua ehtojen huomioonottamiseen.

Kantaja viittaa edelleen vakaviin arviointivirheisiin, joita komissio on tehnyt tutkiessaan sitä, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/48

Carla Piccinni-Leopardin, Carlos Martínez Mongayn ja Georgios Katalagarianakiksen 28.9.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-390/04)

(2004/C 300/93)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Carla Piccinni-Leopardi ja Carlos Martínez Mongay, kotipaikka Bryssel, ja Georgios Katalagarianakis, kotipaikka Overijse (Belgia), asiamiehinään asianajajat Sébastien Orlandi, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal, prosessiosoite Luxemburgissa, ovat nostaneet 28.9.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa komission päätöksen, jolla on myönnetty ansiopisteitä ja etusijapisteitä, jotka muodostavat kantajien ylennykseen vaikuttavat tekijät, sekä päätöksen olla ylentämättä heitä palkkaluokkaan A4;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kyseessä olevassa menettelyssä kantajat moittivat vastaajan päätöstä olla myöntämättä heille ansiopisteitä tai erityisiä etusijapisteitä vuoden 2003 ylennyskierroksen yhteydessä, jotta otettaisiin huomioon muutos heidän palvelukseen ottamisensa yhteydessä suoritetussa luokittelussa, ja päätöstä olla ylentämättä heitä palkkaluokkaan A4.

He esittävät vaatimustensa tueksi seuraavaa:

—

henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artiklaa on rikottu, koska vaikka arviointikertomukset oli laadittu aiemmin, kantajat saivat kiinteämääräisen hyvityksen aikaisemmista ansioistaan. Kantajat korostavat tältä osin, että heidän mukaansa väliaikaisten etusijapisteiden myöntämisellä sen ajan perusteella, jonka henkilö on kuulunut kyseiseen palkkaluokkaan, loukataan periaatetta, jonka mukaan ylennys myönnetään virkamiesten ansioiden vertailun perusteella;

—

yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja syrjintäkiellon periaatetta, henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohtaa ja uralla etenemisen periaatetta on loukattu. Kantajat katsovat tässä suhteessa, että virkamiehet, jotka eivät ole voineet hyötyä ylennyksestä pitkään aikaan, koska heidän ansioitaan ei ole katsottu riittäviksi, tulevat saamaan vuoden 2004 ylennyskierroksella erityisiä etusijapisteitä. Sitä vastoin kantajia, joiden ansioita ei ole voitu arvioita heidän uransa alusta alkaen oikeudenmukaisesti, on kohdeltu samalla tavoin kuin virkamiehiä, joita ei ole voitu luokitella ylempään palkkaluokkaan palvelukseen ottamisensa yhteydessä;

—

EY 233 artiklaa on rikottu. He tarkentavat tässä suhteessa, että heidän mukaansa tässä asiassa ratkaiseva kysymys on sen selvittäminen, voidaanko — sen jälkeen kun luokitusperusteita koskevat yleiset täytäntöönpanosäännökset on todettu lainvastaisiksi ja kun komissio on sitoutunut tutkimaan uudelleen edellä mainittujen yleissäännösten mukaisesti palvelukseen otettujen useiden virkamiesten luokituksen — päätöstä, jolla vahvistettiin kantajien luokitteleminen ylempään palkkaluokkaan, rajoittaa siinä määrin, että sen tehokas vaikutus estetään.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/48

Guido Strackin 5.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-394/04)

(2004/C 300/94)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Guido Strack, Wasserliesch (Saksa), on nostanut 5.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja J. Mosar, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisesti kantajan osalta läpiviedyn arviointimenettelyn vuodelta 2003 ja sitä seuranneen pisteidenannon sekä päätöksen olla ylentämättä kantajaa, ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteen kohteena on vuoden 2003 arviointimenettelyn toteuttamistapa, prioriteettipisteiden jättäminen antamatta kantajalle ja nimittävän viranomaisen päätös olla ylentämättä kantajaa seuraavaan palkkaluokkaan A5.

Kantaja väittää seuraavia määräyksiä ja yleisiä oikeusperiaatteita rikotun:

—	henkilöstösääntöjen 26 artikla

—	henkilöstösääntöjen 25 artikla

—	henkilöstösääntöjen 24 artiklan 4 ja 5 kohta

—	henkilöstösääntöjen 110 artikla yhdessä 45 artiklan kanssa

—	henkilöstösääntöjen 43 artikla

—	henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta ja yhdenvertaisuusperiaate

—	hallinnon huolehtimisvelvollisuus virkamiehistä

—	perusoikeuskirjan 41 artikla, oikeus hyvään hallintomenettelyyn, huolehtimisperiaate ja saavutettujen oikeuksien suoja

—	perusteluvelvollisuus ja mielivaltaisuuden kielto

—	luottamuksensuoja sekä sääntö ”patere legem quam ipse fecisti”

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/49

Air One S.p.A:n 5.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-395/04)

(2004/C 300/95)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Air One S.p.A., edustajinaan asianajajat Gianluca Belotti ja Matteo Padellaro, on nostanut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 5.10.2004 kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	toteaa, että komissio ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se on vaatimuksista huolimatta laiminlyönyt ottaa kantaa Air Onen 22.12.2003 tekemään kanteluun, joka koskee Italian viranomaisten Ryanair-lentoyhtiölle lainvastaisesti myöntämiä tukia;

—	määrää, että komission on viipymättä otettava kantaa kantajan tekemään kanteluun ja toteutettava tätä koskevat toimenpiteet, sekä otettava kantaa välitoimihakemukseen;

—	velvoittaa joka tapauksessa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut esillä olevassa asiassa, myös siinä tapauksessa, että asiassa ei annettaisi ratkaisua siksi, että komissio toteuttaisi tällä välin asiaa koskevat toimet.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa laiminlyöntikanteensa tueksi, että se on 22.12.2003 päivätyllä kirjeellä toimittanut komissiolle kantelun, joka koski irlantilaiselle Ryanair-lentoyhtiölle useilla Italian lentokentillä lainvastaisesti myönnettyjä tukia ja erityisesti sitä, että kyseiseltä lentoyhtiöltä on peritty poikkeuksellisen edullisia lentokenttäveroja ja hintoja sen Italiassa saamista palveluista, ja että se on toisinaan jopa kokonaan vapautettu maksuista.

Koska komissio ei ole reagoinut asiaan millään tavoin, Air One vaatii EY 232 artiklan mukaisesti, että komission on otettava kantaa sen tekemään kanteluun. Koska asiassa on kulunut neljä kuukautta ilman mitään toimenpiteitä, Air One päätti nostaa kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Kantaja korostaa tämän osalta olevansa varma siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyy kanteen, koska asiassa on kulunut yhdeksän kuukautta ilman että kantajaan on otettu mitään yhteyttä ja ilman että komissio, jolle on tehty kantelu, joka perustuu tosiseikkoihin, joita komissio on jo useaan kertaan ja vastaavanlaisissa tapauksissa arvioinut ja joiden on katsottu olevan valtion tukia, olisi päättänyt toteuttaa toimenpiteitä suhteessa Italian viranomaisiin kyseisten lainvastaisten ja hyvin todennäköisesti yhteismarkkinoille soveltumattomien tukien osalta.

Lisäksi kantaja huomauttaa, että kanteen kohteena olevat tuet on myönnetty lentoyhtiölle, johon komissio on jo kiinnittänyt erityistä huomiota, myös valtiontukien osalta.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/50

André Bonnet'n 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta vastaan nostama kanne

(Asia T-406/04)

(2004/C 300/96)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

André Bonnet, kotipaikka Saint Pierre de Vassols (Ranska), on nostanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Hervé de Lepineau ja prosessiosoite on Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa 11.2.2004, 4.3.2004 ja 2.7.2004 tehdyt päätökset sekä päätöksen, jolla toinen henkilö on nimitetty virkaan, johon kantaja olisi pitänyt nimittää;

—	toteaa, että 4.2.2004 tapahtuneen palvelukseen ottamisen on tultava täysimääräisesti voimaan 1.3.2004 lukien;

—	velvoittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen maksamaan kantajalle 100 000 euroa henkisestä kärsimyksestä sekä 5 000 euroa kuukaudessa 1.3. lukien siihen saakka, kunnes kantaja tosiasiasiallisesti aloittaa tehtävien hoidon;

—

toissijaisesti, mikäli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös on sellainen, ettei kantajan tehtävien hoidon tosiasiallinen aloittaminen ole sen perusteella väistämätöntä, velvoittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen maksamaan kantajalle 260 000 euroa laillisine korkoineen tämän vaatimuksen esittämisestä lukien;

—	joka tapauksessa velvoittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanneperusteet, joihin kantaja vetoaa, ovat samanlaiset kuin saman kantajan asiassa T-132/04 (1) käyttämät kanneperusteet.

(1) EUVL C 168, 26.6.2004, s. 7.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/50

Benedicta Miguelez Herrerasin 1.10.2004 Euroopan yhteisön komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-407/04)

(2004/C 300/97)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Benedicta Miguelez Herreras, kotipaikka Bryssel, on nostanut 1.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Marc van der Woude ja Valérie Landes.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa oikeudellisen yksikön pääjohtajan tekemän päätöksen, jossa hänelle myönnettiin ainoastaan yksi pääosaston etusijapiste vuoden 2003 ylennyskierroksella ja joka vahvistettiin ja tuli lainvoimaiseksi nimittävän viranomaisen päätöksellä hylätä valitus;

—

kumoaa nimittävän viranomaisen päätöksen, jossa hänelle myönnettiin vuoden 2003 ylennyskierroksella yhteensä 23 pistettä, virkamiesten ansioluettelon palkkaluokassa C2 vuoden 2003 ylennyskierroksella, luettelon palkkaluokkaan C1 ylennetyistä virkamiehistä vuoden 2003 ylennyskierroksella ja joka tapauksessa päätöksen olla merkitsemättä häntä mainittuihin luetteloihin;

—	kumoaa tarvittaessa päätöksen, jolla valitus on hylätty;

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut, joihin tässä asiassa vedotaan, ovat samanlaisia kuin oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut, joihin on vedottu asiassa T-311/04, José Luis Buendía Sierra v. komissio.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/50

Anke Kröppelinin 4.10.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia T-408/04)

(2004/C 300/98)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Anke Kröppelin, kotipaikka Bryssel, on nostanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Sébastien Orlandi, Albert Coolen, Jean-Noël Louis ja Etienne Marchal, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa neuvoston päätöksen, jolla on evätty kantajalta oikeus ulkomaankorvaukseen ja siitä johdannaisiin oikeuksiin hänen palvelukseen tulostaan 1.11.2003 lähtien

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ennen neuvoston palvelukseen tuloaan kantaja oli Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion tiedotustoimiston palveluksessa Brysselissä. Esillä olevassa kanteessa kantaja riitauttaa päätöksen, jolla häneltä on evätty oikeus ulkomaankorvaukseen.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkomiseen siltä osin kuin neuvosto ei katsonut, että hänen tilanteensa perustui siihen, että hän oli ollut toisen valtion palveluksessa. Kantaja vetoaa lisäksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/51

Benito Latinon 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-409/04)

(2004/C 300/99)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Benito Latino, kotipaikka Lauzun (Ranska), on nostanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Juan Ramón Iturriagagoitia.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa 6.5.2002 päivätyn lääketieteellisen lausunnon, joka on annettu tiedoksi 11.11.2003 ja jonka kantaja on vastaanottanut 15.11.2003

—	kumoaa komission 11.11.2003 tekemän päätöksen, joka on vastaanotettu 15.11.2003, siltä osin kuin kantajan pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden asteeksi todettiin 5 prosenttia ja siltä osin kuin kantajan vastattavaksi on määrätty tiettyjä lääketieteellisen lautakunnan jäsenten kuluja ja palkkioita

—	velvoittaa komission korvaamaan kaikki lääketieteellisen lautakunnan kulut ja palkkiot

—	velvoittaa komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja -palkkiot.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on komission entinen virkamies ja joka työskenteli Berlaymont-rakennuksessa Brysselissä vuosina 1969—1991, vaati vuonna 1994, että hänen hengityselinsairautensa, joka liittyy hänen väitettyyn altistumiseen asbestille, katsotaan ammattitaudiksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kantajan vireillepanemassa asiassa T-300/97 (1) kumonnut kyseisen vaatimuksen perusteella tehdyn ensimmäisen komission päätöksen, jossa todettiin kantajan sairauden työperäisyys ja vahvistettiin työkyvyttömyyden asteeksi 5 prosenttia.

Edellä mainitun tuomion johdosta komissio saattoi asian uudelleen lääketieteellisen lautakunnan käsiteltäväksi ja teki riidanalaisen päätöksen sen jälkeen, kun tämä lautakunta oli antanut uuden lääketieteellisen lausunnon 6.5.2002.

Kanteensa tueksi kantaja esittää ensinnäkin, että lääketieteellisen lautakunnan enemmistön mielipiteeseen perustuva lausunto on henkilöstösääntöjen 73 artiklan vastainen, koska siinä ei oteta huomioon eriävää mielipidettä. Lisäksi kyseinen lausunto ei myöskään vastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja edellytyksiä ja siihen sisältyy ristiriitaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä arviointeja.

Kantaja vetoaa myös ja Euroopan yhteisöjen virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 3, 17 ja 20 artiklan, näiden samojen määräysten liitteen kolmannen kohdan ja Belgian virallisen työkyvyttömyysasteikon 381—383 ja 387 sekä sitä seuraavien artiklojen rikkomiseen. Kantaja korostaa myös lääketieteellisen lautakunnan objektiivisuuden puutetta sekä kahden sen jäsenen väitettyä vihamielisyyttä häntä kohtaan. Kantajan mukaan puolustautumisoikeuksien noudattamiseksi olisi muodostettava uusi lääketieteellinen lautakunta.

(1) Tiedonanto EYVL 1998, C 41, s. 28.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/51

Jean-Paul Keppennen 6.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-411/04)

(2004/C 300/100)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Jean-Paul Keppenne, kotipaikka Etterbeek (Belgia), on nostanut 6.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja Paul-Emmanuel Ghislain.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa komission päätökset olla korottamatta kantajalle vuoden 2003 arviointikierroksella myönnettyjen PO etusijapisteiden määrää ja olla ylentämättä kantajaa palkkaluokkaan A5 vuoden 2003 ylennysten yhteydessä sekä nimittävän viranomaisen päätöksen, jossa vastattiin kantajan valituksiin (R/673/03 ja R/716/03),

—	velvoittaa komission maksamaan kantajalle 3 000 euroa korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä,

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsillä oleva kanne liittyy asiassa T-272/04 nostettuun kanteeseen, jolla riitautettiin implisiittiset päätökset hylätä saman kantajan tekemät valitukset. Koska nimittävä viranomainen teki lopulta nimenomaiset hylkäävät päätökset, vaaditaan nyt juuri näiden päätösten kumoamista.

Vaatimustensa tueksi kantaja esittää, että kyseiset päätökset ovat peitelty rangaistus siitä, että hän tilapäisesti hoiti yksikön edun mukaisesti muita tehtäviä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ja että niissä ei ole otettu huomioon asianmukaisella tavalla hänen ansioitaan.

Kanteessa vedotaan virkamiesten arviointi- ja ylennyssääntöjen rikkomiseen, syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sekä asiassa ilmenevään harkintavallan väärinkäyttöön.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/52

Vittoria Tebaldi ym:n 6.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-415/04)

(2004/C 300/101)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Vittoria Tebaldi, kotipaikka Tervuren (Belgia), Vicente Tejero Gazo, kotipaikka Sterrebeek (Belgia), Victor González Martínez, kotipaikka Bryssel ja Alessandro Giovannetti, kotipaikka Ernster (Luxemburg), ovat 6.10.2004 nostaneet Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajat ovat asianajajat Gilles Bounéou ja Frédéric Frabetti ja prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—	kumoaa ylennyskierroksen 2003 ylennettyjä virkamiehiä koskevasta luettelosta tehdyn päätöksen siltä osin kuin kantajien nimet eivät ole luettelossa sekä liitännäisesti kumoaa tämän päätöksen valmisteluasiakirjat

—	toissijaisesti kumoaa vuoden 2003 ylennyskierroksen ylennyspisteiden myöntämistä koskevan päätöksen erityisesti ylennyskomitean suositusten valossa

—	lausuu oikeudenkäyntikuluista ja palkkioista ja velvoittaa Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan ne.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämän asian kantajat ovat riitauttaneet nimittävän viranomaisen päätöksen olla ylentämättä heitä palkkaluokan osalta ylennyskierroksella 2003.

Kantajat esittävät vaatimustensa tueksi, että

—	henkilöstösääntöjen 45 artiklaa ja niiden täytäntöönpanoa koskevia yleisiä määräyksiä on rikottu

—	virkamiesten arviointia ja ylennystä koskevaa hallinnollista ohjetta ei ole noudatettu

—	syrjintäkiellon periaatetta ja mielivaltaisen menettelyn kiellon periaatetta on loukattu ja perusteluvelvollisuus on laiminlyöty

—	luottamuksensuojan periaatetta on loukattu

—	huolenpitovelvollisuus on laiminlyöty.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/52

Regione Autonoma Friuli Venezia Giulian 15.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-417/04)

(2004/C 300/102)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Regione Autonoma Friuli Venezia Giulia (asiamiehinään avvocato Enzo Bevilacqua ja avvocato, prof. Fausto Capelli) on nostanut 15.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission asetuksen N:o 1429/2004 liitteessä I olevassa 103 kohdassa tehdyn selittävän huomautuksen, joka koskee Tocai friulano –nimityksen käytön rajoittamista ajallisesti 31.3.2007 asti;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission asetuksella N:o 1429/2004 (1) muutetaan komission asetusta N:o 753/2002, ja sen 1 artiklan 5 kohdassa korvataan muutetun asetuksen N:o 753/2002 liite II uudella liitteellä I, jossa (103 kohta) selittävällä huomautuksella pysytetään voimassa Tocai Friulano –rypäleistä peräisin olevan viinin osalta tämän nimityksen käyttöä koskeva ajallinen rajoitus 31.3.2007 asti, mikä sisältyi jo asetuksen N:o 753/2002 liitteeseen II. Tässä kanteessa vaaditaan kumoamaan selittävä huomautus Tocai friulano –nimityksen käytön osalta.

Kantaja toteaa vaatimustensa tueksi seuraavaa:

—

Sopimusoikeutta ja sopimusten tulkintaa koskevan Wienin yleissopimuksen 59 artiklan 1 kohdan nojalla Unkarin ja muiden jäsenvaltioiden liittymissopimuksen tultua voimaan 1.5.2004 kaikki aikaisemmat Unkarin ja Euroopan yhteisön välillä tehdyt sopimukset, joita ei ole nimenomaisesti mainittu liittymissopimuksessa, ovat lakanneet olemasta voimassa.

—

Komission puuttuva toimivalta poistaa oikeuksia asetuksen N:o 753/2002 19 artiklan soveltamisen osalta; vaikka komissiolla oli perusasetuksen N:o 1493/1999 53 artiklan nojalla toimivalta säätää, missä maassa tiettyä rypälelajiketta voitiin viljellä, sillä ei ole oikeutta poistaa rypälelajiketta, jota on jo kauan viljelty jossakin jäsenvaltiossa, koska vain jäsenvaltiot voivat tehdä tätä koskevan päätöksen.

—	EY:n perustamissopimuksen 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa määrätyn syrjintäkiellon rikkominen. Tämä kielto, jota ei voitu soveltaa suhteessa Unkariin ennen sen liittymistä, on sitä vastoin täysin sovellettavissa sen liityttyä jäseneksi.

—	Lopuksi kantaja vetoaa suhteellisuusperiaatteen ja omaisuudensuojan loukkaamiseen.

(1) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta annetun asetuksen (EY) N:o 753/2002 muuttamisesta 9 päivänä elokuuta 2004 annettu komission asetus (EY) N:o 1429/2004 (EUVL L 263, s. 11)

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/53

Confcooperativen ym. 15.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-418/04)

(2004/C 300/103)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Confcooperative, Unione regionale della Cooperazione FVG Federagricole, Consorzio Friulvini S.C.a.r.l. e Cantina Sociale di Ramoscello e S. Vito S.C.a.r.l, Cantina Produttori Cormòns S.C.a.r.l. e Luigi Soini, edustajanaan avvocato, prof. Fausto Capelli, ovat nostaneet 15.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa komission asetuksen N:o 1429/2004 liitteessä I olevassa 103 kohdassa tehdyn selittävän huomautuksen, joka koskee Tocai friulano –nimityksen käytön rajoittamista ajallisesti 31.3.2007 asti;

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut vastaavat asiassa T-417/04, Regione Autonoma Friuli Venezia Giulia vastaan komissio (1) esitettyjä.

(1) Ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/54

Kenneth Blacklerin 10.10.2004 Euroopan parlamenttia vastaan nostama kanne

(Asia T-420/04)

(2004/C 300/104)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Kenneth Blackler, kotipaikka Ispra (Italia) on nostanut 10.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamenttia vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Patrick Goergen, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

kumoaa Euroopan parlamentin pääsihteerin 11.7.2004 tekemän päätöksen, jolla vahvistettiin palvelukseen ottamista varten soveltuvien televiestintäinsinöörien luettelon laatimiseksi johtavien hallintovirkamiesten virkojen (A 5/A 4) täyttämiseksi järjestetyn kilpailun PE/98/A valintalautakunnan päätös evätä kantajan osallistuminen kyseisen kilpailun suullisiin kokeisiin

—	kumoaa kyseisessä kilpailumenettelyssä tehdyt toimet ja myöhemmin tehdyt toimenpiteet

—

siinä tapauksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksy vaatimusta kilpailumenettelyn kumoamisesta, kantaja vaatii toissijaisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoittaa parlamentin maksamaan kantajalle 100 000 euroa vahingonkorvauksena kantajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä

—	velvoittaa Euroopan parlamentin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevassa asiassa kantaja riitauttaa avoimen kilpailun PE/98/A valintalautakunnan päätöksen evätä hänen osallistumisensa suullisiin kokeisiin, koska hänen hakemustaan arvioitaessa hänet luokiteltiin 38. sijalle, kun ainoastaan 15 parasta hyväksytään suullisiin kokeisiin. Tällä kilpailulla pyrittiin laatimaan varallaololuettelo johtavien hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista varten televiestinnän alalla.

Vaatimustensa tueksi kantaja esittää seuraavaa:

—

Asiassa on menetelty kilpailuilmoituksen vastaisesti, koska riidanalaisessa päätöksessä on hänen mukaansa omaksuttu arviointiperusteeksi suoritettujen opintojen pituus hakijoiden esittämien todistusten pisteyttämiseksi, tiettyjä kantajan hakemuksensa jättämisen yhteydessä esittämiä asiakirjoja ei ole otettu päätöksessä huomioon ja koska siinä on myös jätetty pisteyttämättä todistukset kilpailuilmoituksessa vahvistettujen kriteereiden mukaisesti.

—

Asiassa on tehty ilmeinen arviointivirhe sikäli kuin kantajan mukaan on tehty virhe laskettaessa tämän ammatillisen kokemuksen kestoa ja lisäksi sen varmistamiseksi, että kantaja on osoittanut pätevyytensä ainakin kahdeksalla alalla niistä 13 alasta, jotka on mainittu kilpailuilmoituksessa, on kieltäydytty ottamasta huomioon kantajan julkaisut kuin myös hänen laatimansa yksilöity luettelo työkokemuksestaan.

4.12.2004

Euroopan unionin virallinen lehti

C 300/56

Asiaa C-310/01 koskevaa tiedonantoa koskeva korjaus Euroopan unionin viralliseen lehteen

( Euroopan unionin virallinen lehti C 55, 8.3.2003 )

(2004/C 300/109)

Asiaa C-310/01, Comune di Udine, Azienda Multiservizi SpA (AMGA) vastaan Diddi Dino Figli Srl, Assoziane Nazionale Imprese Gestione servizi tecnici integrati (AGESI) koskevan, EUVL:een sisältyvän tiedonannon teksti on korvattava seuraavalla tekstillä:

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(neljäs jaosto)

14 päivänä marraskuuta 2002

asiassa C-310/01 (Consiglio di Staton esittämä ennakkoratkaisupyyntö), Comune di Udine, Azienda Multiservizi SpA (AMGA) vastaan Diddi Dino Figli Srl, Associazione Nazionale Imprese Gestione servizi tecnici integrati (AGESI) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta - Kysymys, johon annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä - Direktiivi 92/50/ETY - Julkiset hankinnat, jotka koskevat samalla tavaroita ja palveluja - Tavaroiden arvo, joka on suurempi kuin palvelujen arvo - Direktiivin 93/36/ETY soveltaminen)

(2003/C 55/50)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asiassa C-310/01, jonka Consiglio di Stato (Italia) on saattanut EY:n perustamissopimuksen EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Comune di Udine, Azienda Multiservizi SpA (AMGA) vastaan Diddi Dino Figli Srl, Associazione Nazionale Imprese Gestione servizi tecnici integrati (AGESI) ennakkoratkaisun julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) 1 artiklan b alakohdan, 2 artiklan ja 6 artiklan tulkinnasta, yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto), toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans (esittelevä tuomari), sekä tuomarit D. A. O. Edward ja S. von Bahr, julkisasiamies: S. Alber, kirjaaja: R. Grass, on 14.11.2002 antanut määräyksen, jonka määräysosa on seuraava:

Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY 2 artiklaa on tulkittava siten, ettei mainittua direktiiviä sovelleta julkiseen hankintaan, joka koskee samalla julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/36/ETY tarkoitettuja tavaroita ja direktiivissä 92/50 tarkoitettuja palveluja, silloin, kun hankintaan sisältyvien tavaroiden arvo on suurempi kuin suoritettujen palvelujen.

Tällaiseen hankintaan sovelletaan direktiiviä 93/36/ETY, jollei hankintaviranomainen harjoita suorittajaan nähden samanlaista valvontaa, jota se kohdistaa omiin yksiköihinsä, ja jollei kyseinen suorittaja harjoita olennaista osaa toiminnastaan sen hankintaviranomaisen tai niiden hankintaviranomaisten kanssa, jotka valvovat sitä.

(1) EYVL C 289, 13.10.2001.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 300

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	47. vuosikerta 4. joulukuuta 2004

	III Tiedotteita
2004/C 300/8	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 284, 20.11.2004	55

	Oikaisuja
2004/C 300/9	Asiaa C-310/01 koskevaa tiedonantoa koskeva korjaus Euroopan unionin viralliseen lehteen (EUVL C 55, 8.3.2003)	56