23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/1

A

ETSK antoi tammikuussa 2003 oma-aloitteisen lausunnon ”Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät”. Lausunnon tavoitteena oli antaa yleiskuva ajankohtaisimmista teollisuuden muutokseen liittyvistä kysymyksistä ja suuntauksista, mutta siinä tahdottiin samalla kohdistaa huomiota neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” tehtävään ja sen tulevaan työhön. Neuvoa-antavan valiokunnan odotettiin siinä yhteydessä pyrkivän toimialallaan

Mainitussa lausunnossa painotetaan myös tarvetta toimia niin, että ”kestävä kehitys sekä sosiaalinen ja alueellinen koheesio yhdistettäisiin kilpailukykyyn” Lissabonin strategian valossa. Lausunnossa esitetään toimittavaksi käsitteen 'teollisuuden muutokset' (engl. industrial change) pohjalta. Siihen luetaan sekä kehityskulut, jotka vaikuttavat yrityksiin, että yritysten vuorovaikutus ympäristönsä kanssa.

Neuvoa-antava valiokunta on näihin asti keskittynyt pääasiassa arvioimaan teollisuuden muutosten vaikutuksia toimialoihin, yrityksiin, työntekijöihin ja ympäristöön. Nyt käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tutkia tapoja, joilla kestävä kehitys voi käynnistää teollisuuden muutoksia.

B

Samassa lausunnossa todettiin, että Euroopan teollisuuden muutoksia on usein käsitelty rakenneuudistuksen näkökulmasta, mutta että käsite on kuitenkin huomattavasti dynaamisempi. Yritysmaailma liittyy läheisesti siihen eurooppalaiseen poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa yritykset kehittyvät ja joka puolestaan vaikuttaa myös teollisuuden muutosprosesseihin. Teollisuuden muutokset toteutetaan etupäässä kahdella tapaa: asteittaisin mukautuksin ja perinpohjaisin muutoksin. Oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tarkalleen sanottuna pohtia, kuinka kestävä kehitys, sellaisena kuin Brundtland sen määritteli (”kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”), voisi käynnistää asteittaisia ja ennakoivia teollisuuden muutoksia.

C

Lausunnossa käytetään esimerkkejä etupäässä energia-alalta ja siihen liittyviltä toimialoilta, sillä tässä esitettävät prosessien kuvakset ovat sovellettavissa myös muihin toimialoihin. On lukuisia syitä mainittujen alojen valintaan:

D

Ajankohta, jolloin tietty teknologia tulee saataville, riippuu tutkimuksen ja kehityksen edistysaskeleista. Markkinat puolestaan määrittävät sen, milloin mitäkin teknologiaa aletaan tosiasiallisesti soveltaa. Näiden kahden vaiheen välillä kuluvan kauden pituuteen voidaan vaikuttaa myös poliittisilla päätöksillä. Julkisen vallan tasapainoisen poliittisten toimenpiteiden valikoiman — tuet, edistämistoimet, veropolitiikka — ansiosta on yrityselämä jo varhaisessa vaiheessa ryhtynyt Ruotsin tapauksessa lämpöpumppujen ja Japanissa puolestaan aurinkovaraajien teknologiseen kehittämistyöhön. Myös siitä johtuu, että nämä maat ovat pystyneet hankkimaan johtavan markkina-aseman.

E

ETSK vahvistaa näkemyksensä, että Lissabonin strategian kolme pilaria ovat kukin yhtä tärkeät. Tavan takaa kuitenkin painotetaan, että ekologiset ja sosiaaliset intressit toteutuvat vasta siinä tapauksessa, että talous on terve ja kasvaa. Tämä on kohtuuttoman yksinkertaistava tulkinta strategiasta, koska käänteinen väite on aivan yhtä pätevä. On selviö, että pilaantuneessa ympäristössä tai sosiaalisten ristiriitojen leimaamassa yhteiskunnassa ei terveelle, kasvavalle taloudelle jää sijaa. Komitea on tyytyväinen kyseisellä alalla tehtyihin toimenpiteisiin, joita kuvataan komission tiedonantoon ”Kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta — Toimintaohjelma” (1) kuuluvassa liitteessä 2.

F

Kestävyys ei ole vain yksi vaihtoehto muiden joukossa vaan se on ainoa mahdollinen toimintamalli reaalisen tulevaisuudennäkymän varmistamiseksi. Kestävyyskäsite on laaja-alainen, ja siksi sen piiriin pitää ympäristönäkökohtien lisäksi lukea taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset. Yritystoiminnan jatkuvuus on taloudellisen kestävyyden muoto, joka taataan parhaiten pitämällä huolta liikevoitosta. EU voi antaa tähän panoksensa voimistamalla kilpailukykyä innovoinnin avulla, kannustamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaan harjoittamalla aktiivista politiikkaa sekä ryhtymällä valikoituihin, kohdennettuihin toimenpiteisiin (vrt. Ruotsi ja Japani esimerkkitapauksina).

G

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuudet terveeseen elämään ja tulojen hankintaan ja että niille, jotka eivät siihen kykene, taataan kohtuullinen sosiaaliturva. ETSK esittää käsityksenään, että EU pystyy vaikuttamaan tällä alalla myönteisesti toimimalla sen kaltaisen yhteiskunnan puolesta, joka mahdollistaa ihmisille ammatillisen pätevyyden ylläpitämisen tarjoamalla heille asianmukaisen, ympäristöltään turvallisen ja terveellisen työpaikan ilmapiirissä, jossa työntekijöiden oikeudet toteutuvat ja jossa työmarkkinaosapuolien välillä käydään hedelmällistä vuoropuhelua.

H

Ekoteollisuus tarjoaa suuret mahdollisuudet talouskasvuun. Euroopalla on vahva asema useilla tämän teollisuudenalan lohkoilla. ETSK:n mielestä Euroopan on vastedes toimittava kunnianhimoisemmin, jotta se kykenee säilyttämään vahvuutensa ja kehittämään niitä sekä saavuttamaan vastaavat asemat muilla lohkoilla.

I

Kestävään kehitykseen tähtäävä teollisuuspolitiikka voi myötävaikuttaa koko eurooppalaisen talouden kilpailukykyyn, niin uudet voimistuvat toimialat kuin perinteiset teollisuudenalat mukaan luettuina. ETSK kehottaa Euroopan komissiota tukemaan kyseisen kaltaista politiikkaa. Tässä lausunnossa kuvailtavat esimerkit osoittavat, että uusien ympäristöteknologioiden soveltamisen ensivaiheessa hyödynnettävät huolellisesti harkitut ja toteutetut (verotus-, syöttötariffi-, valveuttamis- ja sääntelykomponenteista koostuvat) tukijärjestelmät voivat olla apuna luotaessa markkinoita näille teknologioille, joiden edelleenkehittäminen käy sitten jatkossa päinsä ilman tukea. Kaikkien tukimekanismien tulee olla luonteeltaan alenevia, sillä valtiontuen kustannukset eivät saa rajoittaa muiden elinkeinoalojen kansainvälistä kilpailukykyä.

J

ETSK toteaa, etteivät tuet ja kannustimet ole kaikissa tapauksissa tehokkaita ja että epäasianmukaisesti käytettyinä ne saattavat aiheuttaa suuret rahalliset kustannukset tuottamatta juurikaan taloudellista hyötyä. Tukien ja sääntelyn avulla tulisi muokata markkinat ja kehittää niitä alkuvaiheessa, kunnes kulloinenkin teknologia on kehittynyt riittävästi selviytyäkseen vailla tukea. Tuen onnistumisen kannalta on keskeistä, että

K

Kestävää kehitystä ei saa rajata Euroopan puitteisiin, koska se on ulottuvuudeltaan maailmanlaajuinen asia. Eurooppalaiseen kestävyyspolitiikkaan tulee kuulua välineet, joilla estetään työpaikkojen siirtäminen muille alueille. Yhdenvertaisten kilpailuolosuhteiden varmistamiseksi tarvitaan kaksinaista toimintamallia: yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella vaikuttaminen. Ensinnä mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä (Ks. CESE 252/2005). Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kaikki mahdollinen kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaisen paljon taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

1.1

Taloutemme rakentuu nykyisin halvan energian ja halpojen raaka-aineiden saatavuuden varaan. Niiden varanto on kuitenkin rajallinen, mikä osaltaan nostaa niiden hintaa tuntuvasti. Rakenteelliset ja teknologiset muutokset ovat mahdollisia ja niitä tarvitaan. EU:n tulee myötävaikuttaa muutoksen puolesta, jotta eurooppalainen elinkeinoelämä kykenee vastaamaan tähän haasteeseen. Toimialojen, joihin liittyy runsas energian ja raaka-aineiden kulutus, tulee siirtyä kestävämpään tuotantotapaan, jotta luonnonvaroja verotettaisiin vähemmän. Syynä tähän on se, että mainittuja toimialoja tullaan vastaisuudessakin tarvitsemaan, sillä perusmateriaalit ja puolijalosteet ovat teollisen arvonmuodostuksen perusta.

1.2

Ei voida sallia, että kestävyysperiaatteita tuotannossaan noudattavat, runsaasti energiaa tarvitsevat toimialat, jotka kilpailevat kansainvälisesti, joutuisivat syrjään markkinoilta sellaisten EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden tieltä, joiden tuotantomenetelmät vastaavat kestävän kehityksen periaatteita huonommin. Tämän estämiseksi kyseisille toimialoille on kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan välisellä yhteistyöllä luotava yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet.

1.3

Suurin haasteistamme on sellaisen kestävällä pohjalla olevan yhteiskunnan kehittäminen, joka kykenee ylläpitämään nykyisen hyvinvointitason ja samanaikaisesti kumoamaan tämänhetkisten kulutusmallien kielteiset sivuvaikutukset. Yksi tärkeimmistä edellytyksistä on energiatarpeen tyydyttäminen muulla tavoin ja siirtyminen toisenlaiseen teollisuustuotannon muotoon.

1.4

On kiistatta välttämätöntä siirtyä asteittain kestävämpään yhteiselämämalliin. Tähän on useita syitä. Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka kauan fossiiliset polttoaineet ovat käytettävissä järkevään hintaan. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että polttoainevarannot hupenevat ja niiden käytöstä tulee yhä kalliimpaa. Lisäksi meillä on kulutuskäyttäytymisemme vuoksi vastassamme yksi aikamme suurimmista uhista: ilmastonmuutos.

1.5

Jotta voisimme pysäyttää sen, paras tapa olisi heti lopettaa fossiilisten energialähteiden polttaminen. Kyseinen ratkaisu ei lyhyellä aikavälillä kuitenkaan ole mahdollinen poliittisesti eikä taloudellisesti. Se tarkoittaa, että on valittava muita keinoja, sillä muutoksen on tapahduttava. Jos se ei onnistu niin nopeasti kuin on toivottavaa, on siihen kuitenkin kyettävä niin nopeasti kuin se on mahdollista.

1.6

Siirtymä kestävämmällä pohjalla olevaan tuotantoon ja kulutukseen voidaan käynnistää nopeasti soveltamalla Trias Energetica -mallia (2), jonka avulla kannustetaan kolmivaiheisesti kohti tehokkaampaa energiankäyttöä. Vaiheet ovat

1.7

Tarvitaan toimenpidepaketti, jotta mainitut kolme vaihetta onnistuisivat ja jotta edistetään siirtymistä kestävämpään teollisuustuotantoon. Toimenpiteiden täytyy kuitenkin perustua taloudelliseen ja strategiseen harkintaan. Näitä arvioita laadittaessa on väistämättä tehtävä valintoja vastakkaisten intressien välillä. Kyseisiä ristiriitatilanteita ei pidä vältellä. On olemassa sellaisiakin asetelmia, joissa kaikki osapuolet hyötyvät, ja politiikassa tulee aina tähdätä niiden luomiseen, mutta käytännössä se voi olla hyvin vaikeaa. Niissä tapauksissa on valittava joko mahdollisuudet kestävään muutokseen tai olemassa olevien etujen suojaaminen. Tuolloin on myös otettava huomioon luonnollinen kehitys, jossa tietyt menestyvät toimialat jättävät muita, kuihtuvia toimialoja varjoonsa. Tällaisista vastakkaisista intresseistä pitää tehdä selkoa ja niitä pitää pohtia.

1.8

Kestävyyskäsitteen mukaisesti taloudelliset, ympäristökysymyksiin liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat ovat yhtä tärkeitä eurooppalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Käsillä olevassa lausunnossa

2.1.1

Maapallo ottaa vuosittain vastaan 3 miljoonaa eksajoulea (3×1024 J) energiaa auringosta. Fossiilisten polttoaineiden kokonaisvaranto vastaa 300 000 eksajoulea, eli kymmentä prosenttia vuoden mittaan saapuvasta säteilystä. Energian vuotuinen kokonaiskulutus on 400 eksajoulea. Vastaanotetusta 3 miljoonan eksajoulen energiamäärästä 90 eksajoulea on käytettävissä vesivoimana, 630 eksajoulea tuulienergiana ja 1 250 eksajoulea biomassana. Loppuosa on saatavilla aurinkoenergiana (3). Itse asiassa on siis olemassa riittävästi kestäviä energialähteitä tarpeidemme tyydyttämiseen. Ongelman muodostaa niiden käyttöönottaminen.

2.1.2

Koska uusiutuvat energialähteet eivät hintatekijöiden vuoksi ja soveltuvan teknologian puuttuessa pysty lyhyellä aikavälillä tyydyttämään kasvavaa energian kysyntää, tarvitaan myös muita energialähteitä. On mahdollista käyttää fossiilisia polttoaineita ympäristöä säästävästi esimerkiksi poistamalla niistä hiilidioksidi ja varastoimalla se niin, ettei sitä vapaudu ilmakehään. Tekniikan kehitys hiilidioksidin keräämiseksi ja varastoimiseksi on täydessä vauhdissa: jo noin 12 kokeilulaitosta on joko käynnistysvaiheessa tai rakenteilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa. Tekniikan voidaan odottaa olevan taloudellisesti kannattavaa vuoteen 2015–2020 mennessä.

2.1.3

Tukijärjestelmien ajallinen kesto on ratkaiseva tekijä, koska yhtäältä tuen ennenaikainen lopettaminen vaarantaa uuden teollisuudenalan tulevaisuuden ja toisaalta tuen pitkittäminen ei ole tuloksekasta. Normaalisti tukea voidaan asteittain vähentää, kun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja mittakaavaedut vaikuttavat teknologian hintaa alentavasti. On lisäksi hyvin tärkeää, että tukijärjestelmä määritetään asianmukaisesti. Samoin on tärkeää, että tukijärjestelmät tuodaan edeltäkäsin julkisuuteen, jotta yrityksillä on aikaa valmistautua uusiin markkinaolosuhteisiin.

2.1.4

Ydinenergiakeskustelu on käymässä yhä merkittävämmäksi, mistä ovat osoituksena vihreä kirja ”EU:n strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” (4) sekä maaliskuussa 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen aiheesta tekemät päätelmät. Eräissä maissa enemmistö väestöstä on ydinenergian kannalla, eräissä taas enemmistö vastustaa sitä, pääasiassa jäteongelman vuoksi (5). Siitä huolimatta ydinenergiaa on hyödynnettävä vielä pidemmän aikaa, jotta kyetään edelleenkin vastaamaan voimakkaasti kasvavaan energiankysyntään, koska se on päästötön energialähde ja koska syntyvä jätemäärä on suhteellisen vähäinen saatavaan energiamäärään nähden. Ydinfuusio voi ehkä pitkällä aikavälillä tuoda ratkaisun atomiytimen halkaisemiseen (fissio) liittyviin haittoihin.

2.1.5

On syytä huomata, että vesivoiman lähteille ei ole lausunnossa varattu omaa kohtaa, sillä kyseisen teknologian katsotaan (vuorovesienergiaa lukuun ottamatta) olevan sekä täysin valmista että täysin toimivaa. Tämän ei missään tapauksessa pidä ymmärtää vähentävän vesivoiman merkitystä kestävän kehityksen yhteydessä.

2.2.1

Termi biomassa viittaa kaikkeen siihen orgaaniseen ainekseen, joka on peräisin kasveista ja puista, joita viljellään erityisesti energiatarkoituksiin. Tähän käytetään puuta ja nopeakasvuisia kasvilajikkeita, joiden hehtaarituotto on suuri. Biomassajäännösvirtana käytetään lisäksi (ensi sijassa ravintoa tuottavan) maatalouden sivutuotteita, joista esimerkkeinä mainittakoon olki ja naatit. Biomassavirtoja syntyy myöskin jäännöstuotteista, kuten istutuksia hoidettaessa kertyvästä jäteaineksesta sekä kotitalous-, yritys- ja teollisuusjätteestä. Kyseeseen tulevat vihannes-, hedelmä- ja puutarhajäte, purku- ja jäännöspuutavara, lanta, liete, puru sekä kaakaopähkinän kuoret.

2.2.2

Biomassalla pystytään (osaksi) korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energian kulutus vastaa 400 eksajoulea. Biomassaenergiaa on vuosittain käytettävissä 1 250 eksajoulen määrä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muutos voitaisiin tehdä välittömästi. Nykyisellä teknologialla pystytään tällä hetkellä kehittämään 120 eksajoulea energiaa biomassasta. Maailmassa kulutetusta energiasta saadaan nykyään 50 eksajoulea biomassasta (6). Biomassan polttoainekäyttöä voidaan siis välittömästi kasvattaa rajoitetusti, mutta tarvitaan läpimurtoja teknologian alalla, jotta mainittu potentiaali kyettäisiin hyödyntämään.

2.2.3

Tietyt toiminta-aloitteet ovat jo tuottaneet lupaavia tuloksia. Itävallassa on biomassan käyttö kaukolämmitykseen kuusinkertaistunut ja Ruotsissa kahdeksankertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Yhdysvalloissa yli 8 000 MWe rakennetusta tuotantokapasiteetista perustuu biomassan hyödyntämiseen. Ranskassa 5 % rakennusten lämmitykseen käytettävästä lämmöstä on tuotettu biomassasta. Suomessa bioenergian osuus on jo nykyisin 18 % energian kokonaistuotannosta, ja tavoitteena on kasvattaa kyseinen osuus 28 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Brasiliassa tuotetaan laajamittaisesti etanolia autojen polttoaineeksi. Tätä nykyä 40 prosenttia Brasiliassa käytetyistä muista kuin diesel-polttoaineista on etanolia (7).

2.2.4

Biomassan hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

2.3.1

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tuulienergian teoreettinen potentiaali on kaksi kertaa vuodeksi 2020 ennakoidun sähköntarpeen suuruinen. Kyseinen potentiaali ja teknologian edistysaskelten ansiosta alati paraneva kilpailuasema tekevät tuulienergiasta olennaisen korvaavan vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille. Koska tuulienergian tarjonta vaihtelee, ei sillä pystytä milloinkaan kattamaan koko energiantarvetta.

2.3.2

Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä on tuulivoiman tuotantotehoa rakennettu lisää huikea määrä. Kaupallisessa käytössä olevien turbiinien teho on kasvanut 10 kilowatista (roottorin läpimitan ollessa 5 metriä) yli 4 500 kilowattiin (halkaisijaltaan yli 120-metrinen roottori) (9). Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on tuulivoimaa rakennettu yli 30 % lisää vuosittain (10). Euroopan tuulivoimayhdistys (EWEA) on ennustanut, että tuulivoiman kokonaiskapasiteetti riittää vuonna 2020 kattamaan 12 % maailmanlaajuisesta sähköntarpeesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuulivoimakapasiteetti kasvaa vuoden 2002 lopun arvosta (31 gigawattia) 1 260 gigawattiin vuonna 2020: vuotuinen kasvu on 23 %. Markkinajohtajat ja suurimmat viejät ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Saksa; tärkeimmät vientimarkkinat ovat Kiina, Intia ja Brasilia. Tilanne on muuttumassa Kiinassa, jossa tuulienergiaan liittyvä koneteollisuus kasvaa nopeasti. Verrattuna vuoteen 2004 tuottajien lukumäärä kasvoi Kiinassa 60 % vuonna 2005. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan tuulienergiaan liittyvällä koneteollisuudella saattaa olla edessään sama tilanne kuin aurinkopaneeliteollisuudella, jolloin kiinalaisille kilpailijoille menetetään merkittäviä markkinaosuuksia.

2.3.3

Tuulivoimasektori on yhä osittain riippuvainen erilaisista tukitoimenpiteistä. Tärkein niistä on maksu, jonka tuottajat voivat saada verkkoon myymästään energiasta. Siihen liittyy turvallisuus, jonka antaa hintatason takaaminen seuraavien 10–20 vuoden ajaksi. Mainittujen toimenpiteiden ansiosta tuulienergiasektori on nopeasti kasvava yritystoiminnan ala tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Varjopuolena on se, että toimenpiteiden seurauksena on rakennettu suuria, keskitettyjä tuulivoimapuistoja, jotka tuottavat suuria voittoja, eikä tiheää verkkoa pieniä, hajautettuja tuulivoimalayksiköitä. Julkinen mielipide on yhä enenevästi kääntymässä suuriin mittakaavoihin vievää kehitystä vastaan. Luonnollisesti myös tuulienergian on loppujen lopuksi kyettävä selviytymään omin voimin ilman tukimaksuja ja syöttötariffeja.

2.3.4

Jotta tuulienergian asemaa voitaisiin lujittaa, on tarpeen toimia ponnekkaammin tutkimuksen ja kehittämisen alalla tuulienergian kilpailuaseman parantamiseksi vieläkin enemmän. Myös oikeudellisiin suuntaviivoihin ja poliittisiin tavoitteisiin on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. Tärkeitä haasteita ovat muun muassa uusien tuulipuistojen sijoittaminen merialueille sekä tuulienergian käyttöönottoa koskevien epävarmuustekijöiden poistaminen.

2.3.5

Tuulienergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

2.4.1

Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää kahdella tapaa: auringonlämpöä erilaisten tilojen ja veden lämmittämiseen sekä aurinkovoimaa sähköntuotantoon (12). Aurinkolämpöjärjestelmät ovat suhteellisen yksinkertaisia ja hinnaltaan edullisia; niitä käytetään lämmitystarkoituksiin jo monessa maassa.

2.4.2

Tärkein peruste pyrkimykselle aurinkoenergian laajamittaiseen käyttöön on se, että kyseessä on uusiutuvan energian ehtymätön lähde. Sillä on valtaisa potentiaali maailmanlaajuisesti, ja jos suunnittelu ja rakentaminen hoidetaan huolellisesti, aurinkoenergia on ympäristöominaisuuksiltaan oivallista.

2.4.3

Aurinkoenergiaa voidaan soveltaa miltei kaikkialla maailmassa ja sitä voidaan käyttää usein eri tavoin: valikoima ulottuu syrjäisten sijaintipaikkojen pienimuotoisista järjestelmistä rakennusten katoille asennettavien laitteistojen kautta suuriin aurinkovoimalaitoksiin.

2.4.4

Aurinkolämpöjärjestelmät ovat yleistyneet laajalti. Niiden suurin markkina-alue on Kiina, ennen kaikkea siksi, että maaseutualueilta puuttuu kaasun ja sähkön toimittamiseen tarvittava infrastruktuuri. Näissä tapauksissa aurinkolämpöjärjestelmät tarjoavat tehokkaimman ratkaisun. Aurinkovaraajien myynti kasvoi maailmanlaajuisesti vuosien 2001–2004 aikana 10–15 prosenttia vuosittain. Niiden kokonaistuotannosta maailmassa ostettiin Kiinaan 78 % ja Turkkiin 5,5 %.

2.4.5

Euroopassa aurinkolämpöjärjestelmien suuret markkina-alueet ovat Saksa, Itävalta, Espanja sekä Kreikka. Saksassa ja Itävallassa julkinen valta myöntää taloudellista tukea kyseisten järjestelmien käyttöönottoon. Tietyillä alueilla Espanjassa on uusien rakennusten varustamien mainituilla järjestelmillä pakollista. Tukitoimenpiteiden ansiosta Saksa ja Itävalta ovat selkeästi suurimmat eurooppalaiset aurinkolämpöjärjestelmien tuottajat: niiden osuus ko. laitteiden tuotannosta Euroopassa on 75 %. Se jää kuitenkin kokonaan tämäntyyppisten järjestelmien kiinalaistuotannon varjoon. Euroopassa tuotannon määrä oli 0,8 miljoonaa m2, Kiinassa 12 miljoonaa m2. Tärkein syy tähän on se, että Kiinassa valtiovalta havaitsi aurinkolämmön merkityksen jo varhain ja ryhtyi talouden viisivuotissuunnitelmissaan monenlaisin toimenpitein kannustamaan näiden järjestelmien tuotantoon.

2.4.6

Vaikka aurinkovoima on luonteeltaan ehtymätöntä, se kattaa toistaiseksi vasta hyvin pienen osan energiantarpeestamme. Tämä johtuu siitä, että aurinkovoiman tuotanto on yhä huomattavasti kalliimpaa kuin kaasu- ja hiilivoimaloissa tuotettava sähkövoima. Jotta murrettaisiin pienen liikevaihdon ja korkeiden kustannusten noidankehä, on ryhdyttävä käyttämään aurinkoenergiaa mahdollisimman paljon, sillä silloin saadaan aikaan tärkeitä mittakaavaetuja tuotannossa ja rakentamisessa. Vasta sitten myös teknologiaa kyetään parantamaan ja kehittämään edelleen.

2.4.7

Sen lisäksi energiaproblematiikkaa on lähestyttävä toisin kuin nykyään, koska kyseessä on energian tuotanto sellaisten monilukuisten, suhteellisen pienikokoisten yksiköiden avulla, joiden tuottavuus vaihtelee (auringonvalosta riippuen). Siirtyminen käyttämään aurinkovoimaa on keskipitkän aikavälin prosessi, mutta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että alan kehitystä kannustetaan voimakkaasti.

2.4.8

Vaikka aurinkosähkön (photovoltaic, PV) markkinat kasvavatkin nopeasti, on itse asiassa kyse ainoastaan kolmesta suuresta markkina-alueesta: Japanista, Saksasta ja Kaliforniasta. Näiden kolmen valtion/osavaltion osuus maailman aurinkoenergiajärjestelmätuotannosta on 80 %. Ne kannustavat tuotantoa tuntuvin subventioin ja maksamalla yksityistahoille hyvän hinnan mainitulla tavalla tuotetusta sähköstä. Vuonna 2004 maailmassa tuotettiin aurinkokennoilla tehoa 1 150 MW. Lisättynä vuoden 2003 loppuun mennessä rakennettuun 3 000 MW:n kapasiteettiin on kokonaiskapasiteetti kasvanut vuonna 2005 noin 4 500 MW:iin.

2.4.9

Japaniin luotiin vuonna 1994 kyseisenlaiset markkinat kannustinohjelmalla, jonka mukaisesti maksettiin 50 prosentin suuruista tukea. Vuosittain määrää supistettiin 5 prosentilla, joten vuosi 2004, jolloin tuen määrä oli enää 5 prosenttia, päätti ohjelman. Koska ohjelma synnytti paljon kysyntää, Japanin talous kykeni hyötymään mittakaavaedusta: hinnat laskivat vuosittain 5 prosenttia, minkä ansiosta kuluttajahinta pysyi vakaana. Vaikka tukea ei enää makseta, markkinat kasvavat edelleen noin 20 prosenttia vuosittain. Vakaa kysyntä mahdollisti sen, että japanilaiset yritykset pystyivät investoimaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja uusiin tuotantotekniikoihin. Niinpä Japani hallitsee tätä nykyä 53:a prosenttia maailmanmarkkinoista.

2.4.10

Saksassa kehitys on ollut samankaltaista, mutta se on edennyt noin viisi vuotta Japania jäljessä. Liikkeelle lähdettiin vuonna 1999. Matalakorkoiset lainat, subventiot ja verkkoon syötetystä sähköstä maksettu vakaa hinta ovat yhdessä saaneet aikaan sen, että aurinkosähkömarkkinat ovat kasvaneet tuntuvasti. Saksa ohitti Yhdysvallat tuotantokapasiteetissa jo vuonna 2001. Paikalliset tuottajat saivat mahdollisuuden kehittyä, ja nykyisin puolet eurooppalaisesta aurinkosähköstä (13 % maailmalaajuisesti) on alkuperältään saksalaista. Uusi tukiohjelma, joka käynnistyi vuonna 2004 ja joka tarjoaa vakaat ostohinnat seuraaviksi 20 vuodeksi, antoi asiaan uutta pontta: Saksan markkinat kasvavat nyt nopeimmin koko maailmassa. Vuosina 2004 ja 2005 kasvuvauhti oli noin 40 prosenttia. Kotimaisen kysynnän turvin saksalaiset yritykset pystyvät kehittämään tuotantoaan ja saavat tuota pikaa vientimahdollisuuksia, kun Saksan markkinat on aikanaan kyllästetty.

2.4.11

Aurinkoenergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

2.5.1

Geotermistä energiaa pystytään lämpöpumppujen avulla käyttämään rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen. Näiden pumppujen kaasun- ja sähkönkulutus on vain murto-osa perinteisten ilmastointijärjestelmien kulutuksesta. Lämmitykseen (tai jäähdytykseen) tarvittava energia otetaan irti ympäristöstä (ilmasta, vedestä tai maaperästä) (13).

2.5.2

Lämpöpumppujen alalla suurimmat markkina-alueet ovat Yhdysvallat, Japani ja Ruotsi, joissa sijaitsee 76 % kokonaistuotantokapasiteetista. Seuraavina tulevat Kiina, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Itävalta. Aikavälillä 1997–2004 eurooppalaiset markkinat kasvoivat 40 000 yksiköstä 123 000 yksikköön. Markkinat kokonaisuudessaan kasvoivat 18 prosenttia vuonna 2004. Lämpöpumppuja valmistetaan ja asennetaan käyttöön eritoten maissa, joissa julkinen valta on kannustanut asiaa voimakkaasti taloudellisin ja muin toimenpitein.

2.5.3

Ruotsi on hyvä esimerkki mainitusta toimintamallista. Ruotsissa julkinen valta on 1990-luvun aikana kannustanut lämpöpumppujen käyttöön sellaisin toimenpitein kuin suora taloudellinen tuki, verotusratkaisut ja valistuskampanjat. Lämpöpumppujen käyttöä on kuitenkin kasvattanut omalta osaltaan myös uusi rakennuslainsäädäntö, jossa säädetään tarkkaan korkeimmasta lämmitysjärjestelmissä sallitusta lämpötilasta.

2.5.4

Kuvatulla tavalla synnytettiin markkinat, joiden ansiosta ruotsalainen lämpöpumpputuotanto saattoi kehittyä. Ruotsin lämpöpumpputeollisuus on vakaalla pohjalla; siihen kuuluu kolme kansainvälisten markkinoiden suurta toimijaa, ja ala tyydyttää 50 % eurooppalaisesta kysynnästä. Ruotsalaiset lämpöpumppumarkkinat toimivat tätä nykyä omalla painollaan, lämpöpumppujen määrä kasvaa nyt tasaisesti ilman julkisen vallan tukitoimia. Yli 90 prosentissa uusista rakennuksista Ruotsissa on nykyisin lämpöpumppu vakiovarusteena.

2.5.5

Kehitys on ollut samankaltaista Itävallassa, jossa alueviranomaiset ovat korvanneet 30 % lämpöpumppujen hankinta- ja asennuskustannuksista. Itävallassa on nykyään seitsemän lämpöpumppuja valmistavaa yritystä. Kummassakin maassa suoran taloudellisen tuen ja yksityiskohtaisten rakennusmääräysten ja valveuttamiskampanjoiden yhdistelmä sai aikaan sen, että lämpöpumpputeollisuus kykeni kehittymään siinä määrin, että se on nyt valmis jatkamaan eteenpäin ilman tukea.

2.5.6

Geotermisen energian käytön kehittäminen on tärkeää useista syistä:

3.1

Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiamäärä on rajallinen, mutta myöskään teollisuustuotantoon tarvittava eloperäisten, metalli- ja mineraaliraaka-aineiden varanto ei ole ehtymätön (15). Teollisuusmaissa käytetään runsain mitoin raaka-aineita: 20 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa yli 80 prosenttia kaikista raaka-aineista.

3.2

Kuvattu kulutusmalli on sovittamattomassa ristiriidassa käytettävissämme olevien resurssien kestävän hyödyntämisen kanssa. Kun oletamme, että raaka-ainevaranto on yhteistä perintöämme ja että sen saatavuus nyt ja vastaisuudessa on yleinen ja luovuttamaton ihmisoikeus, Euroopan tulee vähentää raaka-aineidenkulutuksensa neljäsosaan vuoteen 2050 mennessä ja kymmenesosaan vuoteen 2080 mennessä (16). ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä alalla esitettyihin toimenpiteisiin, joista esimerkkeinä mainittakoon luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen tuotannossa (dematerialisaatio) sekä ympäristöteknologian toimintaohjelma (Environmental Technology Action Plan, ETAP).

3.3

Tarkkaan ottaen jokainen tuote aiheuttaa ympäristövaikutuksia: niitä syntyy joko tuotetta valmistettaessa tai käytettäessä tai sitten, kun se hylätään elinkaaren lopussa. Elinkaareen kuuluu lukuisia vaiheita: raaka-aineen hankinta, suunnittelu, valmistus, kokoaminen, markkinointi, jakelu, myynti, käyttö ja käytöstä poistaminen. Jokaiseen vaiheeseen osallistuu muita toimijoita: suunnittelijoita, tuottajia, kauppiaita, kuluttajia ym. Yhtenäisen tuotepolitiikan avulla pyritään sovittamaan kaikki nämä vaiheet paremmin yhteen (mm. niin, että jo tuotetta suunniteltaessa yritetään optimoida sen kierrätettävyys), jotta kohennettaisiin tuotteen ympäristöominaisuuksia koko elinkaarta varten.

3.4

Kun kyseessä on niin lukuisasti erilaisia tuotteita ja kun osallisina on niin runsaasti moninaisia toimijoita, ei ole mahdollista päättää pelkästään yhdestä yhdenmukaistetusta toimenpiteestä, jonka avulla kaikki ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan. Sen vuoksi tarvitaan suuri valikoima sekä vapaaehtoisuuteen perustuvia että velvoittavia poliittisia välineitä. Niitä sovellettaessa on tehtävä tiivistä yhteistyötä julkisen ja yksityissektorin sekä kansalaisyhteiskunnan kesken.

3.5

Myös kuluttajajärjestöjen on syytä omaksua kannustavampi tukijarooli kuin toistaiseksi on ollut tapana. Tähän asti useat näistä järjestöistä ovat keskittäneet tarmonsa pääasiassa siihen, että kulloisenkin tuotteen laatu olisi mahdollisimman hyvä ja hinta mahdollisimman alhainen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei tuotannossa noudateta kestävän kehityksen periaatteita mahdollisimman tunnollisesti.

3.6.1

Sähköntuotannossa vapautuvan lämmön hyödyntäminen mahdollistaa energiankäytön tuntuvan tehostamisen, vaikka asiaan liittyy teknisiä rajoitteita, koska lämmöntuotantopaikan (teollisuusympäristö) ja kulutuspaikan (asuinympäristö) välinen etäisyys on suuri, jolloin paljon energiaa hukkautuu. Mikro-CHP-yksiköt voivat toimia ensisijaisesti rakennuksen lämmittämisessä, jolloin sähkö on sivutuote. Vaihtoehtoiset tuotteet voidaan määritellä ensisijaisesti sähkötarpeiden mukaan, jolloin lämpö on sivutuote. Viime aikoina on myyty enimmäkseen lämpökeskeisiä mikro-CHP-yksiköitä, vaikka polttokennot yleensä suunnitellaankin tyydyttämään sähköntarve.

3.6.2

Lämmön ja sähkön yhteistuotantotekniikalla voidaan tämä rajoittava tekijä välttää, ja samalla se antaa eurooppalaiselle teollisuudelle taloudellisen haasteen. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoa hyödynnetään ennen muuta kerrostalojen ja myymälätilojen lämmittämiseen, ja sivutuotteena syntyy sähköä. Vuonna 2004 käytössä oli noin 24 000 tuotantoyksikköä. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoon pystytään käyttämään erilaisia energialähteitä. Lupaavimmalta vaikuttaa lämmön ja sähkön yhteistuotanto vetyteknologian pohjalta (polttoainekennot), mutta sitä on kehiteltävä vielä pidemmälle.

3.6.3

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon loppukäyttäjille myönnettävän taloudellisen tuen ansiosta Japani on päässyt tämän teknologian kehittämisessä pisimmälle. Asiaan on myötävaikuttanut se, että maan autoteollisuus panostaa voimakkaasti polttoainekennoteknologiaan. Japanissa valtiovalta haluaa maansa teollisuuden saavuttavan polttoainekennoteknologian kehittämisessä samanlaisen johtavan aseman kuin sillä on aurinkovoiman alalla. Japani pyrkii siihen kannustamalla ja rahoittamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä myöntämällä loppukäyttäjille hankintatukea, kun markkinakehitys on vielä varhaisessa vaiheessa.

3.6.4

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon kehittäminen on tärkeää monista syistä:

4.1.1

Liikennesektori on yksi suurimmista fossiilisten polttoaineiden kuluttajista. Liikenteessä on hyvät mahdollisuudet kestävään energiankäyttöön, kuten CARS 21 -loppuraportin (17) lukuisat hyödylliset suositukset osoittavat. Lisäksi liikenteen tehokkuutta kyetään parantamaan kehittämällä yhdyskuntarakentamisen ja infrastruktuurin suunnittelua ja hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa entistä voimaperäisemmin. Kun tähän yhdistyy polttomoottoriteknologian edelleenkehittäminen, saadaan merkittäviä energiansäästöjä. Lyhyellä aikavälillä on myös lupaavia näkymiä siirtyä käyttämään osaksi muita polttoaineita, kuten maakaasua tai biomassasta jalostettua polttoainetta (biomass-to-liquid, BTL). Pidemmällä aikavälillä vaikuttaa vetyyn perustuva talous tarjoavan erittäin hyviä mahdollisuuksia tässä suhteessa. Tätä nykyä kehitteillä oleva hybriditeknologia on lupaava siirtymävaiheen ratkaisu.

4.1.2

Biomassasta jalostetun polttoaineen suurimmaksi potentiaaliseksi markkinaosuudeksi arvioidaan 15 prosenttia. EU tähtää markkinaosuuden kasvattamiseen 6 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Aluksi on meneillään kokeiluhanke, jossa tarkoituksena on tutkia suurten polttoainemäärien valmistamista biomassan pohjalta.

4.1.3

Maakaasun CO2-päästöt ovat pienemmät kuin bensiinin (–16 %) ja dieselöljyn (–13 %) ja se voi kasvattaa markkinaosuuttaan, mikäli verotuskohtelu on suopea. Näin pystytään luomaan vakaat markkinat sekä tuottajia että kuluttajia ajatellen, sillä tarvittava teknologia on saatavilla. Erityisesti taajamien julkisessa liikenteessä näkymät vaikuttavat hyviltä, sillä siinä tapauksessa kyetään tuota kaasua jakelevia asemia hyödyntämään optimaalisesti. Mahdollista on, että maakaasun markkinaosuus kasvaa 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä (18).

4.1.4

Muiden maiden (varsinkin Brasilian) esimerkit osoittavat, ettei näin suureen markkinaosuuteen päästä pelkästään huolehtimalla siitä, että biopolttoainetta on saatavilla. Tarvitaan tavoitetta tukevaa muuta politiikkaa, esimerkiksi verotuksellisia etuja, kohdennettuja lainsäädäntö- ja sääntelytoimia sekä asiaa koskevaa valveuttamistyötä, jotta kuluttajat päättäisivät siirtyä käyttämään biopolttoainetta.

4.1.5

Toisaalta on huomioitava, että ekologisesti herkiltä alueilta peräisin olevien biopolttoaineiden (esim. kaakkoisaasialainen palmuöljy) käytön lisääntyminen saattaa johtaa laajojen sademetsäalueiden tuhoamiseen palmuöljyviljelmien tieltä. Maailmassa on kaikkiaan 23 suurekosysteemiä, ja Yhdistyneiden Kansakuntien hiljattain julkaiseman asiakirjan mukaan 15 niistä on ehtynyt tai saastunut pahoin.

4.2.1

Rakentamisen alalla — varsinkin asuntotuotannossa — on suuria mahdollisuuksia siirtyä rakentamaan kestävän kehityksen periaatteita paremmin noudattaen. On jo mahdollista rakentaa vähäisin lisäkustannuksin energiankulutukseltaan nollatason tarjoavia asuntoja, varsinkin kun muistetaan, että lisäkustannukset ansaitaan nopeasti takaisin, koska energiakuluja ei ole ollenkaan. Tämäntyyppinen rakentaminen maksaa keskimäärin 8 prosenttia enemmän kuin perinteinen rakentaminen. Mittakaavahyötyjen ansiosta pystytään lisäkustannukset supistamaan 4 prosenttiin seuraavien kymmenen vuoden aikana. Maailman kuuluisimpiin arkkitehteihin lukeutuva Norman Foster huomautti kerran, että tarkasteltaessa jonkin rakennuksen kokonaiskustannuksia 25 vuoden ajalta havaitaan, että todellisten rakennuskustannusten osuus on ainoastaan 5,5 %. Saman ajan mittaan ovat käyttökustannukset (energia, pienimuotoinen ja laajamittainen ylläpito, kiinnitys-/vuokrakorko) jopa 86 % kokonaissummasta. Niinpä voidaan todeta, että vaikka rakentaminen kestävyyden periaatteita noudattaen saattaakin käydä hieman kalliimmaksi lyhyellä aikajänteellä, se on merkittävästi edullisempaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

4.2.2

Saksassa ja Itävallassa energiansäästöpyrkimysten mukainen rakentaminen lisääntyy muuta EU:ta nopeammin. Saksalainen Passivhaus Institut on teettänyt suunnitelmia asunnoiksi, jotka kuluttavat hyvin niukasti energiaa, koska aurinkoenergiasovellutukset on yhdistetty tehokkaaseen, ilmatiiviiseen asuntojen eristämiseen. Tähän mennessä on tämäntyyppisiä taloja rakennettu Saksassa yli 4 000 ja Itävallassa runsaat 1 000 kappaletta. Periaatetta noudatetaan enenevästi myös toimitila- ja tuotantorakentamisessa.

4.2.3

Freiburgin kaupunki on laatinut uudet, energiaa säästävää rakentamista koskevat standardit. Ne kuuluvat vakiona kaikkiin vuokra- ja myyntisopimuksiin, joita kaupunki tekee kulloisenkin rakennusalan yrityksen kanssa. Näin kaupunki käyttää lakisääteisiä toimivaltuuksiaan täysimääräisesti toimiakseen laajamittaisesti energiahallinnon alalla. Mainituissa sopimuksissa edellytetään, että kaupungilta ostetulle tai siltä vuokratulle tonttimaalle tulee rakentaa energiansäästöä koskevia suuntaviivoja noudattaen ja suunnitella rakennukset siten, että aurinkoenergiaa hyödynnetään maksimaalisesti ja että katot soveltuvat aurinkovaraajien asentamiseen. Asuinalueilla, joilla rakennetaan kuvatulla tavoin, saadaan aikaan 40 prosentin säästö lämpimän veden kulutuksessa.

4.3.1

Komitea on tyytyväinen komission teollisuuspoliittiseen tarkastelutapaan, jossa kestävyyden periaatteet otetaan huomioon. Siitä tehdään selkoa komission tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: EU:n valmistusteollisuutta vahvistavat toimintapuitteet — Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” (19). Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen vaatii kilpailukykyä eurooppalaiselta teollisuudelta. ETSK on tyytyväinen kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason ryhmän perustamiseen. Kyseessä on yksi seitsemästä sektorien välisestä poliittisesta aloitteesta yhteisvaikutusten vahvistamiseksi politiikan eri osa-alueiden välillä kilpailukykynäkökohtien valossa. Komitea pitää myös eurooppalaisen teollisuuden tällä alalla tekemiä toimenpiteitä tervetulleina.

4.3.2

Teollisuus on nykyisin paljolti riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Monasti kuitenkin turvautuminen elektronisiin prosesseihin tekee mahdolliseksi käyttää kaikentyyppisiä primaarienergian lähteitä, mikä useimmissa tapauksissa on omiaan synnyttämään energiansäästöä (20). Tarjolla on mahdollisuuksia energian jäännösvirtojen vaihtoon teollisuuslaitosten ja muiden elinkeinoalojen tai asumiskokonaisuuksien kanssa. Esimerkkinä mainittakoon, että Europoort-alueen teollisuuskompleksin jäännöslämpö käytetään lämmittämään Luoteis-Euroopan suurinta kasvihuonekeskittymää 20 kilometrin päässä sijaitsevassa Westlandissa.

4.3.3

Raakaöljy on kemianteollisuuden perusta, ja tulevaisuudessa tätä raaka-ainetta on saatavissa niukemmin. Vaihtoehdon tarjoaa biosynteesi, peruskemikaalien tuottaminen biomassasta bakteerien avulla, mikä on hyvin monimutkainen mutta samalla lupaava erikoisala. Viime vuosina on edistytty paljon mikro-organismien, kuten bakteerien, geneettisten ominaisuuksien selvittämisessä. Uuden teknologian avulla on mahdollista muuntaa kyseisten organismien geenikantaa niin, että ne hajottavat perusmateriaalin tietyiksi aineiksi. Bakteereista tulee näin ollen jonkinlaisia ohjelmoitavia pienoisreaktoreita.

4.3.4

Nykyisin varsinkin elintarvike-, nautinto-aine- ja lääketeollisuus käyttävät mikro-organismeja hyödyntävää teknologiaa esimerkiksi juuston, oluen ja penisilliinin tuotannossa. Biokonversio tarjoaakin suuria mahdollisuuksia näillä sektoreilla, mutta myös kemianteollisuus alkaa kiinnostua tästä teknologiasta. Tarvitaan koko joukko reaktiovaiheita, jotta kyseeseen tulevat aineet saadaan esiin raakaöljystä ja kyetään puhdistamaan. Teknologista kehitystä tulee vielä viedä paljon pidemmälle, mutta teoriassa on mahdollista hajottaa biomassa suoraan peruskemikaaleiksi ja muiksi tuotteiksi. Näin vähennetään raakaöljyn kulutusta, ja lisäksi toteutuvat muut taloudellisesti ja ekologisesti merkittävät seikat — päästöjen supistaminen, suljettu kierto ja ketjunhallinta.

4.3.5

Asteittainen siirtyminen uudistuvien energialähteiden käyttöön saattaa aiheuttaa erityisiä ongelmia runsaasti energiaa tarvitseville sektoreille. Tuotannon kestävyyden taso on suoraan riippuvainen käytössä olevan teknologian tasosta, eikä tällä alalla ole lähitulevaisuudessa odotettavissa merkittäviä parannuksia. Esimerkiksi eurooppalainen teräs- ja alumiiniteollisuus menestyvät tässä jo hyvin. Terästeollisuudessa investoidaan runsaasti kestävämpään tuotantotapaan soveltuvaan uuteen teknologiaan erityisesti ULCOS-hankkeen puitteissa (Ultra Low CO 2 Steelmaking, kaikkien aikojen laajin eurooppalainen teräsalaa koskeva hanke) ja uskotaan, että CO2-päästöt pystytään puolittamaan suunnilleen vuoteen 2040 mennessä. Euroopassa primaarialumiinin tuotannossa käytetystä energiasta merkittävän suuri osa on uusiutuvaa (44,7 %). Koska energiankulutus valmistettaessa sekundaarialumiinia alumiiniromusta on ainoastaan kymmenesosa primaarialumiinituotannon energiantarpeesta, voidaan todeta, että alan mahdollisuudet energiansäästöön ovat huomattavat. Mainittakoon kuitenkin, että Kiina ostaa valtavia määriä alumiiniromua Euroopan markkinoilta, koska maan valtiovalta soveltaa energiansäästöön tähtääviä kannustimia.

4.3.6

Eurooppalainen terästeollisuus suoriutuu hyvin myös raaka-ainetehokkuudessa ja kierrätyksessä. Puolet maailman teräksentuotannosta perustuu romumetallin hyödyntämiseen. Myös jäteaines käytetään optimaalisesti uudelleen. Corus-yrityksen tuotantolaitoksessa IJmuidenissä Alankomaissa 99 % jäteaineksesta ja jäännösainevirrasta käytetään joko itse laitoksessa tai hyödynnetään uudelleen muualla.

4.3.7

Vaikka näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa onkin edelleen paljolti välttämätöntä käyttää fossiilisia energialähteitä teollisuustuotannon raaka-aineina, voidaan sovelluksissa säästää energiaa käyttämällä viime aikoina kehitettyjä uusia materiaaleja, esim. painon vähentämiseksi ajoneuvojen valmistuksessa. Tämän kaltaista innovointia edistääkseen eurooppalaisen teollisuuden on säilytettävä kansainvälinen kilpailukykynsä. Vaatimus koskee ensimmäisenä kaivannaisteollisuutta, josta arvonmuodostusketju alkaa.

5.1

Asteittainen siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan on väistämätöntä eikä sitä aseteta kyseenalaiseksi. Teollisuustuotannosta luopuminen tai tuotantotoiminnan siirtäminen muille alueille sekä kehittyvien talouksien taholta tuleva voimistuva kilpailu ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tässä ilmapiirissä on oltu taipuvaisia uskomaan, että siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan heikentää Euroopan kilpailukykyä, haittaa teollisuuden kasvua, hävittää työpaikkoja ja vaikuttaa kielteisesti talouteen ja työllisyyteen.

5.2

Euroopassa on havaittavissa kielteisiä työllisyysvaikutuksia. Saksassa on tutkimuksissa arvioitu, että päästökauppajärjestelmän myötä vuoteen 2010 mennessä häviää 27 600 työpaikkaa ja vuoteen 2020 mennessä 34 300 työpaikkaa (21). Lisäksi Saksassa häviää uusiutuvia energialähteitä koskevan lain soveltamisen myötä vuoteen 2010 mennessä 6 100 työpaikkaa (22), ja Kioton pöytäkirjan sopimusten täytäntöönpano tuhoaa Saksassa vuoteen 2010 mennessä 318 000 työpaikkaa (23). Vertailun vuoksi tulee esittää myös uusista työpaikoista kertovat luvut. Ne osoittavat, että ilmastonsuojelutavoitteisiin tähtäävä politiikka synnyttää itse asiassa ”teollisuuden muutoksia”: esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden alan liikevaihto oli vuonna 2005 Saksassa 16,4 miljardia euroa, ja alalla on syntynyt tähän mennessä 170 000 työpaikkaa (24). Tuotantovolyymillaan 55 miljardin euron (2004) ympäristön- ja ilmastonsuojelun ala tarjoaa Saksassa nykyään noin 1,5 miljoona työpaikkaa, ja osuudellaan Saksan liittotasavallan viennistä (31 miljardia euroa vuonna 2003) ala auttaa säilyttämään monia muita työpaikkoja (25).

5.3

Vaikutukset eivät siis ole pelkästään kielteisiä. Työpaikkojen menetystä Euroopassa käsittelevä katsaus osoittaa, että alle 5 % menetetyistä työpaikoista on hävinnyt siitä syystä, että tuotantoa on siirretty muille alueille (26). Vaikka katsauksessa onkin tiedonkeruutekniikoista johtuvia metodologisia puutteita, on katsaus silti hyödyllinen tietolähde etenkin, jos sitä käytetään yhdessä muiden asiaankuuluvien indikaattoreiden kanssa. On lisäksi perusteltua väittää, että vain pieni osa työpaikkojen menetyksestä johtuu ympäristölainsäädännöstä.

5.4

Työpaikkojen määrä on myös lisääntynyt. Kestävien teknologioiden kehittämistyötä tekevä ekoteollisuus on dynaaminen sektori, jolla työpaikkaluku kasvaa 5 % vuosittain. Alalla on nykyään yli 2 miljoonaa suoraan täysipäiväisesti työllistettyä työntekijää, eli se on aivan yhtä suuri eurooppalainen työnantaja kuin farmasianteollisuus tai avaruusteollisuus (27).

5.5

OECD:n tutkimus (28) osoittaa, ettei kestäväpohjaisempi tuotanto suinkaan välttämättä johda kustannusten kasvuun. Pitkällä aikavälillä se saattaa jopa pienentää kustannuksia jossain määrin. Sitä paitsi kestävän tuotannon tuoma hyöty painaa vaakakupissa kustannuksia enemmän. Selkeät taloudelliset hyödyt, ympäristöalan lainsäädäntö ja sitä täydentävät määräykset ohjaavat investointeja kestävään kehitykseen tähtäävään innovointiin, jolloin raaka-aineita käytetään tehokkaammin, tuotemerkki vahvistuu, yrityskuva kohentuu ja viime kädessä liikevoitto kasvaa ja työllisyys vahvistuu. Prosessi vaatii onnistuakseen yhteisen lähestymistavan, joka perustuu liike-elämän, työvoiman ja julkisen vallan jakamaan vastuuseen.

5.6

On pyrittävä kaikin tavoin välttämään sitä, että eurooppalainen elinkeinoelämä kärsisi merkittävästä suhteellisesta kilpailuhaitasta EU:n ulkopuolisiin alueisiin nähden korkeiden, ympäristö- sekä työ- ja sosiaalilainsäädännöstä johtuvien kustannusten takia. Jos Eurooppa asettaa omalle teollisuudelleen kestävän tuotannon standardeja, on mahdoton hyväksyä, että se samaan aikaan sallii Euroopan ulkopuolisten tuottajien tuoda markkinoille tuotteita, joita ei ole tuotettu näiden standardien mukaisesti. Kestävän tuotannon edistäminen edellyttää kaksinaista toimintamallia: vaikuttamista yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella.

5.6.1

Ensin mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä, kuten todettiin ETSK:n aiheesta ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus” antamassa lausunnossa.

5.6.2

Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä kaikki mahdollinen asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaista taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

5.7

Eurooppalainen ekoteollisuus hallitsee suunnilleen kolmannesta maailmanmarkkinoista, ja sen kauppataseen ylijäämä on yli 600 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 vienti kasvoi 8 prosenttia, ja ekoteollisuuden markkinat ovat kasvussa, sillä tulevaisuudessa kaikki maat, myös Kiina ja Intia, joutuvat yhä suuremmassa määrin siirtymään kestävyyden periaatteiden mukaisiin tuotteisiin ja valmistusprosesseihin.

5.8

Päämääränämme on kestävyysajattelun ja innovaation yhteiskunta, jonka hyväksi tarvitaan perusteellista kansalaisille ja kuluttajille suunnattua tiedotuskampanjaa valveutuneisuuden ja laajan yhteiskunnallisen perustan luomiseksi. Siihen tarvitaan myös hyvin koulutettuja työntekijöitä. Viime vuosina EU on kiinnittänyt asiaan riittämättömästi huomiota. EU:ssa on annettu kymmenen direktiiviä puheena olevalla alalla (kestävyys, innovaatio). Niiden englanninkielisistä toisinnoista etsittiin sanoja training, learning, skilling ja education. Ainoastaan ensimmäinen näistä sanoista esiintyy yhdessä niistä, yhden ainoan kerran.

5.9

Mainittuja direktiivejä pohjustaneissa lukuisissa komission tiedonannoissa koulutuksen välttämättömyyttä käsitellään perusteellisesti. Itse direktiiveissä asiaan ei paneuduta laisinkaan. Tiedonannot ovat puhetta, direktiivit tekoja. Politiikka ei ole puhetta vaan tekoja. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n uudessa teollisuuspolitiikassa on koulutuksen merkitykseen kiinnitetty paljon huomiota. Komitea rohkaisee komissiota jatkamaan samassa hengessä.

5.10

Lissabonin strategiassa unioni ilmoittaa pyrkivänsä vuoteen 2010 mennessä kilpailukykyisimmäksi tietopohjaiseksi taloudeksi, jonka sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suurempi ja josta löytyy runsaasti kestäviä työpaikkoja. Kuvatun kaltaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan hyvin koulutettu aktiiviväestö. Mikäli työntekijöiden koulutustasoon ei investoida riittävästi, eivät Lissabonissa asetetut tavoitteet jää saavuttamatta pelkästään vuoteen 2010 mennessä. Ne jäävät meiltä saavuttamatta iäksi.

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/12

1.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto keskittyi Lissabonin strategian uudelleenelvyttämisessä yhtäältä kasvuun ja työllisyyteen ja toisaalta integroituun hallintotapaan vastatakseen maailmanlaajuistumisen uusiin haasteisiin.

1.2

Euroopan unionin on sitouduttava varmistamaan kansalaisilleen innovatiivinen, kilpailukykyinen ja kestävä kehitys sekä pyrittävä entistä suurempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen aluetasolla kannustamalla uusien yritysten, uusien ammattiprofiilien sekä uusien ja entistä parempien työpaikkojen luomista ja kehittämistä, samalla kun säilytetään eurooppalainen yhteiskuntamalli ja suuntaudutaan osaamiseen perustuvaan talouteen.

1.2.1

Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että ilman ”kumppanuuteen ja omistajuuteen perustuvaa uutta hallintosykliä” (1) kaikki Euroopan unionin pyrkimykset kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseksi ovat turhia ja että uusia hallintotapoja on hyväksyttävä ja toteutettava nopeasti ja laaja-alaisesti.

1.2.2

Komitea katsoo, että sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa tarvittavaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta siten, että hyödynnettäisiin työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia kestävien kasvunäkymien luomiseksi.

1.3

Euroopan unionin olisi myös kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken, jotta edistettäisiin alueellisten kehityssopimusten uusia sukupolvia maailmanlaajuistumista ajatellen (2).

1.4

ETSK on vakuuttunut, ettei tiettyä kaikille sopivaa hallintotapaa ole olemassa. Kullakin alueellisella tai paikallisella tasolla on etsittävä paikallisen ja alueellisen hallinnon vaatimuksiin parhaiten sopiva malli, joka on yhteensopiva kansallisen, EU:n ja kansainvälisen viitekehyksen kanssa.

1.5

Komitea katsoo, että kyseisille malleille voidaan määritellä eräitä yhteisiä piirteitä:

1.5.1

On ensisijaisen tärkeää, että tällainen integroitu aluepolitiikka on kiinteä osa työmarkkinaosapuolten järjestelmällistä vuoropuhelua, joka on toteutettu hyödyntämällä paikallisia tai alueellisia talous- ja sosiaalineuvostoja, työmarkkinaosapuolia ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia sekä luomalla tehokkaita taloudellisen ja sosiaalisen kumppanuuden muotoja (3).

1.5.2

Tässä yhteydessä on seurattava ETSK:n viitoittamaa tietä, ja yksittäisten Euroopan maiden talous- ja sosiaalineuvostot tai vastaavat elimet on kutsuttava mukaan järjestelmälliseen vuoropuheluun ETSK:n kanssa.

1.6

Uuden hallintomuodon menestys riippuu yhä enemmän kyvystä määritellä se, millä hallinnontasolla voidaan tehokkaimmin käsitellä ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja toissijaisuusperiaatetta noudattaen siten, että säilytetään samalla yhtenäiset puitteet ja yhteinen visio muiden toimintatasojen kanssa (4).

1.7

Komitea on vakuuttunut siitä, että käytäntö, jonka mukaan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymissä tutkitaan mahdollisia menettelytapoja ja toimenpiteitä ja joka on yhteinen osallistuvan ennakoinnin keinoin, voi osaltaan vaikuttaa tehokkaasti alhaalta ylöspäin yhteiskunnan kulttuuriseen kasvuun ja rikastuttaa poliittisten päättäjien ja hallintovirkamiesten päätöksiä. Ennen kaikkea sen avulla voidaan luoda ja vahvistaa paikallistasolla niiden teknologisten, taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen alojen vuorovaikutusta, jotka ovat keskeisiä kestävän ja kilpailukykyisen kehityksen hallinnoinnin kannalta.

1.8

Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien on oltava mukana etenkin silloin, kun määritellään selviä vahvuuksia ja heikkouksia uusien asemien löytämiseksi sisämarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

1.9

Maailmanlaajuistuminen aiheuttaa kilpailupainetta arvoketjun uudistamiseen, innovoimiseen ja siirtämiseen ylöspäin. Maailmanlaajuistumisen ansiosta tavaroita ja palveluja voidaan tuottaa ja jakaa tehokkaammin ja halvemmalla. Toisaalta on kuitenkin olemassa vaara, että mikäli toimiin ei ryhdytä ajoissa, taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin syntyy uusia jakolinjoja ja uutta hajanaisuutta varsinkin paikallis- ja aluetasolla.

1.9.1

Komitean mielestä tämä edellyttää uusien vastuualueiden muotoilemista mahdollisimman pian kansalaisten ohjaamiseksi muutosten keskellä. Aluejohtajille, yritysjohtajille sekä rahoitus- ja luottojärjestelmien vastuuhenkilöille on laadittava yhteisiä koulutustoimia. Toimet toteutetaan yhdessä poliittisten päättäjien, toimivaltaisten virkamiesten sekä johtavassa asemassa olevien paikallisten ja alueellisten virkamiesten kanssa.

1.10

Ainoastaan yhtenäisellä ja yhteisesti laaditulla alueellisella lähestymistavalla voidaan komitean mielestä varmistaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovaatioon ja koulutukseen tehtyjen investointien ansiosta kertynyt tieto voi tuottaa innovaatiokapasiteettia, joka luo Euroopan teollisuudelle kilpailuetua ja mahdollisuuden houkutella alueelle henkilöresursseja ja rahoitusta.

1.10.1

Tässä yhteydessä on ensisijaisen tärkeää tarkastella uusia tapoja houkutella alueelle henkilöresursseja myös edistämällä yksityis- ja työelämän välistä tasapainoa sekä ottamalla käyttöön etenkin valkokaulustyöntekijöille ja korkeasti koulutetulle henkilökunnalle, kuten johtajille, tutkijoille ja teollisuuden asiantuntijoille tarkoitettuja kannustimia ja varmistamalla heille näin riittävän houkuttelevat työsuhteen edut.

1.11

Komitea katsoo, että uutta kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007–2013) on tarkasteltava yhteisön muiden aluepolitiikkojen ja ohjelmien yhteydessä, sillä puiteohjelmassa tällaisiin kysymyksiin on tarkoitus soveltaa kolmivaiheista lähestymistapaa. Siihen kuuluu yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelma, tieto- ja viestintäteknologian tukiohjelma sekä älykäs energiahuolto -ohjelma.

1.12

Näin ollen komitea kannattaa vahvaa koordinointia kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä alue- ja koheesiopoliittisten ja rajatylittävää, valtioidenvälistä ja alueiden välistä yhteistyötä koskevien politiikkojen sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman välillä. Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-ohjelman huomattava osa keskittyy myös T&K:n kehittämiseen pk-yrityksissä, ”osaaviin alueisiin”, yritysten innovoinnin ja niille tarjottavien innovointipalvelujen tukemiseen sekä tarvittavien yhteyksien luomiseen oppilaitosten ja yritysten välille.

1.13

Komitean mielestä on välttämätöntä koordinoida kyseiset aloitteet vahvasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien tai epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Sen lisäksi aloitteet on ennen kaikkea muotoiltava uudelleen ja otettava asianmukaisesti huomioon paikallistasolla. Tässä yhteydessä olisi asetettava etusijalle yhteisesti suunniteltua paikalliskehitystä edistävä kumppanuus.

1.14

Komitea toistaa lopuksi muutamissa aiemmissa lausunnoissaan jo esittämänsä kannan ajanmukaisesta teollisuuspolitiikasta: ”puuttuu selkeä yhteys EU:n tasolla tehtävien ponnistelujen ja valtiollisen ja alueellisen julkisen vallan, teollisuuden ja sidosryhmien tarvittavan osallistumisen väliltä”.

2.1

Hallintotapa: Antropologisessa kirjallisuudessa erotetaan kolme hallintotapaa (5). Ruohonjuuritason hallinnossa kaikkia toimijoita koordinoidaan paikallistasolla, ja sille on ominaista voimakas suuntautuminen kaikenlaiseen teknologiaan liittyvään toimintaan. Verkostohallinnolle on ominaista vahva koordinointi kaikkien verkottuneiden toimijoiden, etenkin yritysten sekä tutkimus- ja rahoitusorganisaatioiden välillä. Keskitetty hallinto perustuu monien erityisen tärkeiden tekijöiden, kuten rahoituksen ja tutkimusosaamisen, vahvaan koordinointiin ja keskitettyyn johtamiseen.

—

sisällyttämään sosiaali- ja ympäristönäkökohdat osaksi taloudellista päätöksentekoa

—

käyttämään päätöksentekoprosessissa yhteisten arvojen mallia ja osallistumista

—

kannustamaan innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi hyviin toimintatapoihin ja sidosryhmien ideoiden jatkuvaan vertailuun.

—

määriteltävä alueella asuva yhteisö

—

tunnistettava sen toimintaa ohjaavat arvot.

—

Institutionaalinen pääoma: alueen virallisten instituutioiden valmiudet keskittyä ongelmanratkaisuun, toimintakyky, päätöksenteon nopeus, organisaatioiden tiedon taso ja joustavuus sekä organisaatioiden väliset suhteet.

—

Kulttuuripääoma: alueen traditioihin, arvoihin, uskomuksiin, kielen rikkauteen, sosiaalisiin suhteisiin ja käytösmalleihin liittyvät perinteet (7).

—

Symbolinen pääoma: alueen valmiudet saada liikkeelle alueen kehittämisen varmistamiseen sekä alueellisen yrityskuvan parantamiseen tarvittava energia.

—

Psykososiaalinen pääoma: perustuu suurelta osin luottamukseen ja vakuuttuneisuuteen siitä, että yhteisö on olemassa ja että sillä on kehitysmahdollisuuksia, sekä ryhmien ja yhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuden tiedostamiseen.

—

Kognitiivinen pääoma: kollektiivinen taitotieto, jota ei pidä sekoittaa yksilöiden tietopääomaan. Kognitiivinen pääoma muodostuu korkeakoulujen, tutkimuskeskusten, kulttuuri- ja ammattialajärjestöjen, yritysten sekä työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta vastaavien elinten kaltaisten organisaatioiden tietoinfrastruktuurista (8).

2.4.1

Tukeakseen Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston laatimia suuntaviivoja komissio loi edellytykset eurooppalaisen tutkimusalueen perustamiselle (10). Sen rahoitus sisällytettiin tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn kuudenteen puiteohjelmaan, ja erityistä huomiota kiinnitettiin alueelliseen ennakointiin (11). Vuonna 2001 komissio käynnisti ”Tieteen ja teknologian kehityksen ennakointi, yhteydet Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitokseen”yksikkönsä (12), joka suunniteltiin edistämään ennakointia innovoinnin mallina.

2.5.1

Viime vuosina on muiden käsitteiden, kuten toissijaisuuden, ohella tullut merkittäväksi lähidemokratian käsite. Se tarkoittaa kulttuuria, jossa kansalaiset osoittavat halunsa osallistua yhteiskunnallisiin päätöksiin. Uuden teknologian ansiosta tieto leviää sellaisella vauhdilla ja laajuudella, jota oli aiemmin mahdotonta kuvitella.

3.1

Kolmannen vuosituhannen alkaessa EU:ta koettelevat syvälliset rakennemuutokset. Ne ovat muutamassa vuodessa mullistaneet sen maailmanlaajuisen ympäristön, jossa Euroopan talous toimii ja kilpailee. Mainittakoon etenkin seuraavat muutokset:

3.2

Esko Ahon raportissa (13) painotetaan, että tarvitaan uusia hallintotapamalleja, jotta parannettaisiin unionin kilpailukykyä ja jotta unioni olisi tietoinen rakennemuutoksen järjestelmälle aiheuttamista haasteista.

3.2.1

Tämän uuden hallintotapamallin omaksuminen edellyttää

3.3

Tutkimus ja kehittäminen, suunnittelu, tuotantojärjestelmät, logistiikkajärjestelmät (16), markkinointi ja asiakaspalvelu integroituvat toimintoina yhä enemmän ja toimivat yhdessä yhtenä ainoana asiakkaita ja uusien tuotteiden kehittäjiä yhdistävänä kokonaisuutena.

3.4

Uusi yritysrakenne on yhä vähemmän sidoksissa fyysiseen infrastruktuuriin ja yhä enemmän aineettoman omaisuuden omistamiseen. Se edellyttää, että alueella on hallintorakenteet, joiden avulla alueen toimijat voivat pitää yllä kykyä tuottaa ja toimittaa tavaroita ja palveluita sekä varmistaa mahdollisimman hyvän myynnin jälkeisen palvelun.

3.5

Sosiaalisen pääoman heijastaman selkeän alueellisen ja paikallisen identiteetin kehittäminen on osoittautunut olennaisen tärkeäksi sekä toiminnan siirtämistä koskevan riskin välttämiseksi että siksi, että uuden liiketoiminnan kehittäminen edellyttää erityispiirteitä ja laadukkaita paikallisia palveluja. Nämä standardit voidaan saavuttaa ainoastaan hyvin koulutetun ja hyvin valmistautuneen henkilöstön avulla.

3.6

Kansalaisten, poliittisten päätöksentekijöiden ja työmarkkinaosapuolten tietoisuus alueellisesta tai paikallisesta identiteetistä mahdollistaa yhtenäisen lähestymistavan sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävään kehitykseen, mikä tarjoaa lisäarvoa houkuteltaessa uusia investointeja.

3.7

Alueellisen identiteetin hyödyntäminen perustuu yhteisiä arvoja ja yhteistä tulevaisuudenvisiota koskevaan kuulumisen, tunnistamisen ja empatian yhdistelmään. Alueellisen identiteetin edistämiseen liittyvät seuraavat tekijät:

4.1.1

Paikallisten henkilöresurssien hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla voidaan toimia useilla painopistealoilla:

4.2.1

Integroitu alueellinen lähestymistapa voi kannustaa yritysten, etenkin pk-yritysten, perustamiseen ja kehittämiseen luomalla suotuisan toimintaympäristön. Tähän kuuluu

4.3.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli uudistetun kasvun ja työllisyyden kumppanuuden ensisijaiset tavoitteet:

4.4

Etenkin kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa yhdistetään johdonmukaiseen viitekehykseen monia toimia, joilla on tarkoitus puuttua EU:n taloudellista ja sosiaalista rakennetta vaivaaviin olennaisimpiin ongelmiin suuntaamalla kehitystä kohti innovaatio- ja tuotantotoimia, suojelemalla ympäristöä sekä käyttämällä resursseja tehokkaalla ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

4.5

Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-erityisohjelmalla on tarkoitus tehostaa tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia etenkin siten, että

4.5.1

Pk-yritysten tutkimus- ja innovaatiotoimintaan osallistumisen optimoiminen edellyttää myös muiden erityisohjelmien (eli ohjelmien ”Yhteistyö”, ”Ideat” ja ”Ihmiset”) hyödyntämistä.

4.5.2

Kaikille ohjelmille on yhteistä velvoite hyödyntää tutkimustuloksia täysimääräisesti. Tämä toteutetaan parhaiten aluetasolla. Näin ollen ETSK pitää välttämättömänä pitkälle menevää koordinointia, yhtenäisyyttä ja yhteisvaikutusta yhteisön alue- ja koheesiopoliittisten toimien sekä muiden alueellista yhteistyötä sekä perus- ja ammattikoulutusta koskevien yhteisön tukivälineiden kanssa.

4.5.3

Edellä mainitut toimet on lisäksi koordinoitava uudistettuihin rakennerahastoihin perustuvien aluepolitiikkojen kanssa.

4.6

Jotta edellä mainitut aloitteet toteutettaisiin alueella asianmukaisesti, ne on koordinoitava tehokkaasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien ja epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Ensisijaisiksi tavoitteiksi on myös asetettava

4.6.1

Komitea katsoo, että sekä seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, joista se on jo antanut lausuntonsa, ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa niin korkeaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta kuin olisi tarpeellista ja suotavaa. Tällainen lähestymistapa epää paikallisilta toimijoilta niille kuuluvan tehtävän yhtenä eurooppalaisesta hallintotavasta vastaavista tahoista.

4.6.2

Euroopan unionin olisi etenkin kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken alueellisten kehityssopimusten uusien sukupolvien edistämiseksi maailmanlaajuistumista ajatellen (23). Tässä yhteydessä olisi nivottava mukaan kaikki talouden ja työllisyyden kehittämispolitiikan sidosryhmät, jotta voitaisiin vastata asianmukaisesti markkinoiden ja kilpailukyvyn haasteisiin sekä omaksua laajempi kuin paikallisiin kysymyksiin keskittyvä ajattelutapa, sillä siitä on muodostumassa vaarallinen este verkottuneessa toimintaympäristössä.

4.7.1

Huomattava osa kestävään kilpailukykyyn liittyvistä toimista kuuluu paikallis- ja aluetason toimivaltaan, minkä vuoksi hallintojärjestelmät sekä alueella keskenään vuorovaikutuksessa olevien paikallisten ja alueellisten viranomaisten, eri elinten ja instituutioiden, työmarkkinaosapuolien, yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden yhteistyö ovat ensisijaisia.

4.7.2

Hallinnon käsitteestä viitataan komitean aiempaan kannanottoon: ”Yksityisten sidosryhmien tulisi toimia ja kantaa vastuunsa antamalla todellinen panoksensa ja ryhtymällä konkreettisiin toimenpiteisiin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaiskeskustelu ovat tärkeitä välineitä.” (24)

4.7.3

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamisesta komitea on todennut seuraavaa: ”Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolilla voi niiden alakohtaisen asiantuntemuksen ansiosta olla erityinen rooli viranomaisten varoittamisessa.”

4.7.4

Komitean mielestä kyse on siitä, että otetaan käyttöön sujuvammat, ennakoivammat ja reaktiivisemmat yhteisesti laaditut sosiaalisen suunnittelun järjestelmät ja päätöksentekojärjestelmät. Niiden avulla säilytetään poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen demokratian korkea laatu kuormittamatta tai hillitsemättä toimien ja aloitteiden kehittämistä.

4.7.5

Olennaista tässä yhteydessä on yhteisen keskipitkän ja pitkän aikavälin vision kehittäminen, samoin kuin yhteisiin välitavoitteisiin liittyvän vastuun tunnistaminen ja jakaminen sekä kehittyneiden ja aluetasolla hyväksi havaittujen välineiden, kuten ennakoinnin, hyödyntäminen.

4.8

Integroitu alueellinen lähestymistapa on hallintostrategia sosiaalisesti vastuullisten alueiden kehittämiseksi.

4.8.1

Nykyisessä, maailmanlaajuiselle kilpailulle avoimessa toimintaympäristössä on sosiaalisesti vastuullisen paikallis- ja aluekehityksen hallintostrategiassa varmistettava kestävä suuntaus kohti taloudellista kehitystä ja korkeita sosiaalisia standardeja etenkin seuraavin keinoin:

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/20

1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että sähköisten välineiden hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa (e-Learning)  (1) voi auttaa EU:ta toteuttamaan koulutuksen, myös työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ja oppimisen, tehokkuuden ja laadun parantamiseen tähtääviä toimia. Yhdessä muiden toimien kanssa se alentaa työntekijöiden kouluttamiskustannuksia, mikä parantaa merkittävästi yritysten ja varsinkin pk-yritysten kilpailukykyä.

1.2

Komitea katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka-avusteinen opetus ja opiskelu ovat EU:ssa vielä epäyhtenäisiä. Se johtuu kielellisestä ja kulttuurisesta moninaisuudesta sekä asianomaisten markkinoiden kehittymättömyydestä.

1.2.1

Muutoksen aikaansaamiseksi kaikkien, myös elinikäisen oppimisen (2) alalla toimivien, oppilaitosten tulee olla nykyistä avoimempia oppimisen uusille muodoille ja olla valmiita hyödyntämään niitä koko ajan enemmän. Tällöin tulee edistää osaamisen ja käytännön kokemuksen yhdistämistä, jotta suunnitellusta teknologisesta ja taloudellisesta kehityksestä saataisiin synergiaa.

1.2.2

Komitea katsoo, että Euroopan komissiolla on parhaat edellytykset antaa politiikalle tässä yhteydessä uusi suunta. Tiedottaminen ja koordinointi on sen vuoksi komission yksiköille erityisen tärkeää etenkin koulutukseen ja tietoyhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä.

1.2.3

On aika tunnustaa, että sähköisestä oppimisesta on tullut yleinen oppimistekniikka ja että ammattitaito alalla on vahvistunut. Näin taataan toiminnan johdonmukaisuus ja edistetään sähköisestä oppimisesta saatavan lisäarvon hyödyntämistä.

1.3

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että EU:ssa on lisättävä tietoisuutta tieto- ja viestintätekniikasta (TVT:stä) ja erityisesti siitä, miten kyseisellä tekniikalla voidaan tukea elinkeinoelämässä järjestettävää koulutusta ja elinikäistä oppimista esimerkiksi seuraavin tavoin:

1.4

ETSK kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita muistamaan tietoyhteiskuntaan liittyviä kehitysohjelmia toteuttaessaan, että nämä prosessit eivät saa johtaa minkäänlaiseen syrjäytymiseen. Sähköisen infrastruktuurin käyttöä oppimisen välineenä eivät siis saa rajoittaa yhteiskunnalliset, taloudelliset eivätkä alueelliset esteet.

1.4.1

Komitea korostaa, että perusedellytys sille, että TVT:tä voidaan hyödyntää elinikäisessä oppimisessa etenkin unionin maaseutualueilla ja pienissä kaupungeissa on, että EU ja jäsenvaltioiden julkinen valta tukevat Internetin laajakaistayhteyksien (3) asentamista pääsyn tarjoamiseksi sähköisen oppimisenjärjestelmiin. Tilanne on erityisen vaikea uusien jäsenvaltioiden maaseutualueilla ja pienissä kaupungeissa, mikä vain korostaa sitä, että laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuksia eivät saa rajoittaa minkäänlaiset esteet.

1.4.2

ETSK kehottaa tässä yhteydessä komissiota ottamaan laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuden osaksi laajempaa strategiaa, jonka tavoitteena on varmistaa, että sähköisten yhteyksien käyttömahdollisuus katsotaan kuuluvaksi yleishyödyllisiin palveluihin.

1.5

Komitea katsoo, että sähköisen etäoppimisen ja -koulutuksen alalla tulee ottaa huomioon etenkin sukupolvien välisen kuilun vaara erityisesti sen vuoksi, että aikuisiän elinikäisen oppimisen alalla yhä suurempi osa toiminnasta tapahtuu tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen.

1.6

ETSK haluaa lisäksi suunnata huomion siihen, että sähköisen oppimisen menetelmissä tulee ottaa huomioon myös sokeiden tarpeet. Sähköisessä oppimisessa käytettävien oppikirjojen laatijoiden tulisi ottaa lähtökohdaksi sokeita edustavien organisaatioiden laatimat säännöt, sillä alan tekniset ratkaisut tunnetaan hyvin.

1.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että sähköistä oppimista tulisi hyödyntää tehokkaana keinona parantaa yritysten kilpailukykyä ja lisätä niiden mahdollisuuksia taloudelliseen toimintaan. Tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä, joilla on keskeinen rooli talouskasvun tuottamisessa ja työpaikkojen luomisessa.

1.8

Komitea uskoo, että laajentamalla alaa, jolla TVT-avusteista elinikäistä oppimista tarjotaan EU:ssa, voidaan paitsi parantaa huomattavasti yritysten kilpailukykyä myös kasvattaa yritysten työntekijöiden sosiaalista pääomaa, minkä puolestaan voidaan odottaa nostavan eurooppalaisten yritysten pääoman arvoa.

1.9

ETSK toteaa, että on kiireesti määritettävä kansalaisyhteiskunnan sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uusi rooli tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen edistämisessä ja toteuttamisessa EU:n työmarkkinoilla. Euroopan yhteiskuntien valmistaminen TVT-avusteiseen elinikäiseen oppimiseen edistää eurooppalaisen osaamisalueen sekä osaamisyhteiskunnan (4) luomista.

1.10

Komitea panee merkille, että edistys TVT:n sulauttamisessa osaksi oppimista sekä sähköisen oppimisen ammatillisessa lujittamisessa on ollut odotettua vähäisempää. EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kehotetaan sen vuoksi ryhtymään toimenpiteisiin, joiden avulla lisätään merkittävästi sähköistä oppimista hyödyntävien määrää. Tällainen kehitys voi parantaa huomattavasi teollisuuden kilpailukykyä ja tuottavuutta.

1.11

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä kiinnittämään erityishuomiota pk-yritysten tarpeisiin, verkostoihin ja niitä edustaviin organisaatioihin, jotta voidaan varmistaa, että pk-yritykset hyödyntävät maksimaalisesti tieto- ja viestintäteknologiaa koulutustarkoituksiin.

1.12

Komitea katsoo, että kattavien ohjelmien ja kannustimien avulla tulee tukea pysyvästi ja järjestelmällisesti opettajia, jotka opettavat nykyaikaista tekniikkaa ja metodologiaa (tietotekniikkaa).

1.13

ETSK korostaa, että Euroopan komission erityishuomiota vaatii myös kysymys tekijänoikeuksista tietotekniikan opetuksen alalla.

1.14

Ehdotustensa ja suositustensa lopuksi komitea esittää, että EU:ssa jo käytössä olevien käsitteiden, kuten e-Europe, e-learning (sähköinen oppiminen), e-skills (tietotekniset taidot) jne., mallin mukaisesti otetaan käyttöön käsite e-LL (e-lifelong learning eli sähköinen elinikäinen oppiminen), jolla korostetaan kyseisen oppimismuodon merkitystä sekä tarvetta kehittää ja laajentaa sitä osana e-Europe-toimintasuunnitelmaa ja sitä seuraavaa i2010-aloitetta.

2.1

Lausunnon aiheena on TVT-avusteisen elinikäisen oppimisen panos kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen Euroopan unionissa.

2.2

Elinikäinen oppiminen on muodostumassa Lissabonin strategian täytäntöönpanon yhteydessä yhdeksi avainkäsitteistä niin EU:n koulutuspolitiikassa kuin vuosia 2007–2013 koskevissa unionin uusissa koulutusohjelmissa (5). Joustavilla ja avoimilla oppimis- ja koulutusmenetelmillä sekä tieto- ja viestintätekniikan menetelmillä on varmasti keskeinen rooli osaamiseen perustuvan talouden kehityksessä.

2.3

Uraauurtavan eEurope-ohjelman ja sähköisen oppimisen käyttöönottoa edistävien toimien tuloksena on jo syntynyt lupaavaa kehitystä. Niiden jälkeen tulee nyt pohtia, miten näitä saavutuksia voidaan hyödyntää teollisuuden muutoksissa ja miten voidaan kehittää niiden tarjoamia mahdollisuuksia sekä hahmotella tulevaisuudennäkymiä.

3.1

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tunnustaneet tietotekniikan merkityksen henkilöresurssien kehittämisessä (6). Ne ovat hyväksyneet monivuotisen ohjelman (vuosiksi 2004–2006) tieto- ja viestintätekniikan tehokkaaksi integroimiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin Euroopassa. Ohjelman perustavoite on tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen korkealaatuisen elinikäisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tarjoamiseksi.

3.2

Avoin ja joustava etäoppiminen yhdessä sähköisen oppimisen kanssa olivat hallitsevassa asemassa viime vuosikymmenellä, mutta nyt niitä tarkastellaan uudelleen laajemmassa yhteydessä. TVT-avusteinen oppiminen eli sähköinen oppiminen tekee elämästä, oppimisesta ja työnteosta joustavampaa, ja sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä keinoista Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Epävirallisen (7) ja arkioppimisen (8) sekä työpaikalla tapahtuvan oppimisen merkitys kasvaa.

3.3

Vuonna 2004 annetussa ETSK:n lausunnossa ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen” (9) korostetaan tarvetta selvittää osaamistalouden tarjoamia uusia mahdollisuuksia sekä tietotekniikan ja innovaatioprosessien entistä voimakkaamman laajenemisen merkitystä.

3.3.1

Lausunnossa kiinnitetään huomiota myös koulutusjärjestelmien puutteellisuuksiin sekä tarpeeseen sisällyttää sosiaalinen ulottuvuus niihin nykyistä paremmin.

3.4

Eräistä unionin viime vuosikymmenen aikana tekemistä aloitteista TVT-avusteisen oppimisen alalla on saatu poikkeuksellisen hyviä tuloksia, kun taas toisista on puuttunut johdonmukaisuus eivätkä ne ole tuottaneet tavoiteltua määrällistä eikä laadullista tulosta.

3.4.1

Sähköisen oppimisen varhaiset mallit olivat yksilökeskeisiä ja niissä keskityttiin ennalta määrätyn tiedon siirtämiseen. Niihin ei sisältynyt juuri minkäänlaista opinto-ohjausta tai arviointia, ja ne tuottivat hienoisen pettymyksen niille, jotka ensimmäisinä yrittivät mukautua kyseiseen oppimismuotoon.

3.4.2

Tekniikan nopea kehitys, talouspaineiden kasvu sekä julkisen vallan viime vuosina vaihtelevassa tahdissa toteuttamat poliittiset toimet, joiden oli tarkoitus tukea tieto- ja viestintätekniikan liittämistä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, eivät ole edistäneet riittävästi ammattitaitojen kehittämistä.

3.5

Suunnitelman mukaan vuonna 2010 eri muotoiseen elinikäiseen oppimiseen osallistuu 12,5 prosenttia EU:n 25–64-vuotiaista, kun keskimääräinen luku nykyään on 10 prosenttia (10). Tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan vauhdittamalla TVT-avusteista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta.

3.5.1

Komission ja EU:n jäsenvaltioiden koulutusohjelmat ovat sitäkin suuremman haasteen edessä, kun otetaan huomioon, että seuraavien viiden vuoden aikana vain 15 prosenttia uusista työpaikoista on suunnattu heikosti koulutetuille, kun taas 50 prosenttia niistä edellyttää työntekijöiltä korkeaa koulutusta (11).

3.6

Euroopan komission i2010-strategiaa koskevaan tiedonantoon (12) liittyvä EU:n uusi aloite (e-Inclusion) koskee tietoyhteiskuntaan osallistumista. Ilmauksella ”tietoyhteiskuntaan osallistaminen” viitataan sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoon yleensä että kyseisen tekniikan hyödyntämiseen osallistamiskeinona (13). Osallistamista koskevalla politiikalla pyritään poistamaan tieto- ja viestintätekniikan käytön esteet ja edistämään sen käyttöä syrjäytymisen torjumiseksi, talouden tuottavuuden parantamiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi.

3.6.1

e-Inclusion-hankkeen tärkeä aspekti on sähköinen etäoppiminen (e-distance learning), jonka tavoitteena on vähentää tai ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä niissä ammattiryhmissä, joiden on muita vaikeampi saada perinteistä koulutusta asuinpaikkansa, sosiaalisen tilanteensa tai erityisten koulutustarpeidensa vuoksi.

3.6.2

Etäoppimisen etuja ovat riippumattomuus oppilaitoksen sijainnista, mahdollisuus sovittaa opintovauhti henkilökohtaisiin tarpeisiin, nykyaikaisen tietotekniikan hyödyntäminen, muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien mahdollisuus koulutukseen jne.

3.6.3

Äskettäin antamassaan lausunnossa (14) ETSK kehotti hallitusten ja yrityssektoreiden edustajia laatimaan ja tukemaan TVT-opetusta ja -koulutusta edistäviä toimia niiden yhteiskuntaryhmien keskuudessa, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tietoyhteiskunnasta (15).

3.6.4

e-Inclusion-ohjelman toteuttaminen liittyy myös tavoitteeseen edistää niin kutsuttua digitaalista lukutaitoa (16), josta on tullut nykyaikaisen osaamisyhteiskunnan symboli. Digitaalisen lukutaidon mahdollisimman pikainen tunnustaminen yhdeksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista mm. ETSK:n äskettäisen lausunnon (17) tapaan ei vaikuta pelkästään tarpeelliselta vaan myös kiistämättömältä vaatimukselta.

3.7

e-Skills-taitojen edistäminen (18) vaikuttaa merkittävästi moniin teollisuuden muutoksiin liittyviin näkökohtiin. Termi e-skills (tietotekniset taidot) kattaa tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset, käyttäjät ja sähköisen kaupankäynnin. Komissio ehdotti äskettäin osana laajaa e-Skills-taitojen edistämistä joukkoa toimenpiteitä, joista useat koskivat teollisuutta, tietoteknisten taitojen tukemista työmarkkinoilla sekä uusien tietotekniikkataitojen (19) kehittämistä ja edistämistä.

3.7.1

Sidosryhmien välinen kumppanuus on avainasemassa sekä tietoteknisiin taitoihin liittyvissä toimissa että toimissa, jotka liittyvät TVT-avusteista elinikäistä oppimista koskeviin kysymyksiin. Kyseisiä sidosryhmiä ovat seuraavat:

3.8

Internetin laajakaistayhteyksien yleistäminen on keskeisen tärkeää i2010-strategian ja tietoyhteiskuntaan osallistamista koskevien hankkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Se ei voi rajoittua vain suuriin kaupunkeihin, vaan Internetin käytön täytyy olla mahdollista myös heikommin kehittyneillä alueilla (20).

3.8.1

On syytä huomata, että EU:n 15 ”vanhan” jäsenvaltion kaupunkialueilla noin 90 prosentilla yrityksistä ja kotitalouksista on mahdollisuus käyttää laajakaistayhteyttä, mutta maaseutualueilla vain 60 prosentilla. Uusissa jäsenvaltioissa erot ovat huomattavasti suuremmat.

3.8.2

Laajakaistayhteydet ovat elintärkeitä paitsi yritysten kilpailukyvyn edistämisen ja kunkin alueen talouskasvun kannalta myös koulutuksen alalla, erityisesti niissä oppilaitoksissa, joissa hyödynnetään sähköistä oppimista koulutusohjelmien toteuttamisessa.

3.9

Poliittinen keskustelu aiheesta olisi tällä hetkellä erittäin suotavaa, mikäli halutaan edistää elinikäistä sähköistä oppimista ja siis tehostaa kyseistä koulutusmuotoa. EU:lla on parhaat edellytykset antaa politiikalle tällä alalla uusi suunta.

3.9.1

Nykyisissä politiikoissa etusijalle asetetaan tosiasiassa TVT:n soveltaminen viralliseen koulutusjärjestelmään kuuluvissa laitoksissa, eritoten kouluissa ja yliopistoissa. TVT:n käytön edistämiseen aikuisiän elinikäisessä sekä epävirallisessa tai arkioppimisessa kiinnitetään paljon vähemmän huomiota ja suunnataan paljon vähemmän varoja.

4.1

Komission vuonna 2002 julkaiseman tiedonannon (21) ja ETSK:n aiheesta ”Ammatillinen koulutus ja tuottavuus” antaman lausunnon linjan mukaisesti tuottavuuden voidaan sanoa olevan avainasemassa parannettaessa yritysten ja Euroopan maiden talouksien kilpailukykyä ja tavoiteltaessa talouskasvua. Tuottavuuden tehostaminen riippuu pitkälti tieto- ja viestintätekniikan käytön edistymisestä yrityksissä sekä työvoiman kyvystä sopeutua nykyaikaisen elinkeinoelämän tarpeisiin.

4.1.1

Huolimatta siitä, että kovasti mainostettu elektroninen teknologia ei vastannut odotuksia kehityksen alkuvaiheessa, yhteiskunnan ja talouden ”sähköisillä” aloilla on itse asiassa tapahtunut ennennäkemätöntä kehitystä ja niillä on edelleen huomattavia mahdollisuuksia.

4.1.2

Euroopan komissio tunnustaa perustellusti ja asettaa oikeaan arvoonsa nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan merkityksen kilpailukyvyn ja innovaatioiden sekä osaamistalouteen osallistumisen edistämisessä erityisesti pk-yrityksissä.

4.2

Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamisen tulee tapahtua tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien ohjelmien ja ammattikoulutuksen avulla. Yhtenäisten ja joustavien koulutusjärjestelmien luominen työnhakijoille, työelämään valmistautuville sekä teollisuuden työntekijöille nopeuttaa osaamisen lisäämistä ja mahdollistaa tuotantoyritysten merkittävien teknologisten muutosten ja innovaatioiden toteuttamisen, mikä parantaa niiden kilpailukykyä.

4.2.1

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen tarjoaminen yrityksissä ja niihin liittyvillä aloilla parantanee yritysten kilpailukykyä ja työntekijöiden sosiaalista pääomaa ja nostaa siten eurooppalaisten yritysten pääoman arvoa.

4.3

Sähköisen oppimisen käyttöönotossa ja hyödyntämisessä tapahtui läpimurto vuonna 1994, jolloin elinkeinoelämä — pääasiassa suuryritykset — alkoivat hyödyntää kyseistä menetelmää laajamittaisesti yrityksen sisäisessä koulutuksessa ja henkilöresurssien kehittämisessä. Tämä oli merkki kypsyydestä ja siitä, että sähköinen oppiminen oli menetelmänä osoittanut pystyvänsä tarjoamaan vakaita ja kestäviä ratkaisuja ja ylittäneensä alkuvaiheen, jolle oli luonteenomaista hyvin yksinkertainen edistämis- ja markkinointiviestintä. Samanaikaisesti pk-yritykset ovat monestakin syystä joutuneet käytännössä sähköisen oppimisen käyttäjäryhmänä muita heikompaan asemaan. Kyseisen koulutusmenetelmän — ja usein myös tieto- ja viestintätekniikan — käyttö on pk-yrityksissä vähäistä, ja useimmat pk-yritysten työntekijät ovat vaarassa jäädä täydennyskoulutuksen alalla tarjoutuvien mahdollisuuksien ulkopuolelle. Sähköisen oppimisen aiempaa aktiivisempi omaksuminen voisi edistää huomattavalla tavalla pk-yritysten kilpailukykyä ja auttaa niitä tehostamaan toimintaansa. Sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tulisi lisätä tietoisuutta asiasta ja ryhtyä toimenpiteisiin, joilla edistetään tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä pk-yritysten koulutustoiminnassa.

4.4

Sosiaalinen pääoma kattaa kyvyt, tiedot, kulttuurin, taidot, yksilön luovuuden sekä ihmisten ja organisaatioiden väliset suhteet. Näiden resurssien merkitystä talouskasvulle ja siihen liittyville teollisuuden muutoksille tulisi arvioida tutkimalla niiden kehittämisen, edistämisen ja käytön sekä niiden tuottaman lisäarvon suhdetta.

4.4.1

Korkealla sosiaalisen pääoman tasolla on suora vaikutus kykyyn kehittää luovaa, innovatiivista, muutoksille avointa ja pitkäaikaisten taloudellisten ja sosiaalisten siteiden luomiseen kykenevää osaamisyhteiskuntaa. Investoinnit tutkimukseen sekä yleissivistävään ja ammattikoulutukseen muodostavat yhden tällaisen yhteiskunnan kulmakivistä.

4.4.2

Asiaankuuluvien sidosryhmien (katso kohta 3.7.1) kyky kumppanuusyhteistyöhön kaikessa TVT-avusteisen koulutuksen ja erityisesti elinikäisen oppimisen alaan liittyvässä toiminnassa edesauttaa sosiaalisen pääoman kasvattamista.

4.5

Tieto- ja viestintätekniikka-avusteisen etäoppimisen ansiosta osaamista, jonka merkitys on keskeinen erityisesti teollisuudessa, sillä se on tärkeä osa henkilöpääomaa, on mahdollista siirtää järjestelmällisesti ja entistä nopeammin ja edullisemmin, ja se helpottaa myös tiedonsiirtoa tutkimuslaitoksilta teollisuudelle.

4.5.1

Jatkuvasti ammattipätevyyttään parantavat hyvin koulutetut työntekijät ovat tärkeä tietyn yrityksen arvoa määrittävä tekijä. Heidän ansiostaan on mahdollista muuttaa tuotantoteknologiaa ja -profiilia sekä sopeutua työmarkkinoiden vaatimuksiin.

4.6

Euroopan komissio on korostanut (22), että teknologian nopean kehityksen ja talouden muuttuvien olosuhteiden johdosta tarvitaan pitkäaikaisia investointeja henkilöresurssien kehitykseen, johon osallistuvat sekä yksityishenkilöt että yritykset, työmarkkinaosapuolet ja viranomaiset. Valitettavasti EU:n jäsenvaltioiden julkisissa koulutusmenoissa ei ole nähtävissä selvää kasvusuuntausta. Kyseiset menot ovat keskimäärin viisi prosenttia BKT:sta, ja lisäksi yksittäisten valtioiden välillä on huomattavia, jopa dramaattisia eroja.

4.7

Henkilöresursseihin panostamisella on välitön vaikutus tuottavuuden kasvuun, ja se on myös houkutteleva investointimuoto mikrotalouden ja yhteiskunnan tasolla. Tutkimukset (23) osoittavat, että joka vuosi opinnot kasvattavat taloutta suoranaisesti noin 5 prosenttia lyhyellä aikavälillä ja noin 2,5 prosenttia pitkällä aikavälillä. Nämä seikat vahvistetaan myös Eurooppa-neuvoston päätelmissä (24), joissa korostetaan, että koulutukseen panostaminen tuottaa huomattavaa hyötyä, joka on selvästi suurempi kuin siihen liittyvät kustannukset.

4.8

Tekniikan nopean kehityksen tuloksena syntyy nykyaikaisia tuotantovälineitä. Niissä on usein sellaista tietoteknistä laitteistoa, jota pystyy käyttämään ainoastaan tieto- ja viestintätekniikkaa tuntevaa henkilöstö. Tällaisten työntekijöiden nopea palvelukseen saaminen ei ole aina mahdollista, mutta tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa ja etenkin elinikäisessä oppimisessa helpottaa epäilemättä sopivan henkilöstön löytämistä työmarkkinoilta.

4.9

Edellä mainituista syistä ja ottaen huomioon elinkeinoelämän nykyiset muutokset olisi hyödyllistä ryhtyä aktiivisiin toimiin, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa alettaisiin viipymättä soveltaa elinikäisessä oppimisessa. Tällaisen toiminnan avulla eurooppalaisten tuotantoyritysten sekä koulutukseen osallistuvien työttömien tulisi voida nopeuttaa uusien tietojen ja taitojen hankkimista. Etenkin työttömille tulisi taata mahdollisuus osallistua valtiovallan kustantamaan TVT-koulutukseen (25).

4.9.1

Työttömillä ei ole juurikaan motivaatiota itsenäiseen opiskeluun, sillä heillä on siitä huolimatta liian harvoin mahdollisuus soveltaa hankkimiaan taitoja. Motivaatiota kasvattaa parhaiten todellinen mahdollisuus saada uusi työpaikka tietyn, mieluiten työpaikkaa tarjoavan yrityksen järjestämän, koulutuksen tai uudelleenkoulutuksen ansiosta

4.9.2

Näin voitaisiin luoda suotuisat olosuhteet TVT-avusteiselle elinikäiselle oppimiselle, mutta alueilla, joilla tämä olisi kaikkein tarkoituksenmukaisinta (sellaisilla maaseutualueilla, joilla sijaitsee konkurssiin päätyneitä tuotantoyrityksiä — tilanne, joka on yleistymässä uusissa jäsenvaltioissa), ei ole asianmukaista infrastruktuuria.

4.9.3

Kyseisten alueiden infrastruktuurin rakentamiseen tarvitaan julkisen vallan ja EU:n tukea, sillä tietotekniikkayritykset ovat haluttomia vastaamaan köyhien alueiden (pienkaupungit ja maaseutualueet) Internet-yhteyksien aiheuttamista kustannuksista.

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/26

—

suorat ja täydentävät toimet yrityspalvelujen sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi ja etenkin alan moitteetonta toimintaa haittaavien esteiden poistamiseksi (markkinoiden integraatiota, työntekijöiden liikkuvuutta ja talouskasvua haittaavat esteet)

—

yrityspalvelujen pikainen tunnustaminen teollisuuspolitiikan kiinteäksi osaksi; Euroopan komission tulisi panna tämä merkille ja integroida yrityspalvelut unionin teollisuuspolitiikkaan

—

Euroopan yrityspalvelujen seurantakeskuksen (European Business Services Observatory) perustaminen; seurantakeskuksen tehtävänä olisi kerätä tietoa, kannustaa tutkimusta ja keskustelua sekä esittää toimintasuosituksia ja seurata niiden toteuttamista

—

työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistaminen, jotta seurataan ja arvioidaan niitä työolojen ja työllistämismahdollisuuksien muutoksia, jotka johtuvat uuden yrityspalvelualan perustana olevista rakenteellisista muutoksista.

—

yrityspalvelujen edistäminen keinona parantaa yritysten ja teollisuuden suorituskykyä sekä saavuttaa maailmanmarkkinoilla kilpailuetuja alhaisen kustannustason maihin ja muihin kilpaileviin maihin nähden

—

pk-yritysten kannustaminen käyttämään yrityspalveluja yhä enemmän ja tehokkaammin

—

työllisyyden edistäminen ja työolojen kohentaminen yrityspalvelujen alalla keinona parantaa tuottavuutta, palvelujen laatua ja elintasoa

—

kohdennetut koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmat rakennemuutoksesta kärsivien työntekijöiden mukautumiskyvyn vahvistamiseksi ja työllistyvyyden parantamiseksi.

—

Jäsenvaltio- ja unionitason julkisrahoitteisissa T&K-ohjelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota toimiin ja hankkeisiin, joiden avulla pyritään edistämään innovatiivisten yrityspalvelujen tuotantoa ja käyttöä.

—

Huomiota tulisi kiinnittää sellaisiin osaamiskeskeisiä palveluja koskeviin erityishankkeisiin tuotantoteollisuudessa, jotka saavat aikaan innovointia ja korkeaa tuottavuutta sekä tarjoavat kasvumahdollisuuksia (kuten tieto- ja viestintätekniikka sekä T&K-palvelut).

—

Yrityspalvelut ovat innovoinnin lähde osaamiseen perustuvassa taloudessa. Tutkimustoimintaa tulisi kannustaa ”palvelutieteen” ja etenkin liiketoimintaprosesseissa sovellettavan metodologisen taitotiedon kehittämiseksi.

—

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja muita suojamekanismeja tulisi vahvistaa hyväksymällä käsiteltävänä oleva patenttilainsäädäntö, jotta yrityksiä kannustettaisiin investoimaan nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovointiin.

—

Tieto- ja viestintätekniikan rooli palvelujen innovoinnissa on tunnustettava, ja sitä on edistettävä erilaisin tavoittein, kuten palvelujen suorittamisen varmistaminen etenkin pk-yrityksissä nopean laajakaista-Internet-yhteyden avulla koko Euroopassa. Samalla tulisi pyrkiä ratkaisemaan sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä turvallisuus- ja yksityisyyskysymyksiä. Euroopan komission i2010-aloitteella on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

—

Tukipalveluala on uusi ala, jota voidaan hyödyntää parannettaessa yrityspalvelujen laatua entistä paremman ja järjestelmällisemmän suunnittelun keinoin. Kyseistä innovatiivista lähestymistapaa tulisi kehittää tutkimuksen ja koulutuksen erityisalana korkeakouluissa, kaupallisen alan oppilaitoksissa ja muissa koulutusorganisaatioissa.

—

Standardit saattavat olla hyödyllisiä edistettäessä palvelujen laatua sekä EU:n markkinoiden integrointia. Tätä varten yleisesti palvelujen ja erityisesti yrityspalvelujen vapaaehtoista standardointia tulisi kannustaa.

—

On löydettävä ratkaisuja, joiden avulla vahvistetaan henkilöresursseja EU:ssa ja käännetään EU:n tutkimustoiminnasta ulkomaille suuntautuvan aivoviennin lisääntymissuuntaus.

—

On otettava käyttöön uusia kannustimia, joiden avulla rohkaistaan yksityissektoria lisäämään osuuttaan T&K-toiminnasta Lissabonin strategian mukaisesti.

—

On parannettava yrityspalveluja sekä teollisuusyritysten tarjoamia palveluja koskevan tiedon saatavuutta.

—

On lisättävä yrityspalvelumarkkinoiden avoimuutta.

—

On hankittava nykyistä enemmän resursseja perus- ja ammattikoulutuksen, verkko-opetuksen sekä kielitaidon parantamiseksi, jotta voidaan kehittää rajatylittäviä yrityspalveluja.

1.1

Lausunnossa tarkastellaan yrityspalvelujen vaikutusta Euroopan tuotantoteollisuuden työllisyystilanteeseen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen sekä sitä, miten yrityspalvelualaa voidaan kehittää edelleen Lissabonin ohjelman mukaisesti. Huomiota kiinnitetään yritysten tukipalveluina tunnetun uuden alan kehittymiseen sekä yrityspalvelujen ulkoistamisen (outsourcing) vaikutuksiin.

1.2

Huolta aiheuttavat Euroopan talouden näkymät sekä se, miten Euroopan talous kestää matalan kustannustason maiden kovan kilpailun. Euroopan tuotantoteollisuudessa ja palvelualalla on menetetty monia työpaikkoja maihin, joissa kustannustaso ja ammattitaitoinen työvoima tarjoavat suhteellisen edun (esimerkiksi Kiinaan tuotantoteollisuuden ja Intiaan yrityspalvelujen osalta). Tällaisesta kehityksestä huolimatta Euroopan tuotantoteollisuudella on edelleen merkittävä rooli Euroopan taloudessa. Vuotta 2004 koskevien tuoreimpien saatavilla olevien tilastojen mukaan EU on suurin kauppatavaran viejä, ja sen viennin arvo on 1 200 miljardia dollaria (1).

1.3

Vaikka tuotantoteollisuuden katsotaan pysyneen teknologisen muutoksen ja innovoinnin tärkeimpänä lähteenä EU:ssa, on myös pantu merkille, ettei se ole viimeisten kymmenen vuoden aikana kyennyt kasvattamaan toimintaansa huipputeknologian alalla eikä korkeampaa lisäarvoa tuottavilla aloilla. Yrityspalveluihin liittyvä kasvu tarjoaa etenkin osaamiskeskeisten palvelujen käytön ansiosta lisäkanavan uusien teknologioiden kehittämiselle, uusille työllistämismahdollisuuksille sekä uusien kilpailuetujen hankkimiselle. Yrityspalvelut ovat myös muun kuin teknologisen (esimerkiksi organisatorisen) innovoinnin lähde. Tällainen innovointi parantaa yritysten henkistä pääomaa ja työntekijöiden taitotietoa.

1.4

Erittäin kehittyneiden talouksien kulutuksen muuttuminen yhä palvelukeskeisemmäksi ei merkitse teollisuuden vähenemistä, kuten toisinaan oletetaan. Kyseisten muutosten voidaan katsoa heijastavan tilastollisesti työnjaon syventymistä kehittyneissä talouksissa sekä aiemmin integroitujen vertikaalisten arvoketjujen purkautumista. Erikoistuneet palveluntarjoajat tarjoavat nyt palveluja, jotka olivat aikaisemmin teollisuusyritysten sisäisiä toimintoja. On kehittynyt uusia palveluyrityksiä, jotka tukevat Euroopan teollisuuden pyrkimyksiä tehostaa toimintaansa ja ottaa käyttöön uutta teknologiaa, josta syntyy uusia, korkeamman lisäarvon tuotteita.

1.5

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että on kehittymässä talouden tyyppi, jossa palvelut ja tuotantoteollisuus ovat integroituneet ja täydentävät toisiaan. Palveluja kysytään siellä, missä on vahvaa teollisuustoimintaa, ja palvelujen kysyntä kehittyy teollisuustoiminnan seurauksena. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja (2).

1.6

Lausunnossa ei kannateta palvelujen erityistä edistämistä tuotantoteollisuuden kustannuksella, vaan siinä korostetaan tuotantoteollisuuden ja palvelualan keskinäistä riippuvuutta (3) sekä yrityspalvelujen myönteisiä kehitys- ja laajentumismahdollisuuksia. ETSK painottaa yrityspalvelujen myönteistä panosta Euroopan tuotantoteollisuuden tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Samalla yrityspalveluala parantaa omaa tuottavuuttaan innovoinnilla sekä ottamalla nopeasti käyttöön uutta teknologiaa, houkuttelemalla yhä enemmän ammattitaitoisia työntekijöitä ja parantamalla työoloja (4).

1.7

Palvelujen ulkoistaminen erikoistuneille palveluntarjoajille, jotka voivat hyödyntää mittakaavaetuja ja jatkuvaa innovointiprosessia, vaikuttaa myönteisesti kustannuksiin ja tuottavuuteen. Pk-yritykset eivät kuitenkaan vaikuta vielä hyödyntävän riittävästi tietoa tai innovatiivisia yrityspalveluja. Myös työntekijöiden kykyä siirtyä tuotantoteollisuudesta yrityspalvelualalle on helpotettava asianmukaisin uudelleenkoulutusohjelmin.

1.8

Kotimaiset palveluntarjoajat tuottavat nykyisin suurimman osan yrityspalveluista. Ei kuitenkaan ole takeita siitä, että näin on myös tulevaisuudessa. Kustannusten ja mahdollisuuksien mukaan osa yrityspalveluista voidaan ulkoistaa laajemmalle Eurooppaan, eli uusiin jäsenvaltioihin ja ehdokasmaihin, tai jopa koko maailmaan (ulkoistaminen lähialueille ja Euroopan ulkopuolelle). Tuoreimpien tietojen mukaan palvelujen kauppatase oli 42,8 miljardia euroa ylijäämäinen 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2004 (kasvua 5,8 miljardia euroa vuodesta 2003) (5).

1.9

Yritysten rakenteita ja prosesseja on arvioitava jatkuvasti ja syvällisesti, jotta voidaan tunnistaa toiminnot, jotka voidaan ostaa erikoistuneilta yrityspalvelujen tarjoajilta tai yritysverkoilta (yhteiset palvelut). Ne voivat huolehtia kyseisistä toiminnoista tehokkaammin, sillä ne voivat toimia suuremmassa mittakaavassa ja keskittää erityisosaamistaan. Tämä saattaa vaikuttaa tuotantoteollisuuden työllisyystilanteeseen, mutta toisinaan myös auttaa kompensoimaan ulkomaille suuntautuvan ulkoistamisen mahdollisia haittavaikutuksia, säilyttämään tuotantoteollisuus Euroopassa sekä lisäämään työvoiman kysyntää yrityspalveluissa. Ammattitaitoa vaativien työpaikkojen lisääminen yrityspalvelujen alalla luo uusia kilpailuetuja.

2.1

Kaikilla Euroopan talouden aloilla havaitaan maailmanlaajuistumisen vaikutukset sekä tarve mukautua uusiin olosuhteisiin. Teollisuuspolitiikalla voi tässä yhteydessä olla myönteinen rooli. Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” (6), että se aikoo kehittää teollisuuden muutoksia asianmukaisesti tukevaa teollisuuspolitiikkaa.

2.2

Euroopan komissio on äskettäin julkaissut tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: EU:n valmistusteollisuutta vahvistavat toimintapuitteet — Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” (7). Komissio tunnistaa kyseisessä teollisuuspoliittisessa kehyksessä seitsemän keskeistä alojen välistä aloitetta:

Tiedonannon vakava puute on se, että siinä laiminlyödään palvelut yleensä ja yrityspalvelut erityisesti. ETSK kehottaa nivomaan yrityspalvelut täysin teollisuuspolitiikkaan ja suosittelee Euroopan komissiolle, että se laajentaa tulevien teollisuuspoliittisten strategioiden soveltamisalaa nivomalla mukaan yrityspalvelut. Tehokkaassa teollisuuspolitiikassa on myös otettava huomioon teollisuuden muutosten sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset. Näin ollen on korostettava entistä enemmän elinikäistä oppimista sekä tuettava työntekijöiden liikkuvuuden helpottamista.

2.3

Tieto- ja viestintätekniikkaa on Euroopassa hyödynnettävä entistä laajemmin ja perinpohjaisemmin. Tieto- ja viestintätekniikan vahvistaminen ja integroiminen on yhtä tärkeää sekä teollisuuden että yrityspalvelujen alalla. Tietotekniikan hyödyntämisessä Eurooppa on jäljessä tärkeimmistä kilpailijoistaan. Vuonna 2004 Länsi-Euroopassa käytettiin tietotekniikkaan 732 euroa henkeä kohden, kun taas Yhdysvalloissa siihen käytettiin 1 161 euroa ja Japanissa 1 012 euroa henkeä kohden. Länsi-Euroopassa käytettiin tietotekniikkaan 3,08 prosenttia, Yhdysvalloissa 4,55 prosenttia ja Japanissa 3,59 prosenttia BKT:sta (8). Euroopan komission tieto- ja viestintätekniikan kilpailukykyä käsittelevällä työryhmällä on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

2.4

Euroopan teollisuusyritysten alhaisen tuottavuuden katsotaan usein johtuvan siitä, etteivät ne — etenkään pk-yritykset — hyödynnä riittävästi teknologian eivätkä tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Ongelma ei näytä johtuvan laitteistojen hinnoista vaan siitä, ettei pk-yrityksissä ole riittävästi tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitoa eikä asiantuntemusta, minkä vuoksi niiden on vaikea sopeutua tieto- ja viestintätekniikan nopeisiin muutoksiin ja monimutkaistumiseen. Pienyritysten ja keskisuurten yritysten välillä vallitsee ”digitaalinen kuilu”, jonka vuoksi kaikkia tieto- ja viestintätekniikan ja sähköisten liiketoimintamallien tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä otettu käyttöön (9). Yrityspalvelujen rooli on tärkeä, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnettäisiin tehokkaasti ja jotta tuottavuutta näin parannettaisiin kestävästi.

2.5

Palvelujen sisämarkkinoita yleensä ja yrityspalvelujen sisämarkkinoita erityisesti ei ole saatettu loppuun, ja monet esteet haittaavat niiden tehokkuutta ja kilpailukykyä sekä uusien työllisyysmahdollisuuksien luomista. Monia esteitä on tunnistettu kertomuksessa ”Palvelujen sisämarkkinatilanne” (10), mutta edistystä on saavutettu Lissabonin strategian toteuttamisen myötä. Yrityspalvelumarkkinoita koskevien sääntelynäkökohtien ohella tarvitaan kyseisessä asiakirjassa esitettyjä täydentäviä politiikkoja, jotta varmistetaan EU:n välttämätön kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla sekä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys.

3.2

Yrityspalveluihin kuuluu hyvin erilaista toimintaa, joka vaihtelee asiantuntijapalveluista (kuten insinööri-, kirjanpito- ja lakiasiainpalvelut) korkean lisäarvon palveluihin (kuten tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät palvelut ja liikkeenjohdon konsultointi), henkilöstöpalveluihin (kuten henkilöstövalinta, työnvälityspalvelut ja tilapäistyö) sekä yritystoiminnan tukipalveluihin, jotka voivat olla sekä alhaista lisäarvoa tuottavia (kuten siivous-, turvallisuus- ja ateriapalvelut) tai kasvavaa lisäarvoa tuottavia (kuten energiahuolto, jätevesien ja muiden nesteiden käsittely, ilmankäsittely sekä jätehuolto). Kyseisissä palveluryhmissä on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaali- ja työoloihin.

Taulukko 1.   Tärkeimmät yritystoiminnan edellyttämät palvelut (toiminnallinen lähestymistapa) (12)

3.4

Nykyisin yhä useammat tuotantoteollisuusyritykset alkavat tarjota palveluja. Tuotantoteollisuusyritykset sekä tarjoavat myynnin jälkeisiä palveluja että luovat yhä enemmän lisäarvoa myymällä toisille yrityksille osana yritystoimintaansa insinööri- ja suunnittelupalvelujen tai prosessi-innovointien osaamistaan. On syntymässä uusi hybridiyritysmalli, jonka mukaan toimivat yritykset harjoittavat tuotantoteollisuutta ja tarjoavat palveluja. Kuluttajat etsivät yhä useammin pelkkien tuotteiden sijaan ”ratkaisuja”, ja kyky tarjota lisäpalveluja tuo tuotantoteollisuusyrityksille usein kilpailuetua.

3.5

Yrityspalveluja koskevien tilastotietojen puuttuminen  (14). Palvelujen kysynnästä ei ole tilastotietoja. Eri sektorien keskinäistä suhdetta ei ole dokumentoitu riittävästi. Palvelutoiminnasta ja sen vaikutuksesta EU:n jäsenvaltioiden talouksiin saadaan toivottavasti aiempaa enemmän tietoa, kunhan NACE-luokitusjärjestelmää tarkistetaan vuonna 2007. Tarkistettu luokitusjärjestelmä antaa paremman kuvan palvelualan rakenteesta ja kehityksestä (15). Tietoa ei myöskään ole siitä, missä määrin teollisuusyritykset tarjoavat palveluja.

3.6

Tiedon pirstaleisuus ja vähäisyys sekä yrityspalvelujen analyysi. ETSK katsoo, että olisi perustettava Euroopan yrityspalvelujen seurantakeskus (European Business Services Observatory), jonka tehtävänä olisi kerätä tietoa, kannustaa tutkimusta ja keskustelua sekä esittää toimintasuosituksia ja seurata niiden toteuttamista. Seurantakeskus tai vastaava elin edistäisi alan uuden ja nopean kehityksen ymmärtämistä sekä toimisi poliittisten päättäjien ja sidosryhmien välisenä kohtaamispisteenä.

3.7

Palvelujen standardointi. Markkinoiden tarpeisiin ja selkeään näyttöön perustuva palvelujen vapaaehtoisen standardoinnin nopeuttaminen edellyttää, että parannetaan turvallisuutta, laatua ja suorituskykyä koskevia perusstandardeja sekä edistetään palvelualan kilpailua ja innovointia. CEN:n, ISO:n ja kansallisten standardointielinten on otettava haaste vastaan. Palvelualan vapaaehtoisten standardien kehittäminen edistäisi varmasti rajatylittävää palvelukauppaa sekä palvelujen sisämarkkinoita.

4.1

Yrityspalvelut ovat erittäin merkittäviä, sillä niiden avulla pk-yritykset voivat antaa mahdollisen panoksensa innovointiin ja kasvuun. On olemassa näyttöä siitä, että dynaamisimmat pk-yritykset hyödyntävät laajalti yrityspalveluja. Kansainvälistymispaineita ajatellen on edistettävä sitä, että yhä useammat pk-yritykset hyödyntävät yrityspalveluja.

4.2

Kansallinen innovointikapasiteetti.

Valtion kyky tuottaa uusia ideoita ja kaupallistaa innovatiivisen teknologian virta pitkällä aikavälillä riippuu useista tekijöistä (17), joista mainittakoon seuraavat:

4.3

EU:n tutkimuksesta 85 prosenttia keskittyy tuotantoteollisuuteen (Yhdysvalloissa 66 prosenttia). Palvelualaa koskevan T&K-toiminnan osuudesta ei ole luotettavia tietoja. Kaikesta teollisuustuotannon alalla tehtävästä T&K-toiminnasta 87,5 prosenttia kohdennetaan kahdeksaan erityisalaan (kemikaalit, koneenrakennus, toimistolaitteet, sähkölaitteet, puolijohteet ja viestintä, työvälineistö, moottoriajoneuvot sekä ilma- ja avaruusalukset).

4.4

Kun ajatellaan tutkimus- ja kehitystoiminnan kokonaismenoja, EU ei ole kyennyt kuromaan umpeen välimatkaa Yhdysvaltoihin, ja kuilu on kasvanut edelleen kymmenen viime vuoden aikana.

4.5

Tutkimus- ja kehitysrahoituksen entistä suurempi kohdentaminen huipputeknologiaan ja osaamiskeskeisiin (korkean marginaalin) palveluihin on erittäin tärkeää Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle. Kolmen prosentin tavoite (18) saavutettaisiin helpommin, jos hallitukset lisäisivät määrärahojaan ja jos yksityissektoria kannustettaisiin ja tuettaisiin investoimaan nykyistä enemmän tässä suhteessa, yrityspalvelut mukaan luettuina.

4.6

Euroopan komission tiedonannossaan hiljattain ehdottama Euroopan teknologiainstituutti (19) olisi hyödyllinen, mutta teknologian lisäksi tarvitaan myös tehokkaita liiketoiminta- ja organisointistrategioita.

4.7

Yrityspalvelujen innovointitehtävien vaikutusta kuvataan seuraavassa taulukossa:

Taulukko 2.   Yrityspalvelujen innovointitehtävät (20)

4.8

Eräät Euroopan innovatiivisimmista yrityksistä toimivat yrityspalvelualalla, mutta palvelualan T&K-toiminta on kaiken kaikkiaan liian vähäistä ja epäjärjestelmällistä. Yksittäisten yritysten kalliista ja aikaa vievistä kokeiluista ja epäonnistumisista syntyy usein uusia palveluja ja liiketoimintamalleja. EU:n on tuettava valikoiduilla aloilla tehtävää tutkimusta, jotta maailmanlaajuisesti johtavien huipputeknologioiden aloilla toimivien yritysten taitotieto saatetaan ajan tasalle.

4.9

On tärkeää löytää keinoja, joiden avulla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada käyttöönsä tutkimustuloksia sekä tuetaan pk-yrityksiä lyhyen aikavälin tuotekehityksessä.

4.10

Jotta yritykset investoisivat nykyistä enemmän innovointiin ja T&K-toimintaan, Euroopan komission on varmistettava teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen suoja. On ryhdyttävä toimiin, jotta käsiteltävänä oleva ehdotus tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoinnista voidaan panna täytäntöön.

4.11

Lainsäädäntöä ja sääntelyä on parannettava.

5.1

Osaamisen luomista koskevaa EU:n järjestelmää on tarkistettava perinpohjaisesti. Se edellyttää, että

6.1

Etenkin Saksassa on 1990-luvun puolivälistä lähtien keskusteltu intensiivisesti palveluinnovoinnista, ja sitä on tutkittu paljon. Yritysten tukipalvelut ovat vauhdittaneet huomattavasti sekä yliopistojen tutkimustyötä että käytännön työtä kyseisellä alalla. Näin on kehittynyt uusi oppiaine, jossa pyritään palvelutuotteiden järjestelmälliseen kehittämiseen ja suunnitteluun hyödyntämällä soveltuvia malleja, menetelmiä ja välineitä. Vaikka tukipalvelualaan kuuluu myös palvelutoiminnan johtamiseen liittyviä näkökohtia, siinä keskitytään ensisijaisesti uusien palvelutuotteiden kehittämiseen. Tukipalveluihin sisältyy myös kehitysjärjestelmien suunnittelu eli palveluihin liittyvät kysymykset yleisen T&K- ja innovointijohtamisen alalla.

6.2

Uusia liiketoiminnan malleja, menetelmiä ja välineitä koskeva perustutkimus antaa tukipalvelualalle tärkeitä virikkeitä. Tavaroiden, ohjelmistojen ja palvelujen yhteisiä tukipalveluja koskevista integroiduista lähestymistavoista tulee vakiintunut ilmiö. Lisäksi palvelustandardien yhdenmukaistamisen edistyminen kannustaa erikoistumaan ja kehittämään tehokkaasti uusia palveluja (21).

6.3

Tukipalveluala on yksi harvoista palvelusektorin aloista, joita eurooppalainen tutkimus on muokannut merkittävästi. On tärkeää integroitua entistä tiiviimmin kansainvälisiin verkostoihin ja kehittää järjestelmällisesti riippumaton tukipalvelualan yhteisö, jotta alalla voidaan tulevaisuudessakin säilyttää johtoasema (22).

7.1

Sähköisesti suoritettavien palvelujen lisääntymissuuntaus. Tieto- ja viestintätekniikan mahdollistaman tietotekniikkapalvelujen ja liiketoimintaprosesseja koskevien palvelujen kansainvälisen alihankinnan kasvuun ja vaikutuksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Yrityspalveluja suunnataan uudelleen soveltamalla tieto- ja viestintätekniikkaa sekä siirtymällä yhä enemmän sähköisesti suoritettaviin palveluihin. Sähköisesti suoritettavat palvelut ovat ohjelmistopalveluja, T&K-palveluja ja teknisiä testauspalveluja, konsulttipalveluja sekä henkilöstön kehittämispalveluja ja työvoimapalveluja. Niitä ohjaavat etupäässä markkinat seuraavista syistä:

7.2

Unionin ulkopuolelle ulkoistamisesta EU:n taloudelle mahdollisesti syntyvien etujen tutkiminen. Ulkoistettuja palveluja tarjotaan nykyään eri puolilta maailmaa, mikä tuo mukanaan uusia maailmanlaajuisia haasteita. Euroopankin tulisi olla valmis tarjoamaan ja viemään korkealaatuisia palveluja unionin ulkopuolelle. Sähköisesti suoritetut palvelut ja niihin liittyvä sähköisen liiketoiminnan tuki tulevat lisääntymään. Liiketoimintaan liittyvien palvelujen ulkoistaminen unionin ulkopuolelle keskittyy nykyisin tukitoimintoihin (kuten tietoteknisiin palveluihin, rahoitus- ja kirjanpitopalveluihin sekä puhelinpalvelukeskuksiin). Korkeamman lisäarvon palveluissa, kuten tietotekniikkaan liittyvät suunnittelu-, tutkimus- ja analysointipalvelut, EU pitää vielä pintansa. Teknologinen kehitys, ammattitaitoisen työvoiman saatavuus ja siihen liittyvät kustannukset maailmanmarkkinoilla vaikuttavat kuitenkin tulevaisuudessa entistä enemmän eurooppalaisten yritysten päätöksiin. Euroopan työmarkkinoiden haasteena onkin luoda entistä laadukkaampia työpaikkoja ja välttää työttömyyttä (23).

7.3

Sähköisesti suoritettavien palvelujen esteitä. Sähköisesti suoritettavien palvelujen kehittämisen tiellä on esteitä, jotka tulisi tutkia läpikotaisin ja joita varten tulisi löytää ratkaisuja, jotta eurooppalaiset yrityspalvelujen tarjoajat voisivat toimia nykyistä myyntihenkisemmin ja laajentaa toimintaansa yhä enemmän EU:n ulkopuolelle. Kyseisiä esteitä ovat standardien ja yhteentoimivuuden sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevan luottamuksen ja turvallisuuden puute, kiinteään ja mobiiliin laajakaistainfrastruktuuriin kohdennettujen investointien puute sekä tieto- ja viestintätekniikan vielä liian alhainen hyödyntäminen pk-yrityksissä.

8.1

Yrityspalvelujen työpaikkojen määrä on kasvanut voimakkaasti kuluneina vuosikymmeninä. Ajanjaksona 1979–2002 vuosittainen kasvuaste oli noin 4,5 prosenttia eli huomattavasti kaikkia muita talousaloja korkeampi. Vuonna 2003 yrityspalvelujen tarjoamien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista oli 15 jäsenvaltion EU:ssa 9 prosenttia ja 25 jäsenvaltion EU:ssa 8,6 prosenttia. Palvelualalla yleensä ja yrityspalvelualalla erityisesti on tulevaisuudessa avainasema luotaessa uusia työpaikkoja ja kompensoitaessa tuotantoteollisuudessa menetettyjä työpaikkoja.

8.2

Taulukosta 3 ilmenee, miten yrityspalvelujen työpaikkojen määrä on vuoteen 2002 asti kasvanut kokonaistalouteen verrattuna.

Taulukko 3.   Yrityspalvelualan työllisyyden kasvu vuosittain ajanjaksona 1979–2002 (24)

8.3

Palvelualan ja etenkin osaamiskeskeisten yrityspalvelujen alan työllisyyden dynaaminen kasvu on ominaista nykyajan talouksille. Vaikka yrityspalvelujen tarjoamien työpaikkojen määrä ja kasvuasteet vaihtelevat Euroopassa maittain, voidaan todeta, että ”ei ole köyhää maata, jossa olisi runsaasti yrityspalveluja, eikä rikasta maata, jossa yrityspalvelujen tarjoamia työpaikkoja olisi vähän” (25).

8.4

Työllisyyden kasvun voidaan palvelualalla ja etenkin osaamiskeskeisillä yrityspalvelujen alalla odottaa jatkuvan, vaikkakin hieman maltillisempana. Taulukon 4 perusteella kasvu on kuitenkin suurempaa kuin työllisyyden oletettu kasvu muilla taloudenaloilla. Kasvuasteen odotetaan olevan huomattavasti korkeampi uusissa jäsenvaltioissa, sillä niissä palveluja aletaan kehittää huomattavasti matalammalta absoluuttiselta tasolta.

Taulukko 4.   Työllisyyden kehitys länsieurooppalaisilla talouden aloilla

Huom. Länsi-Euroopalla tarkoitetaan EU:n 15:tä jäsenvaltiota sekä Norjaa ja Sveitsiä.

Lähde: Cambridge Econometrics Press Release, What has happened to the Lisbon agenda?, marraskuu 2005.

8.5

Yrityspalvelujen työpaikoille on ominaista korkea koulutustaso. EU:n työvoimatutkimuksesta ilmenee, että vuonna 2003 korkeasti koulutettujen työntekijöiden osuus oli 41 prosenttia, kun se vuonna 1998 oli ollut 38 prosenttia. Matalan koulutustason työntekijöiden osuus oli pudonnut 17 prosenttiin, kun se vuonna 1998 oli ollut 25 prosenttia. Useimpiin yrityspalvelualan työpaikkoihin vaaditaan korkean tai keskitason osaamista, mikä on haaste myös Euroopan koulutusjärjestelmille (ja etenkin elinikäistä oppimista koskevalle politiikalle), sillä Euroopan teollisuuden rakennemuutos edellyttää, että yhä useammat muiden alojen työntekijät siirtyvät yrityspalvelualan työpaikkoihin. Tätä taustaa vasten Lissabonin strategiaan sisältyvän ”Koulutus 2010” -työohjelman tinkimätön toteuttaminen on ensisijaisen tärkeää. Taulukosta 5 ilmenee eri aloilla vaadittava koulutustaso.

Taulukko 5.   Koulutustaso merkittävillä talouden aloilla ja yrityspalveluissa 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2003 (26)

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/38

1.1

ETSK kannattaa Euroopan komission ehdotusta Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) perustamisesta. ETSK on samaa mieltä tavoitteesta, jonka mukaan EGR:n avulla voidaan puuttua tapauksiin, joissa vakavat ja ennakoimattomat talouden häiriötilat aiheuttavat työntekijöille välittömiä ja huomattavia sosiaalisia ongelmia.

1.2

ETSK on myös samaa mieltä siitä, että pääasiallinen vastuu on jäsenvaltioilla, ja että EGR toimii ainoastaan jäsenvaltion pyynnöstä ja budjettivallan käyttäjän annettua suostumuksensa. Sääntöjen on oltava selvät.

1.3

Vakavien häiriöiden ilmetessä ennakoiva politiikka, dynaaminen yrittäjyys, alueellinen vastuu, oikea-aikaiset toimet ja asianosaisten sidosryhmien kuten yritysten, työmarkkinaosapuolien, hallituksen, alueviranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyö on keskeisessä asemassa. EGR:llä on täydentävä tehtävä EU:n yhteisvastuun välineenä. Uskottavuuden säilyttämiseksi odotuksia ei tule asettaa liian korkealle.

1.4

EGR:n rahoittamien erityistoimien on sovittava yhteen kaikkien asianosaisten sidosryhmien yhteisen suunnittelun kanssa. EGR:n ei tulisi toimia aloilla, joilla jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta. On tehtävä selväksi, että rahaston tarkoituksena on tarjota erityisiä työllistymismahdollisuuksia äkillisesti hankaliin taloudellisiin olosuhteisiin joutuneille henkilöille.

1.5

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että työmarkkinaosapuolet voivat osallistua aktiivisesti prosesseihin, joiden tarkoituksena on luoda uusia työpaikkoja irtisanotuille työntekijöille. Irtisanottujen työntekijöiden nopea uudelleensijoittaminen työmarkkinoille on yleensä hankalaa. Kokemukset ovat osoittaneet, että tällainen prosessi vie kauan aikaa.

1.6

Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi nykyisten välineiden sekä erityisesti EGR:n ja rakennerahastojen toimintaa on koordinoitava asianmukaisesti.

2.1

Komissio teki ehdotuksen Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta maaliskuussa 2006 (1). Sen tarkoituksena on tarjota erityistä kertaluonteista rahoitustukea helpottamaan työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään alueilla tai aloilla, jotka kärsivät äkillisestä ja vakavasta talouden häiriötilasta.

2.2

Vakava talouden häiriötilanne voi merkitä taloudellisista syistä tapahtuvaa toiminnan siirtämistä kolmansiin maihin, tuonnin mittavaa lisääntymistä tai EU:n markkinaosuuden asteittaista pienenemistä jollakin tietyllä alalla. Tärkeimpänä kriteerinä EGR:n toimien käynnistämiselle on yli tuhannen työntekijän irtisanominen yrityksessä tai yritysryhmässä, joka sijaitsee keskimääräistä korkeamman työttömyyden koskettamalla alueella.

2.3

EGR:n tukikelpoisten toimien tavoitteena on luoda työpaikkansa menettäneille ihmisille edellytykset sijoittua nopeasti uudelleen työelämään. Tukitoimet täydentävät kansallisia säännöksiä ja kohdennettuja alueohjelmia. Toimiin kuuluvat uudelleenkoulutus, yritysten toiminnan siirtymiseen ja niiden perustamiseen liittyvät tukitoimet sekä tulonlisäykset.

2.4

EGR ryhtyy toimiin ainoastaan jäsenvaltion pyynnöstä. EU:n maksama tuki on enintään 50 prosenttia jäsenvaltion suunnitteleman toimenpidekokonaisuuden arvioiduista kokonaiskustannuksista.

2.5

Rahoitusnäkymiin ei sisälly erityistä säännöstä EGR:n rahoituksesta. EGR:n toiminta rahoitetaan käyttämättä jääneillä ja vapautetuilla varoilla. Budjettivallan käyttäjä päättää varojen käytöstä tapauskohtaisesti, mikä tarkoittaa, että kokonaisvastuu on neuvostolla ja Euroopan parlamentilla.

2.6

Rahastoa varten suunnitellaan yksityiskohtainen talousarviomenettely. Jäsenvaltiot ottavat vastuun EGR:n tukemien toimien hallinnasta, ja komissiolla on valvova rooli. Mikäli myönnettyjä varoja ei käytetä, ne maksetaan takaisin.

2.7

Komissio arvioi tuloksia, kriteerejä ja säännösten tehokkuutta jatkuvasti sekä suorittaa jälkiarviointeja. Vuodesta 2008 alkaen komissio laatii arvioinnin sisältävän vuosikertomuksen rahaston varojen käytöstä.

3.1

Ehdotus perustuu joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, ja sen tarkoituksena on osoittaa EU:n solidaarisuutta maailmankaupan äkillisten muutosten vuoksi irtisanotuille työntekijöille. Se on kompromissiratkaisu, joka on osa rahoitusnäkymiä koskevaa sopimusta. EGR:n sisällöstä ja soveltamisalasta on laadittu asiaankuuluva vaikutustenarviointi (2).

3.2

EGR ei kuulu rakennerahastoihin, mutta se on yksi EU:n välineistä, joilla pyritään edistämään Euroopan talouden sopeutumis- ja kilpailukykyä (3).

3.3

Rakennerahastoilla pyritään pitkän aikavälin ennakoivaan toimintaan ja monivuotiseen suunnitteluun, kun taas EGR:ää ei ole tarkoitettu rakenneuudistuksia varten. Se on suunnattu yksittäisten ihmisten avustamiseen alueilla, joihin maailmankaupan vakavat muutokset ovat vaikuttaneet. Tällaiset harvinaiset mutta kriittiset tilanteet saattavat edellyttää kertaluonteista, määräaikaista ja yksilöllistä tukea. Osa EGR:n tavoitteista ei kuulu rakennerahastojen piiriin.

3.4

Yhdysvaltalaista Trade Adjustment Assistance -ohjelmaa (TAA) vuodelta 1962 on käytetty osin esimerkkinä tässä yhteydessä. TAA:n tavoitteena on korjata markkinoiden avautumisen ja kansainvälisen kaupan vapauttamisen yksilöille tai alueille tuottamien haittavaikutusten ja yleisten hyötyjen välistä epäsuhtaa. TAA:n ja EGR:n vertaaminen ei kuitenkaan ole helppoa Yhdysvaltojen ja EU:n kulttuurien erojen ja erilaisten vaatimusten vuoksi.

3.5

EGR:n tulisi toimia OECD:n yksilöimien parhaiden käytänteiden mukaisesti. Niihin sisältyy selkeä kuvaus taloudellisen toiminnan muualle siirtämisen vuoksi työttömiksi joutuneista työntekijöistä, tuen myöntäminen rajoitetuksi ajaksi sekä kustannustehokkuuden, avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteiden noudattaminen.

3.6

EGR:n tavoitteena on edistää joustoturvan käytännön mukaista lähestymistapaa eli joustavuuden ja työsuhdeturvan välistä tasapainoa unionissa. Samalla se täydentää rakennerahastojen monivuotisia strategisia painopisteitä ja politiikkoja.

4.1

Asetuksessa viitataan alunperin globalisaation myönteiseen vaikutukseen kasvuun ja työllisyyteen EU:n alueella. ETSK huomauttaa, että myös näkyvät kielteiset sekä alakohtaiset että alueelliset vaikutukset ovat kuitenkin mahdollisia. EGR on erityisväline, jolla pyritään vahvistamaan talouden vakavien häiriötilojen vuoksi työnsä menettäneiden työntekijöiden mahdollisuuksia uudelleentyöllistymiseen. On vahinko, että vaikutusten arvioinnissa (4) ei ole analysoitu konkreettisia tapauksia.

4.2

Koska asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa edellytetään, että EGR:n ”toimien olisi oltava johdonmukaisia ja yhteensopivia muiden yhteisön politiikkojen kanssa, ja niissä olisi noudatettava sen säännöstöä”, komission poliittisten päättäjien ja erityisesti kilpailun pääosaston tulisi tutkia ehdotukset tarkoin, jotta valtiontukien myöntäminen perusteettomasti voidaan välttää.

4.3

EGR on konkreettinen osoitus Euroopan unionin pyrkimyksestä käsitellä ulkomaankaupan ja maailmanlaajuisten markkinoiden vakavien häiriöiden seurauksia. Tulevaisuudessa voitaisiin harkita samankaltaista välinettä sisämarkkinoiden ja EU:n yhtenäismarkkinoiden kielteisten vaikutusten lieventämiseksi (esimerkiksi yritystoiminnan siirtäminen EU:n sisällä ja verotuspolitiikka).

4.4.1

Rahaston toiminta edellyttää selkeitä kriteerejä. Asetuksen 1 artiklaan sisältyvä kriteeri, jonka mukaan EGR:n tarkoituksena on tarjota ”tukea maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi työttömiksi jääneille työntekijöille, kun työpaikkojen menetyksillä on huomattavan haitallinen vaikutus alueelliseen tai paikalliseen talouteen”, on kuitenkin melko epämääräinen. Ensisijainen vastuu tukihakemusten jättämisestä rahastolle on jäsenvaltioilla. Komission tulisi varmistaa, että kriteerejä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa tapauksissa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

4.4.2

Jäsenvaltioiden on perusteltava hakemusten tarkoituksenmukaisuus. Komissio tutkii hakemukset tarkoin ohjeiden mukaan, ja budjettivallan käyttäjä myöntää rahoitustukea tapauskohtaisesti. Tähän liittyy käytännön kokemuksista oppiminen, mikä koskee sekä komissiota, jäsenvaltioita että budjettivallan käyttäjää. Epäselvyyksiä on vältettävä, ja samoja sääntöjä ja lähestymistapoja on sovellettava kaikkialla unionissa.

4.4.3

Irtisanomisten vähimmäistasoa koskeva 2 artiklaan sisältyvä toimintakriteeri on selkeästi määritelty. Tuhannen työntekijän vähentämistä koskeva peruste ei rajoitu yhteen yritykseen, vaan mukaan lasketaan myös tuotantoketjun alku- ja loppupää.

4.4.4

Yleensä työntekijöiden vähentäminen perustuu moniin tekijöihin kuten uudenaikaistamiseen, rationalisointiin, tuotantomenetelmien muutokseen ja kansainvälisen kaupan muutoksiin. Harvoin on kyse ainoastaan yhdestä tekijästä.

4.4.5

Yhdysvaltalaista Trade Adjustment Assistance -ohjelmaa (TAA) on käytetty esimerkkinä tässä yhteydessä. TAA-ohjelman toimintaa koskevassa komission kuvauksessa kaupan muutosten ja irtisanomisvaikutusten lieventämiseen tähtäävien hallituksen toimien välinen yhteys on kuitenkin melko epämääräinen. Lisäksi TAA-ohjelman toimintakriteerit ja soveltamishistoria ovat aivan erilaiset kuin EU:n suunnittelema ohjelma.

4.4.6

EGR:n tukea haetaan talouden häiriötilojen ja ennakoimattomien olosuhteiden perusteella. Muutossuuntaukset ovat kuitenkin yleensä näkyvissä ennen kuin muutoksen todellinen vaikutus alkaa. Oikea-aikaiset ennakoivat toimet kuuluvat hyvään yrityshallintoon.

4.4.7

Tämä tarkoittaa, että kansallisten ja EU:n tukitoimien arvioinnissa on otettava huomioon yritysten ja työmarkkinaosapuolten toimet muutosten ennakoimiseksi. Voidaan esimerkiksi pohtia, kuinka asianmukaisia tukitoimet ovat, jos yritykset ja työmarkkinaosapuolet eivät ole ajoissa tunnistaneet markkinoita ja/tai työllisyyttä uhkaavia kehityssuuntia.

4.5.1

Rakennerahastot ja EGR eroavat toisistaan kolmessa suhteessa: a) käytettävissä olevien varojen määrä ohjelmakaudelle 2007–2013: 44 miljardia euroa — 500 miljoonaa euroa vuodessa, b) erilaiset lähestymistavat: pitkäaikaiset ja ennakoivat laajat uudenaikaistamistoimet — lyhytaikaiset toimet, joilla tähdätään työntekijöiden nopeaan palaamiseen työmarkkinoille, c) rakennerahastot ovat usein volyyminsa ja soveltamisalansa vuoksi byrokratialtaan raskaita, kun taas EGR:n tapauksessa pyritään kevyempään lähestymistapaan.

4.5.2

Rakennerahastojen ja EGR:n välillä on tehtävä selkeä ero. EGR on tarkoitettu lyhytaikaisen tuen myöntämiseen ja kohdennettu erityistapauksiin. Rakennerahastoille voidaan pitkällä aikavälillä asettaa myös laajempia alueellisia tavoitteita. Täydentävien toimien on vastattava kunkin rahaston erilaisia periaatteita ja rakennetta.

4.5.3

Epäsuotuisien olosuhteiden vallitessa ei ole helppoa luoda edellytyksiä irtisanottujen työntekijöiden nopealle palaamiselle työmarkkinoille. Näin on esimerkiksi yhden teollisuudenalan aiemmin hallitsemilla ja taantuneilla alueilla sekä alueilla, joilla koulutustaso on alhainen ja mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen heikot. Keski- ja ylimmän johdon tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota aivovuodon välttämiseksi. Tällaisissa erityistapauksissa tarvitaan todennäköisesti EGR:n ja rakennerahastojen voimien yhdistämistä sekä EURES-verkoston mahdollisimman tehokasta käyttöä liikkuvuuden edistämiseksi kaikkialla Euroopassa. Tehoton koordinointi voi aiheuttaa ongelmia. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota 5 artiklan 3 kohtaan.

4.5.4

Tukikelpoisia toimia, jotka on määritelty 3 artiklassa, on tarkasteltava yhdessä 5 ja 6 artiklojen kanssa erityisesti alueellisen, kansallisen ja unionin tason toimien välisen suhteen ja vuorovaikutuksen kannalta. Koska EU:n toimet täydentävät alueellisia ja kansallisia toimenpiteitä ja koska rakenneuudistukset eivät kuulu EGR:n toiminta-alaan, EU:ssa aiemmin esimerkiksi Resider-, Rechar- ja Retrex-ohjelmista saatu kokemus voisi olla hyödyllistä.

4.5.5

Yksittäisissä tapauksissa voi olla hyödyllistä soveltaa ajanmukaisessa teollisuuspolitiikassa käytettyä alakohtaista lähestymistapaa analyysien tarkastelussa ja välineiden käytön määrittelyssä.

4.5.6

On erityisen tärkeää, että palkkatuloon ja työmarkkinoihin liittyvät politiikat pysyvät jäsenvaltioiden vastuulla ja että komissio ei puutu kansalliseen toimivaltaan. Tämä on monien jäsenvaltioiden huolenaiheena. Sen vuoksi jonkin jäsenvaltion laatimassa, tietyn kriisin ratkaisemiseksi tarkoitetussa toimenpidekokonaisuudessa EU:n toimien on kohdistuttava nimenomaan yksilöihin ja irtisanottujen työntekijöiden uudelleensijoittamiseen työmarkkinoille. Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön sosiaalipolitiikan soveltamisperusteista, joista voi olla apua organisaatioiden toiminnan päällekkäisyyden ja ristiriitojen välttämiseksi.

4.6

Budjettivallan käyttäjällä on keskeinen rooli. ETSK on tyytyväinen siihen, että asetuksessa rahoitusmenettelyt määritellään yksityiskohtaisesti.

4.7

Asetus on tarkoitettu yksittäisiä kiireellisiä tapauksia varten, jotka edellyttävät nopeaa ja tehokasta toimintaa. Se tarkoittaa, että sääntöjen soveltamisessa byrokratian on pysyttävä mahdollisimman kevyenä, mutta samalla on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta. Tavoitteena on tehokkaiden tukitoimien tarjoaminen mahdollisimman nopeasti.

4.8

Lähimenneisyydessä on usein tehty onnistuneita rakennemuutoksia myös monimutkaisissa tapauksissa. Vaikka konkreettiset tapaukset ovat aina ainutkertaisia, laajat kokemukset rakennemuutoksista osoittavat, että keskittämällä kaikkien sidosryhmien toimet alueellisesti (ja mieluiten hallinnon tuella) sekä keskittymällä teollisuus- ja palvelutoiminnan luomiseen tai vahvistamiseen ja uudelleenjärjestelyihin saadaan hyviä tuloksia.

4.9

Useimmiten taloudelliset ja yhteiskunnalliset suunnitelmat on laadittu läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten, alueviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kesken, ja yleensä on järjestetty pyöreän pöydän kokouksia ja kutsuttu mukaan kaikki alueen sidosryhmät.

4.10

Uutta EGR:ää varten on suunniteltava ja toteutettava vastaavia menettelyjä, jotta rahaston toiminta onnistuisi. Komission edustajien tulee osallistua suoraan tällaisiin alue- ja paikallistasolla järjestettäviin tilaisuuksiin ja kokouksiin.

5.1

Vaikka komissio on määritellyt EGR:lle varatun 500 miljoonan euron määrärahan konkreettisiin tapauksiin perustuvien tilastolaskelmien avulla, määrää tulisi arvioida ja tarvittaessa mukauttaa vuosittain vallitsevan tilanteen ja rahaston todellisen varainkäytön mukaan.

5.2

Vakava talouden häiriötila määritellään 2 artiklassa EGR:n toimien edellytykseksi. ETSK kehottaa neuvostoa tarkentamaan artiklan johdantokappaleessa mainittujen ilmiöiden määrittelyä ennen asetuksen voimaansaattamista. Liian laajat määrittelyt voivat estää budjettivallan käyttäjää tekemästä tehokkaita päätöksiä, ja liian suppeilla määritelmillä voi olla sama vaikutus. Neuvosto voisi pohdinnassaan selkiyttää ongelmanasettelua ja löytää tasapainoisen määritelmän. Keskustelu voisi myös tarjota hyödyllistä materiaalia komission ohjeita varten.

5.3

Toimintaperusteet on määriteltävä selkeästi. Olisi harkittava yritysten sekä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien ennakoivia toimia. Nämä voitaisiin sisällyttää myös komission ohjeisiin.

5.4

Osana vuosiarviointia ja myös mahdollisten 20 artiklan mukaisten muutosten varalta tulisi harkita 2 artiklassa määriteltyjen toimintakriteerien (asianosaisten työntekijöiden määrä, alueulottuvuus ja työllisyysindikaattorit) arviointia. Siten varmistettaisiin toimintakriteerien riittävä joustavuus eri alueiden moninaisuuden huomioonottamiseksi erityisesti pienissä maissa, joissa yritykset ovat pääasiassa pieniä tai keskikokoisia.

5.5

EGR:n puitteissa tukikelpoiset toimet määritellään 3 artiklan a ja b kohdissa. ETSK huomauttaa, että tulosidonnaiset kysymykset, kuten eläkeoikeudet ja sosiaaliedut, kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. EGR:n toiminnan tulisi painottua erilaisten koulutusmahdollisuuksien ja muiden toimintaedellytysten rahoittamiseen. Erityistapauksissa siihen voi sisältyä palkkatukea yksittäisille henkilöille, joilla on työpaikka tai jotka ovat hakemassa työtä.

5.6

EGF:n maksaman tuen enimmäismäärä, joka on enintään 50 prosenttia jäsenvaltion suunnitteleman toimenpidekokonaisuuden arvioiduista kokonaiskustannuksista, määritellään 10 artiklan 1 kohdassa. ETSK ei aseta määrää kyseenalaiseksi. Se toteaa kuitenkin, että EGR:n lopullisen rahoitustuen taso vaikuttaa käsiteltävien tapausten määrään ja laajuuteen.

5.7

ETSK ehdottaa, että 12 artiklan 1 kohdan b alakohta muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”todisteet 2 artiklassa säädettyjen kriteerien ja 6 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttymisestä”.

5.8

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten ja muiden alueellisten sidosryhmien on oltava mukana EGR-prosessin jokaisessa vaiheessa. Komission tulisi antaa tietoa myös ETSK:lle ja alueiden komitealle.

5.9

Komissio esittää EGR:ää koskevan vuosikertomuksen vuodesta 2008 alkaen. Jälkiarvioinnista voidaan keskustella neuvostossa. Asetusta tarkastellaan uudelleen joulukuuhun 2013 mennessä, kuten 20 artiklassa säädetään. ETSK suosittaa, että komissio arvioi EGR:n toimintaa valkoisessa kirjassaan ennen vuonna 2009 käytävää EU:n talousarviota koskevaa välikeskustelua.

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/42

1.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä rajatylittävän äänestyksen esteet vääristävät yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

1.2

Osakkeiden jäädyttäminen (osakkeenomistajan on talletettava tai muuten jäädytettävä osakkeensa muutamaa päivää ennen yhtiökokousta voidakseen äänestää) on edelleen käytössä useissa EU:n jäsenvaltioissa. Muutamissa jäsenvaltioissa se on jopa pakollista. Tällainen käytäntö tulee kuitenkin kalliiksi ja estää osakkeenomistajia käymästä osakkeillaan kauppaa ennen yhtiökokousta. Lisäksi valtaosa yhteisösijoittajista katsoo jäädyttämisjärjestelyjen olevan suurimpia äänioikeuden käytön esteitä. Ehdotetun direktiivin 7 artiklassa kielletään kaikenlainen osakkeiden jäädyttäminen ja vaatimukset niiden tallettamisesta ennen yhtiökokousta. ETSK suhtautuu säännökseen erittäin myönteisesti, vaikka tietääkin, että jäädyttämisjärjestelyt ovat sallittuja enää tietyissä jäsenvaltioissa.

1.3

ETSK katsoo, että direktiivissä tulisi ottaa huomioon pyrkimys sääntelyn parantamiseen, ja viittaa erityisesti joulukuussa 2003 tehdyn parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen 34 artiklaan, jossa jäsenvaltioita kannustetaan ”laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne”.

1.4

ETSK toivoo, että sähköisen äänestyksen yleistyminen parantaa avoimuutta ja kannustaa osakkeenomistajia osallistumaan yhtiöiden toimintaan, mutta katsoo, että äänestysjärjestelyt tulee jättää asianomaisten yhtiöiden päätettäviksi. Komitea toivoo kuitenkin, etteivät jäsenvaltiot aseta esteitä sille, että osallistuminen yhtiökokouksiin sähköisillä välineillä yleistyy.

1.5

Edellisessä kohdassa esitettyjen näkemysten mukaisesti ETSK odottaa, että turvalliset Internetin ja kenties myös tekstiviestien välityksellä tapahtuvat äänestykset otetaan käyttöön nykyistä laajemmin. Tällaista käytäntöä tulee tukea, mutta siihen ei pidä velvoittaa yhteisön direktiivillä.

1.6

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotetun direktiivin 10 artiklan säännöksiin valtakirjalla äänestämisestä. Komitea on tyytyväinen erityisesti valtakirjaäänestystä koskevien rajoitusten poistamiseen, sillä muutamissa jäsenvaltioissa valtakirja on mahdollista antaa vain osakkeenomistajan sukulaiselle.

1.7

ETSK kannattaa ajatusta, että jäsenvaltiot voivat asettaa kysymysten esittämiselle tietyn määräajan ja säätää, montako päivää ennen yhtiökokousta esitettyihin kysymyksiin yhtiöt ovat vielä velvollisia vastaamaan.

1.8

ETSK toivoo, että 5 artiklan säännöksiä tietojen toimittamisesta osakkeenomistajille ennen yhtiökokousta tiukennetaan.

2.1

Koska EU:ssa ja Yhdysvalloissa on viime aikoina ollut lukuisia huonoon omistajaohjaukseen liittyviä skandaaleja, osakkeenomistajia on syytä kannustaa äänestämään yhtiökokouksissa ja siten osallistumaan nykyistä aktiivisemmin yhtiöiden toimintaan. Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tavoitteena on suojella osakkeenomistajien oikeuksia paitsi EU:n alueella myös muualla maailmassa.

2.2

Ehdotetulla direktiivillä pyritään parantamaan omistajaohjausta EU:n alueella julkisesti noteeratuissa yhtiöissä vahvistamalla niitä oikeuksia, joita osakkeenomistajat voivat käyttää yhtiökokouksissa. Tavoitteen saavuttamiseksi pyritään erityisesti varmistamaan, että osakkeenomistajat, joilla on toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja julkisesti noteeratun yhtiön osakkeita, voivat äänestää yhtiökokouksissa ongelmitta.

2.3

Ehdotetussa direktiivissä säädetään seuraavista neljästä keskeisestä kysymyksestä:

2.4

Käsillä oleva ehdotus kuuluu Euroopan parlamentille ja neuvostolle 21. toukokuuta 2003 annetussa komission tiedonannossa ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa — etenemissuunnitelma” (1) ehdotettuihin lyhyen aikavälin toimiin.

2.5

Komissio toteaa, että yhtiökokouksissa sovellettavat äänestysmenettelyt ovat usein monimutkaisia ja vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen. Lisäksi äänestysprosessi mutkistuu entisestään, jos osakkeenomistajia on eri puolilla EU:ta.

2.6

Komissio katsoo, ettei yhteisön nykyisessä lainsäädännössä puututa riittävästi rajatylittävää äänestämistä koskeviin ongelmiin. Nykyään yhtiöiden on avoimuusvaatimuksista annetun direktiivin (2004/109/EY) 17 artiklan mukaisesti asetettava saataville joitakin tiettyjä yhtiökokoukseen liittyviä tietoja, mutta osakkeenomistajien äänioikeuden käytöstä kyseisessä direktiivissä ei säädetä.

2.7

Äänestys voi olla monimutkainen prosessi. Usein välittäjät säilyttävät osakkeita sijoittajien lukuun, ja silloin äänestyksessä voi olla monia vaiheita, joissa on mukana yhtiöitä, rekisterinpitäjiä, säilyttäjäpankkeja, sijoitusten hoitajia, arvopaperikeskuksia ja valtakirjaäänestysten hoitamiseen erikoistuneita toimistoja.

3.1

Ei ole olemassa takeita siitä, että markkinoilla ryhdytään riittävän nopeasti parantamaan osakkeenomistajien oikeuksia tai että kaikissa jäsenvaltioissa tehdään lainsäädäntöön asianmukaisia muutoksia äänestysprosessin monimutkaisuutta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi.

3.2

Komission antama suositus ei olisi oikeudellisesti sitova, mutta se antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa säännökset joustavasti huomioon kansallisissa järjestelmissään komission esittämien suuntaviivojen mukaisesti.

Suositus ei takaisi vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa osakkeiden jäädyttämisen kaltaisissa keskeisissä kysymyksissä, jotka vaikeuttavat äänestämistä yli rajojen ja aiheuttavat lisäkustannuksia. Sijoittajia arveluttaa juuri se, että esimerkiksi osakkeiden jäädyttämistä voidaan vaatia jäsenvaltiotasolla.

3.3

Asetus merkitsisi yhtäläistä kohtelua jäsenvaltiokohtaisesta lainsäädännöstä riippumatta. Sen avulla voitaisiin myös taata tiukkojen yhteisten sääntelypuitteiden käyttöönotto rajatylittävää toimintaa koskevissa kysymyksissä. Lisäetuna olisi se, että vältyttäisiin direktiivimuotoisen säädöksen ”kultaamiselta” (gold-plating) eli koristelemiselta lisäsäännöksin jäsenvaltioissa.

Komissio katsoo, että asetuksesta saattaisi aiheutua huomattavia kustannuksia, koska jäsenvaltioiden erilaisten lainsäädäntöperinteiden huomioon ottamiseksi ei voitaisi jättää joustovaraa.

3.4

Direktiivi mahdollistaisi erilaiset jäsenvaltiokohtaiset käytänteet ja ehkäisisi samalla erilaisten osakelajien ja osakkeenomistajaluokkien epätasapuolista kohtelua ja edistäisi keskeisten vähimmäisstandardien käyttöönottoa.

4.1.1

Ehdotetusta direktiivistä hyötyvät lyhyellä aikavälillä pääasiassa yhteisösijoittajat, joilla on salkussaan toisiin jäsenvaltioihin sijoittuneiden yhtiöiden osakkeita. Rajatylittävän äänestyksen esteistä aiheutuvien kustannusten vuoksi sijoittajat eivät voi osallistua yhtiöiden ohjaukseen niin aktiivisesti kuin kenties haluaisivat.

4.1.2

Piensijoittajat eivät tällä hetkellä ole kiinnostuneita toisiin jäsenvaltioihin sijoittuneiden yhtiöiden osakkeista korkeiden äänestyskustannusten takia, mutta pitkällä aikavälillä direktiivi saattaa kannustaa niitä hankkimaan tällaisia osakkeita aiempaa enemmän. Tällä tavoin ne voivat monipuolistaa osakesalkkujaan ja siten vähentää riskejä. Kaiken kaikkiaan ehdotetun direktiivin pitäisi pitkällä aikavälillä parantaa Euroopan pääomamarkkinoiden likviditeettiä.

4.1.3

Tällä hetkellä rajatylittävää äänestämistä vaikeuttavat useat esteet. Osakkeiden jäädyttäminen on edelleen ongelma muutamissa maissa, ja monet sijoittajat pitävät sitä vakavana äänioikeuden käytön esteenä. Tässä mielessä se vaikeuttaa rajatylittävien pääomamarkkinoiden tehokasta toimintaa. Lisäksi sijoittajat ovat epätietoisia siitä, millaisia jäädytysjärjestelyjä eri jäsenvaltioissa tarkasti ottaen sovelletaan. Myös tästä aiheutuu sijoittajille suuria kustannuksia, joita voitaisiin vähentää ehdotetun direktiivin avulla.

4.1.4

Muihin maihin sijoittuneita osakkeenomistajia kohdellaan kotimaisiin verrattuna epäoikeudenmukaisesti, kun on kyse siitä, millaista yhtiökokoukseen liittyvää tietoa osakkeenomistajien saataville asetetaan. Komission ehdottamalla direktiivillä varmistetaan, että asianmukaista tietoa on saatavilla ajoissa kaikilla markkinoilla, ja direktiivin pitäisi siis osaltaan pienentää ongelmaa.

4.1.5

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan, että jäsenvaltioiden on vältettävä sitä, että yksi osakkeenomistajaluokka pääsee toimimaan muiden vahingoksi.

4.1.6

Valtakirjaäänestystä ja uudelleenrekisteröintiä koskevista vaatimuksista aiheutuu usein melkoisia kustannuksia, ja komission laatiman vaikutusarvioinnin avulla on saatu jonkin verran näyttöä siitä, että kustannusten suuruus vähentää tuntuvasti pienten rahastojen halukkuutta osallistua äänestyksiin. Komission ehdottaman direktiivin on tarkoitus selkiyttää sitä, ketä valtakirjanhaltijoiksi voidaan nimetä, yksinkertaistaa nimeämistä ja vahvistaa valtakirjanhaltijoiden oikeuksia tietyissä maissa.

4.1.7

Jos kokouksen puheenjohtaja on saanut osakkeenomistajilta valtakirjoja, hänen tulee olla velvollinen käyttämään niihin perustuvia äänioikeuksia tarkoin kyseisten osakkeenomistajien toiveiden mukaisesti.

4.2.1

Direktiiviehdotuksen mukainen yhtiökokousten koollekutsumista koskeva yhtenäinen määräaika merkitsisi joustavuuden vähenemistä niissä jäsenvaltioissa, joissa ylimääräinen yhtiökokous on kutsuttava koolle viimeistään 14 päivää ennen kokousta.

4.2.2

Vaatimus, jonka mukaan osakkeenomistajien kirjallisiin kysymyksiin on vastattava kirjallisesti, on erittäin keskeinen.

4.2.3

Ehdotetun direktiivin 5 ja 7 artiklassa säädetään, että osallistumisoikeuden määrittävän rekisteripäivän ja yhtiökokouspäivän välillä tulee olla 30 päivää. Tällä tavoin edistetään osakkeenomistajien mahdollisuutta käyttää osakkeisiinsa liittyviä äänioikeuksia.

5.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä rajatylittävän äänestyksen esteet vääristävät yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

5.2

Koska rahoitusalalla on huomattava vaikutus talouteen ja työllisyyden kasvuun, kaikki osakkeenomistajien osallistumista vaikeuttavat tekijät tulisi poistaa. Juuri tämä on komission ehdotuksen tavoite.

5.3

Esimerkkinä markkinoiden vääristymisestä mainittakoon, että tällä hetkellä äänestäminen on lähtökohtaisesti kalliimpaa niille osakkeenomistajille, jotka eivät ole sijoittuneet siihen maahan, jossa asianomaisen yhtiön osakkeet on noteerattu, kuin niille, joilla on kotipaikka kyseisessä maassa.

5.4

Komitea katsoo, että valtakirjaäänestystä rajoittavat tällä hetkellä liian monet tekijät, minkä vuoksi se on muutamissa jäsenvaltioissa kohtuuttoman vaivalloista.

5.5

Osakkeiden jäädyttäminen (osakkeenomistajan on talletettava tai muuten jäädytettävä osakkeensa muutamaa päivää ennen yhtiökokousta voidakseen äänestää) on edelleen käytössä useissa EU:n jäsenvaltioissa. Muutamissa jäsenvaltioissa se on jopa pakollista. Tällainen käytäntö tulee kuitenkin kalliiksi ja estää osakkeenomistajia käymästä osakkeillaan kauppaa jopa viikkoja ennen yhtiökokousta. Lisäksi valtaosa yhteisösijoittajista katsoo jäädyttämisjärjestelyjen olevan suurimpia äänioikeuden käytön esteitä.

5.6

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että keskeisiä esteitä, joita toiseen valtioon sijoittuneet osakkeenomistajat kohtaavat yrittäessään käyttää oikeuksiaan, ovat muun muassa yhtiökokoukseen liittyvien tietojen myöhäinen saatavuus tai puutteellisuus, päätösehdotusten toimittaminen tiivistelmämuodossa ja kokouksen koollekutsumista koskevat lyhyet määräajat. Kaikki tärkeät asiakirjat, myös tilintarkastuskertomukset, vastaukset osakkeenomistajien kysymyksiin, yhtiökokouskutsut ja yhtiökokouksen käsiteltäväksi esitettävät ehdotukset, tulisi asettaa saataville sekä sähköisesti että paperimuodossa.

5.7

Ehdotetun direktiivin 8 artikla koskee mahdollisuutta osallistua yhtiökokoukseen sähköisillä välineillä. Koska tekniikka kehittyy hyvin nopeasti, komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot ”eivät saa estää osakkeenomistajia osallistumasta yhtiökokoukseen sähköisillä välineillä”.

5.8

Komission ehdotuksessa ei käsitellä erikseen haltijaosakkeisiin liittyvää ongelmaa. Niiden osalta tiedotus tapahtuu tällä hetkellä pitkälti sanomalehti-ilmoituksin. ETSK katsoo kuitenkin, että sähköinen viestintä olisi nykyaikaisempi, nopeampi ja varmasti edullisempi vaihtoehto.

5.9

Ehdotetun direktiivin 10 artiklassa selkiytetään valtakirjaäänestystä koskevia säännöksiä ja poistetaan tiettyjen yhtiöiden hyödyntämä mahdollisuus asettaa rajoituksia sille, kenelle valtakirja voidaan antaa.

5.10

Toimimattomuus eli tilanteen jättäminen nykyiselleen ei ole ETSK:n mielestä hyvä vaihtoehto. Nykyisten esteiden vuoksi rajatylittävä äänestäminen on kohtuuttoman kallista piensijoittajille ja erittäin kallista myös yhteisösijoittajille.

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/45

1.1.

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotettuun asetukseen, jossa säädetään ostovoimapariteettien määräytymistä koskevista oikeusperusteista. Näin on määrä parantaa ostovoimapariteettien tuottamisprosessin avoimuutta, oikea-aikaisuutta ja laatua sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla.

1.2.

Komitea suosittaa, että asetusluonnos hyväksytään pikaisesti, sillä ehdotetun asetuksen kohteena oleva aihe on tärkeä ja asiasta on tarpeen antaa sitovat säännöt, joilla rajataan komission ja jäsenvaltioiden toimivalta ja asetetaan yhtenäinen perusta ostovoimapariteetin laskennalle ja ostovoimapariteettia koskevien tietojen toimittamiselle.

1.3.

ETSK toteaa kuitenkin, että kustannussyistä komissio (Eurostat) laskee nykyisin ostovoimapariteetit maittain eikä alueittain (1). Laskelmia hyödynnetään kuitenkin muun muassa arvioitaessa alueiden taloudellista suorituskykyä. Tiedoista käy ilmi, että tavaroiden ja palveluiden hinnoissa on jäsenvaltioittain toisinaan huomattavia alueellisia eroja. Vaikka perusaineiston keruusta vastaavat tilastolaitokset käyttävät alueellisia korjauskertoimia, kertoimien on oltava asianmukaisia, jotta ostovoimapariteettien laskenta ei vääristy. On siis syytä suosittaa, että jäsenvaltiot turvautuvat kaikkiin käytettävissään oleviin taloudellisiin ja teknisiin keinoihin, jotta hintojen maantieteelliset erot tulevat alueellisissa korjauskertoimissa mahdollisimman tarkasti esiin.

1.4.

Edellisessä kohdassa mainituista syistä tuntuu liialliselta asettaa alueellisten kertoimien tarkistukselle kuuden vuoden mittainen vähimmäisaika, joten määräaikaa suositellaan lyhennettäväksi. Koska ehdotetussa asetuksessa säädetään perusaineiston toimittamisen vähimmäisaikavälistä (2), hintatiedot (3) on syytä toimittaa, mikäli mahdollista, kahden vuoden välein (vähimmäisaikaväliksi on luonnoksessa asetettu kolme vuotta).

1.5

Yleisesti on korostettava, että EU:n tilastokoneistoa on pyrittävä tehostamaan sekä lisäämällä sen teknisiä valmiuksia ja henkilöresursseja että parantamalla Eurostatin ja jäsenvaltioiden tilastolaitosten koordinointia. Viimeksi mainituilla laitoksilla on huomattava vastuu ostovoimapariteetteja laskettaessa.

2.1

Eurostatin ja OECD:n ostovoimapariteettiohjelma käynnistettiin 1980-luvun alkupuolella. Sen tarkoituksena oli verrata keskenään säännöllisin väliajoin Euroopan unionin ja OECD:n jäsenvaltioiden BKT:ta. (4) Ostovoimapariteetit ovat valuutanmuuntokursseja, joilla kansallisina nimellisvaluuttoina ilmaistut taloudelliset indikaattorit muunnetaan yhteiseksi keinotekoiseksi valuutaksi, jota kutsutaan ostovoimastandardiksi (OVS). Sitä puolestaan käytetään kansallisten valuuttojen ostovoiman tasaamiseen.

2.2

Taloudelliset volyymiaggregaatit ostovoimapariteettina ilmaistuna saadaan jakamalla niiden alkuperäinen arvo kansallisina valuuttayksikköinä vastaavalla ostovoimapariteetilla. Käyttämällä ostovoimapariteetteja korjauskertoimina saadaan ostovoimastandardina ilmaistut eri maiden bruttokansantuotteet, joiden avulla voidaan tehdä puhtaita volyymivertailuja, koska hintatasokomponentti on poistettu.

2.3

Ostovoimapariteetit ovat sekä hintadeflaattoreita että valuuttamuuntimia. Euron käyttöönotto euroalueen jäsenvaltioissa on ensimmäistä kertaa mahdollistanut suorien hintavertailujen tekemisen näiden maiden välillä. Ostovoima vaihtelee kansallisesta hintatasosta riippuen. Ostovoimapariteetteja käytetään siis euroalueen ulkopuolisissa maissa sekä valuuttamuuntimina että poistamaan eri maiden kansallisesta hintatasosta johtuvia vaikutuksia, kun taas euroalueella niitä käytetään ainoastaan jälkimmäiseen tehtävään eli hintadeflaattorina.

2.4

Ostovoimapariteetit lasketaan vertailukelpoisista tavaroista ja palveluista koostuvan korin avulla. Koriin kuuluvat tavarat valitaan muun muassa COICOC- ja CPA-järjestelmien perusteella (Classification of Individual Consumption by Purpose -järjestelmä (5) ja Classification of Products by Activity -järjestelmä). Kenttätyö suoritetaan talousalueella yhdessä tai useammassa kaupungissa (tavallisesti vain jäsenvaltioiden pääkaupungissa). Useimmat jäsenvaltiot käyttävät alueellisia korjauskertoimia, jotta alueelliset erot voidaan huomioida. Tosin jotkut jäsenvaltiot ottavat huomioon vain pääkaupunkinsa tiedot, koska ne katsovat, että maantieteellisesti suppealla alueella kyseisiä eroja ei ole.

3.1

Bruttokansantuote (BKT) osoittaa tiivistetysti tietyn talousalueen taloudellisten toimijoiden tiettynä aikana (yleensä vuosi) eri toimialoilla saavuttamat tulokset. BKT lasketaan kansallisten tilinpitojärjestelmien mukaisesti, mikä EU:n tasolla tarkoittaa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmää 1995 (EKT95). BKT voidaan mitata ottamalla huomioon tuotanto, loppukäyttö ja tulot. Ostovoimapariteettien kannalta loppukäytön mittaaminen on erityisen tärkeää. Siitä käy ilmi, missä määrin maan talouselämän tuottamia (tai maahantuotuja) tavaroita ja palveluja käytetään yksityiseen kulutukseen, julkiseen kulutukseen, pääomanmuodostukseen tai vientiin.

3.2

Todellista vertailua varten on sen vuoksi erittäin tärkeää käyttää korjauskertoimia (alueellisia deflaattoreita), joiden avulla maidenväliset hintatasoerot saadaan esiin. Muuntokursseja ei voida käyttää, koska ne ilmentävät tavallisesti hintaerojen lisäksi muita tekijöitä.

3.3

Eri maiden valuuttojen väliset ostovoimapariteetit on sen vuoksi erityisesti suunniteltu sellaisiksi, että niitä voidaan käyttää alueellisina korjauskertoimina.

4.1

Aluksi ostovoimapariteettien suurimpia käyttäjiä olivat kansainväliset organisaatiot, kuten Eurostat, IMF, OECD, Maailmanpankki ja Yhdistyneet Kansakunnat. Ostovoimapariteetteina ilmaistujen tilastojen käyttö on kuitenkin ajan myötä laajentunut, ja nykyisin niillä on lukuisia käyttäjiä: valtion virastot, yliopistot, tutkimuslaitokset sekä julkiset ja yksityisyritykset. Pankit käyttävät ostovoimapariteetteja taloudellisiin analyyseihinsa ja muuntokurssien seurantaan. Yksityishenkilöt ja heidän työnantajansa puolestaan käyttävät niitä palkkojen määrittämiseen maasta toiseen siirtyessään.

Edelliseen on lisättävä mahdollisuus hyödyntää ostovoimapariteetteja valtioiden rajat ylittävissä työehtosopimusneuvotteluissa palkoista neuvoteltaessa.

4.2

Ostovoimapariteetit ovat EU:lle elintärkeitä indikaattoreita sekä taloudelliselta että poliittiselta kannalta tarkasteltuina. Sääntöjen mukaan niitä sovelletaan yhtäältä rakennerahastojen (6) ja toisaalta koheesiorahaston (7) varoja jaettaessa. On kuitenkin todettava, että rakennerahastotukea laskettaessa perusteena käytetään asukaskohtaista bruttokansantuotetta (BKT), kun taas koheesiorahastotukea laskettaessa otetaan huomioon asukaskohtainen bruttokansantulo (BKTL). Käsillä olevan lausunnon kohteena olevassa asetusehdotuksessa mainitaan yksinomaan BKT. (8)

4.3

Ostovoimapariteetteja käytetään lisäksi päätettäessä Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavista korjauskertoimista. (9)

5.1

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on täyttää säädöstyhjiö säätämällä ostovoimapariteettien laskentaan sovellettavasta oikeuskehyksestä. Näin pyritään parantamaan jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avoimuutta ja laatua antamalla tietojen hankkimista koskevat yhteiset säännöt (1 artikla). Asetettu tavoite vaikuttaa siis myönteisesti sekä tulosten koordinoijana toimivaan Eurostatiin että kunkin maan tilastolaitoksiin.

5.2

Vastuun ja toimivallan rajaaminen — Komission tehtävänä on koordinoida perusaineistoa Eurostatin avulla, laskea ja julkaista ostovoimapariteetit sekä muokata menetelmiä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa (4 artiklan 1 kohta). Jäsenvaltioiden tehtävänä on puolestaan hankkia perusaineisto, varmentaa kirjallisesti tutkimusten tulokset ja huolehtia tietojen uskottavuudesta (4 artiklan 2 kohta).

5.3

Jäsenvaltioiden tilastolaitokset toimittavat Eurostatille perusaineiston, joka on laadittu yhteisten muuttujien pohjalta ja identtisessä teknisessä muodossa (5 artikla ja liite I).

5.4

Tilastoyksiköitä ovat asetuksessa (ETY) N:o 696/1993 määritellyt yksiköt tai vastaisuudessa mahdollisesti määriteltävät muut yksiköt (6 artikla). Komissio ja jäsenvaltiot perustavat laadunvalvontajärjestelmän (7 artikla).

5.5

Eurostat laskee ostovoimapariteetit kerran vuodessa (8 artikla) ja huolehtii niiden levittämisestä kunkin jäsenvaltion aggregoidulla tasolla (9 artikla).

5.6

Ehdotettu asetus ei velvoita jäsenvaltioita toteuttamaan tutkimuksia ainoastaan niiden korjauskertoimien laatimiseksi, joita käytetään Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden laskentaan (10 artikla).

5.7.

Ajalliset ja alueelliset korjauskertoimet — Ostovoimapariteetit lasketaan vuotuisten kansallisten keskihintojen perusteella (2 artiklan 2 kohta). Koska ”tietojen keruu voidaan rajoittaa yhdelle tai useammalle tietyllä talousalueella sijaitsevalle paikalle” sekä ”tietylle ajanjaksolle”, jäsenvaltioiden on käytettävä ajallista korjauskerrointa (joka ei ole vuotta vanhempi) ja paikallista korjauskerrointa (joka on enintään kuusi vuotta vanha) (liite I, Menetelmät, kohdat 2–4).

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/47

1.1

Komission ehdotuksen aiheena on sähköisiä tullipalveluja koskeva uusi hanke, jonka perimmäisenä tavoitteena on täysin automatisoitu, yhteentoimiva, turvallinen, helppokäyttöinen ja kaikilta osin elektroniikkaan perustuva sähköinen yhteisön tullijärjestelmä. Sitä tarvitaan, jotta yhteisössä voidaan ottaa käyttöön komission ehdottama uusi tullikoodeksi (1), josta ETSK on laatinut erillisen lausunnon.

1.2

Ehdotettuun sähköiseen järjestelmään sisältyy kaikille jäsenvaltioille yhteisiä koordinoituja toimia, jotka koskevat tulliviranomaisten lisäksi myös muita rajatarkastuksista vastaavia viranomaisia. Kyseisten viranomaisten tulee toteuttaa käytännössä ”keskitetyt palvelupisteet” ja ”yhden luukun palvelut”, joiden ansiosta toimijat selviytyvät yksinkertaistetuista tullimenettelyistä aiempaa nopeammin ja pienemmin kustannuksin ja tulli voi suorittaa riskinhallintaan liittyvät tarkastukset aiempaa tehokkaammin.

1.3

Jäsenvaltiot ovat jo investoineet huomattavasti sähköisiin tullijärjestelmiin. Järjestelmien kehittyneisyydessä, säännöksissä ja tietojen hyödyntämisessä on kuitenkin suuria eroja. Yhdenmukaistaminen on siis ollut tähän mennessä riittämätöntä, ja vielä merkittävämpi ongelma, jota ei toistaiseksi ole pystytty ratkaisemaan, on järjestelmien yhteentoimivuuden puute.

1.4

Yhteentoimivuus mahdollistaisi eri maiden viranomaisten välisen tietojen vaihdon. Ehdotuksessa kiinnitetään huomiota myös kansalaisiin esittämällä, että lisäksi voidaan luoda taloudellisten toimijoiden kanssa yhteisiä rajapintoja, joiden avulla voidaan paitsi toteuttaa yhden palvelupisteen periaatetta myös varmistaa tietojen vaihto. Kun uusi sähköinen järjestelmä on saatu kaikin osin toimintaan, on otettu — ainakin kun asiaa tarkastellaan pelkästään tullin näkökulmasta — askel kohti sellaisia sisämarkkinoita, joilla ei ole ulkorajojen lisäksi muita rajoja. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan saa unohtaa, että markkinoiden maailmanlaajuisuuden takia on otettava huomioon suhteet unionin ulkopuolisiin maihin. Tähän seikkaan ei komission asiakirjassa ole kiinnitetty huomiota.

2.1

Komissio huomauttaa, että yhteentoimiviin järjestelmiin pohjautuvia sähköisiä palveluja koskevat tavoitteet olisi voitu saavuttaa myös luomalla keskitetty tullijärjestelmä. Komissio toteaa kuitenkin, että kyseinen ratkaisu on mahdoton useista syistä, joista mainittakoon se, että olisi vaikea siirtää operatiivista vastuuta jäsenvaltioilta komissiolle ja poiketa näin suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteista. Todellisena syynä lienee kuitenkin jäsenvaltioiden vastahakoisuus luopua omista oikeuksistaan, kun otetaan huomioon, että osa tullituotoista ohjautuu suoraan yhteisön talousarvioon. ETSK katsoo kuitenkin, että yhteisön tasolla tapahtuvan tullien hallinnoinnin tulee kuulua unionin pitkän aikavälin tavoitteisiin. Yhteisestä hallinnosta olisi etua yksinkertaisuuden, luotettavuuden ja kustannussäästöjen kannalta sekä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden järjestelmien välisten yhteyksien kehittämiseksi. Koska 25 jäsenvaltion itse kehittämien perusjärjestelmien käyttöönotto saattaa viivästyä, tulisi arvioida, olisiko kuitenkin järkevämpää ottaa käyttöön täysin automatisoidut järjestelmät, kuten automaattinen tuontijärjestelmä (Automated Import System, AIS) ja automaattinen vientijärjestelmä (Automated Export System, AES), jotka olisivat käytettävissä yhteisen eurooppalaisen liityntäpisteen välityksellä.

2.2

Komission aloite on ensisijaisesti aloite, joka on pakko toteuttaa, sillä uuden tullikoodeksin käyttöönotto edellyttää uusien normien mukaisia menettelyjä. Lisäksi se liittyy samaan kokonaisuuteen eEurope-aloitteen ja sähköistä hallintoa koskevan aloitteen (2) yhteydessä monilla eri aloilla käynnistettyjen muiden toimien kanssa ja on jatkoa erityisesti sitoumuksille, jotka komissio teki vuonna 2003 tiedonannossaan neuvostolle aiheesta ”Yksinkertainen, sähköiseen tiedonsiirtoon perustuva toimintaympäristö tullille ja kaupalle” (3). Kyseiset sitoumukset oli toisaalta hahmoteltu ainakin sähköiseen tiedonsiirtoon siirtymiseen liittyvin osin jo Tulli 2007 -ohjelmassa (4) ja toistettu tullikoodeksia koskevan asetuksen muuttamisen yhteydessä vuonna 2004 (5).

2.3

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdottamiin järjestelmän keskeisiin uudistuksiin. Jäsenvaltioiden järjestelmien verkottaminen, yhden palvelupisteen luominen toimijoiden käyttöön, mahdollisuus toimittaa tullaukseen liittyvät hakemukset sähköisesti ja integroitu riskienhallinta luovat kiistattoman perustan asiassa edistymiselle, kunhan vain yhteisölle ja toimijoille koituvat kustannukset ovat kohtuulliset. Järjestelmään ehdotettujen rajujen muutosten seurauksia tullihenkilökunnalle (resurssit, koulutus, ura, mukautuminen) olisikin viisasta pohtia.

2.4

ETSK:n on kuitenkin esitettävä muutamia huomioita tietojärjestelmien integroinnista ja täydentävyydestä. Komission tavoitteena on tullijärjestelmien täysi yhteentoimivuus. Tulliviranomaisten tulee siis voida vaihtaa tietoja keskenään ja lisäksi ”muiden kansainvälisen tavaraliikenteen valvontaan osallistuvien viranomaisten” kanssa. Kyseiseen määritelmään eivät varmasti sisälly arvonlisäverotuksesta vastaavat viranomaiset, mutta tulli- ja alv-viranomaisten tiiviistä yhteyksistä voisi olla ainakin joissain tapauksissa ja joidenkin tavaroiden osalta hyötyä alkuperämerkillä varustettujen tuotteiden väärentämisen rajoittamisessa. Ilmiö ei ole uusi, mutta se laajenee jatkuvasti: unionin ulkopuolisista maista tuodaan yhteisön sisämarkkinoille (maksamalla alv) usein tavaraa, jossa on väärennetty eurooppalaista alkuperää osoittava merkki tai ”eurooppalainen” tavaramerki.

2.5

ETSK kiinnittää lisäksi huomiota ehdotetun päätöksen toiseen perustelukappaleeseen, jossa todetaan seuraavaa: ”Euroopan laajuinen sähköisten hallintopalvelujen tarjoaminen — — vaatii toimenpiteitä — — väärennösten, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin [yhä tehokkaammaksi] torjumiseksi — —.” Pyrkimykset ilmaistaan selkeästi, mutta epäselväksi jää, miten tavoite voidaan saavuttaa ehdotettujen säännösten avulla. Tietojen keräämistä tullitarkoituksiin ei voida hyödyntää muissa yhteyksissä, ellei järjestelmä ole yhteydessä muihin järjestelmiin.

2.5.1

Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2004 Haagin ohjelman komission arvion (6) ja Euroopan parlamentin 14. lokakuuta 2004 esittämän suosituksen perusteella. Ohjelmassa määritellään joukko toimenpiteitä ja toimia EU:n turvallisuuden lujittamiseksi ja erityisesti poliisi-, tulli- ja oikeusalan yhteistyön vakiinnuttamiseksi. Tämän jälkeen 10. kesäkuuta 2005 julkaistussa asiakirjassa määriteltiin Haagin ohjelman toteuttamista koskeva toimintasuunnitelma, jossa viitataan oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 30. maaliskuuta 2004 antamaan päätöslauselmaan tulliyhteistyöstä sekä tiedonantoon kiellettyjen tai sääntelyn piiriin kuuluvien tavaroiden rajatylittävän kaupan torjunnasta. Vielä tämän jälkeen julkaistussa asiakirjassa (7) tulliyhteistyö mainittiin jälleen yhtenä toiminnan painopisteenä. Kaikki edellä mainituissa asiakirjoissa esitetyt hankkeet perustuvat torjuntatoimiin liittyvän tiedon saatavuuteen, joka on myös Haagin ohjelman osatekijä. Kun otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja meneillään olevien hankkeiden luonne, ETSK pitää selvänä, että pitkäaikaiseksi tarkoitetun sähköisen tullijärjestelmän suunnittelussa on valmistauduttava siihen, että järjestelmää käyttöön otettaessa tai myöhempänä ajankohtana tullitietokantaa tulee voida käyttää yhdessä erityisesti EU:n ja sen ulkopuolisten maiden sisäistä turvallisuutta koskevien muiden järjestelmien kanssa. Tässä yhteydessä on tietenkin aina kunnioitettava yksityisyyden suojaa, ammatillista salassapitovelvollisuutta ja tietosuojaa.

2.5.2

Komission asiakirjassa ei kiinnitetä kyseisiin asioihin huomiota edellä kohdassa 2.5.1 mainittua viittausta lukuun ottamatta. Myöskään komission ehdotuksen perusteluissa ei missään kohdin viitata Haagin ohjelmaan. Kohdassa ”Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa” mainitaan vain Lissabonin strategia sekä eEurope-aloite ja sähköistä hallintoa koskeva aloite. Kun otetaan huomioon 3 artiklan d alakohta, jota kommentoidaan laajemmin jäljempänä, näin tärkeä seikka ei varmasti ole jäänyt mainitsematta sattumalta, ja komission tulisi esittää poisjättämisen syyt selkeästi. Aloitetta, joka olisi jo pitänyt toteuttaa, ei kuitenkaan tule lykätä tulevaisuuteen.

2.5.3

Asiakirjaa valmistellessaan komissio on järjestänyt kahden vuoden aikana kuusi seminaaria, kuullut käyttäjiä sekä keskustellut tullikoodeksikomitean, tullipoliittisen ryhmän, sähköisiä tullipalveluja käsittelevän Tulli 2007 -ryhmän ja kaupan alan yhteysryhmän kanssa, mutta yhteyksistä Europoliin, Olafiin tai muihin komission yksiköihin ei ole mitään mainintaa. Järjestelmää ei voida suunnitella vain sitä suoraan käyttävien vaatimusten mukaiseksi. Jos se tulee voida yhdistää muihin järjestelmiin, siinä on otettava huomioon muiden järjestelmien ominaispiirteet ja tarpeet. Nyt näytetään saadun vahvistusta yhteisön tullikoodeksia käsittelevässä ETSK:n lausunnossa esitetylle kritiikille siitä, että eri viranomaistahojen keskinäisestä riippuvuudesta rikollisuuden torjunnassa ei olla riittävän tietoisia.

2.5.4

Ohjelman toteuttamisaikataulun tiukkuus vaikeuttaa todennäköisesti lähestymistavan perusteellista muuttamista edellisessä kohdassa esitetyn suuntaiseksi. Ei liene kuitenkaan mahdotonta käynnistää jo nyt turvatoimia arkaluonteisen tavaran (aseet, räjähteet, ydinmateriaalit, kemian-, ydin- tai sotateollisuuden koneet ja laitteet, huumausaineet, alkoholi, tupakka) käsittelyssä. Tällaiset toimet voisivat kattaa tietojen keruun ja toimittamisen asiasta vastaaville viranomaisille pyynnöstä tai ilman eri pyyntöä.

2.6

Yhteisön talousarviosta rahoitetaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ne kustannukset, jotka ovat välttämättömiä järjestelmien yhteentoimivuuden, keskitetyn palvelupisteen ja tulliportaalien järjestämiseksi. Näiden kustannusten arvioidaan olevan noin 180 miljoonaa euroa. Summa jakautuu vuotuisiin määrärahoihin, jotka suurenevat vuosi vuodelta: ne ovat 4 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja 111 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja sitä seuraavina vuosina. ETSK kannattaa tätä mutta suhtautuu epäröivästi päätökseen rahoittaa jäsenvaltioiden portaalien kustannukset yhteisön talousarviosta. Vaikka portaalit ovat periaatteessa kaikkien toimijoiden ulottuvilla siitä riippumatta, ovatko ne oman maan vai unionin muiden maiden portaaleja, valtaosa kunkin portaalin käyttäjistä on todennäköisesti kansallisia toimijoita. Olisi siis tarkoituksenmukaisempaa, että yhteisön sijasta kukin jäsenvaltio vastaisi oman portaalinsa kustannuksista. Olosuhteet olisivat tietenkin erilaiset, jos komission tavoitteena olisi eurooppalaisten portaalien perustaminen. Ehdotuksessa sellaisiin ei viitata nimenomaisesti.

2.7