Euroopan unionin C 90/2009

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.2.2009 (Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Mehmet Soysal ja Ibrahim Savatli v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-228/06) (1)

(ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Velvollisuus esittää viisumi jäsenvaltion alueelle saavuttaessa)

2009/C 90/02

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Mehmet Soysal ja Ibrahim Savatli

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Asian käsittelyyn osallistui: Bundesagentur für Arbeit

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburg – Euroopan talousyhteisön ja Turkin välillä 23.11.1970 tehdyn assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan (EYVL L 293, s. 4) 41 artiklan 1 kohdan tulkinta – Luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (EYVL L 81, s. 1) 1 artiklan pätevyys – Palvelujen tarjoamisen vapauden uudet rajoitukset – Turkin kansalaisen, joka työskentelee turkkilaisen kuljetusyrityksen palveluksessa kuorma-auton kuljettajana, velvollisuus hankkia jäsenvaltioon saapuakseen viisumi, vaikka tuollaista velvollisuutta ei ollut lisäpöytäkirjan voimaan tullessa

Tuomiolauselma

Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72, 41 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaista on, että tämän pöytäkirjan voimaantulosta alkaen vaaditaan viisumi, jotta pääasian kantajien kaltaiset Turkin kansalaiset saavat saapua jäsenvaltion alueelle suorittamaan palveluja Turkkiin sijoittautuneen yrityksen lukuun, koska pöytäkirjan voimaan tullessa ei tällaista viisumia vaadittu.

(1) EUVL C 190, 12.8.2006.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.2.2009 – Koldo Gorostiaga Atxalandabaso v. Euroopan parlamentti

(Asia C-308/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt - Perusteettomasti maksettujen määrien periminen kuittaamalla - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano - Oikeus puolueettomaan tuomioistuimeen - Oikeusvoima - Hyvän hallinnon periaate)

2009/C 90/03

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Koldo Gorostiaga Atxalandabaso (edustaja: asianajaja D. Rouget)

Valittajan vastapuoli: Euroopan parlamentti (asiamiehet: H. Krück, C. Karamarcos ja D. Moore)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, joka on tehty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-132/06, Gorostiaga Atxalandabaso vastaan parlamentti, 24.4.2007 antamasta määräyksestä, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi osittain tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi ja osittain ilmeisen perusteettomana valittajan nostaman kanteen, jolla pyrittiin Euroopan parlamentin pääsihteerin 22.3.2006 tekemän sellaisen päätöksen kumoamiseen, joka oli tehty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-146/04, Gorostiaga Atxalandabaso vastaan parlamentti, 22.12.2005 antaman tuomion täytäntöönpanotoimena – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklan ja puolueettomuusperiaatteen tulkinta – Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 27 artiklan tulkinta

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Koldo Gorostiaga Atxalandabaso velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 211, 8.9.2007.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.2.2009 (Landgericht Mannheimin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – rikosoikeudenkäynti Karl Schwarzia vastaan

(Asia C-321/07) (1)

(Direktiivi 91/439/ETY - Eri jäsenvaltioissa myönnetyt ajokortit - Sellaisen ajokortin pätevyys, joka on myönnetty ennen valtion liittymistä - Asuinjäsenvaltiossa myönnetyn, toisen ajokortin peruuttaminen - Sellaisen ajokortin tunnustaminen, joka on myönnetty ennen sellaisen toisen ajokortin myöntämistä, joka on myöhemmin peruutettu sillä perusteella, että sen haltijalla ei ollut moottoriajoneuvon kuljettamiseen vaadittavaa soveltuvuutta - Ajokortin peruuttamisen lisäksi määrätyn, uuden ajokortin hakemista koskevan väliaikaisen kiellon päättyminen)

2009/C 90/04

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Mannheim

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen

Karl Schwarz

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Landgericht Mannheim – Yhteisön ajokortista 29.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY (EYVL L 237, s. 1) 7 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 2 ja 4 kohdan tulkinta – Usean ajokortin haltija – Sellaisen ajokortin pätevyys, joka on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa ennen tämän liittymistä EU:hun – Ajokortin tunnustamatta jättäminen asuinjäsenvaltiossa, kun väliaikainen kielto hankkia uusi ajo-oikeus kyseisessä jäsenvaltiossa on jo päättynyt ja kun toisessa jäsenvaltiossa myönnetty ajokortti on myönnetty ennen tämän liittymistä ja ennen kuin väliaikainen kielto hankkia uusi ajo-oikeus päättyi

Tuomiolauselma

Yhteisön ajokortista 29.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, 7 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion kansalaisella on yhtä aikaa kaksi voimassa olevaa ajokorttia, joista toinen on yhteisön ajokortti ja toisen on myöntänyt toinen jäsenvaltio, kun molemmat ajokortit on hankittu ennen viimeksi mainitun valtion liittymistä Euroopan unioniin.

Direktiivin 91/439, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1882/2003, 1 artikla ja 8 artiklan 2 ja 4 kohta eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio kieltäytyy tunnustamasta toisen valtion ennen liittymistään Euroopan unioniin myöntämään ajokorttiin liittyvää ajo-oikeutta, jos tämä ajokortti on myönnetty ennen kuin toinen ajokortti myönnettiin ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa, jossa tämä toinen ajokortti on peruutettu sillä perusteella, että sen haltijalla ei ollut moottoriajoneuvon kuljettamiseen vaadittavaa soveltuvuutta. Sillä, että tämä kieltäytyminen tapahtuu sen jälkeen, kun kyseisen peruuttamisen lisäksi määrätty kielto hakea uutta ajo-oikeutta on päättynyt, ei ole tämän osalta merkitystä.

(1) EUVL C 283, 24.11.2007.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.2.2009 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Staatssecretaris van Financiën v. Kamino International Logistics BV

(Asia C-376/07) (1)

(Yhteinen tullitariffi - Yhdistetty nimikkeistö - Tariffiluokittelu - Nestekide-tyyppiä (LCD) olevat monitorit, joissa on SUB-D-, DVI-D-, USB-, S-video- ja komposiittivideoliitäntä - Nimike 8471 - Nimike 8528 - Asetus (EY) N:o 754/2004)

2009/C 90/05

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Staatssecretaris van Financiën

Vastaaja: Kamino International Logistics BV

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Hoge Raad der Nederlanden – Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 11.9.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1789/2003 (EYVL L 281, s. 1) liitteen I tulkinta – Värimonitori, joka voi toistaa sekä automaattisesta tietojenkäsittelylaitteesta että muista laitteista tulevaa kuvaa – Luokittelu yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8471 – Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 754/2004 (EYVL L 118, s. 32) sovellettavuus ja pätevyys

Tuomiolauselma

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten monitorien luokitteleminen alanimikkeeseen 8471 60 90 tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muodostavan yhdistetyn nimikkeistön, sellaisena kuin tämä liite on muutettuna 11.9.2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1789/2003, 84 ryhmän 5 huomautuksen B kohdan a alakohdassa tarkoitettuina yksikköinä, jotka ovat tyyppiä, jota käytetään ”pääasiassa” automaattisessa tietojenkäsittelyjärjestelmässä, ei ole mahdotonta pelkästään siitä syystä, että niillä voidaan toistaa sekä automaattisesta tietojenkäsittelykoneesta että muista lähteistä tulevia signaaleja.

Jotta kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet voisivat päättää, ovatko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset monitorit yksikköjä, jotka ovat tyyppiä, jota käytetään pääasiassa automaattisessa tietojenkäsittelyjärjestelmässä, niiden on turvauduttava harmonoitua tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmää koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joka tehtiin Brysselissä 14.6.1983, ja siihen liittyvän 24.6.1986 tehdyn muutospöytäkirjan nimikettä 8471 koskeviin selityksiin ja etenkin sen automaattisten tietojenkäsittelykoneiden näyttöyksiköitä koskevan I ryhmän D kohdan 1–5 alakohtaan.

3)	Tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 21.4.2004 annettua komission asetusta (EY) N:o 754/2004 ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevien monitorien tariffiluokittelussa.

(1) EUVL C 269, 10.11.2007.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 17.2.2009 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – M. Elgafaji ja N. Elgafaji v. Staatssecretaris van Justitie

(Asia C-465/07) (1)

(Direktiivi 2004/83/EY - Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämistä koskevat vähimmäisvaatimukset - Henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua - 2 artiklan e alakohta - Vakavan haitan todellinen vaara - 15 artiklan c alakohta - Siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä - Näyttö)

2009/C 90/06

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: M. Elgafaji ja N. Elgafaji

Vastapuoli: Staatssecretaris van Justitie

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Nederlandse Raad van State – Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan e alakohdan ja 15 artiklan c alakohdan tulkinta – Pakolaisaseman myöntämistä koskevat vähimmäisvaatimukset – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaista suojelua vastaava suojelutaso, tai muussa tapauksessa kriteerit sen ratkaisemiseksi, onko kyse vakavasta ja henkilökohtaisesta vaarasta, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta

Tuomiolauselma

Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY 15 artiklan c alakohtaa, kun sitä luetaan yhdessä tämän saman direktiivin 2 artiklan e alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että

—

jotta kyseessä on toissijaista suojaa hakevan henkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, ei ole tarpeen, että kyseinen henkilö esittää näytön siitä, että vaara koskee erityisesti häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia

—

tällaisen vaaran olemassaolo voidaan poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste, jota arvioivat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, joiden käsiteltäväksi on saatettu toissijaista suojelua koskeva hakemus, tai jäsenvaltion tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi on saatettu tällaisen hakemuksen hylkääminen, saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.

(1) EUVL C 8, 12.1.2008.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.2.2009 (Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Commune de Sausheim v. Pierre Azelvandre

(Asia C-552/07) (1)

(Direktiivi 2001/18/EY - Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellinen levittäminen - Levittämispaikka - Luottamuksellisuus)

2009/C 90/07

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commune de Sausheim

Vastapuoli: Pierre Azelvandre

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Conseil d’Ètat (Ranska) – Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 23.4.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/220/ETY (EYVL L 117, s. 15) 19 artiklan ja ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (EYVL L 41, s. 26) 4 artiklan tulkinta – Geneettisesti muunnettujen organismien (GMO) ”levittämispaikan” käsite – Tapahtuuko levittäminen tietylle kiinteistörekisteriin merkitylle palstalle vai laajemmalle maantieteelliselle alueelle (kunta, kantoni, departementti)? – Jos levittämispaikaksi katsotaan kiinteistörekisteriin merkitty palsta, voidaanko kyseisen palstan maarekisteritietojen ilmoittamisesta kieltäytyä vetoamalla yleiseen järjestykseen ja henkilöiden ja omaisuuden turvallisuuteen?

Tuomiolauselma

Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12.3.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY 25 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu ”levittämispaikka” määritetään kaikkien mainitun levityksen paikkaa koskevien tietojen perusteella, jotka ilmoittaja antaa saman direktiivin 6–8, 13, 17, 20 tai 23 mukaisten menettelyjen yhteydessä sen jäsenvaltion, jonka alueella levitys tapahtuu, toimivaltaisille viranomaisille.

2)	Direktiivin 2001/18 25 artiklan 4 kohdassa mainittuja tietoja ei voida jättää antamatta vetoamalla yleisen järjestyksen tai muiden lailla suojattujen etujen suojaamiseen.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.2.2009 (Corte suprema di cassazionen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Athesia Druck Srl v. Ministero delle Finanze ja Agenzia delle Entrate

(Asia C-1/08) (1)

(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 9 artiklan 2 kohdan e alakohta - 9 artiklan 3 kohdan b alakohta - 13. arvonlisäverodirektiivi - 2 artikla - Suorituspaikka - Mainospalvelut - Arvonlisäveron palauttaminen - Veroedustaja)

2009/C 90/08

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Athesia Druck Srl

Vastapuoli: Ministero delle Finanze ja Agenzia delle Entrate

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Corte suprema di cassazione (Italia) – Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan tulkinta – Mainospalvelut – Suorituspaikan määrittäminen – Palvelun suorittaa yritys, jonka kotipaikka on yhteisön alueella, sellaisen kolmanteen maahan sijoittautuneen yrityksen hyväksi, jolla on veroedustaja jäsenvaltion alueella

Tuomiolauselma

Kun mainospalvelujen vastaanottaja on sijoittautunut Euroopan yhteisön alueen ulkopuolelle, kyseisen vastaanottajan kotipaikan katsotaan jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 31.7.1984 annetulla kymmenennellä neuvoston direktiivillä 84/386/ETY, 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla lähtökohtaisesti olevan palvelujen suorituspaikka. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin turvautua kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin on muutettuna, 9 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyyn mahdollisuuteen ja katsoa kyseisten palvelujen suorituspaikan tästä lähtökohdasta poiketen olevan kyseisen jäsenvaltion alueella.

Jos turvaudutaan kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna, 9 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyyn mahdollisuuteen, Euroopan yhteisöön sijoittautuneen palvelujen suorittajan kolmannessa valtiossa sijaitsevalle vastaanottajalle, olipa tämä vastaanottaja lopullinen vastaanottaja tai välikätenä toimiva vastaanottaja, suorittama mainospalvelu katsotaan suoritetuksi Euroopan yhteisössä edellyttäen, että kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna, 9 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tosiasiallinen käyttö ja hyödyntäminen tapahtuvat kyseisen jäsenvaltion alueella. Asia on mainospalvelujen osalta näin, kun palvelujen suorituksen kohteena olevia mainosviestejä levitetään kyseisestä jäsenvaltiosta.

Kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna, 9 artiklan 3 kohdan b alakohta ei voi johtaa sellaisten mainospalvelujen verottamiseen, joita Euroopan yhteisön ulkopuolelle sijoittautunut palvelujen suorittaja tarjoaa omille asiakkailleen, vaikka kyseinen palvelujen suorittaja olisi aiemman palvelujen suorituksen osalta ollut välikätenä toimiva vastaanottaja, kun tällainen palvelujen suoritus ei kuulu tämän direktiivin 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan soveltamisalaan ja yleisemmin kyseisen direktiivin kokonaisuutena tarkastellun 9 artiklan, johon tämän saman direktiivin 9 artiklan 3 kohdan b alakohdassa nimenomaisesti viitataan, soveltamisalaan.

Kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna, 9 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun palvelun verollisuus ei vie verovelvolliselta oikeutta arvonlisäveron palautukseen, kun verovelvollinen täyttää jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteisön alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt – 17.11.1986 annetun kolmannentoista neuvoston direktiivin 86/560/ETY 2 artiklassa asetetut edellytykset.

Veroedustajan nimeämisellä ei sellaisenaan ole vaikutusta siihen, ovatko sen henkilön, jota edustetaan, vastaanottamat tai suorittamat palvelut verollisia vai eivät.

(1) EUVL C 64, 8.3.2008.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/6

Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 27.11.2008 (Tribunal Superior de Justicia de Cataluñan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – N.N. Renta SA v. Tribunal Económico-Administrativo Regional de Cataluña (TEARC) ja Generalidad de Cataluña

(Asia C-151/08) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 33 artiklan 1 kohta - Liikevaihtoverojen käsite - Omaisuuden luovutuksista ja oikeustoimen vahvistavista asiakirjoista kannettava vero)

2009/C 90/09

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Cataluña

Asianosaiset

Kantaja: N.N. Renta SA

Vastaajat: Tribunal Económico-Administrativo Regional de Cataluña (TEARC) ja Generalidad de Cataluña

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Superior de Justicia de Cataluña – Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 33 artiklan tulkinta – ”Liikevaihtoverojen” käsite – Kansallinen vero, joka kannetaan omaisuuden luovutuksista ja oikeustoimen vahvistavista asiakirjoista

Määräysosa

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.12.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/680/ETY, 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä progressiivisen tai porrastetun veron kantamiselle omaisuuden luovutuksista ja oikeustoimen vahvistavista asiakirjoista, kun sitä sovelletaan sellaisen elinkeinonharjoittajan tehdessä ostosopimuksen, jonka toiminta muodostuu kiinteistöjen ostamisesta ja myymisestä tai niiden ostamisesta niiden muuttamiseksi tai vuokraamiseksi myöhemmin.

(1) EUVL C 158, 21.6.2008.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 4.12.2008 – Friedrich G. Barth v. Bundesministerium für Wissenschaft und Forschung

(Asia C-542/08)

2009/C 90/10

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Friedrich G. Barth

Vastaaja: Bundesministerium für Wissenschaft und Forschung

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sellaisen vanhentumissäännöksen, jossa säädetään kolmen vuoden vanhentumisajasta, soveltaminen sellaisiin erityisiin ikälisiin, joita pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ei myönnetty siirtotyöläiselle ennen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-224/01, Köbler, 30.9.2003 antamaa tuomiota voimassa olleen yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen sääntelyn perusteella, EY 39 artiklassa ja asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (1) 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua välillistä siirtotyöläisten syrjintää tai näissä määräyksissä ja säännöksissä taatun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoitus?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Ovatko EY 39 artikla ja asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa esteenä vanhentumissäännöksen soveltamiselle erityisiin ikälisiin, joita ei myönnetty siirtotyöläiselle ennen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-224/01, Köbler, 30.9.2003 antamaa tuomiota voimassa olleen yhteisön oikeuden vastaisen kansallisen sääntelyn perusteella?

Onko tehokkuusperiaatteen vastaista, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa vanhentumissäännöstä, jossa säädetään kolmen vuoden vanhentumisajasta, sovelletaan menneisyyteen sijoittuvien vaatimusten esittämiseen, jotka koskevat erityisiä ikälisiä, joita ei myönnetty sellaisten yksiselitteisesti muotoiltujen kansallisten säännösten perusteella, joilla rikottiin yhteisön oikeutta?

(1) EYVL L 257, s. 2.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 15.1.2009 – Gudrun Schwemmer v. Agentur für Arbeit Villingen-Schwenningen – Familienkasse

(Asia C-16/09)

2009/C 90/11

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gudrun Schwemmer

Vastaaja: Agentur für Arbeit Villingen-Schwenningen – Familienkasse

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 76 artiklan 2 kohdassa olevaa sääntöä sovellettava soveltuvin osin asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 (2) 10 artiklan [1 kohdan] a alakohtaan tilanteissa, joissa etuuteen oikeutettu vanhempi ei hae perhe-etuutta, johon hänellä työskentelyvaltiossaan on oikeus?

Jos asetuksen N:o 1408/71 76 artiklan 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin: Minkä arviointiperusteiden nojalla asuinvaltion perhe-etuuksien myöntämisen osalta toimivaltainen viranomainen voi soveltaa asetuksen N:o 574/72 10 artiklan [1 kohdan] a alakohtaa siten, että etuudet katsotaan myönnetyiksi työskentelyvaltiossa? Voidaanko arviointia siitä, että perhe-etuudet oletetaan saaduiksi työskentelyvaltiossa, rajoittaa silloin kun etuuteen oikeutettu henkilö ei hae työskentelyvaltiossaan perhe-etuutta, johon hänellä on oikeus, vahingoittaakseen henkilöä, jolla on asuinvaltiossaan oikeus lapsilisään?

(1) EYVL L 74, s. 1.

(2) EYVL L 149, s. 2.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/8

Valitus, jonka ecoblue AG on tehnyt 19.1.2009 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-281/07, ecoblue AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 12.11.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-23/09 P)

2009/C 90/12

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: ecoblue AG (edustajat: Rechtsanwalt C. Osterrieth ja Rechtsanwalt T. Schmitz)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), Banco Bilbao Vizcaya Argentaria, SA

Vaatimukset

—	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-281/07 12.11.2008 antama tuomio on kumottava

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 25.4.2007 tekemä päätös (asia R 0844/2006-1) yhteisön tavaramerkkihakemuksesta nro 002871598 Ecoblue on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi virheellisesti yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska kyseiset tavaramerkit eivät ole vaadittavalla tavalla samankaltaisia, jotta niiden välillä olisi sekaannusvaara.

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että väitteen perustana olleen aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on olennainen edellytys sekaannusvaaran olemassaololle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti ottamatta huomioon erottamiskyvyn riidanalaisuuden ja pelkästään vertaili kahta kyseessä olevaa tavaramerkkiä ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön osalta aivan kuin aikaisemmalla tavaramerkillä olisi keskimääräinen erottamiskyky.

Valittaja väittää myös, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin soveltanut oikein sääntöä, jonka mukaan kuluttajat yleensä kiinnittävät enemmän huomiota sanojen ensimmäiseen osaan. Koska molemmat sanat, ”Eco” ja blue, ovat samassa määrin kuvailevia, kuluttaja automaattisesti painottaa ensimmäistä sanaa ”Eco”, ja huomaa tällöin molempien tavaramerkkien erottamiskyvyn.

Edelleen valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei katsonut, että kyseisten merkkien merkityssisällön eroavuudella on huomattava merkitys.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 19.1.2009 – The Motor Insurers' Bureau v. Helphire (UK) Limited ja Angel Assistance Limited

(Asia C-26/09)

2009/C 90/13

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal

Pääasian asianosaiset

Valittaja: The Motor Insurers' Bureau

Valittajan vastapuolet: Helphire (UK) Limited ja Angel Assistance Limited

Ennakkoratkaisukysymykset

Kysymys 1

Kun jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa säädetään, että kulut, jotka ovat sittemmin aiheutuneet liikenneonnettomuuden vahingonkärsijälle korvaavan auton hankkimisesta, voidaan periä korvausvastuussa olevalta henkilöltä, mahdollistetaanko direktiivin (1) 1 artiklan 4 kohdalla se, että MIB sulkee pois näitä kuluja koskevan maksuvelvollisuuden, jos korvaus maksetaan lopulta vakuutuksenantajalle, joka on myöntänyt vahinkovakuutuksen, joka kattaa vuokrauskulut siinä tapauksessa, että niitä ei saada perittyä korvausvastuussa olevalta henkilöltä?

b)	Jos vastaus 1 kysymyksen a kohtaan on kielteinen, onko sallittua, että MIB:n maksama korvaus rajataan siihen mahdolliseen vakuutusmaksuun, joka on maksettava vakuutuksenantajille, jotka ovat maksaneet vuokrauskulut?

Kysymys 2

Jos vastaus 1 kysymyksen a kohtaan on kielteinen:

Onko kansallisella tuomioistuimella velvollisuus tulkita Uninsured Drivers Agreementia siten, että direktiivi pannaan tällä tulkinnalla täytäntöön yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-106/89, Marleasing v. La Comercial Internacional de Alimentacion, 13.11.1990 antamassa tuomiossa (Kok., s. I-4135) esitettyjen periaatteiden mukaisesti? Toisin sanoen, sisältyykö Uninsured Drivers Agreement yhdistetyissä asioissa C-397/01–C-403/01, Pfeiffer v. Deutches Rotes Kreuz, 5.10.2004 annetun tuomion (Kok., s. I-8835) 120 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin ”kansallisen oikeuden säännöksiin kokonaisuudessaan”?

Kysymys 3

Jos vastaus 1 kysymyksen a kohtaan on kielteinen:

Onko direktiivin 1 artiklan 4 kohdalla välitön oikeusvaikutus?

Kysymys 4

Jos vastaus 3 kysymykseen on myönteinen:

Ratkaistaessa sitä, onko MIB:n kaltainen toimielin sellainen elin, jota vastaan voidaan vedota direktiivin säännöksiin, joilla on välitön oikeusvaikutus

i)	Ovatko yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-188/89, Foster v. British Gas, 12.7.1990 annetussa tuomiossa (Kok., s. I-3313) yksilöidyt arviointiperusteet sellaisia arviointiperusteita, joiden mukaan tällainen määrittäminen pitäisi suorittaa?

ii)	Jos määrittäminen on suoritettava joidenkin (mutta ei kaikkien) näistä arviointiperusteista ja/tai muiden arviointiperusteiden nojalla, minkä arviointiperusteiden nojalla määrittäminen on suoritettava?

b)	Onko pelkästään kansallisen tuomioistuimen tehtävänä ratkaista, täyttääkö elin merkitykselliset arviointiperusteet?

c)	Täyttääkö MIB:n kaltainen elin nämä arviointiperusteet siten, että direktiivin säännöksiin, joilla on välitön oikeusvaikutus, voidaan vedota sitä vastaan?

(1) Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 30.12.1983 annettu toinen neuvoston direktiivi 84/5/EY(EYVL L 8, s. 17).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Gerechtshof Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 26.1.2009 – Oracle Nederland BV v. Inspecteur der Belastingdienst Utrecht-Gooi/kantoor Utrecht

(Asia C-33/09)

2009/C 90/14

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gerechtshof Amsterdam

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Oracle Nederland BV

Vastapuoli: Inspecteur der Belastingdienst Utrecht-Gooi/kantoor Utrecht

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko toisen direktiivin (1) 11 artiklan 4 kohtaa ja kuudennen direktiivin (2) 17 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio, joka on halunnut käyttää näissä artikloissa annettua mahdollisuutta evätä (edelleen) vähennysoikeuden sellaisten kustannusluokkien osalta, joita kuvataan seuraavasti:

—	ruokien ja juomien tarjoaminen elinkeinonharjoittajan henkilöstölle,

—	liikelahjojen tai muunlaisten lahjoitusten antaminen henkilöille, joiden osalta on niin, että jos kyseisiä lahjoja tai lahjoituksia koskeva arvonlisävero laskutetaan tai laskutettaisiin heiltä, tätä ei oteta tai ei otettaisi kokonaisuudessaan tai pääasiallisesti huomioon vähennyskelpoisena,

—	asunnon hankkiminen elinkeinonharjoittajan henkilöstölle,

—	vapaa-ajan toiminnan tarjoaminen elinkeinonharjoittajan henkilöstölle,

on täyttänyt edellytyksen, jonka mukaan tällaiset tavarat ja palvelut on mainittava riittävän täsmällisesti?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi yhden edellä mainitun luokan osalta, onko kuudennen direktiivin 6 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 2 ja 6 kohdan mukaan mahdollista soveltaa sellaista tässä asiassa tarkasteltavana olevan kaltaista kansallista lainsäädäntöä, joka on annettu ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa ja jonka perusteella verovelvollinen ei voi täysin vähentää, tai voi vähentää vain suoritteesta syntyvän verosaatavan osalta, tiettyjen tavaroiden ja palvelujen hankinnan yhteydessä maksettua arvonlisäveroa, koska näiden osalta on laskutettu arvonlisäveronalaisesta korvauksesta?

Jos tavaroiden ja palvelujen luokan riittävän täsmällistä määrittelyä koskeva edellytys täyttyy ruokien ja juomien tarjoamisen osalta, onko kuudennen direktiivin 17 artiklan 6 kohdan vastaista tehdä voimassa oleviin vähennysoikeuden rajoituksiin sellainen muutos, jonka lähtökohtaisesti oletetaan kaventavan rajoitusten soveltamisalaa mutta jonka yhteydessä ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jonakin vuonna jossakin yksittäisessä tapauksessa vähennysoikeuden rajoitusten soveltamisala laajenee, etenkin kun otetaan huomioon muutetun järjestelmän kiinteämääräisyys?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteisen arvonlisäverojärjestelmän rakenne ja yksityiskohtaiset soveltamissäännöt – 11.4.1967 annettu toinen neuvoston direktiivi 67/228/ETY (EYVL L 71, s. 1303).

(2) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal du travail de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 26.1.2009 – Gerardo Ruiz Zambrano v. Office national de l’emploi (ONEM)

(Asia C-34/09)

2009/C 90/15

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal du travail de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gerardo Ruiz Zambrano

Vastaaja: Office national de l’emploi (ONEM)

Ennakkoratkaisukysymykset

Myönnetäänkö Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12, 17 ja 18 artiklan yhdessä tai useammassa määräyksessä, luettuna erikseen tai yhdessä, unionin kansalaiselle oikeus oleskella sen jäsenvaltion alueella, jonka kansalainen tämä henkilö on, riippumatta siitä, onko hän ennen tätä käyttänyt oikeuttaan liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella?

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12, 17 ja 18 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan perusoikeuskirjan (jonka Euroopan neuvosto hyväksyi Nizzassa 7.12.2000 ja jonka nykyinen versio julkaistiin EUVL:ssä 2007, C 303) 21, 24 ja 34 artiklan kanssa, tulkittava siten, että niissä unionin jokaiselle kansalaiselle taattu oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää merkitsee silloin, kun tämä kansalainen on alaikäinen pieni lapsi, joka on riippuvainen sukulaisesta takenevassa polvessa, joka on kolmannen maan kansalainen, että kyseiselle lapselle on myönnettävä oleskeluoikeus sen jäsenvaltion alueella, jossa hän oleskelee ja jonka kansalainen hän on, riippumatta siitä, onko hän itse tai laillisen edustajansa välityksellä aikaisemmin käyttänyt liikkumisvapautta, ja tälle oleskeluoikeudelle annettava tehokas vaikutus, jonka välttämättömyys on tunnustettu yhteisön oikeuskäytännössä (asia C-200/02, Chen ym., tuomio 19.10.2004), myöntämällä kolmannen maan kansalaiselle, joka on lapsen sukulainen takenevassa polvessa ja jonka huollettavana kyseinen lapsi on ja jolla on riittävät varat ja sairausvakuutus, johdettu oleskeluoikeus, joka on oikeus, josta tämä sama kolmannen maan kansalainen nauttisi, jos alaikäinen lapsi, joka on hänestä riippuvainen, olisi unionin kansalainen, jolla ei ole sen jäsenvaltion kansalaisuutta, jossa hän oleskelee?

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12, 17 ja 18 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 21, 24 ja 34 artiklan määräysten kanssa, tulkittava siten, että alaikäisen lapsen, joka on sen jäsenvaltion kansalainen, jonka alueella hän oleskelee, oleskeluoikeuden on merkittävä sitä, että tämän lapsen sukulaiselle takenevassa polvessa, joka on kolmannen maan kansalainen ja josta kyseinen lapsi on riippuvainen ja joka täyttää – ellei jäsenvaltion, jossa tämä sukulainen oleskelee, kansallisissa säännöksissä edellytettäisi työlupaa – vaatimuksen riittävistä varoista ja sairausvakuutuksesta palkatun työn tekemisen johdosta, jonka perusteella hän kuuluu kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, on myönnettävä vapautus työlupavelvollisuudesta, jotta tämän lapsen oleskeluoikeuteen liittyy tehokas vaikutus, joka on yhteisön oikeuskäytännössä (asia C-200/02, Chen ym., tuomio 19.10.2004) tunnustettu alaikäisen lapsen hyväksi, joka on unionin kansalainen ja toisen jäsenvaltion kansalainen kuin sen, jossa hän oleskelee sellaisen sukulaisen takenevassa polvessa huollettavana, joka on kolmannen maan kansalainen?

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/11

Valitus, jonka Société des plantations de Mbanga SA (SPM) on tehnyt 30.1.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-128/05, SPM v. neuvosto ja komissio, 13.11.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-39/09 P)

2009/C 90/16

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Société des plantations de Mbanga (SPM) (edustaja: avocat A. Farache)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Ensisijaisesti on todettava, että

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antama tuomio on osittain kumottava

—	komissio on velvoitettava maksamaan korvausta ja korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valittajan oikeudenkäyntikulut

—

Toissijaisesti on todettava, että

—	asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta kyseisen tuomioistuin antaa asiassa uuden ratkaisun ja määrää maksettavan korvauksen määrän.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi pääasiassa kahteen valitusperusteeseen.

Valittaja väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että banaanien maahantuontia koskevalla yhteisön säännöstöllä ei loukata ilmeisellä tavalla tehokkaan kilpailun ylläpitämistä koskevaa periaatetta, joka valittajan mukaan muodostaa oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille.

Tältä osin valittaja vetoaa yhtäältä siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon kilpailua koskevia tavoitteita, koska se valittajan mukaan perusti ratkaisunsa ainoastaan yhteisten markkinajärjestelyjen yhteydessä erityisesti tavoitelluille yleisille tavoitteille banaanialalla. Valittaja väittää yhtäältä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi virheellisellä tavalla yhteisön säännöstön ja banaanimarkkinoilla esiintyvien kilpailunvastaisten menettelyjen välistä yhteyttä, kun se ei myöntänyt, että yhteisön säännöstössä sallitaan kaupallisten etujen myöntäminen vientitodistusten kautta tietyille etuoikeutetuille toimijoille, joiden asemaa markkinoilla valittajan mukaan vahvistetaan voimassa olevilla säännöillä.

Toisessa valitusperusteessaan valittaja vetoaa muun muassa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin loukkasi yleisiä oikeusperiaatteita ja erityisesti hyvän hallinnon periaatetta, kun se katsoi, että kyseinen periaate ei itsessään muodosta oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille. Valittajan mukaan kyseinen periaate on kuitenkin vahvistettu oikeuskäytännössä moneen kertaan ja se merkitsee nyt esillä olevassa asiassa sitä, että komissiolla on velvollisuus ottaa huomioon se erityinen tilanne, joka markkinoilla vallitsee ja jossa sellaiset tuottajat ovat, jotka eivät voi saada toimijan asemaa yhteisön säännöstön säätämisen yhteydessä.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka VAT and Duties Tribunal, Manchester (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 29.1.2009 – Astra Zeneca UK Limited v. Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

(Asia C-40/09)

2009/C 90/17

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

VAT and Duties Tribunal, Manchester

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Astra Zeneca UK Limited

Vastaaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 2 artiklan 1 kohtaa (nykyinen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohta) tulkittava käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa, joissa työntekijä on työsopimuksensa ehtojen mukaan oikeutettu valitsemaan, ottaako hän osan palkastaan arvoseteleinä, siten, että se, että työnantaja antaa tämän arvosetelin työntekijälle, merkitsee vastikkeellista palvelujen suoritusta?

Jos kysymykseen 1 annettava vastaus on kieltävä, onko 6 artiklan 2 kohdan b alakohtaa (nykyinen 26 artiklan 1 kohdan b alakohta) tulkittava siten, että siinä edellytetään, että arvosetelin antamista kohdellaan palvelujen suorituksena silloin, kun työnantaja antaa työsopimuksen mukaisesti työntekijälle arvosetelin ja työntekijä käyttää arvoseteliä yksityisiin tarpeisiinsa?

Jos arvosetelin antaminen ei ole 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastikkeellinen palvelujen suoritus eikä sitä kohdella 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna palvelujen suorituksena, onko 17 artiklan 2 kohtaa (nykyinen 168 artikla) tulkittava siten, että työnantaja voi sen perusteella saada takaisin työsopimuksen mukaisen arvosetelin hankkimisen ja työntekijälle antamisen yhteydessä maksamansa arvonlisäveron silloin, kun työntekijä käyttää arvosetelin yksityisiin tarpeisiin?

(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/12

Kanne 30.1.2009 – Euroopan yhteisöjen komissio v. Viron tasavalta

(Asia C-46/09)

2009/C 90/18

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Randvere ja K. Simonsson)

Vastaaja: Viron tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, että Viron tasavalta ei ole noudattanut aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27.11.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY (1) 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut kyseistä direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä asianmukaisella tavalla

—	Viron tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2000/59 11 artiklan 2 kohdan a alakohdasta seuraa, että Viron tasavalta on velvollinen luomaan arviointiperusteet tarkastettavien aluksien valitsemiseksi muiden kuin kalastusalusten ja enintään 12 matkustajalle sallittujen huvialusten osalta.

Direktiivin 2000/59 11 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, että jos asiaa hoitava viranomainen ei ole tyytyväinen tarkastuksen tulokseen, sen on varmistettava, että alus ei poistu satamasta, ennen kuin se on toimittanut aluksella syntyvän jätteensä ja lastijäämänsä sataman jätteen vastaanottolaitteisiin 7 ja 10 artiklan säännösten mukaisesti.

Viron tasavalta on ilmoittanut aikeensa täydentää lainsäädäntöään saattaakseen direktiivin säännökset osaksi kansallista oikeusjärjestystä asianmukaisella tavalla. Komissiolla ei ole tietoja tällaisten muutosten tekemisestä.

(1) EYVL L 332, s. 81.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Stockholms tingsrätt (Ruotsi) on esittänyt 6.2.2009 – Konkurrensverket v. TeliaSonera Sverige AB

(Asia C-52/09)

2009/C 90/19

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Stockholms tingsrätt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Konkurrensverket

Väliintulija: Tele2 Sverige Aktiebolag

Vastaaja: TeliaSonera Sverige AB

Ennakkoratkaisukysymykset

Millä edellytyksin EY 82 artiklan rikkomisen voidaan katsoa perustuvan eroon, joka on niiden hintojen, joita määräävässä markkina-asemassa oleva vertikaalisesti integroitunut yritys soveltaa myydessään ADSL -jälleenmyyjätuotteita kilpailijoilleen tukkumarkkinoilla, ja niiden hintojen välillä, joita sama yritys soveltaa loppukäyttäjien markkinoilla?

2)	Ovatko vain ne hinnat, joita määräävässä markkina-asemassa oleva yritys soveltaa loppukäyttäjiin nähden, merkityksellisiä ensimmäistä kysymystä ratkaistaessa, vai onko tässä otettava huomioon myös hinnat, joita kilpailevat yritykset soveltavat loppukäyttäjien markkinoilla?

3)	Vaikuttaako ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen se, ettei määräväässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä ole lakisääteistä velvollisuutta toimituksiin tukkumarkkinoilla, vaan se on omasta aloitteestaan päättänyt toimia tällä tavoin?

4)	Onko edellytyksenä sille, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaista menettelyä voidaan pitää väärinkäyttönä, se, että menettelyllä on kilpailua rajoittava vaikutus, ja jos näin on, millä tavoin tämä vaikutus on tarkemmin määriteltävä?

5)	Vaikuttaako ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen se, kuinka vahva yrityksen määräävä markkina-asema on?

6)	Onko edellytyksenä sille, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaista menettelyä voidaan pitää väärinkäyttönä, se, että yritys, joka menettelee tällä tavoin, on määräävässä markkina-asemassa sekä tukkumarkkinoilla että loppukäyttäjien markkinoilla?

7)	Onko tavaran tai palvelun, jota määräävässä markkina-asemassa oleva yritys myy tukkumarkkinoilla, oltava kilpailijoille välttämätön, jotta ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaista menettelyä voidaan pitää väärinkäyttönä?

8)	Vaikuttaako ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen se, jos kyseessä on toimitus uudelle asiakkaalle?

9)	Onko edellytyksenä sille, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaista menettelyä voidaan pitää väärinkäyttönä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen voidaan odottaa saavan tuloja, joilla se kattaa kärsimänsä tappiot?

10)

Vaikuttaako ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen se, jos kysymyksessä on tekninen muutos markkinoilla, joilla investointien tarve on suuri, esimerkiksi siltä kannalta, että markkinoille tulosta aiheutuvat kustannukset ovat kohtuullisia ja että markkinoille tulovaiheessa tuotteita on ehkä myytävä tappiollisesti?

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 6.2.2009 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. Loyalty Management UK Limited

(Asia C-53/09)

2009/C 90/20

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

House of Lords

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastaaja: Loyalty Management UK Limited

Ennakkoratkaisukysymykset

Verovelvollisena oleva yritysmarkkinoija hoitaa yritysverkoston kanta-asiakasohjelmaa, jonka perusteella yritysmarkkinoija tekee seuraavanlaisia sopimuksia:

i)	sponsoriyritysten kanssa tehtävät sopimukset, joiden perusteella sponsoriyritykset myöntävät ostohyvityspisteitä asiakkailleen (kanta-asiakkaat), jotka ostavat niiltä tavaroita tai palveluja, ja sponsoriyritykset maksavat tämän perusteella maksuja yritysmarkkinoijalle;

ii)	kanta-asiakkaiden kanssa tehtävät sopimukset, joissa on muun muassa ehto, jonka mukaan ostamalla tavaroita ja/tai palveluja sponsoriyrityksiltä kanta-asiakkaat saavat ostohyvityspisteitä, joilla ne voivat lunastaa tavaroita ja/tai palveluja ja,

iii)

yritysten (lunastuskumppanit) kanssa tehtävät sopimukset, joiden perusteella lunastuskumppanit sitoutuvat muun muassa luovuttamaan tavaroita ja/tai suorittamaan palveluja kanta-asiakkaille hintaan, joka on alempi kuin se, joka asiakkaan pitäisi muuten suorittaa tai käteismaksutta ostohyvityspisteillä lunastettaessa ja vastikkeena näistä luovutuksista ja suorituksista yritysmarkkinoija maksaa lunastuskumppanille palvelumaksun, joka vastaa kyseiseltä lunastuskumppanilta hankittujen suoritteiden yhteydessä käytettyjen hyvityspisteiden lukumäärää asianomaisella kaudella.

Miten on tulkittava 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 14, 24 ja 73 artiklaa (aiemmin 17.5.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) 5 ja 6 artikla ja 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohta) niiden maksujen osalta, jotka yritysmarkkinoija suorittaa lunastuskumppaneille?

Onko näitä säännöksiä tulkittava siten, että tämäntyyppisiä yritysmarkkinoijan suorittamia maksuja on pidettävä

a)	vastikkeena ainoastaan niistä palveluista, jotka lunastuskumppanit suorittavat yritysmarkkinoijalle, vai

b)	vastikkeena ainoastaan lunastuskumppanien kanta-asiakkaille luovuttamista tavaroista ja/tai suorittamista palveluista, vai

c)	vastikkeena osaksi lunastuskumppanien yritysmarkkinoijille suorittamista palveluista ja osaksi lunastuskumppanien kanta-asiakkaille luovuttamista tavaroista ja/tai suorittamista palveluista?

Jos toiseen kysymykseen on vastattava edellä c kohdassa tarkoitetulla tavalla eli palvelumaksu on vastiketta lunastuskumppanien kummastakin suorituksesta, joista toinen suoritetaan yritysmarkkinoijalle ja toinen kanta-asiakkaille, mitkä ovat ne yhteisön oikeuden mukaiset kriteerit, joiden perusteella ratkaistaan, miten kyseessä oleva palvelumaksu on jaoteltava näiden kahden eri suoritustyypin välillä?

(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 9.2.2009 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. Baxi Group Limited

(Asia C-55/09)

2009/C 90/21

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

House of Lords

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastaaja: Baxi Group Limited

Ennakkoratkaisukysymykset

A.	Verovelvollisella on yritysmarkkinointiohjelma, jota hoitaa mainos- ja markkinointiyhtiö ja jossa verovelvollisen asiakkaille myönnetään ostohyvityspisteitä niiden verovelvolliselta ostamista tavaroista,

B.	asiakkaat lunastavat pisteillä maksutta palkkiotavaroita mainos- ja markkinointiyhtiöltä, ja

verovelvollinen on sopinut tämän toisen yhtiön kanssa maksavansa sille palkkiotavaroista ohjevähittäishinnan.

Miten on tulkittava [yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä] 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 14, 24, 73 ja 168 artiklaa (aiemmin 17.5.1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) 5 ja 6 artikla, 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohta ja 17 artiklan 2 kohta) niiden maksujen osalta, jotka verovelvollinen suorittaa kyseiselle toiselle yhtiölle?

Onko näitä säännöksiä tulkittava siten, että verovelvollisen toiselle yhtiölle suorittamia maksuja on pidettävä

a)	ainoastaan vastikkeena palveluista, jotka tämä toinen yhtiö suorittaa verovelvolliselle,

b)	ainoastaan kolmannelta saatavana vastikkeena tavaroista, jotka tämä toinen yhtiö luovuttaa asiakkaille,

c)	vastikkeena osittain niistä palveluista, jotka tämä toinen yhtiö suorittaa verovelvolliselle, ja osittain vastikkeena tavaroista, jotka tämä toinen yhtiö luovuttaa asiakkaille, vai

d)	vastikkeena sekä toisen yhtiön verovelvolliselle suorittamista mainonta- ja markkinointipalveluista että palkkiotavaroiden luovutuksista?

Jos toiseen kysymykseen vastataan, että tällaisia maksuja on pidettävä osittain vastikkeena toisen yhtiön verovelvolliselle suorittamista palveluista ja osittain kolmannelta saatavana vastikkeena, jonka verovelvollinen maksaa toiselle yhtiölle tämän yhtiön asiakkaille luovuttamista tavaroista, mitkä ovat ne yhteisön oikeuden mukaiset kriteerit, joiden perusteella ratkaistaan, miten kyseessä oleva maksu on jaoteltava näiden kahden eri suoritustyypin välillä?

(1) EUVL L 347, s. 1.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale della Campania (Italia) on esittänyt 11.2.2009 – Lucio Rubano v. Regione Campania ja Comune di Cusano Mutri

(Asia C-60/09)

2009/C 90/23

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale della Campania

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Lucio Rubano

Vastapuolet: Regione Campania ja Comune di Cusano Mutri

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko EY 152 ja EY 153 artiklan mukaista, että kunnissa, joiden asukasmäärä on pienempi kuin 4 000, on vain yksi apteekki?

Onko EY 152 ja EY 153 artiklan mukaista, että toisen apteekin perustamiselle yli 4 000 asukkaan kunnissa asetetaan edellytykseksi se, että asukasmäärä ylittää vähintään 50 prosentilla tämän luvun, että etäisyys olemassa olevista apteekeista on vähintään 3 000 metriä, minkä lisäksi edellytetään farmasian alan palveluja koskevien erityisten vaatimusten täyttymistä, kun otetaan huomioon pinnanmuodostukseen liittyvät olosuhteet ja liikenneyhteydet, joita arvioivat sekä terveydenhuoltoviranomaiset (paikalliset terveysvirastot) että paikallinen ammatillinen yhdistys tai joka tapauksessa viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia järjestämään ja valvomaan farmasian alan palveluja?

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 13.2.2009 – Association of the British Pharmaceutical Industry v. Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency

(Asia C-62/09)

2009/C 90/24

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Association of the British Pharmaceutical Industry

Vastaaja: Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency

Ennakkoratkaisukysymykset

Estääkö direktiivin 2001/83/EY (1) 94 artiklan 1 kohta julkista elintä, joka on osa kansallista terveydenhuoltojärjestelmää, käyttämästä, kun se pyrkii vähentämään lääkkeisiin käytettäviä kokonaismenojaan, järjestelmää, jossa tarjotaan taloudellisia kannustimia lääkäreiden vastaanotoille (jotka puolestaan voivat antaa taloudellista hyötyä lääkkeen määräävälle lääkärille) kannustinjärjestelmän mukaisen sellaisen erikseen nimetyn lääkkeen määräämiseksi, joka on

a)	eri reseptilääke kuin lääkärin potilaalle aiemmin määräämä lääke tai

b)	eri reseptilääke kuin lääke, joka olisi muuten voitu määrätä potilaalle kannustinjärjestelmän puuttuessa,

kun tällainen eri reseptilääke kuuluu potilaan tietyn sairauden hoitoon käytettävien lääkkeiden kanssa samaan terapeuttiseen luokkaan?

(1) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/16

Kanne 13.2.2009 – Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-64/09)

2009/C 90/25

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Oliver ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut romuajoneuvoista 18.9.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin 2 artiklan 13 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 5 artiklan 3 ja 4 kohdan, 6 artiklan 3 kohdan, 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä

—	Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio esittää kanteensa tueksi seitsemän väitettä, jotka koskevat direktiivin 2000/53/EY tiettyjen säännösten virheellistä täytäntöönpanoa Ranskan oikeudessa.

Kantaja väittää ensinnäkin, että 2 artiklan 13 kohdan romuajoneuvojen ”purkamistietoja” koskevan määritelmän täytäntöönpanoa ei ole toteutettu riittävän selvästi ja täsmällisesti, koska vastaavalla kansallisella säännöksellä on sen mukaan huomattavasti suppeampi laajuus kuin direktiivin käsitteellä ja siinä jätetään erityisesti huomiotta kaikki yhteydet yhteisön lainsäätäjän asettamaan asianmukaisen ja ympäristöystävällisen käsittelyn tavoitteeseen.

Kantajan mukaan 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan täytäntöönpanosta säädetyn määräajan jälkeen on ollut seurauksena se, että markkinoilla on esiintynyt puolentoista vuoden ajan ajoneuvoja, materiaaleja ja osia, jotka poikkeustapauksia lukuun ottamatta sisältävät lyijyä, elohopeaa, kadmiumia tai kuusiarvoista kromia, koska asianmukaiset kansalliset säännökset ovat koskeneet ainoastaan tyyppihyväksynnän perusteella 31.12.2004 tai myöhemmin hyväksyttyjä ajoneuvoja, vaikka direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa puolestaan ilmoitettiin päivämääräksi 1.7.2003.

Kantaja väittää lisäksi, että 5 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä, joka koskee romuajoneuvon romutustodistuksen antamista, ei ole toistettu asianmukaisesti Ranskan oikeudessa, mikä saattaa aiheuttaa sekaannusta erityisesti muista jäsenvaltioista peräisin olevien ajoneuvojen omistajille. Komissio arvostelee tältä osin erityisesti sitä, että romutustodistusta ei anneta ajoneuvon siirtämisen yhteydessä vaan vasta varsinaisen romutuksen jälkeen ja sitä, että kyseistä todistusta ei anneta romuajoneuvon haltijalle vaan sen departementin prefektille, jossa ajoneuvo on rekisteröity.

Neljänneksi komissio tuo esille 5 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanon, joka on komission mukaan täytäntöönpanon tehokkaan vaikutuksen vastaista, koska se mahdollistaa tiettyjen valtuutettujen laitosten – valtuutettujen romuttamojen – kieltäytymisen romuajoneuvojen käsittelemisestä ja koska siinä ei ole asetettu näiden romuttamojen hyväksi korvausjärjestelmää.

Samoin 6 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanossa on komission mukaan jätetty huomiotta käsite ”purkaminen”, joka kuvaa romuajoneuvojen käsittelytoimien ensimmäistä vaihetta eli helposti purettavien osien poistamista ennen puhdistusoperaatiota.

Kantaja arvostelee myös 7 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanoa, koska sen mukaan Ranskan viranomaiset rohkaisevat ajoneuvojen osien kierrätykseen ”aina kun tekniset ja taloudelliset olosuhteet” sen sallivat, kun direktiivissä puolestaan esitetään tiukempi kierrätysvelvollisuus, ”kun kierrätys on ympäristön kannalta toteutettavissa”.

Lopuksi kantaja painottaa, että 8 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan nimenomaisia toimenpiteitä, jotta ajoneuvojen valmistajat tai osien tuottajat toimittavat purkamistiedot kutakin uutta markkinoille saatettua ajoneuvotyyppiä varten ohjekirjojen muodossa tai sähköisen median välityksellä.

(1) EYVL L 269, s. 34.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 16.2.2009 – Gebr. Weber GmbH v. Jürgen Wittmer

(Asia C-65/09)

2009/C 90/26

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Gebr. Weber GmbH

Vastaaja: Jürgen Wittmer

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (1) 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä kansallista lainsäädäntöä, jonka nojalla myyjä voi kieltäytyä kuluttajan vaatimuksesta oikaista luovutetun kulutustavaran virhe tietyllä tavalla myös siinä tapauksessa, että tästä myyjälle aiheutuvat kustannukset ovat kohtuuttomat (absoluuttisesti epäsuhtaiset) verrattuna virheettömän kulutustavaran arvoon ja virheen merkitykseen?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohtaa ja 3 kohdan kolmatta alakohtaa tulkittava siten, että saatettaessa kulutustavara kauppasopimuksen mukaiseksi vaihtamalla se myyjän on vastattava kustannuksista, joita aiheutuu virheellisen kulutustavaran irrottamisesta toisesta tavarasta, johon kuluttaja on asentanut kulutustavaran sen luonteen ja käyttötarkoituksen mukaisesti?

(1) EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (Liettuan tasavalta) on esittänyt 16.2.2009 – Kirin Amgen, Inc. v. Lietuvos Respublikos valstybinis patentų biuras

(Asia C-66/09)

2009/C 90/27

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos Aukščiausiasis Teismas

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Kirin Amgen, Inc.

Vastaaja: Lietuvos Respublikos valstybinis patentų biuras

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko asetuksen N:o 1768/92 (1) 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tämän asetuksen voimaantulopäiväksi katsottava Liettuan osalta päivä, jolloin kyseinen maa liittyi Euroopan unioniin?

2)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mikä on asetuksen N:o 1768/92 19 artiklan ja 7 artiklan välinen suhde kuuden kuukauden määräaikaa laskettaessa ja kumpaa näistä säännöksistä on tässä asiassa sovellettava?

3)	Tuliko Euroopan yhteisössä myönnetty myyntilupa voimaan Liettuan tasavallassa varauksettomasti sinä päivänä, jolloin tämä maa liittyi Euroopan unioniin?

4)	Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko myyntiluvan voimaantulo rinnastaa sen myöntämiseen asetuksen N:o 1768/92 3 artiklan b alakohtaa sovellettaessa?

(1) Lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta 18.6.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1768/92 (EYVL L 182, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/17

Valitus, jonka Nuova Agricast Srl ja Cofra srl ovat tehneet 17.2.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-362/05 ja T-363/05, Nuova Agricast Srl ja Cofra srl v. komissio, 2.12.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-67/09 P)

2009/C 90/28

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: Nuova Agricast Srl ja Cofra srl (edustaja: M. A. Calabrese)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat yhteisöjen tuomioistuimelta seuraavaa:

Ensisijainen vaatimus

—	valituksen kohteena oleva tuomio on kumottava, myös siltä osin kuin siinä todetaan, että 29.5.2000 päivättyyn kirjeeseen ei sisälly mitään virhettä, ja näin ollen on hylättävä myös komission pääasiassa esittämä vastavaatimus;

—

2.3.2006 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin sisältyvät kysymykset on ratkaistava, ja on todettava, että ottaen huomioon ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyissä kanteissa esitetyt toiminnat, komissio on rikkonut vakavalla ja ilmeisellä tavalla yhteisön oikeutta ja on aiheuttanut taloudellista vahinkoa valittajille;

—	asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisee kysymykset, jotka eivät sisältyneet 2.3.2006 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin;

—

oikeudenkäyntikulujen osalta

i)	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa,

ii)	tai oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin,

tai mikäli katsotaan, että pääasiaa ei voida ratkaista:

Toissijainen vaatimus:

—	valituksen kohteena oleva tuomio on kumottava, myös siltä osin kuin siinä todetaan, että 29.5.2000 päivättyyn kirjeeseen ei sisälly mitään virhettä, ja näin ollen on hylättävä myös komission pääasiassa esittämä vastavaatimus;

—	asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle;

—	oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

ENSIMMÄINEN VALITUSPERUSTE: oikeudellinen virhe, koska on katsottu, että komissio saattoi hyväksyä järjestelmän, joka on oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden sekä samaan tukijärjestelmään osallistuvien yritysten syrjintäkiellon periaatteen vastainen; tämän seurauksena EY 87 artiklan ja sen yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön rikkominen, jonka mukaan EY 88 artiklassa määrätyllä menettelyllä ei voida milloinkaan poiketa yhteisön oikeuden säännöistä tai periaatteista ja jonka mukaan komissio ei voi hyväksyä järjestelmiä, joilla rikotaan yhteisön oikeuden muita sääntöjä tai oikeusperiaatteita.

Valittajat väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkitessaan vuonna 1997 tehtyä päätöstä valituksen kohteena olevan tuomion 81 kohdassa tulkinnut tuossa päätöksessä hyväksyttyä koko tukijärjestelmää siten, että se on yhteensoveltumaton oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden sekä syrjintäkiellon periaatteen kanssa, ja näin on, koska vaikka kyseisessä järjestelmässä tällä tavoin tulkittuna annettiin täsmällisiä vakuutuksia yrityksille, jotka olivat tehneet ensimmäistä kertaa vuonna 1999 järjestetyssä toisessa tarjouskilpailussa hakemuksen siitä, että myös ne olisivat voineet tarvittaessa muotoilla uudelleen hakemukset myöhemmässä tarjouskilpailussa, tällainen hakemusten uudelleen muotoileminen oli loogisesti mahdotonta, koska 31.12.1999 jälkeen tällaista tarjouskilpailua ei voitu enää järjestää, vaikka se olisi varattu pelkästään uudelleen muotoilluille hakemuksille. Tästä valittajat päättelevät, että järjestelmällä on rikottu, mikäli sitä tulkitaan tällä tavoin, sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita että syrjintäkiellon periaatetta, koska vain yrityksille, jotka ovat osallistuneet ensimmäistä kertaa vuonna 1999 järjestettyyn toiseen tarjouskilpailuun, ei ole sallittu sitä, mikä on sallittu kaikille aikaisempiin tarjouskilpailuihin osallistuneille yrityksille.

TOINEN VALITUSPERUSTE: Oikeudellinen virhe, koska on laiminlyöty selvittää, voitiinko vuonna 1997 tehtyä hyväksymispäätöstä koskeva tulkinta korvata toisella tulkinnalla, jolla kunnioitettaisiin edellä mainittuja oikeusperiaatteita. Tämän seurauksena sen oikeuskäytännön rikkominen, jonka mukaan tuomioistuimella on velvollisuus tehdä tätä koskeva selvitys ja korvaava tulkinta.

Valittajat väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkitessaan yleisesti ja abstraktisti vuonna 1997 tehdyssä päätöksessä hyväksyttyä järjestelmää, laiminlyönyt selvittää, voitiinko sen vuonna 1997 tehdystä päätöksestä tekemä tulkinta korvata toisella tulkinnalla, jolla kunnioitettaisiin edellä mainittuja oikeusperiaatteita, ja onko se sen vuoksi tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on rikkonut oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kun yhteisön oikeuden johdetun oikeuden säännöstä voidaan tulkita useammalla tavalla, on suosittava sitä tulkintaa, joka on yhteensopiva EY:n perustamissopimuksen kanssa, eikä tulkintaa, joka on perustamissopimuksen vastainen.

KOLMAS VALITUSPERUSTE: Valittajat väittävät, että valituksen kohteena olevaan tuomioon, siltä osin kuin (50 ja 51 kohta) siinä on todettu, että 29.5.2000 päivättyyn kirjeeseen ei sisälly mitään virhettä, sisältyy kyseisen kirjeen tulkintaa koskeva virhe ja tosiseikkojen virheellinen arviointi, ja että se on kumottava, ja että on hylättävä myös komission pääasiassa esittämä vastavaatimus, jolla vaaditaan hylkäämään valittajien esittämät väitteet, joiden mukaan komissio on tehnyt virheen 29.5.2000 päivätyssä kirjeessä siten, että annetaan ymmärtää, että Italian viranomaiset eivät olisi edes maininneet 16.5.2000 pidetyssä kokouksessa, että oli olemassa yrityksiä, jotka kuuluivat kolmatta tarjouskilpailua koskevaan ryhmään.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/19

Valitus, jonka patenttiasianajajat Volker Mergel, Klaus Kampfenkel, Burkart Bill ja Andreas Herden ovat tehneet 23.2.2009 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-335/07, Volker Mergel ym. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) 16.12.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-80/09 P)

2009/C 90/29

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Volker Mergel, Klaus Kampfenkel, Burkart Bill ja Andreas Herden (edustaja: asianajaja G. P. Friederichs)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston 16.12.2008 antama tuomio (asia T-335/07-33), joka toimitettiin kantajille faksilähetyksenä 18.12.2008, on kumottava

—	vastapuolen neljännen valituslautakunnan 25.6.2007 tekemä päätös (valitusasia R0299/2007-4) on kumottava

—	vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asia koskee sitä, voiko termi ”Patentconsult” saada suojaa tavaramerkkinä luokkiin 35, 41 ja 42 kuuluvia palveluja varten. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että termissä ”Patentconsult” on kyse merkinnästä, joka kuvailee mainittuja palveluja suoraan ja konkreettisesti.

Kantaja perustaa kanteensa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen.

Ensimmäisellä kanneperusteellaan kantajat riitauttavat sen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luokitteli kysymyksessä olevan tavaramerkin virheellisesti uudissanaksi, joka ei mitenkään huomattavalla tavalla eroa pelkästä yhteenkirjoitettujen elementtien summasta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perusteli kysymyksessä olevan tavaramerkin erottamiskyvyn puuttumisen siten, että tavaramerkillä ”Patentconsult” on rakenteeltaan samanlainen samankaltaisten ilmaisujen, kuten ”patent consulting” tai ”patent consultancy”, kanssa. Tämä arvio on kuitenkin virheellinen, koska ”Patentconsult” ei ole rakenteeltaan aivan tavanomainen, nimittäin kieliopillisesti oikea, vaan poikkeaa siitä ja on siten erottuva uudissana, joka eroaa huomattavasti pelkästä elementtien ”patent” ja ”consult” summasta.

Toisella kanneperusteella väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että tavaramerkillä ”Patentconsult” on yksinomaan kuvaileva luonne. Se lähti siitä, että kuvailevan luonteen kannalta on merkityksetöntä, voidaanko suojatuista palveluista käyttää muita käsitteitä. Kantajat katsovat kuitenkin, että jotta vapaan käytettävyyden edellytykseen voidaan vedota, on käytettävä nimenomaan muita termejä kuin ”Patentconsultia”. Kieliopillisesti virheellinen termi ”Patentconsult” ei ole siihen soveltuva.

Kolmannella kanneperusteella moititaan sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei virheellisesti pitänyt vastapuolen aikaisempaa, tavaramerkkiä ”Netmeeting” koskevaa päätöstä ja yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-383/99 P antamaa, tavaramerkkiä ”Baby-dry” koskevaa tuomiota asiaan soveltuvina. Viimeksi mainitun tuomion mukaan vaadittava erottamiskyky voidaan osoittaa tunnistettavalla poikkeamisella yleisessä kielenkäytössä käytettävän ilmaisutavan muotoilusta. Tämä oikeuskäytäntö on otettava huomioon yhteisöjen tuomioistuinten tuomioiden jatkuvuuden ja luotettavuuden takaamiseksi.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Regeringsrätten (Ruotsi) on esittänyt 26.2.2009 – X v. Skatteverket

(Asia C-84/09)

2009/C 90/30

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Regeringsrätten

Pääasian asianosaiset

Kantaja: X

Vastaaja: Skatteverket

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (1) 138 ja 20 artiklaa tulkittava siten, että kuljetuksen alkuperävaltion alueelta on alettava tietyn ajan kuluessa, jotta luovutus vapautetaan verosta ja kyse on yhteisöhankinnasta?

2)	Onko mainittuja artikloja vastaavasti tulkittava niin, että kuljetuksen on päätyttävä määrämaahan tietyssä ajassa, jotta luovutus vapautetaan verosta ja kyse on yhteisöhankinnasta?

3)	Onko sillä, jos hankittava tavara on uusi kulkuväline ja hankkija on yksityishenkilö, joka aikoo lopulta käyttää kulkuvälinettä tietyssä jäsenvaltiossa, vaikutusta kysymyksiin 1 ja 2 annettavaan vastaukseen?

4)	Minkä ajankohdan mukaan on yhteisöhankinnassa arvioitava, onko kulkuväline yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla uusi?

(1) Neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Schorndorf (Saksa) on esittänyt 2.3.2009 – Ingrid Putz v. Medianess Electronics GmbH

(Asia C-87/09)

2009/C 90/31

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Schorndorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ingrid Putz

Vastaaja: Medianess Electronics GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY (1) 3 artiklan 2 kohtaa ja 3 kohdan kolmatta alakohtaa tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään, että kun kulutustavara saatetaan sopimuksen mukaiseksi vaihtamalla se, myyjä ei vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat jälkikäteen toimitetun kulutustavaran asentamisesta tavaraan, johon kuluttaja on asentanut sopimuksen vastaisen kulutustavaran sen luonteen ja käyttötarkoituksen mukaisesti, kun se ei ole alunperin sopimuksessa sitoutunut suorittamaan asennusta?

Onko edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohtaa ja 3 kohdan kolmatta alakohtaa tulkittava siten, että kun kulutustavara saatetaan sopimuksen mukaiseksi vaihtamalla se, myyjän on vastattava kustannuksista, jotka aiheutuvat virheellisen kulutustavaran irrottamisesta toisesta tavarasta, johon kuluttaja on asentanut kulutustavaran sen luonteen ja käyttötarkoituksen mukaisesti?

(1) Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY (EYVL L 171, s. 12).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/20

Valitus, jonka General Química, S.A., Repsol Química, S.A. ja Repsol YPF, S.A. ovat tehneet 3.3.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-85/06, General Química ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, 18.12.2008 antamasta tuomiosta

(Asia C-90/09 P)

2009/C 90/32

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittajat: General Química, S.A., Repsol Química, S.A. ja Repsol YPF, S.A. (edustajat: abogado J. M. Jiménez-Laiglesia Oñate ja abogado J. Jiménez-Laiglesia Oñate)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	asiassa T-85/06 18.12.2008 annettu tuomio on kumottava niiltä osin kuin siinä hylätään kumoamisperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä ja perustelujen laiminlyöntiä valittajien solidaarisen vastuun osalta

—

päätöksen 1 artiklan g ja h alakohta ja 2 artiklan d alakohta on kumottava niiltä osin kuin kyseisessä päätöksessä todetaan Repsol YPF:n ja Repsol Químican olevan yhdessä ja solidaarisesti vastuussa sellaisesta EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, johon General Química on syyllistynyt, ja toissijaisesti niiltä osin kuin kyseinen päätös koskee Repsol YPF:ää, ja molemmissa tapauksessa seuraamuksen määrää on vähennettävä asianmukaisesti

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksessa vaaditaan kumoamaan ratkaisu, joka koskee sellaiseen päätökseen kohdistetun kumoamisperusteen hylkäämistä, jolla Repsol Químican ja Repsol YPF:n katsotaan olevan vastuussa sellaisesta toiminnasta, johon General Química, S.A. on syyllistynyt. Valituksenalaisessa tuomiossa on virheellisesti hyväksytty syyksiluettavuutta koskeva peruste ilman, että sillä olisi yhteyttä asian tosiseikkoihin tai olosuhteisiin taikka siihen rikkomiseen, johon General Química on syyllistynyt. Tuomiossa tehdään virhe, koska siinä katsotaan, että emoyhtiö on vastuussa tytäryhtiön toiminnasta pelkästään sillä perusteella, että ensiksi mainitulla on mahdollisuus tai kyky vaikuttaa ratkaisevalla tavalla viimeksi mainittuun. Tuomiossa ei myöskään perustella sitä, millä tavalla tuomiossa esille nostetut seikat osoittaisivat tällaisen ratkaisevan vaikutuksen olemassaolon, ja samalla siinä hylätään tai vääristellään muita asiassa esitettyjä seikkoja. Tuomiossa myös sovelletaan virheellisesti sellaista olettamaa, joka oikeuskäytännössä on vahvistettu sellaisia tapauksia varten, joissa emoyhtiö omistaa koko yhtiöpääoman, ja käännetään todistustaakka täsmentämättä edes sitä, mitä näyttöä kyseisen olettaman kumoamiseksi olisi esitettävä. Tuomiossa myönnetään komissiolle rajaton harkintavalta ja rajaton valta arvioida näyttöä, joka edellä mainitun olettaman kumoamiseksi esitetään. Näin ollen olettamasta on tehty sellainen, ettei sitä ole mahdollista kumota. Sen lisäksi ja huolimatta siitä, ettei Repsol YPF:n vastuuta ole yksilöity ja ettei se ole kiistaton, tuomiossa tehdään virhe, kun siinä ulotetaan automaattisesti konsernin emoyhtiöön olettama ratkaisevasta vaikutusvallasta. Rikkomisesta vastuussa olevaksi katsotaan konserni eikä yhden taloudellisen yksikön muodostama yritys, ja lisäksi vastuu esitetään sellaisena, ettei sitä ole mahdollista kiistää.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Tirrenia di Navigazione ym. v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-265/04, T-292/04 ja T-504/04) (1)

(Valtiontuki - Merikuljetus - Italian viranomaisten alueellisille yhtiöille maksamat avustukset - Päätös, jolla todetaan tuet osittain yhteismarkkinoille soveltuviksi ja osittain yhteismarkkinoille soveltumattomiksi - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Oikeussuojan tarve - Uudet tai olemassa olevat tuet - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen (ETY) N:o 3577/92 4 artiklan 3 kohta)

2009/C 90/33

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja asiassa T-265/04: Tirrenia di Navigazione SpA, aiemmin Tirrenia di Navigazione SpA ja Adriatica di Navigazione SpA (Napoli, Italia) (edustajat: aluksi asianajajat G. Roberti, A. Franchi ja G. Belletti, sittemmin G. Roberti ja G. Belletti)

Kantajat asiassa T-292/04: Caremar SpA (Napoli); Toremar SpA (Livorno, Italia); Siremar SpA (Palermo, Italia) ja Saremar SpA (Cagliari, Italia) (edustajat: aluksi asianajajat G. Roberti, A. Franchi ja G. Bellitti, sittemmin G. Roberti ja G. Bellitti)

Kantaja asiassa T-504/04: Navigazione Libera del Golfo SpA (Napoli) (edustajat: asianajajat S. Ravenna ja A. Abate)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja E. Righini)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Caremar SpA (edustajat: aluksi asianajajat G. Roberti, A. Franchi ja G. Bellitti, sittemmin G. Roberti ja G. Bellitti) ja Italian tasavalta (asiamies: M. Fiorilli)

Oikeudenkäynnin kohde

Valtiontuesta, jonka Italia on myöntänyt merenkulkuyrityksille Adriatica, Caremar, Siremar, Saremar ja Toremar (Tirrenia-konserni) 16.3.2004 tehdyn komission päätöksen 2005/163/EY (EUVL 2005, L 53, s. 29) osittaista kumoamista koskevat vaatimukset.

Tuomiolauselma

1)	Asioissa T-265/04 ja T-292/04 valtiontuesta, jonka Italia on myöntänyt merenkulkuyrityksille Adriatica, Caremar, Siremar, Saremar ja Toremar (Tirrenia-konserni), 16.3.2004 tehty komission päätös 2005/163/EY kumotaan.

2)	Asiassa T-504/04 kanne jää vaille kohdetta.

3)	Asiassa T-265/04 komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Tirrenia di Navigazione SpA:n oikeudenkäyntikulut.

4)	Asiassa T-292/04 komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Caremar SpA:n, Siremar SpA:n, Saremar SpA:n ja Toremar SpA:n oikeudenkäyntikulut.

5)	Asiassa T-504/04 komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Navigazione Libera del Golfo SpA:n oikeudenkäyntikulut.

6)	Asiassa T-504/04 Italian tasavalta ja Caremar vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 239, 25.9.2004.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.3.2009 – Aker Warnow Werft ja Kvaerner v. komissio

(Asia T-68/05) (1)

(Valtiontuet - Laivanrakennusteollisuus - Entinen Saksan demokraattinen tasavalta - Laivanrakennussopimuksiin liittyvien tappioiden kattamista varten suoritetut tuet - Kilpailukykytuet - Liiallisen suorituksen puuttuminen)

2009/C 90/34

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Aker Warnow Werft GmbH (Rostock, Saksa) ja Kvaerner ASA (Oslo, Norja) (edustajat: aluksi asianajaja M. Schütte ja solicitor B. Immenkamp, sittemmin M. Schütte)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Kreuschitz ja L. Flynn)

Oikeudenkäynnin kohde

Valtiontuesta, jonka Saksa on myöntänyt Kvaerner Warnow Werftille, 20.10.2004 tehdyn komission päätöksen 2005/374/EY (EUVL 2005, L 120, s. 21) kumoamista koskeva vaatimus.

Tuomiolauselma

1)	Valtiontuesta, jonka Saksa on myöntänyt Kvaerner Warnow Werftille, 20.10.2004 tehty komission päätös 2005/374/EY kumotaan.

2)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Aker Warnow Werft GmbH:n ja Kvaerner ASA:n oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 106, 30.4.2005.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 11.3.2009 – Borax Europe v. komissio

(Asia T-121/05) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Asiakirjat ja äänitallenteet - Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen - Yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskeva poikkeus - Päätöksentekomenettelyn turvaamista koskeva poikkeus)

2009/C 90/35

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Borax Europe Ltd (Guildford, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat D. Vandermeersch ja K. Nordlander)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Costa de Oliveira ja I. Chatzigiannis)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission pääsihteerin 17.1.2005 tekemän sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla evätään oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin ja äänitallenteisiin niiltä osin kuin on kyse vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27.6.1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY (EYVL 1967, 196, s. 1) mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen kerran

Tuomiolauselma

Komission pääsihteerin 17.1.2005 tekemä päätös, jolla evätään oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin ja äänitallenteisiin niiltä osin kuin on kyse vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27.6.1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen kerran, kumotaan.

2)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 143, 11.6.2005.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 11.3.2009 – Borax Europe v. komissio

(Asia T-166/05) (1)

2009/C 90/36

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Borax Europe Ltd (Guildford, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat D. Vandermeersch ja K. Nordlander)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Costa de Oliveira ja I. Chatzigiannis)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission pääsihteerin 21.2.2005 tekemän sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla evätään oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin ja äänitallenteisiin niiltä osin kuin on kyse vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27.6.1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY (EYVL 1967, 196, s. 1) mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kolmannenkymmenennen kerran

Tuomiolauselma

Komission pääsihteerin 21.2.2005 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin sillä evätään Borax Europe Ltd:ltä oikeus tutustua 5. ja 6.10.2004 pidetyn kokouksen äänitallenteisiin, tästä kokouksesta laadittuun kahteen pöytäkirjan yhteenvetoluonnokseen, kolmeentoista asiantuntijoiden kommenttiin, kahteen teollisuuden edustajien kommenttiin ja tanskalaisen edustajan jättämään asiakirjaan.

2)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 155, 25.6.2005.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/24

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Italia v. komissio

(Asia T-424/05) (1)

(Valtiontuet - Tukiohjelma, jonka Italian viranomaiset ovat toteuttaneet markkina-arvoltaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin erikoistuneiden yhteissijoitusyritysten hyväksi - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi - Perusteluvelvollisuus - Toimenpiteen valikoivuus - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailun vääristyminen - EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta)

2009/C 90/37

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja E. Righini)

Oikeudenkäynnin kohde

Tukiohjelmasta, jonka Italia on toteuttanut säännellyillä markkinoilla julkisesti noteerattuihin markkina-arvoltaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin erikoistuneiden yhteissijoitusyritysten hyväksi, 6.9.2005 tehdyn komission päätöksen 2006/638/EY (EYVL 2006 L 268, s. 1) kumoaminen

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 22, 28.1.2006.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/24

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Associazione italiana del risparmio gestito ja Fineco Asset Management v. komissio

(Asia T-445/05) (1)

(Valtiontuet - Tukiohjelma, jonka Italian viranomaiset ovat toteuttaneet markkina-arvoltaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin erikoistuneiden yhteissijoitusyritysten hyväksi - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi - Kumoamiskanne - Päätös koskee kantajia suoraan ja erikseen - Tutkittavaksi ottaminen - Perusteluvelvollisuus - Toimenpiteen valikoivuus - Takaisinperimisvelvollisuus)

2009/C 90/38

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Associazione italiana del risparmio gestito (Rooma, Italia) ja Fineco Asset Management SpA (Rooma) (edustajat: asianajajat G. Escalar, G. Cipolla ja V. Giordano)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja E. Righini)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 48, 25.2.2006.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/25

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.3.2009 – Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto

(Asia T-249/06) (1)

(Polkumyynti - Tiettyjen Kroatiasta, Romaniasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonti - Normaaliarvon laskeminen - Yhteisön tuotannonalan yhteistyö - Oikaisu - Toiminta, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa - Yksi ainoa taloudellinen yksikkö - Ilmeinen arviointivirhe - Sitoumustarjous - Puolustautumisoikeudet - Perusteluvelvollisuus)

2009/C 90/39

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Interpipe Nikopolsky Seamless Tubes Plant Niko Tube ZAT (Interpipe Niko Tube ZAT), aiemmin Nikopolsky Seamless Tubes Plant ”Niko Tube” ZAT (Nikopol, Ukraina) ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant VAT (Interpipe NTRP VAT), aiemmin Nizhnedneprovsky Tube-Rolling Plant VAT (Dnipropetrovsk, Ukraina) (edustajat: aluksi asianajajat H.-G. Kamann ja P. Vander Schueren, sittemin P. Vander Schueren)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamies: J.-P. Hix, avustajanaan asianajaja G. Berrisch)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi H. van Vliet ja T. Scharf, sittemmin H. van Vliet ja K. Talabér-Ritz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta tiettyjen Kroatiasta, Romaniasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa, neuvoston asetusten (EY) N:o 2320/97 ja (EY) N:o 348/2000 kumoamisesta, tiettyjen muun muassa Venäjältä ja Romaniasta peräisin olevien, raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelun ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päättämisestä sekä tiettyjen muun muassa Venäjältä ja Romaniasta sekä Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevien, raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelujen päättämisestä 27.6.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 954/2006 (EUVL L 175, s. 4)

Tuomiolauselma

Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta tiettyjen Kroatiasta, Romaniasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa, neuvoston asetusten (EY) N:o 2320/97 ja (EY) N:o 348/2000 kumoamisesta, tiettyjen muun muassa Venäjältä ja Romaniasta peräisin olevien, raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelun ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päättämisestä sekä tiettyjen muun muassa Venäjältä ja Romaniasta sekä Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevien, raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelujen päättämisestä 27.6.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 954/2006 1 artikla kumotaan siltä osin kuin polkumyyntitulli, joka on vahvistettu Interpipe Nikopolsky Seamless Tubes Plant Niko Tube ZAT:n (Interpipe Niko Tube ZAT) ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant VAT:n (Interpipe NTRP VAT) valmistamien tuotteiden Euroopan yhteisöön suuntautuvalle viennille ylittää sen polkumyyntitullin, jota olisi sovellettava, jos vientihintaa ei olisi oikaistu palkkion perusteella, kun myynnit suoritettiin etuyhteydessä olevan kauppayhtiön, Sepco SA:n, välityksellä.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä neljänneksestä kantajille aiheutuneista kuluista. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 261, 28.10.2006.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/25

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Professional Tennis Registry v. SMHV – Registro Profesional de Tenis (PTR PROFESSIONAL TENNIS REGISTRY)

(Asia T-168/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin PTR PROFESSIONAL TENNIS REGISTRY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen ja yhteisön kuviomerkki RPT Registro Profesional de Tenis, S.L. ja aikaisempi kansallinen kuviomerkki RPT European Registry of Professional Tennis - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 90/40

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Professional Tennis Registry, Inc. (Hilton Head Island, Etelä-Carolina, Yhdysvallat) (edustajat: barrister M. Vanhegan ja barrister B. Brandreth)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Registro Profesional de Tenis, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja M. Zarobe)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 28.2.2007 tekemästä päätöksestä, sellaisena kuin se on oikaistuna (asia R 1050/2005-1), joka koskee Registro Profesional de Tenis, SL:n ja Professional Tennis Registry, Inc:in välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit (SMHV) 28.2.2007 tekemä päätös kumotaan.

2)	SMHV velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Professional Tennis Registry, Inc:ille.

3)	Registro Profesional de Tenis, SL vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 170, 21.7.2007.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/26

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.3.2009 – Piccoli v. SMHV (Simpukan esitys)

(Asia T-8/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus kolmiulotteisen merkin rekisteröimisestä yhteisön tavaramerkiksi - Simpukan muoto - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Käyttöön perustuvan erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta)

2009/C 90/41

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: G. M. Piccoli Srl (Alzano Lombardo, Italia) (edustajat: asianajajat S. Giudici ja S. Caselli)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: L. Rampini)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 28.9.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 530/2007-1), joka koski hakemusta simpukanmuotoisen kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	G. M. Piccoli Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 64, 8.3.2008.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/26

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 18.2.2009 – IMS v. komissio

(Asia T-346/06) (1)

(Kumoamista ja vahingonkorvausta koskeva kanne - Direktiivi 98/37/EY - Koneet, joissa on CE-merkintä - Ihmisille aiheutuva vaara - Kansallinen kieltotoimi - Komission lausunto, jossa todetaan toimenpide perustelluksi - Kumoamiskanne - Riidanalaisen toimen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen - Vahingonkorvauskanne - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta - Tutkimatta jättäminen)

2009/C 90/42

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Industria Masetto Schio Srl (IMS) (Schio, Italia) (edustajat: asianajajat F. Colonna ja T. Romolotti)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. Zadra ja D. Lawunmi)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Ranskan tasavalta (asiamies: G. de Bergues)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä sen 6.9.2006 annetun komission lausunnon C(2006)3914 kumoaminen, joka koskee Ranskan viranomaisten antamaa, tiettyjä IMS-merkkisiä mekaanisia puristimia koskevaa kieltopäätöstä, ja toisaalta vahingonkorvauskanne, jossa vaaditaan korvausta kyseisestä lausunnosta valittajalle väitetysti aiheutuneesta vahingosta

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen raukeaa kumoamiskanteen osalta.

2)	Kanne jätetään tutkimatta muilta osin.

3)	Komissio vastaa välitoimimenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Muilta osin komissio ja Industria Masetto Schio Srl (IMS) vastaavat kumpikin puolesta oikeudenkäyntikuluja.

4)	Ranskan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/27

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 15.1.2009 – Braun-Neumann v. parlamentti

(Asia T-306/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Eläkkeet - Jälkeen jääneen eläke - 50 prosenttia maksettava jälkeen jääneen toisen aviopuolison olemassaolon perusteella - Kantajalle vastainen toimi - Myöhästynyt valitus)

2009/C 90/43

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Kurt-Wolfgang Braun-Neumann (Lohr am Main, Saksa) (edustaja: asianajaja P. Ames)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: K. Zejdová ja S. Seyr)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-79/07, Braun-Neumann vastaan parlamentti, 23.5.2008 antamasta määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) tehty valitus, jolla vaaditaan kyseisen määräyksen kumoamista

Määräysosa

1)	Valitus hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat tässä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 247, 27.9.2008.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/27

Kanne 6.2.2009 – Helleenien tasavalta v. komissio

(Asia T-46/09)

2009/C 90/44

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: valtion oikeudelliset neuvonantajat V. Kontolaimos, I. Chalkias ja S. Charitaki ja valtion oikeudellisen neuvoston oikeudellinen asiamies S. Papaionannou)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riidanalainen päätös on kumottava tai sitä on muutettava jäljempänä erityisesti esitetyiltä osin ja komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä oleva kanne kohdistuu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 8.12.2008 tehtyyn päätökseen K(2000) 7820 lopullinen, joka on annettu tiedoksi kantajalle numerolla SG-Greffe (2008) D 20786/09-12-2008.

Kantaja esittää 12 kumoamisperustetta väitteidensä tueksi.

Erityisesti on todettava, että sitrushedelmien alalla ja ensimmäisessä kumoamisperusteessaan kantaja väittää, että komissio on tulkinnut ehdotetun oikaisun suuruuden osalta virheellisesti komission asiakirjoja AGRI VI 5330/97, AGRI 61495/2002/REV I ja AGRI/60637/2006 (EMOTR:n tilien tarkastamisen ja hyväksymisen taloudellisten seurausten laskeminen – Suuntaviivat – Toistuvat puutteet – Uusiminen) ja soveltanut niitä virheellisesti, koska perustarkastuksissa ei ollut puutteita eikä myöskään sitrushedelmien tukijärjestelmässä ollut toistuvia puutteita, kun taas toisessa kumoamisperusteessa kantaja väittää, että komissio arvioi tosiseikkoja virheellisesti ja määräsi vääräsuhteisen rahoitusoikaisun, koska hallinnon ja kirjanpidon tarkastukset on suoritettu ja koska käteismaksu koski vain yhtä tapausta.

Puuvillan tuen alalla ja kolmannessa kumoamisperusteessa kantaja esittää viisi erityistä väitettä: a) oikaisu oli kantajan mukaan mielivaltainen ja vääräsuhteinen, koska ei otettu huomioon järjestelmien parantamista ja myöhäistä muutosta puuvillan vuoden 2001 tukijärjestelmässä, b) oikaisun olisi pitänyt olla erilainen kultakin vuodelta, koska tarkastusjärjestelmän tila ei ollut sama kahdella ajanjaksolla, c) puuvillan tukijärjestelmän yhteensopivuus yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa oli varmistettu, d) ympäristötoimenpiteet tarkastettiin sopivana aikana ja e) paikalla suoritettavat pinta-alojen tarkastukset (5 %) oli suoritettu ajoissa ja tehokkaasti.

Siltä osin kuin kyse on nautapalkkioista ja neljännessä kumoamisperusteessaan kantaja väittää, että riidanalainen päätös on virheellinen, koska sitä tehdessä ylitettiin tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn loppuunsaattamisen kohtuullinen aika, ja kyseinen päätös on kumottava, koska sen on tehnyt kyseisenä ajankohtana ilman toimivaltaa ollut elin ja/tai koska sitä tehtäessä on käytetty väärin komission asiaa koskevaa toimivaltaa ja/tai koska sillä loukataan jäsenvaltioiden perusteltua luottamusta.

Viidennessä kumoamisperusteessa väitetään toissijaisesti, että komission päätös on kumottava, koska siinä lainvastaisesti tukeudutaan oikaisujen tekemiseksi aikaan, joka edelsi yleistä kompromissikirjettä tai viimeistä huomautuskirjettä.

Kuudennessa kumoamisperusteessa vedotaan erityisesti oikaisujen tekemissyiden osalta asetuksen (ETY) 1258/99 (1) 7 artiklan ja suuntaviivojen virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen sekä tosiseikkojen ja näytön virheelliseen arviointiin tai tosiseikkoja koskevaan virheeseen sekä perustelujen puuttumiseen.

Oliiviöljyn tuen osalta seitsemännessä kumoamisperusteessa väitetään, että riidanalainen päätös on virheellinen, koska sitä tehtäessä ylitettiin tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn loppuunsaattamisen kohtuullinen aika, ja kyseinen päätös on kumottava, koska sen on tehnyt kyseisenä ajankohtana ilman toimivaltaa ollut elin ja/tai koska sitä tehtäessä on käytetty väärin komission asiaa koskevaa toimivaltaa ja/tai koska sillä loukataan jäsenvaltioiden perusteltua luottamusta.

Kahdeksannessa kumoamisperusteessa väitetään toissijaisesti, että riidanalaisessa päätöksessä lainvastaisesti tukeudutaan oikaisujen tekemiseksi aikaan, joka edelsi yleistä kompromissikirjettä tai viimeistä huomautuskirjettä,

Yhdeksännessä kumoamisperusteessa kantaja väittää erityisesti oikaisujen tekemissyiden osalta, että riidanalainen päätös on kumottava sen vuoksi, että on tulkittu väärin asetusta (EY) N:o 1258/99 ja (EY) N:o 1663/95, (2) suuntaviivoja VI/5330/97 ja AGRI/61495/2002 ja tarkasteltavana olevan järjestelmän (asetuksen (ETY) 2261/84 (3) 16 artiklan, asetuksen (EY) N:o 2366/98 (4) 27 ja 28 artiklan sekä asetuksen (EY) 1638/98 (5) 2 artiklan ja 2a artiklan) erityissäännöksiä, tosiseikkojen osalta on tehty virhe, tosiseikkoja on arvioitu virheellisesti, perustelut ovat puutteelliset ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

Lopuksi, siltä osin kuin kyse on rahoitusoikaisujen enimmäismääristä ja viivästyneistä maksuista, kymmenennessä kumoamisperusteessa vaaditaan, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee tarkastusta FA/2005/70, koska on rikottu tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyä koskevia säännöksiä ja asetuksen (EY) N:o 817/04 (6) säännöksiä ja koska perustelut ovat puutteelliset ja koska suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

11. kumoamisperusteessa kantaja vaatii, että komission päätös on kumottava myös siltä osin kuin se koskee tilintarkastusta FA/2006/108, tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyä koskevien säännösten rikkomisen, asetuksen (EY) N:o 296/97 (7) virheellisen tulkinnan, tosiseikkojen virheellisen arvioinnin, perustelujen puutteellisuuden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi, ja 12. kumoamisperusteessa vaaditaan kumottavaksi riidanalaisen päätöksen se osa, joka koskee tarkastusta FA/2006/137, riittämättömien perustelujen vuoksi.

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17.5.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1258/1999 (EYVL L 160, s. 103).

(2) Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 7.7.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 1663/95 (EYVL L 158, s. 6).

(3) Tuen myöntämistä oliiviöljyn tuotannolle sekä tuottajajärjestöille koskevista yleisistä säännöistä 17.7.1984 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2261/84 (EYVL L 208, s. 3).

(4) Oliiviöljyn tuotantotukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä markkinointivuosiksi 1998/1999–2000/2001 30.10.1998 annettu komission asetus (EY) N:o 2366/98 (EYVL L 293, s. 50).

(5) Rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 136/66/ETY muuttamisesta 20.7.1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1638/98 (EYVL L 210, s. 32).

(6) Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 817/2004 (EUVL L 153, s. 31).

(7) Jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta rahoitettujen menojen kuukausittaisesta kirjanpidosta ja asetuksen (ETY) N:o 2776/88 kumoamisesta 16.2.1996 annettu komission asetus (EY) N:o 296/96 (EYVL L 39, s. 5).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/29

Kanne 30.1.2009 – Evropaïki Dynamiki v. komissio

(Asia T-49/09)

2009/C 90/45

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: lakimiehet N. Korogiannakis ja P. Katsimani)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

on kumottava kantajalle 21.11.2008 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annettu komission päätös, jolla hylättiin tarjous, jonka kantaja teki aluepolitiikan pääosaston tietojärjestelmien ylläpitoa ja kehittämistä koskevaa tarjouskilpailua REGIO-A4-2008-1 koskevan tarjouspyyntöilmoituksen (1) perusteella, sekä kaikki tähän liittyvät myöhemmät päätökset, mukaan lukien päätös tehdä hankintasopimus tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan kanssa

—	komissio on velvoitettava maksamaan kantajalle 4 520 845,05 euroa korvauksena kantajalle kyseisestä tarjouskilpailumenettelystä aiheutuneesta vahingosta.

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aihetuvat oikeudenkäyntikulut ja muut kulut siinäkin tapauksessa, että kanne hylätään.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevassa asiassa kantaja vaatii vastaajan sen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin tarjous, jonka kantaja teki aluepolitiikan pääosaston tietojärjestelmien ylläpitoa ja kehittämistä koskevaa tarjouskilpailua REGIO-A4-2008-1 koskevan tarjouspyyntöilmoituksen johdosta, ja jolla päätettiin tehdä hankintasopimus tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan kanssa. Kantaja vaatii lisäksi korvausta vahingosta, joka sille väitetysti aiheutui hankintamenettelystä.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Ensinnäkin kantaja väittää, että komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se hyväksyi jälkikäteen edellytykset, jotka eivät olleet tarjoajien tiedossa ja koska se käytti syrjivää arviointimenetelmää.

Toiseksi kantaja katsoo, että arviointikomitea ei riittävästi perustellut päätöstään.

Kolmanneksi kantaja katsoo, että komissio ei ole noudattanut olennaisia menettelymääräyksiä, koska se asetti ylimääräisen arviointikomitean.

Neljänneksi kantaja väittää, että vastaaja perusti kantajan tarjouksen arvioinnin perusteettomille toteamuksille ja oletuksille ja on täten tehnyt vakavan ja ilmeisen arviointivirheen sekä käyttänyt väärin toimivaltaansa.

(1) EUVL 2008/S 117-155067

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/29

Kanne 3.2.2009 – Ifemy’s v. SMHV – Dada & Co Kids (Dada & Co. kids)

(Asia T-50/09)

2009/C 90/46

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ifemy’s Holding GmbH (München, Saksa) (edustaja: asianajaja H. G. Augustinowski)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Dada & Co Kids Srl (Prato, Italia)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 27.11.2008 asiassa R 911/2008-4 tekemä päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”Dada & Co. kids” luokkaan 25 kuuluville tavaroille

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksan tavaramerkkirekisteröinti nro 30 114 449 sanamerkistä ”DADA” luokkaan 25 kuuluville tavaroille

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: EY 2 ja EY 3 artiklaan sisältyvien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, rehellisen kilpailun periaatteen ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaaminen sekä neuvoston asetuksen N:o 40/04 43 artiklan ja 80 artiklan 1 kohdan ja neuvoston asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 2 kohdan ja 80 säännön 2 kohdan rikkominen, koska valituslautakunta jätti kumoamatta väiteosaston päätöksen, jossa mainittiin väärä hakija, ja koska valituslautakunta lisäksi katsoi virheellisesti, että kantajalle oli annettu tilaisuus esittää asian kannalta merkityksellinen näyttö.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/30

Kanne 11.2.2009 – Cafea v. SMHV – Christian (BEST FARM)

(Asia T-53/09)

2009/C 90/47

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Cafea GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Schumann ja M. Hartmann)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Dieter Christian (Frankfurt, Saksa)

Vaatimukset

—	ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 420/2008-1 27.11.2008 tekemä päätös on kumottava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	hakija on velvoitettava korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston väite- ja valitusmenettelystä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Dieter Christian

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki BEST FARM luokkiin 29, 30, 31 ja 32 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 3 089 281)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja aikaisemmalla nimellään KORD Beteiligungsgesellschaft mbH & Co. KG

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: saksalainen sanamerkki BESTFORM luokkiin 1, 29, 30, 32, 33 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (nro 30 056 334)

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska kyseisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara tai vähintäänkin mielleyhtymän vaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s.1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/30

Kanne 11.2.2009 – XXXLutz Marken v. SMHV – Natura Selection (Linea Natura Natur hat immer Stil)

(Asia T-54/09)

2009/C 90/48

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: XXXLutz Marken GmbH (Wels, Itävalta) (edustaja: asianajaja H. Pannen)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Natura Selection SL (Barcelona, Espanja)

Vaatimukset

—	SMHV:n valituslautakunnan toisen jaoston 28.11.2008 tekemä päätös asiassa R 1787/2007-2 on kumottava;

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuvamerkki ”LineaNatura Natur hat immer Stil” luokkiin 8, 14, 16, 20, 21, 24, 25 ja 27 kuuluvia tavaroita varten (hakemuksen numero 4 626 693)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Natura Selection S. L.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: kuvamerkki ”natura selection” (yhteisön tavaramerkki nro 2 016 384) luokkiin 3, 14, 16, 20, 25, 35, 38, 39 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten sekä muut sanan ”natura” sisältävät yhteisön tavaramerkit ja espanjalaiset tavaramerkit luokkiin 3, 14, 16, 20, 21, 24, 25, 27, 28, 35, 39 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksytty

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätty

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen, sillä vastakkaisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/31

Kanne 13.2.2009 – Saint-Gobain Glass France ym. v. komissio

(Asia T-56/09)

2009/C 90/49

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Saint-Gobain Glass France SA (Courbevoie, Ranska), Saint-Gobain Sekurit Deutschland GmbH & Co. KG (Aachen, Saksa), Saint-Gobain Sekurit France SAS (Thourotte, Ranska) (edustajat: asianajajat B. van de Walle de Ghelcke, B. Meyring, M. Guillaumond ja E. Venot)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajien vaatimukset (1)

—

EY 81 artiklan mukaisesta soveltamismenettelystä 12.11.2008 tehty komission päätös K(2008) 6815 lopullinen (asia COMP/39.125 – Autolasi), joka on annettu tiedoksi kantajille 13.2.2009 ja 16.2.2009, sellaisena kuin se on muutettuna 11.2.2009 tehdyllä komission päätöksellä K(2009)863 lopullinen, sekä ensin mainitun päätöksen päätösosan taustalla olevat perustelut on kumottava siltä osin kuin tämän päätöksen muutettu versio koskee kantajia, tai vaihtoehtoisesti on kumottava päätöksen 2 artikla

—	toissijaisesti 11.2.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009)863 lopullinen, joka on annettu tiedoksi kantajille 13.2.2009 ja 16.2.2009, 2 artiklassa kantajille määrätyt sakot on alennettava kohtuulliseen määrään

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteellaan kantajat vaativat osittain kumottavaksi asiassa COMP/39.125 – Autolasi, 12.11.2008 tehtyä komission päätöstä K(2008) 6815 lopullinen, jossa komissio on todennut, että tietyt yritykset, kantajat mukaan lukien, ovat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa, koska ne ovat jakaneet keskenään autolasien toimitussopimuksia ja sovittaneet yhteen hintapolitiikkansa sekä hankintastrategiansa eurooppalaisilla autolasimarkkinoilla.

Kanteensa tueksi kantajat esittävät kahdeksan kanneperustetta, jotka perustuvat seuraaviin seikkoihin:

—

riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevaa oikeutta sekä syyttömyysolettamaa on loukattu, koska sakon on asettanut hallinnollinen viranomainen, jolla on sekä tutkintaa että seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta, ja asetus N:o 1/2003 (2) on lainvastainen siltä osin kuin siinä ei säädetä tätä riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevasta oikeudesta

—	kantajien kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta on loukattu, koska komissio ei ole soveltanut kontradiktorista menettelyä sakkojen laskentatapaan vuoden 2006 sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen (3) mukaisesti

—	EY 253 artiklaa on rikottu, koska riidanalaista päätöstä ei ole oikeudellisesti riittävästi perusteltu siltä osin kuin komissio ei ole havainnollisesti selittänyt, mihin myynteihin rikkomiseen liittyvän liikevaihdon laskeminen perustuu

—

asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja rangaistusten henkilökohtaisuutta koskevaa periaatetta on loukattu sekä harkintavallan väärinkäytön kieltoa on rikottu, koska kymmenen prosentin enimmäisrajaa olisi tullut soveltaa ainoastaan kantajien liikevaihtoihin ottamatta huomioon Compagnie de Saint-Gobainin liikevaihtoa

—

rangaistusten taannehtivuuden kieltoa on rikottu siltä osin kuin komissio on soveltanut vuoden 2006 sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja taannehtivasti, mistä on ollut seurauksena sakkojen suuruuden huomattava ennakoimaton nousu, koska komissio perusti riidanalaisen päätöksen näihin suuntaviivoihin ottamatta huomioon sitä seikkaa, että ne on hyväksytty rikkomisen jo loputtua

—	suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska komission asettamat sakot ovat ennaltaehkäisevään tarkoitukseen nähden kohtuuttomia, suhteettomia ja perusteettomia

—	asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa on rikottu ja perustelut puuttuvat siltä osin kuin komissiolla ei ole oikeutta käyttää perusteena kahta aiempaa rikkomista, joita pidetään riidanalaisen päätöksen kannalta merkityksellisinä, koska kumpaakaan näistä päätöksestä ei ole osoitettu kantajille

—	asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan sekä 3 kohdan soveltamista koskeva oikeudellinen virhe ja arviointivirhe, koska komissio ei ole ottanut huomioon sakkoa laskettaessa sitä, että kantajat eivät ole kiistäneet tosiseikkoja.

(1) Sellaisina kuin ne ovat muutettuina kanteella, joka on nostettu komission riidanalaiseen päätökseen tekemän oikaisun johdosta.

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

(3) Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/32

Kanne 18.2.2009 – Soliver v. komissio

(Asia T-68/09)

2009/C 90/50

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Soliver NV (Roeselare, Belgia) (edustajat asianajajat H. Gilliams ja J. Bocken)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—	kumoaa asiassa nro COMP/39.125 – Autoglas 12.11.2008 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä katsotaan selvitetyksi, että kantaja on osallistunut siinä todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen 19.11.2001–11.3.2003;

—	kumoaa komission asiassa nro COMP/39.125 – Autoglas 12.11.2008 tekemän päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin siinä on määrätty kantajalle 4 396 000 euron sakko;

—	toissijaisesti alentaa huomattavasti kantajalle määrättyä sakkoa;

—	joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi ensinnäkin EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin sekä selvästi virheelliseen tosiseikkojen arviointiin. Kantaja lausuu, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä on perusteettomasti katsottu, että kantaja olisi 19.11.2001–11.3.2003 osallistunut riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Toiseksi kantaja vetoaa siihen, ettei komission käyttämää myynnin arvoa ole perusteltu, ettei se ole sakon laskentaa koskevien suuntaviivojen mukainen, ettei se anna kantajalle mahdollisuutta asianmukaiseen puolustautumiseen ja että se on syyttömyysolettaman ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Kolmanneksi kantaja vetoaa yhdenvertaisuusperiaatteen, suhteellisuusperiaatteen, sakon laskentaa koskevien suuntaviivojen ja perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen. Kantajan mukaan komissio on käyttänyt kantajan sakon perusmäärän laskemiseen kohtuuttoman suurta prosenttiosuutta myynnin arvosta.

Neljänneksi kantaja vetoaa suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen sekä selvästi virheelliseen tosiseikkojen arviointiin, koska komissio on kertonut kantajan myynnin arvon niiden vuosien lukumäärällä, joina kantajan on väitetty osallistuneen päätöksen 1 artiklassa todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Viidenneksi kantaja vetoaa taannehtivan oikeusvaikutuksen kiellon rikkomiseen. Kantajan mukaan komissio soveltaa sakon laskentaa koskevia vuoden 2006 suuntaviivoja (1) väitettyyn rikkomiseen, joka oli päättynyt jo ennen sakon laskentaa koskevien kyseisten suuntaviivojen julkistamista.

Kuudenneksi kantaja vetoaa yhdenvertaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sekä selvästi virheelliseen tosiseikkojen arviointiin, koska komissio on korottanut kantajalle määrätyn sakon perusmäärää lisämäärällä, joka on ollut 16 prosenttia myynnin arvosta.

Seitsemänneksi kantaja vetoaa EY 81 artiklan ja suuntaviivojen rikkomiseen, koska komissio on kantajan sakon määrää laskiessaan kieltäytynyt ottamasta huomioon useita lieventäviä seikkoja kantajan osalta.

(1) Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2006 C 210, s. 2).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/33

Kanne 20.2.2009 – Provincie Groningen ja Provincie Drenthe v. komissio

(Asia T-69/09)

2009/C 90/51

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Provincie Groningen (Groningen, Alankomaat) ja Provincie Drenthe (Assen, Alankomaat) (edustajat: asianajajat C. Dekker ja E. Belhadj)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

komission 11.12.2008 tekemä päätös K(2008) 8355, joka koskee sellaisen tuen vähentämistä, jota komission 26.5.1997 tekemän päätöksen K (1997) 1362 mukaisesti maksetaan Euroopan aluekehitysrahastosta Groningenin-Drenthen alueita koskevan tavoite 2 -ohjelma-asiakirjan nro 97.07.13.003 osalta, on kumottava niiltä osin kuin kyseinen päätös koskee kahden prosentin kiinteämääräisen korjauksen soveltamista 1 139 346,24 euron suuruiseen talousarvioon ja sellaista 8 441 804 NLG:n suuruista menoerää, jonka osalta todettiin, ettei minkäänlaista tukea voida maksaa, ja niiltä osin kuin kyseinen päätös koskee 5.76 prosentin korjausta sekä 1 160 456 NLG:n korjausta, josta on määrätty sillä perusteella, ettei hankintadirektiiveissä säädetyt kynnysarvot alittavista hankinnoista ole järjestetty tarjouskilpailumenettelyjä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat väittävät kanteensa tueksi ensinnäkin, että asetuksen N:o 4253/88 (1) 24 artiklaa on rikottu, koska komissio on soveltanut 5.76 prosentin korjausta todettujen virheiden perusteella ja 2 prosentin kiinteämääräistä korjausta sen perusteella, ettei hankkeeseen ja ohjelmaan liittyviä erityisiä edellytyksiä täytetty, vaikka kyseisiä korjauksia ei ole mahdollista perustaa mainittuun artiklaan.

Toiseksi kantajat väittävät, että EY 28 artiklaa ja EY 49 artiklaa on rikottu sillä perusteella, ettei komissio ymmärtänyt sitä, että sellaiset hankinnat, jotka alittavat sellaiset kynnysarvot, joihin direktiivissä 93/37/ETY (2), direktiivissä 93/38/ETY (3) ja direktiivissä 92/50/ETY (4) viitataan julkisten hankintojen osalta, on hyväksyttävä tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten mukaisesti ainoastaan, jos kyse on rajat ylittävistä toimista.

Kolmanneksi kantajat vetoavat oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen, koska komissio esitti, että julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä mainitut kynnysarvot alittavat sopimukset voidaan hyväksyä ainoastaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten mukaisesti, vaikka tämä ei ollut selvää silloin, kun Groningenin-Drenthen alueita koskeva tavoite 2 -ohjelma-asiakirja laadittiin.

Neljänneksi kantajat väittävät, että EY:n perustamissopimusta ja erityisesti EY 211 artiklaa on rikottu, koska komissio on soveltanut kiinteämääräistä 2 prosentin korjausta sillä perusteella, ettei hanketta koskevia kansallisia edellytyksiä ollut noudatettu, vaikka komissiolla ei ollut valtaa tehdä näin.

Viidenneksi kantajat väittävät, että asetusta N:o 5253/88 ja asetusta N:o 2064/97 (5) on rikottu, koska komissio ei ymmärtänyt, että kantajat olivat täyttäneet velvollisuutensa, jotka koskivat seuranta- ja valvontajärjestelmää.

Kuudenneksi kantajat väittävät, että luottamuksensuojan periaatetta on loukattu sillä perusteella, että komissio antoi kantajille syyn luottaa perustellusti siihen, että olemassa olevat seuranta- ja valvontajärjestelmä ja muut valvonnan muodot olivat riittäviä kantajien velvollisuuden täyttämiseksi.

Seitsemänneksi kantajat vetoavat asetuksen N:o 4253/88 rikkomiseen sillä perusteella, että komissio katsoi virheellisesti, ettei Noord-Zuidroute -hanketta saatettu ajoissa päätökseen ja että seuranta- ja valvontajärjestelmien osalta esiintyi sellaisia puutteita, joiden perusteella päätettiin soveltaa 2 prosentin kiinteämääräistä korjausta.

Kahdeksanneksi kantajat väittävät, että direktiiviä 93/36/ETY (6) on rikottu, koska komissio katsoi virheellisesti, että Waterfabriek Noorder Dierenpark Emmen -hankkeen yhteydessä membraanien ja prosessinseurantajärjestelmän toimittamista koskevat sopimukset oli direktiivin 93/36/ETY vastaisesti tehty ilman kilpailuttamista, vaikka direktiivin 93/36/ETY se onkin tuollaisessa tilanteessa sallittua.

Yhdeksänneksi kantajat vetoavat siihen, että direktiiviä 92/50/ETY ja direktiiviä 93/37/ETY on rikottu, koska komissio katsoi virheellisesti, että Waterfabriek Noorder Dierenpark Emmen -hankkeen yhteydessä oli tehty hanke- ja kehysjohtamista koskeva sopimus siten, ettei sitä direktiivin 92/50/ETY vastaisesti lainkaan kilpailutettu, vaikka kyseinen hankinta oli direktiivissä 93/37/ETY tarkoitettu sellainen osa urakan toteuttamista, jonka osalta ei ollut tarpeen järjestää erillistä hankintamenettelyä.

Kymmenenneksi kantajat väittävät, että direktiiviä 93/38/ETY on rikottu sillä perusteella, että komissio katsoi virheellisesti, että Centraal Station Groningen -hankkeen osalta sopimus, joka koski tilapäisten majoitusyksiköiden hankintaa, tehtiin direktiivin 93/38/ETY vastaisesti, vaikka kyseisen tilapäisen majoituksen järjestämistä oli pidettävä direktiivissä 93/38/ETY tarkoitettuna työnä.

Yhdenneksitoista kantajat vetoavat asetuksen N:o 4253/88 rikkomiseen sillä perusteella, että komissio katsoi virheellisesti, että Pohjois-Alankomaiden teknologiakeskukselle maksetut tuet eivät olleet ohjelma-asiakirjan mukaisia.

Kantajat toteavat lopuksi, että EY:n perustamissopimusta ja asetusta N:o 4253/88 on rikottu, koska komissio otti virheprosentin määrittelyssä virheellisesti huomioon sellaiset toteamukset, jotka oli tehty Martinihal Groningenia koskevan rakennussuunnitelman osalta.

(1) Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1).

(2) Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54).

(3) Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/38/ETY (EYVL L 199, s. 84).

(4) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 209, s. 1).

(5) Yksityiskohtaisista järjestelyistä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 soveltamiseksi jäsenvaltioiden suorittaman rakennerahastojen yhteisrahoittamien toimien varainhoidon valvonnan osalta 15.10.1997 annettu komission asetus (EY) N:o 2064/97 (EYVL L 290, s. 1).

(6) Julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/36/ETY (EYVL L 199, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/34

Kanne 19.2.2009 – Alankomaat v. komissio

(Asia T-70/09)

2009/C 90/52

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. Wissels ja M. Noort)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

—

kumoaa osittain 11.12.2008 tehdyn komission päätöksen nro C(2008)8355, jolla on vähennetty Euroopan aluekehitysrahastosta komission 26.5.1997 tekemän päätöksen C(1997)1362 mukaisesti maksettua tukea tavoitteen 2 piiriin kuuluvan Groningen-Drenthen alueen ainoalle ohjelma-asiakirjalle nro 97.07.13.003, siltä osin kuin päätös koskee asiassa sovellettua 2 prosentin kiinteämääräistä korjausta, jonka suuruus on 1 139 346,24 euroa, ja yhteismäärältään 1 160 456 Alankomaiden guldenin menoja, jotka on todettu tuen soveltamisalaan kuulumattomiksi; ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Alankomaat vetoaa kanteensa tueksi ensinnäkin oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, koska jäsenvaltiolle on asetettu velvoitteita vetoamalla yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka on peräisin kyseisten velvoitteiden asettamisen jälkeiseltä ajalta, eivätkä velvoitteet sillä hetkellä olleet jäsenvaltion kannalta selkeitä, täsmällisiä ja ennustettavia.

Toissijaisesti Alankomaat vetoaa perusteluvelvollisuutta koskevan periaatteen loukkaamiseen, koska asiassa on jäänyt tarkemmin perustelematta, minkä vuoksi tällä suoraan tehdyllä hankesopimuksella, jonka arvo oli julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä annetuissa direktiiveissä säädettyjä kynnysarvoja pienempi, olisi rajat ylittävää merkitystä.

Lopuksi Alankomaat vetoaa EY 211 artiklan virheelliseen soveltamiseen, koska komissio on soveltanut 2 prosentin kiinteämääräistä vähennystä kansallisten hanke-ehtojen väitettyyn noudattamatta jättämiseen, vaikka komissio on toimivaltainen pelkästään yhteisön oikeuden mukaisten ehtojen noudattamisen osalta.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/34

Kanne 17.2.2009 – hofher communikation v. SMHV (NATURE WATCH)

(Asia T-77/09)

2009/C 90/53

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: hofher communikation GmbH (Innsbruck, Itävalta) (edustaja: asianajaja S. Warbek)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 4.12.2008 asiassa R 1410/2008-1 tekemä päätös on kumottava ja haetun tavaramerkin rekisteröinti hyväksyttävä

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”NATURE WATCH” luokkiin 9, 39, 41 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten – kansainvälinen rekisteröinti N:o WOO 957 541

Tutkijan päätös: Haetun yhteisön tavaramerkin rekisteröinti hylättiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta totesi virheellisesti, että haettu tavaramerkki on kuvaileva ja että siltä lisäksi puuttuu erottamiskyky.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/35

Kanne 20.2.2009 – Chalk v. SMHV – Reformed Spirits Company Holdings (CRAIC)

(Asia T-83/09)

2009/C 90/54

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: David Chalk (Canterbury, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: solicitor C. Balme, solicitor W. James ja solicitor M. Gilbert ja barrister S. Malynicz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Reformed Spirits Company Holdings Ltd (St Helier, Jersey)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 1888/2007-2 13.11.2008 tekemä päätös on kumottava

—

vastapuoli valituslautakunnassa on poistettava SMHV:n rekisteristä ja valittaja on rekisteröitävä yhteisön tavaramerkin N:o 2 245 306 haltijaksi Arthur Crack Limitedin kantajalle 21.1.2006 tekemän siirron johdosta

toissijaisesti asia on palautettava SMHV:n valituslautakuntaan, jotta tämä voi käsitellä asian tuomioistuimen toteamusten valossa

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkki, jonka rekisteröinnin siirron kumoamista on haettu: Sanamerkki CRAIC luokkiin 25, 32 ja 33 kuuluvia tavaroita varten

Yhteisön tavaramerkin haltija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Osapuoli, joka vaatii rekisteröinnin siirron kumoamista: Valittaja

Tutkijan ratkaisu: Kieltäytyminen rekisteröinnin siirtoa koskevan päätöksen kumoamisesta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet:

Ensinnäkin neuvoston direktiivin N:o 40/94 16 artiklan 1 kohtaa on rikottu, sillä valituslautakunta ei ole ottanut huomioon eikä ole soveltanut jäsenvaltioiden (tässä tapauksessa Yhdistyneiden kuningaskuntien) kansallista lainsäädäntöä tehdessään yhteisön tavaramerkin siirtämiseen perustuvia päätöksiä.

Toiseksi komission asetuksen N:o 2868/95 (1) 31 sääntöä on rikottu, koska valituslautakunta ei ole arvioinut sellaisten asiakirjojen pätevyyttä ja vaikutusta, jotka sille esitetään, jos kyseisten asiakirjojen oikeusvaikutus myöhemmin riitautetaan.

Kolmanneksi neuvoston asetuksen N:o 40/94 77 artiklan a kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta ei ole ottanut huomioon SMHV:n aikaisempia päätöksiä muiden tosiseikkojen ja sille esitetyn todistusaineiston valossa.

Neljänneksi neuvoston asetuksen N:o 40/94 23 artiklaa on rikottu, koska valituslautakunta on virheellisesti hylännyt valittajan hakemuksen yhteisön tavaramerkin N:o 2 245 306 siirron rekisteröinnistä.

Lopuksi valituslautakunta on virheellisesti kieltäytynyt kumoamasta SMHV:n päätöksen, jolla valittajan vastapuoli valituslautakunnassa on rekisteröity yhteisön tavaramerkin N:o 2 245 306 haltijaksi, ja katsonut myös virheellisesti, että SMHV:llä ei neuvoston asetuksen N:o 40/94 ja komission asetuksen N:o 2868/95 perusteella ole oikeutta rekisteröidä valittajaa yhteisön tavaramerkin N:o 2 245 306 haltijaksi.

(1) Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2868/95 (EYVL 1995 L 303, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/36

Kanne 19.2.2009 – Italia v. komissio

(Asia T-84/09)

2009/C 90/55

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato L. Ventrella)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

On kumottava Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 8.12.2008 tehty komissio päätös, joka on tiedoksiannettu 9.12.2008 numerolla K(2008) 7820, siltä osin kuin siinä tehdään tiettyjä oikaisuja Italian vahingoksi

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian hallitus riitauttaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 8.12.2008 tehdyn komissio päätöksen K(2008) 7820.

Komissio on erityisesti jättänyt EMOTR:n tukiosastosta myönnettävän rahoituksen ulkopuolelle joukon Italian valtion menoja varainhoitovuosilta 2003–2007.

Riitauttaminen koskee erityisesti kolmea päätöksen kohtaa:

1)	kiinteämääräisten yksittäisten oikaisujen soveltaminen maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämistoimiin sisämarkkinoilla (EY 94/2002) ja kolmansissa maissa (EY 2879/2000) varainhoitovuosilta 2004–2007, yhteensä 4 678 229,78 euroa

2)	kiinteämääräisten oikaisujen soveltaminen oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon tukeen varainhoitovuosilta 2003–2006, yhteensä 105 536 076,42 euroa

3)	oikaisujen soveltaminen viivästyneisiin maksuihin ja rahoitusta koskevien enimmäismäärien ylitykseen varainhoitovuodelta 2005 12 020 178 euroa ja varainhoitovuodelta 2006 44 567 569,37 euroa

Ensimmäisen kohdan osalta kantaja väittää, että komissio on toiminut olennaisten menettelymääräysten vastaisesti (EY 253 artikla) siten, että se on loukannut kontradiktorista periaatetta, laiminlyönyt tutkintavaiheen, laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden ja loukannut suhteellisuusperiaatetta sekä ottanut tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa muun muassa siksi, että ei ole väitetty, että valvonta olisi puuttunut kokonaan tai että se olisi ollut täysin tehotonta, se, että komissio on soveltanut 10 prosentin oikaisukerrointa, on täysin suhteetonta ja perusteetonta ja tekee näin riidanalaisesta päätöksestä ilmeisesti lainvastaisen myös tästä näkökulmasta.

Tämän toisen kohdan osalta komissio on soveltanut kiinteämääräistä rahoitusoikaisua (10 prosenttia ja 5 prosenttia) yhteensä 105 536 076,42 euron osalta varainhoitovuosilta 2001–2002 ja 2002–2003.

Kanteessa todetaan tältä osin, että päätöksessä ei ole noudatettu olennaisia menettelymääräyksiä (EY 253 artikla), koska perustelut ovat puutteelliset, suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja asetuksen N:o 2366/98 (alkuperäinen versio ja asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1780/03) 26 ja 28 artiklaa on rikottu. Italian hallitus toteaa muun muassa erityisesti, että komissio ei ottanut asianmukaisesti huomioon – tätä perustelematta – selvityksiä, joita Italian viranomaiset sille ajoittain toimittivat erityisesti Italian seuraamusjärjestelmän yleisestä lähestymistavasta ja oliivinviljelyn paikkatietojärjestelmän täydellisestä käyttöönottamisesta. Joka tapauksessa komission soveltama kiinteämääräinen seuraamus on kokonaisuudessaan perusteeton ja ilmeisesti suhteeton siltä osin kuin Italian hallituksen mukaan on niin, että vaikka osoitettaisiin, että yhteisön normeja ei ole lainkaan noudatettu, riski ei kuitenkaan ylittäisi 22 504 075,39 euroa.

Kolmannen kohdan osalta komissio on esittänyt epäjohdonmukaiset, riittämättömät ja apodiktiset perustelut sen toteamansa tueksi, että se ei voi hyväksyä Italian tasavallan menettelyn kuluessa ja sovittelulautakunnassa esittämiä perusteluja, ”koska asetuksen (EY) N:o 296/96 4 artiklan 2 kohdan mukaisen 4 prosentin marginaalin olisi pitänyt riittää valituksiin, riitatapauksiin ja täydentäviin tarkastuksiin”. Italian hallitus toteaa tältä osin, että 4 prosentin marginaalia ei ole tarkoitettu absoluuttiseksi; itse asiassa kun otetaan huomioon sen tarkoitus, joka on yhteisön varojen suojaaminen petoksilta, se voidaan ylittää aina – kuten käsiteltävänä olevassa asiassa – kun on perusteltuja syitä olettaa, että on olemassa yli 4 prosenttiin liittyvä petoksen vaara. Tämä on ainoa kysymyksessä olevan säännöksen tarkoituksen mukainen tulkinta.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/37

Kanne 26.2.2009 – Kadi v. komissio

(Asia T-85/09)

2009/C 90/56

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Yassin Abdullah Kadi (asiamiehet: D. Anderson, QC, barrister M. Lester ja solicitor G. Martin)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	asetus N:o 1190/2008 on kumottava kantajaa koskevilta osin

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 101. kerran 28.11.2008 annetun komission asetuksen N:o 1190/2008 (1) niiltä osin kuin kantaja sisällytetään luetteloon sellaisista luonnollisista henkilöistä, oikeushenkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään kyseisen säädöksen mukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuin kumosi asetuksen N:o 881/2002 yhdistetyissä asioissa C-402/05 ja C-415/05, Kadi ja al-Barakaat vastaan neuvosto ja komissio. (2)

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä perustetta.

Kantaja väittää ensinnäkin, ettei kanteen kohteena olevalla asetuksella ole riittävää oikeudellista perustaa, koska sillä ilmeisesti täydennetään asetusta 881/2002 ilman sellaista Yhdistyneiltä kansakunnilta tulevaa merkityksellistä ohjausta, joka kantajan mielestä on mainitun asetuksen muuttamisen perusedellytys.

Toiseksi kantaja väittää, että kanteen kohteena olevalla asetuksella loukataan hänen puolustautumisoikeuksiaan, eli sekä oikeutta tulla kuulluksi että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, eikä korjata niitä kyseisiin oikeuksiin kohdistuvia loukkauksia, jotka yhteisöjen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa C-402/05 ja C-415/05 antamassaan tuomiossa. Kantaja väittää lisäksi, ettei kanteen kohteena olevassa asetuksessa säädetä minkäänlaisesta menettelystä, jossa kantajalle ilmoitettaisiin ne todisteet, joiden perusteella hänen varansa on jäädytetty, tai jossa hän voisi relevantilla tavalla ottaa kantaa kyseisiin todisteisiin.

Kolmanneksi kantaja väittää, ettei komissio esittänyt asianmukaisia perusteluja sille, että kantajan varat jäädytettiin, ja laiminlöi siten komissiolle EY 253 artiklan nojalla kuuluvan velvollisuuden.

Neljänneksi kantaja väittää, ettei komissio arvioinut kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja ja olosuhteita, kun se päätti kanteen kohteena olevan asetuksen antamisesta, ja näin ollen teki ilmeisen arviointivirheen.

Kantaja väittää viidenneksi, että kanteen kohteena oleva asetus merkitsee hänen omaisuudensuojaansa kohdistuvaa perusteetonta ja suhteetonta loukkausta, jota ei oikeuteta kiistattomilla todisteilla.

(1) EUVL L 322, s. 25.

(2) Ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/37

Kanne 10.3.2009 – UCAPT v. neuvosto

(Asia T-96/09)

2009/C 90/57

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Union de Coopératives Agricoles des Producteurs de Tabac de France (UCAPT) (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat B. Peignot ja D. Garreau)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettu asetus (EY) N:o 73/2009 on kumottava.

—	Neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on 10 000 euroa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella kantaja vaatii yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen N:o 73/2009 (1), jonka 135 artiklassa säädetään varainhoitovuodesta 2011 alkaen tupakan tuotantoon myönnettyjen suorien tukien tason alentamisesta 50 prosenttiin vuosina 2000, 2001 ja 2002 myönnetyn tuen tasosta, kumoamista. Tällaisesta alentamisesta oli säädetty jo asetuksen N:o 1782/2003 (2) 143 e artiklassa.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, jotka koskevat

—	menettelyvirhettä, koska riidanalaisen asetuksen antamista ei ole edeltänyt tutkimus tukijärjestelmän uudistamisen vaikutuksista tupakka-alalle

—	vastaavasti harkintavallan väärinkäyttöä

—

suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, koska suorien tukien alentaminen 50 prosentilla ei ole asianmukaista tupakan tukijärjestelmän uudistamisen kahden tavoitteen saavuttamiseksi eli hintojen mukauttamiseksi maailmanmarkkinahintoihin ja tuotantosuunnan muuttamisen edistämiseksi tupakantuotantoalueiden osalta maaseutuohjelmissa

—	EY 33 artiklan rikkomista, koska riidanalaisella asetuksella jätetään huomioimatta tietyt yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet eli kohtuullisen elintason varmistaminen maaseutuväestölle ja markkinoiden vakauttaminen.

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettu asetus (EY) N:o 73/2009 (EUVL L 30, s. 19).

(2) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 299.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, s. 1).

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/40

Kanne 8.2.2009 – Marcuccio v. komissio

(Asia F-11/09)

2009/C 90/64

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: avvocato G. Cipressa)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sen päätöksen kumoaminen, jolla vastaaja hylkäsi kokonaisuudessaan kantajan tekemän, tiettyjen sairauskulujen korvaamista koskevan hakemuksen.

Vaatimukset

—	Päätös, jolla sairauskulujen korvaamista koskevat, kantajan 27.12.2007 tekemät kaksi hakemusta hylättiin, on kumottava

—	16.10.2008 päivätty kirje on tarpeellisin osin kumottava

—

Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava maksamaan kantajalle sairauskulujen korvauksena 356,18 euroa tai sellainen tätä pienempi määrä, jota virkamiestuomioistuin pitää oikeana ja kohtuullisena, ja tälle summalle kertyvät 10 prosentin suuruiset vuotuiset korot vuosittain pääomitettuina sitä päivää seuraavan viidennentoista kuukauden ensimmäisestä päivästä lukien, jona nämä kaksi hakemusta saapuivat vastaanottajalleen, tai pääomitettuna siitä päivästä lukien, jota virkamiestuomioistuin pitää oikeana

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/40

Kanne 19.2.2009 – Peláez Jimeno v. parlamentti

(Asia F-13/09)

2009/C 90/65

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Josefina Peláez Jimeno (Relegem – Asse, Belgia) (edustaja: asianajaja Casado García-Hirschfeld)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kumoamiskanne nimittävän viranomaisen päätöksestä, jolla kantajan palkkaluokka ja palkkataso koeajalla olevana virkamiehenä on vahvistettu alemmiksi kuin ne olivat hänen ollessaan väliaikaisena toimihenkilönä

Vaatimukset

—	Nimittävän viranomaisen 8.2.2008 tekemä päätös, jolla kantajan palkkaus koeajalla olevana virkamiehenä on vahvistettu uuden ura-alueen AST palkkaluokan 1 palkkatasolle 5 ja joka on pysytetty Euroopan parlamentin pääsihteerin 12.11.2008 tekemällä päätöksellä valituksen hylkäämisestä, on kumottava;

—	Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.4.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 90/40

Kanne 20.2.2009 – Almeida Campos ym. v. neuvosto

(Asia F-14/09)

2009/C 90/66

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Ana Maria Almeida Campos (Bryssel, Belgia) ynnä muut (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Nimittävän viranomaisen niiden päätösten kumoaminen, joilla kantajat jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AD 12 vuoden 2008 ylennyskierroksella, ja tarvittavin osin niiden päätösten kumoaminen, joilla nimitettiin samalla ylennyskierroksella tähän palkkaluokkaan virkamiehet, joiden nimet ovat ylennettyjen virkamiesten luettelossa, joka on julkaistu 21.4.2008 henkilöstötiedotteessa nro 72/08

Vaatimukset

—

Nimittävän viranomaisen päätökset, joilla kantajat jätettiin ylentämättä palkkaluokkaan AD 12 vuoden 2008 ylennyskierroksella, ja tarvittavin osin päätökset, joilla nimitettiin samalla ylennyskierroksella tähän palkkaluokkaan virkamiehet, joiden nimet ovat ylennettyjen virkamiesten luettelossa, joka on julkaistu 21.4.2008 henkilöstötiedotteessa nro 72/08, on kumottava, ja

—	Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2009.090.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 90

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	52. vuosikerta 18. huhtikuu 2009

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2009/C 090/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 82, 4.4.2009	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Tuomioistuin
2009/C 090/02	Asia C-228/06: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.2.2009 (Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Mehmet Soysal ja Ibrahim Savatli v. Saksan liittotasavalta (ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Velvollisuus esittää viisumi jäsenvaltion alueelle saavuttaessa)	2

2009/C 090/03	Asia C-308/07 P: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.2.2009 – Koldo Gorostiaga Atxalandabaso v. Euroopan parlamentti (Muutoksenhaku — Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt — Perusteettomasti maksettujen määrien periminen kuittaamalla — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano — Oikeus puolueettomaan tuomioistuimeen — Oikeusvoima — Hyvän hallinnon periaate)	2

2009/C 090/04	Asia C-321/07: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.2.2009 (Landgericht Mannheimin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – rikosoikeudenkäynti Karl Schwarzia vastaan (Direktiivi 91/439/ETY — Eri jäsenvaltioissa myönnetyt ajokortit — Sellaisen ajokortin pätevyys, joka on myönnetty ennen valtion liittymistä — Asuinjäsenvaltiossa myönnetyn, toisen ajokortin peruuttaminen — Sellaisen ajokortin tunnustaminen, joka on myönnetty ennen sellaisen toisen ajokortin myöntämistä, joka on myöhemmin peruutettu sillä perusteella, että sen haltijalla ei ollut moottoriajoneuvon kuljettamiseen vaadittavaa soveltuvuutta — Ajokortin peruuttamisen lisäksi määrätyn, uuden ajokortin hakemista koskevan väliaikaisen kiellon päättyminen)	3

2009/C 090/05	Asia C-376/07: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.2.2009 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Staatssecretaris van Financiën v. Kamino International Logistics BV (Yhteinen tullitariffi — Yhdistetty nimikkeistö — Tariffiluokittelu — Nestekide-tyyppiä (LCD) olevat monitorit, joissa on SUB-D-, DVI-D-, USB-, S-video- ja komposiittivideoliitäntä — Nimike 8471 — Nimike 8528 — Asetus (EY) N:o 754/2004)	3

2009/C 090/06	Asia C-465/07: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 17.2.2009 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – M. Elgafaji ja N. Elgafaji v. Staatssecretaris van Justitie (Direktiivi 2004/83/EY — Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämistä koskevat vähimmäisvaatimukset — Henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua — 2 artiklan e alakohta — Vakavan haitan todellinen vaara — 15 artiklan c alakohta — Siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä — Näyttö)	4

2009/C 090/07	Asia C-552/07: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.2.2009 (Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Commune de Sausheim v. Pierre Azelvandre (Direktiivi 2001/18/EY — Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellinen levittäminen — Levittämispaikka — Luottamuksellisuus)	5

2009/C 090/08	Asia C-1/08: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 19.2.2009 (Corte suprema di cassazionen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Athesia Druck Srl v. Ministero delle Finanze ja Agenzia delle Entrate (Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 9 artiklan 2 kohdan e alakohta — 9 artiklan 3 kohdan b alakohta — 13. arvonlisäverodirektiivi — 2 artikla — Suorituspaikka — Mainospalvelut — Arvonlisäveron palauttaminen — Veroedustaja)	5

2009/C 090/09	Asia C-151/08: Yhteisöjen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 27.11.2008 (Tribunal Superior de Justicia de Cataluñan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – N.N. Renta SA v. Tribunal Económico-Administrativo Regional de Cataluña (TEARC) ja Generalidad de Cataluña (Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohta — Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 33 artiklan 1 kohta — Liikevaihtoverojen käsite — Omaisuuden luovutuksista ja oikeustoimen vahvistavista asiakirjoista kannettava vero)	6

2009/C 090/10	Asia C-542/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 4.12.2008 – Friedrich G. Barth v. Bundesministerium für Wissenschaft und Forschung	7

2009/C 090/11	Asia C-16/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 15.1.2009 – Gudrun Schwemmer v. Agentur für Arbeit Villingen-Schwenningen – Familienkasse	7

2009/C 090/12	Asia C-23/09 P: Valitus, jonka ecoblue AG on tehnyt 19.1.2009 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-281/07, ecoblue AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 12.11.2008 antamasta tuomiosta	8

2009/C 090/13	Asia C-26/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 19.1.2009 – The Motor Insurers' Bureau v. Helphire (UK) Limited ja Angel Assistance Limited	8

2009/C 090/14	Asia C-33/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Gerechtshof Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 26.1.2009 – Oracle Nederland BV v. Inspecteur der Belastingdienst Utrecht-Gooi/kantoor Utrecht	9

2009/C 090/15	Asia C-34/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal du travail de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 26.1.2009 – Gerardo Ruiz Zambrano v. Office national de l’emploi (ONEM)	10

2009/C 090/16	Asia C-39/09 P: Valitus, jonka Société des plantations de Mbanga SA (SPM) on tehnyt 30.1.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-128/05, SPM v. neuvosto ja komissio, 13.11.2008 antamasta tuomiosta	11

2009/C 090/17	Asia C-40/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka VAT and Duties Tribunal, Manchester (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 29.1.2009 – Astra Zeneca UK Limited v. Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs	11

2009/C 090/18	Asia C-46/09: Kanne 30.1.2009 – Euroopan yhteisöjen komissio v. Viron tasavalta	12

2009/C 090/19	Asia C-52/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Stockholms tingsrätt (Ruotsi) on esittänyt 6.2.2009 – Konkurrensverket v. TeliaSonera Sverige AB	12

2009/C 090/20	Asia C-53/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 6.2.2009 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. Loyalty Management UK Limited	13

2009/C 090/21	Asia C-55/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 9.2.2009 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. Baxi Group Limited	14

2009/C 090/22	Asia C-56/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria provinciale di Roma (Italia) on esittänyt 9.2.2009 – Emiliano Zanotti v. Agenzia delle Entrate	15

2009/C 090/23	Asia C-60/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale della Campania (Italia) on esittänyt 11.2.2009 – Lucio Rubano v. Regione Campania ja Comune di Cusano Mutri	15

2009/C 090/24	Asia C-62/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 13.2.2009 – Association of the British Pharmaceutical Industry v. Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency	15

2009/C 090/25	Asia C-64/09: Kanne 13.2.2009 – Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta	16

2009/C 090/26	Asia C-65/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 16.2.2009 – Gebr. Weber GmbH v. Jürgen Wittmer	17

2009/C 090/27	Asia C-66/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (Liettuan tasavalta) on esittänyt 16.2.2009 – Kirin Amgen, Inc. v. Lietuvos Respublikos valstybinis patentų biuras	17

2009/C 090/28	Asia C-67/09 P: Valitus, jonka Nuova Agricast Srl ja Cofra srl ovat tehneet 17.2.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-362/05 ja T-363/05, Nuova Agricast Srl ja Cofra srl v. komissio, 2.12.2008 antamasta tuomiosta	17

2009/C 090/29	Asia C-80/09 P: Valitus, jonka patenttiasianajajat Volker Mergel, Klaus Kampfenkel, Burkart Bill ja Andreas Herden ovat tehneet 23.2.2009 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-335/07, Volker Mergel ym. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) 16.12.2008 antamasta tuomiosta	19

2009/C 090/30	Asia C-84/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Regeringsrätten (Ruotsi) on esittänyt 26.2.2009 – X v. Skatteverket	19

2009/C 090/31	Asia C-87/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Schorndorf (Saksa) on esittänyt 2.3.2009 – Ingrid Putz v. Medianess Electronics GmbH	20

2009/C 090/32	Asia C-90/09 P: Valitus, jonka General Química, S.A., Repsol Química, S.A. ja Repsol YPF, S.A. ovat tehneet 3.3.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-85/06, General Química ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, 18.12.2008 antamasta tuomiosta	20

	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
2009/C 090/33	Yhdistetyt asiat T-265/04, T-292/04 ja T-504/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Tirrenia di Navigazione ym. v. komissio (Valtiontuki — Merikuljetus — Italian viranomaisten alueellisille yhtiöille maksamat avustukset — Päätös, jolla todetaan tuet osittain yhteismarkkinoille soveltuviksi ja osittain yhteismarkkinoille soveltumattomiksi — Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottaminen — Oikeussuojan tarve — Uudet tai olemassa olevat tuet — Perusteluvelvollisuus — Asetuksen (ETY) N:o 3577/92 4 artiklan 3 kohta)	22

2009/C 090/34	Asia T-68/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.3.2009 – Aker Warnow Werft ja Kvaerner v. komissio (Valtiontuet — Laivanrakennusteollisuus — Entinen Saksan demokraattinen tasavalta — Laivanrakennussopimuksiin liittyvien tappioiden kattamista varten suoritetut tuet — Kilpailukykytuet — Liiallisen suorituksen puuttuminen)	22

2009/C 090/35	Asia T-121/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 11.3.2009 – Borax Europe v. komissio (Oikeus tutustua asiakirjoihin — Asetus (EY) N:o 1049/2001 — Asiakirjat ja äänitallenteet — Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen — Yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskeva poikkeus — Päätöksentekomenettelyn turvaamista koskeva poikkeus)	23

2009/C 090/36	Asia T-166/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 11.3.2009 – Borax Europe v. komissio (Oikeus tutustua asiakirjoihin — Asetus (EY) N:o 1049/2001 — Asiakirjat ja äänitallenteet — Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen — Yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskeva poikkeus — Päätöksentekomenettelyn turvaamista koskeva poikkeus)	23

2009/C 090/37	Asia T-424/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Italia v. komissio (Valtiontuet — Tukiohjelma, jonka Italian viranomaiset ovat toteuttaneet markkina-arvoltaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin erikoistuneiden yhteissijoitusyritysten hyväksi — Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi — Perusteluvelvollisuus — Toimenpiteen valikoivuus — Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailun vääristyminen — EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta)	24

2009/C 090/38	Asia T-445/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Associazione italiana del risparmio gestito ja Fineco Asset Management v. komissio (Valtiontuet — Tukiohjelma, jonka Italian viranomaiset ovat toteuttaneet markkina-arvoltaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin erikoistuneiden yhteissijoitusyritysten hyväksi — Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi — Kumoamiskanne — Päätös koskee kantajia suoraan ja erikseen — Tutkittavaksi ottaminen — Perusteluvelvollisuus — Toimenpiteen valikoivuus — Takaisinperimisvelvollisuus)	24

2009/C 090/39	Asia T-249/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.3.2009 – Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto (Polkumyynti — Tiettyjen Kroatiasta, Romaniasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonti — Normaaliarvon laskeminen — Yhteisön tuotannonalan yhteistyö — Oikaisu — Toiminta, joka muistuttaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa — Yksi ainoa taloudellinen yksikkö — Ilmeinen arviointivirhe — Sitoumustarjous — Puolustautumisoikeudet — Perusteluvelvollisuus)	25

2009/C 090/40	Asia T-168/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 4.3.2009 – Professional Tennis Registry v. SMHV – Registro Profesional de Tenis (PTR PROFESSIONAL TENNIS REGISTRY) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin PTR PROFESSIONAL TENNIS REGISTRY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen ja yhteisön kuviomerkki RPT Registro Profesional de Tenis, S.L. ja aikaisempi kansallinen kuviomerkki RPT European Registry of Professional Tennis — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaaran puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	25

2009/C 090/41	Asia T-8/08: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 10.3.2009 – Piccoli v. SMHV (Simpukan esitys) (Yhteisön tavaramerkki — Hakemus kolmiulotteisen merkin rekisteröimisestä yhteisön tavaramerkiksi — Simpukan muoto — Ehdoton hylkäysperuste — Erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta — Käyttöön perustuvan erottamiskyvyn puuttuminen — Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta)	26

2009/C 090/42	Asia T-346/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 18.2.2009 – IMS v. komissio (Kumoamista ja vahingonkorvausta koskeva kanne — Direktiivi 98/37/EY — Koneet, joissa on CE-merkintä — Ihmisille aiheutuva vaara — Kansallinen kieltotoimi — Komission lausunto, jossa todetaan toimenpide perustelluksi — Kumoamiskanne — Riidanalaisen toimen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen — Vahingonkorvauskanne — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta — Tutkimatta jättäminen)	26

2009/C 090/43	Asia T-306/08 P: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 15.1.2009 – Braun-Neumann v. parlamentti (Muutoksenhaku — Henkilöstö — Eläkkeet — Jälkeen jääneen eläke — 50 prosenttia maksettava jälkeen jääneen toisen aviopuolison olemassaolon perusteella — Kantajalle vastainen toimi — Myöhästynyt valitus)	27

2009/C 090/44	Asia T-46/09: Kanne 6.2.2009 – Helleenien tasavalta v. komissio	27

2009/C 090/45	Asia T-49/09: Kanne 30.1.2009 – Evropaïki Dynamiki v. komissio	29

2009/C 090/46	Asia T-50/09: Kanne 3.2.2009 – Ifemy’s v. SMHV – Dada & Co Kids (Dada & Co. kids)	29

2009/C 090/47	Asia T-53/09: Kanne 11.2.2009 – Cafea v. SMHV – Christian (BEST FARM)	30

2009/C 090/48	Asia T-54/09: Kanne 11.2.2009 – XXXLutz Marken v. SMHV – Natura Selection (Linea Natura Natur hat immer Stil)	30

2009/C 090/49	Asia T-56/09: Kanne 13.2.2009 – Saint-Gobain Glass France ym. v. komissio	31

2009/C 090/50	Asia T-68/09: Kanne 18.2.2009 – Soliver v. komissio	32

2009/C 090/51	Asia T-69/09: Kanne 20.2.2009 – Provincie Groningen ja Provincie Drenthe v. komissio	33

2009/C 090/52	Asia T-70/09: Kanne 19.2.2009 – Alankomaat v. komissio	34

2009/C 090/53	Asia T-77/09: Kanne 17.2.2009 – hofher communikation v. SMHV (NATURE WATCH)	34

2009/C 090/54	Asia T-83/09: Kanne 20.2.2009 – Chalk v. SMHV – Reformed Spirits Company Holdings (CRAIC)	35

2009/C 090/55	Asia T-84/09: Kanne 19.2.2009 – Italia v. komissio	36

2009/C 090/56	Asia T-85/09: Kanne 26.2.2009 – Kadi v. komissio	37

2009/C 090/57	Asia T-96/09: Kanne 10.3.2009 – UCAPT v. neuvosto	37

2009/C 090/58	Asia T-533/93: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 3.3.2009 – Bouma ym. v. neuvosto ja komissio	38

2009/C 090/59	Asia T-157/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 3.3.2009 – People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto	38

2009/C 090/60	Asia T-165/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 6.3.2009 – Red Bull v. SMHV – Grupo Osborne (TORO)	38

2009/C 090/61	Asia T-320/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.3.2009 – Jones ym. v. komissio	38

2009/C 090/62	Asia T-36/08: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 4.3.2009 – Furukawa Electric North America v. SMHV (SLIM LINE)	39

2009/C 090/63	Asia T-236/08: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 24.2.2009 – HPA v. komissio	39

	Virkamiestuomioistuin
2009/C 090/64	Asia F-11/09: Kanne 8.2.2009 – Marcuccio v. komissio	40

2009/C 090/65	Asia F-13/09: Kanne 19.2.2009 – Peláez Jimeno v. parlamentti	40

2009/C 090/66	Asia F-14/09: Kanne 20.2.2009 – Almeida Campos ym. v. neuvosto	40

2009/C 090/67	Asia F-16/09: Kanne 24.2.2009 – De Britto Patricio-Dias v. komissio	41