Euroopan unionin C 153/2009

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/2

Perusteet, joiden mukaan asiat annetaan jaostojen ratkaistaviksi

2009/C 153/04

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti 16.6.2009 työjärjestyksen 12 artiklan mukaisesti seuraavat perusteet, joiden mukaan asiat annetaan jaostojen ratkaistaviksi ajanjaksolla 1.10.2009–31.8.2010:

1.	Virkamiestuomioistuimen ratkaisuista tehdyt valitukset annetaan heti kanteen toimittamisen jälkeen muutoksenhakujaoston ratkaistaviksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta työjärjestyksen 14 ja 51 artiklan myöhempää soveltamista.

Muut kuin edellä 1. kohdassa tarkoitetut asiat jaetaan heti kanteen toimittamisen jälkeen kolmen tuomarin jaostojen ratkaistaviksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta työjärjestyksen 14 ja 51 artiklan myöhempää soveltamista.

Tässä kohdassa tarkoitetut asiat jaetaan jaostojen kesken asioiden kirjaamisjärjestyksessä kolmen eri vuorojärjestyksen mukaisesti:

—	yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen, valtiontukisääntöjen ja kaupan suojaamistoimenpiteitä koskevien sääntöjen täytäntöönpanemista koskevat asiat

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkistä omaisuutta koskeviin oikeuksiin liittyvät asiat

—	muut asiat.

Näiden vuorojärjestysten yhteydessä ne kaksi jaostoa, joissa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria mutta jotka koostuvat neljästä tuomarista, otetaan huomioon kaksi kertaa joka kolmannella kerralla.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti voi poiketa näistä vuorojärjestyksistä ottaakseen huomioon sen, että tietyt asiat liittyvät toisiinsa, tai varmistaakseen töiden tasapainoisen jakamisen.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.5.2009 (Oberlandesgericht Wienin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Renate Ilsinger v. Martin Dreschers, joka toimii Schlank & Schick GmbH:n konkurssipesän hoitajana

(Asia C-180/06) (1)

(Tuomioistuimen toimivalta siviilioikeuden alalla - Asetus N:o 44/2001 - Toimivalta kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa - Harhaanjohtavan mainonnan kohteeksi joutuneen kuluttajan oikeus vaatia näennäisesti voitettua palkintoa tuomioistuimessa - Luokittelu - Kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu sopimusta koskeva kanne - Edellytykset)

2009/C 153/05

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Wien

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Renate Ilsinger

Vastaaja: Martin Dreschers, joka toimii Schlank & Schick GmbH:n konkurssipesän hoitajana

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberlandesgericht Wien — Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1) 15 artiklan 1 kohdan c alakohta — Kansallinen kuluttajansuojalainsäädäntö, jossa säädetään oikeudesta sellaiseen palkintoon, jonka harhaanjohtavan mainonnan vastaanottaja on näennäisesti voittanut

Tuomiolauselma

Sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa ja jossa kuluttaja vaatii sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hänellä on kotipaikka, ja sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä hänen kotipaikkansa on, toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta postimyyntiyhtiötä luovuttamaan hänen näennäisesti voittamansa palkinnon,

—

silloin, kun kyseinen yhtiö on yllyttääkseen kyseistä kuluttajaa tekemään sopimuksen lähettänyt tälle tämän nimellä lähetyksen, joka on ollut omiaan antamaan hänelle vaikutelman siitä, että hänelle annettaisiin palkinto, jos hän pyytäisi sen suorittamista palauttamalla kyseiseen lähetykseen sisältyvän ”palkinnon lunastamista koskevan todistuksen”

—	mutta kun palkinnon saaminen ei riipu kyseisen yhtiön ostettavaksi tarjoamien tavaroiden tilaamisesta tai koetilauksen tekemisestä,

tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 lueteltuja toimivaltasääntöjä on tulkittava seuraavasti:

—	tällainen kuluttajan nostama kanne kuuluu mainitun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisalaan sillä edellytyksellä, että elinkeinonharjoittajana toimiva myyjä on oikeudellisesti sitoutunut maksamaan kyseisen palkinnon kuluttajalle

—	silloin, kun tämä edellytys ei täyty, tällainen kanne kuuluu asetuksen N:o 44/2001 mainitun säännöksen soveltamisalaan ainoastaan siinä tapauksessa, että kuluttaja on tosiasiallisesti tehnyt tilauksen kyseiseltä elinkeinonharjoittajana toimivalta myyjältä.

(1) EUVL C 165, 15.7.2006.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 30.4.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta ja Wam SpA

(Asia C-494/06 P) (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuki - Yrityksen asettautuminen tiettyihin kolmansiin maihin - Korkotukilainat - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Kilpailun vääristyminen - Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa - Komission päätös - Valtiontuen sääntöjenvastaisuus - Perusteluvelvollisuus)

2009/C 153/06

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja E. Righini)

Valittajan vastapuolet: Italian tasavalta (asiamiehet: I. M. Braguglia ja avvocato dello Stato P. Gentili) ja Wam SpA (edustaja: avvocato E. Giliani)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-304/04 ja T-316/04, Italian tasavalta ja Wam vastaan komissio, 6.9.2006 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi valtiontuesta N:o C 4/2003 (ex NN 102/2002), jota Italia on myöntänyt WAM SpA:lle, 19.5.2004 tehdyn komission päätöksen 2006/177/EY (EUVL 2006, L 63, s. 11)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan kummassakin oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.4.2009 — CAS Succhi di Frutta SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia C-497/06 P) (1)

(Muutoksenhaku - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Hankintamenettely - Maksu luontoissuorituksena - Muina kuin hankintailmoituksessa mainituilla hedelmillä tarjouskilpailun voittajille suoritettu maksu - Syy-yhteys)

2009/C 153/07

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: CAS Succhi di Frutta SpA (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, R. Sciaudone ja D. Fioretti)

Valittajan vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: C. Cattabriga, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Muutoksenhaku ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-226/01, CAS Succhi di Frutta SpA vastaan komissio, 13.9.2006 antamaan tuomioon, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt kanteen, jonka kohteena oli korvausvaatimus vahingosta, jonka väitettiin aiheutuneen hedelmämehun ja hedelmähillon toimittamisesta Armenian ja Azerbaidzanin väestölle 7.2.1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 228/96 (EYVL L 30, s. 18) yhteydessä 22.7.1996 tehdystä päätöksestä K(96) 1916 ja 6.9.1996 tehdystä päätöksestä K(96) 2208

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	CAS Succhi di Frutta SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 28.4.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-518/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Liikennevakuutus - EY 43 ja EY 49 artikla - Direktiivi 92/49/ETY - Kansallinen lainsäädäntö, jossa vakuutusyrityksille säädetään sopimuspakko - Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen - Liikennevahinkojen uhrien sosiaalinen suojelu - Oikeasuhteisuus - Vakuutusyritysten hinnoitteluvapaus - Kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaate)

2009/C 153/08

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja N. Yerrell)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: M. Fiorilli)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Suomen tasavalta (asiamies: J. Himmanen)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 43 ja EY 49 artiklan rikkominen — Muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY (EYVL L 228, s. 1) 6, 9, 29 ja 39 artiklan rikkominen — Vakuutusmaksujen laskeminen — Vakuutuslaitoksille, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, asetetut velvoitteet

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio, Italian tasavalta ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-531/06) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Sijoittautumisvapaus - Pääomien vapaa liikkuvuus - EY 43 ja EY 56 artikla - Kansanterveys - Apteekit - Säännökset ja määräykset, joiden mukaan vain proviisoreilla on oikeus pitää apteekkia - Oikeuttaminen - Väestön varma ja laadukas lääkehuolto - Proviisorien ammatillinen riippumattomuus - Farmaseuttisten tuotteiden jakeluyritykset - Kunnalliset apteekit)

2009/C 153/09

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja H. Krämer, avustajinaan avvocato G. Giacomini ja avvocato E. Boglione)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. Fiengo)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Helleenien tasavalta (asiamies: E. Skandalou), Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: J. Rodríguez Cárcamo ja F. Díez Moreno), Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja B. Messmer), Latvian tasavalta (asiamiehet: E. Balode-Buraka ja L. Ostrovska) ja Itävallan tasavalta (asiamiehet: C. Pesendorfer ja T. Kröll)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 43 ja EY 56 artiklan rikkominen — Apteekkien omistusjärjestelmä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio, Italian tasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Latvian tasavalta ja Itävallan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 42, 24.2.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.5.2009 (Verwaltungsgericht des Saarlandesin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Apothekerkammer des Saarlandes, Marion Schneider, Michael Holzapfel, Fritz Trennheuser, Deutscher Apothekerverband eV (C-171/07) ja Helga Neumann-Seiwert (C-172/07) v. Saarland ja Ministerium für Justiz, Gesundheit und Soziales

(Yhdistetyt asiat C-171/07 ja C-172/07) (1)

(Sijoittautumisvapaus - EY 43 artikla - Kansanterveys - Apteekit - Säännökset ja määräykset, joiden mukaan vain proviisoreilla on oikeus pitää apteekkia - Oikeuttaminen - Väestön varma ja laadukas lääkehuolto - Proviisorien ammatillinen riippumattomuus)

2009/C 153/10

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht des Saarlandes

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Apothekerkammer des Saarlandes, Marion Schneider, Michael Holzapfel, Fritz Trennheuser, Deutscher Apothekerverband eV (C-171/07) ja Helga Neumann-Seiwert (C-172/07)

Vastaajat: Saarland ja Ministerium für Justiz, Gesundheit und Soziales

Muu osapuoli: DocMorris NV

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht des Saarlandes — EY 10, EY 43 ja EY 48 artiklan tulkinta — Apteekkilupa, joka voidaan kansallisen lainsäädännön mukaan myöntää vain apteekkia henkilökohtaisesti johtavalle proviisorille — Lupa, jonka kansalliset viranomaiset ovat myöntäneet oikeushenkilölle yhteisön oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen perusteella — Kansallisen oikeuden soveltamatta jättämisen edellytykset

Tuomiolauselma

EY 43 ja EY 48 artikla eivät ole esteenä pääasioissa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa estetään henkilöitä, jotka eivät ole proviisoreja, omistamasta ja pitämästä apteekkia.

(1) EUVL C 140, 23.6.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.4.2009 — Italian tasavalta v. Euroopan parlamentti

(Yhdistetyt asiat C-393/07 ja C-9/08) (1)

(Kumoamiskanne - Beniamino Donnicin valtakirjan tarkastuksesta 24.5.2007 tehty Euroopan parlamentin päätös - Euroopan parlamentin jäsen - Parlamentin jäsenen valtakirjan tarkastus - Jäsenen nimeäminen valitun ehdokkaan luovuttua toimesta - Vuoden 1976 säädöksen 6 ja 12 artikla)

2009/C 153/11

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: I. M. Braguglia ja R. Adam, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili) (asiassa C-393/07)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Latvian tasavalta

Kantaja: Beniamino Donnici (edustajat: avvocato M. Sanino, avvocato G. M. Roberti, avvocato I. Perego ja avvocato P. Salvatore) (asiassa C-9/08)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Italian tasavalta

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: H. Krück, N. Lorenz, L. Visaggio, avustajanaan professori E. Cannizzaro)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Achille Occhetto (edustajat: avvocato P. De Caterini ja avvocato F. Paola)

Oikeudenkäynnin kohde

Euroopan parlamentin 24.5.2007 tehdyn päätöksen P6_TA-PROV(2007)0209, joka on annettu tiedoksi 28.5.2007 ja joka koskee Beniamino Donnicin valtakirjan tarkastusta [2007/2121(REG)], kumoaminen — Euroopan parlamentin jäsenet — Valtakirjojen tarkastus — Jäsenen nimittäminen ehdokkaan luopumisen vuoksi

Tuomiolauselma

1)	Beniamino Donnicin valtakirjan tarkastuksesta 24.5.2007 tehty Euroopan parlamentin päätös 2007/2121 (REG) kumotaan.

2)	Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan Beniamino Donnicin oikeudenkäyntikulut ja Italian tasavallalle kantajana aiheutuneet oikeuskäyntikulut.

3)	Italian tasavalta väliintulijana, Latvian tasavalta ja Acchille Occhetto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 247, 20.10.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7.5.2009 — Waterford Wedgwood plc v. Assembled Investments (Proprietary) Ltd ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-398/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Kuviomerkki WATERFORD STELLENBOSCH - Yhteisön sanamerkin WATERFORD haltijan esittämä väite - Valituslautakunta epää rekisteröinnin)

2009/C 153/12

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Waterford Wedgwood plc (edustaja: Rechtsanwalt J. Pagenberg)

Muut osapuolet: Assembled Investments (Proprietary) Ltd (edustajat: asianajaja P. Hagman ja tavaramerkkiasiamies J. Palm) ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston asiassa T-105/05, Assembled Investmens (Proprietary) Ltd vastaan SMHV ja Waterford Wedgwood, 12.6.2007 antamasta tuomiosta, jolla yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 240/2004-1 15.12.2004 tekemän päätöksen, jolla kumottiin väiteosaston tekemä päätös hylätä luokkiin 3, 8, 11, 21, 24 ja 34 kuuluvia palveluja varten rekisteröidyn yhteisön sanamerkin WATERFORD haltijan esittämä väite

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Waterford Wedgwood plc velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 283, 24.11.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 28.4.2009 (Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Meletis Apostolides v. David Charles Orams ja Linda Elizabeth Orams

(Asia C-420/07) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Pöytäkirja N:o 10 Kyproksesta - Yhteisön säännöstön soveltamisen lykkääminen alueilla, jotka eivät kuulu Kyproksen hallituksen tosiasialliseen hallintaan - Asetus (EY) N:o 44/2001 - Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Tuomio, jonka on antanut kyseisen hallituksen tosiasialliseen hallintaan kuuluvalla alueella toimiva kyproslainen tuomioistuin ja joka koskee tämän alueen ulkopuolella sijaitsevaa maa-aluetta - Kyseisen asetuksen 22 artiklan 1 alakohta, 34 artiklan 1 ja 2 alakohta, 35 artiklan 1 kohta ja 38 artiklan 1 kohta)

2009/C 153/13

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Meletis Apostolides

Vastapuolet: David Charles Orams ja Linda Elizabeth Orams

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal (Civil Division) — Kyproksen liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 10 olevan 1 artiklan 1 kohdan tulkinta ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1) 22 artiklan, 34 artiklan 1 ja 2 alakohdan ja 35 artiklan 1 kohdan tulkinta — Yhteisön säännöstön soveltamisen lykkääminen alueilla, jotka eivät kuulu Kyproksen hallituksen tosiasialliseen hallintaan — Tuomion, jonka on antanut kyseisen hallituksen tosiasialliseen hallintaan kuuluvalla alueella toimiva kyproslainen tuomioistuin ja joka koskee tämän alueen ulkopuolella sijaitsevaa maa-aluetta, tunnustaminen ja täytäntöönpano toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa

Tuomiolauselma

Se, että Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan Kyprosta koskevassa pöytäkirjassa N:o 10 olevassa 1 artiklan 1 kohdassa lykätään yhteisön säännöstön soveltamista Kyproksen tasavallan niillä alueilla, jotka eivät kuulu tämän jäsenvaltion hallituksen tosiasialliseen hallintaan, ei estä soveltamasta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001 tuomioon, jonka on antanut Kyproksen hallituksen tosiasialliseen hallintaan kuuluvalla tämän saaren alueella toimiva kyproslainen tuomioistuin mutta joka koskee mainituilla alueilla sijaitsevaa maa-aluetta.

Asetuksen N:o 44/2001 35 artiklan 1 kohdassa ei oikeuteta jäsenvaltion tuomioistuinta epäämään tunnustamista tai täytäntöönpanoa tuomiolta, jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat antaneet maa-alueesta, joka sijaitsee tämän viimeksi mainitun valtion sellaisessa osassa, joka ei kuulu tämän valtion hallituksen tosiasialliseen hallintaan.

Se, että jäsenvaltion tuomioistuinten tuomiota maa-alueesta, joka sijaitsee tämän jäsenvaltion sellaisessa osassa, joka ei kuulu tämän valtion hallituksen tosiasialliseen hallintaan, ei voida käytännössä panna täytäntöön maa-alueen sijaintipaikalla, ei ole peruste sille, että tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano evätään asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohdan nojalla, eikä se myöskään merkitse, että tuomio ei olisi täytäntöönpanokelpoinen asetuksen 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksipuolisen tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa ei voida evätä asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 2 alakohdan nojalla silloin, kun vastaaja on voinut hakea yksipuoliseen tuomioon muutosta ja kun hän on tämän muutoksenhaun avulla voinut vedota siihen, että haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ei annettu hänelle tiedoksi niin hyvissä ajoin ja siten, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa.

(1) EUVL C 297, 8.12.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 7.5.2009 (Supremo Tribunal Administrativon (Portugali) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Associação Nacional de Transportadores Rodoviários de Pesados de Passageiros (Antrop), J. Espírito Santo & Irmãos Lda, Sequeiro, Lucas, Venturas & Ca Lda, Barraqueiro Transportes SA ja Rodoviária de Lisboa v. Conselho de Ministros, Companhia Carris de Ferro de Lisboa SA (Carris) ja Sociedade de Transportes Colectivos do Porto SA (STCP)

(Asia C-504/07) (1)

(Asetus (ETY) N:o 1191/69 - Julkisen palvelun velvoitteet - Hyvitysten myöntäminen - Kaupunkien henkilöliikenteen ala)

2009/C 153/14

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Associação Nacional de Transportadores Rodoviários de Pesados de Passageiros (Antrop), J. Espírito Santo & Irmãos Lda, Sequeiro, Lucas, Venturas & Ca Lda, Barraqueiro Transportes SA ja Rodoviária de Lisboa

Vastaajat: Conselho de Ministros, Companhia Carris de Ferro de Lisboa SA (Carris) ja Sociedade de Transportes Colectivos do Porto SA (STCP)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Supremo Tribunal Administrativo — EY 73, EY 76, EY 87 ja EY 88 artiklan sekä julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26.6.1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 (EYVL L 156, s. 1) tulkinta — Julkinen henkilöliikennepalvelu kunnassa — Hyvitysvelvoite — Tuet, joilla on tarkoitus hyvittää näiden yritysten toimintavajeet

Tuomiolauselma

Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26.6.1969 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1191/69, sellaisena kuin se on muutettuna 20.6.1991 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1893/91, on tulkittava siten, että siinä sallitaan jäsenvaltioiden asettavan julkisen palvelun velvoitteita sellaiselle julkiselle yritykselle, jonka tehtävänä on taata julkinen henkilöliikenne kunnassa, ja että siinä säädetään, että tällaisista velvoitteista aiheutuvista taloudellisista rasituksista on suoritettava hyvitystä, jonka suuruus on määrättävä kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti.

Asetus N:o 1191/69, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1893/91, on esteenä pääasian kohteena olevien kaltaisten hyvityskorvausten myöntämiselle, jos ei voida määrittää niitä lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat kyseisten yritysten toiminnasta niiden täyttäessä julkisen palvelun velvoitteita.

Jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että tietyt tukitoimenpiteet ovat asetuksen N:o 1191/69, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1893/91, vastaisia, sen tehtävänä on tehdä siitä kaikki tarvittavat päätelmät kansallisen oikeuden mukaisesti niiden toimien pätevyyden osalta, joilla kyseiset toimenpiteet toteutetaan.

(1) EUVL C 22, 26.1.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 7.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-516/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2000/60/EY - Yhteisön vesipolitiikan puitteet - Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen vesipiireille)

2009/C 153/15

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: S. Pardo Quintillán)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: B. Plaza Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (EYVL L 327, s. 1) 3 artiklan 2, 7 ja 8 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset

Tuomiolauselma

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 2, 7 ja 8 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole nimennyt direktiivin säännösten soveltamiseksi toimivaltaisia viranomaisia Galician, Baskimaan, Andalucian, Baleaarien ja Kanariansaarten itsehallintoalueille.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-530/07) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 91/271/ETY - Pilaantuminen ja päästöt - Yhdyskuntajätevesien käsittely - 3 ja 4 artikla)

2009/C 153/16

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja G. Braga da Cruz)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes ja M. J. Lois)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Laiminlyönti antaa säädetyssä määräajassa yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (EYVL L 135, s. 40) 3 ja 4 artiklan noudattamisen edellyttämät säännökset

Tuomiolauselma

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY 3 ja 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut mainitun direktiivin 3 artiklan mukaista jätevesien viemäröintijärjestelmää Bacia do Rio Uiman (Fiães de S. Jorge), Costa de Aveiron, Covilhãn, Espinho/Feiran, Ponta Delgadan, Póvoa de Varzim/Vila do Conden ja Santa Citan taajamissa ja koska se ei ole mainitun direktiivin 4 artiklan mukaisesti käsitellyt biologisesti tai vastaavalla tavalla yhdyskuntajätevesiä, jotka ovat peräisin Alvercan, Bacia do Rio Uiman (Fiães S. Jorge), Carvoeiron, Costa de Aveiron, Costa Oesten, Covilhãn, Lissabonin, Matosinhosin, Milfontesin, Nazaré/Famalicãon, Ponta Delgadan, Póvoa de Varzim/Vila do Conden, Santa Citan, Vila Franca de Xiran ja Vila Real de Santo Antónion taajamista.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.4.2009 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Fachverband der Buch- und Medienwirtschaft v. LIBRO Handelsgesellschaft mbH

(Asia C-531/07) (1)

(Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Maahantuotujen kirjojen määrähintaa koskeva kansallinen sääntely - Tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide - Oikeuttaminen)

2009/C 153/17

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Fachverband der Buch- und Medienwirtschaft

Vastaaja: LIBRO Handelsgesellschaft mbH

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Oberster Gerichtshof (Itävalta) — EY 3 artiklan 1 kohdan, 10, 28, 30, 81 ja 151 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa saksankielisten kirjojen maahantuoja velvoitetaan vahvistamaan vähittäismyyntihinta, joka ei saa alittaa alkuperämaan osalta vahvistettua hintaa

Tuomiolauselma

Kansallinen sääntely, jossa saksankielisten kirjojen maahantuojia kielletään alittamasta kustantajan sen valtion, jossa kirja on kustannettu, osalta vahvistamaa tai suosittelemaa vähittäismyyntihintaa, on EY 28 artiklassa tarkoitettu tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

Kansallinen sääntely, jossa saksankielisten kirjojen maahantuojia kielletään alittamasta kustantajan sen valtion, jossa kirja on kustannettu, osalta vahvistamaa tai suosittelemaa vähittäismyyntihintaa, ei voi olla perusteltu EY 30 artiklan ja EY 151 artiklan eikä yleisen edun mukaisten pakottavien vaatimusten nojalla.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/9

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 19.5.2009 (Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardian (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Assitur Srl v. Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura di Milano

(Asia C-538/07) (1)

(Direktiivi 92/50/ETY - 29 artiklan ensimmäinen kohta - Julkiset palveluhankinnat - Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei sallita yhtiöiden, jotka ovat keskenään määräysvaltasuhteessa tai joilla on toisiinsa nähden merkittävää vaikutusvaltaa, osallistuvan kilpailevasti samaan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyyn)

2009/C 153/18

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Assitur Srl

Vastaaja: Camera di Commercio, Industria, Artigianato e Agricoltura di Milano

Muut osapuolet: SDA Express Courier SpA ja Poste Italiane SpA

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale Amministrativo Regionale per la Lombardia — Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) 29 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään sellaisia yrityksiä, jotka ovat sidossuhteessa tai määräysvallassa, osallistumasta itsenäisesti julkisia tavaranhankintoja ja palveluhankintoja koskeviin sopimuksentekomenettelyihin

Tuomiolauselma

Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY 29 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää tähän säännökseen sisältyvien, ulkopuolelle jättämistä koskevien syiden lisäksi muita ulkopuolelle jättämisen syitä, joilla pyritään varmistamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen noudattaminen, sillä edellytyksellä, että tällaisilla toimenpiteillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Yhteisön oikeus on esteenä sellaiselle kansalliselle säännökselle, jossa, vaikka sillä tavoitellaan tarjoajien yhdenvertaista kohtelua ja avoimuutta koskevia laillisia tavoitteita julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteydessä, säädetään määräysvaltasuhteessa tai sidossuhteessa olevia yrityksiä koskevasta ehdottomasta kiellosta osallistua samanaikaisesti ja kilpailevasti samaan tarjouskilpailuun, ilman että niille annetaan mahdollisuutta näyttää toteen, että kyseisellä määräysvaltasuhteella ei ole ollut vaikutusta niiden toimintaan tässä tarjouskilpailussa.

(1) EUVL C 37, 9.2.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.5.2009 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — College van burgemeester en wethouders van Rotterdam v. M.E.E. Rijkeboer

(Asia C-553/07) (1)

(Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä - Direktiivi 95/46/EY - Yksityisyyden suoja - Tietojen poistaminen - Tiedonsaantioikeus ja oikeus tiedonsaantiin tietojen vastaajanottajista - Tiedonsaantioikeuden käyttämisen määräaika)

2009/C 153/19

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: College van burgemeester en wethouders van Rotterdam

Vastaaja: M.E.E. Rijkeboer

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad van State (Alankomaat) — Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL L 281, s. 31) 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 12 artiklan a alakohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa rajoitetaan tiedonsaantioikeus tietojen saamiseksi esitettyä hakemusta edeltävän yhden vuoden kuluessa käsiteltyihin tietoihin — Suhteellisuusperiaate

Tuomiolauselma

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 12 artiklan a alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään paitsi nykyisyyteen myös menneeseen aikaan kohdistuvasta, vastaanottajia tai vastaanottajaryhmiä sekä luovutettujen tietojen sisältöä koskevasta tiedonsaantioikeudesta. Jäsenvaltioiden tehtävänä on asettaa määräaika näiden tietojen säilyttämiselle ja säätää niitä koskevasta vastaavasta tiedonsaantioikeudesta, joilla saavutetaan oikea tasapaino yhtäältä intressin, joka rekisteröidyllä on yksityiselämänsä suojaamiseen muun muassa direktiivissä 95/46 säädettyjen puuttumis- ja oikeussuojakeinojen avulla, ja toisaalta sen taakan välillä, jota näiden tietojen säilyttäminen merkitsee rekisterinpitäjälle.

Säännöstöllä, jolla henkilötietojen vastaanottajia tai vastaanottajaryhmiä sekä luovutettujen tietojen sisältöä koskevien tietojen säilyttäminen rajoitetaan yhteen vuoteen ja jolla rajoitetaan vastaavasti näitä tietoja koskevaa tiedonsaantioikeutta, vaikka perustietoja säilytetään paljon pidempään, ei voida saavuttaa kyseessä olevan intressin ja velvollisuuden oikeaa tasapainoa, ellei osoiteta, että näiden tietojen pidempi säilyttäminen olisi liiallinen taakka rekisterinpitäjälle. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on suorittaa tarpeelliset tutkimukset.

(1) EUVL C 64, 8.3.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/10

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 30.4.2009 (Bundesverwaltungsgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — BIOS Naturprodukte GmbH v. Saarland

(Asia C-27/08) (1)

(Direktiivi 2001/83/EY - 1 artiklan 2 kohdan b alakohta - Vaikutuksensa perusteella lääkkeenä pidettävän tuotteen käsite - Tuotteen annostus - Tavanomainen käyttö - Vaaran aiheutuminen terveydelle - Soveltuvuus ihmisten elintoimintojen palauttamiseen, korjaamiseen tai muuttamiseen)

2009/C 153/20

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: BIOS Naturprodukte GmbH

Vastaaja: Saarland

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesverwaltungsgericht — Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67), sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.2004 ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta annetulla direktiivillä 2004/27/EY (EYVL L 136, s. 34), 1 artiklan 2 alakohdan tulkinta — Lääkkeen käsite — Tuote, joka sisältää ainetta, jolla on suurempina annoksina terapeuttinen vaikutus, mutta joka voi olla valmistajan suositteleman annoksen kaltaisina pienempinä annoksina terveydelle haitallinen — Boswellia-uute

Tuomiolauselma

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/27/EY, 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että tuote, jonka koostumukseen kuuluu aine, joka vaikuttaa elintoimintoihin silloin, kun sitä käytetään tiettynä annostuksena, ei ole lääke vaikutuksensa perusteella, kun tuotteesta aiheutuu sen vaikuttavan aineen annostuksen takia sitä tavanomaisesti käytettäessä vaaraa terveydelle, mutta se ei kuitenkaan voi palauttaa, korjata eikä muuttaa ihmisen elintoimintoja.

(1) EUVL C 92, 12.4.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.5.2009 (Tribunale ordinario di Padovan (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Azienda Agricola Disarò Antonio v. Cooperativa Milka 2000 Soc. coop. arl

(Asia C-34/08) (1)

(Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Maitokiintiöt - Maksu - Asetuksen (EY) N:o 1788/2003 pätevyys - Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet - Syrjintäkiellon periaate ja suhteellisuusperiaate - Kansallisen viitemäärän vahvistaminen - Perusteet - Jäsenvaltion tuotannon alijäämäisyyttä koskevan perusteen merkitys)

2009/C 153/21

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale ordinario di Padova

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Azienda Agricola Disarò Antonio

Vastaaja: Cooperativa Milka 2000 Soc. coop. arl

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale ordinario di Padova — Maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 (EUVL L 270, s. 123) tulkinta ja pätevyys — Asetus, jossa ei oteta huomioon kussakin maassa säännöllisin aikavälein suoritettavaa, maksuvelvollisuuden ulkopuolelle jäävien viitemäärien tarkistamista ja jossa lisämaksu peritään samalla tavalla tuottajilta, joilla on ylituotantoa, ja tuottajilta, joilla on alituotantoa — Asetus ei noudata EY 5, EY 32, EY 33 eikä EY 34 artiklaa

Tuomiolauselma

Se, ettei maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29.9.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 yhteydessä oteta kansallisen viitemäärän vahvistamisessa huomioon kyseessä olevan jäsenvaltion asemaa alituotantomaana, ei vaikuta tämän asetuksen yhteensopivuuteen EY 33 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen tavoitteiden kanssa.

2)	Asetusta N:o 1788/2003 syrjintäkiellon periaatteeseen nähden tarkasteltaessa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat asetuksen pätevyyteen.

3)	Asetusta N:o 1788/2003 suhteellisuusperiaatteeseen nähden tarkasteltaessa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat asetuksen pätevyyteen.

(1) EUVL C 92, 12.4.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/11

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.4.2009 (Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — The Queen, Christopher Mellorin hakemuksesta v. Secretary of State for Communities and Local Government

(Asia C-75/08) (1)

(Direktiivi 85/337/ETY - Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Velvollisuus julkistaa hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tekemättä jättämistä koskevan päätöksen perustelut)

2009/C 153/22

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: The Queen, Christopher Mellorin hakemuksesta

Vastaaja: Secretary of State for Communities and Local Government

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal (Civil Division) — Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40) 4 artiklan tulkinta — Velvollisuus julkistaa direktiivin liitteessä II mainittuihin luokkiin kuuluvan hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tekemättä jättämistä koskevan päätöksen perustelut

Tuomiolauselma

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 26.5.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY, 4 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että päätöksen, jossa todetaan, että kyseisen direktiivin liitteessä II tarkoitetun hankkeen ympäristövaikutusten arviointi ei ole välttämätön, on itsessään sisällettävä ne syyt, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen päätti, ettei arviointi ollut välttämätön. Jos kuitenkin henkilö, jota asia koskee, esittää tätä koskevan pyynnön, toimivaltaisella hallintoviranomaisella on velvollisuus ilmoittaa hänelle ne perustelut, joiden nojalla kyseinen päätös tehtiin, tai antaa merkitykselliset tiedot ja asiakirjat vastauksena esitettyyn pyyntöön.

Jos jäsenvaltion päätöksessä olla tekemättä direktiivin 85/337 liitteessä II tarkoitetusta hankkeesta ympäristövaikutusten arviointia kyseisen direktiivin 5 ja 10 artiklan mukaisesti ilmoitetaan ne perustelut, joihin se perustuu, kyseinen päätös on riittävästi perusteltu, kun niiden, joita asia koskee, on päätökseen sisältyvien perustelujen ja heidän tietoonsa jo saatettujen seikkojen sekä mahdollisesti niiden tarvittavien lisätietojen, jotka kansallisella toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus antaa pyydettäessä, avulla mahdollista arvioida, onko kyseinen päätöksen riitauttaminen tarkoituksenmukaista.

(1) EUVL C 107, 26.4.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/12

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 30.4.2009 (Fővárosi Bíróságin (Unkarin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lidl Magyarország Kereskedelmi Bt. v. Nemzeti Hírközlési Hatóság Tanácsa

(Asia C-132/08) (1)

(Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Radio- ja telepäätelaitteet - Vaatimustenmukaisuuden vastavuoroinen tunnustaminen - Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tuottajan laatiman vaatimustenmukaisuusvakuutuksen tunnustamatta jättäminen)

2009/C 153/23

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lidl Magyarország Kereskedelmi Bt.

Vastaaja: Nemzeti Hírközlési Hatóság Tanácsa

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Fővárosi Bíróság — EY 30 artiklan, radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9.3.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY (EYVL L 91, s. 10) 8 artiklan ja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY (EYVL 2002 L 11, s. 4) 2 artiklan e ja f alakohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sellaisten radiolaitteiden maahantuoja, jotka käyttävät taajuuksia, joiden käyttöä ei ole yhdenmukaistettu koko yhteisön alueella ja jotka on varustettu CE-merkinnällä, velvoitetaan antamaan kansallisen oikeuden mukaisesti vaatimustenmukaisuutta koskeva vakuutus, vaikka kyseessä olevalla laitteella on toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen valmistajan antama vaatimustenmukaisuutta koskeva vakuutus

Tuomiolauselma

Jäsenvaltiot eivät voi radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9.3.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY nojalla vaatia henkilöä, joka saattaa radiolaitteen kansallisille markkinoille, toimittamaan vaatimustenmukaisuusvakuutusta, kun kyseisen laitteen tuottaja, jonka kotipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, on varustanut laitteen CE-merkinnällä ja laatinut vakuutuksen tämän tuotteen vaatimustenmukaisuudesta.

Yleisestä tuoteturvallisuudesta 3.12.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/95/EY ei sovelleta silloin kun kyse on sellaisten kysymysten arvioinnista, jotka liittyvät henkilön velvollisuuteen toimittaa vakuutus radiolaitteen vaatimustenmukaisuudesta. Siihen, onko jäsenvaltioilla valta direktiivin 2001/95 nojalla asettaa radiolaitteiden myynnissä noudatettavaksi muita velvoitteita kuin vaatimuksenmukaisuusvakuutuksen esittäminen, todettakoon, että henkilö, joka myy tuotetta, voidaan katsoa tuottajaksi ainoastaan niiden edellytysten mukaisesti, jotka määritellään direktiivin 2 artiklan e alakohdassa, ja jakelijaksi ainoastaan niiden edellytysten mukaisesti, jotka määritellään sen 2 artiklan f alakohdassa. Tuottajaa ja jakelijaa voivat koskea vain ne velvoitteet, joista on kunkin osalta erikseen säädetty direktiivissä 2001/95.

Silloin kun kysymys on alasta, jolla lainsäädäntö on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, sitä koskevaa kansallista toimenpidettä on arvioitava suhteessa tähän yhdenmukaistamistoimenpiteeseen eikä suhteessa EY 28 ja EY 30 artiklaan. Jäsenvaltioiden on direktiivin 1999/5 alaan kuuluvissa kysymyksissä noudatettava sitä kokonaisuudessaan, eivätkä ne saa pitää voimassa sen kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä. Jos jäsenvaltio katsoo, että yhdenmukaistetun standardin mukaisuus ei varmista yhdenmukaisuutta direktiivissä 1999/5 säädettyjen olennaisten erityisvaatimusten kanssa, joita kyseisen standardin on tarkoitus koskea, jäsenvaltion on noudatettava tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä. Rajoituksen tueksi jäsenvaltio voi kuitenkin vedota syihin, jotka jäävät direktiivillä yhdenmukaistetun alan ulkopuolelle. Tällaisessa tilanteessa se voi vedota ainoastaan EY 30 artiklassa määriteltyihin syihin tai yleiseen etuun perustuviin pakottaviin vaatimuksiin.

(1) EUVL C 183, 19.7.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/13

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.5.2009 (Hoge Raad der Nederlanden Den Haagin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Siebrand BV v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-150/08) (1)

(Yhdistetty nimikkeistö - Tariffinimikkeet 2206 ja 2208 - Käymisteitse valmistettu tislattua alkoholia sisältävä juoma - Alun perin hedelmistä tai luonnontuotteesta saatu juoma - Aineiden lisääminen - Seuraukset - Alkuperäisen juoman maun, hajun ja ulkoasun menettäminen)

2009/C 153/24

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden Den Haag

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Siebrand BV

Vastaaja: Staatssecretaris van Financiën

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden Den Haag — Yhdistetyn nimikkeistön nimikkeen 2206 ja 2208 tulkinta — Käymisteitse valmistettu juoma, joka sisältää (tislattua) etyylialkoholia — Juoma menettää veden ja aineiden lisäämisen takia hedelmistä ja luonnontuotteesta valmistetun juoman maun, hajun ja/tai ulkoasun

Tuomiolauselma

Käymisteitse saadusta alkoholista valmistetut juomat, jotka alun perin luokiteltiin tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna 26.7.1991 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 2587/91, liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2206 ja joihin on lisätty tietty määrä tislattua alkoholia, vettä, sokerisiirappia, aromiaineita, väriaineita ja — tiettyjen juomien osalta — kermapohja, minkä johdosta ne ovat menettäneet tietystä hedelmästä tai tietystä luonnontuotteesta valmistetun juoman maun, hajun ja/tai ulkoasun, eivät kuulu yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2206 vaan yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2208.

(1) EUVL C 171, 5.7.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/13

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.5.2009 (Hof van beroep te Antwerpenin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Internationaal Verhuis- en Transportsbedrijf Jan de Lely BV v. Belgian valtio

(Asia C-161/08) (1)

(Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Yhteisön passitus - TIR-carnet’lla suoritetut kuljetukset - Rikkomukset tai säännönvastaisuudet - Ilmoittamismääräaika - Määräaika todisteen esittämiseen rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikasta)

2009/C 153/25

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van beroep te Antwerpen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Internationaal Verhuis- en Transportsbedrijf Jan de Lely BV

Vastaaja: Belgian valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van beroep te Antwerpen — TIR-carnet’iden ja ATA-carnet’iden käytöstä passitusasiakirjoina yhteisössä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 719/91 soveltamista koskevista säännöksistä 12.6.1991 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1593/91 (EYVL L 148, s. 11) 2 artiklan, luettuna yhdessä TIR-yleissopimuksen 11 artiklan kanssa, tulkinta — Rikkomukset tai säännönvastaisuudet — Ilmoituksen määräaika

Tuomiolauselma

TIR-carnet’iden ja ATA-carnet’iden käytöstä passitusasiakirjoina yhteisössä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 719/91 soveltamista koskevista säännöksistä 12.6.1991 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1593/91 2 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälistä kuljetusta koskevan Genevessä 14.11.1975 allekirjoitetun tulliyleissopimuksen 11 artiklan 1 kappaleen kanssa, on tulkittava siten, että sen määräajan noudattamatta jättämisestä, jossa TIR-carnet’n haltijalle on ilmoitettava siitä, ettei carnet’ta ole lähtöleimattu, ei ole seurauksena, että toimivaltaiset tulliviranomaiset menettäisivät oikeutensa kyseisen carnet’n turvin suoritetusta tavaroiden kansainvälisestä kuljetuksesta maksettavien tullien ja verojen perimiseen.

Asetuksen N:o 1593/91 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa, luettuina yhdessä TIR-carnet’isiin merkittyjen tavaroiden kansainvälistä kuljetusta koskevan Genevessä 14.11.1975 allekirjoitetun tulliyleissopimuksen 11 artiklan 1 ja 2 kappaleen kanssa, on tulkittava siten, että niissä säädetään vain määräaika todisteen esittämiseen kuljetuksen säännönmukaisuudesta mutta ei määräaikaa todisteen esittämiseen paikasta, jossa rikkomus tai säännönvastaisuus tapahtui. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää kansallisen oikeutensa todistelua koskevien periaatteiden mukaisesti, onko viimeksi mainittu todiste sen ratkaistavaksi saatetussa asiassa kaikki seikat huomioon ottaen esitetty määräajassa. Kansallisen tuomioistuimen tulee kuitenkin arvioida tätä määräaikaa yhteisön oikeutta noudattaen ja ottaen erityisesti huomioon yhtäältä sen, ettei määräaika saa olla liian pitkä, jotta maksettavien määrien periminen toisessa jäsenvaltiossa on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti mahdollista, ja toisaalta sen, että edellä mainitun todisteen esittäminen ei tämän määräajan takia ole TIR-carnet’n haltijalle tosiasiassa mahdotonta.

(1) EUVL C 183, 19.7.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 19.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-253/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2006/22/EY - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2009/C 153/26

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: N. Yerrell ja M. Teles Romão)

Vastaaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes ja F. Fraústo de Azevedo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (EUVL L 102, s. 35) noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu määräajassa

Tuomiolauselma

Portugalin tasavalta ei ole noudattanut tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut direktiivin 2006/22 noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 223, 30.8.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/14

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 30.4.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-256/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2004/83/EY - Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2009/C 153/27

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. O’Reilly ja M. Condou-Durande)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: S. Ossowski)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (EUVL L 304, s. 12) noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu määräajassa

Tuomiolauselma

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kaikkia tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 197, 2.8.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 14.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-266/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2004/81/EY - Sellaisten kolmansista maista tulevien henkilöiden oleskeluoikeus, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi ja jotka tekevät yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa - Täydellisen täytäntöönpanon puuttuminen - Täytäntöönpanotoimista ilmoittamisen puuttuminen)

2009/C 153/28

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Condou-Durande ja E. Adsera Ribera)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: B. Plaza Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY (EUVL L 261, s. 19) määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti

Tuomiolauselma

Espanjan tasavalta ei ole noudattanut oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja koska se ei ole ilmoittanut Euroopan yhteisöjen komissiolle kansallisen lainsäädännön säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa direktiivin tavoitteena oleva yhdenmukaisuus.

2)	Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 209, 15.8.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/15

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 19.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-313/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2003/58/EY - Yhtiöoikeus - Asiakirjat ja tiedot, jotka on julkistettava - Kirjeet ja tilauslomakkeet - Seuraamukset - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2009/C 153/29

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Vesco ja P. Dejmek)

Vastaaja: Italian tasavalta (asiamies: I. Bruni, avustajanaan avvocato dello Stato G. Fiengo)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Kaikkia direktiivin 68/151/ETY muuttamisesta yhtiömuodoltaan tietynlaisia yhtiöitä koskevien julkistamisvaatimusten osalta 15.7.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/58/EY (EUVL L 221, s. 13) 1 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä ei ole annettu määräajassa

Tuomiolauselma

Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 68/151/ETY muuttamisesta yhtiömuodoltaan tietynlaisia yhtiöitä koskevien julkistamisvaatimusten osalta 15.7.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/58/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole määräajassa antanut kaikkia kyseisen direktiivin 1 artiklan 4–6 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 223, 30.8.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/16

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 14.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-322/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2004/83/EY - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2009/C 153/30

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Condou-Durande ja J. Enegren)

Vastaaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamies: S. Johannesson)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

Ruotsin kuningaskunta ei ole noudattanut kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 223, 30.8.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/16

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 19.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-368/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattajatta jättäminen - Direktiivi 2004/35/EY - Ympäristövahinkojen korjaaminen - Saastuttaja maksaa -periaate)

2009/C 153/31

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: U. Wölker ja I. Dimitriou)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamies: N. Dafniou)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu määräajassa

Tuomiolauselma

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 247, 27.9.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/16

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 14.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-390/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Ympäristö - Päätös N:o 280/2004/EY - Kioton pöytäkirjan täytäntöönpano - Kansalliset toimenpiteet, joilla rajoitetaan ja/tai vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä - Edellytettyjen tietojen ilmoittamatta jättäminen)

2009/C 153/32

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: U. Wölker ja J.-P. Keppenne)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: C. Schiltz)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11.2.2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY (EUVL L 49, s. 1) 3 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä päätöksen N:o 280/2004/EY täytäntöönpanosäännöistä 10.2.2005 tehdyn komission päätöksen N:o 166/2005/EY 8–11 artiklan kanssa, edellytettyjä tietoja ei ole ilmoitettu säädetyssä määräajassa — Tiedot, jotka koskevat kasvihuonekaasujen päästöjen kansallisia ennusteita ja toimenpiteitä, joilla rajoitetaan ja/tai vähennetään kyseisiä päästöjä

Tuomiolauselma

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11.2.2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY 3 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä päätöksen N:o 280/2004/EY täytäntöönpanosäännöistä 10.2.2005 tehdyn komission päätöksen N:o 166/2005/EY (EUVL L 55, s. 57) 8, 9, 10 ja 11 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ilmoittanut 15.3.2007 mennessä kyseisissä säännöksissä edellytettyjä tietoja.

2)	Luxemburgin suurherttuakunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 285, 8.11.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/17

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-443/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 1999/13/EY - Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittaminen - Käsitteiden ”pieni laitos” ja ”olennainen muutos” täytäntöönpano laiminlyönti))

2009/C 153/33

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja A. Adam)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11.3.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/13/EY (EUVL L 85, s. 1) 2 artiklan 3 kohdan, 2 artiklan 4 kohdan ja 4 artiklan 4 kohdan asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämiä kaikkia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ei ole annettu — Käsitteet ”pieni laitos” ja ”olennainen muutos”

Tuomiolauselma

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11.3.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/13/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kaikkia kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 kohdan, 2 artiklan 4 kohdan ja 4 artiklan 4 kohdan asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 6, 10.1.2009.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/17

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 19.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti

(Asia C-532/08) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2005/60/EY - Rahanpesu ja terrorismin rahoitus - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2009/C 153/34

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Dejmek ja A. A. Gilly)

Vastaaja: Irlanti (asiamies: D. O’Hagan)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (EUVL L 309, s. 15) noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ei ole toteutettu määräajassa

Tuomiolauselma

Irlanti ei ole noudattanut rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 32, 7.2.2009.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 6.4.2009 — Antoine Boxus ja Willy Roua v. Région wallonne

(Asia C-128/09)

2009/C 153/35

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Antoine Boxus ja Willy Roua

Vastaaja: Région wallonne

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY (1) 1 artiklan 5 kohtaa tulkita siten, että sillä suljetaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle lainsäädäntö — kuten eräistä luvista, joille on olemassa yleisen edun mukaisia pakottavia syitä, 17.7.2008 annettu Vallonian hallintoalueen asetus — jossa todetaan ainoastaan, että rakennuslupien, ympäristölupien ja siinä lueteltuja toimenpiteitä ja rakennustöitä koskevien yhtenäislupien myöntämiselle ’on osoitettu olevan yleisen edun mukaisia pakottavia syitä’, ja jolla ”vahvistetaan” luvat, joiden osalta todetaan, että ’on osoitettu olevan yleisen edun mukaisia pakottavia syitä’?

Ovatko direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 97/11/EY (2) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/35/EY, (3) 1, 5, 6, 7, 8 ja 10 a artikla esteenä sellaiselle oikeudelliselle sääntelylle, jonka mukaan oikeus toteuttaa ympäristövaikutusten arviointia edellyttävä hanke myönnetään lainsäädäntötoimella, jota ei voida saattaa tuomioistuimen tai muun laillisesti perustetun riippumattoman ja puolueettoman elimen tutkittavaksi niin, että voitaisiin riitauttaa asiasisällön tai noudatetun menettelyn osalta päätös, jolla oikeus hankkeen toteuttamiseen on myönnetty?

Onko tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan, 25.6.1998 tehdyn Århusin yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö on hyväksynyt 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY, (4) 9 artiklaa tulkittava siten, että sopimuspuolina olevat jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään mahdollisuudesta saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä uudelleen tutkittavaksi 6 artiklan määräysten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien laillisuus ympäristövaikutusten arviointia edellyttävien hankkeiden hyväksymistä koskevien sekä aineellisten säännösten että menettelysäännösten alaisuuteen kuuluvien, asiasisältöä tai menettelyä koskevien kysymysten osalta?

Onko direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35/EY, 10 a artiklaa tulkittava tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan, 25.6.1998 tehdyn Århusin yleissopimuksen, joka Euroopan yhteisö on hyväksynyt 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY, kannalta arvioiden niin, että sopimuspuolina olevat jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään mahdollisuudesta saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä uudelleen tutkittavaksi päätösten, toimien tai laiminlyöntien laillisuus ympäristövaikutusten arviointia edellyttävien hankkeiden hyväksymistä koskevien sekä aineellisten säännösten että menettelytapasäännösten alaisuuteen kuuluvien, asiasisältöä tai menettelyä koskevien kysymysten osalta?

(1) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

(2) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3.3.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5).

(3) Yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta — Komission julistus — 26.5.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY (EYVL L 156, s. 17).

(4) Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehty neuvoston päätös 2005/370/EY(EUVL L 124, s. 1).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 6.4.2009 — Guido Durlet, Angela Verweij, Chretien Bruninx, Hans Hoff ja Michel Raeds v. Région wallonne

(Asia C-129/09)

2009/C 153/36

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Guido Durlet, Angela Verweij, Chretien Bruninx, Hans Hoff ja Michel Raeds

Vastaaja: Région wallonne

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY (1) 1 artiklan 5 kohtaa tulkita siten, että sillä suljetaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle lainsäädäntö — kuten eräistä luvista, joille on olemassa yleisen edun mukaisia pakottavia syitä 17.7.2008 annettu Vallonian hallintoalueen asetus — jossa todetaan ainoastaan, että rakennuslupien, ympäristölupien ja siinä lueteltuja toimenpiteitä ja rakennustöitä koskevien yhtenäislupien myöntämiselle ”on osoitettu olevan yleisten edun mukaisia pakottavia syitä” ja jolla ”vahvistetaan” luvat, joiden osalta todetaan, että ”on osoitettu yleisen edun mukaisia pakottavia syitä”?

Onko direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35/EY, 10 a artiklaa tulkittava tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan, 25.6.1998 tehdyn Århusin yleissopimuksen, joka Euroopan yhteisö on hyväksynyt 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY, kannalta arvioiden niin, että sopimuspuolina olevat jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään mahdollisuudesta saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä uudelleen tutkittavaksi päätösten, toimien tai laiminlyöntien laillisuus ympäristövaikutusten arviointia edellyttävien hankkeiden hyväksymistä koskevien sekä aineellisten säännösten että menettelytapasäännösten alaisuuteen kuuluvien asiasisältöä tai menettelyä koskevien kysymysten osalta?

(1) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

(2) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3.3.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 6.4.2009 — Paul Fastrez ja Henriette Fastrez v. Région wallonne

(Asia C-130/09)

2009/C 153/37

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Paul Fastrez ja Henriette Fastrez

Vastaaja: Région wallonne

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY (1) 1 artiklan 5 kohtaa tulkita siten, että sillä suljetaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle lainsäädäntö — kuten eräistä luvista, joille on olemassa yleisen edun mukaisia pakottavia syitä, 17.7.2008 annettu Vallonian hallintoalueen asetus — jossa todetaan ainoastaan, että rakennuslupien, ympäristölupien ja siinä lueteltuja toimenpiteitä ja rakennustöitä koskevien yhtenäislupien myöntämiselle ’on osoitettu olevan yleisen edun mukaisia pakottavia syitä’, ja jolla ’vahvistetaan’ luvat, joiden osalta todetaan, että ’on osoitettu olevan yleisen edun mukaisia pakottavia syitä’?

(1) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

(2) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3.3.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 6.4.2009 — Philippe Daras v. Région wallonne

(Asia C-131/09)

2009/C 153/38

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Philippe Daras

Vastaaja: Région wallonne

Ennakkoratkaisukysymykset

(1) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

(2) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3.3.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/21

Kanne 6.4.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-132/09)

2009/C 153/39

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Eggers ja J.-P. Keppenne)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

—	On todettava, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut vuoden 1962 toimipaikkasopimuksen, luettuna yhdessä EY 10 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on kieltäytynyt ottamasta taloudellisesti vastattavakseen Eurooppa-koulujen menoja kalusteista ja opetusaineistosta

—	Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa vuoden 1962 lokakuussa Eurooppa-koulujen johtokunnan ja Belgian kuningaskunnan välillä tehdyn sopimuksen rikkomiseen, joka liittyy siihen, että Belgian kuningaskunta on kieltäytynyt ottamasta vastattavakseen sen alueelle sijoittautuneiden Eurooppa-koulujen menoja kalusteista ja opetusaineistosta.

Kantaja väittää kanteensa tueksi ensinnäkin, että 21.6.1994 tehdyn, Eurooppa-koulujen perussäännön määrittelevän sopimuksen (1) 6 artiklan 2 kohdasta seuraa, että jokaisen jäsenvaltion on kohdeltava Eurooppa-kouluja omassa kansallisessa julkisoikeudessaan säänneltynä oppilaitoksena. Tämän johdosta Belgian julkishallinnon on rahoitettava Eurooppa-kouluja ja kohdeltava niitä samalla tavalla kuin kansallisia julkisia kouluja siltä osin kuin on kyse perusvarustelusta Eurooppa-koulun avaamista tai laajentamista varten sekä kyseisten koulujen vuosittaisista ylläpito- ja toimintakustannuksista. Belgian opetuslaitoksen yhteisöllistäminen ei tältä osin voi olla peruste sille, että Belgian viranomaiset kieltäytyvät rahoittamasta Eurooppa-koulujen vuosittaisia toimintakustannuksia, koska vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että jäsenvaltio ei voi kiertää antamiaan sitoumuksia siirtämällä kyseisen toimivallan julkisille alueyhteisöille.

Komissio huomauttaa vastauksena Belgian viranomaisten esittämiin huomautuksiin toiseksi, että johtokunnan Karlsruhessa vuoden 1967 toukokuussa pitämän kokouksen päätelmissä ei millään tavalla kyseenalaisteta niitä rahoitusvelvoitteita, joihin Belgian valtio on sitoutunut toimipaikkavaltiona.

Ensinnäkin johtokunta on Karlsruhessa pelkästään laatinut suuntaviivat vakiosopimuspöytäkirjalle Eurooppa-koulujen toimipaikkoina olevien jäsenvaltioiden kanssa eikä sillä missään tapauksessa ole mitään toimivaltaa muuttaa vuoden 1962 toimipaikkasopimusta, kun otetaan huomioon normihierarkia.

Tämän jälkeen komissio toteaa, että kyseisen Karlsruhen ”päätöksen” ei missään tapauksessa voida tulkita olevan valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleen a ja b kohdassa tarkoitettu ”myöhempi osapuolten välinen sopimus tai käytäntö” toimipaikkasopimuksen tulkinnasta, koska jälkeenpäin ei ole toteutettu sellaisia selviä toimia tai annettu sellaisia selviä julistuksia, joilla toimipaikkasopimuksessa määrätty rahoitusvelvollisuus kyseenalaistettaisiin. Lukuisat asiakirjat ja Belgian vuoden 1967 jälkeen suorittamat korvaukset ovat lisäksi osoitus tästä velvollisuudesta ottaa vastattavaksi kalusteisiin ja opetusaineistoon liittyvistä Eurooppa-koulujen menoista.

(1) EYVL L 212, s. 3.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Bíróság (Unkarin tasavalta) on esittänyt 8.4.2009 — József Uzonyi v. Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

(Asia C-133/09)

2009/C 153/40

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: József Uzonyi

Vastaaja: Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

Ennakkoratkaisukysymys

Seuraako asetuksen N:o (EY) 1782/2003 (1) 143 b a artiklan 1 kohdassa 31.12.2006 asti voimassa olleesta säännöksestä, jonka mukaan ”tukea myönnetään objektiivisin ja syrjimättömin perustein”, että siltä osin kuin on kyse yhtenäisen pinta-alatuen perusteella maksettavasta, erillisestä oikeudesta sokeritukeen, maataloustuottajia ei olisi saatu kohdella eri tavoin sen perusteella ovatko ne (itse) välittömästi vai (tuottajayhtymän välityksellä) välillisesti toimittaneet sokerijuurikkaat jalostettavaksi?

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, s. 1).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 10.4.2009 — Association des Riverains et Habitants des Communes Proches de l’Aéroport B.S.C.A. (Brussels South Charleroi Airport) ASBL — A.R.A.Ch ja Bernard Page v. Région wallonne

(Asia C-134/09)

2009/C 153/41

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Association des Riverains et Habitants des Communes Proches de l’Aéroport B.S.C.A. (Brussels South Charleroi Airport) ASBL — A.R.A.Ch ja Bernard Page

Vastaaja: Région wallonne

Ennakkoratkaisukysymykset

(1) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

(2) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3.3.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 9.4.2009 — Association des Riverains et Habitants des Communes Proches de l’Aéroport B.S.C.A. (Brussels South Charleroi Airport) ASBL — A.R.A.Ch, Léon L’Hoir ja Nadine Dartois v. Région wallonne

(Asia C-135/09)

2009/C 153/42

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Association des Riverains et Habitants des Communes Proches de l’Aéroport B.S.C.A. (Brussels South Charleroi Airport) ASBL — A.R.A.Ch, Léon L’Hoir ja Nadine Dartois

Vastaaja: Région wallonne

Ennakkoratkaisukysymykset

(1) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

(2) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3.3.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Ordinario di Palermo (Italia) on esittänyt 15.4.2009 — Todaro Nunziatina & C. snc v. Assessorato del Lavoro e della Previdenza Sociale

(Asia C-138/09)

2009/C 153/43

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Ordinario di Palermo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Todaro Nunziatina & C. snc

Vastaaja: Assessorato del Lavoro e della Previdenza Sociale

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon, että 15.5.1991 annetun Sisilian alutta koskevan aluelain nro 27 10 §:llä käyttöön otetulla tukijärjestelmällä (asianumero NN 91/A/95) vahvistettiin tukimekanismi vähintään kahdeksi ja enintään viideksi vuodeksi (kaksi vuotta koulutus- ja työsopimuksella toteutettujen työhönottojen kohdalla ja enintään kolme vuotta tapauksissa, joissa koulutus- ja työsopimus on muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi), onko Euroopan komission tarkoituksena ollut 14.11.1995 tekemässään päätöksessä N:o 95/C 343/11, jolla on hyväksytty tukijärjestelmän soveltaminen,

—	sallia merkittävät etuja koskevat ajalliset ja taloudelliset mukauttamiset (kaksi ja kolme vuotta)?

—

vai onko komissio päinvastoin hyväksynyt yksinomaan ja toissijaisesti tukien myöntämisen koulutus- ja työsopimuksilla toteutettuihin työhönottoihin (kun työsopimusten kesto on kaksi vuotta) tai aiemmin koulutus- ja työsopimuksilla palkattujen työntekijöiden sopimusten muuttamiseen toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi (kolmeksi vuodeksi sopimuksen muuttamisesta lukien)?

Viitataanko valtiotuen täytäntöönpanoa koskevalla varainhoitovuoden 1997 päättymisajankohdan mukaisella määräajalla, jonka komissio on asettanut 14.11.1995 tekemässään päätöksessä N:o 95/C 343/11, jolla on hyväksytty aluelain nro 27 10 §:llä käyttöönotettu tukijärjestelmä)

—	niitä tukia koskevan alkuperäiseen menoarvioon, jotka oli tarkoitus myöntää seuraavina vuosina (riippuen edellä mainituista tukien luonnetta koskevista erilaisista tulkinnoista) vai pikemmin

—	määräaikaan, jossa toimivaltaisten alueellisten elinten on maksettava tuki?

Onko Sisilian alue voinut (ja onko sen pitänyt) soveltaa konkreettisesti kyseessä olevaa tukijärjestelmää kaikkiin tukikelpoisiin vuosiin (toisin sanoen 2 + 3 vuotta) tapauksissa, joissa aluelain nro 27 10 §:ssä tarkoitettu koulutus- ja työhönottosopimuksella tapahtuva työhönotto on tapahtunut esimerkiksi 1.1.1996, toisin sanoen 14.11.1995 tehdyssä komission päätöksessä N:o 95/C 343/11 vahvistetussa tuen täytäntöönpanoa koskevassa määräajassa, ja päteekö tämä myös tapauksiin, joissa — kuten edellä mainitussa esimerkissä — hyväksytyn tukijärjestelmän soveltaminen on käsittänyt tuen konkreettisen maksamisen 31.12.2001 saakka (toisin sanoen 1996 + viisi vuotta = 2001)?

Onko Euroopan komissiolla 16.10.2002 tekemällään päätöksellä 2003/195/EY, jonka 1 artiklassa todetaan, että: ”[t]oukokuun 27 päivänä 1997 annetun Sisilian aluetta koskevan aluelain nro 16 11 pykälän 1 momentissa määritelty tukijärjestelmä ei sovellu yhteismarkkinoille [ja että k]yseistä järjestelmää ei näin ollen voida toteuttaa,” ollut tarkoituksena

—

evätä aluelain nro 16 11 §:ään sisältyvän ”uuden” tukijärjestelmän hyväksyntä sillä perusteella, että komissio on pitänyt kyseistä järjestelmää ”autonomisena” tarkoituksin pidentää aluelain nro 27 10 §:llä käyttöön otetun tuen täytäntöönpanokautta yli 31.12.1996 määräajan, jolloin järjestelmään sisältyvät myös vuosina 1997 ja 1998 toteutettuja työhönottoja ja/tai sopimusten muuttamista koskevat kustannukset, vai

—	onko kyseisen päätöksen tosiasiallisena tarkoituksena kieltää taloudellisten resurssien hankkiminen Sisilian alueella kieltämällä aluelain nro 27 10 §:llä käyttöön otetun valtiontuen myöntäminen myös ennen 31.12.1996 toteutettujen työhönottojen ja/tai sopimusten muuttamisen osalta?

Jos komission päätöstä tulkitaan 4 kohdan ensimmäisen hypoteesin mukaisesti, onko päätös sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan tulkinnan kanssa, jota komissio käyttää perusteena vastaavanlaisissa tapauksissa, jotka koskevat 11.5.1999 tehdyn päätöksen 2000/128/EY (jonka kohteena ovat Italian valtion lait ja johon viitataan nimenomaisesti vuonna 2002 tehdyn kielteisen päätöksen perusteluissa) ja 13.5.2003 tehdyn päätöksen 2003/739/EY (jonka kohteena ovat Sisilian alueen lait) mukaisia alennuksia koulutus- ja työsopimuksilla palkattavien työntekijöiden sosiaaliturvamaksuista?

Jos komission päätöstä tulkitaan 4 kohdan toisen hypoteesin mukaisesti, miten on tulkittava tukitoimenpiteiden hyväksymistä koskevaa edellistä päätöstä, kun otetaan huomioon adjektiivin ”myöhempi” kahteen suuntaan vievä merkitys: ”myöhempi” suhteessa komission päätöksessä vahvistettuun talousarvioon tai ”myöhempi” suhteessa Sisilian alueen vahvistamaan rahoitukseen vain vuoden 1996 talousarvioon asti?

7)	Mitkä tuet on komission mukaan katsottava viime kädessä laillisiksi ja mitkä laittomiksi?

8)	Millä nyt käsiteltävänä olevan tapauksen osapuolella (yrityksellä vai Assessoratolla) on todistustaakka sen osalta, ettei komission vahvistamaa talousarviota ole ylitetty?

Otetaanko se, että tuensaajayrityksille mahdollisesti maksetaan laillisiksi katsottujen ja hyväksyttyjen tukien maksamisen myöhästymisestä aiheutuvat lakisääteiset korot, huomioon arvioitaessa, onko 14.10.1995 annetulla päätöksellä N:o 95/C 343/11 alun perin hyväksytty talousarvio mahdollisesti ylitetty?

10)	Siinä tapauksessa, että nämä korot otetaan huomioon arvioitaessa ylittymistä, miten korot on tällöin määritettävä?

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Genova (Italia) on esittänyt 17.4.2009 — Fallimento Traghetti del Mediterraneo SpA — Curatore dott. Alberto Fontana v. Presidenza del Consiglio dei Ministri

(Asia C-140/09)

2009/C 153/44

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Genova

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Fallimento Traghetti del Mediterraneo SpA — Curatore dott. Alberto Fontana

Vastaaja: Presidenza del Consiglio dei Ministri

Ennakkoratkaisukysymys

Onko lakiin 684/1974 ja erityisesti sen 19 §:ään sisältyvä valtiontukia koskeva kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään mahdollisesta valtiontukien myöntämisestä — vaikkakin vain ennakkona — ilman sopimusten tekemistä ja ilman että ensin ilmoitettaisiin täsmälliset ja sitovat edellytykset, joilla vältettäisiin se, että tuen maksaminen saattaisi vääristää kilpailua, yhteensoveltuva yhteisön oikeuden periaatteiden — erityisesti perustamissopimuksen V luvun (aiempi IV luku) 86, 87 ja 88 artiklan määräysten — kanssa ja voiko tässä yhteydessä olla merkitystä sillä, että tuen vastaanottajan on noudatettava hallintoviranomaisten määräämiä tariffeja?

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Dendermonde (Belgia) on esittänyt 22.4.2009 — rikosoikeudenkäynti V. W. Lahoussea ja Lavichy BVBA:ta vastaan

(Asia C-142/09)

2009/C 153/45

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg te Dendermonde

Pääasian asianosaiset

Vastaajat

1.	V. W. Lahousse

2.	Lavichy BVBA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiiviä 2002/24 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan 1 kohdan (toisen alakohdan) d alakohtaa (direktiiviä ei siis sovelleta ajoneuvoihin, jotka on tarkoitettu käytettäviksi kilpailuissa tiellä tai maastossa) tulkittava siten, että siinä sallitaan jäsenvaltioiden laajentavan tämän direktiivin soveltamisalaa niin, että sitä sovelletaan kaikkeen maaliikenteeseen (eli kaksi- tai kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen käyttöön myös yleisen tien ulkopuolella ja/tai yksityisalueella) ja ettei kilpailuissa tiellä (rallikilpailu) tai maastossa käytettäviksi tarkoitettujen ajoneuvojen osalta myönnetä poikkeusta?

(1) Kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja neuvoston direktiivin 92/61/ETY kumoamisesta 18.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 124, s. 1).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Bíróság (Unkarin tasavalta) on esittänyt 23.4.2009 — Pannon GSM Távközlési Rt. v. Nemzeti Hírközlési Hatóság Tanácsának Elnöke

(Asia C-143/09)

2009/C 153/46

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pannon GSM Távközlési Rt.

Vastaaja: Nemzeti Hírközlési Hatóság Tanácsának Elnöke

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/22/EY (1) (jäljempänä yleispalveludirektiivi) ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohtaa ja IV liitettä soveltaa yhteisön oikeuden, etenkin liittymissopimuksen (EYVL 2003, L 236) ja EY 10 ja EY 249 artiklan perusteella sellaisten tuen ja kustannusten jakojärjestelmien osalta, jotka Unkari oli ottanut käyttöön vuonna 2003 yleispalvelujen alalla ennen 1.5.2004 toteutunutta Euroopan unionin jäsenyyttään, mutta joihin liittyvä rahoitusvelvollisuus, tuen myöntäminen ja maksaminen perustuvat sellaisessa hallintomenettelyssä annettuihin päätöksiin, jonka käsittely on aloitettu ja saatettu päätökseen sen jälkeen kun Unkari liittyi Euroopan unioniin?

Siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko yleispalveludirektiiviä, etenkin sen 13 artiklaa ja liitettä IV tulkita siten, että yleispalvelun tarjoajalla on oikeus tarjoamiensa etuhintapaketin ja normaalihintapaketin tilausmaksun välisen erotuksen suuruiseen tukeen?

Siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yhteismarkkinoille soveltuvana valtiontukena pitää sellaista yleispalvelujen rahoittamiseen tarkoitettua tukea, jonka määrää laskettaessa perusteena ei käytetä yleispalveludirektiiviä vaan nettokustannukset ylittäviä kustannuksia?

Antaako yleispalveludirektiivin säännösten asianmukainen tulkinta mahdollisuuden siihen, että jäsenvaltio toteuttaa sellaisen siirtymätoimenpiteen, jonka perusteella yleispalveludirektiivin säännöksistä poikkeavia säännöksiä voidaan soveltaa yksinomaan niihin yleispalveluihin, joita tarjottiin vuonna 2003 ennen yhteisön jäsenyyttä, silloinkin kun tämä sallii tuki- ja jakojärjestelmän toimintaa koskevien päätösten ja etenkin maksujen suorittamista ja tuen maksamista koskevien päätösten tekemisen näiden säännösten perusteella todellisuudessa täysin ajallisitta rajoituksitta?

5)	Voidaanko yleispalveludirektiivin rahoitusta koskevia säännöksiä, erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan viimeistä virkettä ja IV liitteen määräyksiä tulkita siten, että ne ovat suoraan sovellettavissa?

(1) Käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) EYVL, L 108, 24.4.2002, s. 51.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 24.4.2009 — Land Baden-Württemberg v. Panagiotis Tsakouridis

(Asia C-145/09)

2009/C 153/48

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Land Baden-Württemberg

Vastaaja: Panagiotis Tsakouridis

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko 29.4.2004 annetun direktiivin 2004/38/EY (1) 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”yleistä turvallisuutta koskevat pakottavat syyt” tulkittava siten, että ainoastaan ehdottomat vaarat jäsenvaltion ulkoiselle tai sisäiselle turvallisuudelle voivat oikeuttaa karkottamisen ja että tältä osin kyseeseen voi tulla ainoastaan valtion ja sen olennaisten järjestelmien olemassaolo, niiden toimintamahdollisuudet, väestön eloonjääminen, ulkosuhteet ja kansojen rauhanomainen yhteiselo?

Millä edellytyksillä voidaan jälleen menettää direktiivin 2004/38/EY 28 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vahvistettu suoja karkottamista vastaan, joka seuraa kymmenen vuoden oleskelusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa? Onko tältä osin sovellettava vastaavasti direktiivin 2004/38/EY 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua pysyvän oleskeluoikeuden menettämistä koskevaa edellytystä?

3)	Siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja direktiivin 16 artiklan 4 kohtaa on sovellettava vastaavasti: Menetetäänkö vahvistettu suoja karkottamista vastaan ainoastaan ajan kulumisen myötä ja riippumatta siitä, mitkä ovat mahdolliset syyt poissa olemiselle?

Niin ikään siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja direktiivin 16 artiklan 4 kohtaa on sovellettava vastaavasti: Jos vastaanottavaan jäsenvaltioon palataan pakosta rikosseuraamuksen toimeenpanon johdosta ennen kahden vuoden ajanjakson kulumista, säilyykö vahvistettu suoja karkottamista vastaan myös, jos paluun jälkeen ei ensin voida pitkään aikaan vedota perusvapauksiin?

(1) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/38/EY (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti); EUVL 2004, L 158, s. 77, sekä oikaisut EUVL 2004, L 229, s. 35 ja EUVL 2007, L 204, s. 28.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/27

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Wien (Itävalta) on esittänyt 24.4.2009 — Ronald Seunig v. Maria Hölzel

(Asia C-147/09)

2009/C 153/50

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Wien

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ronald Seunig

Vastapuoli: Maria Hölzel

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (1) (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1; jäljempänä Bryssel I -asetus) 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan säännöstä soveltaa palvelujen tuottamista koskevaan sopimukseen myös silloin, kun palvelut tuotetaan sopimuksen mukaisesti useissa jäsenvaltioissa?

Mikäli edellä mainittuun kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko mainittua säännöstä tulkittava siten, että

b)	keskeisen velvoitteen täytäntöönpanopaikka on määritettävä sen paikkakunnan mukaan, jossa sijaitsee palvelun tarjoajan — toiminnan ajankäytön ja merkityksen mukaan arvioitava — toiminnan painopiste,

c)	mikäli toiminnan painopistettä ei voida määrittää, kantaja voi nostaa kanteen missä tahansa sopimusta koskevassa asiassa valintansa mukaan millä tahansa paikkakunnalla, jossa palvelua yhteisön alueella tarjotaan?

2)	Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Voidaanko Bryssel I -asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöstä soveltaa palvelujen tuottamista koskevaan sopimukseen myös silloin, kun palvelut tuotetaan sopimuksen mukaisesti useissa jäsenvaltioissa?

(1) EYVL 2001, L 12, s. 1.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/27

Valitus, jonka Iride SpA ja Iride Energia SpA ovat tehneet 27.4.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-25/07, Iride SpA ja Iride Energia SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 11.2.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-150/09 P)

2009/C 153/51

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: Iride SpA ja Iride Energia SpA (edustajat: asianajajat L. Radicati di Brozolo, M. Merola, T. Ubaldi)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Tuomio on kumottava

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä tai toissijaisesti asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen EY:n tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti;

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat vaatimustensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste koskee EY 253 artiklan tulkintaa ja soveltamista koskevaa oikeudellista virhettä ja liittyy riidanalaisen päätöksen puutteellisiin perusteluihin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näet tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että arvioitaessa, täyttyivätkö esillä olevassa asiassa EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset, EY 253 artiklassa tarkoitetun perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi riittivät i) komission pelkkä toteamus, että sen mukaan kyseisen toimenpiteen on katsottava olevan valtiontuki; ii) mahdollisuus käyttää tutkimuksen aloittamista koskevaa päätöstä ja tätä edeltävää erillistä komission päätöstä valituksen kohteena olevan toimen perustelemiseksi viittauksen kautta.

Toinen valitusperuste koskee sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut kanneperusteet huomioon vääristyneellä tavalla ja tehnyt oikeudellisen virheen asiassa Deggendorf vahvistetun oikeuskäytännön merkityksestä sen arvioidessa esillä olevaa asiaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erityisesti:

i)	ottanut huomioon vääristyneellä tavalla valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät kanneperusteet katsomalla, että viimeksi mainitut olivat vääristäneet valtiontukia koskevaa valvontamenettelyä, ilman että se on kuitenkaan selostanut, mistä tällainen vääristäminen muodostuu;

ii)

laiminlyönyt todeta, että komissio on tehnyt virheen arvioidessaan asiassa Deggendorf annetun tuomion merkitystä esillä olevan asian kannalta; kyseinen virhe muodostuu siitä, ettei asiassa ole arvioitu konkreettisesti ja erityisesti uuden tuen ja aikaisemman, palauttamatta olevan tuen päällekkäisyydestä aiheutuvaa vääristävää vaikutusta kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan;

iii)

laiminlyönyt todeta, että komissio on tehnyt virheen arvioidessaan asiassa Deggendorf annetun tuomion merkitystä esillä olevan asian kannalta; kyseinen virhe muodostuu siitä, että sen sijaan, että olisi katsottu, että aikaisemman tuen palauttamatta jättäminen oli ylimääräinen arviointiperuste sen arvioimiseksi, soveltuiko tuki yhteismarkkinoille, siitä on tosiasiallisesti tehty ylimääräinen ja ratkaiseva edellytys sen arvioimiseksi, soveltuiko tuki yhteismarkkinoille;

iv)

laiminlyönyt todeta, että komission asiassa Deggendorf annetusta tuomiosta tekemästä liiallisesta ja virheellisestä tulkinnasta esillä olevassa asiassa seuraa, että kyseisestä oikeuskäytännöstä on tehty keino rangaista jäsenvaltioiden jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, mistä ei ole määrätty perustamissopimuksessa eikä säädetty johdetussa oikeudessa;

laiminlyönyt todeta, että komissio, päättäessään aloittaa muodollisen tutkimismenettelyn Italian ilmoittamasta toimenpiteestä, on osoittanut katsovansa, että sillä oli kaikki tarvittavat tiedot voidakseen tutkia toimenpiteen soveltuvuuden yhteismarkkinoille. Tällä tavalla komissio on toiminut vastoin riidanalaisen päätöksen perustana olevaa näkemystä, jonka mukaan Italian viranomaiset ja tukea saava yhtiö eivät olleet toimittaneet ilmoittamismenettelyn aikana riittäviä tietoja, jotta olisi voitu arvioida toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

vi)

tehnyt vakavan oikeudellisen virheen todetessaan, että yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä ei edellytetä, että komission on arvioitava konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti niitä seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset täyttyvät, jotta esillä oleva toimenpide voidaan luokitella valtiontueksi.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/28

Kanne 4.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-154/09)

2009/C 153/52

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: P. Guerrra e Andrade ja A. Nijenhuis)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2002/22/EY (1) 3 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut voimaan kansallisessa oikeusjärjestyksessään niitä yhteisön oikeuden sääntöjä, joilla säännellään yleispalvelun tarjoajan tai tarjoajien nimeämistä ja koska joka tapauksessa se ei ole käytännössä varmistanut näiden sääntöjen soveltamista

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Sähköisistä palveluista annetussa Portugalin laissa nro 121 (laki nro 5/2004, 10.2.2004) pysytetään vuoteen 2025 asti voimassa julkinen palvelu, julkisen palvelun yksinoikeudella tapahtuva myöntäminen tai sitä vastaavat oikeudet ja velvollisuudet, ja julkisen palvelun konsessionsaajana on PT Comunicaçoes S.A.

Komission mukaan tämä Portugalin laki on epäselvä, epäjohdonmukainen ja ristiriitainen niiltä osiltaan, jotka koskevat yleispalvelun tarjoamisesta vastuussa olevien yritysten nimeämistä.

Tästä seuraa, ettei Portugalin tasavalta ole nimennyt yleispalvelun tarjoamisesta vastuussa olevaa tai olevia yritystä tai yrityksiä tehokkaiden, puolueettomien, avointen ja syrjimättömien nimeämismekanismien mukaisesti siten kuin direktiivin 2002/22 8 artiklan 2 kohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa säädetään.

(1) Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) 7.3.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (EUVL L 108, s. 51).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 8.5.2009 — Ioannis Katsivardas — Nikolaos Tsitsikas O.E. v. Ypourgos Oikonomikon

(Asia C-160/09)

2009/C 153/53

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ioannis Katsivardas — Nikolaos Tsitsikas O.E.

Vastapuoli: Ypourgos Oikonomikon

Ennakkoratkaisukysymys

Voiko yksityinen (banaaneja Ecuadorista tuova yritys), joka vaatii kansallisen kulutusveron palauttamista sillä perusteella, että se on maksettu perusteettomasti, vedota kansallisessa tuomioistuimessa siihen, että kansallinen verosäännös (lain 1798/1988 7 §, sellaisena kuin se on muutettuna lain 1914/1990 10 §:llä) ei sovi yhteen Euroopan talousyhteisön ja Cartagenan sopimuksen maiden välillä vuonna 1984 tehdyn ja neuvoston asetuksella N:o 1591/84 (1) hyväksytyn 4 artiklan kanssa?

(1) EYVL L 153, 8.6.1984,, s. 1.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 8.5.2009 — Κ. Fragkopoulos kai Sia O.E. v. Nomarchiaki Autodioikisi Korinthias

(Asia C-161/09)

2009/C 153/54

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Κ. Fragkopoulos kai Sia O.E.

Vastapuoli: Nomarchiaki Autodioikisi Korinthias

Ennakkoratkaisukysymykset

Voiko yritys, joka toimii niissä olosuhteissa, joissa valittaja toimii, eli yritys, joka jalostaa ja pakkaa rusinoita ja joka on sijoittautunut maan tiettyyn osaan, jossa lailla kielletään tuomasta maan muista osista peräisin olevia eri lajikkeisiin kuuluvia kuivatettavia viinirypäleitä jalostusta ja pakkaamista varten, minkä johdosta kyseisen yrityksen on mahdotonta viedä rusinoita, joita se olisi jalostanut edellä mainituista lajikkeista peräisin olevista kuivatettavista viinirypäleistä, vedota tuomioistuimessa siihen, että asianomaiset lainsäädäntötoimet ovat ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 29 artiklan kanssa?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään lisäksi, ovatko Kreikan sisäisen oikeuden edellä mainittujen säännösten kaltaiset säännökset, joissa säädetään riidanalaisesta eroavuudesta ja joissa yhtäältä kielletään kuivatettavien viinirypäleiden tuonti maan tietyiltä alueilta tiettyyn osaan sekä varastointi ja jalostus tässä osassa siinä tarkoituksessa, että ne viedään edelleen, kun tässä tietyssä osassa sallitaan vain paikan päällä tuotettujen kuivatettavien viinirypäleiden jalostus, ja joissa toisaalta varataan mahdollisuus tunnustaa suojattu alkuperänimitys vain sellaisille kuivatettaville viinirypäleille, joita on jalostettu ja jotka on pakattu tietyllä alueella, jossa ne tuotetaan, ristiriidassa perustamissopimuksen 29 artiklan kanssa, jossa kielletään viennin määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet?

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään lisäksi, muodostaako tuotteen, joka määritetään maantieteellisesti jäsenvaltion sisäisessä oikeudessa ja jonka osalta ei ole myönnetty mahdollisuutta käyttää erityistä erottavaa nimitystä, joka muistuttaa siitä, että tuotteen myönnetään yleisesti olevan sen perusteella, että se on peräisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta, laadultaan korkeampi ja ainutlaatuinen, suojeleminen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitetun hyväksytyn pakottavaa yleistä etua koskevan tavoitteen, jonka vuoksi on sallittua poiketa EY:n perustamissopimuksen 29 artiklan määräyksestä, jossa kielletään toteuttamasta kyseisen tuotteen viennin määrällisiä rajoituksia ja vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä?

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 8.5.2009 — Secretary of State for Work and Pensions v. Taous Lassal

(Asia C-162/09)

2009/C 153/55

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Secretary of State for Work and Pensions

Vastapuoli: Taous Lassal

Ennakkoratkaisukysymykset

Tilanteessa, jossa (i) Euroopan unionin kansalainen saapui Yhdistyneeseen kuningaskuntaan syyskuussa 1999 työntekijänä ja pysyi siellä työntekijänä helmikuuhun 2005 saakka, (ii) Euroopan unionin kansalainen lähti sitten Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja palasi 10 kuukaudeksi jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, (iii) Euroopan unionin kansalainen palasi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan joulukuussa 2005 ja oleskeli siellä yhtäjaksoisesti marraskuuhun 2006 saakka, jolloin hän haki sosiaaliturvaetuutta:

onko 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä annetaan tälle Euroopan unionin kansalaiselle oikeus pysyvään oleskeluun sillä perusteella, että hän on oleskellut laillisesti työntekijöille annettavaa oleskeluoikeutta koskevassa aiemmassa lainsäädännössä asetettujen ehtojen mukaisesti viiden vuoden ajan yhtäjaksoisesti siten, että tämä oleskelu päättyi ennen 30.4.2006 (päivämäärä, johon mennessä jäsenvaltioiden oli pantava direktiivi täytäntöön)?

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/29

Kanne 13.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-169/09)

2009/C 153/56

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Schønberg ja M. Karanasou Apostolopoulou)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista sekä neuvoston direktiivin 92/42/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/57/EY ja 2000/55/EY muuttamisesta 6.7.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut näistä säännöksistä komissiolle.

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika, jossa direktiivi 2005/32/EY oli pantava täytäntöön sisäisessä oikeudessa, on päättynyt 10.8.2007.

(1) EUVL L 191, 22.7.2005, s. 29.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/30

Kanne 13.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-170/09)

2009/C 153/57

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Peere ja P. Dejmek)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle

—	Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin 2005/60/EY täytäntöönpanemiseksi päättyi 15.12.2007. Tämän kanteen nostamishetkellä kantaja ei kuitenkaan ollut vielä toteuttanut kaikkia tarvittavia täytäntöönpanotoimenpiteitä, tai ei ainakaan ollut ilmoittanut niistä komissiolle.

(1) EUVL L 309, s. 15.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/30

Kanne 13.5.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-171/09)

2009/C 153/58

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies asiamiehet: V. Peere ja P. Dejmek)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön määritelmän sekä yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä sekä satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti harjoitetun rahoitustoiminnan perusteella myönnettyjä poikkeuksia koskevien teknisten perusteiden osalta 1.8.2006 annetun komission direktiivin 2006/70/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut sen noudattamisen edellytyksenä olevia lakeja, asetuksia eikä hallinnollisia määräyksiä eikä ainakaan ilmoittanut niistä komissiolle

—	Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin 2006/70/EY täytäntöönpanolle päättyi 15.12.2007. Vastaaja ei kuitenkaan tämän kanteen nostamisajankohtana vielä ollut toteuttanut kaikkia direktiivin täytäntöönpanon edellytyksenä olevia toimenpiteitä tai ei ainakaan ollut ilmoittanut niistä komissiolle.

(1) EUVL L 214, s. 29.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 14.5.2009 — Her Majesty’s Commissioners of Revenue and Customs v. Axa UK Ltd

(Asia C-175/09)

2009/C 153/59

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Her Majesty’s Commissioners of Revenue and Customs

Vastapuoli: Axa UK Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

Mitkä ovat arvonlisäverosta vapautetun palvelun, jolla ”siirretään varoja ja aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia”, tyypilliset piirteet? Erityisesti:

(a)	Sovelletaanko vapautusta palveluihin, joita minkään rahoituslaitoksen, joka (i) veloittaa yhtä tiliä, (ii) tekee vastaavan hyvityksen toiselle tilille tai (iii) suorittaa tehtävien (i) ja (ii) välillä tapahtuvan tehtävän, ei muuten tarvitsisi suorittaa?

(b)	Sovelletaanko vapautusta palveluihin, joihin ei sisälly yhden tilin veloituksen ja vastaavasti toisen tilin hyvityksen tekemistä koskevien tehtävien suorittamista mutta jonka voidaan, jos siitä seuraa varojen siirto, katsoa olleen tämän siirron syy?

Suorittaako elinkeinonharjoittaja (joka ei itse ole pankki), SDC-asian valossa 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdan perusteella arvonlisäverosta vapautetun palvelun, jos sen asiakkaansa hyväksi suorittamat tehtävät (1) käsittävät sellaisten rahojen keräämisen, käsittelyn ja edelleen maksamisen, jotka kolmas osapuoli on velvollinen maksamaan asiakkaalle, erityisesti, jos nämä tehtävät ovat

(a)

tietojen, joilla vaaditaan maksua kolmannen osapuolen pankkitililtä elinkeinonharjoittajan omalle pankkitilille, välittäminen kolmannen osapuolen pankille tämän kolmannen osapuolen pankille toistaiseksi antaman valtuutuksen perusteella (Direct Debit -järjestelmän mukaisesti); ja tämän jälkeen, jos pankki suorittaa maksun,

(b)

varojen siirtämistä sen tililtä asiakkaan pankkitilille koskevan kehotuksen antaminen omalle pankille

mutta niihin (2) ei sisälly tehtäviä, jotka koskevat (a) veloituksen tekemistä yhdelle pankkitilille, (b) vastaavan hyvityksen tekemistä toiselle pankkitilille tai (c) minkään (a) ja (b) tehtävien välillä tapahtuvan tehtävän suorittamista?

Vaikuttaako kysymykseen 2 (edellä) annettavaan vastaukseen se, suoritetaanko tuossa kysymyksessä kuvattu palvelu välittämällä tietoja sähköiseen järjestelmään, joka sitten viestii automaattisesti kyseisen pankin kanssa, vaikka tietojen välittämisestä ei aina seuraa siirron suorittaminen (esim. koska kolmas osapuoli on mitätöinyt pankilleen toistaiseksi antamansa valtakirjan tai jos hänellä ei ole riittävästi varoja tilillään)?

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/32

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.5.2009 — Wieland-Werke v. komissio

(Asia T-116/04) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Kuparisten teollisuusputkien markkinat - Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen - Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen - Sakot - Nulla poena sine lege -periaate - Asianomaisten markkinoiden koko - Ehkäisevä vaikutus - Rikkomisen kesto - Yhteistyö)

2009/C 153/60

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Wieland-Werke AG (Ulm, Saksa) (edustajat: asianajajat R. Bechtold ja U. Soltész)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi É. Gippini Fournier ja H. Gading, sittemmin É. Gippini Fournier, O. Weber ja K. Mojzesowicz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan sakko, joka kantajalle on määrätty [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/E-1/38.240 — Teollisuusputket) 16.12.2003 tehdyn komission päätöksen K (2003) 4820 lopullinen 2 artiklan a alakohdan nojalla, tai alentamaan kyseisen sakon määrää

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Wieland-Werke AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 118, 30.4.2004.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/32

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.5.2009 — Outokumpu ja Luvata v. komissio

(Asia T-122/04) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Kuparisten teollisuusputkien markkinat - Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen - Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen - Sakot - Asianomaisten markkinoiden koko - Raskauttavat olosuhteet - Rikkomisen uusiminen)

2009/C 153/61

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Outokumpu Oyj (Espoo, Suomi) ja Luvata Oy, aiemmin Outokumpu Copper Products Oy (Espoo) (edustajat: barrister J. Ratliff sekä asianajajat F. Distefano ja J. Luostarinen)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: É. Gippini Fournier)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa yhtäältä vaaditaan kumoamaan sakko, joka kantajille on määrätty [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/E-1/38.240 — Teollisuusputket) 16.12.2003 tehdyn komission päätöksen K(2003) 4820 lopullinen 2 artiklan b alakohdan nojalla, tai alentamaan kyseisen sakon määrää, ja toisaalta komission nostama vastakanne, jossa se vaatii mainitun sakon määrän korottamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Outokumpu Oyj ja Luvata Oy velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 118, 30.4.2004.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/33

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.5.2009 — KME Germany ym. v. komissio

(Asia T-127/04) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Kuparisten teollisuusputkien markkinat - Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen - Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen - Sakot - Todellinen vaikutus markkinoihin - Asianomaisten markkinoiden koko - Rikkomisen kesto - Lieventävät olosuhteet - Yhteistyö)

2009/C 153/62

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: KME Germany AG, aiemmin KM Europa Metal AG (Osnabrück, Saksa), KME France SAS, aiemmin Tréfimétaux SA (Courbevoie, Ranska) ja KME Italy SpA, aiemmin Europa Metalli SpA (Firenze, Italia) (edustajat: asianajajat M. Siragusa, A. Winckler, G. C. Rizza, T. Graf ja M. Piergiovanni)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: É. Gippini Fournier, avustajanaan asianajaja C. Thomas)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa yhtäältä vaaditaan kumoamaan sakko, joka kantajalle on määrätty [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/E-1/38.240 — Teollisuusputket) 16.12.2003 tehdyn komission päätöksen K (2003) 4820 lopullinen 2 artiklan c, d ja e alakohdan nojalla, tai alentamaan kyseisen sakon määrää, ja toisaalta komission nostama vastakanne, jossa se vaatii mainitun sakon määrän korottamista

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	KME Germany AG, KME France SAS ja KME Italy SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 146, 29.5.2004.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/33

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 7.5.2009 — NVV ym. v. komissio

(Asia T-151/05) (1)

(Kilpailu - Yrityskeskittymät - Elävien teurassikojen ja -emakoiden ostomarkkinat - Päätös, jolla todetaan yrityskeskittymä yhteismarkkinoille soveltuvaksi - Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritelmä - Huolellisuusvelvoite - Perusteluvelvollisuus)

2009/C 153/63

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Nederlandse Vakbond Varkenshouders (NVV) (Lunteren, Alankomaat), Marius Schep (Lopik, Alankomaat) ja Nederlandse Bond Van Handelaren in Vee (NBHV) (Haag, Alankomaat) (edustajat: aluksi asianajajat J. Kneppelhout ja M. van der Kaden, sittemmin J. Kneppelhout)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi A. Whelan ja S. Noë, sittemmin A. Bouquet ja S. Noë)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Sovion NV (Best, Alankomaat) (edustajat: asianajajat J. de Pree ja W. Geursen)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja ETA-sopimuksen mukaiseksi 21.12.2004 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/M.3605)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Nederlandse Vakbond Varkenshouders (NVV), Marius Schep ja Nederlandse Bond van Handelaren in Vee (NBHV) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaavat komissiolle ja Sovion NV:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 171, 9.7.2005.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/34

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 7.5.2009 — NHL Enterprises v. SMHV — Glory & Pompea (LA KINGS)

(Asia T-414/05) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin LA KINGS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki KING - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 153/64

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: NHL Enterprises BV (Rijswijk, Alankomaat) (edustajat: aluksi solicitor G. Llewelyn ja asianajaja V. Barresi, sittemmin solicitor M. Collins)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: J. Novais Gonçalves ja D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Glory & Pompea, SA (Mataró, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 6.7.2005 tekemästä päätöksestä (asia R 371/2003-4), joka koskee Glory & Pompea, SA:n ja NHL Enterprises BV:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 6.7.2005 tekemä päätös (asia R 371/2003-4) kumotaan.

2)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan NHL Enterprises BV:n oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 36, 11.2.2006.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/34

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 14.5.2009 — Fiorucci v. SMHV — Edwin (ELIO FIORUCCI)

(Asia T-165/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyys- ja menettämismenettely - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ELIO FIORUCCI - Tunnetun henkilön nimen rekisteröinti tavaramerkiksi - Asetuksen (EY) N:o 40/94 52 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 50 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2009/C 153/65

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Elio Fiorucci (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat A. Vanzetti, G. Sironi ja F. Rossi)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: O. Montalto ja L. Rampini)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Edwin Co. Ltd (Tokio, Japani) (edustajat: asianajajat D. Rigatti, M. Bertani, S. Verea, K. Muraro ja M. Balestriero)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.4.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 238/2005-1), joka koskee Elio Fioruccin ja Edwin Co. Ltd:n välistä mitättömyys- ja menettämismenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 6.4.2006 tekemä päätös (asia R 238/2005-1) kumotaan, koska siinä on oikeudellinen virhe Italian teollisoikeuslain (Codice della Proprietà Industriale) 8 §:n 3 momentin tulkinnan osalta.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa Elio Fioruccin oikeudenkäyntikuluista.

4)	Edwin Co. Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi kolmasosa Elio Fioruccin oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 190, 12.8.2006.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/35

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 19.5.2009 — Euro-Information v. SMHV (CYBERCREDIT, CYBERGESTION, CYBERGUICHET, CYBERBOURSE ja CYBERHOME)

(Yhdistetyt asiat T-211/06, T-213/06, T-245/06, T-155/07 ja T-178/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemukset sanamerkkien CYBERCREDIT, CYBERGESTION, CYBERGUICHET, CYBERBOURSE ja CYBERHOME rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Käyttöön perustuvan erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohta)

2009/C 153/66

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Européenne de traitement de l’information (Euro-Information) (Strasbourg, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Greffe, J. Schouman, A. Jacquet ja L. Paudrat)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanteet SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 24.5.2006 (asia R 0068/2006-1), 12.6.2006 (asia R 0066/2006-1), 5.7.2006 (affaire R 0067/2006-1), 28.2.2007 (asia R 1046/2006-1) ja 15.3.2007 (asia R 0067/2006-1) tekemistä päätöksistä, jotka koskevat merkkien CYBERGESTION (asia T-213/06), CYBERCREDIT (asia T-211/06), CYBERGUICHET (asia T-245/06), CYBERBOURSE (asia T-155/07) ja CYBERHOME (asia T-178/07) rekisteröimistä yhteisön tavaramerkeiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanteet hylätään.

2)	Européenne de traitement de l’information (Euro-Information) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 249, 14.10.2006.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/35

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 7.5.2009 — Omnicare v. SMHV — Astellas Pharma (OMNICARE)

(Asia T-277/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin OMNICARE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki OMNICARE - Menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön hylkääminen)

2009/C 153/67

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Omnicare, Inc. (Covington, Kentucky, Yhdysvallat) (edustajat: aluksi barrister M. Edenborough ja solicitor O. Patterson, sittemmin M. Edenborough)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: aluksi S. Laitinen, sittemmin G. Schneider)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Astellas Pharma GmbH (München, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Franke)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 24.7.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 446/2006-2), joka liittyi Yamanouchi Pharma GmbH:n ja Omnicare, Inc:n väliseen väitemenettelyyn ja jolla hylättiin viimeksi mainitun pyyntö menetetyn määräajan palauttamisesta

Tuomiolauselma

1)	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 24.7.2006 tekemä päätös (asia R 446/2006-2) kumotaan.

2)	SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Omnicare, Inc:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Astellas Pharma GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 294, 2.12.2006.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/36

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 20.5.2009 — VIP Car Solutions v. parlamentti

(Asia T-89/07) (1)

(Julkiset palveluhankinnat - Yhteisön tarjouskilpailumenettely - Kuljettajien suorittamat Euroopan parlamentin jäsenten auto- ja minibussikuljetukset istuntokausien aikana Strasbourgissa - Tarjoajan tarjouksen hylkääminen - Perusteluvelvollisuus - Kieltäytyminen ilmoittamasta hyväksytyn tarjoajan ehdottamaa hintaa - Vahingonkorvauskanne)

2009/C 153/68

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: VIP Car Solutions SARL (Hoenheim, Ranska) (edustajat: asianajajat G. Welzer ja S. Leuvrey)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: D. Petersheim ja M. Ecker)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä sellaista päätöstä koskeva kumoamiskanne, jolla parlamentti on kieltäytynyt tekemästä hankintasopimusta, joka oli kuljettajien suorittamia Euroopan parlamentin jäsenten auto- ja minibussikuljetuksia istuntokausien aikana Strasbourgissa koskevan tarjouskilpailumenettelyn PE/2006/06/UTD/1 kohteena, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus

Tuomiolauselma

1)	Päätös, jolla Euroopan parlamentti on kieltäytynyt tekemästä tarjouskilpailumenettelyn PE/2006/06/UTD/1 kohteena ollutta hankintasopimusta VIP Car Solutions SARL:n kanssa, kumotaan.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 117, 29.5.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/36

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 7.5.2009 — Klein Trademark Trust v. SMHV — Zafra Marroquineros (CK CREACIONES KENNYA)

(Asia T-185/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin CK CREACIONES KENNYA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön kuviomerkki CK Calvin Klein ja aikaisemmat kansalliset kuviomerkit CK - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 153/69

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Calvin Klein Trademark Trust (Wilmington, Delaware, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat T. Andrade Boué, I. Lehmann Novo ja A. Hernández Lehmann)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: O. Mondéjar Ortuño)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Zafra Marroquineros, SL (Caravaca de la Cruz, Espanja) (edustaja: asianajaja J. Martín Álvarez)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 29.3.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 314/2006-2), joka liittyi Calvin Klein Trademark Trustin ja Zafra Marroquineros, SL:n väliseen väitemenettelyyn

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Calvin Klein Trademark Trust velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 170, 21.7.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/37

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 20.5.2009 — CFCMCEE v. SMHV (P@YWEB CARD ja PAYWEB CARD)

(Yhdistetyt asiat T-405/07 ja T-406/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemukset sanamerkkien P@YWEB CARD ja PAYWEB CARD rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn osittainen puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2009/C 153/70

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Caisse fédérale du Crédit mutuel Centre Est Europe (CFCMCEE) (Strasbourg, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Greffe, J. Schouman ja L. Paudrat)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanteet SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 10.7.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 119/2007-1) ja 12.9.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 120/2007-1), jotka koskevat hakemuksia sanamerkkien P@YWEB CARD ja PAYWEB CARD rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi

Tuomiolauselma

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 10.7.2007 tekemä päätös (asia R 119/2007-1) ja 12.9.2007 tekemä päätös (asia R 120/2007-1) kumotaan sikäli kuin niissä evätään sanamerkkien P@YWEB CARD ja PAYWEB CARD rekisteröinti yhteisön tavaramerkeiksi tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 9 kuuluville seuraaville tavaroille: valokuvaus-, elokuva-, merkinanto- ja tarkastus- (valvonta-) -laitteet ja -kojeet, äänen tai kuvien tallennus-, siirto- ja toistolaitteet, äänilevyt, sähköiset kalenterit, myyntiautomaatit, videonauhat, lippu-ja tilioteautomaatit, kamerat (elokuvalaitteet), videokamerat, videokasetit, CD-ROM-levyt, viivakoodinlukijat, CD-levyt (ääni-kuva), optiset CD-levyt, väärän rahan paljastimet, disketit, magneettiset tietovälineet, optiset tietovälineet, videonäytöt, tietojenkäsittelylaitteet, sisäpuhelinlaitteet, käyttöliittymät (tietotekniset), lukijat (tietotekniset), ohjelmistot (tallennetut ohjelmat), monitorit (tietokoneohjelmat), tietokoneet, tietokoneiden oheislaitteet, tallennetut tietokoneohjelmat, tallennetut käyttöjärjestelmäohjelmat (tietokoneille), radiopuhelinasemat, vastaanottimet (ääni, kuva), puhelinlaitteet, televisiolaitteet, ajantallennuslaitteet, lähettimet (televiestintä) ja keskusyksiköt (prosessorit), ja luokkaan 38 kuuluville seuraaville palveluille: tietotoimistot (uutiset) erityisesti pankkialalla, radioviestintä, puhelinviestintä, uutissähkeiden lähetys, uutissähkeiden siirto, televisio-ohjelmien levitys, radiolähetykset, televisiolähetykset, televiestintälaitteiden vuokraus, sanomansiirtolaitteiden vuokraus, puhelinten vuokraus, matkapuhelinliikenne ja puhelinpalvelut.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Caisse fédérale du Crédit mutuel Centre Est Europe (CFCMCEE) ja SMHV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 8, 12.1.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/37

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 12.5.2009 — Jurado Hermanos v. SMHV (JURADO)

(Asia T-410/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki JURADO - Tavaramerkin haltija ei ole pyytänyt uudistamista - Tavaramerkin peruuttaminen rekisteröinnin umpeutuessa - Yksinoikeuskäyttöluvan haltijan esittämä pyyntö menetetyn määräajan palauttamisesta)

2009/C 153/71

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Jurado Hermanos, SL (Alicante, Espanja) (edustaja: asianajaja C. Martín Álvarez)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: O. Montalto ja P. López Fernández de Corres)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.9.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 866/2007-2), joka koskee kantajan esittämää pyyntöä menetetyn määräajan palauttamisesta

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Jurado Hermanos, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

(1) EUVL C 8, 12.1.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/38

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 13.5.2009 — Aurelia Finance v. SMHV (AURELIA)

(Asia T-136/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki AURELIA - Uudistamismaksun maksamatta jättäminen - Tavaramerkin poistaminen rekisteristä rekisteröinnin umpeutuessa - Menetetyn määräajan palauttamista koskeva vaatimus)

2009/C 153/72

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Aurelia Finance SA (Geneve, Sveitsi) (edustajat: solicitor M. Elmslie ja barrister N. Saunders)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: D. Botis)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 9.1.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1214/2007-1), joka koskee kantajan esittämää vaatimusta menetetyn määräajan palauttamisesta.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Aurelia Finance SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 128, 24.5.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/38

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 13.5.2009 — Schuhpark Fascies v. SMHV — Leder & Schuh (jello SCHUHPARK)

(Asia T-183/08) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sana- ja kuviomerkin jello SCHUHPARK rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki Schuhpark - Suhteellinen hylkäysperuste - Aikaisemman tavaramerkin käytöstä esitetty näyttö - Asetuksen (EY) N:o 40/94 43 artiklan 2 kohta)

2009/C 153/73

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Schuhpark Fascies GmbH (Warendorf, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Peter ja J. Braune)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: S. Schäffner)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Leder & Schuh AG (Graz, Itävalta) (edustajat: asianajajat W. Kellenter ja A. Schlaffge)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n neljännen valituslautakunnan 13.3.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 1560/2006-4), joka liittyy Schuhpark Fascies GmbH:n ja Leder & Schuh AG:n väliseen väitemenettelyyn

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Schuhpark Fascies GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 171, 5.7.2008.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/38

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 29.4.2009 — HALTE v. komissio

(Asia T-58/06) (1)

(Valtiontuet - Kantelu - Laiminlyöntikanne - Komission tekemä laiminlyönnin korjaavan kannan määrittely - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2009/C 153/74

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Honorable Association de Logisticiens et de Transporteurs Européens (HALTE) (Neuilly-sur-Seine, Ranska) (edustaja: asianajaja J.-L. Lesquins)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. Giolito ja E. Righini)

Oikeudenkäynnin kohde

EY 232 artiklan mukainen vaatimus sen toteamiseksi, että komissio on laiminlyönyt sille yhteisön oikeuden mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisen, kun se ei ole aloittanut EY 88 artiklan 2 kohdan mukaista muodollista tutkintamenettelyä eikä hyväksynyt turvaamistoimia tuen osalta, joka on väitetysti myönnetty Sernam SA:n luovutuksen yhteydessä

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)	Honorable Association de Logisticiens et de Transporteurs Européens (HALTE) ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 96, 22.4.2006.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/39

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 28.4.2009 — Tailor v. SMHV (vasen takatasku)

(Asia T-282/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus vasenta takataskua esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Selvästi täysin perusteeton kanne)

2009/C 153/75

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Tom Tailor GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat S. O. Gillert, K. Vanden Bossche ja F. Schiwek)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.5.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 669/2006-1), joka koskee vasenta takataskua esittävän kuviomerkin rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi

Määräysosa

1)	Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana.

2)	Tom Tailor GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 235, 6.10.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/39

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 28.4.2009 — Tailor v. SMHV (oikea takatasku)

(Asia T-283/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Hakemus oikeaa takataskua esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta - Selvästi täysin perusteeton kanne)

2009/C 153/76

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Tom Tailor GmbH (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat S. O. Gillert, K. Vanden Bossche ja F. Schiwek)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.5.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 668/2006-1), joka koskee oikeaa takataskua esittävän kuviomerkin rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi

Määräysosa

1)	Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana.

2)	Tom Tailor GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 235, 6.10.2007.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/39

Kanne 30.1.2009 — Al Barakaat International Foundation v. komissio

(Asia T-45/09)

2009/C 153/77

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Al Barakaat International Foundation (Spånga, Ruotsi) (edustajat: asianajajat L. Silbersky ja T. Olsson)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission asetus N:o 1190/2008 on kumottava Al-Barakaat International Foundationia koskevilta osin

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut myöhemmin ilmoitettavan suuruisina.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 101. kerran 28.11.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1190/2008 (1), jolla kantaja pidetään luettelossa sellaisista henkilöistä ja yhteisöistä, joiden varat ja muut taloudelliset resurssit jäädytetään asetuksen N:o 881/2002 (2) mukaisesti. Asetus N:o 1190/2008 on annettu sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin antoi yhdistetyissä asioissa C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation vastaan neuvosto ja komissio, 3.9.2008 annetun tuomion (Kok., s. I-0000), jolla kantajan sisältänyt aikaisempi luettelo kumottiin.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seuraaviin perusteisiin:

Komission toimivallan ylittäminen, koska velvollisuus korjata puutteita hallinnollisessa menettelyssä ei anna komissiolle toimivaltaa muuttaa tai täydentää luetteloa.

Perusteluvelvollisuuden ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönti sekä puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden rikkominen, koska ne perustelut, joiden mukaan kantaja on pidettävä luettelossa, eivät sisällä täsmällisiä tietoja väitetystä kanssakäymisestä yhtäältä kantajan ja toisaalta al-Quaidan, Osama bin Ladenin ja Talebanin välillä.

Taannehtivan lainsäädännön kiellon rikkominen, koska kantajan sisällyttäminen luetteloon perustuu yli 10 vuoden takaisiin tapahtumiin.

Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen, koska riidanalaisessa säännöksessä säädetyt varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet merkitsevät sellaista suhteetonta puuttumista omaisuudensuojaan, jota ei voida hyväksyä.

(1) EUVL L 322, s. 25.

(2) Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 881/2002 (EYVL L 139, s. 9).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/40

Kanne 2.4.2009 — Eliza v. SMHV — Went Computing Consultancy Group (eliza)

(Asia T-130/09)

2009/C 153/78

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Eliza Corporation (Beverly, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja R. Köbbing)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Went Computing Consultancy Group BV (Utrecht, Alankomaat)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 2.2.2009 tekemä päätös asiassa R 1244/2008-4 on kumottava ja

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki eliza luokkiin 9, 37 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkin ELISE yhteisön tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 9, 16, 35 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan (josta on tullut neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) rikkominen, koska valituslautakunta erehtyi katsoessaan, että asianomaisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara kohdeyleisön keskuudessa

(1) Korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/40

Kanne 7.4.2009 — Muños Arraiza v. SMHV — Consejo Regulador de la Denominación de Origen Calificada Rioja (RIOJAVINA)

(Asia T-138/09)

2009/C 153/79

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Félix Muños Arraiza (Logroño, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Grimau Muñoz ja J. Villamor Muguerza)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Consejo Regulador de la Denominación de Origen Calificada Rioja (Lagroño, Espanja)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 29.1.2009 tekemä päätös (asia R 721/2008-2) hyväksyä yhteisön tavaramerkin RIOJAVINA (sanamerkki) rekisteröintihakemus luokkia 29, 30 ja 35 varten on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki RIOJAVINA (rekisteröintihakemus nro 4 121 621) luokkiin 29, 30 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Consejo Regulador de la Denominación de Origen Calificada Rioja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Eri rekisteröidyt tavaramerkit, joihin kuuluu kuviomerkki-tyyppinen yhteisön tavaramerkki RIOJA (nro 226 118) luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten sekä kuviomerkki-tyyppinen kansainvälinen tavaramerkki RIOJA (nro 655 291) luokkaan 33 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) (korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2009 (EUVL L 78, s. 1)) 8 artiklan 1 kohdan virheellinen soveltaminen

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/41

Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 8.4.2009 virkamiestuomioistuimen asiassa F-98/07, Petrilli v. komissio, 29.1.2009 antamasta tuomiosta

(Asia T-143/09 P)

2009/C 153/80

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Martin ja B. Eggers)

Muu osapuoli: Nicole Petrilli (Woluwé-Saint-Étienne, Belgia)

Vaatimukset

—	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-98/07, Petrilli, 29.1.2009 antama tuomio on kumottava

—	kumpikin osapuoli on velvoitettava vastaamaan tässä oikeusasteessa käytävästä menettelystä aiheutuvista ja Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vaatii nyt käsiteltävänä olevalla valituksellaan, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (virkamiestuomioistuin) asiassa F-98/07, Petrilli v. komissio, 29.1.2009 antama tuomio, jolla kumottiin komission 20.7.2007 tekemä päätös, jolla hylättiin vaatimus ylimääräisen sopimussuhteisen toimihenkilön sopimuksen jatkamisesta asianosaisen hyväksi, on kumottava.

Komissio esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta, jotka koskevat:

—	sitä, että komission mukaan virkamiestuomioistuimen olisi pitänyt jättää kanne tutkimatta, koska kumottu päätös ei sisältänyt tosiasiallista ja perusteellista asianosaisen henkilökohtaisen tilanteen tutkimista

—

oikeudellista virhettä, joka johtuu siitä, että virkamiestuomioistuin on katsonut, että määräaikaisen henkilöstön sopimusten enimmäiskestoa komission yksiköissä koskevassa, 28.4.2004 tehdyssä komission päätöksessä K(2004)1597/6 (1) olevalla kuuden vuoden säännöllä rikotaan Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 88 artiklaa

—

oikeudellista virhettä, joka johtuu siitä, että virkamiestuomioistuin on katsonut, että pelkkä kuuden vuoden säännön laittomuus riittää komission sopimukseen perustumattoman vastuun toteamiseksi ilman, että tarkastettaisiin lisäksi, onko komissio jättäessään uusimatta asianosaisen sopimuksen selvästi ja vakavasti käyttänyt väärin sille myönnettyä laajaa harkintavaltaa yksikön etua koskevan arvioinnin osalta.

(1) Julkaistu 24.6.2004 hallinnollisissa tiedotteissa n:ro 75-2004.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/41

Kanne 9.4.2009 — Trelleborg Industrie v. komissio

(Asia T-147/09)

2009/C 153/81

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Trelleborg Industrie (Clermont Ferrand, Ranska) (edustajat: barrister J. Joshua ja asianajaja E. Aliende Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalaisen päätöksen 1 artikla on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa ja joka tapauksessa ainakin siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on syyllistynyt rikkomiseen ennen 21.6.1999

—	kantajalle 2 artiklassa määrättyä sakkoa on alennettava päätökseen sisältyvien ilmeisten virheiden korjaamiseksi

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 28.1.2009 tehdyn komission päätöksen K (2009) 428 (lopullinen) (Asia COMP/39406 — merellä käytettävät letkut) kumoamista siltä osin, kuin siinä katsotaan kantajan osallistuneen Euroopan talousalueella merellä käytettävien letkujen markkinoilla yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen, joka perustui tarjousten myöntämiseen, hintojen vahvistamiseen, kiintiöiden vahvistamiseen, myyntiehtojen vahvistamiseen, markkinoiden maantieteelliseen jakamiseen ja hintoja, myyntimääriä ja hankintoja koskevien arkaluontoisten tietojen vaihtoon. Kantaja vaatii lisäksi sille määrätyn sakon alentamista.

Kantaja esittää vaatimustensa tueksi kolme kanneperustetta.

Se väittää ensiksi, että komissiolla ei ole ajallista toimivaltaa määrätä sakkoja 21.6.1999 edeltäviltä ajanjaksoilta asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koska komissio on tehnyt ilmeisen tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan virheen todetessaan, että kantaja oli syyllistynyt yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen.

Se väittää toiseksi, että komissiolla ei ole oikeutettua intressiä todeta rikkomisen olemassaoloa ensimmäisen ajanjakson osalta, joka päättyi toukokuussa 1997.

Kantaja väittää kolmanneksi toissijaisesti, että komissio on syrjinyt sitä lainvastaisesti, koska se on kohdellut sitä eri tavalla kuin toista päätöksen adressaattia siltä osin kuin kysymys on yrityksen edeltäjän vastuusta, minkä lisäksi se on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/42

Kanne 11.4.2009 — Rintisch v. SMHV — Valfeuri Pates Alimentaires (PROTIACTIVE)

(Asia T-152/09)

2009/C 153/82

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bernhard Rintisch (Bottrop, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Dreyer)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Valfeuri Pates Alimentaires SA (Wittenheim, Ranska)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 3.2.2009 tekemä päätös asiassa R 1661/2007-4 on kumottava ja

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki PROTIACTIVE luokkiin 5, 29 ja 30 kuuluvia tavaroita varten — hakemus nro 4 843 348

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: sanamerkin PROTI saksalainen tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 29 ja 32 kuuluvia tavaroita varten; kuviomerkin PROTIPOWER saksalainen tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 5, 29 ja 32 kuuluvia tavaroita varten; sanamerkin PROTIPLUS saksalainen tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 5, 29 ja 32 kuuluvia tavaroita varten; liikenimen PROTITOP saksalainen tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 5, 29, 30 ja 32 kuuluvia tavaroita varten ja sanamerkin PROTI yhteisön tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 5 ja 29 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan (josta on tullut neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) rikkominen, koska valituslautakunta ei arvioinut väitettä sen asiakysymyksen osalta; neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan (josta on tullut neuvoston asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 2 kohta) rikkominen, koska valituslautakunta ei käyttänyt harkintavaltaa tai ei ainakaan perustellut, miten se käytti harkintavaltaansa; harkintavallan väärinkäyttö, koska valituslautakunta teki virheen, kun se jätti huomiotta asiakirjat ja todisteet, jotka kantaja esitti.

(1) Korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/42

Kanne 15.4.2009 — Maxcom v. SMHV– Maxdata Computer (maxcom)

(Asia T-155/09)

2009/C 153/83

Kannekirjelmän kieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Maxcom sp. z o.o. (Tychy, Puola) (edustaja: asianajaja P. Kral)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Maxdata Computer GmbH & Co. KG (Marl, Saksa)

Vaatimukset

—	SMHV:n toisen valituslautakunnan asiassa R 1019/2009-2 30.1.2009 tekemä ja kantajalle 16.2.2009 tiedoksi annettu päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”maxcom” luokkiin 9 ja 11 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Maxdata Computer GmbH & Co. KG

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksassa rekisteröity kansallinen sanamerkki ”max” luokkiin 38 ja 42 kuuluvia palveluja ja joitakin luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väite hyväksytään luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: kantajan tekemä valitus hylätään

Kanneperusteet: asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan (nykyisin asetuksen N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) rikkominen

(1) Yhteisön tavaramerkistä (kodifioitu toisinto) 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/43

Kanne 17.4.2009 — Four Ace International v. SMHV (skiken)

(Asia T-156/09)

2009/C 153/84

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Four Ace International Ltd (edustaja: asianajaja G. Uphoff)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 6.2.2009 tekemä päätös asiassa R 519/2008-4, annettu tiedoksi 11.2.2009, joka koskee yhteisön tavaramerkkihakemusta nr 5 819 371, on kumottava ja sitä on muutettava siten, että rekisteröinti hyväksytään myös seuraavia tavaroita ja palveluja varten: Luokka 39: matkojen järjestäminen ja luokka 41: koulutus; koulutuksen järjestäminen; ajanviete; urheilu- ja kulttuuritoiminnat

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”skiken” luokkiin 35, 39, 41 ja 43 kuuluvia palveluja varten

Tutkijan päätös: hakemuksen osittainen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen osittainen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan (nykyisen asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta) (1) rikkominen, koska haettu tavaramerkki on vaaditulla tavalla erottamiskykyinen eikä sitä ole tarpeen säilyttää vapaasti käytettävissä.

(1) Yhteisön tavaramerkeistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/43

Kanne 14.4.2009 — Helleenien tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-158/09)

2009/C 153/85

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: V. Karra, I. Chalkias and S. Papaioannou)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

EMOTR:sta rahoitettujen menojen tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä sovellettavista rahoitusseuraamuksista tapauksissa, joissa sääntöjenvastaisuudet katsotaan toimijoiden syyksi, 13.2.2009 tehty komission päätös C(2009) 810 on, siltä osin kuin se koskee Helleenien tasavaltaa, kumottava tai sitä on muutettava

—	kantajalle on palautettava tapauksissa 3, 4 ja 6–13 (lukuun ottamatta tapausta 7), joissa ei ole ollut väärinkäytöksiä, ja tapauksessa 2, jossa velallinen ei ole maksukyvytön, 50 prosenttia asetuksen N:o 32 artiklan 5 kohdan nojalla pidätetystä määrästä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio määräsi EMOTR:sta rahoitettujen menojen tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä sovellettavista rahoitusseuraamuksista tapauksissa, joissa sääntöjenvastaisuudet katsotaan toimijoiden syyksi, 13.2.2009 tekemällään päätöksellä C(2009) 810 kantajalle 13 348 979,02 euron suuruisen rahoituskorjauksen, joka johtuu komission väittämistä kreikkalaisten viranomaisten laiminlyönneistä neljän vuoden ajan laskettuna ensimmäisestä väärinkäytöstä koskevasta toteamuksesta ja siitä, etteivät Kreikan viranomaiset ole perineet takaisin summia, jotka oli perusteettomasti suoritettu viidelle yritykselle, jotka toimivat viinialalla, puuvilla-alalla jne., ja kahdeksalle standardisointiyritykselle, jotka osallistuivat oliiviöljyn kulutustukea koskevaan järjestelmään.

Helleenien tasavalta esittää ensimmäisessä, yleisessä kumoamisperusteessaan, ettei ole olemassa pätevää oikeudellista perustaa määrätä korjausta yhdessäkään 13 tutkitusta tapauksesta, sillä komissio oli tulkinnut ja soveltanut virheellisesti asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (1) 31 artiklan 1 kohtaa ja 32 artiklan 8 kohtaa. Kantaja väittää toissijaisesti, että komissio on tehnyt ilmeisen, olennaisen virheen ja arvioinut toimivaltaisten kreikkalaisten viranomaisten toimia koskevia tosiseikkoja virheellisesti, ja ainakin, että riidanalaisen päätöksen perustelut, jotka perustuvat virheelliselle lähtökohdalle, jonka mukaan ensimmäisestä väärinkäytöksen toteamisesta laskettava neljän vuoden määräaika oli päättynyt ilman, että takaisinperintämenettelyä tai pätevää takaisinperintämenettelyä oli aloitettu, eivät täytä EY 253 artiklan edellytyksiä, sillä ne ovat virheelliset, riittämättömät ja epäselvät, eikä Kreikan kahdenvälisissä keskusteluissa ja sovitteluelimessä käydyssä menettelyssä esittämiin argumentteihin ole vastattu.

Kantaja esittää toisessa kumoamisperusteessaan, että komissio toimi virheellisesti, kun tämä ei soveltanut neljässä tapauksessa asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 5 kohdan e alakohtaa ja 6 kohdan a alakohtaa saman artiklan 1 ja 8 kohdan sijasta, minkä vuoksi komissio oli asettanut kyseisen menon kantajan vastattavaksi EMOTR:n sijasta.

Kantaja väittää kolmannessa kumoamisperusteessaan, että asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artikla, jossa asetetaan yhden vuoden määräaika siitä, kun rikkominen on ensimmäisen kerran virallisesti todettu hallinnollisessa elimessä tai lainkäyttöelimessä, jotta käytettäisiin kaikkia mahdollisia kansallisessa ja yhteisön lainsäädännössä säädettyjä hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä määrien takaisin perimiseksi, koskee ainoastaan mainitun asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuneita väärinkäytöksiä, eikä se voi koskea kymmenen vuotta aikaisemmin tapahtuneita väärinkäytöksiä; kyseessä on aikakausi, jolloin oli voimassa toinen oikeudellinen järjestelmä, jossa ei ollut asetettu tällaista määräaikaa, vaan rajoitettiin valvonta kohtuullisen ajan noudattamiseen.

Kantaja väittää neljännessä kumoamisperusteessaan, että komission vaatimus, jolla pyritään asettamaan kyseiset määrät sen vastattaviksi, kun 15–20 vuotta oli jo kulunut väitetystä väärinkäytöksestä, on vanhentunut menettelyn liian pitkän keston vuoksi; muussa tapauksessa kyseessä on oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen.

Kantaja katsoo lopuksi viidennessä kumoamisperusteessaan, että koska tapauksissa 3, 4, 6 ja 8–13 ei ole kyseessä minkäänlainen väärinkäytös, 24 kuukautta koskeva sääntö, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklan 4 kohdassa, on pätevä kaikissa takaisinperintätapauksissa, joten sitä, että kantajan vastattavaksi asetetaan vastaavat määrät, jotka koskevat ajanjaksoa, joka on paljon yli 24 kuukautta ennen tarkastuksen tulosten tiedoksiantamista, rasittaa virhe, ja se on kumottava.

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1)

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/44

Kanne 27.4.2009 — Biofrescos — Comércio de Produtos Alimentares Lda v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-159/09)

2009/C 153/86

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Biofrescos — Comércio de Produtos Alimentares Lda (Linda-a-Velha, Portugali) (edustaja: asianajaja A. Magalhães e Menezes)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	On kumottava 16.1.2009 tehty komission päätös K(2009) 72 lopull., jolla hylätään kantajan vaatimus 41 271,09 euron suuruisten tuontitullien peruuttamisesta ja jossa määrätään niiden kantamisesta jälkikäteen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja toi syyskuun 2003 ja helmikuun 2005 välisenä aikana Indonesiasta useita eriä pakastettuja katkarapuja, joiden osalta se vaati tuontitullien peruuttamista yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 236 artiklan ja 239 artiklan 1 kohdan nojalla.

Kantaja väittää, että komissio on rikkonut ainakin edellä mainittuja säännöksiä seuraavista syistä: se ei ensinnäkään ole lausunut kaikista kantajan tuontitullien peruuttamishakemuksessa esittämistä väitteistä, toiseksi sen esittämät perustelut ovat riittämättömät, virheelliset ja käsittämättömät, kolmanneksi se on tulkinnut virheellisesti Indonesian viranomaisten itsensä tekemää erehdystä ja neljänneksi se on esittänyt todisteina tosiseikkoja, jotka eivät todellisuudessa ole sellaisia ja joita koskeva todistustaakka kuuluu eri viranomaisille, jotka ovat menettelyn kuluessa osallistuneet asiaan, eikä missään tapauksessa kantajalle.

(1) EYVL L 97, s. 38.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/44

Kanne 21.4.2009 — Ilink Kommunikationssysteme v. SMHV (ilink)

(Asia T-161/09)

2009/C 153/87

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Ilink Kommunikationssysteme GmbH (Berliini, Saksa) (edustaja: asianajaja B. Schütze)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston 5.2.2009 asiassa R 1849/2007-4 tekemä riidanalainen päätös on kumottava ja

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”ilink” luokkiin 9, 16, 38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Tutkijan päätös: hakemuksen osittainen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta) on rikottu, koska haetulla tavaramerkillä on vaadittu erottamiskyky ja ei ole olemassa vapaana pitämisen tarvetta.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/44

Kanne 3.4.2009 — Kitou v. Euroopan tietosuojavaltuutettu

(Asia T-164/09)

2009/C 153/88

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Erasmia Kitou (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan tietosuojavaltuutettu

Vaatimukset

—	On todettava, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei voida soveltaa

—	toissijaisesti on todettava, että asetusten (EY) N:o 1049/2001 ja (EY) N:o 45/2001 samanaikaisessa soveltamisessa tapahtui oikeudellinen virhe

—	tämän johdosta Euroopan tietosuojavaltuutetun päätös 2008-0600 on kumottava

—	on todettava, että hakemus saada tutustua asiakirjoihin ei täytä asetuksessa N:o 45/2001 säädettyjä edellytyksiä, ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii Euroopan tietosuojavaltuutetun sen päätöksen kumoamista, jossa Euroopan tietosuojavaltuutettu totesi, että tiettyjen kantajan uraa Euroopan yhteisöjen komissiossa koskevien tietojen luovuttaminen kansallisessa oikeudenkäynnissä ei ole vastoin asetusten N:o 45/2001 (1) ja N:o 1049/2001 (2) säännöksiä.

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavaa:

—	riidanalainen päätös on perusteeton siltä osin kuin se perustuu asetukseen N:o 1049/2001, jota ei voida soveltaa esillä olevassa asiassa, koska hakemus saada tutustua asiakirjoihin ei koske asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitettua asiakirjaa vaan henkilötietoa

—

vaikka asetuksia N:o 1049/2001 ja N:o 45/2001 voitaisiinkin soveltaa samanaikaisesti nyt esillä olevassa asiassa, vastaaja on tehnyt soveltamista koskevan virheen, kun se arvioi, että henkilötietojen käsittelystä annetussa asetuksessa N:o 45/2001 säädettyjä edellytyksiä voitiin soveltaa vain, jos asiakirjojen tutustuttavaksi saamisesta annetun asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta voitiin soveltaa

—	vastaaja on rikkonut asetuksen N:o 45/2001 säännöksiä siltä osin kuin hakemus saada tutustua asiakirjoihin ei koskenut asiakirjaa eikä se perustunut mihinkään asetuksen N:o 45/2001 5 artiklassa säädettyyn henkilötietojen käsittelyn laillisuutta koskevaan edellytykseen.

(1) Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1).

(2) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/45

Kanne 24.4.2009 — Shanghai Biaowu High-Tensile Fastener ja Shanghai Prime Machinery v. neuvosto

(Asia T-170/09)

2009/C 153/89

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Shanghai Biaowu High-Tensile Fastener (Shanghai, Kiina) ja Shanghai Prime Machinery (Shanghai, Kiina) (edustajat: asianajajat K. Adamnantopoulos ja Y. Melin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

On kumottava lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa 26.1.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 91/2009 sikäli kuin

—	markkinatalouskohtelua koskevien päätelmien tiedoksi antamiselle asetettua kolmen kuukauden määräaikaa ei ole noudatettu ja 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa on siten rikottu

—	kyseisellä asetuksella hylätään perusteettomasti kantajien markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ensimmäisen osan vastaisesti

—	kyseisellä asetuksella hylätään perusteettomasti kantajien markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan toisen osan vastaisesti

—	kyseisessä asetuksessa esitetyt päätelmät perustuvat riittämättömiin tietoihin, millä laiminlyödään yhteisön oikeusjärjestyksessä hallintomenettelyjen osalta taattua velvollisuutta tutkia asia huolellisesti ja puolueettomasti

—	kyseisellä asetuksella asetetaan yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti hyvän hallinnon periaatteen vastaisesti todistustaakka markkinatalouskohtelua pyytäville vientiä harjoittaville tuottajille

—	kyseisessä asetuksessa rikotaan tukien vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 2 artiklaa, 3 artiklan 1 kohtaa, 5 artiklaa, 6 artiklaa, 8 artiklaa, 10 artiklan 1 kohtaa, 11 artiklaa ja 15 artiklaa, kun siinä käytetään markkinatalouskohtelun epäämistä tukien tasaamiseen

—	kyseisessä asetuksessa rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa, kun siinä ei tarkisteta eroa, jonka on todettu vaikuttavan hintojen vertailukelpoisuuteen

—	kyseisessä asetuksessa rikotaan EY 253 artiklaa, kun siinä ei perustella markkinatalouskohtelun epäämistä

—	kyseisessä asetuksessa esitetyt päätelmät perustuvat menettelyyn, jolla loukataan kantajien perustuvanlaatuisia puolustautumisoikeuksia ja evätään näiltä siten mahdollisuus riitauttaa tehokkaasti tietyt tullien laskemisen kannalta olennaiset päätelmät ja tutkinnan tulos

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat riidanalaisen asetuksen kumoamista seuraavin perustein:

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa on rikottu, koska markkinakohtelua koskeva päätös ilmoitettiin sen jälkeen, kun kyseisessä artiklassa säädetty kolmen kuukauden määräaika oli päättynyt ja komissiolla oli käytössä kaikki olennaiset tiedot kantajien polkumyyntimarginaalien laskemiseksi.

Kantajat väittävät toisessa kanneperusteessaan, että riidanalainen asetus on 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan vastainen, koska siinä evätään kantajien markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö, vaikka kantajat ovat osoittaneet tekevänsä liiketoimintapäätöksensä yksinomaan markkinasignaaleihin vastatakseen ilman, että valtio puuttuu asiaan. Kantajien mukaan riidanalaisessa asetuksessa ei yksilöidä ainuttakaan seikkaa, joka viittaisi siihen, että valtio olisi puuttunut asiaan ennen tutkimusajankohtaa, sen aikana taikka sen jälkeen. Kantajat väittävät kolmannessa kanneperusteessaan lisäksi, että riidanalainen asetus on 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vastainen, koska siinä hylätään kantajien markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö sen jälkeen, kun kantajat olivat täyttäneet todistustaakkansa ja osoittaneet, että niiden pääasialliset tuotantopanoskulut heijastavat markkina-arvoja.

Neljännessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että asian tosiseikkoja ei ole tutkittu huolellisesti ja puolueettomasti. Erityisesti toteamus, jonka mukaan raaka-aineiden hinnat Kiinassa ovat vääristyneet tukien vuoksi ja jota käytettiin perustana päätelmälle, jonka mukaan kantajat eivät ostaneet tuotantopanoksiaan markkinahintaan, perustui riittämättömille tiedoille eikä komissio arvioinut asianmukaisella tavalla Kiinan terässektoria koskevaa todistusaineistoa.

Viidennessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että riidanalainen asetus on yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti hyvän hallinnon periaatteen, joka on taattu myös perusoikeuskirjan 41 artiklassa, vastainen, koska kantajille asetetaan kohtuuton todistustaakka sen osoittamiseksi, että markkinatalousolosuhteet vallitsevat 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa edellytetyn mukaisesti.

Kuudennessa kanneperusteessaan kantajat esittävät, että riidanalainen asetus on ristiriidassa tukien vastaisen perusasetuksen kanssa, koska siinä väitetysti käytetään markkinatalouskohtelun epäämistä polkumyyntitutkinnassa sellaisten tukien kompensoimiseksi, joita voitiin myöntää ainoastaan tukien vastaisen perusasetuksen mukaisesti ja tutkinnan jälkeen.

Kantajat väittävät kahdeksannessa kanneperusteessaan, että vastoin niitä perusteluja, jotka kyseinen yhteisön toimielin esitti perusteeksi kantajien tarkistuspyynnön epäämiselle perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan perusteella, hinnan normaaliarvoon tarkistamisen epäämiselle sillä perusteella, että raaka-aineiden hinnat olivat vääristyneitä, ei ollut oikeudellista perustetta.

Yhdeksännessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että julkaistessaan lopullisen tiedoksiantoasiakirjan, jossa ehdotettiin lopullisten toimien määräämistä, komissio ainoastaan muotoili uudelleen ja toisti markkinatalouskohtelua koskevassa tiedonantoasiakirjassa esitetyn argumentin analysoimatta esitettyjä todisteita ja perustelematta pyynnön hylkäämistä. Kantajat katsovat lisäksi, että riidanalaisessa asetuksessa ei esitetä syitä kantajien esittämien todisteiden hylkäämiselle.

Lopuksi kantajat väittävät viimeisessä kanneperusteessaan, että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska kantajat eivät saaneet käyttöönsä polkumyyntimarginaalien normaaliarvon laskennan kannalta olennaisia tietoja.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/46

Kanne 24.4.2009 — Gem-Year ja Jinn-Well Auto-Parts (Zhejiang) v. neuvosto

(Asia T-172/09)

2009/C 153/90

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Gem-Year Industry Co. Ltd ja Jinn-Well Auto-Parts (Zhejiang) Co. Ltd (edustajat: asianajajat K. Adamantopoulos ja Y. Melin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa 26.1.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 91/2006 on kumottava, koska

—	siinä tehdään tosiseikkoja koskeva ilmeinen arviointivirhe sen toteamisessa, että kantelun tehneillä yhteisön tuottajilla oli asiavaltuus, mikä on perusasetuksen 5 artiklan 1 ja 4 kohdan vastaista

—	se on perusasetuksen 1 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan ja 5 artiklan 2 ja 10 kohdan vastainen, koska sillä otetaan käyttöön useisiin eri tuotteisiin kohdistuvia polkumyyntitulleja

—	se on perusasetuksen 3 artiklan 3 ja 4 kohdan vastainen, koska siinä todetaan asiaa koskevien tosiseikkojen virheellisen arvioinnin perusteella, että yhteisön tuotannonalalle oli aiheutunut aineellista vahinkoa

—	siinä hylätään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan toisen osan vastaisesti perusteettomasti pyynnöt kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelusta

—

se on 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vastainen, sellaisena kuin kyseistä säännöstä tulkitaan WTO-sopimuksessa ja Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan 15 artiklassa, koska asetuksella hylätään kiinnitinteollisuuden tuottajien markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt muulla tuotannonalalla vallitsevan tilanteen perusteella

—

siihen sisältyvät päätelmät perustuvat puutteellisiin tietoihin, mikä merkitsee sen velvollisuuden noudattamatta jättämistä, jonka mukaan kaikki yksittäiseen tapaukseen liittyvät seikat on tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti ja joka yhteisön oikeusjärjestyksessä taataan hallinnollisten menettelyjen osalta

—	se on tukien vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdan, 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan, 5, 6 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan ja 11 ja 15 artiklan vastainen, koska siinä hylätään markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö tukien tasoittamiseksi

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa 26.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 91/2006 (1) seuraavilla perusteilla.

Kantajat väittävät, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi, että kantelijoilla oli asiavaltuus perusasetuksen (2) 5 artiklan 1 ja 4 kohdan nojalla, vaikka neuvoston olisi pitänyt ottaa huomioon niihin tilastoihin liittyvä virhemarginaali, joihin se tukeutui laskiessaan yhteisön tuotannon kokonaismäärää, ja sen olisi vastaavasti pitänyt korjata kyseistä lukua. Kantajat väittävät lisäksi, että kanteen kohteena olevalla asetuksella rikotaan perusasetuksen 1 artiklan 1, 2 ja 4 kohtaa, 2 artiklan 8 kohtaa ja 5 artiklan 2 ja 10 kohtaa, koska siinä otetaan käyttöön polkumyyntitulleja eri tuotteiden osalta, vaikka polkumyyntiä koskeva tutkimus voi koskea ainoastaan yhtä tuotetta. Kantajat väittävät seuraavaksi, että neuvosto on tehnyt asiaan liittyviä tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 3 ja 4 kohtaa, kun se on kanteen kohteena olevan asetuksen 161 perustelukappaleessa todennut, että yhteisön tuotannonalalle oli aiheutunut aineellista vahinkoa, vaikka kyseinen päätelmä perustuu ainoastaan yhteen vahinkoa osoittavaan negatiiviseen seikkaan, yhteen ristiriitaiseen päätelmään ja useisiin spekulaatioon perustuviin toteamuksiin.

Kantajat väittävät myös, että kanteen kohteena olevalla asetuksella rikotaan 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa, koska siinä hylätään pyynnöt kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelusta sillä perusteella, että niiden pääasiallisista tuotantopanoksistaan maksamat hinnat eivät vastanneet vääristymättömiä kansainvälisiä markkinahintoja, vaikka kyseisessä säännöksessä edellytetään ainoastaan sitä, että markkinatalouskohtelua pyytävät yhtiöt osoittavat sen, että ne ostavat pääasialliset tuotantopanoksensa markkinahintaan.

Kantajat väittävät lisäksi, että kanteen kohteena olevalla asetuksella rikotaan 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa, sellaisena kuin sitä tulkitaan WTO-sopimuksen ja Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan 15 artiklan mukaisesti, koska siinä hylätään kiinnitinteollisuuden tuottajien markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö muulla tuotannonalalla vallitsevan tilanteen perusteella. Kantajat väittävät lisäksi, että kanteen kohteena olevan asetuksen päätelmät perustuvat puutteellisiin tietoihin, mikä merkitsee sen velvollisuuden noudattamatta jättämistä, jonka mukaan kaikki yksittäiseen tapaukseen liittyvät seikat on tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti ja joka yhteisön oikeusjärjestyksessä taataan hallinnollisten menettelyjen osalta.

Kantajat väittävät lopuksi, että kanteen kohteena olevalla asetuksella rikotaan tukien vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 2 artiklaa ja 3 artiklan 1 kohtaa, koska ei ole määritetty sitä, olivatko polkumyyntiä koskevan tutkimuksen aikana todetut tuet mainituissa artikloissa määriteltyjä tukia, eli taloudellisia tukia, jotka olivat erityisiä, joilla annetaan etua ja josta näin ollen aiheutuu vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Kantajat esittävät myös, ettei komissio ole määrittänyt vahinkoa tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan mukaisesti eikä laskenut tuen vastaanottajalle annettua etua mainitun asetuksen 5 ja 6 artiklan mukaisesti. Kantajat väittävät lisäksi, ettei komissio ole noudattanut 10 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklassa säädettyjä menettelyjä ja ettei se ole osoittanut tosiseikkoihin tukeutuen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen ja siitä aiheutuneen vahingon olemassaoloa tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklassa edellytetyllä tavalla, vaikka se käyttää markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen hylkäämistä välineenä tuen tasoittamiseksi.

(1) EUVL L 29, s. 1.

(2) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella N:o 2117/2005 (EUVL L 340, s. 17).

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/48

Kanne 27.4.2009 — Complejo Agrícola v. komissio

(Asia T-174/09)

2009/C 153/91

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Complejo Agrícola (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat A. Menéndez Menéndez ja G. Yanguas Montero)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Nyt kyseessä oleva kanne on otettava tutkittavaksi,

—

komission 12.12.2008 tekemän päätöksen 2009/95/EY (1) 1 artikla ja liite 1 on kumottava osittain siltä osin kuin on kyse ”Acebuchales de la Campiña Sur de Cádizin” (koodi ES 6120015) valitsemisesta yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (jäljempänä Acebuchalesin alue) ja COMPLEJO AGRÍCOLAn mahdollisuus käyttää omistusoikeuttaan on palautettava siihen osaan maatilaa, jonka osalta yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi valitsemisen kannalta vaadittavat ekologiset arvot eivät täyty.

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä olevassa asiassa riitautetulla päätöksellä vahvistetaan Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon toinen päivitys luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (2) 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Riidanalaisessa päätöksessä valittuihin ja vahvistettuihin yhteisön tärkeänä pitämiin alueisiin kuuluu Acebuchalesin alue, jonka pinta-ala on 26 475,31 hehtaaria ja jonka koordinaatit ovat 5° 57′ 4″ leveysastetta ja 36° 24′ 2″ pituusastetta.

Riidanalaisen päätöksen perusteella 1 759 hehtaaria kantajan omistuksessa olevasta maatilasta (jäljempänä maatila) on sisällytetty Acebuchalesin alueeseen. Acebuchalesin alueen valitseminen johti siihen, että kyseiseen maa-alaan sovelletaan automaattisesti direktiivin 92/43 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyä oikeudellista suojajärjestelmää. Kyseinen oikeudellinen järjestelmä rajoittaa kantajan mahdollisuuksia käyttää ja hyödyntää Acebuchalesin alueeseen sisällytettyä maatilan osaa.

Kantaja väittää vaatimustensa tueksi seuraavaa:

—

Komissio syyllistyi väärinkäytökseen Acebuchalesin alueen perimetrejä kantajan maatilan osalta määritettäessä, koska se sovelsi virheellisesti direktiivin 92/43 liitteessä I, II ja II olevia kriteereitä.

Kuten Istmo-nimisen ympäristökonsulttiyhtiön vuonna 1994 laatima ympäristökertomus osoittaa, 877 hehtaaria Acebuchalesin alueeseen kuuluvasta 1 759 hehtaarin suuruisesta maatilasta ei täytä direktiivissä 92/43 asetettuja ekologisia kriteereitä sille, että alue voi kuulua yhteisön tärkeänä pitämään alueeseen. Siitä, että komissio on soveltanut virheellisesti direktiivin 92/43 liitteessä III vahvistettuja kriteereitä, seuraa, että suuri osa sellaisista kantajan omistamista maa-alueista, joilla ei ole ekologista arvoa, on julistettu yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi, mikä merkitsee lisäksi yhteisön oikeuden suhteellisuusperiaatteen ja laillisuusperiaatteen loukkaamista.

—	Tästä seuraa, että kantajalla niihin hänen maatilansa alueisiin, jotka kuuluvat Acebuchalesin alueeseen ja joilla ei ole ekologista arvoa, olevaan omistusoikeuteen erottamattomasti kuuluvia käyttö- ja hyödyntämismahdollisuuksia on rajoitettu perusteettomasti ja suhteettomasti.

—	Kantajalla ei ole ollut tilaisuutta osallistua Acebuchalesin alueen valintamenettelyyn eikä sille ole edes ilmoitettu siitä ennen riidanalaisen päätöksen julkaisemista, mikä on ristiriidassa kuulluksi tulemista koskevan oikeuden ja oikeusvarmuuden periaatteen kanssa.

(1) Neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisen, Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon toisesta päivityksestä 12.12.2008 tehty komission päätös (tiedoksiannettu numerolla K(2008) (EUVL L 43, s. 393).

(2) EYVL L 59, s. 63.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/48

Kanne 6.5.2009 — Government of Gibraltar v. komissio

(Asia T-176/09)

2009/C 153/92

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Government of Gibraltar (edustajat: D. Vaughan, QC ja M. Llamas, barrister)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Päätös 2009/95/EY on kumottava siltä osin kuin siinä ulotetaan ES6120032-alue brittiläisen Gibraltarin aluevesille (sekä UKGIB0002-alueen sisä- että ulkopuolelle) ja aavan meren alueelle

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja muut tähän asiaan liittyvät kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii käsiteltävänä olevalla kanteella neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisen, Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon toisesta päivityksestä (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 8049) (1)12.12.2008 tehdyn komission päätöksen 2009/95/EY osittaista kumoamista siltä osin kuin siinä määritetään ES6120032 ”Estrecho oriental” -alue siten, että Gibraltarin aluevedet (sekä UKGIB0002-alueen sisä- että ulkopuolella) ja aavan meren alue sisältyvät siihen.

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat kanneperusteet.

Ensimmäiseksi kantaja esittää, että riidanalainen päätös on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen kanssa, koska

—	komissio teki ilmeisen oikeudellisen virheen, kun se EY 229 artiklan vastaisesti määritti yhden jäsenvaltion alueen, brittiläisen Gibraltarin, osaksi toista jäsenvaltiota, Espanjaa

—

se tehtiin direktiivin 92/43/ETY (2) 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan vastaisesti ja tämän direktiivin järjestelmää selvästi loukkaamalla, koska siihen sisältyy ajatus ”yhteisön tärkeänä pitämän alueen” aseman antamisesta suurelle osalle ES6120032-aluetta, joka ei kuulu Espanjan alueeseen vaan toiseen jäsenvaltioon, ja selvästi saman direktiivin 2 artiklan vastaisesti osalle aavaa merta, joka ei kuulu jäsenvaltioiden Euroopassa olevaan alueeseen ja jolla Espanja ei käytä eikä se voi käyttää minkäänlaista tuomiovaltaa tai suvereniteettiä

—

siinä on oikeudellinen virhe, koska siihen sisältyy ajatus ”yhteisön tärkeänä pitämän alueen” aseman ja direktiivin 92/43/ETY mukaisten velvollisuuksien ulottamisesta osiin ES6120032-aluetta, joka kuuluu Espanjan suvereniteettiin ja joka on päällekkäinen Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvan UKGIB0002-alueen kanssa, ja pyrkimyksestä soveltaa siten kahta erillistä ja erilaista oikeudellista, rikosoikeudellista, hallinnollista ja valvontaa koskevaa järjestelmää samalla alueella

—

se tehtiin EY 300 artiklan 7 kohdan, Yhdistyneiden kansakuntien vuodelta 1982 olevan merioikeussopimuksen (UNICLOS) XII-osan, vuodelta 1976 olevan Välimeren suojelua koskevan Barcelonan sopimuksen ja tähän sopimukseen liittyvän vuodelta 1995 olevan pöytäkirjan määräysten vastaisesti, koska siinä edellytetään, että Espanja täyttää samat ympäristövelvoitteet osalla brittiläisen Gibraltarin aluevesiä, mukaan luettuna ES6120032-alue, jotka Yhdistynyt kuningaskunta/Gibraltar on velvollinen täyttämään samalla alueella

Toiseksi kantaja väittää, että riidanalaista päätöstä rasittavat ilmeiset tosiseikastoa koskevat virheet, joiden seurauksena komissio soveltaa lakia virheellisesti ja rikkoo EY:n perustamissopimusta, sillä soveltaminen perustuu väärään ja harhaanjohtavaan tietoon.

Kolmanneksi kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin oikeusvarmuuden periaatetta, koska automaattinen seuraus alueiden ”päällekkäisestä” määrittämisestä on se, että samalla alueella ja samaan tarkoitukseen sovelletaan kahta oikeusjärjestelmää (Gibraltarin ja Espanjan lainsäädäntöä direktiivin 92/43/ETY täytäntöönpanemiseksi).

Vaihtoehtoisesti kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukattiin UNICLOS-sopimuksen 2, 3, 89 artiklassa ja 137 artiklan 1 kohdassa esitettyjä kansainvälisen tapaoikeuden periaatteita. Edelleen vaihtoehtoisesti se esittää, että siltä osin kuin päätöksessä määritetään ES6120032-alue siten, että se käsittää brittiläisen Gibraltarin aluevesiä, sillä rikotaan kansainvälisten tapaoikeuden periaatetta, jonka mukaan aluemeri ulottuu vähintään kolmen meripeninkulman etäisyydelle.

(1) EUVL L 43, s. 393

(2) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY, EYVL L 206, s. 7

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/49

Kanne 11.5.2009 — Spa Monopole v. SMHV — Club de Golf Peralada (WINE SPA)

(Asia T-183/09)

2009/C 153/93

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Spa Monopole, compagnie fermière de Spa SA/NV (Spa, Belgia) (edustajat: asianajajat L. De Brouwer, E. Cornu ja O. Klimis)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Club de Golf Peralada, SA (Barcelona, Espanja)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 2.3.2009 yhdistetyissä asioissa R 1231/2005-4 ja R 1250/2005-4 tekemä päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”WINE SPA” luokkiin 3, 5, 16, 24, 25 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Useat tavaramerkkiä ”SPA” koskevat kansalliset, kansainväliset ja yhteisön tavaramerkkirekisteröinnit luokkiin 3, 32 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten; sanamerkkiä ”LES THERMES DE SPA” koskeva Beneluxin ja kansainvälinen tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 3 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten; tavaramerkkiä ”SPA MONOPOLE S.A. SPA” koskeva saksalainen tavaramerkkirekisteröinti luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten; S.A. SPA Monopole, Compagnie fermière de Spa, en abrégé S.A. Spa Monopole N.V., société anonyme, Belgiassa suojattu kauppanimi; Les Thermes de Spa, Place Royale 2, 4900 Spa, Belgia, Belgiassa suojattu kauppanimi

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston ratkaisun osittainen kumoaminen ja väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 (1) 75 artiklan toisen virkkeen ja 76 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen rikkominen, koska oikeutta tulla kuulluksi koskevaa periaatetta ja kontradiktorisuuden periaatetta loukattiin valituslautakunnan päätöstä tehtäessä; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan rikkominen, koska valituslautakunta perusti arvionsa aikaisemman tavaramerkin ”SPA” erottamiskyvystä virheellisiin ja vahvistamattomiin seikkoihin ja jätti tutkimatta, olivatko kyseiset tavaramerkit samankaltaisia suhteessa niihin tavaroihin, joita varten ne oli rekisteröity tai joita varten niitä haettiin. Valituslautakunta ei lopuksi myöskään tutkinut sitä, merkitsisikö kyseisen yhteisön tavaramerkin käyttö aikaisemman tavaramerkin ”SPA” erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi ja näin ollen neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan rikkomista.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009, EUVL L 78, s. 1.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/51

Kanne 27.3.2009 — B v. Euroopan parlamentti

(Asia F-26/09)

2009/C 153/98

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: B (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja E. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Parlamentin velvoittaminen maksamaan kantajalle 12 000 euron suuruinen korvaus vahingosta, joka on aiheutunut yhtäältä kantajaan kohdistuneesta henkisestä ja ammatillisesta häirinnästä ja toisaalta siitä, että riippumaton elin ei ole tehnyt sisäistä hallinnollista tarkastusta

Vaatimukset

—

parlamentti on velvoitettava maksamaan kantajalle 12 000 euron suuruinen korvaus vahingosta (henkinen kärsimys, poliittiselle maineelle ja uralle aiheutunut vahinko, kantajan arvonantoon kohdistunut loukkaus ja terveydelle aiheutunut vahinko), josta kantaja on kärsinyt yhtäältä henkisen ja ammatillisen häirinnän vuoksi, joka on kohdistunut häneen hänen työskennellessään parlamentissa, ja toisaalta siksi, että riippumaton elin ei ole tehnyt sisäistä hallinnollista tarkastusta

—	Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/51

Kanne 7.4.2009 — Časta v. komissio

(Asia F-40/09)

2009/C 153/99

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Radek Časta (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja L. Tahotná)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Yhtäältä kumoamiskanne, joka koskee EPSO:n päätöstä olla hyväksymättä kantajaa avoimen kilpailun EPSO/AD/107/07-LAW suullisiin kokeisiin sen takia, ettei edellytystä, joka koskee kolmen vuoden työkokemusta ylemmän johdon tehtävissä, ole täytetty. Toisaalta vaatimus siitä, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle korvaus tälle aiheutuneesta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta.

Vaatimukset

—	nimittävän viranomaisen 22.12.2008 tekemä päätös nro R/45715/08 kumotaan

—	vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle korvauksena aineellisesta ja aineettomasta vahingosta 20 000 euroa 9.6.2008 alkaen laskettavine viivästyskorkoineen 15. päivään siitä, kun tuomio on tullut oikeusvoimaiseksi

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/52

Kanne 7.5.2009 — Fries Guggenheim v. CEDEFOP

(Asia F-47/09)

2009/C 153/101

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Eric Mathias Fries Guggenheim (Liège, Belgia) (edustaja: asianajaja L. Lucas)

Vastaaja: Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (CEDEFOP)

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

CEDEFOPin sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla on päätetty olla uudistamatta kantajan tekemää, palvelusta väliaikaisena toimihenkilönä koskevaa sopimusta, ja jollei kantajaa oteta uudelleen palvelukseen, vastaajan velvoittaminen suorittamaan kantajalle korvausta tälle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta

Vaatimukset

—	CEDEFOPin 7.7.2008 tekemä päätös, jolla on päätetty olla uusimatta kantajan sopimusta ja vahvistettu, että kantajan palvelussuhde päättyy 15.10.2008, on kumottava

—	CEDEFOPin 18.7.2008 tekemä päätös, jolla edellä mainittu päätös vahvistetaan sen jälkeen, kun kantaja oli lähettänyt 9.7.2008 päivätyn kirjeen ja kun hän oli 17.7.2008 osallistunut henkilöstön edustajien kanssa pidettyyn kokoukseen, on kumottava niiltä osin kuin on tarpeen

—	jollei kantajaa oteta uudelleen palvelukseen, CEDEFOP on velvoitettava suorittamaan hänelle korvauksena aineettomasta vahingosta määrän, jonka virkamiestuomioistuin katsoo asianmukaiseksi

—

jollei kantajaa oteta uudelleen palvelukseen, kantajalle on annettava mahdollisuus — jos hän katsoo sen tarpeelliseksi — määrittää itse hänen uralleen aiheutunut vahinko rahamääräisenä tai velvoitettava CEDEFOP korvaamaan hänelle kyseinen vahinko virkamiestuomioistuimen asianmukaiseksi katsoman suuruisena

—	CEDEFOP on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.7.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 153/53

Oikaistaan virallisessa lehdessä julkaistu tiedonanto asiassa T-126/09

( Euroopan unionin virallinen lehti C 129, 6. kesäkuuta 2009, s. 18 )

2009/C 153/102

Virallisessa lehdessä julkaistu tiedonanto asiassa T-126/09 kuuluu seuraavasti:

”Kanne 24.3.2009 — Italia v. komissio ja EPSO

(Asia T-126/09)

2009/C 129/31

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaajat: Euroopan yhteisöjen komissio ja Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimisto (EPSO)

Vaatimukset

—

Seuraavat kilpailuilmoitukset on kumottava: (AD 5) EPSO/AD/144/09 (kansanterveys), (AD 5) EPSO/AD/145/09 (elintarvikehygienia — politiikat ja lainsäädäntö), (AD 5) EPSO/AD/146/09 (elintarvikehygienia — tarkastus, valvonta ja arviointi); näissä kilpailuissa pyritään valitsemaan vastaavasti 35, 40 ja 55 hallintovirkamiestä (AD 5), jotka ovat Bulgarian, Kyproksen, Tsekin, Eestin, Unkarin, Liettuan, Latvian, Maltan, Puolan, Romanian, Slovakian ja Slovenian kansalaisia kansanterveyden alalle.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-166/07, Italia vastaan komissio.”

		ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2009.153.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 153

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	52. vuosikerta 4. heinäkuu 2009

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2009/C 153/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 141, 20.6.2009	1

	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
2009/C 153/02	Sen tuomarin nimeäminen, joka hoitaa presidentin tehtäviä välitoimista päättävänä tuomarina	2

2009/C 153/03	Muutoksenhakujaosto	2

2009/C 153/04	Perusteet, joiden mukaan asiat annetaan jaostojen ratkaistaviksi	2

	Oikaisuja
2009/C 153/02	Oikaistaan virallisessa lehdessä julkaistu tiedonanto asiassa T-126/09 (EUVL C 129, 6.6.2009, s. 18)	53